EHDOTUS. Rodun MUDI rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN MALLIRUNKO HARVALUKUISILLE RODUILLE

1 JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN MALLIRUNKO HARVALUKUISILLE RODUILLE Mallirunko on tarkoitettu roduille, joissa on viimeisen viiden vuoden aikana rekisteröity alle 250 koiraa. Jalostuksen tavoiteohjelman suositeltava kokonaispituus on näillä roduilla 20-25 sivua. Hyväksytty SKL-FKK ry:n hallituksessa 8.4.2010. EHDOTUS Rodun MUDI rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa pp.kk.vuosi SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt pp.kk.vuos 1

2 Sisällysluettelo 1. YHTEENVETO... 4 2. RODUN TAUSTA... 5 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA... 7 4. RODUN NYKYTILANNE... 8 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja... 10 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet... 17 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun tarkoituksesta... 17 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa... 20 4.2.3 Käyttö ja koeominaisuudet... 20 4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen... 23 4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista... 23 4.3. Terveys ja lisääntyminen...24 4.3.1 PEVISA ohjelmaan sisällytetyt sairaudet... 24 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet... 27 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt... 28 4.3.4 Lisääntyminen... 28 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet... 29 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä hyvinvointi ja terveysongelmista... 29 4.4. Ulkomuoto... 30 5. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA... 33 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS... 34 6.1 Jalostuksen tavoitteet...34 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille... 36 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet... 36 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin... 36 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta... 37 7. LÄHTEET... 37 8. LIITTEET... 37

3

4 1. YHTEENVETO Tavoiteohjelman tarkoituksena on koota yhteen saatavilla oleva, oleellinen tieto rodusta, rodun taustoista, jalostuksen suunnittelussa ja toimeenpanossa tarvittavista taustatekijöistä Tavoiteohjelma antaa tietoa rodun tilasta sekä rotuyhdistyksen toiminnasta ja sen kyvystä hoitaa sille uskottua tehtävää. Ohjelmassa tuodaan esille tavoitteet, joita mudien jalostukselle asetetaan. Tämä ei ole ainoa totuus vaan ohjelmaa tulee tarkastella ja painopisteitä on muutettava tarpeen vaatiessa. Ohjelman avulla ohjataan rodun kehitystä pitkäjänteisesti. Tämä jalostuksen tavoiteohjelma täydentää ja korvaa aikaisemmat Unkarinpaimekoirat ry:n jalostustoimikunnan laatimat tavoiteohjelmat. Tärkein jalostuksen tavoiteohjelman lähtökohta on jalostuspohjan pitäminen mahdollisimman laajana ja säilyttää nykyisen käytössä olevan mudikannan terveys. Jalostuksen painopisteitä ovat säilyttää rodunomainen rakenne ja ulkomuoto ja tyypillisen luonteen ja käyttöominaisuuksien vaaliminen. Säilytetään rodun geneettinen monimuotoisuus ja pyritään laajentamaan kotimaista jalostuspohjaa. Näihin tavoitteisiin rodun kasvattajat halutaan sitouttaa. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi jalostukseen käytettäviä ja niiden jälkeläisiä seurataan vaatimalla - Jalostuskoirilta DNA-tunnistus, jotta jokainen jalostukseen käytettävä koira on tulevaisuudessa tunnistettu ja sen jälkeläiset voidaan identifioida. - Tunnistusnäytteen yhteydessä otetaan koiralta näyte jonka avulla rotujärjestö teettää tutkimuksen käytössämme olevan kannan laajuudesta. - Suomeen on tuotu perimältään tuntemattomia koiria ja Suomessa syntyy kannan laajuuteen nähden runsaasti rekisteröimättömiä rodun koiria, joita voidaan mahdollisesti käyttää kasvatukseen. Meillä voi olla myös kohta oma maatiaiskanta, jolla nimikkeellä näitä rekisteröimättömiä koiria markkinoidaan. On tärkeää kirjata luotettava tieto jalostuksessa käytettävien koirien ominaisuuksista ja sukulaisuudesta kasvatustyön laadun varmistamiseksi.

5 2. RODUN TAUSTA Rotu sai alkunsa 1700- ja 1800-luvulla unkarilaisten ja mitä todennäköisimmin erilaisten pystykorvaisten Keski-Eurooppalaisten paimenkoirien risteytymistä. 2.1 MUDIN HISTORIA Mudin tyyppisiä koiria oli todennäköisesti Pannonian tasangoilla kun unkarilaiset paimentolaisheimot saapuivat alueelle. Unkarilaiset itse kutsuivat karjan ajamiseen käyttämiään koiriaan Puli:ksi, riippumatta sen ulkonäöstä. Pannonian alueen alkuperäinen koirakanta sai myöhemminkin vahvistusta ympäröivien maiden karjan ja lampaiden mukana tulleista, eläinten kuljetuksessa käytetyistä koirista. Ranskan, Saksan ja Belgian alueelta tuotiin merinolampaita 1700-luvulla Unkariin ja niiden mukana tuli myös paimentavia koiria. Ensimmäiset merkinnät mudi- tyyppisistä koirista ovat löydettävissä Unkarin kirjallisuudesta vuodelta 1773, jolloin mudi on ensi kertaa nimetty itsenäiseksi pulin muunnokseksi. 1800-luvulla luonnontieteilijät kiinnostuivat unkarilaisista paimentavista koirista ja alkoivat tutkia niitä. Tutkijat jakoivat tapaamansa paimenkoira-aineiston - pulin eri variaatiot - kolmeksi roduksi, joille laadittiin rotumääritelmät. nyöriturkkinen koira tunnetaan PULIna terrierimäinen koira tunnetaan PUMIna pystykorvainen, lyhytkarvaisin koira tunnetaan MUDIna (latinankielinen nimi) Mudi tunnetaan edelleen nimellä Nemet puli, saksan puli, joillain Unkarin alueilla. Vuonna 1936 kirjoitettiin ensimmäinen mudin rotumääritelmä. Samana vuonna Dr. Anghi Csaba julkaisi tutkimuksensa Unkarilaiset paimenkoirarodut ja niiden sukulaisrodut (A magyar pásztorkutyák és a külföldi rokon fajták. ), tutkimuksen mukaan mudi tyyppisiä pystykorvaisia paimenkoiria tavattiin koko entisen Suur-Unkarin alueella. Nykyäänkin samaa koiratyyppiä tavataan mm. Kroatiassa ja Serbiassa Mudin läheisiä sukulaisia ovat kroatian paimenkoira - Hrvatski ovcar ja serbialainen paimenkoira Vojvođanski pulin, joka ei ole FCI.n hyväksymä rotu. Kroatianpaimenkoirista on kirjoituksia ja piirroksia jo 1300- luvulta, ja nämä naapurimaiden rodut perustuvat historiallisesti samaan koirakantaan eivätkä ole vielä ulkomuodollisesti eriytyneet, ja voidaankin puhua oikeastaan yhdestä rodusta. Etelä-Saksassa on edelleen käytössä hyvin vanha mudin tyyppinen paimenkoirakanta Altdeutscher Schäferhund. Mudi on ollut aina paimenten ja maalaisten työkoira. Nämä mudin kasvattajat ja käyttäjät ovat osanneet arvostaa koiran erinomaisia työominaisuuksia ja samaa koirasukua on vaalittu taloissa sukupolvien ajan. Unkarissa otetaan rekisteriin edelleen vuosittain joitakin rotumääritelmän mukaisia tuntemattomasti polveutuvia koiria jalostustarkastusten yhteydessä.

