MIKSI JUURI WEST SIDE STORY? Reijo Paukku musikaalin käsiohjelmassa: Ihmettelevät varmasti monet teatterimme ohjelmavalintaa. Tampereen Popteatterinhan on tarkoituksena esittää uusia ajankohtaisia musicaleja, jotka sopivat nuorten esiintyjien voimille. Kuitenkin on vaikea löytää sopivia musicaleja, maailmalla niitä tehdään kuin liukuhihnalta, mutta harvemmin niistä tulee yhtä suuria menestyksiä kuin esimerkiksi West Side Story ja Hair, jotka molemmat on jo nähty meillä Tampereella. Ohjelmistoomme on varattu rock-oppera Jesus Christ Superstar, jonka kuitenkin tulemme 1 / 5
näkemään vasta noin vuoden päästä Broadwayn saadessa maailmankantaesityksen syyskuuksi -71. Miksi ei kotimaista? Mielellämme, heti kun semmoinen löytyy! Vuosien tauon jälkeen uskalsimme ryhtyä toteuttamaan uudelleen West Side Storyn nykyaikaista Romeo ja Julia tarinaa siirrettynä vuoteen -71. Olisimme muuttaneet sitä enemmänkin, mutta tekijänoikeuslailla on omat pykälänsä. Jokatapauksessa musiikki on sovitettu uudelleen ja tempooissa ja koreografiassa on huomattavissa tälle päivälle ominaisia piirteitä. Eduksemme voimme laskea esiintyjiemme vuodet, esitämme oman ikäisiämme nuoria, miinukseksi taas ammattitaidottomuutemme. Erittäin vaikeaksi esityksen valmistumisen on tehnyt kunnollisen harjoitustilan puuttuminen, joudumme harjoittelemaan neljässä eri paikassa kaupungilla puhumattakaan vaikeuksista pukujen ja lavasteiden kanssa. Sanotaan, että vaikeudet ovat sitä varten, että ne voitetaan, ja ainakin olemme yrittäneet! Helsinkiläinen Erik Fagerlund sovitti musiikin kymmenen muusikon orkesterille. Orkesteria johti HAIRissa ja Salvationissa karaistunut Risto Hiltunen, joka harjoitti musikaalin laulut. Orkesterissa soittivat Niilo Hurmalainen, Pauli Tammiaho, Antti Mäkelä, Tapio Nurminen, Pauli Oksala, Antti Heino, Markku Hannola, Risto Tanner, Reijo Karikoski ja itse Risto Hiltunen. Valaistussuunnitelman teki Kimmo Leskinen. Tehosteteknikkoina toimivat Kai Luodes ja Lasse Lampimäki, äänitehosteista vastasi Kari Kalliolahti. Naisten puvut suunnitteli Pirkko Vilenius ja toteutti Anna-Liisa Koski. Miesten puvut suunnitteli Reijo Paukku, ja ne taas teki Kirsti Hietanen. Mattisen Teollisuus Oy lahjoitti James-farkut, puertoricolaisten saappaat Tampereen Kenkäteollisuus Oy ja pukujen materiaalit Suomen Trikoo. Lavastuksen rungoksi hitsattiin metalliset tornit, joissa oli kaksi tasoa. Kahvilan, morsiuspukumyymälän, baarin ym. seinät rakennettiin poikien kanssa talkoilla Sampolan eteisaulan lattialla rimasta ja pahvista. Tanssisalikohtaus muutettiin ajanmukaiseksi diskoksi ja drugstore baariksi. Roolijako: Tonya näytteli Juha Räsänen, Riffiä, amerikkalaisen jengin Jettien johtajaa Mauri Junnonen. Muissa rooleissa olivat Jukka Siikavire, Pekka Pajula, Jukka Mattila, Jukka Ahtokivi, Leo Airaksinen, Allan Vuorinen, Harry Kujansuu ja Pekka Saresmaa. Jettien tyttöystäviä esittivät Marja-Leena Paimensalo, Hely Streng, Hannele Virta, Tarja Rantanen ja Tuire Kinnunen. Hait, puertoricolaisten jengin muodostivat: Bernardona, jengin johtajana Ilkka Sysimetsä (Frederik), jengiläisinä Seppo Tuominen, Jari Kaasinen, Erkki Helin, Sampo Syrjänen ja Jussi 2 / 5
