KESKIAIKA Ristiretkien viimeinen linnake murtui Akko oli viimeinen kaupunki, joka oli ristiretkien lopputuoksinassa yhä kristittyjen käsissä. Italialaiset kauppiaat, vallanhimoiset ristiritarit ja paikallishallitsijat ryhtyivät taistelemaan keskenään kaupungin mutkaisilla pikkukaduilla, mikä lopulta johti Akkon tuhoon. 30 Historia 4 2015 Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa)
SHUTTERSTOCK Palestiina/1256 Jerusalemin kuningaskunta oli syntynyt eurooppalaisten ristiretkien tuloksena. Voittoisan alun jälkeen valtakunta menetti suurimman osan alueistaan, ja jäljelle jäi vain Akkon satamakaupunki. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Jerusalemin kuningaskunta Akko Print: cyt Status: 815 - PDF PROCES Layout: cyt Red.sek: emk Ristiretkeläiset keskittyivät 1200-luvulla kahinoimaan enemmän keskenään kuin muslimeja vastaan.
KESKIAIKA ELSE CHRISTENSEN Kaikki paheet rehottivat Akkossa, jonne kulkeutui Euroopasta prostituoituja, huijareita ja rikollisia. AKG-IMAGES Kristinuskon sanoma unohtui Akkossa asuneet eurooppalaiset vähät välittivät sodasta muslimeja vastaan. vät arkkivihollisinaan Pyhällä maalla, vaan joukko oli pukeutunut eurooppalaisittain. Mylvinnän seasta erottui italiankielisiä sanoja. Hyökkääjät tulivat Akkon kaupungin sisältä, Genovalle kuuluvasta naapurikaupunginosasta. Genovalaiset potkivat ovet säpäleiksi ja tunkeutuivat koteihin, joiden asukkaat olivat hämmennyksen vallassa. Huonekalut pirstoutuivat, kun armottomat tunkeutujat etsivät arvotavaroita. Hetken koteja ryösteltyään genovalaiset suuntasivat kulkunsa sataman suuntaan kohti venetsialaisten kauppalaivoja, jotka olivat täynnä silkkiä, mausteita ja muita kalleuksia. Miehistö ei ehtinyt saada aluksiaan vesille, kun laivoihin nousseet genovalaissotilaat jo alkoivat paiskoa tynnyreitä ja arkkuja maihin. Genova ja Venetsia olivat pitkään kilpailleet rajusti Välimeren kaupankäynnin hallinnasta. Aamuisen hyökkäyksen myötä kilpailu kuitenkin muuttui avoimeksi sodaksi, joka osaltaan johti kristityn Akkon valtakauden päättymiseen. Vaurautta silkkitieltä Vuonna 1256 Akkon tilanne oli kriittinen ilman sotaakin. 75 vuotta aiemmin Synti kukoisti Akkossa Vaikka Akko oli ristiretkeläisten hallinnassa, se oli oikea paheiden pesä. Ranskalainen piispa Jacques de Vitry totesi saavuttuaan kaupunkiin vuonna 1216: Se on uusi Babylon, täynnä häpeällistä turmelusta. Akkoon oli tullut kristittyjä kaikkialta Euroopasta. Tulijoiden joukossa oli monia kotimaastaan karkotettuja rikollisia, joiden oli helppo sulautua suuren kaupungin humuun. Jotkin valtiot myös karkottivat kaupunkiin muun muassa prostituoituja, jotka tarjosivat Akkossa palveluksiaan pyhiinvaeltajille, sotilaille ja italialaisille merimiehille. Piispa de Vitryn mukaan kaupunki oli lihan himojen tyyssija. Italialaiset kaupunkivaltiot Mitkä: Genova, Pisa, Venetsia Tavoite: Kauppiaat halusivat ostaa idän eksoottisia tuotteita, sillä mausteista, sokerista ja silkistä sai Euroopassa hyvät voitot. Eräänä aamuyönä vuonna 1256 miltei kaikki Akkon satamakaupungin venetsialaisen osan asukkaat olivat yhä unessa, eikä