B.2. Palatkaa Herran luo; Joelin kirjan puhuttelussa Heinäsirkkaparvet kulkevat ohi ja syövät kaiken vihreän. Mitään ei jää jäljelle. Ihmiset katselevat peltojaan, joilta sato on tuhottu, eikä pelloilla ja viinitarhoissa ole mitään korjattavaa. Hedelmäpuutkin ovat kuivettuneet. Karja ja lampaat ovat näännyksissä, sillä niille ei löydy laidunta. Joel herättelee ihmisiä itkemään ja valittamaan. Papeilla ei ole enää mitään, mitä uhrata Herralle. Kaikki ilo ja riemu ovat kadonneet ihmisten mielistä. Vaikeroikaa, valvokaa, paastotkaa, kutsukaa koolle kaikki maan asukkaat, ja huutakaa Herran puoleen. Näin saa Joel viestittää kansalleen. Katsellessaan tätä näkyä, hän itse ei voi muuta kuin rukoilla, että Herra vielä osoittaisi heille laupeuttaan ja armoaan. Joelin kirja on tiettävästi profeettojen kirjoista vanhimpia. Nimi Joel tarkoittaa Herra on Jumala. Raamattu ei puhu Joelin sukujuurista muuta kuin, että hän oli Petuelin poika. Joelin kotipaikan arvellaan olleen Jerusalemissa, sillä hän tunsi hyvin papiston ja temppelin. Hän vaikutti luultavasti 830-luvulla ekr., Juudan kuninkaan Joaksen hallituskautena, koska Israelin vihollisina mainitaan Egypti, Edom, Tyyro ja Filistea. Joas hallitsi Juudaa vv. 835/840-796/801 ekr.. Jotkut ovat ajatelleet Joelin eläneen pakkosiirtolaisuuden jälkeen, mutta se ei näytä todenmukaiselta, sillä Assyriaa ja Baabelia ei kirjan teksteissä mainita lainkaan. Hän ei myöskään kerro kirjassaan mitään kuninkaista. Siksi monet ajattelevat, että Joelin kirja on kirjoitettu aikana, jolloin ylipappi Jojada oli voidellut Joaksen, 7 vuotiaan lapsen, Juudan kuninkaaksi, vapauttaen samalla kansansa Ataljan hirmuvallasta. Koska Joas oli aivan liian nuori hoitamaan kuninkaallisia tehtäviä, ylipappi Jojada hallitsi maata hänen kanssaan. He halusivat toimia kaikessa Jumalan tahdon mukaan. Yhdessä he tekivät myös paljon uudistustöitä Jerusalemin temppelissä. Ylipappi Jojadan kuoltua kuitenkin kaikki muuttui. Joas ja kansa unohtivat isiensä Jumalan ja kääntyivät palvelemaan myös muita jumalia. Useat profeetat näyttävät tunteneen Joelin julistuksen, Heistä mainittakoon vaikkapa 700-luvulla elänyt Aamos. Myös Uusi Testamentti puhuu Joelin kirjan profetioista ja näyistä. Kirjassa saamme kuin vuoren huipulta katsella eri aikakausia aina kauas tulevaisuuteen, lopun ajan tapahtumiin asti. Kirja, lyhyydestään huolimatta, tuo silmiemme eteen ihmeteltäviä näköaloja. Jo muutamat lauseet kuvaavat meille tilanteet elävästi ja mieleen painuvasti. Ajatellaanpa seuraavia lauseita: Siemenjyvät ovat surkastuneet multiensa alla, varastot ovat typötyhjiä, aitat on purettu, kun vilja on kuivettunut pellolle. Kuinka huokaakaan karja! Kuinka hädissään ovat karjalaumat, sillä niillä ei ole laidunta! Myös lammaslaumat joutuvat tuhon omiksi. Sinua, Herra, minä huudan, sillä tuli on kuluttanut autiomaan laitumet, liekki polttanut kaikki kedon puut. Myös kedoneläimet ikävöivät sinua, sillä vesipurot ovat kuivuneet ja tuli on kuluttanut erämaan laitumet. (Joel 1:17 20 Raamattu kansalle) Joelin profetiat kohdistuivat pääasiassa Juudan kansalle ja Jerusalemille, mutta ne puhuvat myös tuleville kansoille. Jotkut Joelin kertomista tapahtumista ovat jo toteutuneet, mutta useat näyt vievät katseemme tulevaisuudessa tapahtuviin asioihin, aina niin sanottuun Herran päivään asti. Tuo päivä