Koiranet ja rodun jalostuspohjan arvioiminen Katariina Mäki 2008 Moni koiraharrastaja laskee nykyisin erilaisia oman koirarotunsa tilaa kuvaavia lukuja, ja Kennelliittokin edellyttää rotujen tilanteen analysoimista uusissa rotukohtaisissa jalostuksen tavoiteohjelmissa. Tavoiteohjelman populaatiorakennetta koskevassa osiossa arvioidaan rodun jalostuspohjan laajuutta ja sitä kautta perinnöllistä monimuotoisuutta. Tätä kuvaa tehollinen populaation eli kannan koko. Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä, Koiranet, tarjoaa hyviä mahdollisuuksia rodun tehollisen koon arviointiin. Monta tapaa arvioida tehollista kokoa Tehollinen koko (N e ) on aina pienempi kuin kannan kaikkien eläinten lukumäärä ja yleensä myös pienempi kuin jalostuskoirien lukumäärä. Mitä pienempi tehollinen koko on, sitä nopeammin rodusta häviää erilaisia geeniversioita. Turvallinen tehollinen koko on vähintään 100-200, joidenkin lähteiden mukaan jopa 500. Kannan tehollista kokoa voidaan arvioida monella tavalla. Todenmukaisin arvio saadaan sukusiitoksen kasvunopeuteen perustuvasta laskentakaavasta, mutta sen käyttö ei ole läheskään aina mahdollista. Jos aineiston sukupuut eivät ole tarpeeksi täydellisiä näyttääkseen rodulle nousevaa sukusiitosastetta, on tehollista kokoa arvioitava jalostuseläinten luku- ja jälkeläismäärien sekä jalostuskoirien keskinäisen sukulaisuuden perusteella. Jalostuskoirien lukumäärään perustuva laskukaava Koiranetissä tehollista kannan kokoa arvioidaan suuntaa-antavalla laskukaavalla N e = 4 * U * N / (U + N) missä U = jalostukseen käytettyjen urosten ja N = jalostukseen käytettyjen narttujen lukumäärä sukupolvea kohden. Tämä, kuten muutkin jalostuskoirien lukumäärään perustuvat kaavat, antaa tehollisesta koosta moninkertaisia yliarvioita, koska siinä oletetaan, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua, ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät. Laskukaavat on kehitetty käytettäväksi sukupolvikohtaisesti. Koiranetissä tehollinen koko on ilmoitettu vuotta kohden, mutta sinne on tulossa myös sukupolvikohtainen eli neljän vuoden jaksoja kuvaava luku. Vuosittaisista luvuista nähdään nopeammin suuntaus, millaiseksi tehollinen koko on muuttumassa: kasvaako se vai pieneneekö. Sukupolvittain laskiessa tarvitaan tieto jalostukseen käytettyjen koirien lukumäärästä sukupolvea kohden, mikä ei selviä laskemalla yhteen jalostuskoirien vuosittaiset lukumäärät. Peräkkäisinä vuosina on ollut käytössä samoja koiria, jotka tulevat näin laskettua virheellisesti mukaan useaan kertaan. Otetaan esimerkkiroduksi vaikkapa labradorinnoutaja ja määritetään sukupolviksi vuodet 1992-1995, 1996-1999, 2000-2003 ja 2004-2007 (Taulukko 1). Useimmilla käyttöroduilla sukupolviväli 1
on viisi vuotta, kun taas muilla roduilla se on neljä tai joillain jopa kolme vuotta. Sukupolvien välinen aika on se ikä, jossa rodun koirat keskimäärin saavat jälkeläisiä. Koiranet ilmoittaa sukupolvien välisen ajan keskimääräisenä jalostuskäytön ikänä rotukohtaisia jalostustilastoja ja niiden vuosiyhteenvetoja katsottaessa. Jalostuskoirien lukumäärä tiettyä sukupolvea kohden saadaan Koiranetistä valitsemalla rodun jalostustilastot -> jalostusurokset (tai nartut) -> syntymä- tai rekisteröintivuosi (esimerkiksi 1992-1995) ja ryhmittely uros tai narttu. Tuloksena on listaus tuona aikana syntyneiden tai