6 1936 24/4 julkaistiin ensimmäinen mudin rotumääritelmä. Se kirjoitettiin käyttäen Rigo nimistä mudinarttua. Nartun omisti Pálffi Ferencé 1963 Unkarin kennelliitto avasi mudille oman rekisterin, tätä ennen mudit oli merkitty pumin kanssa samaan rekisteriin. 1966 2000 2004 FCI. hyväksyi mudin rotumääritelmän Rotumääritelmää uudistettiin. Rodun säkäkorkeutta laskettiin ja tarkennettiin. Rotuun hyväksyttiin väreiksi mustan ja valkoisen lisäksi, sininen/tuhkanväri, ruskea ja sinimerle. Valko-musta kirjava väri poistettiin hyväksytyista väreistä. Rotumääritelmään merkittiin hyväksytyksi väriksi keltainen, mustapigmenttinen mudi. Mudin tulevaisuus rotuna on uhattuna koska sen rekisteröity kanta koko maailmassa on hyvin pieni, noin 1500 yksilöä Mudi on ollut paitsi kaikenlaisen karjan paimenkoira, myös vahti ja rotantappaja. Vaikka mudi ei olekaan metsästyskoira, on mudia käytetty ja käytetään edelleenkin villisianmetsästyksessä pysäyttävänä koirana (paimentaa villisikaa) sekä noutavana lintukoirana. 2.2 MUDI SUOMESSA Ensimmäinen mudi tuotiin Suomeen vuonna 1976 Unkarista, tuoja oli Anneli Karlstedt, (nyk. Sukkela), kennel Catamount. Tuonti oli black&tan värinen narttu Szávalaki Aida. Seuraavana vuonna tuotiin samasta kennelistä musta uros, Szávalaki Buksa. Vuonna 1978 alkoi kasvatus näillä kahdella koiralla. Koirat saivat yhteensä 5 pentuetta, joissa oli 15 rekisteröityä pentua. Vuonna 1987 Riitta Hohtela, kennel Szófogadás aloitti rodun kasvatuksen. Hän on ollut Unkarin ulkopuolella merkittävin mudikasvattaja. Vuoden 2011 loppuun mennessä hän on tuonut 12 mudia, lähinnä Unkarista. Nämä koirat ja hänen kasvattinsa löytyvät lähes kaikkien Suomessa kasvatettujen koirien suvuista. Kasvatteja ja niiden jälkeläisiä on jalostuskoirina mm. Unkarissa ja Ruotsissa. Riitta Hohtela, kennel Szófogadás on palkittu Unkarin kennelliiton kultaisella kasvattajapalkinnolla vuonna 2002 (ainutkertaisesi palkinnon on saanut ulkomaalainen kasvattaja), Suomen Kennelliiton Vuolasvirtapalkinnolla 1995 ja Unkarinpaimenkoirat ry.n kasvattajapalkinto nr.2 on myönnetty hänelle 1994 Mudipentueita on syntynyt harvakseltaan, ja kasvattajia on ollut vuosien 2001-2011 välillä 11. Suomeen on tuotu koiria Unkarista, Ruotsista, Norjasta,Tanskasta, Ranskasta, Hollannista ja Tsekeistä. Kaikkia ei ole rekisteröity SKL.n rekisteriin. Suomessa on syntynyt vuoden 2011 loppuun mennessä 82 rekisteröityä pentuetta 343 pentua.

7 2.3. Rodun käyttötarkoitus Rotu on alkuperältään ollut paimenkoira, jonka käyttötarkoitus on pääasiallisesti ollut lauman paimentaja. Suomessa mudia ei käytetä juurikaan paimennustehtävissä, vaan rotu on saavuttanut suuren suosion erinomaisena harrastus- ja työkoirana, joka soveltuu myös perhekoiraksi. 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA 23.10.1974 perustettiin Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen yhteyteen Puli- Pumi alajaosto. Perustavassa kokouksessa olivat Gunnel Holm, Laura Jauho, Liisa Jokinen, Marjatta Jääskeläinen, Pirkko Kujala, Marita Laitinen, Hans Lehtinen, Irene Papp, Liisa Puutula-Räsänen, Ritva-Kajsa Selander ja Raili Suominen. Tämän päiväyksen katsotaan olevan rotujemme oman järjestötoiminnan alku. 23.10.1976 jaoston nimi muutettiin Unkarinpaimenkoirat alajaostoksi. 1.2.1980 yhdistys hyväksyttiin yhdistysrekisteriin ja nimeksi tuli Unkarinpaimenkoirat ry. 1.10.1985 yhdistyksestä tuli rotua harrastava yhdistys. 23.4.1988 pidetyssä Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben ry.n valtuuston kokouksessa hyväksyttiin Unkarinpaimenkoirat ry:n rotujärjestöksi. Rotujärjestömme kotipaikka on Helsinki, mutta sen toiminta käsittää koko maa. Rotujärjestömme toiminnan tarkoituksena on edistää Suomessa puhdasrotuisten ja terveiden unkarilaisten paimenkoirien ( komondor, kuvasz, mudi, puli ja pumi ) kasvatusta sekä niiden käyttöä ja tunnetuksi tekemistä. Järjestömme tekee rotuja tunnetuksi julkaisemalla jäsenlehteä, vuosikirjaa ja rotuesitteitä, ylläpitämällä yhdistyksemme www-sivuja, järjestämällä vuosittaisen erikoisnäyttelyn ja mahdollisesti jalostustarkastuksen. Rotujärjestömme jäsenmäärä vuoden 2010 lopussa oli 308 jäsentä, joista varsinaisia jäseniä oli 267 ja loput jäsenet olivat joko perhe- ja pentujäseniä. unkarinpaimenkoirat ry:llä on 4 yhdistysjäsentä: Pulit ry (77), Pumit ry (218), Suomen Mudiyhdistys ry (70) ja Suomen Kuvasz- Klubi ry (30). Unkarinpaimenkoirat ry:ssä on toiminut jalostustoimikunta, jonka jäsenet on valinnut hallitus. Jalostustoimikuntaan on valittu edustajat kaikista roduista. Jalostustoimikunnan tehtävänä on ollut mm. kerätä ja tilastoida tietoa rodun terveydestä, julkaista jalostustoimintaan liittyvää tietoa (mm. vuosikirja), järjestää jalostustarkastuksia sekä pyydettäessä antaa jalostusneuvoja ja suosituksia rotujemme kasvattajille. Vuonna 2011 jalostustoimikuntaa ei ole valittu, vaan hallituksella on ottanut vastuun jalostusasioista. Jalostusasioissa on ollut yhteyshenkilö, jolle osoitetaan esim. jalostustiedustelut. Tarvittaessa hallitus käyttää rotuyhdistysten/rotuasiantuntijoiden konsulttiapua. Tämä toimintatapa ei ole hyödyntänyt kasvattajien osaamista, eikä ole mahdollistanut tietojen keräämistä, eikä niiden jakamista kasvatustyön tueksi. Käytännössä järjestely ei ole toiminut ja syyskokouksessa 2011 päätettiin että jalostustoimikunta kootaan hoitamaan näitä tehtäviä.

8 Unkarinpaimenkoirat ry.n jäsenmäärä ja sen edustamien rotujen rekisteröinnit Vuosi Jäsenmäärä rek. yht. komondor kuvasz mudi puli pumi 1996 474 163 5 19 11 24 104 1997 407 159-29 13 21 96 1998 495 131 6 24 10 12 78 1999 497 142 5 22 6 15 92 2000 539 133 7 7 12 12 97 2001 497 138 12 19 19 3 85 2002 406 141-8 3 24 106 2003 347 132 4 21 1 19 87 2004 399 153-26 16 21 88 2005 375 166 6 26 8 24 102 2006 314 112-1 21 17 73 2007 259 214 5 32 29 39 109 2008 325 213 10 12 42 55 94 2009 278 159 5-23 44 87 2010 308 123-8 51 23 41 2011 156 9-37 45 65 4. RODUN NYKYTILANNE Suomen mudikanta rakentuu pääosin yhden aktiivisen kasvattajan koirakannalle. Populaation kooksi voidaan laskea viiden viimeisen vuoden rekisteröinnit Mudi on suhteellisen pitkäikäinen rotu. Kanta pohjautuu pääosin Unkarista tuoduille koirille. Tuontikoiria on tuotu lähinnä rodun kotimaasta. Aktiiviset harrastajat lisäävät rodun tunnettavuutta monipuolisena harrastuskoirana ja rekisteröinnit ovat kääntymässä hienoiseen nousuun. Taulukko 1 Viimeisen kymmenen vuoden rekisteröinnit 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 YHT Pennut (kotimaiset) 29 42 15 35 23 18 3 15 3 183 Tuonnit 8 9 8 7 6 3 5 1 1 48 Rekisteröinnit yht. 37 51 23 42 29 21 8 16 1 3 231 Rodun kanta Suomessa, laskettuna viiden viimeisen vuoden rekisteröintien mukaan on 182 ja niistä on rekisteröityjä tuontikoiria 38 Tämän kymmenen vuoden perioodilla tuontikoirat muodostavat 20% koiristamme. Eli viidesosa koirista ostetaan muualta kun suomalaisilta kasvattajilta. Mikäli edelleenkin suomalaiselle mudin kasvatukselle laitetaan tiukat ehdot (PEVISA), vaatimukset, jotka lisäävät kasvattajien kustannuksia, rodun kasvatus Suomessa ei ole kannustavaa. On hyvin helppoa hakea kokonaisia pentueita rodun kotimaasta, kun niiden hinta on edullisempi ja tuontikoiran status on järjestössämme positiivinen. Kaikkia tuontikoiria ei suinkaan rekisteröidä Suomessa, ainoastaan jalostukseen käytettävät yksilöt ovat SKL.n rekisterissä.

