APPENZELLINPAIMENKOIRIEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 2010-2014

APPENZELLINPAIMENKOIRIEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 2010-2014 -Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa pp.kk.vuosi -SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt pp.kk.vuosi -Ohjelman voimaantuloaika pp.kk.vuosi -SKL vahvistanut voimaantuloajan pp.kk.vuosi Sisällysluettelo: 1. Yhteenveto...1 2. Rodun tausta...2 3. Järjestöorganisaatio ja sen historia...2 4. Nykytilanne...2 4.1 Populaation koko ja rakenne...2 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet...3 4.3 Terveys...3 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet...3 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet...4 4.3.3 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista 4.4 Ulkomuoto...5 5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta...5 6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat...5 6.1 Visio...5 6.2 Rotujärjestön tavoitteet...6 6.3 Rotujärjestön strategia...6 6.4 Uhat ja mahdollisuudet...6 6.5 Varautuminen ongelmiin...6 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi...7 7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta...7 8. Lähteet...8 9. Liitteet...8. 1

1. YHTEENVETO Tämän jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on: - toimia tietopakettina kasvattajille ja appenzellinpaimenkoirien omistajille sekä jakaa tietoa myös muille rodusta kiinnostuneille. -luoda toimintasuunnitelma jalostuksen lähitulevaisuudelle ja tuoda rehellisesti esille rodussa ilmeneviä ongelmia sekä korostaa luonteen ja terveyden merkitystä jalostuksessa. Appenzellinpaimenkoira on Sveitsistä kotoisin oleva koirarotu. Appenzellinpaimenkoira luokiteltiin omaksi rodukseen jo vuonna 1898. Ensimmäisen rotumääritelmän laati postimestari Max Siber ja oma rotuyhdistys perustettiin 1906. Suomeen tuotiin ensimmäiset appenzellit 1965. Rodun edustajia on käytetty maatilalla kaikkeen työntekoon vetokoirana, vieraiden tulosta ilmoittamiseen sekä lasten ja eläinten vahtimiseen. Nykyään se on pääasiassa seura- ja harrastuskoirana. Appenzelleja on suhteellisen vähän koko maailmassa. Euroopan maista Saksassa, Hollannissa, Belgiassa ja Itävallassa on nykyään melko vahva kanta, rodun kotimaassa Sveitsissä syntyy n. 20 pentuetta vuodessa. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 20 pentua. Rotuyhdistys sveitsinpaimenkoirille on perustettu vuonna 1965, jäsenmäärä vuonna 2007 oli noin 1300 jäsentä. Jalostusasioita yhdistyksessä appenzellinpaimenkoirien osalta hoitaa appenzellinpaimenkoirien jalostustoimikunta, joka valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan, jäseniä yleensä 3 kpl. Appenzellinpaimenkoira on alkukantainen rotu ja perusrakenteeltaan normaali koira. Terveystilanne appenzellelleilla yleisesti ottaen hyvä. Suurin terveydellinen ongelma tällä hetkellä on HD eli lonkkadysplasia. Jalostukseen käytettäviltä koirilta kuvataan vapaaehtoisesti lonkat, kyynärnivelet ja tutkitaan polvet, rodulla ei ole PEVISA-ohjelmaa. Luonteeseen tulee jalostuksessa kiinnittää huomiota, koiran tulisi olla tasapainoinen ja varma. Rotujärjestö on osaltaan lisännyt asiasta informaatiota sekä järjestämällä oman luonnetestitilaisuuden ja jalostustarkastuksia. Luonnetestattuja appenzelleja vuosina 1996 2008 oli kaikkiaan 40 kpl, 2000-luvulla on jalostustarkastettu 23 koiraa. Ulkomuodoltaan suomalaiset appenzellit ovat hyviä ja ovat menestyneet myös ulkomailla näyttelyissä erinomaisesti. 2. RODUN TAUSTA 2.1 Rodun alkuperä Sveitsinpaimenkoiriin, eli ns. sennenkoiriin, kuuluu neljä erilaista rotua: appenzellin-, bernin-, entlebuchin- ja isosveitsinpaimenkoira. Appenzellinpaimenkoira luokiteltiin omaksi rodukseen vuonna 1898. Ensimmäisen rotumääritelmän laati postimestari Max Siber ja ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1906. Suomeen tuotiin ensimmäiset appenzellit Sveitsistä vuonna 1965. Nämä koirat olivat nimeltään Zoro v. Gartegg ja Lotta v. Dreibünden. 2

Appenzellinpaimenkoiran alkuperäinen käyttötarkoitus on toimia nautakarjan paimenena, joka yksin paimentaa ja kuljettaa karjaa vuorilla kesäaikaan. Myös vartiointitehtävät ovat aina kuuluneet appenzellinpaimenkoiran toimenkuvaan. Rodun edustajia on käytetty maatilalla kaikkeen työntekoon: kärryjen vetämiseen, vieraiden tulosta ilmoittamiseen sekä lasten ja eläinten vahtimiseen. Vuonna 1853 kirjassa Das der Alpenwelt Friedrich von Tschudion mainitsee kirkkaasti haukkuvan, monivärisen, lyhytkarvaisen paimenkoiran, joka työskenteli paimenen kanssa. Koirat kuljettivat karjaa markkinoille ja laitumille. Vietyään karjan vuoristolaitumille, appenzellinpaimenkoira jäi pitämään laumasta huolta ja paimen pystyi luottamaan siihen, että lauman löytäisi samasta paikasta. Yksin ollessaan appenzelli työskentelee täysin oman harkintansa mukaan eli tekee itse päätöksensä käyttäen omaa päättelykykyään. Rodun kannaksi valittiin kahdeksan jalostukseen sopivaa yksilöä, jotka esiteltiin Winterthurin kansainvälisessä näyttelyssä. Näistä koirista rotu on alunperin muodostunut. Uusia yksilöitä otettiin kantakirjaan vielä viisikymmentä vuotta myöhemmin, jotta erittäin uhanalainen ja harvinainen rotu saataisiin säilymään ja kanta jatkumaan. 2.2 Nykyinen käyttötarkoitus Maatilojen uudenaikaistamisen myötä rodun ensisijainen käyttötarkoitus on muuttunut. Nykyään appenzellinpaimenkoira elää pääasiassa perhe- ja seurakoirana, mutta on osoittautunut myös monikäyttöiseksi harrastuskoiraksi. Vuonna 1995 appenzellinpaimenkoirat saivat kilpailuoikeudet PK-kokeisiin eli palveluskoirakokeisiin. Appenzellit ovat saaneet hyviä tuloksia on agilityssä, tokossa eli tottelevaisuuskokeissa, palveluskoirakokeissa sekä vesipelastuskokeissa eli VEPE:ssä. Lisäksi vuosina 1990-2008 10 appenzellinpaimenkoiraa on suorittanut palveluskoirien käyttäytymiskokeen, eli BH-kokeen, hyväksytysti. Moni appenzelli toimii yhä alkuperäisissä tehtävissään karjapaimenena ja pihavahtina. Niiden vaistot ovat hyvin säilyneet. Helpon koulutettavuutensa ansiosta appenzellinpaimenkoiria käytetään myös poliisi-, laviini- sekä rauniokoirina. Rauniokoirina appenzellejä on myös Suomessa. 2.3 Kanta muissa maissa Ensimmäinen appenzellinpaimenkoira tuli Ruotsiin vuonna 1969. Ruotsissa appenzellinpaimenkoiran kasvatus aloitettiin 1990-luvun puolenvälin jälkeen. Norjaan on viety Suomesta pentu, mutta se ei ole jatkanut sukuaan. Tanskaan tuotiin 1970-luvulla appenzellejä ja nykyään siellä on useita aktiivisia kasvattajia. Appenzellinpaimenkoira on erittäin harvinainen kaikkialla maailmassa, esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa appenzelleja ei ole lainkaan. Italiaan on saatu appenzellikanta 1990-luvulla. Keski-Euroopassa on appenzellikasvattajia kuten myös Itä-Euroopassa, Puolassa ja Slovakiassa. USA:ssa arvellaan olevan 30-60 appenzelliä. Kaukaisin rodun edustaja löytyy Etelä-Afrikasta. 2.4 Kanta Suomessa Pohjoismaista Suomi sai ensimmäisenä oman siitoskantansa vuonna 1965. Suomesta on viety pentuja Ruotsiin ja sieltä on käyty Suomessa astuttamassa narttuja. 3

