VALKEALAN HEVOSYSTÄVÄINSEURA RY 1905-2005 VALKEALAN HEVOSYSTÄVÄINSEURA RY 1905-2005

VALKEALAN HEVOSYSTÄVÄINSEURA RY 1905-2005 VALKEALAN HEVOSYSTÄVÄINSEURA RY 1905-2005

VALKEALAN HEVOSYSTÄVÄINSEURA RY 1905-2005 1

KIITOS Valkealan Hevosystäväinseuran historiikille ei olisi voinut oikeampaa kirjoittajaa löytyä, kuin sen nyt ansiokkaasti tehnyt, Jouko Hannola. Hän oli seuran toiminnanjohtajana 1.10.1982 30.9.1985 ja johtokunnassa 1988 2002. Tämän lisäksi hän on aktiivisesti osallistunut seuran toimikuntien työskentelyyn ja talkoisiin vuosien varrella. Tältä pohjalta näkemys seuran toiminnasta on varmasti laaja-alainen. Sydämelliset kiitokset Jouko Hannolalle ansiokkaasta työstä vuosien varrella ja erityisesti tämän juhlavuoden historiikin kokoamisesta. Valkealan Hevosystäväinseura ry LÄHTEET: Tekstit: Valkealan Hevosystäväinseuran arkistot Seuran 50-vuotis- ja 70-vuotishistoriikit Valokuvat: Seuran kuva-arkistot Hevosurheilun arkistot Seuran jäsenten kokoelmat Matti Meriluoto Jouko Hannola Olavi Ilmonen ISDL Painopaikka LahtiPrint Lahti 2005 2

SISÄLLYS Lukijalle... 5 Tästä kaikki alkoi... 7 Raviradan perustamisesta... 9 Rakennustoiminnasta... 13 Kilpailutoiminta... 25 Johtokunta ja toimihenkilöt v. 2005... 39 Menestyneitä seuran jäsenten hevosia... 47 Suomenhevoset... 47 Lämminveriset... 49 Kouvolan raviradan suurkilpailujen voittotilastot Kymenlaakso-ajo... 51 Valkeala-ajo... 53 Kouvola-ajo... 55 Familon-ajo... 55 Kymi Grand Prix... 57 Jouni Kaikko Memorial... 57 Hallinto... 59 Muu toiminta... 67 Myönnetyt tunnustukset... 75 3

Kuva 1 Kouvolan ravirata ei ole enää tiettömien taipaleiden takana, vaan lähes kaupungin keskellä. Ravirata n:ro 21. 4

LUKIJALLE Tämä nyt laadittu Valkealan Hevosystäväinseura ry:n 100-vuotishistoriikki on kolmas yhteenveto seuran toiminnan aikana. Aikaisemmin 1955 ja 1975 laadittuja on käytetty myös tämän kirjan pohjana. Seuran toiminnan varhaisemmilta vuosilta on ollut käytettävissä varsin vähän kuvamateriaalia, joten kirjassa olevat kuvat painottuvat paljolti viimeisten 50 toimintavuoden ajalle. Tämän historiikin laadinta on perustunut pitkälti seuran arkistojen tietoihin, jotka ovat säilyneet tallessa viittä ensimmäistä toimintavuotta lukuun ottamatta. Vaikka Kouvolan ravirata ei nykyisin sijaitse tiettömän taipaleen takana, vaan lähes keskellä Kouvolan kaupunkia, on rata toiminnallaan voinut osoittaa kuuluvansa maamme parhaiten toimivien ratojen joukkoon. Tästä on hyvä ponnistaa uudelle vuosisadalle. Arvokasta tukea tämän historiikin kokoamiseksi ovat antaneet Pekka Mättö, Matti Meriluoto ja Bo Lindholm, joille haluan lausua parhaimmat kiitokseni, muitakaan mukana olleita unohtamatta. Kouvolassa, lokakuun 1 päivänä 2005 Jouko Hannola 5

