ETELÄ-KARJALAN KAIVOVESIPROJEKTI

ETELÄ-KARJALAN KAIVOVESIPROJEKTI HAJA-ASUTUSALUEELLA 2001-2003

1 Tiivistelmä Etelä-Karjalan kuntien ympäristöterveydenhuollot selvittivät alueen yksityistalouksien talousvesikaivojen kuntoa ja veden hygieenistä laatua vuosina 2001-2003. Projektiin osallistuivat seuraavat kunnat: Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Imatra, Joutseno, Lappeenranta, Luumäki ja Savitaipale. Kaivoja tarkastettiin yhteensä 579 kappaletta, joista 75 % (432 kpl) oli rengaskaivoja ja 23 % (136 kpl) porakaivoja. Muita kaivoja oli 2 % (11 kpl). Tarkastuksen yhteydessä kaivosta otettiin vesinäyte, joka tutkittiin joko Lappeenrannan tai Imatran kaupunkien elintarvike- ja ympäristölaboratorioista. Veden laadun tutkimuspakettiin kuului koliformiset bakteerit 37 C, lämpökestoiset koliformiset bakteerit 44 C, E.coli, nitraatti ja nitriitti. Lisäksi kaivon omistajat saivat pyytää lisätutkimuksia, joista eniten tutkittiin radonia, fluoridia, ammoniumia, rautaa, mangaania ja ph:ta. Kaivot arvioitiin kunnoltaan keskimäärin tyydyttäviksi ja rengaskaivot huonomman kuntoisiksi kuin porakaivot. Vedenlaadun tutkimusten mukaan kaivovedet ovat kuitenkin melko hyvässä kunnossa, sillä tutkittujen parametrien enimmäispitoisuuden ylityksiä oli enimmillään vain 5 %. Kaivon kuntoarviointi perustui silmämääräiseen tarkasteluun, eikä sen perusteella voida arvioida vedenlaatua. Fekaalisia koliformisia bakteereja ja E.colia löytyi 5 %:ssa kaivoista, koliformisia bakteereita löytyi 2 %:ssa kaivoista. Nitraatin enimmäispitoisuus ylittyi 5 %:ssa ja nitriitin 0,3 % tutkituista kaivoista. Kaivojen kunto ja vesien laatu vaihtelivat eri kuntien alueella. Nitraatti oli maatalousvaltaisten kuntien ongelma ja bakteerit olivat ongelmana kaupunkikuntien hajaasutusalueella. Huonokuntoisimmat kaivot olivat enimmäkseen vanhoja rengaskaivoja, joiden huolto ja puhdistus oli laiminlyöty. Tulokset osoittivatkin, että projekti oli tarpeellinen, sillä kaivojen käyttäjillä ei ollut tietoa kaivojen säännöllisen puhdistuksen ja huollon tarpeellisuudesta. Kaivojen käyttäjiä tulisi siis tiedottaa enemmän kaivojen huoltamisesta.

2 SISÄLLYS 1 Johdanto 3 2 Aineisto ja tutkimusmenetelmät... 4 2.1 Näytteenottopaikat 4 2.2 Näytteenottomenetelmät... 4 3 Talousveden terveydelliset laatuvaatimukset 4 3.1 Mikrobiologiset laatuvaatimukset 5 3.2 Kemialliset laatuvaatimukset 5 4 Kaivon rakenteellisia ongelmia. 6 5 Tulokset.7 5.1 Tarkastuksien havainnot...7 5.2 Yleiset tiedot kaivoista. 8 5.3 Vesinäytteiden tutkimustulokset.. 11 5.3.1 Bakteerit. 11 5.3.2 Nitraatti ja nitriitti.. 11 5.3.3 Ammonium... 12 5.3.4 Radon... 12 5.3.5 Rauta. 13 5.3.6 Mangaani... 13 5.3.7 Fluoridi.. 14 5.3.8 ph.. 14 5.3.9 Muut tutkimukset.. 15 6 Tulosten tarkastelua.. 15 6.1 Kaivon kuntoarvion vaikutus veden laatuun 15 6.2 Kaivovesien ongelmat eri puolilla Etelä-Karjalaa 16 7 Johtopäätökset.. 17 LÄHTEET 18 LIITTEET 1 Kunnalliset kaivotulokset 2 Kaivon tarkastuslomake 3 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 401/2001 4 Kaivotaulukko