tulee olemaan tuomion päivä Herraa vastustaville, häntä ja Herran kansaa halveksiville, mutta armon ja pelastuksen päivä niille, jotka kääntyvät Herran puoleen, ja turvautuvat hänen valmistamaansa pelastukseen. Hävitys kohtaa maata. Heinäsirkat tulevat suurina parvina, pimentäen jopa taivaan. Niiden jäljiltä kaikki vihreä on syöty pois, jopa puutkin kaluttu putipuhtaiksi. Tuo tuho tunnettiin maassa suuren taloudellisen katastrofin tuojana. Joel kuvailee kuitenkin myös väkevän, lukuisan vihollisjoukon tuloa maahan kuin heinäsirkkaparvi, joka hävittää viiniköynnöksen ja repii viikunapuun. Mainittakoon esimerkiksi, että jälleen 740- luvulla suurvallaksi noussut Assyria oli tunnettu raakuuksistaan, ja sen jälkeen uudelleen mahtiasemaan kohonneet babylonialaiset (625/ 605 ekr.)
tuhosivat hyökätessään yleensä kaiken elollisen, puustoa myöten. Tuhoa tuovat heinäsirkat kuvaavat myös lopunajan vitsauksia ja hyvin varustettujen sotajoukkojen hyökkäystä, ja niiden tuomaa tuhoa. (Vertaa Ilm. 9:1 12; Jes.24; Sak. 12:2-13:1) Viiniköynnös ja viikunapuu symbolisoivat Israelia, Jumalan valittua kansaa. Viikunapuu on revitty ja viiniköynnös hävitetty. Maahan on hyökännyt vihollinen, lukuisine joukkoineen, tuhoten kaiken. Papit ja kansa vaikeroivat, sillä enää ei voida mennä temppeliin uhraamaan sovitus- ja syntiuhreja, ei ruoka- ja juomauhreja. (Joel 1:6 12) Enää ei kansa voi mennä riemuitsemaan Herran eteen? Ilo ja Herran siunaus on poissa. Puhuuko Joel tässä kansan joutumisesta pakkosiirtolaisuuteen? Onko temppelikin hävitetty? Kuitenkin jokaisella on vielä mahdollisuus palata Herran luo. Sillä Hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa. Herralla on halu pelastaa eikä tuhota. Hän voi vielä muuttaa mielensä, ja antaa siunauksensa. Nyt vielä voidaan paastota. Nyt vielä voidaan pitää juhlakokous ja kutsua kaikki yhteen suurimmasta pienimpään, vanhuksista vauvoihin. Jokainen on tärkeä. Jokaista kehotetaan kääntymään Jumalan puoleen kaikesta sydämestään, ja kohottamaan rukouksensa Jumalan eteen. Ehkä Herra vielä säästää kansansa, eikä anna perintöosaansa häväistäväksi ja muiden kansojen pilkattavaksi. Miksi kansat saivat aiheen sanoa: `Missä on heidän Jumalansa? (Joel 2:12 17) Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa. (Joel 2:18) Herra lupaa, että enää he eivät joudu pilkattaviksi muiden kansojen keskuudessa. Hän armahtaa ja siunaa heitä ja karkottaa heidän vihollisensa pois. Maa tuottaa jälleen viljaa ja hedelmää, ja koko luonto iloitsee. Siionin lapset saavat iloita ja riemuita Herrassaan ja Jumalassaan, ja kaikesta hyvyydestä, mitä Jumala heille lahjoittaa. Herra lupaa hyvittää heille myös ne sadot, jotka heinäsirkat ja sotajoukot veivät. He saavat asua Jumalan antamien suurten siunauksien keskellä, eikä Herran kansa enää joudu häpeään. Te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä ja että vain minä, Herra, olen teidän Jumalanne, muuta Jumalaa ei ole. Koskaan enää ei minun kansaani pilkata. (Joel 2: 27) Tämän jälkeen Herra sanoo Joelin kirjasta useasti lainatut sanat: Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle. Myös monet muut profeetat puhuvat Hengen vuodattamisesta. Jesajan ja Hesekielin kirjoista voimme lukea seuraavia kohtia: Silloin valitetaan minun kansani maan tähden, joka kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta, Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. (lue Jes. 32:12 17) Näin sanoo Herra: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle. (Jes.44:2-3) Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne. (Hes.36:24 28) He tulevat tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa, kun minä, vietyäni heidät pakkosiirtolaisuuteen pakanakansojen luokse, kokoan heidät omaan maahansa enkä jätä sinne jäljelle ainoatakaan heistä. Enkä minä enää kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra." (Hes.39:29)
Johannes kirjoittaa evankeliumissaan, luku 7: 37 40: Lehtimajan juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat. Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu. Niin muutamat kansasta, kuultuaan nämä sanat, sanoivat: Tämä on totisesti se profeetta. Myöhemmin Jeesus puhui jäähyväispuheessaan (Joh. 14 16) opetuslapsilleen paljon Pyhästä Hengestä, jonka Hän lähettää omilleen. Hän, Pyhä Henki opettaa, neuvoo ja johdattaa heitä kaikkeen totuuteen. Hän kirkastaa Kristusta. Hän muistuttaa ja todistaa heille kaikesta siitä, mitä Jeesus on heille puhunut. Hän näyttää myös maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen meille tutut sanat: Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka". (Apt.1:8) Helluntaipäivänä Jerusalemissa Pietari viittasi tähän Joelin kirjassa kerrottuun Hengen vuodatukseen. (Apt. 2:17). Heti Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen, näemme, miten opetuslapset olivat alati pyhäkössä, vieden rohkeasti sanomaa ylösnousseesta Vapahtajasta. Pyhä Henki luvattiin lähettää kaikille Jeesuksen omille olemaan heidän kanssaan. Ei ollut eroa sillä, olivatko ihmiset nuoria vai vanhoja, poikia vai tyttäriä, orjia vai palvelijoita. Rohkeasti on evankeliumin ilosanomaa viety koko maailmaan. Kaikille on haluttu tehdä tunnetuksi Messias, Jeesus, pelastuksen tuoja, ylös taivaaseen Isänsä luo noussut, kaikkivaltias Herra ja Kuningas, joka kerran palaa takaisin samalla tavalla, kuin opetuslapset näkivät hänen taivaaseen menevän, mutta silloin Hän palaa kaikessa voimassaan, kirkkaudessaan ja kunniassaan. Joel puhuu Herran päivästä ja silloin tapahtuvasta kansojen tuomiosta. Puhaltakaa torveen Siionissa, antakaa hälytys minun pyhällä vuorellani. Vaviskaa kaikki maan asukkaat. Herran päivä tulee. Se on jo lähellä. Joel kertoo vahvasta taisteluun järjestäytyneestä vihollisarmeijasta, - jollaista ei ennen ole ollut, eikä enää tule -, nähtävästi nykyaikaisin asein varustetuista joukoista hyökkäämässä vuorille. Hävittävä tuli kulkee sen edellä ja leimuavat liekit näkyvät jäljessä. Kansat vapisevat pelätessään heitä. Vaikka maa on ollut kuin kaunis puutarha, hyökkäyksen jälkeen se on eloton aavikko, sillä mikään ei säästy tuholta. Profeetta näkee, miten joukot ryntäävät eteenpäin suoraan kaupunkiin ja hyökkäävät sen muureille ja taloihin. Joukkojen edessä vapisee maa. Tapahtuu luonnonmullistuksia, ja pimeys laskeutuu kaikkialle. Se on pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Pimeyden keskellä kuuluu kova jylinä. Herra antaa äänensä jylistä. Hän tulee valtavalla voimalla, lukuisan sotajoukkonsa kanssa, joka toteuttaa väkevällä käskyllään hänen tahtonsa. Näkynsä edessä Joel puhkeaa sanomaan: Herran päivä on suuri, pelottava ja hirmuinen. Kuka sen kestää? (Joel. 2: 10-11) Profetiassa kerrotaan edelleen, miten kansoja kehotetaan lähettämään joukkoja sotimaan ja hyökkäämään Israeliin. Kaikkialta sankareita ja sotureita innostetaan lähtemään mukaan, ja väkeä tulee tungokseen asti Jerusalemin lähellä olevaan Joosafatin laaksoon (nimi tarkoittaa: Herra tuomitsee ). Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt kansakunnat Joosafatin laaksoon sillä siellä hän, Herra, istuu tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisulaaksossa. Elo on kypsynyt. Herra näkee, että kansojen pahuus on suuri. Tuomion aika on tullut. Herra asettuu istuimelleen, tuomitakseen kaikki kansat. Johannes kertoo näyssään Ilmestyskirjassa, miten Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niin kuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, ja taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunapuu varistaa raakileensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa, ja taivas väistyi pois niin kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka
valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" (Ilm.6:12-17) (Ks. myös Ilm. luvut 7 ja 19.) Jeesus puhui lopun ajoista sanoen: Kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää peljästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti." Sitten hän sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä. Suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Jeesus puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta (valtiollinen Israel) ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä." (Luuk.21:9-11, 24-31) Joelin kirjassa Herra puhuu meille aivan kuten Jeesuskin, taivaalla ja maan päällä näkyvistä merkeistä ennen Herran päivän tulemista, tuon päivän, joka on suuri ja pelottava. Mutta lohduttavana sanana saamme kuulla, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niin kuin Herra on sanonut; ja pakoon päässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu. Jeesus sanoo: Kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Luuk.21:28 Kaiken ahdistuksenkin keskellä tiedämme, missä on meidän turvamme. Jeesuksen sovitustyön tähden, me pakanatkin saamme kuulua Jumalan kansan yhteyteen. Jeesus on meidän ainoa toivomme ja apumme. Häneen juurtuneina, saamme rukoillen odottaa Messiaan paluuta ja katsoa häneen, joka on meidän puolestamme kuollut, ja ottanut päälleen meidän rangaistuksemme ja tuomiomme. Meille sanotaan: Älä pelkää, sillä minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. (Jes. 43:1) Meillä on Vapahtaja, Jeesus, Messias, eikä kukaan, eikä mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa, Jeesuksessa, meidän Herrassamme. `Niinä päivinä ja siihen aikaan Herra lupaa kääntää Juudan ja Jerusalemin kohtalon. Kansansa ja perintöosansa, Israelin, tähden, Herra, käy oikeutta Joosafatin laaksoon kaikkialta koottujen kansojen kanssa. Herra tuomitsee heitä sen mukaan, miten he ovat kohdelleet Jumalan omaisuuskansaa, sillä he ovat hajottaneet heidät pakanakansojen sekaan. Siellä heitä on kohdeltu epäinhimillisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Viatonta verta on vuodatettu ilman syytä. Herra jatkaa sanoen, että nuo kansat ovat jakaneet hänen maansa, ja Herralle kuuluvia pyhiä, kallisarvoisia esineitä on otettu ja viety pakanatemppeleihin. Israelin ympärillä asuville kansoille Herra puhuu vielä sanoen: Tahdotteko te Tyyro ja Siidon ja filistealaisten alueet kostaa minulle? Jos he sen tekevät, antaa Herra heidän tekojensa kohdata heitä itseään, sillä nyt on Herran tuomion aika koittanut. Pakanakansojen pahat teot kääntyvät heitä itseään vastaan. (Lue Joel 3:1-4) Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva. (3:16) Silloin kaikki tulevat tietämään, kuka on Herra, Israelin Jumala, joka hallitsee kaikkia kansoja oikeudenmukaisesti ja vanhurskaasti. Te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä
vuorellani. Ja Jerusalem on oleva pyhä, ja vieraat eivät enää kulje sen läpi. Juuda on oleva asuttu iankaikkisesti ja Jerusalem polvesta polveen. Ja minä julistan heidät puhtaiksi verivelasta, josta en ole heitä puhtaiksi julistanut. Ja Herra on asuva Siionissa. (3:17, 20-21) Herran huoneesta kumpuaa siunauksia tuova elämän lähde. Jälleen maa antaa satonsa. Vuoret tiukkuvat rypälemehua, ja kukkulat vuotavat maitoa. Herran oma kansa saa elää turvallisesti ja rauhassa, kohottaen ihmetellen katseensa pelastajaansa. Koko maa saa iloita ja sen asukkaat riemuita, sillä Herra asuu Siionissa, pyhällä vuorellaan Jerusalemissa. Kaikkia pakanakansojakin kutsutaan kääntymään elävän Jumalan puoleen ja palvelemaan Herraa kunnioittaen, sillä Hän on kaikkien kansojen Jumala. Maan ääriin asti on kuulutettu Herran pelastustekoja. Herra itse etsii kadonneita ja johdattaa takaisin eksyneitä. Ne, jotka kääntyvät hänen puoleensa ja turvaavat Häneen, saavat ylistää Herraa hänen suuresta armostaan ja rakkaudestaan. Vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne. Joelin kirjan sanoma on ajankohtainen myös meille, ajatellen kaikkea sitä, mitä näemme silmiemme edessä tapahtuvan. Psalmissa 2 meitä muistutetaan siitä, miten kansat ajattelevat turhia. Maiden kuninkaat ja hallitsijat yhdessä neuvottelevat ja vastustavat Herraa ja hänen voideltuaan, Messiasta. Heitä neuvotaan tulemaan järkiinsä, ja ottamaan vaarin Herran nuhtelusta. Meitäkin kehotetaan tulemaan Herran eteen, rukoilemaan apua häneltä. Jospa Hän vielä armahtaa meitä ja kansaamme! Ehkä Hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen, sillä Hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas. Saamme rukoilla, että Pyhä Henki poistaisi verhon meidän silmiltämme, ja antaisi meidän käsittää yhä enemmän Jumalan rakkautta ja hänen ihmeellisiä tekojaan Jeesuksessa, Kristuksessa, kuin myös hänen suuruuttaan, kaikkivaltiuttaan ja pyhyyttään. Nyt vielä peite on monien silmillä. Paavali sanoo, että tuo peite katoaa vasta Kristuksessa. Kun sydämet kääntyvät Herran puoleen, otetaan peite pois. Jumala itse valaisee meidän sydämemme, sillä Kristuksen kasvoilta säteilee Jumalan kirkkaus ja levittää valoaan. Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. Ja sinä päivänä sanotaan: Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi. Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella. (Jes. 25:7-10a) Kerran kaikki tulevat tietämään, että Hän on Herra, meidän Jumalamme eikä toista ole, Hän, Herra, Israelin keskellä. Ja ne jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori; se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti. (Ps.125:1) (Ks. lähteet kirjoituksiin: tuulansivut.omasivu.fi artikkeleissa) (Raamatun lauseet ovat pääosin v. -33 käännöksestä. Siinä jakeiden numerointi eroaa v. -92 painetusta Raamatusta.)