San Remo Rally Storico Historic EM 4.-6.4.2013, elämäni kilpailu

Tarinoita maailmalta: San Remo Rally Storico Historic EM 4.-6.4.2013, elämäni kilpailu Nyt ei ole kyseessä mikään Team Ahma, vaan tämä tarina kertoo muuan Lajunen Historic Racing Teamin matkasta Italiaan, San Remon Historic EM-Rallin sarjan kisaan keväällä 2013. Lajunen Historic Teamin kokoonpano tähän kisaan oli: 1-ohjaajana Lauri Lalli Lajunen 2-ohjaajana Jukka JR Rautiainen Päämekaanikkona Jari Honkalatva Mekaanikkona ja kokkina Harri Pihkasalo Huollon tekninen tuki ja logistiikka: Finish Historic Racing Team / Jouni Papunen joukkoineen Sunnutai 30.3.2013 Veljet tulivat hakemaan minua kotoa Jarin autolla Jyväskylän Hukkaperältä klo 14, jonka jälkeen ja suuntasimme matkamme Harrin, luottokuskimme ajamana Tampere-Pirkkalan lentoasemalle, ehkä koko Euroopan vähiten hienoimpaan kaupalliseen ilmailuun liittyvään terminaaliin. Siis terminaaliin 2 Pirkkalassa. Kentällä treffasimme Papusen Jounin, joka vastasi kilpailukalustomme roudauksesta ja muista yleisistä asioista aina majoituksesta autojen huollon koordinointiin Italiassa. Toki meillä oli reissussa mukana luottomiehemme auton suhteen, eli Honkalatvan Jari ja Pihkasalon Harri, jotka ovat purkaneet ja koonneet meidän kulkupelinä olevan 6-pyttyisen Triumph Vitesse 1600 vuodelta 1963 olevan kaunokaisen riittävän useaan kertaan tunteakseen kilpurimme paremmin kuin kukaan. Ryanairin Lento lähti Tampereelta tapansa mukaan ajallaan ja klo 18.05 olimme jo ilmassa. Lento saapui ajallaan Italiaan Milanon kupeeseen Bergamon kentälle klo 20.05. Pongasimme etukäteen varatut autot kentältä ja jatkoimme ihan suunnitellusti n. 320 km:n matkan Välimeren rannalle Ranskan rajan pintaan San Remoon. Olimme

perillä majapaikassamme Holiday Apartments Sanremo -"Le Terrazze"ssa n. puolilta öin. Maanantai 31.3.2013 Nukuttiin kunnolla, oli takana raskas reissupäivä, mutta jo klo 11 oli taistelupari Lalli ja JR vuorenrinteellä tekemässä nuottia TODELLAKIN ennen kokemattomilla pätkillä. Rupes ihan oikeesti hirvittämään molempia aika laillakin. Ensikertalaisena molemmat San Remossa. Lallikin oli noviisina täällä ja ainakin näin huimista ja ilmavista paikoista ei ollut kokemusta, mutta asfalttikokemusta Lallilla oli kuitenkin Tsekin vuorilta paljonkin, niin ja minä onneton ihan näistä kaikista kokemuksista vihreimpänä mukana... Pätkät kulkivat vuorenkupeessa ja koko ajan käännytään johonkin, serpoja, taipuu kokoajan johonkin, ja ylös/alas Matkaa alas kuitenkin yleensä tietenkin sieltä kartturin kupeelta satoja metrejä, kaiteita on tai ei, yleensä jos on, niin lienevätkö riittäviä kisavauhdissa Nuotit pitäis saada aikaan (ja jonkun ensikertalaisen kartturinkin nuottikisassa pitäisi vielä pysyä niillä ja miltei puoli kisaa ajetaan pimeässä!?!). Ajattelin, että tämä on selkeää hulluutta, pitääkö vielä tähän ikään ehtineen miehen lähteä tähän hulluuteen, voiko tästä edes selvitä hengissä Olin valmis lähtemään kotiin Mutta sitten alkoi se ralliuskoon tulo ja käsitys siitä, että kyllä tästä voi selvitä, ja koko ajan oppi lisää ja jopa jotkin tv:stäkin tuttujen Meri-Alpeilla ajettujen kisojen MM-miesten käyttämät kliseet alkoivat aueta (jopa väkisin) No tehtiin päivä tiukasti nuotitusta ja melkein kaikki pätkät saatiinkin kirjoihin ja kansiin jo maanantaina päivän valossa. Tultiin sitten vuorilta alas San Remoon kämpille puraisemaan huoltomme tekemää herkullista pastaa á la Bolognese (vaikka ei oltu lähelläkään Bolognaa, mutta Italiassa kuitenkin). Oli hyvää. Elbattiin hetki, odotettiin pimeää ja lähdettiin Lallin kanssa kiskaiseen ekalle kolmelle pätkälle nuottien tarkastus, kun todellisuudessakin kisassa joudumme ajamaan ainakin jo kolmannen pimeässä. Voi hyvä hirvitys, kun päivällä tehtyjä nuotteja sitten tarkastettiin tuolla vuorilla, jossa ojat voivat olla satoja metrejä syviä pimeässä vettä ripsivässä kelissä, niin

