Upporikas Malin Afrikan Malin kuningaskunta oli useimmille tuntematon, kunnes sen kuningas Mansa Musa päätti pyhiinvaeltaa Mekkaan vuonna 1324. Egyptiläiset hämmästyivät, kun Mansa Musa saapui Kairoon monituhatpäisen seurueensa kanssa. bridgeman art library & scanpix/akg Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
bine iversen kuningaskunta oli suurvalta E gyptin asukkaat olivat tottuneet siihen, että Gizan pyramidit tekivät muukalaisiin suuren vaikutuksen. Heinäkuussa 1324 oli kuitenkin egyptiläisten vuoro vaikuttua, kun pyramidien juurelle hieman Kairon ulkopuolelle ilmestyi suuri matkaseurue, johon kuului tuhansia ihmisiä. Saharan autiomaan poikki taivaltanutta seuruetta johti mies, jonka vaikuttimet olivat aidosti uskonnollisia mutta myös poliittisia. Hän oli Afrikan mahtavimpiin kuulunut hallitsija, Malin kuningas Mansa Musa eli Musa I. Suurin osa egyptiläisistä ei ollut edes kuullut Malin kuningaskunnasta, mutta Mansa Musan vierailun jälkeen Mali tunnettiin kaikkialla Egyptissä ja arabimaailmassa. Nigerjoen ympärille levittäytyneeseen Maliin alkoi virrata muunmaalaisia kauppiaita ja diplomaatteja, ja kun he palasivat aikanaan kotiin, he kertoivat Malin olevan rikkaampi kuin mikään toinen valtakunta maan päällä. Pyhiinvaellus oli mainosmatka Mansa Musalle Egypti oli kui ten kin vain väli etappi, sillä hän oli menossa pyhiinvaellukselle Mekkaan. Jokaisen hurskaan muslimin velvollisuus on tehdä pyhiinvaellus islamin pyhimpään kaupunkiin vähintään kerran elämässään. Mansa Musan kaltaiselle taitavalle poliitikolle pyhiinvaellus oli kuitenkin myös mahdollisuus esitellä valtakuntansa rikkautta ja solmia hyödyllisiä suhteita. Niinpä kuninkaalla oli mukanaan paitsi tuhansia palvelijoita ja sotilaita myös laumoittain hoviväkeä, neuvonantajia, lääkäreitä, kauppiaita ja Malin heimojen edustajia Arabialaisen historioitsijan Ibn Khatirin mukaan Mansa Musan seurueeseen kuului ainakin 20 000 ihmistä. Lisäksi mukana oli satoja tai jopa tuhansia kameleita, aaseja ja orjia, jotka kuljettivat seurueen varusteita sekä kuninkaan matkakassana ollutta 300:aa qintaria eli noin 15 tonnia puhdasta kultapölyä. Malin perusti karkotettu prinssi Mansa Musa piti itseään Malin kuningaskunnan perustajan Sundiata Keitan jälkeläisenä. Hänen laaja valtakuntansa ulottui Atlantin rannikolta Nigerjoen suistosta aina aavikolla sijaitsevaan Timbuktuun asti. Sundiata Keitan kerrotaan olleen hovista karkotettu kuninkaanpoika, joka palasi vartuttuaan kotiinsa ja vapautti kansansa susu-heimon ikeestä. Keskiajalla eläneiden arabihistorioitsijoiden mukaan hänestä tuli Malin kuningas Mali/1324 Mali oli Länsi-Afrikan mahtavin suurvalta. Kulta ja tehokas maan viljely olivat tehneet Malista rikkaan, ja kuningas Mansa Musa oli laajentanut valtakuntaa suuremmaksi kuin koskaan. Siitä huolimatta Mali oli arabimaailmassa lähes tuntematon, kunnes Mansa Musa lähti pyhiinvaellukselle Mekkaan. Sen jälkeen Mali tunnettiin kaikkialla Arabiassa. vuoden 1235 tienoilla. Hän muodosti valtakuntansa niiden heimojen alueista, joiden päälliköt olivat tukeneet häntä kapinassa susuja vastaan. Vähitellen valtakunta laajeni ja sai nimen Mali. Sundiata Keita loi perustan kehitykselle, jonka ansiosta Malista tuli yksi Afrikan rikkaimmista valtioista. Hän Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout:wsRed.sek:jb Malin suuret kultaesiintymät tekivät Mansa Musasta yhden keskiajan rikkaimmista hallitsijoista. Kuningas otti pyhiinvaellukselle mukaansa peräti 15 tonnia kultapölyä. Historia 7 2013 27 polfoto/corbis Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
