Liite 2: Kuvat Kuva 1 (Nicolle 2003: 4): Vastapaino-trebuchet laukaisuvalmiina. Kuva arabialaisesta 1462 kirjoitetusta käsikirjoituksesta nimeltään Al-Aniq fi l -Manajiq eli Heittokoneiden eleganssista (Topkapi Ms. Ahmad III 3469). Kone viritettiin vinttureiden avulla. Heiluva vastapaino antoi enemmän voimaa ja auttoi välttämään rekyyliä trebuchetit olivatkin hyvin tarkkoja. On löytynyt jopa 230 kg painavia trebuchetin ammuksia ja suuremmistakin on viitteitä. Aseen kantomatka lienee ollut parin sadan metrin tienoilla. Trebuchetit saattoivat olla hyvin kookkaita ja vastapainot monen tonnin suuruisia (Nicolle 2003: 15 9; Chevedden 2000: 71 6; Chevedden, Eigenbrod, Foley, Soedel 1995: 58 62; Bradbury 1994: 259 70).
Kuva 2 (Babuin 2002 fig. IX-8): Gerakissa sijaitsevasta kirkosta löytyvä maalaus Joosuasta lyömässä pakoon amorilaisia. Sen on uskottu olevan latinalaisten maalauttama ja juhlistavan Morean valloitusta (amorealaiset, Traquiar 1905 6: 266; pl. II; Bon 1969: 595; Ilieva 1991: 224 5). Babuinin mielestä maalaus kuitenkin symboloi pikemminkin bysanttilaisten voittoja frankeista Pelagoniassa ja Morean sodan intensiivisen vaiheen alussa. Hänen mukaansa heprealaisten johtajan varustus sekoittaa bysanttilaiseen tapaan läntisiä, itäisiä ja klassisia elementtejä. Korkea satula, kannukset, rengashaarniskahuppu ja peitsi kainalon alla ovat länsimaisia piirteitä, kun taas muut hevosen varustukset ovat itämaisia ja kilven kuviointi bysanttilainen. Olkapäiltä ja vyötäröltä roikkuu nahkasuikaleita vanhojen legioonalaisten tapaan. Kilpi näyttää olevan kolmiomainen (Babuin 2002: 98 9). Jos Babuin on oikeassa, on kyseessä ainutlaatuinen kuvallinen dokumentti siitä, millaisia varusteita Morean sotatoimiin osallistuneiden bysanttilaisten keskuudessa on käytetty. Babuinin huomioihin voisi vielä lisätä, että rengashaarniskat ovat lyhythihaisia ja ulottuvat vain reisiin asti. Heprealaiset ovat laittaneet niiden päälle jotain, mikä voisi olla nahkahaarniska. Jaloissa ei ole rengashaarniskasukkia vaan pikemminkin pitkävartiset saappaat ja kaikki pitävät jalustimiaan pitkinä. Heprealaiset näyttävät ryhmittyneen hyvin tiheästi.
