Me Alexander 1:nen Jumalan armosta Keisari ja Itzehallitzia kaikkein Venäläisten ylitze & & & Meidän rakastetuille uskollisille Asujillemme kaikista Säädyistä siinä nyt sisälleotetussa Suomen maasa. Sen Korkeimman päätöxen jälken, joka on sjunannut meidän sotaasemme, olemme Me Ijäxi Ven j n Valdakunnan kansa, yhdistäneet Suomen maan. Me olemme hyvällä mielisuosiolla havainneet että tämän maan Asujat heidän uskollisudensa ja ijäisen rakkaudensa pantixi Venäjän Krunua kohtan ovat tehneet juhlallisen valan. Sitä vastan olemme Me päällemme ottaneet pyhimmän siteen, että järkähtämäti ja muuttumattomasti pitää ja suojella tämän maan [LISÄ: joka on Kaikivaldian suostumuxesta annettu meillän] ijäisesssä yhteydessä Venäjän Valdakunnan kansa. Sen nyt voitetun Suomen maan Asujat ovat tästä ajasta, saaneet sian niiden kansakundain seas, jotka Venäjän Valdikan alle kuuluvat, ja niideb kansa Valdakunnan ulostekevät. Tästä suuresta kokonaisudesta taita se Kaikkivaldian tahto ja päätös ainoastansa eroitta heidän. Me toivomme että se Jumalan edeskatsomus, joka on lainannut Meidän urhollisille sotamiehillemme varjelluxen ja avun tämän maan sisälleottaisa, myöskin edespäin on lainava heille voimaa sen järkähtämättömään pitämiseen ja suojelemiseen. Suomen maan Asujat! Andakaat tämän perustus totuden pysyväisen olla Teidän sydämmisänne. Monda kansakundaa elää tyvennösä, ja onnellisna
Meidän hallituxemme suojasa. Jokaitzen onnellisuus ja menestys on Meidän Sydämellemme yhtä kallis. Myöskin Te ulosteette nyt yhden osan Meidän Valdakunnastamme. Te olette sen kautta ansainneet itzellenne saman oikeuden Meidän murhenpitoomme ja hyvänsuosioomme kuin hekin. Teidän maanne vanhat Asetukset ja Privilegiumit pitä pyhästi voimasapidettämän. Sen ohesa oavataan Teidän ahkeruudellenne ja vireydellenne uusi lakeus. Venäjän voimallisen suojelluxen alla tulevat Teidän pellonviljelemisenne, Teidän kaupantekonne, Teidän elatuskeinonne uusixi averiäisyden ja menestyxen lähteixi, jotka sen kautta ylöskehoitetaan ja uloslevitetään. Pian olemme Me saava tiedon Teidän tarpeistanne, ja tahdomme pitä? varjeleman Teidän rajanne ja suojeleman Teitä, jos joku vihollinen rohkenis tulla hääritzemään Teidän levollisuuttanne. Se ainoa palkio kuin Me sen edestä vaadimme, ja täydellä vakudekka odotamme, on yximielisyys, uskollisuus ja muuttumatoin rakkaus. Suomen Asujat! Älkäät turvatko niihin sanomiin ja sisälleandamisiin kuin Meidän ja Teidän vihollisenne mitämax Teidän seasanne etzii uloslevittää. Teidän maanne tila on järkähtämättömästi päätetty. Jokainen turha luulo sen endisen Ruozin Vallan jällensylösrakendamisen mahdollisudesta olis siis ej ainoastans sula varjo, vaan myös irrviä sti ylösajateldu välikappale valmistamaan Teidän uuvutustanne. Jokainen osanottaminen senkaldaisiin sisälleandamisiin myötänstois vältämättömästi niiden onnettomuuden, jotka niihin itzensä vietellä andavat. Me tiedämme että muutamat Teidän maanmiehistänne vielä palvelevat Ruotzin Sotajoukoisa, ja niin muodoin käändävät
sotaaseita Teitä vastan. Hyvydellä odotimme Me tähän asti heildä katumusta ja nöyryyttä. Heidän vivyttelemisensä oli ju suututtanut Meidän kärsivällidydemme, jollem Me heidän avuttomastu jälken. jänytten Sukulaistensa kansakärsivällisydeldä liikutetut vielä olisi mieldyneet ylösottamaan heitä uskollisixi Alammaisixemme, ja ijäisesti poispyhkiämään Meidän muistostamme heidän sokeudensa, jos he kuuden viikon sisällä, lukuin siittä päivästä kuin tämä Meidän Julistuxemme kuulutetaan riendävät itziänsä takaisintulemaan. Joska he siis pois luopuisit kuulemasta ja palvelemasta vierasta valda. Joska he jällen tulisit Isänmaan helmoin, mutta mahtavat he riendä sen säättyn ajan sisällä itziänsä kotomaille löydyttämään; sillä kaikki katumus sen jälken tule myöhäxi ja turhaxi. Suomen uskolliset Asujat! Edespyrkikäät Teidän lujasa ja järkähtämättömäsä suosiosanne ja rakkaudesanne Venäläisiä kohtan. Me olemme andaneet Teille lupauxemme että pitä Teitä jakamattimasa yhteydesä. Meidän lupauxemme on muuttumatoin, ja tämänkansa olette Te kaikki aina Meidän Keiisarillsiesta armeliaisuudestamme ja lemmestämme vakuutetut. S:t Pietarborisa sinä 5. p. Kesäkuusa V. 1808 Alexander Ministeri Greivi Nicolai Rumänzow