jopa vot moni nuotti sai hieman hitaamman muodon Vedettiin 3 hämärässä tai pimeässä ajettavaa pätkää nuotit tarkastaen (tosin samoja rappuja ja risteytyksiä ajetaan myös valoisalla, mutta todettiin, että mennään nekin pimeän nuotilla on ne pätkät ihan aikuisten oikeesti niin huimia ja julmia, että hirvittää!!!! ). Tiistai 1.4.2013 Tehtiin Lallin kanssa duunia vuorilla pitkään yöllä nuottien parissa ja nukuttiin pitkään ja hyvin. Huoltomme oli jälleen tehnyt hyvän aamiaisen, millä oli hyvä aloittaa päivä. Tää ei oo mitään Aprillipilaa, vaan oltiin taas matkalla tapaamaan Sumuisten Vuorten Gorilloja pätkille ja nuottitouhuihin, joskin keli oli nyt aurinkoinen lämpötilan käydessä paraillaan +17C. Jätimme kuitenkin Jarin ja Harrin tekemään San Remon keskustaan hankintoja Italialaisiin harrasteautoihin, ja ainakin Jarin Alfaan jarruletkut olivat tulossa paikalliseen liikkeeseen seuraavaksi päiväksi Käytiin Lallin kanssa tarkastamassa jo lauantain päivällä ajettavat pätkät joille nuotit oli jo tehty sekä tekemässä ja tarkastamassa nuotit myös kisan viimeiselle pätkälle. On huimaa myös päivällä, kun näet ne satojen metrien ojat, jos nuotilta kerkeet vilkasta. Voisin sanoa, että näinkin hilijaaselle tasamaan miehelle nää tiet aiheuttaa tahattoman tarpeen puhua tai huutaa koko ajan jotain nuotintapaista Tultiin alkuillasta pois pätkiltä ja kun olimme aamupalan voimalla liikkeellä ja sovittiin hankinnoilla olleemme Teamimme osan kanssa treffit San Remon keskustaan käydäksemme syömässä pizzat No kellon ollessa n.16, niin San Remon keskustassa EI TODELLAKAAN TARVITSE ETSIÄ MITÄÄN PIZZEERIAA TAI RUOKARAVINTOLAA joka olisi auki, tai voivat ne olla auki, mutta ei niistä ainakaan ruokaa silloin saa. Italiassa syödään lounas n. klo 12-15 ja illallinen klo 19-23, tai ainakin silloin saa ruokaa ravintoloista ja siestaa pidetään yleisesti 13-15 (tai 16), jolloin kaupat (myös marketit, ei tosin aina kaikki ) pitävät ovensa suljettuina. Se Siesta! No eipä sitten muistunut tämä Siesta siinä kiireessä mieleen, vaikka onkin tullut Italiassa kuljettua jonkin verran aieminkin

