JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA

JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA - OWCZAREK PODHALANSKI -

JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA - OWCZAREK PODHALANSKI - Rodun owczarek podhalanski rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma Hyväksytty hallituksessa 21.1.2007 Hyväksytty Suomen Owczarek Podhalanskit ry:n vuosikokouksessa 24.3.2007 Hyväksytty Suomen seurakoirayhdistyksen yleiskokouksessa..2008 Hyväksytty SKL:n jalostustieteellisessä toimikunnassa..2008 1

SISÄLLYS 1 Yhteenveto...... 4 2 Rodun tausta... 6 3 Järjestöorganisaatio ja sen historia..... 8 3.1 Yhdistyksen toiminta. 8 3.2 Jalostusasiat.. 8 3.3 Tuomareiden erikoiskoulutus ja kollegio.. 8 4 Nykytilanne...... 9 4.1 Populaation koko ja rakenne.. 9 4.1.1 Rekisteröinnit.... 9 4.1.2 Rodun jalostuspohja Suomessa. 10 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet....... 16 4.3 Terveys.. 18 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet.. 19 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet. 19 4.3.3 Terveystutkimus.. 22 4.4 Ulkomuoto.... 24 5 Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta 26 6 Jalostuksen tavoitteet ja strategiat. 27 6.1 Visio... 27 6.2 Rotujärjestön tavoitteet... 27 6.2.1 Yleiset tavoitteet... 27 6.2.2 Geenipohja..... 27 6.2.3 Terveys... 28 6.2.4 Ulkomuoto... 29 6.2.5 Luonne.... 29 6.2.6 Käyttöominaisuudet... 29 6.2.7. Muuta......... 30 6.3 Rotuyhdistyksen strategia.. 30 6.3.1 Geenipohja.. 30 6.3.2 Luonne. 31 6.3.3 Terveys 32 6.3.4 Ulkomuoto..... 33 6.4 Uhat ja mahdollisuudet... 33 6.5 Varautuminen ongelmiin... 34 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi.. 34 6.6.1 Jalostustoimikunta.... 34 6.6.2 Jalostustoimikunnan tehtävät. 34 6.6.3 Jalostuskoiralle asetettavat suositukset... 35 6.6.4 Uroksen omistajan vastuu... 36 6.6.5 Koiran kauppa ja kasvattajan vastuu.... 36 6.6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi 5-vuotiskaudella.... 37 2

6.6.6.1 Tietojen kerääminen.. 37 6.6.6.2 Kasvattajayhteydenpito. 38 6.6.6.3 Opastus ja informaationjako. 38 6.6.6.4 Jalostuksen ohjaaminen.. 38 6.6.6.5 Jalostustarkastukset, näyttelyt ja kokeet.. 39 6.6.6.6 Rotuviikonloput ja koulutustilaisuudet 39 7 Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta 40 Lähteet. 41 Liite 1 Terveyskysely 2003 Liite 2 Terveys- ja reagointikysely 2008 3

1 Yhteenveto Owczarek podhalanski on kookas valkoinen laumanvartijarotu, joka on kotoisin Etelä-Puolan Tatra-vuoristosta. Rotumääritelmä kuvailee koiraa rauhalliseksi, älykkääksi ja tarkkaavaiseksi. Vuoristossa työskentelevänä koirana rodulta on vaadittu kestävyyttä ja voimaa hankalissakin olosuhteissa. Rotu on vielä hyvin alkukantainen ja se on säilyttänyt alkuperäisen vartioimisviettinsä näihin päiviin saakka. Sen vuoksi se ei sovellu tavanomaiseksi seurakoiraksi vaan vaatii laumanvartijarotuihin perehtyneen omistajan. Owczarek podhalanski kuuluu roturyhmään 1. Owczarek podhalanski on maailmalla lukumääräisesti varsin pieni rotu. Podhalanskien asema Suomessa on poikkeuksellisen hyvä, sillä esimerkiksi muissa Pohjoismaissa on vain muutamia yksilöitä ja rodun kotimaassakin rekisteröityjä koiria on suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Suomeen rotu saapui 1990, ja vuoden 2007 loppuun mennessä Suomessa on rekisteröity 381 owczarek podhalanskia. Jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on koota keskeiset tiedot owczarek podhalanski -rodun jalostuksesta, rodun nykytilasta ja jalostuksessa huomioitavista tekijöistä Suomessa. Rodusta on koirien pienen lukumäärän vuoksi hyvin vähän tutkittua tietoa tällä hetkellä. Sairastuneista koirista ei ole dokumentaatiota eikä niistä ole juurikaan tullut tietoa rotuyhdistykselle. Koska tietoa rodun terveydenseurannasta on jopa rodun alkuperämaassa heikosti saatavilla, tulee rodun terveystilannetta ryhtyä seuraamaan aktiivisesti. Tällä hetkellä tieto rodun terveydentilasta pohjautuu paljolti kuulopuheisiin ja harrastajien lausumiin. Yhtenä keskeisimpänä ongelmana on se, että pienestä kannasta suuri prosentuaalinen osa pennuista menee koteihin, joilla ei ole aktiivista kiinnostusta rodun jalostuksen eteenpäinviemiseen. Omistajat eivät ymmärrä tarvetta terveys- ja luonnetietojen tarkasteluun oman koiransa osalta, jos koiraa ei luultavammin tulla koskaan käyttämään jalostukseen. Myös osittain tuontikoirien osalta tavoitettavuusongelma on suuri. Koirat häviävät tultuaan Suomeen, eikä niiden omistajia tavoiteta tiedonkeruuta ajatellen. Jalostusohjelman tavoitteena on terveiden owczarek podhalanskien kasvattaminen, nykyisen geenipoolin laajentaminen sekä alhainen sukusiitosaste jalostuksessa. Kasvattajia tulee kannustaa sekä kasvattamiseen että koirien tuontiin. Rodun geenipohja on kapea, joten sekä kotimaisessa yhdistelmissä että maahantuonneissa tulee keskittyä mahdollisimman erisukuisiin jalostuskelpoisiin koiriin. Jalostuksen tavoiteohjelman avulla pyritään löytämään yhteiset tavoitteet rodun jalostukselle Suomessa. Sen avulla voidaan myös kehittää kasvattajien keskinäistä sekä kasvattajien ja koiranomistajien välistä yhteistyötä. Nimenomaan kasvattajan vastuu rodun jalostuksessa on suuri. 4