Kuva 2 Kunniapuheenjohtaja Joonas Kylliäinen 6

VALKEALAN HEVOSYSTÄVÄINSEURA RY 100-VUOTISHISTORIIKKI Tästä kaikki alkoi... Kertomatietojen mukaan oli raviurheilun kärpänen purrut muutamia Valkealan ja Kouvolan seudun miehiä siinä määrin, että katsoivat välttämättömäksi perustaa seuran hevosjalostuksen, kasvatuksen ja ravikilpailutoiminnan kehittämiseksi. Näin sai alkunsa seura, jonka nimeksi tuli Valkealan Hevosystäväinseura ja joka seura tulee tänä vuonna toimineeksi 100 vuotta. Nämä ravikärpäsen puremat miehet olivat kauppias Otto W Salminen, nimismies A Vaittinen, maanviljelijä Eerik Paronen ja isännöitsijä Joonas Kylliäinen sekä Valkealan kunnan lääkäri, tohtori V A Trygg. Sysäyksen tämän seuran perustamiseen mahdollisesti antoi Valkealan Tirvalla vuosittain järjestetyt ravikilpailut, jotka vuosien mittaan tulivat kuuluisiksi kautta koko maamme. Vanhin asiakirja, mikä Valkealan Hevosystäväinseuran arkistosta on löytynyt seuran perustamisesta, on Viipurin läänin lääninkanslian maaliskuun 24 päivänä 1906 antama vahvistus Valkealan Hevosystäväinseuran silloisille säännöille. Vahvistusta säännöille oli hakenut Valkealan kunnanlääkäri, tohtori V A Trygg. Sääntöjen vahvistuksen oli lääninkanslian puolesta allekirjoittanut N von Rechenberg. Näissä säännöissä sanotaan mm. että seuran kotipaikka on Valkealan kunta ja tarkoituksena neuvoilla, varsanäyttelyillä, kilpa-ajoilla ja muilla sopivilla keinoilla tehdä tunnetuksi hevosten hyvä hoito, kasvatus ja käyttö, vastustaa eläinrääkkäystä, hankkia mahdollisuuksien mukaan piiriin kelvollisia siitosoriita ja kunnollisia, mieluummin eläinhaavurikoulun käyneitä kengittäjiä. Alkutaipale seuran toiminnassa oli hankalaa ja puutteellista, mutta tyydytti kai sen ajan vaatimuksia. Kun seuralla ei vielä ollut omaa rataa, pidettiin talvisin kilpa-ajoja Kymijoen ja Kuusaanlammen jäällä. 7

Kuva 3 Kunniapuheenjohtaja Alfred Jokiranta 8

Vuonna 1911 Valkealan Hevosystäväinseura liittyi Läntisen Viipurin läänin Hevosjalostusyhdistysten liittoon ja 1924 Suomen Ravirenkaan jäsenyyteen. Näitten ensimmäisten sääntöjensä varassa seura toimi aina vuoteen 1924, jolloin ne kokonaisuudessaan uusittiin sen ajan vaatimuksia ja asetuksia vastaaviksi. Kun vuonna 1927 tuli pakolliseksi ilmoittaa perustetut järjestöt Oikeusministeriön yhdistysrekisteriin ja kun Valkealan Hevosystäväinseuran perustamiskirjaa ei tiettävästi ollut koskaan kirjoitettu, päätettiin seura lain määräämällä tavalla rekisteröidä. Silloin jo 22- vuotiaalle seuralle päätettiin laatia perustamiskirja ja sen allekirjoittivat agronomi Uno Bask, eläinlääkäri Erik Bask, talonomistaja J Korpelainen, kauppias Otto W Salminen, kauppias Oskari Pitkänen ja isännöitsijä Joonas Kylliäinen. Perustamiskirja allekirjoitettiin tammikuun 21 päivänä 1927. Samalla laadittiin seuralle jälleen uudet säännöt ja näissä säännöissä seuran kotipaikaksi määrättiin Kouvolan kauppala. RAVIRADAN PERUSTAMISESTA Kun Valkealassa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista raviurheilulle sopivaa kesärataa, katsoivat seuran perustaneet miehet ensimmäiseksi toimenpiteekseen ryhtyä hankkimaan sellaisen ja vuokrasivatkin maanviljelijä Taneli Ihanaiselta kaurapeltona olevan maa-alueen, joka sijaitsi nykyisestä Kouvolan kaupungin keskustasta noin puolentoista kilometrin päässä tiettömän taipaleen takana. Tähän muokkasivat, niin sanoaksemme, seuran sen ajan kaksi innokkainta jäsentä, kauppias Salminen ja maanviljelijä Paronen kilparadan. Rata oli kapea, niin kapea, että sillä pystyttiin ajamaan vain kahdella hevosella samaan aikaan. Silloin toinen lähti toiselta sivulta ja toinen toiselta. Siihen aikaan ei vielä ryhmälähtöjä tunnettu, joten tämä kapeakin rata pystyi tyydyttämään ajan vaatimukset ja kun hevosia oli kilpailuissa vähän, oli rata riittävä tarkoitukseensa. Kilpailijoiden määrän kasvaessa ja Valkealan Hevosystäväinseuran tultua tunnetuksi, todettiin, että rata ei sellaisenaan enää vastannut tarkoitustaan. Se oli rakennettava leveämmäksi ja muutenkin paremmaksi, joten sitä varten oli ostettava lisää maata, jolle rata voitaisiin rakentaa. Seuran silloinen toimikunta valtuutti talollisen A Sjöblomin, kauppias Otto W Salmisen, talollisen V B Snellmanin ja eläinlääkäri Erik Baskin ostamaan nyt vuokralla ollut maa-ala Taavi Ihanaisen perikunnalta ja tehtiinkin siitä kauppakirja syyskuun 20 päivänä1913 kauppahinnan 9

