Pilviä ja paistetta
Kari Honkanen Pilviä ja paistetta
2009 Kari Honkanen ja Aikamedia Oy Raamatunlainauksissa käytetty vuoden 1933/38 raamatunsuomennosta. Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN 978-952-252-084-5 (PDF), ISBN 978-951-606-864-3 (Sid.) Sivunvalmistus Aikamedia Oy Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2009 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty.
Esipuhe Pilviä ja paistetta on järjestyksessään toinen kirjoittamani hartauskirja. Sain hyvin paljon myönteistä ja kannustavaa palautetta Viisi leipää ja kaksi kalaa -kirjastani (Vapaa Sisälähetys ry 2006). Se rohkaisi minua jatkamaan uusien hartauksien kirjoittamista. Uudessa kirjassani jatkan samankaltaisten hartauksien ketjua, jotka ovat syntyneet arkielämän sykkeessä ruohonjuuritasolla. Jokaisen ihmisen päivittäisessä elämässä tapahtuu jatkuvasti pieniä sattumuksia, kommelluksia ja opettavaisia kokemuksia, jotka yleensä sivuutetaan varsin nopeasti kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota. Olen monesti havahtunut sen tosiasian edessä, että juuri näitä elämän pieniä suolapaloja ei saisi jättää huomioimatta. Niihin liittyy usein vahva sanoma ja opetus, joka kuitenkin kaiken kiireen ja touhun keskellä unohtuu ja painuu hiljaa taka-alalle. Toivon, että tätä kirjaa lukiessasi voit samaistua hartauksien sanomaan. Kirjoitan monenlaisista asioista: iloisista kokemuksista, hauskoista kommelluksista ja myös surullisista, syvältä luotaavista asioista, joihin liittyy aina jokin hengellinen opetus. Lähde siis kanssani vuoden mittaiselle löytöretkelle! Jaa kanssani elämän ilot ja surut. Meidän kaikkien elämässä on pilviä ja paistetta. Välillä säätila lupaa vaihtelevaa, joskus meitä varoitetaan kylmenevästä säästä, joskus sanotaan, että alavilla mailla on hallanvaara. Ihmiselämän sääkartasto on hyvin vaihteleva, ja jokaisessa vuodenajassa on ne hyvät ja vähemmän hyvät puolensa. Eteenpäin on silti mentävä, satoi tai paistoi. Toivon, että
Pilviä ja paistetta -kirja voisi olla päivittäinen matkakumppanisi jokaisella säällä. On hyvä aina muistaa, että pilvien takana on taivas, ja etteivät synkät pilvet ole ikuisia. On olemassa jotain joka pysyy aina ja iankaikkisesti: se on Jumalan Sana. Toivotan Sinulle, rakas lukijani, siunattua matkaa ja oikein hyviä lukuhetkiä! Siilinjärvellä 26. marraskuuta 2008 Kari Honkanen 6
1. tammikuuta Matka lyhenee vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä - - he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. (Hebr. 11:13,6) Kesällä 2006 palasin perheeni kanssa takaisin Suomeen Itävallasta, jossa asuimme ja työskentelimme FiDa Internationalin lähetteinä viisitoista vuotta. Tottuminen suomalaiseen kulttuuriin ja elämänrytmiin vei oman aikansa. Jos koimme kulttuurishokin muutettuamme syksyllä 1991 Keski-Euroopan sydämeen, koimme sen myös koti- Suomeen palattuamme. Yksi mielenkiintoinen asia oli Savon metka murre ja savolaisten kiertelevä ja kaarteleva puhetapa. Savolaiseen puhetapaan liittyy kuitenkin myös eräänlainen aivovoimistelu, joka pitää kuulijan väkisinkin valppaana. Eräänä päivänä menin asioille ja tapasin paikallisessa liikkeessä tutun savolaismiehen. Juttelin uskovaisen Einarin kanssa niitä näitä ja lopulta sanoin: Minäpä taidan tässä