Jalostuksella tarkoitetaan perinnöllisiin tekijöihin perustuvin valinnoin ja suunnitelluin parituksin aikaansaatua eläinkannan laadun paranemista. Rotuyhdistyksen tavoitteena on jatkossa panostaa entistä enemmän kasvattajayhteistyöhön informaation välityskanavana. Kasvattajia houkutellaan liittymään kasvattajajäseniksi, minkä jälkeen he ovat mukana yhdistyksen jalostukseen liittyvissä asioissa kommentoiden ja keskustellen. Lisäksi pyritään järjestämään kasvattajapäiviä, jotka ovat avoimia kaikille rodun jalostuksesta kiinnostuneille. Näillä päivillä pyritään keskittymään rodusta saatuihin tilastoihin, analysoimaan rodun jalostuksen suuntaviivoja ja tämän hetkistä tilannetta sekä tarttumaan ongelmakohtiin hyvissä ajoin. Yhdistyksen jalostustoimikunnan tehtävänä on ylläpitää tilastoja sekä koordinoida kasvattajayhteistyön suuntaviivoja. Rotuyhdistys julkaisee tietoa rodusta Owczarek Podhalanski -nimisessä yhdistyksen jäsenlehdessä, vuosikirjoissaan sekä Internet-sivuilla www.podhalanski.fi. 5

2 Rodun tausta Owczarek podhalanski on kotoisin Tatra-vuoristosta Puolan eteläosasta. Rodun alkuperä on sama kuin muidenkin suurten valkoisten koirien vaikkakaan ei tiedetä missä järjestyksessä ja milloin rodut syntyivät. Samantyyppisiä rotuja on kehittynyt Karpaattien ja Pyreneitten vuoristossa sekä Alpeilla, mm. slovakiancuvac, kuvasz, maremmano-abruzzese ovat esimerkkejä tällaisista roduista. Eri laumanvartijarotujen selvät rakenne-erot ovat kehittyneet vuosisatojen aikana syntyneistä mutaatioista. Suurten vartioivien paimenkoirien arvellaan polveutuvan aasialaisista molossityyppisistä koirista. Tiibetin ylängöllä 3000-4000 vuotta sitten elänyttä tiibetinmastiffia muistuttavaa koiraa pidetään kaikkien molossityyppisten koirien kantarotuna. Nämä lampaita ja nautakarjaa vartioivat koirat levisivät paimentolaisten mukana Aasiaan ja pikkuhiljaa kohti länttä. Laiduntamisella on Tatra-vuoristossa pitkät, vuosisatojen taakse ulottuvat perinteet. 1300-1400 -luvuilla Valakiasta Tatra-vuoristoon siirtyneet paimenet toivat mukanaan suuret valkoiset paimenkoirat, joita pidetään owzcarek podhalanskien esi-isinä. Vuoristo-oloissa owczarek podhalanskit ovat sopeutuneet suuriinkin korkeuksiin, kylmiin ja vaikeisiin olosuhteisiin ja niukkaan ravintoon. Koirien valinta onkin tapahtunut aluksi fyysisten ominaisuuksien, pentuajan käyttäytymisen ja työominaisuuksien perusteella. Ensimmäinen tarkka owczarek podhalanskien rotumääritelmä on vuodelta 1938. Toisen maailmansodan aikoina owczarek podhalanskien määrä väheni huimasti. The Polish Kennel Club teki töitä rodun elvyttämiseksi ja kesäkuussa vuonna 1988 owczarek podhalanski sai ensimmäisen FCI:n hyväksymän rotumääritelmän. Yhdysvaltoihin ja Kanadaan vietiin ensimmäiset owczarek podhalanskit 1980-luvun alussa, ja amerikkalainen kenneljärjestö United Kennel Club rekisteröi rodun tammikuussa 1995. Suomeen rotu saapui 1990, ja vuoden 2007 loppuun mennessä oli Suomessa rekisteröity 381 owczarek podhalanskia. Tuosta määrästä 52 % rekisteröinneistä on tapahtunut viimeisen neljän vuoden (2004-2007) aikana tasaisesti. Rotu on edelleen erittäin pienilukuinen ja harvinainen ympäri maailmaa jopa sen kotimaassa Puolassa Owczarek podhalanskin rodunomainen vartiointitehtävä on säilynyt samana vuosisatojen ajan: koirien tehtävänä on palauttaa eksyneet lampaat lauman pariin sekä suojella laumaa pedoilta ja varkailta. Owczarek podhalanski työskentelee tässä tehtävässään itsenäisesti ja pelottomasti. Vartioimista säätelee pitkälle kehittynyt tarve huolehtia vartioitavan lauman turvallisuudesta. Koiran toiminta ei ole automatisoitunutta ärsykkeisiin reagointia, vaan perustuu itsenäiseen päätöksentekoon. Koirat seuraavat ympäristöä näennäisen rentoina, määrittävät uhan vakavuuden itsenäisesti ja reagoivat vain jos se on todella tarpeen. Uhan lähestyessä koirat valpastuvat, ryhdistäytyvät ja alkavat haukkua. Susien uhatessa koirat pyrkivät sekoittamaan susien saalistuskäyttäytymisen. Tarvittaessa koirat 6

pystyvät myös taistelemaan esimerkiksi susia vastaan. Tämä määrittää myös niiden rakennetta; rodun tulee olla riittävän suurikokoinen menettämättä kuitenkaan tarvittavaa ketteryyttään. Puolassa owczarek podhalanskeja käytetään edelleenkin alkuperäisessä laumanvartiointitehtävässä kuten myös kotien ja tehtaiden vartioinnissa. Puolassa podhalanskien hyöty on huomattu myös karjan suojelussa lihansyöjäpedoilta, joten koirien käyttöä laumojen vartioinnissa tuetaan. Yhdysvalloissa podhalanskeja käytetään jonkin verran poliisi- ja opaskoirina sekä armeijan tehtävissä. Suomessa podhalanskit ovat pääasiassa pihavahteja tai seurakoiria. Suomessa halutaan säilyttää myös rodun käyttöominaisuudet laumanvartijana, joten tavoitteena on tiedottaa rodun ominaisuuksista mm. kotieläinkasvattajia. 7