Kuva 4 Kunniapuheenjohtaja Lasse Heikari 10

ollessa 4.000 silloista markkaa. Maa kuului Valkealan Saarennossa olevaan Pekka-nimiseen tilaan. Maanerottamisessa alueelle annettiin nimeksi Kisakenttä. Koska seuralla ei ollut tarpeeksi rahaa tämän maa-alueen ostoon, annettiin allekirjoittaneille tehtäväksi hankkia puuttuvat rahat. Tarkempaa selvitystä siitä, mistä nämä rahat hankittiin, ei pöytäkirjoista selviä, mutta todennäköisesti ainakin osaksi kauppakirjan allekirjoittajat sijoittivat maaalueen ostoon omia rahojaan. 1.6.1919 ostettiin lisämaata Kymin Oy:ltä ja oli kauppahinta 1.759 markkaa. Tätä kauppakirjaa allekirjoittamaan oli valittu eläinlääkäri Erik Bask ja isännöitsijä Joonas Kylliäinen ja hänestä tulikin seuran tuki ja turva sen myöhemmissä vaiheissa. Kun vielä tämäkään alue ei ollut riittävän suuri, ostettiin kesäkuun 30 päivänä 1930 tehdyllä kauppakirjalla Kymin Oy:ltä Kisakenttä II:ksi ristitty maa-alue 6.497 silloisesta markasta. Huhtikuun 6 päivänä 1932 tehdyllä kauppakirjalla maanviljelijä Eerik Paroselta ja tämän vaimolta maa-alue, joka sai nimekseen Kisakenttä IV ja josta kauppahintana suoritettiin 2.052 markkaa. Toukokuun 14 päivänä 1934 ostettiin vielä lisää kaksi maakappaletta, nimittäin Kisakenttä III maanviljelijä Kustaa Anton Laineelta ja tämän vaimolta Amandalta 6.432 markan hinnasta sekä Kisakenttä V niminen alue talollinen Anton Seppälältä ja tämän vaimolta Marialta 7.920 markalla. Näin oli ostettu yhteensä noin 8 hehtaarin suuruinen alue, jonka ostoarvo oli yhteensä 26.901 silloista markkaa. Tämä ravirata, niin kuin jo alussa tuli mainituksi, sijaitsi silloisesta Kouvolan kauppalasta noin puolentoista kilometrin päässä tiettömän taipaleen takana. Tiehän raviradalle kyllä oli, mutta niin kapea kinttupolku, että hevonen kärreineen ja ajaja hädin tuskin pääsivät sitä kulkemaan. Todettakoon tässä, että ennen vuoden 1930 maakauppaa käytiin Valkealan Hevosystäväinseuran ja Kouvolan kauppalan välillä neuvotteluja yhteisen kilpa-ajoradan rakentamiseksi lähemmäksi Kouvolaa ja osaksi Kouvolan alueelle, mutta jostain syystä nämä neuvottelut eivät tuottaneet tulosta, vaan seura päätti pitää radan kokonaisuudessaan omassa omistuksessa ja näin rata jäi entiselle paikalleen. Vuonna 1920, jolloin Kymin Oy erotti maat Valkealan kunnasta, sai kunta yhtiöltä 200.000 silloista markkaa manttaalimaksuina, jonka summan kunta kokonaisuudessaan päätti käyttää maantien rakentamiseen 11

Kuva 5 Valkealan Hevosystäväinseuran toiminta on historiansa ajan ollut aktiivisen talkootyön tukemaa. Kuva 50-luvulta, missä siivoustalkoisiin ovat osallistuneet niin nuoret kuin vanhemmatkin. Kuva 6 Matti Takasen ori Valokas on ainoa seuran jäsenen omistama ravikuningas. Lähde: Hevosurheilun arkisto. 12

Kouvolasta Valkealan kirkolle ja Harjun asemalle. Monien sitkeiden neuvotteluiden jälkeen kunnan ja valtion välillä suostui valtio loppujen lopuksi ottamaan tien rakentamisen suorittaakseen ja kunta maksoi tien teosta kertakaikkisena korvauksena 275.000 markkaa. Maantie valmistui vuonna 1925 ja näin osaltaan oli luotu pohja raviratamme toiminnan kehittymiselle. Ravirata oli päässyt valtaväylän (nykyinen Ravikatu) varteen ja sen myötä seuran toimintamahdollisuudet paranivat huomattavasti. Sen aikaista rataa pidettiin hyvänä ja tunnettiin se jo kautta koko maan hevosmiesten piireissä. Virheitä siinä toki oli, mutta hyvässä hoidossa ollen sen pinta kesti kaiken arvostelun. RAKENNUSTOIMINNASTA Toiminnan alkuvuosina rata-alueella ei käytännössä ollut kiinteitä rakennuksia lainkaan. Kun kilpailutoiminta hiljalleen pääsi vauhtiin päätettiin 1915 rakentaa radan keskialueelle paviljonki kilpaajotuomareita ja ajanottajia varten sekä aita rata-alueen ympärille. Tarvittavien rakennustarvikkeiden hankkimiseksi pidettiin v 1914 talkoot. Seuran rahatilanne oli erittäin kireä ja niinpä 1914 järjestettiin myös arpajaiset, joissa pääpalkinnoksi ostettiin 600 markan hevonen. Lieneekö tämä ollut eräänlainen alkusysäys myöhemmin eri puolilla maata pidetyille varsa-arpajaisille? Rakennuksen tarkastus- ja vastaanottotilaisuus pidettiin huhtikuun 24 päivänä 1916. Syyskuussa 1924 pidetyssä kokouksessa päätettiin rakentaa alueen vahtimestarille asuntorakennus. Siihen ostettiin Kouvolankylästä kauppias Otto V Salmisen omistama valmis rakennus 7.000 markan hinnasta ja siirrettiin radalle. Silloin oli käteisvaroista niin huutava puute, että tätä summaa ei pystytty hänelle suorittamaan, vaan annettiin siitä velkakirja. Samana vuonna päätettiin vanhaa paviljonkia korjata ja hankkia siihen uutta kalustoa. Neljä vuotta myöhemmin korjaustoimintaa jatkettiin uusimalla paviljongin ovet ja ikkunat. Keskikentälle hankittiin hevosten kiinnipitopuomit ja siellä jo olevaan kaivoon saatiin renkaat, sekä hankittiin kaksi juottoämpäriä. Yleisömäärän hiljaa lisääntyessä rakennettiin lipunmyyjiä varten kaksi lipunmyyntikoppia. Vuonna 1933 alueelle rakennettiin varastorakennus, johon saatiin säilöön ratsastussekä ravikilpailuissa tarvittava kalusto. 13