Ensimmäisten rodun edustajien jälkeen Suomeen on tuotu 25 appenzelliä. Seitsemän narttua on käyty astuttamassa ulkomailla. Suomesta on viety kaksi urosta Sveitsiin, yksi Slovakiaan ja yksi narttu Saksaan. Suomessa on rekisteröity vuosina 1965 2008 kaikkiaan 424 yksilöä. Suomen kanta on eurooppalaisittain korkeatasoinen ulkomuodollisesti ja luonteeltaan. Ulkomuodoltaan suomalaiset appenzellit ovat useimmiten lihaksikkaita ja neliömäisiä sekä vahvoja luustoltaan, eikä värivirheitä juurikaan esiinny. Suomalaiset kasvatit ovat menestyneet erinomaisesti ulkomaisissa näyttelyissä. Appenzellinpaimenkoiran luonnetta on Suomessa pyritty jalostamalla saamaan avoimemmaksi. Suomessa näyttelytuomarin ei tarvitse kysyä lupaa koiran koskemiseen, kuten esimerkiksi Keski-Euroopassa on appenzellien kanssa meneteltävä. Tällä hetkellä aktiivisia kasvattajia on kolme, joista vanhin, kennel Alpenhirts, on toiminut 45 vuotta. Uudet kasvattajat kennelnimineen ovat aloittamassa appenzellinpaimenkoiran kasvatusta. Rekisteröityjä pentuja 2007 2006 2005 2004 2003 Suomi 22 6 22 20 24 Saksa 96 87 94 62 64 Ruotsi 1 1 6 2 5 Sveitsi 114 128 107 117 127 Rodun alkuperämaassa Sveitsissä syntyy vuosittain noin sata pentua. Kaikkiaan pentuja syntyy vuosittain alle viisisataa. 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 2.8.1965 Kauniaisissa. Kokouksessa oli läsnä 24 henkilöä. Yhdistys sai nimekseen Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry., jona yhdistys sittemmin asianmukaisesti rekisteröitiin. 19.8.1968 Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben ry. hyväksyi sen rotua harrastavaksi yhdistykseksi ja 6.5.1972 rotujärjestöksi. Sittemmin yhdistyksen nimeksi muutettiin Suomen Sveitsinpaimenkoirat Finlands Sennenhundar ry. Yhdistyksen tarkoitus on herättää kiinnostusta kaikkiin neljään sveitsinpaimenkoirarotuun; bernin-, appenzellin-, entlebuchin-, ja isosveitsinpaimenkoiraan, kehittää niiden tasoa Suomessa, ohjata jäseniään koiriensa jalostus- ja koulutustoiminnassa sekä luoda yhteishenkeä jäsenistön keskuudessa. Jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti 90-luvulle asti ja kääntynyt hienoiseen laskuun 2000- luvulle tultaessa. Vuonna 2007 yhdistyksessä oli 1211 varsinais-, 54 kannattaja-, 59 perhejäsentä sekä 6 kunniajäsentä, yhteensä 1350 jäsentä. Aluetoiminta on vilkasta ja se kattaa lähdes koko maan. Yhdistyksen jäsenlehti Sennenkoira-Sennenhunden on ilmestynyt vuodesta 1969 ja ilmestyy edelleenkin neljä kertaa vuodessa. Lisäksi kerran vuodessa ilmestyy tilastonumero. Yhdistys tekee rotuja tunnetuksi julkaisemalla jäsenlehteä ja tilastonumeroa, ylläpitämällä yhdistyksen www-sivuja, järjestämällä keskustelu-, neuvonta- ja koulutustilaisuuksia, kursseja, leirejä ja näyttelyitä. 4

Yhdistys kokoontuu vuosittain kahteen varsinaiseen kokoukseen, syys- ja kevätkokoukseen. Yhdistyksen jäseninä ovat yksityiset henkilöt. Yhdistyksen hallinnosta huolehtii syyskokouksen valitsema hallitus, johon kuuluu puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi kuusi varsinaista jäsentä. 3.1 Jalostustoimikunta Appenzellinpaimenkoirien jalostustoimikuntaan valitaan kolme jäsentä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Jäsenet ovat olleet kasvattajia, jotka ovat rodusta kiinnostuneita ja haluavat viedä rotua eteenpäin. Jalostustoimikunnan työ painottuu tiedon keräämiseen ja julkaisemiseen sekä kasvattajien ja muiden asiasta kiinnostuneiden informoimiseen. Pyydettäessä toimikunta auttaa jalostusyhdistelmän valinnassa ja antaa tietoa käytettävissä olevista uroksista, mutta ei tee varsinaisia jalostusvalintoja vaan jokainen kasvattaja vastaa tekemästään pentueesta itse. Jalostustoimikunnalle lähetetään mieluiten kirjallinen kysely ajoissa, jotta sille jää riittävästi aikaa selvittää sopivia uroksia ja laskea sukusiitoskerroin harkitulle yhdistelmälle. Jalostustoimikunta kerää tietoa appenzelleistä ja pitää yhteyttä muiden maiden vastaaviin toimikuntiin. Myös Suomesta annetaan tietoa muihin maihin, ja pyrimme yhdessä kartoittamaan kannan tämänhetkisen tilanteen. Saksassa on juuri päivitetty lista, jolla on tiedot Euroopan eri maiden uroksista, joita voi käyttää jalostuksessa. Mikäli omistaja on toimittanut jalostustarkastuslausunnon, luonnetestituloksen, sukutaulun ja kuvan koirastaan, kaikki nämä tiedot ovat saatavilla osoitteessa www.appenzeller-pedigrees.info. Suomalaisten koirien tietoja on toimitettu useaan tiedostoon, joita voidaan käyttää jalostustarkoituksessa. Näin pienessä rodussa täytyy tehdä rajoja ylittävää yhteistyötä, jotta saamme koko tehollisen populaation käyttöön. Tästä kansainvälisestä listasta saa paljon tietoa ulkomaalaisista uroksista, ja se helpottaa jalostusneuvojien työtä. 3.2 Kansainvälisen yhteistyön edistäminen Appenzellien omistajat ja kasvattajat ovat perustaneet vuosittain kokoontuvan kansainvälisen symposiumin, jossa käsitellään rotua ja kaikkea rotuun liittyvää. Ensimmäinen kokous oli 16.8.2003 Hohenrodassa ja seuraava 23.5.2004, ja vuonna 2005 kokous pidetään 25.-26.11. Salzburgissa. Ensimmäisessä kokouksessa listattiin appenzelleillä todettuja sairauksia, joita oli onneksi vähän. Edellä mainitussa uroslistassa on mainittu, mikäli omistaja on ne toimittanut, kaikki ED-, HD- ja patellatulokset, samoin jalostustarkastuslausunto ja luonnetestin arvostelu ovat mukana. 4. NYKYTILANNE 4.1 Populaation koko ja rakenne Populaation koolla tarkoitetaan kaikkia maassamme syntyneitä ja tänne tuotuja yksilöitä. Suomessa on syntynyt kaikkiaan 400 pentua vuosien 1965-2008 välisenä aikana, ja samaan aikaan on maahamme tuotu 24 yksilöä, joista kaikkia ei ole käytetty siitoksessa. Ulkomailla on käyty astuttamassa suomalaisia narttuja, tällä tavalla on saatu lisää geenipohjaa meidän kantaamme. 5

