pinna n Keksinnöt Deanen veljesten 25 kiloa painava kuparinen kypärä mahdollisti meren pohjan tutkimisen ilman sukelluskelloa. kuvat: Wayne Southwell & Shutterstock & Philippe ROUSSEAU archives France Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout:wsRed.sek:np Brittiveljesten elämäntyö a n alla Merenpohja oli käytännössä ihmisen tutkimattomissa vuosituhansia, kunnes 1800-luvun alussa kaksi köyhää veljestä keksi sukelluskypärän, jonka ansiosta ihminen pääsi tutustumaan merenalaiseen maailmaan aivan uudella tavalla. Britannia/1829 Teollistuminen oli lähtenyt käyntiin Britan niassa: maassa rakennettiin kilvan höyrykoneita, tehtaita ja rautateitä. Edistystä tapahtui myös merellä, kun kaksi lontoolaisveljestä keksi vuonna 1829 kypärän, jonka ansiosta saattoi liikkua meren pohjassa. Britannia Lontoo Historia 8 2013 Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). 15 Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
Keksinnöt Natasja Broström meisiltä päiviltä. Venäläiset olivat yrittäneet evakuoida tykkejä Sevastopolista ponttonisillan avulla, mutta tykkien paino oli murtanut sillan ja täyteen lastatut vaunut olivat vetäneet sotilaat ja vetojuhdat mukanaan kuolemaan. Nyt Britannian laivasto oli palkannut 55-vuotiaan Deanen nostamaan Sevastopolin edustalla makaavista lukuisista venäläisistä laivanhylyistä kaiken arvokkaan, kuten ankkurit, höyrykattilat ja tykit. Se, mitä britit eivät voisi viedä mukanaan, oli tarkoitus tuhota, jotta Sevastopol ei enää koskaan voisi nousta uhkatekijäksi. Deane olikin kuuden kuukauden ajan räjäytellyt Sevastopolin valtavia satamarakennelmia. Räjähdysten ääni oli brittiläisen Sevastopolin sataman pohjassa John Deane näki venäläissotilaan luurangon hevosen selässä. Hevosen selässä oli asetakin riekaleiden koossa pitämä ratsastajan luuranko, jonka jalat olivat yhä jalustimissa. Siebe, gorman & co ltd. Illustrated London News, 1856 Sukeltaja John Deane seisoi kuin jähmettyneenä Sevastopolin sataman pohjassa. Elettiin kevättä 1856, ja muutaman metrin päässä Deanesta ongensiimojen ja meriruohojen keskellä oli irvokas näky: hevosen luurangon selässä istui kuollut ratsastaja saappaat yhä jalustimissa, ja vain ratsumiehen venäläisen univormun riekaleet pitivät enää luurankoa kasassa. Sukelluskypäränsä lasiruudun läpi Deane näki ympärillään mädäntyneitä ruumiita, murskautuneita vaunuja ja tykkejä. Toettuaan Deane asteli varovasti eteenpäin merenpohjan joukkohaudassa. Britannia ja Ranska olivat puoli vuotta aiemmin valloittaneet venäläisen Sevastopolin satamakaupungin Krimin niemimaalla Mustanmeren rannalla, ja luurangot olivat jälkiä Krimin sodan viikirjeenvaihtaja William Russellin mukaan kovin ääni, jonka hän oli koskaan kuullut. Koko kaupungin ympäristö tuntui tärisevän joka kerta, kun Deane laukaisi latauksensa. Russell kuvaili lehtiartikkelissaan Deanea nimityksellä, joka seurasikin tätä sitten koko tämän loppuelämän: The Infernal Diver, helvetillinen sukeltaja. Kypärä keksittiin tulipalon varalta Neljännesvuosisata ennen Krimin sotaa John Deane ja hänen veljensä Charles olivat mullistaneet sukeltamisen Britanniassa. He olivat yhdessä kehitelleet veden alla käytettävän