Tervitusi Tartust! Seppälän perheen lähettikirje 1/2012 Riikka Lautamo-Seppälä, Sakari, Retriika ja Viljami Seppälä sposti: riikka.lautamo-seppala@sley.fi sposti: sakari.seppala@sley.fi 30.1.2012 Perheemme Tartossa: Viljami, Sakari, Riikka, Retriika ja Jeppe-koira Fotograaf: Andres Jalak / Stuudio.com Uusi vuosi toi pakkasen Tervehdys kaikille, Tässä uuden vuoden ensimmäisessä ystäväkirjeessä haluamme ihan ensiksi kiittää teitä lähettäjiämme ja tukijoitamme, jotka olette yhdessä kanssamme kulkeneet, kohdanneet meidät ja/tai meitä muistaneet ajatuksissanne ja rukoillen puolestamme. Kiitos myös joulun muistamisista, joita taas saimme runsaasti osaksemme. 1
Vietimme joulun ajan Tartossa lastemme kanssa. Nyt oli mukana myös yksi miniä ja yksi vävy, koska lapsistamme kaksi on jo aviossa. Kaikkiaan tähän suureen perheeseemme kuuluu nyt 10 henkilöä, ja odottelemme yhdettätoista syntyväksi kevättalvella. Kiitämme joulun juhla-ajasta, johon mahtui uuden kodin siunaus (Kiitos siunauksen toimittaneelle Kansanlähetyksen lähetille Hannu Keskiselle, joka sai joulun alla Viron kirkon diakonin vihkimyksen!), kunnianarvoisessa Teater Vanemuisessa käynti (näytöksenä Maija Poppanen), perhekuvaus valokuvastudiossa ja tietysti jouluaaton tilaisuudet Raatihuoneen torilla sekä jumalanpalvelus omassa seurakunnassa. Uusi vuosi toi pakkasen Kävimme vastaanottamassa uutta vuotta Suomessa. Siellä tapasimme lastemme isovanhemmat ja muitakin sukulaisia. Neljäs lapsemme tuli täysi-ikäiseksi ja sai ajokortin. Pian palasimme Viroon, ensin lähes lumettomaan, sittemmin loskaiseen Tarttoon. Tammikuun edetessä satoi lunta ja nyt pitelee jo kirpeää pakkasta. Suomessa tosin on säätietojen mukaan vielä kylmempi, ja ajatuksemme kääntyvät usein teihin maanmiehiimme ja -naisiimme ja erityisesti läheisiin. Kuinka kukin mahtaa pärjäillä siellä? Onko kaikilla tarpeeksi lämmintä asunnossa, jaksavatko puulämmityksen varassa olijat kantaa puita ja viritellä tulia, onko sähkökatkoksia ja mitä tapahtuu, kun sää lauhtuu? Varokaa putkirikkoja! Me asumme nyt lämpimässä asunnossa. Tosin maakaasupolttimen kanssa on ollut pieniä ongelmia. Juuri tänään sitä huolletaan ja puhdistetaan ja toivottavasti saamme huollon johdosta tasaisen vedenlämmityksen, eikä vesi enää muutu kylmäksi kesken suihkun, mikä on ollut epämiellyttävää. Ulkona oleva vesihana on jäätynyt, kun siihen on joku jättänyt vedenpaineen syksyllä. Me emme käyttäneet hanaa, muutimmehan asuntoon vasta joulukuussa. Nyt on jännittävää nähdä, miten tämä jäätyneen putken ongelma ratkaistaan. Mahtaako olla edessä suurempi vesiremontti, ja mitä siitä sitten seuraakaan. Työt seurakunnassa erillinen liite Olemme jatkaneet töitämme seurakunnassa samalla kaavalla kuin syksyllä. Kerron erillisessä liitteessä enemmän meidän tavallisesta viikko-ohjelmastamme ja myös viime vuoden tapahtumista. Surutyö Minun ohjelmaani tullee taas sururyhmä, jos saamme toiminnan uudelleen käynnistettyä. Se on seurakunnan pienpiiri läheisensä menettäneille, jotka haluavat käydä läpi kuolemaan liittyviä asioita, puhua kokemuksistaan ja saada tukea toisilta, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa. Tarkoituksena on helpottaa surutyön alkamista. Surematon 2
suru vie voimia enemmän kuin suru, jonka on voinut kohdata ja vihdoin hyväksyä. Juuri tätä kohtaamista ja käsittelyä yritetään helpottaa tällä työskentelyllä, jossa käydään läpi surutyön tavalliset vaiheet, muistellaan poismennyttä ja työstetään omia tunteita, jotka liittyvät suruun. Työ on projektiluonteista, eli sovimme surijoiden kanssa tietyn määrän tapaamisia ja käymme läpi tietyn suunnitelman mukaisen ohjelman. Kulloisenkin ryhmän viimeinen tapaaminen surutyön puitteissa on pienen tauon jälkeen ja silloin kysytään, miltä nyt näyttää ja nautitaan myös kirkkoherran jakamaa Herran Pyhää Ehtoollista. Joillekin sururyhmätyö on ollut tie seurakuntaan tai vahvistanut osallistumista jumalanpalveluselämään. Näkisin, että täällä Virossa tämä seurakunnan työmuoto on tarpeellinen. Monet ovat tottuneet puhumattomuuteen ja maan historiasta johtuen ihmisillä on paljon