Helsingin seudun Migreeniyhdistys ry Jäsenlehti 2/96
Puheenjohtajan palsta Periksi ei anneta! Migreeniyhdistys on perustettu voimien keräämiseksi yhteen, jotta voimme kokemuksillamme auttaa, tukea ja ymmärtää kohtalotovereitamme. Helen Kellerin mukaan, vaikka maailma on täynnä kärsimystä, on se myös täynnä kestämistä ja selviytymistä. Migreeni-ihminen jos kuka, tietää kärsimyksen määrän, kukin omalta kohdaltaan. Toisaalta taas, niin kauan kun on elämää on myös toivoa. Ja sitä toivoa migreeninkin hoitoon on nyt olemassa. Syy migreeniin on nyt löytynyt ja markkinoille on saatu ensimmäiset täsmälääkkeet. Lääkkeiden ansiosta jo monet ovat voineet viettää pitempiä jaksoja ilman oireita ja päänsärkyä. Jo pelkkä tietoisuus kohtauslääkkeiden olemassaolosta on suuri helpotus monelle myös sikäli, että enää ei tarvitse jännittää migreenikipua. Jännityshän on yksi vahva tekijä kaikissa päänsärkymuodoissa. Nauttikaamme siis jokaisesta migreenittömästä hetkestä ja olkoon yhteinen päätöksemme, että periksi ei anneta. Anneli Wendelius 2
Sisältö Puheenjohtajan palsta... 2 Hallitus kaudella 1996-97... 4 Suomen Mysteeriyhdistys... 5 Asiantuntija vastaa... 7 Migreeni ihmiskunnan vitsaus... 9 Lasten migreeni... 14 Jäsenilta maaliskuussa 1997... 14 Minkälaista on elää Horton-neurologian kanssa... 15 Hortonin päänsärky... 16 Migreeni läheisen näkökulmasta... 17 Etsintäkuulutus... 18 Uudet lääkkeet esillä neurologikongressissa... 19 HUOM! Yhdistyksemme puhelinnumero on vaihtunut. Helsingin seudun Migreeniyhdistyksen puhelimeen pääsääntöisesti vastaa puheenjohtajamme Anneli Wendelius. Hän on varmimmin tavattavissa maanantaista torstaihin klo 10-15. (09) 586 3848 Soita, jos siltä tuntuu! Onko Sinulla ideoita tai ehdotuksia yhdistyksellemme tai jäsenlehteemme? Tarina kerrottavana tai vaikkapa piirros julkaistavaksi? Ehkäpä kysymys asiantuntijallemme? Kirjoita sihteerille: Leena Kanerva Mannerheimintie 13 A 1, 00100 Helsinki Fax (09) 491 557 Kannen valokuva: Jarmo Siekkinen 3
Hallitus kaudella 1996-97 Anneli Wendelius puheenjohtaja Monica Gylfe varapuheenjohtaja Leena Kanerva sihteeri Anja Rissanen rahastonhoitaja Hilppa Apajalahti Esteri Patteri Riitta Komppa Hilja Ruotsalainen 4
Hilppa Apajalahti Entisen yhdistyksen puheenjohtaja Suomen Mysteeriyhdistys Ensimmäinen yhdistys perustettiin 1974 Olin saanut 70-luvulla kuulla Lontoon Migreeniyhdistyksestä, ainoasta koko Euroopassa, kuten myöhemmin ilmeni. Toinen vastaava yhdistys toimi siihen aikaan Kanadassa. Kun päätäni oli särkenyt usein pienestä pitäen, kirjoitin Ilta-Sanomiin vetoomuksenyhdistyksen perustamisesta Suomeenkin. Sitä ei tietenkään julkaistu. Sain kuitenkin kuulla eräältä toimittajalta, että Oulun Yliopistollisen Keskussairaalan neurologian professori Eero Hokkanen kokoaa henkilöitä pohdiskelemaan mainitun potilasyhdistyksen perustamisesta ja näin pääsin mukaan heti alkuvaiheessa. Professori Hokkanen oli vuonna 1969 perustetun Lääkäreiden Skandinaavisen Migreeniseuran Suomen osaston puheenjohtaja. Hänen kuningasajatuksensa toteutui, kun Suomen Migreeniyhdistys perustettiin 12.3.1974. Herätimme mediassa valtavaa kiinnostusta. Sanoma- ja aikakauslehdet kirjoittivat suurin otsikoin. Näin tämä iänikuinen vitsien aihe ja luulosairaus virallistettiin ja hyväksyttiin kolmenkymmenen muun potilasyhdistyksen joukkoon. Ilta- Sanomat uhrasi asiallemme suuren tilan. Siihen sisältyi tekstin ohessa piirros soikion mallisesta pääkopasta, jonka sisällä seisoi mies moukari kädessä. Saimme myös palstatilaa lääketieteellisissä julkaisuissa. Migreeni, tämä kansansairaus oli suurelle yleisölle mysteeri jo sananakin. Alkoi valistus ja oikean tiedon levitys Jo kahden kuukauden kuluttua ilmestyi ensimmäinen lehtemme Migreenitiedote. Olin antanut luvan mainita nimeni ja puhelinnumeroni käytettäväksi tarpeellisina yhteystietoina. Kohdallani alkoikin sitten lasteni kielikuvaa käyttääkseni kaikkien aikojen rumba. Puheluita saapui sadoittain ja kirjeitä putoili päivittäin pelkällä Helsinki-osoitteella tai yksinomaan yhdistyksen nimellä varustettuna. Levitimme Migreenitiedotetta jäsenistön lisäksi terveyskeskuksiin, lääkäriasemille ja sairaaloihin. Professori Hokkanen auttoi meitä kaikessa. Hän toi uutta tietoa alan kongressista ja symposiumeista. Johtokuntamme asiantuntijajäsenenä hän jaksoi säännöllisesti saapua kokouksiimme Oulusta käsin. Aloin saada mitä erilaisimpia neuvoja ja ohjeita migreenin parantamiseksi. Niitä toivottiin käsiteltävän kokouksissamme. Henkilökohtaisesti sain kehoituksen vaihtaa sängyn paikkaa, koska sen kohdalla oli suuri vesisuoni. Myös miehen vaihtamista suositeltiin. Sain osaksi myös henkilökohtaista kritiikkiä: Olet väärä henkilö viemään tämmöistä puheenjohtajan paikkaa. Siellä täytyy olla terve, joka osaa antaa oikeita ohjeita. Siihen hommaan tarvitaan pappi, joka paimensauvalla ajaa saatanat pois ihmisistä. Minua kutsuttiin esitelmöimään toiminnastamme mm. sairaanhoito-oppilaille. Sen seurauksena moni teki tarpeellisia opinnäytteitä migreenistä ja muista päänsäryn muodoista, joita niitäkin käsittelimme yhdistyksemme kokouksissa. Migreenitietoutta alkoi mukavasti levitä käyttämiemme kanavien välityksellä. Pyrkimyksenämme oli lähes toimintamme alusta saakka perustaa paikallisyhdistyksiä maamme eri puolille. Neuvottelimme asiasta suurempien kaupunkien kanssa. Esittelimme tavoitteitamme. Olisi perustettava katkaisuasemaverkosto ja koulutettava tarpeellista henkilökuntaa jne. Helsingissä pidimme neuvoa HYKS:in, Kivelän ja Mehiläisen kanssa. Professori Hokkanen antoi edelleen välttämätöntä asiantuntijan apua. Tuloksia alkoi jo näkyä. Mehiläisen poliklinikan ja yhdistyksemme yhteistoiminnan tuloksena Mehiläisen sairaalassa aloitti syyskuussa 1975 toimintansa erityinen migreeniklinikka, johon mallia oli saatu myös prinsessa Margaretin migreeniklinikasta Lontoosta. Rahoitusvaikeudet Pyrimme toimintamme alusta saakka löytämään ratkaisua työmme rahoittamiseksi. Lehtemme painatuskustannukset katoimme lääketehtaiden ilmoituksilla, mutta siitä tuli loppu, kun viranomaiset kielsivät reseptilääkkeiden mainonnan. Tilanne vaikeutui olennaisesti. Anoimme toiminta-avustusta Rahaautomaattiyhdistykseltä, pankeilta, säätiöiltä ja kaupungeilta. Ainoa avustus tuli Espoolta, mikä kii- 5