Mentiin sitten kuitenkin kylän laidan hypermarkettiin ja ostimme sieltä grillin täydeltä grillattavaa ja grillasimme ne majapaikkamme oivallisella hiiligrillillä. Oli herkullisia vartaita ja lisukkeet niille myös omasta keittiöstä! Käytiin Lallin kanssa vielä tarkastamassa pe-illan kahden viimeisen vuorilla pimeässä ajettavan pätkän nuotit pimeässä livenä eka karvan alle 20 km ja se viimeinen yli 28 km, on ne huimia pätkiä siellä korkeuksissa ja pimeässä... Vaihdettiin vielä kuulumiset muiden suomalaisten kanssa, upean majapaikkamme pihamaalla San Remon kaupungin valojen loistaessa miltei allamme ja sitruunapuiden luona, jotka suorastaan nuokkuivat kypsien sitruunoiden painosta. Joku taisi todeta, että nyt pitäisi olla Giniä ja Toniikkia kun sitruunatkin on talon puolesta tuoreena Keskiviikko 2.4.2013 Tää oli päivä kun kilpakamat tuli perille ja purettiin ne aamusta rekasta. Toki vasta aamiaisen jälkeen (made by service). Pientä laittoa ja official ilmoittautuminen kisaan. Käytiin vetämässä Triumphilla pieni veto vuorella ja todettiin, että alusta tuntui sliksin kanssa erittäin toimivalta joskin hieman matalalta. Pohjasi aika pienestä, on matala. Koe-keikan jälkeen ja todettuamme pohjaamisen paikan, päätimme mennä näillä. Paikka joka pohjasi ensin oli vanha pakoputken kiinnike ja sillä ei ole merkitystä auton tekniikkaan. Todettiin, että kulukoon pois ja mennään isojen poikien lailla kipinäsuihku perässä.

Kuvassa Team, vasemmalta: Jari, JR, Old Lady, Lalli ja Harri. Söimme testisession jälkeen pizzaa paikallisen rantakadun rallimiesten Tornado Turpin nimisessä paikassa. Oli erittäin lämmin iltapäivä, +23 C ja ainakin meiltä ohut-tukkaisilta (kuski ja kartturi) paloi ainakin ohta ja myös paljon pään päältä sekä niskasta Illalla vietettiin Pre Event iltaa tunnelmissa muiden suomalaisten kilpakumppaneiden ja teamien jäsenten sekä tallipäällikkö Papusen kanssa samaisessa paikassa. Torstai 3.4.2013 Nukuttiin pitkään ja saimme hyvän aamiaisen kämpillä jälleen huollon toimesta. Aamu käytettiin tutkimalla kisan papereita, nuotteja, yms. hienosäätöä tehden. Oli sateinen päivä. Käytiin syömässä äärettömän hyvät pihvit vuorella San Romolon legendaarisessa Dall Ava Ralli-Baarissa, joka on reitin varressa aivan EK 1 ja 2 välissä. Aivan loistava paikka kaikkine rekvisiittoineen ja valokuvineen, Lampisen