3 1 Johdanto Etelä-Karjalan kuntien ympäristöterveydenhuollot päättivät vuonna 1999 selvittää hajaasutusalueidensa yksityistalouksien talousvesikaivojen kuntoa ja veden hygieenistä laatua. Projektin valmistelua varten perustettiin projektiryhmä, johon kuului terveysinsinööri Armi Kainulainen Imatralta, tarkastusinsinööri Maija Ripatti Lappeenrannasta, terveystarkastaja Tarja Töllikkö-Lopperi Savitaipaleelta ja terveystarkastaja Maritta Valtonen Joutsenosta. Projektin loppuvaiheessa Armi Kainulaisen tilalle tuli terveystarkastaja Merja Kaksonen Imatralta. Projekti toteutettiin vuosina 2001-2003 ja siihen osallistuivat seuraavat kunnat: Parikkala, Saari, Uukuniemi, Rautjärvi, Ruokolahti, Imatra, Joutseno, Lappeenranta, Luumäki ja Savitaipale. Veden laadun tutkimuspakettiin valittiin koliformiset bakteerit 37 C, lämpökestoiset koliformiset bakteerit 44 C, E.coli, nitraatti ja nitriitti. Näiden tutkiminen oli kaivon omistajille ilmaista. Lisäksi kaivon omistajat saivat pyytää kunnasta riippuen maksullisia tai maksuttomia lisätutkimuksia, joista eniten tutkittiin radonia, fluoridia, ammoniumia, rautaa, mangaania ja ph:ta. Lisäksi joistakin kaivoista tutkittiin kloridia, arseenia, kaliumpermanganaattia, kuparia, sähkönjohtokykyä, homeita, hiivoja, sameutta, alkaliteettia ja aistinvaraisesti hajua ja makua. Kolmen vuoden aikana tarkastettiin yhteensä 579 kaivoa, joista 432 kpl oli rengaskaivoja ja 136 porakaivoja. Muita kaivoja oli 11 kpl. Tutkittavien kaivojen lukumäärä vaihteli huomattavasti eri kuntien välillä. Tarkastuksessa huomioitiin mm. kaivon kunto, sijainti ja kaivon ympärys. Tarkastuksen yhteydessä kaivosta otettiin vesinäyte, joka tutkittiin laboratoriossa. Laboratoriopalvelut ostettiin Lappeenrannan ja Imatran kaupunkien elintarvike- ja ympäristölaboratorioista. Yhteenvedon laati Mikkelin ammattikorkeakoulun ympäristöterveys- ja suojelutekniikan opiskelija Anna Saksanen.

4 2 Aineisto ja tutkimusmenetelmät 2.1 Näytteenottopaikat Kuntien terveystarkastajat valitsivat tutkittavat kaivot alueellisesti ja muutamien lehtiilmoituksien perusteella. Kaivojen valinta tehtiin sattumanvaraisesti ja mahdollisimman kattavasti koko kunnan alueelta. Tavoitteena oli tutkia sellaisia kaivoja, joiden kunnosta ei ollut aiempaa tietoa. Joissakin kunnissa painotettiin jotain tiettyä aluetta, jotta saataisiin selville esimerkiksi peltoalueiden typpipitoisuuksien vaikutus veden laatuun. Kunnat tarkastivat kaivoja resurssiensa mukaan, joten tutkittujen kaivojen määrä vaihteli suuresti eri kuntien välillä. Yhteensä kaivoja tarkastettiin 579 kappaletta. 2.2 Näytteenottomenetelmät Terveystarkastajat ottivat vesinäytteet. Kaivot tarkastettiin yleensä omistajien läsnäollessa. Tarkastuksilla täytettiin lomake, johon kirjattiin tietoja mm. kaivon kunnosta, sijainnista, iästä ja käyttäjistä. Lomake liitteenä 3. Näytteet otettiin pääosin keittiön vesihanasta, mutta vesijohdon puuttuessa suoraan kaivosta. Hanasta poistettiin ylimääräiset suuttimet ja hanan pää puhdistettiin liekittämällä ennen vedenlaskemista. Vettä laskettiin jonkun aikaa, kunnes sen lämpötila tasaantui. Ensin otettiin mikrobiologinen näyte 500 ml lasipulloon ja sen jälkeen kemiallinen näyte 1000 ml muovipulloon. Kaivosta näytteet otettiin kaivon omalla pumpulla, nostoastialla tai erityisellä vedennoutimella suoraan pulloihin. Vesinäytteet kuljetettiin kylmälaukuissa laboratorioon tutkittavaksi muutaman tunnin sisällä näytteenotosta. 3 Talousveden terveydelliset laatuvaatimukset Talousveden laatuvaatimuksista säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella 401/2001 (liite 4). Laatuvaatimukset perustuvat veden käyttökelpoisuuteen. Talousvesi ei saa aiheuttaa terveydellistä vaaraa ihmiselle. Veden on oltava käyttötarkoitukseensa sopivaa, eikä se saa syövyttää vesijohtoja. Laatuvaatimukset koskevat sekä vettä toimittavia laitoksia että yksittäisiä kotitalouksia.

3.1 Mikrobiologiset laatuvaatimukset ja suositukset 5 Talousvedessä ei saa olla terveydelle haitallisia mikrobeja. Yleisimmin terveyshaittoja aiheuttavat suolistoperäiset mikrobit, joita on olemassa useita kymmeniä. Veden mikrobiologisen laadun valvonta perustuukin muutamien indikaattoribakteereiden käyttöön. Indikaattorit edustavat ulosteperäisen saastumisen bakteereita ja kun niitä esiintyessä vedessä on olemassa terveysvaaran riski. /5/ Yleisimpiä ja tässä tutkimuksessa käytettyjä indikaattoreita ovat fekaaliset koliformiset bakteerit, Eschericia coli ja koliformiset bakteerit. Seuraavassa taulukossa on näille bakteereille asetetut enimmäistiheyden ja pitoisuuden arvot talousvedessä. Taulukko 1.Talousveden mikrobiologiset laatuvaatimukset ja suositukset /8/ Bakteerit Eschericia coli (Fekaaliset koliformiset) Bakteerit Koliformiset Enimmäistiheys (laatuvaatimus) 0 pmy/100 ml (0 pmy/100 ml) Enimmäispitoisuus (laatusuositus) <100 pmy/100 ml 3.2 Kemialliset laatuvaatimukset ja suositukset Kemialliset laatuvaatimukset on laadittu siten, että aineet eivät aiheuta terveydellistä haittaa edes pitkällä aikavälillä. Raja-arvoissa on huomioitu myös muiden lähteiden haittaainevaikutus. Kemialliset aineet eivät aiheuta nopeita ja laajoja terveyshaittoja kuten taudinaiheuttajamikrobit, haittoja syntyy kun kemiallisille aineille altistutaan pitkällä aikavälillä. /6/ Tässä projektissa tutkittiin nitraattia, nitriittiä, rautaa, mangaania, ammoniakkia, radonia, ph:ta ja fluoridia, joiden enimmäispitoisuuden arvot ovat seuraavassa taulukossa.

