30.8.2010 SYKE-2010-P-103 Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Ympäristö ja luonnonvarat Ympäristönsuojeluyksikkö PL 131 13101 Hämeenlinna Lausuntopyyntö HAMELY/170/07.00/2010 (12.8.2010) LAUSUNTO HENKEL MAKROFLEX OY:N YMPÄRISTÖVAHINGOSTA Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on pyytänyt lausuntoa Suomen ympäristökeskukselta Henkel Makroflex Oy:n ympäristövahingosta koskien 1,1,- difluorietaanin (CAS-numero 75-37-6) polttamisesta nestekaasun yhteydessä kesäkuussa 2010 (18.6.2010 ja 21.6.2010) Hausjärven Oitissa. 1,1-Difluorietaanin poltosta syntyy pääsääntöisesti fluorivetyä ja fluorideja. Fluorivety on voimakkaasti syövyttävä happo ja sen happovaikutukset olivat nähtävissä ympäristössä pian polton jälkeen tuotantolaitoksen lähiseudun kasveissa ja puissa. Fluorivety ei kuitenkaan ole erityisen pysyvää, vaan se muuttuu ilmassa, maaperässä ja vedessä erilaisiksi fluoriyhdisteiksi. Joissain tietolähteissä mainitaan 1,1- difluorietaanin palamisen hajoamistuotteiksi myös fosgeeni (karbonyylikloridi) ja hiilimonoksidi (häkä). Fosgeenin muodostuminen 1,1-difluorietaanista on epätodennäköistä, koska puhdas 1,1-difluorietaani sisältää ainoastaan fluoria, vetyä ja hiiltä, mutta ei klooria, ellei siinä ole epäpuhtautena jotain klooriyhdistettä. Hiilimonoksidia (häkää) syntyy orgaanisen aineen epätäydellisessä palamisessa. Koska 1,1-difluorietaanin poltossa pääsääntöisesti syntyy fluorivetyä ja fluorideja, Suomen ympäristökeskus keskittyy lausunnossaan niistä aiheutuneisiin ympäristöhaittoihin. Fluorivedyn ja fluoridien ympäristövaikutukset Fluorivedyn ja fluorivetyhapon ns. OVA-ohjeessa 1 todetaan fluorivedyn olomuodon olevan maaperässä ja vedessä riippuvainen ympäristön ph:sta. Vedessä, jonka ph on suurempi kuin 5, on fluorivety pääsääntöisesti fluorideina (F - ). Alhaisemmilla pharvoilla fluoridin osuus pienenee, kun taas dissosioitumattoman fluorivedyn (HF) ja vetyfluoridi-ionin (HF 2 - ) osuus kasvaa. Vesiympäristössä voi fluorideista muodostua myös huonosti liukenevia kompleksiyhdisteitä. Maaperässä, joissa ph on yli 6,5, voivat fluoridit sitoutua voimakkaasti maa-ainekseen. 1 Fluorivety ja fluorivetyhappo - Turvallisuusohje onnettomuuden vaaraa aiheuttaville aineille. http://www.ttl.fi/ova/flurvet.html Suomen ympäristökeskus, Mechelininkatu 34a, PL 140, 00251 HELSINKI, puh. 020 490 123, faksi 020 490 2190, s-posti kirjaamo.syke@ymparisto.fi Finlands miljöcentral, Mechelingatan 34a, PB 140, 00251 HELSINGFORS, tfn. 020 490 123, fax 020 490 2190, e-post kirjaamo.syke@ymparisto.fi Finnish Environment Institute, Mechelininkatu 34a, P.O. Box 140, FI-00251 HELSINKI, tel. +358 20 490 123, fax +358 20 490 2190, e-mail kirjaamo.syke@ymparisto.fi www.ymparisto.fi/syke, www.miljo.fi/syke, www.environment.fi/syke
EU:n riskinarvioinnin mukaan 2 fluorivedyn vaikutuksia vesieliöille on arvioitu testamalla fluoridia (NaF:n vesiliuoksessa fluoridi-ioneja). Lyhytaikaisissa testeissä todetaan fluoridin olevan haitallista vesieliöille (LC50/EC50-arvoja vesieliöille 10 100 mg/l). Pitkäaikaistestituloksen NOEC-arvon (= alhaisin vaikutukseton pitoisuus, NOEC-arvo = 8,9 mg/l; vesikirppu, 21 vrk) perusteella on PNEC-arvoksi eli haitattomaksi pitoisuudeksi vedessä arvioitu 0,9 mg/l. Riskinarviossa määritetään myös PNEC-arvot maaperässä (11 mg/l), ilmassa (0,0002 mg/m 3 ) sekä jätevedenpuhdistamolla (51 mg/l). Saaduissa PNEC-arvoissa ei ole otettu huomioon fluoridin luontaisia taustapitoisuuksia ympäristössä. EU:n riskinarviossa todetaan, että tärkein fluorivedyn altistusreitti kasveihin on ilman kautta. Kaasumainen fluoridi tunkeutuu kasvin lehtien sisään ja vaikuttaa niissä niin, että sokerin ja klorofyllin pitoisuus, kasvin