Kuuluisat taistelut LEIPZIGIN TAISTELU 00 vuotta kukistui Leipzigissa Koko Euroopan kohtalo ratkaistiin kahden mahtavan armeijan taistelussa Leipzigin lähistöllä. 600 000 sotilasta olivat vain pelinappuloita in ja hänen vihollistensa välisessä pelissä, joka päättyi Ranskan keisarin karvaaseen tappioon. Saksa/83 in imperiumi oli kohonnut 0 vuodessa tykistökapteenista Ranskan keisariksi ja Euroopan mahtavimmaksi mieheksi. Muut kuninkaat ja ruhtinaat matelivat hänen edessään, kunnes hän menetti lähes koko armeijansa sotaretkellä Venäjälle vuonna 8. Tappio horjutti Ranskaa, ja Venäjän joukot alkoivat edetä kohti länttä. 48 Historia 3 03 Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
Taistelu oli Euroopan suurin ennen ensimmäistä maailmansotaa. kärsi tappion, joka vei häneltä keisarinkruunun. Taistelu antoi alkusysäyksen Saksan yhdistymiselle. Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout: ac Red.sek: emk uskoi voittavansa strategisten kykyjensä ansiosta, vaikka Ranskan armeija oli alakynnessä. bridgeman Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
Kuuluisat taistelut Simon Staffeldt Schou & Esben Mønster-Kjær Sankka syksyinen sumu lepäsi Leipzigia ympäröivillä pelloilla syksyisenä aamuna vuonna 83, ja sitten usvan läpi alkoi kuulua voimistuvaa ääntä: rummunpärinää ja torvien törähdyksiä, hevosten pärskintää ja erikielisiä komentohuutoja, vaunujen kumeaa jylyä. Sadattuhannet venäläiset, itävaltalaiset ja preussilaiset sotilaat marssivat kohti Leipzigia lauantaina 6. lokakuuta 83 ja asettivat raskaat tykkinsä valmiuteen. Liittouman tykkien kohteena oli in ranskalaisista, puolalaisista, saksalaisista ja italialaisista koostuva armeija, joka odotti jo hyökkäystä. Koskaan aiemmin Euroopassa ei ollut nähty niin massiivista joukkojen keskitystä kuin tuona päivänä, kun Euroopan ja ehkäpä koko maailman kohtalo ratkaistaisiin aseiden voimalla. Ranskan armeijan kenraali Nicolas Maison ratsasti palelevan ja nälkäisen 6. divisioonan eteen ja huusi: Tänään on Ranskan viimeinen päivä. Illalla olemme joko voittajia tai kuolleita! Pian sumusta kuului sotatorven hyökkäysmerkki, ja rytmikkäät marssiaskelet alkoivat lähestyä. Taistelu oli alkanut. Venäjän sotaretki oli käännekohta Vain vuotta aiemmin oli ollut valtansa huipulla, ja Euroopan kruunupäät olivat madelleet voittamattomana pidetyn sotapäällikön edessä. Sitten Ranskan keisari oli tehnyt pahan virhearvion, kun hän voitontunnossaan oli lähtenyt sotaretkelle Venäjälle. Vaikka hän olikin päässyt Moskovaan asti, sotaretki oli käynyt hänen armeijalleen kohtalokkaaksi ja kalliiksi. Komento Jumalan käsissä Suurvallat halusivat kukistaa in, mutta niiden johtajien yhteistyö takkuili. Sotilaat vitsailivat, että Jumala oli heidän ylipäällikkönsä, kun kenestäkään muusta ei näköjään ollut johtajaksi. Venäjä ALEKSANTERI I Liittouman mahtavin hallitsija nimitytti itsensä Leipzigin taistelun ylipäälliköksi. Hän halusi tulla in veroiseksi sotapäälliköksi, mutta käytännössä kenraalit rintamalla tekivät mitä halusivat. Kenraali Gebhard von BLÜCHER