Keskiaika Pyhiinvaellus teki Malin tunnetuksi Nykyinen Mali kattaa vain osan muinaisesta Malin kuningaskunnasta. Mali Niani s a Timbuktu h a r 1 Lähtö Nianista Mansa Musa lähti pääkaupungista Nianista mukanaan 20 000 palvelijaa, sotilasta ja kamelinajajaa sekä hoviväkeä. 2 Pysähdys Kairossa Kuningas lahjoitti kairolaisille avokätisesti kultaa. Ele teki suuren vaikutuksen egyptiläisiin ja sinetöi Malin maineen rikkaana valtiona. a n a u Mansa Musan reitti Mekkaan t i o m a A f a V ä l i m e r i Kairo 3 Perillä Mekassa Mansa Musa rukoili Kaabassa ja tapasi muun muassa arkkitehti al-sahilin, jonka hän otti mukaansa Maliin. P u n a i n e n m e r r i k k a Mekka i Malissa vallitsi rauha ja järjestys Malin kuningaskunta koostui valloitetuista alueista, mutta maaherrat pitivät huolen siitä, että maassa oli rauhallista. Mansa Musan valta-asema oli niin vakaa, että hän saattoi kaikessa rauhassa lähteä pitkälle pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan. Kuningas oli laa jentanut valtakuntaansa sotimalla, mutta useimmilla maakunnilla oli itsehallinto. Paikalliset hallitsijat saivat pitää asemansa, kunhan he vain olivat uskollisia kuninkaalle, jonka hovi sijaitsi pääkaupungissa Nianissa. Joitakin maakuntia hallitsivat kuninkaan nimittämät maaherrat, jotka edustivat kuningasvaltaa alueillaan. Malissa vallitsikin rauha ja järjestys, mikä oli keskiajalla ver rattain harvinaista. Maassa on yleisesti ottaen turvallista, eikä matkalaisen tarvitse pelätä ryöväreitä, kirjoitti marokkolainen Ibn Battuta, joka vieraili Malissa 1300-luvulla. Malin kuningas tunnettiin rikkauksistaan. Kuvan kartassa vuodelta 1375 hän pitelee kultakimpaletta. bridgeman art library antoi entisille sotilaille maata viljeltäväksi, minkä ansiosta paljon aiemmin viljelemätöntä maata muokattiin pelloiksi. Malista tuli muun muassa viljan, puuvillan ja maapähkinöiden suurtuottaja, ja se oli pian yksi Afrikan viljavimmista alueista. Tunisialaisen historioitsijan Ibn Khaldunin mukaan Sundiata Keita hallitsi noin 25 vuotta, minkä jälkeen valtaistuimelle nousi hänen poikansa Mansa Wali. (Mansa on kuningasta tai keisaria tarkoittava arvo nimi.) Mansa Wali ja hänen seuraajansa tekivät Malista aikansa suurimman imperiumin. Mansa Musa, joka katsoi polveutuvansa Sundiata Keitan Ennen kuninkaan tuloa musikantit soittivat kultaisilla kielisoittimilla. Ibn Battuta veljestä, nousi kuninkaaksi vuonna 1312. Hänen olemuksensa ja mahtinsa tekivät jo tuolloin vaikutuksen muihin. Hän oli nuori komea mies, ja hänellä oli 24 päällikön tuki, kirjoitti Ibn Khatir. Muu maailma ei tuolloin ollut juurikaan kiinnostunut Malista, mutta kunnianhimoinen Mansa Musa halusi muuttaa tilanteen. Hän päätti käyttää suuren osan omaisuudestaan tekemällä pyhiinvaelluksen Mekkaan. Pitkä matka Mekkaan asti oli kallis, aikaavievä ja vaarallinen hanke. Ruoka ja kuninkaan seuruetta suojelevien sotilaiden palkkaaminen maksoivat maltaita, ja pelkästään Saharan autiomaan ylittämiseen saattaisi kulua vuosi jos seurue yleensä selviäisi raskaasta matkasta hengissä. Lisäksi hallitsijan täytyi olla varma valta-asemastaan, ennen kuin hän saattoi edes haaveilla pitkästä