3 Järjestöorganisaatio ja sen historia Suomen Owczarek Podhalanskit ry:n perustamiskokous on pidetty 17.1.2001 Hollolassa. Yhdistys on hyväksytty merkittäväksi yhdistysrekisteriin 25.2.2002. Yhdistyksen tarkoituksena on tehdä owczarek podhalanski -rotua tunnetuksi sekä edistää puhdasrotuisten ja terveiden owczarek podhalanskien jalostusta. Lisäksi yhdistyksen tavoitteena on ohjata jäseniään kouluttamaan sekä kasvattamaan podhalanskejaan oikein. Owczarek podhalanski on Suomen Seurakoirayhdistys ry:n (SSKY) alainen rotu. Yhdistys on ollut SSKY:n jäsenyhdistys vuodesta 2001 alkaen, ja Salpausselän Kennelpiirin jäsenyhdistykseksi se hyväksyttiin vuonna 2002. Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry:n jäsenyhdistykseksi yhdistys on hyväksytty 23.3.2003. 3.1 Yhdistyksen toiminta Yhdistyksen toiminta kattaa koko maan. Yhdistys järjestää vuosittain syysleirin ja yhdessä Slovakianpaimenkoirayhdistys ry:n kanssa kesäpäivät sekä julkaisee jäsenlehteä neljä kertaa vuodessa. Vuosittaisten tapaamisten yhteydessä on järjestetty epävirallisia näyttelyitä sekä jalostustarkastuksia. Yhdistyksellä on omat kotisivut (www.podhalanski.fi) sekä pentuvälitys. Varsinaisia jäseniä oli vuoden 2007 lopussa 129. 3.2 Jalostusasiat Yhdistyksen hallitus nimeää yhdistyksen jäsenistä jalostustoimikuntaan vähintään kolme jäsentä. Jalostustoimikunnan jäsenen toimintakausi on kolme vuotta kerrallaan. Jalostustoimikunta voi tarvittaessa nimetä ns. asiantuntijajäseniä, joita se kuulee erityiskysymyksissä. Yhdistys järjestää vähintään kerran vuodessa jalostustarkastustilaisuuden, joka on yhdistyksen jäsenille maksuton. 3.3 Tuomareiden erikoiskoulutus ja kollegio Yhdistys osallistuu ulkomuototuomarien erikoiskoulutus- ja koearvostelutilaisuuksiin järjestämällä mallikoirat ja koulutusmateriaalin tilaisuuksiin. Kollegioista päättää rotujärjestö Suomen Seurakoirayhdistys ry. Kollegioita järjestetään sen mukaan, miten tuomarikokelaat niitä rodulle anovat. Yhdistyksen hallitus ja jalostustoimikunta etsivät kollegioon tarvittavat koirat, joiden tulee edustaa sekä rotunsa huippua että osittain pahimpia virheitäkin. Vuoden 2006 loppuun mennessä kollegioita oli järjestetty rodussa yksi ja koulutustilaisuuksia kaksi. Erikoiskoulutuksen kouluttajana on toiminut Paula Heikkinen-Lehkonen. Rodun ensimmäisen kollegion vastaanottivat ulkomuototuomarit Paula Heikkinen-Lehkonen sekä Leni Nousiainen. 8

4 Nykytilanne 4.1 Populaation koko ja rakenne Rotu saapui Suomeen vuonna 1990 ja ensimmäinen suomalainen pentue rekisteröitiin vuonna 1993. Suomessa on 31.12.2007 mennessä rekisteröity kaiken kaikkiaan yhteensä 381 owczarek podhalanskia. Rotu on saanut Suomessa edistyksellisen aseman verrattuna muihin Pohjoismaihin. Tällä hetkellä tiettävästi rodustamme löytyy yksi kasvattaja Tanskasta sekä yhdestä Ruotsista. Norjassa ja Islannissa rotu on vielä hyvin tuntematon. Muualla Euroopassa rotu on saanut jalansijaa kotimaansa Puolan lisäksi hieman merkittävämmin Ranskassa, Saksassa ja Hollannissa. Näissä maissa rodun parista löytyy muutamia kasvattajia, useita harrastajia sekä vilkasta harrastus- ja yhdistystoimintaa Puolan tilanne rodun rekisteröintimäärien suhteen on heikko. Tällä hetkellä rodun kotimaassa on rekisteröitynä noin 200-300 yksilöä. Vain puolet näistä on millään muotoa jalostuskäytössä. Puolalaiset kasvattajat ovat huolissaan rekisteröintimäärien laskusta ja rodun jakautumisesta vuoristossa käytettävään työlinjaan sekä keski- ja pohjoispuolassa kasvatettuun kotikoiralinjaan. Puolalaiset kasvattajat ovatkin ryhtyneet geenipoolia laajentaakseen hakemaan jalostusmateriaalia suoraan vuoristosta. Näiden pentujen vanhempia ei tunneta neljää sukupolvea taaksepäin, mutta tämä on keino laajentaa rotua. Näitä koiria kutsutaan nimellä Ksiega Wstepna eli KW. Näiltä koirilta vaaditaan samat asiat jalostukseen kuin puhdasrotuisiltakin, jotta vältyttäisiin yllätyksiltä puhdasrotuisuuden osalta. Puolassa nämä KWkoirat ovat erittäin kiinnostavia kasvattajien keskuudessa. Suomesta on viety owczarek podhalanskeja vuoden 2006 loppuun mennessä Venäjälle (2 kpl) ja USA:han (6 kpl). Tuontikoirat eritellään tarkemmin seuraavassa kohdassa. 4.1.1 Rekisteröinnit Owczarek podhalanski -rotu on tällä hetkellä noususuhdanteessa, mikä on huomattavissa pentuerekisteröintien kasvavassa määrässä (kuva 1). Suomeen tuotiin jalostuksen aloittamista varten Puolasta 90-luvun alussa muutamia yksilöitä. Näillä yksilöillä käynnistettiin suomalainen podhalanskien jalostustyö. Ensimmäiset pentueet kasvattivat rekisteröintimääriä vuosina 1993-1994. Rekisteröintien määrät olivat hyvin vaihtelevia 90-luvun loppupuolella. Selvä nousutrendi on havaittavissa 2000- luvun alusta lähtien ja vuotuiset rekisteröintimäärät ovat säilyneet viimeiset neljä vuotta hyvin tasaisina. 9