Taulukko 2. Talousveden kemiallisia laatuvaatimuksia- ja suosituksia /8/ 6 Parametri Nitraatti (NO - 3 ) Nitriitti (NO - 2 ) Fluoridi (F - ) Parametri Rauta Mangaani Ammonium (NH + 4 ) Radon ph Enimmäispitoisuus (laatuvaatimus) 50 mg/l 0,5 mg/l 1,5 mg/l Enimmäispitoisuus (laatusuositus) 0,4 mg/l 0,1 mg/l 0,5 mg/l 1000 Bq/l 6,5 9,5 (tavoitetaso) 4 Kaivon rakenteellisia ongelmia Huono vedenlaatu voi johtua kaivon kunnosta, väärästä sijainnista, rakenteiden rikkoontumisesta ja liikkumisesta, puutteellisesta tuuletuksesta tai kaivon riittämättömästä huollosta ja lähistöllä sijaitsevista saastutuslähteistä. Suomen kaivoista 77 % on maakaivoja eli rengaskaivoja ja 23% on kallioporakaivoja. Rengaskaivot ovat likaantumisherkkiä mataluutensa takia, joten porakaivojen vedet ovat terveydelliseltä laadultaan parempia. Fluoridiarvot ovat porakaivoissa korkeampia kuin rengaskaivoissa. /2/ Toisaalta radon on pääasiassa porakaivojen ongelma, sillä sen pitoisuudet porakaivoissa ovat keskimäärin kymmenkertaisia rengaskaivoihin verrattuna. /6/ Pintavedet saastuttavat useasti kaivovesiä. Pintavesiä voi päästä kaivoon, jos maa viettää kaivolle päin tai renkaiden tiivistyksissä, saumauksissa tai eristyksissä on puutteellisuutta. Pohjaveden yläpuoliset renkaiden välit tulisi aina tiivistää. Kannen huonokuntoisuus tai väärä koko on myös yleinen syy pintavesien pääsyyn kaivoon. Lisäksi sadevesi voi huuhdella roskia mukanaan kaivon veteen. Kannessa tulisi olla myös tuuletusputki, sillä tuulettamaton kaivo voi hapenpuutteessa aiheuttaa hajuhaittoja. /3/

7 5 Tulokset 5.1 Havainnot tarkastuksilla Tarkastuksilla ilmeni, että kaivojen kunnossa ja puhdistamisessa on toivomisen varaa. Ihmisten yleinen käsitys on se, että kaivolle ei tarvitse tehdä mitään rakentamisen jälkeen. Käyttäjät eivät tiedosta, että kaivojen säännöllinen puhdistaminen, huoltaminen ja veden laadun selvittäminen on tärkeää. Suurinta osaa kaivoista ei oltu huollettu mitenkään. Kaivoja oli kyllä puhdistettu, mutta puhdistuksista oli kulunut vuosia. Yleisenä suosituksena on ollut, että kaivo tulisi puhdistaa kuuden vuoden välein. Puhdistusväli kuitenkin riippuu monesta eri asiasta, esim. kaivon ympärillä olevasta maaperästä. Vuonna 1996 tai myöhemmin puhdistettuja kaivoja oli 174 kpl, mikä on 30 % kaikista kaivoista. Tarkastuksien yhteydessä käyttäjille annettiin kaivon kunnostus- ja hoito-ohjeita sekä suullisesti, että kirjallisesti. Joissakin kaivoissa huoltaminen tai puhdistaminen onnistuu omana työnä, mutta joidenkin kaivojen puhdistamiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Lisäksi mainittiin, että kaivojen kunnostusohjeita löytyy mm. ympäristökeskuksen sivuilta (www.ymparisto.fi). Etelä-Karjalan aluetta viime vuosina kiusannut kuivuus ei ole ollut merkittävä ongelma tutkituissa kaivoissa. Vain 0,5 % (3 kpl) kaikista tutkituista kaivoista kärsi jatkuvasta vesipulasta ja 16 %:ssa (91 kpl) kaivoista oli ajoittain veden riittävyysongelmia. Kuivuuden vaikutus näkyi lähinnä porakaivojen määrän lisääntymisenä. Vain joissakin kaivoissa veden laatu huononi tilapäisesti kuivuuden takia. Tämä näkyi esimerkiksi rauta- ja mangaanipitoisuuden kohoamisena ja veden värjäytymisenä. Toisaalta kuivuus vaikutti myös positiivisesti veden laatuun, koska kuivana aikana pintavesien vaikutus on vähäistä.