Kuva 7 Tri Bertil Palmberg Voikoskelta, nuori ori Ihme, joka oli ajokauden 6:s. Kuva 30-luvulta. Kuva 8 Vuonna 1946 seura vuokrasi mv. Viljo Kolkalta Sippolasta siitoskäyttöön ori Kajastuksen. 14

Seuran johtokunnassa oli useaan otteeseen otettu keskustelun aiheeksi uuden paviljongin rakentaminen, mutta asia haudattiin kerta toisensa jälkeen ja suurimpana syynä näyttäisi olevan silloinkin varojen puute. Selvää kuitenkin oli, että keskikentällä oleva paviljonki ei montaakaan vuotta pystyisi tyydyttämään sille asetettuja vaatimuksia. Kauppias Matti Takasen aloitteesta ryhdyttiin vuonna 1945 vakavasti harkitsemaan uuden ravintola-paviljonkirakennuksen rakennuttamista ja päätökseksi tulikin, että talo rakennetaan ja annettiin sen suunnittelu rakennusmestari Viljo Koivistolle. Tarkoitus oli ensin tehdä siitä näyttelyhevosten punnituspaikka ja vaatimaton ravintola, mutta kun havaittiin, että sitä voitaisiin käyttää tuottavampaankin tarkoitukseen, päädyttiin siihen, että rakennetaan ravintolarakennus palvelemaan ravikilpailujen ja eläinmyyntipäivien yleisöä sekä huvittelunhaluista nuorisoa. Huhtikuun 13 päivänä 1947 hyväksyttiin rakennusmestari Koiviston laatimat piirustukset ja ryhdyttiin heti rakennuspuuhiin. Kun sodanjälkeisenä aikana kaikki tarvikkeet olivat säännöstelyn alla, oli hyvin vaikea saada kokoon tarvittavia tavaroita. Valittiin talkootoimikunta, talkoopäällikkönä Olavi Loikala ja jäseninä N Askola, K Nokkala, R Paronen, A Arokivi, A Mäkelä, U Kari ja sihteeri hankkiman puutavaraa. Talkoilla saatiin kokoon yli 200 tukkia Valkealan, Elimäen, Sippolan ja Kuusankosken raviurheilua harrastavilta maanomistajilta. Kun lisäksi oli ostettu joukko uppotukkeja ja sahatavaraa, päästiinkin rakentamisen alkuun. Kun ostolupia ei kiivaan sodanjälkeisen rakentamisen takia myönnetty seuran tarpeisiin, niinpä esim. kattotiilet vaihdettiin hevoseen ja naulojen ostoluvat hankittiin seuran jäsenten nimissä. Rakennuksen urakointi annettiin kirvesmiehille T Lonka ja E Ritari 430.000 markan urakkasummasta. Ravintolarakennus valmistui kesällä 1948 ja sen tupaantuliaisia vietettiin heinäkuussa. Pankinjohtaja Väinö Poran ehdotuksesta talolle tuli nimeksi Ravitalo. Tämä talo hyödyttikin seuran toimintaa ja varsinkin tanssiaisten pito tuotti taloudellista hyötyä monen vuosikymmenen ajan. Kun koitti vuosi 1950 ja seuralle vihdoinkin tuli mahdollisuudet järjestää Kouvolassa kuninkuusravit, oli jälleen ryhdyttävä radan perusteellisiin korjaustöihin. Perusteellisesta korjauksesta tehtiin sopimus Pellonraivaus Oy:n kanssa, joka ryhtyi työhön kireimmällä pakkastalvella 1951. Rata 15

