HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE ASIA Vastaselitys Helsingin kaupunginhallituksen lausunnosta Helsingin uudesta yleiskaavasta tekemäämme muutoksenhakuun VIITE Vastaselityspyyntönne 9.6.2017 Dnro 15752/16/4102 ja saamaamme lisäaikaan 15.8.2017 asti. VALITTAJAT Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki PROSESSIOSOITE Luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri Itälahdenkatu 22 b A 00210 HELSINKI Puhelin 0400 615 530 Sähköposti uusimaa@sll.fi VASTASELITYS Yleistä Kaupungin pitkä ja monilta osin toistoon perustuva lausunto ei vastaa valituksessamme yksilöityihin laillisuusongelmiin. Se lähinnä toistaa ja täsmentää kaavaprosessin aikana jo sanottua.
2 Yleiskaavan yleispiirteisyys ja tarkoitus yleiskaavan strategisuus Kaupungin lausunnossa (s. 13) väitetään, että Yleiskaavassa on tehty vahva linjavalinta, jossa viheralueet pyritään säilyttämään mahdollisimman laajoina ja yhtenäisinä. Kaavassa on todellakin tehty linjavalintoja muun muassa sen osalta mitä yleiskaavan sisältövaatimuksia siinä painotetaan ja mitä ei. Kuvatun kaltaista pyrkimystä säilyttää viheralueet mahdollisimman laajoina ja yhtenäisinä kaavasta ei kuitenkaan löydy. Väitteen virheellisyyttä konkretisoi hyvin valitukseemme tekemämme kohdekohtainen arvio siitä, kuinka huonosti kaava huomioi Helsingin laajat metsäiset luonto- ja virkistysalueet. Mitoitusten ongelmat Kaupungin lausunto väittää yleiskaavan olevan strateginen eli sen sisältävän lähinnä kaupungin kehittämisen painopisteet ja olennaiset kehityslinjat. Samaan aikaan kaupunki kuitenkin myöntää (s. 13) sen, että yleiskaavan rakentamisvarausten ei-strateginen mitoittavuus mahdollistaa kaavavarannon luotettavan seurannan, asuntotuotannon määrällisiin tavoitteisiin vastaamisen ja palveluverkon taloudellisen suunnittelun. Tämä rakentamisen tarkka mitoittavuus (jopa ilman ylärajaa) yhdessä säilyttävien ratkaisujen epämääräisyyden kanssa tekee kaavasta vaarallisen ennakkotapauksen. Käytetty lähestymistapa sopii lähinnä perinteisiin strategisiin yleiskaavoihin, jotka on lähtökohtaisesti tehty oikeusvaikutuksettomina. Lausunnossaan Helsingin hallinto-oikeudelle Helsingin kaupunki ei kiistä yleiskaavaselostuksen mitoitus- ja laskentatietojen puutteita. Mitoitustietojen puutteet eivät ole vähäisiä: väestötavoitetta uuden kaupunkikaavan alueelta ei ole ilmoitettu, asumisväljyysoletuksia ei ole kerrottu, yleiskaavan sallimaa suurinta mahdollista asemakaavavarantoa ei ole julkistettu, aluetehokkuuksia ei ole ilmoitettu ja tiedot korttelitehokkuuksista raskaimmin rakennettavilta C1-, C2-, C3- ja A1- alueilta puuttuvat täysin: niitä ei ole julkistettu eikä niitä yleiskaavakartan, yleiskaavaselostuksen tai sen tausta-aineiston avulla ole mahdollista selvittää. Helsingin kaupungin lausunto ei vastaa yleiskaavan mitoitustietojen puutteesta esitettyyn kritiikkiin. Lausunto tyytyy sivulla 16 toteamaan, että
3 Väestösuunnittelun pohjana on tehokkuushaarukoiden keskikohta. Haarukan väli on laaja ja mahdollistaa runsaasti vaihtelua. Asemakaavat tulee laatia vähintään yleiskaavan mahdollistamalla keskimääräisellä tehokkuudella, jotta yleiskaavan tavoitteellinen asemakaavavaranto on mahdollista saavuttaa. Lausunnon väitteet antavat ymmärtää, että kaikille uuden yleiskaavan maankäyttövyöhykkeille on annettu tehokkuushaarukka. Näin ei kuitenkaan ole. Korttelitehokkuuksien ylärajat puuttuvat C1-, C2-, C3-, ja A1-alueiden kaavamääräyksistä. Siksi uuden yleiskaavan mahdollistamassa asemakaavavarannossa on kieltämättä runsaasti vaihtelua : sitä on äärettömyyteen asti. Kun tehokkuushaarukka jatkuu äärettömiin, ei ole olemassa vaihteluväliä, jonka keskikohdan voisi määrittää. Näistä syistä väestösuunnitteen C1-, C2-, C3- ja A1-alueilta edellyttämää tehokkuutta ei yleiskaava-aineistosta ole mahdollista edes epäsuorasti päätellä. Korttelitehokkuuksien vaihteluvälien rajoittamattomuuden takia yleiskaavan asemakaavavaranto on laskennallisesti ääretön. Korttelitehokkuuden rajoittamattomuuteen liittyy useita oikeudellisia ongelmia: Yleiskaavaselostus tai muukaan yleiskaava-aineisto ei tuo julki korttelitehokkuuksien rajattomuuden vaikutusta asemakaavavarantoon, eikä yleiskaava-aineisto esittele kaupunkiskenaariota, jossa rakentamistehokkuuden ja kerroskorkeuden rajoittamattomuutta on hyödynnetty maksimaalisesti. Yleiskaavan tehokkuus- ja kerroskorkeusrajoitusten puute tekee mahdolliseksi asemakaavoituksen, joka sallii niin korkean rakentamisen kuin teknisesti on mahdollista. Yleiskaavan mahdollistamalla massiivisella ja korkealla rakentamisella on dramaattisia seurauksia Helsingin kaupunkikuvalle, kaupunkirakenteelle, väestölle ja liikennejärjestelmälle sekä kulttuurihistoriallisille arvoille ja luonnonympäristölle. Mitään näistä rajoittamattoman rakentamistehokkuuden vaikutuksista ei yleiskaava-aineistossa ole esitelty eikä selvitetty.