Rekisteröinnit 1990-2006 60 50 40 30 20 10 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuva 1. Rekisteröinnit Suomessa Rodussa on kiitettävästi tuotu tasaisena virtana tuontikoiria ulkomailta. Pääasiassa tuontikoirat ovat olleet rodun alkuperämaasta, mutta uutta verta on yritetty tuoda myös Ranskasta, Belgiasta, Tanskasta ja Itävallasta. Yhteen astutukseen on käytetty myös Saksassa asuvaa urosta. Tuontikoirien rekisteröintimäärät suhteessa suomalaisten pentujen rekisteröinteihin käyvät ilmi taulukosta 1. Vuosi -90-91 -92-93 -94-95 -96-97 -98-99 -00-01 -02-03 -04-05 -06-07 Yht. Pennut (kotimaiset) 0 0 0 8 11 0 11 0 20 14 0 18 34 38 43 53 51 41 301 Tuonnit 3 1 2 1 1 0 1 5 1 2 1 7 1 1 1 3 4 4 35 Rekisteröinnit yht. 3 1 2 9 12 0 12 5 21 16 1 25 35 39 44 56 55 45 336 Taulukko 1. Rekisteröintien jakautuminen suomalaisiin koiriin ja tuontikoiriin 4.1.2 Rodun jalostuspohja Suomessa Koska rodun historia Suomessa on hyvin lyhyt, käytetään jalostuspohjana tänäkin päivänä vielä paljon alkuperäistä materiaalia. Tämä edellyttää, että kasvattajat vastuuntuntoisesti tarkkailevat geenipoolin laajuutta ja pyrkivät kasvattamaan sitä entisestään käyttämällä mahdollisuuksien mukaan tuontikoiria. Valitettavasti ulkomainen geenipohja on myös hyvin kapea jopa rodun alkuperämaassa. Tuontikoirat ovat paljon sukua toisilleen ja ulkomailla käytettyjen matadoriurosten laaja esiintyminen vaikeuttaa geenipohjan laajentamista tuontikoirien avulla. Tehollisen populaation määrä verrattuna rekisteröinteihin on Suomessa kovin pieni. Tehollisella populaatiolla kuvataan geenipohjan laajuutta. Mitä pienempi tehollisen populaation arvo on, sitä nopeammin kasvaa sukusiitosaste ja tapahtuu geenihävikkiä. 10

Jos arvioidaan, että keskimäärin tehollisen populaation tulisi olla minimissään 200 koiraa, voidaan huomata, että owczarek podhalanskin tehollinen populaatio on todella pieni (taulukko 2). Jalostukseen on käytetty pienestä kannasta johtuen samoja uroksia sekä narttuja. Jalostusperusta on edelleen pitkälti 1990-luvun podhalanskeissa. Tämä selittää myös käytettävien jalostuskoirien korkean keski-iän. Nuoremmat yksilöt ovat vasta nyt tulossa jalostuskäyttöön. Tulevaisuuden näkymänä onkin, että nuoria sukupolvia saadaan enemmän jalostukseen mukaan eikä jatkossa syntyisi enää muutamiin koriin perustuvaa kantaa. Näiden uusien koirien sukutauluissa matadoriyksilöt jäävät kauemmas ja toiselta puolelta tulee mahdollisesti uutta verta. Tällä hetkellä vuotuista sukusiitosprosenttia pitää korkeana samojen, alkuperäisten koirien käyttö eli pieni tehollinen populaatio. Alkuperäisillä tarkoitetaan kotimaisia koiria, jotka ovat ensimmäisten tuontien jälkeläisiä ja niiden pentuesisaruksia, joiden varaan jalostusta maassamme on aloitettu rakentamaan. Kaikki suomalaiset koirat polveutuvat vielä samoihin puolalaisiin koiriin. vuosi tehollinen populaatio vuotuinen sukusiitos % (6.polvea) narttujen keski-ikä pentujen syntyessä urosten keski-ikä pentujen syntyessä 2001 5 6,64 4 v 5 kk 3 v 10 kk 2002 11 4,46 4 v 6 kk 3 v 2 kk 2003 12 6,94 3 v 7 kk 5 v 5 kk 2004 11 4,67 3 v 10 kk 5 v 2005 16 5,16 4 v 4 kk 4 v 9 kk 2006 12 3,15 4 v 2 v 7 kk 2007 12 5.84 3 v 4 kk 3 v 7 kk Taulukko 2. Tehollinen populaatio ja vuotuinen sukusiitos-% Jalostusmateriaalin käytössä on viime vuosien aikana ollut Suomessa syntyneiden koirien määrä melko tasaisesti nousussa sekä uroksissa että nartuissa (taulukko 3). Tuontiuroksiin pohjautuva pentumäärä on edelleen kotimaisten urosten jälkeläismäärää suurempi. Lukema perustuu 90-luvun alkupuolella käytettyihin tuontikoiriin. Nartuissa suhde kääntyi vuoden 2007 aikana siten, että kotimaisten narttujen pentuja on määrällisesti aavistuksen enemmän kuin tuontinarttujen pentuja. Tämä johtunee siitä, että kanta Suomessa on kasvanut, ja kotimaisia narttuja on tullut astutusikään vuoden 2007 aikana huomattavasti edellisvuosia enemmän. Uusien tuontikoirien merkitys Suomessa nuoren rodun jalostukselle tulisi kuitenkin muistaa. 11