9 KANTA MUISSA MAISSA Mudin alkuperämaa on Unkari. Unkarissa rekisteröidään vuosittain n. 150-200 mudia. Mudi rekisteröinnit Vuosi Unkari Suomi Ruotsi Muut Yht. 2011 234 37 5 276 2010 187 51 24 262 2009 159 23 15 197 2008 198 42 11 251 2007 213 29 25 253 2006 197 21 18 236 2005 146 8 11 165 2004 217 16 11 244 2003 181 1 13 195 2002 266 3 11 280 2001 158 19 13 190 2000 122 12 4 138 Unkarin lisäksi mudi tunnetaan rekisteröitynä rotuna mm. Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Itävallassa, Puolassa, USA:ssa, Kanadassa, Norjassa, Ruotsissa Näiden maiden kanta pohjautuu Unkarista lähtöisin oleviin koiriin. Rodun arvioitu kanta on viiden viimeisen vuoden yhteenlaskettu rekisteröintien määrä eli 1239. Koska emme tiedä muiden maiden yksittäisten pentueiden määrää ja niiden rekisteröintejä, voimme arvioida mudi kannaksi noin 1500 yksilöä, joka on todella pieni maailmanlaajuisesti. Suomeen ensimmäiset mudit tuotiin Unkarista, sittemmin tuonteja on ollut myös Ruotsista, Hollannista, Tanskasta ja Ranskasta, ja kasvattajat ovat käyttäneet myös ulkomaisia jalostusuroksia. Suomesta on viety mudeja Ruotsiin, Tanskaan, Kanadaan sekä Unkariin.

10 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja Rodun kasvatus Suomessa Kennelnimen omaavat, aktiiviset rodun kasvattajat viimeisen kymmenen vuoden ajalta 2001-2011 ja kasvattien saavuttamat valioarvot Yhteensä 11 kasvattajaa Kennel Pentueet Pennut Viim. pentue FIN MVA FIN TVA FIN AVA FIN JVA FIN KVA SZOFOGADAS Riitta Hohtela KILVAN Soile Laitinen MUSTAPIPPURIN Tiina Laukkanen MUSTANTASSUN Tuija Kokkonen SAUNATYTÖN Seija Heinola TAKKUTUKAN Sanna Laine-Evans BLACK WIZARD'S Anne Granström VIMMATUN Marjo Hytönen ABRANDOS Heli Vepsäläinen PILKKOPIMEÄN Johanna Paananen TYÖMYYRÄN Terhi Multamäki 25 97 2010 46 1 1 8 38 2011 4 8 32 2010 11 1 5 16 2010 4 1 1 5 23 2011 1 5 24 2010 5 3 18 2010 3 3 10 2011 2 2 9 2011 1 2 11 2011 1 1 1 2011 1. Vuositilasto rekisteröinnit (rodun rekisteröinnit, isien ja emien lukumäärä, keskimääräinen jalostukseenkäyttö ikä sekä sukusiitosprosentti viimeisen 10-15 vuoden aikana)*

Vuositilasto - rekisteröinnit 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 Pennut (kotimaiset) 29 42 15 35 23 18 3 15 3 18 Tuonnit 8 9 8 7 6 3 5 1 1 1 Rekisteröinnit yht. 37 51 23 42 29 21 8 16 1 3 19 Pentueet 6 10 3 7 6 4 1 4 1 3 Pentuekoko 4,8 4,2 5,0 5,0 3,8 4,5 3,0 3,8 3,0 6,0 Kasvattajat 6 8 3 6 5 4 1 4 1 3 Jalostukseen käytetyt eri urokset - kaikki 5 8 3 6 5 3 1 4 1 3 - kotimaiset 2 2 2 1 1 2 1 2 - tuonnit 2 6 3 3 4 1 1 - ulkomaiset 1 0 1 0 0 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4 v 6 kk 5 v 3 kk 2 v 6 kk 6 v 4 kk 5 v 1 kk 4 v 3 kk 4 v 5 v 11 kk 6 v 8 kk 5 v 1 kk Jalostukseen käytetyt eri nartut - kaikki 6 10 3 7 5 4 1 4 1 3 - kotimaiset 5 8 3 6 3 3 1 2 2 - tuonnit 1 2 1 2 1 2 1 1 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4 v 8 kk 4 v 6 kk 3 v 8 kk 4 v 6 kk 4 v 5 kk 5 v 8 kk 3 v 8 kk 4 v 2 kk 4 v 4 kk 4 v 7 kk Isoisät 10 13 6 11 10 7 2 8 2 6 Isoäidit 9 15 6 11 10 6 2 8 2 6 Sukusiitosprosentti 1,00% 1,93% 3,27% 1,98% 1,78% 2,98% 3,61% 4,30% 0,20% 2,65%

Vuositilasto - jalostuspohja 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 Per vuosi - pentueet 6 10 3 7 6 4 1 4 1 3 - jalostukseen käytetyt eri urokset - jalostukseen käytetyt eri nartut 5 8 3 6 5 3 1 4 1 3 6 10 3 7 5 4 1 4 1 3 - isät/emät 0,83 0,80 1,00 0,86 1,00 0,75 1,00 1,00-1,00 1,00 - tehollinen populaatio 8 (67%) 12 (60%) 4 (67%) 9 (64%) 7 (58%) 5 (62%) 1 (50%) 5 (62%) - 1 (50%) 4 (67%) - uroksista käytetty jalostukseen - nartuista käytetty jalostukseen 13% 0% 20% 16% 37% 9% 33% 17% 100% 0% 9% 9% 4% 0% 20% 45% 36% 40% 50% - 50% 38% Per sukupolvi (4 vuotta) - pentueet 26 26 20 18 15 9 6 8 6 8 9 - jalostukseen käytetyt eri urokset - jalostukseen käytetyt eri nartut 17 16 13 12 11 7 5 7 6 8 8 21 19 14 12 10 6 5 6 3 5 7 - isät/emät 0,81 0,84 0,93 1,00 1,10 1,17 1,00 1,17 2,00 1,60 1,14 - tehollinen populaatio 26 (50%) 24 (46%) 18 (45%) 16 (44%) 14 (47%) 8 (44%) 7 (58%) 8 (50%) 5 (42%) 8 (50%) 10 (56%) - uroksista käytetty jalostukseen - nartuista käytetty jalostukseen 9% 13% 18% 23% 26% 19% 27% 16% 15% 13% 17% 8% 15% 27% 33% 43% 42% 47% 45% 33% 29% 21%

13 2. Viimeisen 10-15 vuoden aikana jalostukseen runsaimmin käytetyt 15 urosta, niiden syntymävuodet, pentueiden ja pentujen kokonaislukumäärä sekä toisen polven jälkeläisten lukumäärä Jalostusurokset Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä # Uros Pentueita Pentuja %- osuus kumulat.% Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 2 3 UROS DU CLOS SAINT-JOSEPH SEA-ROCK EHOTON ELVIS CSERENYFALVI ALKONY 3 15 7,46% 7% 2 5 3 15 3 14 6,97% 14% 1 7 3 14 4 14 6,97% 21% 1 4 4 14 4 NYIRSÉGFIA MACI 2 12 5,97% 27% 7 25 2 12 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 MUSTAPIPPURIN NOKIPOIKA MADRAZ-BUNDA AZAZELLO KECSKEFOGO BÜSZKE BAROMALLASI DODO MADRAZ-BUNDA ATHOS GONDÜZÖ- ALKONYAT UGASS DRAGAM PASZTOR-VIRTUS IGAZLATO "MOCCA" IRHABERKI CSILI VILI SZOFOGADAS MERRE PUSZTAK-NEPE BATOR SZOFOGADAS RETEL KIRÁLYTANYAI VIHAR 2 11 5,47% 33% 2 11 2 10 4,98% 38% 0 0 2 10 2 9 4,48% 42% 2 9 1 8 3,98% 46% 6 23 1 8 2 8 3,98% 50% 8 34 2 8 2 8 3,98% 54% 2 8 2 8 3,98% 58% 1 5 2 8 1 7 3,48% 62% 1 7 1 6 2,99% 65% 2 10 2 9 1 6 2,99% 68% 2 7 1 6 2,99% 71% 2 9 1 6 1 5 2,49% 73% 2 14 17 NYIRSÉGFIA BENCE 1 5 2,49% 76% 1 5 18 SAUNATYTÖN CLADINA SP 1 5 2,49% 78% 1 5 19 JAKALMO'S VAMOS 1 5 2,49% 81% 0 0 1 5 20 NYIRSEGFIA SERIF 1 5 2,49% 83% 2 5 1 5

