tilanteen mukaan. Meno jäällä mvörätuulessa ja vasten aurinkoa rusketti mukavasti. Samalla sai raitista ilmaa ja kunro kohosi lähes huomaamatta. Jäähiihtoa on arvosteltu usein ladun tasaisuudesra, mutta sekäin ei tuntunut n1t haittaavan. Pyhäsaarihiihto toi Joensuun Ladulle runsaasri myönteistä julkisuutta ja hiihtäjien määrä kasvoi vuosi vuodelra. Kuten kaikki muutkin ulkoilutapahtumat, myös se oli riippuvainen säästä. Kauniilla ilmalla Linnunlahdelta la Vehkalahdelta oli jatkuvat jonot hiihtäjiä etenemässä saareen.ja sieltä takaisin. Joskus auringonpaiste ja mvötäruuli houkuttelivat markaån, mutta paluumatkalla olikin edessä navakka vastatuuli. Pyhaselella tuntuikin yllättävän usein tuulevan petollisesti juuri kaupungista saareen päin. Mehuasema tarjosi tuntuvan tuloliihteen seuralle. Kun hinrataso pidetriin alhaisena, moni osri mieluummin mehun ja munkin saaresta kuin kanteli repuss3an termospulloa ja eväirä. Oikullisten säiden rakia mehuasemaa alettiin pitää auki kahrena viikonloppuna, jolloin ainakin toisena yleensä oli hwä sää. Joskus hiihro joudutriin kin roisena sunnunraina perumaan. Kevällä 1985 Ladun 5 henkinen rvhmä vritti lauantaiaamuna lähteä saareen. Keli näwti mukavalta, muna lähti.jöitä odoni yllatys. Heti lumen alla oli 20-30 cm:n vesikerros. Lumi taas ei jaksanut kanaa 300 lg:n painoisra moottorikelkkaa, johon oli lasrattu noin 500 kg huoltoeväitä ja polttopuita. Kelkka P\biisaaren mehuasema on ollut monen joensuukisen sunnuntaihiihteän määränpäänä. Ladun naisa keittiuät kahuin ia mehun nuotiotulilla. Veden keitossa Eila Pyykkö ia Hilbk,x Nissinen. 47
upposi vesikerrokseen. Saareen ei pä:*tv ja innokkaita kaupunkilaisia odotti uimarannalla $rltti, jossa kerrortiin hiihdon peruuntumisesta. Toisaalra kaupunkikaan ei ollut pysrynw vetämään lupaamiaan latuja. Seuraavana viikonloppuna tilanne oli parantunut. Nuotioasema saatiin auki ja se oli kovassa kiltössä. Mehua kului 250 litraa, kahvia 7 lg ja makkeraa 40 kg. Kaksi vuotta ( 1987) myöhemmin tilanne oli päinvastainen. Ensimmäisenä viikonloppuna oli mahtava sä. Myrs$lvhtvjen valaisemalla öisellä ladullakin oli kulkijoira läles vhtä paljon kuin päivällä. Seuraavana viikonloppuna herättiin räntäsateeseen ja sunnuntaina oli lisäksi sakea sumu. Saareen ei uskellettu liihteä, koska pelittiin hiiht:i.lien elslwän jäällä. Vaikka hiihtoon osallistujia ei mirenkä.iin kirjattu, jonkinlaisia arvioira saatiin mehuaseman mwnnin perusteella. Esimerkiksi vuonna 1987 kului saaressa noin 2 000 mukia. Koska osa tuli paikalle omin eväin, arvioitiin hiihtäjiä olleen noin 2 500. Tolloin mehujonot venyivät jopa 30 merrin mirtaisilsi ja osa Ladun ntöistä päirvsti saaressa läpi yön. Kauniilla sädllä arvioitiin jäiillä liikkuneen jopa 3 000 hiihtäjä, joista tosin kaikki eivät tulleet saareen saakka. Nain Pyhasaarihiihto ylitti osallistujamäärissä kaikki Pohjois-Karjalan laturetket. Monille vähemmän hiihtoa harrastaville kaupunkilaisille siitä tuli talven kohokohta ja ainoa pitki hiihtolenkki. Hiihtäjie n määrä väheni jonkin verran 1990-lumlla ja Iiikkui vlee nsä tuhannen paikkeilla. Keväällä 1995 tuulinen sää pysär,.tti monen matkalaisen, murra saareen asti uskaltautui tuolloinkin 200 henkeä. Timä olikin koko hiihdon alhaisin osallistujamäärä. Kokonaan Pvhäsaarihiihto jouduttiin perumaan ainoastaan kolmesti. Ensimmäisen kerran vuonna 1989 huonon sään takia. \/uonna 1992 jäällä oli niin paljon vettä, että hiihroa ei voitu ajatellakaan. Talvella 1997 taas lunta satoi niukasti ja vesisade sulatti maaliskuun alussa senkin vdhän pois. Hiihtää ei siis voitu lumen puutteessa. Tirolloinkin monet kävelir'ät tai luisrelivat Pyhäsaareen, mutta perinteistä mehuasemae sinne ei Pysqwe try Lrdun otenua vastuulleen Lylrynlammen kahvion hoito ruonna 1994, muum-ri Pvh:isaarihiihto ylsipäiväiseksi. Talkoolaisia ei enää riittänvt molempiin paikkoihin. Hiihto pvrittiinkin ajoirtamaan siten, etci Lykvnlammen kahvio oli jo hiljenrynvt. Yksipäiväinen hiihto selittää osaltaan osallistujamäärän putoamista. Kun Pyhäsaarihiihto oli eräänlainen "aurinkohiihto", ideoitiin sen vrstepainoksi "kuutamohiihto". Kaksipiiväisten Pyhäsaarihiihtojen aikana osa latulaisista vöpvi salressa laavussa. Tätä mahdollisuutta rarjottiin mvös ulkopuolisille. Ensimmäinen varsinainen iltavön hiihto toteutettiin huhtikuun alussa 1985. Kovasta vastaruulesta ja räntdsateesta huolimatta nuotiolle keräntvi- järjestäjien h:immäsrylseksi - lähes satapäinen iloinen joukko, joka ei keliikään valittanut. Kuutamohiihto tarjosi eksotiikkea hiihtä jille, mutta mvös mehuaseman hoidossa oli oma hohtonsa. Samat ihmiset iaksoivatkin vuodesta toiseen kihteä 48
yöksi saareen. Esimerkiksi Hilkka Nissinen oli alusta asti järiestämässä kuutamohiihtojen mehuasemaa. Niinpä hän tuli useina vuosina päirystänee ksi nuotiolla runsaan vuorokauden ajan. Harrasrulsensa hän nimesi erdänlaiseksi "kuutamohulluudeksi". Hiihdon saamaa suosiota kuvaa se, että eräänä tah'ena hiihtäjiä oli liihes vhrä paljon völlä kuin kahtena päivänä vhteensä. Kuutamohiihto yrirettiin ajoittaa täydenkuun aikaan. Sää ei tietenkiän aina suosinut hiihtoa eikä kuusakaan silloin ollut takeita. Latu merkittiin mvrskylvhdvilla, ettei kukaan päiisisi hämärässä eksvmään. Saareen valoa toivat jätkänkynttilär ja tewasoihdut. Erään tuulisen ja lumisateisen hiihdon jälkeen alkoi järjestäjiä kuitenkin huolestunaa, mitä tapahtuisi, jos joku eksyisi ja huonossa sädssä hiihtäisi völlä huomaamattaan saaren ohi. Lis:ilsi vksipäiväiseen Pvhäsaarihiihtoon siirrymisen jälkeen eivät talkoolaiser enää olleet oikein halukl<aita viettämän vötä