Pienestä koiramäärästä johtuen samoja uroksia on jouduttu käyttämään useammin, mutta yhtään urosta ei ole toistaiseksi käytetty neljää kertaa enempää, joskin käyttö uroksen elinaikana nousee yli 20 %:n samana aikana syntyneistä pennuista. Kaikkiaan 41 narttua ja 36 urosta on käytetty siitoksessa. Neljäätoista urosta on käytetty useammin kuin kerran ja tuontiuroksia on kaikkiaan 16, jotka edustavat kaikki eri linjoja. Yhdeksää tuontinarttua on käytetty ja seitsemää narttua on käyty astuttamassa ulkomaisilla uroksilla. Viittätoista narttua on käytetty useammin kuin kerran siitoksessa. Tuontikoirien sukulinjat ovat olleet kaikki erilaisia, jotta pystyisimme pitämään kantamme mahdollisimman monipuolisena. Nykyiseen kantaamme on vaikuttanut paljon ensimmäinen tuotu koira, Zoro v.d. Gartegg. Sen linja vaikuttaa vielä nykyisissäkin koirissa, poikansa Alpenhirts Teodorin ja sen tyttären Alpenhirts Nicolen kautta. Nicolen tytär Alpenhirts Cilla on emänä Alpenhirts Zorrolle, joka on jättänyt 13 pentua, joista osa on havannan ruskeita. Sveitsistä tuodut Urban v. Steinboden ja siskonsa Utta v. Steinboden sekä Aron Karo von der Schwändiliflue jatkoivat sukuaan Suomessa. Tanskasta on tuotu urokset Silas ja Svante, joiden linjat jatkuvat edelleen appenzellikannassamme. Slovakiasta tuotua urosta Harlequin from Balihara Ranchia on käytetty siitokseen kaksi kertaa. Samasta kennelistä on tuotu neljä muuta appenzellia, joista Helvetia from Balihara Ranch ja Godiva from Balihara Ranch toivat omat linjansa Suomen kantaan. Vuonna 2006 Saksasta tuotiin uros Galant v.d. Niesenflanke, jota on käytetty siitokseen kolme kertaa ja sillä on 23 pentua kolmen eri nartun kanssa. Suomesta on viety kaksi urosta Sveitsiin, yksi Slovakiaan ja yksi narttu Saksaan. Pentueita on syntynyt kaikkiaan 66. Pentueiden keskikoko on 6,06 koko ajalta, ja viimeisen kymmenen vuoden aikaan on pentueiden keskikoko kasvanut 6,45:ään. Kahdeksan kasvattajaa on kasvattanut useamman kuin yhden pentueen ja 12 kasvattajaa on tuottanut yhden pentueen tähän mennessä. Aktiivisia kasvattajia on tällä hetkellä kolme. Appenzellinpaimenkoiraurosten jälkeläiset Suomessa 36 urosta: Uros Pentueet Vuosi pentuja toisessa polvessa Galant v.d. Niesenflanke FIN1304/07 3-07, -07, -08 23 0 Carnavals Milou S28876/2005 1-08 9 0 Sennenhund Rossii Glen RKF1767383 1-08 6 0 Eijatuun Oratorio FIN24546/05 1-07 5 0 Alpenhirts Uwe FIN23592/05 1-06 6 6 Aron Karo von der Schwändiliflue FIN11546/03 1-05 8 0 Alpenhirts Yoyo FIN21420/01 2-04, -05 14 29 Ali von der Schonegg SHSB577550 1-05 10 0 Eijatuun Quartillo FIN11906/00 1-05 1 0 Harlequin From Balihara Ranch FIN17162/00 2-03, -03 16 0 Alpenhirts Zorro 21410/01 3-02, -02, -03 13 0 Alpenhirts Dick FIN17134/93 1-02 1 14 Dik ca del Corsi LOI GB056222 1-01 7 28 O'Roi Soleil du Tallis du Houx LOI 0024133 1-01 9 34 6

Artturi FIN15941/90 2-98, -00 6 3 Alpenhirts Donny FIN17133/93 3-95, -97, -99 24 11 Silas FIN41970/95 2-97, -98 13 8 Urban V. Steinboden SF35678/94 3-96, -96, -97 20 20 Svante DK01073/92 4-93, -94, -94, -95 23 46 Alpenhirts Edi SF17409/92 1-95 9 0 Alpenhirts Lord 1-93 8 0 Alpenhirts Gerry SF11437/89 1-92 9 9 Alpenhirts Hero SF11442/89 1-91 10 30 Alpenhirts Jesse SF04788/87 1-90 1 0 Lord V. Holbach SHSB398902 1-90 3 0 Raski V.T Wachtersheim SF00029M/84 4-85, -86, -88, -90 27 30 Asterix NHSB1318815 1-89 6 23 Innerhodens Ferdinand NHSB1374317 1-89 9 40 Alpenhirts Rudi SF05201M/78 1-87 8 8 Alpenhirts Teodor SF08157K/75 4-80, -81, -82, -85 22 20 Figaro Du Romanel SF03174M/76 5-76, -77, -78, -78, 9 46-84 Alpenhirts Sitter 52110/78 1-80 9 8 Alpenhirts Tornado 8158L/75 1-79 8 0 Tambo SF023047/78 1-79 8 0 Damor 7419D/77 S5813/76 2-78, -78 13 9 Zoro v.d. Gartegg 6656/65 4-69,-69, 74, -75 21 41 Appenzellinpaimenkoiranarttujen jälkeläiset Suomessa 41 narttua: Emä Pentueet Vuosi pentuja toisessa polvessa FIN39348/06 Alpenhirts Tirlittan 1-08 6 0 FIN24548/05 Eijatuun Opera Bruno 1-08 9 0 FIN41751/04 Alppikellon Amanda 1-08 6 0 FIN23596/05 Alpenhirts Ultrabra 1-07 8 0 FIN41753/04 Alppikellon Adalmina 1-07 9 0 FIN15057/02 Elo Tillan First Great One 2-03, -07 14 0 FIN21423/01 Alpenhirts Yrsa 2-03, -06 14 6 FIN12412/03 Godiva from Balihara Ranch 1-05 8 0 FIN17165/00 Helvetia from Balihara Ranch 1-05 3 14 FIN21418/01 Alpenhirts Zarina 1-05 10 14 FIN23777/99 Alpenhirts Angelina 2-02, -05 2 0 FIN21414/01 Alpenhirts Zarita 1-04 11 15 FIN32410/98 Eijatuun Tilla 2-02, -03 8 14 7

FIN16109/97 Alpenhirts Bella 3-99, -01, -02 20 30 FIN19143/95 Alpenhirts Cilla 1-01 9 34 FIN14028/95 Eijatuun Xinda 1-00 5 3 FIN14029/95 Eijatuun Xiphiosura 1-98 1 0 SF15133/91 Fenrisin Cina 3-94, -95, 98 21 28 SF11443/89 Alpenhirts Hani 3-92, -95, -97 30 38 FIN14026/95 Eijatuun Xenon 1-97 5 0 SF33999/94 Utta v. Steinboden 1-97 5 0 SF17271/94 Eijatuun Zafra 1-96 8 0 SF21961/90 Alpenhirts Fanny 2-92, -96 7 0 SF15134/91 Fenrisin Cilla 1-95 9 0 SF06014/88 Alpenhirts Isabella 3-90, -91, -94 14 37 SF29188/91 Heike von Kläri's Kinder 1-93 8 0 SF11438/89 Alpenhirts Gitta 1-93 9 26 SF06015/88 Alpenhirts Isadora 1-90 1 0 SF04789/87 Alpenhirts Jasmine 1-90 7 7 SF03921K/82 Alpenhirts Nicole 4-84, -85, -88, -89 20 46 SF00030N/84 Rona V.T Wachtersheim 3-85, -87, -89 22 48 SF134701/80 Kermikeitaan Karpalo 1-86 8 0 SF03175N/76 Cecina V D Dornismatt 4-78, -80, -81, -82 28 29 SF05202N/78 Alpenhirts Ramona -80 9 8 SF23948R/76 Daisy 1-79 8 0 SF08160N/75 Alpenhirts Tamara 1-79 8 0 SF04484G/73 Bella De La Biollaz 3-74, -75, -78 19 58 SF08165T/75 Alpenhirts Triana 1-78 1 0 SF08164S/75 Alpenhirts Taiga 1-78 2 0 S313273 V D Gartegg Cilla 2-76, -77 3 29 SF6657/65 Lotta v. Dreibünden 2-69, -69 5 0 Appenzellinpaimenkoirien syntyneet pentueet 1969-2008: Emä Isä kennel/ kasvattaja Alpenhirts Tirlittan Galant v.d. Niesenflanke FIN39348/06 FIN1304/07 Eijatuun Opera Bruno FIN24548/05 Alppikellon Amanda FIN41751/04 Alpenhirts Ultrabra FIN23596/05 Alppikellon Adalmina FIN41753/04 Elo Tillan First Great One FIN15057/02 Carnavals Milou S28876/2005 Sennenhund Rossii Glen RKF1767383 Galant v.d. Niesenflanke FIN1304/07 Galant v.d. Niesenflanke FIN1304/07 Eijatuun Oratorio FIN24546/05 8 Eijatuun Pelkonen-Leino pentuja sukusiitos vuosi % 6 0,78 2008 9 0,00 2008 Ilen 6 0,00 2008 Alppikellon/ Hietanen Eijatuun Pelkonen-Leino 8 1,56 2007 9 0,00 2007 5 0,68 2007