Liite 3: Henkilönnimiä ja termejä Olen koonnut tähän liitteeseen tietoja tärkeimmistä tutkimuksessa esiintyvistä henkilöistä sekä selityksiä eräille termeille. Hallitsijoiden, näiden sukulaisten ja suurvasallien nimet on aakkostettu etunimen mukaan, koska tekstissä he esiintyvät yleensä sillä nimellä tai ainakin sen kanssa. Muut ovat sukunimen mukaan. Tiedot Bysantin arvohierarkiasta perustuvat Pseudo-Kodinokselle. 1 Akropolitês, Geôrgios katso sivu 13. allagion Morean kronikka viittaa sekä latinalaisen että bysanttilaisen armeijan jakamisesta allagioneihin tai syntakseihin. Termejä käytetään synonyymeinä ja ne voivat merkitä sekä noin 330 miehen vahvuista yksikköä että bataillea. Ranskalainen versio käyttää vastineena aina sanaa bataille. Myös bysanttilaisissa lähteissä termit allagion ja syntaksis esiintyvät merkitsemässä sotilasyksikköä, mutta joissain tapauksissa kyse voi olla myös alueellisesta joukko-osastosta. Selvyyden vuoksi käytän tekstissä termiä allagion tarkoittaessani sotilasyksikköä ja bataille puhuessani taistelumuodostelman osasta. Bysanttilaisissa lähteissä viitataan myös usein 400 tai 500 vahvuisiin sotilasyksiköihin. On vaikea sanoa, onko viimeksi mainituissa ollut kyseessä yksi suuri allagion vai kaksi pientä. Vahvuus on voinut vaihdella ja vanha Stratêgikon jopa kehotti tekemään 2 yksiköistä eri suuruisia vihollisen hämäämiseksi. arkhontas Morean kronikan termi kreikkalaisille mahtimiehille ( oikeampi kreikkalainen asu on arkhôn). Nämä rinnastettiin Akhaian ruhtinaskunnassa asemansa puolesta sergenteihin eli he olivat frankkien hierarkiassa heti ritareiden alapuolella. 3 Assises de Romanie katso sivu 14. 1 Pseudo-Kodinos: 300 2. 2 Esim. The Chronicle of Morea 3703 11; 4007 17; 5055 62; 6998 7067; La Livre de la conqueste 279; 340 1; 898; Μαυρικιου Στρατηγικον Ι, 4, 6; Hendrickx 1992: 107 111; Bartusis 1989: 183 98; Bartusis 1997: 262 3; Health 2004: 13; Acropolita (b) 66; 69; 71; Pachymérès IV, 27; Angold 1975: 185 92. 3 Les Assises de Romanie 138; Bon 1969: 85 9; 103; Jacoby 1973: 875 83.
bailli länsieurooppalaisten käyttämä virkanimike, jonka merkitykset vaihtelivat. Lähinnä kyseessä oli hallitsijan edustaja. Kaarle Anjoulaisen vuoden 1278 jälkeen Akhaiaan lähettämät baillit toimivat hänen vara-kuninkainaan. barcha pieni matalasyväyksinen soutualus, joka oli tarkoitettu rannikko- ja jokiliikenteeseen. 4 bataille katso sivut 23 4. Beaumont, Dreux de Kaarlen Anjoulaisen marsalkka, joka 1272 soti Akhaiassa ja Euboialla. Oli naimisissa erään ylhäisen Romanian frankkilaisen ylimysnaisen kanssa. Chinardi, Filippo Manfredin nimittämä Korfun ja Durrëksen varakuningas. Kaarle Anjoulaisen lyötyä Manfredin Epeiroksen despotês Mikael surmautti Chinardin saadakseen tämän hallinnoimat alueet itselleen. Puolustuksesta huolehtineet latinalaiset pitivät kuitenkin parempana alistua Kaarle Anjoulaiselle. 5 despotês Bysanttilainen arvonimi, joka sijoittui valtakunnan hierarkiassa heti keisarin jälkeen. Epeirosta hallinneilla henkilöillä oli usein tämä arvonimi, mutta kirjallisuudessa esiintyvä termi Epeiroksen despoottikunta perustuu latinalaisten väärinkäsitykseen. 6 Filês, Aleksios Keisari Mikael Palaiologoksen isosiskon, Eulogian, vävy ja suurdomestikos. Lähetettiin Moreaan, jäi Makry-Plagissa frankkien käsiin ja kuoli vankeudessa. Galeone pieni (40 72 airoa), matalasyväyksinen kaleeri. 7 garziones Kaarle Anjoulaisen sotajoukoissa raskaiden ratsumiesten seurueisiin 4 Göbbels 1984: 254. 5 Geanakoplos 1959: 192 4; 230 5; Miller 1908: 125 6. 6 Fine 1996: 68 9. 7 Göbbels 1984: 253 4.