niinmatkasta. Muutoin vaarana saattoi olla vallankaappaus hänen poissa ollessaan. Valtava seurue lähti matkaan Kun valmistelut oli tehty, Mansa Musa tapasi ennustajiaan ja lähti matkaan. Hän otti mukaansa korkea-arvoisimman vaimonsa Inari Kunaten, ja pelkästään tällä oli mukanaan satoja palvelijoita ja orjia. Kuninkaallinen seurue olikin kuin hitaasti liikkuva kaupunki. Seurue ylitti Saharan ja saapui näyttävästi Egyptiin. Mansa Musan tulo herät 28 Historia 7 2013 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
Mekassa Mansa Musa kävi tuhansien muiden tavoin islamin pyhimmässä paikassa, Kaabassa. bridgeman art library Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout:wsRed.sek:jb ti Egyptissä runsaasti huomiota. Seurueen koko teki egyptiläisiin lähtemättömän vaikutuksen, ja yhtä vaikuttuneita he olivat kuninkaan kullasta. Tämä esitteli auliisti kultapatsaitaan, kolikkokirstujaan ja kultapölysäkkejään ja jakeli egyptiläi sille avokätisesti lahjoja. Ylpeä kuningas ei nöyrtynyt Kairon sulttaani kutsui korkea-arvoisen vieraan oitis luokseen. Mansa Musa ei kuitenkaan ollut sellainen nöyrä vieras, jollaisiin sulttaani oli tottunut. Kun egyptiläinen lähettiläs tuli malilaisten leiriin esittämään kutsua kuninkaalle, hän oli vähällä vetää vesiperän. Kairossa oli tapana, että ulkomaalaiset vieraat kävivät sulttaanin puheilla ja suutelivat kunnioituksen osoitukseksi maata tämän jalkojen juuressa. Mansa Musa oli kuitenkin tottunut siihen, että muut osoittivat alamaisuutta hänelle, eikä hänellä ollut aikomustakaan nöyrtyä sulttaanin edessä. Niinpä hän selitti lähettiläälle olevansa pyhiinvaellusmatkalla eikä siksi voinut keskittyä muihin asioihin. Sitten hän kieltäytyi kohteliaasti sulttaanin kutsusta. Lähettiläs ei antanut periksi, ja lopulta Mansa Musa suostui vierailemaan sulttaanin luona sillä ehdolla, että hänen ei tarvinnut kumartua suutelemaan maata tämän edessä. Minä kumarran vain luojani, Jumalan, edessä, Mansa Musa ilmoitti historioitsija al-umarin mukaan. Sulttaani suostui Mansa Musan ehtoon, ja vierailu toteutui. Mansa Musa polvistui sulttaanin edessä, ja tämä toivotti hänet virallisesti tervetulleeksi Egyptiin. Sitten hallitsijat antoivat toisilleen lahjoja. Sulttaani lahjoitti Mansa Musalle kultalangoilla kirjotun turkisviitan, silkkipäähineen, kullalla koristeltuja kankaita ja Edeltäjä lähti Amerikkaan Arabikronikoitsija Ibn Fadl Allah el Omarin mukaan Mansa Musan edeltäjä Abu bakari II lähetti laivaston Atlantin yli länteen. Hän kirjoittaa, että kuningas varusti yli 200 laivaa useiden vuosien purjehdusta varten. Vain yksi laivoista palasi takaisin. Sen kapteeni kertoi kaikkien muiden laivojen tuhoutuneen rajumyrskyssä Atlantilla. Abubakari päätti lähteä itse tutkimaan, mitä valtameren takaa löytyisi. Hän varusti entistä suuremman laivaston ja nimitti ennen lähtöään Mansa Musan sijaishallitsijaksi paluuseensa saakka. Abubakarista ja hänen laivastostaan ei sen koommin enää kuultu. Useimmat nykyhistorioitsijat uskovat, että Abubakari tuskin pääsi Amerikkaan asti. Hänen uhkarohkeasta löytöretkestään kertovat tarinat ovat siitä huolimatta edelleen hyvin suosittuja Länsi Afrikassa. kaksi hevosta arvokkaine suitsineen. Lisäksi hän lupasi kustantaa Mansa Musan koko seurueen ylöspidon näiden Kairon-vierailun ajan. Mansa Musa puolestaan lahjoitti sulttaanille 40 000 kultarahaa ja jakeli lahjoja