kypärän, jonka ansiosta sukeltaja pystyi ensimmäistä kertaa kulkemaan veden pohjassa lähes rajattoman pitkään. Oli kuitenkin ollut katkeran työn takana saada ihmiset ymmärtämään sukelluskypärän tarjoamat mahdollisuudet niin katkeran, että se oli lopulta koitunut toisen veljeksen kohtaloksi. John ja Charles Deane syntyivät köyhiin oloihin Deptfordissa eteläisessä Lontoossa. John lähti jo nuorena merille ja pestautui laivaan, joka purjehti itään. Myöhemmin hän alkoi nostaa tavaroita laivanhylyistä sukelluskellon avulla. Charles ei tuntenut samanlaista vetoa seikkailuihin, vaan hän jäi kotikylään asumaan. Työkseen hän tilkitsi Edward Barnardin telakalla laivanrunkoja tervatulla köydellä, mikä saattoi olla hengenvaarallista. Terva pidettiin juoksevana säilyttämällä sitä kuumana kattiloissa, mutta jos kattila kaatui, terva leimahti tuleen ja muodosti niin myrkyllistä kaasua, että tehokas sammutustyö kävi mahdottomaksi. Silloin ei voisi pelastaa enää laivaa eikä telakkarakennusta. Charles pohti ongelmaa, kunnes hän vuonna 1823 keksi ratkaisun. Hän kehitti savusukelluspuvun, johon kuului pienillä lasiruuduilla varustettu kuparinen kypärä sekä kypärän alaosaan niiteillä kiinnitetty nahkatakki. Lisäksi tarvittiin avustaja, joka pumppasi palkeilla kypärään letkun kautta raikasta ilmaa. Sukeltamisen historiallisia hetkiä Ihminen on vuosisatojen ajan yrittänyt päästä turvallisesti pinnan alle. 878 eaa. Assyrialaiskuningas Assurnasirpal lähetti soturinsa uimaan Eufratjoen yli. Sotilailla oli uimaretkellä mukanaan ilmalla täyetyt vuohennahkaleilit. studyblue Noin 700 eaa. Muinaiset kreikkalaiset panivat öljyä korvakäytäviinsä tasoittaakseen vedenpainetta ennen kuin sukelsivat hakemaan pesusieniä. AlMare Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
Hylynryöstöt olivat tuottoisia Englannin rantavedet olivat täynnä vanhoja hylkyjä, ja kalastajat saattoivat ansaita omaisuuksia nostamalla niistä ankkureita ja tykkejä. Ennen kuin Deanen veljekset keksivät sukelluskypärän, John Deane oli ansainnut elantonsa muun muassa nostamalla tavaraa lukuisista hylyistä, joita lojui pitkin Englannin rannikoita. Tuohon aikaan monet kalastajat täydensivät tienestejään ryöstelemällä hylkyjä. Varsinkin Kentin alueella Whitstablessa asuvat kalastajat tunnettiin ahkerina hylynryöstäjinä. Myrskyn riehuessa he lähtivät pelastamaan merihätään joutuneita, ja kun myrsky laantui, kalastajat lähtivät uudestaan merelle, tällä kertaa nostamaan uponnutta lastia ja muuta laivassa ollutta tavaraa. Varsinkin ankkurit ja tykit olivat haluttuja, sillä jo niiden pelkkä metalliraaka-aine saattoi olla omaisuuksien arvoinen. Charles ja John Deanen sukelluskypärän ansiosta nostotyö helpottui huomattavasti. Aiemmin ihmiset olivat tutkineet pohjaa lähes sokkona roikottamalla veneistä pitkiä keppejä, joiden päässä oli koukku tai pihdit. Sukelluskypärän ansiosta ihmiset pääsivät näkemään pohjaan omin silmin. Monet kalastajat varsinkin Whitstablesta kouluttautuivat sukeltajiksi juuri John Deanen opissa, ja pätevimmät heistä palkattiin Deanen avustajiksi. Hylynryöstäjät nostivat esineitä pohjasta tarttumapihdeillä. Monet kalastajat etsivät vapaa-ajallaan muun muassa