Jalostuksen tavoiteohjelma 2010-2014. Labradorinnoutaja

Jalostuksen tavoiteohjelma 2010-2014 Labradorinnoutaja

2 LABRADORINNOUTAJAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA Hyväksytty SKL-FKK ry:n jalostustieteellisessä toimikunnassa 01.09.2009. Hyväksytty Labradorinnoutajakerho ry:n yleiskokouksessa 23.11.2008. Päivitykset hyväksytty Labradorinnoutajakerhon hallituksen kokouksessa 10.7.2009. Sisällys: 1. Yhteenveto... 3 2. Rodun historia... 4 2.1 Suomen kanta... 4 3. Järjestöorganisaatio ja sen historia... 5 4. Nykytilanne... 6 4.1 Populaation koko ja rakenne... 6 4.1.1 Tehollinen kannan koko... 7 4.1.2 Sukusiitosasteet... 8 4.1.3 Isien ja emien lukumäärän suhde... 8 4.1.4 Jalostuskoirien käyttömäärät... 9 4.1.5 Urosten käyttö neljän viimeisimmän sukupolven aikana... 11 4.1.6 Eniten käytettyjen jalostuskoirien välisiä sukulaisuuksia... 12 4.1.7 Siitokseen käytettyjen koirien osuus kaikista rekisteröidyistä koirista... 13 4.1.8 Yhteenveto ja jalostustavoitteet... 14 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet... 14 4.2.1 Luonne... 14 4.2.2 Käyttöominaisuudet... 15 4.2.3 Koiria virka- ja muissa työtehtävissä käyttävien tahojen kokemuksia labradorinnoutajasta... 22 4.2.4 Yhteenveto ja tavoitteet... 23 4.3 Terveys... 24 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet... 24 4.3.2 Terveyskysely 2007-2008... 32 4.3.3 Terveysongelmat virkakoirilla... 38 4.3.4 Geenitestattavat sairaudet... 38 4.3.5 Kuolinsyytilastot Suomesta... 42 4.3.6 Sairaus- ja kuolinsyytilastoja Ruotsista ja Englannista... 42 4.3.7 Muita labradorinnoutajalla esiintyviä perinnöllisiä sairauksia ja ongelmia... 43 4.3.8 Yhteenveto ja tavoitteet... 44 4.4 Ulkomuoto... 45 4.4.1 Näyttelykäynnit... 45 4.4.2 Yhteenveto ja tavoitteet... 46 5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta... 47 6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat... 48 6.1 Visio... 48 6.2 Rotujärjestön tavoitteet vuosille 2010-2014... 48 6.3 Rotujärjestön strategia... 49 6.4 Uhat ja mahdollisuudet... 50 6.5 Varautuminen ongelmiin... 51 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi... 52 7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta... 53 8. Lähteet ja lisätietoa... 54 9. Liitteet... 56

3 1. YHTEENVETO Labradorinnoutaja on lähtöisin Kanadasta. Se on levinnyt Iso-Britannian kautta ympäri maailmaa ja on hyvin suosittu kaikkialla. Englannin kennelliitto (The Kennel Club) hyväksyi labradorinnoutajan roduksi vuonna 1903. Suomessa rodun kasvatus alkoi 1950-luvulla. Labradorinnoutajan vuotuiset rekisteröintimäärät Suomessa ovat viime vuosien aikana olleet 1500 pennun luokkaa, ja tällä lukumäärällä rotu löytyy rekisteröityjen koirien suosikkilistan 3.-6. sijalta. Labradorinnoutajaa käytetään noutavana koirana vesilinnustuksessa, mutta myös muun pienriistan talteen ottamisessa sekä haavoittuneen, loukkaantuneen riistan jäljestämisessä. Rodun monipuolisuudesta kertoo, että koirat toimivat myös opaskoirina, huume- ja pommikoirina, terapiakoirina, liikuntavammaisten avustajakoirina, sienikoirina sekä muissa, monenlaisissa haju- ja etsintätehtävissä. Suurin suosio rodulla maailmanlaajuisesti ajatellen on kuitenkin seurakoirana. Labradorinnoutajan jalostuksessa on käytetty paljon samoja, suosittuja kotimaisia sukuja, mikä on kaventanut jalostuspohjaa. Jalostukseen käytetään yhä enenevässä määrin ulkomaisia uroksia. Yhtenä jalostustavoitteena onkin kasvattaa tehollista kannan kokoa ja siten nostaa kannan monimuotoisuutta. Tähän pyritään pitämällä yksittäisen koiran ensimmäisen polven jälkeläismäärä vastaisuudessa alle kahdessa prosentissa sekä toisen polven jälkeläisten määrä alle neljässä prosentissa sukupolven rekisteröintimäärästä. Jalostukseen käytettävien urosten ja narttujen lukumäärää kasvatetaan, ja eri sukuja käytetään jalostukseen monipuolisemmin ja tasaisemmin. Labradorinnoutajan suurimmat terveysongelmat ovat erilaiset atopiaan viittaavat tulehdukset ja allergiat sekä luusto-ongelmat. Tavoitteena on vähentää näiden esiintymistä. Allergia- ja tulehdusalttiita koiria ei tule käyttää jalostuksessa. Jalostukseen ei tule käyttää myöskään koiraa, jolla on todettu ristisidevamma, nivelen kasvuhäiriö tai irtopaloja jossakin nivelessä tai jolla on muita luustoon liittyviä ongelmia, kuten esimerkiksi spondyloosia. Jotta labradorinnoutajilla esiintyvät lisääntymisongelmat eivät yleistyisi, jalostuksessa tulee suosia yksilöitä ja sukuja, joilla ei ole lisääntymisvaikeuksia. Kasvattajia kannustetaan käyttämään saatavilla olevia geenitestejä apuna sairaiden koirien syntymisen estämisessä. Tavoitteena on jatkuvasti kerätä tietoa kannassa esiintyvistä sairauksista ja ongelmista sekä koirien omistajilta että kasvattajilta. Kaikki tieto auttaa rotua eteenpäin ja voi estää sairauksien ja ongelmien leviämisen laajemmalle. Käyttöominaisuudet ovat tuomarien mukaan kehittyneet varsinkin metsästyslinjaisilla labradoreilla viime vuosina huimasti. Tavoitteena on pitää taipumuskoekäyntiaktiivisuus sekä koeosallistumisaktiivisuus rodun käyttöominaisuuksia mittaavissa ja kuvaavissa kokeissa vähintään nykyisellä tasolla. Luonteen ja käyttöominaisuuksien arvioimiseksi ja säilyttämiseksi jalostuskoirien on suositeltavaa läpäistä taipumuskoe. Myös koiran osallistuminen ja menestyminen erilaisissa muissa koemuodoissa voidaan katsoa näytöksi labradorinnoutajan monipuolisista käyttöominaisuuksista, vaikka nämä kokeet eivät mittaakaan noutotaipumuksia. Labradorinnoutajan luonne vastaa melko hyvin rotumääritelmää. Liiallista pehmeyttä tai suoranaista arkuutta esiintyy kuitenkin jonkin verran. Arkojen koirien osuus ei saa lisääntyä. Tavoitteena on säilyttää labradorinnoutajan luonne edelleen hyväntuulisena, eloisana, hyvin toiminnanhaluisena sekä sopeutuvaisena. Jalostuskoirien tulee olla luonteeltaan tyypillisiä labradorinnoutajia, eli niillä tulee olla hyvä hermorakenne, toiminta- ja keskittymiskyky, eivätkä ne saa olla liian pehmeitä. Jalostukseen ei tule käyttää arkoja tai aggressiivisia koiria. Useimpien labradorinnoutajien ulkomuoto vastaa tällä hetkellä rotumääritelmää. Rodun rakenne on pysynyt ilahduttavan terveenä ja liioittelemattomana. Tavoitteena on pitää ulkomuoto vastaisuudessakin rotumääritelmää vastaavana ja vähentää mahdollisten äärityyppien esiintymistä.