surematonta surua, joka liittyy paitsi koko kansan vaikeisiin vaiheisiin, myös perhekohtaisiin ja henkilökohtaisiin raskaisiin menetyksiin. Kun läheinen kuolee, nämä kauan sitten olleet suremattomat surut voivat myös aktivoitua. Olemme tehneet tätä työtä täällä Paavalissa jo puolisentoista vuotta, mutta se on ollut kohta vuoden tauolla. Työstä ovat minun lisäkseni vastuussa lähettikollegamme Liliann (Kansanlähetys) ja seurakuntalainen Aino, joka on eläkkeellä oleva terveydenhuollon ammattilainen. Muistattehan rukouksessa tätä välillä raskastakin työtämme! Nuorisotyön suunnitelmat Sakari osallistuu Viron kirkon nuorisotyön suunnitteluun Laste- ja Noorteühistu (Lasten ja nuorten yhdistys) LNÜ:n kokouksissa. Parhaillaan suunnitellaan taas vuosittaista suurta nuortentapahtumaa Järgmine Peatus (Seuraava Pysäkki). Tänä vuonna tapahtuma on tarkoitus pitää heinäkuussa Kambjassa, eli melko lähellä Tarttoa. Omassa seurakunnassa nuorisotyö jatkuu apupastorin, Kristjanin vetämänä, ja se on koonnut lähinnä nuorehkoja aikuisia. Joukolla on pidetty ylistysiltoja, teemailtoja ja raamattupiiriä. Nuorempia nuoria kaivattaisiin ja mietitään, millä tavoin heitä voisi tavoittaa. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna meistä tuntuu, että osaltaan vaikeus johtuu siitä, etteivät virolaiset käy rippikoulua nuorina, vaan pääsääntöisesti vasta aikuisina. Näyttää siltä, että tätä kulttuurin piirrettä ei käy muuttaminen, koska ajatus rippikoulun käymisestä alaikäisenä nostattaa tavallisessa seurakuntalaisessa kummastusta. Nuoria ei ehkä pidetä tarpeeksi kypsinä pohtimaan uskonasioita omakohtaisesti ja itsenäisesti. Toisaalta ne, jotka ovat aktiivisia pyhäkoululaisia, voivat käydä sitä 14-15-vuotiaaksi. 3
Suomi ja Viro erilaiset veljekset Viro ja Suomi eivät ole hengellisesti, uskonnollisen ja kirkollisen perintönsä suhteen samanlaisia, vaikka yhtymäkohtia maallistumisen ja moniarvoistumisen suhteen onkin nykyisin huomattavissa. Luin päivänä muutamana yliopistoteologin tekemän artikkelin, jossa oli vedetty yhteen viimeisimpien uskonnollisuutta koskevien kyselytutkimusten tuloksia. Hämmästyin taas uudelleen siitä, kuinka moni virolainen uskookaan selvänäkijöihin (75%) ja kuinka harvat tosiasiassa kuuluvat kristillisiin uskonyhteisöihin (16%). Toisaalta aktiivisten kristittyjen sitoutuminen uskoonsa vaikuttaa usein syvemmältä ja jotenkin totisemmalta kuin Suomessa. Kirkon ja valtion suhde on erilainen kuin meillä, koska ne ovat erillään toisistaan. Ehkä uskaltaisin muotoilla, että tästä syystä ja historiallisista syistä kristityksi ryhtyminen tai kristittynä eläminen on useammin tietoinen valinta. Ekumeniaa Täällä Tartossa vietettiin pari viikkoa sitten Evankelisen Allianssin järjestämää rukousviikkoa. Kahdeksan peräkkäisen päivän aikana oli kaupungin eri pyhäköissä rukousilta tai jumalanpalvelus. Kaikissa seurakunnissa vieraili jonkin toisen kirkkokunnan puhuja ja rukouspalvelua toimittamassa oli ekumeeninen joukko hengenmiehiä ja jokunen nainenkin. Ylistysbändi esiintyi Uskonliikkeen seurakunnassa (Elu Sõna, Elämän Sana) ja myös Helluntaiseurakunnassa. Katolisessa kirkossa oli rukouslaulua, jota johti paikallinen Isä, luterilaisessa seurakunnassa laulettiin tutusti virsiä urkujen säestyksellä. Ehkä eniten koskettava saarna oli mielestäni baptistipastorilla. Hän saarnasi siitä, että kaikki eivät parane, vaikka kuinka rukoilisimme sairaiden puolesta. Hän opetti, että joskus Jumala sallii jollekulle uskovalle sairauden tai vamman, ja että jopa pyörätuolista käsin joku on saanut olla suureksi siunaukseksi muille ja todistukseksi Jumalan suuruudesta. Ekumeeniset tilaisuudet auttoivat hahmottamaan paremmin tätä paikallista kristillistä kenttää. Yhteiskristillisyys näyttäytyi vahvuutena, mutta samalla myös hienovaraista politiikkaa vaativana tekijänä seurakuntien suhteille. Jeesus rukoili niin kutsutussa ylimmäispapillisessa rukouksessaan ennen kärsimistään, että hänen omansa olisivat yhtä. Seurakuntien yhteistyöpyrkimykset kai tähtäävät juuri tähän, että eri seurakunnat ja kirkkokunnat voisivat elää rakkaudellisesti keskenään ja tehdä yhteistyötä. Toivoisin vain sitä, että ihmiset, jotka käyvät tällaisissa tilaisuuksissa, osaisivat myös arvioida opetusta ja huomaisivat eri painotukset. Tärkeintä olisi kaikitenkin, että uskovat ihmiset etsisivät ja haluaisivat kuulla ennen kaikkea Kristusta julistavaa opetusta. Pääasia on toki, että pääasia saa olla pääasia. 4
