Saksalaiset tekivät yllätyshyökkäyksen liittoutuneiden taisteluharjoitukseen Lymenlahdella. ted archer/exercise tiger trust Harjoituksesta tuli verilöyly Operaatio Tiger oli harjoitus, jonka piti valmistella liittoutuneiden sotilaita Normandian maihinnousuun. Se päättyi kuitenkin veriseen kaaokseen, kun saksalaiset torpedoveneet yllättäen hyökkäsivät. Alkeellisten virheiden vuoksi harjoituksessa kuoli enemmän sotilaita kuin itse maihinnousussa Utah Beachillä. Jannik Petersen Mitä hittoa siellä tapahtuu? Arthur Victor huusi pimeyteen. 18-vuotias lääkintämies oli juuri herännyt unestaan ääneen, joka kuulosti siltä kuin joku olisi moukaroinut sadoilla vasaroilla laivan kantta. Victor kuuli, miten muut LST 507 -maihinnousualuksella olevat sotilaat kolistelivat pimeydessä, ja sitten joku heistä vastasi hänen huutoonsa: Meidän kimppuumme on hyökätty! Victor ponkaisi vuoteestaan ja pukeutui nopeasti. Hetken päästä hän seisoi muiden kanssa kannella mutta näki hämmästyksekseen vain peilityynen meren. Hän katseli kuun ja tähtien valaisemaa kylmää huhtikuun yötä eikä nähnyt merkkiäkään vihollisesta. Kului muutama minuutti, ja vähitellen sotilaat rauhoittuivat. Torstai oli juuri vaihtunut perjantaiksi 28. huhtikuuta, ja operaatio Tigeriksi kutsuttu maihinnousuharjoitus oli ollut käynnissä vasta muutamia tunteja. Kahdeksan niin sanotun LST-maihinnousualuksen oli määrä ajaa maihinnousun harjoitusrannalle kiertotietä suurin piirtein samanpituinen matka, joka sotilaita odotti, kun 44 Historia 2 2014 Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
D-Day 1 operaatio bodyguard Saksaa johdettiin harhaan. 1/2014 2 Operaatio Tiger Harjoitus muuttui odotettua realistisemmaksi. 2/2014 3 Operaatio Albany Laskuvarjojoukot pudotettiin vihollislinjojen taakse. 3/2014 U.S. coast guard Print: tre815 - PDF PROCES Layout: cyt Red.sek: jn 4 operaatio NEPTUNE Maihinnousu: Omaha Beachilla taisteltiin ankarasti. 4/2014 5 operaatio Cobra Liittoutuneet pelkäsivät joutuvansa perääntymään. 5/2014 todellinen hyökkäys Utah Beach -koodinimellä kutsutulle rannalle Normandiaan alkaisi. Lähes satametrisellä aluksella oli panssarivaunuja, kuorma-autoja ja jeeppejä, ja sen määränpää oli Slaptonin ranta Lymenlahden pohjukassa Etelä-Englannissa. Yön pimeydessä myös muita samanlaisia saattueita oli matkalla kohti harjoitusaluetta. Kaikkiaan 114 suurehkon maihinnousualuksen kyydissä oli 25 000 sotilasta. Rauha muuttui helvetiksi Noin puolen tunnin kuluttua Arthur Victor odotti hälytyssireenin vaikenemista, jotta hän pääsisi takaisin punkkaansa, kun kuului kova pamaus. Tasapohjainen LST palveli erityistehtävissä Normandian maihinnousussa LST-alukset kuljettivat panssarivaunuja maihin hyökkäävien joukkojen avuksi. Lempinimet, kuten Muuli ja Large Slow Target ( suuri hidas kohde ), kertovat, mitä mieltä sotilaat olivat LST-maihinnousualuksista. Ilman niitä Normandian maihinnousu ei kuitenkaan olisi ollut mahdollinen. LST ei tarvinnut satamaa toisin kuin muut suuret alukset. Lyhenne LST tuli sanoista Landing Ship, Tank, mikä tarkoittaa panssaroituja ajoneuvoja kuljettavaa maihinnousualusta. Se ajettiin rantaan, jonne se laski lastinaan olleet sotilaat ja ajoneuvot. Sitten alus vedettiin ankkurin ja vinssin avulla veteen, ja se lähti takaisin. Liittoutuneet valmistivat sodan aikana kaikkiaan 1 051 LST:tä. Landing Ship, tank (LST) Pituus: 100 m Lastikapasiteetti: 60 ajoneuvoa ja 500 henkilöä Syväys: 2,29 m Huippunopeus: 22 km/h Aseet: 18 tykkiä (20:n ja 40 mm:n) 2 2014 45 getty images/aop Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