kuuluneita ratsastavia ja aseistettuja palvelijoita, joilla oli myös suojavarustukset. 8 Geoffroy de Bruyères nuorempi Morean kronikan mukaan Geoffroy de Bruyères vanhemman, eli Karytainan herran, sukulaispoika, joka saapui hakemaan tämän perintöä. Sai kuitenkin kuulla, että Karytainan herra oli menettänyt oikeuden jättää perintö muille kuin suorille jälkeläisilleen. Geoffroy de Bruyères nuorempi kaappasi kostoksi Araklobon linnan. Mahdollisesti kyseessä on sama henkilö kuin Kaarle Anjoulaisen asiakirjoissa esiintyvä Jaen Pestel. Geoffroy de Bruyères vanhempi eli Karytainan herra. Ruhtinas Guillaumen sisarenpoika, Ateenan herttuan lanko ja Karytainan paroni. Ylistettiin aikansa loistavimmaksi ritariksi. Sodassa ruhtinas Guillaumen ja Ateenan herttuan välillä hän asettui viimeksi mainitun puolelle. Sai kuitenkin anteeksi ja osallistui Pelagonian taisteluun. Pakeni myöhemmin Jaen de Catavaksen vaimon kanssa Etelä-Italiaan, mutta palasi Morean sodan intensiivisen vaiheen päätyttyä. Ainoa seuraus seikkailuista oli, että hän menetti oikeuden jättää läänityksensä perinnöksi muille kuin suorille jälkeläisilleen. Ilmeisesti Akhaian frankkien kaltainen uhattu yhteisö katsoi, ettei sillä ollut varaa menettää 9 pystyvää soturia, vaikka tämä oli rikkonut sääntöjä. Kuoli luultavasti 1275. Grêgoras, Nikeforos katso sivut 13 4. Guillaume eli Guillaume II de Villeharduin. Akhaian ruhtinas 1246 1278. Holobôlos Bysanttilainen retori, joka vaikutti Mikael VIII:n aikana. hyperpyra bysanttilainen kultaraha. Sen kultapitoisuus oli 18 karaattia, mutta Konstantinopolin valtauksen jälkeen Mikael VIII laski pitoisuuden noin 16 karaattiin ja hänen poikansa 1280-luvulla vielä 14 karaattiin. Kuvan käytännön arvosta ehkä antaa, että Kreetalla sotahevosen tuli olla 1271 vähinään 20 hyperpyran arvoinen. Sopimuksessa genovalaisten kanssa maaliskuussa 1261, eli ennen Konstantinopolin takaisinvaltausta, 8 Göbbels 1984: 104. 9 Aerts 1999: 160 2.
taas luvataan keisarin palvelukseen astuville soutajille kuukaudessa 1 3/4 hyperpyraa, merijalkaväen miehille (supersalientes) 2 ½ ja kapteeneille 6 ½. Keisari lupasi myös toimittaa aluksille ruokatavaroita. 10 Ivry, Galeran d Kaarlen bailli Akhaian ruhtinaskunnassa 1278 80. Morean kronikan mukaan hän myös komensi ennen Taggliacozzon taistelua niemimaalle lähetettyjä apujoukkoja. Ilmeisesti Galeran on kuitenkin tässä tapauksessa sekoitettu 1272 alueelle retken tehneeseen Dreux de Beaumontiin. Johannes III Batatzês Nikaian valtakuntaa hallinnut keisari 1222 54. Johannes IV Laskaris Theodoros II Laskariksen poika ja seuraaja. Oli vasta kahdeksan isänsä kuollessa. Holhoojaksi nostettu Mikael Palaiologos syrjäytti ja sokaistutti hänet Konstantinopolin takaisinvaltauksen jälkeen. Johannes Palaiologos keisari Mikael VIII Palaiologoksen veli. Nimitettiin veljensä kruunauksen yhteydessä sebastokratôriksi. Komensi Nikaian armeijaa Pelagonian taistelussa ja nimitettiin sen jälkeen despotêkseksi. Toimi komentajana useilla myöhemmilläkin sotaretkillä. Johannes Äpärä despotês Mikael II:n avioton poika. Hallitsi Thessaliaa ensin isänsä puolesta ja tämän kuoltua yksin aina 1289/90 asti. Kaarle I Anjoulainen Ranskan kuninkaan Ludwig IX Pyhän (1226 70) veli ja Provencen kreivi, joka 1266 löi Manfredin paavin tuella ja nousi Sisilian kuninkaaksi. Kuoli 1285. Karytainan herra ks. Geoffroy de Bruyères vanhempi. katafrakt tarkoitti antiikissa sekä 900 1000-luvuilla raskasta ratsumiestä, jonka 10 Morrisson 2002: 841; Morrisson 1991: 308 15; Regesten der Kaiserurkunden der Oströmisches Reiches 1890. Supersalienteksen merkityksestä Göbbels 1984: 250.