4 Korttelitehokkuuden rajoittamattomuuden takia yleiskaavalla ei C1-, C2-, C3- ja A1-alueilla ole minkäänlaista ohjausvaikutusta alueiden asemakaavoituksen mitoitukseen, eikä asemakaavojen mahdollistaman rakentamisen korkeuteen, volyymeihin tai tehokkuuteen. Kaavoituksen osallisen on mahdotonta tietää tai ennakoida, millaista kaupunkirakennetta rajoittamaton korttelitehokkuus tuottaa, eikä hänen siksi ole mahdollista arvioida Helsingin uutta yleiskaavaa MRL:n tarkoittamalla tavalla. Tehokkuuslukujen puutteen sekä muiden yleiskaavan mitoittamisen kannalta olennaisten laskentatietojen puutteen takia Helsingin uusi yleiskaava ei vastaa MRL:n yleiskaavalle asettamia vaatimuksia eikä hyvän hallinnon vaatimuksia. Teemakarttojen asema Lausunnossa viljellään kaavaprosessia ja osallisia sekoittanutta käytäntöä, jossa ilman oikeusvaikutusta jätettyjä teemakarttoja esitellään tavalla, joka antaa niille kuvitteellisen aseman osana kaavan jatkosuunnitteluun kokonaisratkaisua. Yleiskaava on oikeusvaikutteinen ja sen keskeinen aineisto koostuu kaavakartasta, yleiskaavaselostuksesta ja teemakartoista. Teemakartoilla esitetään yksityiskohtaisempia ratkaisuja, joihin yleiskaava perustuu ja ne antavat lisäinformaatiota kustakin suunnittelun osa-alueesta (s. 13). Kaupungin lausunto (s. 15) pyrkii myös antamaan vaikutelman siitä, että KHO:n päätös (11.11.2016/4778) Jyväskylän yleiskaavan esittämistavasta takaa osaltaan myös Helsingin yleiskaavan juridisen kestävyyden. Jyväskylän ja Helsingin yleiskaavat eroavat kuitenkin suuresti toisistaan merkittävimmän eron ollessa se, että Jyväskylän yleiskaavassa teemakartat ovat oikeusvaikutteisia. Tämä lisää olennaisesti alemman tason kaavoihin suuntautuvan ohjausvaikutuksen tasapuolisuutta, selkeyttä ja yksiselitteisyyttä. Helsingin yleiskaavan teemakarttojen teemoista vain vähäiselle osalle on annettu oikeusvaikutus, jolloin kaavaratkaisun yksipuolisuus korostuu.
5 Koko maankäyttöjärjestelmän toimivuus edellyttää sitä, että alempaa kaavoitustasoa ohjaavien kaavamääräysten tulee olla yksiselitteisiä ja selviä. Tämä myönnetään myös Helsingin lausunnossa (s. 16). Helsingin yleiskaavan pikselirakenne yhdistettynä koko kaava-aluetta koskevaan joustavan suunnittelun yleismääräykseen ( Koko kaava-aluetta koskevan yleismääräyksen mukaan ruuduista muodostuvat alueet kuvaavat maankäytön pääkäyttötarkoitusta. Alueilla ei ole tarkkaa rajaa. Vierekkäisten eri kaavamääräysten alaisten alueiden maankäyttö sovitetaan yhteen niin, että syntyy toimiva kaupunkirakenne. ) johtaa siihen, että alemman tason suunnitteluun ei siirry mitään riittävän selvää ja yksiselitteistä ohjausta. Pahimmillaan mikä tahansa maankäyttöratkaisu, jonka kaavoittaja haluaa esittää toimivana kaupunkirakenteena, on myös yleiskaavan mukainen. Kaavaselostuksen asema Kaupungin lausunnon mukaan (s. 15 ja 20) yleiskaavan tulkinta on esitetty kaavaselostuksessa. Kyse on koko kaava-aluetta koskevasta yleismääräyksestä. Kyseinen kaavamääräys on harhaanjohtava, sillä kaavaselostus ei ole osa yleiskaavaa (MRL 40 ). Yleiskaavan selostusta voidaan hyödyntää kaavan sisällön tulkinnassa, mutta selostuksella ei voi olla välitöntä oikeudellista vaikutusta. Siten yleiskaavan oikeudellinen sisältö määräytyy MRL:n mukaan kaavakartan ja -määräysten perusteella, eikä kyseisellä yleismääräyksellä voi ohittaa MRL:n velvoitteita. Maakuntakaavan huomiointi Helsingin kaupungin lausunnossa väitetään toistuvasti, että maakuntakaavan on huomioitu riittävässä määrin (mm. s. 17: Voimassa olevien maakuntakaavojen keskeiset tavoitteet ja periaatteet sekä maakunnalliset ja seudulliset kaavaratkaisut ovat olleet uuden yleiskaavan suunnittelun lähtökohtana, ja ne on otettu huomioon ja täsmentyneet yleiskaavassa."). Näin ei ole tosiasiassa tapahtunut. Selkeimmät ja helpoiten hahmotettavat poikkeamat ovat Helsingin tärkeimmän virkistysalueen eli Keskuspuiston länsiosan rakentamisvaraus, Vartiosaareen osoitettu taajamaluonteinen asutus sekä raideliikenneyhteys sekä Melkkiin, Ramsinniemeen ja eräisiin puolustusvoimien saariin esitetty maankäyttö. Helsingin kaupungin lausunto määrittelee nämä maakuntakaavan vastaiset ratkaisut maakuntakaavamerkintöjen täsmentymisenä. Myöhemmin lausunnossa annetaan kuvaa siitä, että nämä maakuntakaavan vastaisesti yleiskaavoitetut alueet olisivat vain paikallisia maankäyttökysymyksiä.