kukaan huomannut vaimeaa ääntä, joka kantautui kaupungin toiselta laidalta. Kun meteli voimistui ja läheni, uniset ihmiset alkoivat heräillä. Ikkunaluukut lävähtivät auki, ja hämmästyneet venetsialaiset koettivat arvailla äänen alkuperää. Pian metelistä alkoi erottua kiihtyneitä huutoja, askelten töminää ja aseiden kalistelua, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Kaupunkilaiset eivät olleet varautuneet puolustautumaan, eikä kaduilla ollut vartijoita vihollisten varalta. Kaupunginmuurin torneille ja lukituille porteille oli matkaa korttelikaupalla. Kaikki joutuivatkin suuren hädän ja hämmingin valtaan, kun aseistettu joukko vyöryi katuja pitkin. Tunkeutujat eivät olleet muslimeja, joita kristityt pitisatamakaupunki oli ollut osa vahvaa ristiretkeläisten valtakuntaa, johon kuului Jerusalemin pyhä kaupunki ja jonka maa-alueet ulottuivat pitkälle itään. Lähi-idän muslimihallitsijat pelkäsivät Euroopan kristittyjä ritariarmeijoita. Suuruuden ajat olivat kuitenkin takana, ja vaikka ristiretkeläiset yhä kutsuivat maataan Jerusalemin kuningaskunnaksi, Raamatun pyhä kaupunki oli menetetty. Jäljellä oli enää Välimeren rannan pieni maakaistale, jota vahvat muslimivaltiot ympäröivät ja koillisesta lähestyvät mongolit uhkasivat. Akko oli nyt tuon pienen palestiinalaisen erillisalueen pääkaupunki, ja laivat toivat sen satamaan Italiasta vielä viimeisiä hurskaita ja luottavaisia pyhiinvaeltajia taistelemaan kristityn Jerusalemin puolesta. Paluumatkoillaan laivat oli lastattu täyteen idän eksoottista kauppatavaraa. Akko oli sotilaallisesta painostuksesta huolimatta säilyttänyt asemansa itäisen Välimeren tärkeimpänä kauppasatamana. Sinne saapui karavaaneja Arabian niemimaalta ja silkkitietä pitkin Intiasta ja Kiinasta saakka, ja Akkon kauppiaat rikastuivat. Kilpailevat kaupunkivaltiot Kun kiinnostus ristiretkeläisten valtiota kohtaan oli Keski-Euroopassa jo hiipumassa, vauraat italialaiset kaupunkivaltiot halusivat edelleen pitää kiinni Akkosta. Oli lähinnä Venetsian, Genovan ja Pisan ansiota, että Palestiinassa oli vielä olemassa kristitty kuningaskunta. Avulla oli toki hintansa: italialaiset vaativat itselleen tiettyjä etuja. Akkossa jokaisella kaupunkivaltiolla oli oma kaupunginosa, jonka sisällä asukkaat noudattivat kotivaltionsa lakeja. Italialaisten välinen kilpailu oli osa akkolaisten arkea, ja ajoittain seuraukset SHUTTERSTOCK 32 Historia 4 2015 Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa)
SHUTTERSTOCK olivat varsin näkyviä. Venetsia ja Genova esimerkiksi kilpailivat siitä, kumpi rakentaisi kaupungin korkeimman tornin. Joskus kilpavarustelu sai vakavampiakin piirteitä. Kun eräs venetsialainen surmasi nuoren genovalaisen vuonna 1250, seurauksena oli levottomuuksia ja rajuja katutappeluita. Myöhemmin genovalaiset käyttivät erään laivan kaappausta tekosyynä takavarikoidakseen kaikki Akkon satamassa olevat venetsialaisalukset. Tilanne ratkaistiin rauhanomaisesti, mutta monet muut kiistat loivat kaupunkiin valtavia jännitteitä, ja pieninkin kipinä olisi saanut italialaiset hyökkäämään toistensa kimppuun. Genovalaisten