Raamattutunti 2.10.2008 ELISA JA JEESUS Uusi ja Vanha testamentti liittyvät saumattomasti toisiinsa. Vanhassa ennustetaan siitä, mikä Uudessa toteutuu. Ja Uudessa testamentissa tapahtumat esitetään Vanhan liiton pohjalta. On täysin keinotekoista koettaa erottaa testamentit toisistaan. Ne ovat molemmat osa Jumalan suurta pelastussuunnitelmaa. Tämä näkyy monista esikuvista, joita Vanha testamentti suorastaan vilisee. Monet vanhan liiton pyhät ennakoivat Kristuksen tulemista. Ja monet heidän elämäntapahtumistaan melkeinpä toistuivat Jeesuksen elämässä. Tämä ei voi olla sattumaa! Jumala osoittaa näin olevansa muuttumaton. Uudessa testamentissa Jumalan olemus näkyy vain kirkkaammin kuin vanhassa. Mutta saman Jumalan samasta toiminnasta on kysymys. Nostan nyt esille yhden vanhan liiton pyhän, josta ehkä harvemmin puhutaan. Kuitenkin hänen elämässä monet asiat valmistivat tietä Kristukselle. Vaikka heidän välillään oli noin 900 vuotta. ELISAN KUTSUMUS JA VOITELU 1. Kun. 19:20 Elia kutsuu Elisan palvelijakseen, profeetanoppilaaksi. Hän sai luvan käydä hyvästelemässä vanhempansa, ennen kuin liittyi Elian seuraan (1. Kun. 19:20). Samoin Jeesuksen luo tuli kerran mies, joka sanoi: Herra minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni. Mitä Jeesus vastaa? Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan (Luuk. 9:61-62). Jeesus selvästi viittaa tässä Elisan kutsumukseen. Se mikä Elisan kohdalla vielä kävi, ei enää käy Jeesuksen seuraamisessa. Jeesuksen seuraaminen ei ole vaihtoehto - se on elinehto. Kaikki muu on oltava valmis jättämään - heti. **** Kun Elia sitten otettiin tulisissa vaunuissa taivaaseen, Elisa seurasi häntä Jordanille. Kaikki muut profeetanoppilaat jäivät kauemmas, mutta Elisa laskeutui Elian kanssa Jordanin rantaan. Elia löi vettä, ja niin he kulkivat Jordanin poikki. Keskellä Jordania Elia kysyi Elisalta: Mitä haluaisit minun tekevän hyväksesi, ennen kuin minut otetaan pois luotasi? Elisa vastasi: Kunpa saisin henkesi voimasta esikoisen osuuden (2. Kun. 2:9). - Ja hän sai. - Siitä alkoi Elisan julkinen toiminta profeettana. Mitä tapahtui samalla paikalla noin 900 vuotta myöhemmin? Jeesus laskeutuu samalle Jordanvirralle. Hänkin kulkee keskelle Jordania. Mitä hän siellä saa?
