OIKEUSMINISTERIÖLLE Pyydettynä lausuntonaan luonnoksesta lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun EU direktiivin suhteesta Suomen lainsäädäntöön ja käytäntöihin Väestöliitto ry lausuu kunnioittaen seuraavaa: Väestöliitto on sosiaali- ja terveysalan asiantuntijajärjestö, jonka toiminta painottuu nuorten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseen, suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuuden vahvistamiseen sekä seksuaaliterveyden edistämiseen. Väestöliiton Nuorten Seksuaaliterveyden Osaamiskeskuksen päämääränä on edistää nuorten seksuaaliterveyttä. Osaamiskeskuksessa on kaksi toiminta-aluetta: 1) nuorten seksuaaliterveyden ja -kasvatuksen edistäminen sekä 2) nuorten seksuaalisen kaltoinkohtelun, hyväksikäytön ja väkivallan ehkäisyn sekä kohtaamisen erityisasiantuntemus. Osaamiskeskuksen työntekijät ovat vuodesta 2006 lähtien kohdanneet työssään alaikäisiä nuoria, jotka ovat joutuneet seksuaalirikoksen kohteeksi. Parin viimeisen vuoden aikana näistä seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneista asiakkaista lähes 30 prosenttia on ollut poikia.
Väestöliitto on järjestänyt useamman vuoden ajan nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille koulutuksia, joissa käsitellään seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneen nuoren kohtaamista ja auttamista sekä sitä, miten seksuaalirikoksia voidaan ennalta ehkäistä vahvistamalla nuoren tunne- ja turvataitokasvatusta. Vaikka artiklat eivät edellytä lainsäädännön muuttamista, niin haluamme kiinnittää huomiota seuraaviin oman työmme kautta erityisen ongelmallisiksi kokemiimme kohtiin. 18 artikla, Yleiset säännökset lapsiuhrien auttamisesta, tukemisesta ja suojelemista. Vaikka artikla ei edellytä lainsäädännön muuttamista, on syytä kiinnittää huomiota siihen, että Suomesta puuttuvat selkeät valtakunnalliset ohjeistukset siitä, mihin ja kenen toimesta seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneet alaikäiset ohjataan avun ja tuen saamiseksi. Pienten lasten seri-asioihin liittyen tai raiskaustapauksissa (RAP-käsikirja) on tehty ohjeistuksia, mutta erityisesti nuoruusikäisille, esimerkiksi netin kautta tapahtuvien seksuaalirikosten kohteeksi joutuneille, ei ole omaa hoitopolkua. Netin kautta tapahtuneissa seksuaalirikoksissa, varsinkin fyysisen kontaktin puuttuessa, nuori ei ohjaudu sen paremmin somaattiselle kuin nuorisopsykiatrian puolelle. Monesti nuori jää täysin henkisen avun ja tuen ulkopuolelle. Esimerkiksi poliisitutkinnan jälkeen nuori ohjataan lastensuojelusta kriisiavun piiriin aivan liian harvoin vaikka nuoresta olisi tehty lastensuojeluilmoitus. Yleisiin säännöksiin tulisi ohjeistaa riittävän selkeästi, että nuoren asiakirjoihin (poliisitutkinta, lastensuojelu tai sairaanhoito) tulisi kirjata se, mille kriisiavun taholle nuori on ohjattu tai saatettu. 19 artikla, Uhrien auttaminen ja tukeminen Poliisin tietoon tulleista alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista suurin osa kohdistuu 11-16 -vuotiaisiin tyttöihin ja poikiin. Usein nuoriin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa epäilty on perheen ulkopuolelta. Nuoruusikäisten seksuaalirikosten kohteeksi joutuneiden nuorten auttaminen ja tukeminen toteutuu erittäin huonosti ja on paljolti järjestöjen tai kolmannen sektorin vastuulla. Myöskään nuorten vanhempien ja sisarusten henkiseen tukemiseen tai kriisiapuun ei ole panostettu riittävästi valtakunnallisesti. On täysin sattumanvaraista, millaista apua nuorelle tai hänen sisaruksilleen/vanhemmilleen tarjotaan. Julkiselta puolelta puuttuvat selkeät hoitopolutukset sekä palvelut, josta nuoret ja heidän läheisensä saavat riittävän pitkäkestoista ja asiantuntevaa kriisiapua. Mikäli nuori ei oireile psykoottisesti tai hän ei ole itsetuhoinen, on erittäin vaikeaa saada nuorelle keskusteluapua nuorisopsykiatriselta poliklinikalta. Perheelle on vaikeaa saada apua perheneuvoloista, sillä on tullut esiin, että työntekijät kokevat ettei heillä ole riittävästi tietoa tai osaamista seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneiden nuorten ja heidän perheidensä auttamiseksi. Sekä rikoksen kohteeksi joutuneiden nuorten että heidän läheistensä on itse jaksettava etsiä apua, mikä on mielestämme kohtuuton vaatimus.