operaatio Tiger Paiskauduin seinää vasten. Löin kovaa pääni, mutta kypäräni onneksi lievensi iskua, ja selviydyin tilanteesta ylähuulen halkeamisella. Nousin jalat täristen ylös, Victor kirjoitti myöhemmin päiväkirjaansa. LST 507:ään oli osunut torpedo, joka hajotti sen konehuoneen. Miehistö yritti epätoivoisesti sammuttaa tulen ja estää sen leviämisen, mutta joutui perääntymään. Torpedon räjähdys oli sytyttänyt palamaan myös tuhansia litroja polttoainetta konehuoneen viereisellä panssarivaunukannella. Siellä oli panssarivaunuja, kuorma-autoja ja jeeppejä täydessä polttoainelastissa sekä polttoainesäiliöitä sekä ajoneuvojen miehistöä. Palokaasut tukehduttivat nopeasti sotilaat, jotka eivät ehtineet turvaan luukkujen toiselle puolelle. Kun tuli uhkasi levitä muualle alukseen, laivan lääkäri Eugene Eckstam joutui tekemään elämänsä vaikeimman päätöksen. En unohda sitä koskaan, hän muisteli myöhemmin. Minun piti sulkea panssarikannen luukut. Kannella oli sotilaita, mutta paikka oli kuin hehkuva pätsi eikä mitään ollut tehtävissä. Sotilaiden huudot vainoavat minua yhä. Yritin lohduttautua sillä, että savu lopettaisi pian heidän kärsimyksensä. Myös muita laivoja joutui hyökkäyksen kohteeksi. Vihollinen ampui näkymättömistä useita torpedoja, ja kaksi saattueen laivaa onnistui väistämään ne muuttamalla nopeasti suuntaa. Toinen niistä ampui kuitenkin kaaoksen keskellä viereistä laivaa, jolloin 18 miestä haavoittui vakavasti. Vihollinen kuului, mutta sitä ei näkynyt. Äänten perusteella saattueelle valkeni, että hyökkääjät olivat nopeita saksalaisia torpedoveneitä. Saksalaiset kutsuivat näitä noin 30-metrisiä aluksiaan nimellä Schnellboot. Ne oli rakennettu puusta eikä niissä ollut painavia osia, minkä ansiosta ne ylsivät 80 kilometrin tuntinopeuteen. Laukaistuaan torpedonsa veneet ajoivat heti pois. Lähitaisteluja varten ne oli varustettu nopeilla 20 mm:n tykeillä, ja osa niistä ampui valojuovaammuksia, jotka alkoivat valaista vasta, kun ne olivat hyvän matkan päässä torpedoveneestä. Niinpä vihollinen ei nähnyt, mistä sitä ammuttiin. Hutilointi kostautui Saattueen olisi pitänyt saada varoitus saksalaisten torpedoveneiden lähestymisestä, sillä jo muutamaa tuntia aiemmin liittoutuneet olivat havainneet torpedoveneiden lähtevän Ranskan rannikolta Cherbourgista kohti harjoitusaluetta. Ilmoitus niistä saavutti kuitenkin vain Warshippictures Lymenlahden verilöyly 1 405 sotilasta ja merimiestä kuoli, kun yhdeksän saksalaista torpedovenettä hyökkäsi harjoituksella olleen T-4-saattueen kimppuun. L y m e n l a h t i 4 Saksalaiset hyökkäsivät noin kello 2 Slaptonin rannalle matkalla olleen saattueen kimppuun. 