Vesikoirat ry. Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011

Vesikoirat ry Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011

Espanjanvesikoiran rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011. Alkuperäinen tavoiteohjelma on vuodelta 1998, joka on uusittu vuonna 2001. Hyväksytty Vesikoirat ry:n vuosikokouksessa 17.02.2007 Hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n vuosikokouksessa pp.kk.vvvv SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt pp.kk.vvvv Kirjoittajat: Mari Aaltonen, jalostustoimikunta Marika Fredrikson, jalostustoimikunta Outi Kannila, jalostustoimikunta Tuija Kauhanen, jalostustoimikunta Satu Leppänen, jalostustoimikunta Katri Rissanen Tiina Turunen, jalostustoimikunta Kannen kuva: Riikka Rissanen Ulkoasu: Leena Salmenkylä-Mattila Sisällysluettelo 1 YHTEENVETO 4 2 RODUN TAUSTA 5 2.1 Rodun synty ja kehittyminen 5 2.2 Käyttötarkoitus 5 2.3 Rodun kehitys Suomessa 6 2.4 Rodun kehitys muissa maissa 7 2.4.1 Rodun kotimaa 7 2.4.2 Pohjoismaat 8 2.4.3 Eurooppa 8 2.4.4 Yhdysvallat 8 3 JÄRJESTÖORGANISAATIO 9 3.1 Rotujärjestö 9 3.2 Rotua harrastava yhdistys 9 3.2.1 Rotuyhdistyksestä rotua harrastavaksi yhdistykseksi 9 3.2.2 Jäsenmäärä 9 3.2.3 Organisaatio 9 3.2.3.1 Hallitus ja toimihenkilöt 9 3.2.3.2 Toimikunnat 9 3.2.4 Alueellinen toiminta 9 4 NYKYTILANNE 10 4.1 Populaation nykytilanne 10 4.1.1 Populaation koko ja rakenne 10 4.1.2 Tehollinen populaatiokoko 10 4.1.3 Sukusiitos 11 4.1.4 Jalostuspohja ja siitosmateriaali 12 4.1.5 Jalostuspohja ja siitosmateriaali muissa maissa 14 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet 14 4.2.1 Luonne ja käyttöominaisuudet rotumääritelmän ja kirjallisuuden mukaan 14 4.2.2 Luonteen ja käyttöominaisuuksien todentaminen 15 4.2.2.1 SSL:n alaisten rotujen rodunomaiset kokeet 15 4.2.2.2 Palveluskoirakokeet 16 4.2.2.3 Metsästyskoirien jäljestämiskoe eli MEJÄ 16 4.2.2.4 Luonnetesti 17 4.2.2.5 Agility 18 4.2.2.6 Tottelevaisuuskoe eli TOKO 18 4.2.2.7 Rodun muut koe- ja harrastuslajit 18 4.2.2.8 Koe- ja harrastustoiminta muissa maissa 18

4.3 Terveys 19 4.3.1 Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA) 19 4.3.2 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ja viat 19 4.3.2.1 Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli dysplasia (hip dysplasia, HD) 19 4.3.2.2 Kyynärnivelen kasvuhäiriö eli dysplasia (elbow dysplasia, ED) 20 4.3.2.3 Perinnöllinen harmaakaihi eli HC (hereditary caratact) 21 4.3.2.4 Verkkokalvon etenevä surkastuma eli GPRA (general progressive retinal artophy) 21 4.3.2.5 Persistoiva hyperplastinen tunika vaskulosa lentis / persistoiva hyperplastinen primaari vitreus eli PHTVL/PHPV 21 4.3.2.6 Verkkokalvon kehityshäiriö eli RD (retinal dysplasia) 21 4.3.3 Muut Suomessa todetut sairaudet ja viat 22 4.3.4 Yhteenveto muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista 24 4.4 Ulkomuoto 26 4.4.1 Ulkomuoto rotumääritelmän mukaan 26 4.4.2 Turkki 26 4.4.3 Jalostuskoirien laatu 26 5 YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA 27 5.1 Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteuttamisesta 27 5.2 Rotukatselmus 27 5.3 Terveyskysely 28 6 JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT 29 6.1 Visio 29 6.2 Rotujärjestön tavoitteet ja strategiat 29 6.2.1 Populaation kokonaistilanne ja rakenne 29 6.2.2 Luonne ja käyttöominaisuudet 29 6.2.3 Terveys 29 6.2.4 Ulkomuoto 30 6.2.5 RAS, jalostuksen tavoiteohjelma Ruotsissa 30 6.3 Uhat ja mahdollisuudet (SWOT-analyysi) 31 6.4 Varautuminen ongelmiin 32 6.5 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi 33 6.5.1 Jalostustoimikunnan kokoonpano 33 6.5.2 Jalostustoimikunnan tehtävät 33 6.5.3 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi vuosina 2007 2011 33 6.5.4 Jalostuskoirille asetettavat suositukset 33 6.5.5 Uroksen omistajan vastuu 34 6.5.6 Kasvattajan vastuu ja koiran kauppa 34 7 TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA 35 8 LÄHTEET 36 9 LIITTEET 37 Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011 3

1 YHTEENVETO Espanjanvesikoiran historia on hieman hämärän peitossa. On epäselvää, miten rotu on alun perin rantautunut kotimaahansa. Rotu saavutti kuitenkin pysyvästi suosionsa työmiesten keskuudessa monipuolisena käyttökoirana. Viralliset rekisteröintitiedot eivät kuitenkaan ulotu pidemmälle kuin 1980-luvun alkupuolelle, jolloin rodun kotimaan rotuyhdistys, Asociación Española del Perro de Agua Español, perustettiin. Espanjanvesikoiran alkuperäisinä tehtävinä on pidetty paimentamista ja laivakoirana toimimista. Laivakoirana espanjanvesikoira on ollut merimiesten ja kalastajien tärkeä apulainen. Sen moninaisiin tehtäviin köyhällä maaseudulla on kuulunut paimenkoiran ohella toimia niin rotantappajana, pihavahtina, apuna pienriistan metsästyksessä maalla ja vedessä kuin tavaroiden ja viestien viejänä sekä verrattomana seuralaisenakin. Rodun ensiesiintyminen tapahtui Malagan koiranäyttelyssä toukokuussa 1981. Sen jälkeen aina vuoteen 1985 rotua tehtiin tunnetuksi eri näyttelyissä ja kenneltilaisuuksissa. Keväällä 1985 Madridissa järjestetyssä kansainvälisessä koiranäyttelyssä rotu oli ensimmäistä kertaa virallisesti esillä. FCI hyväksyi rodun myöhemmin vuonna 1985. Rodun rekisteröintimäärät ovat olleet vuotuisessa kasvussa ja vuonna 2005 rodun kotimaassa rekisteröitiin yhteensä 1028 espanjanvesikoiraa. Espanjanvesikoiria on tuotu Espanjasta Suomeen vuodesta 1992 lähtien, mutta ensimmäiset niistä rekisteröitiin Suomen Kennelliitossa (SKL) vasta vuonna 1994. Ensimmäisinä vuosina rekisteröintimäärät olivat hyvin pieniä ja kasvattajien jalostusvalinnat pohjautuivat pääosin Ubrique-, Marismeño- ja Bolanio- sekä Casa Aramar -kenneleiden tuontikoiriin. 1990-luvun puolivälissä rotu oli vielä melko tuntematon Suomessa, mutta kasvattajien ja aktiivisten harrastajien sekä erityisesti vuonna 1994 perustetun oman rotuyhdistyksen Vesikoirat ry:n kautta espanjanvesikoira alkoi hiljalleen levitä koiraväen tietoisuuteen. Vuosien 1994 1998 aikana pentueita syntyi yhteensä 26 kpl, jolloin pentuja rekisteröitiin yhteensä 139 kpl. Tuontikoiria Espanjasta rekisteröitiin vuosina 1994 1998 yhteensä 20. Vuoteen 1999 asti rekisteröintimäärät pysyivät melko pieninä, alle kymmenen pentuetta vuodessa ja kasvatustoimintansa oli aloittanut yhdeksän kasvattajaa. 2000-luvulta lähtien rodun kehitys sai uuden vaihteen. Merkittävänä tekijänä tässä oli vuotuisten rekisteröintimäärien selvä kasvu rodun tunnettuuden lisääntyessä. Vuonna 2001 tuonnit ja Suomessa syntyneet pennut yhteenlaskettuna rekisteröitiin jo yhteensä 79 espanjanvesikoiraa. Vuosina 2003 2006 rodun suosio kasvoi edelleen ja vuonna 2005 ylitettiin Suomessa jo tuhannen rekisteröidyn koiran raja. Pentueita on vuonna 2006 rekisteröity 28 kasvattajalle yhteensä 57 kpl (yhteensä 336 pentua) ja tuontikoiria on tuotu kolmesta maasta seitsemältä eri kasvattajalta yhteensä 12 kpl (neljä urosta ja kahdeksan narttua). Kaiken kaikkiaan Suomen Kennelliitto on rekisteröinyt vuosina 1994-2006 yhteensä 1378 espanjanvesikoiraa. Tässä espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelmassa (JTO) on pyritty keräämään kaikki keskeisimmät rotua koskevat tiedot yhteen tiiviiksi paketiksi. Koska rotu on vielä suhteellisen nuori Suomessa, ei esimerkiksi suomenkielistä kirjallisuutta ole saatavilla. Ainoa suomenkielinen rotua käsittelevä kirjallinen materiaali on rotua harrastavan yhdistyksen Vesikoirat ry:n julkaisemat jäsenlehti Vesiposti ja vuosikirja sekä Suomen Spanieliliitto ry:n Spanieli-jäsenlehti ja yksittäiset rotuesittelyt erilaisissa koira- ja lemmikkiaiheisissa lehdissä. Edellä mainituista seikoista johtuen tähän JTO:aan kerätty tieto on koottu hyvin erilaisista lähteistä, jotka ovat paljolti ulkomaisia internetsivustoja taikka ulkomailla ilmestyneitä painettuja julkaisuja. Tärkeää tietoa ja tilastoja olemme keränneet lisäksi Vesikoirat ry:n internetsivuilta (www.vesikoirat.fi) ja luonnollisesti hyödyntäneet tehokkaasti myös Suomen Kennelliitto ry:n KoiraNet - jalostustietojärjestelmää (jalostus.kennelliitto.fi). keskitetysti. Vastuu rodun jalostuksen eteenpäin viemisestä jakautuu täten rotua harrastavan yhdistyksen, rotujärjestön ja Suomen Kennelliiton kautta kasvattajille ja koiranomistajille tasapuolisesti. Tämä jalostuksen tavoiteohjelma on yksi tärkeimmistä keinoista jakaa tätä tarvittavaa informaatiota, jotta tavoitteet voidaan ylipäätään asettaa ja niiden seurantaa sitä kautta konkretisoida. Haluamme tuoda esiin rodun tämänhetkisen tilanteen mahdollisimman totuudenmukaisesti monelta kannalta katsottuna. Näin pyrimme helpottamaan suomalaisen espanjanvesikoiran peilaamista rotumääritelmäänsä nähden niin ulkomuodon, fyysisen terveytensä, käyttöominaisuuksiensa kuin luonteensa puolesta Toivottavasti myös rodun harrastajille tähän JTO:aan kerätty tieto antaa mahdollisuuksia laajentaa koiran käyttöominaisuuksien hyödyntämistä uusille urille. Yksi kiinnostavimmista aiheista koirarotuja käsiteltäessä lienee kunkin rodun historia. Espanjanvesikoiran kehitys on alun perin epäselvä, mutta tiedossa on, että rotu säilyi ja saavutti vankan asemansa monipuolisten käyttöominaisuuksiensa vuoksi. Tässä JTO:ssa on tarkoitus antaa lukijalle tietoa ja käsitys rodun vaiheista, tehtävistä ja sopeutumisesta tämän päivän yhteiskuntaan. Koirarotujen jalostaminen parempaan ja terveempään suuntaan on aina haasteellista ja tämä pätee myös espanjanvesikoiraan. Nykypäivän espanjankoiran kolme heikointa lenkkiä ovat geenipooli, luonne ja terveys. Geenipoolin liiallinen kapeneminen on todellinen uhka rodullemme sen kehitystä, terveyttä ja monimuotoisuutta ajatellen. Parhaan kykymme mukaan haluamme rohkaista rodun perinnöllisen monimuotoisuuden maksimointiin, vaikkakaan se ei ole helppoa ja vaatii asialle omistautuneilta suurtakin panostusta. Nykyään lähes kaikki espanjanvesikoirat ovat seura- ja harrastuskoiria. Käyttökoirahistoria velvoittaa, että rotu säilyy hyvähermoisena, sosiaalisena ja työkykyisenä myös tulevaisuudessa. Rodussa esiintyy kuitenkin liian pehmeitä ja sitä myöten arkoja sekä selvästi pidättyväisiä yksilöitä. Samoin pelko- ja dominanssiaggressiota sekä huonoa hermorakennetta, häiritsevää vilkkautta ja eriasteista ääniarkuutta on tavattu. Nämä samoin kuin kohtuuttoman suuri puolustushalu, eivät ole rodun toivottuja luonteenpiirteitä. Toivomme, että jalostuskoirien luonne- ja käyttöominaisuuksien todentaminen yleistyisi, eikä rotumääritelmän ihanteen vastaisia koiria käytettäisi jalostukseen. Suomalaisessa espanjanvesikoirakannassa esiintyy koiran jokapäiväistä elämää haittaavaa ja harrastusmahdollisuuksia rajoittavaa lonkkavikaa ja nivelrikkoa. Lonkkaniveltutkittujen koirien osuus koko populaatiossa on kasvanut runsaasti viime vuosien aikana ja kasvattajat voivat siten huomioida paremmin jalostuskoiriensa lähisuvun lonkkatulokset jalostusvalinnoissaan. Ongelmana on edelleen rodussa yleisesti esiintyvät lonkkavialle altistavat geenit sekä tiettyjen kotimaisten pentueiden sekä usean tuonti- ja ulkomaalaisen jalostuskoiran terveystutkimattomat taustat. Lonkkanivelen keskivaikean ja vaikean kasvuhäiriön esiintyvyyden lasku on lähivuosien merkittävä tavoite. PEVISA-ohjelmaan kuulumattomien sairauksien ja vikojen, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, FD-ihosairaus, epilepsia ja varvasanomalia, esiintyvyyden kartoittamisessa, mahdollisen perinnöllisyyden selvittämisessä ja vastustamisessa on työsarkaa niin kasvattajille kuin yhdistyksellekin. Tieto lisää tuskaa, mutta tässä tapauksessa tiedon hyödyntäminen on täysin välttämätöntä. Vesikoirat ry kerää ja jakaa tietoa rodusta pyrkimyksenään ennalta ehkäistä mahdollisia uhkia ja tuoda uusia mahdollisuuksia tavoitteenaan rodun valoisa tulevaisuus. Ensimmäinen espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma on hyväksytty vuonna 1998 ja sitä on uusittu vuonna 2001. Rotu on liittynyt Suomen Kennelliitto ry:n perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA) 1.1.2007. Jokaisen koirarodun kannalta on tärkeää tehdä suunnitelmallinen ja järjestäytynyt, rodun etuja ajava jalostusstrategia, jonka toimivuutta kyetään seuraamaan 4 Vesikoirat ry