rekisteröityjen koirien isistä tai emistä. Taulukko 1. Labradorinnoutajan suomalaisiin rekisteröinteihin liittyviä tietoja neljän viimeisimmän sukupolven ajalta Vuosi Rekisteröinnit Isät Isät sukupolvittain Emät 1992 1830 111 284 1993 2016 134 321 267 1994 1488 101 226 1995 1254 97 193 1996 1041 98 170 1997 881 80 144 211 1998 913 79 141 1999 997 83 143 2000 1048 80 157 2001 1070 88 162 223 2002 1078 95 167 2003 1267 95 196 2004 1298 96 195 2005 1379 116 211 303 2006 1576 129 235 2007 1563 133 234 Emät sukupolvittain 728 451 471 646 Sukupolven 2004-2007 aikana syntyneillä labradoripennuilla oli yhteensä 303 isää ja 646 emää. Tehollinen koko tuolle ajalle olisi tämän perusteella 4*303*646 / (303+646) = 825. Kuinka suuri tehollinen koko sitten olisi voinut olla? Jos kaksoisastutusten mahdollisuutta ei oteta huomioon, jokaisella pentueella voi olla korkeintaan kaksi vanhempaa. Esimerkiksi vuosina 2004-2007 syntyi 889 pentuetta. Jos jokaisella näistä olisi ollut eri vanhemmat, eli jokainen jalostuskoira olisi tehnyt vain yhden pentueen, olisi tehollinen koko ollut 2*889 = 1778. Vertaamalla toteutunutta tehollista kokoa suurimpaan mahdolliseen, voidaan tarkastella mikä osuus maksimista on hyödynnetty (Taulukko 2). Suomenajokoiralle jalostuskoirien lukumäärään perustuva kaava antaa teholliseksi kooksi noin 1500. Sukusiitosasteen kasvunopeuden perusteella tehollinen koko on kuitenkin 100. Labradorinnoutajan englantilaisen kannan teholliseksi kooksi on juuri raportoitu 114 (Calboli ym. 2008, Genetics 179: 593-601), ja Suomen tehollinen kanta on varmasti tätä pienempi. Todellisen tilanteen selvittämiseksi jalostuspohjaa onkin syytä tarkastella myös muilla tavoilla. Esimerkiksi isien ja emien lukumäärän suhde, jalostukseen käytettyjen koirien osuus koko kannasta, 2
jalostuskoirien ensimmäisen ja toisen polven jälkeläismäärä suhteutettuna koko rodun rekisteröintimääriin sekä jalostuskoirien keskinäinen sukulaisuus tuovat arvokasta tietoa rodun tilasta. Taulukko 2. Labradorinnoutajan tehollinen koko, vertailun vuoksi sekä vuosittain että sukupolvittain, sekä tehollisen koon osuus maksimista Rek.vuosi 1992 319 1993 378 1994 279 1995 258 1996 249 1997 206 1998 203 1999 210 2000 212 2001 228 2002 242 2003 256 2004 257 2005 299 2006 333 2007 339 Tehollinen koko* Tehollinen koko sukupolvittain * Pentueiden lkm 781 1039 575 606 605 687 825 889 Tehollisen koon osuus maksimista 781/1039*2 = 0,38 = 38 % 575/606*2 = 0,47 = 47 % 605/687*2 = 0,44 = 44 % 825/889*2 = 0,46 = 46 % *Yliarvio, koska jalostuskoirien välisiä sukulaisuuksia ja epätasaisia jälkeläismääriä ei pystytä ottamaan huomioon laskukaavassa 4*U*N/(U+N) Isien ja emien lukumäärän suhde Jalostusurosten narttuja pienempi lukumäärä asettaa teholliselle kannan koolle rajat: tehollinen koko ei koskaan voi olla suurempi kuin jalostukseen käytettyjen urosten lukumäärä kerrottuna neljällä. Vaikka uroksia olisi 20 ja narttuja 1000, olisi tehollinen koko vain 4*20*1000 / (20+1000) = 78. Mitä yhteneväisempiä urosten ja narttujen lukumäärät ovat, sitä lähempänä tehollinen koko on varsinaista jalostuskoirien lukumäärää. Isien ja emien lukumäärän suhde, eli isien lukumäärä jaettuna emien lukumäärällä, on Koiranetin antamien tietojen avulla helposti laskettava luku, joka kuvaa kuinka lähellä urosten lukumäärä on narttujen lukumäärää. Kun suhde on yksi, uroksia käytetään yhtä paljon kuin narttuja, ja perinnöllistä vaihtelua säilyy tehokkaimmin. Labradoreilla isät/emät -suhde oli sukupolven 1992-1995 aikana 0,37, minkä jälkeen se on kasvanut 0,47:ään (Taulukko 3). Sama luku oli suomenajokoiralla vuosina 1992-1995 0,56 ja vuosina 2004-2007 0,51. Esimerkiksi cavalier kingcharlesinspanielilla vastaavat luvut olivat 0,30 ja 0,30. Ilahduttavina esimerkkeinä lähellä yhtä olevista luvuista ovat hovawart (0,80 ja 0,90) ja siperianhusky (0,82 ja 0,74). 3