4 2. RODUN HISTORIA Labradorinnoutaja on yksi maailman suosituimmista koiraroduista. Labradorinnoutajan juuret juontavat Labradorin niemimaalle, Newfoundlandin saarelle, josta rodun kantavanhemmat tiedetään tuotetun Brittein saarille. Rotu on levinnyt Iso-Britannian kautta kaikkialle maailmaan. Kanadan itärannikolla on kuvattu labradorinnoutajia muistuttavia koiria ensimmäisen kerran 1700-1800 -luvulla. Nämä koirat toimivat kalastajien apuna noutaen vedestä kaloja, verkonnaruja, ym. Niitä käytettiin myös metsästyksessä ja muissa tehtävissä. Niillä oli voimakas noutotaipumus ja into mennä veteen sekä paksu, vettähylkivä turkki. Näitä koiria kulkeutui kalastusalusten mukana Englantiin. Noutajien käyttö metsästyksessä ei vielä 1800-luvun alussa ollut kovin yleistä, mutta labradorinnoutajan kantavanhemmat todettiin pian erinomaisiksi apureiksi niin fasaanijahdeissa kuin vesilintujen metsästyksessä, ja näistä koirista tuli nopeasti arvostettuja. Koirien tuonti Newfoundlandista kuitenkin väheni 1800-luvun loppua kohti ja tyrehtyi vuosisadan vaihteessa kokonaan. Varhaisimmat brittiläiset kasvattajat pyrkivät pitämään rodun niin puhtaana kuin mahdollista, vaikka risteytyksiä tehtiin eri noutajarotujen välillä. Viisaan jalostustyön tuloksena alkuperäisen Labradorinkoiran ominaisuudet onnistuttiin säilyttämään rodussa. Alkuaikoina kaikki labradorit olivat mustia. Satunnaisesti esiintyvistä keltaisista ei pidetty, ja ruskea väri oli harvinainen. Englannin kennelliitto hyväksyi labradorinnoutajan roduksi vuonna 1903. Rotu, joka 1800-luvulla kamppaili olemassaolostaan, on nykyisin yksi maailman yleisimmistä koiraroduista. Aluksi rodun suosio perustui sen erinomaisiin käyttöominaisuuksiin metsästyskoirana, mutta pian sen ystävällinen luonne ja helppo koulutettavuus tekivät siitä myös suositun seurakoiran. Rekisteröintiluvut nousivat nopeasti niin rodun kotimaassa Iso-Britanniassa kuin kaikkialla muuallakin minne rotu levisi. Vaikka useimmissa maissa ihanteena pidetäänkin koiraa, jossa yhdistyvät rotutyypillinen ulkomuoto ja hyvät käyttöominaisuudet (ns. dual purpose -koira), II maailmansodan jälkeen rodussa tapahtuneen kahtiajakautumisen vuoksi metsästyslinjaisten labradorien kasvatus on eriytynyt muista labradoreista. Viimeinen rodun kaksoisvalio Iso-Britanniassa oli Dual Ch Knaith Banjo, joka syntyi v. 1946. Nykytyypit eroavat toisistaan niin ulkomuodoltaan ja luonteeltaan kuin myös käyttötavoiltaan, mutta koska rodussa on edelleen käyttökoevaatimus muotovalionarvoa varten, ja näyttelypalkintovaatimus käyttövalionarvoa varten, ei täydellistä jakaantumista "show" ja "field trial" -tyyppiin ei ole tapahtunut. Labradori rotuna onkin hyvin monipuolinen harrastuskoira, joka täyttää seurakoiravaatimuksetkin erinomaisesti. 2.1 Suomen kanta Suomeen tuotiin joitakin yksilöitä jo 1900-luvun alussa, mutta nykyinen kanta on saanut alkunsa 1950-luvulla tuoduista koirista. Vuonna 1954 Englannista tuotiin musta narttu Whatstandwell Sonya, jonka pentue vuonna 1956 toisen englannintuonnin, Anvil of Alderbournen kanssa oli ensimmäinen maassamme rekisteröity labradoripentue. Kanta vahvistui vähitellen, ja uusia koiria tuotettiin pääasiassa Ruotsista ja Englannista. Vuonna 1965 maassamme rekisteröitiin 39, vuonna 1970 147 ja vuonna 1975 jo 321 labradorinnoutajaa. 1970-luvulla käytettiin runsaasti ruotsalaisia jalostuskoiria, mutta 1980-luvulla alkoi korkeatasoisia jalostuskoiria löytyä omastakin maasta, vaikka myös tuontimateriaalia Englannista ja Ruotsista käytettiin. Ensimmäiset puhtaasti metsästyslinjaiset koirat, veljekset Drakeshead Wade ja Drakeshead Will, tuotiin Suomeen Iso-Britanniasta vuonna 1985, jolloin rekisteröintien kokonaismäärä oli noussut jo 1346 koiraan. Suomen karanteenirajoituksen poistuminen vuonna 1988 mahdollisti astutusmatkat ja tuonnit myös muualta Euroopasta, samoin yhteyksiä Amerikkaan syntyi. 1990-luvulla kantaa on laajennettu niin tuoreella kuin pakastetullakin spermalla tehdyillä keinosiemennyksillä, ja rodun taso on nyt erittäin korkea. Viime vuosina lukuisia koiria on viety Suomesta muualle maailmaan, ja suomalaisia koiria on ollut muissa maissa siitoslainassa.

5 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Labradorinnoutajakerho ry perustettiin vuonna 1980, ja rotujärjestöoikeudet yhdistys sai 20.11.1999. Rotua harrastavana yhdistyksenä Labradorinnoutajakerho toimi vuosina 1994-1999. Aikaisemmin labradorien rotujärjestö oli Suomen Noutajakoirajärjestö ry. Labradorinnoutajakerho on rodun virallinen edustaja Suomessa. Se on Suomen Kennelliiton jäsenyhdistys ja toimii yhteistyössä muiden alan yhdistysten kanssa. Rotujärjestönä se vastaa rotunsa jalostuksesta ja jalostusneuvonnasta. Labradorinnoutajakerhossa on jäseniä noin 3000. Labradorinnoutajakerho ry:n jäsenmäärän kehitys: Vuosi Jäseniä 31.12.2000 981 31.12.2001 1503 31.12.2002 1755 31.12.2003 2039 31.12.2004 2490 31.12.2005 2525 31.12.2006 2718 31.12.2007 2887 31.12.2008 3063 Kerhon toiminnan tavoitteena on edistää korkeatasoisten labradorinnoutajien jalostusta ja aktivoida koirien omistajia rodunomaisen harrastustoiminnan pariin. Tavoitteena on terve, ulkomuodoltaan ja luonteeltaan rodunomainen, monipuoliseksi harrastus- ja virkakoiraksi soveltuva labradorinnoutaja. Labradorinnoutajakerho julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Labradori-lehteä sekä järjestää valtakunnallista koe- ja näyttelytoimintaa. Yhdistys on järjestänyt vuosittain leirin, jonka ohjelmassa on muun muassa koulutustoimintaa ja luentoja. Yhdistyksellä on lisäksi suurimmissa kaupungeissa ns. pentukummitoimintaa. Labradorinnoutajakerhon asioita ja taloutta hoitaa hallitus, jonka muodostavat puheenjohtaja ja yhdeksän (9) muuta jäsentä. Puheenjohtajan toimikausi on yksi vuosi ja hallituksen jäsenten kolme. Hallituksen avuksi voidaan asettaa tarpeellinen määrä toimikuntia valmistelemaan tai hoitamaan niille annettuja tehtäviä hallituksen alaisuudessa. Toimikunta voidaan asettaa kalenterivuodeksi tai määräajaksi. Syyskokous valitsee toimikuntien puheenjohtajat, jotka taas esittävät toimikuntien jäsenet hallituksen hyväksyttäväksi. Hallituksen alaisuudessa toimii vuonna 2009 seitsemän toimikuntaa: jalostus-, NOME-, MEJÄ-, TOKO-, ulkomuototuomari-, näyttely- ja julkaisutoimikunta. Lisäksi rotujärjestössä toimii PK-yhteyshenkilö.

6 4. NYKYTILANNE Labradorinnoutajaa käytetään noutavana koirana vesilinnustuksessa, mutta myös muun pienriistan talteen ottamisessa sekä haavoittuneen, loukkaantuneen riistan jäljestämisessä. Suurin suosio rodulla on kuitenkin seurakoirana. Rodun monipuolisuudesta kertoo, että koirat toimivat myös opaskoirina, huume- ja pommikoirina, terapiakoirina, liikuntavammaisten avustajakoirina, sienikoirina sekä monenlaisissa muissa haju- ja etsintätehtävissä. Labradorien jalostuksessa pyritään yleensä seuraamaan rodun kotimaan esimerkkiä, ja Iso-Britanniasta tuotetaankin paljon jalostusmateriaalia muualle maailmaan. Poikkeuksen tekevät maat, joissa kantaa edelleenkin vahvistetaan paljon amerikkalaisilla koirilla. Amerikan tilanne poikkeaa muista maista siinä, että labradoreja tuotettiin sinne hyvin varhain, ja sinne muodostui omia, jonkin verran englantilaisesta poikkeavia koiratyyppejä. Englannissa ja Amerikassa on kummassakin selkeästi omat näyttely- ja metsästyslinjansa. Näyttelytyyppi on raskaampi, eikä näyttelyvaliotitteliin ole koepalkintovaatimusta tai koepuolen titteleihin näyttelytulosvaatimusta. Englannin nykyinen näyttelytyyppi on aavistuksen kevyempi kuin amerikkalainen, mutta Amerikan kohdalla on varottava karkeita yleistyksiä. Manner on niin suuri, että sinne on kehittynyt useita erilaisia tyyppejä. Niin sanottu vanha amerikkalainen tyyppi on verrattuna englantilaisiin koiriin korkeampi, aavistuksen kevyempi ja huonokarvaisempi, ja sille on tyypillistä pitkät päät ja heikot otsapenkereet. Toinen tyyppi on "English show type". Nämä koirat ovat raskaampia, turkit ovat vielä runsaampia ja rungot usein syvempiä, myösja päät ovat raskaskalloisempia ja usein lyhytkuonoisempia. Pääpiirteittäin tyyppi on kuitenkin selvästi englantilainen. Vanhan tyypin ja English show tyypin väliin mahtuu laaja kirjo kaikennäköisiä koiria. Amerikassa kadunmiehellä näkyvä seurakoiralabradori on tasoltaan ja tyypiltään huomattavasti heikkotasoisempi kuin esimerkiksi suomalainen "kotikoirakanta". Näyttelykoirakasvatus on selkeästi erikoistunutta, ja tavalliset ihmiset ostavat lemmikkikoiransa muualta kuin näyttelykoirakenneleistä, kun taas Suomessa samasta pentueesta menee koiria harrastus- ja jalostuskoiriksi sekä lemmikeiksi. Valtavasta suosiostaan ja laajasta levinneisyydestään huolimatta labradoreissa tulee kiinnittää vakavaa huomiota riittävän perinnöllisen vaihtelun takaamiseen. Rotu on lähtöisin varsin pienestä kantakoirien joukosta, eikä risteytyksiä ole edes historian alkuhämärissä juuri harrastettu. Rodun kotimaan valtavirtaukset leviävät aina hetkessä muihinkin maihin. Englannissa on perinteisesti käytetty ahdastakin linjasiitosta, puhumattakaan tiettyjen sukujen ja siitosurosten suosimisesta. Rodun terveystilanne kaikkialla maailmassa antaa viitteitä siihen suuntaan, että riittävästä perinnöllisestä vaihtelusta on huolehdittava.. 4.1 Populaation koko ja rakenne Labradorinnoutajien populaatio on kokonaisuutena hyvin suuri. Iso-Britanniassa vuotuiset rekisteröinnit liikkuvat kymmenissä tuhansissa, USA:ssa yli sadassatuhannessa koirassa (Taulukko 1). Vuodesta 1991 labradorinnoutaja on ollut USA:n suosituin rotu, ja rekisteröintimäärät ovat siellä valtaisat verrattuna muihin rotuihin. Myös Englannissa labradorinnoutaja on roduista suosituin. Seuraavana tulee cockerspanieli yli puolta pienemmällä rekisteröintimäärällä. Labradorinnoutajan vuotuiset rekisteröinnit Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat olleet 1000-1500 pennun luokkaa. Tuontikoiria on rekisteröity vuosittain muutamia kymmeniä (Taulukko 2). Labradorinnoutaja on jakautunut kahteen linjaan: käyttöominaisuuksia voimakkaasti korostavaan linjaan sekä enemmän ulkomuodollisten ja monipuolisten harrastusominaisuuksien jalostukseen tähtäävään linjaan. Suomessa on kuitenkin edelleen käyttökoevaatimus muotovalionarvoa varten ja näyttelypalkintovaatimus käyttövalionarvoa varten, joten täydellistä jakaantumista näyttely- ja metsästystyyppiin ei ole tapahtunut. Linjoja ei tässä populaatiorakenteen tarkastelussa eroteltu, koska Suomen Kennelliiton jalostustietokannasta ei saa tehtyä linjakohtaisia listauksia. Koirat voidaan kuitenkin sukutaulun perusteella jakaa linjoihin. Näitä jakoperusteita käytetään esimerkiksi Labradorinnoutajakerhon pentuvälityksessä (www.labradori.fi). Vuosina 1998-2007 Suomessa rekisteröitiin yhteensä noin 1300 metsästyslinjaista labradorinnoutajaa, eli metsästyslinjaisten koirien osuus kaikista on noin 11 %.