2 RODUN TAUSTA 2.1 Rodun synty ja kehittyminen Espanjanvesikoiraa muistuttavia koiria on ollut Pyreneitten niemimaalla jo kauan, mutta koirien alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Tästä on esitetty useita erilaisia teorioita, mutta mitään näistä ei ole saatu varmistettua. Saksalaisen kirjailija Heinrich Wilhelm Döbelin (1699 1760) teorian mukaan vesikoirilla on aasialainen alkuperä. Koiria on tullut Itä-Eurooppaan tasangoille paimentolaiskansojen mukana ja vesikoirilla on samat esi-isät kuin puleilla ja komondoreilla. Ranskalaisen luonnontieteilijä Georges-Louis Leclercin, Buffonin kreivin (1707 1788) teoria juontaa aikaan, jolloin Espanjaa hallitsivat maurit. Pohjois-Afrikan heimoilla oli kiharakarvaisia keskikokoisia koiria, joita käytettiin vesilintujen ja kalojen pyydystämiseen. Berberit käyttivät näitä koiria lampaiden paimentamiseen. Ensimmäiset kuvaukset rotua muistuttavista koirista on dokumentoitu Espanjassa 700-luvulla. Nykyään Pohjois-Afrikassa ei ole tämän kaltaisia koiria. Sveitsiläisen eläintieteilijä Karl Ludwig Rütimeyerin (1825 1895) teorian mukaan Pohjanmeren rannikolla eli villikoira, joka kesyyntyi. Ajan myötä tästä alkumuodosta kehittyivät barbet, irlanninvesispanieli, portugalinvesikoira, espanjanvesikoira sekä lagotto romagnolo. Jotkut uskovat koirien tulleen Espanjan rannikolle vasta 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, jolloin merinolampaita kuljetettiin turkkilaisilla laivoilla mm. Australiaan. Rodun oletetaan levinneen Andalusian kautta koko maahan. Teoriaa tukee rodun epävirallinen nimi Perro Turco Andaluz, turkkilais-andalusialainen koira. Turkin rannikkoseudulla sanotaan elävän yhä espanjanvesikoiraa muistuttava koirapopulaatio. Yhden teorian mukaan rotu on peräisin erilaisista koirista, joita on elänyt Espanjassa kautta aikojen ja jotka ovat aikojen saatossa sulautuneet käyttötarkoitustensa myötä yhtenäiseksi roduksi. Espanjanvesikoira on selviytynyt läpi vuosien Espanjassa työskentelykykynsä ansiosta. Entisaikoina olivat suosiossa vain sellaiset koirat, jotka auttoivat ihmistä työssään. Kiinnostus rodun pelastamiseksi ja virallistamiseksi virisi vasta vuonna 1973 Andrés Floresin huomattua koirien uskomattoman työkyvyn vieraillessaan maatilalla Sevillassa. Flores eläinlääkärikollegoineen teki ensimmäiset tutkimukset koirista ja kirjoitti artikkeleita erikoislehtiin. Antonio Garcia Perez (kennel de Ubrique) ja Santiago Montesinos ovat rodun pioneereja. Vuonna 1975 he aloittivat koirien kokoamisen Málagan ja Cádizin vuoristoalueiden vuohi- ja lammaspaimenilta. Varsinainen kiitos rodun säilymiselle kuuluu kaikille paimenille, kalastajille, metsästäjille ja niille, jotka ovat arvostaneet koiriensa ominaisuuksia ja estäneet rodun sekoittumisen muihin rotuihin. 1970-luvulta tähän päivään saakka rotu on edelleen kehittynyt ja tullut tunnetuksi virallisena ja tavoitteellisen kasvatustyön kohteena olevana rotuna. Vuonna 1980 perustettiin rotuyhdistys, Asociación Española del Perro de Agua Español (AEPAE), ja rodun ensiesiintyminen tapahtui Malagan koiranäyttelyssä toukokuussa 1981. Sen jälkeen aina vuoteen 1985 rotua tehtiin tunnetuksi eri näyttelyissä ja kenneltilaisuuksissa. Keväällä 1985 Madridissa järjestetyssä kansainvälisessä koiranäyttelyssä rotu oli ensimmäistä kertaa virallisesti esillä. Rodun harrastajat toivat näytille 45 koiraa, joista hyväksyttiin rotuun 38 uuden rotumääritelmäluonnoksen mukaan. FCI hyväksyi rodun myöhemmin vuonna 1985. FCI:n kokouksessa Meksikossa vuonna 1999 espanjanvesikoirille myönnettiin oikeus vastaanottaa kansainvälinen sertifikaatti. Sen vahvistamisen edellytyksenä on, että koiralla on enemmän kuin kolme sukupolvea tunnettuja esivanhempia (vrt. Suomen FIN-rekisteri). Tämän takia eräät näyttely- ja agilitykoirat eivät voi saavuttaa kansainvälistä valionarvoa, vaikka olisivatkin menestymisensä myötä oikeutettuja kansainvälisiin sertifikaatteihin. Vaikka espanjanvesikoirien rotukirja on suljettu, on sitä harvakseltaan mahdollista avata. Espanjan Kennelliitto, La Real Sociedad Canina de España (RSCE), voi anomuksesta myöntää mahdollisuuden rotuun ottoon Espanjassa järjestettävän erikoisnäyttelyn, Monográfican, yhteydessä. Rotuunoton ehtona on yhden erikoistuomarin puolto. 2.2 Käyttötarkoitus Espanjanvesikoiran alkuperäisinä tehtävinä on pidetty paimentamista, laivakoirana sekä metsästyskoirana toimimista. Paimenkoirana rotu on pääosin toiminut vuoristoalueilla ja yleensä vuohipaimenena. Vuohien paimennus on ollut haastava tehtävä vaikeasta maastosta ja vuohien nopeista liikkeistä johtuen, mutta ketterälle espanjanvesikoiralle tehtävä on sopinut hyvin. Rotua on käytetty paljon myös lampaiden paimentamiseen. Esimerkiksi satamissa lampaita lastattaessa koirat ovat paimentaneet ne ensin laivaan ja sitten hypänneet mereen ja uineet takaisin satamaan. Espanjanvesikoiraa on käytetty myös mm. nautojen, sikojen sekä ankkojen paimentamiseen. Koirien sanotaan paimentavan kerralla jopa 550 vuohta, 300 lammasta, 80 sikaa tai 25 nautaa. Koirat paimentavat juoksemalla, hyppimällä, pyörimällä sekä haukkumalla eivätkä juurikaan turvaudu hampaisiinsa. Espanjanvesikoirat eivät suojelleet paimentamiansa laumoja suurpedoilta, vaan siihen tarkoitukseen käytettiin erilaisia laumanvartijarotuja. Laivakoirana espanjanvesikoira on ollut merimiesten ja kalastajien tärkeä apulainen. Sen tehtäviin on kuulunut kiinnitysköysien vieminen laivasta laiturin luo vastaanottavalle ihmiselle, laivan ja kalasaaliin vartioiminen satamassa, pudonneiden esineiden sukeltaminen merestä sekä verkosta karanneiden kalojen pyydystäminen. Koiria kerrotaan käytetyn jopa kalaparvien paikallistamiseen. Metsästyskäytössä espanjanvesikoiria on käytetty niin entisaikoina kuin vielä nykyäänkin. Rotua on käytetty jäniksen ja jopa villisian metsästyksessä, mutta pääosin se on toiminut noutavana metsästyskoirana erilaisissa vesistöissä ja suoalueilla, joissa muiden rotujen on ollut vaikeampi työskennellä. Kuten monet muutkin rodut köyhällä maaseudulla, on espanjanvesikoira toiminut myös rotantappajana, pihavahtina, apuna pienriistan metsästyksessä maalla ja vedessä kuin tavaroiden ja viestien viejänä sekä verrattomana seuralaisena. Nykypäivänä rotu toimii näiden ohella myös mm. poliisikoirana (huume- ja pommikoirana) sekä pelastuskoirana. Espanjanvesikoiria on viety mm. Etelä- Amerikkaan sekä Aasiaan maanjäristysten tuhoalueille etsimään ihmisiä raunioista. Espanjanvesikoira on näin ollen ollut kautta aikojen hyvin tärkeä apulainen ihmiselle erilaisissa tehtävissä, ja rodun tullessa entistä tunnetummaksi, uusia tehtäviä on keksitty jatkuvasti. Rotu on nykyään erittäin suosittu myös seurakoirana, näyttelykoirana, ja esimerkiksi Espanjassa myös terapiakoirana vanhusten sekä erityistarpeita tarvitsevien lasten seuralaisena. Espanjan rotuyhdistys järjestää espanjanvesikoirille epävirallista taipumuskokeen kaltaista työtestiä. Tämä testi järjestetään kahden päivän aikana. Yhtenä päivänä suoritetaan useita vedessä tapahtuvia kokeita. Näissä testeissä koirat mm. noutavat esineitä vedestä uimalla ja sukeltamalla sekä noutavat hukkuvaa esittävän ihmisen veneeseen. Toisena päivänä suoritetaan maalla useita kokeita, jotka simuloivat aidoissa rodulle ominaisissa työtehtävissä suoritettavia liikkeitä, esimerkiksi esineiden etsintää. Testien ohessa järjestetään myös epävirallinen näyttely. Kaikista osa-alueista lasketaan pisteet yhteen, ja valitaan työtestin paras koira. Tämän testin on tarkoitus painottaa rodunomaisen ulkomuodon tärkeyden lisäksi sitä, että koirien on oltava työkykyisiä rodulle ominaisissa työtehtävissä. Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011 5

Suomessa espanjanvesikoira otetaan pääasiassa seurakoiraksi, mutta rotu soveltuu erinomaisesti myös harrastuskoiraksi. Lähemmin espanjanvesikoiran luonne- ja käyttöominaisuuksia on kuvattu kohdassa 4.2. 2.3 Rodun kehitys Suomessa Espanjanvesikoiria on tuotu Espanjasta Suomeen vuodesta 1992 lähtien, mutta ensimmäiset niistä rekisteröitiin Suomen Kennelliitossa (SKL) vasta vuonna 1994. Ensimmäinen pentue syntyi tammikuussa 1994 Herman s-kenneliin (Leila Ekroth) Espanjaan tehdyn astutusmatkan tuloksena. Ensimmäinen Suomessa rekisteröity pentue on kuitenkin Kin-Sei -kenneliin (Seija Kinnunen-Kangas) helmikuussa 1994 syntynyt pentue, jonka vanhemmat olivat espanjantuontikoiria. Ensimmäisinä vuosina vuotuiset rekisteröintimäärät olivat hyvin pieniä ja kasvattajien jalostusvalinnat pohjautuivat pääosin Ubrique-, Marismeño- ja Bolanio- sekä Casa Aramar -kenneleiden tuontikoiriin. Vuoteen 1998 mennessä kasvatustyönsä aloittivat myös kennelit Boisterous (Leila Rantanen, ensimmäinen pentue rekisteröity vuonna 1994), Herman s (Leila Ekroth, -95), Pevikan (Pertti Vilander ja Seija Lepistö, -95) ja Ay Picaro (Sirpa du Jardin, -97) sekä kennel Zorrazo (Marika Fredrikson, -97). 1990-luvun puolivälissä rotu oli vielä melko tuntematon Suomessa, mutta kasvattajien ja aktiivisten harrastajien sekä erityisesti vuonna 1994 perustetun oman rotuyhdistyksen Vesikoirat ry:n kautta espanjanvesikoira alkoi hiljalleen levitä koiraväen tietoisuuteen. Vuosien 1994 1998 aikana pentueita syntyi yhteensä 26 kpl, jolloin pentuja rekisteröitiin yhteensä 139 kpl. Tuolloin syntyi myös kaikkien aikojen toiseksi suurin pentue Zorrazo-kenneliin, yhteensä kymmenen pentua. Tämä ennätys rikottiin Suomessa vasta vuonna 2005, kun Zorrazo-kenneliin syntyi 11 pennun pentue. Espanjanvesikoirien keskimääräinen pentumäärä on 5 6 pentua pentuetta kohden. Tuontikoiria Espanjasta rekisteröitiin vuosina 1994 1998 yhteensä 20, joista kuusi oli uroksia ja 14 narttua. Vuoteen 1999 asti rekisteröintimäärät pysyivät melko pieninä, alle kymmenen pentuetta vuodessa ja kasvatustoimintansa oli aloittanut yhdeksän kasvattajaa. SKL:n ensimmäinen espanjanvesikoirille myöntämä virallinen titteli oli Voittaja 1994, joka myönnettiin tuontinartulle Curruca de Ubrique. Rodun ensimmäinen Suomen muotovalio oli Boisterous Enrigue vuonna 1997. Virallisia kilpailu-, koe- ja testituloksia espanjanvesikoirat olivat saavuttaneet jo agilitystä, spanielien taipumuskokeesta, metsästyskoirien jäljestämiskokeesta, tottelevaisuuskokeesta, luonnetestistä sekä koiranäyttelystä. 2000-luvulta lähtien rodun kehitys sai uuden vaihteen. Merkittävänä tekijänä tässä oli vuotuisten rekisteröintimäärien selvä kasvu rodun tunnettuuden lisääntyessä. Vuonna 2001 tuonnit ja Suomessa syntyneet pennut yhteenlaskettuna rekisteröitiin jo yhteensä 79 espanjanvesikoiraa. Tuontikoiria saapui Espanjasta ja Belgiasta. Samana vuonna SKL myönsi seuraavat valionarvot ensimmäistä kertaa rodulle: kansainvälinen muotovalio Pancho de la Galea ja aglityvalio Pevikan Pyrstötähti sekä jäljestämisvalio Kiruna del Bolanio. Vuosina 2003 2006 rodun suosio kasvoi edelleen ja vuonna 2005 ylitettiin Suomessa jo tuhannen rekisteröidyn koiran raja. Tuontikoiria rekisteröitiin vuosina 2003 2006 Espanjan lisäksi Belgiasta, Ruotsista, Saksasta ja Alankomaista. Pentueita oli vuoden 2005 lopussa rekisteröity 36 kasvattajalle yhteensä 160 (yhteensä 883 pentua) ja tuontikoiria oli tuotu viidestä maasta 31:ltä eri kasvattajalta yhteensä 147 kpl (72 urosta ja 75 narttua). Vuonna 2006 rodun suosio kasvaa edelleen. Rodun kotimaan jälkeen seuraavaksi suurin koirakanta löytyykin Suomesta. Jo alkuajoista lähtien rodulla on ollut Suomessa osallistumisoikeus spanielien taipumuskokeeseen ja metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen. Rodulla on ollut myös osallistumisoikeus spanielien metsästyskokeeseen, mutta se poistui vuoden 2004 sääntöuudistuksessa. Palveluskoirakoeoikeuksien myöntämisen jälkeen vuonna 2000 rodun harrastusmahdollisuudet laajenivat entisestään. Taulukot 1 3: Espanjanvesikoirien rekisteröinnit vuosina 1994 2006 Taulukoista 1, 2 ja 3 on nähtävissä Suomessa rekisteröityjen espanjanvesikoirien vuotuiset määrät ja rodun suosion nopea kasvu vuodesta 2003. Luvut on jaettu tuontikoiriin ja Suomessa syntyneisiin. Rekisteröintivuodet 1994 1998 on yhdistetty yhdeksi sarakkeeksi taulukossa 1 ja vuoden 2006 rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 348 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Taulukko 1. Rekisteröintivuosi 94-98 99 00 01 02 03 04 05 06 Yht. % Tuonnit: Urokset 6 7 5 5 15 8 10 16 4 76 5,5 Nartut 14 6 3 3 10 9 7 23 8 83 6,0 Tuonnit yhteensä 20 13 8 8 25 17 17 39 12 159 11,5 Suomessa syntyneet: Urokset 75 23 23 41 30 54 89 102 162 599 43,5 Nartut 64 16 24 30 31 59 104 118 174 620 45,0 Suomessa synt. yhteensä 139 39 47 71 61 113 193 220 336 1219 88,5 Rekisteröinnit yhteensä 159 52 55 79 86 130 210 259 348 1378 100,0 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin pentue 20.11.2006. Taulukko 2. Taulukko 3. 400 350 300 250 200 150 100 50 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 375 350 325 300 275 250 225 200 175 150 125 100 75 50 25 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Rekisteröinnit yht. Suomessa syntyneet Tuonnit Suomessa syntyneet pennut 6 Vesikoirat ry

2.4 Rodun kehitys muissa maissa 2.4.1 Rodun kotimaa Vaikka on epäselvää miten rotu on alun perin rantautunut kotimaahansa, sillä on ollut yksilömäärältään vankka asema Espanjassa viimeisintään jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Rotu oli saavuttanut pysyvästi suosionsa työmiesten keskuudessa monipuolisena käyttökoirana. Viralliset rekisteröintitiedot eivät kuitenkaan ulotu pidemmälle kuin 1980-luvun alkupuolelle, jolloin rodun kotimaan rotuyhdistys perustettiin. 1970-luvun lopulla pieni ryhmä ihmisiä alkoi miettiä laajempaa käyttöä rodulle, joka oli yleinen Etelä-Espanjassa, mutta muualla Espanjassa suhteellisen tuntematon. Santiago Montesinos alkoi viedä eteenpäin rodun tunnettavuutta, ja perusti rodulle oman rotuyhdistyksen, Asociación Española del Perro de Aguas Españolin vuonna 1980, ollen samalla myös tämän yhdistyksen puheenjohtaja. Useiden vuosien työskentelyn jälkeen Espanjan Kennelliitto hyväksyi rodun viralliseksi 1985. FCI hyväksyi rodun viralliseksi 1990-luvun lopulla. Rotumääritelmää on muutettu pariin kertaan koirien koon ja värin suhteen ennen lopullista FCI:n virallistamista. Santiago Montesinoksen seuraaja ja rotuaktivisti oli Antonio García Pérez, joka on jo pitkään johtanut Espanjan rotukerhoa. Maaliskuussa 1985 Madridin kansainvälisessä näyttelyssä tuotiin esille 45 koiraa (lähinnä Etelä-Andalusiasta, ja vain muutama pohjoisesta) tarkoituksena päästä viralliseen rekisteriin. Näistä koirista 38 koiraa hyväksyttiin rekisteriin ja virallisen kasvatustyön pohjaksi. 38 ensimmäisestä rotuun otetusta koira nimeltä Trini saavutti ensimmäisenä Espanjan muotovalion arvon vuonna 1986. Muita ensimmäisiä virallisia Espanjan muotovalioita olivat Manolo ja Márquez- Chocolate sekä Mori (valionarvo myönnetty vuonna 1987), Moro de Ubrique ja Rubialinda (1988) sekä Dila ja Teddy (1989). Nämä ovat koiria, jotka löytyvät hyvin monen suomalaisen espanjanvesikoiran sukutaulusta. Espanjan Kennelliiton hyväksynnän ja FCI:n virallistamisen välissä rodun pariin tuli uusia kasvattajia ja harrastajia, ja rotu saavutti nopeasti suuren suosion Taulukko 4: FCI 8, sektio 3, vesikoirat rekisteröinnit Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sekä espanjan- ja portugalinvesikoirien rekisteröinnit kotimaissaan ja portugalinvesikoirien rekisteröinnit USA:ssa vuosina 2000 2005. Taulukosta on nähtävissä vesikoirat-sektion (FCI 8, sektio 3) rekisteröintejä eri maissa vuosina 2000 2005. Suomen, Ruotsin ja Norjan rekisteröinnit yhteenlaskettuina lukumäärällisesti suurin rotu on lagotto romagnolo ja harvinaisin on amerikanvesispanieli. Rekisteröintivuosi / 00 01 02 03 04 05 Yht. Rotu Amerikanvesispanieli Suomi 0 0 0 0 0 1 1 Ruotsi 0 0 0 0 0 0 0 Norja 0 0 0 0 0 0 0 Barbet Suomi 0 0 1 2 6 7 16 Ruotsi 0 1 0 0 2 17 20 Norja 0 0 0 0 0 0 0 Espanjanvesikoira Suomi 55 79 86 130 210 259 819 Ruotsi 27 55 51 71 93 121 418 Norja 0 0 0 15 18 11 44 Espanja 838 746 917 806 1011 1028 5346 Irlanninvesispanieli Suomi 8 10 18 13 5 18 72 Ruotsi 11 2 16 24 0 13 66 Norja 0 0 0 0 0 2 2 Lagotto romagnolo Suomi 14 75 72 127 166 188 642 Ruotsi 127 215 236 323 396 587 1884 Norja 8 6 19 30 48 62 173 Portugalinvesikoira Suomi 82 93 122 61 129 88 575 Ruotsi 40 84 138 160 163 172 757 Norja 11 32 23 31 38 64 199 Portugali 167 199 90 105 101 104 766 USA 1023 1098 1302 1362 1535 1412 7732 Wetterhoun Suomi 0 1 0 1 0 0 2 Ruotsi 0 0 0 0 0 0 0 Norja 0 0 1 9 0 0 10 Lähteet: Koiramme-lehti 1-2/06, Hundsport-lehti 1-2/06 ja NKK:n, RSCE:n ja CPC:n Internet-sivut sekä portugalinvesikoiraharrastajat USA:ssa. Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011 7