Alpenhirts Yrsa FIN21423/01 Godiva from Balihara Ranch FIN12412/03 Helvetia from Balihara Ranch FIN17165/00 Alpenhirts Zarina FIN21418/01 Alpenhirts Angelina FIN23777/99 Alpenhirts Zarita FIN21414/01 Elotillan First Great One FIN15057/02 Alpenhirts Yrsa FIN21423/01 Eijatuun Tilla FIN32410/98 Eijatuun Tilla FIN32410/98 Alpenhirts Angelina FIN23777/99 Alpenhirts Bella FIN16109/97 Alpenhirts Bella FIN16109/97 Alpenhirts Cilla FIN19143/95 Eijatuun Xinda FIN14028/95 Alpenhirts Bella FIN16109/97 Eijatuun Xiphiosura FIN14029/95 Alpenhirts Uwe FIN23592/05 Aron Karo von der Schwändiliflue FIN11546/03 Alpenhirts Yoyo FIN21420/01 Ali von der SchoneggSHSB577550 Eijatuun Quartillo FIN11906/00 Alpenhirts Yoyo FIN21420/01 Harlequin From Balihara Ranch FIN17162/00 Alpenhirts Zorro 21410/01 Harlequin From Balihara Ranch FIN17162/00 Alpenhirts Dick FIN17134/93 Alpenhirts Zorro 21410/01 Alpenhirts Zorro 21410/01 Dik ca del Corsi LOI GB056222 O'Roi Soleil du Tallis du Houx LOI 0024133 Artturi FIN15941/90 Alpenhirts Donny FIN17133/93 Artturi FIN15941/90 Fenrisin Cina SF15133/91 Silas FIN41970/95 Alpenhirts Hani SF11443/89 Eijatuun Xenon FIN14026/95 Utta v. Steinboden SF33999/94 Eijatuun Zafra SF17271/94 Alpenhirts Fanny SF21961/90 Alpenhirts Hani SF11443/89 Urban V. Steinboden SF35678/94 Silas FIN41970/95 Alpenhirts Donny SF17133/93 Urban V. Steinboden SF35678/94 Urban V. Steinboden SF35678/94 Alpenhirts Donny SF17133/93 Fenrisin Cina SF15133/91 Svante DK01073/92 Eijatuun Pelkonen-Leino Eijatuun Pelkonen-Leino Alpweiden/ Eskola Alppikellon/ Hietanen Eijatuun Pelkonen-Leino Elo Tillan/ Saikkonen Elo Tillan/ Saikkonen Alpweiden/ Eskola Eijatuun Pelkonen-Leino Eijatuun Pelkonen-Leino Eijatuun Pelkonen-Leino Kivipellon/ Lehtonen Tailtiimin/ Lestelin 6 1,61 2006 8 0,78 2005 3 0,00 2005 10 0,00 2005 1 6,01 2005 11 3,22 2004 9 0,39 2003 8 3,22 2003 7 0,39 2003 1 4,89 2002 1 9,57 2002 4 6,45 2002 7 0,00 2001 9 0,00 2001 5 8,00 2000 9 0,98 1999 1 8,00 1998 8 0,00 1998 10 0,00 1997 5 6,25 1997 5 1,17 1997 Karkalin/ Rehnström 8 1,17 1996 Erola 2 0,00 1996 Eijatuun Pelkonen-Leino Fenrisin Cilla SF15134/91 Alpenhirts Edi SF17409/92 Alppiruusun/ Turunen Alpenhirts Isabella SF06014/88 Svante DK01073/92 Fenrisin Cina SF15133/91 Svante DK01073/92 Fenrisin/ Karisto- Rosenberg Eijatuun Pelkonen-Leino 11 1,17 1995 8 0,00 1995 9 12,46 1995 1 0,00 1994 5 0,00 1994 9

Heike von Kläri's Kinder SF29188/91 Alpenhirts Gitta SF11438/89 Alpenhirts Hani SF11443/89 Alpenhirts Fanny SF21961/90 Alpenhirts Isabella SF06014/88 Alpenhirts Isadora SF06015/88 Alpenhirts Isabella SF06014/88 Alpenhirts Jasmine SF04789/87 Alpenhirts Nicole SF03921K/82 Rona V.T Wachtersheim SF00030N/84 Alpenhirts Nicole SF03921K/82 Rona V.T Wachtersheim SF00030N/84 Kermikeitaan Karpalo SF134701/80 Rona V.T Wachtersheim SF00030N/84 Alpenhirts Nicole SF03921K/82 Alpenhirts Nicole SF03921K/82 Cecina V D Dornismatt SF03175N/76 Cecina V D Dornismatt SF03175N/76 Cecina V D Dornismatt SF03175N/76 Alpenhirts Ramona SF05202N/78 Alpenhirts Lord Alppipuron 8 0,78 1993 Svante DK01073/92 Alpenhirts Gerry SF11437/89 10 9 0,00 1993 9 2,54 1992 Alpenhirts Fanny SF21961/90 Erola 5 2,39 1992 Alpenhirts Hero SF11442/89 Fenrisin/ Karisto- Rosenberg 10 7,32 1991 Alpenhirts Jesse SF04788/87 Fenrisin/ Karisto- 1 8,79 1990 Rosenberg Lord V. Holbach SHSB398902 Timgren 3 0,00 1990 Raski V.T Wachtersheim SF00029M/84 Asterix NHSB1318815 Innerhodens Ferdinand NHSB1374317 Raski V.T Wachtersheim SF00029M/84 Alpenhirts Rudi SF05201M/78 Raski V.T Wachtersheim SF00029M/84 Alpenhirts Teodor SF08157K/75 Raski V.T Wachtersheim SF00029M/84 Figaro Du Romanel SF03174M/76 Alpenhirts Teodor SF08157K/75 Alpenhirts Teodor SF08157K/75 Alpenhirts Teodor SF08157K/75 Alpenhirts Sitter 52110/78 Kyynelpuron/ Moisio Kermikeitaan/ Notko Daisy SF23948R/76 Alpenhirts Tornado 8158L/75 Schellendorfs/ Cavén Alpenhirts Tamara SF08160N/75 Bella De La Biollaz SF04484G/73 Cecina V D Dornismatt SF03175N/76 Alpenhirts Triana SF08165T/75 Alpenhirts Taiga SF08164S/75 V D Gartegg Cilla S313273 V D Gartegg Cilla S313273 Tambo SF023047/78 Figaro du Romanel Damor 7419D/77 S5813/76 Figaro du Romanel 8636A/84 Schellendorfs/ Cavén Alppituulen/ Reckhard 7 13,09 1990 6 0,00 1989 9 3,13 1989 6 1,37 1988 8 1,56 1987 8 2,05 1986 5 0,39 1985 6 1,37 1985 2 2,15 1984 5 0,39 1982 3 0,39 1981 9 0,39 1980 9 7,23 1980 8 0,78 1979 8 0,78 1979 3 3,13 1978 11 9,38 1978 1 1,56 1978 Damor 7419D/77 S5813/76 Hedman 2 0,78 1978 Figaro du Romanel 8636A/84 Figaro du Romanel 8636A/84 A 1 3,13 1977 2 3,13 1976

Bella De La Biollaz SF04484G/73 Zoro v.d. Gartegg 6656/65 10 0,00 1975 Bella De La Biollaz SF04484G/73 Zoro v.d. Gartegg 6656/65 6 0,00 1974 Lotta v. Dreibünden SF6657/65 Zoro v.d. Gartegg 6656/65 4 0,00 1969 Lotta v. Dreibünden SF6657/65 Zoro v.d. Gartegg 6656/65 1 0,00 1969 Tehollinen populaatio Rodun jalostuspohjan laajuus voidaan määritellä niin sanotulla tehollisella populaatiokoolla. Mitä pienempi tehollinen populaatiokoko, sitä nopeammin sen keskimääräinen sukusiitosaste kasvaa ja geenit homotsygoituvat. Jotta jalostuspohja pysyisi mahdollisimman laajana, tulisi jalostukseen käyttää sekä useita uroksia että narttuja. Tehollisen populaatiokoon tulisi olla vähintään 200 jalostuskoiraa. Näin pienellä rodulla jalostuspohja on murto-osa ihanteellisesta määrästä. Teholliseen populaation peruslaskentakaava on seuraava: 4xNuxNn/(Nu+Nn). Nu on siitoksessa käytetyt urokset ja Nn ovat vastaavasti käytetyt nartut. Tämä kaava on tehty ideaalipopulaatiolle ja antaa koirien kohdalla yliarvion populaation koosta. Seuraava taulukko on laskettu oheisella kaavalla: tehollinen pentuja pentueita tuonteja kasvattajia isät emät vuosi populaatio 2003 15 2 2 2 2 4 2004 20 2 2 2 2 4 2005 22 4 2 3 4 4 8 2006 6 1 2 1 1 1 2 2007 22 3 1 3 2 3 4,8 2008 21 3 3 3 3 3 6. Populaation kokoa voidaan pyrkiä suurentamaan seuraavilla tavoilla: mahdollisimman monia jalostuskriteerit täyttäviä eri yksilöitä käytetään tasaisesti siitoksessa, ei toisteta jo kertaalleen tehtyjä yhdistelmiä, sisaruksille pyritään löytämään eri sukuisia siitoskumppaneita, käytetään ulkomaisia koiria omille nartuille ja tuodaan harkitusti meidän olemassa olevaan kantaamme sopivia siitosyksiköitä. Tällä hetkellä pentutuotanto vastaa melko hyvin kysyntää, eikä ole mitään tarvetta sitä lisätä. Jalostusohjesäännön tehollinen populaatio ei ole riittävä syy pentutuotannon lisäämiseksi. Mieluummin vähän ja hyviä kuin paljon ja keskikertaisia / huonoja. Populaatio muissa maissa Rotu on Sveitsissä uhanalaisten rotujen listalla, mutta harvinainen kaikkialla maailmassa. Rotu on levinnyt lähinnä Euroopassa, joten vain siellä voidaan laskea olevan monimuotoinen populaatio. 11

