KIRJALLINEN KYSYMYS 710/2010 vp Karhujen aiheuttamien vaarojen torjuminen Eduskunnan puhemiehelle Maassamme on karhuja alkukesän tietojen perusteella Riista- ja kalatalouden laitoksen mukaan noin 1 850 1 950 ja Metsästäjäliiton mukaan noin 2 000. Kanta on vakaa ja kasvava. Karhuille tärkeä ravinto syksyllä ennen talviunille käyntiä ovat marjat ja sienet. Koska metsien marja- ja sienisadot ovat jääneet kuivan kesän takia vähäisiksi, karhut ovat joutuneet etsimään ruokaansa lähempää ihmisasutusta ja jopa talojen puutarhoista. Tämänhetkisen tilanteen vaikeutta kuvaavat parhaiten päivittäiset karhuhavainnot talojen pihapiireistä. Talvirasvakerroksen kasvattaminen ajaa normaalioloissa kohtalaisen arat eläimet asutuksen piiriin. Tänä syksynä on syntynyt jo lukuisia vaaratilanteita, kun karhut ovat pihoilla liikkuessaan tulleet ihmisten välittömään läheisyyteen. Maakunnissa poliisipäälliköt ovatkin myöntäneet muutamia karhujen kaatolupia pihoilla toistuvasti liikkuneiden karhujen poistamiseksi. Nämä käytetyt luvat lasketaan mukaan ministeriön myöntämien lupien määrään. Tänä vuonna maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt karhunpyyntilupia koko maahan yhteensä 198. Vaikka karhuja on kaadettu merkittävästi aikaisempia vuosia enemmän, kasvaa karhujen määrä edelleen. Esimerkiksi Ilomantsin kunnan koillisella alueella Koitajoen pohjoispuolella on laskettu olevan ainakin 33 tämän kesän karhunpentua. Kyseinen alue edustaa vain 25:tä prosenttia kunnan pinta-alasta. Joka tapauksessa Ilomantsin kunnan alueella on ainakin 100 tämän kesän karhun pentua, mikä yksinään on enemmän kuin pyyntilupia käytetään maakunnan alueella. Koko Pohjois-Karjalan maakunnan alueella käytettiin tällä metsästyskaudella 75 karhunpyyntilupaa. Tämä todistaa sen karun tosiasian, että karhukanta kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Lukuisia vaaratilanteita on jo tapahtunut karhun ja ihmisen kohdatessa yllättäen. Vain hyvällä onnella on vältytty ihmishenkien menetyksiltä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että lisääntyneistä pyyntimääristä huolimatta kasvavan karhukannan aiheuttama vaara ihmisille voidaan torjua? Helsingissä 10 päivänä syyskuuta 2010 Hannu Hoskonen /kesk Markku Rossi /kesk Markku Pakkanen /kesk Pentti Oinonen /ps Klaus Pentti /kesk Lasse Hautala /kesk Mauri Salo /kesk Oiva Kaltiokumpu /kesk Versio 2.0
Juha Mieto /kesk Raimo Vistbacka /ps Pirkko Ruohonen-Lerner /ps Esko Ahonen /kesk 2
Ministerin vastaus KK 710/2010 vp Hannu Hoskonen /kesk ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hannu Hoskosen /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 710/2010 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että lisääntyneistä pyyntimääristä huolimatta kasvavan karhukannan aiheuttama vaara ihmisille voidaan torjua? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Karhu kuuluu EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV ns. tiukasti suojeltuihin lajeihin. EU:n jäsenenä Suomi on velvollinen saattamaan yhteisöoikeuden säännökset voimaan ja noudattamaan niissä asetettuja tavoitteita suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi. EUjäsenyyden myötä suurpedoista tuli käytännössä täysin rauhoitettuja riistaeläimiä, joiden rauhoituksesta poikkeaminen on mahdollista vain tiettyjen edellytysten täyttyessä. Suomen suurpetokantojen hoito perustuu hoitosuunnitelmiin, jotka on valmistelu ottaen huomioon EU:n luontodirektiivin ja perustuslain sekä muun lainsäädännön vaatimukset ja yhteensovittamalla paikallisen väestön näkökulmia laajan kansalaisten osallistamisen avulla. Sekä metsästyslainsäädäntömme että poliisilaki mahdollistavat suurpetojen rauhoituksesta poikkeamisen tilanteissa, joissa ihmisten koskemattomuus tai turvallisuus on vaarantunut tai omaisuudelle on aiheutumassa erityisen merkittäviä vahinkoja. Vaarantuminen on kuitenkin aina yksilöitävä ja osoitettava tapauskohtaisesti, sillä pelkästään suurpedon liikkuminen alueella, taajamassa tai haja-asutusalueella, ei automaattisesti tarkoita, että esimerkiksi kansalaisten turvallisuus olisi vaarantunut tavalla, joka edellyttää viranomaisten toimenpiteitä. Suurpetokonfliktitilanteiden hoitamiseen on kehitetty poliisin avuksi riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä suurriistavirka-apuorganisaatio (SR- VA), jonka avulla taajamiin samoin kuin myös haja-asutusalueille asutuksen läheisyyteen kulkeutuneet suurpedot karkotetaan tai poistetaan. SRVA-organisaation puitteissa konfliktitilanteiden hoitamiseen osallistuu tarvittaessa suuri joukko koulutuksen saaneita vapaaehtoisia paikallistason toimijoita sekä riistahallinnon asiantuntijoita. Näissä tilanteissa poliisi hoitaa tilanteen yleisjohtamisen, mutta itse eläimen käsittely vaatii sellaista erikoisosaamista, jota on vain kokeneilla tehtävään valituilla ja koulutetuilla metsästäjillä. Suurpetojen aiheuttamat tilanteet ovat usein ennalta arvaamattomia ja aina ei ole aikaa tai mahdollisuutta metsästyslain ja -asetuksen mahdollistamin riistanhoitopiirien myöntämin poikkeusluvin reagoida sellaisiin nopeasti yhä uhkaavammaksi kehittyviin, ihmisen hengelle tai terveydelle vaaraa aiheuttaviin tilanteisiin. Tällaisissa pakottavissa ja välittömiä toimenpiteitä vaativissa tilanteissa sovellettavaksi tulee luontevimmin poliisilain 25 :n mahdollistama poliisin toimivalta lopettaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle aiheuttama eläin. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa käsityksenään, että poliisilain 25 :n soveltaminen suurpetojen osalta on viime vuosina toiminut hyvin ja poliisilla on hyvät valmiudet tehdä asiaan liittyviä päätöksiä tarvittaessa nopeastikin, vaikka poliisiviranomaisten on riistanhoitopiirien lailla otettava luontodirektiivin edellytykset mm. muun tyydyttävän ratkaisun olemassaolosta huomioon. 3
Ministerin vastaus On kuitenkin huomattava, että tämän lisäksi suurpetoja voidaan metsästää myös silloin, kun ne eivät ole aiheuttaneet vahinkoa tai uhkaa, jolloin on kyseessä hoitosuunnitelmien linjausten mukaisesti käytettävät ns. kannanhoidolliset pyyntiluvat. Tällaiset kannanhoidollisella perusteella myönnettävät luvat ovat tarpeen kannan säätelemiseksi ja eläinten arkuuden säilyttämiseksi. Vuonna 2007 valmistuneessa Suomen karhukannan hoitosuunnitelmassa maa on jaettu neljään kannanhoitoalueeseen, joiden suurimmat sallitut saalismäärät asetetaan hoitosuunnitelman tavoitteiden mukaisesti maa- ja metsätalousministeriön vuosittaisilla määräyksillä. Kysymyksessä esitetty tiheimmän karhukannan alue itäisessä Suomessa kuuluu ns. vakiintuneen kannan hoitoalueeseen, jossa tavoitteena on, että karhukantaa ei lisätä ja itärajan tuntuman kannantihentymäalueilla kantaa on mahdollista harventaa. RKTL:n arvio vakiintuneen kannan hoitoalueen kestävästä verotusmäärästä kuluvana metsästysvuotena on 100 karhua. Maa- ja metsätalousministeriön 30.7.2010 antama määräys mahdollistaa riistanhoitopiirien myöntää vakiintuneen kannan hoitoalueella enemmän pyyntilupia kuin RKTL arvioi kestäväksi verotukseksi. Mikäli alueellisia ongelmatilanteita esiintyy, tulisi pyyntilupien painopiste myöntää näille alueille. Riistanhoitopiirit ovatkin myöntäneet vakiintuneen kannan hoitoalueelle 20.9.2010 mennessä kannanhoidollisia pyyntilupia yhteensä 111 karhun metsästämiseen. Ministeriön määräyksen tarkoituksena on pysäyttää karhukannan kasvu tihentymäalueilla. Maa- ja metsätalousministeriö seuraa suurpetokantojen ja suurpetojen aiheuttamien vahinkojen kehitystä. Suurpetokantoja koskevan hallinnon kannalta on ensisijaisen tärkeää, että suurpetohavaintojen ilmoittamista Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen TASSU-suurpetohavaintojärjestelmään tehostetaan. Sen avulla saadaan entistä tarkempi tieto eri alueilla elävistä suurpedoista, jolloin myös vahinkojen estämiseksi tehtävät toimenpiteet voidaan kohdentaa entistä tarkemmin. Maa- ja metsätalousministeriö on lisäksi osoittanut RKTL:lle yhteensä 109 000 euron määrärahan Pohjois-Karjalan karhukannan määrän tarkempaan arviointiin DNA-menetelmällä vuoden 2011 aikana. Hallitus on antamassa esityksen riistahallinnon uudistamisesta. Riistanhoitopiirit ja Metsästäjäin keskusjärjestö ehdotetaan yhdistettäväksi Suomen riistakeskukseksi. Muutoksella pyritään nopeuttamaan ja tehostamaan vahinkoa tai vaaraa aiheuttavien eläinten poistamista ihmistoimintojen, kuten esimerkiksi kotieläintalouden läheisyydestä sekä tehostamaan vahinkojen ennaltaehkäisyyn liittyvää työtä. Lisäksi kiellettyjä pyyntikeinoja koskevien lupien siirtäminen maaja metsätalousministeriöstä Suomen riistakeskukselle nopeuttaa päätöksentekoa, kun kaikki hallintopäätökset tehdään lähempänä kansalaista. Muutoksessa ehdotetaan lisäksi perustettavaksi ns. alueellisia riistaneuvostoja sekä valtakunnallinen riistaneuvosto. Riistaneuvostot lisäisivät suurpetopolitiikkaan liittyvää avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä ja erilaisten intressien yhteensovittamista. Tämä varmistaisi nykyistä paremmin erityisesti suurpetoihin liittyvien konfliktien hallintaa ja turvaisi suurpetokantojen suotuisan suojelutason. Edellytys tarkempien alueellisten kanta-arvioiden tekemiseen on, että kaikista suurpetohavainnoista ilmoitetaan paikalliselle suurpetoyhdyshenkilölle, jonka yhteystiedot löytyvät Metsästäjäin keskusjärjestön internetsivuilta Riista- Web-palvelusta osoitteesta: www.riista.fi. Tämä mahdollistaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvioida yhä tarkemmin petoeläinkantojen määriä. Kantatiedot luovat pohjan suurimpien sallittujen saalismäärien määrittelemiseen. Maa- ja metsätalousministeriö selvittää myös suurpetoja koskevan palvelupuhelinjärjestelmän perustamisen edellytyksiä Suomen riistakeskuksen yhteyteen. Suurpedon aiheuttamasta vaaratilanteesta on ilmoitettava aina hätäkeskukseen, joka hälyttää tarvittavat viranomaiset paikalle ongelman ratkaisemiseksi. 4
Ministerin vastaus KK 710/2010 vp Hannu Hoskonen /kesk ym. Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2010 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila 5
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 710/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Hannu Hoskonen /cent m.fl.: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att avvärja det hot mot människor som björnstammen, som trots ökade fångstmängder fortsätter att öka i antal, orsakar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt bilaga IV till EU:s habitatdirektiv (92/43/EEG) hör björn till s.k. strikt skyddade arter. Som EU-medlem har Finland skyldigheten att införa gemenskapsbestämmelserna och följa målen i bestämmelserna för att bevara en gynnsam skyddsstatus. I och med EU-medlemsskapet blev stora rovdjur i praktiken fullständigt fridlysta. Undantag från fridlysningsbestämmelserna är endast möjligt när vissa villkor uppfylls. Förvaltningen av stammarna av stora rovdjur bygger på förvaltningsplaner som har arbetats fram enligt kraven i EU:s habitatdirektiv, grundlagen och den övriga lagstiftningen samt genom harmonisering av den lokala befolkningens aspekter med hjälp av ett brett engagemang. Såväl enligt vår jaktlagstiftning som enligt polislagen är det möjligt att göra undantag från fredningsbestämmelserna i situationer där människors integritet eller säkerhet hotas eller där det föreligger risk för att extremt stora skador tillfogas någons egendom. Hotet eller risken ska dock alltid specificeras och bevisas från fall till fall. Om ett stort rovdjur enbart rör sig i ett område, en tätort eller en glesbygd innebär detta nämligen inte automatiskt att till exempel medborgarnas säkerhet hotas på ett sådant sätt att det krävs åtgärder från myndigheternas sida. För att hantera konflikterna med stora rovdjur har man även inrättat en organisation för storviltsfrågor (SRVA) som ger handräckning till polisen och som upprätthålls av jaktvårdsföreningarna. Organisationen hjälper till att driva bort eller avlägsna sådana stora rovdjur som har vandrat till tätorter eller kommit nära bosättningen i glesbygder. Vid behov deltar en stor skara frivilliga utbildade aktörer på lokal nivå och sakkunniga inom området för viltförvaltning i hanteringen av dessa konfliktsituationer inom ramen för SRVA-organisationen. I dessa situationer axlar polisen ansvaret för den allmänna ledningen. När det gäller den rent konkreta hanteringen av djuret krävs emellertid sådant särskilt kunnande som endast innehas av erfarna jägare som har valts ut för denna uppgift och som har fått utbildning för ändamålet. Möten med stora rovdjur är ofta oväntade. Man har inte alltid tid eller möjlighet att utnyttja de tillstånd till undantag som jaktvårdsdistrikten kan bevilja enligt jaktlagen och -förordningen när man vill reagera på sådana situationer som snabbt blir alltmer hotfulla och där människors liv eller hälsa utsätts för fara. I dylika tvingande situationer där det krävs snabba insatser är det naturligast att tillämpa 25 i polislagen. Denna lag ger polisen rätt att avliva ett djur som hotar människors liv eller hälsa. Jord- och skogsbruksministeriet samarbetar med polismyndigheten med målet att se till att tillämpningen av polislagens 25 på stora rovdjur ska fungera väl. Vid behov har polisen också god beredskap fatta snabba beslut. Polismyndigheterna ska emellertid i likhet med jaktvårdsdistrikten beakta villkoren i habitatdirektivet bl.a. med tanke på att det 6
Ministerns svar KK 710/2010 vp Hannu Hoskonen /kesk ym. eventuellt finns någon annan tillfredsställande lösning. Det ska emellertid noteras att utöver detta kan stora rovdjur också jagas då när djuren inte har orsakat skada. Dessa tillstånd, som beviljas på stamförvaltningsmässiga grunder, är behövliga för att man ska kunna reglera stammen och hålla djuren skygga för människor. Enligt förvaltningsplanen för björnstammen i Finland som blev klar år 2007 har landet indelats i fyra stamförvaltningsområden. I enlighet med planens mål fastställs de största tillåtna fångstmängderna genom jord- och skogsbruksministeriets årliga föreskrifter. Området för den tätaste björnpopulationen i Östra Finland, som avses i spörsmålet, hör till förvaltningsområdet för den s.k. etablerade stammen. Målet är att inte öka björnstammen och att gallring bland stammen i området för den täta populationen vid östra gränsen är möjlig. VFFI har uppskattat att en hållbar beskattning i området för den etablerade stammen uppgår till 100 björnar under detta jaktår. Enligt jord- och skogsbruksministeriets föreskrift av 30.7.2010 är det möjligt för jaktvårdsdistrikten att bevilja flera jaktlicenser i området för den etablerade stammen än VFFI har bedömt som hållbar beskattning. Om det uppstår problematiska situationer lokalt, ska jaktlicenserna fokuseras på dessa områden. Antalet stamförvaltningsmässiga licenser för jakt på björn som jaktvårdsdistrikten fram till 20.9.2010 har beviljat för området för den etablerade stammen uppgår till sammanlagt 111. Avsikten med ministeriets föreskrift är att stoppa tillväxten av björnstammen i områden för täta populationer. Situationen ska följas upp och vid behov vidtas de åtgärder som behövs. Jord- och skogsbruksministeriet följer upp utvecklingen av skador orsakade av stora rovdjur. När det gäller förvaltning av stammarna av stora rovdjur är det särskilt viktigt att observationerna av stora rovdjur anmäls till Vilt- och fiskeriforskningsinstitutets TASSU-system på ett effektivare sätt. Med hjälp av TASSU får man mer ingående information om de stora rovdjur som lever i olika områden, varvid också åtgärderna för att förebygga skador kan styras mer exakt. Jord- och skogsbruksministeriet har reserverat VFFI ett 109 000 euro stort anslag för en närmare uppskattning av antalet björnar i Norra Karelen under år 2011. Uppskattningen görs med hjälp av en DNA-analys. Regeringen kommer att lägga fram en proposition om reform av viltförvaltningen. Det föreslås att jaktvårdsdistrikten och Jägarnas centralorganisation ska slås samman och bilda Finlands viltcentral. Genom ändringen vill man också på ett snabbare och effektivare sätt jaga bort de djur som ger upphov till skada eller fara och som vistas i närheten av mänsklig verksamhet, till exempel husdjursuppfödning. Vidare vill man effektivera det förebyggande arbetet. Då tillstånden för förbjudna jaktmetoder delegeras från jord- och skogsbruksministeriet till Finlands viltcentral blir beslutsprocessen snabbare när alla förvaltningsbeslut fattas närmare medborgaren. Vidare föreslås det inrättande av att s.k. regionala viltråd och ett landsomfattande viltråd. Viltråden skulle öka det öppna och interaktiva samarbetet med intressentgrupperna och förbättra harmoniseringen av olika intressen. Detta skulle bättre än i nuläget säkerställa hanteringen av konflikter i synnerhet i anknytning till stora rovdjur samtidigt som man tryggar en gynnsam skyddsstatus för stammarna av stora rovdjur. För att man ska kunna göra en närmare uppskattning av regionala populationer förutsätts att alla observationer av stora rovdjur rapporteras till de lokala rovdjurskontaktpersonerna. Kontaktuppgifterna finns på Jägarnas centralorganisations RiistaWeb på adressen www.riista.fi. På detta sätt är det möjligt för Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet att bedöma antalet rovdjur på ett mer exakt sätt. Dessa uppgifter ligger till grund när man fastställer de största tillåtna fångstmängderna. Jord- och skogsbruksministeriet ska också utreda möjligheterna till att bygga ett servicetelefonsystem som gäller stora rovdjur i samband med Finlands viltcentral. Nödcentralen ska alltid meddelas om risksituationer med stora rovdjur. Centralen larmar sedan de myndigheter som man behöver för att avhjälpa problemet. 7
Ministerns svar Helsingfors den 28 september 2010 Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila 8