hyvin monenlaiseen työhön ja harrastukseen sopivan luonteensa vuoksi. Koiria kirjattiin Espanjalaisten rotujen rekisteriin yhä enemmän, ja lopulta rotu oli eniten rekisteröity espanjalainen rotu Espanjassa. Rekisteröintimäärät ovat olleet vuotuisessa kasvussa ja vuonna 2005 rodun kotimaassa rekisteröitiin yhteensä 1028 espanjanvesikoiraa. Kasvattajia löytyy kymmeniä, joista rekisteröintimäärältään ylivoimaisesti vahvin asema on ollut Ubrique-kennelillä (Antonio García Pérez). Nykyään Espanjassa on yli 10 000 rekisteröityä espanjanvesikoiraa, ja ainakin sama määrä koiria ilman virallisia papereita. Määrällisesti Espanjassa on siis paljon rodun edustajia. Ongelmina kuitenkin on ollut jo rodun alkuajoista lähtien terveystutkimustulosten puuttuminen, korkeat sukusiitosasteet sekä matadorijalostus. Rotukirjat eivät ole enää avoinna, joten paperittomien koirien saanti rekisteriin ei ole niin helppoa kuin ennen. Rotuunottotilaisuuksia on kuitenkin vielä mahdollista järjestää rotukerhon anomuksesta Espanjan Kennelliiton luvalla. Alkuaikoina rodussa esiintyi useita erilaisia tyyppejä. Pohjois-Espanjasta löytyi korkeajalkaisempia ja neliömäisempiä koiria, jotka toimivat pääasiassa kalastajien apulaisina. Koirien alkuperäinen pääväri on valkoinen eri sävyissään, sillä sen sanotaan erottuvan parhaiten Biskajanlahdelle tyypillisestä harmaansinisestä vedestä. Etelästä löytyi useampaakin erilaista linjaa. Etelä-Espanjan, erityisesti rämealueen, matalat ruskeasävyiset metsästys- ja paimenkoirat, jotka ovat selvästi korkeuttaan pidempiä, sekä eteläisten vuoristoalueiden nykyistä rotumääritelmää huomattavasti isompi ja raskaampi paimenkoirana käytetty linja. Näitä linjoja on myös aikoinaan nimetty, ja mm. Sierra-linjaisiksi kutsuttiin vuoristoissa eläviä koiria, jonka edustajilla oli yleensä enemmän pohjavillaa turkissaan kuin muissa linjoissa. Marismeño-linjaiset koirat omasivat yleensä ruskeasävyisen, selkeän naruturkin, ja ne olivat pääosin kalastajien sekä metsästäjien käytössä Etelä-Espanjan rämealueilla (espanjaksi marismeño). Nykyään nämä linjat ovat sekoittuneet keskenään, ja puhtaasti jotakin tiettyä vanhaa linjaa tai tyyppiä omaavaa koiraa on lähes mahdotonta löytää. 2.4.2 Pohjoismaat Pohjoismaissa vahvin espanjanvesikoirakanta on Suomessa. Rotu on hiljalleen kasvamassa myös Ruotsissa. Ensimmäiset koirat tulivat Ruotsiin hieman Suomea myöhemmin, mutta vasta 2000-luvulla rekisteröintimäärät lähtivät nousuun ja aivan viimevuosina kasvuvauhti on ollut kiihtyvää. Samoihin aikoihin espanjanvesikoiran kanssa Ruotsiin kotiutui myös lagotto romagnolo, jonka rekisteröintimäärät lähtivät hyvin pian nopeaan kasvuun ja nykyään lagotto romagnolo on Ruotsissa huomattavasti suositumpi rotu kuin espanjanvesikoira Suomessa. Ruotsin rotukerhon nimi on Svenska Perro de Agua Español klubben. Muissa pohjoismaissa espanjanvesikoiria on huomattavasti vähemmän. Ks. taulukko 4. 2.4.3 Eurooppa Rodun kotimaata sekä Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta espanjanvesikoira on muissa Euroopan maissa harvinainen rotu. Pientä jalansijaa on saavutettu mm. Alankomaissa, Belgiassa ja Saksassa ja näistä maista on myös tuotu Suomeen uutta jalostusmateriaalia. Englantiin ensimmäiset koirat tuotiin 1990-luvulla ja rotu kuuluu The Kennel Clubin Gundog-ryhmään. Itä-Euroopan maissa rotua esiintyy vielä vähemmän. Kuitenkin rotu on 2000-luvulta lähtien hitaasti levittäytymässä koko Eurooppaan ja esim. Suomesta on viety muualle Eurooppaan jo parisenkymmentä koiraa. Keski-Euroopassa toimivat ainakin seuraavat rotukerhot: Perro De Agua Español Club België vzw (Belgia), Perro De Agua Español Club Nederland (Alankomaat) ja Club du Barbet du Lagotto et autres Chien d Eau (Ranska). 2.4.4 Yhdysvallat Ensimmäiset espanjanvesikoirat tuotiin Yhdysvaltoihin 1990-luvun lopulla Englannista, Belgiasta ja Espanjasta. Myös Suomesta on viety ainakin yksi uros USA:han ja suomalaisen uroksen pakastespermalla syntyi pentue keväällä 2006 Ariosa-kenneliin (Lisa Harper). United Kennel Club, Inc. (UKC) hyväksyi rodun 1.1.2001 Gun Dogs -ryhmäänsä (UKC:n rotumääritelmä) ja American Rare Breed Association (ARBA) rekisteröi koiria Sporting-ryhmäänsä (FCI:n rotumääritelmä). Espanjanvesikoira kuuluu myös American Kennel Clubin (AKC) Foundation Stock Service (FSS) -ohjelman rotuihin, mutta AKC ei rekisteröi rotua. Merkittävimmät rotukerhot ovat Spanish Water Dog Club, Inc. ja Spanish Water Dog Club of America, Inc. 8 Vesikoirat ry

3 JÄRJESTÖORGANISAATIO 3.1 Rotujärjestö Espanjanvesikoirien rotujärjestö on ollut vuoden 1994 ensirekisteröinnistä alkaen Suomen Spanieliliitto Finlands Spanielförbund ry (SSL). Vuonna 1964 perustettu SSL on Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben ry:n (SKL) alainen yhdistys ja toimii maanlaajuisesti. SSL:n jäseninä ovat spanieli- ja vesikoirarotuja harrastavat rotuyhdistykset ja rotua harrastavat yhdistykset sekä alueelliset spanielikerhot. SSL:n alaisia rotuja on 15 ja jäsenyhdistyksiä sillä oli v. 2006 alussa 19. SSL:llä ei ole lainkaan henkilöjäseniä, vaan siihen kuulutaan jäsenyhdistysten kautta. SSL:n tehtävänä on edistää alaistensa rotujen käyttöä, harrastusta ja jalostusta, sekä tehdä rotujaan tunnetuksi. SSL järjestää mm. erikoisnäyttelyitä ja mestaruuskisoja alaisilleen roduille, kesäpäiviä jäsenilleen, sekä julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Spanieli-jäsenlehteä. SSL:n tehtäviin kuuluu myös ulkomuoto- ja koetuomarikoulutus, sekä jäsenyhdistysten toimihenkilöiden koulutus ja ohjaus, sekä olla yhdyssiteenä Suomen Kennelliittoon. Ks. liite 1. LIITE 1: Suomen Spanieliliitto Finlands Spanielförbund ry:n säännöt 3.2 Rotua harrastava yhdistys 3.2.1 Rotuyhdistyksestä rotua harrastavaksi yhdistykseksi Toukokuussa 1994 Leila Ekroth, Taru Hentola ja Sirpa du Jardin kokoontuivat Järvenpäässä allekirjoittamaan Vesikoirat-nimisen yhdistyksen perustamiskirjan. Yhdistyksen tarkoituksena oli toimia portugalin- ja espanjanvesikoirien rotua harrastavana yhdistyksenä Suomessa, sekä koota yhteen rotujen kasvattajat ja näistä roduista kiinnostuneet henkilöt maanlaajuisesti. Kesäkuussa 1994 pidettiin seitsemän espanjan- ja portugalinvesikoiraharrastajan voimin ensimmäinen yleiskokous, jossa päätettiin mm. ilmoittaa yhdistys yhdistysrekisteriin ja anoa SSL:n jäsenyyttä. Vesikoirat ry rekisteröitiin yhdistysrekisteriin 14.12.1995 rekisterinumerolla 165.065 kotipaikkanaan Helsinki ja sille annettiin 31.3.2003 Y-tunnus 1822107-1. Ks. liite 2. Vesikoirat ry on ollut SSL:n jäsenyhdistys vuodesta 1996 lähtien: ensin SKL:n rotuyhdistyksenä ja 17.7.2003 alkaen rotua harrastavana yhdistyksenä. Suuria muutoksia vaihdoksesta ei seurannut, sillä rotua harrastavan yhdistyksen ohjesäännön mukainen toiminta oli tullut tutuksi vuosien saatossa. Osa toiminnoista oli ollut yhdistyksen vastuulla perustamisesta lähtien (kerhon yleinen toiminta, oman toiminnan rahoitus, koti- ja ulkomaisten yhteyksien ylläpitäminen), niistä oli vastattu SSL:n suostumuksella (jalostuksen ohjaus) tai niitä oli hoidettu yhteistyössä SSL:n kanssa tai sen avustuksella (tuomarikoulutus, rodun edustus, koulutus-, näyttely- ja koetoiminta). Ks. liite 3. Vesikoirat ry on lisäksi Helsingin seudun kennelpiiri ry:n (HSKP) ja Suomen Palveluskoiraliitto ry:n (SPKL) jäsen. Yhdistys kannustaa kasvattajia noudattamaan rotumääritelmiä ulkomuodon ja etenkin luonteen ja käyttöomaisuuksien osalta sekä tekee kaiken voitavansa rotujen kehittämiseksi ja pitämiseksi korkeatasoisina. Se tukee ja kannustaa jäseniään näyttely-, koe- ja kilpailutoimintaan. Vesikoirat ry julkaisee Vesipostijäsenlehteä ja vuosikirjaa kummallekin rodulle sekä ylläpitää kotisivujaan. LIITE 2: Vesikoirat ry:n säännöt LIITE 3: Rotua harrastavan yhdistyksen ohjesääntö jäseniä oli 572 ja perhejäseniä 47. Yhdistyksellä ei ollut kunnia- tai nuorisojäseniä vuoden 2006 lopussa. Taulukko 5: Vesikoirat ry:n varsinaiset jäsenet vuosina 1999 2006 Taulukosta on nähtävissä Vesikoirat ry:n varsinaisten jäsenten määrän kehitys ajalla 31.12.1999 31.12.2006. Jäsenmäärän nousu on verrannollinen espanjanvesikoirien rekisteröintimäärän kasvuun. Vuosi 99 00 01 02 03 04 05 06 Varsinaiset jäsenet 31.12. 100 125 210 300 350 450 520 572 Lähde: SKL-FKK:n toimintailmoitus 3.2.3 Organisaatio 3.2.3.1 Hallitus ja toimihenkilöt Yhdistyksen asioita hoitaa hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja neljä muuta jäsentä. Hallitukseen pyritään valitsemaan tasapuolisesti portugalin- ja espanjanvesikoirarotujen harrastajia. Syyskokous valitsee vuosittain puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, muista jäsenistä yksi on vuosittain erovuorossa. Kevätkokous päättää tarpeellisista edustuksista. Hallitus on päätösvaltainen, kun puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan lisäksi kaksi jäsentä on läsnä. Yhdistyksen nimen kirjoittaa puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja sihteeri kaksi yhdessä sekä rahastonhoitaja yksin. Hallitus valitsee sihteerin ja rahastonhoitajan sekä muut tarpeelliseksi katsomansa toimihenkilöt ja määrää heidän tehtävänsä. 3.2.3.2 Toimikunnat Espanjan- ja portugalinvesikoirien yhteinen jalostustoimikunta on SSL:n alainen toimikunta. Vesikoirat ry:n syyskokous valitsee jalostustoimikuntaan neljä jalostusneuvojaa, joista kaksi edustaa espanjan- ja kaksi portugalinvesikoiria. Jalostustoimikunnan kokoonpanon vahvistaa SSL:n yleiskokous. Jalostusneuvojien toimikausi on neljä kalenterivuotta siten, että erovuoroisena on vuorovuosina espanjan- tai portugalinvesikoirien edustaja. Jalostustoimikunta valitsee pentuvälittäjät, toiminta- ja vuosikirjasihteerit. Lehtitoimikunta toimittaa yhdistyksen n. neljä kertaa vuodessa ilmestyvää jäsenlehteä. Vesiposti-lehdessä on vesikoiramaisia kertomuksia, yleistä koiratietoutta, sekä näyttely-, koe- ja tutkimustuloksia. Kotisivutoimikunta ylläpitää yhdistyksen Internetsivuja osoitteessa www.vesikoirat.fi. Kotisivuilla tiedotetaan yhdistyksen asioista ja tapahtumista, jaetaan rotutietoutta ja julkaistaan erilaisia tuloksia. 3.2.4 Alueellinen toiminta Alueellinen toiminta alkoi vuonna 2003, jolloin nimettiin ensimmäiset alueelliset yhteyshenkilöt. Heidän puoleensa voi kääntyä kaikissa espanjan- ja portugalinvesikoiria koskevissa asioissa. Heidän tehtävänään on jakaa tietoa roduista niin omistajille kuin muillekin kiinnostuneille. Yhteyshenkilöt järjestävät omien resurssiensa mukaisesti paikallisia tapaamisia ja ohjaavat koulutuksista kiinnostuneet paikallisiin koulutustoimintoihin. Alueellisten yhteyshenkilöiden tiedot julkaistaan yhdistyksen jäsenlehdessä. Yhdistyksen kotivisuilla on yhteystietojen lisäksi tietoa alueellisista tapahtumisista. 3.2.2 Jäsenmäärä Vesikoirat ry:hyn voi kuulua varsinaisena jäsenenä, perhejäsenenä, nuorisojäsenenä tai kunniajäsenenä. Vesikoirat ry:n varsinaisten jäsenten määrä oli vuoden 1999 loppuun mennessä noussut 100:aan. Vuoden 2006 lopussa varsinaisia Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011 9

