KK 305/1999 vp- KIRJALLINEN KYSYMYS 305/1999 vp Petoeläinten aiheuttama vaara ihmisille ja kotieläimille Eduskunnan puhemiehelle Menneinä vuosikymmeninä tällä vuosisadalla oli turvallista liikkua luonnossa petoeläinten aiheuttaman vaaran ja uhan suhteen. Marjastajat, sienestäjät, kalastajat, luonnossa liikkujat ja ulkoilijat saattoivat turvallisin mielin liikkua jokamiehenoikeuden mukaan kaikkialla maassa. Samoin maaseudun asukkaille ja kesäasukkaille asuinympäristö oli turvallinen. Perheet saattoivat liikkua turvallisesti luonnossa. Nyt päättymässä olevan vuosikymmenen aikana on paikallisilta asukkailta lupia kysymättä siirretty petoeläimiä heidän asuinseuduilleen. Samoin monien vapaa-ajan asuntojen tuntumiin on siirretty petoja. Edelleenpetojaon tullut maamme rajojen ulkopuolelta ja nämä kannat ovat saaneet suhteellisen vapaasti kasvaa. Tällä hetkellä jää Suomen metsiin paljon marjoja, koska monet ihmiset eivät uskalla mennä petojen pelon vuoksi marjastamaan. Samoin perheiden luontoharrastaminen on vähentynyt. Erämaaseuduilla jokien varsilla kalastaminen on vähentynyt. Metsissä yksinään työtä tekeviä työntekijöitä uhkaa karhun kohtaamisen vaara. Maaseudulla aiheutuu ongelmia koulumatkoilla petojen aiheuttaman pelon ja vaaran vuoksi. Aivan viime aikoina voimakkaasti kasvanut petokanta ei ilmeisestikään löydä enää ravintoa normaalilla tavalla, ja siksi yhä useammin petoja, ennen muuta karhuja, havaitaan taajamien lähiympäristöissä ja asuinrakennusten parissa. Maaseudulla kotieläinten laiduntaminen ulkosalla on vakavasti vaarantunut. Tämä koskee kaikkea karjaa ja lisäksi mm. ravihevosia. Petojen aiheuttaman uhan vuoksi on ollut luovuttava aiemmin käytetyistä syrjäisimmistä laidunalueista. Jokamiehen luonnossa liikkumisen oikeus on vakavasti vaarantunut, ja siksi kasvavat lapset ja nuoriso myös vieraantuvat luonnosta. Metsiin petojen takia jäävät marjat ja sienet ovat suuri kansantaloudellinen vahinko. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä oikeuksilla on ihmisten asuin- ja vapaa-ajan ympäristöön siirretty petoeläimiä, ja millä tavalla hallitus vastaa ihmisten ja kotieläinten turvallisuudesta asuin- ja vapaa-ajan ympäristössä petojen aiheuttaman vaaran suhteen? Helsingissä 16 päivänä heinäkuuta 1999 Versio 2.0
KK 305/1999 vp - Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 305/1999 vp: Millä oikeuksilla on ihmisten asuin- ja vapaa-ajan ympäristöön siirretty petoeläimiä, ja millä tavalla hallitus vastaa ihmisten ja kotieläinten turvallisuudesta asuin- ja vapaa-ajan ympäristössä petojen aiheuttaman vaaran suhteen? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Suuria petoeläimiä hoidetaan kansallisen metsästyslainsäädännön sekä kansainvälisten sopimusten velvoitteiden mukaisesti yhtäläisin menetelmin muiden riistaeläinten kanssa. Eräänä hoitomuotona on niiden siirtäminen alueilta toisille. Siirtojen tarkoituksena on kantojen runsauskehityksen ohjaaminen tihentymäalueilta tai vahinkoaroilta alueilta sopivammille alueille, vahinkoyksilöiden poistaminen vahinkokohteista tapauksissa, jolloin eläinten tappaminen ei ole perusteltua sekä harvojen kantojen alueilla eläinten geneettisen perimän monipuolistaminen niiden elinkykyisyyden parantamiseksi. Vuosina 1995-1999 on siirretty kahdeksan ahmaa poronhoitoalueelta poronhoitoalueen eteläpuolelle sellaisissa tapauksissa, joissa ko. ahmat huomattavien porovahinkojen estämiseksi olisi muutoin jouduttu tappamaan. Siirrot ovat maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön alaisen ympäristö- ja luonnonvarainneuvoston suositusten mukaisia ja ne on toteutettu eläinten pyyntipaikan ja maastoonpäästämispaikan metsästysoikeuden haltijoiden suostumuksella sekä toimivaltaisten viranomaisten luvilla. Siirrettyjen eläinten ei ole todettu toistaiseksi aiheuttaneen vahinkoa. Muita suurten petoeläinten siirtoja ei mainittuna aikana ole suoritettu. Suurten petoeläinten siirroista on julkisuudessa, lähinnä petoeläimiä muutoinkin vastustavien taholta, esitetty runsaasti virheellisiä tietoja. Eläimen siirtäminen toiselle alueelle sen tappamisen vaihtoehtona on kuitenkin käyttökelpoinenja muualla maailmassa hyvin yleinen menettely. Siirrettäessä eläimiä maan rajojen sisäpuolella eläinten kokonaismäärä ei myöskään lisäänny. Pikemminkin siirtojen avulla on mahdollista turvata kantojen perimän monimuotoisuuden säilyminen pienilläkin kannoilla. Suuret petoeläimet liikkuvat laajoilla alueilla ja tulevat myös asutuksen ja ihmisten läheisyyteen. Metsästäjäorganisaatiot jakavat ohjeita petoeläinten ihmisten läheisyyteen totuttamisen estämiseksi sekä menettelytavoiksi petoeläimen kohtaamistilanteen varalta. Vahinkokohteet pyritään suojaamaan ja asutuksen läheisyyteen pysyvästi asettuneet petoeläimet karkottamaan. Vahingot korvataan valtioneuvoston asiasta antaman päätöksen (1367 /1997) mukaisesti. Mikäli muuta ratkaisua uhkaavan vahingon estämiseksi ei ole, vahinkoa aiheuttava petoeläin on mahdollista tappaa riistanhoitopiirin metsästysasetuk- 2