jatkaa matkaa. Tähän Einari kyselemään: Ootko sinä kottiin päen mänössä? Vastasin: Kyllä, kotiin olen menossa. Silloin mies totesi ykskantaan: No eehä se matka sitten jatku, vuan lyhenöö! Vasta autossa kotimatkalla tajusin, mitä Einari halusi minulle sutkauksellaan sanoa. Olin sanonut jatkavani matkaa, mutta koska olin matkalla kotiin, matka ei suinkaan jatkunut, vaan lyheni! Siinä autoa ohjatessani suupielet kaartuivat väkisinkin hymyyn, sillä äkkiä tajusin savolaismiehen sanailun hengellisen ulottuvuuden: Me
uskovat teemme matkaa kohti päämäärää, taivaan kotia ja matkamme lyhenee! Matkamme määrä, iankaikkinen elämä, ikään kuin tervehtii meitä kaukana horisontissa. Ajattelin Moosesta, joka johti Jumalan kansaa erämaassa kohti luvattua maata. Erämaavaellus tuntui loputtomalta aavikolla kiertämiseltä. Vaikutti siltä, ettei matka etene lainkaan. Israelilaisten tottelemattomuuden tähden matka ei todellakaan jatkunut, vaan polki pikemminkin paikallaan. Ihmiset kiersivät kehää kuivan pölyn keskellä. Kun ihminen lähtee omantahdon tielle, eikä kuule Jumalan ääntä, alkaa usein myös sakkoringin kiertäminen. Matka jatkuu, mutta ei lyhene. Mutta kun elämän matkamies kysyy neuvoa Jumalalta ja suunnistaa tieltä poikkeamatta eteenpäin Raamatun ohjeiden mukaan, myös päämäärä lähestyy ja kotimatkakin lyhenee. Vaikka matkaa onkin vielä jäljellä, kenellä enemmän, kenellä vähemmän, voimme kohottaa katseemme ja tähytä taivaanmaata uskon silmin, aivan niin kuin Jumalan kansa aikanaan. Vaeltajat tervehtivät luvattua maata kaukaa ja samalla he tunnustivat olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. He pyrkivät parempaan, taivaalliseen. 2. tammikuuta Tyhjäkäynti kielletty Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. (Jes. 55:1) Kaksi karjalaistätiä tuli rajan takaa käymään Suomessa. Uteliaina he tutustuivat paikalliseen elämänmenoon. He 8
ihastelivat kauppojen runsasta tavaravalikoimaa, mutta koska heillä ei ollut paljon varoja käytössään, he joutuivat tyytymään vain näyteikkunaostoksiin ja kiertelemään erilaisissa tavarataloissa. Sitten he tulivat erään kaupan eteen ja huomasivat sen oven edessä kyltin, jossa luki: TYHJÄKÄYNTI KIELLETTY! Naiset ohittivat kyseisen liikkeen pelokkaina ja palasivat majapaikkaansa. Kyläpaikassaan he ottivat puheeksi kyltin ankaran kiellon ja ihmettelivät talon emännälle suureen ääneen, miksi sellainen kielto oli olemassa. He sanoivat murheellisina: Vaikka meillä ei olekaan paljon rahaa, eikö ole liian ankaraa kieltää sen takia liikkeessä käynti? Talon emäntä ei heti ymmärtänyt, mistä oli kysymys, mutta kun hänelle valkeni, että vieraat luulivat kyltin sanoman koskevan heitä, pyrskähti hän spontaanisti nauruun! Sitten emäntä selvitti vierailleen, että kyltin sanoma oli tarkoitettu vain autoilijoille, etteivät he suotta tyhjäkäyttäisi autojaan liikkeen edessä pakokaasupäästöjen takia. Kun naisille lopulta selvisi, mikä sanoman varsinainen tarkoitus oli, kirvoitti se ilmoille heleät ja vapautuneet naurut. Vuosien varrella olen yllättävän usein törmännyt ihmisten tietämättömyyteen seurakunnasta. Monet ihmiset kyselevät vakavissaan: Saako sinne teidän kirkkoonne tulla? Moni miettii asiaa, aivan kuin seurakunnan ovessa lukisi ihmisille osoitettu teksti: Tyhjäkäynti kielletty! Jumalan seurakunnassa ei ole tyhjää käyntiä. Jokainen kulkija ja matkamies on aina tervetullut. Jumalanpalvelukseen osallistuminen on sama asia kuin tankata energiaa ja uutta voimaa arjen matkalle. Raamattu sanoo: Tulkaa veden ääreen ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta, viiniä ja maitoa! Jumalan Sana ja Pyhän Hengen työ meissä on ilmaista ja sitä saa yllin kyllin. Kieltokylttejä ei ole, vaan ovessa lukee Tervetuloa! 9