Sveitsissä on syntynyt ja rekisteröity neljän vuoden aikana 466 pentua, Saksassa 339 ja Ruotsissa 10. Suomessa on syntynyt 71 pentua neljässä vuodessa. Useita eri linjoja löytyy eri maista, ja siitoskoiria voi valita, joskin valinnassa täytyy olla tarkkana, jotta monimuotoisuus säilyisi. Ainakaan toistaiseksi ei ole ollut vaarana etteikö sukusiitoskerroin 0 olisi ollut mahdollinen, kun lasketaan seitsemän polvea mukaan. Mutta kun lasketaan 7-15 polvea, löytyy jo sukulaisia, ovathan appenzellit alkaneet kahdeksasta koirasta. Tällä hetkellä sveitsiläiset hakeva siitoskoiria, jotka eivät olisi liian läheistä sukua heidän omille käytössä oleville siitosyksilöilleen. 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet Rotumääritelmässä sanotaan luonteesta: eloisa, temperamenttinen, itsevarma, peloton, hieman epäluuloinen vieraita kohtaan, lahjomaton vahti, iloinen ja oppivainen Virheitä luonteessa ovat epävarma käytös, temperamentin puute tai lievä aggressiivisuus. Hylkääviä virheitä ovat arkuus, aggressiivisuus ja vihaisuus. Tyypillinen appenzellinpaimenkoira reagoi kotiinsa tai alueelleen saapuvaan vieraaseen henkilöön epäluuloisesti ja äänekkäästi haukkuen. Se ilmoittaa isäntäväelleen vieraasta ja ikään kuin tarkastaa vieraan aikeet. Toiset appenzellit hyväksyvät vieraat helpommin ja nopeammin, toiset eivät aina lainkaan. Kuitenkaan appenzelli ei saa em. tilanteessa käyttäytyä aggressiivisesti eikä arkuuskaan kuulu rodun tyypillisiin ominaisuuksiin. Appenzelli tekee itse aloitteen tutustuakseen vieraaseen. Ensikontakti ei saa olla appenzellille alistava, esim. koskettaminen suoraan päälaelle. Moni suomalainen appenzelli on luonteeltaan melko avoin ja ystävällinen vieraitakin ihmisiä kohtaan. Monella rodun edustajalla on kuitenkin selvästi tallella alkuperäiselle luonteelleen tyypillinen pidättyväisyys vieraita kohtaan. Appenzelli on myös luontainen vahti ja moni vahtikoiralle tyypillisesti äänekäs. Täytyy aina muistaa, että appenzelli, joka on alkujaan pihavahtikoira, käyttäytyy kotonaan ja reviirillään eri tavoin kuin ns. neutraalilla maaperällä. Se on uskollinen omille ihmisilleen ja kiintyy syvästi omaan laumaansa. Tästä syystä appenzelli ei sovellu pelkäksi tarhakoiraksi. Temperamentin puute voi tulla jossain vaiheessa eteen samoin puolustushalun väheneminen. Pieni puolustushalu on tietysti taajamassa asuvalla appenzellillä parempi kuin suuri puolustushalu, joka voi laueta joskus väärässä paikassa. Nykyään harva yksilö toimii enää alkuperäisessä käyttötarkoituksessa paimentaen yksin karjaa vuoristossa tai vartioiden maataloa, kun omistajat ovat muualla. Yksin paimentaessaan / vartioidessaan koiran täytyi tehdä itse päätökset ja toimia täysin omatoimisesti, sille ei annettu käskyjä. Korkea puolustushalu ja terävyys olivat tarpeellisia, samoin epäluulo vieraita kohtaan. Tämän päivän appenzellilla on useimmiten reviirinä pieni omakotitalon tontti tai kerrostaloasunto taajamassa, tällöin ympärillä liikkuu jatkuvasti koiralle vieraita ihmisiä ja ne kaikki täytyy sietää. Aikoinaan maalla paimenena appenzellilla oli hehtaarien reviiri ja harvoin sen alueelle eksyi vieraita ihmisiä, ja jos joku tuli, niin silloin oli syytä haukkua. Muutos on ollut suuri, varoitushaukku tulee appenzellilla kuitenkin aina olemaan. Muissakin tilanteissa appenzelli kommunikoi usein omistajansa kanssa esim. äänekkäästi haukkumalla. 12

Appenzellit tulevat muiden koirien kanssa toimeen ja elävät usein useamman koiran ja eläimen perheissä. Niillä tulee kuitenkin olla selkeä käsitys laumansisäisestä arvojärjestyksestä, jonka ne selvittävät toisinaan hurjillakin yhteenotoilla. Omistajan tulee aina olla lauman kiistaton johtaja, vaikka appenzellin kanssa toisinaan joutuukin asemaansa todistamaan. Pehmeämpi ja sosiaalisempi luonne on edellytys lemmikkinä olemiselle. Harrastuskoiralle toimintakyky, hermorakenne ja luoksepäästävyys ovat tärkeitä ominaisuuksia. Näitä tärkeitä ominaisuuksia on pyritty kehittämään ja vastaavasti vähentämään rodun puolustushalua, kovuutta ja terävyyttä. Appenzellinpaimenkoiria on luonnetestattu jo 1970-luvulla, luonnetestisääntöjen uudistuksen jälkeen vuosina 1996-2008 on testattu kaiken kaikkiaan 40 koiraa. Yhteenveto vuosina 1996 2008 luonnetestattujen appenzellinpaimenkoirien tuloksista osa-alueittain: Toimintakyky +2 Suuri 8 kpl +1 Kohtuullinen 23 kpl -1 Pieni 9 kpl Terävyys +3 Kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 17 kpl +2 Suuri, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 5 kpl +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 18 kpl Puolustushalu +3 Kohtuullinen hillitty 17 kpl +2 Suuri, hillitty 2 kpl +1 Pieni 12 kpl -1 Haluton 9 kpl Taistelutahto +3 Suuri 11 kpl +2 Kohtuullinen 20 kpl -1 Pieni 8 kpl -2 Riittämätön 1 kpl Hermorakenne +2 Suhteellisen rauhallinen 4 kpl +1 Hieman rauhaton 34 kpl -1 vähän hermostunut 2 kpl Temperamentti +3 Vilkas 13 kpl +2 Kohtuullisen vilkas 12 kpl +1 Erittäin vilkas 13 kpl -1 Häiritsevän vilkas 2 kpl Kovuus +3 Kohtuullisen kova 13 kpl +1 Hieman pehmeä 21 kpl -2 Pehmeä 6 kpl 13

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin 24 kpl +2 Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen 14 kpl -1 Selvästi pidättyväinen 2 kpl Laukauspelottomuus + Laukausvarma 34 kpl ++ Kokematon 5 kpl - Laukausaltis 1 kpl Appenzellinpaimenkoirien keskimääräinen luonnetestipfrofiili Suomessa 1996-2008 Luoksepäästävyys Kovuus Toimintakyky 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Terävyys Puolustushalu Temperamentti Taistelutahto Hermorakenne SKL-FKK luonnetestisääntöjen ( hyväksytty valtuustossa 18.11.1995 ) osasuoritukset ovat seuraavat: Toimintakyky on luonteenominaisuus, jonka avulla koira kykenee toimimaan oikealla tavalla ilman ulkoista pakkoa, todellisten vaaratilanteiden tai luuloteltujen vaaravaikutusten keskellä joutumatta pelon valtaan, keskeyttämättä toimintaansa. Terävyys on koiran taipumus reagoida vihamielisesti odottamattoman ärsykkeen sattuessa. Puolustushalu on perinnöllinen ominaisuus asettua vaaratilanteessa puolustamaan omistajaansa ja itseään. Taisteluhalu on perinnöllinen taipumus nauttia taistelemisesta itsestään, leukojen ja lihasten käytöstä, esim. vetoleikeistä. Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä vahva- tai heikkohermoisuutta, joka ilmenee kun koira syystä tai toisesta joutuu vaihtelevaan sisäiseen jännitystilaan. Koiran luonteen kovuudella tarkoitetaan sitä, miten koira antaa epämiellyttävien kokemusten vaikuttaa vastaiseen toimintaansa. 14