8 5.2 Yleistietoja kaivoista Kaivon tyyppi Yleisin kaivotyyppi oli rengaskaivo, joita oli 432 kpl (75 %) tutkituista kaivoista. Porakaivoja oli 136 kpl (23 %). Lisäksi tutkittiin 11 kpl (2 %) muita kaivoja. Kaivon kunto Kaivojen kunto arvioitiin asteikolla hyvä, tyydyttävä ja huono. Arviointi tehtiin silmämääräisesti kaivon rakenteen perusteella. Hyvän kaivon rakenteet on tiivistetty, eikä sinne pääse pintavesiä. Kansi on myös tiivis ja siinä tulee olla tuuletusputki. Tyydyttävän kaivon rakenteissa on parantamisen varaa, mutta kaivo on silti käyttökelpoinen. Huonossa kaivossa on oleellisia rakenteellisia puutoksia. Suurin osa tutkituista kaivoista, 56% (327 kpl) oli kuntoarvioinnin perusteella tyydyttävässä kunnossa. Hyväkuntoiseksi arvioituja kaivoja oli 25 % (143 kpl) ja huonoja 11 % (62 kpl). 47 kaivon osalta ei saatu tietoa kaivon kunnosta. Rengaskaivot olivat porakaivoja huonommassa kunnossa. Hyväkuntoisia rengaskaivoja oli vain 22 %, kun hyviä porakaivoja oli jopa 35 %. Seuraava kuva selventää kaivojen arvioitua kuntoa. lukumäärä (kpl) 330 300 270 240 210 180 150 120 90 60 30 0 Kaivojen kunto hyvä tyydyttävä huono ei tietoa Kuva 1. Kaivojen kunto

9 Kaivon ikä Kaivojen iät vaihtelivat muutaman kuukauden ikäisestä 100-vuotiaaseen. Eniten, 14 % (80 kpl) oli 0 5 -vuotiaita kaivoja. Lähes yhtä paljon oli 6 10 ja 31 50 vuotiaita kaivoja. Kaivot olivat suhteellisen vanhoja, sillä yli puolet kaivoista oli yli 10 vuotta vanhoja. Taulukko 3. Kaivojen ikäjakauma Ikäluokka Lukumäärä % - osuus (vuosi) (kpl) ei tietoa 39 7 0 5 80 14 6...10 77 13 11...15 43 7 16...20 51 9 21...25 30 5 26...30 59 10 31...40 73 13 41...50 77 13 yli 50 v. 50 9 Rengaskaivot olivat vanhempia kuin porakaivot. Rengaskaivoista 52 % oli yli 25 vuotta vanhoja ja vain 20 % kaivoista oli 0 10 vuotta vanhoja. Porakaivoista puolet oli 0-10 vuotta vanhoja, eikä porakaivoista yksikään ollut yli 50 vuotta vanha. Eri kaivojen ikäjakaumat on eritelty seuraavassa kuvassa. Lukumäärä (kpl) 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Kaivojen ikä Porakaivot Rengaskaivot ei tietoa 0 5 6...10 11...15 16...20 21...25 Ikä (vuosi) 26...30 31...40 41...50 yli 50 Kuva 2. Kaivojen iät.

10 Kaivon sijainti Suurin osa kaivoista 65 % (374 kpl) sijaitsi pihapiirissä. Pellolla kaivoja oli 18 % (104 kpl) ja metsässä 13 % (77 kpl). Muussa paikoissa kaivoja oli 4 % (24 kpl). Taulukko 4. Kaivon sijainti Sijainti Lukumäärä % - osuus (kpl) pihapiiri 374 65 pelto 104 18 metsä 77 13 muu 24 4 Käyttäjät Kaivojen käyttäjämäärät vaihtelivat yhdestä henkilöstä 44 henkilöön. Yleisin käyttäjämäärä oli kaksi henkilöä. Seuraavaksi yleisin käyttäjäryhmä oli kolmen tai neljän hengen talous. Lapsia on tarkasteltu tavallisina vedenkäyttäjinä. Kymmenestä kaivosta ei saatu käyttäjämäärätietoja. Lisäksi tarkastelusta on jätetty pois 11 muuta kaivoa, koska niiden tyypit vaihtelivat suuresti. Nämä kaivot olivat usein yleisessä käytössä, joten niiden käyttäjämääristä ei ollut tietoa. Muita kaivoja oli määrällisesti hyvin vähän, joten niillä ei ole prosentuaalista merkitystä. Seuraava taulukko kertoo käyttäjien jakautumiset rengas- ja porakaivojen kesken. Taulukko 5. Kaivojen käyttäjät Käyttäjien Rengaskaivot Porakaivot Yhteensä %-osuus lukumäärä ei tietoa 8 2 10 2 1 57 20 77 14 2 154 49 203 36 3 72 16 88 15 4 63 21 84 15 5 46 18 64 11 6 12 6 18 3 yli 6 20 4 24 4