4 NYKYTILANNE 4.1 Populaation nykytilanne 4.1.1 Populaation koko ja rakenne Espanjanvesikoiran tiedot on kerätty vuosilta 1994 2006 (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Tänä aikana Suomessa on rekisteröity 1378 espanjanvesikoiraa (vuosina 1994 2005 yhteensä 1030 ja vuonna 2006 348 koiraa). Näihin luetaan sekä Suomessa syntyneet (1219 kpl) että ulkomailta tuodut ja Suomeen rekisteröidyt koirat (159 kpl). Tuontikoirista 76 on uroksia ja 83 narttuja. Tuontikoirien osuus kaikista rekisteröinneistä on 11,5 %. Ensimmäiset rekisteröidyt espanjanvesikoirapentueet (2 kpl) syntyivät vuonna 1994. Pentueita on rekisteröity vuoden 2006 loppuun mennessä 217 kappaletta, joista vuonna 2006 57 kappaletta. Pentuja on keskimäärin syntynyt 5,6 pentua/pentue. Vuosina 2004 ja 2005 espanjanvesikoiria kasvatti keskimäärin 18 kasvattajaa/vuosi ja vuonna 2006 pentueita rekisteröitiin 28 kasvattajalle. Vuoden 2006 rekisteröinnit mukaan lukien pentuja on rekisteröity yhteensä 45 kasvattajalle. Ks. liite 4. Taulukko 6: Espanjanvesikoirien rekisteröinnit vuosina 1994 2006 Taulukosta on nähtävissä Suomessa rekisteröityjen espanjanvesikoirien vuotuiset määrät. Luvut on jaettu tuontikoiriin ja Suomessa syntyneisiin sekä pentueja kasvattajamääriin. Rekisteröintivuodet 1994 1998 on yhdistetty yhdeksi sarakkeeksi ja vuoden 2006 rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 348 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Rekisteröintivuosi 94-98 99 00 01 02 03 04 05 06 Yht. % Tuonnit: Urokset 6 7 5 5 15 8 10 16 4 76 5,5 Nartut 14 6 3 3 10 9 7 23 8 83 6,0 Tuonnit yhteensä 20 13 8 8 25 17 17 39 12 159 11,5 Suomessa syntyneet: Urokset 75 23 23 41 30 54 89 102 162 599 43,5 Nartut 64 16 24 30 31 59 104 118 174 620 45,0 Suomessa synt. yhteensä 139 39 47 71 61 113 193 220 336 1219 88,5 Rekisteröinnit yhteensä 159 52 55 79 86 130 210 259 348 1378 100,0 Pentueita 26 7 9 14 13 21 34 36 57 217 Pentueessa ka. pentuja 5,3 5,6 5,2 5,1 4,7 5,4 5,7 6,1 5,9 5,6 Kasvattajat 8 5 5 9 9 12 16 20 28 45 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin pentue 20.11.2006. Suomessa syntyneiden espanjanvesikoirien rekisteröintimäärät ovat olleet jatkuvassa kasvussa ja vuodesta 2002 kasvu on ollut erityisen nopeaa. Vuonna 2006 Suomessa rekisteröitiin 348 espanjanvesikoiraa. Vertailun vuoksi todettakoon, että rodun kotimaassa Espanjassa koiria rekisteröitiin reilu tuhat yksilöä vuonna 2005. Vuonna 2005 espanjanvesikoira oli Suomessa 45. sijalla listalla, jossa vertailtiin eri rotujen vuotuisia rekisteröintimääriä ja vuonna 2006 rotu oli noussut jo sijalle 32. Myös tuontikoirien rekisteröintimäärät ovat keskimäärin olleet kasvussa; varsinaiset rekisteröintihuiput saavutettiin vuosina 2002 (25 koiraa) ja 2005 (39 koiraa). Kaikista tuoduista uroksista 53 koiraa eli 69,7 % on käytetty jalostuksessa. Kaikista tuoduista nartuista 47 koiraa eli 56,6 % on käytetty jalostuksessa. 93,1 % espanjanvesikoirista on tuotu Espanjasta, yhteensä 27 eri kasvattajalta. Lisäksi muutamia koiria on tuotu Alankomaista, Belgiasta ja Ruotsista sekä Saksasta. Ks. liite 5. LIITE 4: Suomessa syntyneiden pentueiden rekisteröinnit kasvattajittain v.1994 2006. LIITE 5: Tuonnit kasvattajittain v.1994 2006. 4.1.2 Tehollinen populaatiokoko Rotu tulisi säilyttää geneettisesti mahdollisimman monimuotoisena. Tähän vaikuttavat keskeisesti jalostukseen käytettävien koirien väliset sukulaisuussuhteet sekä se, miten paljon kutakin yksilöä käytetään jalostukseen. Erityisesti tämä koskee uroksia, sillä yksittäistä urosta voidaan teoriassa käyttää lukemattomia kertoja, kun taas nartun jalostuskäyttö on rajallinen. Suosittuja uroksia ei tule käyttää jalostuksessa liikaa (matadorijalostus), jotta yksittäisen jalostusyksilön perimän osuus ei kasva kohtuuttoman suureksi. Rodun geneettisen monimuotoisuuden kannalta olisi tärkeää, että jalostukselliset perusvaatimukset täyttäviä yksilöitä käytettäisiin tasaisesti, tämä koskee sekä uroksia että narttuja. Tämän mittaamiseen käytetään ns. tehollista populaatiokokoa, joka käytännössä kertoo, kuinka laaja tai kapea jalostuspohja on, ja vaikuttaa suoraan rodun sukusiitosasteeseen sekä geenipoolin monimuotoisuuteen. Kun rodun kanta on pieni, on myös tehollinen populaatiokoko automaattisesti pieni, jolloin rodun geenipooli on luonnollisesti kapea. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että tehollisen populaatiokoon ollessa alle 100 tämän kannan tilaa pidetään geneettisesti hyvin haavoittuvaisena. Koon ollessa alle 50 pidetään kannan tilaa erittäin haavoittuvaisena. Kannan kasvu nostattaa tehollista populaatiokokoa, mutta vain silloin kun jalostukseen käytetään riittävän laajaa koirakantaa, tasapuolisesti sekä uroksia että narttuja. Kapea jalostuskanta johtaa sukulaisuussuhteiden lisääntymiseen ja sitä kautta pakostakin sukulaisten parittamiseen. Pienessä rodussa on sattumasta kiinni, mitkä alleelit siirtyvät seuraaville sukupolville. Tällöin tapahtuu helposti ns. geenien fiksoitumista, jolloin tietystä geenistä jää rotuun jäljelle vain yksi alleeli. Alleelien häviämisnopeus riippuu tehollisesta populaatiokoosta. Mitä pienempi tehollinen populaatiokoko on, sitä nopeammin alleelit häviävät populaatiosta. Pienessä rodussa (alle 1000 koiraa) rodun koko geenivarastoa ei pystytä säilyttämään, vaikka käytetyt jalostusvalinnat olisivat mahdollisimman ulkosiittoisia, vaan geenien eri versioita katoaa kannasta väkisinkin, lopullisesti. Tehollinen kannankoko kuvaa siis koko geenipohjan laajuutta. Mitä pienempi tehollinen populaatio on, sitä nopeammin keskimääräinen sukusiitosaste kasvaa ja samalla geneettinen monimuotoisuus pienenee. Tehollista kannankokoa laskettaessa käytetään tavallisimmin kaavaa Ne=4*Nm*Nf/(Nm+Nf). Nm on siitokseen käytettyjen urosten ja Nf narttujen lukumäärä ja Ne tehollinen populaatiokoko. Tämä kaava kuvaa ideaalipopulaatiota ja antaa huomattavia yliarvioita, mutta sen perusteella voidaan todeta kehityssuunta. (Ideaalipopulaatiossa ei ole päällekkäisiä sukupolvia, narttuja ja uroksia on yhtä paljon, koira tekee jälkeläisiä vain kerran ja jokaista narttua ja urosta kohden syntyy yksi uros- ja narttujälkeläinen.) Kaavassa ei oteta huomioon jalostukseen käytettyjen koirien keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Koirien ollessa sukulaisia keskenään tehollinen populaatiokoko on todellisuudessa huomattavasti pienempi kuin kaava antaa olettaa. Espanjanvesikoirilla tehollinen populaatiokoko on ollut tasaisessa kasvussa, mikä on tietenkin hyvä asia. Luku on kuitenkin vielä pieni, mikä johtuu pitkälti rodun koirakannan pienuudesta. Taulukossa 7 on ilmoitettu ns. ihannepopulaatio, mikä tarkoittaa ideaalitilannetta, jossa jalostukseen käytettävistä koirista jokaista urosta ja narttua käytetään vain kerran (mahdollisimman laaja geenimateriaali). Näin ollen ihannepopulaatio on aina 2x pentuemäärä. Tehollinen populaatiokoko siis kertoo, kuinka montaa jalostusyksilöä on todellisuudessa käytetty. Kun samaa urosta käytetään usealle eri nartulle, tehollisen populaatiokoon osuus ihannepopulaatiosta pienenee. Todellisuudessa urosten (ja narttujen) ollessa sukua keskenään on jalostusmateriaali geneettisesti suppeampi kuin mitä tehollinen populaatiokoko antaa ymmärtää. Siksi sitä voidaankin pitää vain suuntaa näyttävänä, joskin se on hyvä apuväline rodun jalostusmateriaalin monipuolisuutta mitattaessa. Ks. taulukot 7, 8, 9 ja 10. 10 Vesikoirat ry

Taulukot 7 8: Tehollinen populaatio vuosina 1994 2006 Alla olevista kaavioista on nähtävissä tehollisen populaation kehitys vuosittain. Taulukossa 7 on tehollinen populaatio ensin rekisteröintivuosittain ja sitten syntymävuoden mukaan viiden vuoden liukuvissa jaksoissa. Rekisteröintivuodet 1994 1998 on yhdistetty yhdeksi vuodeksi ja vuoden 2006 Suomessa syntyneiden pentueiden lukumäärä on tarkasteluhetkellä 57 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Taulukko 7. Rekisteröintivuosi 94-98 99 00 01 02 03 04 05 06 Pentuemäärä 26 7 9 14 13 21 34 36 57 Lisääntyvien urosten määrä (Nm) 12 7 7 12 10 18 25 27 44 Lisääntyvien narttujen määrä (Nf) 16 7 8 13 13 21 33 36 57 Tehollinen populaatiokoko (Ne) 27 14 15 25 23 39 57 62 99 Ihannepopulaatio 52 14 18 28 26 42 68 72 114 Tehollisen populaatiokoon osuus ihannepopulaatiosta % 52,7 100,0 83,0 89,1 87,0 92,3 83,7 85,7 87,1 Syntymävuosi 94-98 95-99 96-00 97-01 98-02 99-03 00-04 01-05 02-06 Pentuemäärä 28 31 38 46 52 66 91 118 162 Lisääntyvien urosten määrä (Nm) 13 16 20 29 35 45 55 64 83 Lisääntyvien narttujen määrä (Nf) 17 21 26 32 38 44 64 91 120 Tehollinen populaatiokoko (Ne) 29 36 45 61 73 89 118 150 196 Ihannepopulaatio 56 62 76 92 104 132 182 236 324 Tehollisen populaatiokoon osuus ihannepopulaatiosta % 52,6 58,6 59,5 66,1 70,1 67,4 65,0 63,7 60,6 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin pentue 20.11.2006. Taulukko 8. 120 100 80 60 40 20 0 94-98 99 00 01 02 03 04 05 06 Lisääntyvien urosten määrä (Nm) Tehollinen populaatiokoko (Ne) Lisääntyvien narttujen määrä (Nf) Ihannepopulaatio Taulukko 9: Rekisteröinnit ja tehollinen populaatio vuosina 1994 2006 Alla oleva kuvaaja esittää tehollisen populaation suhteessa rekisteröintimäärään vuosina 1994 2006. Rekisteröintivuodet 1994 1998 on yhdistetty yhdeksi vuodeksi ja vuoden 2006 rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 348 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). 400 350 300 250 200 150 100 50 0 94-98 99 00 01 02 03 04 05 06 Rekisteröinit Tehollinen populaatiokoko (Ne) Taulukko 10: Rekisteröinnit ja lisääntyvät koirat vuosina 1994 2006 Alla oleva kuvaaja esittää lisääntyneet nartut ja urokset suhteessa rekisteröintimäärään vuosina 1994 2006. Lisääntyvien urosten kokonaismäärä on pienempi kuin lisääntyvien narttujen. Rekisteröintivuodet 1994 1998 on yhdistetty yhdeksi vuodeksi ja vuoden 2006 rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 348 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). 400 350 300 250 200 150 100 50 0 94-98 99 00 01 02 03 04 05 06 4.1.3 Sukusiitos Rekisteröinnit Lisääntyvät nartut Lisääntyvät urokset Yksilö saa aina puolet geeneistään isältä ja puolet emältä. Sukulaisuussuhde kertoo, kuinka paljon kahden eri yksilön välillä on yhteisiä geenejä. Vanhemman ja jälkeläisen välillä sukulaisuussuhde on aina 50 %, samoin täyssisarten. Hypättäessä seuraavaan sukupolveen sukulaisuussuhde puolittuu. Ks. taulukko 11. Taulukko 11: Vanhempien keskinäisten sukulaisuussuhteiden yhteys sukusiitosasteeseen jälkeläisillä Tästä taulukosta käy ilmi vanhempien keskinäisten sukulaisuussuhteiden yhteys sukusiitosasteeseen jälkeläisillä. Yksilön sukusiitosaste on siis suoraan kytkennässä vanhempien sukulaisuussuhteeseen ollen tästä aina puolet. Sukulaisuus- Jälkeläisten Vanhemmat suhde % sukusiitosaste % Äiti poika 50 25 Isä tytär 50 25 Täyssisarukset 50 25 Puolisisarukset 25 12,5 Isovanhempi pentu 25 12,5 Serkukset 12,5 6,25 Sukusiitosaste ilmaisee niiden geenien alleelien keskimääräisen osuuden yksilön genomissa, jotka koira on saanut sekä isältään että emältään, ts. yksilö on saanut saman alleelin tuplasti. Tällaisessa tilanteessa yksilöllä on vähintään yksi kantavanhempi, joka esiintyy sekä isän että emän sukutaulussa. Mitä useampia yhteisiä kantakoiria sukutaulusta löytyy ja mitä läheisempää sukua nämä ovat tarkasteltavalle yksilölle, sitä korkeampi sukusiitosaste on. Sukusiitoksessa yksilö saa siis saman alleelin sekä isältään että äidiltään ja on tällöin tämän geenin suhteen homotsygootti. Korkea sukusiitos tarkoittaa populaatiossa myös korkeaa homotsygotia-astetta, joka käytännössä johtaa piilevien ominaisuuksien (esim. sairaudet) esille tuloon ja yleistymiseen sekä samalla geenipoolin kaventumiseen. Yksilötasolla korkea sukusiitosaste johtaa vastustuskyvyn heikkenemiseen ja pahimmillaan elin- ja lisääntymiskyvyn huonontumiseen. Serkusparitusta pidetään rajana lähisukuisten koirien yhdistämiselle, tällöin sukusiitosaste on 6,25 %. Espanjanvesikoiralla tähän tulisi kiinnittää erityistä Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011 11

huomiota, sillä kanta on hyvin pieni ja suuri osa koirista on keskenään sukua toisilleen. Esimerkiksi yksittäisten koirien liiallista jalostuskäyttöä ja samojen yhdistelmien uusintaa sekä lähisukuisten koirien yhdistämistä tulisi ehdottomasti välttää. Pahimmillaan joidenkin yksittäisten pentueiden sukusiitosasteet ovat kohonneet 40 %:in asti (pentue synt. 6/01). Vielä keskeisempää olisi seurata sukusiitosasteiden kehitystä populaatiotasolla, jolloin sukusiitosaste ei saisi olla yli 1 2 %. Espanjanvesikoiralla koko populaation sukusiitosaste on kuitenkin huolestuttavan korkea, tällä hetkellä 3,02 (tilanne 12/06). On lisäksi huomattava, että espanjanvesikoiran sukusiitosprosentit varsinkaan rodun varhaisina vuosina Suomessa eivät ole täysin vertailukelpoisia muiden rotujen sukusiitosasteiden kanssa. Tämä johtuu siitä, että koirien sukutauluissa on virallisestikin tuntemattomia koiria silloin, kun jokin kantakoira on otettu rotuun. On siis mahdollista, että koiran sukupuuhun kätkeytyy sellaisia sukulaisuussuhteita, jotka eivät näy sukutaulusta. Myös SKL:n jalostustietojärjestelmä on espanjanvesikoiran osalta puutteellinen, koska kaikista tuontikoirista (ja edelleen näiden jälkeläisistä) ei järjestelmässä ylipäätään ole täydellisiä polveutumistietoja. Lisää ongelmia aiheuttaa se, että vanhoista espanjalaisista koirista on käytetty kahta tai jopa kolmea eri tavalla rakennettua rekisterinumeroa, jolloin tämä koira voi esiintyä jopa samassa sukutaulussa eri numeroilla, eri koirana. Todelliset sukusiitosasteet lienevät näistä syistä tässä esitettyjä korkeampia. Ks. taulukko 12. Sukusiitosasteiden tarkempi käsittely on jätetty pois tästä jalostuksentavoiteohjelmasta näiden ongelmien vuoksi, sillä ne estävät todenperäisen vertailun yksilö- ja populaatiotasolla. Ongelma poistunee kuitenkin ajan oloon, kun yhä suurempi osa vuotuisista pentueista syntyy jo usean polven suomalaisille espanjanvesikoirille ja SKL saa korjattua päällekkäisyydet KoiraNetissä 4.1.4 Jalostuspohja ja siitosmateriaali Espanjanvesikoiran jalostuspohjaa voidaan fenotyypiltään pitää melko heterogeenisenä. Luonteiden, terveyden ja ulkomuodon suhteen yksilöiden välillä on huomattavia eroja. Kuitenkin rodun suhteellisen korkea sukusiitosaste todistaa rodun olevan geneettisesti melko kapea ja yhtenäinen. Sillä vaikka pelkästään sisarustenkin erot saattavat olla pentueen sisällä hyvinkin silmäänpistäviä, tulee rotua kuitenkin tarkastella populaatiotasolla kokonaisuuden hahmottamiseksi. Jalostukseen tulisi aina käyttää koiria, jotka ovat jalostusarvoltaan rodun keskitasoa parempia. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota urosten valintaan. Jalostusarvoa mitatessa tulee koiran ominaisuuksia tarkastella kolmella eri tasolla. Ensinnäkin tulee huomioida mahdollisimman kattavasti yksilön sukulaiset (vanhemmat, sisarukset jne.) ja näiden jalostusarvot. Toiseksi tulee tietenkin arvioida yksilön omat tulokset sekä kolmantena vaiheena jo mahdollisesti syntyneiden jälkeläisten taso eli nk. jälkeläisnäyttö. Koiran ilmiasussa osa ominaisuuksista on koiran jalostusarvoa mitatessa luotettavampia, kuin toiset. Tämä riippuu ominaisuuden periytyvyysasteesta. Mikäli periytyvyysaste on 0.1 0.3, voidaan sitä jo pitää melko luotettavana, 0.3 0.6 hyvin luotettavana ja 0.6:n ylittävää periytyvyysastetta erittäin luotettavana mittarina jalostuksessa. Periytyvyysastetta hyödyntäessä on kasvattajan ymmärrettävä, että ominaisuuksia, joilla on matala periytyvyysaste, on tehokkaampaa jalostaa jälkeläisarvostelujen ja lähisukulaisten tulosten avulla. Päinvastoin jalostettaessa ominaisuutta, jonka periytyvyysaste on korkea, tulisi kasvattajan painottaa jalostusyksilön omaa ilmiasua. Elinvoimaan ja terveyteen liittyvien ominaisuuksien, esim. hedelmällisyys, periytyvyysarvot ovat yleensä 0 0.1. Luonteen ja käyttäytymisen piirteet ovat periytyvyysasteeltaan luokkaa 0.1 0.3. Kasvunopeus sekä jotkin luonteiden erikoispiirteet, kuten metsästys- ja vartiointivietti ovat 0.3 0.6. Ulkomuodolliset ominaisuudet ovat periytyvyysarvoltaan yleensä edellisiä vielä korkeampia. Jalostusmateriaali tulisi pitää mahdollisimman laajana, jotta vältyttäisiin rodun geenipoolin kaventumiselta. Kuitenkaan kaikki koirat eivät täytä jalostuksen kriteerejä ja karsintaa tulee tehdä. Yhdistelmiä harkittaessa tulisi nähdä koirat kokonaisuutena, eikä tuijottaa liikaa yksittäisiin ominaisuuksiin. Tiettyjen yksilöiden liiallinen jalostuskäyttö on vahingollista rodulle. Ks. taulukot 13 ja 14. Liikakäytöksi voidaan lukea yli 10 %:n osuudet kahtena edellisenä vuonna syntyneistä pennuista tai yli 5 %:n osuudet sukupolvea kohden eli noin neljänä peräkkäisenä vuonna syntyneistä. 10 %:n laskentatavalla vuonna 2006 liikakäytöksi voitiin lukea 42 pentua (vuonna 2004 syntyi 193 ja vuonna 2005 220 pentua) ja vuonna 2007 liikakäytön raja on 56 pentua (vuonna 2005 syntyi 220 ja vuonna 2006 336 pentua). Neljän vuoden sarjoissa uroksia tarkasteltaessa on todettavissa, että rodun alkuaikoina yksittäisiä uroksia on selvästi käytetty liikaa eli yli 5 %:n osuus. Vuosina 1994 1997 kaksi käytetyintä urosta ovat isinä liki puolelle tuona aikana syntyneistä pentueista. Kuitenkin pentuja syntyi tuolloin vielä niin vähän, että yksikin suurikokoinen pentue saattoi olla urokselle liikaa. Sama on nähtävissä vuosina 1998 2001. Vuosina 2002 2005 urosten suhteellinen jalostuskäyttö oli huomattavasti maltillisempaa. Vain yhdellä uroksella %-osuus ylittää suosituksen. 5 %:n laskentatavalla vuonna 2006 liikakäytöksi voitiin lukea 30 pentua (vuosina 2002 2005 syntyi 587 pentua) ja vuonna 2007 liikakäytön raja on 44 pentua (vuosina 2003 2006 syntyi 862 pentua). Tarkastelussa tuleekin kiinnittää huomiota urosten suhteelliseen käyttöön tiettynä aikakautena. Luonnollisesti on jalostuksen kannalta eri asia, käytetäänkö samaa urosta kymmenen kertaa kahden vuoden aikana vai koko elinikänään. Ks taulukot 15, 16, 17, 18, 19 ja 20. Taulukko 12: Populaation kehitys vuosina 1996 2006 Tästä taulukosta käyvät ilmi populaation geneettiset tunnusluvut viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Sukusiitosprosentti on tässä laskettu vuosittaisista rekisteröinneistä. Vuoden 2006 rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 348 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Vuosi 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 Rekisteröinnit 17 44 53 52 55 79 86 130 210 259 348 Kasvattajat 3 6 5 5 5 9 9 12 16 20 28 Tehollinen populaatiokoko 6 10 14 14 15 25 23 39 57 62 99 Sukusiitosprosentti 3,77 0,50 2,30 2,23 4,70 5,41 3,12 2,12 3,50 3,22 2,96 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin pentue 20.11.2007. Taulukko 13: Pentueiden määrä jalostukseen käytetyillä koirilla Tästä taulukosta käyvät ilmi jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen pentueitten määrät sekä jalostukseen käytettyjen koirien prosenttiosuus kaikista rekisteröinneistä. Jalostukseen käytetyillä koirilla on enimmäkseen yksi tai kaksi pentuetta. Vuoden 2006 rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 348 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Pentuetta/ 1 2 3 4 5 6 7 tai yli Yht. % jalostukseen käytetty koira rek. Urokset 58 23 9 6 3 2 5 106 15,7 Nartut 91 35 14 1 2 0 0 143 20,4 Jalostukseen käytetyt koirat yht. 149 58 23 7 5 2 5 249 18,1 Rekisteröityjä koiria: 1378, joista uroksia 675 ja narttuja 703. Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin pentue 20.11.06. 12 Vesikoirat ry