3. tammikuuta Kukkavene minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. (Jer. 31:9) Seurakunnan pastori pyysi Helkaa ottamaan vastuun ehtoolliskaluston hoitamisesta. Helka ei ollut kuitenkaan aivan varma, olisiko se Herran hänelle tarkoittama tehtävä seurakunnassa. Hän pyysi hiukan harkinta-aikaa ja rukoili vastausta Jumalalta. Rukouksen jälkeenkään asia ei ottanut kirkastuakseen, ja niin Helka päätti pyytää merkkiä: Herra, sinä tiedät, että olen aina halunnut pihamaallemme sellaisen vanhan veneen kukkapenkiksi, johon istuttaisin kauniita kukkia. Jos annat minulle kukkaveneen, olkoon se merkkinä siitä, että se on sinun tarkoittamasi tehtävä minulle. Aamen! Helka meni huojentuneena nukkumaan ja mielessä käväisi vielä ajatus, että tuskinpa Herra sellaista vaivaa näkee, että veneen heidän pihamaalleen kiikuttaa Helka nukahti miehensä Einon viereen ja unohti koko asian. Unen saapuessa hän vielä ajatteli: Kyllä seurakunnassa on muitakin, jotka voivat palvella siinä tehtävässä. Seuraavana aamuna Helka heräsi ovikellon soittoon. Kukahan kumma siellä jo tähän aikaan aamusta soittelee! Helka ihmetteli ja kiirehti avaamaan. Oven takana seisoi tuttu mies läheisestä kylästä. Mies kertoi heti asiansa: Hyvvee huomenta, Heleka! Minä toen sinulle vanahan sootuvenneen, jos sattusit vaekka semmosta tarvihtemmaa! Helka ei ollut uskova korviaan! Naisen hämmästyneen ilmeen huomattuaan mies kääntyi pihalle päin ja viittilöi kädellään autonsa suuntaan. Auton takana sei- 10
soi peräkärry ja sen päällä lojui vanha soutuvene. Vene ei ollut tosin enää soutukuntoinen, mutta juuri sopiva pihamaan kukkaveneeksi. Helka ei osannut kuin kiittää miestä ja todeta, että Jumala vastasi hänen rukoukseensa todella nopeasti. Helka soitti pastorille ja lupautui vastuuseen seurakunnassa. Hän alkoi huolehtia hopeisesta ehtoolliskalustosta, hankki leivän ja viinin ja asetti ehtoollisvälineet ehtoollissunnuntaina omalle paikalleen alttarin eteen. Hän teki työnsä iloiten, sillä hän tiesi saaneensa sen Herralta. 4. tammikuuta Vino risti Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena. (Joh. 19:25) Eräänä sunnuntaina saarnasin tapani mukaan jumalanpalveluksessa, Itävallan eteläisen Kärntenin maakunnan pääkaupungin, Klagenfurtin, Freie Christengemeinde -seurakunnassa. Puheeni aikana panin merkille, että kuulijoiden joukossa istui eräs uskonveli toiselta paikkakunnalta. Tunsin miehen kohtalaisen hyvin, enkä kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota. Saarnani aikana laitoin kuitenkin merkille, että miehen katse ja kasvojen ilmeet kuvastivat tyytyväisyyden sijasta kiukkua ja ärtymystä. Ajattelin, ettei saarnani miellytä häntä, mutta en keksinyt puheestani mitään sellaista, mikä olisi saanut hänet kiukustumaan. Puheeni edetessä 11