7 Taulukko 1. Labradorinnoutajan rekisteröintejä ulkomailla neljän viimeisimmän sukupolven aikana. Rekisteröintivuosi Iso-Britannia USA Ruotsi 1993 25 261 124 899 2392 1994 29 118 126 393 2366 1995 32 429 132 051 2214 1996 34 844 149 505 2031 1997 34 788 158 366 1995 1998 35 978 157 936 1947 1999 33 398 154 897 2246 2000 34 888 172 841 2163 2001 33 668 165 970 2213 2002 35 996 154 616 2335 2003 41 306 144 934 2341 2004 45 381 146 714 2005 45 779 137 867 2006 45 700 123 760 2007 2008 45 079 Taulukko 2. Labradorinnoutajan suomalaisiin rekisteröinteihin liittyviä tietoja neljän viimeisimmän sukupolven ajalta (lähde: Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä, Koiranet 3.6.2009). VUOSI Rekisteröinnit Tuonnit Pentueet Pentuekoko Kasvattajat Isät Isien ikä* Emät Emien ikä* 1993 2016 23 325 6,1 224 134 4v 9kk 321 3v 11kk 1994 1488 32 230 6,3 173 101 4v 8kk 226 3v 11kk 1995 1254 29 196 6,3 153 97 4v 7kk 193 4v 4kk 1996 1041 18 172 5,9 123 98 4v 5kk 170 4v 1997 881 24 145 5,9 108 80 5v 1kk 144 4v 1kk 1998 913 10 144 6,3 101 79 4v 9kk 141 4v 4kk 1999 997 20 145 6,7 96 83 4v 1kk 143 4v 2000 1048 26 159 6,4 87 80 3v 157 4v 2kk 11kk 2001 1070 20 162 6,5 107 88 4v 5kk 162 3v 10kk 2002 1078 20 169 6,3 114 95 4v 4kk 167 3v 10kk 2003 1267 34 197 6,3 123 95 4v 7kk 196 4v 2004 1298 52 196 6,4 117 96 4v 1kk 195 3v 8kk 2005 1379 39 212 6,3 131 116 3v 211 3v 2kk 10kk 2006 1576 27 235 6,6 148 129 4v 235 3v 6kk 2007 1640 36 246 6,5 157 137 3v 5kk 246 3v 5kk 2008 1717 58 263 6,3 157 132 3v 10kk 262 3v 8kk *Keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4.1.1 Tehollinen kannan koko Kaikki koirarodut ovat suljettuja kantoja, jos niissä ei tehdä rotuun ottoja tai risteytyksiä. Suljetussa kannassa koirista tulee vähitellen sukulaisia keskenään, ja sukulaisuus myös lisääntyy sukupolvi toisensa jälkeen. Siksi myös koirien keskimääräinen sukusiitosaste nousee pitkällä aikavälillä tarkastellessa. Mitä nopeampaa sukusiitosasteen nousu on, sitä nopeampaa on myös geneettinen köyhtyminen. Geneettistä köyhtymistä saa parhaiten estettyä käyttämällä jalostukseen mahdollisimman suurta osaa koirista sekä huolehtimalla, ettei yksittäisen koiran tai suvun jälkeläismäärä kasva liian suureksi. Tehollinen kannan koko (Ne) kuvaa rodun geneettistä monimuotoisuutta ja jalostuspohjan laajuutta. Se on yhteydessä eri sukuisten jalostuskoirien lukumäärään ja on aina pienempi kuin varsinainen kannan koko tai jalostuskoirien lukumäärä. Mitä pienempi tehollinen koko on, sitä nopeammin rodusta häviää erilaisia geeniversioita. Tehollinen koko on suorassa yhteydessä kannan keskimääräisen vuosittaisen sukusiitosasteen

8 kasvunopeuteen: mitä pienempi tehollinen koko, sitä nopeammin rodun keskinäinen sukulaisuus lisääntyy ja sukusiitosaste kasvaa. Turvallisen tehollisen koon tulisi olla vähintään 100-200. Luotettavin keino arvioida tehollista kokoa on laskea se sukusiitosasteen kasvunopeudesta. Jos aineiston sukupuut eivät ole tarpeeksi pitkiä näyttääkseen nousevaa sukusiitosastetta, tehollinen kannan koko voidaan arvioida myös jalostuskoirien lukumääristä kaavalla Ne = (4 x Nu x Nn) / (Nu + Nn), missä Nu = jalostukseen käytettyjen urosten lukumäärä sukupolvea kohden ja Nn = jalostukseen käytettyjen narttujen lukumäärä sukupolvea kohden. Muun muassa Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä käyttää tätä tapaa. Tämä antaa kuitenkin tehollisesta koosta moninkertaisen yliarvion, koska käytettävä laskentakaava olettaa, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät. Koiranetin mukaan labradorinnoutajan tehollinen koko on neljän viimeisimmän sukupolven aikana eli viimeisen kuudentoista vuoden ajanjaksolla ollut välillä 542-917 (Taulukko 3). Jalostuspohjan laajuutta ja tehollisen kannan kokoa voidaan arvioida myös esimerkiksi jalostukseen käytettävien koirien osuudesta koko kantaan nähden sekä jalostuskoirien keskinäisistä sukulaisuuksista ja käyttömääristä. Suurin jalostuspohjaa pienentävä tekijä on erisukuisten jalostuskoirien pieni lukumäärä ja yksittäisten urosten käyttäminen liian moneen kertaan. Myös isien ja emien lukumäärän suhde vaikuttaa tehollisen kannan kokoon. Vähempilukuisen sukupuolen eli urosten lukumäärä rajoittaa tehollista kokoa, vaikka narttuja olisi jalostuskäytössä lukemattomia. 4.1.2 Sukusiitosasteet Koiran kaikki geenit esiintyvät pareittain. Kunkin geeniparin geeniversioista koira saa yhden isältään ja toisen emältään. Sukusiitosaste tarkoittaa todennäköisyyttä, että satunnaisesti valittu geenipari sisältää samat geeniversiot eli alleelit, ja että nämä alleelit ovat peräisin yhdeltä ja samalta esivanhemmalta, joka on siis sekä isän että emän sukutaulussa. Jotta sukusiitosaste olisi suurempi kuin nolla, täytyy koiran vanhempien olla keskenään sukua. Jos koiran vanhemmat ovat esimerkiksi serkuksia, on koiran sukusiitosaste 6,25 %. Jos taas koiran vanhemmat ovat keskenään täyssisaruksia, on sukusiitosaste 25 %. Suositus sukusiitosasteen ylärajaksi on 6,25 % viiden polven mukaan laskettuna. Mitä suurempi sukusiitosaste on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä väistyvät, haitalliset geeniversiot tulevat koirassa esiin aiheuttaen esimerkiksi koiran sairastumisen johonkin tiettyyn sairauteen. On kuitenkin muistettava, että samalla tavalla kuin huonot geenit kertautuvat, kertautuvat myös hyvät geenit. Eläinjalostuksessa on käytetty sukulaisparitusta kautta aikojen vakiinnuttamaan haluttuja hyviä ominaisuuksia kantaan. Labradorinnoutajan keskimääräinen sukusiitosaste on vuodesta 1993 laskenut tasaisesti (Taulukko 3). Tosin laskenta on tehty sukupuista, jotka eivät riitä linkittämään koiria kantakoiriin asti. Esimerkiksi runsas tuontikoirien käyttö pienentää sukusiitosastetta, koska tuontikoirille tallennetaan Suomen Kennelliiton tietokantoihin vain kolme sukupolvea esivanhempia. Lisäksi Kennelliiton tietokannoista puuttuu suuri osa ennen vuotta 1978 rekisteröidyistä koirista sekä melkein kaikki ennen vuotta 1971 rekisteröidyt. Kaikkea tietokannoissa olevaa sukulaistietoa ei myöskään oteta mukaan sukusiitosasteiden laskentaan, eikä kaikkea edes saada esille oikealla tavalla johtuen mm. siitä, että tietokannassa voi sama koira esiintyä neljälläkin eri rekisterinumerolla ja ohjelma käsittää nämä neljäksi eri yksilöksi. Vuoteen 1999 mennessä labradoriaineistoa oli ehtinyt kertyä Kennelliiton tietokantoihin niin, että 15 prosentilla koirista oli kuusi ja 53 prosentilla viisi kokonaista esivanhempaissukupolvea tiedostossa (Mäki ym. 2001). Vuoteen 2007 mennessä näihin lukuihin on tullut kahdeksan vuotta eli kaksi koirasukupolvea lisää. 4.1.3 Isien ja emien lukumäärän suhde Koirien sukulaistumista saadaan hidastettua ja rodun monimuotoisuutta säilytettyä, kun jalostukseen käytetään mahdollisimman useita erisukuisia koiria. Kun isien määrä jaetaan emien määrällä, saadaan suhdeluku, joka kuvaa kannan jalostuskäytön monipuolisuutta ja sitä kautta myös tehollista kannan kokoa. Kun suhde on yksi, eli uroksia käytetään yhtä paljon kuin narttuja, säilyy monimuotoisuutta tehokkaimmin. Labradorinnoutajalla suhde oli sukupolven 1993-1996 aikana vain 0,39, ja sen jälkeen keskimäärin 0,46 (Taulukko 3).