saaressa pitääkseen mehuasemaa auki vain muutamalle hiihtäiälle. Kuutamohiihto siirrettiin kokeeksi Linnunlahdelle. Rannan runrumaan rrdettiin latu, joka valaistiin soihduin ja ulkotulin. Mehuasema siirretriin uimarannalle. Timä järjestelv oli riewsti turvallinen, mutta ei tävsin ongelmaron. Keväällä vesi nousi jäälle juuri ranrawöhykkeella ja pilasi soihtuhiihdon. Latukin lyheni eikä tunnelmaa avarasra, öisestä jäänselästä enää saatu. Kun Latu keskitti toimintaansa Lylcynlammelle, siirrettiin soihtuhiihtokin sinne vuonna 1997. Osallistujia kerwi nw enemmän kuin Pvhäselälle, mutta toisaalta monet vanhat yöhiihtäjät jäivät pois. Pyhäsaaren mehuasemalla oli Joensuun Ladulle huomattava taloudellinen merkiws 1980-lurrrlla. Kun samaan aikaan ruloja tuli myös lehdestä sekä latuja polkure tkien asemilta, svnwi vli jäämääkin. Vuosien kuluessa yhdiswkselle oli kerryn1t, pääasiassa lahjoituksina, pienivarasto retkeillwälineitä. Ne olivat aluksi hajallaan jdsenten kotona. Omaisuuna ryhdyttiin kokoamaan yhteen paikkaan 1980-luvun alussa. Kun tuloja kertyi n\t enemmän kuin tanittiin pelkän toiminnan pyörittämiseen, alettiin hankkia jäsenten käwtöön e rilaisia rarvikkeita kuten ahkioita, telttoja, laavukankaita ja metsäsuksia, l99oluvulla mm. kävelysauvoja ja lumikenkiä. Näin jdsenet pääsivät kokeilemaan erilaisia lajeja tai retkeilyä tarvirsematta hankkia heti suurta varustusta. Omaisuuden miärä alkoi kasvaa nopeasti ja pian retkivälineille tarvittiin oma vara"sto. Sellainen saatiin vuokrattua alulsi Mutalan koulun piharakennuksesta vuonna 1984. Mvöhemmin (1998) Latu osti varastotilaksi autotalliosakkeen kaupun gin keskustasta Sepänkadulra. Muumi hiihdonopettajana Hiihtokouluja oli Joensuussa kokeiltu omin avuin 1950-luvulla muutamina ralvina. Järjestelmällisen lesten hiihdonopetuksen Suomen Latu aloitti vasta 49
vuonna 1968. \'e toavuksi ote ttiin tunnettu saruhahmo Muumipeikko, joka Tove Janssonin kirjassa "Taikatalvi" opettelee hiihdon alkeita. Joensuussa asiasta ei aluksi innostuttu. Jäsenistön kiinnostus suuntautui omille viikonloppuretkille eikä lasten hiihtotaidoista kannertu huoka. Kevättalvella 1978 keskusteltiin ensimmäisen kerran hiihrokouluisra ja päätettiin antax opetusta muutaman iltana halukkaille kirkonmäessä. Tämä lienee kuite nkin jään1t vain suunnite Imaksi, sillä vuosikertomus ei siirä mitään mainitse. Seuraavana vuonna ( 1979) Suomen Latu asetti tavoitteeksi opettaa hiihtotaidot l0 000 lapselle. Haastetta ei Joensuussakaan voitu sivuuttaa. lhdisryksestä lövryi kalsi halukasta hiihdonohjauskursseille ja näin saatiin pätevär vetäjät. Ensimmäinen vhdisrylsen Muumi-hiihtokoulu käynnisqvi kuirenkin Liperissä ja vasta pari viikkoa mvöhemmin Joensuussa- Paikaksi valitriin luterilaisen kirkon mäki ja sen takana oleva Koivuniemen puisto. Alue oli jo ennestään lapsiperheiden suosima ulkoilupaikka. Ensimmäisellä kerralla kouluun ilmoittaurui 52 lasta, joten rarvetta operukselle runrui olevan. Hiihtokoulun tavoitteena oli ja on edelleen innostaa lapsia liikkumaan sulsilla. Kilpahiihtäjiä kursseilla ei valmennettu, vaan se jätetriin erikoisseurojen tehtäväksi. Oppilaille pyrittiin antamaan hiihdon perusraidot, niin että he myöhemmin voivat nauttia suksilla liil<kumisesta. Koulu sisdlsikin runsaasti erilaisia leikkejä ja pelejä. Hiihtokoulujen oh jelma jakautui alulsi kahreen osaan. Ensimmäisessä vaiheessa opeteltiin hiihdon alkeita, ja se oli suunniteltu alle kouluikäisille (5-7 vuotta). Toinen jalso oli tarkoitertu koululaisille (8-10 vuorta). Kohderyhmä oli siis nuorentunut huomattavasti 1950luvulta. Ohjelman muodostui kahdeksasta harjoituskerrasta ja yhdeksännellä kerralla suoritettiin kurssiturkinto, jossa mitattiin opitut taidot. Kurssin aikana opeteltiin erilaisia hiihtotapoja, mäenlaskua, pujottelua, sauvoitta hiihtämistä ja lapsia eriryisesti kiehtova "lapinlciännös". Koulun suorirtamisesra sai todistuksen ja hiihtokoulume rkin. Tuntua oikeisiin hiihtoretkiin saatiin keräänrymällä päättäiäisissä pienen hiihtolenkin j:ilkeen nuotiolle makkaranpaistoon. }'hdistvs hankki kävttöönsä vielä muumihaalarin, joten päättäjäisissä vieraili usein itse Muumipeikko näwtämdssä mallia temppuradalla. Hiihtokoulussa voi uimakoulujen tavoin suorittaa myös maisterintutkinnon. Sen sai läpäisryään ensimmäisen ja roisen osan sekä suoritetruaan tekniikkatestin. Loppukoetta olivat tietysti seuraamassa myös vanhemmat, jotka lasten riemuksi eivät aina selvinneet tesriradasra. Ensimmriiser kolme hiihtomaisteria leivottiin Kauppilan sisaruksisra vuonna 1983. Kun hiihtokouluille näytti olevan kysvntää, alettiin niitä pitää joka ralvi. Aluksi tulijoita riitti, mutta parissa vuodessa innostus näwti loppuvan ja osallistujia oli enää pariltmmentä. Vuonna 198j oppilasmäärä putosi alimmilleen. Tämä kurssi oli muurenkin epäonninen. Åiuksi kovat pakkaset ja myöhemmin i0