Kuva 9 Keskikenttä oli pitkään niin hevosten, kun yleisönkin käytössä ravien aikana. Taustalla silloinen valvonta- ja totalisaattorirakennus. Kuva 10 Taustalla näkyvä Ravitalo oli yli kolme vuosikymmentä kouvolalaisen raviyleisön ahkerassa käytössä. Ravien lisäksi se oli muutenkin paikkakunnan suosittu kokoontumis- ja tanssipaikka. 16

valmistui monien rettelöiden ja oikeudenkäynnin jälkeen joltiseenkin kuntoon ja sellaiseen kuntoon, että se oli otettava vastaan vuonna 1952 keväällä, siis samana vuonna kun kuninkuusravit oli määrä syksyllä järjestää. Rata oli levitetty etusuoralla 18 metrin ja takasuoralla 15 metrin levyiseksi ja sen piti tyydyttää suurimmatkin vaatimukset. Mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Rataa lähemmin tarkastettaessa huomattiin siinä yhä suuria epäkohtia, jotka oli kiireesti korjattava, jos mielittiin sillä syksyllä ajaa kuninkuusravit. Kun eräissä piireissä oli herännyt epäily, pystyykö seura selviytymään syksyllä kuninkuusraveista, kutsuttiin Suomen Ravirenkaan kunniapuheenjohtaja Fritz Buttenhoff ja toiminnanjohtaja Mikko Pitkänen sekä eräitä muita ravimiehiä arvostelemaan rata. Vieraitten mielipiteenä oli, että kuninkuusajot voidaan radalla suorittaa, kunhan eräitä parannuksia radalla vielä tehtäisiin. Kun sitten syksyllä 1951, seuran saatua Suomen Ravirenkaan syyskokoukselta oikeuden järjestää vuoden 1952 kuninkuusravit, ryhdyttiin jälleen kuumeisella kiireellä suunnittelemaan uuden totalisaattorirakennuksen ja paviljongin rakentamista. Näihin laati piirustukset rakennusmestari Uuno Immonen ja urakoitsijana toimi jälleen kirvesmies T Lonka. Nämä rakennukset valmistuivat hyvissä ajoin ennen kuninkuusraveja. Totalisaattoripelin lisääntyessä jouduttiin sen tarpeisiin rakentamaan lisää tilaa ja niinpä vuonna 1958 rakennettiin keskikentälle totalisaattori- ja kioskirakennus, joka toimi siellä kaksikymmentä vuotta. Tämä pyöreä totokioski annettiin purettavaksi vuonna 1978. Yleisömäärän lisääntyessä raviradoilla alkoi seuran johtokunnassa 1960 luvun lopulla kypsyä ajatus uuden nykyaikaisen katsomorakennuksen saamiseksi Kouvolaan. Alustava suunnitelma päätettiin pyytää Valkealan kunnaninsinööri Aarre Laiholta 8.10.1969. Tavoitteena oli istumakatsomo 1000 hengelle ja ravintolatilaa 200 hengelle sekä tarpeellinen määrä totalisaattorimyyntipisteitä sekä tarvittavat huoltotilat. Alustavien suunnitelmien pohjalta ja ennen päätöksentekoa johtokunta teki 14.9.1969 tutustumismatkan Forssan ja Porin raviradoille, joissa vastaavanlaiset katsomot olivat jo käytössä. Vertailtiin näiden katsomoiden hyviä ja huonoja puolia päätöksenteon pohjaksi. Aarre Laihon suunnitelma uudesta katsomorakennuksesta hyväksyttiin ja tarjouskilpailun perusteella rakennusurakka annettiin Rakennus- ja louhintatyö E Lunkka ja M Eloranta nimiselle rakennusliikkeelle 292.000 17

Kuva 11 Kouvolan ensimmäisten kuninkuusravien yleisöä oli paljon myös sisäkentän puolella. Kuva 12 Vuoden 1952 kuninkuusraveihin saatiin radalle uusi paviljonki ja totalisaattorirakennus. 18

markan hinnasta ja rakennuksen valmistumisaika oli 30.9.1971. Rakennukseen tuli lämmin totohalli, istumakatsomo sekä tuomaritorni, kahvila ja WC:t (Nykyisen katsomon itäosa.) LVI-töistä vastasi Suomen Vesi- ja Lämpö Oy ja sähköurakan sai Jaalan Sähköpojat Oy. Myöhemmin rakentajalle myönnettiin yksi kuukausi lisäaikaa, joten katsomo valmistui lokakuun lopussa. Kokonaiskustannukset kaikkine lisäkuluineen olivat yli 550.000 markkaa. Lisärahoituksen saamiseksi johtokunta päätti pitää tukki- ja rahankeräystalkoot, jotka onnistuivat kohtuullisen hyvin. Mainittakoon, että Matti Takanen lahjoitti seuralle omana osuutenaan hevosen. Hevosmiesten vaatimukset paremmasta kilpa-ajoradasta saivat aikaan sen, että johtokunta päätti aloittaa kaviouran perusparannustyön vuoden 1974 aikana, samoin kuin radalle ratavalojen rakentamisen. Kaviouran perusparannus, jonka toteutti Kuusaan Maansiirto Oy 192.000 markan summasta, saatiin valmiiksi seuraavana vuonna, jolloin etusuoran leveydeksi tuli 20 metriä, takasuoran 18 metriä ja kaarteissa rata oli 16 metriä leveä. Parempi rata ja valaistus mahdollistivat yhä suuremmassa määrin iltaravien ajamisen, vuosittaisten kilpailupäivien samaan aikaan lisääntyessä tuntuvasti. Vuonna 1975 tehtiin jälleen maakauppa Kymin Oy:n kanssa, jolloin seura osti yhtiöltä 8,34 hehtaaria maata 400.000 markan kauppahinnalla. Raviurheilun jatkaessa voimakasta kasvuaan alkoi esiintyä yhä suurempaa tarvetta saada varikkoalueelle kiinteä rakennus hevosten sisäänkirjoitusten hoitamiseksi sekä varikkohenkilöstön ja ohjastajien huoltotilojen rakentamiseksi, v. 1974 tehdyn vaatimattoman toimiston tilalle. Rakennuksen suunnitelmiin lisättiin vierastalli- ja valjastuskatosten saaminen samaan tilaan sekä tarpeelliset tilat eläinlääkärin vastaanottoa varten. Näin siitä saatiin varsin käyttökelpoinen kokonaisuus, joka täytti sen ajan vaatimukset. Rakennuksen rakensi Velj. Eloranta Oy ja se valmistui vuoden 1978 lopussa. Tähän varikon huoltorakennukseen tuli 40 hengen kahvio, ajajien pesutilat, kilpailutoimisto, klinikka, 2 pesukarsinaa, 8 vierastallia, 38 valjastuskatosta sekä doping-karsina. Rakennus on edelleen sellaisenaan käytössä. Eläinlääkärille varatuissa tiloissa eläinlääkäri Jussi Ala-Huikku aloitti vastaanoton 15.2.1979. Klinikka on osoittautunut tarpeelliseksi ja saanut hyvän suosion niin omassa maakunnassa kuin laajemminkin. 4.10.1981 kävi kuitenkin niin, että huolimattoman tulenkäsittelyn seurauksena valjastuskatokset ja osa vierastalleista tuhoutui tulipalossa. Kymenlaakson Rakennus Oy suoritti tuhoutuneen osan uudelleen rakentamisen vielä 19