1 Saattue, johon kuului viisi Torquay 2 maihinnousualusta (LST) ja Kolme korvetti HMS Azalea lähti LST-alusta Plymouthista 27.4. kello 21.45. liittyi mukaan Brixhamista. Plymouth Sl a p ton Beach lounais-englanti Brixham Suunniteltu reitti Englannin kanaali Saattue kulki kiertotietä jäljitelläkseen pitkää matkaa Normandiaan. 3 Yhdeksän saksalaista torpedovenettä lähti Ranskasta Cherbourgista kello 22, ja ne huomasivat saattueen. torpedoveneet olivat ketteriä Saksan nopeat torpedoveneet Schnellboote partioivat etenkin Englannin kanaalissa. Niiden huippunopeus oli 80 km/h, ja niiden torpedot upottivat sodan aikana noin 150 liittoutuneiden laivaa. 20 mm:n tykki Schnellboot Pituus: 32,75 m Syväys: 1,47 m Toimintasäde: 1 500 km Huippunopeus: 80 km/h Aseet: 4 torpedoa 1 x 20 mm:n tykki 1 20 mm:n C/30-tykki 20 mm:n C/30-tykki Torpedoputki Torpedoveneet olivat pieniä, nopeita ja vaarallisia. 46 Historia 2 2014 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
saattuetta suojanneen brittiläisen korvetin HMS Azalean. Azalean kapteeni George Geddes oli ymmärtänyt, että hänen piti johtaa saattue lähimpään rantaan, jos sen kimppuun todella hyökättiin hyökkäyksen uhka ei ollut riittävä syy keskeyttää harjoitusta. Lisäksi Geddes oletti, että saattueen yhdysvaltalaisalukset kuuntelivat samaa radiotaajuutta kuin hän, eikä siksi välittänyt tietoa eteenpäin. Yhdysvaltalaiset käyttivät kuitenkin toista taajuutta eivätkä siten tienneet mitään uhkaavasta vaarasta. Geddes johdatti saattueen suoraan alueelle, jonne myös saksalaiset olivat menossa. Kokenut kapteeni tunsi hyvin torpedoveneiden hyökkäystaktiikan, sillä ne olivat upottaneet jo kymmenen liittoutuneiden laivaa Lymenlahdella. Niinpä hänen olisi pitänyt tietää, että alueella vaani Saksan torpedoveneitä. Saattueen suojana oli tarkoitus olla kaksi sotalaivaa HMS Azalea edessä ja hävittäjä HMS Scimitar takana. Scimitar oli kuitenkin vahingoittunut törmäyksessä muutama tunti ennen harjoituksen alkua, eikä laivaston päämaja reagoinut tilanteeseen riittävän nopeasti. Toinen hävittäjä oli vasta matkalla korvaamaan Scimitarin saattueessa. Torpedot tuhosivat laivoja Yksi torpedo osui saattueen keskellä olleeseen maihinnousualukseen, joka nieli muutamassa minuutissa niin paljon vettä, että se kaatui kyljelleen sen konekiväärien ampuessa vielä viimeiset turhat sarjansa ilmaan. Myös Arthur Victorin aluksen edellä ajanut alus sai osuman, ja torpedo hajotti sen peräosan ja potkurin täydellisesti. Muillakin laivoilla oltiin jo tietoisia saksalaisten hyökkäyksestä. Alukset alkoivat ajaa mutkitellen kohti rantaa, ja niiden miehistöt tähyilivät hermostuneena torpedoita merestä. Harjoituksen piti tuntua todelta Kovat piipussa Operaatio Tiger ei vaatinut ihmishenkiä ainoastaan merellä, vaan harjoitus epäonnistui surkeasti myös maissa. inua huolestuttaa nuorten Mupseerien kovuuden ja valppauden puute. Tuntuu siltä että heidän korvantaustansa eivät ole vielä kuivuneet. Näin arvioi kenraali Dwight D. Eisenhower sotilaitaan ennen harjoituksia, joiden piti hänen mukaansa rokottaa joukot taisteluvalmiiksi. Kenraali Eisenhowerin määräyksestä harjoitusten piti muistuttaa mahdollisimman paljon sotilaita Ranskassa odottavaa todellisuutta. Puolustavia saksalaisjoukkoja esittävien piti