6 Olennainen, läpäisyperiaatteella toimiva ja kumuloituvalla teholla vaikuttava maakuntakaavan viheralueverkoston sivuuttaminen liittyy tapaan, jolla maakuntakaavan viheryhteydet on yleiskaavassa osoitettu. Maakuntakaavan suunnittelumääräys nostaa esille tarpeen turvata alemman tason kaavoissa viheryhteyksillä osoitettujen alueiden säilyneet viheralueet, mutta monissa tapauksissa tämä suojaamis- ja huomiointivelvoite on sivuutettu tai siirretty asemakaavatasolla päätettäväksi. Silti kaupungin lausunto väittää muuta (s. 31): Maakuntakaavassa osoitetut tärkeät maakunnalliset viheryhteystarpeet on osoitettu viheryhteysmerkinnällä, virkistys- ja viheraluemerkinnällä ja rantaraitti-merkinnällä. Näiden kaikkien kaavamääräys sisältää liittymisen seudulliseen viherverkostoon. Maakunnallisesti merkittävät laajat viheralueet on osoitettu kaavakartalla yleiskaavan edellyttämällä tarkkuudella. Viher- ja virkistysverkoston jatkuvuuden turvaamiseksi on annettu koko kaavaaluetta koskeva määräys: Vihersormien ja muiden seudullisten viheralueiden sekä paikallisen viheralueverkoston jatkuvuus tulee turvata. Kaavakartalla esitetty rantaraitti (sininen katkoviiva) kattaa valituksissa esitetyn Laajasalon eteläosan viheryhteydet. Rantaraitti-kaavamääräyksen mukaan: seudulle jatkuva, rantavyöhykettä seuraileva koko kaupungin kattava rantaraitti. Yleiskaavan suunnittelumääräys ei sinällään turvaa maakuntakaavassa viheralueverkoston säilyttämiselle asetettuja tavoitteita etenkään luontoarvojen osalta, koska riittävyyden ja alueiden pinta-alan säilyttämisen sijasta huomioitavaksi on esitetty pelkästään jatkuvuus. Kokemusten perusteella tämä tulkitaan Helsingin asemakaavoituksessa minimitasollaan ulkoilureitiksi tai pyörätieksi. Lausunnossa s. 17 myös väitetään voimassa olevan 2. vaihemaakuntakaavan olevan sisällöltään hyvin yksityiskohtainen. Tämäkään ei pidä tosiasiassa paikkaansa, koska kyseessä on eräs Suomen yleispiirteisimmistä koskaan lainvoiman saaneista maakuntakaavoista.
7 Suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin Lausunnossa kehutaan monisanaisesti (s. 18 19) sitä, miten tavoitteet on huomioitu. Kuvaavaa on se, että itse lausunnossa säilyttävien tavoitteiden rooli käsitellään yhtä toissijaisena kun itse kaavassa. Lausunnon väite merialueiden erityisestä huomioinnista on erikoista sen jälkeen, kun yleiskaavassa on osoitettu pääosa saaristoalueesta kaavamerkinnällä, joka tosiasiassa mahdollistaa samantasoisina vaihtoehtoina virkistysalueena sälyttämisen sekä loma- ja matkailukäyttöön ohjaamisen. Tämän sisällöltään ristiriitaisen kaavamerkinnän leviäminen laajemmin rantaosayleiskaavoihin lopettaisi käytännössä järkevän rantojen käytön suunnittelun. Selvitysten ja vaikutusarviointien riittävyys Koska Helsingin yleiskaava on epämääräinen, myös siitä tehdyt vaikutusarvioinnit ovat jääneet epämääräisiksi. Yleiskaavatasolla tehtävien selvitysten keskeisyyttä korostaa yleiskaavan mitoittavuus sekä Helsingin vallitseva käytäntö tukeutua asemakaavatasolla pelkästään Helsingin luontotietojärjestelmän tietoihin. Käytännössä tämä tietojärjestelmään tukeutuminen tarkoittaa useimmiten luontoalueiden asemakaavoituksessa sitä, että tarkemmat kaavakohtaiset luonto- ja lajistoselvitykset jätetään tekemättä. Natura-arvioinnin ongelmat Helsingin kaupungin lausunnossa on otettu erikseen kantaa Naturaarvioitiin ja sen riittämättömyyteen kohdistuneisiin valituksiin. Tältä osin kaupungin lausunto on selvästi puutteellinen ja osin jopa virheellinen. Kaupungin lausunnossa ei ole riittävällä tavalla tunnistettu Natura-alueiden arviointiin liittyviä oikeudellisia velvoitteita ja lausunnossa esitetään näkemyksiä, jotka eivät ole oikeudellisesti kestäviä.