Ministerin vastaus KK 305/1999 vp - sen (869/1998) 28 :n nojalla antamalla pyyntiluvalla, poliisin poliisilain ( 493/1995) 25 :n tai maa- ja metsätalousministeriön metsästyslain (615/1993) 41 :n nojalla antamilla poikkeus1uvilla. Helsingissä 29 päivänä heinäkuuta 1999 Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä 3
KK 305/1999 vp- Ministems svar Tili riksdagens talman 1 det syfte 3 7 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru ta1man, till vederbörande med1em av statsrådet översänt följande av riksdagsman Lauri Oinonen /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 305/1999 rd: Med viiken rätt har rovdjur jlyttats till folks boende- och fritidsmiljö, och på vilket sätt svarar regeringen, med hänsyn till den risk rovdjuren utgör, för människornas och husdjurens säkerhet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: De stora rovdjuren sköts i överensstämmelse med den nationella jaktlagstiftningen samt i enlighet med de skyldigheter internationella konventioner ålägger. Skötseln sker enligt samma metoder som för övrigt vilt. En form av skötsel är att flytta viltet från ett område till ett annat. Syftet med flyttningen är att styra stammarnas ökning från områden med täta stammar och ornråden som är känsliga för skador till lämpligare regioner, att avlägsna skadeindivider från skadeobjekten i sådana fall där dödande av djuren inte är motiverat samt att berika djurens genetiska arv inom områden med glesa stammar för att därigenom öka djurens livskraft. Under åren 1995-1999 har åtta järvar flyttats från renskötselområdet tili söder om detta belägna områden i fall där man för att förebygga omfattande skadegörelse bland renarna annars hade varit tvungen att avliva järvarna ifråga. Flyttningama har skett i överensstämmelse med rekommendationer som givits av rådet för miljö- och naturtillgångar, som är underställt jord- och skogsbruksministeriet och miljöministeriet. De har verkställts med samtycke av innehavama av jakträtten på såväl det område där djuren infångats som det område där djuren släppts ut i terrängen samt med tillstånd av behöriga myndigheter. Tills vidare har det inte konstaterats att de flyttade djuren skulle ha åsarnkat skador. Flyttning av andra stora rovdjur har inte utförts under närnnda tid. 1 offentligheten har det framförts en hei del felaktig information om flyttningar av stora rovdjur, närmast av kretsar som även i övrigt är motståndare tili rovdjur. Att flytta djur tili ett annat område i stället för att döda dem är dock ett användbart altemativ och ett mycket vanligt förfarande på andra håll i världen. Vid flyttning av djur inom landets gränser ökar inte heller det totala antalet djur. Snarare är det möjligt att med hjälp av flyttningama trygga bevarandet av mångfalden i stammamas arvsmassa även inom ramen för små stammar. De stora rovdjuren rör sig inom vidsträckta områden och tangerar härvid också närheten av bosättning och människor. Jägarorganisationerna distribuerar anvisningar för hur man förhindrar att rovdjuren vänjer sig vid närheten av människor och för hur man skall bete sig vid möte med rovdjur. Målet är att skydda skadeobjekten och fördriva rovdjur som permanent vistas i närheten av bosättning. Skador ersätts enligt av statsrådet utfårdat beslut (1367/1997). Såvida annan lösning inte finns för att avvärja hotande fara kan rovdjuret dödas med stöd av jaktlicens som beviljats av jaktvårdsdistrikt enligt 28 i jaktförordningen (869/1998) eller med 4
Ministems svar KK 305/1999 vp - stöd av undantagstillstånd som beviljats av polisen enligt 25 i polislagen ( 493/1995) eller av jord- och skogsbruksministeriet enligt 41 jaktlagen (615/1993). Helsingfors den 29 juli 1999 Jord- och skogsbruksminister Kalevi Hemilä 5