Jeesus kastetaan. Pyhä Henki laskeutuu kyyhkysen muodossa hänen päälleen. Ja taivaasta kuuluu Isän ääni: Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt. - Jeesuksella oli siis esikoisoikeus, niin kuin Elisalla. Hänkin sai Pyhän Hengen voimasta tuon aseman. - Siitä alkoi Jeesuksen julkinen toiminta. ELÄVÄ VESI Kun Elisa oli asetettu tehtäväänsä, hän lähti heti tekemään ihmeitä. Läheisessä Jerikon kaupungissa vesi oli niin huonoa, että ihmiset ja karja kärsivät hedelmättömyydestä. Elisa otti suolaa ja meni sitten seudun vesien lähteelle. Hän heitti suolan lähteeseen ja niin vedet muuttuivat puhtaiksi. Elisa sanoi: Minä teen terveeksi tämän veden. Enää se ei tuota kuolemaa eikä hedelmättömyyttä (2. Kun. 2:21). Myös Jeesus teki ihmeitä ja puhui usein lähteestä. Samarialaisella naisella oli se ongelma, ettei kaivon vesi tyydyttänyt hänen janoaa. Aina uudelleen piti tulla kaivolle. Eikä kaivon vesi varsinkaan pystynyt puhdistamaan hänen elämäänsä, joka ei tosiaan ollut kovin siistiä. Siksi Jeesus sanoi: Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä (Joh. 4:13-14). Jeesus siis lupaa puhdistaa lähteen veden. Jerikossa oli kysymys vain elämän alkamisesta. Samariassa sen sijaan oli kyse ikuisen elämän alkamisesta. Jeesus lupasi siis enemmän kuin Elisa. Ja piti lupauksensa. Samarialaisesta naisesta tuli puhdas, hedelmällinen ja ikuisen elämän omistaja. Samoin Jeesus puhuu Joh. 7:37: Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat. Jeesus siis sanoo ITSE olevansa elämää antava, puhdas lähde. Ja puhdas vesi alkaisi uskon kautta kummuta myös uskovan sisimmästä. POJAN HERÄTTÄMINEN KUOLLEISTA Yksi kertomus on kuitenkin ylitse muiden. Se on kertomus kuolleen pojan herättämisestä. Tämä kertomus osoittaa, että Jumalalla on valta jopa kuoleman yli. Mikään ei ole hänelle mahdotonta. Yhtäläisyydet Elisan ja Jeesuksen välillä ovat tässä ilmeisiä. Elisa paransi sunemilaisen naisen ainoan, kauan kaivatun pojan. Tapaus kerrotaan 2. Kuningastenkirjassa hyvin laveasti. Elisa asettuu kuolleen pojan päälle, hengittää hänen suuhunsa, lämmittää tämän. Ja niin poika aivastaa seitsemän kertaa ja avaa silmänsä. Ota poikasi, sanoi Elisa hänen äidilleen. Jeesus puolestaan kohtaa Nainin kaupungissa surusaaton. Leskiäidin ainoaa poikaa kannetaan siellä hautaan. Jeesus meni paarien viereen ja sanoi pojalle: Nouse! Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua. Ja kerrotaan, että Jeesus antoi hänet takaisin äidilleen (Luuk. 7:15).
Molemmissa kertomuksissa rakas poika kuolee. Ja molemmissa äiti saa pojan takaisin. Elisa tarvitsi ihmeen tekemiseen vaikeampia menetelmiä. Jeesuksen kohdalla riitti yksi sana. Hän oli suurempi kuin vanhan liiton profeetta. - Mutta Jumalan voiman osoittaminen on keskeistä näissä molemmissa kertomuksissa. RUOKKIMISIHME Yhtäläisyydet Elisan ja Jeesuksen välillä eivät pääty tähän. Molemmat tekivät nimittäin myös ruokkimisihmeen. 2. Kun. 4. luvussa kerrotaan, että Baal-Salisasta tuli mies, joka toi uutisleipää Jumalan miehelle. Hän toi 20 ohraleipää, ja pussissa hänellä oli uutta viljaa. Elisa sanoi palvelijalleen: Anna nämä väelle ateriaksi. Kuinka voisin jakaa nämä sadalle miehelle? palvelija kysyi. Elisa vastasi: Jaa ne heille syötäväksi, sillä näin sanoo Herra: Ruoka riittää, ja sitä jää ylikin. Palvelija jakoi väelle ruoan, ja he söivät, ja siitä jäi ylikin, niin kuin Herra oli sanonut (j. 42-44). Ei voi olla huomaamatta, että tämä on hyvin samanlainen kertomus kuin Jeesuksen ruokkimisihme paljon myöhemmin. Ohraleipiä olemissa tapauksissa. Mittasuhteet vain ovat erilaiset. Elisa ruokkii 20 leivällä 100 miestä. Jeesus ruokkii 5 leivällä 5000 miestä ja lisäksi naiset ja lapset. Elisalla oli siis yksi leipä viittä miestä kohti ja Jeesuksella yksi leipä tuhatta miestä kohti. Jeesuksen tekemä ihme oli siis kaksisataakertainen! Molemmissa kertomuksissa puhutaan siitä, miten ruokaa jäi ylikin. Jumala ei siis ole kitsas eikä nirso, vaan antaa yltäkyllin. PARANTAMISIHME