Sotilaat kutsuivat von Blücheriä nimellä Marsalkka eteenpäin. Vaikka von Blücher ei ollut suuri taktikko, hän pääsi yllättämään in monesti nopeilla manöövereillään. Sotamarsalkka Karl Philipp, SCHWARZENBERGIN ruhtinas Karl Philipp oli huolellinen ja varovainen, etenkin in kaltaisen vihollisen suhteen, mikä johti siihen, että hän vitkutteli päätöksenteossa. Itävalta Kruununprinssi KAARLE JUHANA Aiemmin in joukoissa palvellut marsalkka Jean-Baptiste Bernadotte oli kutsuttu Ruotsin kruununperijäksi, ja hän oli suostunut. Ranskan voittamisen lisäksi hänen tavoitteenaan oli saada Norja Tanskalta. Hän piti ruotsalaissotilaat johdonmukaisesti takalinjassa. Preussi Ruotsi bridgeman & stadtmuseum berlin & Cesky Krumlov & Kungl. Husgerådskammaren in mahtava ja ennen niin voittoisa armeija tuhoutui Venäjällä, kun taudit, nälkä ja kylmyys tappoivat lähes puoli miljoonaa sotilasta ja valtavasti arvokkaita hevosia. Hänen Majesteettinsa ei ole koskaan voinut paremmin, oli julistanut palattuaan Pariisiin. Hänen oli vakuutettava kaikki siitä, että hän oli edelleen voimissaan Venäjän katastrofista huolimatta. Hän alkoi välittömästi koota uutta armeijaa, joka voisi estää venäläisten etenemisen Saksassa ja vakauttaa hänen horjuvaa imperiumiaan. Keväällä 83 illa oli kuitenkin viedä sotaan kokeneiden veteraanien sijaan vain kokemattomia ja kouluttamattomia nuorukaisia. Erityisesti ratsuväki oli surkea näky: hädin tuskin hevosen selässä pysyviä sotilaita, joilla ei ollut vähäisiäkään hevosmiestaitoja. Ranska kohtasi vihollisensa Keski-Saksassa, ja vain in strateginen kyvykkyys toi hänelle pari vähäistä voittoa Venäjän ja Ranskaa vastaan kääntyneen Preussin armeijoista. Myös Ruotsi oli julistanut Ranskalle sodan, ja kesällä in oma appi, Itävallan keisari, liittyi Ranskan vastaiseen liittoumaan. Ranskan armeija alkoi olla alivoimainen viholliseen verrattuna. Saavuttaakseen lopullisen voiton in oli kukistettava viholliset yksi kerrallaan, ennen kuin nämä pystyisivät todella yhdistämään voimansa. Hänen pääjoukkonsa olivat Saksissa, ja liittouman kolme armeijaa olivat sen eri puolilla. Yksi kunnon voitto entiseen tapaan veisi hänet taas niskan päälle. Tilaisuus tarjoutui lokakuussa 83, kun liittouman 30 000 sotilasta lähestyi pohjoisesta ja etelästä saksilaista Leipzigin kaupunkia, jonka liepeillä odotti 00 000 sotilaan kanssa. Kaikki riippuisi nyt siitä, onnistuisiko hän iskemään juuri oikeaan aikaan. näki mahdollisuutensa Itävaltalaisen sotamarsalkka Schwarzenbergin tykit käynnistivät Leipzigin taistelun 6. lokakuuta. Niiden takana kaupungin eteläpuolella odottivat itävaltalaisista, venäläisistä ja preussilaisista koostuvat joukot valmiina hyökkäämään in puolustuslinjoihin. oli vallannut suuren osan läntistä Saksaa, ja hänen sotajoukkohinsa oli liittynyt monia saksalaisnuorukaisia. Yksi oli 50. jalkaväkirykmentissä kersanttina palveleva Johann Jacob Röhrig, joka kirjoitti muistelmissaan: 50 Historia 3 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