Simokin löytyi nuorena miehenä seinän valokuvista. Täältä ostettiin myös kisan viralliset ralli-viinit. Vuosiin paras syömäni pihvi. Erittäin autourheilullinen paikka, jossa ihan kaikki legendat ovat syöneet ja en kyllä ihmettele syytä enää ollenkaan Käytettiin kaiken sateen keskellä myös 50 v juhliaan viettävä Trumph kaunokainen kisan katsastuksessa. Paikallinen kisan katsastuspäällikkö sanoi heti paperit käsiinsä saatuaan, että tämä Suomi-poikien auto tarkastetaan sitten perin pohjin, FIA:n teknisen tarkkailijan nyökytellen vieressä saamaan tahtiin ja vittasi Rafuun (Ralf Pettersson = Hra Historic Rally, hän kuka vastaa Suomen Historic-passeista autoille Suomessa). Tuumasivat kuitenkin, että eipä näistä pojista kumpikaan oikein näytä Rafulta ja hymyilivät. Katsastus meni ihan rutiinin mukaan ja OK. Näyttävät tuntevan tuon meidän Rafun myös Italiassa Käytiin vielä hakemassa marketista evästä loppupäiville skabaan ja huolto Harrin toimesta väänsi vielä illalliseksi hyvät Pollopihvit kera spagetin. Eväät syötyämme kävimme Lallin kanssa vielä vetämässä pimeässä kerran vielä nuottitarkastuksen pimeässä ajettavaan pätkähärdelliin nimeroiltaan 2, 3 ja 5 (ja 7 la päivän näöllä). Tämä pätkähärdelli on se paikallinen Ouninpohja tässä kisassa ja kun kaikki versiot ovat vielä osittain hieman erillaisia. Edelleen nuotti tuntui hurjalta joissain kohdin ja hidastettiin vielä muutamaa paikkaa nuotissa Huoltomme oli sillä aikaa pitänyt palaveria kollegoidensa, sekä Team Manager Papusen kanssa ja sopineet huoltopaikat ja niiden miehityksen uudestaan kilpailun järjestäjän antaman lisämääräyksen mukaiseksi. Tilanne oli kannaltamme sikäli hyvä, että meillä olisi ollut tarvittaessa joka pätkän jälkeen huolto, kuten isoilla pojilla aikanaan takavuosina, mutta aikataulu on kisassa tosi tiukka ja jos ei ole pakko, niin kaikkia huoltoja ei käytetä. Säätiedotus oli luvannut huomiselle ja lauantaille pilvipoutaa ja n. 12-14 C lämpöjä, mikä olisikin aivan optimi kisakeli. Perjantai 4.4.2013 Aamulla meidän piti käydä vielä uudestaan paperi tsekissä, emme kyllä keksineet syytä tähän. Kävimme vielä asennuttamassa GPS-seurantalaitteen, jonka torstain sateen takia olivat unohtaneet laittaa autoomme. Paikalliset katsastusmiehet saivat kuulla tämän johdosta kunniansa pomoltaan.

Kävimme käpyttelemässä hetken kaupungilla ja kun puolipäivä koitti niin, kävimme tutussa paikassa syömässä lounaat. Siirryimme takaisin kämpille ja viimeisten nuottikorjausten puhtaaksikirjoituksen jälkeen elbasimme hetken. Vaihdoimme kisakamat päälle ja lähdimme lähtöpaikalle. Meidän kilpailunumeromme oli 73, eli pääsimme lähtölavalta liikkeelle vähän klo 18 jälkeen. Eka siirtymä oli aikataulultaan tosi kireä ja päästimmekin nilkka suorana San Remon kaduilla sitä kolmatta kaistaa käyttäen vuorelle EK 1:n lähtöön. Päästettiin EK:t 1 (Coldirodi 1, 6,42 km), 2 (Bignone, 10,18 km) ja 3 (Vignai, 16,07 km). Huollossa EK:n 3 jälkeen ilmattiin jarrut ja tankattiin. Jatkettiin jo pimeässä yli vuoren kulkevan EK 4:n (Langan 1, 19,83 km) läpi. Keli muuttui sateiseksi ja vuoren päälle mennessä sukellettiin pilveen, näkyvyyden tippuessa n. 10 m mittaiseksi, oli hiukan HUIMAA! Päästiin pois pilvestä, mutta Old Ladyn jarrut joutuivat erittäin koville 11 km mittaisessa alamäessä, joka eteni serposta serpoon vuoren laelta alas. Pätkän jälkeen huollossa jälleen jarrujen ilmaus ja ukkojen tankkaus. Kipusimme takaisin vuorelle ja siellä oli vuorossa EK 5 (Baiardo, 28,6 km). Todella huima pätkä pimeässä ja hyvin ilmavissa olosuhteissa.