8 Kaupungin lausunnossa tukeudutaan monin paikoin yleiskaavassa olevaan määräykseen, joka koskee koko kaava-aluetta: Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet, luonnonsuojelualueet ja Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa 2015 2024 suojeltavat alueet on otettava oikeusvaikutteisina huomioon Kaupunkiluontoteemakartalta. Virkistyspalveluja ja ekosysteemipalveluja kehitetään. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet ja turvattava arvojen säilyminen. On huomattava, että Natura 2000- ja luonnonsuojelualueet on otettava luonnonsuojelulain ja maakäyttö- ja rakennuslain mukaan joka tapauksessa huomioon yleiskaavaa laadittaessa, joten tämä kaavamääräys lähinnä toteaa lainsäädännön minimivelvoitteet. Sama koskee määräystä, jonka mukaan kaavassa tulee ottaa huomioon luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet ja turvattava arvojen säilyminen. Nämä velvoitteet perustuvat käytännössä suoraan MRL 39 :n sisältövaatimuksiin. Edelleen lausunnossa todetaan, että teemakartalla todetaan Natura-alueiden osalta: Suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Myös tämä on lähinnä informatiivinen toteamus, sillä vaatimus perustuu suoraan luonnonsuojelulain 64 a :ään, joka on voimassa suoraan lain nojalla. On merkillepantavaa, että kyseinen kaavamääräys toistuu kaupungin lausunnossa huomattavan usein. Sitä käytetään ikään kuin perusteena sille, että yleiskaavassa on otettu luonnonsuojeluun liittyvät vaatimukset huomioon kaavan tavoitteen mukaisesti. On kuitenkin kyseenalaista, että Helsingin kaupunki tukeutuu lausuntonsa perusteluissa laajalti vain yleistasoiseen kaavamääräykseen, joka lähinnä toistaa lainsäädäntöön jo muutoinkin sisältyvät velvoitteet. Sen sijaan lausunnossa ja luonnollisesti varsinaisessa kaavassa tulisi esittää ne tosiasialliset keinot, aluevaraukset ja maankäytölliset ratkaisut, joiden avulla yleiskaavassa on varmistettu kyseisten velvoitteiden noudattaminen. Yleiskaava on kuitenkin korostetusta strategisuudestaan ja yleispiirteisyydestään oikeusvaikutteinen: se on oikeudellisesti velvoittava, asettaa alueidenkäytön reunaehdot ja ohjaa tulevia asemakaavoja sekä muita maankäyttöratkaisuja. Tällöin yleiskaavan tulee olla riittävän täsmällinen ja yksiselitteinen. Valituksenalainen yleiskaava ei sitä ole, vaan sen merkinnöissä ja määräyksissä on pitäydytty varsin yleisellä tasolla, eikä lainsäädännön vaatimuksia ole otettu riittävällä tavalla huomioon. Lisäksi yleiskaavan pikseleihin perustuva esitystapa, jossa ruuduilla esitetään vain maankäytön pääkäyttötarkoitus, vaikeuttaa entisestään
9 kaavan oikeudellisten reunaehtojen tunnistamista ja tulkitsemista. Tätä olemme valituksessamme jo laajasti perustelleet. Yleiskaavan yleispiirteisyyttä tai strategisuutta ei voi oikeudellisesta näkökulmasta pitää riittävänä perusteena sille, että esimerkiksi keskeiset luonnonsuojelulliset ratkaisut siirretään myöhempien asemakaavaratkaisujen varaan. Siten yleiskaavassa ei ole otettu huomioon MRL 197.1 :n vaatimusta luonnonsuojelulain noudattamisesta. Natura-arvioinnin riittävyys Helsingin kaupungin lausunto on yleiskaavaan sisältyviä Natura 2000 -alueita koskevan arviointi- ja hyväksymismenettelyn oikeudellisten edellytysten osalta puutteellinen ja osin jopa virheellinen. Esimerkiksi ELYkeskus katsoo Natura-arvioinnista antamassaan lausunnossa, että yleiskaavalla on merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Vanhankaupunginlahden lintuvesiin ja viittaa mm. varovaisuusperiaatteeseen. Siten kaava ei ELY-keskuksen mukaan täytä MRL 39.2 momentin vaatimuksia luonnonarvojen vaalimisesta. Pidämme tätä ELY-keskuksen näkemystä perusteltuna, ja olemme saman todenneet myös omassa valituksessamme. Kuten edellä jo totesimme, lausunnossa viitataan myös Natura-alueiden turvaamisen osalta yleiseen kaavamääräykseen luontoarvojen huomioon ottamisesta. Tämä ei kuitenkaan ole luonnonsuojelulain 64 a 66 :ien osalta riittävää. Kaupungin lausunnossa todetaan seuraavalla tavalla (s. 35): Huolimatta siitä, että Natura-arviointi toteaa yksiselitteisesti, että yleiskaavan mahdollistamasta rakentamisesta ei aiheudu merkittävää haittaa minkään luontotyypin tai lajin osalta kuin ei myöskään merkittäviä yhteisvaikutuksia Natura-alueiden eheyteen, ELYkeskuksen Natura-arvioinnista antamassa lausunnossa (ELY 16.2.2016) kuitenkin vedotaan varovaisuusperiaatteeseen ja todetaan, ettei tällaisia vaikutuksia voida poissulkea Vanhankaupunginlahden (FI0100062) Natura-2000 -alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin ruskosuohaukan ja Natura-alueen eheyden osalta. ELY-keskuksen Natura-lausunto ei käytettävissä olevien tietojen perusteella perustu sellaiseen uuteen (tieteelliseen) selvitykseen, joka olisi laadittu Natura-arvioinnin jälkeen. Vaikutusten merkittävyyden arviointi pelkän varovaisuusperiaatteen nojalla ei ole perusteltua.