Järjestäydyimme rivistöön itävaltalaisia vastaan. Keisari seisoi vasemmalla puolellamme olevalla kukkulalla kiikarit kädessään. Joka puolelta kuului komento Aseisiin! Samassa tykit avasivat tulen meitä kohti, ja kuulia alkoi putoilla ympärillemme ja viheltää ohitsemme. Yksi ensimmäisistä repäisi yhdeltä sotilaalta jalan ja tuhosi soppatykkimme, joka oli täynnä ruokaa. Voimakas tykkituli pakotti in etsimään uuden tähystyspaikan. Keisari laukkasi täyttä vauhtia ohitsemme kimollaan. Tykinkuulat kyntivät maata oikealla ja vasemmalla, hänen edessään ja takanaan, niin että maa vain pöllysi hänen ympärillään. Hän piti ohjaksia toisessa kädessään ja toisella hän piteli hattuaan. Olimme varmoja, että hän saisi pian osuman, mutta hän vain laukkasi eteenpäin vahingoittumatta. Tykistövalmistelun jälkeen marsalkka Schwarzenbergin armeija hyökkäsi ja ajoi nopeasti ranskalaiset etulinjassa olevista kylistä. Pian ranskalaiset valloittivat kuitenkin talot takaisin, ja seuraavien tuntien aikana molemmat joukot välillä etenivät, välillä perääntyivät. Taisteluja käytiin pistimin ja sapelein kapeilla kujilla, joille alkoi pian kerääntyä ruumiita. Schwarzenbergin eteneminen pysähtyi iltapäivällä, kun Ranskan vahvistukset saapuivat. aikoi koota joukkonsa suureen vastahyökkäykseen. näki ratkaisevan voiton olevan ulottuvillaan. Schwarzenberg oli Kohti Leipzigia Von Blücher toi armeijansa in selustaan. Leipzig uhattuna kiirehti kaupunkiin suojatakseen huoltolinjansa ja kohdatakseen vihollisen. lähtenyt taisteluun yksin, ja tiedustelijoiden mukaan liittouman kaksi muuta armeijaa, joita johtivat Preussin kenraali von Blücher ja Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhana, eivät ehtisi paikalle ennen seuraavaa päivää. illa oli vielä mahdollisuus murskata yksi vihollisistaan, mihin hän perusti strategiansa. Alkuasetelma: Lokakuu 83 erzgebirge Dresden Schwarzenberg 90 000 sotilasta 00 000 sotilasta Von Blücher 64 000 sotilasta Pleisse Elbe 0 50 km Düben Leipzig Aken Magdeburg Wartenburg Kaarle Juhana 67 000 sotilasta Potsdam Saale Schwarzenberg oli murskattava Kersantti Röhrigin rykmentti oli odottanut reservissä koko aamupäivän, mutta tykinkuulat verottivat senkin rivistöjä. Bonnista kotoisin olevalla sotilas Heinenilla oli yksi omena. Hän halkaisi sen ja antoi minulle puolet sanoen: Olkaa hyvä kersantti, jakakaamme tämä, sillä kuka tietää, olemmeko enää hengissä illalla. Hän ei ehtinyt syödä puolikastaan, kun tykinkuula murskasi viiden sotilaan päät, myös kelpo Heinenin. Passiivinen odottaminen vihollisen tykistötulessa oli sietämätöntä. Lopulta tuli käsky lähteä hyökkäykseen. Ryntäsimme innoissamme kukkulan yli avoimille pelloille. Itävaltalaiset, venäläiset ja preussilaiset ajettiin takaisin niihin asemiin, joissa he olivat olleet taistelun alkaessa. Kello 4 Schwarzenbergin joukot olivat pahasti heikentyneet, ja määräsi joukkonsa suoraan hyökkäykseen tar- 3 Taistelun toisena päivänä Preussin husaarit kävivät Leipzigin pohjoispuolella olleiden ranskalaisten kimppuun. scanpix/mary evans Historia 3 03 5 Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl.