'1 it 1,..da,.,{.{,d J,:3 H i i h t o b o ululais i a t asamda h i i h do n h arj o i tuks i s s a. nen (uas.) ja Hill<ka Nissinen. Täustalla ohjaajat Tuija Hlppäsuojasäät aiheuttivat sen, että opetuskertoja jouduttiin perumaan. Koulu jatkui pitkille kevädseen ja osa lapsisra jätti sen kesken. Loppuun asti jaksoi vain 12 lasta. Ohjelmaa muutettiin myös jonkin verran 1980-luvun puolivälissä. Hiihtokoulu suunnattiin pääasiassa alle kouluikiisille (5-7 r'uotiaat). Sitä kokeiltiin myös viikon mittaisena hiihtoloman aikoihin. Innokkaimmat hiihtäjär taas voivat siirryä tämän jdlkeen erityisseurojen valmennukseen. Hiihtokenojen märä myös väheni. Operulsessa rärkeällä sijalla olivar liukumisen ja rytmin harjoittelu. Vapaa hiihtoryyli otettiin myös ohjelmaan. Rltmiin päiistyään lapset omaksuivat sen yllättävän helposti. Kiinnosrus hiihtokouluunkin kasvoi taas ja'r.rrosittain opemsra annetriin taas 30-50 lapselle riippuen kurssien määrcstä. Kurssimäärä puolestaan riippui ohjaajien määrästä. Enimmillään hiihtokouluissa oli 60 lasta (1998). Hiihtokoulun paikkana kirkonmäki oli h1wä keskeisen sijaintinsa vuoksi. Siella oli mv<is haitratekijöitä. Alueella sijairsi suosittu pulkkamäki. Lisäksi kunrohiihtäjien latu risteili pitkin kirkonmäkeä. Joskus synryi pienrä ruuhkaa. Sosiaalitiloja ei ollut lainkaan. Kun toiminta keskirryi 1990-luvun puolivälissä Lykvnlammelle, siirryi myös hiihrokoulu sinne vuonna 1995. Hiihtomaja tarjosi suojaisan taukopaikan ja mehuhuollon. Joensuun kaupunki rakensi alueelle hiihtoma.e, jossa voi harjoitella taitojaan vielä varsinaisen hiihtokoulun päärwryä. 5l
Hiihtokoulu toteutetaan nykvisin helmikuun alkupuolella kahtena viikonloppuna (lauanrai-sunnunrai). Lisäksi näirä seuraavana sunnunraina on hiihtokoululaisille ja heidän perheilleen tarkoitettu pienoislaturetki. Hiihtomaan nuotiopaikalla nautitaan Ladun rarjoamat mehut ja makkarat. Joensuun Latu on kouluttanut jatkuvasti uusia hiihdonopettajia. Jo vuonna 1981 yhdisrys kurssitti vksitoista opettajaa. Enimmillän uusie opettajia on tullut pitkiilti toistakymmentä vuodessa. Tästä huolimatta ohjaajista on ollut pulaa. Kurssitettujen joukossa oli vuosittain runsaasti opiskelijoita (mm. lasrenrarhan- ja peruskoulunopettajia). He muutrivat valmisruttuaan pois Joensuusta, mutta saattoivat tiewsti hyödyntää saamiaan oppeja myöhemmin omassa ryössään. Tävoite tuli siis saavutettua välillisesti, lapset oppivat hiihtämään, joskaan eivät Joensuun Ladun koulussa. Koulutetuilta opettajilta alettiin kuitenkin vaatia sitoutumista opettajiksi ainakin 2-3 kurssille. Kaikesta huolimatta monena vuonna on.joudutru ruottamaan peirymys pikkuhiihtäjille - hiihtokouluun ei ole enää mahtunut. Ensimmäiset hiihdonohjaajat saivat koulutuksensa Suomen Ladun kursseilla. 1990-luvun lopulla Joensuun Latu alkoi myös itse kouluttaa ohjaajia. Ly- (vnlammella toteutettiin "Leikiten suksilla' teemapäivät vuosina 1997 ja 1998. Niihin Joensuun Latu kutsui päiväkodin henkilösröä ja pienimpien koululaisten opertajia ilmaiseen koulutukseen. Paikalle kokoontui molempina vuosina innostunut joukko, joka mm. kehitteli uusia hiihtoleikkejä sekä vei ideoita mukanaan päiväkoteihin ja kouluihin. Tavoitteena oli saada hiihtoa sinne, missä lapset päivittäin ovat. Koulutuksesta vastasivat Joensuun Ladun omat hiihdonohjaajat Helene Mentula (ent. Tirija Hvppänen) ja Eija Sollo. He olivat myös koulumamassa lasten hiihdonohjaajia Pyhäselessi vuonna 1996. Ensimmäise t ohjaajateffit Joensuun Latu järjesti Lvkynlammen ulkoilumajalla tammikuussa 1998. Niissä hiihdonopettajat voivat keskusrella ja vaihtaa ideoita sekä saada lisäkoulutusta lasten hiihdonohjaukseen. Tleffeille osallistui suuri osa Joensuu Ladun hiihdonohjaajista. Hiihdonopettajat ovat yleensä toimineet vain lyhyen aikaa. Joukossa on kuitenkin ollut muutamia innostuneita, jotka ovat jalsaneet vuodesta toiseen. Ensimmäisiä hiihtokouluja vetänw Hele na Pitkänen vastasi toiminnasta 1980- luvun alkupuolella ja Pirjo Kukkonen loppupuolella. Tuija Hyppänen aloitti opettajana vuonna 1988 ja on siitä lähtien ollut rurtu nälcy hiihtomaassa. Hänen parikseen tuli 1990luvulla Eija Sollo. Joensuun Latu pääsi kehittämään hiihtokoulutoimintaa myös valtakunnallisesti. Suomen Ladun hallirus perusti maaliskuussa 1998 viisihenkisen [AS- TEN HIIHTOKOULU-työryhmän kehittämään ja uudisramaan lasten hiihtokoulujen sisältöä, hiihdonohjaajien koulurusta ja materiaalia. Työryhmän valittiin Eija Sollo. Myöhemmin ryhmään liirtyi myös Tuija Hyppänen. Työrvhmän työskentelyn tuloksena julkaistiin opaskirja "Muumin hiihto-opit" 51
tammikuussa 2001. Kirja sisälrriä runsaasti Joensuussa kehitelryä aineisroa. Hiihtokoulun laajentuminen ei ole vksin ohjaajien vastuulla vaan tarvitsee tukea emoyhdisrykselrä. Tässii suhreessa Joensuun Ladulla on ollut onnea. " Puheenjohtaja Martti Ostin mcrleitvs Lzsten hiihtohoulun cteenpäin uiejänii on ollut huomattaua. Hän on aind -ymmärtänyt sen tärhqden ja omalla innostuna;- suudellaan hannustanut myös hiihdonohjaajia. Hän on aina ollut aloitteellinen niin kaupunhiin kuin Suomen Latuunhin päin mm- hiihtomaa-asioiden eteenpäin uiemi ses sä ", kertoo hiihdonoh jeaja Ei ja Sollo. Koko kansan liikuttalaksi I 99O-luvulla Vuonna l99l Joensuun Ladun puheenjohtajaksi vaihtui Martti Ossi. Hänellä oli aikaa ja tarmoa johtaa vhdisrystä lähes toiminnan johta jan ottein. Toimintasuunnitelmaa ryhdwtiin roreurramaan siten, että Suomen Ladun teemat ja rempaukset tulivat mahdollisimman hwin huomioiduksi. Samalla pvrittiin - yhdiswlsen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti - levirtd.mään kuntoliikunrra mahdollisimman laajojen piirien harrastukse lsi. Myös liikunnan tervevdellistä vaikurusra korostettiin. Yhteiswörä eri tahojen kanssa lisärtiin. Joensuun Laru pvrki aktiivisesti tuomaan oman panolsensa myös muiden yhdisrysten järjesrämiin liikunnallisiin tapahtumiin. Martti Ossille luonnossa liikkuminen oli tullut tutuksi oaitsi harrastuksena myös qyössä rajavartiolairolse ssa. " Toiminna'sa rauoitteena in, etta mahdollisimman monelle saataisiin hunto- ia ui*isnsliikunta ihaänhuin kansakistaualsi, Osaksi elämänmuotoa, joka aux)a n"ita )iihtymaan niissä ja olemaan ahtiiuisia. Tbiminnassa leorostetaan /uonnossa tapahtuuan teraeysliihunnan teruaell* iä nähöhohtia sekä kiinnitetiiän /tuomiota myös