Kukkulan lämpimällä eteläkyljellä kukoistaa hansaruusu. Sen kukkaa tekee mieli nuuhkaista, eikä tuoksu petä. 8 Martat 3 2012
Kirjailija Mari Mörölle puutarha on kuin tyhjä, valkoinen paperi, johon voi vapaasti luoda erilaisia maailmoita. Siellä elää tekemisen ilo. >> teksti & kuvat SARI TOIKKANEN Limenkeltainen happomarja tuo vaihtelua vihreän joukkoon. Istutusta sävyttävät kurjenpolvet ja tulppaani kukillaan sekä silkkimaruna harmailla lehdillään. 9
Herkkä väriyhdistelmä syntyy, kun alppikärhö, hopeatäpläpeippi ja niittyleinikki kohtaavat toisensa. "Koti ei ole koti, jos piha ei ole kaunis." >> un lumet sulavat, puhkeaa sata metriä pitkä penkki ensin narsissien ja tulppaanien kukkiin. Myöhem-min vuoron saavat suloiset ruusunnuput ja tuulessa keinahtelevat unikot. Ne johdattelevat tien viertä Mari Mörön pihaan ja puutarhaan. Vastassa on lisää kasvien lumoa. Koti ei ole koti, jos piha ei ole kaunis, Mari Mörö sanoo ihasteleville vierailleen. Bussilastillinen puutarhaihmisiä on saapunut Poh10 Martat 3 2012 jois-savon Marttojen puutarhaneuvojan Tiina Ikosen johdolla tutustumiskäynnille Mikkelin Rämälään. Mari Mörö tuli tutuksi martoille, kun hän kirjoitti kolumneja Emäntälehteen, Martat-lehden edeltäjään. Sanataiteilija tekee työtään kotona ja arvostaa ikkunoista avautuvaa näkymää sikäli, kun malttaa sisällä pysyä. Usein hän huhkii lapion varressa jakaen isoksi käyneitä kurjenmiekkakasvustoja, kääntelee talikolla komposteja mullantekotehtaassaan tai syöttää oksia hakettimen kitaan. Tekeminen ruokkii luovuutta, ja lapion voi käden käänteessä vaihtaa kynään. Mörö onkin sanonut kirjassaan, ettei hän tarvitse työhuonetta, vaan koko tontin. Tyhjästä alkuun Mari Mörö kertoo saaneensa vanhemmiltaan innostuksen puutarhatöihin. Intohimoksi harrastus roihahti oman pihan myötä. 1990-luvulla hankitun talon piha
Sinisenään kukkiva kissanminttu, Nepeta clarkei, viitoittaa tietä rantaan. Mari Mörö on tuonut kasvin alun Kanadasta. Se on kissojen marihuana. Se on myös hyvä mehiläiskasvi, hän tietää. ei heti sytyttänyt, paikka kyllä. Paikka oli ihanteellinen: puutarhaa ei ollut pilattu. Sitä ei ollut. Uusi asukas joutui ensitöikseen tilaamaan roskalavan, sillä talon eteläpuolella oleva kukkula oli täynnä rakennusjätettä. Kivet saivat kukkulalle jäädä, ja niitä Mörö haali myöhemmin lisää. Hän nimesi paikan Holtittomuuksien kukkulaksi. Meno oli holtitonta, kun keikuin kivien päällä, hän muistaa. Hän lisäsi kivien koloihin multaa ja istutti niihin kasveja, muun muassa lähes parikymmentä erilaista maksaruoholajia. Ajan oloon kukkula on tekeytynyt, ja Mörö on laskenut siellä kasvavan yli kolmesataa kasvia pensaista perennoihin ja sipulikukkiin. Akileijat kurkottelevat siementaimiaan lennokkaine kukkineen siellä täällä. Valkoisena kukkiva hopeahärkki leviää sekin, mutta maltillisesti. Myös silkkimaruna näkyy pitävän puolensa kukkulan valloituksessa. Silkkimarunan hoitaminen on helppoa. Ei tarvitse kuin tulitikut ja kastelukannut, kun sen tuikkaa keväällä tuleen, Mörö kertoo ronskeista tavoistaan, joilla uusi, hopeaan vivahtava kasvu saa vauhtia ja tilaa. Mikäs kiire tässä on Holtittomuuksien kukkula on vain osa pihan istutuksia. Eri puolilla avautuu uusia maailmoja. Puutarha on syntynyt neliö kerrallaan. Ajattelen aluetta eri teemojen kautta ja teen, ei sen kummem- >> 11