Taistelun. päivä: 6. lokakuuta 83 menetti tilaisuutensa in piti kukistaa Schwarzenbergin joukot ennen kuin liittouman muut armeijat ehtisivät paikalle, sillä hänellä ei ollut riittävästi sotilaita taistelemaan niitä kaikkia vastaan yhtä aikaa. Ranskalaisten vastahyökkäys lähetti kaikki reservinsä taisteluun. Schwarzenbergin joukot ajettiin pois Liebertwolkwitzista, Wachausta ja Markkleebergista, ja ne joutuivat perääntymään lähtöasemiinsa. Güldengossa Schwarzenberg 50 000 sotilasta 5 Seiffertshayn 6 90 000 sotilasta 5 aikoi ratkaista taistelun aloitti suurhyökkäyksen, jonka piti murskata Schwarzenbergin armeijan heikentynyt keskusta. Hän ei kuitenkaan saanut kaipaamiaan lisäjoukkoja. 6 Hyökkäys epäonnistui Ranskan hyökkäys pysähtyi, eikä illa ollut enää tuoreita joukkoja taisteluun. Schwarzenbergin piesty armeija säästyi hävitykseltä, ja menetti voitonmahdollisuutensa. Liebertwolkwitz Wachau Markkleeberg Probstheida Leipzig 4 Leutzsch Möckern 3 4 Von Blücher 55 000 sotilasta 5 Historia 3 03 Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi
william congreve koituksenaan tuhota Schwarzenbergin rintaman keskusta ja ratkaista siten taistelu edukseen. Kenraali Maisonin 6. divisioona oli yksi niistä, jotka oli määrännyt hyökkäykseen. Maison vei 3 500 miestään Güldengossan kylään. Sotilaat tunkeutuivat kylään ja pakottivat sen preussilaiset puolustajat perääntymään verisissä lähitaisteluissa. Sitten venäläiset ja preussilaiset kaartilaiset riensivät apuun, ja kun Maison yritti jatkaa hyökkäystä, hän sai kaksi pistimenpistoa mutta pelastui, kun hänen nopea hevosensa vei hänet turvaan. Hänen divisioonansa joutui pakenemaan Güldengossasta. olisi tarvinnut lisää joukkoja voittaakseen Schwarzenbergin. Hän oli käskenyt vahvistukseksi 0 000 Leipzigin lähistöllä odotellutta sotilasta, mutta nämä eivät koskaan päässeet paikalle, sillä vastoin kaikkia odotuksia von Blücher oli saapunut. Hän lähestyi in joukkoja pohjoisesta. Taistelun. päivä: 8. lokakuuta 83 ei antanut periksi Yllätys pilasi suunnitelman Vanha preussilaiskenraali oli tuonut armeijansa paikalle pikamarssia, ja nyt hän hyökkäsi in joukkojen selustasta. Ranskan joukot, joita odotettiin vahvistuksiksi Schwarzenbergia vastaan, järjestettiin kiireesti kapeaan taistelulinjaan Leipzigin laitamilla olleeseen Möckernin kylään. Kylässä taisteltiin jokaisessa talossa, ja ankarat katutaistelut ranskalaisten ja von Blücherin komentamien preussilaisten välillä aiheuttivat suuria tappioita molemmille osapuolille. Samalla von Blücherin tykit harvensivat Ranskan rivistöjä, jotka olivat valmiudessa kylän takana. Muuan ranskalaiskapteeni kuvaili, miten tappio väistämättä lähestyi: Komppaniamme joutuivat yhä pahempaan sekasortoon. Sotilaat ampuivat vain satunnaisia hajalaukauksia, ja upseerien piti väkivalloin pakottaa heidät pysymään asemissaan. Se ei onnistunut kauan, sillä miehet olivat paniikissa. Sotilaat rikkoivat rivistönsä ja pakenivat. Britannia oli myös vahvasti mukana Ranskan vastaisessa liittoumassa, mutta Leipzigissa sillä oli vain yksi, epätavallinen taisteluyksikkö. Kapteeni Bogues johti tykistöön kuuluvaa rakettiyksikköä, joka ampui niin sanottuja. Laukaisu Ase laukaistiin vetämällä pitkästä narusta. 