hevonenkin oli haarniskoitu. Joillain myöhemmillä klassista kieltä jäljittelevillä auktoreilla se toimi yleisterminä raskaasti aseistetuille joukoille. kefalê bysanttilainen termi jonkin tietyn kaupungin tai alueen kuvernöörille. Oli vastuussa sekä puolustuksesta että hallinnosta. 11 Katakouzênos Moreassa palvellut bysanttilainen komentaja. Morean kronikka käyttää pääosin tätä nimiasua ja noudatan sitä, vaikka Kantakouzênos olisi uskottavampi muoto alkuperäiselle bysanttilaiselle nimelle. Oli mahdollisesti kefalêna Moreassa sodan syttyessä. Kaatui Mesisklissa. Libro de los Fechosin mukaan teoksen omana kirjoitusaikana hallinnut keisari Kantakuzenos oli hänen jälkeläisensä. On mahdollista, että Johannes Kantakouzênos, Aleksis Filêksen appi, oli sukua Katakouzênokselle ja Failler jopa heittää hypoteesin, että Morean kronikassa Katakouzênoksella tarkoitettaisiin Aleksios Filêstä, joka olisi käyttänyt appensa nimeä. Nimeä Filês Morean kronikka ei mainitse ja kuten Pakhymerêksen Filês myös Morean kronikan Katakouzênos kuollee Moreassa, tosin varsin erilaisissa olosuhteissa. 12 Konradin von Hohenstaufen sukuisen keisari Fredrik II:n (1197 1250) pojanpoika ja Sisilian kuningas Manfredin velipuolen poika. Yritti vallata Etelä-Italiaa takaisin suvulleen, mutta kärsi Kaarle Anjoulaiselle tappion Tagliacozzon taistelussa 1268 ja teloitettiin. Konstantinos Palaiologos keisari Mikael VIII:n velipuoli ja sebastokratôr. Komensi bysanttilaisia sotavoimia Moreassa. kultaunssi Etelä-Italiassa käytetty arvomitta. Kaleerin rakentaminen maksoi 100 kultaunssia. Ritarin kuukausipalkka oli yleensä neljä kultaunssia ja tavallisen ratsumiehen puolet tästä. Jalkamies saattoi joutua tyytymään 1/10 ritarin palkasta tai vähempään. 13 11 Esim. Angold 1975: 288 95; Bartusis 1997: 33 4; Zakythinos 1975: 65 71. 12 Libro de los Fechos 335; The Chronicle of Morea 4527 45; 5060; La Livre de la conqueste 344; Failler 1980: 96 9; Zakythinos 1932: 32 3. 13 Esim. Filangieri et al XII, LXII, 457; XXIII, XCV, 210; XCVII, 236; LXVI, 14; Göbbels 1984: 103 7; 111 2; 121 2.