Kuva 13 Tamma Lilli/ M Olenius Kiskosta voitti ravikuningattaren tittelin Kouvolassa 1952. Kuva 14 Ori Amor/ B Hakalax Kokkolasta ravikuninkaan seppele kaulassa 1952 Kouvolassa. 20

saman vuoden loppuun mennessä vakuutusyhtiön korvatessa syntyneen vahingon. Ei kulunut montaakaan vuotta, kun todettiin vasta rakennettu katsomo liian pieneksi ja monelta osin soveltumattomaksi laatutietoisen raviyleisön palvelemiseksi. Samalla seuran toiminta on koko ajan laajentunut ja nykyaikainen toimistotila on puuttunut raviradalta. Samalla vanhan katsomonosan ikkunoita suurennettiin näkyvyyden parantamiseksi. 11.9.1978 seuran johtokunta päätti pyytää Valkealan kunnaninsinööri Aarre Laiholta suunnitelman ja piirustukset katsomorakennuksen laajentamiseksi mahdollisimman nopeasti, että voitaisiin hakea hankkeelle rakennuslupa. Piirustuksien tekoa jouduttiin jopa kiirehtimäänkin vuoden vaihteen jälkeen. 27.3.79 urakkatarjousten perusteella pääurakka päätettiin antaa Juhani Pousi Oy:lle 2.649.000 markan summasta. LVI-urakointi annettiin Kouvolan Asennustyö E Nupposelle 771.000 markan summasta ja Jaalan Sähköpojat velj. Toivonen vastasi sähköurakoinnista 330.000 markan hinnalla. Rakennuksen lopputarkastus pidettiin vielä saman vuoden puolella 22.12.1979, eli hanke valmistui varsin nopeasti ja vihkiäisravit pidettiin 9.3.1980, joissa vihkiäispuheen piti silloinen Suomen Hippoksen valtuuskunnan puheenjohtaja Paavo Vesterinen. Rakennus, joka joitakin muutoksia lukuun ottamatta on nykyinen raviradan päärakennus, vastaa kohtalaisen hyvin tämän päivän raviyleisön tarpeita. Ravintolakatsomo, seuran toimistotilat, talonmiehen asunto, laajentuneet totalisaattoritilat ovat ehkä tärkeimmät lisäykset entiseen verrattuna. Suunnitelmiin jouduttiin lisäämään lain vaatima väestönsuoja 20 hengelle, joka myös rakennettiin. Ravintolakatsomon ensimmäiseksi vuokraajaksi johtokunta valitsi hotelli Valkealaa silloin pitäneen Länsihotels Oy:n. Vuokra oli 15 % ravintolan myynnistä. Kun raviradalle oli näin saatu ajanmukaiset tilat, päätti johtokunta järjestää 19.4.1980 huutokaupan, jolla myytiin kunniakas ravitalo, sekä muut vanhat rakennukset purettavaksi ja poissiirrettäväksi. Paikallisen hevoskannan lisäämiseksi ja radan käytön laajentamiseksi johtokunta päätti 23.3.1982 pyytää tarjoukset valmennustallin rakentamisesta raviradalle. Suunnitelmat kuitenkin muhivat, ehkä varojen puutteesta johtuen, lähes vuoden. Kuitenkin 4.3.1983 johtokunta päätti 21