3 Raketti. Yleisimmin käytetyn mallin räjähdekärki painoi kiloa. claus lunau & scanpix/akg-images Britit kävivät sotaa raketeilla. Asennus Raketti asetettiin korkean metallituen varaan. Vastassa oli liittouman kolme armeijaa, mutta ei suostunut perääntymään. Seiffertshayn Congreve-raketteja. Rakettien kantomatka oli kolmisen kilometriä, mutta ne olivat tunnetusti epätarkkoja ja räjähtivät usein liian aikaisin. Leipzigissa brittien piti etsiä rakettitelineille tasainen alusta ja pyrkiä ampumaan lähietäisyydeltä osuakseen maaliinsa. Kaarle Juhana Schwarzenberg Probstheida Liittoutuneet 95 000 sotilasta Connewitz 60 000 sotilasta Von Blücher Schönefeld 9 tunnin taistelu Ranskalaiset puolustautuivat raivokkaasti, ja illalla Leipzig oli edelleen heidän hallussaan. Leipzig 0 5 km Kun pimeys lankesi ja taistelut vaimenivat, von Blücher oli saavuttanut pohjoisessa selvän voiton. Leipzigin eteläpuolella oli ollut ylivoimainen suurimman osan aikaa, ja hän oli aiheuttanut Schwarzenbergille suuret tappiot. Liittouman tappiot 6. lokakuuta olivat 38 000 kuollutta ja haavoittunutta in tappioiden ollessa 3 000. Tilanne muuttui kuitenkin yhä tukalammaksi Ranskalle. Von Blücherin tulo oli verottanut niitä reservejä, joita olisi tarvinnut voittaakseen Schwarzenbergin, ja nyt hänen strategiansa petti. Keisari ei enää voinut lyödä liittouman armeijoita yksi kerrallaan. Sotilaat palelivat ja näkivät nälkää Sotapäälliköiden suunnitellessa tahoillaan seuraavaa vetoaan sotilaat viettivät unettoman yön taistelukentällä. Se oli kauhein yö, minkä olimme sillä sotaretkellä kokeneet, muisteli Ranskan puolella taistellut hesseniläissotilas. Oli märkää ja viimaista, ja ruoka, vesi ja polttopuut olivat vähissä. Meidän piti polttaa rikkoutuneita vaununpyöriä, kiväärinperiä ja satuloita. Ruuanlaittoon piti käyttää vettä lätäköistä, jotka olivat täynnä sotilaiden ja hevosten verta. tiesi joutuneensa alakynteen, sillä hänellä oli jäljellä enää noin 60 000 taistelukykyistä sotilasta. Vihollisjoukot olivat kasvaneet 95 000 mieheen, joista 00 000 oli juuri tulleita, muun muassa Kaarle Juhanan ruotsalaisista, preussilaisista ja venäläisistä koostuneet joukot. Ranskan keisarin olisi ollut viisainta perääntyä ja toivoa, että hän saisi myöhemmin mahdollisuuden kääntää Historia 3 03 53 Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
Kuuluisat taistelut Tanska oli Ranskan viimeinen liittolainen Leipzigin taistelun jälkeen in viimeinen tukija oli Tanska-Norjan Fredrik VI. Liittouma vaati Tanskan kuningasta luovuttamaan alueensa Norjassa Ruotsille, mutta siihen hän ei suostunut, joten hän päätyi Ranskan liittolaiseksi. Niinpä 000 tanskalaissotilasta taisteli uskollisesti Pohjois-Saksassa Ranskan puolella vielä, kun tappio alkoi näyttää yhä väistämättömämmältä. Tammikuussa 84 Ranskankin kukistuttua Fredrik joutui antamaan periksi ja luovuttamaan Norjan Ruotsille. tilanteen edukseen. Silloin hän kuitenkin menettäisi Keski- ja Itä-Saksassa linnoituksia puolustavat 30 000 sotilastaan, jotka joutuisivat etenevien liittoutuman joukkojen saartamiksi. oli lisäksi tietoinen siitä, että hänen saksalaisten liittolaistensa uskollisuus mureni. Baijeri oli jo irtautumassa, ja muut valtiot seuraisivat perässä, jos niiden ruhtinaat menettäisivät uskonsa in voittamattomuuteen. Kun 7. lokakuuta valkeni, illa oli kuitenkin uusi ehdotus: hän tarjosi liittoumalle aselepoa. Ehdotuksellaan hän pyrki siihen, että kumpikin osapuoli vetäisi joukkojaan takaisin rauhanneuvottelujen ajaksi. Ei tiedetä, tekikö ehdotuksensa vilpittömästi vai vain voittaakseen aikaa. Useimmat historioitsijat