Sekä Elisan että Jeesuksen kohdalla puhutaan myös parantamisihmeistä. Elisan parantamisista eniten huomiota Raamatussa saa syyrialaisen Naaman parantaminen. Hänhän oli spitaaliin sairastunut sotapäällikkö, joka tuli hakemaan Israelista apua vaivaansa. Elisa käski Naamanin peseytyä seitsemän kertaa Jordanissa ja niin hän tuli puhtaaksi. Sitten Naaman sanoo: Nyt tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa (2. Kun 5:15). Jeesus muuten viittaa tähän tapaukseen ensimmäisessä saarnassaan Nasaretissa: Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aika, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen (Luuk. 4:27). Tuo saarnan seurauksena kansa melkein syöksi Jeesuksen alas jyrkänteeltä. Monet Jeesuksen parantamisihmeet muistuttavat tuota Naamanin parantamista. Jeesushan paransi kymmenen spitaalista. Heistäkin yksi oli ulkomaalainen, samarialainen. Vain hän tuli kiittämään Jeesusta, niin kuin Naamankin tuli kiittämään Elisaa (Luuk. 17:11-19). Jeesus parantaa myös roomalaisen sadanpäällikön palvelijan (Luuk. 7:1-10). Tuo sotapäällikkö uskoo jopa paljon herkemmin Jeesuksen voimaan kuin Naaman uskoi parantumiseensa. Sadanpäällikkö pyysi Jeesusta sanomaan vain sanan, jotta palvelija paranisi. Taas huomaamme miten Jeesuskin auttaa ulkomaalaista sotapäällikköä, kuten Elisa.
Johannes tietää kertoa myös kuninkaan virkamiehen pojan parantamisesta Kaanassa. Se on varsin samanlainen tapaus kuin tuo sadanpäällikön palvelijan parantaminen. Tämäkin virkamies lienee ollut roomalainen, siis ulkomaalainen, kuten Naaman. Jeesuskin käytti tuota Elisan menetelmää. Hänkin lähetti parannettavan peseytymään. Joh. 9 kerrotaan sokeasta, jolle Jeesus sanoo: Mene Siloan altaalle ja peseydy Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä (Joh. 9:7). Sinänsä järjettömältä kuulostava hoito-ohje, mutta Jumala odottaakin uskoa ja kuuliaisuutta, ei järkeilyä. Jordanilla puhdistumispaikkana on toki myös se merkitys, että sehän oli kastepaikka Jeesukselle ja monelle muulle. Jeesukselle se ei tosin ollut puhdistautumispaikka. Mutta meille kaste on syntisairauden pesupaikka. Ananiaskin sanoi Paavalille: anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois (Ap.t. 22:16). Kaste on puhdistautumispaikka meille ulkomaalaisille, jotka olemme synnin spitaalin peitossa. NÄKYMÄTTÖMÄT VOIMAT YMPÄRÖIVÄT Elisa oli tietoinen siitä, että häntä ympäröivät koko ajan Jumalan sotajoukot. Kerran hän meni Dotan-nimiseen kaupunkiin. Syyrialaiset kuulivat siitä ja piirittivät kaupungin. Kaikkialla oli sotilaita, hevosia ja vaunuja. Elisan palvelija kauhistui, mutta Elisa rukoili ja sanoi: Herra avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi. Ja Jumala avasi palvelijan silmät ja niin hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli täynnään tulisia hevosia ja vaunuja (2. Kun. 6:17). Jeesuskin oli - tietenkin - jatkuvasti tietoinen tällaisesta suurempien voimien läsnäolosta. Kun Jeesus vangittiin Getsemanessa ja sanoi: Luuletko, etten voisi pyytää apua isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin (Matt. 26:53). Legioona oli suurin roomalainen joukko-osasto, johon kuului noin 6000 miestä. Jeesus siis tiesi, että häntä ympäröi ainakin 72.000 enkelin sotajoukko. Siis ainakin samanlainen, joka Elisalla oli turvanaan. TULEVAISUUDEN KAUHUJEN NÄKEMINEN Elisalle ja Jeesukselle oli yhteistä myös se, että molemmat näkivät jo etukäteen sen hirvittävän kohtalon, joka heidän kansallaan tulisi olemaan. Ja molemmat itkivät kansansa tulevaa kohtaloa. Elisa oli Damaskossa ja tapasi siellä Hasaelin. Hänen kasvonsa jäykistyivät ja hän tuijotti kauan eteensä. Sitten hän purskahti itkuun. Kun Hasael kysyi syytä tähän, Elisa vastasi: Siksi että tiedän, kuinka paljon pahaa sinä vielä teet israelilaisille. Sinä sytytät tuleen heidän linnoituksensa ja surmaat heidän nuoret soturinsa, sinä isket murskaksi heidän pienet lapsensa ja viillät heidän raskaana olevilta vaimoiltaan vatsan auki (2. Kun. 8:11-12).