Professori Kari Suomalaisen lahja migreenipotilaille. toksena mainittakoon vielä näin vuosien jälkeen. Vetosimme myös lukuisiin liikelaitoksiin. Vetosimme myös jäsenistöön saadaksemme uusia voimia toimintaan ja sen johtoon. Myimme arpoja, joista saimme prosentit toimintamme tukemiseksi. Paljon toivoa panimme migreenikasetti-ideaamme. Meillä oli siitä jo sopimus ja valmis käsikirjoitus, mutta juuri silloin kasettikustantamo lopetti toimintansa. Toisaalta saimme useilta kansainvälisesti tunnetuilta lääkäreiltä ja tutkijoilta täysin korvauksetta arvokasta asiantuntija-apua. Kun kuitenkin tiedotuslehden painatus ja salivuokrat alkoivat olennaisesti häiritä yhdistyksen toimintaa, väsyneen johtokunnan piirissäkin oli pakko uskoa, ettei mikään yhdistys voi ajanmittaan toimia ilman jonkinlaista pysyvää perusrahoitusta. Niinpä Suomen Migreeniyhdistyksen toiminta alkoi 80-luvun alussa hiljalleen hiipua sammumispisteeseen saakka. Siitä huolimatta migreenivaivaiset ovat soitelleet minulle maan eri puolilta ja kyselleet, miten särkyjä voisi saada edes vähenemään. Nykyisin minulla on ilo ilmoittaa heille, että on syntynyt uusi yhdistys jatkamaan tuiki tarpeellista toimintaa. Jäsenistöä kehoitan Ottakaa osanne vastuusta! Tulkaa esiin ideoinenne tukemaan yhdistyksen johtoa! Etsikää uusia jäseniä ja osoittakaa muutoinkin haluanne kasvattaa yhdistyksemme elinvoimaa! 6
Asiantuntija vastaa 1. Miksi pahoinvointilääke pitäisi ottaa särkylääkkeen kanssa vaikkei pahoinvointia olisikaan? Pahoinvointilääkkeen (metoklopramidi, Metopram, Primperan ) parantaa migreenilääkkeiden imeytymistä suolesta kohtauksen aikana ja siten nopeuttaa ja tehostaa niiden vaikutusta. 2. Voiko Imigrania käyttää ennen ja/tai jälkeen anestesiaa tai epiduraalipuudutusta? Imigrania voi käyttää ennen ja/tai jälkeen anestesiaa. Asiaa on myös tutkittu ja Imigran tehoaa myös tuolloin hyvin. Epiduraalipuudutus ei myöskään ole esteenä Imigranin käytölle. 3. Mitä migreenikohtauksen aikana aivoissa tapahtuu? Migreenikohtauksen aikana aivoissa tapahtuu runsaasti muutoksia hermosolujen välittäjäainetoiminnassa, verisuonten toiminnassa ja hermosolujen toiminnassa. Kohtaus alkaa aivorungosta (palelu, haukottelu, väsymys, ärtyisyys, makean himo, turvotus jne.), jatkuu aivokuoren solutoiminnan vaimenemisella (aura-oireet), ja kehittyy edelleen verisuonten laajeneminen, kipusäätelyjärjestelmän toimintahäiriö, ja särky sekä pahoinvointivaihe. Lopuksi virtsantulo lisääntyy ja aivotoiminta tasoittuu. Dosentti, neurologian erikoislääkäri Markus Färkkilä HYKS 4. Minkä tyyppisistä ennalta ehkäisevistä lääkkeistä on apua migreeniin? Parhaat estolääkkeet ovat beetasalpaajia, joskus myös amitriptyliinistä on apua. Viime aikoina on tutkittu myös epilepsialääkkeen, natriumvalproaatin, tehoa migreenin estossa. 5. Miksi potilas usein aamulla herää jo niin vaikeaan migreeniin ettei lääkitys enää auta? Jos kohtaus alkaa yöllä unen aikana, eivät vanhat migreenilääkkeet kuten tulehduskipulääkkeet, enää ehdi vaikuttaa. Sumatriptaani on ainoa, jolla on osoitettu tehoa myös myöhemmässä särkyvaiheessa, ja se voi vielä tässä tilanteessa auttaa. 6. Onko epilepsialla ja migreenillä jotain yhteistä? Epilepsia ja migreeni ovat tietyn tyyppisiä aivojen kohtauksellisia tiloja. Samoin kuin epileptikoilla on kouristuskynnys aivoissaan, on migreenipotilailla migreenikynnys aivoissaan, ja tämän kynnyksen alentuminen aiheuttaa migreenikohtauksen. Eli epilepsia ja migreeni ovat aivojen sukulaissairauksia. 7. Jos päänsärky kestää useita viikkoja, onko kysymys enää migreenistä? Migreeni puhtaana, yksin esiintyessään, kestää määritelmän mukaan enintään 72 tuntia, eli 3 vrk. Tätä pitemmissä särkyjaksoissa ei ole kyse pelkästä migreenistä, vaan usein mukana on lihasjännityspäänsärkyä ja särkylääkeriippuvuuspäänsärkyä. 8. Miten usein migreeni liittyy silmiin? (Herkkyysjaksojen aikana valoarkuutta, vastenmielistä lukea jne.) Migreenikohtaukseen liittyy silmien valonarkuus, mikä on osa kohtaukseen liittyvää aistien herkistymistä. Periaatteessa kaikkiin migreenikohtauksiin liittyy jonkinasteinen aistien herkistyminen. 7
9. Migreenikohtaus iskee usein stressin jälkeen. Kannattaako stressiä pitkittää tietoisesti, jos ei ole aikaa tai sopivaa tilaisuutta kärsiä migreenikohtausta? Todennäköisesti kannattaa, jos pystyy pettämään aivojaan. Stressin laukeamiseen liittyy aivojen aineenvaihdunnan muutoksia, jotka laukaisevat migreenin, ja jos menee esim. lauantaina työhön, saattaa migreenin puhkeaminen siirtyä sunnuntaihin. (Latojan vinkki: Joskus riittää sekin, että panee vapaapäivänä kellon herättämään tarpeeksi aikaisin aamulla.) 10. Onko migreenikohtauksen uusiutumisen kannalta samantekevää, ottaako sumatriptaanivalmistetta vai ei? On samantekevää. Sumatriptaani ei uusiutumista aiheuta, vaan kohtaus vain jatkuu pitempään kuin sumatriptaani vaikuttaa. Uusi sumatriptaaniannos jälleen vie kohtauksen pois. Sumatriptaanin vaikutusaika on 6-12 tuntia, ja jos kohtaus luonnostaan on pitkäkestoisempi, se ikäänkuin jatkuu ja tulee uudelleen esiin kun sumatriptaani on poistunut elimistöstä. 11. Jos on katkaissut migreenikohtauksen ottamalla sumatriptaanivalmistetta, kannattaako kuitenkin levätä sängyssä pimeässä, jotta uusiutumisriski olisi mahdollisimman pieni? Kyllä. Aina kannattaa mennä lepoon pimeään, kun migreenikohtaus on menossa. 12. Miten migreeniä potevan pitää suhtautua vaihdevuosien hormonihoitoon? Gynekologini ei nähnyt asialle mitään estettä, vaikka poden migreeniä juuri ennen kuukautisia tai viimeistään niiden aikana (joten joku kytkentä on säryillä ja hormoneilla). Onko asiasta tehty mitään tutkimuksia maailmalla tai meillä? Mielestäni myös migreenipotilaiden kannattaa käyttää hormonihoitoja vaihdevuosien jälkeen, koska estrogeenihoidon edut ovat haittoja suuremmat. Estrogeeni estää mm. luuston kalkkikatoa sekä verisuoniston yleistä ateroskleroosia, eli verisuonten kalkkeutumista. Migreenillä ja hormoneilla on selvä kytkentä, tehtyjen tutkimusten perusteella 20 % (joka viides) sairastaa migreeniä, joka liittyy selvästi kuukautiskiertoon. Migreeni yleensä vähenee vaihdevuosien jälkeen jo luonnostaankin, mutta voi kyllä jatkua ennallaan ja jopa lisääntyä. Sellaista oikeaa estrogeenimäärää elimistössä ei tunneta, jolla migreeni pysyisi poissa. Joskus estrogeenimäärän voimakas lisääminen poistaa migreenikohtaukset, ja taas joskus estrogeenimäärän alentuminen lisää niitä. 