hengitysnopeus ja ATPaasi vähenee. Myös hedelmien koon pienenemistä ja sadon määrän vähenemistä on havaittu. Herkkiä lajeja ovat mm. tulppaanit, gladiolukset, havupuut ja heinät. Yhden päivän kaasutuskokeissa haittoja aiheuttamattomiksi pitoisuuksiksi, (eli NOEC-arvoiksi), arvioitiin 0,76 2,8 mg/m 3 (kaikille kasvilajeille), 1,0 mg/m 3 (hyvin herkille lajeille), 2,0 mg/m 3 (herkille lajeille) ja 7,5 mg/m 3 (vähemmän herkille lajeille). Kasveille ilman kautta tulevan pitkäaikaisen altistuksen (7 kk) PNEC-arvoksi saatiin 0,2 µg/m 3. Henkel Makroflex Oy:n tuotatolaitoksen läheisyydessä tehtyjä selvityksiä fluoripitoisuuksista ERM GmbH -laboratorio (ERM) on Henkel AG & Co. KGaA (Henkel) toimeksiannosta kerännyt heinäkuun alussa useita maa-, vesi- ja kasvinäytteitä tilaajan tuotantolaitoksen lähialueilta Oitissa arvioidakseen fluoria sisältävien aineiden päästöstä aiheutuneita vaikutuksia. Kaikista maa-, vesi- ja kasvinäytteistä analysoitiin fluorin kokonaispitoisuus ja / tai fluoridi. Maanäytteiden korkein fluoripitoisuus oli 6,3 mg/l ja vesinäytteiden osalta fluoripitoisuus jäi alle määritysrajan (0,2 mg/l). Kasvinäytteiden fluorin kokonaispitoisuus vaihteli 6 110 mg/kg/kuiva-ainetta ja fluoridin vesiliukoinen pitoisuus vaihteli 2 79 mg/kg/kuiva-ainetta siten, että korkeimmat pitoisuudet olivat päästölähteen läheisyydessä. Kasvitutkimusten perusteella ERM suositteli selvityksessään jatkoseurantaa kasvien ja kynnetyn rypsipellon maaperän osalta loppukesälle 2010 ja keväälle 2011 asti. Lisäksi selvityksessä suositeltiin, ettei puutarhoissa tai muualla päästöalueella kasvatettuja hedelmiä tai kasviksia tulisi toistaiseksi syödä. Johtopäätökset Suomen ympäristökeskuksen arvion mukaan ympäristövahingot ovat aiheutuneet todennäköisemmin 1,1-difluorietaanin polttamisessa muodostuneesta fluorivedystä ja fluoridista. Toiminnanharjoittajalta tulee kuitenkin varmistaa, ettei poltetussa 1,1- difluorietaanissa ole ollut epäpuhtautena klooriyhdisteitä, joista voisi poltossa muodostua muita haitallisia hajoamistuotteita. Päästöalueella mitatut pitoisuudet jäävät vesiympäristössä ja maaperässä alle EU:n riskinarvioinnissa mainittuja PNEC-arvoja. Kasveista mitattujen fluoridimäärien (mitattu pitoisuus mg/kg/kuiva-ainetta) ja EU:n riskinarvioinnin haitattomien altistuspitoisuuksien (mitattu pitoisuus mg/m 3 ) välillä ei voida tehdä vertailuja. Pitoisuuksia, joille kasvit todennäköisesti ovat altistuneet, tulisi yrittää selvittää mallintamalla altistuspitoisuudet päästöjen perusteella. Suomen ympäristökeskus pitää tärkeänä, että kasvien osalta järjestetään seurantaa ERMin suunnitelman mukaisesti. On myös tärkeää ottaa näytteitä maaperästä ja ve- 2 European Union Risk Assessment Report. Hydrogen Fluoride. The Netherlands, 2001. http://ecb.jrc.ec.europa.eu/documents/existing-chemicals/risk_assessment/report/hfreport002.pdf Yhteenveto fluorivedyn EU:n riskinarvioista. http://www.valvira.fi/files/7664-39-3.lomake2a.pdf 2/3
siympäristöstä, vaikka saadut tulokset ovatkin jääneet EU:n riskinarvioissa mainittujen PNEC-arvojen alapuolelle. Maaperän fluoripitoisuus voi kasvaa rypsistä tulevan fluorin osalta rypsipellon kynnön jälkeen. Myös vesiympäristössä voi fluoridin pitoisuus kasvaa mahdollisten huonosti liukenevien fluoridiyhdisteiden myöhemmin liuetessa veteen. Suomen ympäristökeskus ei ota kantaa siihen, ovatko päästöalueella kasvatettujen hedelmien ja kasvisten suositellut rajoitukset riittäviä fluoridin haitallisten terveysvaikutusten ehkäisemiseksi, koska terveysvaikutusten arviointi ei kuulu Suomen ympäristökeskuksen toimialaan. 3/3 Yksikönpäällikkö Kaija Kallio-Mannila Kemisti Birgit Kemiläinen TIEDOKSI YM/Pajukallio STM/Lahtinen SYKE/KYT, KHA