Käytetyt kotimaiset urokset 1990-2007 Käytetyt tuontiurokset 1990-2007 käytettyjä uroksia, kpl 15 12 pentueita 23 30 %-osuus pentueista 43,4 56,6 pentuja 151 199 %-osuus pennuista 43,1 56,9 Käytetyt kotimaiset nartut 1990-2007 Käytetyt tuontinartut 1990-2007 käytettyjä narttuja, kpl 19 12 pentueita 28 25 %-osuus pentueista 52,8 47,2 pentuja 190 160 %-osuus pennuista 54,3 45,7 Taulukko 3. Yhteenveto jalostukseen käytetyistä uroksista ja nartuista Rodussamme esiintyy tällä hetkellä paljon yhden pentueen narttuja. Vaikka tämä onkin positiivinen asia, valitettavasti nämä käytetyt nartut ovat sukua toisilleen tai niiden sukutauluissa esiintyy samat ulkomaiset koirat. 12

Jalostukseen käytetyt urokset 1990-2007 Uroksen nimi käyttövuosi käytettyjen narttujen määrä pentueita (lkm) pentuja (lkm) %-osuus kaikista pennuista Dym Z Buczynowe Go Gniazda 1993 2 2 8 2,7 Urok Z Butorowego Wierrbu 1994, 1996, 1998 2 4 33 11,0 Bernoban Niedzwiedbialy 1998 1 1 7 2,3 Brzozowy Zagajnik Zawrat 1998, 1999 3 3 14 4,7 Karat Ze Snieznej Uboczy 1999 1 1 8 2,7 Brzozowy Zagajnik Staw 2000, 2001, 2003, 2004 2 4 27 9,0 Lemiesz-Buksa Filos 2001, 2003, 2004 5 5 28 9,3 Lesny Z Siwej Polany 2002, 2003, 2004, 2005 6 6 46 15,3 Piorun Reza 2002 1 1 7 2,3 Fadrasz Von Gora 2002 1 1 5 1,7 Liptok- Buksa Filos 2002 1 1 3 1,0 Aamuruskon Brazowy 2003, 2005 1 2 14 4,7 Aamuruskon Atak 2003 1 1 5 1,7 Aamuruskon Artysta 2004, 2005 2 2 15 5,0 Aamuruskon Blawatek 2004 1 1 7 2,3 Kalliovaaran Ecstasy Tatra 2004, 2005 2 2 10 3,3 Aamuruskon Jarosz 2005 1 1 7 2,3 Baca Den Engerling 2005, 2006 1 2 11 3,7 Kalliovaaran Igor Tatra 2006 1 1 7 2,3 Luby Baca Chluba Liliowej Prezeleczy 2006, 2007 3 3 19 5,0 Snowy Coats Big Snowflake 2006 1 1 9 3,0 Turon Spiska Watra 2006, 2007 3 3 23 6,0 Aamuruskon Epokowy 2007 1 1 8 2,1 Iirismaan Lukasza Polany 2007 1 1 11 2,9 Iirismaan Leobolda Polany 2007 1 1 4 1,0 Aamuruskon Hertz 2007 1 1 6 1,6 Borny Baca Biale Szczescie 2007 1 1 8 2,7 Taulukko 4. Jalostukseen käytetyt urokset 1990 2007 13

Jalostukseen käytetyt nartut 1990-2007 Nartun nimi käyttövuosi 14 käytettyjen urosten määrä pentueita (lkm) pentuja (lkm) %-osuus kaikista pennuista Tatra Modre Gniazdo 1993 1 1 4 1,3 Watra Spod Pindeli 1993 1 1 4 1,3 Perla Spod Krzesanych Skal 1994, 1996 1 2 22 7,3 Roma Z Butorowego Wierchu 1998 1 2 11 3,7 Rosa Z Burorowego Wierchu 1998 1 1 2 0,7 Brzozowy Zagajnik Harenda 1998, 1999, 2001, 2002 4 4 29 9,6 Lira Z Butorowego Wierchu 1999, 2000, 20002, 2003 4 4 23 7,6 Panienka Wrzoscwisko Maria 2001, 2003, 2004, 2005, 2006 2 5 31 10,3 Aamuruskon Baletnica 2001, 2002 2 2 9 3,0 Misia Reza 2002, 2004 2 2 13 4,3 Aamuruskon Blondynka 2002 1 1 6 2,0 Lusnia Z Siwej Polany 2003, 2005 1 2 14 4,7 Kalliovaaran Evening Star 2003, 2005 2 2 13 4,3 Arika Poniatowskie Piaski 2003, 2005, 2006 3 3 20 6,6 Aamuruskon Darowizna 2003 1 1 5 1,7 T'Viivi Arcanes des Hermes 2004 1 1 9 3,0 Kalliovaaran Eye Catching 2004 1 1 8 2,7 Limba Z Siwej Polany 2004 1 1 7 2,3 Aamuruskon Harcerka 2004, 2006, 2007 3 3 24 6,2 Aamuruskon Ekscellencja 2004, 2006 2 2 14 4,7 Aamuruskon Elegancja 2004 1 1 5 1,7 Kalliovaaran Christal Tatra 2005 1 1 9 3,0 Iirismaan Hannukka 2005 1 1 4 1,3 Aamuruskon Hrabina 2006 1 1 7 2,3 Aamuruskon Iskryc 2006 1 1 7 2,3 Kalliovaaran Jasmin Tatra 2006 1 1 9 3,0 Aamuruskon Jezda 2007 1 1 11 2,9 Aamuruskon Kaprysic 2007 1 1 4 1,0 Aamuruskon Iluzja 2007 1 1 5 1,3 Aamuruskon Jedyny 2007 1 1 6 1,6 Aamuruskon Kanciasty 2007 1 1 7 1,8 Taulukko 5. Jalostukseen käytetyt nartut 1990 2007 Suomessa on syntynyt yksi merkittävä pentue, jonka jälkeläisiä, sekä uroksia että narttuja, on käytetty paljon kantakoirina uusien kasvattajien jalostustyön alussa. Tämä pentue on vuonna 1994 syntynyt Brzozowy Zagajnik-pentue. Näillä koirilla on yhteensä jälkeläisiä 70 kpl ja pentueita 11 kpl. Niiden jälkeläisiä oli vuoden 2007 alussa siis 23 % koko Suomen kannasta. Vuoden 2007 lopulla prosenttiosuus oli 18, mikä johtui kannan kasvusta. Toisessa sukupolvessa ne esiintyvät 20 pentueen perimässä ja näitä pentuja on yhteensä 132 eli 43,9 % koko kannasta vuoden 2007 alussa. Vuoden 2007 lopussa ne esiintyvät toisessa sukupolvessa 21

