Montenegro rk331@columbia.edu
Montenegro Ei suuria vaikutuksia muuttoliikkeistä ennen 1800-lukua Rosvoilua muinaishistoriassa Montenegron vuorikansat vastustivat Osmanien myöhäistä vuoden 1499 valtausta siten ettei sitä koskaan kokonaan täydellistetty Heimojen itsevaltaa
Keskiajalla Montenegrolaiset olivat Ortodokseja, heitä oli noin 100 000 ja luultavasti Serbejä. Yksi Serbian heimonjohtajaista (Zupan) Nemanja tämän päivän Kosovosta perusti itsenäisen Serbian valtion 1180 ja yhdisti siihen Zetan maakunnan tämän päivän Montenegron. Zeta tuli tunnetuksi Montenegrona kun se irrottui Serbiasta Kosovon taistelun lopuksi vuonna 1389 jolloin Serbian valtio muutti pohjoisempaan
Osmaanit eivät koskaan panneet toimeen Timar tapaa hallita Montenegrossa Timarin sijasta Osmanit laittoivat heimojen johtajat keräämään henkiveroja Ortodoksi kirkon ei enää liiettynä Serbian Ortodoksi kirkkoon Vuodesta 1516 Ortodoksi piispat pääsevät Montenegron johtajiksi ja johtavat Cetinjestä. Njegoš heimon piispat luovat jatkuvan perimäketjun Danilo:sta 1696 eteenpäin
Njegoš heimon piispat vetoavat ulkopolitiikkaan eivät keskity sisäisen yhteensovittamiseen Montenegron ja Venäjän kirkon kahdenvälinen suhde 1500-luvulta Danilo vierailee Moskovassa vuonna 1716 Hakevat myös tukea suhteissa Itävalta- Unkarin kanssa
Vuonna 1785 Albanialainen Pasha johtaa Osmanien hyökkäyksen Montenegroon Albaniasta. Montenegro puolustautuu omin voimin ja kukistaa Osmanit vuonna 1796. Johtaa lisääntyviin Venäjän ja Montenegron välisiin suhteisiin. Montenegrolla pitkäaikainen oma kansainvälinen identiteetti.
Verrattuna tulevan Jugoslavian muihin valtioihin 1800-luvun Montenegro oli pienempi, vähemmän kehittynyt ja enemmän eristynyt poliittisista vaikutteista. 1800-luvulla noin 60 000 asukasta. Kuuluisa runoileva piispa Petar Petrovi Njegoš yrittää luoda yhteistä identiteettiä Serbian kanssa joka perustuisi yhteiseen tappioon Kosovossa 1389. Gorski Vijenac -- Runo
1851 Danilo luo laki koodin ja yhetnäisen armeijan Venäjän-osmanien välisessä sodassa 1877-8 Montenegron voimat taistelevat Serbian joukkoja pitempään Venäjän puolella ja Montenegro saa Berliinin sopimuksella itsenäisyyden San Stefanon sopimus 1878 Prinssi Nikola
Montenegro laajenee alueittain kaksinkertaiseksi Balkanin Sodissa edeten sisämaahan ja jakaa Novi Pazarin Sandžak:in jossa noin 13 000 muslimia. Kostotekoja 1913 Montenegron väestö noin 500 000 Kaksi tappo yritystä Prinssi Nikolaa vasten 1907 ja 1910. Nikola ei luo perustuslaillista monarkiaa vaan julistautuu yksivaltaiseksi kuninkaaksi 1910
Toinen Maailman Sota Partisaanien taistelu malli joka ei sallinut eroavaisuutta Montenegrosta Montenegron vallannut Italia yrittää erottaa valtion Serbiasta. Vihreä Ryhmä julistaa itsenäisyyden heinäkuussa 1941. Italia käyttää Sandžakin Turkkilaisia muslimeja Partisaaneja vastaan. Italia sallii Chetnik:kien edetä Montenegrosta ja Itä-Hertzegovinasta 1942 Jugoslavian Armeijan Mihailovi :ia kannattava johto
1990s Montenegro merkittävä Miloševi :ille Kommunistit pysyvät vallassa: 1988 Momir Bulatovi voittaa vaalit Miloševi :in hallitsema vuoteen 1996 Milo Djukanovi Ulkoministeri yrittää luoda erillisiä ulkomaansuhteita ja kaataa sanktiota Montenegrosta 1997 Miloševi valitaan FRY:n Presidentiksi Djukanovi vastustaa.
1998 Djukanovi Presidentti ja eduskunta voitto 2/3 Turismi lamassa 1990-luvulla, voimissaan 2000-luvulla Serbia-Montenegro valtio luodaan vuonna 2003 (kutsumanimi Musta-Serbia tai Solania) Serbia ja Montenegro eroavat toisistaan vuonna 2006 (kansanäänestys n.55.5%)
Ajatuksia Miksi 1800-luvun suurvallat antoivat Montenegrolle mahdollisuuden luoda omat, itsenäiset ja mittavat ulkomaansuhteet jollaisia ei ollut muilla Euroopan pienvaltiolla? Missä määrin Montenegrolaiset olivat ja siten ovat tänä päivänä Serbejä?
Ajatuksia Miksi Montenegron pitkäaikaisilla itsenäisillä ulkomaansuhteilla ja siten identiteetillä vähäinen arvo ensimmäisen Jugoslavian muodostettaessa?