tunteeni vahvistui. Mies istui kädet puuskassa eikä silmin nähden pystynyt keskittymään puheeseeni. Hän vaihtoi tuon tuosta jalkaansa toisen polven päälle. Kun saarnani loppui ja kokous ilmoitettiin päättyneeksi, mies nousi nopeasti ylös ja harppoi pitkin askelin saarnastuolia kohti. Minä ajattelin, että hän käy kimppuuni ja kuristaa minut hengiltä! Valmistauduin mahdollisen hyökkäyksen varalta väistymään takavasemmalle, mutta suureksi hämmästyksekseni mies ryntäsikin ohitseni ja suunnisti määrätietoisesti kohti seinällä roikkuvaa puista ristiä. Olin ymmälläni. Katsoin vain, kun mies ojensi kätensä kohti puista ristiä ja käänsi sitä sitten hivenen vasempaan. Äkkiä tajusin, että risti oli roikkunut seinällä vähän vinossa. Nyt mies suoristi ristin nopealla kädenliikkeellä. Sitten hän kääntyi puoleeni ja puuskahti: Risti oli vinossa! Se häiritsi minua niin paljon, että en voinut koko aikana keskittyä saarnasi kuuntelemiseen! Sitten hän sanoi auf Wiedersehen, kääntyi kannoillaan ja lähti kokoussalista. Jäin typertyneenä seisomaan ristin ja saarnastuolin väliin. Ajatuksiini nousi väkisinkin alkuperäinen Golgatan puinen risti. Jeesus Kristus naulittiin ristille suurilla rautanauloilla. Paikalla olleet Jeesuksen läheiset, jotka joutuivat todistamaan Herran kärsimykset, tuskin miettivät sitä, onko risti vinossa, mistähän puusta se mahtoi olla veistetty tai olikohan se nyt ihan vaaterissa. Ei, tuhannesti ei! Karhealla ristinpuulla riippui verisenä, pahoinpideltynä ja häväistynä Jumalan Poika, Jeesus. Hän sovitti ristillä koko maailman synnin. Ristin varassa riippui Herra ja hän huusi: Se on täytetty! Pakkaillessani Raamattuani ja kalenteriani laukkuun, mietin vielä, miten vähästä ihmisen keskittymiskyky voikaan häiriintyä. Monesti olemattomat pikkuasiat saavat liian suuren painoarvon. Tärkeintä on se, että risti on tyhjä. Alkuperäistä ristiä tuskin on enää olemassa. Golgatan 12
kumpu on tyhjä. Jeesus on noussut ylös haudastaan ja hän elää! 5. tammikuuta Nurkatkin puhtaaksi Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on. (Dan. 2:22) Isabella teki siivoojan töitä. Työssään hän joutui lakaisemaan ja pesemään suurten kerrostalojen porraskäytäviä. Usein aika ei tahtonut riittää urakan loppuun viemiseen ja hänelle tuli kiire. Isabella pisti moppiin vauhtia ja suti lattiaa kaksinkertaisella nopeudella. Kiire aiheutti sen, ettei työn jälki ollut paras mahdollinen. Äkkiä Isabella, uskova kristitty, joutui voimakkaaseen Jumalan puhutteluun. Kiireen vuoksi hän ei ehtinyt puhdistaa käytävien nurkkauksia, vaan hän ohitti nurkat mopillaan. Kuka sitä nyt huomaa, jos jätän nurkkakohdat pyyhkimättä? Isabellan mielessä käväissyt ajatus kuulosti ensin johdonmukaiselta ja oikeutetulta, mutta sitten hän muisti, että siivoustarkastajat, jotka tekivät silloin tällöin työpaikalla pistotarkastuksia, katsoivat ensimmäiseksi juuri nurkat, koska ne yleensä paljastivat heti työn tunnollisuuden. Muistettuaan tämän Isabella kiipesi jälleen ylimpään kerrokseen ja aloitti alusta. Hän pyyhki lattiapinnan ja puhdisti tarkasti myös kaikki nurkkakohdat. Työn lomassa Jumalan henki alkoi puhua hänelle. Isabella ymmärsi, että hengellisessä elämässäkin voi tulla eteen tilanteita, joissa ihminen laiminlyö sisäisen maailmansa puhtauden, tekee kompromisseja eikä puhdista elämänsä nurkkakohtia. 13