13. Onko ruokavalion vaikutusta migreeniin tutkittu? Itselläni on sellainen kokemus, että noudattaessani Painonvartijoiden dieettiä (ei sokeria eikä juuri rasvaakaan) migreenikohtaukset olivat normaalia lievempiä. Ruokavalion vaikutusta migreeniin on tutkittu paljon. Mitään migreeniä estävää dieettiä ei ole löydetty. Ainoa kaikille migreenipotilaille yhteinen migreeniä aiheuttava ravintoaine on alkoholi. Myös säännöllisyys ruokailussa on tärkeä tekijä, jolla voi estää migreeniä puhkeamasta. 14. Onko joitain muita tauteja, jotka ovat tyypillisiä juuri migreenipotilaille? Migreeniin ei liity mitään erityistä riskiä sairastua muihin tauteihin. Mahdollisesti allergiat ja matala verenpaine saattavat olla migreeniin liittyviä ominaisuuksia. 15. Liikunnan harrastaminen tuntuu vuosien mittaan aina vaan hankalammalta, koska liikuntaponnistusta usein seuraa päänsärky (joskus migreenityyppistäkin, mutta ehkä useammin tension neck -särkyä). Mitä liikuntamuotoja voisi suositella keskiikäisille migreenipotilaille? Migreenipäänsärky saattaa puhjeta hikoiluun johtavan liikunnan jälkeen. Liikuntaa pitää joka tapauksessa jossain muodossa harrastaa. Usein liikunta on migreenipotilaalle ongelma vain tiettyinä migreeniherkkinä jaksoina, jolloin liikunta laukaisee migreenin. Sen sijaan tension neck -särky saattaa ilmestyä esim. bodaamisen, hölkkäämisen tai uimahalliuinnin jälkeen (niskan jännittyneisyyden paheneminen). Keski-ikäiselle migreenipotilaalle (jolla ei ole tension neck -särkyä), voi suositella kaikkea miellyttävältä tuntuvaa liikuntaa. 8
Yleislääkäri Leif Lindberg Aleksin Lääkäriasema Migreeni ihmiskunnan vitsaus Taustaa Migreeni lienee sairautena yhtä vanha kuin ihmiskunta. Esihistorialliselta ajalta on nimittäin löydetty kalloja, joissa on joskus jopa viisikin porattua reikää. Se, että reikien reunat ovat pyöristyneet paranemisen merkkinä, viittaa siihen, että potilaat ovat selvinneet jopa elossa tällaisista alkeellisista neurokirurgisista toimenpiteistä. Historioitsijat uskovat, että syynä tällaisiin hoitotoimenpiteisiin ovat olleet pääasiassa pahojen henkien ulosajo. Kuitenkin, kun tiedetään sen ajan ihmisten alkeelliset tiedot ihmisen fysiologiasta ja rakenteesta, on vaikea kuvitella, että mielenterveysongelmien uskotaan asuneen juuri päässä. Ovathan esimerkiksi psykoosipotilaiden oireet usein aivan muuhun viittaavia omituisine käyttäytymisineen. Sen sijaan päänsäryn voi alkeellinenkin ihminen helposti mieltää pään viaksi. Siksi on todennäköisempää, että trepanaatio, kallon poraaminen, on ollut päänsäryn hoitomuoto. Kaikki viittaa siis siihen, että migreeniä on esiintynyt jo satoja tuhansia vuosia sitten. Historioitsijat ovat muistaneet jälkipolvia myös myöhemmin tarkoilla ajan ja ihmisten kuvauksilla. Oireiden kuvauksen perusteella migreeniä ovat sairastaneet mm. Caesar, Immanuel Kant ja Sigmund Freud. Me migreenipotilaat olemme siis hyvässä seurassa. Kreikkalainen lääkäri Arestaeus on 2000 vuotta sitten antanut ensimmäisen osuvan kuvauksen tästä sairaudesta. Ja joissain tapauksissa koko pää on kipeä ja joskus kipu on oikealla ja joskus vasemmalla puolella, tai otsalla ja päälaella; ja sellaiset kohtaukset vaihtavat paikkaa samana päivänä... Tämän nimi on Heterocrania, ei millään muotoa lievä sairaus; Se tulee yllättäen ja hirvein oirein... Pahoinvointia, sappioksentelua, pyörtyilyä... pään raskautta, ahdistusta; ja elämästä tulee taakka. He pakenevat valoa; pimeä rauhoittaa taudin; eivätkä he kestä nähdä tai kuulla miellyttävääkään... Potilaat ovat lohduttomia ja toivovat kuolevansa. 9
Yleistä Tänä päivänä migreenistä tiedetään enemmän, vaikka itse oireisto tuskin on muuttunut vuosituhansien saatossa. Sen yleisyys on ympäri maailmaa jokseenkin samaa luokkaa: joka kymmenes kärsii tästä päänsäryn muodosta. Se on naisilla selvästi yleisempää, n. 15 %:n luokkaa, kun taas miehillä vastaava luku on 5 %. Migreenin yleisyyteen liittyy sen huomattava kansantaloudellinen merkitys. Kun yksi sairaspoissaolopäivä merkitsee työnantajalle vähintään 1000 mk:n palkkakulua ilman työvastinetta, voidaan Suomen 500 000:n migreenipotilaan merkitys siltä osin laskea n. 500 miljoonaksi markaksi. Jos näistä tehtäisiin 1000 mk:n seteleinä pino, nousisi se kolme metriä yli Stadionin tornin. Toisaalta näillä seteleillä voisi peittää lähes jalkapallokentän kokoisen alueen. Kun tiedetään, että menetettyjä tehottomia työpäiviä saattaa tulla keskimäärin 5-6 vuotta kohti, liikutaan jo huimissa summissa. Tämä menoerä vastaa n. 1,5 % Suomen valtion budjetista eli menetettyjä tuloja mm. verojen merkeissä 3-4 työpäivän osalta. Migreeni liittyy myös ikään. Ns. klassinen migreeni alkaa yleensä nuorella iällä, tavallinen migreeni vähän myöhemmin varhaisella keski-iällä ja eräs migreenin muoto, Hortonin tauti eli sarjoittainen päänsärky 30-40: ikävuoden paikkeilla ja joskus jopa vanhemmalla iällä. Migreeniin liittyy myös tietty perinnöllinen taipumus. Migreenisuvuissa (suvuissa, joissa migreenin yleisyys on selvästi yli alussa mainitun keskimääräisen 10 %) migreenin mahdollisuus jälkeläisellä vaihtelee 30:stä 70 %:iin. Jos kumpikaan vanhemmista ei sairasta migreeniä on mainittu todennäköisyys 30 %. Jos taas molemmat vanhemmat ovat migreenipotilaita on jälkeläisen migreeniriski n. 70 %. Migreeniin liittyy myös tietty rytmisyys. Klassisessa migreenissä ja sarjoittaisessa päänsäryssä kohtaukset tulevat keskimäärin 2-10 viikon välein, kun taas tavallisessa migreenissä ei selvää rytmisyyttä aina voida havaita. Osa migreenikohtauksista liittyy selvästi kuukautiskiertoon huippujen keskittyessä munasolun irtoamisvaiheeseen ja/ tai vuotovaiheeseen. Migreenikohtauksia laukaisevista tekijöistä Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuvattu ja potilastyössä käytännössä havaittu hyvin moninainen joukko migreenikohtauksia laukaisevia tekijöitä tai muita kohtauksiin liittyviä säännönmukaisuuksia. Kirkas tai vilkkuva valo tunnetaan vanhastaan migreeniä provosoivana tekijänä. Mielenkiintoista on, että jotkut epilepsian muodot saattavat reagoida samaan ärsykkeeseen. Melu ja erilaiset hajut, etenkin pahat sellaiset, saattavat olla kohtausten syynä. Jossain yhteyksissä on kuvattu tervan haju migreeni-ilmiön yhteydessä paitsi kohtauksen aiheuttajana myös enneoiretuntemuksena, aurana. Rajuilma voi vaikuttaa joihinkin samalla tavalla, kuten myös fyysinen rasitus. Jälkimmäinen seikka koskee erityisesti nuoria migreenipotilaita. Samoin äkilliset erilaiset tunne-elämykset voivat olla syynä kohtaukseen. Esimerkiksi raivostuminen, pelästyminen tai myönteinenkin yllättyminen ovat tavallisimpia tällaisia kokemuksia. 10