uskovat, että hän odotti liittouman kieltäytyvän ehdotuksesta, sillä se oli voitolla. Odotellessaan vastausta määräsi joukkonsa järjestäytymään tiiviimmäksi puolustuslinjaksi Leipzigin edustalle. Samalla hän käski joukkojensa valmistautua perääntymään länteen. Leipzigissa talot olivat täynnä loukkaantuneita, ja kaduilla heitä lojui lisää. Yhdeksän hevosvaunua kuljetti taukoamatta ruumiita haudattavaksi varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, mutta ruumiit eivät tuntuneet loppuvan. Kun melko rauhallinen päivä kääntyi illaksi, kaupungin ympärillä pimeässä näkyvät leirinuotiot kertoivat, että liittouman armeijat olivat todella lähellä. Saksilaiset vaihtoivat puolta in lyöty armeija oli edelleen Leipzigin ympärillä maanantaiaamuna 8. lokakuuta, kun liittouma aloitti uuden hyökkäyksen pohjoisesta, idästä ja etelästä. Ruotsin Kaarle Juhanan armeija osallistui suureen hyökkäykseen edestä, mutta hän piti omat 7 000 ruotsalaissotilastaan taka-alalla, koska pelkäsi, että suuret tappioluvut vähentäisivät hänen suosiotaan Tukholmassa. Taistelut kestivät yhdeksän tuntia, ja samoin kuin 6. lokakuuta ne velloivat edestakaisin ja kumpikin osapuoli kärsi ankaria tappioita. Ranskalaiset olivat selvästi alivoimaisia, mutta he taistelivat urheasti, etenkin silloin, kun oli lähistöllä. Vaikka kaikkien taistelutahto horjui, hänen läsnäolonsa vaikutti kuin sähköisku, muisteli kersantti Johann Röhrig Ranskan 50. rykmentistä. Kaikki huusivat Eläköön keisari! ja heittäytyivät sokeasti taisteluun. Kaikki in puolen saksalaiset eivät olleet yhtä uskollisia. Monet saksilaiset yksiköt vaihtoivat puolta päivän kuluessa, ja kun erään saksilaisen divisioonan komentaja sai siitä tiedon, hän päätti noudattaa esimerkkiä koko divisioonansa kanssa. Se vaati oveluutta, joten saksilaiset esittivät lähtevänsä hyökkäykseen. Pian ennen vihollislinjoja sotilaat pysähtyivät, huusivat hurraa ja laskivat aseensa. Yli 3 000 sotilasta siirtyi vihollisen puolelle. in joukot pakotettiin perääntymään, kunnes ne olivat lopulta aivan Leipzigin laidalla. Yön tullen väsynyt armeija ei jaksanut enää taistella. Virhepäätös ratkaisi taistelun in oli tunnustettava tappionsa, ja hän käski armeijansa paeta länteen. 8. ja 9. lokakuuta välisenä yönä uupuneiden sotilaiden kolonnat alkoivat Kun Leipzigin katutaistelut vaimenivat, liittoutuman hallitsijat ja kenraalit tulivat sinne onnittelemaan toisiaan voitosta. scanpix/akg-images Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
Karvas tappio Taistelun 3. päivä: 9. lokakuuta 83 perääntyi lopulta, mutta osa hänen joukoistaan jäi jälkeen erehdyksen vuoksi. marssia läpi Leipzigin, ulos sen länsiportista ja yli Elsterjoen ainoan sillan. Vielä auringon noustessa kaupunki oli täynnä in sotilaita. Tuhansia miehiä, hevosia ja vaunuja yritti tunkea Elsterjoen ainoalle sillalle, ja ne olivat jumissa rannalla kun liittouma valmistautui hyökkäämään kaupunkiin. Kello liittouman ensimmäiset joukot hyökkäsivät kaupunkiin, ja taistelut siirtyivät Leipzigin kaduille, takapihoille ja taloihin. Kaikkialla vallitsi sekasorto, joka johti lopulta pahaan väärinymmärrykseen Elsterin sillalla. Ranskan pioneerijoukot oli määrätty räjäyttämään silta ja tukkimaan vihollisen tie sen jälkeen, kun koko in armeija olisi päässyt sillan yli. Räjäytyksestä vastaava eversti ratsasti tarkastamaan, mikä tilanne oli Leipzigissa. Kun hänen poissa ollessaan komentoa pitänyt