Kuva 15 Vuoden 1964 kuningas ori Askare ei suostunut ottamaan millään seppelettä, joten ei auttanut muu kuin sovittaa se ohjastaja Viljo Keskisen kaulaan. Lähde: lehtikuva Kuva 16 Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen saapuivat seuraamaan vuoden 1964 kuninkuusraveja. Presidenttiä vastaanottamassa Kekkosen pitkäaikainen ystävä maanviljelijä Antti Kultanen Valkealasta sekä Kouvolan silloinen kaupunginjohtaja Eino Brofeldt. 22

tarjouskilpailun perusteella antaa tallin rakennusurakan Kymenlaakson Rakennus Oy:lle 795.000 markan urakkasummasta. Rakennukseen tuli kaksi 16 karsinan tallia, pesu- ja kengityspaikat sekä pieni asunto kumpaankin puoliskoon. Pian tallien käyttöönoton jälkeen molempiin talleihin asennettiin kaksi ilmastointikonetta tallien ilmanvaihdon parantamiseksi. Rakennus valmistui siten, että valmennustoiminta Kouvolan raviradan ratatalleissa voitiin aloittaa lokakuun alussa 1983. Ensimmäisiksi valmentajiksi johtokunta valitsi Esa Holopaisen Joensuusta ja Tapio Kalajan Kärkölästä. Jätteiden suojakatos valmennustallien taakse rakennettiin Kymenlaakson Rakennus Oy:n toimesta 1987. Samoihin aikoihin tehtiin muutama valjastuskatos lisää, samoin kuin grillikatos varikkoalueella. Jo useampaan kertaan oli seuran johtokunnassa pohdittu itse raviradan perusteellista remonttia, mutta aina se oli tyssännyt varojen puutteeseen. Kouvolan saatua 1990 kuninkuusravit järjestääkseen, oli rataremontti auttamatta edessä. Hanke edellytti monia neuvotteluja Kouvolan kaupungin kanssa takasuoran takana olevan kaupungin alueen saamisesta maanvaihdoin seuran käyttöön sekä yhden yksityisen kiinteistön lunastamista ostamalla. Kaupungin kanssa saatiin aikaan esisopimus maa-alueiden vaihdosta, sekä kahden kaupungin omistuksessa olleen omakotitalon lunastamisesta kaavamuutosta varten 10.1.1989. Näillä toimenpiteillä mahdollistettiin takasuoran siirtäminen mittansa verran kauemmaksi ja näin kaarteita saatiin loivemmaksi. Kaviouran suunnittelutyö tilattiin Maatekno Aarne Ruoppa Ky:ltä 14.2.1989 ja näin päästiin tekemään tarjouspyynnöt työn suorittamisesta. Edullisimman tarjouksen jätti Kuusaan Maansiirto Ky, jonka kanssa tehtiin sopimus 29.6.1989 ja remontin hinnaksi tuli 1.400.000 markkaa. Radan muoto muuttui oleellisesti ja esikallistetut kaarteet saivat ohjastajien osalta kiitosta, vaikkakin ne jäivät edelleen tiukoiksi uusiin ratoihin verrattuna. Piha-alueen asfaltointia parannettiin samana kesänä ja sen suoritti Lemminkäinen Oy. Kouvolassa 1993 pidetyn maatalousnäyttelyn tarpeisiin ja ravikilpailuissa tarvittavien valjastuspaikkojen lisäämiseksi rakennettiin varikkoalueelle 25 paikkainen uusi valjastuskatos, jonka päähän tuli myös erillinen kengityspaikka. Tämän juhlavuoden rakennushankkeena on ollut uuden vierastallin rakentaminen, joka suurelta osin on tehty seuran jäsenten talkootyönä ja 23

Kuva 17 Viljo Horpun omistama ja Sauli Horpun ajama tamma Pimaus osallistui viisi kertaa kuningatarkilpailuun ja voitti lisäksi monia muita suurkilpailuja uransa aikana. Kuva 18 Kymenlaakson joukkue maakuntien haasteravien voittajana Kuopiossa 1957. Vas o Ihme-Toti/Reino Vertanen, o Aaroni/ Risto Paronen, o Vireys/ Lassi Parkkinen ja t Maineri/ Seppo Anttila esittäytyivät kotiradan yleisölle voitokkaan matkan jälkeen. 24