Taulukko 3. Labradorinnoutajien isien ja emien lukumäärän suhde (luku tulossa Koiranetiin) Rek.vuosi Isät/Emät suhde 1992-1995 267/728 = 0,37 1996-1999 211/451 = 0,47 2000-2003 223/471 = 0,47 2004-2007 303/646 = 0,47 Jalostukseen käytettyjen koirien osuus kannasta Mitä pienempää osuutta rodun koirista käytetään jalostukseen, sitä pienempi on myös kannan tehollinen koko. Oletetaan, että koira on tehnyt jo ainakin ensimmäisen pentueensa 7-8 vuoden ikään mennessä. Tässä iässä koirista nähdään, mitkä ovat olleet jalostuskäytössä ja mitkä eivät; suurin osa jalostusuroksistakin on tuolloin jo aloittanut uransa. Uroksia saatetaan käyttää ensimmäistä kertaa vanhempinakin, joten niiden tarkka osuus voidaan laskea ehkä vasta 10-vuotiaista koirista. Otetaan kuitenkin tuo 7-8 vuotta tässä esimerkissä rajapyykiksi, ja tarkastellaan koiria, jotka on rekisteröity tai jotka ovat syntyneet vuonna 2000 tai sitä ennen. Esimerkiksi vuonna 1992 syntyneiden tai rekisteröityjen jalostuskoirien lukumäärä saadaan Koiranetin laajemmasta hausta: valitaan syntymä- tai rekisteröintivuodeksi 1992-1992 ja laitetaan Pentueet -valikon ensimmäiseen kohtaan luku 1. Toinen kohta jätetään tyhjäksi. Valituksi tulevat vuonna 1992 syntyneet tai rekisteröidyt koirat, joilla on vähintään yksi pentue. Haku on tehtävä jokaiselle vuodelle erikseen, tai vaihtoehtoisesti lukuja voidaan tarkastella vaikkapa sukupolvittain. Haun tulokseksi saadaan 124 vuonna 1992 syntynyttä (tai 139 samana vuonna rekisteröityä) labradorinnoutajaa, joilla on ollut vähintään yksi pentue. Jos halutaan luvut erikseen uroksista ja nartuista, valitaan edellisten valintojen lisäksi sukupuoleksi uros tai narttu. Esimerkiksi vuonna 1992 syntyneistä uroksista 28 kpl on saanut jälkeläisiä. Yhteensä vuonna 1992 syntyi uroksia 886 kappaletta (samanlainen haku kuin edellä, mutta Pentueet -kohta jätetään tyhjäksi tai siihen laitetaan nolla). Jalostukseen käytettyjen osuus saadaan jakamalla jalostukseen käytettyjen urosten lukumäärä kaikkien urosten lukumäärällä 28/886 = 0,03 eli 3 %. Nämä luvut ovat lähitulevaisuudessa tulossa helposti tarkasteltaviksi Koiranetiin. Labradorinnoutajalla jalostuskoirien osuus kaikista rekisteröidyistä koirista oli laskussa vuoteen 1994 asti, jolloin 4 % uroksista ja 10 % nartuista jatkoi sukua. Uroksista 96 % ja nartuista 90 % jäi siis jalostuksen ulkopuolelle tässä kohtaa rodulla on ollut geneettinen pullonkaula. Vuonna 1995 jalostuskoirien osuus alkoi nousta, ja uroksilla päästiin vuonna 1997 lähelle 10 prosenttia, nartuilla vuonna 1996 yli 20 prosentin, minkä jälkeen osuudet alkoivat taas laskea. Vuonna 2000 rekisteröidyistä uroksista käytettiin jalostukseen 6 % ja nartuista 19 %. Näissä 4