Kaupungin lausunnosta saa sen kuvan, että tehdyn Natura-arvioinnin päätelmiä ei tulisi tai edes saisi kyseenalaistaa. Kyse on kuitenkin konsultin tekemästä selvityksestä, joka palvelee kaavan laatimista. ELY-keskuksen tehtävänä on jo lain mukaan tarkastella tehdyn selvityksen riittävyyttä ja sen johtopäätösten oikeellisuutta sekä hankkeen tai suunnitelman hyväksyttävyyden edellytyksiä. Toisin kuin kaupungin lausunnosta voisi päätellä, Natura-alueiden arviointimenettelyssä ja hyväksymisessä varovaisuusperiaatteella on keskeinen rooli. Tämä käy yksiselitteisesti ilmi sekä luontodirektiivin 6 artiklasta sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ja sitä mukailevan korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännöstä. Vaikutusten merkittävyyttä ei tietenkään voi arvioida pelkän varovaisuusperiaatteen nojalla, mutta varovaisuusperiaate on keskeinen osa vaikutusten merkittävyyden arviointia. Näin ollen myös kaupungin lausunnon toteamus siitä, että Natura-arvioinnin tulokset eivät ole epävarmoja siten, että varovaisuusperiaate tulisi sovellettavaksi, on vailla perusteita. Varovaisuusperiaate ei ole arvioinnista irrallinen ylimääräinen instrumentti, vaan sen kiinteä ja välttämätön osa. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaista arviointi- ja hyväksymismenettelyä (LSL 65 ja 66 :ät) on merkittävällä tavalla täsmennetty Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (mm. C- 127/02, Waddenzee ja C-258/11, Sweetman). Tätä ei ole kaupungin lausunnossa käsitelty, minkä vuoksi lausunto perustuu puutteelliseen ja jossain määrin myös virheelliseen näkemykseen varovaisuusperiaatteen soveltamisen lähtökohdista. Lausunnossa kyllä toisaalla todetaan, että luonnonsuojeluoikeuteen sisältyvää varovaisuusperiaatetta on sovellettu Suomen oikeuskäytännössä lähinnä poikkeamislupaharkinnassa ja arvioitaessa Natura-vaikutusten selvitysvelvollisuutta. Tämä näkemys on kuitenkin varsin rajallinen, sillä valituksenalaisessa asiassa on joka tapauksessa otettava huomioon LSL 66 ja sen taustalla oleva luontodirektiivi sekä asiaa koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Kyse on sellaisesta LSL 66 :ssä tarkoitetusta viranomaisen päätöksestä, jolla suunnitelmaa (kaavan hyväksymispäätös) ei voi hyväksyä ilman varmuutta siitä, ettei merkittävää heikentävää vaikutuksia ole. Mainittujen unionin tuomioistuimen ratkaisujen perusteella suunnitelmat tai hankkeet on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa. Vaikka tämä koskee 6 artiklan 3 kohdan mukaista arviointivelvollisuuden määräytymistä, se on huomioitava myös saman kohdan 2 virkkeen tarkoittamassa hyväksymispäätöksessä, koska samalla se määrittää vaikutusten merkittävyyden arviointia. Ratkaisussa todetaan, että kun suunnitelmasta tai hankkeesta kyseisen alueen koskemattomuudelle aiheutuvien haitallisten vaikutusten puuttuminen on epävarmaa,
1 suunnitelma tai hanke voidaan hyväksyä vain sillä edellytyksellä, että toimivaltainen viranomainen on varma siitä, ettei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen ei aiheudu. Valituksen kohteena oleva yleiskaava ei näytä näitä edellytyksiä. Lausunnossa on viitattu myös komission tiedonantoon varovaisuusperiaatteesta (KOM 2000). Tiedonannossa korostetaan kaupungin mukaan sitä, että ennalta varautumisen (varovaisuus-) periaatteeseen voidaan turvautua vain tilanteessa, jossa riski on mahdollinen, mutta se ei kuitenkaan milloinkaan oikeuta mielivaltaisten päätösten tekemiseen. Periaatteeseen turvautumisen on perustuttava mm. tieteelliseen arviointiin, vaikutusten arviointiin, toimenpiteiden ja suojelun oikeaan suhteeseen, toimenpiteiden tasavertaisuuteen ja yhdenmukaisuuteen. Kaupungin mukaan ELY-keskuksen lausunnossa viitattu varovaisuusperiaate ei perustu tällaiseen arviointiin. Ensinnäkin on huomautettava, että kyseinen tiedonanto on jo vuodelta 2000 ja on varsin yleisluontoinen. Tuolloin varovaisuusperiaatteen soveltamiseen liittyvät kysymykset olivat varsin epäselviä. Tiedonannon antamisen jälkeen varovaisuusperiaatteen tieteellinen ja poliittinen tutkimus on kuitenkin moninkertaistunut ja lisäksi unionin tuomioistuin on antanut lukuisia ratkaisuja, joissa periaatteen soveltamista on täsmennetty. Mikä tärkeintä, tuomioistuin on antanut useita ratkaisuja nimenomaisesti luontodirektiivin ja Natura-alueiden sääntelystä. Niiden valossa on selvää, että ELYkeskuksen näkemys yleiskaavan merkittävistä vaikutuksista Natura-alueille on perusteltu ja vallitsevan oikeustilan mukainen, toisin kuin kaupunki väittää. Näyttääkin siltä, ettei kaupunki ole täysin ymmärtänyt varovaisuusperiaatteen merkitystä Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden arviointi- ja hyväksymismenettelyssä. Kaupungin lausunnossa esitetyt näkemykset eivät siten vastaa vallitsevaa oikeuskäytäntöä. Lisäksi on syytä huomauttaa, että yleiskaavan varsinainen Natura-selvitys on oikeudellisilta lähtöoletuksiltaan vaillinainen. Siinä ei ole huomioitu lainsäädännön kehitystä ja arvioinnille asetettuja vaatimuksia esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön näkökulmasta. Vaikka Natura-selvityksen on toki tarkoituskin olla luonnontieteellinen arvio vaikutuksista, johtopäätösten tekemisen kannalta on välttämätöntä ymmärtää myös arvioinnin juridiset reunaehdot. Olemme valituksessamme viitanneet Natura-arvioinnin puutteisiin useammassa kohdassa, mitä edellä esittämämme kaupungin lausuntoon liittyvät huomiot tukevat. Erityisesti Viikki-Vanhakaupungin alueen sekä Mustavuoren eteläosan kohdalla Natura-arviointiin liittyvillä puutteilla on olennaista merkitystä. Lisäksi Natura-arvioinnissa olevat puutteet