Makrênos bysanttilainen parakoimômenos ja yksi Moreaan lähetetyistä kenraaleista. Mahdollisesti kyseessä oli Johannes Makrênos, joka 1252 oli osallistunut sotaan despotês Mikaelia vastaan tai 1256 mainittu Thrakêsiônin maakunnan douks, eli sotilaskuvernööri, Georgios Makrênos. 14 Manfred Sisilian kuningas 1258 66. Tähän normannien perustamaan valtakuntaan kuului myös eteläinen Manner-Italia. Manfred oli von Hohenstaufen sukuisen keisari Fredrik II:n (1197 1250) avioton poika. marsalkka Akhaian ruhtinaskunnassa marsalkka oli arvo, joka kulki perintönä Passavantin paronisuvulla. Akhaian marsalkan tehtävänä oli komentaa armeijaa yhdessä ruhtinaan kanssa ja harjoittaa siellä tuomio-oikeutta. Kaarle Anjoulaisen marsalkat taas olivat hänen nimittämiään henkilöitä näitä oli yleensä kaksi kerrallaan. Kaarlen marsalkoilleen antamat tehtävät olivat yleensä luonteeltaan sotilaallisia, joko sotaretkien johtamista tai sotatoimien kannalta keskeisten alueiden hallinnointia. 15 Maurikioksen Stratêgikon katso sivua 14. Melik Moreassa sodan intensiiviseeen vaiheeseen osallistuneiden turkkilaisten palkkasoturien johtohahmo. Ehkä kyseessä on sama henkilö kuin Melêk, jonka oleskelu kreikkalaisten mailla oli Pakhymerêksen mukaan huolettanut Seldžukki-sulttaania Mikael Palaiologoksen hallituskauden alussa. 16 Mikael II eli despotês Mikael. Epeiroksen hallitsija noin vuodesta 1231. Myös kuolinvuosi on epävarma, mutta ilmeisesti se on 1266 tai -7. 17 Mikael VIII Palaiologos Kuului sukutaustansa puolesta Nikaian valtakunnan ylimystön 14 Acropolita (b) 49; Prosopographischen Lexikon der Palaiologenzeit 16 358 9; Regesten der Kaiserurkunden der Oströmisches Reiches 1839a b. 15 Göbbels 1984: 7 11; 16 50; La Livre de la conqueste 128; The Chronicle of Morea 1946 9; Bon 1969: 86. 16 Pachymérès II, 10; 24. Kyseinen mahdollisuus ei ole saanut tutkijoiden huomiota. Syynä on ilmeisesti V. Laurentin artikkeli, jossa Pakhymerêksen Melêk sekoitetaan erääseen Grêgoraksen mainitsemaan (Laurent 1956: 361 2; Gregoras IV, 1). 17 Failler 1981: 184; Prosopographischen Lexikon der Palaiologenzeit 220; Nicol 1993: 58.
kermaan. Mikael Palaiologos teki menestyksekkään uran Laskaris-dynastian keisarien palveluksessa, vaikka välillä olikin näiden epäsuosiota ja joutui jopa pakenemaan Seldžukkien luo, missä hän komensi sulttaanin kristittyjä joukkoja taistelussa mongoleja vastaan. Nousi Nikaian lapsikeisari Johannes III Laskariksen holhoojaksi 1258 ja kruunautti itsensä seuraavana vuonna kanssahallitsijaksi. Kun Nikaian joukot valtasivat Konstantinopolin 1261, kruunautti Mikael Palaiologos itsensä uudelleen ja syrjäytti pikku-keisarin lopullisesti. Mikael VIII hallitsi sen jälkeen Bysantin valtakuntaa kuolemaansa asti vuonna 1282. nauclearius Etelä-Italiassa eräänlainen laivaston aliupseeri. Tarkoitti myös perämies- 18 tä. Nikeforos despotês Mikael II:n poika. Hallitsi isänsä kuoltua Epeirosta. Pakhymerês, Geôrgios katso sivua 13. parakoimômenos bysanttilainen arvonimi. Sinetin parakoimômenos oli arvohierarkiassa sijalla 17 ja makuukamarin parakoimômenos sijalla 18. pronoia katso sivua 30. prôtobestiaritês bysanttilainen arvo/virkanimi. Valtakunnan hierarkiassa sijalla 20. Pseudo-Kodinos katso sivu 14. Raoul, Johannes yksi Pelagonian taisteluun osallistuneen bysanttilaisen sotajoukon komentajista. sagitta nopea 24 60 airon alus, joka sopi varsinkin viestien vientiin. 19 Sanudo eli Marino Sanudo Torsello. Katso sivut 12 3. 18 Göbbels 1984: 247 8. 19 Göbbels 1984: 254; Pryor 1992: 63 4.