luonnonsuojeluun", linjasi uusi puheenjohtaja kohra valintansa jälkeen lehtihaastarrelussa.. Suomen Ladun teemana oli vuonna l99l "Liikkeelle luonnon puolesta". Vaikka nimi ei selvisti viitraakean maaottelumarssin 50. juhlavuoteen, haluttiin sen näkywän tapahtumissa. Marrti Ossin ensimmäisenä haasteena olikin saada joensuulaiset mukaan juhlavuoden kil elvkampanjaan. Maaottelumarssi liirettiin mukaan omiin kivelwapahtumiin. Yhteisryötä tehtiin lisälisi veteraanijärjestöjen, Joensuun Karajan ja Kalevan Rastin kanssa. Latulaiset keräsivät eri tilaisuuksissa (mm. Ladv Run, kunniakierros, viikkosuunnisrukset) "kively- ;rdressiin" lihes J 000 suorirusra. Svdan ja polkurerkeä kehitertiin voimalkaasti rervevsliikunnan suunraan. Uusihsi vhteiswökumppaneiksi tulivat Pohjois-Karjalan 6,sioterapeutit, jotka iärjestivät kävelwesrejä, alku- ja loppuverrvnelyä sekä anroivat opastusta mm. retke ilvjalkineide n vrlinnassa. Lisäksi mukana olivar muutaman kerran mvös Joensuun Osuuspankin Elohopeakerho (1993) sekä Joensuun Reumavhdisrys 5)
t::i Neljäkymmentiiuuotisjuhlien järyestely oli myös Mtrtti Ossin ansitztmäisiti tehtauiä puheenjohtajana. Vanhoja latulaisia muista/uil/assa Lyk1,n/ammella. Talean ääressrj Asser Tiruo (uasemmal/a), Ville O/li/eainen, Ju/lea Näätinen ja Ella Kautto. Thkana Jorma Pihlainan, Hilltha Nissinen, Martti Ossi (se/in) jd Päiui Hänninen. 54
(1996). Sauvakävelrä esiteltiin ensimmäisen kerran polkuretken vhteydessä vuonna 1997. Tämän jälkeen monella kävelijällä olikin sauvat mukanaan. Kävelyn aluksi ja lopuksi on ollur tarjolla ohjattua venwtelyä sauvojen avulla. Terveysliikunnan merkiwksen kasvaessa alettiin useiden eri rahojen vhteisryönä jär.jestää vuodesta 1995 lähtien kävelwiikkoa, jonka osaksi polkuretki liiteniin. Viikon ohjelmaan kuuluivat kivel,vpäivä, kävelltestit, ldhivmpäristökäveh-t ja lähi<ikavelw. Lisäväriä saatiin kilpailuilla, joissa pvrittiin määräryn ajan puitteissa kävelemään vähintään tietty kilometrimäärä. Tällaisia ovat olleet Joensuun 150-r,.uotiskivelv (vähintään 150 km kuuden viikon aikana syksyllä 1 998) sekä sanomalehti Karjalaisen 1 25-r.uotis- ja 1 26-r.uotiskivelw ( 1 999-2000). Osallistumaan kannustettiin palkinnoilla, jotka arvottiin kaikkien kesken. Talvella 1997 menriin mukaan seurakuntien Laulurinreellä järjestämään vhteisvastuutapahtumaan, joka ajoittui maaliskuulle. Ensimmäisella kerrella järjestettiin ulkomaalaisille tarkoitettu hiihtokoulu, johon tosin ilmoittautui vain yksi espanjalainen opiskelija. Monesta opettajasta huolimatta hiihro ei hänelci lähtenvt luistamaan. Tämän jdlkeen on oltu vuositrain mukana vhteisvastuutapahtumassa mm. antamassa sauvakävelyn ohjausta sekä esirelemässä Iumikenkäkivelvä. Myös Pyhäsaarihiihto liiteniin osaksi tätä tapahtumaa ja mehuaseman tuotosta on muutamana vuonna luovutettu "kymmenykset" yhteisvastuukeräykseen. Pyöräretket palasivat hieman muunneltuina ohjelmaan raas kymmenen vuoden tauon jdlkeen. Ensimmäinen perhepyöräily ajeniin toukokuussa 1991. Matkoina olivat 12 km (Utan kierros), joka sopi hyvin lapsiperheille, ja 2 I krn (Lehmon kie rros) varsinaisille kuntoilijoille. Molemmilla reiteillä oli oma vetäja ja taivalta tehtiin leppoisaan tahtiin. V:ilillä lev:ihdeniin nuotiopaikalla. Seuraavana vuonnå toteutetriin perheretki "Alman Ajelut", johon oli koortu runsaasti oheisohjelmaa. Kymmenen kilometrin mimaisen perhereirin varrella oli rastitehtäviä. Nuotiopaikalla poliisi turvamerkitsi pvöriä. Lisälai annettiin vinkkejä pyöränhuollosta. Tähän tapahtumaan liireniin myös ensimrnänen maastopyöräajelu (20 km), jonka lhätr<si kuntopvöräilijöille oli oma reini (30 km). Lyhyen pirisrymisen jälkeen pyöräilyharrastus jäi taas pienen joukon käsiin. Retket muuttuivat vaellusgyppisiksi, esimerkkeinä Pvhäselän ympäriajo ( 1998) ia Pielisen Pyör?ihdvs ( 1999). Kansanhiihdot olivar loppuneet 1970luvulla. Niiden perinnettä jarkamaan Martti Ossi ideoi kansalaishiihdot, joita toteutettiin vuosina 1994-1998. Tavoifteena oli innostaa ihmisiä hiihtämäin kiireettömäsri, oman kunnon ylläpitämiseksi. Kaupungin suosituimpien hiihtolenkkien varrelle aserettiin kirjauspisteet, joissa oleviin vihkoihin merkittiin omatoimisesti hiihdewt kilometrit. Kirjauspisteen yhteydessä oli tietoisku hiihdon terveysvaikutuksista, suositeltavista hiihtomääristä ja niiden vaikutuksesta peruskuntoon. Kansalaishiihdot Martti Ossi ideoi elv,vttämään vanhaa kansanhiihtoperin- 55
nertä. Niiden avulla pyrittiin mvös selvirtämään, kuinka palion joensuulaiset todella hiihtävät. Tälven aikana kern'i kirioihin keskimäärin i 500 suorirusta. Koska kaikki eivät kuitenkaan hiihtojaan merkinneet, arvioitiin noin kolmanneksen joensuulaisista harrastavan hiihroa. Hiihto oli siis suosituin kuntourheilulaji kaupungissa. Keskimäräinen hiihtomatka yhdellä suorituskerralla oli noin l3 km. Kirjausvihkojen tarkistus ja kilome trien laskeminen ryöllisti ladun johtokunnan jäse niä. Kun hiihto monie n muidenkin tutkimusien mukaan on edelleen suomalaisten suosituimpia liikuntaharrastuksia eikäjoensuukaan näyttänw teker'än poikkeusta, lopetettiin kansalaishiihto tdllaisessa muodossa. Tirlosta voitiin kuitenkin käyttää hywäksi neuvoteltaessa kaupungin kanssa hiihtopaikkojen kehittämisestä. Varsinainen suurponnistus oli vuonna 1994 lärjestetw FICC:n suurleiri. Suomen Latu oli liitrynyt kansainväliseen leirintä- ja matkailuvaunuliittoon FICC:hen vuonna 1952 ja tätä kautta Joensuun Latukin oli järjestön jäsen. Kesällä 1994 FICC piti kokouksensa Suomessa ja paikaksi valittiin Joensuu. Joensuun Latu toimi laajasri mukana järjestelvissä. Suurin urakka oli