vaikuttavat myös yleisemmin mm. yleiskaavan sisältövaatimusten täyttymisen sekä maakuntakaavan vastaisuuden arviointiin. Pidämme todennäköisenä sitä, että yleiskaavalla on Natura-alueiden luontoarvoja merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. Vähintäänkin haitallisten vaikutusten aiheutuminen mahdollista, minkä vuoksi arviointija hyväksymismenettelyssä varovaisuusperiaatteella on erityisen suuri painoarvo. Samansuuntaisesti on todennut ELY-keskus omassa lausunnossaan. Yleiskaavan laatimisen yhteydessä ei ole kyetty sulkemaan pois sitä, ettei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen ei aiheudu. Näin ollen yleiskaava on hyväksytty vastoin LSL 66 :n vaatimuksia. Ottaen huomioon MRL 9 :n vaatimukset kaavan vaikutusten selvittämisestä, MRL 39 :n 1 ja 2 momentin sisältövaatimukset sekä LSL 64 a 66 :n vaatimukset Natura-alueiden asianmukaisesta arviointi- ja hyväksymismenettelystä, Helsingin yleiskaava ei täytä sille lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia ja kaava on siten lainvastainen, kuten valituksessamme olemme todenneet. Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit ja muut suojeltavat lajit Kaupungin lausunto on myös suojeltujen lajien osalta ylimalkainen, eikä siinä oteta riittävästi kantaa valituksessamme tai muissakaan valituksissa esitettyihin seikkoihin. Lausunto on ylipäätään kirjoitettu siten, että sen pohjalta on hankala eritellä tehtyihin valituksiin annettuja vastauksia. Lausunnossa todetaan lajisuojelun osalta mm. seuraavasti: Kaava määrää suojeltavista luontoarvoista (koskee mm. direktiivilajeja, lähteitä ja muita luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita) sanallisesti ja edellyttää että luonnonsuojeluarvot otetaan huomioon tarkempiasteisessa kaavoituksessa. Sanallinen määräys koskee koko kaava-aluetta. (s. 29) Arviointi on tehty lähtökohdasta, että LSL 49 :n mukaiset liitooravien lisääntymis- ja levähdyspaikat kulkuyhteyksineen huomioidaan tarkemmassa suunnittelussa riittävästi, jotta vältytään liito-oraviin kohdistuvilta merkittävyydeltään suurilta vaikutuksilta. Yleiskaavan koko kaava-aluetta koskeva määräys edellyttää myös direktiivilajien huomioon ottamista: "Suunnittelussa tulee ottaa huomioon luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet ja turvattava arvojen säilyminen. (s. 43)
Maankäytön suunnittelujärjestelmän kannalta on kyseenalaista jättää luonnonsuojeluarvojen huomioon ottaminen lähinnä sanallisten ilmaisujen ja tarkempiasteisen kaavoituksen varaan. Etenkin lausunnon toteamus liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen huomioimisesta myöhemmin, jotta vältytään liito-oravaan kohdistuvilta merkittävyydeltään suurilta vaikutuksilta, on oikeudellisesti kestämätön. Liito-orava on direktiivilaji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa heikentää tai hävittää. Kielto on kategorinen ja yksiselitteinen, eikä koske vain merkittävyydeltään suuria vaikutuksia. Tämä kielto tulee ottaa riittävästi huomioon jo yleiskaavatasolla (mm. KHO:2002:78), eikä suojelua voi jättää myöhemmän asemakaavoituksen varaan siinä laajuudessa, kuin yleiskaavassa on tehty. Tältä osin yleiskaava on LSL 49 :n vastainen. Lisäksi on todettava, että lausunnossa viitattu yleiskaavan koko kaavaaluetta koskeva määräys direktiivilajien huomioon ottamisesta on lähinnä informatiivinen, sillä näiden lajien tiukka suojelu perustuu suoraan LSL:iin. Tältä osin kaavamääräys ei tuo mitään uutta, mikä osoittaa kaavan puutteellisuuden direktiivilajien suojelun varmistamisessa LSL 49 :n ja MRL 39.2 :n edellyttämällä tavalla. Yleiskaavan sisältövaatimukset Helsingin kaupungin lausunnossa (s. 23) perustellaan kaavan yksipuolisia painotuksia sillä, että etenkin selvästi ristiriitaisia sisältöä koskevia vaatimuksia sisältävissä kaavoissa on suhteellisen paljon liikkumavaraa, kun valitaan huomioitavia asioita ja niiden painoarvoja. Olemassa olevat ja väestönkasvun myötä koko ajan lisääntyvät ristiriidat etenkin laajenevan rakentamisen ja viheralueiden säilyttämisen välillä edellyttävät tasapuolista lähestymistä eikä sitä, että säilyttävät ratkaisut siirretään asemakaavatasolla harkittavaksi. Kaavaratkaisun oikeusvaikutteisesta osasta hahmottuu hyvin selvästi se, mitkä yleiskaavan sisältövaatimuksista on pyritty huomioimaan täysimääräisesti ja mitkä ovat olleet toissijaisia.. Väistyviä sisältövaatimuksia edustavat luonnonympäristön säilyttämiseen, hyvään elinympäristöön sekä virkistysalueiden riittävyyden varmistamiseen liittyvät seikat.
Luontoarvojen vaaliminen ja virkistysalueiden riittävyys Lausunnossa toistuu väite, jonka mukaan kaavaratkaisun kokonaisuus turvaa Helsingin keskeisen luonto- ja viheralueverkoston riittävän säilymisen, esimerkiksi sivulla 29: Kaava osoittaa virkistys- ja viheralueet, seudulliset ja poikittaiset viheryhteydet, antaa koko kaava-aluetta koskevat luontoarvojen turvaamista ja virkistysalueiden jatkuvuuden turvaamista koskevat määräykset ja osoittaa Kaupunkiluonto- ja virkistys- ja viherverkosto-teemakartoilla kaupunkiluontoverkostot mm. metsäverkoston ja virkistysverkoston. Kaavan pääkäyttömerkinnät sisältävät paikallisen virkistysverkoston. Kaava osoittaa luonnonsuojelualueet ja suojeltaviksi tarkoitetut alueet teemakartalla. Teemakartta on luonnonsuojelualueiden ja kaavan rinnalla laaditun luonnonsuojeluohjelman osalta oikeusvaikutteinen. Luonnonsuojeluohjelmassa ja kaupunkiekologisessa selvityksessä on erityisesti paneuduttu metsäverkoston kehittämiseen. Metsäverkosto ja muut kaupunkiluontoverkostot on osoitettu kaupunkiluontoteemakartalla. Varsinkaan luontoarvojen turvaamisen osalta kaavaratkaisu ei vastaa yllä kuvattua. Keskeinen osa Helsingin arvokkaimmista luontoalueista, mukaan lukien osa metsäverkosto-selvityksen kohteista on jätetty oikeusvaikutuksettomille teemakartoille. Virkistysalueiden jatkuvuuden turvaamiseen liittyvä yleinen suunnittelumääräys ei luontoalueiden ja niiden luontoarvojen turvaamisen osalta takaa yhtään mitään. Pelkkä Helsingin kaupungin itse nimeämien vihersormien säilyttäminen jossakin laajuudessa ei myöskään olennaisesti vähennä kaavan viheralueverkoston kokonaisuudelle muodostamaa uhkaa. Sangen erikoisena ja poikkeuksellisen harhaanjohtavana voi pitää lausunnon väitettä (s. 32), jonka mukaan valituksissa esiin tulleet metsäverkosto, Natura-alueet, vihersormien säilyttäminen, yhtenäiset luonnonalueet, metsäiset luonto- ja viheralueet ja saaristo ja paikalliset luontokohteet on otettu huomioon kaavamerkinnöissä ja -määräyksissä.