yllättävä hyökkäys venetsialaiskaupunginosaan Ristiritareiden valtakunta romahti Kristittyjen armeijat olivat vallanneet Jerusalemin, mutta valta vaihtui yhdessä päivässä vuonna 1187, eikä onni kääntynyt uusien ristiretkien myötä. Ensimmäinen ristiretki tehtiin vuonna 1096, jolloin kristityt valtasivat muslimeilta Jerusalemin ja loivat alueelle Jerusalemin kuningaskunnan. Ristiretkeläisten valtakausi Lähi-idässä kesti satakunta vuotta. Vallan mureneminen alkoi vuonna 1187 Hattinin taistelusta, jossa aijubidien dynastian sulttaani Saladin sai murskavoiton kristityistä. Saladin valtasi helposti Jerusalemin, ja koko kristittyjen vuonna 1256 ylitti lajissaan kuitenkin kaikki aikaisemmat vihollisuudet. valtakunta olisi kaatunut, jos Euroopasta ei olisi järjestetty uutta ristiretkeä. Kristittyjen laivasto toisensa jälkeen purjehti Välimeren yli, mutta eurooppalaisjoukot pystyivät vain viivytystaisteluun. Kristityt valtasivat Jerusalemin takaisin, tosin vain lyhyeksi ajaksi. 1200-luvun puolivälissä ristiritarien valtakunnasta oli jäljellä vain pieniä osia. Euroopassa ei myöskään enää jaksettu kiinnostua epäonnisista ristiretkistä. Valtataistelu roihahti ilmiliekkiin Akkon kaduilla syttynyt sisällissota sai alkunsa vähäpätöisestä omistusoikeutta koskevasta riidasta. Genovalaisten ja venetsialaisten hallitsemien kaupunginosien rajalla sijaitsi Montjoie-niminen kukkula. Sen laella oli Pyhän Sabban luostari, jonka herruutta kumpikin italialaissiirtokunta vaati itselleen. Kiista vietiin kaupunginoikeuteen, mutta Akkon ylin genovalainen virkamies ei halunnut odottaa oikeuden päätöstä. Eräänä aikaisena aamuna koko genovalaisvaruskunta kutsuttiin vaivihkaa koolle, ja pian joukot olivat aloittaneet hyökkäyksen. Sotaväki valtasi Montjoien nopeasti ja jatkoi etenemistään venetsialaisten kortteliin ja sieltä edelleen satamaan. Kolmannen italialaisen kaupunkivaltion Pisan kansalaiset pysyttelivät visusti sivussa, kun genovalaisjoukot ryöstivät Venetsian laivoja. Pian venetsialaiset poistuivat Akkosta. Hyökkäys oli kova kolaus Venetsian kaupunkivaltion kaupankäynnille, mutta vielä pahempaa oli tulossa, sillä italialaisten lisäksi muutkin himoitsivat ristiretkeläisten valtiota. Myös Tyroksen kaupunkia hallitseva Philippe de Montfort oli odottanut sopivaa hetkeä, ja näki nyt tilaisuutensa tulleen. Käyttäen hyväkseen Akkossa vallitsevaa seka- Välimeri Tyros Akko Jerusalem Antiokia Loppu lähellä Kristittyjen valtiosta oli jäljellä enää kapea rantakaistale. Ristiretkeläisten valtio vuonna 1144 Ristiretkeläisten valtio vuonna 1256 Print: cyt Status: 815 - PDF PROCES Layout: cyt Red.sek: emk ART ARCHIVE/PICTURE DESK Saladin murskasi ristiritareiden armeijan Hattinin taistelu vuonna 1187 teki miltei lopun kristittyjen armeijasta, kun 20 000 miestä kaatui. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa)