9 Taulukko 3. Isien ja emien lukumäärän suhde, tehollinen kannan koko, sekä vuosittainen sukusiitosaste (Koiranet 3.6.2009). REK. Isät/Emät suhde Tehollinen kannan Sukusiitosaste % VUOSI per sukupolvi koko per sukupolvi* 1993 3,14 1994 3,09 1995 3,07 1996 268/693 = 0,39 773 3,42 1997 3,80 1998 2,43 1999 2,41 2000 197/434 = 0,45 542 2,25 2001 2,01 2002 2,37 2003 2,22 2004 238/513 = 0,46 650 1,94 2005 2,01 2006 1,44 2007 1,33 2008 338/713 = 0,47 917 1,49 *Yliarvio, koska jalostuskoirien välisiä sukulaisuuksia ja epätasaisia jälkeläismääriä ei oteta huomioon laskukaavassa (4*Nu*Nn/(Nu+Nn), missä Nu on lisääntyvien urosten ja Nn lisääntyvien narttujen lukumäärä sukupolvea kohden) 4.1.4 Jalostuskoirien käyttömäärät Erään määritelmän mukaan uroksella on liikaa jälkeläisiä, kun sen elinikäinen jälkeläismäärä vastaa kymmentä prosenttia kahden vuoden tai viittä prosenttia neljän vuoden eli sukupolven rekisteröintimääristä. Suurilukuisessa rodussa jo 2-3 prosentin ylittymistä neljän vuoden aikana voidaan pitää liikakäyttönä. Raja on elinikäinen, mutta se lasketaan yhden sukupolven rekisteröintimääristä, sellaisesta sukupolvesta, minkä aikana koira on ollut jalostuskäytössä. Toisen polven jälkeläisiä yksittäisellä koiralla saisi olla korkeintaan 4-6 prosenttia laskettuna yhden sukupolven rekisteröintimäärästä. Suurin osa kaikkien aikojen käytetyimmistä labradoriuroksista on syntynyt 70- ja 80-luvuilla (Taulukko 4). Tuolloin noutajarotujen räjähdysmäinen suosio toi mukanaan negatiivisia asioita. Koirien terveysongelmat lisääntyivät, luonne huononi, ja labradorinnoutaja oli monen kaupallisen kasvattajan suosikkirotu. Tilanne johti muutamien urosten liialliseen jalostuskäyttöön ja myös siihen, että melko suuri osa pennuista tuotettiin rekisteröimättöminä. Myös karanteerimääräykset aiheuttivat, että jalostusmielessä vaihtoa käytiin käytännössä vain Ruotsin ja Norjan kanssa. Kaikkien aikojen käytetyimmällä uroksella on ensimmäisen polven jälkeläisiä 760, käytetyimmällä nartulla niitä on 46. Taulukossa 4 listattujen urosten lisäksi 20 muulla uroksella on yli 300 toisen polven jälkeläistä (kullakin 327-717). Toisen polven jälkeläisiä voi nartuillakin olla paljon: yhteensä 17 nartulla niitä on enemmän kuin 300 (Taulukko 5). Näiden narttujen poikia on siis käytetty paljon jalostukseen. Käytetyimmistä jalostuskoirista usea on myös keskenään läheistä sukua. Tämä kaventaa kantaa entisestään.

10 Taulukko 4. Kaikkien aikojen käytetyimmät 20 urosta ensimmäisen ja toisen polven jälkeläismäärineen sekä jälkeläismäärien osuus kaikista sukupolven koirista (lähde: Koiranet, kevät 2008). Huom! Kaikki tämän taulukon urokset ovat syntyneet 1970- ja 1980 luvuilla. Uros ja sen syntymävuosi 1. polvi %-osuus 1) 2. polvi %-osuus 2) Zeiban Av Hamborg 1985 760 11,5 615 7,9 Fågelängens Hawker Hunter 1982 638 11,2 2247 33,9 Kupros Kassidy 1979 502 10,9 869 15,3 Charway Sea Badger 1985 469 7,1 624 8,0 Lennek Birdie Nam Nam 1986 464 6,5 359 4,9 Kivisaran Archibald 1977 401 12,4 684 13,4 Nattens Sportsman 1976 392 15,1 776 16,8 Hirsipirtin Q-makoira 1985 379 5,7 740 9,5 Dalimattas Winnerboy 1985 357 5,4 446 5,7 Priorise Sebastian 1982 346 6,1 542 8,2 Konyac 1984 337 5,6 445 5,9 Pastime s Tripe-Hound 1985 334 5,0 405 5,2 Biggas Rolling Stone 1988 324 4,1 201 3,5 Kuju 1978 315 8,3 418 7,9 Narjana s Lamborghini 1989 282 3,8 269 5,8 Mellows Uncle Tom 1986 282 3,9 227 3,1 Ethusan Yliveto 1982 272 4,8 537 8,1 Mellows Samuli 1978 265 7,0 597 11,2 Lascoeds Royal Warrior 1976 245 9,5 311 6,7 Charway Huckleberry 1989 241 3,3 448 9,6 1) %-osuus sukupolvesta, joka alkaa kaksi vuotta uroksen syntymävuoden jälkeen. Esimerkiksi Zeiban Av Hamborgilla vuodet 1987-1990 2) %-osuus sukupolvesta, joka alkaa viisi vuotta uroksen syntymävuoden jälkeen Taulukko 5. Nartut, joilla on yli 300 toisen polven jälkeläistä sekä toisen polven jälkeläismäärän osuus kaikista sukupolven koirista (lähde: Koiranet, kevät 2008). Narttu ja sen syntymävuosi 1. polvi 2. polvi 2. polven %- osuus 1) Hirsipirtin Emma 1982 46 682 9,5 Mallards Caddis Worm 1979 10 663 11,6 Zeiban s Donna 1980 32 487 8,1 Susanset Dominetta 1973 25 475 14,7 Biggas Indira 1984 19 469 6,0 Mallards Caddis Cased 1979 31 438 7,7 Sara 1975 13 409 8,8 Tanja 1971 16 394 n. 18,2 2) Biggas Emelie 1982 40 382 5,3 Biggas Elinor 1982 32 371 5,2 Jane 1974 13 370 9,7 Loresho Oystercatcher 1987 30 364 6,3 Kamrats Barbara 1975 14 351 7,6 Jayncourt Jingle Jangle 1985 41 338 4,6 Aroscas Sun Maiden 1976 36 331 6,5 Rosanan Taste Of Honey 1982 37 330 4,6 Loresho Jell-O 1993 43 308 7,3 1) %-osuus sukupolvesta, joka alkaa kuusi vuotta nartun syntymävuoden jälkeen. Esimerkiksi Hirsipirtin Emmalla vuodet 1988-1991 2) Vuodelta 1977 ei saatavissa täydellisiä rekisteröintilukuja