Tämän vastaselityksen antovaiheessa Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyssä on jo yleiskaavan toteuttamisen lyhyen aikavälin painopistealueista ja hankkeiden pääsisällöstä päättäminen. Alustaviin lyhyen aikavälin hankealueisiin sisältyy monia niistä alueista, jotka ovat johtaneet siihen, että Helsingin yleiskaavasta on tehty poikkeuksellisen paljon valituksia. Päätösasiakirjoihin sisältyvät alustavat hankesuunnitelmat eivät vastaa sitä väitettä, jonka mukaan näiden kohteiden luontoalueet ja keskeiset arvot olisi huomioitu kaavamerkinnöissä ja -määräyksissä. Lausunnossa (s. 33) annetaan väärä todistus tiettyjen keskeisten kiistaalueiden huomioinnista ja vähätellään niiden arvoa määrittelemällä ne seudulliseksi ja paikallisiksi maankäyttökysymyksiksi: "Valituksissa esille tulleet seudullisten ja paikallisten suojeltavien luontoarvojen turvaaminen mm. Lauttasaari, Laajasalo, Malmin lentokenttä, Tattarisuo, Malminkartano, Maunula- Oulunkylä-yhteys, Pajamäki, Tali, Haaga, Pihlajamäki, Ramsinniemi, Tuomarinkylän kartano, Vallilanlaakso, Keskuspuisto, Viikki sekä lintu-, eläin-, kala-, simpukka- ja kasvilajien esiintymispaikat, muut paikalliset metsät, purot, lähteet, geologiset arvot ja luontokohteet sisältyvät rakentamisalueiden merkintöihin ja koko kaavaaluetta koskeviin määräyksiin sekä kaavan viheryhteysmerkintöihin. Mainituista kohteista pääosa sisältää valtakunnallisia ja maakunnallisia luonto-, kulttuuri- ja virkistysarvoja monilla alueilla useita arvoja samanaikaisesti. Lisäksi Viikki-Vanhankaupunginlahti on lintukosteikkona kansainvälisesti merkittävä. Lausunnossa väitetään, että "tavoite asemakaavatason viherverkostosta on sisällytetty osaksi kaavan muita maankäyttömääräyksiä. Koko kaavaaluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan vihersormien ja muiden seudullisten viheralueiden sekä paikallisen viheralueverkoston jatkuvuus tulee turvata. Koko yleiskaava-alue suunnitellaan kaikkialla mm. ekologinen kestävyys huomioon ottaen. Kaava ei kavenna yhtenäisiä viheralueita valittajien väittämällä tavalla merkittävästi (s. 50)". Väite siitä, että yhdellä viheralueiden jatkuvuutta koskevalla suunnittelumääräyksellä taattaisiin asemakaavatason viheralueverkosto eli paikallisten ja seudullisten viheralueiden riittävä pinta-ala ja riittävä kytkeytyminen on epätosi.
Vartiosaaren, Ramsinniemen ja Melkin huomiointi kaavassa Kaupungin vastineessa todetaan, että "yleiskaavan tavoitteet ovat yhteneväiset voimassa olevien ja valmisteilla olevan 4. vaihemaakuntakaavan maakunnallisten ja seudullisten tavoitteiden kanssa, vaikka joidenkin alueiden osalta yleiskaavan ratkaisut ovat täsmentyneet maakuntakaavojen merkinnöistä. Tällaisia alueita ovat Vartiosaari, Ramsinniemi, Melkki ja jotkin puolustusvoimien käytössä olevista saarista." Kaupunki väittää myös (s. 18): "Uudenmaan liitto ei ole yleiskaavaa koskevassa lausunnossaan pitänyt yleiskaavaa maakuntakaavan vastaisena." Mielestämme on harhaanjohtavaa puhua täsmentymisestä, kun yleiskaava esittää näille alueille käytännössä täysin päinvastaista maankäyttöä kuin maakuntakaava. Maakuntakaavan tulisi ohjata yleiskaavoitusta. Siksi yleiskaava on Vartiosaaren, Ramsinniemen ja Melkin osalta kumottava. Toisin kuin vastineessa esitetään, myös Uudenmaan liitto on lausunnossaan osoittanut ristiriitoja maakuntakaavan kanssa. Liiton yleiskaavaehdotuksesta 15.2.2016 jättämän lausunnon tiivistelmässä todetaan: "Uudet asumiseen osoitettavat alueet eivät noudata maakuntakaavan ratkaisua mm. Ramsinniemessä ja Melkissä." Lisäksi liiton lausunnossa huomautetaan: "Ramsinniemen ja Melkin osalta yleiskaavan ratkaisua ei ole ehdotusvaiheessa muutettu ja ne poikkeavat maakuntakaavasta. Ramsinniemi on maakuntakaavassa osoitettu virkistys- ja suojelualueeksi. Melkki puolestaan on osoitettu puolustusvoimien alueeksi, jonka toissijainen käyttötarkoitus on virkistys- matkailu ja/tai koulutustoiminta. Puolustusvoimat ei liiton saamien tietojen mukaan ole vielä luopumassa Melkistä." Uudenmaan liitto antoi myös Vartiosaaren osayleiskaavaluonnoksesta erittäin kriittisen lausunnon. Liiton virkamiehet olivat luonnostelleet vastaavan lausunnon osayleiskaavaehdotuksesta, mutta teksti joutui politikoinnin kohteeksi ja maakuntahallitus päätti palauttaa sen uuteen valmisteluun niin, että lausunto muuttuisi rakentamiselle myötämieliseksi. Alkuperäinen luonnos, jossa Vartiosaaren rakentamista pidettiin maakuntakaavan vastaisena, kertoo asiaan perehtyneiden virkamiesten näkemyksen suunnitelmasta.