Kipu voi olla myös kohtauksen aiheuttajana. Kivun luonne kuitenkin ratkaisee. Lihas- ja ihoperäinen kipu tyypillisesti laukaisee kohtauksia, kun taas elimellinen kipu, esim. suolen seinämän jännittyminen, voi taas lopettaa kohtauksen. Ilmeisesti tästä syystä niskahartiaseudun lihasjännitysten hoito fysikaalisella hoidolla voi helpottaa migreenipotilaan kierrettä merkittävästi. Samoin erilaiset krooniset niskavammat, esim. peräänajokolarien jäljiltä, pitävät joskus migreenikierteita yllä. Tällaisten potilaiden hoitaminen voi olla varsin hankalaa. Matala verensokeri voi olla joidenkin potilaiden ongelma. Siksi ruokailutottumusten sovittaminen voi auttaa tätä potilasryhmää. He hyötyvät puhtaiden sokereiden välttämisestä j a näiden potilaiden kannattaa nauttia hiilihydraattinsa hitaasti imeytyvässä muodossa eli tärkkelysmuodossa. Näin vältytään aluksi korkeilta sokerihuipuilta veressä, joita usein seuraa nopea lasku alkutasoa alemmaksi. Samoin ruokailurytminä kannattaa toteuttaa periaatetta usein mutta vähemmän. Migreeni näyttää riippuvan myös vuorokausi- ja työrytmistä sekä unesta. Migreeni saattaa liittyä nimittäin joskus painajaisiin ja etenkin sarjoittainen päänsärky ja tavallinen migreeni tulevat usein öisin. Monille tuttu ilmiö ja merkki migreeniin liittyvästä rytmisyydestä on ns. viikonloppumigreeni, joka usein iskee stressitekijöiden lauetessa. Valitettavasti migreeniin liittyy joskus ehdollistaminen: ihminen tavallaan opettaa itsensä kohtauksiin, jotka liittyvät esim. tiettyyn aikaan, paikkaan tai toimiin. Samoin ahdistustilojen on todettu provosoivan migreeniä ja tyypillisesti potilaiden tilanne helpottuu, kun ahdistuksen syy esim. lomilla tai matkojen aikana poistuu. Erilaisten ruoka-aineiden kohtauksia aiheuttava luonne on tunnettu pitkään. Käytännön lääkärinä en ole todennut tämän ilmiön olevan kovin yleinen, mutta luettelon omaisesti ohessa löytämäni aiheuttajia sekä käytännön työstä että kirjallisuudesta: alkoholi, suklaa, juusto, sipuli, sitrushedelmät, kahvi (myös kofeiiniton), tee, kananmuna, kananmaksa, kestomakkarat, banaani, pähkinä, itämainen ruoka, jugurtti, viikuna, avokaado, hot dog (!) ja pekoni. On ilmeistä, että ainakin osassa luetelluista löytyy yhteisenä nimittäjänä säilytysaine. Tällaisina on tunnettu mm. fenyletylamiini ja natriumin glutamaatti-, nitriitti- ja nitraattisuolat. Joskus on esitetty ajatuksia migreenin liittymisestä allergiailmiöön, mutta mitkään tutkimukset eivät tue tätä käsitystä. Tämä teoria juontanee alkunsa joskus migreenikohtaukseen liittyviin nuha- ja silmäoireisiin. Mielenkiintoisempaa on, että epilepsiapotilaista joka neljännellä on migreeni. Näiden asioiden yhteyttä toisiinsa ei käsitykseni mukaan ole vielä osattu arvioida. Migreenikohtauksen synnystä on kuitenkin esitetty mielenkiintoisia teorioita, jotka voivat viitata jonkinlaiseen sukulaisuuteen epilepsian kanssa. Migreenin eri muotojen piirteistä Migreenisairaus voidaan karkeasti jaotella kolmeen ryhmään: tavalliseen ja klassiseen migreeniin sekä joukkoon harvinaisempia migreenin muotoja, joista tärkeimpänä voisi mainita sarjoittaisen päänsäryn eli Hortonin taudin. Tavallisen migreenin ominaispiirteet ovat kohtauspäänsärky, siihen liittyvä pahoinvointi sekä joukko vaihtelevia muita oireita. Päänsärky kestää yleensä vähintään 3 tuntia, mutta joissain tapauksissa se voi jatkua jopa viikkoja. Usein päivän kohtaus ei ole harvinainen. Päänsärky alkaa usein toispuoleisena, mutta muuttuu usein molemminpuoleiseksi ja päänsäryn luonne ja voimakkuus voivat vaihdella kovastikin. Yleensä tavallisen migreenin päänsärky on voimakkuudeltaan klassista migreeniä lievempää, mutta toisaalta kohtaus voi sitten kestää huomattavasti kauemmin. Kohtauksen pahoinvointi voi muuttua oksenteluksi ja se voi jopa lopettaa kohtauksen. Jotkus potilaat kertovat pahoinvointiin liittyvän lisääntynyttä syljeneritystä, närästyksen tunnetta, yökkäilyä, hikkaa tai röyhtäilyäkin. 11
Muina kohtaukseen liittyvinä oireina on kuvattu kasvojen ja silmien punakkuutta, mutta toisilla taas kohtausta kuvastaa kalpeus. Joillakin esiintyy nuhaisuuden tunnetta, joka voi ilmetä kuivana tukkoisuutena, mutta myöskin tippuvana nuhana. Ripuli voi liittyä olennaisesti kohtaukseen. Paradoksaalisesti voi joitakin potilaita varoittaa migreenikohtauksen tulosta muutaman päivän ummetusoireilu. Kohtaukseen liittyy usein väsymystä ja haukottelua. Potilaat ovat kohtauksen aikana hyvin ärtyneitä eivätkä siedä minkäänlaisia ääni-, valo-, haju- tai jopa makuärsykkeitä. Kohtauksen aikana potilaita vaivaa usein ahdistus- ja masennusoireisto ja on kuvattu jopa itsetuhoisuutta. Klassinen migreeni eroaa tavallisesta migreenistä ns. auran suhteen. Aura on enneoire, jonka muoto voi vaihdella paljon. Se kestää yleensä 20-30 minuuttia ja sen aiheuttaa toistaiseksi syntytavaltaan epäselvä toimintahäiriö keskushermostossa. Nykyään ollaan kallistumassa käsitykseen, että aura ei johdu verenkiertohäiriöstä vastoin aikaisempaa käsitystä. Sen sijaan päänsärkyoire liittyy nimenomaan aivovaltimon laajenemisessa vapautuviin kipua aiheuttaviin aineisiin. Näitä on eristetty useita kymmeniä, mutta ns. prostaglandiinit lienevät migreenissä tärkeimpiä. Aura taas syntynee tietyllä keskushermoston alueella tapahtuvan hermosolujen ärsytystilan seurauksena. Tavallisimmin