KESKIAIKA mikä velvoitti myös Akkon pisalaiset tukemaan venetsialaisia, mikäli näiden onnistuisi palata. Elokuussa 1257 Venetsiasta lähti amiraali Lorenzo Tiepolon johtama 14 kaleerin laivasto kohti itää. Peli ei ollut vielä pelattu, vaikka Genova olikin voittanut ensimmäisen erän. Ristiritarit Ketkä: Saksalainen ritarikunta, johanniitat, temppeliritarit Tavoite: Aseistautuneiden munkkien muodollinen tavoite oli taistella muslimeja vastaan. Perimmäinen tarkoitus oli hankkia suosiota ja rahaa tukijoilta. Kauppiaat sotivat ritareita vastaan sortoa Montfort karkotti venetsialaiset Tyroksesta. Alueella olevien kristittyjen välinen voimatasapaino järkkyi, ja ryhmittymät ryhtyivät taistelemaan toisiaan vastaan. Marseillen kauppiaat, jotka olivat jo pitkään olleet genovalaisten vastustajia, liittyivät venetsialaisten rintamaan. Accossa asuvat Barcelonan katalaanit, jotka puolestaan kilpailivat Marseillen kanssa, liittyivät Genovan tukijoihin. Ristiritareiden väkivahva joukko oli tähän saakka pysytellyt sivussa, mutta pian myös he ajautuivat mukaan Pyhän Sabban luostarin raakaan sotaan. Venetsialaisten onnistui taivutella puolelleen aiemmin Genovan kanssa hyvää pataa ollut Pisa. Venetsia ja Pisa solmivat kymmenen vuoden liiton, Amiraali Tiepolon saapuminen yllätti genovalaiset, jotka luulivat jo ajaneensa venetsialaiset kaupungista lopullisesti. Tiepolon kaleerit tunkeutuivat kenenkään estämättä Akkon ulkosatamaan, ja pian venetsialaiset jo räjäyttivät poikki kettingin, joka sulki pääsyn sataman sisäosaan. Maihin noustuaan venetsialaisjoukot sytyttivät tuleen kaikki satamassa olleet Genovan alukset. Tämän jälkeen joukko marssi Montjoien kukkulalla sijaitsevaan Pyhän Sabban luostariin, jonne genovalaiset olivat linnoittautuneet. Matkalla venetsialaisten joukkoihin liittyi vahvistuksia pisalaisten kaupunginosasta. Tiepolon joukot pääsivät aina genovalaisten kaupunginosaan saakka. Genovalaiset olivat kuitenkin ehtineet varautua ja koota 800 kokeneen sotilaan armeijan ja suuren ammusvaraston. Heillä oli myös bal- listaksi kutsuttuja heittokoneita, joiden ampumilla kivillä ja muilla järeillä ammuksilla sai aikaan suurta tuhoa. Venetsialaisten eteneminen katkesi. Amiraali Tiepolon oli ryhdyttävä piirittämään genovalaisia, ja yhdessä pisalaisten kanssa venetsialaiset pystyttivät omat ballistansa. Lopulta 60 80 järeää asetta oli pystyssä valmiina ampumaan nuolia ja kiviä genovalaisten niskaan. Vajaat sata vuotta myöhemmin kirjoitetun Les Gestes des Chiprois -kronikan mukaan vahvimmilla ballistoilla saattoi laukaista jopa 78-kiloisia Montmusardin esikaupunkialue Katutaisteluiden hirmuase Akkon taisteluissa italialaiset käyttivät rakenteeltaan suurta varsijousta muistuttavia aseita, ns. ballistoja. Niillä kivet ja nuolet saattoi singota matalalle lentoradalle kohti maalia, ja ne sopivat Akkon kapeille kaduille paremmin kuin vastapainokatapultit, joiden ammusten lentorata oli korkeampi. Antiikin aikoina kehitetty ballista oli suosittu ase keskiajan ristiretkillä. Johanniitat tukivat Genovaa pitkään jatkuneessa Pyhän Sabban sodassa. DORLING KINDERSLEY/ ORDER OF THE BLACK PRINCE Nuoli OSPREY PUBLISHING Laukaisin Jänneköysi 34 Historia 4 2015 Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa)