14 3. Viimeisen 10-15 vuoden aikana jalostukseen runsaimmin käytetyt 15 narttua, niiden syntymävuodet, pentueiden ja pentujen kokonaislukumäärä sekä toisen polven jälkeläisten lukumäärä Jalostusnartut Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä # Narttu Pentueita Pentuja %- osuus Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 SZÜRKEVILLAM HAMU PIPOKE 4 19 9,45% 4 17 4 19 2 3 MUSTAPIPPURIN MANSIKKAMISSI BEREKI TARISZNYAS-INCI- FINCI 3 13 6,47% 1 6 3 13 2 11 5,47% 0 0 2 11 4 SAUNATYTÖN BAKULA 2 11 5,47% 1 7 2 11 5 MUSTAPIPPURIN NAPAKYMPPI 3 10 4,98% 2 5 3 10 6 MUSTAPIPPURIN MUOTOVAAHTO 3 10 4,98% 6 28 3 10 7 SZOFOGADAS LAST 2 10 4,98% 2 5 2 10 8 KILVAN FORMAS FECSKE 2 9 4,48% 2 9 9 BAROMALLASI CECIL 3 8 3,98% 5 17 4 13 10 MUSTANTASSUN SAARA 2 8 3,98% 4 20 2 8 11 SEA-ROCK HIP HOP HIHHULI 1 8 3,98% 8 25 1 8 12 MUSTAPIPPURIN NELIAPILA 1 7 3,48% 1 4 1 7 13 BLACK WIZARD'S BRAND-NEW HIT 1 7 3,48% 1 7 14 SZOFOGADAS PIROTA 1 6 2,99% 3 16 2 13 15 16 MUSTANTASSUN SORJA SABOTAASI TAKKUTUKAN SUPERSALMIAKKI 2 6 2,99% 1 4 2 6 1 6 2,99% 1 6 17 SAUNATYTÖN CAPSELLA B-P 1 6 2,99% 1 6 18 KILVAN PATTANTYU 1 5 2,49% 1 5 19 SAUNATYTÖN BETULA 1 5 2,49% 1 5 20 CSODAVIRÁG GYÖNGYÖS 1 5 2,49% 1 5 21 SIGERDRIVAS AJANDEK CIXI 1 5 2,49% 0 0 1 5 22 SAUNATYTÖN ARANKA-AZRA 1 4 1,99% 2 11 1 4 23 SZOFOGADAS CSILLAGKÖD 1 4 1,99% 1 4 24 25 PILKKOPIMEÄN PEPPIPITKÄTOSSU VIMMATUN SOMASUMUSIREENI 1 4 1,99% 1 4 1 4 1,99% 1 4 26 MUSTAPIPPURIN SEINÄRUUSU 1 4 1,99% 1 4 27 IRHABERKI CSINOS CSITRI 1 3 1,49% 1 3 28 KILVAN HAMVAS HIRVIVÖ 1 3 1,49% 1 3

15 Rodun rekisteröintimäärät Suomessa ovat pysyneet keskimääräisesti samoissa lukemissa n. 30 yksilössä. Unkarissa rekisteröidään vuosittain 150 200 yksilöä, ja koko maailman laajuisesti vuosittaiset rekisteröinnit ovat 200 300 yksilön välillä. Pentueita syntyy jonkun verran enemmän, mutta osa jättää pentueet rekisteröimättä Rekisteröity mudikanta on suvuiltaan tunnettuja ja lähes kaikki sukulinjat ovat edustettuna Suomessa. Kantakoirat löytyvät 6 8 sukupolven takaa. Ongelmana ovat rotuun otettujen koirien tietojen puute. Emme tiedä ovatko ne kuinka läheistä sukua rekisteröidyille koirillemme ja mitä ominaisuuksia/sairauksia ne mahdollisesti kantavat. Rekisteriin voidaan ottaa koiria mudi pentueista jotka ovat jääneet rekisteröimättä tai rotuun otetut e saattavat olla aivan muiden rotujen sekoituksia, joiden kantamat sairaudet leviävät näin mudi kantaamme. Emme saa riittävästi tietoa sukulaisuudesta KoiraNet järjestelmän kautta, koska sinne on tallennettu vain muutaman polven tiedot tuontikoirista. Jalostukseen käytetyissä koirissa on runsaasti ulkomailta tuotuja koiria ja näin yhdistelmien tiedot jäävät vajavaisiksi eikä sukusiitostiedot pidä siltä osin paikkaansa ja ne ovat aliarviotuja todellisesta tilanteesta. Kasvattajat ovat omaksuneet tiedon sukusiitosasteen huomioimisesta jalostussuunnitelmissaan. Samoja yhdistelmiä ei ole toistettu kasvatuksessa ja näin pieni mudi populaatio on voinut laajentua ja yleisesti ottaen kasvatus on riittävän laajalla pohjalla huomioiden populaation koko ja jalostuskoirielle asetetut tiukat PEVISA- vaatimukset. PEVISA -tutkimuksien vaatiminen jalostukseen käytettäviltä koirilta on jättänyt osan koirista pois jalostuksesta, koska ei ole päästy yhteisymmärrykseen omistajien / kasvattajien kesken, tutkimusten teettämisestä ja niistä aiheutuvista kustannuksista. Vuoden 2010 2011 aikana on syntynyt ainakin 4 puhdasrotuista mudi pentuetta jotka ovat PEVISA.n vuoksi jääneet rekisteröimättä Suomessa. Rotujärjestön hallitus ei halua myöntää poikkeuslupia PEVISA sääntöön ja toiminta näissä asioissa on hyvin joustamatonta.

16 Perinnöllinen monimuotoisuus ja jalostuspohja MMT Katariina Mäki 14.12.2011 Rodun perinnöllinen monimuotoisuus tarkoittaa sen geeniversioiden (alleelien) runsautta. Puhutaan myös jalostuspohjan laajuudesta. Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia versioita sillä on olemassa samasta geenistä. Tämä mahdollistaa rodun yksilöiden geenipareihin heterotsygotiaa, joka antaa niille yleistä elinvoimaa ja suojaa monen perinnöllisen vian ja sairauden puhkeamiselta. Monimuotoisuus on tärkeää myös immuunijärjestelmässä, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Jalostus ja perinnöllinen edistyminenkin ovat mahdollisia vain, jos koirien välillä on perinnöllistä vaihtelua. Suurilukuinenkin koirarotu on monimuotoisuudeltaan suppea, jos vain pientä osaa rodun koirista ja sukulinjoista on käytetty jalostukseen tai jos rodussa on koiria, joilla on rodun yksilömäärään nähden liian suuret jälkeläismäärät. Tällaiset koirat levittävät geeniversionsa vähitellen koko rotuun, jolloin jostakin yksittäisestä geeniversiosta saattaa syntyä rodulle uusi tyyppivika tai - sairaus. Vähitellen on vaikea löytää jalostukseen koiria, joilla ei tätä geeniversiota ole. Ihannetilanteessa jalostukseen käytetään puolet syntyvistä koirista. KoiraNet järjestelemän käyttämän kaavan mukaan laskettu tehollinen populaatioko on kuitenkin ylioptimistinen arvio, jossa ajatellaan kullakin yksilöllä olevan suunnilleen sama määrä jälkeläisiä, eikä huomioida mm. käytettyjen koirien keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Koirien ollessa toisilleen läheisiä sukulaisia on tehollinen populaatiokoko todellisuudessa huomattavasti pienempi. Tämä koskee erityisesti mudia, jonka lyhyt rotuhistoria ja edelleenkin tuntemattomasti polveutuvat rotuun otetut koirat vaikuttavat ja koirien sukutaulut sisältävät pitkälti samoja koiria ja rodun maailmanlaajuinen tehollinen populaatiokoko on varsin pieni. Sukulaisuusasteiden laskemista vaikeuttaa lisäksi tällä hetkellä tuntuvasti se seikka, että laskentaan käytettävän KoiraNet järjestelmässä rodun viralliset sukutaulut ovat erittäin puutteellisia, ja sisältävät hyvin usein vain muutamia sukupolvia. Rodun geneettisen muuntelun ylläpitämiseksi sekä tehollisen populaatiokoon kasvattamiseksi on syytä huomioida suunnitelma mudin geneettisen jalostuspohjan kartoittamiseksi. Rodun kasvattajat puoltavat suunnitelmaa ja toimivat sen toteuttamisen hyväksi.