aura on ns. skotooma. Näkökenttään ilmestyy tavallisimmin sahalaitainen värisevä kuvio jonka kadottua alkaa vähitellen päänsärky. Skotoomat voivat myös olla kirkkaita tai kubistisia läikkiä näkökentässä. Potilaat ovat kuvanneet mosaiikkimaisia kuvioita, turkkilaisia mattoja ja jopa väriseviä videokuvia muistuttavia näkökenttämuutoksia. Harvinaisempana ilmiönä amaurosis fugax eli täydellinen black out, saattaa pelästyttää potilaan ensimmäisenä migreenin oireena. On kuvattu myös häiriöitä, jotka voivat ilmetä puheen tai ymmärtämisen muutoksina. Harvinaisena aurana on kuvattu yleensä toisen yläraajan halvausoiretta, mutta puutumisoireita kuvataan selvästi useammin. Joillakin saattaa esiintyä huimausta tai tasapainohäiriöitä, jopa pyörtymisiä. Mielenkiintoisimpana alueena pidän ajatteluun liittyviä toimintahäiriöitä aurailmiön yhteydessä. Potilaat ovat kuvanneet takautumatunteita, äkillisiä lähimuistin katoamisia, sekavuustiloja, hahmottamisongelmia (eivät esim. tunnista sormiaan) ja ns. deja vu -tiloja. Eräs ulkomaalainen potilas saattoi nähdä kääpiöintiaanien pitävän sotatanssia ennen päänsäryn alkua. Itse olen kokenut ilmiön, jonka olen ristinyt zoomilmiöksi: katsottava kohde tulee kuin erikoisobjektiivin avulla aivan silmien eteen. Kirjallisuudessa on kuvattu myös pakko-ajatuksia, jopa maniaa. Klassisen migreenin päänsärkyvaihe on yleensä lyhyempi, 2-12 tuntia, mutta voimakkuudeltaan taas tavallista migreeniä rajumpi. Lisäksi sen yhteydessä esiintyy samanlaisia yleisoireita kuin tavallisessa migreenissäkin. Klassinen migreeni ei näytä riippuvan artikkelin alussa mainituista ärsytystekijöistä. Mielenkiintoinen klassisen migreenin muoto on sellainen, missä kohtaus jää pelkkään auraan. Ihanteellisimpana klassisen migreenin muotona voitaneen pitää sellaista, josta puuttuu myös auraoire... Migreenin hoidosta Kuten kaikissa sairauksissa, voidaan tärkeimpänä hoidon muotona pitää ennaltaehkäisyä, profylaksiaa. Valitettavasti migreeni vain tuntuu liian harvoin riippuvan artikkelin alussa mainituista lukuisista eri ärsytystekijöistä. Erilaiset stressiä laukaisevat itsehoitomuodot voivat osalle potilaista muodostua tärkeäksi ennaltaehkäisyn muodoksi. Tällaisina voidaan mainita esimerkiksi jooga, itsesuggestio ja rentoutumisharjoitteet. Nämä ovat kaikki suhteellisen helposti kenen hyvänsä opeteltavissa. Materiaalia löytyy runsaasti kirjastoista ja kirjakaupoista. Myös erilaisia kursseja järjestetään runsaasti, mm. työväenopistoissa. Fysikaalinen hoito näyttää muodostavan tärkeän osan migreenin ennaltaehkäisyä. Itselläni on kokemusta monesta vaikeasta migreenistä kärsivästä potilaasta, joiden tilannetta on merkittävästi voitu helpottaa näillä hoidoilla. Valitettavasti apu on tilapäinen. 12
Itse akupunktiohoitoa antavana lääkärinä olen havainnut myös akupunktion hyväksi migreenin ennaltaehkäisyn muodoksi. Vaste on parhaimmillaan kestänyt jopa kaksi vuotta, mutta yleensä saavutetaan 3-6 kk:n ajaksi selvä helpotus potilaan tilanteeseen. Akupunktio auttaa kokemukseni mukaan ehkä 2/3 potilaista. Akupunktio auttaa usein myös kohtauksessa. Lääkehoito on kuitenkin tärkein migreenin hoitomuoto. Se voidaan jakaa ennaltaehkäisevään ja kohtaushoitoon. Ennaltaehkäisevänä lääkityksenä käytetään mm. ns. beetasalpaajia ja kalsiumsalpaajia, joiden ensisijainen käyttöalue on sydän- ja verisuonisairauksien alueella. Ne vakauttavat kuitenkin valtimosuonten seinämää ja pyrkivät näin estämään aivovaltimon laajenemisen, joka juuri on migreenin päänsärkykomponentin taustalla. Muina ennaltaehkäisylääkkeinä on kokeiltu esim. depressiolääkkeitä ja rauhoittavia lääkkeitä. Intervallihoitomuotoisesti myös erästä ergotamiinivalmistetta, jonka käyttö on kuitenkin pitkäaikaiskäytössä kyseenalaista. Usein on kuitenkin turvauduttava kohtauslääkitykseen. Tavallisimmin turvaudutaan ns. anti-inflammatoreihin, joilla tarkoitetaan useimmille tuttuja tavallisia särkylääkkeitä. Ne ovat monelle tehokkaita, mutteivät tahdo tehota migreenin koko oirekirjoon. Samoin niiden vaikutusnopeus ei tyydytä kaikkia potilaita. Vaikutus perustuu kipua aiheuttavien aineiden (edellä mainitut prostaglandiinit) estoon. Osa potilaista käyttää edelleenkin ergotamiinivalmisteita. Niiden käyttö oli huomattavasti runsaampaa muutama vuosikymmen sitten, mutta käyttö on vähentynyt koko ajan. Aikaisemmin näiden lääkkeiden runsas käyttö saattoi johtaa vakaviin monimuotoisiin verenkiertohäiriöihin, koska vaikutus perustuu valtimoiden supistamiseen. Merkittävin edistysaskel migreenin hoidossa on tapahtunut sumatriptaanin keksimisen myötä. Kyseessä on lääke, joka vaikuttaa serotoniinin kaltaisesti vaikuttamalla mm. valtimoiden seinämissä ns. 5-HT-reseptoreissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääke valikoi vaikutuspaikkansa juuri siellä, missä apua tarvitaan. Reseptori on solun pinnalla oleva lokonen, pintarakenne, johon sopivan muotoinen molekyyli tarttuu kemiallisin sidoksin. Tämän seurauksena kyseinen valtimo palautuu normaalimittoihinsa ja kipua aiheuttavien aineiden eritys loppuu. Sumatriptaani vaikuttaa ilmeisesti myös keskushermostossa tietyissä tumakkeissa. Tämä saattaa selittää sen, että lääke vaikuttaa myös migreenin muihin edellä kuvattuihin oireisiin. Näin ollen potilaan toimintakyvyn palautuminen nopeammin on varsin yleistä. Lopuksi Migreeni on siis varsin monimuotoinen sairaus, jonka oireet viittaavat paljon monimutkaisempaan syntymekanismiin kuin aikaisemmin on uskottu. On mahdollista, että kyseessä on epilepsian tavoin aaltomaisesti keskushermostossa leviävä ärsykereaktio, joka mahdollisesti saa alkunsa aivorungossa. Riippuen siitä, mille alueelle reaktio painottuu, syntyvät erilaiset ja ällistyttävät aura-oireet, joita edellä on kuvattu. Näyttäisi siltä, että tavallisessa migreenissä aura-reaktio jäisi väliin ja reaktio hyppäisi suoraan valtimoihin, aiheuttaen siellä erillisen kipureaktion ja myös ns. autonomisen hermoston kautta muualle elimistöön. Tämä selittäisi monimutkaiset migreeniin liittyvät elimelliset oireet. Migreenin ennaltaehkäisy tuottaa usein vain osittaisen avun ja siksi hoito keskittyy pääasiassa kohtausten hoitoon. Aikaisemmilla lääkevaihtoehdoilla ei aina saavuteta riittävää hoitotehoa. Sumatriptaani on ensimmäinen merkittävä edistysaskel migreenin hoidossa ja saatavana Suomessa pistos- ja tablettihoitona. Uusia samaan ryhmään kuuluvia lääkkeitä on kehitteillä ja tutkimuksen alla, joten migreenipotilaiden tulevaisuus näyttää ruusuisemmalta, vaikka sairauden pysyvästi parantavaa lääkettä ei vielä olekaan näköpiirissä. 13