leiriportin suunnimelu ja valmistaminen. Taihan lvirteniin io edellisen talven aikana mitrava määrä talkootunteja veistertäessä hirsirakenteita. Kaupunki lahjoini portin tarveaineet ja evusti lisäksi yhdisrystä l0 000 markalla. Leirin aikana Iatulaiset hoitivat info-pistettä ja välinevuokraamoa, järiestivät luonropolun sekä osallistuivat loppuaikana alueen vartiointiin. Eräiden muiden vhdistvsten kanssa ylläpidettiin ohielmallism ravintolatelttaa. Lisälsi järjestettiin Suomen Ladun kanssa leiriolympialaiset. Täpahtuma kaikkine järjestelvineen rärrri koko kesän ja vaati mittavan määrä talkoolaisia. Toisaalta se tuotti mvös hn'än taloudellise n tuloksen. Tiedorukseen kiinnitettiin 199O-luvulla eritvistä huomiota. Lehdistö kutsurriin mukaån tapahumiin ja vuosittain saatiin runsaasti palstatilaa. Paitsi kulloisestakin tapahtumasta, kenoi puheenjohtaja mvös Ladun vleisistä toimintape riaatte ista sekä liikunnan merkiryksestä yleensä. Kirjoittelu tapahtui aina mvönteisessä hengessä, mikä toi lisää yhteistvötarjokkaita. Tiedotuskanavana alettiin lisäksi kävttää paikallisradiota, iolla tavoitettiin entistä suurempi joukko kaupunkilaisia. Omat internetsivut avattiin Suomen Ladun sivujen yhtel'teen vuonna 1999. Sivuilla esiteltiin tapahtumia kuvien kera l:ihes reaaliajassa. Lisiiksi niiden kautta t'oi helposti liitryä yhdisryksen jäseneksi. Erilaisiin tapahtumiin liihdettiin mielellään mukaan. Suomen Ledun nimissä vhdisws hoiti osastoa Kolin erämessuilla vhteensä viisi kertaa vuosina l99l- 1999. Lisäksi oltiin mukana Karjalan messuilla (1992) ja Joensuun vapaaaikamessuilla (1994). Näissä voitiin henkilökohtaisesti kertoa yhdisryksen toiminnasta ja hankkia uusia jäseniä. >6
Lasten hiihdonohjaus nousi tärkeälle sijalle. Ohjaajien koulutulseen panostettiin rahallisestikin. Joensuussa kehiteq't ja kokeillut hiihdonohjausmenetelmät levisivät koko maahan. Nälq-vlyden lisääntyessä Joensuun Latu huomioitiin pätöksentekijöidenkin taholta. Yhdisrykseltä alettiin py1'tää lausuntoja maankdyttösuunnitelmista (mm. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Metsähallitus) ja se kusuttiin mukaan gvöryhmiin. Oma-alotteisesti otettiin kantaa Joensuun ympäristön latuverkon kehittämiseen. Suomen Latu järjesti osana 60-vuotisapahtumia valtakunnallisen kuntien ulkoilupaikkaselvityksen. Joensuussa tämän SULKA projektin merkeissä kartoitettiin Joensuun, Liperin, Kontiolahden ja Pyhaselan ulkoilupaikkoja sekä pideniin asukkaide n kuulemistilaisuul<sia talvella ],998-1999. Vuonna 1999 liiq,ttiin Suomen Liikunta.la Urheilun Pohjois-Karjalan alueorganisaation Pohjois-Karjalan Liikunta ry:n (POKAll) jdseneksi. Tehostunut toiminta toi uusia jäseniä. Kun lisäksi järjesterriin när'ttävä jäsenhankintakampan.ja lähti Joensuun Ladun jäsenmäärä toiminnan lisäänryessä huimaan nousuun. Uusia jdseniä kirjattiin vuosittain useita kvmmeniä. Viidensadan jäsenen raja ylirettiin vuonna 1994 ja tuhanteen.iäseneen vllettiin kesällä 1999. Uurta vuosituhatta lähti aloitamaan 1040 jäsentä, joista uusia 108 henkeä. 'loisaalta kiinnostus kunto- ja terveysliikuntaa kohtaan lisäänryi l990.luvulla koko maassa. Suomen Ladunkin jdsenmärä kasvoi useina r.uosina noin 10 o/o. (1998: 50 000 jäsentä ja 2001: yli 60 000 j:isentä). Kasvua vauhdittivat valtakunnalliset jäsenhankintakampanjat ja -kilpailut. Vuonna 1997 Joensuun Ladussa jäsenmäärän kasrl oli kuitenkin nopeinta koko maassa. Lappikin kutsuu Latulaisten retkeilr,t olivat aina ulottuneet myös maakunnan ulkopuolelle. Monet jdsenet olivat osallistuneet Suomen Ladun lapinmatkoille ja -vaellulselle. Lisäksi vaellettiin tunrureilla sekä kesdllä että talvella yksityisesti pieninä ryhminä, jotka koostuivat pääasiassa latulaisista. Ladun kouluttamat oppaat Urpo ia Sinikka Mikkonen toimivat yleisölle avoimen Ylläksen retken vetäjinä huhtikuussa 1972. Sen tavoitteena oli saada ioensuulaisia kiinnostumaan tunrurihiihdosta. Asser ja Eila Tervo puolestaan edustivat pohjoiskarjalaisia Tirnturiladun Sudenpesän rahen n ustalkoissa. Ulkomaillakin kävtiin. Suomen Latu teki yhteisryötä Tsekkoslovakian Nuorisoliiton kanssa. Sen puitteissa osallistui 1970-luvulla pieni joukko joensuulaisia koevaellukseen ttralla. Vastavierailulle Suomeen saapui ioukko tsekkinuoria, joita Joensuun Latukin isännöi. 57
Ensimmäinen oma vaellus "Haltin valloitus" roteutettiin kevättalvella 1985. Tapahtumaa valmisreltiin hywin ja tiedoruksessa siitä otetriin kaikki irti. Vaelluksen vetäjä Olavi Timonen kuvaili "Joensuun Latu' lehdessä jo edellisenä vuonna, mitä elämyhsiä runtureilla tarjoutuisi osallistujille. Seuraavana vuonna mainostettiin taas retkeä ja kerrottiin seiklaperäisesti ennakkovalmisteluista. Vuoden 1986 tiedotuslehti sisdlsi lopulta kuvauksen itse vaelluksesta. Jäseniltoihinkin riitti vielä ohjelmaa Haltin retkestä. Haltille l:ihti lopulta vhdeksän hengen joukko, johon kuului sekd miehiä että naisia. Joukosta ensikertalaisia oli yli puolet. Hr..vän ennakkoharjoittelun ansioista åkioiden vetäminen tuntui leikinteolta ja matkalaisten mieli lenteli keveänä kirkkaassa pakkassäässä. Puheenjohraja Pekka Huovinen runsi suorastaan isänmaallista innostusra katsellessaan sinipeitteisiä ahkioita valkoisella hangella. Pieniä vllarvksiakin koettiin. Pitsusjärven kiimp?illä porot innostuivar illalla leikkimään retkeläisten suksilla. Yhdet sukset olivat jo lähdössä lauman mukaan, kun omistaja sänräsi alusvaarteisillaan omaisuutensa perään. Haltille noustiin kolmantena vaelluspäivänä. Tiruli ylryi lähes myrskyksi ja Suomen korkein paikka va-lloitettiin melkoisessa viimassa. Tämä vain lisäsi vaeltajien riemua - vaikeudet oli voirenu. Alas piiiistiin hywä vauhtia, joka sai vedet lentämään silmistä. Majapaikalla ilta sujui omaa saavutusta muistellessa. Seuraava päivä kiy..tettiin lepäih.yn ja kalasrukseen Pitsusjärvellä. Saaliiksi kerryi aitoa punalihaista Lapin kalaa, josta vaellulsen veuijän loihti maitrar.an rautuillallisen. Lapinkärpänen puraisi nyt ensikertalaisia ja vaelluksia toivottiin jatkossakin. Varsinainen Lapin matkailukausi alkoi Joensuun Ladussa kuitenkin vasta Martti Ossin toimesta 1990lurulla. Uusi puheenjohtaja oli iaekin ollut mukana Haltin va.lloitulaella ja kokenut ensikertalaisten ihastuksen I-appiin. Ensimmäsella rerl<elle suuntasi reilur parikvmmenui latulaisa ja muuta liikunnan harrastajaa hiihtoviikolle Kiilopii?ille kevättalvella 1992. Samoissa maisemissa ihailtiin ruskan värejä syksyllä. Tämän jälkeen tehtiin lähes vuosittain sekä hiihto- ertä ruskarerki Lappiin. Tutuiksi tulivat Kilpisjärven (1993-1996,1998), Kiilopään,1992, 1996, 1999), Muotkan (1993), Pallaksen ( 1994).ja Jeriksen (1997) maisemat. Osallistujien määräkin nousi niin, että markåan lähti usein täysi bussilastillinen. Latu tuli tunnetuksi mukavien ja turvallisten Lapinmatkojen järjestäjänä. Joukkoon mahrui seki sunnuntaihiihtäjiä että innokkaita vaeltajia. Tästä slystä perillä jakaannutriin ryhmiin. Enimmälseen naisista koostuva päjoukko majoittui kohdepaikalla retleih'rnajaan. Sieltä tehtiin oppaan johdolla vmpäristöön päivän mittaisia, eri pituisia hiihto- tai kivelvlenkkejä. Nailla retkille kuljeniin kiireettömästi ja nautirtiin Lapin luonnosta - valkoisista hangista ja ker.irru ringosta tai syksyn väriloistosta. Samalla turusruttiin ympärisrön luonnonnähtär,"ryksiin. Kilpisjärveltä käväistiin Ruotsin ja Norjan puolellakin. Kuntoliikunnan puolestapuhuiana puheenjohtaja Martti Ossi huolehti itse tästä joukosra, joten raskaampaa vaellusta harrasravar alkoivat kutsua sitä "Marrin rokaksi". 58
"Martin to k ha" Ki Q isj iiruen j tihlla Samaan aikaan toinen 5-10 hengen joukko, enemmistö miehiä, lähti vaellukselle tunturiin. Päivän mittaan kuljeniin noin parilq,,mmenrä kilometriä rinkan tai ahkion kanssa. Yöt viererriin vrrauskämpissä, laavuissa tai teltoissa. Näin valloitettiin råas mm. Halti (1993, 1994, t99g) ja peltsa (1997).,'Juhlavaellus" 45-vuoristaipaieen kunniaksi suunnarriin Koilliskairaan. Kaksiosainen vaellus Kalottireirillä tehriin vuosina 1998-1999. Se vaati jo sellaista pohjakuntoa, eträ mukaan lä]rti vain eriträin pieni ioukko. Tälvella 2O00 perinteinen Lapinmarka jäi vdliin. Sen korvikkeena oli vaellus Utsjoelta Kiilopäälle (6 osallistujaa). Näin oli Latuun synrynyt jdlleen pieni vaeltajap::"kh. Se innostui m1ös kilpailuista, muna tdllä kertaa lajina oli umpihankinllnto. Metsämörrikoulu lapsille ja kursseja aikuisille Hiihtotaitojen ohella Suomen Latu kantoi huolta lasten ja nuorten luonroliikunnasta. Luonropolku idea saatiin Ruotsista ja se vhdistettiin aluksi polkuretkeen. ljnicefin Lepsen vuoden (1979) kunniaksi järjestettiin huhtikuun lopussa Lykvnlan.rmelle "Lapsen Viesri" luontopolku. Tämjn jälkeen alettiin suunnirella pvsr.r'ää luontopolkua Joensuuhun ja se valmistui keväällä l9g I. 5c.,
Ensimmäinen lasten retkeilvkerho perustertiin Joensuuhun vuonna 1978. Se oli tarkoitettu pääasiassa jäsenten lapsille eikä herättänw suurta innosrusra. Mukaan tuli vain 8 lasta, joten toiminnasta luovurtiin saman tien. Seuraavana kesänä kokeilriin lasten luonroleiriä, mutta se raas veari runsajsti etukäteistyötä ja sitoi useita ihmisiä viikoksi. Lisäksi vastaavia tapahtumia oli monilla muilla järjestöillä mm. partiolaisilla, joiden kanssa tehtiinkin runsaasti 1.hteisryötä 1980luvulla. Suomen Latu aloitti hiihtokoulua vastaavan Metsämörri-luontokouluohjelman vuonna 1992. Joensuun Latukin koulutti metsämörriohjaajia ja 1'rini uudelleen perusraa lasten luontokerhon. Metsämörriohjaajien koulutukseen vuonnå 1993 lähetettiin peräti 14 henkeä ja ensimmäinen luontokerhon aloitti vuonna 1994. Mukaan tuli n1t kaikkiaan 60 lasta. Tämän jilkeen koulutertiin vuosittain useita mersämörriohjaajia, mutta halukl<aita lapsia ei enää lövrynvtkään. Vasra kuusi vuotta myöhemmin saatiin aloitettua uusi 15 lapsen rvhmä keväällä 2000. Kun kerhon piti jatkua svksvllä oli puolet lapsista pudonnut pois. Ilmeisesti Joensuussa oltiin vielä niin lahella luontoa, että tällaiselle toiminnalle ei ollut tilausta. Lasten luonto-opetuksessa päädlttiinkin hieman samanlaiseen rarkaisuun kuin aikoinaan 1950-luvulla hiihtokouluissa. Jo vuonna 1993 toteutertiin yhdessä Rantakvlän koulun kanssa luontopäivä Lvkynlammella. Sen saaman suosion (4!0 lasta) innostamina järjestettiin seuraavana vuonna keväällä ja st ksylle eri puolille kaupunkia ala-asteen oppilaita varren luontopolkuja. Täpahtumia olisi haluttu lisää, mutta ne vaativat niin suuren ryöpanoksen, ettei siihen pvstvtw vapaaehtoisvoimin. Monet m tsämörriohjaajakoulutuksen saaneet ovat kuitenkin olleet lastentarhan opertajia tai opettajaopiskelijoita. lvössään he voivat hyödvntää saatuja oppeja ja edistää tätä kautta lasten luonnontuntemusta. Päämääränä me tsämörriroiminnassa olikin, e rtä tapahtuma viedän sinne, missä lapset ovat eikä lapsia kuljeteta tapahtumaan. Aikuistenkaan koulutustalaan ei unohdettu. \'l-rdisr.vs valitsi kouluussihte eriksi Onni Vourilaisen, joka ideoi suuren määrän kursseja. Ne oli tarkoitettu sekd jäsenille että ulkopuolisille. lhtektyökumppanina ja osittain rahoirtajanakin oli tällä kertaa Opintotoiminnan Keskusliitto. Ohjelmassa oli retkikurssia, melontakurssia, luontokurssia, tanssikurssia, vaelluskurssia, suunnistuskurssia sekä pvöränhuolto ja pyöräretkensuunn ittelukurssia. Mvös aikuisille järjestettiin hiihtokouluja ja koulutettiin eräoppaita Suomen Ladun kursseilla. Lapin tuntureilla oli kokeiltu tele mark-hiihroa, jota pieni ryhmä innostui jatkamaan Aarno Pitkäsen johdolla. Parin vuoden ajan Ladun oma telemarkrvhmä harjoineli Mustavaaralla tai Kolilla. Telemark-hiihro kuului myös yhdisrvksen kurssiohjelmaan 1 990-luvun puolir'älissä. Joensuun Latu antoi 1990-luvun loppupuolella opasrusta mvös rullaluiste- 60