Jeesuksen veri puhdistaa ihmisen sydämen kaikesta synnistä. Veren puhdistavan voiman alle kannattaa tuoda kaikki, sellaisetkin asiat, jotka saattavat vaikuttaa pieniltä tai vähäpätöisiltä. Jumala näkee kuitenkin pienetkin synnit. Monesti pieni synti kasvaa ja suurenee eikä ole lopulta enää hallittavissa. Siksi on hyvä pitää nurkkakohdatkin puhtaana. 6. tammikuuta Näkymätön Ninni eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön (Hebr. 4:13) Iltatähtemme, Joosua-poika, katseli mielellään muumivideoita. Eräs jakso käsitteli näkymätöntä Ninniä. Jakson nimen huomattuani jäin katsomaan videota poikani seurassa. Näkymätön Ninni oli nimensä mukaisesti pieni näkymätön tyttönen, ja häntä oli mahdoton havaita näkymättömyyden vuoksi. Kerrottiin, että Ninnin näkymättömyys johtui siitä, ettei kukaan koskaan huomioinut häntä. Ninni oli yksinäinen ja unohdettu, kuin pieni harmaavarpunen. Niin hän oli alkanut muuttua pikkuhiljaa näkymättömäksi. Muutos johtui yksinäisyydestä ja toisten piittaamattomuudesta häntä kohtaan. Niinpä hän lopulta katosi kokonaan toisten näkyvistä. Tarina vaikutti hyvin surulliselta, kunnes se sai lohdullisen ja riemastuttavan käänteen. Kun Muumilaakson asukkaat alkoivat huomioida ja rakastaa Ninniä, hän alkoi vähitellen taas näkyä. Ensin näkyi vain hattu ja sitten pää, seuraavaksi kädet ja jalat ja lopulta koko tyttö. Tarinaa seuratessani Pyhä Henki alkoi puhua minulle 14
niistä monista seurakunnan näkymättömistä ninneistä, joita ei huomata eikä noteerata riittävästi. He tulevat kokouksiin, osallistuvat hiljaisina kuulijoina kirkonmenoihin ja sitten taas lähtevät. Kukaan ei pysähdy heidän kohdalleen, ei kättele ystävällisesti, ei anna aikaansa eikä rakasta heitä. Nämä hengelliset ninnit ovat kyllä läsnä, mutta heitä ei silti juurikaan huomata tai nähdä. He ovat muuttuneet ajan myötä lähes näkymättömiksi. He ovat kuitenkin erittäin arvokkaita ja tärkeitä ihmisiä Jumalan silmissä. Jumala näkee heidät, koska Hän on luonut heidät. Taivaan Isällä on varattuna heillekin oma paikka ja tehtävä seurakunnassa. Kaikilla uskovilla on oma tärkeä paikkansa Kristuksen ruumiissa. Jumala on antanut jokaiselle jäsenelle omat leiviskät ja talentit, joita heidän tulee saada käyttää. Näkymättömällä Ninnillä on oikeus tulla jälleen näkyviin. Hän alkaa näkyä, kun me välitämme, kosketamme, pysähdymme lähelle, juttelemme ja rakastamme. Pian seurakunta on täynnä elämäniloa ja riemua, puheensorinaa ja kiitoksen kaikua. Siitä maailma tuntee meidät Jumalan lapsiksi, jos meillä on keskinäinen rakkaus. 7. tammikuuta Ristimitta Jumalan vahva perustus pysyy lujana (2 Tim. 2:19) Päätin rakentaa autokatoksen. Kirvesmiehistä oli silloin kuitenkin erittäin suuri pula varsinkin hyvistä kirvesmiehistä. Kyselin aikani hyvän kirvesmiehen perään, 15