Luoksepäästävyys tarkoitta koiran suhtautumista ystävällisiin vieraisiin henkilöihin. Optimitilanteessa koiran tulisi suhtautua tuttavuutta tekevään ihmiseen ystävällisesti ja avoimesti, kuitenkin mielistelemättä Temperamentti on kykyä nopeasti reagoida ja järjestäytyneesti kohdata ympäristöärsykkeitä sekä kykyä nopeasti sopeutua muuttuneisiin tilanteisiin Luonnetestin arvostelutaulukko Appenzellinpaimenkoirille rotukohtaisesti painotetut pisteet 15 testatut koirat lkm Viralliset pisteet Toimintakyky kerroin 15 +3 erittäin suuri +3 +2 suuri 8 +2 +1 kohtuullinen 23 +1-1 pieni 9 +1-2 riittämätön -2-3 toimintakyvytön -3 Terävyys kerroin 1 +3 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 17 +1 +2 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää 5 +3 hyökkäyshalua +1 suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 18 +2-1 pieni jäljelle jäävin hyökkäyshaluin -1-2 kohtuullinen jäljelle jäävin hyökkäyshaluin -2-3 suuri jäljelle jäävin hyökkäyshaluin -3 Puolustushalu kerroin 1 +3 kohtuullinen hillitty 17 +3 +2 pieni 12 +1 +1 haluton 9-1 -1 suuri hillitty 2 +2-2 erittäin suuri -2-3 hillitsemätön -3 Taisteluhalu kerroin 10 +3 suuri 11 +3 +2 kohtuullinen 20 +2 +1 pieni 8-1 -1 erittäin suuri +1-2 riittämätön 1-2 -3 haluton -3 Hermorakenne kerroin 35 +3 rauhallinen ja varma +3 +2 suhteellisen rauhallinen 4 +2 +1 hieman rauhaton 34 +1-1 vähän hermostunut 2-1 -2 hermostunut -2-3 erittäin hermostunut -3 Temperamentti kerroin 15 +3 vilkas 13 +3 +2 kohtuullisen vilkas 12 +2 +1 erittäin vilkas 13 +1-1 häiritsevän vilkas 2-1

-2 välinpitämätön -2-3 apaattinen -3 Kovuus kerroin 8 +3 kohtuullisen kova 13 +3 +2 kova +2 +1 hieman pehmeä 21 +1-1 pehmeä 6-2 -2 erittäin kova -1-3 erittäin pehmeä -3 Luoksepäästävyys kerroin 15 +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin 24 +3 +2 luoksepäästävä, hieman pidättyväinen 14 +2 +1 mielistelevä +1-1 selvästi pidättyväinen 2-1 -2 hyökkäävä -2-3 salakavala -3 Laukauspelottomuus + laukausvarma 34 + ++ laukauskokematon 5 ++ +++ paukkuärtyisä +++ - laukausarka 1 - Kaikkiaan tähän mennessä 2000-luvulla on jalostustarkastettu 23 koiraa. Jalostustarkastukseen kuuluu myös pieni luonnetestiosuus, jonka perusteella arvioidaan luonnetta. Koira voi olla arka/epävarma, pelokas, varautunut, kiltti, ystävällinen ja varma, varma ja puolustushaluinen tai agressiivinen. Jalostustarkastetuista appenzelleista 15 ovat ystävällisiä ja varmoja, kolme varmaa ja puolustushaluista (uroksia) ja neljä koiraa saivat luonnearvioksi kiltti. Yhden koiran jalostustarkastus keskeytettiin koiran varautuneisuuden takia. Käyttöominaisuudet Alkuperäisessä käytössä, lehmäpaimenena, on koiria enää erittäin vähän, mutta vartiointityössä niitä on, esim. autokorjaamon aidatulla alueella. Koirat päästetään yöksi irti isolle korjaamoalueelle ja päivät ne viettävät tarhassa ja omistajan kotona. Paimentyössä on Suomessakin useita koiria aina Rovaniemeä myöten. Moni koira on myös koulutettu rauniotyöskentelyyn ja ovat ne siinä kilpailleetkin. Agility on suosiossa appenzellien omistajien keskuudessa, koska koirat ovat erittäin innokkaita esteille ja näkee, kun koirat nauttivat kisaamisesta. Seurakoirien tottelevaisuuskoulutus on aina ollut appenzellien vahva laji, onhan Suomen ensimmäinen tottelevaisuusvaliokin appenzelli Lotta v. Dreibünden, ohjaaja Vuokko. Palveluskoirien käyttäytymiskokeen (BH-koe) on suorittanut 10 koiraa ja kestävyyskokeen (AD-koe) toistaiseksi yksi. Vesipelastuksessa yhdellä koiralla on tuloksia ja vetohiihtoa on harrastanut koemielessä kaksi koiraa. Reki ja kärryt ovat yhä käytössä appenzelleillä, ja lasten vedoissa appenzellit ovat suuressa suosiossa kovan vauhtinsa ansioista. Myös polttopuut ja muut tavarat liikkuvat ripeästi samoin kuin eräretkillä selkärepussa kulkevat koiran omat muonat ja vähän muutakin. Appenzellit ovat kestäviä seuralaisia vaelluksilla ja tiheä karva suojaa niitä pahimmilta naarmuilta ja hyönteisten pistoilta. Innokkaina uimareina myös vesipelastus on hyvä laji, mutta vain yksi appenzelli kilpailee tässä lajissa. 16

Opas- ja avustajakoirana appenzelli on suoriutunut erittäin hyvin, koska se innokas ja palvelualtis. Huumekoirana samoin kuin jälkityössä ja esineen/ihmisen hakemisessa se pärjää hyvin, koska se käyttää nenäänsä mielellään. Laviini-/rauniokoiriksi niitä on koulutettu Sveitsissä useita. Appenzelli on erittäin monipuolinen harraste- ja työkoira. Se ei tiedä mitään parempaa kuin päästä omistajansa kanssa tekemään työtä, olipa se mitä tahansa. Koe- ja näyttelykäynnit 2000-luvulla: Vuosi Näyttelyt Agility Toko PK-HAKU PK-JÄLKI BH VEPE 2008 187 30 13 3 2 2007 220 41 7 2 2 2 2006 180 61 14 3 2 2005 138 43 6 1 4 4 2004 95 55 5 4 1 2003 108 21 1 2002 100 7 2 3 2001 90 16 3 7 2000 95 7 4 1 Selitykset lyhenteille: Agility = koirien ketteryyskilpailu Agilityssä kilpaillaan kolmessa koko- (mini, medi, maxi) ja kolmessa kilpailuluokassa (1, 2, 3). Radalla voi olla 12-20 estettä: hyppy- ja kontaktiesteitä, pöytä, putkia, pusseja ja kepit. Koiran tulee suorittaa ohjaajan avustamana esteet tuomarin määrittelemässä ihanneajassa, oikeassa järjestyksessä ja virheettömästi. Appenzellinpaimenkoira kuuluu säkäkorkeudeltaan maxiluokkaan. TOKO = tottelevaisuuskoulutus Tokossa on neljä kilpailuluokkaa: Alokas-, Avoin-, Voittaja- ja Erikoisvoittajaluokka. Koira tekee ryhmässä ja yksin ohjaajansa kanssa yhdeksän erilaista tottelevaisuusliikettä. Tuomari antaa pisteet jokaisesta liikkeestä. Hän kiinnittää huomiota koiran ja ohjaajan yhteistyöhön sekä siihen, työskenteleekö koira iloisesti ja halukkaasti. PK-haku = palveluskoirien hakukoe Hakukoe koostuu kahdesta osasta: esine-etsinnästä ja henkilöhausta. Esine-etsinnässä koiran tulee viiden minuutin aikana löytää kolme ihmiselle kuuluvaa esinettä 50 m x 50 m kokoiselta maa-alueelta. Henkilöhaussa koira etsii määrätyn kokoiselta alueelta sinne piiloutuneita ihmisiä, ns. maalimiehiä. PK-jälki = palveluskoirien jälkikoe Jälki tehdään siten, että ihminen kävelee maastossa sovitun reitin ja pudottaa kävelyuralleen keppejä. Koiralle opetetaan, että se käskystä aloittaa jäljen etsimisen ja ilmaisee jäljeltä löytämänsä ihmisen pudottamat esineet eli kepit ohjaajalleen. BH = palveluskoirien käyttäytymiskoe Käyttäytymiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran yhteiskuntakelpoisuus ja vain koulutustunnuksen (BH) saavuttaneet koirat saavat myöhemmin osallistua palvelus- ja pelastuskoirakokeisiin. Kokeessa on tottelevaisuusosuus ja kaupunkiosuus. 17