11 5.3 Vesinäytteiden tutkimustulokset 5.3.1 Bakteerit Fekaalisia koliformisia bakteereja löytyi 30 (5 %) ja E.colia 29 (5 %) kaivosta. Koliformisia bakteereita löytyi 12 kaivosta (2 %). Näistä kaivoista suurimmasta osasta puuttui tiivisteet ja eristykset, joten niihin pääsi pintavesiä ja mahdollisesti eläimiä. Bakteerisaastuneiden kaivojen keskimääräinen kuntoarviointi oli tyydyttävä, mutta joukossa oli myös huonoja kaivoja ja muutama hyväksi luokiteltu kaivo. Rengaskaivoista löytyi enemmän bakteereja kuin porakaivoista. Vain kahdesta porakaivosta löytyi bakteereita. Fekaalisten koliformisten bakteereiden ja E.colin enimmäistiheyden 0 pmy/100ml ylittyminen kertoo ulostesaastumisesta. Koliformisten enimmäispitoisuuden alle 100 pmy/100ml ylitys kertoo lähinnä pintavesien ja lian pääsystä kaivoon. Jos kaivovedessä havaitaan näitä indikaattoribakteereita, on selvitettävä niiden alkuperä ja puhdistettava kaivo. Puhdistaminen ei aina ole riittävä keino veden laadun parantamiseen, jos kaivoon pääsee jatkuvasti bakteereita. Tällöin tulisi selvittää, mistä bakteerit pääsevät kaivoon ja korjata mahdolliset rakenteelliset epäkohdat. Yleisimpiä veden saastuttajia ovat kaivoon päässyt pintavesi tai eläimet. /7/ Bakteerisaastuminen voi aiheuttaa vatsavaivoja, haju- tai makuhaittoja veteen. 5.3.2 Nitraatti (NO 3 - ) ja nitriitti (NO 2 - ) Nitraatin enimmäispitoisuus 50 mg/l ylittyi 27 kaivossa (5 % tutkituista kaivoista). Nitraatti osoittaa lannoitteiden tai kauempaa tulevien jätevesien vaikutusta. Suurimpaan osaan nitraattipitoisista kaivoista pääsi pintavesiä ja ne sijaitsivat pellolla tai pellon läheisyydessä. Nitraatti oli lähinnä rengaskaivojen ongelma, sillä sen arvo ylittyi vain kahdessa porakaivossa. Nitriitin enimmäispitoisuus 0,5 mg/l ylittyi vain kahdessa kaivossa (0,3 % tutkituista kaivoista), joista toinen oli rengaskaivo ja toinen porakaivo. Kumpaankaan kaivoon ei päässyt pintavesiä, eikä niissä ollut korkeita nitraattipitoisuuksia. Porakaivon nitriittipitoisuudet johtuvat luultavasti kaivon tekovaiheen räjäytyksissä irronneista typpiyhdisteistä, jotka ovat hapettuneet nitriitiksi.

12 Nitraatti on yleinen haja-asutusalueiden rengaskaivojen ongelma. Korkeat nitraattipitoisuudet kertovat veden saastumisesta ihmistoiminnan vaikutuksesta, vaikka nitraattia syntyy luonnostaankin typpeä sitovien aineiden hajotessa. Nitraattia pääsee veteen maatalouden ja karjatalouden päästöistä ja jätevesistä. Korkea nitriittipitoisuus osoittaa maaperän tai vesiputkien hapetonta tilannetta, sillä nitriittiä syntyy typpiyhdisteiden epätäydellisen hapettumisen seuraamuksena. Korkea nitraatti- tai nitriittipitoisuus voi aiheuttaa imeväisikäisille hengitysvaikeuksia ja suolisto-oireita. /6/, /7/, /4/ 5.3.3 Ammonium (NH 4 + ) Ammoniumia tutkittiin 258 kaivosta. Enimmäispitoisuus 0,5 mg/l ylittyi neljän kaivon osalta (2%), mikä johtunee veden saastumisesta lannoitteiden tai jätevesien vaikutuksesta. Näistä kolme oli rengaskaivoja, joihin pääsi pintavesiä. Yksi kaivo oli porakaivo, johon ei pääse pintavesiä. Porakaivo oli uusi kaivo, johon mahdollisesti pääsi typpiyhdisteitä tekovaiheen räjäytysten yhteydessä. Ammonium on luontainen aine joillakin pohjavesialueilla. Veteen ammoniumia pääsee yleensä ihmistoiminnan johdosta mm. lannoitteista ja jätevesistä. Ammoniumia syntyy myös typpipitoisten orgaanisten aineiden hajoamistuotteena. Ammonium voi aiheuttaa veteen hajutai makuhaittoja. /6/ Lisäksi se voi aiheuttaa imeväisikäisille hengitysvaikeuksia ja suolistooireita. 5.3.4 Radon Radon on lähinnä porakaivojen ongelma, joten sitä ei mitattu rengaskaivoista. Radon tutkittiin 77 porakaivosta, mikä edustaa 57 % kaikista porakaivoista. Säteilyturvakeskus on antanut yksittäisten kotitalouksien talousvedelle enimmäispitoisuudeksi 1000 Bq/l. Tämä arvo ylittyi viiden kaivon osalta (6 % tutkituista kaivoista).