korpraali näki venäläisten sotiladen lähestyvän siltaa, hän antoi heti räjäytyskäskyn, vaikka sillalla oli vielä Ranskan sotilaita, hevosia ja tykkejä. Räjähdys tappoi satoja ranskalaissotilaita, ja loput in joukot jäivät loukkuun Leipzigiin. Jotkut ranskalaissotilaat yrittivät uida Elsterin yli mutta hukkuivat yrittäessään. Jäätävä kauhu ja syvä raskasmielisyys levisi joukkoomme, kirjoitti ranskalainen eversti Jean-Baptiste Marbot myöhemmin muistelmissaan. Hän oli viettänyt in armeijassa 5 vuotta elämästään. Jokainen meistä menetti jonkun tutun, sukulaisen tai läheisen ystävän. Kun pakeneminen oli mahdotonta, in 3 000 sotilasta joutui antautumaan. Leipzigin taistelun tappiosta alkoi Ranskan keisarin lopullinen alamäki. imperiumeineen kukistui Ranskan armeijan rippeiden piti yrittää päästä Reinille ja Ranskan rajalle asti, sillä kaikki Saksan valtiot olivat vaihtaneet puolta. Keisari itse kiirehti Pariisiin kootakseen taas uuden armeijan, mutta tällä kertaa se oli liian myöhäistä. Hänen kiireessä värvätyt sotilaansa eivät mahtaneet mitään vihollisarmeijoille, jotka ahdistelivat Ranskaa joka puolelta, ja huhtikuussa 84 joutui luopumaan kruunusta ja lähtemään maanpakoon. Seuraavana vuonna yritti vielä paluuta mutta kärsi lopullisen tappionsa Waterloossa, jossa vastassa oli jälleen muun muassa von Blücher. Schwarzenberg Kaarle Juhana Liittoutuneet 305 000 sotilasta 0 5 km Connewitz Schönefeld Leipzig Urhea kenraali Maison ei ollut mukana ratkaisevassa taistelussa, sillä hän oli kieltäytynyt seuraamasta paluun tehnyttä keisaria uuteen sotaan Euroopassa. Ennen kuolemaansa vuonna 840 hänet nimitettiin vielä Ranskan marsalkaksi ja hän toimi sotaministerinä. Kersantti Johann Jacob Röhrig ei myöskään ollut Waterloossa, sillä hänen armeijauransa päättyi Ranskan menettäessä hänen kotiseutunsa. Hänestä tuli opettaja, ja hän kirjoitti muistelmissaan ajastaan armeijassa, jonka oli luonut hallitakseen koko Eurooppaa. Lue lisää Elster Elster Von Blücher Digby Smith: 83 Leipzig and the Battle of Nations, Greenhill Books, 00 F. N. Maude: The Leipzig Campaign 83, Leonaur, 007 Peter Hofschröer: Leipzig 83, Osprey, 993 voelkerschlacht-jubilaeum.de Hidas perääntyminen Ranskan joukot yrittivät paeta Elsterjoen ainoaa siltaa pitkin, ja silta ruuhkautui toivottomasti. 0 000 sotilasta Luppe 3 Huono ajoitus Ranskalaiset räjäyttivät sillan liian aikaisin, ja 3 000 sotilasta joutui antautumaan. Saksa omi kunnian voitosta Saksalaiset muuntelivat hieman historiaa, kun he pystyttivät jyhkeän muistomerkin ista saavuttamansa voiton kunniaksi. Leipzigin taistelun satavuotisjuhlan kunniaksi paljastettiin valtava muistomerkki vuonna 93. Muistomerkillä juhlistettiin sitä, miten saksalaiset yhteisvoimin irtautuivat in ikeestä ja loivat perustan yhdistyneelle, Preussin johtamalle Saksalle. Isänmaalliset historioitsijat olivat jo pitkään kutsuneet sotaa Ranskan keisaria vastaan vapaussodaksi ja pitäneet Leipzigissa saavutettua voittoa Saksan voittona. Tosiasiassa Venäjän joukot olivat muodostaneet pääosan liittouman armeijasta ja kärsineet suurimmat tappiot. Lisäksi unohdettiin se, että in joukoissa oli taistellut myös 40 000 sotilasta, jotka olivat kotoisin Ranskaan liitetyiltä saksalaisilta alueilta. 9 metrin korkuinen muistomerkki Leipzigissa on yksi Euroopan suurimmista monumenteista. shutterstock Historia 3 03 55 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se