Print: cyt Status: 815 - PDF PROCES Layout: cyt Red.sek: emk Kristittyjen sotaisa kaupunki Kahden italialaisen kaupunkivaltion välinen kilpailu muutti Akkon sotatantereeksi. Ristiretkeläisten kaupunki oli jaettu neljään osaan, ja arkkiviholliset Genova ja Venetsia ajautuivat keskenään taisteluihin, jotka johtivat sisällissotaan vuonna 1256. Raa at sotatoimet etenivät korttelista toiseen. utuma Venetsian liitto uma Genovan liittout Liittolaisten avulla voittoon Sota alkoi luostarista Venetsia taisteli sodan alussa yksin, kunnes sen onnistui liittoutua Pisan kaupunkivaltion ja paikallisten aatelisten kanssa. Kun temppeliritarit ja Saksalainen ritarikunta liittyivät mukaan, Genovan joukot saatiin kaksivuotisen sodan päätteeksi ajetuksi pois Akkosta. Sota alkoi Genovan vallattua Akkon keskellä olevan luostarikukkulan. Johanniittojen ritarikunta tuki genovalaisia järjestämällä näille muonavaroja. Myös naapurikaupungin Tyroksen vahva hallitsija Philip de Montfort tuki genovalaisia. Hallituspalatsi Saksalaisen ritarikunnan linnoitus in ue Johanniittaritareiden linnoitus Ulompi satama Sisempi kaupunginmuuri Venetsialainen osa 1 Sataman sulkuketju Tullikamari Genovalainen osa Sataman sisäosa Pisalainen osa 2 3 PER O. JØRGENSEN/HISTORIA Temppeliritareiden linnoitus Historia 4 2015 Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) 35
KESKIAIKA ammuksia. Laukaus toisensa jälkeen ammuttiin kaupungin rakennuksiin, kunnes taistelualueen talot oli tuhottu. Genovalaisalue tuhoutui pahimmin, mutta myös pisalaisten kauppiaiden suurin torni kaatui. Naapuriapu pelasti genovalaiset Reippaasta maihinnoususta ja rynnäköstä huolimatta Tiepolon joukot eivät pystyneet karkottamaan genovalaisia Akkosta. Piiritetyltä viholliselta ei myöskään ruoka näyttänyt loppuvan. Genovalaisten kaupunginosa rajautui yhdeltä reunaltaan Johanniittain ritarikunnan alueeseen, ja ryhmittymät olivat liittoutuneet keskenään. Vaikka munkkiritarikunnan jäsenet eivät muuten osallistuneet italialaisten keskinäiseen välienselvittelyyn, he toimittivat genovalaisille ruokatarpeita aivan venetsialaisten nenän edessä. Osa ruokatarpeista tuli Tyroksesta Philippe de Montfortilta, joka myös avasi kaupunkinsa sataman genovalaislaivaston käyttöön. Laivat etsivät jatkuvasti aukkoja Akkon venetsialaisten puolustuksesta, ja ne purjehtivat kerta toisensa jälkeen aivan läheltä Akkon satamaa Johanniittojen suurmestari osallistui yritykseen säilyttää Akko kristittyjen käsissä. Yritys epäonnistui. BRIDGEMAN kuin hyökätäkseen, mutta kääntyivät aina takaisin Tyrokseen. Valehyökkäykset ärsyttivät venetsialaisia, joiden oli pakko jatkuvasti olla valmiita puolustautumaan sekä merellä että maissa. Tiepolo päätti siirtää taistelun vihollisleirin puolelle: hän jätti genovalaisten kaupunginosan luo riittävän määrän puolustusjoukkoja ja määräsi loput nousemaan laivoihin, jotka suuntasivat kurssinsa rannikkoa ylös kohti Tyrosta. Genovalaiset eivät olleet osanneet odottaa tällaista käännettä. Kun vihollislaivasto ilmestyi horisonttiin, Tyroksessa olleet 17 kaleeria yrittivät hädissään livahtaa avomerelle sen sijaan, että olisivat asettuneet taistelumuodostelmaan. Tiepolo hyödynsi tilanteen ja suuntasi