Ramsinniemen seudullinen merkitys ja saaristoraitiotien toteutettavuuden ongelma Vastineessaan kaupunki esittää väitteen, ettei Ramsinniemen rakentamisella ole seudullista merkitystä ja että yleiskaava turvaa alueen maakuntakaavan tavoitteet. Kaupunki jatkaa lisäksi näin: "Ramsinniemen maankäyttö perustuu raideyhteyteen, ns. Saaristoratikkaan, Helsingin keskustasta Vuosaareen johtavaan pikaraitiotieyhteyteen, jonka varteen rakentaminen tukee raideyhteyden toteutettavuutta." Toisin kuin kaupunki väittää, Ramsinniemen rakentamisella olisi seudullista merkitystä, koska se on osa seudullista vihersormea, joka alkaa Laajasalosta ja jatkuu Vartiosaaren, Ramsinniemen, Meri-Rastilan metsän kautta kohti Mustavuorta ja Sipoota. Niemen kapeuden vuoksi asuinalue katkaisisi kytkeytyneisyyden kokonaan. Lisäksi Ramsinniemen seudullisen merkityksen arviointi on maakuntakaavan tehtävä. Maakuntakaavassa onkin perustellusti päädytty toisenlaiseen ratkaisuun. Saaristoraitiotien toteuttamisen ongelmat tiedetään myös kaupunkisuunnitteluvirastossa. Viraston julkaisemassa raportissa Uuden yleiskaavan toteuttamisohjelman lyhyen aikavälin painopisteet todetaan näin: "Vartiosaaren kytkeminen idän suuntaan sillalla on varsin kallista korkeuserojen takia. Raitiotien jatkaminen Vuosaareen on erittäin haasteellista myös Ramsinniemen ja Rastilan katuverkon ahtauden takia." Muotovirhe: Kivinokan kaavamerkintä muuttui näytteillä olon jälkeen Kaupunki on vastineessaan (s. 63) todennut: "Kivinokan kaavamerkinnän tarkentuminen virkistys- ja viheralueesta merellisen virkistyksen ja matkailun alueeksi on pääkäyttötarkoituksen tarkentamista, eikä se ole merkittävä muutos. Lisäksi merkinnän muutos on kaavan tavoitteiden mukaista merellisen Helsingin kehittämisen osalta." Valituksen tehneiden luontojärjestöjen mielestä Kivinokan merkinnän muuttaminen kaavan näytteillä olon jälkeen on sisällöllisesti merkittävä. Näytteillä olleen kaavaehdotuksen merkintä tarkoitti alueen varaamista yleiseksi virkistys- ja viheralueeksi. Merellisen virkistyksen ja matkailun alueen merkinnällä kaupunki sitä vastoin on varaamassa aluetta leirintäaluekäyttöön eli pois yleisestä käytöstä. Koska ns. tarkistettu kaavaehdotus ei koskaan ollut näytteillä, ei osallisilla ole ollut mahdollisuutta muistuttaa Kivinokkaan siinä kohdistetusta muuttuvasta maankäytöstä. Tämä on ilmeinen muotovirhe kaavassa.
Keskuspuiston huomiointi Keskuspuisto on käyttäjämäärillä arvioituna Suomen tärkein yksittäinen virkistysalue, joka palvelee lukuisien kaupunginosien virkistyskäyttöä. Näistä syistä yleiskaavan mahdollistama alueen reunaosien merkittävä rakentaminen on selvässä ristiriidassa maakuntakaavan, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sekä yleiskaavan sisältövaatimusten kanssa. Kaupunginhallituksen lausunnossa (s. 58) pyritään antamaan tarkoituksella virheellinen kuva, jonka mukaan rakentamista ei ohjata varsinaiseen Keskuspuistoon vaan lähinnä moottoritien ramppialueille ja melualueille ( Merkittävin muutos koskee Keskuspuiston länsireunaa, jossa nykyiset moottoritien ramppialueet ja melualueet osoitetaan rakentamiskäyttöön. Rakentamisalue ei siten ole kokonaisuudessaan nykyistä puistoaluetta. Olennaista on huomata, että väylän varren muutoksen kohteena oleva viheralue on nykyisin pitkälti väylän melualuetta ja laajimmat rakentamiseen osoitetut osat ovat moottoritien risteysaluetta. ). Muistutamme siitä, että luonto- ja viheralueena sekä maakuntakaavassa ja vuoden 2002 yleiskaavassa osoitettuna virkistysalueena Keskuspuisto alkaa välittömästi Hämeenlinnanväylästä. Tämä koskee myös liikennemelusta kärsivää Hämeenlinnanväylän vartta, joka toimii nykyisin osana arvokasta luontokokonaisuutta sekä osaltaan huolehtii Keskuspuiston metsäisen maiseman säilymisestä ja näkymisestä niin liikenneväylälle kuin alueen ydinosaan päin. YHTEENVETO Kaupungin lausunnossa ei tullut esiin seikkoja, jotka muuttaisivat arviotamme. Katsomme, että kaava on maakuntakaavan, yleiskaavan sisältövaatimusten ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen. Lisäksi kaavan selvitykset ja vaikutusarvioinnit ovat riittämättömät sekä maankäyttö- ja rakennuslain että luonnonsuojelulain Natura-säädösten osalta. LISÄTIETOJA Luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola@gmail.com Arkkitehti, valtiotieteiden tohtori Timo Kalanti, puhelin 040 538 5627, timokalanti@gmail.com Ympäristölakimies Pasi Kallio, puhelin 040 671 9555, pasi.kallio@sll.fi Luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi
PÄIVÄYS Helsingissä 15. päivänä elokuuta 2017 VAKUUDEKSI HELSINGIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS RY Antti Halkka varapuheenjohtaja Marja Rintala järjestösihteeri SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY Laura Räsänen Tapani Veistola puheenjohtaja luonnonsuojeluasiantuntija