Taulukko 14: Pentujen määrä jalostukseen käytetyillä koirilla Tästä taulukosta käyvät ilmi jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen pentujen määrät sekä jalostukseen käytettyjen koirien prosenttiosuus kaikista rekisteröinneistä. Jalostukseen käytetyillä koirilla on eniten pentuja tilastointivälillä 6 10 pentua. Vuoden 2006 rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 348 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Pentua/ 1-5 6-10 11-15 16-20 21-25 26-30 31 tai yli Yht. % jalostukseen käytetty koira rek. Urokset 25 43 14 8 5 4 7 106 15,7 Nartut 42 62 24 11 3 1 0 143 20,3 Yhteensä 67 105 38 19 8 5 7 249 18,1 Rekisteröityjä koiria: 1378, joista uroksia 675 ja narttuja 703. Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin pentue 20.11.06. Taulukko 15: Käytetyimmät urokset vuosina 1994 1997 Tästä taulukosta käyvät ilmi kuusi käytetyintä urosta vuosina 1994 1997. Tilastointiaikana on käytetty yhteensä 10 urosta. Yli 80 % tilastointiaikana syntyneistä pennuista on kuuden käytetyimmän uroksen jälkeläisiä. Pentujen prosenttiosuus on laskettu tilastointiaikana rekisteröidyistä pennuista. Syntymävuosi 1994-1997 % Uros Pentueita Pentuja pennuista 1. Sanyo de Ubrique 4 25 22,9 2. Zampullin del Marismeño 5 23 21,1 3. Fuerte de Ubrique 4 15 13,8 4. Nautico 1 10 9,2 5. Manzanares de Ubrique 1 8 7,3 6. Dylan del Bolanio 1 8 7,3 Yhteensä 16 89 81,6 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007. Taulukko 16: Käytetyimmät urokset vuosina 1998 2001 Tästä taulukosta käyvät ilmi seitsemän käytetyintä urosta vuosina 1998 2001. Tilastointiaikana on käytetty yhteensä 25 urosta. Lähes puolet tilastointiaikana syntyneistä pennuista on seitsemän käytetyimmän uroksen jälkeläisiä. Pentujen prosenttiosuus on laskettu tilastointiaikana rekisteröidyistä pennuista. Syntymävuosi 1998-2001 % Uros Pentueita Pentuja pennuista 1. Dumbo del Bolanio 4 21 10,7 2. Titi del Marismeño 3 15 7,6 3. Herman's Atlantis 2 12 6,1 4. Fuerte de Ubrique 2 12 6,1 5. Zampullin del Marismeño 2 11 5,6 6. Lolo del Marismeño 3 11 5,6 7. Zorrazo Pequeno Nautico 3 11 5,6 Yhteensä 19 93 47,2 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007. Taulukko 17: Käytetyimmät urokset vuosina 2002 2005 Tästä taulukosta käyvät ilmi kuusi käytetyintä urosta vuosina 2002 2005. Tilastointiaikana on käytetty yhteensä 59 urosta. Enää 30 % tilastointiaikana syntyneistä pennuista on kuuden käytetyimmän uroksen jälkeläisiä. Pentujen prosenttiosuus on laskettu tilastointiaikana rekisteröidyistä pennuista. Syntymävuosi 2002-2005 % Uros Pentueita Pentuja pennuista 1. Alevin de le Polvorin 6 46 7,7 2. Bastinazo Danca Cotufa 4 28 4,7 3. Zorrazo Albarkoquero 4 24 4,0 4. Zorrazo Quijote 3 23 3,9 5. Veskarin Al Albali 4 23 3,9 6. Cabo de Valdeperales 4 22 3,7 Yhteensä 25 166 27,9 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007. Taulukko 19: Merkittävimmät isoisät vuosilta 1994 2006 Tähän taulukkoon on merkitty urokset, joilla on eniten jälkeläisiä toisessa polvessa. Taulukosta käyvät ilmi uroksen syntymävuosi sekä jälkeläisten määrät toisessa ja ensimmäisessä polvessa. Vuoden 2006 Suomessa syntyneiden pentujen rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 336 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Tästä taulukosta puuttuu usea ulkomainen uros ja taulukko päivitetään, kun SKL on korjannut puutteet KoiraNetissä. 2. 1. Nimi Synt. polvi polvi 1. Alevin de el Polvorin 2000 118 53 2. Nautico 1991 104 10 3. Dumbo del Bolanio 1995 88 25 4. Zampullin del Marismeño 1995 70 34 5. Titi del Marismeño 1997 65 32 6. Lucho de Valdeperales 2002 64 16 7. Herman's Atlantis 1994 61 17 8. Jano de Valdeperales 2002 54 7 9. Manzanares de Ubrique 1992 52 8 10. Zorrazo Pequeno Nautico 1997 45 32 11. Lolo del Marismeño 1994 45 11 12. Fuerte de Ubrique 1992 43 27 13. Bastinazo Danca Cotufa 2000 42 28 14. Pancho de la Galea 1998 33 11 15. Moucad de Ubrique 1996 33 3 16. Cabo de Valdeperales 2003 30 34 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin pentue 20.11.2006. Taulukko 20: Merkittävimmät isoäidit vuosilta 1994 2006 Tähän taulukkoon on merkitty nartut, joilla on eniten jälkeläisiä toisessa polvessa. Taulukosta käyvät ilmi nartun syntymävuosi sekä jälkeläisten määrät toisessa ja ensimmäisessä polvessa. Vuoden 2006 Suomessa syntyneiden pentujen rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 336 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). 2. 1. Nimi Synt. polvi polvi 1. Margarita del Marismeño 1993 115 17 2. Folas del Marismeño 1995 105 27 3. Zorrazo Paloma Columba 1997 87 22 4. Curruca de Ubrique 1992 75 18 5. Tarantula del Marismeño 1997 62 20 6. Besla 1996 54 14 7. Zorrazo Ketchup 2002 49 8 8. Rumba de Casa Aramar 1992 44 16 9. Lagartija del Marismeño 1996 42 9 10. Zorrazo Mimosa 1999 41 16 11. Concurrido Zarza 1999 41 9 12. Zorrazo Pajarita 1997 39 17 13. Taira del Marismeño 1997 37 10 14. Lastarkeg de Ubrique 2000 33 11 15. Bulla de Calathea 2002 33 10 16. Albahaca del Bolanio 1995 32 4 17. Herman's Antarktis 1994 30 12 18. Boisterous Menelna Mazapan 1997 30 10 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin pentue 20.11.2006. Taulukko 18: Eniten jälkeläisiä saaneet urokset vuosilta 1994 2006 Tästä taulukosta käyvät ilmi eniten jälkeläisiä saaneet urokset sekä niiden prosenttiosuudet kaikista rekisteröidyistä pennuista vuosilta 1994 2006. Vuoden 2006 rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 348 kpl, joista Suomessa syntyneitä 336 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Taulukkoon on merkitty myös urosten isät, emänisät ja isänisät sekä alleviivattu koirat, jotka esiintyvät useamman koiran takana. Uros Synt. Pentueita Pentuja % pennuista Isä Isänisä Emänisä Alevin de el Polvorin 2000 7 53 4,35 Dali de el Polvorin Cuchareto del Marismeño Andaluz de Ubrique Zorrazo Albarkoquero 2000 7 42 3,45 Herman's Atlantis Manzanares de Ubrique Curro Zampullin del Marismeño 1995 7 34 2,79 Sabio Corcha de Ubrique Gullibert de Ubrique Cabo de Valdeperales 2003 6 34 2,79 Cantaor de Valdeperales Verdi de la Galea Diso de Ubrique Titi del Marismeño 1997 7 32 2,63 Romero tuntematon Sabio Zorrazo Pequeno Nautico 1997 7 32 2,63 Nautico Manolo Tejon del Marismeño Zorrazo Espinillo 2004 5 32 2,63 Lucho de Valdeperales Vedi de La Galea Lasodid de Ubrique Pevikan Himppuhamppu 1998 5 29 2,38 Zambullin del Marimeño Sabio Alamo de los Caetes Bastinazo Danca Cotufa 2000 4 28 2,30 Amigo Lastone de Ubrique Aitor de Ubrique Zorrazo Quijote 2002 4 28 2,30 Alevin de el Polvorin Dali de el Polvorin Titi del Marismeño Fuerte de Ubrique 1992 6 27 2,21 Moro tuntematon Pantano de Ubrique Dumbo del Bolanio 1995 5 25 2,05 Alamo de los Caetes Imperio Primero Sanyo de Ubrique 1991 4 25 2,05 Gordo de Ubrique Moro Marquez Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin pentue 20.11.2006. Suomessa syntyneitä pentuja yht. 1219 Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011 13