pentueessa ja 139 koiran sukutaulussa. Prosentuaalisesti tämä on koko kannasta 36 %. Suunta on siis oikea ja kertoo siitä, että jalostusta on ryhdytty tekemään myös nuoremmalla polvella, eikä jalostukseen käytetä vain vanhoja koiria. Jos tarkastellaan vielä tämän merkittävän pentueen näkymistä vielä kolmannessa sukupolvessa, saadaan selville, että nämä koirat esiintyvät vuoden 2007 alussa 2 pentueen ja 12 pennun sukutaulussa isoisoisänä tai -emänä, vuoden 2007 lopussa tällaisia pentueita oli 10 ja pentuja 64. Alkuvuodesta vähäinen määrä johtuu siitä, että nämä lapsenlapset ovat olleet vielä niin nuoria, ettei niitä ole ehditty käyttämään jalostukseen vuoden 2006 aikana, mutta tilanne on merkittävästi muuttunut vuoden 2007 aikana. Sellaisten pentujen määrä tulee siis vielä kasvamaan, joilla nämä merkittävät koirat ovat kolmannessa sukupolvessa. Tämä vahvistaa sitä, että nuoria koiria käytetään entistä enemmän vanhojen sijaan jalostukseen ja annetaan jalostuksen mennä näin eteenpäin ja kasvattaa tehollista populaatiota. Toisaalta se kertoo sen, miten vahvasti koko Suomen kanta edelleen muodostuu näistä alkuperäiseksi kutsutuista Brzozowy Zagajnik -koirista. Jopa neljännessä polvessa esiintyy yhdessä pentueessa yksi näistä Brzozowy Zagajnik -koirista. Tässä pentueessa on 7 pentua. Yhteenvetona voidaan todeta, että vuoden 2007 lopussa nämä kolme koiraa esiintyvät 273 suomessa rekisteröidyn koiran sukutaulussa vähintään yhden kerran. Tämä tekee 71,7 % kaikista rekisteröidyistä owczarek podhalanskeista Suomessa. Vuoden 2006 vastaava luku oli 73,6 %. On yksilöitä, joilla nämä koirat tulevat lisäksi molempien vanhempien takaa. Perustellusti näitä koiria siis voidaan pitää merkittävinä rodun jalostustyölle Suomessa. Kun tarkastellaan yksilöiden käyttökertoja (taulukko 5), voidaan todeta, että rodussamme on yksi narttu, jolle on syntynyt viisi pentuetta ja kaksi narttua, joille on syntynyt neljä pentuetta. Näistä kaksi on tuontinarttuja ja yksi kuuluu em. merkittäviin Brzozowy Zagajnik -pentuihin. Kahdella nartulla on ollut eri uros jokaisessa pentueessa, yhdellä nartulla on teetetty kolme kertaa sama yhdistelmä ja kaksi kertaa toisella uroksella. Muilla nartuilla on pääasiallisesti vain yhdet tai kahdet pennut. Uroksissa kahta puolalaista urosta on käytetty selvästi eniten. Toista jopa 6 kertaa ja toista 5. Jälkeläisiä näillä uroksilla on yhteensä 74, mikä tekee 24,6 % koko kannasta. Tämä on huomioitava, kun näiden urosten jälkeläisiä ryhdytään käyttämään enemmän jalostukseen. Näiden kahden, joita voidaan pitää rotumme mittakaavassa jo matadoreina, lisäksi merkittävästi on käytetty Brzozowy Zagajnik -urosten lisäksi puolalaista urosta, josta rodun jalostustyö Suomessa alkoi. Tämän uroksen jälkeläisistä kaikki, pois lukien nämä kolme merkittävää Brzozowy Zagajnik -koiraa, ovat menneet kotikoiriksi eikä niitä ole käytetty jalostukseen. Merkittäviä puolalaisia koiria, jotka esiintyvät paljon suomalaisten sukutauluissa ja joihin käytännössä katsoen jokainen jalostukseen käytetty suomalainen tai ulkomainen koira polveutuu, ovat A-Dunajek Burtysiowej 15

Plazowki, A-Dymna Z Butorowego Wierchu, Krywan Od Malkuchow sekä vanhempia koiria Wiersko, Czort ja Anuzska. Nämä koirat ovat olleet Puolassa kantakoirina, joten näitä yksilöitä löytyy lähes kaikkien Suomen kannassa olevien podhalanskien taustalta, kun tutkitaan sukupolvia tarpeeksi pitkälle. Rodun jalostusta tulisi jatkossa ohjata entistä tehokkaammin tehollista populaatiota kasvattavaan suuntaan. Tässä ovat apuna tuontikoirat ympäri Eurooppaa sekä selkeä rotuyhdistykseltä saatava opastus sukusiitokseen ja linjasiitokseen liittyvissä asioissa. Rodun kotimaassa Puolassa on ryhdytty enenevässä määrin hakemaan uutta verta suoraan vuoristossa rodun alkuperäisessä tehtävässä käytettävistä koirista. Näiden koirien jälkeläisiä on tuotu jo Suomeenkin. Ne kuitenkin rekisteröidään ER-rekisteriin niiden vaillinaisten sukutaulutietojen vuoksi. Rotuyhdistys pitää tärkeänä rodun jalostukseen liittyvän tiedon jakamista. Yhdistyksen jalostustoimikunta ohjaa jalostusta omilla, yhdistyksen vuosikokouksen hyväksymillä jalostussuosituksilla. Suosituksia pidetään jalostusta ohjaavana punaisena lankana ja poikkeamat tulee dokumentoida, vaikka eivät olekaan kapean geenipohjan vuoksi kiellettyjä. Jalostussuositukset huomioivat jalostuskoiran terveystulokset, näyttelytulokset, aikaisemman jalostuskäytön sekä jalostuskoiran iän suunnitellulla jalostushetkellä. Jalostussuositus lisäksi kiinnittää huomiota uusintayhdistelmien välttämiseen sekä yhden jalostuskoiran useampaan pennutukseen. Tällä pyritään ohjaamaan kasvattajia hankkimaan jatkuvasti uutta materiaalia jalostuksensa pohjaksi, jotta kanta ei menisi liian pieneksi. Rotuyhdistys kiinnittää lisäksi huomiota, ja pyrkii pitämään huolen yhteistyöllä kasvattajien kanssa, että jatkossa vältetään yhä tarkemmin suositellun enimmäissukusiitosprosentin ylittäviä yhdistelmiä. Näiden ohjeiden lisäksi jalostustoimikunta antaa tietoa ulkomaisista kasvattajista, opastaa toimenpiteissä geenipoolin laajentamiseksi, antaa tulkkiapua sitä tarvitseville tuontia suunnitteleville harrastajille ja pyrkii informatiivisin keinoin ohjaamaan rotua geneettisesti laajempaan suuntaan pitäen tärkeänä säilyttää sen rodunomaiset ominaisuudet, hyvä luonne ja terveys. Rotuyhdistys panostaa seuraavien vuosien aikana suunnitelmalliseen kasvattajayhteistyöhön rodun geenipoolin suhteen. 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet Owczarek podhalanski luokitellaan paimen- ja vartiokoiraksi. Ennen kaikkea rotu on laumanvartijakoira. Luonteen tarkastelussa tuleekin huomioida rodun alkuperäinen käyttötarkoitus, joka on ollut suojella lammaslaumoja varkailta ja petoeläimiltä, kuten susilta. Paimentaminen on ollut sivutehtävänä, ja sitä varten on yleensä ollut laumassa varsinaiset paimenkoirat. 16