myös sulttaanin virkamiehille. Hänen anteliaisuutensa ei kuitenkaan rajoittunut vain sulttaanin hoviin. Kairon kauppiaat ansaitsivat sievoisia summia kuninkaan kolme kuukautta kestäneen vierailun aikana. Malilaisten vierailulla oli myös negatiivisia vaikutuksia egyptiläisten elämään. Kronikoitsija al-umarin mukaan hinnat viisinkertaistuivat vierailun aikana, ja malilaisten kulta kiihdytti inflaatiota, jolloin kullan arvo Kairossa romahti. Kesti vuosia, ennen kuin se taas nousi aiemmalle tasolleen. Vaikeuksia kotimatkalla Pyhiinvaellusmatka oli toistaiseksi onnistunut Mansa Musan kannalta erinomaisesti: nyt koko Pohjois-Afrikka tiesi, kuinka rikas Malin kuningas oli. Mekkaan oli kuitenkin vielä pitkä matka. Yksi Mansa Musan edeltäjistä, Mansa Sakoura, oli kuollut djiboutilaisten hyökkäyksessä Afrikan itärannikolla ollessaan palaamassa pyhiinvaellukselta. Turvallisuussyistä Mansa Musa päätti matkustaa Mekkaan tunnettuja karavaanireittejä pitkin, ja hän pääsikin seurueineen ehjin nahoin perille pyhään kaupunkiin. Malilainen historioitsija Mahmud Kati kirjoitti: Mekkaan taivalsi uskovaisia Välimeren alueelta ja Indusjoen laakson Historia 7 2013 29 Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl.
Keskiaika kaukaisimmistakin kolkista. He kaikki halusivat samaa: rukoilla islamin pyhimmässä paikassa, Mekan Kaabassa. Yksi matkalaisista oli länsiafrikkalaisen Malin kuningas Mansa Musa. Seurue eksyi karavaanista Nyt Mansa Musa sai käyttää itsestään nimitystä el-hadj, joka tarkoittaa Mekkaan pyhiinvaelluksen tehnyttä muslimia. Kotimatkalla hänen oli kuitenkin käydä huonosti. Hän eksyi seu rueineen karavaanista ja selvisi nipin napin elossa kulkemalla Suezin kautta Punaisellemerelle ja syömällä itsepyydystettyä kalaa. Ruokaa ei kuitenkaan riittänyt koko seurueelle, ja historioitsija al-maqrizi kertoo, että noin kolmasosa Mansa Musan matkaseurueesta ja kameleista kuoli matkalla Mekasta Maliin. Mansa Musa oli jo käyttänyt kaiken mukaan ottamansa kullan, ja matkan loppuvaiheessa hän joutui lainaamaan rahaa voidakseen ostaa ruokaa ja uusia orjia. Mansa Musa rakennutti Timbuktuun suuren Djinguereberin moskeijan. Siihen mahtuu yli 2 000 ihmistä ja se on hyvin säilynyt, vaikka se on rakennettu savesta ja kasvikuiduista. Vaikeuksista huolimatta pyhiinvaellusmatka onnistui yli odotusten. Kuningas oli suorittanut uskonnollisen velvollisuutensa, ja lisäksi hän toi tuomisinaan monia ulkomaan ihmeitä. Mansa Musa oli tavannut matkalla muun muassa Andalusiassa syntyneen arkkitehdin ja runoilijan Abu Ishaq al-sahiliin, jonka suunnittelemat rakennukset olivat tehneet häneen vaikutuksen. Kuningas onnistui houkuttelemaan al-sahilin mukaansa Maliin, ja yhdessä miehet rakennuttivat valtakuntaan monia moskeijoita ja palatseja. shutterstuck Mali oli islamilainen valtio, mutta siellä naiset saivat pukeutua huomattavasti vapaammin kuin muissa muslimimaissa. scanpix/mary evans picture library Malin naiset järkyttivät islamilaisia vierailijoita Malin naiset järkyttivät ulkomaalaisia kulkemalla rinnat paljaina ja seurustelemalla vieraiden miesten kanssa. Malilaiset olivat hartaita muslimeja, mutta heidän islamin tulkintansa poikkesi monin tavoin arabimaissa harjoitetusta islamista. Etenkin malilaisten naisten vapaamielinen pukeutuminen järkytti monia muunmaalaisia muslimeja. Naispuoliset palvelijat ja orjat ja nuoret tytöt