Myllymäki. Mariaa näytteli Pirkko Saanakorpi ja Anitaa Raija Alenius. Muita tyttöystäviä esittivät Aila Airaksinen, Virva Savolainen, Marja Pikanen, Riia Hautala, Arja Virtanen, Marja-Leena Nokelainen ja Eeva Ahve. Aikuisia esittivät Väinö Rajala, Veikko Meskanen, Erkki Helin ja Jukka Mattila. (Lähde Reijo Paukun Hippimusikaali HAIR ja Popteatterin tarina) West Side Storyn ensi-ilta oli 12.4.1971 Rolle kertoo kirjassaan Hippimusikaali HAIR ja Popteatterin tarina vaikeuksista jotka alkoivat produktion jälkeen kasautua Popteatterin taivaalle: 3 / 5
Popteatterin aikaisemmat musikaalit HAIR ja Salvation olivat olleet suomalaisia kantaesityksiä. West Side Story oli sitä vastoin ohjelmiston ensimmäinen ja aikaisemmin Tampereella nähty musikaali. Se oli saavuttanut suuren menestyksen Tampereen Teatterissa vuosina 1963-65. Kriitikot eivät ampuneet lennosta Popteatterin tuottamaa uutta Storyakaan, mutta lento loppui lyhyeen Sampolan katsomon ammottaessa puolityhjänä. Kymmenessä esityksessä kävi noin 2500 katsojaa. Tappiollinen tulos aiheutti ongelmia, jotka rajoittivat tulevaisuuden suunnitelmia. Pettymykseksi osoittautunut musikaali oli ollut tarkoitus esittää vielä Tampereen Teatterikesässä 1971, mutta esitykset peruutettiin, koska se olisi vain lisännyt tappiota Esiintyjillä kyllä olisi riittänyt intoa ja puhtia, mutta tosiasiat oli nyt todettava ja toimittava niiden mukaisesti. West Side Story jäi monelle popteatterilaiselle viimeiseksi ensi-iltakokemukseksi. Tilannetta ei siinä vaiheessa kuitenkaan vielä ymmärretty eikä haluttu uskoa todeksi kaiken menestyksen jälkeen. Yritin parantaa taloudellista tilannetta hakemalla Popteatterille valtion näyttämötaidetoimikunnalta valtionavustusta. Sen tamperelainen jäsen teatterinjohtaja Mikko Majanlahti ei puoltanut hakemusta, eikä avustusta myönnetty. Kävimme myös Suomen Nuorison Liiton pääsihteerin Juhani Yli-Rantalan kanssa neuvottelemassa opetusministeriössä pääsemättä mihinkään ratkaisuun. Viimeisenä keinonani kirjoitin kirjeen presidentti Urho Kekkoselle ja selvitin perusteellisesti tilanteen. Presidenttihän oli ollut rouvineen seuraamassa HAIRin esitystä Helsingin Kaupunginteatterissa syyskuussa v. 1969. Vastauksenaan tasavallan presidentti lähetti Tamminiemessä 2.7.1971 päivätyn kirjeen jossa Urho Kekkonen kirjoittaa: Teatterinjohtaja Reijo Paukku Tampere, Olen saanut kirjeenne ja kääntynyt sen johdosta opetusministeriön puoleen suositellen valtionavustuksen myöntämistä teatterillenne. Miten asian kanssa sitten käy, sitä en osaa sanoa, kun en ole päätöstä tekemässä. Lähetän Teille ja teatterinne henkilökunnalle parhaat terveiseni. Urho Kekkonen Huolimatta tasavallan presidentin toivomuksesta opetusministeri Jaakko Itälä ei puuttunut asiaan ja Popteatteri jäi ilman valtionavustusta. 4 / 5
5 / 5