useita kaleerejaan suoraan kohti genovalaisten johtoalusta, joka antautui ankaran taistelun jälkeen. Myös kolme muuta genovalaislaivaa vallattiin, ja venetsialaiset palasivat voittajina Akkoon mukanaan kolmesataa vankia ja vallatut laivat. Pyhän Sabban luostarista alkanutta sotaa oli jatkunut jo kaksi vuotta, kun osapuolet ryhtyivät helmikuussa 1258 neuvotteluihin puolueettomalla maaperällä. Papisto ja ruhtinaat pelkäsivät, että ristiretkeläisvaltio murenisi, jos kristityt jatkaisivat toistensa tappamista. Saksalaisen ritarikunnan suurmestarin johtamassa kokouksessa sodan osapuolia kehotettiin ilmoittamaan rauhanehtonsa. Neuvottelut johtivat rauhan sijasta kuitenkin umpikujaan, kun Voimat loppuivat Sisällissota heikensi kristittyjen rivejä, eivätkä he enää pystyneet puolustautumaan muslimeja vastaan. Vuonna 1291 Akkon edustalle leiriytynyt suuri egyptiläinen sotajoukko moukaroi kaupunginmuurin maan tasalle. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa)
Kristityt ruhtinaat Ketkä: Arsufin Johannes, Tyroksen Philippe de Montfort, Kyproksen Plaisance, Antiokian Bohemond Tavoite: Muodollisesti Akkoa hallitsi saksalainen poika. Paikalliset hallitsijat kilpailivat päästäkseen valtaan alaikäisen ruhtinaan nimissä. Tiepolo vannoi kiihkeästi, että hänen laivastonsa lähtisi Akkosta kohti Venetsiaa vasta, kun hänellä olisi genovalaisten tornin perustuksista kaivettu kivi. Tiepolon sanat suututtivat Genovan konsulia siinä määrin, että hän vetäisi esiin miekkansa ja sivalsi sen kohti vastustajaansa. Venetsialaisamiraali pelastui vain nopeutensa ansiosta. Sota jatkui Akkossa, mutta ratkaisu oli jo ovella. Sota vei kaupungin puolustuskyvyn Neljä kuukautta epäonnistuneiden rauhanneuvotteluiden jälkeen Philip de Montfort lähti Tyroksesta kohti Akkoa 80 ratsumiehen ja 300 jousimiehen voimin ratkaistakseen sodan. Akkoon päästyään hän aikoi hyökätä venetsialaisia vastaan yhdessä johanniittaritareiden kanssa. Samanaikaisesti mereltä lähestyi Genovan 48-kaleerinen laivasto. Laivasto ankkuroitui Akkon edustalle 23. kesäkuuta 1258. Satamassa olleet Venetsian ja Pisan 40 kaleeria olivat tyhjinä, koska niiden miehistö taisteli kaupungissa genovalaisia vastaan. Tiepolo ymmärsi vaaran, kun temppeliritareiden suurmestari kävi hänen luonaan. Temppeliritarit tarjoutuivat asettumaan genovalaisia vastaan vapauttaakseen venetsialaiset merisotaan. Seuraavana aamuna Venetsian ja Pisan alukset olivat merellä rinta rinnan. Laivastot ottivat murskavoiton genovalaisista, jotka menettivät 1 700 miestä ja suuren määrän aluksia. Loput genovalaislaivat lähtivät karkuun. Montfortin johtamat Tyroksen joukot luopuivat hyökkäyksestä, ja Akkossa tappion kärsineen Genovan konsuli Grimaldi käski joukkonsa pois kaupungista. Vaikka genovalaisten puolustustaistelu Akkossa oli ohi, sota jatkui. Veriset taistelut jatkuivat vuosi toisensa jälkeen itäisellä Välimerellä, ja vuonna 1267 genovalaiset koettivat turhaan vallata kaupunkia takaisin. Yrityksessä tuhottiin tärkeitä puolustusasemia ja menetettiin lukemattomia ihmishenkiä. Erään kronikoitsijan mukaan Pyhän Sabban sota