Mirja Hämäläinen Lastenneurologian erikoislääkäri Lasten migreeni Lapsen päänsäryn taustalla voi olla monenlaisia syitä. Riittämätön uni ja epäsäännölliset ateriat voivat aiheuttaa päänsärkyä. Vaikeudet koulussa, toveripiirissä tai perheessä saattavat heijastua päänsärkynä. Myös migreeni on lapsilla kohtalaisen tavallinen päänsäryn syy. Joka koululuokalla on keskimäärin ainakin yksi, joskus useampikin migreenikohtauksista kärsivä lapsi. Migreeniä pidetään perinnöllisenä. Tähän viittaa se, että vanhemmilla tai lähisukulaisilla on usein migreenioireita. Mitään erityistä migreenipersoonallisuutta ei ole olemassa, vaan migreeniä esiintyy monentyyppisillä lapsilla. Migreenikohtauksen aikana lapsi vetäytyy mielellään hämärään, hiljaiseen huoneeseen eikä halua leikkiä. Päänsärkyyn voi liittyä pahoinvointia ja oksentelua. Lasten migreenikohtauksen piirteet muistuttavat pitkälti aikuisten migreenikohtauksia. Pienillä lapsilla migreenikohtaukset voivat olla jonkin verran lyhyempiä kuin aikuisilla. Usein lapset myös nukahtavat migreenikohtauksen yhteydessä. Kohtauksen mentyä lapsi on ennallaan. Päänsärkyä voi edeltää erilaisia oireita, kuten näköhäiriöitä, puhevaikeuksia, puutumista tai ohimeneviä halvauksia. Jos nämä oireet kestävät kauan kerrallaan, kannattaa selvittää, onko kyse jostakin muusta häiriöstä kuin migreenistä. Joskus migreenikohtauksia voi tulla öisin. Myös silloin on varmistettava, ettei takana ole muuta sairautta. Migreenikohtaus iskee korkeintaan pari kertaa viikossa. Päivittäinen pääsärky ei ole migreeniä. Stressi, paasto, väsymys, valo ja melu sekä pään tapaturmat mm. pallopeleissä voivat ärsyttää esille migreeni- kohtauksia. Niitä kannattaa välttää jos mahdollista. Säännölliset ja terveet elämäntavat ovat hyvä keino ehkäistä migreenikohtauksia. Riittävästä yöunesta ja säännöllisistä aterioista kannattaa huolehtia. Aurinkolasien ja lippalakin käytöstä kirkkaina päivinä saattaa olla hyötyä. Ennalta ehkäisevillä toimenpiteillä migreenikohtausten tiheyttä voidaan joskus vähentää. Selvää ärsyketekijää ei kuitenkaan aina löydy. Migreenikohtaukseen liittyvä kipu on voimakasta myös lapsilla. Sen vuoksi lasten migreenikohtaukseen kannattaa antaa lääkettä. Lääkkeestä saatava hyöty on suurin, jos lääke annetaan heti migreenioireiden alussa. Migreenikohtauksiin voi käyttää esimerkiksi ibuprofeenia (Brufen, Burana, Ibumetin, Ibuprofen, Ibusal, Novadol, Nurofen ) 10 mg/kg tai parasetamolia 10-15 mg/kg (Panadol, Para-Tabs ). Poretabletit ja mikstuurat alkavat vaikuttaa nopeammin kuin kovat tabletit tai supot. Pahoinvointia ja oksentelua hillitseviä lääkkeitä voi pyytää lääkäriltä tarvittaessa. Jäsenilta maaliskuussa 1997 Tarkemmat tiedot kutsussa, joka lähetetään erikseen. 14
Minun tarinani Minkälaista on elää Horton-neurologian kanssa Taustaa Olen 30-vuotias sosionomi ja 4-vuotiaan pojan äiti. Olen potenut migreeniä 18-vuotiaasta lähtien. Migreeniä on kohdallani esiintynyt kuukautisten ja valvomisen seurauksena. En kuitenkaan kääntynyt näiden migreenikohtausten takia neurologin puoleen. Syksyllä 1991 sain ensimmäisen kerran kovia ja tuskallisia migreenikohtauksia sen verran usein, että päätin opiskeluni aikana kääntyä yliopiston lääkärin puoleen. Lääkärin mielestä kohtaukset vaikuttivat niin voimakkailta, että hän antoi minulle lähetteen neurologin vastaanotolle. Minulle annettiin tiedoksi, että jonotusaika olisi ainakin kolme kuukautta. Päänsärkykohtaukset vain tihenivät yhtä voimakkaina ja ymmärsin, etten voi enää odottaa, sillä opiskeluni kärsisi tästä. Päätin mennä päivystävään sairaalaan, jossa kyselin mahdollisuutta saada tavata päivystävän neurologin. Eräs sairaanhoitaja sanoi hyvin väheksyvästi, että eihän sinulla juuri nyt mitään kohtausta ole. Kysyin erittäin onnettomana ja vihaisena, että täytyykö minun mennä ensin odottamaan kohtausta kotiin ja tulla sitten uudestaan. Sain kuitenkin tavata erään neurologin, joka totesi, että kyseessä on Horton-neurologia. Sain samantien ajan eräälle neurologille, joka teki parhaillaan tutkimusta hortonista. Minulle tehtiin neurologinen tutkimus, jossa poissuljettiin aivokasvaimen mahdollisuus. Olin niin peloissani näistä päänsärkykohtauksista, että halusin tulla Suomeen erään neurokirurgin vastaanotolle (asuin silloin Ruotsissa). Sain nyt kolmannen kerran saman diagnoosin; Horton-neurologia. Lääkityksenä minulle kokeiltiin tämän jakson aikana migreeni- ja verenpainelääkettä, mutta mikään ei auttanut. Intensiivinen jakso kesti yli kolme kuukautta, jossa kohtauksia oli melkein joka päivä. Raskaana ollessani en potenut hortonpäänsärkyä, mutta migreenikohtauksia oli silloin tällöin. Kevättalvella 1993 kun olin lopettanut poikani imetyksen sain hortonpäänsäryn tapaisia kohtauksia, jotka eivät ilmenneet niin tiheästi. Kuukausi tämän jälkeen minulle tuli hortonjakso hyvin rajuna ja tiheinä päänsärkykohtauksina. Horton- ja migreenikohtauksia tuli rinnakkain. Minulle kokeiltiin Imigrania, jota annettiin piikkilääkityksenä. Kävin akupunktiossa koko toukokuun ajan, josta kohtaukset ensin tihenivät, mutta kesäkuussa jakso oli lopulta ohi. 1994 ja 1995 kävin silloin tällöin akupunktiossa. Podin hyvin harvoin migreeniä. 1995 minua pyydettiin tutkimuspotilaaksi horton neurologian tutkimukseen. En voinut olla mukana tässä tutkimuksessa, sillä minulla ei ollut aktiivista hortonjaksoa sillä hetkellä. Heinäkuussa 1996 minulla alkoi hortonpäänsärkykohtauksia, jotka olivat ensin aika lieviä eivätkä liioin ilmenneet niin usein. Aktiivinen hortonjakso alkoi elokuussa, jossa kohtauksia on ollut 2-4 kertaa viikossa. Olen käyttänyt lääkityksenä Anervan-migreenilääkettä, josta ei ole ollut apua. Olen myös 15