13 Radon on hajuton ja väritön radioaktiivinen kaasu, jota syntyy maankuoressa uraanin hajotessa. Radonin pitoisuudet vaihtelevat alueittain ja sen korkeat pitoisuudet ovat ongelma lähinnä Etelä-Suomen graniitti- ja rapakivialueilla. Radon on ongelma porakaivoissa, joiden radon-pitoisuudet voivat olla jopa kymmenkertaiset rengaskaivoihin verrattaessa. Haitallista radonia tulee huoneilmaan veden käytön yhteydessä. Hengitettynä radon altistaa keuhkot säteilylle. /6/ Suomalaisten porakaivojen keskimääräinen radonpitoisuus on 540 Bq/l. /1/ 5.3.5 Rauta Rautaa tutkittiin 280 kaivosta. Enimmäispitoisuus 0,4 mg/l ylittyi 52 kaivossa (19 %). Rengaskaivoissa oli suuremmat rautapitoisuudet kuin porakaivoissa. Tutkituista rengaskaivoista 20 % ylitti raudan raja-arvon, kun vastaava luku oli porakaivoissa 14 %. Myös muiden kaivojen osalta rauta-arvo ylittyi 20 % kaivoista. Suurin raudan arvo oli 9,8 mg/l. Rautaa on luonnostaan Suomen pohjavesissä ja sitä voi liueta vesiin myös putkien materiaaleista. Raudan aiheuttamat haitat ovat teknisiä ja esteettisiä. Rauta voi värjätä vettä, pyykkiä ja astioita ja aiheuttaa pahaa makua veteen. Terveydellisiä haittoja rauta ei aiheuta sellaisina pitoisuuksina, joiden esiintyessä veden nauttiminen ulkonäön perusteella on mahdollista. /9/ Tutkimuksien perusteella rautapitoisuudet ovat korkeampia rengaskaivoissa kuin porakaivoissa. /2/ 5.3.6 Mangaani Mangaania tutkittiin 241 kaivosta. Enimmäispitoisuus 0,1 mg/l ylittyi 39 kaivossa (16 %). Mangaanipitoisuudet olivat korkeampia porakaivoissa, joissa raja-arvo ylittyi 21 % tutkituista porakaivoista. Vastaavasti rengaskaivoissa 14 % tutkituista kaivoista ylittyi mangaanin enimmäispitoisuus.

14 Mangaanipitoisuus johtuu maaperästä. Vesisäiliöihin voi kerääntyä mangaanibakteereita, joiden kuollessa tai irtaantuessaan alustastaan vesi värjääntyy tumman harmaaksi. Mangaani esiintyy pohjavesissä usein raudan kanssa samanaikaisesti. Mangaanipitoinen vesi voi värjätä pyykkiä ja astioita ja aiheuttaa pahaa makua veteen. /9/ Mangaaniarvot ovat usein myös korkeampia porakaivoissa kuin rengaskaivoissa, sillä syvemmällä pohjavesissä voi olla hapettomia olosuhteita. /2/ 5.3.7 Fluoridi (F - ) Fluoridia mitattiin 244 kaivosta. Enimmäispitoisuus 1,5 mg/l ylittyi 41 kaivossa (17 %). Korkean fluoridipitoisuuden omaavista kaivoista 19 kpl:ssa oli lapsikäyttäjiä. Fluoridiarvot olivat korkeita lähinnä porakaivoissa, joissa raja-arvo ylittyi 40 % tutkituista kaivoista. Rengaskaivoissa raja-arvo ylittyi 6 % kaivoista. Korkea fluoridipitoisuus on ominaista rapakivigraniittisille alueille, johon Kaakkois-Suomi kuuluu. Pitoisuudet kuitenkin vaihtelevat paikallisesti kallioperän geologian takia. Fluoridi on ihmiselle välttämätön hivenaine, mutta sen liiallinen saanti haurastuttaa luustoa ja aiheuttaa ruskeita laikkuja hampaisiin. Hampaiden muodostumisiässä oleville voi tulla korkeasta fluoridipitoisuudesta hammaskiilteen muodostumishäiriö. Fluoridipitoisuudet ovat keskimäärin korkeampia porakaivoissa kuin rengaskaivoissa. /2/ Odottaville äideille ja imeväisikäisille lapsille ei tulisi antaa fluoripitoista vettä, vaan käyttää vettä, jonka fluoripitoisuus on alle enimmäispitoisuuden 1,5 mg/l. /9/ 5.3.8 ph ph:ta tutkittiin 245 kaivosta. Talousvedelle annettu ph:n tavoitetaso 6,5 9 alittui 103 kaivossa (42%). Yhdenkään kaivon vesi ei ollut liian emäksistä. Tutkittujen vesien keskimääräinen ph oli 6,7, mikä pysyy tavoitetason sisällä. Porakaivojen keskimääräinen ph oli 7,7 ja rengaskaivojen 6,4. Matala ph onkin rengaskaivojen ongelma. Rengaskaivoista 49 % alitti ph rajan, kun porakaivoista vain 5 % alitti tavoitetason. Muut kaivot olivat myös happamia, sillä puolet niistä alitti tavoitetason.