vaati jopa 20 000 kristityn hengen, ja vaikka luku on todennäköisesti liioiteltu, se kuvaa menetysten laajuutta. Vuonna 1270 sota vihdoin loppui. Akko oli vasta toipumassa, kun Egyptin sulttaani hyökkäsi kaupunkiin vuonna 1291. Kaupunkilaiset yrittivät puolustautua, mutta tappio oli jo ennalta sinetöity, sillä pitkä sota oli heikentänyt Akkon muureja. Näin päättyi kristittyjen valtakausi Pyhällä maalla. Lue lisää Christopher Marshall: Warfare in the Latin East 1192 1291, Cambridge University Press, 1992 Georg Caro: Genua und die Mächte am Mittelmeer 1257 1311, bind 1, 1895 Kristitty Akko löytyy yhä Ristiretkeläiset pakenivat Akkosta vuonna 1291, mutta kaupungissa on yhä jälkiä heidän ajoiltaan. Arkeologit ovat löytäneet nykyisin Israelille kuuluvasta Akkosta johanniittaritarien linnoituksen alla olleita holvirakennelmia. Kaivauksissa on löytynyt kuusi peräkkäistä salia, suuri halli, vankityrmä sekä useita muita huoneita. Paikalla voi edelleen aistia tunnelmia kristittyjen välisen väkivaltaisen kaupunkisodan ajoilta. Johanniittojen ajoilta olevien kellareiden ja muiden ristiretkien aikaisten löytöjen vuoksi Unesco nimesi Akkon maailmanperintökohteeksi vuonna 2001. 1900-luvulla Haifa syrjäytti Akkon aseman satamakaupunkina, mikä edesauttoi Akkon säilymistä, koska teollistuminen ei ole päässyt tuhoamaan vanhoja rakennuksia. 350 metrin pituinen tunneli johti temppeliritareiden linnoituksesta Akkon satamaan. SHUTTERSTOCK Print: cyt Status: 815 - PDF PROCES Layout: cyt Red.sek: emk Muslimijoukot piirittivät Akkon. 5.4. Muslimiarmeijan eliittijoukko koostui pelätyistä turkkilaistaustaisista mamelukkiorjista. Piirittäjät ryhtyivät pommittamaan kaupunginmuuria. Suuret 11.4. katapultit pystyivät lennättämään 225 kilon painoisia kivikuulia jopa 300 metrin päähän. Temppeliritarit järjestivät yöllisen 15.4. suurhyökkäyksen. Tarkoituksena oli tuhota muslimien katapultit, mutta vaikka kristityt pääsivät vihollisleiriin, he eivät ehtineet sytyttää sotakoneita tuleen ennen kuin heidät pakotettiin perääntymään. Kyproksen kuningas Henrik II 4.5. saapui Akkoon lisäjoukkojen kanssa. Hän ehdotti neuvotteluja nähtyään, että kaupunkia ei voitu pelastaa. Kristittyjen sanansaattaja ehdotti 7.5. aselepoa muslimien egyptiläiselle johtajalle sulttaani Al-Ashraf Khalilille. Sulttaani hylkäsi ehdotuksen ja vaati kristittyjä antautumaan ehdoitta. Puolustajat jättivät uloimmat puolustusrakennelmat, jotka uhkasi- 8.5. vat luhistua piirittäjien niiden alle kaivamien tunnelien vuoksi. Venetsialaiset poistuivat kaupungista laivoilla. Piirittäjät hyökkäsivät kaupunkiin koko murtuneen 18.5. muurin pituudelta. Päivän kestäneet taistelut vaativat suuren määrän uhreja. Lopulta muslimit pääsivät kaupunkiin. Henrik II pakeni joukkonsa 19.5. rippeiden kanssa. Laivojen kapteenit vaativat suuria summia viedäkseen kristityt turvaan. Moni etsi suojaa ritarikuntien linnakkeista. Temppeliritareiden linnake 28.5. oli pitänyt pintansa pitkään, mutta lopulta sekin vallattiin ja kaikki siellä olleet surmattiin. Historia 4 2015 37 Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa)