Pekka Lindqvist: Näytteitä rabbiinisesta kirjallisuudesta Johdannoksi tekstikatkelmiin Seuraava tekstipaketti sisältää otteita viidestä eri rabbinisesta tekstistä: Mishnasta, Talmudista (Berakhot ja Bava Metzia) sekä kaksi näytettä Midrash-tekstistä, ensin Mekiltasta (Mekilta de-rabbi Ishmael) ja lopuksi Wajjiqra Rabbasta (eli Leviticus Rabba). Traktaatti Berakhot ( Siunaukset ) aloittaa Mishnan ja Talmudin. Se kuuluu maanviljelyshalakhaa sisältävään Zeraim -osaan, mutta on sisällöltään siinä poikkeuksellinen - se on nimittäin omistettu erilaisille rukouksille ja siunauksille. Huomaamme vertailemalla ensinnäkin miten Mishna (n vuonna 200-250) ja Talmud (n 550-650) suhtautuvat toisiinsa: Talmud käy läpi Mishnaa jae jakeelta ja Talmudin rabbit koettavat kirjoittamassaan gemara-selityksessä löytää logiikkaa Mishnan oppineiden eli tannojen esittämässä halakhassa. Ajoittain he koettavat etsiä raamattuperusteita halakhalle ja aika usein kyse on ristiriitaisilta näyttävien asioiden ratkaisemisesta. Jo Mishnan ensimmäiset rivit kertovat meille myös jotain muuta halakhisen keskustelun luonteesta. Ensinnäkään kukaan ei kysy tai selitä missään vaiheessa, mistä nyt oikein on kyse - miksi ylipäätään Shemarukous tulee sanoa. Kaikki tietävät, että se vain on niin. Tooralla asiaa ei perustella. Toiseksi huomaamme, että ennen kuin ollaan tultu kuudennelle riville, on asiasta jo ehditty sanoa kolme eri mielipidettä! Nämä jäävät elämään rintarinnan eikä eriävän mielipiteen omaavaa suinkaan haukuta pataluhaksi ja suljeta pois. Se mistä sanotaan rabbit sanovat, on ikäänkuin se voimassaoleva sääntö ja enemmistön mielipide, mutta myös nämä toiset nimeltämainitut rabbit ovat tavallaan oikeassa. Monikin kanta voi olla olla samaan aikaan oikea, kunhan siihen on päädytty oikean logiikan mukaan ja Tooran sanaa kunnioittaen. Talmudin Berakhot-katkelma on vain ote tekstin alusta, ei suinkaan koko keskustelu. Keskustelu pelkästään Mishnan ensimmäisestä kysymyksestä (eli milloin Shema lausutaan illalla) on tosiasiassa kymmenien sivujen mittainen. Sitten vasta siirrytään Mishnan kysymykseen kaksi, eli kysymykseen aamurukouksesta. Huomaamme kuinka Talmudin rabbit alkavat kysellä logiikan perään: Miksi Mishnassa mainitaan ensin ilta ja sitten aamu? Perusteluja löydetään Raamatusta. Mutta miksi sitten hetken päästä Mishnan puhuja lausuukin aamun ensiksi? Onko tämä ristiriitaista? Ei suinkaan, osoittavat Talmudin oppineet. Seuraavana tulevasta Talmudin Bava Metzia -traktaatista ( Keskimmäinen portti ) löytyvä debatti Eliezerin ja muiden rabbien kesken on todellinen klassikko. Se osoittaa millaisena rabbiininen juutalaisuus näkee tehtävänsä. Jumala on antanut Tooran Siinailla ja sen soveltamiseen tarvittavan viisauden. Sitä tehtävää rabbit on asetettu toteuttamaan. Vaikka taivaasta kuuluisi ääni, ei sen perusteella lähdetä muuttamaan sitä minkä rabbit ovat tässä tehtävässään säätäneet. Lopuksi tutustutaan rabbiiniseen midrashiin. Kahdessa 10 käskyn toisinnossa on ristiriita! Miksi 2. Mooseksen kirja antaa lepopäiväkäskyn eri sanamuodolla kuin 5. Mooseksen kirja? Eihän Jumalan sanassa voi tosiasiassa olla ristiriitoja. Vaikka sellaisia näyttäisi olevan (mistä rabbit ko tekstissä antavat pari esimerkkiä), niin tosiasiassa Jumalalla on jokin tarkoitus, miksi hän sanoo tai antaa kirjoittaa Raamattuunsa näin. Tai miksi Jumala sanoo toisaalta, ettei hän väsy, ja kuitenkin, että hän lepäsi? Ristiriita? Ei todellakaan, sanovat rabbit, vaan jotain, jonka Jumala on antanut kirjoittaa Raamattuun meitä opettaakseen. Viimeinen katkelma, Wajjiqra Rabbasta, on haggada, eli kertomus. Se sisältää kertomuksen muodossa syvällisen hengellisen opetuksen. Myös vertaukset ovat usein midrash-tradition vakioaineistoa.