Ensimmäiset Suomessa syntyneet espanjanvesikoirapentueet olivat lähinnä Marismeño- ja Ubrique-linjaisia koiria. Vuosien varrella on muidenkin espanjalaisten kasvattajien kasvatteja tullut tuonteihimme mukaan (joissa niissäkin ovat yleensä takana nämä Marismeño- ja/tai Ubrique-valtalinjat), muun muassa Bolanio-, Valdeperales- sekä Sierra Alhamilla -koiria. Alkuvuosien jälkeen Marismeño-koirat alkoivat vähentyä. Viime aikoina Ubrique-koiria on taas tuotu ja käytetty muutamaa edeltävää vuotta enemmän. Tuonteja tuodaan ja käytetään Suomessa siitokseen edelleen tehokkaasti, mutta jalostuskäytössä alkaa näkyä entistä enemmän myös useammassa sukupolvessa Suomessa syntyneitä sukuja. Pääosin Suomessa syntynyttä linjaa löytyy kuitenkin vasta 1 2 polvessa. Tiettyjä erillisiä linjoja ei Suomen sisällä niinkään ole. Linjoja ja sukuja on yhdistelty sekä tuontien että Suomessa syntyneiden koirien kesken ihan näihin päiviin saakka. Ks. liite 6 ja 7. LIITE 6: Jalostukseen käytetyt urokset v. 1994 2006 LIITE 7: Jalostukseen käytetyt nartut v. 1994 2006 4.1.5 Jalostuspohja ja siitosmateriaali muissa maissa Tarkasteltaessa rodun kantaa maailmanlaajuisesti, voidaan sen todeta olevan geneettiseltä monimuotoisuudeltaan hyvin kapea. Nykysuvut pohjautuvat käytännössä joko Ubrique- tai Marismeño-linjoihin ja sukutauluissa esiintyvät lähes aina tietyt jalostuksessa aikoinaan paljon käytetyt koirat. Nämä yksilöt ovat usein ensirekisteröintejä, joten niiden sukutaulutietoja ei ole olemassa. Linjoja, joiden taustalta näitä koiria ei löydy, on hyvin vähän ja harvat niistä ovat ns. puhtaita, koska linjoihin on monesti jo varhaisessa vaiheessa sekoitettu yleisimpiä sukulinjoja, kuten esim. juuri Ubrique-linjaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että alkuperäisten puhtaasti erilinjaisten kenneleiden kantakoirat ovat jo menehtyneet ja näiden jälkeläiset on myöhemmin yhdistetty muihin linjoihin sukusiitoksen välttämiseksi. Valitettavasti myös hyvin moni näistä vanhojen erilinjaisten kenneleiden kasvattajista on jo lopettaneet kasvatustoimintansa. Käytännössä siis täysin puhtaasti uuden jalostusmateriaalin löytäminen rodun kotimaasta on hyvin vaikeaa, muista maista melkein mahdotonta. Vaikka rotuunottoja on tapahtunut vielä 2000-luvun alussa, niin näiden koirien sukutauluttomuuteen täytyy suhtautua varauksellisesti. Vuonna 2005 espanjanvesikoiria rekisteröitiin Espanjassa 1028, Ruotsissa 121 ja Norjassa 11 kappaletta. Yhteensä vuosina 2000 2005 espanjanvesikoiria on rekisteröity Espanjassa 5346, Ruotsissa 418 ja Norjassa 44 kappaletta. Espanjassa rekisteröinnit ovat tasaantuneet viimeisen kahden vuoden aikana tuhanteen koiraan vuodessa. Ruotsin rekisteröintimäärien nousu on noudattanut samaa kiihtyvän kasvun kaavaa kuin Suomessa, mutta parin vuoden viiveellä. Ruotsissa, Norjassa sekä muissa Euroopan maissa, joihin espanjanvesikoira on levinnyt, on jalostuspohjassa ja siitosmateriaalissa samat ongelmat ja uhat kuin Espanjassa ja meillä Suomessa. Ks taulukko 21. Koska rodun kanta on maailmanlaajuisesti suhteellisen pieni, on myös tehollinen populaatiokoko automaattisesti pieni, jolloin rodun geenipooli on kaiken kaikkiaan kapea. Kapea jalostuskanta johtaa sukulaisuussuhteiden lisääntymiseen ja sitä kautta väistämättä sukulaisten parittamiseen. Rotu tulisi säilyttää geneettisesti mahdollisimman monimuotoisena. Tähän vaikuttavat keskeisesti jalostukseen käytettävien koirien väliset sukulaisuussuhteet sekä se, miten paljon kutakin yksilöä käytetään jalostukseen. Erityisesti tämä koskee uroksia, sillä yksittäistä urosta voidaan teoriassa käyttää lukemattomia kertoja, kun taas nartun jalostuskäyttö on rajallinen. Suosittujen urosten suuri jalostuskäyttö saattaa aiheuttaa rodulle ongelmia yhtä lailla kaikkialla maailmassa. Samoin tiettyjen kasvattajien linjojen yleistyminen kaikkialla on todellinen uhka rodullemme. Jalostusmateriaali tulisi maailmanlaajuisesti pitää laajana, jotta vältyttäisiin rodun geenipoolin kaventumiselta. Kuitenkaan kaikki koirat eivät täytä jalostuksen kriteerejä ja karsintaa tulee siksi tehdä. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin usein täysin erisukuisten koirien tai linjojen löytäminen. Tämä on hankalaa mm. laaja-alaisen kansainvälisen yhteistyön puuttumisen sekä kielivaikeuksien takia. Omat ongelmansa aiheuttavat myös rodun kotimaan koirien terveystutkimattomuus, tuntemattomat taustat sekä rekisteröintipapereiden luotettavuus. Taulukko 21: Espanjanvesikoiran rekisteröintimääriä eri maissa vuosina 2000 2005 Alla olevasta taulukosta on nähtävissä eri maissa rekisteröityjen espanjanvesikoirien vuotuiset määrät. Rodun kotimaan jälkeen suurimmat espanjanvesikoirapopulaatiot ovat Suomessa ja Ruotsissa. Rodun suosio on kasvamassa nopeasti myös Alankomaissa ja Iso-Britanniassa. Rekisteröintivuosi 00 01 02 03 04 05 Yht. Maa Suomi 55 79 86 130 210 259 819 Espanja 838 746 917 806 1011 1028 5346 Ruotsi 27 55 51 71 93 121 418 Alankomaat 19 41 45 29 88 110 332 Iso-Britannia 13 22 37 70 44 97 283 Norja 0 0 0 15 18 11 44 Saksa 0 0 6 12 13 12 43 Tanska 0 0 0 1 *) 1 2 Portugali 0 0 0 1 0 0 1 Lähteet: Koiramme-lehti 1-2/06, Hundsport-lehti 1-2/06 sekä kansallisten kennelliittojen ja rotukerhojen Internet-sivut. *) Ei tietoa rekisteröintimäärästä. 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet 4.2.1 Luonne ja käyttöominaisuudet rotumääritelmän ja kirjallisuuden mukaan Espanjanvesikoiraa kuvataan rotumääritelmässä seuraavasti: Uskollinen, tottelevainen, iloinen, uuttera, rohkea ja tasapainoinen. Erinomaisesta ymmärtämiskyvystä johtuen erittäin oppivainen. Sopeutuu kaikkiin tilanteisiin ja ilmasto-olosuhteisiin. Näkö-, kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin kehittyneet. Espanjanvesikoiralle tyypillisiä piirteitä Espanjanvesikoira on alun perin ollut keskikokoinen paimen- ja metsästyskoira sekä kalastajan apuri. Koiran lämmön ja kylmyyden sietokykyä, muistia, aisteja sekä sopeutumiskykyä että psyykkistä tasapainoa kuvataan erinomaisiksi. Luonne määritellään uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, uutteraksi, rohkeaksi ja erittäin oppivaiseksi. Rodun erityispiirteet, etenkin karvapeitteen laatu, sopivat rämealueiden kosteuden ja kuivuuden vaihteluihin. Siksi espanjanvesikoirat soveltuvat erinomaisesti noiden alueiden paimenkoiriksi sekä vesilinnunmetsästäjien ja kalastajien apulaisiksi. Karvapeite on lyhyenä kiharaa, ja pitkänä ollessaan se kehittyy tiiviiksi naruiksi. Turkki hylkii likaa ja vettä ja toimii myös loistavana suojana ja eristeenä kylmyyttä ja kuumuutta vastaan. Yleensä miellyttämisenhaluisena espanjanvesikoira on tottelevainen koira, mutta se saattaa kuitenkin ajatella olevansa ohjaajansa yläpuolella ja murrosiässä (n. 9 15 kk) tätä usein kokeillaan. Espanjanvesikoira tulee toimeen toisten koirien ja lemmikkien kanssa ja on hyvä lapsiperheenkin koira. Dominanssi, haukkumistaipumus, vilkkaus ja toimeliaisuus yksin ollessa vaihtelevat suuresti yksilöstä riippuen. Useimmat espanjanvesikoirat pitävät huomiosta ja ovat huumorintajuisia, sosiaalisia ja leikkisiä. Nykypäivän espanjanvesikoira Nykyään lähes kaikki espanjanvesikoirat ovat seura- ja harrastuskoiria. Espanjassakin enää pieni osa koirista toimii perinteisissä työtehtävissä. Rodun monipuolisuus on kuitenkin taannut niille uuden tulevaisuuden. Espanjassa koiria on menestyksellisesti koulutettu huume-, pommi- ja pelastuskoiriksi. Piha- ja 14 Vesikoirat ry

laivavahdin ominaisuudet ovat edelleen tallella: tarvittaessa koira hälyttää haukkumalla isäntäväen paikalle. Pääosin espanjanvesikoira on Suomessa seurakoira, mutta rodun parissa harrastetaan koiranäyttelytoiminnan lisäksi yhä laajemmassa määrin mm. agilityä, TOKO:a, MEJÄ-kokeita, palvelus- ja pelastuskoiralajeja, koiratanssia ja canicrossia sekä osallistutaan luonnetesteihin ja spanielien taipumuskokeisiin. Myös avustajakoiran ja noutavan sekä jäljestävän metsästyskoiran tehtäviä sekä paimennusta on ehditty rodun parissa kokeilla hyvällä menestyksellä. Perustottelevaisuuskoulutus ja tapakasvatus on tarpeen kaikille espanjanvesikoirille, myös ns. kotikoirille. Rotumääritelmän ihanteesta poikkeavat luonteenpiirteet Liian pehmeitä ja sitä myöten arkoja sekä selvästi pidättyväisiä espanjanvesikoiria on tavattu jonkin verran. Myös pelko- ja dominanssiaggressiota sekä huonoa hermorakennetta, häiritsevää vilkkautta ja eriasteista ääniarkuutta on tavattu. Näitä piirteitä, samoin kuin kohtuuttoman suuren puolustushalun omaavat yksilöt tulee ehdottomasti jättää jalostuksen ulkopuolelle. Nämä ominaisuudet eivät kuulu rodun toivottuihin luonteenpiirteisiin, sillä espanjanvesikoiran tulee olla hyvähermoinen, sosiaalinen ja työkykyinen. Omistajien negatiivisiksi kokemat luonteenpiirteet Vesikoirat ry:n omistajille keväällä 2003 postittaman terveyskyselyn yhteydessä pyydettiin myös arvioimaan vesikoirien luonnetta ja käytöstä. Kysely postitettiin 600:lle espanjan- ja portugalinvesikoiran nykyiselle tai entiselle omistajalle. Espanjanvesikoiraa koskevia vastauksia saatiin 87 kappaletta. Vastanneista 82 % oli tyytyväisiä koiriensa luonteeseen ja käytökseen, 10 % ei ollut tyytyväisiä ja 8 % oli osin tyytyväisiä. Ongelmaksi koettiin mm. varautuneisuus ja arkuus, aggressiivisuus, dominoivuus, toimintakyvyttömyys, ääni- ja paukkuarkuus, eroahdistus sekä erilaiset käytöshäiriöt ja sijaistoiminnot. Kyselystä on kuitenkin jo muutama vuosi aikaa ja kolmannes vastaajien koirista oli nuoria eli alle kaksi vuotiaita. Lisäksi vastauksia koko kyselyyn tuli silloiseenkin koirakantaan nähden niin vähän, ettei tietojen perusteella voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä rodun luonteesta. Uusi terveyskysely on lähivuosina ajankohtainen ja samassa yhteydessä tulee kiinnittää huomiota myös luonteeseen ja käyttäytymiseen. Ks. liite 8. Sekä rodun harrastajien puheiden että omistajien omakohtaisten kertomusten perusteella espanjanvesikoirissa esiintyy etenkin nuorilla uroksilla dominanssia omistajia kohtaan. Tämä on pitkälti ratkaistavissa johdonmukaisella perustottelevaisuuskoulutuksella ja tapakasvatuksella. Dominanssi saattaa kuitenkin olla niin voimakasta, että koirakokematon omistaja tai perhe ei tiedä kuinka toimia asiassa eikä selviä tilanteesta ilman asiantuntijan apua. Sekä dominanssin että ennakoitua suuremman energisyyden vuoksi joitakin rodun yksilöitä on palautunut kasvattajille. Tästä on vedettävissä johtopäätös, että espanjanvesikoira ei missään nimessä ole helppo ja rauhallinen joka perheen koira. Espanjanvesikoirien jalostustoimikunta seuraa tilannetta aktiivisesti, sillä rodunomaisten luonne- ja käyttöominaisuuksien jalostamiseen ja säilyttämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja mahdolliset ongelmat tulee tiedostaa ajoissa. 4.2.2 Luonteen ja käyttöominaisuuksien todentaminen Espanjanvesikoira on työkoira, joka sopii moneen harrastukseen. Suomessa espanjanvesikoira on kuitenkin enimmäkseen seura- ja harrastuskoira. Suomessa ei ole espanjanvesikoirille omaa rodunomaista koetta. Suomen Spanieliliiton (SSL) alaisena rotuna sillä on osallistumisoikeus spanielien taipumuskokeeseen ja metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen (MEJÄ). Spanielien taipumuskokeesta ja MEJÄ-kokeesta on tuloksia yksittäisillä espanjanvesikoirilla. Spanielien metsästyskokeisiin ei ole osallistunut espanjanvesikoiria. Myöskään muita kilpailu-, koe- tai testituloksia ei ole vielä rekisteröintimäärään suhteutettuna paljon, vaikka rotua pidetään sopivana moniin eri lajeihin. Koirien koulutukseen ja koekäynteihin toivoisikin paljon lisää aktiivisuutta. Ylivoimaisesti eniten koe- tai kilpailutuloksia espanjanvesikoirilta löytyy tällä hetkellä agilitystä. Tottelevaisuuskoe (TOKO) tulee koetulosten suhteen toiseksi suurimpana lajina. Luonnetestikäyntien määrä on ilahduttavassa nousussa. Palveluskoirien jälki- ja hakukokeesta sekä pelastuskoirakoelajeista ovat yksittäiset espanjanvesikoirat saavuttaneet hyväksyttyjä tuloksia. 4.2.2.1 SSL:n alaisten rotujen rodunomaiset kokeet Espanjanvesikoirilla on osallistumisoikeus spanielien taipumuskokeeseen (SPA). Sen tarkoituksena on todeta koiran luonnetta, käyttäytymistä ja spanielirodulle ominaisia käyttöominaisuuksia. Kokeen eri osa-alueet testaavat koiran sosiaalista käyttäytymistä, työskentelyhalua metsässä, yhteistyöhalukkuutta ohjaajan kanssa, sekä laukauksen sietokykyä. Koiran riistaviettiä testataan jäljestysosuudella; samalla todetaan keskittymiskyky ja tarkkuus. Vesityössä testataan veteen menoa, siellä työskentelyä ja noutohalukkuutta. Kokeessa tarkkaillaan myös tottelevaisuutta. Taulukko 22: Osallistuminen spanielien taipumuskokeeseen vuosina 1994 2006 Tähän taulukkoon on merkitty osallistuneiden koirien lukumäärä ja osallistumiskerrat vuosittain sekä tulosten jakautuminen hyväksyttyihin ja hylättyihin. Vuodet 1994 1997 on yhdistetty yhdeksi sarakkeeksi ensimmäisen espanjanvesikoiran osallistuessa taipumuskokeeseen vuonna 1998. Viimeisin taipumuskoetulos on elokuulta 2006 (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Vuosi Osallistuneita Osallistumis- SPA1 Hyväk. SPA0 Hyl. koiria kerrat hyväksytty % hylätty % 1994-1997 0 0 1998 4 4 3 75,0 1 25,0 1999 0 0 2000 1 1 1 100,0 2001 2 2 2 100,0 2002 6 6 5 83,3 1 16,7 2003 2 2 2 100,0 2004 4 4 3 75,0 1 25,0 2005 3 3 2 66,7 1 33,3 2006 1 1 1 100,0 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin tulos 11.8.2006. LIITE 8: Terveyskysely 2003 espanjanvesikoirat Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011 15

4.2.2.2 Palveluskoirakokeet Palveluskoirakoelajit ovat vielä pienen harrastajajoukon lajeja, mutta erittäin sopivia myös espanjanvesikoirille. Palveluskoiraharrastus on aikaa vaativaa ja haasteellista sekä liikunnallista toimintaa. Erityisen tärkeässä osassa ovat lajeja harrastavat yhdistykset ja pätevät koulutusohjaajat. Kokeita ovat mm. jälkikokeet (JK, EJ), viestikoe (VK), hakukoe (HK), etsintäkoe (EK), valjakkohiihto ja suojelukokeet (VPG, IPO). Kukin koe jakaantuu tottelevaisuus- ja maasto-osuuteen lukuun ottamatta vetolajeja ja erikoisjälkeä. Tottelevaisuusosuudessa on arvostelun alla mm. temperamentti, viettikestävyys ja hermorakenne. Näitä testaavia liikkeitä ovat esim. sivullaseuraamisliike erilaisten häiriöiden, mm. ampuminen alla, pysähtymiset seuraamisesta eri asentoihin, luoksetulo, noutoliikkeet sekä paikallamakuu. Maasto-osuudet ovat suurimmaksi osaksi koiran hajuaistiin perustuvia etsintätehtäviä. Jälkikokeissa koira jäljestää ihmisen tekemää jälkeä, hakukokeessa (henkilöetsintä) koira etsii tietyltä alueelta sinne piiloutuneita ihmisiä. Esine-etsintä kuuluu osana useimpiin koelajeihin ja siinä koira etsii määrätyltä alueelta ihmiselle kuuluvia käyttöesineitä. Lajit on jaettu tasoluokkiin ja menestyminen alemmassa tasoluokassa siirtää koirakon kilpailemaan ylempiin luokkiin. Pelastuskoiratoiminta sivuaa läheisesti palveluskoiratoimintaa esim. henkilöetsinnän, jäljestyksen ja tottelevaisuuden suhteen. Ennen kuin pääsee osallistumaan palvelus- tai pelastuskoirakokeeseen, on läpäistävä palveluskoirien käyttäytymiskoe (BH). Se on erinomainen mittari myös koiran koulutustason, sosiaalisuuden ja yhteiskuntakelpoisuuden arvioimiseksi. Kokeeseen kuuluu tottelevaisuusosuus, joka sisältää mm. paikallamakuun ja sivullaseuraamisliikkeen. Toinen osuus on niin kutsuttu kaupunkiosuus, jossa tarkistetaan koiran suhtautuminen mm. liikenteeseen, ihmisiin ja toisiin koiriin. Taulukko 23: Osallistuminen käyttäytymiskokeeseen vuosina 2000 2006 Tähän taulukkoon on merkitty osallistuneiden koirien lukumäärä ja osallistumiskerrat vuosittain sekä tulosten jakautuminen hyväksyttyihin ja hylättyihin. Espanjanvesikoira sai osallistumisoikeuden käyttäytymiskokeeseen vuonna 2000. Viimeisin käyttäytymiskoetulos on marraskuulta 2006 (KoiraNet, päivitys15.1.2007). Vuosi Osallistuneita Osallistumis- PAKK1, BH Hyväk. PAKK0 Hyl. koiria kerrat hyväksytty % hylätty % 2000 3 3 3 100,0 2001 0 0 2002 5 6 5 83,3 1 16,7 2003 3 4 1 25,0 3 75,0 2004 6 7 5 71,4 2 28,6 2005 14 15 11 73,3 4 26,7 2006 16 19 13 68,4 6 31,6 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin tulos 4.11.2006. Taulukko 24: Osallistuminen palveluskoirien jälkikokeen 1-luokkaan vuosina 2000 2006 Tähän taulukkoon on merkitty osallistuneiden koirien lukumäärä ja osallistumiskerrat vuosittain sekä tulosten jakautuminen hyväksyttyihin ja hylättyihin. Espanjanvesikoira sai osallistumisoikeuden palveluskoirakokeisiin vuonna 2000. Viimeisin jälkikoetulos on elokuulta 2006 (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Vuosi Osallistuneita Osallistumis- JK1 Hyväk. ALO0 Hyl. koiria kerrat hyväksytty % hylätty % 2000 0 0 2001 1 1 1 100,0 2002 0 0 2003 0 0 2004 0 0 2005 2 2 1 50,0 1 50,0 2006* 2 3 2 66,7 1 33,3 Lähde: KoiraNet v2.04, päivitys 15.1.2007, viimeisin tulos 20.8.2006. Taulukko 25: Osallistuminen palveluskoirien hakukokeen 1-luokkaan vuosina 2000 2006 Tähän taulukkoon on merkitty osallistuneiden koirien lukumäärä ja osallistumiskerrat vuosittain sekä tulosten jakautuminen hyväksyttyihin ja hylättyihin. Espanjanvesikoira sai osallistumisoikeuden palveluskoirakokeisiin vuonna 2000. Vuodet 2000 2002 on yhdistetty yhdeksi sarakkeeksi ensimmäisen espanjanvesikoiran osallistuessa hakukokeeseen vuonna 2003. Viimeisin hakukoetulos on heinäkuulta 2006 (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Vuosi Osallistuneita Osallistumis- HK1 Hyväk. ALO0 Hyl. koiria kerrat hyväksytty % hylätty % 2000-2002 0 0 2003 1 1 1 100,0 2004 0 0 2005 2 3 3 100,0 2006* 1 1 1 100,0 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin tulos 30.7.2006. 4.2.2.3 Metsästyskoirien jäljestämiskoe eli MEJÄ Espanjanvesikoirilla on osallistumisoikeus metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen (MEJÄ). Kokeessa arvioidaan koiran kykyä seurata haavoitetun riistaeläimen jälkeä. Jälki on tehty naudan tai hirvieläimen verellä maastoon. Kokeessa arvioidaan jäljestämishalukkuutta ja -varmuutta, työskentelyn etenevyyttä sekä lähdön, katkon ja kulmien selvittämistä. Käyttäytyminen riistaa kohtaan testataan, samoin laukauksen sieto. Kokeessa on kaksi luokkaa: avoin- ja voittajaluokka. Espanjanvesikoirille on myönnetty kaksi jäljestämisvalion (JVA) arvoa: vuonna 2001 Kiruna del Bolaniolle ja vuonna 2004 Herman s Gozadorille (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Taulukko 26: Osallistuminen metsästyskoirien jäljestämiskokeen avoimeen luokkaan vuosina 1994 2006 Tähän taulukkoon on merkitty osallistuneiden koirien lukumäärä ja osallistumiskerrat vuosittain sekä tulosten jakautuminen hyväksyttyihin ja hylättyihin. Vuodet 1994 1997 on yhdistetty yhdeksi sarakkeeksi ensimmäisen espanjanvesikoiran osallistuessa MEJÄ-kokeen avoimeen luokkaan vuonna 1998. Viimeisin avoimen luokan tulos on kesäkuulta 2006 (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Vuosi Osallistuneita Osallistumis- AVO1 AVO2 AVO3 Hyväk. AVO0 AVO- Hyl. koiria kerrat hyväksytty hyväksytty hyväksytty % hylätty hylätty % 1994-1997 0 0 1998 2 2 1 50,0 1 50,0 1999 1 2 1 1 100,0 2000 2 3 1 2 100,0 2001 2 6 2 3 83,3 1 16,7 2002 2 3 2 1 100,0 2003 2 3 1 1 66,7 1 33,3 2004 2 3 1 33,3 2 66,7 2005 5 8 1 1 25,0 6 75,0 2006 4 5 4 1 100,0 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin tulos 1.10.2006. Taulukko 27: Osallistuminen metsästyskoirien jäljestämiskokeen voittajaluokkaan ja valionarvot vuosina 1994 2006 Tähän taulukkoon on merkitty osallistuneiden koirien lukumäärä ja osallistumiskerrat vuosittain, tulosten jakautuminen hyväksyttyihin ja hylättyihin sekä valionarvojen lukumäärä. Vuodet 1994 2000 on yhdistetty yhdeksi sarakkeeksi ensimmäisen espanjanvesikoiran osallistuessa MEJÄ-kokeen voittajaluokkaan vuonna 2000. Viimeisin voittajaluokan tulos on toukokuulta 2006 (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Vuosi Osallistuneita Osallistumis- VOI1 VOI2 VOI3 Hyväk. VOI0 VOI- Hyl. JVA koiria kerrat hyväksytty hyväksytty hyväksytty % hylätty hylätty % 1994-1999 0 0 2000 1 2 1 1 100,0 2001 1 3 2 1 100,0 1 2002 1 2 1 1 100,0 2003 1 2 1 1 100,0 2004 1 9 4 3 1 88,9 1 11,1 1 2005 1 6 5 1 100,0 2006 1 2 2 100,0 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin tulos 21.5.2006. 16 Vesikoirat ry