käynyt vyöhyketerapiassa, josta kohtaukset ensin tihenivät ja horton- ja migreenikohtauksia on tullut rinnakkain. Minkälaista on elää horton-neurologian kanssa? Minä koen hortonpäänsäryn paljon tuskallisempana kuin migreenin. Jokainen jaksoni on alkanut muutamilla lievillä hortonkohtauksilla, jolloin on odotettavissa tiheämpi päänsärkyjakso. Pahinta näissä päänsärkykohtauksissa on se, ettei koskaan tiedä koska kohtaus iskee ja kuinka tuskallinen se on. Kohtauksen kesto Omalta osaltani ovat kaikki hortonkohtaukset olleet vähän erilaisia. Kestoltaan ne ovat olleet intensiivisimmillään n. 20-45 minuuttia. Tunnin verran menee yleensä palautumiseen. Kun horton- ja migreenikohtaukset esiintyvät rinnakkain, voi päänsärkyä esiintyä 1-3 vuorokautta. Työelämä ja hortonneurologia Minun kaksi aikaisempaa hortonjaksoa on sattunut opiskelun ja äitiysloman aikana. Nyt viimeisin jakso on ollut työelämässä. Toimistossa ollessani olen vain sulkenut työhuoneeni oven ja odottanut, että kohtaus menisi ohi. Sitä en voi kuitenkaan tehdä kun olen työni yhteydessä asiakastapaamisella tai neuvottelussa. Näitä päänsärkykohtauksia ei voi mitenkään kontrolloida ja siitä seuraa pelko, että se iskee väärässä paikassa väärään aikaan. Pelkään myös sitä miten asiakkaani ja kollegat suhtautuvat. Tunteita, jotka liittyvät hortonjaksoon Kaikki kokemukset horton neurologiaa potevilla potilailla ovat varmasti yksilölliset, mutta luulisin, että yksi on se sama asia, mistä ei voi välttyä. Nimittäin KIVUSTA. Omalta osaltani ovat seuraavat tunteet tyypillisiä, jotka liittyvät hortonjaksoihin: Pelko päänsärkykohtauksesta väärässä paikassa väärään aikaan. Päänsärkykohtauksen aikana ja sen jälkeen oleva lamaantunut ja herkkä olo. Tuntee itsensä yksinäiseksi ja avuttomaksi. Tuntee itsensä poissaolevaksi ja vialliseksi. Omalta osaltani ovat kaikki hortonpäänsärkyjaksot olleet erilaisia. Kohtauksista aiheutuvaan kipuun ei voi koskaan varautua. Olen huomannut sen, että jos yritän ottaa vastaan kivun liikkumatta se menee nopeammin ohi. Yleensä en tässä onnistu, koska kipu on aina sanoin kuvaamaton. Jopa itkeminen pahentaa kohtausta, koska hermo painaa silmän takana. Kohtauksen jälkeen on olo aina helpottunut, mutta mietin silti miten kohtaan seuraavan päänsärkykohtauksen... Helsingissä 12.11.1996 Johanna Blässar Hortonin päänsärky Hortonin päänsärky eli sarjoittainen päänsärky eli Cluster-päänsärky on hyvin tuskallinen päänsärkymuoto, joka usein tuntuu viiltävänä kipuna toisen silmän takana. Kivunpuoleinen silmä turpoaa, vuotaa vettä, mahdollisesti pullistuu ja punoittaa. Kohtaukseen liittyy myös päänalueen hikoilua. Kohtaukset kestävät n. 10 min. - 4 tuntia mutta ovat hyvin yksilöllisiä. Kivut tulevat 1-6 kertaa vuorokaudessa mutta joskus jopa useamminkin. Kipukausi eli sykli kestää 2-16 viikkoa (myös yksilöllistä). Syklien välillä saattaa olla vuosien tauko. Hortonin päänsärky esiintyy yleensä jykevillä miehillä, harvemmin naisilla. Syklien välisenä aikana alkoholilla ja tupakoinnilla ei ole yhteyttä kohtausten syntyyn, mutta kipukauden aikana alkoholi provosoi kohtauksen alkamista. Hortonin päänsärkyä hoidetaan lähes täysin eri lääkkeillä kuin migreeniä. Horton epäilyssä tulee aina ottaa yhteyttä lääkäriin, koska tuska on yleensä epäinhimillen. Kipuihin on saatavissa helpotusta. Anneli Wendelius 16
Jouni Apajalahti Rovasti Kirjailija Migreeni läheisen näkökulmasta Vaimoni on kärsinyt migreenistä syntymästään saakka. Jos jätän pois laskuista muutamat influenssatilanteet, en ole elämäni aikana potenut päänkipua. Yhteiselosta johtuen koen oman tilanteeni sellaiseksi, että hyvin saatan esiintyä asiassa osallistuvana havainnoitsijana. Ensimmäinen havaintoni on, että migreenin kanssa voi elää. Kun kivut ovat kovimmillaan, voi huulilta kohota tuskainen toivomus kuoleman saapumisesta vapauttajana. Kohtauksen mentyä ohi elämänhalu kuitenkin palaa. Olen siinä käsityksessä, että migreeniin sinänsä ei kuole. Välillisesti se tietenkin on mahdollista vaikkapa siten, että saa äkillisen kohtauksen juuri, kun mittarissa on toista sataa. Ei ole harvinaista, että migreenin kokee vaivansa rangaistuksena ja alkaa tutkia itseään löytääksensä itsestään jotakin niin pahaa, joka tekee rangaistuksen ymmärrettäväksi. On näet helpompaa kestää rangaistus, jonka on ansainnut, kuin havaita olevansa aivan sattumalta jonkin tuntemattoman voiman raadeltavana. Mitä sitten migreenisen kanssa elävän mielessä liikkuu, kun hän näkee toisen valittavan tuskissaan? Mieleeni on usein noussut voimattomuuden tunne ja ahdistus siitä, että ei voi auttaa läheisintään millään olennaisella tavalla. Joskus aikaisemmin tartuin puhelimeen ja soitin jollekin tutulle lääkärille, mutta luovuin siitä, koska kulloinkin määrätty lääke antoi vain tilapäistä lievennystä eikä kukaan ottanut kokonaisvastuuta erilaisten lääkkeiden yhteisvaikutuksesta ja vatsan sietokyvystä. Olen sittemmin havainnut, että myötäelävä keskustelu särkevästä päästä ei ole vailla merkitystä. Oliko särky heti herätessä? Missä on kivun painopiste? Jomotusta vai repivää särkyä? Auttaisiko kylmä kääre tai peräti jääpussi? Hiljainen niskan hieronta? Kevyt ohimon painanta? Jos kipu on niin kova, että toinen ei voi puhua, häntä on kuitenkin mahdollista pitää kädestä kiinni. Yhteinen yhdistää ja tuo turvallisuutta. Migreeniä on monta lajia ja osallistuva havainnointi saattaa tuottaa toisenlaisiakin tuloksia. Siitä olen kuitenkin varma, että aito ja empaattinen kontaktissa oleminen tai ainakin molemminpuolinen tietoisuus sen mahdollisuudesta sulkee pois migreenitilanteesta monta muuta pelkoa ja hätää. Puolisoni migreenin kannalta on onnellinen sattuma, että olen ollut koko elämäni ajan aamunvirkku. Olen siis voinut huolehtia tavanmukaisista aamutoimista ja palvella siinä yhteydessä vaimoani. Teen sen edelleenkin ilolla, koska hän on palvellut minua monin tavoin yhteisten vuosien aikana. Kun lähemmin syvennyn ajattelemaan oman elämäni kulkua, vaimoni migreeni ei ole paljoakaan sitä häirinnyt. Harvinaisena poikkeuksena tulee mieleen eräs Hollannin kuningattaren vierailun kunniaksi tarjottu lounas, jolta jouduimme kieltäytymään aivan viime hetkellä harvinaisen ärjyn, sairaalahoitoon johtaneen migreenikohtauksen vuoksi. Asianomaisesta pöytäjärjestyksestä vastannut virkamies hermostui asiasta ylenmäärin eikä voinut lainkaan ymmärtää, että jokin päänsärky olisi riittävä syy luopua kuningatarlounaasta. Mutta se vain oli. Migreeni ei ole estänyt vaimoani ja minua elämästä. Olemme tavan- 17