11 4.1.5 Urosten käyttö neljän viimeisimmän sukupolven aikana Sukupolven 1993-1996 jalostusuroksista neljän uroksen kokonaisjälkeläismäärät kasvoivat yli kolmen prosentin eli niillä oli yli 174 jälkeläistä; eniten käytetyllä oli jopa 760 jälkeläistä (13 prosenttia yhden sukupolven rekisteröinneistä, Taulukko 6). Sukupolven 1997-2000 uroksista viiden kokonaisjälkeläismäärä ylitti kolmen prosentin rajan eli 115 pentua (Taulukko 7). Sukupolvessa 2001-2004 tällaisia uroksia oli neljä (yli 142 jälkeläistä, Taulukko 8), ja viimeisimmässä sukupolvessa, 2005-2008, kaksi (yli 189 jälkeläistä, Taulukko 9). Metsästyslinjaisia uroksia on Taulukossa 6 Flaxdale Jarvey, Taulukossa 7 Drakeshead Felix ja Taulukossa 8 Fieldcourt Dancing Pirate. Taulukko 6. Kymmenen käytetyintä urosta sukupolven 1993-1996 aikana. Kyseisen sukupolven 5798 rekisteröidystä koirasta joka viidennen koiran isä löytyi kahdeksan käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 11 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 35 uroksen jälkeläisiä (lähde: Koiranet 3.6.2009). Uros ja sen syntymävuosi Tilastointiaikana Yhteensä Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Biggas Rolling Stone 1988 43 265 4,65 54 324 Zeiban Av Hamborg 1985 41 225 3,95 122 760 Biggas Ynga 1988 23 136 2,39 33 207 Narjana s Ian 1992 19 129 2,26 19 129 Exhibition Man De Saint Urban 21 123 2,16 22 130 (synt.aika ei rekisterissä) Bubbling Churchill 1993 16 103 1,81 31 196 Tweedledum Steamy Windows 15 91 1,60 27 158 1992 Flaxdale Jarvey 1989 14 88 1,54 26 164 Musical s Phantom Of The 14 87 1,53 14 87 Opera 1992 M Ladys Snow-Ball 1990 13 83 1,46 16 100 Taulukko 7. Kymmenen käytetyintä urosta sukupolven 1997-2000 aikana. Kyseisen sukupolven 3839 rekisteröidystä koirasta joka viidennen koiran isä löytyi yhdeksän käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 12 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 34 uroksen jälkeläisiä (lähde: Koiranet 3.6.2009). Uros ja sen syntymävuosi Tilastointiaikana Yhteensä Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Rosanan Chelsea Bun 1997 17 138 3,67 17 138 Drakeshead Felix 1995 13 98 2,61 23 157 Rosanan Royal Prince 1995 14 96 2,55 14 96 Bubbling Churchill 1993 13 85 2,26 31 196 Biggas Mellow Fellow 1992 15 80 2,13 24 126 Loresho Ozzie 1995 10 78 2,08 20 149 Loresho Tango 1996 12 74 1,97 15 89 Upwards Alfonso 1993 11 66 1,76 19 110 Rosanan Paul Pry 1996 11 63 1,68 11 63 Brookhill s Daddy s Hope 1996 8 60 1,60 11 76

Taulukko 8. Kymmenen käytetyintä urosta sukupolven 2001-2004 aikana. Kyseisen sukupolven 4718 rekisteröidystä koirasta joka viidennen koiran isä löytyi yhdeksän käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 12 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 36 uroksen jälkeläisiä (lähde: Koiranet 3.6.2009). Uros ja sen syntymävuosi Tilastointiaikana Yhteensä Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Danjacs Finnegan 1999 23 146 3,18 31 207 Mailiksen Gentleman 2000 24 146 3,18 32 196 Follies Storm Petrel 1998 16 116 2,53 29 195 Bubbling Picasso 1999 15 101 2,20 15 101 Kamitan My Name Is Bond 1997 12 100 2,18 22 169 Mallorn s Valentine 2002 14 96 2,09 14 96 Tweedledum Against Allodds 2000 13 81 1,77 14 87 Bear s Oscar 2000 12 77 1,68 18 110 Fieldcourt Dancing Pirate 1995 12 71 1,55 19 119 Rocheby Smokescreen 1998 10 67 1,46 12 82 Taulukko 9. Kymmenen käytetyintä urosta sukupolven 2005-2008 aikana. Kyseisen sukupolven 6312 rekisteröidystä koirasta joka viidennen koiran isä löytyi yhdentoista käytetyimmän uroksen joukosta, joka neljännen 15 käytetyimmän joukosta, ja puolet koirista oli 50 uroksen jälkeläisiä (lähde: Koiranet 3.6.2009). Uros ja sen syntymävuosi Tilastointiaikana Yhteensä Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Follies Mon Oncle 2005 25 173 2,81 27 191 Loresho Liberty 2002 26 166 2,70 31 203 Strongline s Dalwhinnie 2003 20 136 2,21 23 161 Talimar Mallorns Storm Warning 19 120 1,95 20 127 2003 Mallorn s Romeo 2004 16 109 1,77 18 115 Tsarodej Wellington 2003 16 100 1,63 16 100 Mallorn s Capuccino 2004 15 97 1,58 15 97 Upwards Goodwill Gunnar 2003 12 87 1,41 14 102 Linjor Shakespeare 2006 11 85 1,38 12 92 Cannonpowder Dream Lover 2003 11 84 1,37 12 92 4.1.6 Eniten käytettyjen jalostuskoirien välisiä sukulaisuuksia Suurin osa eniten käytetyistä jalostuskoirista on keskenään sukua. Kun tarkastellaan pelkästään lähisukulaisuuksia, huomataan, että esimerkiksi Taulukoissa 4 ja 5 puolisisaruksia (isä Licithas Blizzard) ovat urokset Zeiban av Hamborg ja Hirsipirtin Q-makoira sekä nartut Mallards Caddis Worm, Mallards Caddis Cased ja Rosanan Taste of Honey. Kaksi ensimmäistä narttua ovat keskenään täyssisaruksia. Lisäksi Licithas Blizzard on Taulukon 4 Fågelängens Hawker Hunterin ja Pastime s Tripe-Houndin emänisä, Mallards Caddis Wormin ollessa ensimmäisen ja Mallards Caddis Casedin jälkimmäisen emä. Kaikkien aikojen toiseksi käytetyin uros Fågelängens Hawker Hunter on isänä Dalimattas Winnerboylle, Biggas Rolling Stonelle, Biggas Indiralle ja Biggas Mellow Fellow lle (Taulukot 4, 5 ja 7), sekä emänisänä Biggas Yngalle ja M Ladys Snow-Ballille (kummatkin Taulukossa 6). Taulukon 4 Biggas Rolling Stonella ja Dalimattas Winnerboylla on sama emänisä (Kevin Keegan av Sverresborg) ja emänemä (Kamitan Henriikka), koska niiden emät ovat täyssisaruksia. Kevin Keegan on myös isänä saman taulukon Ethusan Ylivedolle sekä nartuille Biggas Emelie ja Biggas Elinor (kummatkin Taulukossa 5), jotka ovat keskenään täyssisaruksia. Biggas Elinor on täyssisarusten Biggas Rolling Stone ja Biggas Indira emä, ja Biggas Emelie on Dalimattas Winnerboyn emä. Edelleen pysyen Taulukoissa 4 ja 5: Kupros Kassidy on Hirsipirtin Emman isä ja Hirsipirtin Q-makoiran emänisä. Nattens Sportsman on Rosanan Taste of Honeyn emänisä. Kupros Kassidyn emänisä, Nattens Sportsmanin isänisä sekä Aroscas Sun Maidenin emänisä on sama koira (Sandylands Mark). Charway Sea Badger on Loresho Oystercatcherin isä. Hirsipirtin Q-makoiran emä Hirsipirtin Emma on myös Pastime s Tripe-Houndin isänemä. Pastime s Tripe-Houndin isänisä ja Narjana s Lamborghinin emänisä ovat sama koira (Sandylands April Madness). Samoin Pastime s Tripe-Houndin emänemä ja Mallards Caddis Wormin sekä Mallards Caddis Casedin emä ovat sama koira (Mallards Sand Eel). Lisäksi Tanja on Kujun emä ja Sara Kivisaran Archibaldin emä. Kamrats Barbara on Ethusan Ylivedon emä. 12