kulkevat aivan alastomina, eivätkä he peitä edes häpyään. Kuninkaan tytärkään ei verhoa itseään, vaikka hänellä on suuret rinnat, marokkolainen Ibn Battuta kirjoitti malilaisten valitettavista tavoista. Myös malilaisten aviovaimojen vapaa käytös järkytti Ibn Battutaa. Ollessaan Marokossa aikaisemmin tapaamansa Abu Mohammad Yandakin al-masufin vieraana, hän näki tämän vaimon juttelemassa puutarhassa vieraan miehen kanssa. Mies on vaimoni ystävä. Meidän naisemme eivät ole kuten teidän naisenne, al-masufi selitti. Tieto järkytti Ibn Battutaa niin perin juurin, että hän ei enää halunnut vierailla al-masufin luona. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi
Rakennuksista vaikuttavin on Timbuktussa sijaitseva savesta ja kasvikuiduista rakennettu Djinguereberin moskeija, jonne mahtuu kaksituhatta ihmistä. Al-Sahili ei suinkaan ollut ainoa ulkomaalainen vieras Malissa. Pyhiinvaellusmatkan jälkeen valtakuntaan virtasi lähettiläitä, kauppiaita ja tutkimusmatkaajia. Mali tunnettiin nyt kaikkialla Pohjois-Afrikassa ja Arabian niemimaalla ja jopa kaukaisessa Euroopassa asti. Etenkin Malin runsaat kultaesiintymät herättivät kiinnostusta. Ranskalaisessa kartassa vuodelta 1375 Malia symboloi kuningas, joka piteli toisessa kädessään valtikkaa ja toisessa kädessään suurta kultakimpaletta. Arabimatkaajat kirjoittivat Malista Malin kultaesiintymät houkuttelivat maahan etenkin egyptiläisiä kauppiaita, jotka hankkivat kultaa myymällä hienoja kankaita. Kullan lisäksi Malin tärkeimpiä kauppatavaroita olivat norsunluu, suola, kupari, eläinten vuodat ja orjat. Maahan virtasi myös arabialaisia lähettiläitä, jotka kirjoittivat jälkipolville Malista ja sen hallitsijoista. Useimmat kirjalliset kuvaukset Malin kuningaskunnasta ovatkin peräisin keskiajalla eläneiltä arabihistorioitsijoilta. Lähettiläitä kiehtoivat Malin rikkaudet mutta myös maan kulttuuri ja tavat. Esimerkiksi marokkolainen lähettiläs Ibn Battuta pääsi seuraamaan kuninkaan virallista vastaanottoa palatsin puutarhassa. Mansa Musa istui korokkeella kultaisen haukan koristaman silkki katoksen alla ottamassa vastaan alamaisiaan. Audienssin alkamisen merkiksi soitettiin rumpuja, torvia ja kitaraa muistuttavia arvokkaita soittimia. Ennen kuninkaan tuloa musikantit soittivat kultaisilla kielisoittimilla, Ibn Battuta kuvaili näkemäänsä. Monet muut arabikronikoitsijat kertoivat, että kun Malin kuningas piti vastaanottoa palatsinsa ulkopuolella, hän istui norsunluisella valta istuimella norsun syöksyhampaiden ja kaukaisista maista tuotujen orjien ympäröimänä. Aina, kun kuningas tapasi kansaansa, hänellä oli mukanaan valtakunnan viralliset symbolit, kultainen jousi ja nuoli. Kerrotaan, että Malin aiemmalla kuninkaalla Khalifalla oli usein tapana käyttää alamaisiaan maalitauluina ampuessaan Kuningas ei sallinut aivastelua vastaanoton aikana. al-umari jousella. Lopulta kansa sai tarpeekseen ja surmasi julman kuninkaan. Mansa Musan aikana kuninkaallinen jousi ja nuoli olivat koristeita ja kuningasvallan symboleita, eikä kuningas tarvinnut niitä puolustautuakseen mahdollisilta hyökkääjiltä. Vastaanoton aikana kuninkaan pyöveli seisoi miekkoineen kuninkaan edessä, hoviväkeä parveili valtaistuimen molemmin puolin ja taempana kuninkaan henkeä var tioi ratsuväen päällikkö. Mansa Musan vastaanotot olivat muodollisia tilaisuuksia, joissa noudatettiin tarkkoja