Rotumääritelmä kuvailee koiraa rauhalliseksi, älykkääksi ja tarkkaavaiseksi. Tyypillinen owczarek podhalanski seuraa herkeämättä ilman hermostuneisuuden merkkejä ympäristöään. Se uhkuu itsevarmuutta ja rauhallisuutta. Se säästää voimiaan mahdollisia tulevia koitoksia varten ja on sen vuoksi yleensä hyvin laiskanoloisesti paikallaan vaikka tarkkaileekin jatkuvasti ympäristöään. Pimeän tullen se aloittaa reviirin kiertämisen haukkumalla varoittaakseen läsnäolostaan mahdollisia uhkaajia. Koira omaa siis vahvan vartiointivietin ja itsenäisen ajattelutavan. Sen tulee olla varautunut, mutta se ei saa olla arka. Pidättyväisyys rodussa tulkitaan helposti arkuudeksi ja päinvastoin. Arkuus ja pidättyväisyys ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Pidättyväiselle koiralle muut ihmiset ovat kuin ilmaa: se ei välitä niistä juurikaan, mutta sallii niiden olemassaolon huomioimatta niitä sen enempää. Arka koira taas osoittaa pelkoaan joko aggressiivisuudella tai perääntymisellä. Luonteen suhteen rodun suurin uhka on, että koiria menee ihmisille, jotka eivät ymmärrä rodun luonnetta. Väärin kohdeltuna, ilman johdonmukaisuutta ja sosiaalistamista, koirasta saadaan aggressiivinen tai pelokas - pahimmassa tapauksessa molempia. Vahvan vartiointivietin omaava pelokas koira voi olla yhteiskunnassa vaarallinen. Uusille podhalanskin omistajille tulisi painottaa, että tälle rodulle ensimmäisen vuoden sosiaalistaminen on kaikkein tärkeintä. Silloin se on totutettava kaikkiin tilainteisiin ja asioihin, joiden parissa se joutuu aikuisikänään toimimaan. Myös koiran liian suurta vartiointiviettiä on jo pentuna rajoitettava, ja sille on annettava oikeudet vartioida oikeita asioita oikeissa mittasuhteissa. Podhalanskille tulee asettaa määrätietoiset ja johdonmukaiset rajat jo pentuna. Owczarek podhalanski on alkukantainen laumanvartijarotu. Rodun edustajan tulee olla voimiaan säästelevä, valmis toimimaan itsenäisesti ja tarvittaessa nopeasti. Se on valpas ja varovainen. Sen muisti on huipputasoa, sillä petoeläimet hyökkäävät usein samoista suunnista. Sen tulee siis muistaa mistä uhka viimeksi tuli, mutta se ei saa pelätä. Owczarek podhalanski ei välttämättä ota kaikissa tilanteissa käskyjä ihmisiltä vastaan, sillä se on tottunut toimimaan vaaratilanteissa itsenäistä harkintaa käyttäen. Rauhallisina hetkinä se säästää itseään ja kerää voimia. Se saattaa näyttää nukkuvalta, mutta podhalanskin ote vartioinnista ei koskaan herkeä. Oma lauma, omat ihmiset ja kaikki mihin se on pentuna leimautunut, ovat sille kaikki kaikessa ja se puolustaa niitä tarvittaessa. Rodun luonne tänä päivänä on syytä asettaa tarkastelun alle. Oletuksena on, että pääasiallisesti yksilöt ovat luonteeltaan rodunomaisia. Koirat ovat aavistuksen pidättyväisiä, mutta ystävällisiä vieraita kohtaan, ne omistautuvat omalle laumalleen ja ne omaavat suhteellisen voimakkaan vartiointivietin. Lisäksi ne tulevat tämän päivän yhteiskunnassa toimeen riittävällä sosiaalisuudella. Poikkeuksiakin löytyy, mutta niitä ei pystytä todistettavasti kohdentamaan tiettyihin jalostuslinjoihin tai -koiriin. 17