Kärhöt ovat kuin huiveja puissa. Yritän vaalia niitä, Mari Mörö sanoo esitellen tuijaa verhoavaa köynnöstä. >> ohjoissavolaiset martat tutustuivat Mörön maisemiin. P paa, Mörö kertoo. Esimerkiksi pohjoisen suunnalla on Woodland-alue happaman metsämaan kasveineen. Varjossa menestyvien tuijien ja kuusamien katveessa on talvenarka mutta ihmeellisen ihana magnolia pärjännyt jo neljättä vuotta. Paikka on omiaan myös muhkeille, näyttävästi kukkiville alppiruusuille. Mörö kertoo kasvattaneensa alppiruusuja siemenistä saakka. Se vie kyllä aikaa, mutta mikäs kiire tässä varsinaisesti on, hän tokaisee. Pohjoisen suunnalle kätkeytyy myös salainen puutarha, jossa kirjailija mielellään istahtaa aamuaurinkoon ja virittää aistit uuteen päivään. Savolaiseen uusiotarhaan kuuluu lisäksi hyötytarha ja hakamaa lampaineen. Arboretum eli puulajipuisto on tekeytymässä hevos12 Martat 3 2012 Kamelia viihtyy kesät ulkona. Talveksi ruukku siirretään viherhuoneeseen. kastanjoineen, hibatuijineen, japanin- ja koreanpihtoineen. Toisaalla on miljoonapenkki, jossa kasvit ovat ikään kuin narikassa odottamassa lopullista kasvupaikkaa. Litra leppäkerttuja Lisää Mari Mörön puutarhaajatuksia hänen kirjoissaan: Melkein kaikki itää, Kirjapaja 2006 Parhaat päiväni pihalla, Kirjapaja 2008 Vapaasti versoo, Kirjapaja 2010 Mari Mörö ei huoli liian sliipatusta puutarhasta. Kiiltokuvamaisuus ei ole hänen juttunsa. Hän esittelee vierailleen ihanaa sekamelskaa: laukkoja, akileijoja, leimuja ja ängelmiä. Joukkoon pyrkivillä rikkakasveillakin on sijansa. Rikkaruohoihin suhtaudun niin, että pihassa on salaattia. Syön kaikki rikkaruohot ja olen siitä ylpeä. Puutarhaa hän hoitaa luonnonmukaisin keinoin. Kasvuvoimaa antavat omatekoinen kompostimulta, pitkävaikutteinen sarvilastu ja hevosenlanta. Ruusut ja sel- laiset kärhöt, jotka eivät vaadi hapanta alustaa, Mörö kukittaa kananmunankuorilla, kissankarvoilla ja nokkosvedellä. Jos kaunottaria uhkaa kirva-armeija, aseistautuu tarhuri vesisuihkuin ja leppäkertuin. Toin tänne litran leppäkerttuja. Monenlaisessa jahdissa olen ollut, hän hymyilee. Puutarhassa kirjailijaa kiehtoo vapaus. Sekä kirjoittamisen että puutarhan puolella saa tehdä mitä huvittaa: ne ovat luovuudelle altista aluetta. Kaikki on mahdollista sekä paperilla että puutarhassa, tai ainakin melkein kaikki. Entä mikä saa yhä vain valtaamaan uusia alueita puutarhassa? Tekemisen ilo, aivan kuten kirjoittamisessa. Se on onnea se. Ei tänne nukkumaan tultu, aikaansaava nainen sanoo.