VEPE = vesipelastuskoe Vepe-koe on niin sanottu rodunomainen koemuoto, eli sillä on erityisesti tarkoitus pitää yllä alkuperäisrotujen, landseereiden ja newfoundlandinkoirien, pelastusvaistoa ja uintitaitoa. Lajia voi harrastaa melkein kaiken rotuisilla koirilla, jos koira vaan ui mielellään. Koira ei saa olla arka tai epäluuloinen, eikä missään tapauksessa agressiivinen vieraita ihmisiä kohtaan ja koiralla on oltava perustottelevaisuus kunnossa. Näyttelyissä käy ainakin jonkun kerran yli puolet rekisteröidyistä koirista. Vuosi Näyttelyssä käyneet rekisteröityjä koiria ko. vuonna rekisteröidyistä koirista ei ole toistaiseksi käynyt näyttelyssä 2002 21 7 1 2003 24 16 8 2004 28 20 9 2005 31 24 9 2006 38 7 1 2007 29 23 7 Vuosi ERI / SA EH /1 H/2 T EVA 0 Näyttelykäynnit yht. 2008 141 40 4 0 0 2 187 2007 170 41 7 1 1 0 220 2006 125 34 13 0 5 3 180 2005 94 38 3 0 1 2 138 2004 67 22 5 0 1 0 95 2003 78 23 6 0 1 0 108 2002 56 29 13 0 1 1 100 2001 51 27 9 0 0 3 90 2000 41 27 22 3 2 0 95 Yhteensä 823 281 82 4 12 11 1213 Näyttelytilasto 2000 2008 4.3 Terveys 4.3.1 PEVISA-ohjelma Appenzelleillä ei ole Pevisa-ohjelmaa. Appenzellien kanssa on jo vuosikymmenien ajan suosittu mieluummin vapaaehtoista kuin pakollista tarkastusta niin lonkkavian kuin luonteen arvioinnin osalta. Kaikki jalostukseen käytetyt koirat on kuvattu Suomessa. Keskimääräinen elinikä on 12-14 vuotta, joskin 15- ja 16-vuotiaaksi eläneitä on useita. 4.3.2 Sairaudet Silmäsairauksia ei ole toistaiseksi löytynyt, vaikka yksi PRA-epäily on todettu. Se osoittautui aiheettomaksi. Jotkut koirat myös kuuroutuvat 12-16 vuoden ikäisinä. 18

Synnynnäisiä kehityshäiriöitä: kitalakihalkio, virtsatiehyiden kehityshäiriö, ruokatorven ympärille kiertyvää aortta, joka ahtauttaa ruokatorven, on raportoitu. Viimeaikoina on myös kiinnitetty huomioita hammas- ja purentaongelmiin. Alapurentaa on alkanut ilmestyä, samoin hammaspuutteita. Häntämutkia esiintyy toisinaan ja ko. yksilöt olisi suositeltavaa rekisteröidä EJ-rekisteriin. Lonkkavikaa on paljon, olkapään dysplasiaa sen sijaan vähän ja polvilumpion paikaltaan menoa (patellaluksaatio) on todettu muutama tapaus. Polvilumpion paikaltaan meno on usein hyvin suorakulmaisten koirien ongelma. Jalostuksessa on huomioitu, että koirilla tulee olla riittävät kulmaukset. Kuitenkaan hyvinkään kulmautuneet raajat eivät säästä koiraa esim. luun virheasennon aiheuttamalta patella luksaatiolta. Lonkkanivelen kasvuhäiriö HD Lonkkaniveldysplasiaa sairastavalla koiralla on nykykäsityksen mukaan selvä geneettinen alttius. Lonkkavika periytyy polygeenisesti, eli useampi kuin yksi geeni vaikuttaa tämän vian syntyyn. Lonkkanivel on koiran kasvun aikana altis ympäristötekijöille ja etenkin pentujen ylipainolla saattaa olla erittäin haitallisia seurauksia. Jalostuksella voidaan vaikuttaa lonkkaniveldysplasian esiintyvyyteen. Pyrkimyksenä on, että myös ne koirat, joita ei käytetä jalostukseen kuvattaisiin, jotta tietoa lonkkavian ilmenemisestä rodussa saataisiin kattavasti. Lonkkavika aiheuttaa harvoin kliinistä vaivaa appenzellille. Voimakkaat muutokset, löysyys ja lonkkamaljan ja reisiluun nupin yhteensopimattomuus johtaa nivelrikkoon. Nivelrikon oireita ovat liikkumisen ja rasituksen jälkeiset ontumiset, jäykkyys ja esimerkiksi ylösnousuvaikeudet. Lonkkavian vastustamiseksi tulisi käyttää enenevässä määrin tervelonkkaisia (A, B) koiria. Lonkkatuloksen C (tai huonomman) saaneelle koiralle tulisi käyttää A tai B tuloksen saanutta koiraa. Tärkeää olisi saada tutkittua suurempi osuus kannasta. Lonkkanivelen kasvuhäiriö (dysplasia), josta käytetään lyhennettä HD, tarkoittaa epänormaalisti muodostunutta lonkkaniveltä. Tätä kasvuhäiriötä arvioidaan nykyään viisiportaisella liukuvalla asteikolla. Kuvausten alkuvaiheessa ensimmäinen arvostelu oli terve + tai sairas, ei merkintää. Sitten seurasi asteikko terve, 1, 2 tai 3, jossa 3 oli sairain aste. Nykyään asteikko on A, B, C, D, ja E, jossa E on sairain aste. Perinnöllisyyden osuus vaihtelee eri tutkimuksissa 20-60 %:n välillä, joten muiden tekijöiden osuus on siis 40-80 %. Periytymisaste on populaatiokohtainen. Muita tekijöitä ovat esim. liika ruokinta varsinkin kasvuiässä, nopea kasvu, muut sairaudet esim. pitkään jatkuva ripuli, imeytymishäiriöt. Rasittaminen ja ympäristötekijät, kuten liukkaat lattiat tai jäällä liikkuminen altistavat koiran lonkkanivelen kasvuhäiriölle. HD:tä tutkitaan röntgenkuvaamalla koira nukutuksessa, jolloin saadaan selville koiran ilmiasu, eli fenotyyppi, mutta se ei selvitä koiran perimää, eli genotyyppiä. Ympäristötekijät voivat estää genotyyppiä paljastumasta, erityisesti jos koiralla on lonkkanivelen kasvuhäiriölle altistavia geenejä. Jos tällainen geneettisesti lonkkavikainen koira kasvaa suotuisissa olosuhteissa, voi sen lonkkakuvauksen tulos olla terve. Jos se taas kasvaa hyvin epäsuotuisissa olosuhteissa, voi lonkkakuvaustulos olla todella huono. Yleinen mielipide on, että geneettisesti erittäin hyvä koira kestää epäsuotuisempaakin ympäristöä, ja sen lonkkakuvaustulos on silti hyvä. 19

Rodussa on tärkeää estää lonkkatilanteen huononeminen, vian kurissa pitämistä edesauttaa että koiran oman kuvaustuloksen lisäksi käytetään hyödyksi sen lähisukulaisten tuloksia. C- ja D-lonkkaista voi käyttää jalostukseen, mutta toisen osapuolen tulee olla terve. Lonkkanivelen kasvuhäiriön arvosteluasteikko FCI:n mukaan on nykyään seuraava: A ei muutoksia, B lähes normaali/rajatapaus, C lievä, D keskivaikea ja E vaikea. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kuvattuja koiria on 66 yksilöä. Samaan aikaan syntyneitä on 143, eli kuvausprosentti on 46 % kaikista yksilöistä. Kaikki jalostukseen käytetyt koirat on kuvattu, vaikka se ei ole pakollista. Raja-arvona on yksimielisesti pidetty D-astetta. Koiraa, jolla on tätä huonompi tulos, ei käytetä jalostuksessa. D-lonkkaisen koiran täytyy olla erittäin hyvä muilta osin, jotta sitä käytettäisiin jalostukseen. Lonkkavika on vain yksi vika muiden joukossa, ja sitä on helppo seurata, tulokset ovat yhtenevät. Koirista on siis terveitä vain 34 %, jos nyt jättäisimme jalostuksesta pois kaikki C- ja D- lonkkaiset, tehollinen populaatio olisi vain muutama koira. Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla lonkkakuvattuja ja lonkiltaan terveitä A-B, jos halutaan käyttää D tuloksen omaavaa koiraa, niin toisen osapuolen tulee olla A tai B. D tuloksen omaavalla koiralla tulee olla jotain erittäin hyvää annattavaa rotuun. Lonkkakuvaustulokset ovat hieman parantuneet vimeisen viiden vuoden aikana, v. 2003 2007 syntyneistä ja kuvatuista 45 % ovat lonkiltaan terveitä. Lonkkakuvaustulokset vuosina syntyneet 1998-2007 Syntymävuosi Syntyneitä A B C D E Kuvattuja yhteensä 2007 23 6 5 1 0 0 12 2006 6 0 2 2 0 0 4 2005 25 1 3 3 5 1 13 2004 13 0 1 3 2 0 6 2003 24 1 0 4 1 0 6 2002 9 0 0 2 4 0 6 2001 16 1 0 2 5 0 8 2000 6 0 0 1 0 0 1 1999 11 0 2 1 3 0 6 1998 10 0 0 3 1 0 4 Yhteensä 143 9 13 22 21 1 66 Yhteensä % 14 % 20 % 33 % 32 % 2 % 46 % Kyynärnivelen kasvuhäiriö ED Kyynärnivelen kasvuhäiriö on polygeenisesti periytyvä, voimakkaasti invalidisoiva ja kivulias sairaus koiralle. Useimmiten se estää koiran kanssa harrastamisen ja lyhentää koiran elinikää. Kun kasvavien luiden kasvuja nivelrusto ei luudu normaalisti vaan jää normaalia paksummaksi, luiden pituuskasvu hidastuu ja nivelpinnat rikkoutuvat. Tämä aiheuttaa helposti paksuuntuneen rustopalan irtoamisen. Näin syntynyttä luutumishäiriötä kutsutaan nimellä osteokondrosis dissecans. Osteokondrosis dissecans voi esiintyä myös muissa nivelissä kuin kyynärnivelessä, esimerkiksi olka- tai kinnernivelessä. Taipumus osteokondrosis dissecansiin on perinnöllinen, mutta sitä voidaan edesauttaa väärällä ruokinnalla ja mekaanisilla tekijöillä eli pitkäaikaisella tai äkillisellä liikarasituksella. Osteokondrosis dissecans muutokset aiheuttavat ontumista mutta eivät kuitenkaan kaikilla koirilla. Kaikki nivelrikkomuutokset kyynärnivelissä eivät ole perinnöllisiä, 20