Mishna, traktaatti Berakhot 1:1 Mistä hetkestä alkaen on sallittua lausua illan Shema-rukous? Siitä hetkestä lähtien kun papit käyvät syömään kohotusuhria. Ensimmäisen yövartion loppuun saakka, kuuluvat R. Eliezerin sanat. Mutta rabbit sanovat: Keskiyöhön saakka. Rabban Gamaliel sanoo: Aamunsarastukseen saakka. Tapahtui näin: Hänen poikansa palasivat juhlista (keskiyön jälkeen). Hän sanoi heille: Ellei aamu ole vielä valjennut, olette velvoitettuja lausumaan Sheman. Ja näin ei ole vain tässä, vaan aina kun rabbit sanovat keskiyöhön saakka, on velvoite voimassa aamunsarastukseen. Esimerkiski käsky rasvoista ja sisälmyksistä (3. Moos. 3:3); käsky niitä koskien on voimassa aamunkoittoon. Ja kaikki uhrit, jotka on syötävä samana päivänä; niitäkin koskeva käsky on voimassa aamunkoittoon. Jos on näin, miksi rabbit sanoivat keskiyöhön? Varjellakseen ihmistä synniltä. 1:2 Mistä hetkestä lähtien on sallittua lausua Shema-rukous aamulla? Siitä hetkestä, kun on mahdollista erottaa sininen ja valkoinen väri. Rabbi Eliezer sanoo: Kun on mahdollista erottaa sininen ja vihreä. Ja rukous tulee saada loppuun ennen auringon nousua. R. Joosua sanoo: Se tulee saada loppuun ennen kolmatta tuntia. Sillä kuninkaallisten on tapana nousta vasta kolmannen tunnin koittaessa Jos joku lausuu rukouksen vielä tätä myöhemminkin, ei hän ole silti rikkonut käskyä, sillä hänet lasketaan niinkuin keneksi tahansa, joka lausuu Tooran jakeita. 1:3 Shammain koulukunta sanoo: Illalla Shema tulee lausua makuulla ja aamulla seisten - niinkuin sanotaan (Deut 6:7) makuulle käydessäsi ja jalkeille noustessasi. Mutta Hillelin koulukunta sanoo: Kukin rukoilkoon omaan tapaansa - niinkuin sanotaan: ja tiellä kulkiessasi. Jos on näin, miksi Toorassa sitten ylipäätään puhutaan makuulle käymisestä ja ylös nousemisesta? Sillä halutaan vain sanoa, että rukous tulee lausua siihen aikaan kun ihmiset yleisesti menevät nukkumaan ja nousevat ylös. Rabbi Tarfon sanoi: Kuljin kerran illalla tietä pitkin ja kävin makaamaan lausuakseni iltarukouksen, niinkuin Shammain koulukunta opettaa. Ja niin tehdessäni jouduin alttiiksi rosvojen hyökkäykselle. He sanoivat hänelle: Olet itse vastuussa, sillä rikoit Hillelin koulukunnan sanoja vastaan. 1:4 Aamulla lausutaan kaksi siunausta ennen Shema-rukousta ja yksi sen jälkeen, ja illalla lausutaan kaksi siunausta ennen ja kaksi jälkeen. Yksi on pitkä siunaus ja yksi on lyhyt. Kun käsketään lausua pitkä siunaus, ei ole lupaa lausua lyhyttä ja kun käsketään lausua lyhyt, ei ole luvallista lausua pitkää. 