neet monenlaisia ihmisiä ja kohdanneet erilaisia asioita, joita on tuonut mukanaan varsinkin osallistuminen kunnalliseen ja aikaisemmin myös valtiolliseen elämään. Joskus olemme tehneet erehdyksiä ja toisinaan olleet hölmöjä. Kykenemme edelleen nauramaan ja itkemään yhdessä ja erikseen. Vaimoni maalaa ja on pitänyt tusinan verran näyttelyjä. Hän on nykyisin kiinnostunut myös lyijylasityöstä. Minä toimin edelleen kaupunginvaltuutettuna, teen kirjallisia töitä ja suoritan erilaisia kirkollisia toimituksia. Ja useimpina arkiaamuina pulskahdan uimaan Helsinginkadun hallissa kello kuusi ja kolmekymmentä. Paljosta olisimme vaille jääneet, jos olisimme suostuneet suruun ja jääneet palvelemaan migreeniä kuninkaanamme. Migreenille on annettava elämässä mahdollisimman vähän elintilaa. Läheisen tehtävä on luoda elämyksiä ja toimintaa. Sellaiselta siis migreeni näyttää nykyisin läheisen näkökulmasta. Aikaisemmin oli kieltämättä vaikeampaa, kun jokaaamuiset kohtaukset olivat niin kovia, että jo sanomalehden rapina tuntui vaimoni korvissa suunnattomalta jyrinältä. Silloin en voinut muuta kuin olla läsnä ja olla hiljaa. Onneksi migreenin hoidossa on kehitytty. Uusimpien lääkkeiden voimin kohtauksia kyetään hallitsemaan entistä paremmin. Runsaat sata vuotta sitten (18.10.1892) lääkäri ja kirjailija Anton Tshehov itsekin migreeniä poteva kirjoitti ystävälleen Aleksei Suvorinille eräästä potilaastaan Avdotja-eukosta: Hänen oloaan lievittää natriumsalisylaatti, ja saadakseen 2-3 pulveria hän kävelee viiden virstan takaa. Annan hänelle jodkaliumia. Sekin auttaa. Jodkalium on ylipäätään mainio asia. Nykyiset reseptit lienevät toisenlaiset. Sitä vain joskus mielessäni mietin, milloin migreeni voidaan lopullisesti, ehdottomasti ja kertakaikkisesti parantaa. Onko ihmisen koppa ja kroppa maailmankaikkeuden arvoitusta monimutkaisempi? Etsintäkuulutus Helsingin seudun Migreeniyhdistys ry on perustettu vasta tänä vuonna, mutta yhdistys toimi kyllä aiemminkin viime vuosikymmenellä, tosin toisella nimellä. Toinen yhdistys, Suomen Migreeniyhdistys ry toimi aktiivisesti 70- ja 80-luvuilla. Suomen yhdistysrekisteri tuntee muitakin migreeni- ja päänsärky-yhdistyksiä ympäri Suomea. Lisäksi kaikkea migreenin ja muiden päänsärkyjen ympärillä tapahtuvaa toimintaa ei ole rekisteröity. Moni ei edes tiedä, että omalla paikkakunnallakin on migreeniyhdistys tai vastaavaa toimintaa. Toisaalta usealla paikkakunnalla toimintaa ei ole, vaikka aktiivisia henkilöitä paikallisen toiminnan aloittamiseksi löytyisikin. Nimestään huolimatta Helsingin seudun Migreeniyhdistys ry haluaa auttaa kaikkia migreenistä kärsiviä henkilöitä ympäri Suomea. Mutta vaikka halua onkin, rajalliset resurssit ja puutteet paikallisten olojen tuntemuksessa puoltavat alueellisen toiminnan tukemista. Helsingin seudun Migreeniyhdistys ry on valmis kokoamaan yhteen tiedot eri paikkakuntien tai laajempien alueiden migreeni- ja päänsärkytoiminnasta sekä koordinoimaan toimintaa näiden keskittymien välillä. Jos siis vedät jotain alueellista migreeni- tai päänsärky-yhdistystä tai vastaavaa toimintaa tai olisit innokas aloittamaan sellaisen toiminnan vetämisen, ota yhteys yhdistyksemme puheenjohtajaan Anneli Wendeliukseen, puhelin (09) 586 3848. Migreeni on todellinen ja hyvin yleinen sairaus. Paljon on kuitenkin tehtävä, ennen kuin edes kaikki Suomen lääkärit suhtautuvat migreeniin asiallisesti. Myös migreeniä potevien henkilöiden tietämyksessä on puutteita ja avun tarve on suuri. Kaikki tiedottaminen ja muu apu on varmasti tarpeen. Tervetuloa auttamaan! Helsingin seudun Migreeniyhdistys ry:n hallitus 18
Uutisia maailmalta Uudet migreenilääkkeet esillä neurologikongressissa Euroopan maiden neurologisten yhdistysten liiton (European Federation of Neurological Societies) toinen kansainvälinen kokous pidettiin lokamarraskuun vaihteessa Roomassa. Migreeniin liittyvistä asioista olivat esillä lähinnä migreenikohtauksen syntymekanismin problematiikka ja uudet migreenilääkkeet. Sumatriptaanista (Imigran ) oli oma symposio, jossa esitettiin uusien annosvertailututkimusten tulokset. Nyt näyttää varsin selvältä, että 50 mg:n tabletti on useimpien tehomittausten mukaan yhtä tehokas kuin 100 mg:n tabletti. On kuitenkin olemassa joukko potilaita, jotka pitävät 100 mg:n tablettia pienempää annosta parempana, joten molemmilla annoksilla on myös tulevaisuudessa paikkansa migreenin hoidossa. Jo aikaisemmin on raportoitu tutkimuksia nenäsuihkeena annosteltavasta sumatriptaanista, joka on jonkin verran tehokkaampi kuin tablettina otettava lääkemuoto ja jonka suurin etu on nopeammin saavutettava päänsäryn lievittyminen. Oma symposio oli myös uudesta sumatriptaanin sukulaisesta, zolmitriptaanista. Lääke eroaa sumatriptaanista siinä, että se pääsee keskushermoston puolelle helpommin kuin sumatriptaani. Tämä saattaisi johtaa parempaan tehoon ja toisaalta useammin keskushermostosivuvaikutuksiin. Vertailututkimuksessa ei näin kuitenkaan käynyt, vaan lääke oli melko täsmälleen yhtä tehokas kuin sumatriptaani eikä sivuvaukutuksiakaan esiintynyt enempää. Toinen uusi lääke, naratriptaani, aiheuttaa harvemmin sivuvaikutuksia kuin sumatriptaani, mutta teho ei myöskään ole aivan yhtä hyvä. Tutkijat ovatkin alkaneet puhua polytriptaaneista, jotka kaikki ovat sumatriptaanin sukulaisia ja joiden perusvaikutusmekanismi on sama. Tähän mennessä saatujen tulosten mukaan myös niiden teho ja sivuvaikutukset ovat samankaltaisia kuin sumatriptaanilla. Sumatriptaanin, zolmitriptaanin ja naratriptaanin lisäksi tähän ryhmään kuuluvat ritsatriptaani ja eletriptaani, joiden kehitystyö on kuitenkin edellämainittuja jonkin verran jäljessä. Muita lääkkeitä kuin uusia triptaaneja ei migreenin hoitoon ole lähiaikoina odotettavissa. Dosentti, neurologian erikoislääkäri Reijo Salonen Lääketieteellinen osasto Glaxo Wellcome Oy 19
Helsingin seudun Migreeniyhdistys ry