iäkkäämmillä, ikänsä harrastuskäytössä olevilla koirilla voi tulla muutoksia niveliin kulumisen vuoksi. Kaksi kolmasosaa koiran painosta on etupään varassa ja appenzellinpaimenkoira on melko raskasrakenteinen, jolloin etupää joutuu esimerkiksi hypyissä ottamaan vastaan suurta painoa. Kyetäkseen täysipainoiseen työskentelyyn erilaisissa harrastuslajeissa ja karjan parissa, tulisi jalostukseen käyttää kyynärnivelistään terveitä koiria. Appenzellinpaimenkoirien kyynärniveliä on tutkittu vuosina 1998-2007 59 kertaa eli 41 %. Kyynärnivelen röntgentutkimus tehdään koiran ollessa rauhoitettu ja yleensä samaan aikaan kuin lonkkaröntgenkuvauskin. Siinä on arvosteluasteikkona: 0 ei muutoksia, 1 lieviä muutoksia, 2 kohtalaisia muutoksia ja 3 voimakkaita muutoksia. Kyynärniveliä on kuvattu viimeisen kymmenen vuoden aikana 59 koiralta. Näistä on löytynyt neljä toispuoleista 1 ( 0/1 tai 1/0 ) ja yksi toispuoleinen 2 (0/2), joten tätä ei pidetä ongelmana, joskin koiralle se on yleensä kivuliaampi kuin lonkkavika. Oireet ilmaantuvat usein melko nuorena, koira voi ontua jo ennen virallista kuvausikää. Kyynärniveltutkimukset vuosina syntyneet 1998-2007 Syntymävuosi Syntyneitä 0 1 2 3 Kuvattuja yhteensä 2007 23 10 0 1 0 11 2006 6 3 1 0 0 4 2005 25 10 2 0 0 12 2004 13 5 1 0 0 6 2003 24 4 0 0 0 4 2002 9 6 0 0 0 6 2001 16 7 0 0 0 7 2000 6 1 0 0 0 1 1999 11 4 0 0 0 4 1998 10 4 0 0 0 4 Yhteensä 143 54 4 1 0 59 Yhteensä % 91 % 7 % 2 % 0 % 41 % Patellaluksaatio Patellaluksaatiota eli polvinivelen sijoiltaan menoa esiintyy jonkin verran. Polvilumpion sijoiltaanmeno liittyy usein rakenteeseen, suorat takakulmaukset ja väärät raaja-asennot altistavat polvilumpion sijoiltaan menolle. Toinen syy patellaluksaation kehittymiseen voi olla se, että polvinivelen etuosassa oleva telaura on liian matala, jolloin polvilumpio ei pysy paikallaan. Vian toteamiseksi riittää kliininen tutkimus. Polvilumpion liikkuvuutta eläinlääkäri tutkii koiran seistessä. Tuloksena on terve tai polvilumpion sijoiltaan meno, joka jaetaan neljään asteeseen. Ensimmäinen eli lievin aste on lähes normaali ja vaikein aste on, kun polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassaan. Polvilumpion sijoiltaan meno kuuluu ehdottomasti seurattaviin kohteisiin, mutta nyt ainakin näyttää, että se ei ole kovinkaan perinnöllistä. Ainoastaan yhdessä tapauksessa on sekä isällä 1/1, että yhdellä sen jälkeläisellä 3/3. Muut ovat kaikki hajatapauksia. Patella leikattua koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Polviniveltulokset vuosina syntyneet 1998-2007 21

Syntymävuosi Syntyneitä 0 1 2 3 Tutkittuja yhteensä 2007 23 6 1 0 0 7 2006 6 2 1 0 0 3 2005 25 10 1 1 0 12 2004 13 4 1 0 0 5 2003 24 0 1 1 0 2 2002 9 3 0 0 0 3 2001 16 4 0 0 0 4 2000 6 2 0 0 0 2 1999 11 4 0 0 0 4 1998 10 1 0 0 0 1 Yhteensä 143 36 5 2 0 43 Yhteensä % 83 % 12 % 5 % 0 % 30 % Tilanne Suomessa Kitalakihalkioita on tietoon tullut toistaiseksi vain yksi tapaus vuonna 1997. Ruokatorven/aortan kehityshäiriötä on ollut toistaiseksi vain yksi tapaus vuonna 1974. Virtsatiehyiden kehityshäiriötä ei ole ollut lainkaan, koska jo vuonna 1974 tiedettiin uros, joka sitä jätti, ja tämä otettiin huomioon tuotaessa siitosyksilöitä Suomeen ja Ruotsiin. Häntämutkallisia pentuja on syntynyt aina silloin tällöin, oletettavasti alle seitsemän kaiken kaikkiaan. Yhtään alapurentaista yksilöä ei ole toistaiseksi Suomessa, mutta ylimääräisiä hampaita hammasrivin sisäpuolella ja puuttuvia hampaita esiintyy. Liian kapea alaleuka aiheuttaa alakulmahampaiden painamista kitalakeen tai ikeneen, tästä on ulkomuotoarvosteluissa huomautettu. Samoin tasapurennoista, mutta se on sallittua rotumääritelmän mukaan. Synnytysvaikeuksia on erittäin harvoin. Yleensä syynä on iso pentue, yli kymmenen pentua, jolloin nartun poltot laimentuvat ja loppuvat, jolloin viimeiset pennut joudutaan saattamaan maailmaan keisarinleikkauksella, jotta niitä ei menettäisi. Joskus myös jos nartulla on vain muutama iso pentu sisällä, pennut eivät mahdu ulos, vaan täytyy turvautua leikkaukseen. Uroksilla ei ole tavattu yksikiveksisyyttä ja ne astuvat normaalisti. Yksi tuontiuros on osoittautunut steriiliksi. Napatyriä on ollut joillakin pennuilla, mutta ne ovat yleensä umpeutuneet itsekseen. Ruokatorven ympäri kiertynyt aortta (liite1 ). Joskus aortta voi kulkea henki- ja ruokatorven yli ja jatkua taaksepäin rintaontelossa niiden oikealle puolelle. Tämä virheasento, ratsastava aortta, saa aikaan sen, että ruoka- ja henkitorvi joutuvat verisuonirenkaan sisään, mikä heikentää erityisesti ruokatorven mahdollisuutta laajentua siltä kohdalta. Ahtauman etupuolelle muodostuu sekundaarinen tasku tai tai ruokatorven laajentuma. Surkastumaton aortan haara, arteria subclavia sinistra, joka häviää tavallisesti syntymän jälkeen, voi aiheuttaa samanlaisen ruokatorven ahtauman, vaikkakin kauempana rintaontelossa. Myös tämäntyyppinen verisuonen epämuodostuma voi jossain määrin vaikuttaa ruoka- ja henkitorveen." Ei saa käyttää siitokseen. Virtsatiehyiden viat (liite 2) on operoitava, jotta koira voi elää normaalisti. Koiraa voidaan käyttää erilaisissa käyttötarkoituksissa, parannuttuaan operaatiosta koiralle ei jää mitään haittaa. Ei saa käyttää siitokseen. 22