1:5 Illalla Shemaa rukoiltaessa viitataan myös aina Egyptistä lähtöön. Rabbi Eleazar ben Azaria sanoi: Minä olen jo 70 -vuotias, mutta en ole koskaan ymmärtänyt että Egyptistä lähtöön tulee viitata myös illan rukouksessa, ennenkuin Ben Zoma selitti asian minulle. Kirjoituksissa sanotaan tämä muistuttaa teitä elämänne kaikkina päivinä siitä päivästä, jona lähditte Egyptin maasta. (Deut 16:3) Jos Kirjoituksissa sanottaisiin vain elämänne päivinä, niin olisi kyse vain päivistä (eli aamurukouksesta). Mutta koska sanotaan elämänne kaikkina päivinä, niin se sisältää myös yöt (eli iltarukouksessakin on muistettava Egyptistä lähtöä). Mutta rabbit sanovat: Elämänne päivinä tarkoittaisi vain tätä maailmanaikaa, mutta elämänne kaikkina päivinä viittaa messiaan aikaan.
Talmud, traktaatti Berakhot 2a Mishna (1:1) Mistä hetkestä alkaen on sallittua lausua illan Shema-rukous? Siitä hetkestä lähtien kun papit käyvät syömään kohotusuhria. (...) Jos on näin, miksi rabbit sanoivat keskiyöhön? Varjellakseen ihmistä synniltä. Gemara Mihin Mishnan opettaja ( tanna ) perustaa menettelynsä, aloittaessaan kysymällä Mistä hetkestä alkaen? Ja lisäksi: Miksi hän käsittelee ensin illan Shema-rukousta? Aloittaakoon mieluummin aamurukouksella! Tanna perustaa menettelynsä Kirjoituksiin, jossa sanotaan käydessä maata ja makuulta noustessasi ja sitten hän lausuu lain seuraavasti: Siitä hetkestä lähtien kun papit käyvät syömään kohotusuhria. Voimme myös vastata: Hän oppii sen, että ilta tulee ensin, jo luomiskertomuksesta, jossa sanotaan ja tuli ilta ja tuli aamu, ensimmäinen päivä. Mutta miksi hän sitten jatkossa kuitenkin sanoo: Aamulla lausutaan kaksi siunausta ennen Shemarukousta ja yksi sen jälkeen, ja illalla lausutaan kaksi siunausta ennen ja kaksi jälkeen. (Mishna 1:4)? Aloittaakoon tässäkin mainitsemalla ensin illan! Selitys on, että tanna edelläolevassa jaksossa puhuu ensin illasta ja sitten aamusta ja sitten hän käsittelee kaikki näkökohdat, jotka liityvät aamuun, siirtyäkseen taas lopuksi käsittelemään iltaa. Mestari sanoi: siitä hetkestä lähtien, kun papit käyvät syömään kohotusuhria. Milloin papit sitten syövät kohotusuhria? Siitä hetkestä lähtien kun tähdet ilmestyvät taivaalle. Miksi sitten ei sanota: Siitä hetkestä lähtien kun tähdet ilmestyvät taivaalle? Selitys on että hän haluaa opettaa meille samalla ohimennen tämän seikan: että oikea aika papeille kohotusuhrin syömiseen on nimenomaan tähtien ilmestymisen aika. He viittasivat ristiriitaan kysymyksessä: Mistä hetkestä alkaen on sallittua lausua illan Shema-rukous? On nimittäin sanottu: Siitä hetkestä asti, kun ihmiset palaavat kotiin syömään ateriaansa sapatti-iltana, nämä ovat Rabbi Meirin sanat. Mutta rabbit sanovat: Siitä hetkestä lähtien, kun papit käyvät syömään kohotusuhria. Tämän ratkaisu on: tähtien ilmestyminen taivaalle on merkki. Ja vaikka tälle ei ole mitään suoraa todistetta Kirjoituksissa, siihen kuitenkin on vihje. Sillä on kirjoitettu: Näin me jatkoimme työtä aamun koitosta siihen asti, kun tähdet syttyivät taivaalle. (Neh 4:15)
Talmud, traktaatti Bava Metzia 59a-b Rabbi Eliezerin ja rabbien kiista oikean halakhan perusteista. Lähtökohtana kiista ns aknaiuunin rituaalisesta puhtaudesta. Rabbien mukaan kyseinen uunityyppi tulee kokonaan epäpuhtaaksi kosketuksessa epäpuhtaiden asioiden kanssa. Rabbi Eliezerin mukaan ei tule, koska se ei ole kokonainen esine vaan koostuu useista kerroksista. Mishna Jos joku leikkaa saviuunin kerroksiksi ja laittaa hiekkaa kerrosten väliin, niin Rabbi Eliezer julistaa uunin rikkoutuneeksi ja siksi ei epäilyksenalaiseksi esineeksi (epäpuhtauden suhteen). Mutta rabbit julistavat sen epäilyksenlalaiseksi. Ja juuri tätä tarkoitetaan aknai-uunilla. Gemara Tanna kertoo: sinä päivänä Rabbi Eliezer toi maailman kaikki argumentit, mutta he eivät hyväksyneet niistä yhtäkään. Niin hän sanoi heille: Jos laki on minun minun kantani mukainen, niin johanneksenleipäpuu todistaa sen! Niin johanneksenleipäpuu nousi juuriltaan ja siirtyi sadan kyynärän päähän - joidenkin mukaan neljänsadan kyynärän. He sanoivat hänelle: Johanneksenleipäpuu ei ole mikään todiste. Niin häne meni ja sanoi heille: Jos laki on minun kantani mukainen, saakoon virta joessa vahvistaa sen! Niin virta joessa kääntyi ja virtasi toiseen suuntaan. Mutta he sanoivat hänelle: Joen virta ei ole mikään todiste. Niin hän meni ja sanoi heille: Jos laki on minun kantani mukainen, saakoot tämän koulun seinät todistaa sen! Niin koulun seinät kallistuivat kaatumispisteeseen. Rabbi Joosua moitti niitä ja sanoi: Jos rabbien oppilaat kiistelevät keskenään laista, mitä tekemistä teillä on sen kanssa? Niin ne eivät Rabbi Joosuan kunnian tähden kaatuneet, mutta ne eivät myöskään suoristuneet Rabbi Eliezerin kunnian tähden, ja niin ne ovat kallellaan vielä tänä päivänäkin. Niin hän astui esiin ja sanoi heille: Jos laki on minun kantani mukainen, saakoon Taivas todistaa sen! Niin kuului taivaasta ääni, sanoen: Miksi te väittelette Rabbi Eliezerin kanssa, sillä laki on kaikissa olosuhteissa juuri niinkuin hän sanoo! Niin Rabbi Joosua astui esiin ja sanoi: Ei se ole taivaassa. (Deut 30:12) Mitä tarkoittaa Ei se ole taivaassa? Rabbi Jeremia sanoi: Joosuan sanojen merkitys on tämä: Toora on jo annettu Siinailla. Me emme kuuntele kaikuja taivaasta, sillä sinä olet itse kirjoituttanut Tooraasi: tee Israelin kansanjoukon mukaan (Ex 23:2) Rabbi Natan kääntyi Elian puoleen ja sanoi: Mitä Pyhä, siunattu olkoon hän, teki tuolla hetkellä? Tämä vastasi: Hän nauroi ja sanoi: Lapseni ovat voittaneet minut, lapseni ovat voittaneet minut! Ja sinä päivänä he keräisvät kasaan kaikki esineet, jotka Rabbi Eliezer oli julistanut puhtaiksi ja he polttivat ne. Ja he äänestivät hänestä ja kirosivat hänet.
KAKSI EKSEGEETTISTÄ EXODUKSEN MIDRASH-SELITYSTÄ SAPATTIA KOSKIEN Mekhilta de Rabbi Ishmael, traktaatti Bahodesh Muista pyhittää lepopäivä (Exod 20:8) Muista (Exod 20:8) ja pidä mielessäsi (Deut 5:12) lausuttiin molemmat yhdellä kertaa. Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla (Exod 31:14) ja "Sapattina teidän tulee uhrata kaksi vuoden ikäistä virheetöntä urospuolista karitsaa. (Num 28:9) lausuttiin molemmat yhdellä kertaa. Älä yhdy veljesi vaimoon. (Lev 18:16) ja Hänen lankonsa tulee yhtyä häneen. (Deut 25:5) lausuttiin molemmat yhdellä kertaa Tämä puhetapa on mahdoton lihaa ja verta oleville luoduille. Sillä onhan sanottu: Jumala on sanonut kerran, kahdesti olen tämän kuullut. (Ps 62:12) Ja sanotaan myös: Eikö minun sanani ole kuin tuli, kuin moukari, joka murskaa kallion?" (Jer 23:29) Muista ja pidä mielessäsi merkitsee: Muista se ennen kuin se tulee ja pidä se mielessäsi, kun se on mennyt. Niinpä sanotaan: Meidän tulee aina kasvattaa sitä mikä on pyhää lisäämällä siihen jotakin epäpyhästä. Eleazar ben Hanania ben Hiskia ben Garon sanoo: Muista pyhittää lepopäivä : pidä se mielessäsi viikon ensimmäisestä päivästä alkaen, niin että jos jotain hyvää osuu tiellesi, säästä se sapattia varten. R. Jitzhak sanoo: Sinun ei tule laskea viikonpäiviä niin kuin muut tekevät sen, vaan sinun tulee tehdä se sapattia silmälläpitäen. ( ) Mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. (Deut 20:11) Voiko Jumalakin siis väsyä? Eikö ole sanottu: Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja. Ei hän väsy, ei uuvu? (Jes 40:28) Kuinka Raamattu sitten voi sanoa, että seitsemännen päivän hän lepäsi? Sen merkitys on tämä: Jumala antoi kirjoituttaa, että hän loi maailmansa kuudessa päivässä ja ikään kuin olisi levännyt seitsemäntenä. Nyt qal wahomer -päättelyn (eli kevyemmästä painavampaan ) kautta voit päätellä: Jos hän, jossa ei väsymistä ole, sallii itsestään kirjoitettavan, että hän loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä, kuinka paljoa ennemmin ihmisen josta on kirjoitettu: Ihminen on syntynyt vaivaan (Job 5:7) tuleekaan levätä seitsemäntenä päivänä.! HAGGADA ELI HENGELLINEN KERTOMUS LEVITICUKSEN MIDRASH-SELITYSTEOKSESSA Leviticus Rabba / Wajjikra Rabba 34:16 Tapahtui että hurskas mies käveli viinitarhaansa katsomaan oliko se viinitarhaansa katsomaan oliko se hoidon tarpeessa ja hän huomasi aidan rikkoutuneen ja hän ajatteli korjata sen. Mutta oli sapatti. Siispä hän sanoi: Minä en tee sitä ollenkaan, koska tulin sellaista ajatelleeksikin sapatinpäivänä! Ja mitä teki Herra? Hän antoi kaprispensaan kasvaa aidaksi miehen viinitarhaa suojaamaan ja mies varjeltui synniltä kaiken elinaikansa.