17 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet Jalostukseen käytettävien koirien halutaan omaavan hyvän hermorakenteen ja rodunomaisen toimintakyvyn, jotka koira todennäköisesti periyttää jälkeläisilleen. 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luoteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun tarkoituksesta Käyttötarkoitus: Paimenkoira. Paimenet arvostavat sen rohkeaa luonnetta ja kykyä paimentaa myös vaikeasti käsiteltävää ja suurikokoista karjaa. Sitä käytetään myös jopa villisian metsästykseen. Erinomainen suojelu- ja seurakoira, vahti- ja hälytyskoira, käytetään myös huumekoirana. Erinomainen agilitykoira, rakastettava kotikoira. Suhteellisen lyhyen karvapeitteensä ja erinomaisen sopeutuvaisuutensa ansiosta soveltuu ongelmitta sisäkoiraksi. Mudi on nykypäivänä suosittu harrastus ja seurakoira. Lajeina mm. agility, tottelevaisuus ja metsäjälkikokeet. Rodulla on Suomessa oikeus kilpailla palveluskoirakokeissa vaikka sitä ei lueta kotimaassaan palveluskoiraksi, eikä rotu ole FCI:n palveluskoiralistalla. Käyttäytyminen / luonne: Erinomaisen oppimiskykyinen, eloisa, rohkea, tarkkaavainen, työintoinen, valpas ja sopeutuvainen. Mudi on usein hieman pidättyväinen vieraita kohtaan, tällainen käytös ei ole arkuutta vaan varautuneisuutta ja kuuluu sen alkuperäisiin luonteenpiirteisiin. Mudi on vilkas ja temperamenttinen koira. Sen tulee hyväksyä outokin tilanne kun se on omistajansa mukana ja sen tulee antaa käsitellä itseään omistajan avustuksella.

18 Mudi luonnetestin valossa: Temperamentti, kovuus, luoksepäästävyys ja laukauspelottomuus. Toimintakyky on luonteenominaisuus, jonka avulla koira kykenee toimimaan ilman ulkoista pakkoa, todellisten tai luuloteltujen vaaratilanteiden keskellä joutumatta paniikkiin ja keskeyttämättä toimintaansa. Terävyys on koiran taipumus reagoida vihamielisesti odottamattoman ärsytyksen sattuessa. Puolustushalu on synnynnäinen ominaisuus asettua vaaratilanteessa puolustamaan ohjaajaansa ja itseään. Taisteluhalu on synnynnäinen taipumus nauttia taistelemisesta itsestään, leukojen ja lihasten käytöstä. Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä vahva- tai heikkohermoisuutta, joka ilmenee kun koira joutuu jostakin syystä voimakkaaseen, vaihtelevaan sisäiseen jännitystilaan. Temperamentti on koiran kyky reagoida nopeasti, kohdata ympäristöärsykkeitä järjestäytyneesti ja sopeutua nopeasti muuttuneisiin tilanteisiin. Kovuudella tarkoitetaan sitä, miten koira antaa epämiellyttävän tuntuisten järkytysten vaikuttaa toimintaansa. Luoksepäästävyys kuvaa koiran suhtautumista vieraaseen henkilöön. Laukauspelottomuus testataan paukkupanoksin. Suomalainen luonnetesti mittaa melko hyvin nykypäivän seura- ja harrastuskoirien luonteen perusominaisuuksia. Koska mudille ei ole olemassa paremmin soveltuvaa testiä, ja luonnetesti parhaimpia käytössä olevista luonteen mittausmenetelmistä. Toimintakyky: Rotumääritelmässä mudi kuvataan rohkeaksi koiraksi. Rohkeus l. toimintakyky on yksi yhteiskuntakelpoisen koiran perusominaisuuksia. Toimintakykyinen koira pystyy hallitsemaan hermonsa pelottavissakin tilanteissa. Rohkea koira suhtautuu reippaasti ja uteliaasti ympäristöön ja kokee arjessa vastaantulevat haasteet vähemmän stressaavina kuin arka koira. Arka koira, jolla on pieni toimintakyky saattaa "jähmettyä" tilanteessa, jonka se kokee vieraaksi tai pelottavaksi. Valtaosalla testatuista mudeista toimintakyky on joko kohtuullinen (+1) tai suuri(+2). Kuitenkin kolmanneksella koirista toimintakyky on pieni (-1). Seura- ja harrastuskoiran toimintakyvyn tulisi olla +-merkkinen. Terävyys: Rotumääritelmän kuvauksessa mudia luonnehditaan suojelu-, vahti- ja hälytyskoiraksi. Luonnetestituloksien valossa testatut mudit vastaavat kuvausta. Mudi reagoi agressiivisesti ärsykkeeseen jonka kokee uhkana. Mudeille ei kuitenkaan jää jäljellejäävää hyökkäyshalua, vaan koirat palautuvat uhan väistyttyä. Mudeilla terävyys on paras mahdollinen, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+3) 55% testatuista koirista. Ihanteellisella mudilla terävyyden tulisi olla + - merkkinen. Puolustushalu: Mudi suojelee omistajaansa ja itseään tilanteessa, jonka kokee uhkaavana. Tämä tulee esille puolustushaluna, joka on 43 %:lla mudeista kohtuullinen, hillitty (+3). Testatuista mudeista 88% osoittaa jonkinasteista puolustushalua, ja koirista 5 % on osoittanut suurta ja hillitsemätöntä puolustushalua. Ero hillityn ja hillitsemättömän hyökkäyksen välillä näkyy yleensä testaajan lopettaessa hyökkäyksen. Mikäli koira jatkaa hyökkäystä yrittäen purra ja osoittaa selvää aggressiivisuutta, hyökkäys on hillitsemätön. Puolustushalun tulisi olla +-merkkinen. Taisteluhalu: Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Taisteluhaluinen koira nauttii käyttäessään leukojaan ja lihaksiaan, ja tälläistä koiraa on helppo motivoida leikkimällä. Taisteluhalu toimii koiran moottorina, ja koira voi voittaa stressaavan tilanteen sen avulla. Synnynnäistä taisteluhalua pystyy vahvistamaan tai lannistamaan koulutuksella. Taisteluhalu testatuilla mudeilla on ollut yleensä kohtuullinen (+2) tai suuri (+3). Testatuista koirista 81%:lla taisteluhalu on +-merkkinen. Harrastuskoiralla taisteluhalun tulee olla + - merkkinen.