mutta jäljelle jäi vain yksi ainoa puuseppäalan erikoismies, Jeesus. Hän oli varmaankin kaikista puualan ammattiosaajista kiireisin mies, mutta juuri hänellä tuntui olevan minulle aina aikaa. Niinpä rukoilin ja kyselin Herralta neuvoa. Rukoiltuani sydämelleni laskeutui eräs uskovainen mies. Hän oli hyvä rakentaja ja muutenkin monen alan taitaja. Minä en ollut kuitenkaan varma, olisiko hänellä aikaa ja mielenkiintoa tulla auttamaan minua, saarnamiestä. Pidin asiaa sydämelläni parin päivän ajan ja rohkaisin sitten mieleni. Kysyin häntä rakennuspuuhiin. Syksyn kolea selkä taipui syvään kumaraan talvea kohti, ja eikä pian enää autotallin pohjaa valettaisi pakkasen ja roudan takia. Alkoi olla siis kiire, ja otin yhteyttä tähän uskovaiseen veljeen. Yllätyksekseni hän heti lupautui auttamaan minua. Olin hyvin iloinen, sillä sain avukseni alan ammattiosaajan. Tämän pienen rakennusprojektin aikana opin paljon rakentamisen aakkosia ja sen kautta myös hengellisiä totuuksia. Jo pelkkä perustuksen laskeminen opetti minua paljon. Teimme aluksi työtä monta päivää pelkästään perustuksen valamisen esivalmisteluihin. Kaivoimme maata ja asetimme pohjaksi lämpöeristyksen, jonka päälle valuanturat valettaisiin. Mittasimme pinta-alaa, asetimme ohjauslangat näyttämään oikeita linjoja, ahersimme ja puursimme hiki hatussa. Kalevi opetti minulle, kuinka ristimitta otetaan. Se oli varsin yksinkertainen toimenpide. Rakennuksen pohjapinta-ala mitattiin ristiin siten, että rakennuksen vastakkaisten nurkkien mitat mitattiin ristiin. Ja jos nämä kaksi mittaa olivat yhdenmukaiset, oli koko rakennuksen pohjapinta-ala oikeassa mitassa. Jos tämä mittaus heitti vähänkin, se vaikuttaisi ongelmallisesti myös kaikkeen myöhempään rakentamiseen. Jumala puhutteli minua tuon ristimitan kautta. Kun olimme saattaneet pohjatyöt valmiiksi, ja oikeastaan 16
koko rakentamisen tärkein vaihe oli jo tehty, ei näkyvissä ollut vielä paljoakaan, niin että olisimme voineet ihastella työmme tuloksia. Maasta tököttivät esiin vain jämerät betoniset anturat, joiden varaan rakennusta alettaisiin pystyttää. Silti työn tärkein vaihe oli kuitenkin tehty, sillä juuri perustus määräsi sen, millaisen rakennuksen saatoimme sen varaan rakentaa. En voinut olla ajattelematta Golgataa, jossa laskettiin perustus koko ihmiskunnan pelastumiselle. Kun Jeesus kuoli ristinpuulla ja vuodatti kalliin verensä, laskettiin perustus kaikelle oleelliselle koko maailman historiassa. Golgatalle ei jäänyt kuitenkaan näkyviin kovin paljon sellaista, mitä voisi mitata ihmissilmällä. Jumalan ihmisille valmistaman syntien anteeksiantamuksen, sovituksen ja lunastuksen perustukselle voitiin rakentaa koko universaali Jeesuksen Kristuksen seurakunta. Jumalan ristimitta täsmäsi prikulleen. Se on täydellinen totisesti! 8. tammikuuta Yön ääniä Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi (Ps. 23:4) Kun olin pieni poika, pelkäsin usein pimeää. Asuimme maalla ja meillä oli vain ulkopuuvessa. Monesti syksyn pimeillä tai talven iltapakkasilla oli hyvin vaikea lähteä pimeän pihan perille tarpeilleen. Jouduin nöyrtymään pelon edessä ja pyytämään vessareissulle itselleni kaveria. Isovanhempani, joiden kanssa asuin, puhuivat minulle 17
turhaan siitä, ettei pimeässä tarvitse pelätä. Vakuuttelut ja tieto eivät poistaneet pelkoa lapsen mielestä. Kun kasvoin isoksi mieheksi ja sain omia lapsia, unohdin lapsuuteni pelot ja saarnasin omille lapsilleni, ettei pimeää tarvitse pelätä. Turhaan. Joona-poikani ei saanut eräänä iltana unta ja pyysi äitiään jäämään vielä vuoteen äärelle. Tarja oli juuri rukoillut iltarukouksen ja vakuutti lapselle, ettei hänen tarvitse pimeässä pelätä, sillä Jumala on hänen kanssaan. Poika sanoi kuitenkin: Mutta tarvitsisin tähän lähelle jonkun, jolla on vähän enemmän ihoa Toisen ihmisen läheisyyttä ei voi korvata millään. Vaikka Jumala onkin kanssamme, me tarvitsemme myös toinen toistamme. Kaipaamme tukea, rinnalla kulkemista, kuuntelemista, läsnäoloa, ei sen enempää. Sitä paitsi aikuinenkin voi pelätä pimeässä. Vuonna 2006 talvi ei ottanut tullakseen. Olimme palanneet viidentoista Itävalta-vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Olimme jo lähes tyystin unohtaneet joulunalusajan pimeyden ja kaamoksen. Uusi päivä ei ottanut kirkastuakseen, ja kun alkoi tulla valoisampaa, äkkiä uusi pimeys laskeutui jo yllemme! Joulukuussakaan ei satanut vielä lunta. Maa hohti pimeänä, sade piiskasi maaperää ja navakka tuuli ujelsi talomme nurkkapielissä. Uuden työn aloittaminen Siilinjärvellä oli kuluttanut jonkin verran voimavarojani. Päätin lähteä tankkaamaan uutta voimaa hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen eräälle syrjäiselle mökille. En ottanut lukuun sitä, että tämän syrjäisen mökin ympäristö oli talvipimeillä todella synkkä ja musta. Onnistuin ainakin siinä, että olin todella yksin erämaassa. Ensimmäinen päivä meni mukavasti paastossa ja rukouksessa, mutta kun ilta pimeni ja yön synkkyys kaatui mökin ylle, sisäinen olokin sai voimakkaita vaikutteita, ja tulin levottomaksi. Kohta ei ollutkaan niin mukavaa ja rentoa. Istuin yksin syrjäisessä mökissä, pilkkopimeässä 18
ympäristössä, ja äkkiä jokainen ulkoa tuleva pieni rasahduskin sai minut valppaaksi. Sanoin itselleni: Ei mitään hätää, ei siellä ketään ole! Ei varkaita, ei karhuja tai hirviä. Kuka nyt tällaisessa koiransäässä kehtaisi ulkona liikuskella eivät edes pahat henkivallat? Silloin muistin jälleen lapsuuteni pelot. Muistin, kuinka minulle usein vakuutettiin, ettei pimeässä ole mitään pelättävää. Silti vakuuttelu ei ollut poistanut pelon tunnetta. Kun nyt istuin mökissä pienen valon äärellä, tajusin, että aikuisenakin koin pientä pelkoa, jos ulkoa kuului vieraita ääniä. Vaikka luin Raamattua ja rukoilin, tunne korostui pimeässä silti. Kun sitten kävin makuulle ja odotin nukahtamista, mieleeni nousi Raamatusta tuttu psalmi, jossa sanotaan: Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani Kävin mielessäni läpi tuota tuttua psalmia, jossa Daavid tuo esille syvimpiä tuntojaan. Hän puhuu Herrasta hyvänä paimenena, joka huolehtii kaikista tarpeistamme, joka vie meidät vihreille niityille ja johtaa matkamiehen vetten ääreen. Jumala virvoittaa lapsensa sielun ja ohjaa oikealle tielle. Neljännen jakeen kohdalla Daavidin puhe muuttuu ratkaisevasti. Hän ei enää puhu Herrasta hän tekee -muodossa, vaan Daavid alkaa puhua Jumalalle sinä olet kanssani -muodossa. Käsitin, että Daavidin puhe sai äkkiä syvemmän muodon, se sai rukoussyvyyden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä SINÄ olet minun kanssani. SINÄ suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi Ymmärsin äkkiä jotain hyvin tärkeää. On eri asia luennoida ja puhua Herran töistä kuin puhua Herran kanssa henkilökohtaisesti. Hän-muoto muuttuu sinä-muodoksi. Daavid pääsi lähelle Jumalaa. Mieleeni nousi Helka Halmeen neuvo: Rukoile, kunnes rukoilet. Nukahdin autuas hymy kasvoillani ja pimeän pelosta ei ollut tietoakaan, sillä hän oli kanssani! 19