käyttäytymissääntöjä. Kuningas ei sallinut aivastelua audienssin aikana. Jos joku onneton silti aivasti, häntä lyötiin rangaistukseksi, historioitsija al-umari kirjoitti. Kuningas ei koskaan puhutellut alamaisiaan suoraan vaan kuiskasi asiansa puhemiehelle, joka kuulutti kuninkaan sanat kuulijoille. Muodollisuudestaan huolimatta kuninkaan vastaanotot olivat kuitenkin myös viihdyttäviä tilaisuuksia: Tanssijoiden esitys miellytti kuningasta niin, että hän puhkesi hymyyn. Valtakunta heikkeni Musan kuoltua Mansa Musa kuoli vuonna 1337, ja mahtava Malin kuningaskunta alkoi vähitellen heikentyä. Hänen jälkeensä Malin hallitsijoina oli useita heikkoja ja ahneita kuninkaita, jotka asettivat oman etunsa valtakunnan edun edelle. Naapurikansat valloittivat tärkeän Timbuktun vuonna 1433, ja seuraavien vuosisatojen kuluessa Mali pilkottiin useiksi pikkuvaltioiksi. Kun Euroopan siirtomaavallat vuonna 1884 jakoivat Berliinissä Afrikan keskenään, Malista tuli Ranskan siirtomaa. Nykyään entisen Malin kuningaskunnan alueella sijaitsevat Mali, Senegal, Guinea, Mauritania, Norsunluurannikko ja Burkina Faso. Timbuktussa on kuitenkin säilynyt monia komeita keskiaikaisia rakennuksia, jotka ovat selvinneet vallanvaihdosten melskeistä ja muistuttavat yhä Malin suuruuden ajasta. Lue lisää N. Levtzion & J. Spaulding: Medieval West Africa. Views from Arab Scholars and Merchants, Markus Wiener Publishers, 2007 B. Davidson: African Civilization Revisited, Africa World Press Inc., 2001 D. C. Conrad: Empires of Medieval West Africa, Chelsea House Publishers, 2010 tinyurl.com/cpxqteb Malin kuningaskunta kesti 200 vuotta 1235 Perimätiedon mukaan Malin perusti karkotettu prinssi Sundiata Keita, joka palasi kotimaahansa ja vapautti kansansa sortovallasta. 1255 Sundiata Keitan poika Wali Keita syöksi isänsä vallasta. Hän ei saanut perillistä, ja hänen jälkeensä Malia hallitsivat kuninkaat Wati ja Khalifa. 1285 Perimysjärjestys järkkyi, kun kenraali Sakoura kaappasi vallan. Sakouran valtakaudella Malissa vallitsi rauha, mutta hänet murhattiin hänen ollessaan palaamassa pyhiinvaellukselta. 1300 Hallitsijaksi nousi Sundiata Keitan jälkeläinen Mansa Gao. Gaon, hänen poikansa Moham med Ibn Gaon ja tämän sedän Abubakari II:ta katsotaan polveutuvan Sundiata Keitan sisaresta. 1312 Kuninkaaksi nousi Mansa Musa, joka väitti olevansa Sundiata keitan veljen jälkeläinen. Hän laajensi valtakuntaa kultaseuduille, ja hänestä tuli yksi maailman rikkaimmista hallitsijoista. 1337 Mansa Musan pojasta Maghasta tuli kuningas. Kun hän kuoli neljä vuotta myöhemmin, valtaan nousi Mansa Musan veli Suleyman. 1360 Mansa Suleymanin kuolema johti sisällissotaan. Lopulta valtaistuimelle nousi Mansa Musan lapsenlapsi, ahne hirmuvaltias Mari Jata. 1374 Mari Jatan poika Musa II kaappasi vallan mutta ei pystynyt pitämään valtakuntaa koossa. Malin mahti ja vauraus alkoivat vähitellen hiipua. 1433 Naapuriheimot valloittivat tärkeän Timbuktun, ja Mali hajosi vähitellen moniksi pikkuvaltioiksi. 1899 Sundiata Keita perusti Malin. Euroopan suurvallat jakoivat afrikan keskenään Berliinissä, ja Ranska sai hallintaansa seudun, jolla Malin kuningaskunta oli aikoinaan sijainnut. Ranskan joukot valtasivat Timbuktun, ja Malista tuli Ranskan siirtomaa. bridgeman art library Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout:wsRed.sek:jb Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.