sebastokratôr bysanttilainen arvonimi, joka oli valtakunnan arvohierarkiassa sijalla kolme eli heti despotêksen jälkeen. sergent länsieurooppalainen termi, jolla oli useita merkityksiä. Tässä tutkimuksessa mainitut sergentit olivat latinalaisia raskaita ratsumiehiä, joilla ei ollut varsinaista ritarin statusta. Akhaian ruhtinaskunnassa heille myönnetyt läänitykset olivat vain puolet ritarin läänin koosta. Toisaalta sergentien varustuksenkaan ei oletettu olevan yhtä laadukas kuin ritarin. 20 Stratêgopoulos, Aleksios kuului Nikaian keisarikunnan ylimystöön. Osallistui keisarikunnan Makedoniassa 1250-luvulla käymiin sotiin, joiden aikana kärsi häpeälliseksi kuvatun tappion. Hän kuitenkin tuki Mikael Palaiologosta keisariksi ja nimettiin yhdeksi Pelagonian taisteluun osallistuneen sotajoukon komentajista. Jäi taistelua seuranneiden sotatoimien yhteydessä epeiroslaisten vangiksi, vapautettiin, johti Konstantinopolin 1261 takaisin vallannutta bysanttilaista sotajoukkoa, mutta jäi myöhemmin uudelleen epeiroslaisten vangiksi. Tällä kertaa hänet vapautettiin kuningas Manfredin sisarta vastaan. 21 suur-domestikos bysanttilainen arvonimi. Oli hierarkiassa sijalla seitsemän. Virallisesti 22 suur-domestikos komensi valtakunnan sotavoimia. tari Etelä-Italiassa käytetty raha. 30 taria teki yhden kultaunssin. Anjouden palveluksessa kristityn jalkamiehen palkaksi vakiintui 1274 jälkeen 12 taria kuussa. 23 teride kaleerityyppi, joka oli alunperin tarkoitettu hevosten kuljetukseen. Se oli hyvin suosittu 1200-luvun loppupuoliskolla ja erityisen yleinen se oli Kaarle Anjoulaisen 24 laivastossa. Hänen teridensa oli suunniteltu kuljettamaan 30 hevosta. 20 La Livre de la conqueste 129; The Chronicle of Morea 1966 89; Les Assises de Romanie 67; Jacoby 1973: 885 9; Housley 1999: 126; Marshall 1992: 48 50; 86 7; 158 63. 21 Acropolita 49; 57; 75; 77; 85; 89; Pachymérès I, 27; 30; 32; Prosopographischen Lexikon der Palaiologenzeit 26 894. 22 Pseudo-Kodinos: 248 249; 300. 23 Esim. Göbbels 1984: 111 2; Filangieri et al. (ed.) XXIII, XCVII, 236. 24 Esim. Filangieri et al. (ed.) XII, LXVI, 14; LXVII, 292; Minieri-Riccio 1. 5. 1278; 13. 3. 1280; Göbbels 1984: 252 3; Ayton 1999: 197 8.
Theodoros II Laskaris Nikaian valtakuntaa hallinnut keisari 1254 8. Theodoros Palaiologos katso sivua 14. Toucy, Ancelin de kuului Konstantinopolin latinalaiseen ylimystöön. Osallistui Pelagonian taisteluun ruhtinas Guillaumen joukoissa ja jäi vangiksi. Siirtyi Konstantinopolin kukistumisen jälkeen Akhaian ruhtinaskuntaan ja osallistui Morean sotatoimiin. vaccetta pieni soutualus tai oikeammin isovene. 25 25 Göbbels 1984: 253 4.