15 Suomen pohja- ja pintavedet ovat lievästi happamia. Alhainen ph voi aiheuttaa korroosiovaikutusta putkiin ja korkea ph ärsyttää limakalvoja. ph:lle on vaikea asettaa selkeää raja-arvoa, sillä sen aiheuttamat haitat riippuvat monesta eri asiasta, esimerkiksi veden käyttömäärästä. Talousveden ph:n tavoitetasona pidetään 6,5 9. Vesi ei kuitenkaan saa syövyttää putkistoja tai aiheuttaa kalkkisaostumia, joten suositeltava ph-arvo on 7,0 8,8. /6/ 5.3.9 Muut tutkimukset Kaivoista tutkittiin myös muita parametrejä terveystarkastajien kehotuksien tai omistajien pyyntöjen mukaan. Kloridia tutkittiin 90 kaivosta, joista yhdessä ylittyi enimmäispitoisuus 100 mg/l. Arseenia tutkittiin 39 kaivosta, mutta enimmäispitoisuus 0,01 mg/l ei ylittynyt missään kaivoista. Kaliumpermanganaattia tutkittiin 66 kaivosta, joista 3 kpl (4,5 %) ylitti kaivovesille annetun enimmäispitoisuuden suositusarvon 20 mg/l. 6 Tulosten tarkastelua 6.1 Kaivon kuntoarvion vaikutus veden laatuun Hyväkuntoisiksi arvioitujen kaivojen vedet olivat laadultaan yleisesti hyviä. Niistä löytyi kuitenkin bakteereja, nitraattia ja nitriittiä, mutta raja-arvojen ylitysten osuus oli pieni verrattuna tyydyttäviin tai huonokuntoisiin kaivoihin. Tyydyttävänkuntoisissa kaivoissa löytyi bakteereja ja nitraattia hieman enemmän kuin hyväkuntoisista kaivoista, mutta vähemmän kuin huonoista. Ainoastaan koliformisia bakteereja oli tyydyttävissä kaivoissa enemmän kuin huonoissa. Seuraavassa taulukossa on eritelty kaivon kuntoluokkien mukaan ylitetyt parametrit.

Taulukko 6. Talousveden enimmäispitoisuuksien ylitykset kaivon kunnon mukaan 16 Kaivon kunto Hyvä (kaivoja 143 kpl) Tyydyttävä (kaivoja 327 kpl) Huono (kaivoja 62 kpl) Fekaaliset koliformiset 3 % (4 kpl) 5 % (17 kpl) 13 % (8 kpl) bakteerit E.coli 2 % (3 kpl) 5 % (17 kpl) 13 % (8 kpl) Koliformiset 1 % (2 kpl) 3 % (9 kpl) 2 % (1 kpl) bakteerit Nitraatti 4 % (6 kpl) 5 % (17 kpl) 6 % (4 kpl) Nitriitti 0,7 % (1 kpl) 0,3 % (1 kpl) - 6.2 Kaivovesien ongelmat eri puolella Etelä-Karjalaa Kuntakohtaisia tuloksia vertailtiin koko projektin tuloksiin vain tutkimuspaketin parametrien osalta, jotta kaikille kunnille saatiin vertailukelpoisia tuloksia. Muut maksulliset tutkimukset jätettiin vertailusta pois, sillä kaikkien kuntien alueella ei tutkittu muita aineita tai yhdisteitä. Kuntakohtaiset vertailut koko projektin tuloksiin löytyvät liitteestä 2. Kuntakohtaisia arviointeja ei voida pitää täysin luotettavina, sillä eri kunnissa tutkittiin eri määrä kaivoja. Kuntien tulokset voivat vääristyä prosentuaalisessa vertailussa esimerkiksi tutkittujen kaivojen suuren tai pienen lukumäärän takia. Arviot ovat kuitenkin suuntaa-antavia. Seuraavaksi arvioidaan kaivovesituloksia alueellisesti. Korkeat nitraattipitoisuudet olivat ongelmana maatalousvaltaisissa kunnissa Etelä-Karjalan pohjois- ja eteläosissa. Kaivot olivat näillä alueilla enimmäkseen hyväkuntoisia ja bakteeripitoisuudet ylittivät enimmäisarvot vain harvoissa kaivoissa. Bakteeripitoisuudet olivat ongelmana Etelä-Karjalan keskiosissa. Kaivot, joissa ylittyi bakteerien enimmäispitoisuudet olivat keskimäärin tyydyttävässä kunnossa, joten niihin pääsee luultavasti pintavesiä tai eläimiä.