Lastensuojelussa rikosprosessin aktivoitumisen ei ole välttämättä nähty riittäväksi syyksi aloittaa lastensuojeluasiakkuutta. Kun Väestöliitto on pyytänyt lastensuojeluviranomaisilta vastausta siihen, kuka tai mikä taho kantaa rikosprosessin aikana koordinaatiovastuun siitä, että nuori ja vanhemmat (+ perhe) saavat kriisitukea, on lastensuojelusta todettu vanhempien olevan itse vastuussa omista lapsistaan, mikäli lastensuojelun asiakkuutta ei ole aloitettu. Näin ollen perheelle on sälytetty vastuu kriisiavun piiriin hakeutumisesta. Traumaattisen kriisin keskellä perheeltä odotetaan toimintavalmiutta, aktiivista toimijuutta sekä vahvaa psyykkistä kapasiteettia. Tämä on kohtuuton vaatimus huomioiden se, että oman lapsen joutuminen seksuaalirikoksen kohteeksi on erittäin traumaattinen kokemus sekä vanhemmille että nuorelle. 22 artikla, Ehkäisevät interventio-ohjelmat tai -toimet Väestöliitto pitää huolestuttavana sitä, että henkilöille, jotka pelkäävät syyllistyvänsä lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin, ei ole tarjolla riittävästi interventio-ohjelmia tai -toimia, joilla pyritään arvioimaan ja ehkäisemään rikoksenteon riskiä. Lisäksi seksuaalirikoksiin jo syyllistyneille henkilöille ei ole tarjota valtakunnallisesti kattavia terapiapalveluja. Asiakkaille maksuttomia palveluja (terapiapalvelut ja muut interventio-ohjelmat) tulee kehittää edelleen ja niitä tulee olla valtakunnallisesti saatavilla. Alaikäiset, jotka ovat vaarassa syyllistyä tai ovat jo syyllistyneet seksuaalirikoksiin, jäävät vaille asianmukaisia tukitoimia. Ongelmaksi on muodostunut se, että nuorten parissa työskentelevillä ammattilaisilla on puutteelliset tiedot liittyen seksuaalisesti aggressiivisesti käyttäytyvän nuoren kohtaamiseen ja nuoren hoitoonohjaukseen sekä ilmiön tunnistamiseen. Lisäksi on tullut ilmi, että seksuaalirikoksista epäiltyjen alaikäisten nuorten kohdalla ei ole tehty maksusitoumusta Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatriseen tutkimus- ja hoitoyksikköön (EVA), vaikka kaikki edellytykset nuoren hoitoonohjaukseen ovat olleet olemassa. Ongelmana on ollut se, mikä yksikkö - lastensuojelu vai nuorisopsykiatrian poliklinikka - maksaa hoitojakson kulut. Näin ollen kunnassa on päädytty siihen, ettei nuorta ohjata asianmukaiseen yksikköön. Lisäksi on tullut ilmi, ettei lastensuojeluasiakkuutta ole jatkettu, vaikka nuorella on ollut rikosprosessi kesken ja hän on ollut epäiltynä seksuaalirikoksesta. Väestöliitossa on herännyt epäily, että kunnilta puuttuvat selkeät, ajanmukaiset ja päivitetyt toimintaohjeet, miten toimia tilanteessa, kun alaikäistä nuorta epäillään seksuaalirikoksesta. Tämän johdosta Väestöliitto ehdottaa, että kuntia velvoitetaan huolehtimaan siitä, että jokaisella kunnalla on tarvittava ajan tasalla olevan ohjeistus. Helsinki 26.9.2013 VÄESTÖLIITTO RY Kirsi Porras erityisasiantuntija Arto Nikkarinen lakimies