lussa ja sauvakävelvssä. Näisrä molemmista tuli, epäilvistä huolimatta, erittäin suosittuja liikuntamuotoja. Rullaluistelijat huristelivat useina vuosina Pärnävaaralla, kun taas sauvak:ivelijät harjoitrelivat kaupungin lenkkipoluilla. Sauvominen lienee sopinut latuhenkeen paremmin kuin luistelu, sillä rullaluistelun ohjaus jäte ttiin muille kouluttajille. Kun ensimmäiset suksisauvojen kanssa taivaltavat latulaiset liikkuivat pururadalla, kuului vastaanrulijoilta huutoja "mihin sukset unohtuivar". Sauvakävelv ei kuitenkaan jäänw hetken innostukseksi vaan nousi koko kansan suosioon ja vleiseksi liikuntamuodoksi. Sauvoja kehitelriin kuten hiihrovälineitä. Joensuun Latu koulutri useinå vuosi suuren joukon sauvakävelvnohjaajia sekä omista jäsenistä ertä ulkopuolisista. Heidän avullaan järjestertiin s,ruv.rkivelviltoja kevaillä ja svksyllä eri puolilla kaupunkia. Menesrys oli aina raartu. Lajia tehtiin tunnetuksi myös erilaisissa rapahtumissa. Uusimpia talvisia liikunramuoto.ja on lumike nkäretkeilv. Mvös siihen on kou- Iutettu ohjaajia. Latu hankki lisäksi omia lumikenkiä jäsenten kävttöön. SULKA projektin yhteydessä kartoirertiin myös harrasrulseen sopivia maestoja. Sauuakäuel.t :,t,tt r'rrj.,, iti'ött :uosion I990-luuun lopulla. Ohjaaja jahamassa neuuoj d knue /i j ö i I 1L L i :! t ;! 1 r (. I l.i. 61
Suomen Ladun yllapitama kr,vkke alkoi kiinnostaa joensuulaisia yasra ruonna 1999, vaira kyseessä on vanha karjalainen peli. ltrdisrys sai lahjoituksena välineet Joensuun Kyykkäseuralta, joka antoi myös koulurusra harrastajille. Suomen Ladun leiripäivillä ruli heti menestystä tässäkin lajissa. Joensuun Ladun.joukkue on voittanut kvkän mestaruuden kahdesti. Menestystä on tullut mvös henkilökohraisissa kilpailuissa. Hieman taka-alalla ollutta jäsentoimintaakin rehostetriin 1990Jur.un puolivä- Iissä. Jäsenilloissa oli taas ruote-esittelyjä, välineiden huollon neuyontaa seki kuntotestejä. Eriryisen suositulsi tulivat Jorma Reijosen verämät yhteislauluillat. Lintukurssista kehirryi jdsenten kwäinen linturetki. Jäseniä innostettiin myös mukaan yleisiin kuntokampanjoihin, joita toteutettiin mm. teemoilla Kunnossa Kaike n Ikää ja Kunto Kasvuun Karjalassa (KKK). Syksyisin ja keväisin.järjestettiin perheretkiä mm. Kolvanan Uuroon, Kolille, Ruunaalle ja Pawinsuolle. Näillä retkeille tarjoutui kaupunkilaislapsille mahdollisuus kokea yöpyminen maasto-oloissa laavussa tai puolijoukkueteltassa. Samdla uuder latulaiser rurusruiuat toisiinsa. Lykynlammen majalla Kaupungin omistama Lykvnlammen hiihtomaja oli ollut latulaisten tukikohtana koko toiminnan ajan. Syksyllä 1993 Joensuun kaupungin liikuntatoimenjohtaja Pekka Könni plysi Ladun johtokunnan neuvotteluihin majan käytöstä. ltdistykselle tarjottiin mahdollisuus ryhryä hoitamaan siellä kahviopalveluita. Tehtävä otettiin ilomielin vastaan ja tammikuussa 1994 avattiin hiihtomajan kahvio talkoovoimin. Lykvnlampi oli suosittu kaupunkilaisten hiihtopaikka ja sinne voitiin nyt keskittää juuri suurelle yleisölle tarkoitettua toimintaa. Ensimmäinen talvi kului nopeasti. Uurta paikkaa ei oltu osattu onaa huomioon toimintasuunnitelmaa luotaessa, mutta majalle haluttiin heti laajaa kåi1ttöä. Puheenjohtaja oli kuitenkin tilanteen tasalla. Ensimmäinen iso tapahtuma oli perhehiihtopäivä jo 16. tammikuuta 1994.'farjolla oli lapsille pulkkamäki, napakelkka jäällä ja hiihdonohjausta. Perhehiihtopäiviistä tuli suositru, mutta tammikuun pakkaset kiusasivat tapahtumaa. Toisaalta päivä saavutri muutamassa vuodessa tavoitteensa - perheet löysivät Lykvnlammen hiihtopaikakseen. Perhehiihdon tilalle tuli Tämmihiihto, pienoislature tki Uimahallilta Lykyn- Iammen kautta Pärnävaaralle. Se oli hwä harioitus oikeille laturetkille. Pakkasilta ei taaskaan välrytry ja tammihiihtokin on joudurtu perumaan muuraman Kerran. ol
Talvella 1996 suorirettiin hiihtokysely Lykynlammella kivijöiden keskuu_ dessa. Sen tavoitteena oli kehittää alueen palveluita kä1..ttä.jien tarpeiden mu_ kaan sekä selvittää mahdollisia puutteita. Kyselyssä nousi selvdsti esill. ka..pungista majalle johtavan hiihtoreitin tarpeellisuus. Joensuu oli laajentunut p'itkin Pyhäselän rantaa länteen ja uudet asutusalueet katkoivat perinteisrä hiihro_ reittiä.. Latu-uran linjaulsesta ei ollut selkeitä pääröl<siä, eleiltiinpa jopa sen tarpeellisuutta ihmisten liikkuessa omilla autoilla. Ly(vnlammelle vastaajat toivoivat lisä'lsi mm. kuntohiihtäjille sopivia 5 km:n ja l0 km:n latuja, lasten hiihtomaata ja pulkkamäkeä, majan aukioloa arkisin sekä sulaien voitelupalve_ lua. Lis?iksi monet hiihtäjät esittivät taukopaikan rakentamista pvhäsaareen - Lylrynlammen keyttäjät olivat siis samoja henkilöitä, jotka osallistuivat pvhäsaaflnrlntoon. Toiveita lähdettiin roteutramaan. Lasten hiihtokoulu siirryi Lykynlammelle. Kaupunki rakensi alueelle lasten hiihtomaan käy.ttäen apuna Ladun hiihdon_ ohjaajien asianrunre musta. Hiihtomaa pikku kumpareineen tarjosi lisämahdollisuuksia hiihtokoululaisille, mutta palveli myös muita pikkuhiihtäjiä. Vastaava hiihtomaa raken nettiin myös Rantakylään. Talvelsi 1997 majalle saatiin pakarrua ryöllisrysvaroin hoitaja. Näin kahvio voitiin pitää avoinna viikolla, mutta viikonloput jäivät edelleen talkoolaisten vastuulle. Kä1tännössä wöllistewn piräminen osoitrautui kuitenkin hankalaksi. Hiihtokausi oli lyhy-t ja puolen vuoden pestille ei tahtonut löytyä tarpeeksi tehtäviä, joten tämä jäi yhden talven kokeiluksi. Maialle iäriesrerriin kuitenkin "lcylmä mehuasema', josta hiihtä.jät voivar omatoimisesti hakea mehunsa. Kahviotoimintaa jatkettiin enriseen rapaan viikonloppuisin talkoolaisten voimin. Lisäksi maja on ollut auki hiihtolomaviikolla sekä tarvittaessa erilaisten taoahtumien, mm. koulujen ja wöpaikkojen hiihtopäivien vhreydessä. Majan toiminnasra vasraamaan perustettiin vuoden 1997 alussa kal<si rl.