Tieto perustuu koiranomistajien omiin kommentteihin ja harrastajien tekemiin havaintoihin sekä kasvattajien antamiin tietoihin omista kasvateistaan. Tietoa ei ole toistaiseksi dokumentoitu eikä se kata kuin pienen osan populaatiosta. Rotuyhdistys tulee jatkossa kiinnittämään rodun luonneasioihin enenevissä määrin huomiota reagointikyselyjen, saatujen vähien luonnetestitulosten sekä suunnitteilla olevan luonneprofiilin kautta. Näillä keinoin pyritään selvittämään, mihin suuntaan ollaan rodun luoteen kanssa menossa ja onko yksilöiden luonteet pääasiallisesti rodunomaisia ja toivottuja. Peruslähtökohdaltaan rotu on nykypäivän yhteiskuntaan sopeutuvainen. Rodun kanssa on kuitenkin muistettava kiinnittää huomiota pennusta alkaen sosiaalistamiseen ja tiedostettava sen vartiointivietti. Seurakoirana tätä rotua ei voida markkinoida, sillä on muistettava, että sillä on laumanvartijoille tyypillisiä luonteenpiirteitä. Suurimmat ongelmat syntyvätkin osaamattomissa käsissä. Tärkein haaste rodun kasvattajille on varmistaa, että pennut myydään sellaisiin koteihin, joilla on edellytyksiä pärjätä laumanvartijarotuisen koiran kanssa. Tietoa podhalanskin elinympäristöstä, tavoista, vartiointikäyttäytymisestä ja sosiaalistamisesta on aktiivisesti tuotava esille pennunostajille heitä kuitenkaan turhaan pelottelematta. Näin vältytään yllätyksiltä ja pettymyksiltä sekä luonteeltaan ei toivotuilta yksilöiltä. Faktatiedon saaminen laajasti ja kattavasti on haastavaa. Rotu on sen tyyppinen, että sitä myydään paljon maatiloille ja haja-asutusalueille. Nämä koirat eivät välttämättä käy koskaan kilpailuissa tai kokeissa, joissa koirien käyttäytymistä pystyttäisiin todentamaan ja omistajia haastattelemaan. Hyvänä asiana voidaan nähdä, että rodun hiljalleen yleistyessä myös näyttelykäynnit ja harrastuneisuus lisääntyvät, jolloin päästään tavoittamaan suurempi joukko rodun harrastajia ja saadaan heitä aktiivisesti kertomaan koiransa luonteesta. Luonteen kartoittamiseksi rodulle on ryhdytty suunnittelemaan ja toteuttamaan omaa luonneprofiilia, jonka rakentamiseen käytetään ulkopuolista asiantuntija-apua sekä harrastajien omaa tietämystä ja kokemuksia mahdollisimman laaja-alaisesti. 4.3 Terveys Rodun oletetaan harrastajien puheiden perusteella olevan pääasiallisesti terve, luultavasti sen alkukantaisuudesta johtuen. Useat podhalanskit elävät pitkälti yli kymmenvuotiaiksi täysin hyväkuntoisina ja elämänhaluisina. Koirilla on hyvä vastustuskyky erilaisille iho-ongelmille, tulehduksille ja allergioille. Vuoristossa näiltä roduilta on vaadittu kestävyyttä ja voimaa hankalissakin olosuhteissa usein pienellä ja huonolla ravinnolla ja hoidolla. Tästä voidaan olettaa johtuvan rodun hyvän terveystilanteen. 18

Totuus kuitenkin on, että rodusta on hyvin vähän tutkittua ja varsinkin dokumentoitua tietoa sekä Suomessa että rodun kotimaassa Puolassa. Rodun lonkka- ja kyynärkuvausmäärät ovat hyvin alhaiset rodun rekisteröinteihin nähden. Lisäksi valitettavan usein tulokset lonkkien kohdalta eivät ole täysin toivotunlaiset vaan kuvaustuloksissa todetaan runsaasti lonkkavikaa. Kyynärien osalta kuvaustulokset ovat pääsääntöisesti ilahduttavan hyviä, ja tämä koetaan erityisen tärkeäksi suurikokoisen rodun kohdalla. Rotuyhdistys on julkaissut kaksi terveyskyselyä rodusta viimeisen viiden vuoden aikana kartoittaakseen terveystilannetta Suomessa. Lisäksi rotuyhdistys pitää kuolinsyyrekisteriä, jotta voidaan todentaa rodun keskimääräistä elinikää ja yleisimpiä kuolinsyitä. Näillä tavoin pyritään saamaan lisätietoa rodun todellisesta terveystilanteesta Suomessa. Lisäksi pyritään tavoittamaan mahdollisimman moni rodun harrastaja, myös ei aktiiviset, terveystietojen keräämistä varten. 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Rodulla ei ole tällä hetkellä PEVISA-ohjelmaa, mutta sen tekemistä kartoitetaan. 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet Rodussa suositellaan omistajien tutkituttavan koiransa lonkkanivelet dysplasian osalta. Suositeltavaa on myös tutkituttaa kyynärnivelen kasvuhäiriö. Rodun tutkimusprosentti lonkkien ja kyynärnivelten osalta on vielä kovin alhainen, mutta sen kasvattamiseksi rotuyhdistys tekee kasvattajien aktiivisella tuella jatkuvasti valistavaa työtä. Rotuyhdistys on päättänyt antaa taloudellista tukea kuvaustuloksiin yhdistyksen jäsenille, jotta kuvausprosentti saataisiin jatkossa korkeammaksi. Lonkkanivelen dysplasiaa eli lonkkavikaa esiintyy erityisesti suurilla ja nopeasti kasvavilla koiraroduilla. Kyseessä on nivelten/luuston yleisin kasvuhäiriö. Lonkkavian syy on lonkkanivelen epänormaali löysyys. Nivelkapselin ja reisiluun pään side on epänormaalin löysä, jolloin lonkkamalja ja reisiluun pää eivät pysy toisiaan vasten. Tällöin sekä reisiluun pään että lonkkamaljan muovautuminen oikeanmuotoisiksi häiriintyvät. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan vika periytyy kvantitatiivisesti eli useiden geenien vaikutuksesta. Lisäksi ympäristötekijät vaikuttavat lonkkavian syntyyn. Ylipaino, nopeakasvuisuus, vääränlainen ruokinta sekä liian raju liikunta voi tuoda vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Nuorella koiralla lonkkavika voi olla oireeton tai esiintyä niin moninaisina oireina, että varsinkin kokemattoman koiranomistajan on vaikea huomata niitä. Koiran ylösnousu tai liikkeellelähtö voi olla etenkin levon jälkeen jäykkää. Myös takajalkojen ontuminen tai epäpuhdas liikunta takajaloilla voivat olla oireita. Koira voi olla apea, haluton hyppäämään auton takakonttiin tai liikkumaan. Koirilla, joilla 19