Selvisimme kunnialla pätkän läpi ja alas vuorelta. Huollossa San Remossa tehtiin täysi jarruremontti ja tankkaus. Saavuimme yötauon Parc fermén n. klo 23.30. Jatkoimme kämpille iltapalalle ja yöunille. Lauantai 5.4.2013 Aamupalan jälkeen siirryimme kisapaikalle ja lähdimme n. klo 10 kohti EK 6:ta, joka oli sama pätkä kun perjantain EK 1. Tähän aikaan lauantai-aamusta ei ollut ruuhkia ja siirryimmekin aurinkoisessa säässä rauhallisesti pätkälle. Päästettiin EK 6 (Coldirodi 2, 6,42 km). Tultiin EK 7:n (Madonna della Neve, 31,14 km) lähtöön ja todettiin, että onpas täällä ruuhkaa. Pätkä oli jouduttu laittamaan siirtymäksi erään Porschen törmättyä hieman hankalassa paikassa kallioseinään ja eivät olleet saaneet raatoa pois paikasta. Mentiin pätkä kuitenkin nuotilla läpi ihan treenin vuoksi. Seuraavaksi oli vuorossa huolto ukoille ja autolle. Autosta ilmattiin jarrut ja tankattiin, ukot söivät banaania ja joivat vettä. Seuraavaksi oli vuorossa EK 8 (Langan 2, 19,83 km), vuoren ylityspätkä joka ajettiin perjantaina pimeässä ja osin pilvessä. Pätkä lähti ajollisesti kulkemaan sateisesta säästä huolimatta vauhdikkaasti, mutta jossain vaiheessa hieman ennen pätkän loppua Lalli ikään kuin

lopetti ajamisen ja minä kysymään, että mikä nyt No vastaus oli, että rupes vaan jarrut loppumaan ja pätkän loput serpot tultiinkin sitten rauhallisesti. Pätkän jälkeisessä huollossa olikin sitten jälleen jarruaiheista ohjelmaa Pääsimme jatkamaan EK 9:lle (Perinaldo, 6,01 km) joka ajettiin viereisen vuoren huipulla. Pätkä päästiin läpi, mutta lämmöt seikkailivat huolestuttavan korkealla. Laskettelimme vuorelta alas ja saavutimme Podiumin n.klo 15. Auto laitettiin Parc ferméhen ja läksimme kämpille suihkuun ja puraisemaan. Kisan mitta oli siis 9 ek:ta 144,50 km ja koko kisa 282,85 km. Kaikki pätkät vuorilla. Palasimme takaisin rantaan n. klo 17 Parc ferméhen vapauduttua ja pakkasimme autot Papusen autonkuljetusrekkaan ja muut kamat Triumphiin sekä huoltoautoon. Ja eikun takaisin kämpille vaihtamaan pukua päälle palkintojen jakoa varten. Juhlallinen palkintojenjakotilaisuus järjestettiin hienoissa puitteissa San Remo Royal Hotellissa. Ensin jaettiin San Remo Coppa dei Fiori tasanopeuskilpailun palkinnot ja sitten meidän kilpailumme San Remo Rally Storico Historic EMrallin palkinnot. Eipä aikaakaan, kun meidät kutsuttiin lauteille. Syynä kutsuun oli luokkavoitto luokassamme ja Old Ladykin sai 50-vuotisjuhliensa kunniaksi oman palkintonsa. Komean pytyn oli lahjoittanut viereinen San Remon kasino ja pytyn saannin syy oli, että Old Lady oli ollut kisan vanhin maaliin asti päässyt auto (vm. 1963).