13 Aroscas Sun Maiden on Mellows Samulin emä ja Zeiban s Donna Konyacin emä. Janen emänemä ja Kivisaran Archibaldin isänemä on sama narttu (Duchess). Taulukon 6 Exhibition Man De Saint Urban on Rosanan Chelsea Bunin (Taulukko 7) emänisä, ja sillä on sama isänisä kuin Taulukon 5 Loresho Jell-O lla (Mardas Master Mariner). Taulukossa 6 on Jayncourt Jingle Janglen (Taulukko 5) poika Tweedledum Steamy Windows, ja Taulukossa 8 on kaksi sen pojanpoikaa, Tweedledum Against Allodds ja Kamitan My Name Is Bond. Lisäksi Tweedledum Steamy Windowsin täyssisar on Rosanan Paul Pryn (Taulukko 7) emä, niillä on siis yhteinen isä ja emänisä (Guideline s Copyright), joka on myös Musical s Phantom Of The Operan (Taulukko 6) isä ja Tweedledum Against Alloddsin ja Kamitan My Name Is Bondin (kumpikin Taulukossa 8) isänisä. Taulukoiden 6 ja 7 Bubbling Churchill on Loresho Oystercatcherin (Taulukko 5) poika ja Loresho Ozzien (Taulukko 7) isä. Taulukon 7 Loresho Tango on Loresho Ozzien poika ja sen emä on Loresho Jell-O (Taulukko 5). Taulukon 7 Brookhill s Daddy s Hopen emänisä on M Ladys Snow-Ball (Taulukko 6), ja Brookhill s Daddy s Hope itse on Follies Storm Petrelin (Taulukko 8) isä. Taulukon 7 Upwards Alfonso on Biggas Yngan (Taulukko 6) poika ja Taulukon 8 Mailiksen Gentleman ja Bears Oscar ovat Biggas Yngan tyttärenpoikia. Taulukon 8 Bubbling Picasso on Loresho Oystercatcherin (Taulukko 5) tyttärenpoika. Taulukossa 9 on kaksi ja Taulukossa 8 yksi Mailiksen Gentlemanin poikaa: Loresho Liberty, Tsarodej Wellington ja Mallorn s Valentine. Mailiksen Gentleman esiintyy itse Taulukossa 9. Taulukon 9 Mallorn s Capuccino on Mallorn s Valentinen poika, ja sen emänisä on Taulukon 8 Bubbling Picasso. Mallorn s Romeo on Follies Mon Onclen isä, ja Taulukon 8 Follies Storm Petrel on sen emänisä. Strongline s Dalwhinnien isänisä on Loresho Tango (Taulukko 7). Upwards Goodwill Gunnarin emänemä on Upwards Alfonson (Taulukko 7) täyssisar. Cannonpowder Dream Lover on 3. ja 4. polvessa linjattu Upwards Alfonsoon ja Biggas Yngaan. Jos otetaan esimerkiksi viimeisin sukupolvi (Taulukko 9), nähdään myös, että uroksia on käytetty jalostukseen runsaasti jo hyvin nuorina. Vuosina 2005-2008 syntyneiden koirien yleisimmät isäurokset ovat itse syntyneet vuosina 2002-2006. Vuonna 2006 syntyneellä uroksella on ollut jo kesäkuuhun 2009 mennessä 11 rekisteröityä pentuetta. 4.1.7 Siitokseen käytettyjen koirien osuus kaikista rekisteröidyistä koirista Mitä pienempää osuutta rodun koirista käytetään siitokseen, sitä pienempi on myös tehollinen kannan koko. Vuonna 2001 julkaistun tutkimuksen mukaan jalostuskoirien osuus syntyneistä labradorinnoutajista laski koko 1980-luvun ajan ollen vuonna 1991 rekisteröidyillä uroksilla 4,6 % ja nartuilla 14,0 % (Mäki ym. 2001). Tutkittu jakso sisälsi jalostuskäyttöiän ohittaneet koirat. Labradorinnoutajan ja kultaisennoutajan luvut olivat yhteneväiset ja tutkimuksen alhaisimmat. Suurimmat luvut olivat suomenajokoiralla, jolla rekisteröidyistä uroksista 11-12 % ja nartuista 22-23 % käytettiin siitokseen. Muut tutkitut rodut olivat rottweiler, pitkäkarvainen collie ja saksanpaimenkoira. Tänä päivänä voitaneen tarkastella koiria taaksepäin syntymä- tai rekisteröintivuoteen 2001 saakka, jos oletetaan, että koira on 7-8 -vuotiaana jo tehnyt ainakin ensimmäisen pentueensa. Siitokseen käytettyjen koirien osuus kaikista rekisteröidyistä koirista jatkoi vuoden 1991 jälkeen laskuaan ollen vuonna 1994 3,7 % uroksista ja 10,2 % nartuista, kunnes alkoi jälleen nousta vuonna 1995. Osuus oli taas laskussa vuosina 1998-1999, ja vuonna 2001 rekisteröidyistä uroksista käytettiin siitokseen 4,0 % ja nartuista 22,0 %. Siitokseen käytettyjen urosten osuus on huolestuttavan pieni, ja suunta on tällä hetkellä edelleen pienenemään päin: 96 % vuonna 2001 syntyneistä ei siis jatkanut sukuaan ollenkaan. Tämä yhdessä eniten käytettyjen urosten läheisen sukulaisuuden kanssa tekee jalostuspohjan hyvin kapeaksi. Mutta näissä luvuissa ovat tosin mukana vain Suomeen rekisteröidyt koirat. Pentueiden isinä on lisäksi käytetty ulkomailla asuvia uroksia ja tämä suuntaus näyttää jatkuvan. Kolmen edellisen kohdan (4.1.4 4.1.6) perusteella voidaan kuitenkin sanoa jalostuspohjan olevan kapea. Myös ulkomailla käytetään jalostukseen hyvin pientä osuutta syntyneistä koirista.

14 Jalostuskoirien o suus rekisteröidyistä (%) 25 20 15 10 5 Nartut Urokset 0 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 Rekisteröintivuosi Kuva 1. Rekisteröityjen, siitokseen käytettyjen labradorinnoutajaurosten ja narttujen osuus kaikista koirista rekisteröintivuosittain (lähde: Koiranet 3.6.2009). 4.1.8 Yhteenveto ja jalostustavoitteet Ohjelmassa tarkasteltujen neljän sukupolven perusteella aiemmalta ajalta tuttu tiettyjen sukujen ylikäyttö on edelleen huomattavaa. Lisäksi aivan liian pieni osuus koirista, varsinkin kotimaisista uroksista, jatkaa sukuaan. Pentueiden isinä on yhä enemmän ulkomaisia koiria. Labradoreja rekisteröidään paljon ja tämän perusteella voisi olettaa myös jalostusmateriaalia olevan paljon tarjolla. Sukujen yksipuolisen jalostuskäytön vuoksi käytössä oleva jalostusmateriaali ei kuitenkaan ole perimältään tarpeeksi monipuolista. Monia uroksia on myös käytetty runsaasti jalostukseen jo nuorella iällä, ennen kuin niiden jälkeläisten tasosta tai edes niiden omista (muista kuin PEVISA:an kuuluvista) ominaisuuksista on ehtinyt tulla tietoja. Jalostuksen tavoitteena on kasvattaa tehollista kannan kokoa ja siten nostaa kannan monimuotoisuutta. Uroksia ja narttuja tulee käyttää mahdollisimman tasaisesti jalostukseen. Jalostuskoirien käyttömäärien tulee olla maltillisia, jotta kannan keskinäinen sukulaistuminen hidastuu. Jalostuskoiria tulisi saada käyttöön myös muista kuin yleisistä sukulinjoista. Monimuotoisella kannalla on mahdollisimman monta eri esivanhempaa. Rotujärjestö suosittelee, että yksittäisen koiran elinikäinen jälkeläismäärä pysyy alle kahdessa prosentissa siitä koiramäärästä, joka rekisteröidään yhden sukupolven eli neljän vuoden aikana. Tällä hetkellä tämä tarkoittaa alle 126 pentua, koska sukupolven 2005-2008 rekisteröitiin 6312 koiraa. Yksittäisen koiran toisen polven jälkeläismääräksi suositellaan enintään 252 koiraa. Näillä suosituksilla saadaan toivottavasti nostettua jalostusurosten lukumäärää. Samalla kasvaa myös jalostusurosten ja -narttujen lukumäärän suhde, jonka toivotaan muuttuvan nykyisestä 0,47:stä 0,60-0,80:aan. 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet 4.2.1 Luonne Labradorinnoutajan kuuluu olla luonteeltaan hyväntuulinen, eloisa ja hyvin toiminnanhaluinen, sopeutuvainen ja uskollinen seuralainen. Se ei koskaan saa olla hyökkäävä eikä arka. Sillä tulee olla hyvä vainu ja pehmeä ote riistan suhteen, ja se on yleensä erinomainen uimari. Labradorinnoutajan luonne on yksi sen tavaramerkki ja tekee siitä monipuolisen käyttökoirarodun, mutta myös miellyttävän seurakoiran ja kumppanin. Labradorin erikoispiirre muita metsästyskoirarotuja ajatellen on sen miellyttämishalu, "will to please". Niin kauan kuin luonne säilyy mahdollisimman alkuperäisenä, säilyttää labradorinnoutaja myös miellyttävän käyttö- ja perhekoiran roolinsa. Tyypillisimmillään labradori on helposti koulutettavissa metsästäjän apuriksi, ja on samalla myös koko perheen seuralainen ja lasten kumppani.