isoista laivoista pudonneita arvokkaita metalliankkureita. Scanpix/mary evans & Whitstable museum Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout:wsRed.sek:np Periaate oli yksinkertaisen nerokas, ja telakan omistaja Barnard osti keksinnön patentin 417 punnalla, joka oli tuolloin jättiläismäinen summa ja vastaisi yli 40 000:ta euroa. Charles ja hänen työnantajansa olivat vakuuttuneita puvun mahdollisuuksista, ja yhdessä he saivat paikallisen insinöörin Augustus Sieben valmistamaan tehtaassaan prototyypin pohjalta toimivan sukelluskypärän. Vuonna 1825 Charles kirjoitti Britannian laivastolle ja pyysi lupaa saada esitellä keksintönsä. Kirje tuli paluupostissa takaisin, ja sen päälle oli raapustettu: Emme halua, että näette vuoksemme tämän enempää vaivaa. Laivastoa ei siis kiinnostanut, ei myöskään palolaitosta. Sukeltaja kääntyi ylösalaisin Charles masentui tyrmäävistä vastauksista. Kun John palasi meriltä kotiin ja näki Charlesin keksinnön, hän alkoi pohtia, voisiko kypärää käyttää veden alla? Sen avulla sukeltaja voisi työskennellä pohjalla vapaasti, eikä hän olisi sidoksissa valtavaan sukelluskelloon, jolloin tavaroiden noutaminen hylyistä kävisi paljon helpommaksi. Vähitellen Charles hyväksyi ajatuksen siitä, että hänen savukypäränsä muutettaisiin sukelluskypäräksi. Koesukellukset päätettiin tehdä paikallisessa kanavassa. John astui ensimmäisenä uuteen ja tuntemattomaan maailmaan. Ihmeissään hän kuunteli oman äänensä ja hengityksensä kaikua kypärän sisällä. John havaitsi pian, että uloshengitysilma oli jotenkin saatava pois kypärästä ja nahkatakin alta, sillä varusteisiin kertyvä ilma alkoi väkisin nostaa häntä kohti pintaa. Palattuaan mai hin hän porasi kypärän alaosaan reikiä, joista ilma pääsisi ulos. Charles kokeili seuraavana laitetta, ja veljekset päättivät myös sitoa 30 kiloa lyijyä neljässä pussissa Charlesin harteille vastustamaan nostetta. Painojen ansiosta Charles pysyikin tukevasti kanavan pohjalla ja sai huomata, että vesi nousi kypärän sisällä kaulalle asti mutta pysähtyi siihen ilmanpaineen ansiosta. Olkapäille sijoitetut painot osoittautuivat kuitenkin hengenvaarallisiksi. Kun Charles kompastui epätasaisella pohjalla ja kaatui, ilma pakeni kypärästä ja tilalle virtasi vettä, jolloin hänen päänsä ja koko ylävartalonsa muuttui painavammaksi kuin hänen jalkansa ja ja hän kääntyi ylösalaisin. Rannalla palkeita käyttävä John näki yhtäkkiä kahden sätkivän jalan nousevan pintaan. Hän sai kiskoa kunnolla saadakseen vedettyä jo tajuttomaksi menneen Noin 480 eaa. Kreikkalaistyttö Cyanan kerrotaan uineen katkaisemaan persialaisten laivojen kiinnitysköydet kaislaputken kautta hengittäen. Vedenpaineen pelättiin (turhaan) puhkaisevan hänen immenkalvonsa. 332 eaa. Tyroksen piirityksen aikana Aleksanteri Suuri tutki kaupungin satamassa lasista sukelluskelloa. Aristoteles kuvaili sitä: He laskevat suuren padan alassuin veteen, eikä se täyty vedellä vaan pitää ilman sisällään. picture desk Noin 1190 Saladinin sukeltaja Ahsan-ul-Ghawasin pääsi hieman pinnan alapuolella kulkevalla alkeellisella sukellusveneellä piiritettyyn Acraan. Historia 8 2013 17 Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl.