19 Hermorakenne: Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita selviä merkkejä romahtaneesta sisäisestä tasapainosta. Hermorakenteeseen ei juurikaan koulutuksella voi vaikuttaa. Tyypillisen mudin hermorakenne on hieman rauhaton (+1). Testatuista koirista hermorakenne on + -merkkinen 85%:lla. Hermostuneeksi luonnehditaan koiraa, jonka reaktiot ovat epänormaaleja suhteessa ärsykkeiden voimakkuuteen. Hermostuneita koiria ei saisi käyttää jalostukseen, sillä koiran hermostuneisuus heijastelee arkielämän käyttäytymiseen. Temperamentti l. vilkkaus: Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, tarkkaavaisuutta sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Mudeista 50%:lla on seura- ja harrastuskoiralle paras mahdollinen vilkkaustaso, vilkas (+3). Loput testatuista ovat olleet erittäin vilkkaita, kohtuullisen vilkkaita tai häiritsevän vilkkaita. Ideaalimudin vilkkaus on +-merkkinen. Häiritsevän vilkkaan koiran on vaikea keskittyä, koska se kokee ympäristön häiriötekijät liian voimakkaasti. Temperamentti ja hermorakenne ovat usein yhteydessä toisiinsa, erittäin vilkas koira on toisinaan myös hieman hermostunut. Kovuus: Kovuus on koiran taipumus muistaa epämiellyttävät kokemukset. Mudeista 64 % on hieman pehmeitä (+1). Kova koira unohtaa nopeasti pelottavat kokemukset, ja pehmeä koira muistaa ne hyvin pitkään. Paimenkoiralle sopiva kovuus on tärkeä ominaisuus, sillä koiran on opittava tarpeeksi varovaiseksi sorkkien ja sarvien kanssa, mutta pysyttävä työskentelemään kolhuista huolimatta. Mudeista 90% on sopivan kovia koulutettavuuden ja harrastamisen kannalta. Kovuuden tulisi olla +-merkkinen, mieluiten +1 tai +3. Luoksepäästävyys: Luoksepäästävyys mittaa koiran suhtautumista ihmisiin. Luoksepäästävä koira hakeutuu mielellään ja oma-aloitteisesti tapaamiensa vieraiden ihmisten seuraan tai sallii tutustuttaa itsensä heihin. Mudeista hyväntahtoisia, luoksepäästäviä ja avoimia(+3) on valtaosa, 57%. Luoksepäästäviä, hieman pidättyväisiä (+2) on 31 %. Mudin ei tule suhtautua pelokkaasti tai aggressiivisesti vieraisiinkaan ihmisiin. Luoksepäästävyyteen tulee myös kiinnittää huomiota jalostusvalintoja tehdessä, ja pennunostajille on painotettava mudinpennun riittävää sosiaalistamista. Laukauspelottomuus: Laukauspelottomuus testataan paukkupanoksilla. Testatuista mudeista laukauspelottomia on 93%. Ääniherkkyys on todettu voimakkaasti periytyväksi ominaisuudeksi, ja se hankaloittaa koiran ja omistajan normaalia elämää. Kotioloissa ääniherkkyys tulee esiin esimerkiksi ukonilman tai muun kovan äänen pelkona. Ääniä pelkäävää koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Yhteenveto: Luonnetestattujen mudien tulosten perusteella keskiverto mudi vastaa hyvin rotumääritelmän kuvausta rohkeasta, sopeutuvasta, työintoisesta ja tarkkaavaisesta koirasta, ja kykenee toimimaan erilaisissa tilanteissa ja tehtävissä itsenäisesti. Mudin luonne on muovautunut vuosisatojen aikana Unkarissa vastaamaan karjankasvattajien ja maanviljelijöiden tarpeeseen monikäyttöisestä yleiskoirasta, ja mudi soveltuu erinomaisesti sellaisenaan erilaisiin harrastuksiin.

20 Tyypillinen mudi luonnetestitulosten valossa Luonnetestitulosten perusteella tyypillinen mudi vastaa hyvin rotumääritelmän kuvausta. Tyypillinen mudi on kohtuullisen rohkea koira ja kyvykäs tekemään ratkaisuja erilaisissa, sille uusissa tilanteissa. Mudi reagoi kohtuullisen vihamielisesti kokemaansa uhkaan ja puolustaa itseään. Se palautuu kuitenkin nopeasti ja lopettaa vihamielisen käyttäytymisen, kun uhka häviää. Omistajaansa mudi puolustaa rohkeasti, mutta ei yliampuvasti. Taisteluhalultaan kohtuullinen mudi on helppo opettaa leikin varjolla. Se ei myöskään jätä annettua tehtävää kesken. Hermoiltaan mudi ei ole järkähtämätön vuori, mutta selviää yllättävistä ja pelottavista tilanteista toimintakykyään menettämättä ja joutumatta paniikkiin. Se myös palautuu stressaavista tilanteista nopeasti. Tyypillinen mudi on temperamentiltaan vilkas tai erittäin vilkas ja aina valmis toimintaan. Se pystyy kuitenkin keskittymään hyvin koulutukseen oppien nopeasti ja helposti. Kun mitään mielenkiintoista ei tapahdu, mudi osaa rauhoittua aloilleen. Tyypillinen mudi on helppo kouluttaa, sillä se on hieman pehmeä. Se kykenee itsenäiseenkin toimintaan, oppii nopeasti ja muistaa rangaistuksen, mutta ei häiriinny työtehtävissä esiintyvistä vastoinkäymisistä, eikä ole liian ohjaajapehmeä. Arjen vastoinkäymiset eivät helposti aiheuta tyypilliselle mudille pysyviä traumoja ja pelkotiloja. Tyypillisen mudin kanssa on helppo elää taajamassakin. Se suhtautuu ihmisiin hyväntahtoisesti ja avoimesti, olematta kuitenkaan heistä ylenpalttisen kiinnostunut. Se ei pidä jokaista vastaantulijaa mahdollisena uhkana, mutta ei käyttäydy mielistelevästikään. Tyypillinen mudi ei pelkää laukauksia ja muita kovia ääniä. Tällainen koira on helppo totuttaa elämään millaisessa ympäristössä tahansa ja sen kanssa voi harrastaa mitä lajia vaan. Kuten rotumääritelmäkin sanoo, mudi on monikäyttöinen, rohkea ja sopeutuvainen koira. Aina löytyy poikkeuksia suuntaan jos toiseen, mutta suurin osa mudeista on edellä kuvatun kaltaisia. 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Mudin luonne arkisissa oloissa kuvastaa sen ohjaajasuhdetta ja kokemuksia elinympäristöstä. Mudi on helppo koira henkilölle, jolla on kokemusta koiran ohjaamiseen, riittävä auktoriteetti ja johdonmukaisuus. Mudista saattaa tulla ongelmakoira, mikäli omistajalta puuttuu e.m ominaisuuksia ja kykyä lukea koiraansa. Mudilla on perimässään vahvasti halu toimia ja miellyttää ohjaajaansa, toisaalta silla on vahva itsetunto ja päättäväisyys, jota on tarvittu sen alkuperäisessä työssä karjaa ajettaessa. Mudi on koiraihmisen koira, eikä välttämättä sovi kokemattomalle koiranhankkijalle. 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet Mudi on alkuperältään paimenten ja maatyöläisten koira. Se on ajanut karjaa, toiminut isoille vartiokoirille hälytyskoirana, vahtinut aluettaan, tappanut hiiriä ja rottia, toiminut pysäyttävänä koirana villisikajahdissa ja noutavana koirana kun on metsästetty pienempiä eläimiä (jäniksiä, lintuja ym) siis maalaistalojen yleiskoira. Mudi soveltuu rakenteensa, kokonsa ja luonteensa puolesta hyvin moniin koiraharrastuksiin. Mudeja on menestyksellä kilpaillut Suomessa mm. agilityssä, tottelevaisuuskokeissa, koiratanssissa, metsästysjäljellä ja eri PK-lajeissa. Mudeja on toiminut myös pelastuspalvelukoirina.

21 Agilitykilpailuihin on osaalistunut 50 mudia, ne kilpailevat medi ja maksiluokissa. Ensimmäinen mudi osallistui viralliseen agilitykilpailuun vuonna 1993. Ylimmässä eli kolmosluokassa mudi kilpaili ensimmäistä kertaa vuonna 1996. Viisi mudia on saavuttanut agilityvalion arvon ja kolme hyppyvalion arvon. Yksi mudi on myös Ruotsin ja Tanskan agilityvalio. Se on myös saavuttanut Suomen mestaruuden medi-luokassa vuonna 2005 ja pronssia vuonna 2009, jolloin k.o. koira voitti myös Pohjoismaiden mestaruuskisoissa henkilökohtaisen hopean ja joukkuekullan. Vuonna 2009 maxi-luokan mudi ohjaajineen voitti nuorten (14-17 v.) Suomenmestaruuden. Vuonna 2010 mudi saavutti SM-pronssia medi-luokassa ja kaksi medi-mudia kuului joukkueeseen, joka voitti SM-joukkuehopean. Vuonna 2011 mudi voitti medi- luokassa SM-pronssin, PM-hopean ja PM-joukkuekullan. Piirinmestaruuksia mudeilla on yhteensä kuusi. Tottelevaisuuskokeisiin on osallistunut 55 mudia Ensimmäinen mudi osallistui Suomessa tottelevaisuuskokeeseen vuonna 1983. Mudeja on osallistunut tottelevaisuuskokeisiin 55 kpl. Koirista 32 on uroksia ja 23 narttuja. Osallistumisoikeuden voittajaluokkaan on saavuttanut 19 mudia ja erikoisvoittajaluokkaan 11 mudia. Kolme mudia on saavuttanut tottelevaisuusvalion arvon ja yksi piirinmestaruuden. Palveluskoirakokeisiin on osallistunut 54 mudia Mudit saivat oikeuden osallistua palveluskoirakokeisiin vuonna 1990 ensimmäisinä eiperinteisinä palveluskoirarotuina pumien, pulien, komondorien, kuvaszien ja australiankarjakoirien kanssa. Ensimmäinen mudi osallistui palveluskoirakokeeseen vuonna 1992, lajina hakukoe. Mudeja on osallistunut erikoisjälki-, etsintä-, haku- ja jälkikokeisiin. Kolme mudia on saavuttanut käyttövalion arvon; ensimmäinen hakukokeesta v. 1995, toinen on kolmoiskäyttövalio (hakukoe v. 1999, jälkikoe v. 2000 ja etsintäkoe v. 2004) ja kolmas on käyttövalio jälkikokeesta v. 2007. Mudilla on myös hopeamitali hakukokeesta palveluskoirien Suomenmestaruuskisoista vuodelta 1998. Neljä mudia on saavuttanut yhteensä yhdeksän piirinmestaruutta (2 x hakukoe, 4 x etsintäkoe, 3 x jälkikoe). Yhteensä 54 mudia on osallistunut palveluskoira- ja käyttäytymiskokeisiin vuosina 1992-2011. Määrä on 15 % Suomessa vuosina 1976-2010 rekisteröidyistä mudeista (364 kpl). Kokeisiin osallistuneista mudeista 33 on uroksia ja 21 narttuja. Varsinaisiin palveluskoirakokeisiin on osallistunut 32 mudia, joista 25 eli 78 % on saavuttanut koulutustunnuksen. 11 mudia on saavuttanut koulutustunnuksen useammasta kuin yhdestä pk-lajista. Lisäksi käyttäytymiskokeeseen on osallistunut 22 mudia, joista 20 eli 91 % on saavuttanut koulutustunnuksen Pelastuskoirakokeisiin on osallistunut 11 mudia Ensimmäinen mudi osallistui Suomessa pelastuskoirakokeeseen vuonna 1992. Neljä mudia on saavuttanut viranomaisten hälytysryhmien koirille asettaman tason ja kolme mudia on toiminut/toimii hälytysryhmissä. Mudit sopivat rakenteeltaan ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan erinomaisesti pelastuskoiriksi. Haukkuminen on luonnollinen tapa mudeille ilmaista itseään ja näin ollen se on varma ilmaisumuoto, ja helppo opettaa mudeille.