Myös Jeesus itki. Kun hän lähestyi Jerusalemia, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi (Luuk. 19:41-44). Vain Jumalan tietää tulevaisuuden. Mutta hän voi ilmoittaa sen palvelijoilleen. Jeesus ei tiennyt paluunsa päivää, koska oli myös ihminen. Mutta Jerusalemin kohtalon Isä oli hänelle kertonut. Niin kuin Israelin kohtalon Elisalle. Siksi he itkivät. KUOLEMA Elisan ja Jeesuksen kuolemassakin on jotain yhteistä, vaikkei Jeesuksen kuolemaa tietenkään voi verrata kenenkään muun kuolemaan. Sehän oli sovituskuolema. Elisan kuolemasta kerrotaan seuraavaa: Elisa kuoli ja hänet haudattiin. Moabilaisten partiojoukkoja tuli tuohon aikaan joka vuosi maahan. Kun erästä miestä oltiin hautaamassa, hautaajat huomasivat partiojoukon. Silloin he heittivät miehen Elisan hautaan ja lähtivät pakoon. Mutta kun ruumis kosketti Elisan luita, mies heräsi henkiin ja nousi jaloilleen (2. Kun. 13:20-21). Elisa siis vaikutti vielä kuoltuaankin, niin kuin Jeesus. Elisan kuolemalla sinänsä ei tietenkään ollut sovittavaa tai ylösnousemukseen vaikuttavaa merkitystä. Kertomuksessa on kuitenkin mukana kuoleman voittamisen ajatus. Jumalan vaikutus on voimakkaampaa kuin kuolema. Jeesuksen kohdallahan tämä on ilman muuta selvää. Hänen kuolemansa ansiosta miljoonat ihmiset nousevat kerran kuolleista. Olennaista on olla yhteydessä Kristukseen, niin kuin kuolleen ruumiskin kosketti Elisan luita. Kun me olemme kosketuksissa Jeesukseen uskon kautta me nousemme kerran kuolleista. Esimakua tästä saatiin jo ensimmäisenä pitkäperjantaina. Temppelin väliverho repeytyi kahtia, maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille (Matt. 27:51-53).
ELISA JA JEESUS Näin me olemme nähneet, miten Jumala valmisti ihmisten mieliä Messiaan ajalle jo vanhassa liitossa. Kaikki tuo edellä lueteltuhan kertoo siitä, että Jumalan valtakunta on tulossa ja on jo Jeesuksessa tullut: elävä vesi, kuolleiden herättäminen, ruokkimisihme, parantamiset, näkymättömät voimat, tulevaisuuden näkeminen ja ylösnousemus. Jos luemme Raamattua avoimin silmin, me näemme Jumalan pelastustyön koko laajuudessaan ja hienoudessaan. Raamatun alusta sen loppuun saakka on yhtenäinen sanoma: Jumala astuu alas, nostaa syntiset ja sairaat ja vie heidät ikuiseen elämään. Elisan kohdalla tämä on aavistuksena, Jeesuksen kohdalla jo täyttyneenä.