sen tarkoitus on palvella oman alueen sekä vierailevien hevosten lepoja yöpymistallina. Samassa yhteydessä saatiin varikkoaluetta laajennetuksi ja turvallisuutta parannetuksi. Valkealan Hevosystäväinseura ry:n omistama maa-alue (17 ha) keskellä asutusta on pinta-alaltaan riittävä, mutta alueen muoto ja ympärillä oleva asutus rajoittavat järkevää käyttöä, joten näissä käytännön kannalta vaikeissa oloissa on tultava toimeen lähitulevaisuudessakin. Toisaalta radan sijainti asutuksen tuntumassa, on nykyaikana hyvää lajin markkinointia kaupunkilaisille. KILPAILUTOIMINTA Seuran ensimmäisten vuosien kilpailutoimintaa harjoitettiin talvisin Kuusaanlammen ja Kymijoen jäällä. Näistä jääraveista ei ole arkistosta löytynyt tietoja eikä tuloksia. Ensimmäinen ravikilpailuja koskeva uutinen on luettavissa Suomen Hevosystävä nimisestä sanomalehdestä 15.7.1910. Lehti uutisoi, että Valkealan Hevosystäväinseura toimeenpani ravikilpailut 30.6.1910 uudella kesäradallaan Kouvolassa. Lienee paikallaan tuon lehtikirjoituksen mukaisesti toistaa lehden juttu kokonaisuudessaan, sillä tästä voidaan katsoa toiminnan omalla raviradalla ravikilpailujen osalta alkaneen. Suomen Hevosystävä-lehti kirjoitti kilpailuista näin: Kilpailut tapahtuivat viidessä sarjassa. Ensimmäisessä kilpaili 3-vuotiset hevoset, toisessa 4-vuotiset hevoset, kummatkin 1 km matkalla. Kolmannessa hevoset, joitten ennätys ei ole parempi kuin 2 min 1 km matkalla, neljännessä hevoset, joitten ennätys ei ole parempi kuin 1 min 50 sek 1 km matkalla ja viidennessä hevoset, joitten ennätys on parempi kuin 1 min 50 sek 1 km matkalla ja nämä kolme sarjaa kilpailivat 2 km matkalla. Palkituiksi tulivat Ensimmäisessä sarjassa: 1 palk. J Jaakkolan Iitistä ori Ruuto, aika 2 min, 2 palk. E Karin Valkealasta ori Erkki-Osamies, aika 2 min 11,5 sek, 3 palk. T Lassilan Valkealasta Vili, aika 2 min 15 sek. Toisessa sarjassa: 1 palk. J Karhun Mäntykorvesta tamma Virma, aika 1 min 58,5 sek, 2 palk. T Lantton Valkealasta tamma Virkku, aika 1 min 59 sek, 3 palk. Hj Forstadiuksen Iitistä tamma Reima, aika 2 min 10 sek. 25

Kuva 19 Lasikatsomo valmistui 1972, tilaa 1500 katsojalle, istumapaikkoja katsomossa 553 vieraalle. Lähde: Hevosurheilun arkisto. Kuva 20 Ori Vieteri/ Kaarlo Partanen voitti ensimmäisen kuninkuutensa Kouvolassa vuonna 1973. Vierellä kuningatar, tamma Ilori rattailla Risto Lanki. Ilorin omisti Pentti Lanki Pyhtäältä. 26

Kolmannessa sarjassa: 1 palk. T Lantton Valkealasta tamma Virkku, aika? 2 palk. T Vesasen Valkealasta tamma Liuha, aika? 3 palk. J Peltosen Iitistä ori Vili, aika 4 min 10 sek. Neljännessä sarjassa: 1 palk. G Forstenin Sippolasta tamma Myrkky, aika 3 min 44 sek, 2 palk. T Sahasen Valkealasta tamma Virma, aika 3 min 47,5 sek, 3 palk. Insinööri Palmbergin Tirvasta ori Vilpas, aika 3 min 50,5 sek. Viidennessä sarjassa: 1 palk. F Sanvolan Mäntyharjulta ori Eolin-Aate, aika 3 min 26,5 sek, 2 palk. E Parosen Valkealasta ori Poku, aika 3 min 30 sek, 3 palk. J Karjakkin Haminasta tamma Liekko, aika 3 min 33,5 sek. Hevosia oli kilpailemassa kaikkiaan 40 ja olivat ne ylipäänsä hyvin hoidettuja ja saavutetut tuloksetkin hyvänpuoleisia, kun ottaa huomioon, että rata on aivan uusi ja ensi kertaa kilpailtavana. Ennen palkintojen jakoa piti tilanomistaja A Klockars Viipurista puheen hevosmiehille. Palkintotuomareina toimivat herra A Klockars, vapaaherra R Wrede, agronomi G Forsten, sahanomistaja Yrjönen, kauppias J Leino ja kauppias J Korpelainen. Näin siis lehti kirjoitti seuran ensimmäisistä omalla radalla pidetyistä ravikilpailuista. Seuraavien vuosien aikana raviradalla järjestettiin mahdollisuuksien mukaan 3-4 ravikilpailua, joista ainakin juhannusravit oli pyritty pitämään kaksipäiväisinä. Toinen perinteikäs ravipäivä monien vuosien ajan oli loppiainen. Näin jatkettiin ravikilpailujen järjestämistä vuosittain poikkeuksena sotavuodet, jolloin suuri osa niin miehistä kuin hevosistakin oli komennettu maamme puolustamiseen. Kilpailutoimintaa pyrittiin kuitenkin ylläpitämään sotavuosienkin aikana supistetummassa muodossa. Ensimmäisten vuosien taloudelliset tulokset ravikilpailuista olivat hyvin vähäiset, useimmiten olemattomat, jopa tappiollisetkin. On muistettava, että ratamme sijaitsi silloin syrjäisellä paikalla, kaukana asutuskeskuksista ja kaukana maantiestä, joten yleisöä kilpailuja seuraamaan oli vaikea saada. Kun seuran taloudellinen asema näinä vuosina oli hyvin heikko, yritettiin kilpailujen taloudellista tasapainoa pitää yllä sillä tavalla, että 27