luvuissa ovat mukana vain Suomeen rekisteröidyt koirat. Pentueiden isinä on lisäksi käytetty joitakin ulkomaille rekisteröityjä uroksia. Kuva 1. Jalostukseen käytettyjen labradorinnoutajien osuus kaikista rekisteröidyistä koirista Ensimmäisen polven jälkeläisiä enintään 2-3 prosenttia Mitä tasaisemmat jälkeläismäärät jalostuskoirilla on, sitä suurempi on tehollinen koko. Koiranetistä voidaan ottaa listaus kaikkien aikojen käytetyimmistä jalostuskoirista ja niiden jälkeläismääristä. Otetaan esiin rodun jalostustilastot -> jalostusurokset (tai nartut) -> syntymävuosi 2008 (ensimmäinen vuosikohta jätetään tyhjäksi) ja ryhmittely: uros (tai narttu). Tulokseksi tulee lista kaikista jalostuskoirista sekä niiden ensimmäisen polven jälkeläismäärät. Käytetyimmät koirat ovat listan alkupäässä. Käytetyimmät labradoriurokset ovat pääsääntöisesti syntyneet 70- ja 80-luvuilla (Taulukko 4). Kaikkien aikojen käytetyimmällä uroksella on ensimmäisen polven jälkeläisiä 760. Erään määritelmän mukaan uroksella on liikaa jälkeläisiä, kun sen elinikäinen jälkeläismäärä vastaa kymmentä prosenttia kahden vuoden tai viittä prosenttia neljän vuoden eli sukupolven rekisteröintimääristä. Tämä on hyvin väljä rajoitus. Vähänkään suurilukuisemmassa rodussa jo 2-3 prosenttia suhteessa neljän vuoden rekisteröintimääriin voidaan pitää liikakäyttönä. Rajoitus on elinikäinen, mutta se lasketaan yhden sukupolven rekisteröintimääristä, sellaisesta sukupolvesta, minkä aikana koira on jalostuskäytössä. Jälkeläismäärää voidaan verrataan vaikkapa sukupolveen, joka alkaa kaksi tai kolme vuotta uroksen syntymävuoden jälkeen. Urokset aloittavat jalostusuransa yleensä parin kolmen vuoden iässä. Vuonna 1985 syntyneellä uroksella vertailusukupolvi voi olla esimerkiksi 1987-1990 tai 1988-1991. Toki uros voi saada jälkeläisiä tämän ajanjakson ulkopuolellakin, mutta yleensä tuotteliain aika sijoittuu tuolle välille, ja uroksen jälkeläismääriä voidaan verrata muiden tuona aikana jälkeläisiä tuottaneiden urosten lukuihin. 5
Koiranetin vuosiyhteenvedot ulottuvat vain vuoteen 1988. Vuosina 1980-1987 syntyneiden tai rekisteröityjen koirien lukumäärä saadaan laittamalla Koiranetin laajempaan hakuun ainoaksi kriteeriksi vuosi tai vuodet. Otetaan esimerkiksi vuonna 2002 syntynyt labradoriuros, jolla oli kevääseen 2008 mennessä rekisteröitynä 14 pentuetta ja 96 pentua. Sukupolven 2004-2007 aikana rekisteröitiin yhteensä 5816 labradorinnoutajaa (Taulukko 1). Verrattuna tähän lukumäärään uroksen jälkeläisten osuus oli 96/5816 = 1,7 %. Ei kovin suuri luku, mutta myös uroksen vuonna 2000 syntyneellä isällä oli 196 pentua ja vuosina 2002 ja 2003 syntyneillä, samasta isästä olevilla veljillä 160 ja 100 pentua. Joka viides sukupolven pituisen ajanjakson aikana rekisteröity labradori oli näiden neljän uroksen jälkeläinen. Toisen polven jälkeläisiä enintään 4-6 prosenttia Jalostuskoirien toisen polven jälkeläismäärät saadaan esiin listaamalla Koiranetistä käytetyimmät jalostuskoirat: jalostustilastot -> urosten (tai narttujen) jälkeläistilasto -> uroksen/nartun ikä korkeintaan jätetään tyhjäksi. Muita valintoja ei tarvitse tehdä. Listauksessa ovat kaikki jalostusurokset tai -nartut ensimmäisen ja toisen polven jälkeläismäärineen. Jos halutaan poimia koirat, joilla toisen polven jälkeläismäärä yrittää jonkin tietyn rajan, tai asettaa koirat järjestykseen toisen polven jälkeläismäärän mukaan, on tämä tehtävä käsin. Yksittäisen koiran toisen polven jälkeläismäärä saisi olla korkeintaan 4-6 prosenttia, laskettuna yhden sukupolven rekisteröintimäärästä. Koiran toisen polven jälkeläismäärää voidaan verrata sukupolveen, joka alkaa viisi tai kuusi vuotta koiran syntymävuoden jälkeen. Esimerkiksi vuonna 1998 syntynyt narttu saa toisen polven jälkeläisiä noin vuosina 2003-2006 tai 2004-2007. Taulukossa 4 listattujen urosten lisäksi 20 muulla labradoriuroksella on yli 300 toisen polven jälkeläistä (kullakin 327-717). Toisen polven jälkeläisiä voi nartuillakin olla paljon, joten tämä luku on niidenkin kohdalla mielenkiintoinen. Yhteensä 17 labradorinartulla on enemmän kuin 300 toisen polven jälkeläistä (Taulukko 5). Taulukko 4. Kaikkien aikojen 20 käytetyintä labradoriurosta ensimmäisen ja toisen polven jälkeläismäärineen sekä jälkeläismäärät verrattuna yhden sukupolven aikana rekisteröityyn koiramäärään (%-osuus). Suosituksen ylittävät lukumäärät lihavoituina. Uros ja sen syntymävuosi 1. polvi %-osuus 1 2. polvi %-osuus 2 Zeiban Av Hamborg 1985 760 11,5 615 7,9 Fågelängens Hawker Hunter 1982 638 11,2 2247 33,9 Kupros Kassidy 1979 502 10,9 869 15,3 Charway Sea Badger 1985 469 7,1 624 8,0 Lennek Birdie Nam Nam 1986 464 6,5 359 4,9 Kivisaran Archibald 1977 401 12,4 684 13,4 Nattens Sportsman 1976 392 15,1 776 16,8 Hirsipirtin Q-makoira 1985 379 5,7 740 9,5 Dalimattas Winnerboy 1985 357 5,4 446 5,7 Priorise Sebastian 1982 346 6,1 542 8,2 Konyac 1984 337 5,6 445 5,9 6
Pastime s Tripe-Hound 1985 334 5,0 405 5,2 Biggas Rolling Stone 1988 324 4,1 201 3,5 Kuju 1978 315 8,3 418 7,9 Narjana s Lamborghini 1989 282 3,8 269 5,8 Mellows Uncle Tom 1986 282 3,9 227 3,1 Ethusan Yliveto 1982 272 4,8 537 8,1 Mellows Samuli 1978 265 7,0 597 11,2 Lascoeds Royal Warrior 1976 245 9,5 311 6,7 Charway Huckleberry 1989 241 3,3 448 9,6 1 Verrattuna sukupolveen, joka alkaa kaksi vuotta uroksen syntymävuoden jälkeen. Esimerkiksi Zeiban Av Hamborgilla vuodet 1987-1990 2 Verrattuna sukupolveen, joka alkaa viisi vuotta uroksen syntymävuoden jälkeen Taulukko 5. Labradorinartut, joilla on yli 300 toisen polven jälkeläistä sekä toisen polven jälkeläismäärä verrattuna yhden sukupolven aikana rekisteröityyn koiramäärään. Suosituksen ylittävät lukumäärät lihavoituina. Narttu ja sen syntymävuosi 2. polven 1. polvi 2. polvi %-osuus 1 Hirsipirtin Emma 1982 46 682 9,5 Mallards Caddis Worm 1979 10 663 11,6 Zeiban s Donna 1980 32 487 8,1 Susanset Dominetta 1973 25 475 14,7 Biggas Indira 1984 19 469 6,0 Mallards Caddis Cased 1979 31 438 7,7 Sara 1975 13 409 8,8 Tanja 1971 16 394 n. 18,2 * Biggas Emelie 1982 40 382 5,3 Biggas Elinor 1982 32 371 5,2 Jane 1974 13 370 9,7 Loresho Oystercatcher 1987 30 364 6,3 Kamrats Barbara 1975 14 351 7,6 Jayncourt Jingle Jangle 1985 41 338 4,6 Aroscas Sun Maiden 1976 36 331 6,5 Rosanan Taste Of Honey 1982 37 330 4,6 Loresho Jell-O 1993 43 308 7,3 1 Verrattuna sukupolveen, joka alkaa kuusi vuotta nartun syntymävuoden jälkeen. Esimerkiksi Hirsipirtin Emmalla vuodet 1988-1991 * Vuodelta 1977 ei saatavissa täydellisiä rekisteröintilukuja Mielenkiintoinen luku: kumulatiivinen prosentti Kaikkien jalostuskoirien listaus (jalostustilastot -> jalostusurokset (tai nartut) -> syntymävuosi 2008 (ensimmäinen vuosikohta jätetään tyhjäksi), ryhmittely: uros tai narttu) antaa myös kumulatiivisen prosenttiluvun, josta nähdään, kuinka monta urosta on tuottanut esimerkiksi puolet kannan rekisteröidyistä koirista. Rekisteröityjä labradorinnoutajia oli huhtikuuhun 2008 mennessä tallennettu Kennelliiton sähköiseen tietokantaan yhteensä 39.089. Näistä puolet, eli 19.545 koiraa, oli aikaansaatu 116 uroksen voimin, siis keskimäärin 19.545/116 = 168 jälkeläistä per uros (vaihtelee välillä 73-760). 7
Rekisteröityjä suomenajokoiria oli tallennettu yhteensä 134.147, ja 589 urosta oli tuottanut tästä puolet eli 67.074 koiraa. Kullakin näistä uroksista oli siis keskimäärin 114 (39-933) rekisteröityä jälkeläistä. Cavaliereilla taas 82 urosta oli tuottanut puolet rekisteröidyistä koirista, joita oli 20.278, eli jälkeläisiä näillä uroksilla oli keskimäärin 124 (69-396). Rekisteröityjä hovawarteja oli yhteensä vain 5.030, mutta silti jopa 78 urosta oli tuottanut puolet näistä. Uroksilla oli siis keskimäärin 32 pentua (19-75). Siperianhuskyllä 202 urosta oli tuottanut puolet rekisteröidyistä 10.177 koirasta, eli näillä uroksilla oli keskimäärin 25 pentua (14-96). Edellä mainittujen urosten joukossa on myös suomenajokoira, jolla oli 5718 toisen polven jälkeläistä sekä labradori- ja cavalierurokset, joiden toisen polven jälkeläismäärät olivat 2247 ja 1041. Verrattuna viisi vuotta uroksen syntymävuoden jälkeen rekisteröityyn sukupolveen, kyseisen suomenajokoirauroksen toisen polven jälkeläismäärä oli 26 %, labradoriuroksen 34 % ja cavalieruroksen 27 % rekisteröintimääristä. Urosten jälkeläismäärät viimeisimpien sukupolvien aikana Entä miten urosten käyttömäärät ovat kehittyneet vuosien varrella? Nyt ei halutakaan esiin kaikkia käytetyimpiä jalostuskoiria, vaan rajoitetaan haku tiettyyn ajanjaksoon. Otetaan Koiranetistä jälleen rodun jalostustilastot ja listataan jalostusurokset. Asetetaan syntymä- tai rekisteröintivuosiksi haluttu ajanjakso ja ryhmittelyksi uros, jolloin saadaan suoraan tiedot tuon ajan käytetyimmistä uroksista jälkeläismäärineen. Lisäksi Koiranet listaa kunkin uroksen osuuden kyseisenä ajanjaksona syntyneistä tai rekisteröidyistä pennuista sekä jo edellä mainitun kumulatiivisen prosentin. Jälkeläisten osuus syntyneistä tulee laskea listauksen ilmoittamien lukujen lisäksi myös koiran kokonaisjälkeläismäärän perusteella, koska suositukset rajoituksiksi ovat elinikäisiä eivätkä sukupolvikohtaisia, vaikka ne lasketaan suhteuttamalla yhden sukupolven koiramäärään. Usean sukupolven tarkastelu kertoo, mihin suuntaan rodun jalostus on kehittymässä. Esimerkiksi neljän viimeisimmän labradorisukupolven perusteella yksittäisiä koiria käytetään nykyisin jalostukseen aikaisempaa maltillisemmin (Taulukot 6-9). Tiettyjä sukuja käytetään kuitenkin edelleen paljon, toisten sukujen jäädessä vähemmälle. Sukupolven 1992-1995 jalostusuroksista kuuden uroksen kokonaisjälkeläismäärät kasvoivat yli kolmen prosentin yhden sukupolven aikana rekisteröidyistä koirista (6588/100*3 = 198), eli niillä oli yli 198 jälkeläistä. Eniten käytetyllä uroksella oli jälkeläisiä 760, mikä on 760/6588 = 12 prosenttia yhden sukupolven rekisteröintimäärästä (Taulukko 6). Sukupolven 1996-1999 uroksista seitsemän kokonaisjälkeläismäärä ylitti kolmen prosentin rajan eli 115 pentua (Taulukko 7). Sukupolvessa 2000-2003 tällaisia uroksia oli neljä (yli 134 jälkeläistä, Taulukko 8), ja viimeisimmässä sukupolvessa, 2004-2007, enää yksi (yli 174 jälkeläistä, Taulukko 9). Taulukko 6. Kymmenen käytetyintä labradoriurosta sukupolven 1992-1995 aikana. Kolmen prosentin rajoituksen ylittävät jälkeläismäärät lihavoituina. Sukupolven aikana rekisteröidyistä 6588 * koirasta joka viidennen koiran isä löytyi kahdeksan käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 13 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 32 uroksen jälkeläisiä (Koiranetin kumulatiivinen prosentti, ei näkyvissä tässä taulukossa) Uros ja sen syntymävuosi Tilastointiaikana Yhteensä 8
Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Zeiban Av Hamborg 1985 55 322 5,09 122 760 Biggas Rolling Stone 1988 33 217 3,43 54 324 Biggas Ynga 1988 26 164 2,59 35 209 Loresho Lean On Me 1990 21 143 2,26 23 155 Exhibition Man De Saint 22 130 2,06 23 131 Urban (synt.aika ei rekisterissä) Charway Huckleberry 1989 21 122 1,93 37 241 Narjana s Lamborghini 1989 20 119 1,88 47 282 Pastime s Tripe-Hound 1985 18 114 1,80 53 334 Narjana s Ian 1992 16 109 1,72 19 129 M Ladys Snow-Ball 1990 14 96 1,52 16 100 * Tarkasteluajankohtana rekisteröityjen koirien lukumäärä 6588 on laskettu Koiranetin vuosiyhteenvetotaulukosta Taulukko 7. Kymmenen käytetyintä labradoriurosta sukupolven 1996-1999 aikana. Kolmen prosentin rajoituksen ylittävät jälkeläismäärät lihavoituina. Sukupolven aikana rekisteröidyistä 3832 * koirasta joka viidennen koiran isä löytyi kahdeksan käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 10 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 33 uroksen jälkeläisiä (Koiranetin kumulatiivinen prosentti, ei näkyvissä tässä taulukossa) Uros ja sen syntymävuosi Tilastointiaikana Yhteensä Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Loresho Ozzie 1995 15 115 3,08 22 153 Bubbling Churchill 1993 17 109 2,92 32 197 Biggas Rolling Stone 1988 21 107 2,86 54 324 Rosanan Chelsea Bun 1997 13 103 2,76 18 139 Rosanan Royal Prince 1995 14 96 2,57 14 96 Biggas Mellow Fellow 1992 15 82 2,19 25 127 Drakeshead Felix 1995 10 78 2,09 23 157 Älvgårdens Le Cardinal 1992 10 77 2,06 26 173 Rosanan Emperor 1994 12 75 2,01 14 86 Loresho Tango 1996 12 74 1,98 16 93 * Tarkasteluajankohtana rekisteröityjen koirien lukumäärä 3832 on laskettu Koiranetin vuosiyhteenvetotaulukosta Taulukko 8. Kymmenen käytetyintä labradoriurosta sukupolven 2000-2003 aikana. Kolmen prosentin rajoituksen ylittävät jälkeläismäärät lihavoituina. Sukupolven aikana rekisteröidyistä 4463 * koirasta joka viidennen koiran isä löytyi kymmenen käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 14 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 39 uroksen jälkeläisiä (Koiranetin kumulatiivinen prosentti, ei näkyvissä tässä taulukossa) Uros ja sen syntymävuosi Tilastointiaikana Yhteensä Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Follies Storm Petrel 1998 19 131 3,02 29 195 Danjacs Finnegan 1999 19 119 2,74 30 197 Mailiksen Gentleman 2000 13 88 2,03 32 196 Tweedledum Against Allodds 2000 13 81 1,87 14 87 9