esimerkiksi ampua oikeilla ammuksilla hiekkaan maihinnousujoukkojen eteen. Tiedottaminen kangerteli kiireen vuoksi, eivätkä kaikki hyökkäävät sotilaat tienneet määräyksestä. Osa heistä joutuikin harjoituksessa paniikkiin ja hukkui. Myös kaikki puolustajat eivät tienneet ampuvansa kovilla tai muistaneet määräystä ampua maihinnousujoukkojen eteen tai yli vaan ampuivat kohti. Viestintäkatkokset liittoutuneiden komentoketjussa osoittautuivat kaiken kaikkiaan kohtalokkaaksi operaatio Tigerille. Esimerkiksi yhden aluksen piti valmistella tietä maihinnousuveneiden sotilaille pommittamalla harjoitusalueen rannikkoa ennen maihinnousua. Hyökkäävät joukot eivät tienneet, että tulivalmistelua oli lykätty tunnilla, ja juoksivat siksi suoraan omiensa raivokkaaseen tykkituleen. Harjoituksessa omien luoteihin kuolleiden liittoutuneiden sotilaiden tarkkaa määrää ei tiedetä. Print: tre815 - PDF PROCES Layout: cyt Red.sek: jn Rannalla moni sotilas kauhistui, kun heitä ammuttiin oikeilla luodeilla. library of congress Eisenhower halusi karaista sotilaita kovilla keinoilla. getty images/aop Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl.
operaatio Tiger onesixthhobby.com Virheistä opittiin Yhdenmukaiset radiotaajuudet Yhdysvaltojen ja Britannian laivastot käyttivät eri radiotaajuuksia. Operaatio Tigerin jälkeen ne alkoivat käyttää samoja taajuuksia, jotta operaatiot vaarantavia kommunikaatiokatkoksia ei enää syntyisi. Opastus pelastusvyön pukemiseksi Satoja sotilaita hukkui, koska he eivät osanneet käyttää varusteenaan ollutta pelastusvyötä. Ennen todellista maihinnousua sotilaille opetettiin, miten pelastusvyö puettiin oikein. PIenten pelastusveneiden käyttöönotto Pelastustilanteissa suurten alusten potkuri saattoi imaista veden varassa olevat pinnan alle. Operaatio Tigerin jälkeen yleisesikunta teki suunnitelman pienten veneiden käyttämisestä pelastustoimenpiteissä. LST 289:ään osui saksalainen torpedo, mutta se pääsi kuitenkin satamaan. exercise tiger trust HMS Azalean tehtävä oli saattaa maihinnousualukset aivan rannan tuntumaan, ennen kuin se palaisi taistelupaikalle. Niinpä se jätti avomerelle kolme palavaa laivaa, niiden noin 400 hengen suuruisen miehistön ja noin 1 500 paniikissa olevaa sotilasta. Palavan LST 507:n kansi oli niin kuuma, että Victor saattoi tuntea sen hehkun sotilassaappaidensa paksun pohjan läpi. Victor näki, miten hänen toverinsa yrittivät kuumeisesti laskea suurta pelastusvenettä veteen, mutta räjähdys oli vääntänyt veneen nostolaitteen eikä se toiminut. Voimattomina sotilaat Sotilaat eivät osanneet käyttää pelastusvyötä. kirosivat kohti taivasta. He tiesivät, että vesi oli vain noin viisiasteista eivätkä he selviäisi veden varassa pitkään ilman pelastusvenettä. Jättäkää laiva, jättäkää laiva! Kapteenin komento kulki huutoketjussa mieheltä miehelle. Victor kiristi vielä päälleen pukemansa pelastusliivin ja käveli sitten aluksen reelingin luo. Hänen vierelleen tuli sotilas, jonka kasvot olivat kalvenneet pelosta. En osaa uida, mies sanoi. Victor tarttui häntä kädestä ja lupasi olla päästämättä irti, ja sitten hän veti sotilaan mukanaan hyytävään mereen. Veteen osuessaan sotilas joutui