Luonteen ei-toivottavia piirteitä ovat yliaktiivisuus, mikä tyypillisesti ilmenee rauhattomuutena ja keskittymiskyvyn puutteena, liiallinen pehmeys (jopa arkuus), vahtimistaipumus, aggressiivisuus, sekä uroksilla yliseksuaalisuus. Keväällä 2004 ja talvella 2007-2008 labradorinomistajille tehtyjen terveystiedustelujen yhteydessä oli kysymyksiä myös koirien luonteesta. Vastauksia saatiin vuonna 2004 yhteensä 159 koirasta ja vuonna 2007 yhteensä 332 koirasta (144 uroksesta ja 188 nartusta). Kummassakaan kyselyssä ei luonteen osalta tullut ilmi mitään erityisen huolestuttavaa. Kyselyissä pyydettiin ensin kuvailemaan koiran luonnetta omin sanoin ja kysyttiin sitten rasti ruutuun -menetelmällä, onko koira ääniherkkä (esimerkiksi ukonilmalle tai ilotulitukselle) tai onko koira paukkuarka (esimerkiksi laukaukselle). Lisäksi kysyttiin, miten koira suhtautuu samaa sukupuolta edustavia kohtaan ja miten eri sukupuolta olevia kohtaan. Viimeisimmässä kyselyssä omistajat kuvailivat koiriensa luonteita pääasiassa sanoilla iloinen, kiltti, rauhallinen, tottelevainen, miellyttämishaluinen ja ystävällinen. Myös itsepäisiä koiria löytyi (23 kpl). Mainintoja energisyydestä, vilkkaudesta, sosiaalisuudesta ja toiminnanhaluisuudesta oli useita. Piirteitä, joita voidaan pitää labradorinnoutajalle kuulumattomina, eli arkuutta vieraita ihmisiä tai outoja asioita kohtaan, varovaisuutta, pidättyväisyyttä, tai mainintaa, että koira on pehmeä tai sen hermorakenne ei ole paras mahdollinen, oli yhteensä 43 kpl. Nartuilla hieman arka tai varauksellinen oli kolmanneksitoista yleisin maininta (12 koiraa, 6 % kaikista nartuista). Muutama ylivilkas koira oli myös mukana. Erilaisia mainintoja oli enemmän kuin koiria, eli samaa koiraa on kuvailtu usealla adjektiivilla. Urokset suhtautuivat toisiin koiriin enimmäkseen leikkisästi ja ystävällisesti, mutta 13 mainintaa oli uroksista, jotka eivät sietäneet joitakin muita uroksia tai olivat ärhäköitä, dominoivia tai uhoavia. Kolme mainintaa toisia uroksia kohtaan pelokkaasta, epävarmasta tai arastelevasta uroksesta saatiin. Narttujen suhtautuminen toisiin narttuihin oli enimmäkseen ongelmatonta tai normaaliin narttujen väliseen käyttäytymiseen kuuluvaa, kuten muutamat maininnat varautuneisuudesta tai epävarmuudesta. Koirien käytöksessä vastakkaista sukupuolta kohtaan ei yleensä ollut ongelmia. 4.2.2 Käyttöominaisuudet Suomessa on paljon labradorinnoutajia, joita käytetään käytännön metsällä, ja niiden toiminta siellä on varsin korvaamatonta muun muassa pienriistan talteenotossa. Labradorit ovat parhaimmillaan erinomaisia ja monipuolisia metsästyskoiria. Toisaalta suurin osa labradorinomistajista ei metsästä, vaan koiraa käytetään muissa harrastusmuodoissa tai koira on seurana. Varsinkin vaativimmissa rodunomaisissa, englantilaistyyppisissä kokeissa käyvät lähes ainoastaan metsästyslinjaiset labradorit, kun taas muissa kokeissa ja näyttelyissä käytetään enimmäkseen muita kuin metsästyslinjaisia labradoreja. Toisaalta kokeeseen osallistujien määrää ei voida yksinomaan käyttää koirien tason mittarina, vaan enemmän merkitystä on sillä minkä verran kokeissa palkitaan koiria. 15 4.2.2.1 Rodunomaiset kokeet Labradorinnoutajien luonteen ja taipumusten perusmittarina voidaan käyttää noutajien taipumuskoetta (NOU). Taipumuskoe vaaditaan metsästyskokeeseen osallistumiseen, ja se on muotovalion arvon (FIN MVA) saamisen edellytyksenä tarvittavien näyttelytulosten lisäksi. Noutajien perinteinen koelaji on noutajien metsästyskoe (NOME- B). NOME:n lisäksi noutajia testataan noutajien käytännönmetsästyskokeessa (NKM). Koira saa käyttövalion arvon (FIN KVA), kun sillä tarvittavien koetulosten lisäksi hyväksytty NKM-suoritus sekä näyttelytulos (laatuarvostelussa vähintään hyvä, H, koiran täytettyä 15 kk). Edellä mainittujen lisäksi noutajien uusia, kansainvälisiä, rodunomaisia kokeita ovat NOME-A ja Noutajien Working Test (NOWT). Kumpikin tuli Suomessa viralliseksi vasta 1.4.2006. FIN KVA -arvon saavuttamiseksi on vaihtoehtona hyväksytylle NKM-suoritukselle vähintään 3-tulos NOME-A kokeesta muiden vaadittavien tulosten lisäksi. Koiran tulee olla rodunomaisiin kokeisiin osallistuessa vähintään yhdeksän kuukauden ikäinen. Noutajien taipumuskoe (NOU) Taipumuskokeen tarkoituksena on sääntöjen mukaan todeta, onko koiran luonne kyseiselle noutajarodulle tyypillinen, ja onko koiralla edellytyksiä koulutettavaksi pienriistan talteenottoon ja noutajien metsästyskokeeseen. Koiria arvosteltaessa otetaan huomioon metsästysominaisuuksia koskevat jalostukselliset tavoitteet. Taipumuskoe on suomalainen koemuoto, eikä sitä käytetä muissa maissa sellaisenaan. Kokeessa testataan koiran

sosiaalinen käyttäytyminen toisia koiria ja vieraita ihmisiä kohtaan, halukkuus vesinoutoon, halukkuus maanoutoon, kyky löytää riistaa, riistankäsittely ja kyky jäljestää, sekä itseluottamus ja aloitekyky. Yhtenä arvostelun osa-alueena on myös yhteistyö. Kokeessa käytetään kylmää riistaa ja ammutaan vähintään kaksi laukausta riistannoudon yhteydessä. Koe arvostellaan hyväksytty/hylätty periaatteella. Vuosina 1992-2007 syntyneiden, taipumuskokeeseen osallistuneiden labradorinnoutajien määrä on vaihdellut vuosittain välillä 157-317 (Kuva 2). Tämä vastaa 14-24 prosenttia vuosittain syntyneistä (Kuva 6). Kuvan 2 viimeisimpinä vuosina syntyneet koirat ovat tavoiteohjelmaa tehdessä vielä nuoria, joten osallistujien lukumäärä näille vuosille kasvaa tulevina vuosina. Osa koirista on yrittänyt taipumuskokeen läpäisyä useammin kuin kerran. Ensimmäisellä osallistumiskerralla hyväksymisprosentti on vaihdellut 51 ja 66 prosentin välillä. Kaikki kerrat mukaan laskettuna 57-70 prosenttia osallistuneista koirista on suorittanut taipumuskokeen hyväksyttävästi. 16 Lukumäärä 350 300 250 200 150 100 50 0 Koiria NOU0 NOU1 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Syntymävuosi Kuva 2. Vuosina 1992-2007 syntyneiden labradorinnoutajien osallistuminen taipumuskokeeseen. NOU0 = hylätty taipumuskoe, NOU1 = hyväksytty taipumuskoe (lähde: Koiranet 3.6.2009). Jalostuskoirien taipumuskoekäynnit Taipumuskokeella testattujen jalostusurosten osuus on kasvanut viimeisten sukupolvien aikana (Taulukot 10 ja 11). Nartuilla testattujen osuus kasvoi ensin, mutta laski taas viimeisimmässä sukupolvessa. Runsaat 90 prosenttia kokeessa käyneistä jalostusuroksista ja runsaat 80 prosenttia nartuista on läpäissyt kokeen. Jalostusuroksista on testattu suurempi osuus kuin nartuista. Taulukko 10. Jalostusurosten osallistuminen taipumuskokeisiin sekä hyväksyttyjen ja hylättyjen lukumäärä ja osuus (lähde: Koiranet, kevät 2008). Jalostusuroksen Jalostusurosten lkm Testattujen osuus NOU1 NOU0 rek.vuosi jalostusuroksista 1990-1993 159 48 % 70 (92 %) 6 (8 %) 1994-1997 109 63 % 62 (90 %) 7 (10 %) 1998-2001 116 64 % 68 (92 %) 6 (8 %) 2002-2005 127 65 % 77 (94 %) 5 (6 %) NOU1 = hyväksytty taipumuskoe, NOU0 = hylätty taipumuskoe

17 Taulukko 11. Jalostusnarttujen osallistuminen taipumuskokeisiin sekä hyväksyttyjen ja hylättyjen lukumäärä ja osuus (lähde: Koiranet, kevät 2008). Jalostusnartun Jalostusnarttujen lkm Testattujen osuus NOU1 NOU0 rek.vuosi jalostusnartuista 1990-1993 525 41 % 173 (81 %) 40 (19 %) 1994-1997 302 51 % 136 (82 %) 18 (12 %) 1998-2001 394 53 % 170 (81 %) 39 (19 %) 2002-2005 421 45 % 164 (86 %) 27 (14 %) NOU1 = hyväksytty taipumuskoe, NOU0 = hylätty taipumuskoe Noutajien B-metsästyskoe (NOME-B) Noutajien metsästyskokeessa arvostellaan noutajien soveltuvuutta ja halua työskennellä metsästyksenomaisissa tehtävissä, ottaen huomioon jalostusta koskevat tavoitteet. Suomessa kokeessa käytetään kylmää riistaa, mutta voittajaluokassa koe voidaan suorittaa myös käyttämällä kylmän riistan tilalla dummyja (kankaasta tehty täytetty noutoesine). Koe pyritään saamaan mahdollisimman lähelle todellista metsästystilannetta. NOME:ssa on kolme eri luokkaa. Alokasluokkaan (ALO) saavat osallistua taipumuskokeen hyväksytysti suorittaneet koirat ilman ikärajoitusta. ALO1-palkinnon saanut koira siirtyy avoimeen luokkaan (AVO), josta kaksi kertaa AVO1-palkinnon saaneet koirat siirtyvät edelleen voittajaluokkaan (VOI). Koira voi jatkaa osallistumistaan alemmassa luokassa sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin se on saavuttanut ylempään luokkaan oikeuttavan tuloksen. Kun koira osallistuu ylempään luokkaan, se ei enää saa osallistua alempaan luokkaan. Kokonaissuoritukseltaan erinomainen koira saa ensimmäisen (1.) palkinnon, hyvä koira toisen (2.) palkinnon ja tyydyttävä kolmannen (3.) palkinnon. Jos koiran kokonaissuoritus ei riitä hyväksyttyyn palkintoon tai tuomari joutuu keskeyttämään kokeen, merkitään palkintosijan kohdalle nolla (0). Jos taas ohjaajan keskeyttää kokeen tilanteessa, jossa tuomarin mielestä koiralla olisi vielä ollut mahdollisuus yltää palkintosijoille, merkitään tulokseksi viiva (-). Vuosina 1992-2007 syntyneiden, noutajien metsästyskokeeseen osallistuneiden labradorinnoutajien lukumäärä on ollut vuosittain 108-442, eli 7-32 prosenttia syntyneistä (Kuvat 3 ja 6). Osuus on laskenut runsaasti 1990-luvun alkuvuosista. Kuvan 3 viimeisimpinä vuosina syntyneitä koiria tulee kuitenkin kokeeseen tulevaisuudessa vielä lisää. Lukumäärä 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Koiria (väh. ALO-) AVO VOI 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Syntymävuosi Kuva 3. Vuosina 1992-2007 syntyneiden labradorinnoutajien osallistuminen noutajien metsästyskokeeseen. ALO = alokasluokka, AVO = avoin luokka, VOI = voittajaluokka (lähde: Koiranet 3.6.2009).