Mallorn s Shenandigan 1998 12 80 1,84 14 85 Bubbling Picasso 1999 12 77 1,77 15 101 Fieldcourt Dancing Pirate 1995 13 77 1,77 19 119 Kamitan My Name Is Bond 9 73 1,68 22 169 1997 Brookhill s Daddy s Hope 1996 9 70 1,61 11 76 Huippuhännän Sylvesteri 1998 9 65 1,50 12 87 * Tarkasteluajankohtana rekisteröityjen koirien lukumäärä 4463 on laskettu Koiranetin vuosiyhteenvetotaulukosta Taulukko 9. Kymmenen käytetyintä labradoriurosta sukupolven 2004-2007 aikana. Kolmen prosentin rajoituksen ylittävät jälkeläismäärät lihavoituina. Sukupolven aikana rekisteröidyistä 5816 * koirasta joka viidennen koiran isä löytyi kahdentoista käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 16 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 48 uroksen jälkeläisiä (Koiranetin kumulatiivinen prosentti, ei näkyvissä tässä taulukossa) Uros ja sen syntymävuosi Tilastointiaikana Yhteensä Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Loresho Liberty 2002 24 154 2,77 25 160 Mailiksen Gentleman 2000 19 108 1,94 32 196 Talimar Mallorns Storm 17 107 1,92 17 107 Warning 2003 Mallorn s Romeo 2004 15 102 1,83 15 102 Tsarodej Wellington 2003 16 100 1,80 16 100 Mallorn s Valentine 2002 12 85 1,53 14 96 Kamitan My Name Is Bond 12 84 1,51 22 169 1997 Rocheby Smokescreen 1998 12 82 1,47 12 82 Strongline s Dalwhinnie 2003 11 80 1,44 12 82 Follies Mon Oncle 2005 12 80 1,44 12 80 * Tarkasteluajankohtana rekisteröityjen koirien lukumäärä 5816 on laskettu Koiranetin vuosiyhteenvetotaulukosta Jalostuskoirien keskinäinen sukulaisuus Edellä esitetyt labradorinnoutajataulukot sisältävät paljon lähisukulaisia. Tehollinen koko olisi luonnollisesti suurempi, jos jalostuskoirat olisivat keskenään eri sukuisia. Käytetyimpien koirien joukossa on isää, poikaa, emää, sisarusta ja puolisisarusta. Viimeisimmän labradorisukupolven aikana kymmenen käytetyimmän uroksen joukossa on sekä isä että sen kolme poikaa. Kaiken kaikkiaan taulukoiden lähisukulaisuusvyyhti on niin moninainen, että sitä on vaikea esittää selkeästi edes kuvion avulla. Sukulaisuuksien etsiminen ei Koiranetissä suju millään yksittäisellä napin painalluksella, vaan sitä varten on käytävä läpi koirien sukutauluja yksitellen. Kokenut rodun harrastaja tuntee sukulaisuudet tietysti muutenkin, ja pystyy luettelemaan käytetyimpien koirien taustoilta muitakin kiinnostavia asioita. Saatiinko Koiranetistä esiin labradorin tehollinen koko? 1 0
Edellä tarkasteltujen neljän labradorisukupolven aikana yksittäisten koirien ylikäyttö on vähentynyt selvästi, mutta aiemmalta ajalta tuttu tiettyjen sukujen ylikäyttö on edelleen huomattavaa. Myös toisen polven jälkeläismäärä on usealla koiralla kannan monimuotoisuutta ajatellen liian suuri. Jalostusmateriaalia on runsaasti tarjolla, mutta sukujen yksipuolisen jalostuskäytön vuoksi se ei ole perimältään kovin monipuolista. Myös jalostuskoirien osuus kaikista koirista on ollut vuoteen 1994 asti pieni, eli selvästi tehollista kannan kokoa pienentävä. Suomenajokoirakannan todellinen tehollinen koko on siis sata. Edellä esitettyjen labradoritaulukoiden tuoman tiedon perustella, sekä vertaamalla jalostukseen käytettyjen koirien lukumäärää suomenajokoiran vastaaviin, voidaan päätellä Suomen labradorikannan todennäköiseksi teholliseksi kooksi noin 50. Tämä tarkoittaa, että labradorinnoutajan perinnöllinen monimuotoisuus vähenee noin prosenttiyksikön kutakin sukupolvea kohden. Tehollinen koko kasvaa käyttämällä uroksia ja narttuja mahdollisimman tasaisesti siitokseen ja kasvattamalla jalostusurosten ja -narttujen lukumäärän suhdetta sekä nostamalla siitoskoirien osuutta kannasta. Perinnöllistä monimuotoisuutta ajatellen kannalla tulisi aina olla mahdollisimman monta eri esivanhempaa. Jalostuksessa tulisi suosia koiria, joiden sukutaulussa viiden polven ajalla on mahdollisimman monta eri koiraa. 1 1