pakokauhun valtaan. Hän yritti kavuta Victorin päälle ja painoi tämän monta kertaa veden alle. Vasta kun Victor löi häntä lujaa kasvoihin, hän rauhoittui. Miehet uivat aluksen luo ja tarttuivat siitä roikkuvaan teräsvaijeriin. Toinen sotilas ei irrottanut siitä sittenkään, kun Victor totesi, että laiva uppoaisi kohta ja veisi heidät syvyyksiin. Sotilas huusi kauhuissaan, kun Victor jätti hänet ja lähti uimaan muutaman metrin päässä havaitsemansa meressä kelluvan pelastuslautan luo. Pyöreän lautan päälle mahtui vain yksi ihminen, muut joutuivat roikkumaan siitä käsivarsiensa varassa. 20 hengelle tarkoitetusta lautasta roikkui 75 hytisevää sotilasta. Ne, jotka eivät saaneet otetta lautan reunasta, yrittivät pysyä pinnalla takertumalla muihin. Miehiä kuoli ympärilläni joukoittain. Kylmyys ja paniikki sai nuoria ja terveitä miehiä vajoamaan mereen, Victor kirjoitti päiväkirjaansa. Koska sotilaita ei ollut opetettu käyttämään pelastusvyötään, moni oli kietonut sen väärin vyötärönsä ympärille. Kun he joutuivat veteen, väärin puettu vyö käänsi heidät mahalleen, ja veteen hypätessään tajuntansa menettäneet hukkuivat. Arthur Victorilla ja muilla laivan miehistöön kuuluvilla oli paremmat mahdollisuudet selviytyä. Heillä oli pelastusliivit, ja he tiesivät, miten kylmässä vedessä piti toimia. Victor oli jo riisunut pelastusliivinsä voidakseen uida nopeammin lautalle ja saadakseen siltä paikan. Sitten kuului pelästyneitä huutoja: Meri on tulessa! Ajoneuvoista oli valunut mereen polttoainetta, jonka laivalla roihuava tuli oli sytyttänyt. Liekit saartoivat miehet muutamassa sekunnissa, mutta Victorin onneksi tuli sammui, kun se oli Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi
hänestä noin viiden metrin päässä. Pelastuslautta ui syvällä vedessä siinä epätoivoisesti roikkuvien lukemattomien miesten painosta, ja Victor joutui kannattelemaan itseään suoraksi jännitettyjen käsivarsien varassa pysyäkseen pinnalla. Kömpelö asento söi hänen voimiaan, ja hän huomasi, miten uupumus ja kylmyys alkoivat päästä hänestä voitolle. Hän tiesi, että pelastajien tulo saattoi kestää vielä tuntikausia. Uhmakas kapteeni ei totellut Saattueen ensimmäisenä ajaneen maihinnousualuksen LST 515:n kapteeni John Doyle painiskeli omantuntonsa kanssa. Hänen aluksellaan oleva saattueen komentaja, komentajakapteeni Ben Skahill, nimittäin vaati häntä ajamaan aluksen turvaan, mikä olisi tiennyt 1 500 sotilaan jättämistä meren armoille. Kiukusta täristen Doyle tarttui mikrofoniin ja alkoi puhua miehilleen: Huomio! Komentosillalla on erimielisyyksiä. Jotkut täällä haluavat lähteä kohti tukikohtaa ja pelastaa meidät itsemme ja aluksemme. Minä ja laivastoupseerini sen sijaan olemme sitä mieltä, että sotaa ei voiteta pakenemalla. Minulla ei ole minkäänlaisia valtuuksia antaa määräyksiä armeijan väelle, enkä aio riskeerata teidän henkeänne saamatta siihen teiltä lupaa. Tapahtumista vaiettiin 40 vuotta Operaatio Tigerin kuolonuhrien määrä kerrottiin julkisuuteen vasta pitkän ajan jälkeen, kun britti Ken Small sai selville kiusallisia asioita. Katastrofaalisen harjoituksen jälkeen liittoutuneet pitivät salassa operaatiossa tehdyt virheet, kapteenien