18 Jalostuskoirien NOME-käynnit (NOME-B) Vuosina 1990-2005 rekisteröidyistä jalostusuroksista noin kolmasosa ja jalostusnartuista viidesosa on osallistunut noutajien metsästyskokeeseen (Taulukot 12 ja 13). Osallistuneiden osuus on pysynyt melko tasaisena näiden vuosien aikana. Jalostusurosten osallistumisaktiivisuus oli narttuja selvästi suurempi. Taulukko 12. Jalostusurosten osallistuminen noutajien metsästyskokeisiin (lähde: Koiranet, kevät 2008). Jalostusuroksen rek.vuosi Jalostusurosten lkm NOME-osallistujia (väh. ALO-) 1990-1993 159 49 (31 %) 1994-1997 109 41 (38 %) 1998-2001 116 37 (32 %) 2002-2005 127 41 (32 %) Taulukko 13. Jalostusnarttujen osallistuminen noutajien metsästyskokeisiin (lähde: Koiranet, kevät 2008). Jalostusnartun rek.vuosi Jalostusnarttujen lkm NOME-osallistujia (väh. ALO-) 1990-1993 525 92 (18 %) 1994-1997 302 69 (23 %) 1998-2001 394 75 (19 %) 2002-2005 421 85 (20 %) Noutajien käytännönmetsästyskoe (NKM) Kokeessa arvostellaan noutajien B-metsästyskokeiden voittajaluokassa menestyneiden noutajien käyttöominaisuuksia aidossa metsästystilanteessa. Kokeessa arvioidaan koiran toimintaa koko metsästyspäivän ajan. Koira joko hyväksytään tai hylätään. Hyväksytty suoritus edellyttää koiralta moitteetonta ja tehokasta toimintaa koko metsästyksen ajan sekä vähintään kolmen vasta-ammutun riista- tai vahinkoeläimen noutoa. Noutajien käytännönmetsästyskokeeseen osallistuu vuosittain kymmenisen koiraa. Koirat käyvät NKM-kokeessa saavuttaakseen KVA-arvon. Noutajien Working Test (NOWT) Noutajien Working Testiin päästäkseen koiran täytyy ensin suorittaa taipumuskoe hyväksytysti. Tehtävät sijoittuvat pääsääntöisesti pellolle tai metsään. NOWT on koemuoto, jossa koe yritetään saada mahdollisimman metsästyksenomaiseksi ilman riistaa. Noutoesineenä käytetään dummyja. NOWT on alun perin kehitetty harjoittelumuodoksi NOME-A koetta varten. Vuonna 2006 NOWT-kokeita järjestettiin 5 kpl, vuonna 2007 11. Osallistujia oli kussakin vajaasta kymmenestä jopa viiteenkymmeneen labradorinnoutajaan. Noutajien A-metsästyskoe (NOME-A) Koira saa NOME-A kokeen osallistumisoikeuden, kun se on saavuttanut AVO1-tuloksen joko NOME-B- tai NOWTkokeesta. NOME-A -kokeet järjestetään vain VOI-luokassa, ja ne ovat lämpimän riistan kokeita, jahteja. Kokeessa arvioidaan koiran kykyä toimia hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa oikeassa metsästystilanteessa. Koiran tulee noutaa halutut riistat suoraviivaisesti sekä niin nopeasti ja tehokkaasti kuin mahdollista. Se ei saa jahdata elävää riistaa. Lisäksi koiralta vaaditaan ehdotonta äänettömyyttä ja kuuliaisuutta, vaikka osallistujina on useita koiria yhtä aikaa, ja kokeessa nähdään usein runsaasti pudotuksia. Vaihtoehtona NKM-kokeelle KVA-arvon saavuttamiseen on NOME-A -kokeesta vähintään 3-tulos. NOME-A -kokeita järjestettiin vuonna 2006 5 kpl ja 2007 7 kpl. Osallistujamäärä vaihteli kolmen ja viidentoista labradorinnoutajan välillä.

19 4.2.2.2 Muut kokeet Metsästyskoirien jälkikoe (MEJÄ) Metsästyskoirien jälkikokeessa selvitetään koiran kyky seurata haavoitetun riistaeläimen jälkiä. Kaksi kertaa avoimen luokan (AVO) ensimmäisen palkinnon saavuttanut koira siirtyy voittajaluokkaan (VOI), eikä tämän jälkeen voi kilpailla avoimessa luokassa. Osallistuakseen VOI-luokkaan koiralla tulee olla myös tulos näyttelystä. Valionarvoon (FIN JVA) tarvitaan 3 x VOI1-tulos vähintään kahdelta eri tuomarilta, sekä näyttelystä vähintään laatuarvostelu hyvä (H), joka on saavutettu vähintään 15 kuukauden iässä. Vuosina 1992-2007 syntyneistä labradorinnoutajista on osallistunut metsästyskoirien jälkikokeeseen vuosittain 32-235 (2-18 %; kuvat 4 ja 6). Viimeisimpinä vuosina syntyneiden, kokeisiin osallistuneiden koirien lukumäärä kasvaa vielä tulevaisuudessa. Lukumäärä 250 200 150 100 50 0 Koiria (väh. AVO-) VOI 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Syntymävuosi Kuva 4. Vuosina 1992-2007 syntyneiden labradorinnoutajien osallistuminen metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen. AVO = avoin luokka, VOI = voittajaluokka (lähde: Koiranet 3.6.2009). Tottelevaisuuskoe (TOKO) Tottelevaisuuskokeissa arvostellaan koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä sekä koiralle opetetun käyttäytymisen tasoa. Koiran tulee olla tottelevaisuuskokeeseen osallistuessaan vähintään 10 kuukauden ikäinen. Kokeen luokat ovat alokasluokka (ALO), avoin luokka (AVO), voittajaluokka (VOI) sekä erikoisvoittajaluokka (EVL). Koira siirtyy alokasluokasta avoimeen luokkaan saavutettuaan yhden 1. palkinnon alokasluokassa. Saatuaan yhden 1. palkinnon avoimessa luokassa, koira siirtyy voittajaluokkaan. Erikoisvoittajaluokassa kilpailevat 15 kuukautta täyttäneet koirat, jotka ovat saaneet yhden 1. palkinnon voittajaluokassa. Tottelevaisuusvalion arvoon (FIN TVA) tarvitaan vähintään kolme 1. palkintoa EVL-luokasta kahden eri tuomarin arvostelemana. Lisäksi koiran tulee olla saavuttanut näyttelyissä laatuarvostelutuloksen hyvä (H). Tottelevaisuuskokeeseen osallistuneiden labradorinnoutajien lukumäärä on laskenut vuonna 1993 syntyneiden koirien huippulukeman (152 koiraa) jälkeen (Kuva 5). Toisaalta viimeisimpinä vuosina syntyneiden, kokeeseen osallistuneiden koirien lukumäärä kasvaa vielä. Vuosittain syntyneistä koirista yhdestä kolmeentoista prosenttia on osallistunut tottelevaisuuskokeeseen.

20 160 140 120 100 80 60 40 20 0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Lukumäärä 2003 2004 2005 2006 2007 Syntymävuosi Kuva 5. Tottelevaisuuskokeeseen osallistuneiden, vuosina 1992-2007 syntyneiden labradorinnoutajien lukumäärä (lähde: Koiranet 3.6.2009). Luonnetesti Vain pieni osuus labradorinnoutajista käy luonnetestissä. Koiriansa testauttavat labradorinomistajat ovat pääasiassa PK-harrastajia, jotka ovat melko harvinaisia rodussamme. Rodunomaiset kokeet soveltuvat luonnetestiä paremmin labradorinnoutajien tyypillisen luonteen testaamiseksi, joten luonnetestitulokset eivät luultavasti tulevaisuudessakaan lisäänny kovin paljon. Vuoden 2005 loppuun mennessä luonnetestattuja koiria oli yhteensä 307. Näiden tulokset löytyvät Luonnetestitietokannasta, mihin on tallennettu myös jokaisen koiran osatestipisteet. Vuoden 2005 jälkeen luonnetestitulokset löytyvät Koiranetistä, mutta sinne on tallennettu koirista vain loppupisteet. Pelkkien loppupisteiden perusteella koiran käyttäytymisestä testin aikana ei voida päätellä juuri mitään. Labradorinnoutajien luonnetestituloksia on vuonna 2008 analysoitu opinnäytetyössä (Liite 6). Palveluskoira- ja vesipelastuskokeet sekä agility Palveluskoirakokeista eniten osallistujia vuosina 1992-2007 rekisteröityjen labradorinnoutajien joukossa on ollut palveluskoirien käyttäytymiskokeessa (PAKK, keskimäärin 12 koiraa vuodessa), jälkikokeessa (PAJÄ, keskimäärin 11 koiraa vuodessa), etsintäkokeessa (PAEK, keskimäärin 9 koiraa vuodessa) ja hakukokeessa (PAHA, keskimäärin 9 koiraa vuodessa, Taulukko 14). Nämä luvut sisältävät osittain samoja koiria, koska yksi koira voi osallistua useampaan koemuotoon ja saavuttaa myös käyttövalionarvon vaikka jokaisessa koemuodossa.. Agility (AGI) ja vesipelastus (VEPE) ovat labradorinnoutajalle marginaalisia harrastusmuotoja, niihin on osallistunut vain muutamia koiria. Labradorinnoutaja ei ole rakenteensa eikä muidenkaan ominaisuuksiensa puolesta tyypillinen agilityrotu, vesipelastukseen se sen sijaan sopii hyvin.