örvhmää. Järjesrö- ja Lylrynlampiryöryhmä vastasivat kahvion toiminn"r,",.kä erilaisista tapahtumista. Kahvion vastaavaksi valittiin Terttu Nissinen, jonka e rirrisosaamista on ollut munkkien paisro. Työryhmä suunnitteli myös erilaisia tapahtumia majalle. Näitä ovat olleet mm. monotanssit ystävänpäivänä, lumikenkäesitteljt ja pienimuotoiset hiihtotapahtumat. Lykvnlammen jäälle rehtiin avanto, jossa voitiin harrastaa avantouinria. Voitelur,vöryhmän puolesraan sai koulutusta suksien voiteluun. Heidan tehtävänään oli antaa voiteluohjausra kuntohiihtäjille seki pitää vuosittain yksi jäsenilta suksien voitelusta. Majan sivuhuoneeseen saatiin rilat suksien voitelua varten.. Lylqrnlampi tarjosi e rinomaisen paikan erilaisten tapahtumien järjestämisel_ le. Sinne siirwir,ät luontevasti myös lasten hiihtokoulu ja soihtuhiihto. Joen_ suun Ladun 45-r'uotisjuhlaa vietettiin Lylwnlammella syksyllä 1996. Ohiel_ maan sisälrvi ilrapala nuotiolla, jolloin latulaiset oppivat itsekin perinreisen loimulohen r.almistusta. Suomen Ladun 60-vuotistaivalra (1997) vietemiin Lv_ 63
1 ;I f Lyhynlammexa muodostui.foensuun Ladun /eeskeincn toimintapaikka I99}Juuun loppupuolalla. Kahuiolla oli erittain ttirkeä mcrkitys yhdis4,l<scn taloudelle. Kuuassa uakiojoulekoon kttuluuat Eila Pyyhlca (uasamma//,2) ja Tirttu Nissinan. Oikealla talk o o lainen Retj a Py kalai nen. kvnlammella "Suomi hiihtää" viikkona. Sen aikana järjestettiin laste n hiihtokoulu rnolempin:r viikonloppuina, suksien voireluilta, soihruhiihto kuutamossa, kansalaishiihtoilta ja avantouinnin esittelvä. Ulkomaisia vieraitakin käwerriin Lvkvnl.rmnrell.r. Svks,rlh 1997.joukko r.encläisiä matkenohjaajia turustui alueeseen. Heille järjestetriin erälounas, moottorike lkka-ajelua sekä esitekiin lumike nkäkävelvä ja avantouinria. Lvkvnlammesra oli näin tullut Joensuun Ladun toiminnan närte ikkuna. Tahan on tulru Viidessäkymn.renessä vuodessa Joensuun Latu on kasvanut pienestä alusta me rkirtär'äksi yhdiswkseksi. Se on r.uosirtain n.rukana järjesrämässä lukuisia tapahtumia kunto- ja te rvevsliikunnan harrastajille. Näihin osallistuu ruhansia joensuulaisia. Toisaalta mone r pienrvhmät ovar voineet roimi.r r.rp.rasri sen piirissä ja tutustua erilaisiin liikunralajeihin ilnan kilpailun ruomir p.rineita. 64
Monet suuret rapahtumat kuten Karelia-hiihto, Polku- ja svdänretki sekä Pvhäsaarihiihto ovat Joensuun Ladun aloittamia. Niiden jatkuvuus on tullut turvatuksi lukuisten vhteiswötahojen ansiosta. Laturetkestä päävastuu on siirwn1't muille järjestäjille. Polkuretki ja Pyhäsaarihiihto ovat muuftuneet osaksi suurempia tapahtumakokonaisuuksia. Joensuun Latu on kuitenkin edelleen niilq,wästi mukana järjestelvissä. Järjestöllä on myös yhteiskunnallisra merkiqvstä. Pohjois-Karjalaan on saatu valtakunnallisestikin katsoen laaja retkeilvreitistö, ionka luomisessa Joensuu Ladulla on ollut merkittävä osuus. Nylryisin yhdisrylsella on edustaja monessa virkisqvs- ja suojelusuunnitelmia tekevässä ryörvhmässä tai siltä pwde tään lausuntoja. Hwä yhteisryö kaupungin liikuntatoimen kanssa on raannutjoensuulaisille myös kuntoliikuntapaikkojen kehirtymisen. Vaikka Joensuun Latu on pääasiassa keski-ikäisten lärjestö ei nuoriakaan ole unohdettu. Yhdiswksessä on alusta asri ollur nuorisojdseniä. Perhejäsenyysmahdollisuus on tuonut mukaan mvös nuoria lapsiperheitä. Monet joensuulaislapset ovat saaneet tuntuman hiihroon Muumi-koulussa tai Lykvnlammen hiihtomaassa. Viimeiset kvmmenen vuotta ovar olleet merkirtävintä kasvuaikaa ja jdsenmäärä on kvmmenessä vuodessa moninkertaistunut. Yhdiswksen teemana on ollut kuntoliikunnan lisääminen kaupunkilaisren keskuudessa. Tärvevsliikunta on noussut korostetusti esille. Polkuretkillä yhteisgvökumppaneina on parin kymmenen vuoden ajan ollut terveysalan järjestöjä. Yhdisrys on mvös ollut mukana Pohjois-Karjalan kansanterveyskeskuksen neuvotteluissa. 65
Toensuun Ladun hallitus 195l-2001 Puheenjohtajat Ka.lle E Mustoncn 1951,1953-1962, 1.963-1966 Matti M:innikkö t953 Sakari Koljonen 19 62-19 63 Veijo Ehari 1966-71 Urpo Mikkonen l97l-72 Veikko Kauno 1972-73, 1974-76 Reino Nousiainen I 973-74 Kari laaninen 197 6-197 8 Jorrna Pihlainen 97 8-1983 Pekka Huovinen 1984-1990 Mand Ossi l99l- Sihteerit Greta Sallinen 1951 Veikko Julkunen 1952 urno )arola ly)!)/ Julia Mustonen 1957-58 Pentti H:ilikki 1958-59 Kaija Nl.rnan 1959-1962 Ella Vartiainen (vsta l97o Kautto) 1962-76 Liisa Ikonen 1976-1978 Liisa tuikonen \97 8-l 98 Hilkka Nissinen 1981-1989 Sirpa Lehkonen 990-1 993 Vuokko Ossi 1994-95, 1999, 2OOl- Kirsi Karjalainen I 996-98 Outi H1wärinen 2000 Rahastonhoitajat Varpu Liwonen l95l Urho Sarola 1952-56 Jukka Mdander (vsta 1959 Nitärltlr'rr) l9j6-/2 Anja Snellman 1972- huhdkuu 1973 Lltsa lkonen toukokuu I y/>l y/o Ella Kautto 1976-1977 Pekka Inkinen 1977-1982 Hilkka Nissinen 1983-1990 Sirpa Lehkonen l99l- 66