laiminlyönnit ja harjoituksen kuolonuhrien määrän. Ketään ei asetettu vastuuteen, jotta suunnitellun maihinnousun aikataulu ei häiriintyisi. Vasta 1980- luvun lopulla maailma sai vihiä operaatio Tigerin tapahtumista, mistä on kiittäminen brittiläisen hotelliyrittäjä Ken Smallin kirjoittamaa kirjaa. Hermoromahduksesta kärsinyt Small alkoi toipilasaikanaan etsiä hylkytavaraa Devonin rannalta Etelä- Englannissa. Yllätyksekseen hän löysi rannalta muun muassa kranaatinsirpaleita ja toisen maailmansodan aikaisten univormujen nappeja. Small Omar N. Bradley alkoi tutkia, mitä rannalla oli tapahtunut, ja pian asioiden oikea laita selvisikin hänelle. Lopulta hän sai myös Yhdysvaltojen ja Britannian armeijat tunnustamaan katastrofin laajuuden. Ken Small löysi mm. tämän panssarivaunun vedestä Devonin edustalta. getty images/aop Me jäämme!, sotilaat huusivat. Alus kääntyi välittömästi taistelemaan torpedoveneitä vastaan, ja pian torpedo ujelsi muutaman senttimetrin päästä sen ohitse. Palavan laivan liekkien valossa miehistö pystyi näkemään torpedoveneen hahmon ja avasi tulen sitä kohti. Matalalla uiviin ja neljä kertaa maihinnousualuksia nopeampiin torpedoveneisiin oli kuitenkin äärimmäisen vaikea osua. Oli kuin olisi ampunut aavetta, muisteli yksi ampujista myöhemmin. Hieman yli puoli viisi aamulla eli kaksi ja puoli tuntia saksalaisten ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen LST 515 saapui lopulta merialueelle, jolla kellui hylynkappaleita ja elottomia sotilaita. Samaan aikaan paikalle saapui HMS Saladin, hävittäjä, jonka piti korvata HMS Scimitar. Saksalaiset olivat häipyneet jo kauan sitten. Ruumiita pinottiin kuin polttopuita Arthur Victor oli jo vähällä antaa periksi. Häntä paleli, ja hän tunsi voimiensa hupenevan minuutti minuutilta. Lopulta hän halusi vain sulkea silmänsä ja vaipua uneen mutta hän tiesi hyvin, että jos hän tekisi niin, hän ei luultavasti heräisi enää koskaan. Niistä 75 miehestä, jotka aiemmin illalla olivat roikkuneet pelastusveneestä, enää 20 oli elossa, ja vesi oli sakeanaan kuolleiden ruumiista. Pelastusvene noukki Victorin kyytiinsä aivan viime hetkellä. Maatessaan aluksen kannella lämmin takki yllään hän näki, miten pelastushenkilöstö keräsi merestä ruumiita. Niitä oli niin paljon, että ne piti pinota kasoihin kuin polttopuut. Harjoituksessa kuoli kaikkiaan 1 405 yhdysvaltalaista sotilasta ja brittiläistä merimiestä, kun varsinaisessa Utah Beachin maihinnousussa kuoli vain kaksisataa sotilasta. Kenraali Omar Bradley, joka johti Utahin sotilasoperaatiota ja seurasi harjoitusta maista, sanoi myöhemmin harjoituksen olleen yksi sodan suurimmista tragedioista. Lue lisää Ken Small: The Forgotten Dead, Bloomsbury, 1988 Nigel Lewis: Exercise Tiger, Prentice Hall Press, 1990 Richard T. Bass: Exercise Tiger, Tommies Guides, 2008 Kenneth H. Garn: The Secret D-Day, Heritage Books, 2004 HistoriaNET Kenraali Bradley kutsui harjoitusta tragediaksi. Lue maihinnoususta kertovan sarjan ensimmäinen osa: historianet.fi Ken Small "The forgotten dead" Print: tre815 - PDF PROCES Layout: cyt Red.sek: jn Historia 2 2014 49 Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.