22 MEJÄ kokeisiin on osallistunut 4 mudia MEJÄ- eli metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen jättämää verijälkeä. Kokeessa on kaksi luokkaa, avoin (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Koemuodosta koira voi saavuttaa jäljestämisvalion (FIN JVA) arvon SKL-FKK:n sääntöjen mukaisesti. Ensimmäinen mudi osallistui MEJÄ-kokeeseen vuonna 2007. Aikaisemmin koemuoto oli avoinna ainoastaan metsästyskoirille, mutta 1.1.2007 lähtien siihen ovat saaneet osallistua myös muut Kennelliiton rekisteröinti-, rokotus- ja tunnistusmerkintävaatimukset täyttävät koirat, joilla on näyttelypalkinto. Metsästyskoirien jäljestämiskokeen alimmassa luokassa saa vähintään yhdeksän kuukauden ikäinen koira kilpailla ilman näyttelytulosta. Ensimmäisenä mudina Suomessa jäljestysvalion arvon (FI JVA) saavutti vuonna 2010 uros FI JVA FI MVA JK2 HK1 FH1 Mustapippurin Mattomestari, om. & ohj. Anu Kippola, joka voitti myös Vaasan kennelpiirin mestaruuden. Ruotsissa on useita mudeja osallistunut hyvällä menestyksellä MEJÄ-kokeisiin jo 90- luvun alkupuolelta asti. Mudit osallistuvat Ruotsissa myös villisika-testeihin. Lisäksi mudien kanssa on kilpailtu mm. paimennus- ja pelastuskoirakokeissa, koiratanssissa ja rallytokossa. Näyttelyissä käyneet koirat ovat saaneet pääsääntöisesti luonteen kohdalle merkinnän rodunomainen.

23 4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen Eroahdistuksen yleisyys; ei yleistä, tapauksia ei ole tiedossa Lisääntymiskäyttäytyminen: juoksujen välit, imettämisaika, luonnollinen astuminen yms. Mudi on hyvin alkukantainen ja lisääntyminen sujuu sen mukaisesti. Viime vuosina on käytetty kasvatuksessa joitakin narttuja joita ei ole voitu astua ja myös synnytys on hoidettu sektiolla. Tämä ei edistä mudin luonnollista lisääntymistä. Ja tällaiset nartut tulee jättää jalostuskäytön ulkopuolelle. Sosiaalinen käyttäytyminen. Mudi on lauma ja reviirisidonnainen. Se on sosiaalinen oman lauman sisällä, mutta ei lähesty tai hyväksy vieraita koiria tai ihmisiä laumaansa. Käyttäytyminen näissä tilanteissa riippuu ohjaajan kyvyistä ja taidoista ohjata ja totuttaa koiransa tilanteisiin. Yleisesti mudin tulee luottaa lauman johtajaan, joka hoitaa kohtaamistilanteet ja kertoo koiralleen miten tulee käyttäytyä. Pelot, ääniherkkyys. Tarkkaa tietoa ei ole käytettävissä. Mudi reagoi herkästi sille outoihin asioihin ja ääniin paimenkoiralle kuuluvana ominaisuutena. Äänen ei tule aiheuttaa sen kummempaa reaktiota kun korkeintaan se varmistaa ohjaajaltaan miten asia tulee huomioida. Reagointi ääniin korostuu koiran erilaisista kokemuksista. Mudeissa on jonkun asteen ääniherkkiä koiria. Onko rodussa rakenteellisia tai terveydellisiä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa koirien käyttäytymiseen? Ei ole. 4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista Voimakastahtoisen, temperamenttisen ja ohjaajasidonnaisen koiran kanssa eläminen on haasteellista useille. Emme kuitenkaan halua koiristamme tasapäisiä, sopeutuvia ja vähemmän temperamenttisia. Jokaisella on mahdollisuus valita itselleen sopiva koira, mudi ei varmasti sovi ja sopeudu kaikkien harrastajien koiraksi emmekä halua sen ominaisuuksia muuttaa.

24 4.3. Terveys ja lisääntyminen 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Kohdassa esitetään rodun PEVISA-ohjelman voimaantulovuosi sekä ohjelmaan tehdyt muutokset ja niiden voimaantulovuosi. Ensimmäinen rodun PEVISA on tullut voimaan vuonna 1997 Seuraava, johon on lisätty silmätarkastusvaatimus, polvitarkastus vaatimus sekä vaatimus lonkkadysplasian jalostusrajoitus C on ollut voimassa vuodesta 2007 Tilasto Lonkkaniveldysplasian esiintymisestä rodulla 2001-2011 Vuosi Rekisteröityjä A B C D E Yhteensä 2001 19 7 1 2 0 0 10 2002 3 2 0 1 0 0 3 2003 1 0 0 1 0 0 1 2004 16 10 3 0 0 0 13 2005 8 3 4 1 0 0 8 2006 21 7 7 3 0 0 17 2007 29 15 4 1 1 0 21 2008 42 13 12 4 1 0 30 2009 23 8 7 2 0 0 17 2010 51 12 4 3 0 0 19 2011 37 4 1 0 0 0 5 Yhteensä 250 81 43 18 2 0 144 Vuosi Tutkittu A B C D E 2001 53% 70% 10% 20% 0% 0% 2002 100% 67% 0% 33% 0% 0% 2003 100% 0% 0% 100% 0% 0% 2004 81% 77% 23% 0% 0% 0% 2005 100% 38% 50% 12% 0% 0% 2006 81% 41% 41% 18% 0% 0% 2007 72% 71% 19% 5% 5% 0% 2008 71% 43% 40% 13% 3% 0% 2009 74% 47% 41% 12% 0% 0% 2010 37% 63% 21% 16% 0% 0% 2011 14% 80% 20% 0% 0% 0% Yhteensä 58% 56% 30% 12% 1% 0% Sivun alkuun

25 Polvinivelten tutkimustilasto 2001 2011 Vuosi Syntyneitä 0 1 2 3 4 Yhteensä 2001 18 9 1 0 0 0 10 2002 4 3 0 0 0 0 3 2003 4 3 1 0 0 0 4 2004 20 17 0 0 0 0 17 2005 9 7 0 0 0 0 7 2006 30 23 0 0 0 0 23 2007 22 14 1 0 0 0 15 2008 45 30 0 0 0 0 30 2009 21 13 2 0 0 0 15 2010 43 10 0 1 0 0 11 2011 42 0 0 0 0 0 0 Yhteensä 258 129 5 1 0 0 135 Vuosi Tutkittu 0 1 2 3 4 2001 56% 90% 10% 0% 0% 0% 2002 75% 100% 0% 0% 0% 0% 2003 100% 75% 25% 0% 0% 0% 2004 85% 100% 0% 0% 0% 0% 2005 78% 100% 0% 0% 0% 0% 2006 77% 100% 0% 0% 0% 0% 2007 68% 93% 7% 0% 0% 0% 2008 67% 100% 0% 0% 0% 0% 2009 71% 87% 13% 0% 0% 0% 2010 26% 91% 0% 9% 0% 0% 2011 0% Yhteensä 52% 96% 4% 1% 0% 0%