4.2.2.4 Luonnetesti Suomessa käytettävän luonnetestin sisältö: 1) Toimintakyky: Eräs testin tärkeimmistä tuloksista. Toimintakyvyn arvosana kuvaa koiran kykyä tehdä ratkaisuja erilaisissa sille uusissa tilanteissa. Toimintakykyä ilmaisee yhtälailla puolustautuminen kuin pakokin, toimintakyvyttömyys ilmenee koiran pyrkiessä joko mitätöimään tilanteen, tai sen muutoin jähmettyessä paikalleen mitään tekemättömäksi. 2) Terävyys: Terävyys on koiran taipumusta reagoida aggressiivisesti sitä uhkaavaa ihmistä kohtaan. Mitä terävämpi koira on, sitä pienemmästä ärsytyksestä se käyttäytyy aggressiivisesti. 3) Puolustushalu: Puolustushalu on koiran perinnöllinen halu puolustaa laumaansa. Tätä kuten muitakin ominaisuuksia arvioitaessa pyritään luonnetestissä arvioimaan nimenomaan halua, ei opittua kykyä. 4) Taisteluhalu: Taisteluhalu on koiran perinnöllinen halu käyttää ruumistaan leikkimieliseen (tai todelliseen) taisteluun saavuttaakseen haluamansa päämäärän. Tämä ilmenee useimmiten leikkimishaluna. Väsyessään fyysisesti koira jatkaa toimintaa nimenomaan taisteluhalunsa avulla. 5) Hermorakenne: Koiran hermojen vahvuus on sen tärkeimpiä jokapäiväiseen elämään vaikuttavia tekijöitä. Tämä ominaisuus ei ole mitenkään omistajan vaikutettavissa. Syntyään hermoheikkoa koiraa ei voi esimerkiksi pentuajan totuttamisella parantaa. Samoin perimältään hyvähermoinen koira kestää merkittävästi enemmän kolhuja elämässään niiden vaikuttamatta sen käyttäytymiseen. 6) Temperamentti: Temperamentti on koiran kyky havainnoida ympäristöään ja toimia sen mukaisesti. Kyse ei ole ainoastaan sen nopeudesta reagoida, vaan optimissaan koiran tulisi havaita kaikki siihen vaikuttavat ympäristön tapahtumat ilman viivettä ja reagoida niihin. Temperamentin ollessa liian korkealla, häiritsevät kaikki ympäristön tapahtumat sen keskittymistä tilanteisiin. 7) Kovuus: Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa sille epämiellyttäviä (ja muitakin) kokemuksia ja välttää niiden kohtaamista uudelleen. Tämä ominaisuus on ratkaisevassa asemassa koiran käyttäytymisen ilmenemiseen. Perimältään pehmeän koiran näkyvä käyttäytyminen muuttuu etenkin sen elämän alkuvaiheessa paljonkin kokemuksien perusteella, kun taas kova koira ei anna näiden vaikuttaa käytökseensä. 8) Luoksepäästävyys: Luoksepäästävyyttä mitataan koiran suhtautumisella vieraaseen, ystävällisesti käyttäytyvään ihmiseen. Koiran tulisi antaa tämän ottaa kontakti ja koskea itseensä. 9) Suhtautuminen ampumiseen: Luonnetestiin kuuluu aina kaksi 9 mm pistoolilla ammuttua laukausta. Koiran tulisi säilyttää toimintakykynsä laukauksista huolimatta. Edellä luetellut ominaisuudet arvioidaan kuusiportaisella asteikolla +3... -3, jolla negatiiviset arvosanat ilmentävät ei-toivottua käyttäytymistä. Vain toimintakyvyn ja hermorakenteen arvostelussa korkein arvosana vastaa ominaisuuden suurinta voimakkuutta. Kullekin ominaisuudelle on lisäksi määritelty kerroin (1-35), jolla kerrottuna annetut arvosanat muodostavat testin loppupisteet. Ampuminen arvioidaan vain asteikolla + ja -. Miinus ilmaisee koiran suhtautuneen voimakkaan pelokkaasti ampumiseen. Ks. liite 9. Taulukko 28: Osallistuminen luonnetestiin vuosina 1996 2006 Tähän taulukkoon on merkitty osallistuneiden koirien lukumäärä vuosittain ja tulosten jakautuminen plus- ja miinusmerkkisiin sekä keskeytettyjen testien lukumäärä. Tilastointikausi alkaa vuodesta 1996, jolloin otettiin nykyiset luonnetestisäännöt käyttöön (vanhoilla säännöillä on testattu yksi koira vuonna 1995). Viimeisin tulos on joulukuulta 2006 (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Vuosi Testattuja LTEP LTEP LTEM LTEM LTE0 LTE0 koiria % % (kesk.) % 1996-1997 0 1998 1 1 100,0 1999 1 1 100,0 2000 0 2001 1 1 100,0 2002 7 7 100,0 2003 6 6 100,0 2004 4 2 50,0 2 50,0 2005 0 2006* 10 10 100,0 YHT. 30 28 93,3 2 6,7 0 0,0 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin tulos 3.12.2006. Taulukko 29: Luonnetestiin osallistuneet koirat testausiän mukaan Luonnetestiin saa osallistua kaksi vuotta, mutta ei seitsämää vuotta täyttänyt koira. Taulukkoon on merkitty osallistuneiden koirien ikä testaushetkellä. Iän mukana tuoma elämänkokemus saattaa vaikuttaa testitulokseen. Viimeisin tulos on joulukuulta 2006 (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Ikä Testattuja vuosina koiria 2 10 3 10 4 3 5 3 6 4 YHT. 30 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin tulos 3.12.2006. Taulukko 30: Luonnetestitulosten jakautuminen ominaisuuksittain Luonnetestissä on käynyt vuoden 2006 loppuun mennessä 30 espanjanvesikoiraa ja tulokset vaihtelevat -46 pisteestä +184 pisteeseen (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Luonnetestissä annetaan pisteitä toivotuimmasta reaktiosta ei-toivottuun seuraavasti: +3, +2, +1, -1, -2, -3. Tarkasteltaessa keskiarvoa (ka) niissä osioissa, joissa on annettu myös miinuspisteitä, on huomattava, että pisteytyksestä puuttuu 0. Tämän vuoksi matemaattinen keskiarvo ei ole aina paras mittari. Mediaani (med) on suuruusjärjestykseen asetettujen havaintojen keskimmäinen arvo ja kuvaa varsin hyvin keskimääräistä suoritusta. Ka-pisteet on todellisten suoritusten yhteispisteiden keskiarvo ja med-pisteet osiokohtaisista mediaaneista laskettu yhteispistemäärä. + 3 + 2 + 1-1 - 2-3 yht. (kpl) ka med I Toimintakyky 1 15 12 2 30 0,03 + 1 (kerroin 15) 0,0 % 3,3 % 50,0 % 40,0 % 6,7 % 0,0 % 100,0 % II Terävyys 13 17 30 1,87 + 1 (kerroin 1) 43,3 % 0,0 % 56,7 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 100,0 % III Puolustushalu 6 17 7 30 0,93 + 1 (kerroin 1) 20,0 % 0,0 % 56,7 % 23,3 % 0,0 % 0,0 % 100,0 % IV Taisteluhalu 4 17 7 2 30 1,17 + 2 (kerroin 10) 13,3 % 56,7 % 0,0 % 23,3 % 6,7 % 0,0 % 100,0 % V Hermorakenne 1 25 4 30 0,77 + 1 (kerroin 35) 0,0 % 3,3 % 83,3 % 13,3 % 0,0 % 0,0 % 100,0 % VI Temperamentti 14 8 8 30 2,20 + 3 (kerroin 15) 46,7 % 26,7 % 26,7 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 100,0 % VII Kovuus 23 7 30 0,30 + 1 (kerroin 8) 0,0 % 0,0 % 76,7 % 0,0 % 23,3 % 0,0 % 100,0 % VIII Luoksepäästävyys 14 16 30 2,47 + 2 (kerroin 15) 46,7 % 53,3 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,0 % 100,0 % varma kokematon ärtyisä altis arka Laukauspelottomuus 20 8 2 30 2,47 varma 66,7 % 26,7 % 0,0 % 6,7 % 0,0 % 100,0 % ka-pisteet med-pisteet 114,20 155 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin tulos 3.12.2006. Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011 17

Useimmat testattavat ominaisuudet ovat tärkeitä kaikille koirille, ja niiden ollessa myös periytyviä, tulisi muidenkin kuin varsinaisten palveluskoirien jalostuksessa huomioida luonteenominaisuudet nykyistä paremmin. Olisikin toivottavaa, että espanjanvesikoiria testattaisiin enemmän, että saataisiin faktatietoa rodun luonteen nykytilasta. Luonne- ja käyttöominaisuuksien jalostaminen ovat osa rodunjalostusta ja niihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Luonnetestitulosten käyttökelpoisuus luonteenpiirteiden arvioinnissa on espanjanvesikoirilla vielä alkutaipaleella, sillä otoksen pienuuden ja testattujen koirien sukulaisuussuhteiden takia ei voida tehdä johtopäätöksiä koko rodun luonteen tai käyttöominaisuuksien suhteen. Tähän asti testatuista koirista on kuitenkin nähtävissä, että pistehajonta on suurta erityisesti toimintakykyä, puolustushalua, taistelutahtoa ja temperamenttia mittaavissa osioissa. Tällöin voidaan ajatella, että koko rodussa on luonneominaisuuksia laajalla skaalalla. Jalostusvalinnoissa tulee kiinnittää huomiota erityisesti toimintakykyyn (toivottava väh. +1), hermorakenteeseen (toivottava väh. +1) ja luoksepäästävyyteen (ihanne +3), sillä ne mittaavat hyvin sekä seura- että harrastuskoiralta vaadittavia luonneominaisuuksia. Luonnetestikäyntien määrä tulee kasvamaan lähivuosina ja yhä useamman testituloksen perusteella pystytään todentamaan rodun yhtenäiset luonteenpiirteet tarkemmin sekä laatimaan rodun toivottu luonneprofiili. LIITE 9: Luonnetestin arvostelu ja pisteytys 4.2.2.5 Agility Agility on suosituin koiraharrastuslaji ja koko ajan kasvussa. Se on erityisen sopiva laji espanjanvesikoiralle, koska siinä ohjaaja ja koira tekevät yhteistyötä molempien suoritusten ollessa hyvin riippuvaisia toisistaan. Agilityradalla on erilaisia hyppyesteitä kuten aidat, rengas ja muuri, sekä kiipeilyesteitä kuten puomi, keinu ja A-este. Lisäksi pujottelukepit, putket ja pussit kuuluvat esteisiin. Esteitä on kilpailuradalla noin 20 kpl ja ne suoritetaan määrätyssä järjestyksessä mahdollisimman nopeasti. Laji lähentää ihmisen ja koiran suhdetta, antaa liikkumisen iloa ja yhteisiä elämyksiä. 4.2.2.6 Tottelevaisuuskoe eli TOKO Tottelevaisuuskoulutus parantaa ja vahvistaa ohjaajan ja koiran välistä yhteistyötä ja on hyvä pohja muitakin lajeja varten. Tottelevaisuuskokeessa (TOKO, koulutustunnus TK) testataan ohjaajan ja koiran välistä yhteistyötä ja koulutuksen tasoa. Useat liikkeet, kuten paikallaolo, seuraaminen ja luoksetulo ovat, hyödyllisiä käytännön elämässä. Koeluokkia on neljä: alokasluokka, avoin luokka, voittajaluokka ja erikoisvoittajaluokka. Alokasluokassa arvostellaan mm. luoksepäästävyyttä, paikallamakuuta, seuraamista, maahanmenoa ja luoksetuloa. 4.2.2.7 Rodun muut koe- ja harrastuslajit Edellisten lisäksi sekä Suomen Palveluskoiraliiton (SPKL) että Suomen Pelastuskoiraliiton alaisessa pelastuskoiratoiminnassa ja vesipelastuksen (VEPE) parissa on yksittäisiä harrastajia. Samoin Junior Handler -kilpailuissa on esitetty espanjanvesikoiria. Uusimmista harrastuslajeista koiratanssi ja canicross eli koirajuoksu ovat saaneet ensimmäiset espanjanvesikoiraharrastajat mukaansa. 4.2.2.8 Koe- ja harrastustoiminta muissa maissa Ulkomaalaisten kasvattajien ja harrastajien sekä erilaisten rotukerhojen Internetsivujen perusteella koiranäyttelytoiminta on suosituin harrastus espanjanvesikoirien omistajien keskuudessa. Yksittäisiä harrastajia löytyy agilityn, flyballin, koiratanssin, palvelus- ja pelastuskoirakoelajien, vesipelastuksen sekä tottelevaisuuskokeiden piiristä, samoin kuin erilaisten paimennus-, metsästys- ja jäljestyslajien parista. Rodun kotimaassa on järjestetty erään kasvattajan kehittämiä, epävirallisia rodulle suunnattuja kokeita, joissa testataan mm. koiran uinti-, sukellus-, nouto- ja etsintäkykyjä. Ruotsalaisilla espanjanvesikoirilla on tuloksia koiranäyttelystä ja agilitystä sekä kansallisesta metsästyskoirien jälkikokeesta (viltspårprov), tottelevaisuuskokeesta (lydnadsprov), luonnetestistä (mentalbeskrivningar ja BOK-prov) ja palveluskoirakokeiden jälkikokeesta (bruksprov, spår). Viidelle espanjanvesikoiralle on myönnetty agilityvalion (AVA) arvo: Pevikan Pyrstötähti (valionarvo myönnetty vuonna 2001), Pevikan Neilikka (-01), Herman s Cenicienta (-05), Concurrido Urraca (-05) ja Concurrido Recoveco (- 06) (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). 18 Vesikoirat ry