Sananen.!Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. 2.! En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. 3.! Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana. 4.! Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, 5.! jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan. (I Kor 2: 1-5) Heikkouden vallassa, arkana ja pelokkaana esiintynyt apostoli Paavali voi lohduttaa kristittyä, joka Jumalan sanan valossa ymmärtää, ettei hänellä itsellään ole ansioita, ei voittoja eikä saavutuksia Jumalan eteen tuotavaksi. Kristus on ristiinnaulittu. Kristus ei lyö meitä, vaan armahtaa. Hän tekee näin, koska hän on Ristin Mies. Häntä on lyöty meidän syntiemme tähden, ja hän on sairauden tuttava, Kipujen Mies, monen halveksima (Jesaja 53:3). Paavali korostaa, ettei hän puheellaan pyrkinyt vakuuttamaan ihmisviisaudella, vaan puhe ilmensi Hengen voimaa. Ihmisviisauden mukaista olisikin varmaan ollut puhua jostakin muusta kuin juuri ristiinnaulitusta Kristuksesta. Risti on ihmismielelle ja viisaudelle hullutus, johon moni loukkaantuu. Loukkaannutaan ajatukseen, että ihmiskunnan synti olisi vaatinut Jumalan Pojan ristinkuoleman. Ajatellaan ehkä, ettei ristinkuolema sovi Jumalan Pojan arvolle. Loukkaannutaan Jumalaan, joka antaa Poikansa kärsiä, muttei voida käsittää, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa (2 Kor 5:19 KR1933/1938). Kristus on myös Ylösnoussut Vapahtaja, ja saamme häneltä voimaa elää kristittynä. Tarpeen tullen saamme Hengen voimaa pystyäksemme todistamaan Kristuksesta. Näennäisen ristiriitaisesti tämä Jumalan voima voi kätkeytyä heikkouteen ja näyttää vastakohdaltaan. Niinhän Kristuskin näytti kärsiessään hyljeksittävältä. Uskon, ettemme koskaan saa lähteä liian etäälle ristin luota, koska meille on hyväksi muistaa, millaisia olemme. Risti näyttää totuuden Jumalasta ja totuuden meistä ihmisistä. 5
Ilman Kristuksen ristiä ja kuolemaa ei olisi myöskään hänen ylösnousemustaan, eikä meilläkään olisi toivoa. Kiitos Jumalalle hänen rakkaudestaan ihmisiä kohtaan. Saat ottaa tänäänkin vastaan Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa. Vain hänessä me olemme Jumalalle kelpaavia eli vanhurskaita. Rukousaiheita Kiitämme Jumalan johdatuksesta. Hän on tuonut meidät tänne asti ja varjellut meitä hengen, sielun ja ruumiin puolesta. Kiitos mahdollisuudesta julistaa evankeliumia Virossa. Rukoilemme siunausta maan kristityille ja herätystä koko kansalle. Rukoilemme Jumalan parantavaa kosketusta niille läheisillemme ja ystävillemme, jotka sairastavat. Rukoilemme, että saisimme ratkaisun ongelmatilanteeseemme. Poikamme allergiataipumus haittaa hänen koulutyötään ja joudumme miettimään uusia järjestelyjä hänen koulunkäynnilleen. Pyydämme Jumalan varjelusta ja siunattua maailmaan tuloa sukuumme tulevalle perheenlisälle. Rukoilemme siunausta kaikkiin kohtaamisiimme, eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa. Ole siunattu, Sinä, joka rukoilet puolestamme ja kaikkien niiden puolesta, jotka Jumala on sydämellesi antanut! Olgem õnnistatud, olkaamme siunattuja! Kirjoitti Riikka, hengessä mukana Sakari ja lapset LÄHETYSKANNATUS Seppälöiden työn tukemiseksi Sleyn tilille 800015-779195 tiedonannolla Seppälän lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai yleisviitenumerolla 10078 89200 30501 02512 tai henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan yllämainitun Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Poliisihallituksen 16.12.2010 myöntämän keräysluvan 2020/2010/3611 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys voi kerätä varoja 1.1.2011-31.12.2012 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. http://sley.fi/sakariseppala http://sley.fi/riikkalautamo-seppala 6