26 Silmien tutkimustilasto 2001 2011 Vuosi Rekisteröityjä Tutkittu Tutkittu % Terveitä Terveitä % 2001 19 9 47% 8 89% 2002 3 2 67% 1 50% 2003 1 1 100% 1 100% 2004 16 11 69% 8 73% 2005 8 7 88% 5 71% 2006 21 13 62% 11 85% 2007 29 21 72% 20 95% 2008 42 24 57% 23 96% 2009 23 13 57% 10 77% 2010 51 18 35% 17 94% 2011 37 5 14% 5 100% Diagnoosi Esiintymiä Distichiasis, todettu 13 Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia 107 Ektooppinen cilia, todettu 1 Kaihin laajuus, lievä 1 Katarakta, jonka sijaintia ei ole määritelty, epäilyttävä 1 Kortikaalinen katarakta, epäilyttävä 1 Kortikaalinen katarakta, todettu 2 PPM, diagnoosi avoin 5 RD, diagnoosi avoin 1 Silmäluomen sisäänpäin kiertyminen, todettu 1 Silmämuutosten vakavuus, lievä 3 Trichiasis, todettu 1

27 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet Autoimmuunisairaudet, Yksitäistapauksia SLO IMHA Kilpirauhasen vajaatoiminta Yliherkkyyttä (Atopia, allergiat, Iho-ongelmat) karvatupen kehityshäiriöt Demodex Tietoa on kerättävä edelleen. On muistettava että kaikki yksittäiset sairaudet eivät ole periytyviä. Autoimmuunisairaudet lisääntyvät merkittävästi, mikäli rotumme sukulaisuusaste kasvaa ja käytössä oleva populaatio kapenee. On järkevää pyrkiä laajentamaan kantaa ja pitämään rotu terveenä ja vastustuskykyisenä vähentämällä yksittäisten sairauksien tutkimista ja estämistoimenpiteitä (PEVISA). Voimme palata yksittäisen sairauden estämistoimenpiteisiin, mikäli joku sairaus yleistyy. Tällä hetkellä ei ole tiedossa tällaista yksittäistä sairautta tai vikaa.

28 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt Ilmoitetut kuolinsyyt ajanjaksolla 1988 2011 Kuolinsyy Keskim. elinikä Yhteensä Iho- ja korvasairaudet 9 vuotta 9 kuukautta 1 Kasvainsairaudet, syöpä 12 vuotta 7 kuukautta 1 Lopetus ilman sairauden diagnosointia 10 vuotta 8 kuukautta 1 Lopetus käytös- tai käyttäytymishäiriöiden vuoksi 8 vuotta 0 kuukautta 1 Luusto- ja nivelsairaus 12 vuotta 4 kuukautta 1 Muu sairaus, jota ei ole listalla 8 vuotta 4 kuukautta 2 Selkäsairaus 9 vuotta 7 kuukautta 3 Sydänsairaus 11 vuotta 10 kuukautta 1 Tapaturma tai liikennevahinko 3 vuotta 10 kuukautta 2 Vanhuus (luonnollinen tai lopetus) 14 vuotta 5 kuukautta 3 Kuolinsyytä ei ole ilmoitettu 5 vuotta 8 kuukautta 3 Kaikki yhteensä 9 vuotta 4 kuukautta 19 4.3.4 Lisääntyminen astumisvaikeuksia, - rodussa on narttuja joissa on rakenteellinen vika, jolloin astuminen ei onnistu. Tällaisia narttuja on keinosiemennetty. Eivätkä tällaiset nartut ole pystyneet myöskään synnyttämään. Narttuja joita ei voida astua luonnollisesti ei tule käyttää kasvatukseen. tiinehtymisvaikeuksia, normaalisti astutetuilla mudeilla ei ole ollut ongelmia tiinehtymisessä. synnytysongelmia Useita narttuja on jouduttu leikkaamaan, eri syistä. Narttuja jotka eivät pysty synnyttämään ei tulisi käyttää jalostuksessa. pentujen hoitoon liittyviä ongelmia Ei ole pentukuolleisuutta, Synnynnäisistä epämuodostumista johtuvia kuolemia. Pääosin pennut ovat elinvoimaisia. Yksittäisesti on syntynyt epämuodostuneita pentuja, jotka ovat kuolleet tai lopetettu synnynnäisiä vikoja ja epämuodostumia on ilmennyt silloin tällöin. Suvut, joissa ilmenee jatkuvasti tällaisia, tulisi jättää jalostuksen ulkopuolelle.

29 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet Onko koirien rakenteessa luonnollista lisääntymistä vaikeuttavia ongelmakohtia? Ei ole 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä hyvinvointi- ja terveysongelmista Mudi on rotuna peruskoira, jolla ei ole isoja terveydellisiä ongelmia. Pyrimme eliminoimaan että niitä ei rotuun saataisi, ja sen vuoksi on kasvatuksen kannalta tärkeintä pitää rodun geenipohja mahdollisimman laajana, jotta rodun vastustuskyky ja monimuotoisuus säilyisi.

30 4.4. Ulkomuoto Onko rotumääritelmässä vaatimuksia, jotka altistavat koirat hyvinvointiongelmille? - luonnontöpö- ja lyhyt häntä, joka saattaa aiheuttaa ongelmia mikäli kaksi tällaista koiraa yhdistetään - sinisen värin hyväksyminen BDS, eli sinisenkoiran syndrooma, joka ilmenee karvapeitteen puutteellisuutena. - Vaaleitten värien (valkoinen, keltainen) yhdistäminen tuo rotuun pigmentin puutetta. - sinimerle väri. Merle-merleyhdistelmät Seuraavat värimuunnosristeytykset ovat kiellettyjä: merle - merle. Homotsygoottinen merle (yksilö on saanut merlegeenin molemmilta vanhemmiltaan) on yleensä väritykseltään lähes kokonaan valkoinen pigmenttisolujen puutoksesta johtuen. Tämän lisäksi seurauksena voi olla vakavia kehityshäiriöitä, kuten pienisilmäisyyttä tai muita silmän epämuodostumia, kuuroutta sekä lisääntymiskyvyttömyyttä. Käytettäessä merleväristä koiraa jalostukseen tulisi myös huomioida, että tietyt värit voivat peittää merlekuvion alleen, jolloin ei-merlevärinen koira saattaakin olla perimältään merle ja siirtää näin merlegeenin jälkeläisilleen. Näitä värejä ovat valkoinen, keltainen (ee), sininen. Siniseksi luokitellussa koirassa merlekuvio saattaa näkyä jossain kohtaa koiran turkkia riippuen eumelaniinipigmentin määrästä, mutta pienellä alueella esiintyessään se voi helposti jäädä huomaamatta. Toisin sanoen valkoinen, sininen tai keltainen koira, jolla toinen vanhemmista on merlevärinen, voi olla perimältään merle, vaikkei se sitä ilmiasultaan selkeästi olisikaan. Luonnontöpö häntä Mudikannassa esiintyy luonnontöpöjä koiria, tällaisen hännän pituus voi vaihdella lähes täyspitkästä hyvin lyhyeen. Mudin luonnontöpö vaikuttaa olevan periytymiseltään autosomaali dominantti, jolloin toisen vanhemman on oltava lyhythäntäinen, jotta ominaisuutta esiintyisi pennuilla (luonnontöpö x pitkähäntainen yhdistelmästä tilastollisesti 50% pennuista on luonnontöpöjä ja 50% pitkähäntäisiä). Kun töpöhännän aiheuttava mutaatio on homotsygoottina letaali: homotsygootit alkiot eivät kehity vaan kuolevat kohdussa jo aikaisessa vaiheessa (Haworth ym. 2001). Tällä hetkellä ei saa yhdistää kahta luonnontöpöä koiraa. Hampaisto Hajatapauksina esiintyy purentavikoja ja hammaspuutoksia. Purentavikaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen. Koiraa, jolta puuttuu enemmän kuin kaksi P1-hammasta ei tule käyttää jalostukseen.