4.3 Terveys Suomen espanjanvesikoirakantaa pidetään varsin terveenä. Koirakannan kasvun myötä (vuosina 1994 2006 on rekisteröity yhteensä 1378 espanjanvesikoiraa, joista vuosina 1994 2000 266 kpl, v. 2001 2004 505 kpl ja v. 2005 2006 607 kpl) myös sairaudet lisääntyvät ja tulevat näkyvämmin esille. Sairauksiin viitattaessa on otettava huomioon se tosiseikka, että rodusta alettiin kiinnostua toden teolla sen kotimaassa Espanjassa vasta 1970-luvun puolivälissä. Espanjanvesikoirien terveystutkiminen ainakin lonkka- ja kyynärnivelten sekä silmien osalta on erittäin tärkeää, sillä rodun emämaassa Espanjassa ei jalostuskoiria edelleenkään terveystutkita järjestelmällisesti. Ruotsissa, Keski-Euroopassa ja USA:ssa terveystutkimusten lukumäärät ovat nousseet vasta kannan kasvun myötä. Näin ollen muualta ei ole vielä saatavana kattavaa tietoa mahdollisista sairauksista ja vioista. Viime vuosina erilaiset terveystutkimukset ovat yleistyneet pitkälti asiasta jaetun tiedon, esiintyneiden keskusteluiden ja löytyneiden ongelmien vuoksi. Terveystutkimustulokset ovat arvokasta tietoa yhtälailla kasvattajalle, koiranomistajalle kuin rodusta vasta kiinnostuvalle. On ensiarvoisen tärkeää, että tulevaisuudessakin tutkittaisiin myös muita kuin jalostukseen aiottuja yksilöitä. Täten saataisiin paremmin ja luotettavampaa tietoa koko populaation tilanteesta, eri linjoista ja yksilöistä sekä niiden perimästä. Kuten muissakin suhteellisen pienen populaation roduissa Suomessa, on espanjanvesikoirakantaankin välttämätöntä tuoda aika ajoin uutta verta ulkomailta. Tätä kautta joudumme hyväksymään saatujen hyvien ominaisuuksien lisäksi myös ei-toivottuja ominaisuuksia perinnöllisiä sairauksia. Onkin haasteellista ennakoida mahdollisia riskejä kartoittamalla tarkasti tuontiyksilöiden ja mahdollisesti siitokseen käytettävien yksilöiden taustat ja selvittämällä sukutauluissa esiintyvien sairauksien olemassaolo ja vakavuusaste. Alla lueteltujen sairauksien ja vikojen lisäksi Suomessa on tutkittu 224 espanjanvesikoiran polvet palpoiden polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation varalta (KoiraNet, päivitys 1.15.2007, viimeisin tulos 19.12.2006). Kaikki tutkitut koirat ovat olleet tervepolvisia (ei muutoksia, 0). 4.3.1 Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA) Vesikoirat ry:n kevätkokouksessa 25.2.2006 äänestettiin espanjanvesikoiran liittämisestä Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA). Kokouksessa päätettiin yksimielisesti (äänet 30/30) anoa espanjanvesikoirien liittämistä PEVISA-ohjelmaan alla luetelluin ehdoin. Suomen Kennelliiton hallitus hyväksyi ohjelman 31.8.2006 muutoksitta ajalle 1.1.2007 31.12.2008. Jos rodulla vuoden 2008 lopussa on Kennelliiton hyväksymä uuden mallin mukainen jalostuksen tavoiteohjelma (JTO), jatkuu ohjelma 1.1.2009 31.12.2011. Lonkkakuvaus Koiralla, jota käytetään jalostukseen, on oltava ennen astutusta annettu SKL:n vahvistama lonkkakuvauslausunto, jonka raja-arvo on D. E-lonkkaisen koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Tutkimuskäraja määräytyy PEVISA:n yleissäännön mukaisesti, eli on 12 kuukautta. Ks. liite 10. Kyynärkuvaus Koiralla, jota käytetään jalostukseen, on oltava ennen rekisteröintiä annettu SKL:n vahvistama kyynärkuvauslausunto, ei raja-arvoa. Tutkimusikäraja määräytyy PEVISA:n yleissäännön mukaisesti, eli on 12 kuukautta. Ks. liite 11. Silmäpeilaus Koiralla, jota käytetään jalostukseen, on oltava ennen astutusta annettu SKL:n vahvistama silmätutkimustulos. Tulos ei saa olla astutushetkellä 24 kuukautta vanhempi. Ks. liite 12. Vastustettavat silmäsairaudet: HC (kaikki asteet) PRA (kaikki asteet) RD (mrd muoto sallitaan) PHTVL/PHPV (aste 1 sallitaan) Ulkomaalaisen koiran käyttö Ulkomaisten koirien suhteen noudatetaan Suomen Kennelliiton koirarekisteriohjetta (vuosina 2005 2006 ohjeen kohta 10). Jos astutus tapahtuu ulkomaisella uroksella tai tuontispermalla tai jos pennut tuodaan maahan ennen syntymää, koskevat ulkomaista vanhempaa samat siitokseen käyttöehdot kuin rodun suomalaisia koiria. Suomen Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta voi kuitenkin rotujärjestön puollon perusteella myöntää luvan pentueen rekisteröintiin, vaikka ulkomainen vanhempi ei täyttäisikään rotukohtaisia PEVISA-ehtoja. Ks. liite 13. LIITE 10: Lonkkaniveldysplasian vastustamisen yleissääntö LIITE 11: Kyynärniveldysplasian vastustamisen yleissääntö LIITE 12: Perinnöllisten silmäsairauksien vastustamisen yleissääntö LIITE 13: SKL-FKK:n Koirarekisteriohje 2006 kohta 10 ulkomaisen koiran jalostuskäyttö 4.3.2 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ja viat 4.3.2.1 Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli dysplasia (hip dysplasia, HD) Lonkkaniveldysplasia on eniten tutkittu kasvuhäiriö koiralla, ja periytyy polygeenisesti eli monen eri geenin kautta. Se on kvantatiivinen ominaisuus eli sairaita on eriasteisia ja lisäksi on ns. rajatapauksia. FCI:n kansainvälisen arvosteluasteikon mukaan lonkat arvostellaan asteikolla A E, jossa A tarkoittaa täysin tervettä niveltä, B rajatapausta, C lievästi, D keskivaikeasti ja E vaikeasti dysplastista niveltä. Lonkkavikaisella koiralla lonkkanivelen nivelmalja on liian matala, jolloin reisiluun pää ei saa riittävästi tukea ja nivelessä esiintyy löysyyttä. Löysyys on kuitenkin vasta dysplasian esiaste; nivelrakenteen muutokset tekevät lonkkanivelestä dysplastisen. Lonkkaniveldysplasia altistaa sitä sairastavan koiran nivelrikon muodostumiselle. Lonkkavian kehittymiseen vaikuttaa paitsi perimä, myös monet ympäristötekijät kuten pennun ja sen emän ruokinta sekä koiran kasvunaikainen kohtuuton rasitus ja nopeakasvuisuus pentuiässä. Kuitenkaan ympäristötekijät eivät yksin saa aikaan lonkkavikaa vaan lonkkavikaiselta koiralta löytyy sille altistavia geenejä; perimän vaikutuksen populaatiossa (ei yksittäisen koiran osalta) on arvioitu olevan eri tutkimusten mukaan n. 20 60 prosenttia. Koiria jalostettaessa on huomattava, että koiran oma ilmiasu ei kerro kaikkea, vaan merkitystä on myös varsinkin lähisuvun lonkkatuloksilla. Lievä lonkkaniveldysplasia ei välttämättä aiheuta haittaa koiran jokapäiväiseen elämään, mutta saattaa lyhentää koiran käyttöikää aktiivisessa harrastamisessa. Pahimmillaan lonkkaniveldysplasia kuitenkin vammauttaa koiran jo nuorena ja vaikeuttaa koiran normaalia liikkumista aiheuttaen myös kipua. Ks. liite 14. Espanjanvesikoirien heikko terveystilanne lonkkien osalta oli havaittavissa jo rodun alkuvuosina Suomessa, kun yksittäisiä koiria oli tutkittu. Lisääntyneiden terveystutkimusten myötä on rodusta löytynyt lisää erilaisia sairauksia, vikoja ja ongelmia. Tämä on normaalia lähes kaikissa koiraroduissa tutkimusmäärien kasvaessa. Löydöt osoittavat kuinka äärimmäisen tärkeää koirien järjestelmällinen terveystutkiminen on, jotta saadaan selville rodun todellinen terveystilanne ja perimä. PEVISA-ohjelmaan liittyminen nousi puheenaiheeksi ensimmäisen kerran jo 1990-luvun lopulla, mutta ehdotus ei saannut silloin kannatusta. Rotu alkoi selvästi yleistyä vuosituhannen vaihteessa ja kaikki syntyneet pennut menivät kaupaksi. Tuolloin pelkona oli, eikä ihan aiheetta, että pentuja teetetään millä tahansa koiralla sen enempää koiran jalostusarvoa ajattelematta. Tiedon saaminen rodun todellisesta terveystilanteesta ja terveystutkimattomien koirien Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007 2011 19

jalostuskäytön estäminen olivat ensisijaiset lähtökohdat, joilla espanjanvesikoiraa lähdettiin viemään uudelleen kohti PEVISA-ohjelmaa vuonna 2003. Espanjanvesikoirilla tavataan FCI:n kansainvälisen arvosteluasteikon mukaan erittäin runsaasti lonkkanivelen kasvuhäiriötä. Vuosina 1998 2005 syntyneistä virallisesti lonkkaniveltutkituista espanjanvesikoirista alle kolmannekselle on diagnosoitu terveet (A) lonkkanivelet ja eriasteisia kasvuhäiriöitä (C, D tai E) on lähes puolella tutkituista. Keskivaikaikeasti (D) ja vaikeasti (E) dysplastisten osuus on viidennes kaikista tutkituista. Osalla keskivaikeasti ja lähes kaikilla vaikeasti dysplastisilla koirilla on todettu eriasteista nivelrikkoa joko toisessa tai molemmissa lonkkanivelissä. Vuoden 2006 loppuun mennessä rekisteröidyistä pentueista 12 % oli lonkkatutkimuslausumattomista vanhemmista ja neljänneksellä pentueista toisella vanhemmalla ei ollut virallista lonkkatutkimustulosta. E-lonkkaisia koiria oli kuusi (1,3 % kaikista lonkkatutkituista), eikä niitä ole käytetty jalostukseen (lonkkatutkimustulokset on huomioitu 22.12.2006 asti, tutkimusajankohtaa ei ole huomioitu suhteessa pentujen rekisteröintihetkeen). Lonkkanivelen keskivaikean ja vaikean kasvuhäiriön esiintyvyyden lasku on lähivuosien merkittävä tavoite. Vuoden 2007 alussa voimaantullut PEVISAohjelma asettaa pentueen vanhemmille lonkkatutkimuspakon ennen astuttamista ja rajaa vaikeasti dysplastisen (E) koiran jalostuksen ulkopuolelle. Kun PEVISAehtoja lonkkien osalta pohdittiin, päätettiin hyväksyä keskivaikeasti (D) dysplastisen koiran jalostuskäyttö, ettei rodun geenipooli kapenisi entisestään. Vaikka PEVISA-ohjelma sallii lievästi (C) ja keskivaikeasti (D) dysplastisen koiran jalostuskäytön, on lonkkanivelen kasvuhäiriön vastustamiseksi toivottavaa, että niille valitaan terve (A) tai rajatapaus (B) partneriksi. Kahden keskivaikeasti dysplastisen tai lievästi ja keskivaikeasti dysplastisen koiran yhdistäminen ei edistä lonkkanivelen kasvuhäiriön kitkemistä rodusta. Taulukot 31 32: Lonkkaniveldiagnoosit syntymävuoden mukaan Alla olevista kaavioista on nähtävissä Suomessa rekisteröityjen espanjanvesikoirien lonkkaniveldiagnoosien jakautuminen sekä niiden prosenttiosuudet tutkituista ja rekisteröidyistä koirista. Syntymävuodet 1988 1998 on yhdistetty yhdeksi sarakkeeksi taulukossa 31. Viimeisin tutkimustulos on joulukuulta 2006 ja rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 1378 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Taulukko 31. Syntymävuosi 88-98 99 00 01 02 03 04 05 06 Yht. % % Diagnoosi diagn. rekist. A, ei muutoksia 11 6 6 4 15 25 35 31 133 29,0 9,7 B, lähes normaali/rajatapaus 16 5 5 5 15 20 30 16 112 24,4 8,1 C, lievä 21 4 5 11 8 23 30 15 117 25,5 8,5 D, kohtalainen (keskivaikea) 20 4 7 7 22 19 7 5 91 19,8 6,6 E, vaikea 1 2 1 2 6 1,3 0,4 Yhteensä 69 19 25 28 60 87 104 67 0 459 100,0 33,3 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin tulos 22.12.2006. Rekisteröityjä koiria: 1378 Taulukko 32. 140 120 100 80 60 40 Suomalaisessa espanjanvesikoirakannassa esiintyy koiran jokapäiväistä elämää haittaavaa ja harrastusmahdollisuuksia rajoittavaa lonkkavikaa ja nivelrikkoa. Lievimmissä tapauksissa koira oireilee jäykkyydellä vasta vanhemmiten, mutta joissakin tapauksissa jo nuorelle koiralle aloitetaan kipu- ja nivelruston aineenvaihduntaan vaikuttava lääkitys. Samalla aktiivinen harrastustoiminta muutetaan vähemmän lonkkia rasittavammaksi tai lopetetaan kokonaan. Kaikkein vaikeimmat tapaukset johtavat yleensä koiran ennenaikaiseen lopetukseen. Valitettavasti osasta vakavista lonkkavikatapauksista vaietaan edelleen: lonkkatutkimustuloksia ei virallisteta eikä ennenaikaiseen lopetukseen johtaneesta syystä ilmoiteta jalostustoimikunnalle. Rotuun yleisesti liitettävä toteamus tämä on niin kevytrakenteinen rotu, ettei vaikeakaan lonkkavika yleensä oireile on virheellinen ja pennunostajaa useasti harhaanjohdatteleva. Tämä virheellinen väite muodostui aikana, jolloin koirakanta oli nuori ja vähälukuinen, lonkkatutkimusprosentti hyvin alhainen ja aktiivinen harrastustoiminta vasta aluillaan. LIITE 14: Mäki, K. 2004. Breeding against hip and elbow dysplasia in dogs. Helsingin yliopisto, kotieläintieteen laitos. Lehdistötiedote suomeksi (tiivistelmä). 4.3.2.2 Kyynärnivelen kasvuhäiriö eli dysplasia (elbow dysplasia, ED) Kyynärniveldysplasia eli kyynärnivelen kehityshäiriö voidaan jakaa useaan eri muotoon. Näitä ovat osteokondroosi eli nivelruston solujen kehityshäiriö, jossa nivelalueen luutuminen häiriintyy nopeimmassa kasvuvaiheessa. Häiriö johtaa nivelrikkoon. Toinen kehityshäiriön muoto on sulkijalisäkkeen (processus coronoideus) ja/tai kyynärpään sakaran (processus anconaeus) irtopalamuoto eli OCD. Kyseiset vauriotyypit voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. Koiran omistaja huomaa kyynärnivelsairauden koiran liikkeistä. Koiran liikkuminen on väkinäistä, ja varsinkin rasituksen jälkeen liikkeelle lähteminen on hankalaa. Toisen kyynärpään keventäminen ja ontuminen aiheuttaa suurta rasitusta myös oireilemattoman jalan puolelle, jolloin yleensä myös sen nivelpinnat vaurioituvat. Osa pennuista alkaa ontua jo 4 5 kuukauden iässä, jotkut kasvun myöhäisvaiheessa ja jotkut vasta siinä vaiheessa, kun niveleen kehittyy nivelrikkomuutoksia. Kyynärniveldysplasia periytyy polygeenisesti, ja sen syntyyn vaikuttavat myös ruokinta ja ympäristötekijät. Taulukot 33 34: Kyynärniveldiagnoosit syntymävuoden mukaan Alla olevista kaavioista on nähtävissä Suomessa rekisteröityjen espanjanvesikoirien kyynärniveldiagnoosien jakautuminen sekä niiden prosenttiosuudet tutkituista ja rekisteröidyistä koirista. Syntymävuodet 1988 1998 on yhdistetty yhdeksi sarakkeeksi taulukossa 33. Viimeisin tutkimustulos on joulukuulta 2006 ja rekisteröintimäärä on tarkasteluhetkellä 1378 kpl (KoiraNet, päivitys 15.1.2007). Taulukko 33. Syntymävuosi 88-98 99 00 01 02 03 04 05 06 Yht. % % Diagnoosi diagn. rekist. 0, ei muutoksia 21 12 12 13 41 79 96 61 335 94,6 24,3 1, lievät muutokset 3 7 2 3 2 17 4,8 1,2 2, kohtalaiset muutokset 1 1 2 0,6 0,1 3, voimakkaat muutokset 0 0,0 0,0 Yhteensä 21 12 12 17 49 81 99 63 0 354 100,0 25,7 Lähde: KoiraNet v2.05, päivitys 15.1.2007, viimeisin tulos 22.12.2006. Rekisteröityjä koiria: 1378 20 0 HD A HD B HD C HD D HD E Taulukko 34. Lonkkaniveltutkittujen koirien osuus koko populaatiossa on kasvanut runsaasti viime vuosien aikana ja kasvattajat voivat siten huomioida paremmin jalostuskoiriensa lähisuvun lonkkatulokset jalostusvalinnoissaan. Dysplasian vastustamista vaikeuttaa kuitenkin rodussa yleisesti esiintyvät lonkkavialle altistavat geenit: terve-terve tai terve-rajatapaus -yhdistelmistä voi syntyä jälkeläisiä, joiden tutkimustulokset vaihtelevat terveestä keskivaikeaan dysplasiaan. Ongelmana on myös tiettyjen kotimaisten pentueiden sekä usean tuonti- ja ulkomaalaisen jalostuskoiran terveystutkimattomat taustat. 350 300 250 200 150 100 50 0 ED 0 ED 1 ED 2 ED 3 20 Vesikoirat ry