Olimme erittäin tyytyväisiä kisan tulokseen ja palkintojen jaon jälkeisillä kilpailun järjestäjän järjestämillä partyillä nautittiin ansaitusti kuplivaa Kävimme vielä tämän jälkeen muiden suomalaisten kanssa jo tutuksi tulleessa rantabaarissa viettämässä iltaa ja nauttimassa iltapalaa. Sunnuntai 6.4.2013 Aamulla klo 8 maissa pakkasimme Suomeen mukanamme lähtevät kamamme autoon ja hurautimme Milanon kupeeseen Bergamon kentälle, josta lentomme lähti klo 13.35 kohti Tamperetta. Saavuimme Tampereelle ajallaan klo 17.40 ja olimme hieman ihmeissämme, että onko kone tullut oikealle kentälle kun lunta tuli taivaan täydeltä ja maassakin oli tuoretta lunta melkein 10 cm. Poikettiin matkalla Orituvalla vielä puraisemassa ja kotona oltiin kahdeksan maissa. Olipa uskomaton kokemus tämä San Remon Ralli. Oikein lämmitti mieltä koneessa lukiessani Klassikot lehteä, jossa oli haastateltu kartturilegendaa Jorma Okkeria, ja lehden artikkelissa kysyttiin hänen kokemuksiaan kartturin tehtävistä kuudella vuosikymmenellä. Häneltä kysyttiin mieleen lähtemättömimmin jäänyttä kokemusta vuosien varrelta kartturin tehtävissä. Hänen kommenttinsa oli kysymykseen oli: San Remon Ralli: Että jos kuljettaja tai kartanlukija tasamaalta tulevana pystyy täällä suoriutumaan kuljettajan tai kartanlukijan tehtävistä näinkin ilmavissa olosuhteissa OK, niin silloin se pystyy siihen kyllä missä tahansa No, olihan se kisa korkeakoulu ja huima sellainen minullekin Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat olleet tavalla tai toisella mukana mahdollistamassa tämän upean reissun toteutumista! Kuvat ovat Teamin jäsenten ja kilpailun järjestäjän kameroista. Yhtä unohtumatonta huimaa kokemusta rikkaampana, nuottia luki ja tarinaa kirjoitteli: -JR-

Tarinoita maailmalta (jatkoa): 22. HISTORIC VLATAVA RALLYE 2013 18.-20.4.2013 Matka jatkui kalustolla suoraan Italiasta kohti Tsekin tasavaltaa ja seuraavaa Klatovissa eteläisessä Tsekissä ajettavaa 22. Historie Vlatava Rallye EMosakilpailua ja ukot lensivät sinne Suomesta sunnuntaina 14.4.2013 perässä ja huolto tuli maitse perässä. Mutta ajattelin että pitää kirjoitella pari sanaa tästäkin kisasta 22.Historie Vlatava Rallye 2013, oli kisan nimi, ja EM-skaba kuten edellinenkin

Tsekin kisaakin ajettiin 14/15 EK:ta, eli keskeytettiin viimeisen pätkän lähtöön. Meillä oli ollut ongelmia käynnistymisen kanssa ja viimeinen pätkä oli ollut poikki toistakymmentä minuuttia ja jouduimme pitämään autoa käynnissä ja se nokesi tulpat vaikka Lalli antoi sille välillä leipää kunnolla. Vaihdettiin tulpat ja paikalliset auttoivat ystävällisesti meitä työntäen autoa edes takas, mutta eipä se vaan halunnut käynnistyä. Jouduttiin työntämään Old Lady pois baanalta ja paikallisen baarikojun hoitaja halusi välttämättä tarjota oluet ja rommit harmitukseen. No ne nautittuamme paikallisten kanssa, huoltommekin saapui jo paikalle. Vika auton käynnistyvyydessä ei suinkaan ollut starttimoottorissa vaan katkojan kärjiltä irronneessa johdossa ja starttinapin takaa katkenneessa piuhassa, siis yhteensä alle markan vika Oli hieno kisa asfaltilla vaihtelevissa olosuhteissa. Tutustumisen aikana oli parhaimmillaan +26 C lämmintä ja kisan aikana keli vaihteli auringon paisteesta vesisateeseen ja lauantain aamun alas vuorille mentäessä ± 0 C räntäsateeseen. Vähän jäi harmittamaan, koska jos olis päästy kunnialla läpi, niin olis tullut

luokkavoitto täältäkin Kisan mitta oli 15 EK:ta, joista ajettiin 14, EK-kilometrejä oli 169,83 km ja koko kisan mitta oli 579,33 km. Vietettiin kisan jälkeen mukava sunnuntai päivä Prahan vanhassa kaupungissa syöden hyvin ja nauttien keväisestä päivästä yhdessä kilpaveljien ja kilpasiskojen kanssa ja illalla lentelimme takas koto-suomeen. Seuraavat koitokset Teamillamme lienee 1000 Lakes Rally Jyväskylässä kesäkuun lopulla ja Historic EM-ralli Viron Otepäässä heinäkuussa sekä Lahden Historic EMralli elokuussa. Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat olleet tavalla tai toisella mukana mahdollistamassa tämänkin upean reissun toteutumista! -JR-