17 7. Johtopäätökset Projektialueen kaivot arvioitiin kunnoltaan keskimäärin tyydyttäviksi. Vedenlaadun tutkimusten mukaan kaivovedet olivat kuitenkin melko hyvässä kunnossa, sillä tutkittujen parametrin enimmäispitoisuuden ylityksiä oli enimmillään vain 5 %. Kuntoarviointi perustui silmämääräiseen tarkasteluun, eikä sen perusteella voitu arvioida vedenlaatua. Toisaalta hyväkuntoisista kaivoista löytyi hyvin vähän bakteereja ja huonokuntoisista taas enemmän. Nitraatti ja nitriitti pääsevät kaivoihin maaperän kautta, joten hyväkuntoinenkin kaivo voi saastua typpiyhdisteillä. Kaivojen kuntoarviointia voidaan kuitenkin pitää suuntaa-antavana arvioitaessa vedenlaatua. Jos kaivon kunto on huono, on epäiltävissä ettei vedenlaatukaan ole moitteetonta. Hyväkuntoisenkin kaivon vedenlaatua suositellaan tutkittavaksi säännöllisesti. Kaivojen kunto ja vesien laatu vaihtelivat eri kuntien alueella. Nitraatti oli maatalousvaltaisten kuntien ongelma ja bakteerit olivat ongelmana kaupunkikuntien hajaasutusalueella. Huonokuntoisimmat kaivot olivat enimmäkseen vanhoja rengaskaivoja, joiden huolto ja puhdistus oli unohtunut. Kaivojen omistajilla ei ollut tietoa kaivojen puhdistuksen ja huollon tärkeydestä. Yleisenä käsityksenä oli, ettei kaivoille tarvitse tehdä mitään rakentamisen jälkeen. Tämän takia olisi tärkeää tiedottaa enemmän kaivon huollosta ja veden tutkimisen tärkeydestä kaivojen omistajille. Veden käyttäjät eivät myöskään ole tietoisia huonolaatuisen veden mahdollisista terveyshaitoista. Projekti opetti sen, että kuntalaiset tarvitsevat lisää valistusta kaivojen kunnossapidosta ja huollosta. Terveystarkastajat antoivat tarkastuksien yhteydessä käyttäjille kaivon hoito-ohjeita sekä suullisesti, että kirjallisesti. Osassa kaivoista huoltaminen onnistuu ilman ulkopuolista apua, mutta joissakin kaivoissa olisi hyvä käyttää ammattiapua. Lisäksi kaivojen kunnostusohjeita löytyy internetistä mm. Suomen ympäristökeskuksen sivuilta (www.ymparisto.fi). Tämä projekti päättyi vuonna 2003, eikä kaivojen kunnon seurannasta jatkossa ole sovittu. Tulevaisuudessa olisi hyvä toteuttaa uudelleen samankaltainen kaivojen kunnon tarkastus, jotta haja-asutusalueen vedenlaatu saataisiin pysymään kunnossa. Kaivojen käyttäjät ja omistajat tarvitsevat opastusta ja neuvoja kaivojen huoltoon.

18 LÄHTEET 1. Hämäläinen, V: Sipoo tutkii porakaivovesien radonpitoisuudet. Ympäristö ja terveys 4/2001. Vammalan kirjapaino, ISSN 0358-3333, s.76-78 2. Korkka-Niemi, K: Geologisen ympäristön vaikutus pienkaivon vedenlaatuun. Ympäristö ja terveys 4/2001. Vammalan kirjapaino, ISSN 0358-3333, s.47-51 3. Lapinniemi, Kaivon rakenteissa ilmenneitä ongelmia. Ympäristö ja terveys 4/2001. Vammalan kirjapaino, ISSN 0358-3333, s.57-61 4. Lehtonen, K. 2003. Etelä-Karjalan kaivovesiprojekti Luumäellä 2001-2003. Mikkelin ammattikorkeakoulun erikoistumistyö. 11 s. 5. Pönkä, A. 2002. Terveydensuojelu. Gummerus Kirjapaino Oy: Jyväskylä ISBN 951-98349-4-X, s.165-170 6. Savolainen, J. 2003: Haja-asutusalueiden talousvesikaivojen kunto ja veden hygieeninen laatu Lappeenrannassa vuonna 2001. Mikkelin ammattikorkeakoulun insinöörityö. 91 s. 7. Sipilä, A: Kaivoveden likaantuminen. Ympäristö ja terveys 4/2001. Vammalan kirjapaino, ISSN 0358-3333, s.52-56 8. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 401/2001 9. Vesi- ja viemärilaitosyhdistys: 2000. Soveltamisopas talousvesiasetukseen 461/2000. Copy-Set: Helsinki, ISBN 952-5000-26-5, s. 9, 18, 20 10. Vesi- ja ympäristöhallinto, Sosiaali ja terveysministeriö. Toim. Korkka-Niemi, K., Sipilä, A., Hatva,T., Hiisivirta, L., Lahti K., Alfthan, G: Valtakunnallinen kaivovesitutkimus. 1993. Painatuskeskus Oy: Helsinki. ISBN 951-47-7567-8.

19 IMATRAN KAIVOVESIEN LAATU LIITE 1 (1/8) Imatralla kaivot olivat kuntoarvioinniltaan paremmassa kunnossa kuin muualla projektin alueella. Hyvänkuntoisia kaivoja oli selvästi enemmän ja huonokuntoisia vähemmän kuin muissa kunnissa. Huono Imatra Etelä-Karjala Tyydyttävä Hyvä 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % Vaikka Imatran kaivot olivat kunnoltaan hyviä, löytyi niistä kuitenkin bakteereja. Kaikkia käytettyjä indikaattoribakteereita löytyi suhteessa enemmän Imatran kaivoista kuin keskimäärin koko projektin alueelta. Puolet kaivoista oli arvioitu hyväkuntoisiksi. Suuret bakteeripitoisuudet johtunee satunnaisesti valituista näytteenottopisteistä. Joukossa oli muutamia yksittäisiä huonokuntoisia kaivoja, jotka vaikuttanevat tulokseen. Toisaalta Imatran kaivoista ei yksikään ylittänyt nitraatin tai nitriitin enimmäispitoisuutta, mikä kertoo siitä, ettei kaivot ole saastunut ihmistoiminnan, kuten lannoitusten ja jätevesien seurauksena. Nitriitti Nitraatti Imatra Etelä-Karjala Koliformiset E.coli Fekaaliset koliformiset 0 % 2 % 4 % 6 % 8 %