Keksinnöt Charlesin työnantaja Edward Barnard, joka omisti savukypärän patentin, haastoi raivoissaan Bethellin oikeuteen, mutta hän hävisi jutun, sillä patentissa ei mainittu mitään kypärän mahdollisesta käytöstä veden alla. Muut sukeltajat alkoivat kopioida Deanen veljesten varusteita päästäkseen osille merenpohjan arvotavaroista. bridgeman veljensä rantaan. Yskittyään kanavan vettä keuhkoistaan Charles sai lopulta kerrottua, mitä oli tapahtunut. Veljekset tulivat siihen tulokseen, että tarvittiin lisää painoja mutta eri paikkaan. Alkuvuodesta 1829 John kokeili paranneltuja varusteita. Lyijypainot oli siirretty kenkien pohjaan, ja sukeltajan oli helpompi pitää tasapainonsa. Kypärään oli myös kiinnitetty venttiili ja letku uloshengitysilmalle. Varusteet toimivat niin hienosti, että John unohti täysin ajankulun. Charles ehti jo huolestua, kunnes John lopulta nousi pintaan. Innoissaan John riisui kypärän ja hihkui iloisena veljelleen: Se toimii! Se toimii! 25 minuutin kuluttua hän kiipesi köysitikkaita veden alta yhtä tyynesti kuin olisi ollut vain kävelyllä kuivalla maalla. Maidstonen paikallislehti, 1831 Arvokas kuparilasti pelastettiin Seuraavaksi piti vakuuttaa muutkin kypärän mahdollisuuksista. Laivaston sijaan Deanet onnistuivat siinä yritysmaailmassa. John oli Kentin alueella ja varsinkin Whitstablen kalastajien keskuudessa tunnettu ja arvostettu henkilö. Vakuutusyhtiöt palkkasivat usein kalastajia nostamaan tavaraa uponneista laivoista, ja pian veljekset saivatkin tilaisuutensa, kun Carn Brea Castle -niminen alus ajoi karille lähellä Portsmouthia 5. heinäkuuta 1829. Lloyds-yhtiö oli vakuuttanut aluksen arvokkaan kuparilastin ja halusi ehdottomasti pelastaa sen, ennen kuin meri veisi hylyn mennessään. Charles ja John Deane tekivät useita sukelluksia laivan lastiruumaan avustajien pumpatessa heille palkeilla ilmaa. Kypäränsä ansiosta he onnistuivat pelastamaan suurimman osan lastista, jonka arvo oli nykyeuroissa laskettuna miljoonan kieppeillä. Amiraliteetti ei silti vieläkään vakuuttunut veljesten kypärän käyttökelpoisuudesta, vaan vastauksena oli aina vain: Emme halua, että näette vuoksemme tämän enempää vaivaa. Suosio oli sen sijaan taattu aina kun veljekset esiintyivät tavalliselle kansalle. Erään sukellusnäytöksen jälkeen vuonna 1831 paikallislehti kuvaili innoissaan, kuinka John Deane näytti kävelevän merenpohjassa yhtä vaivattomasti kuin päiväkävelyllä. Ei ole epäilystäkään, etteikö esineiden pelastaminen huomattavasti aiempaa syvemmältä olisi tämän keksinnön ansiosta mahdollista, kiitteli kirjoittaja lopuksi. Muutkin kiinnostuivat sukeltamisesta. Esimerkiksi juristi John Bethell lähetti teollisuusvakoojia Augustus Sieben työpajalle, jotta hän voisi valmistaa omat sukellusvarusteensa. Sukellus 30 metrin syvyyteen Sotalaiva Royal George oli kaatunut vuonna 1782 ankkurissa ollessaan Portsmouthin edustalla, ja yli 900 ihmistä oli menehtynyt. 108 tykillä varustettu ja yli 2 000 tonnia painava alus oli ollut Britannian laivaston ylpeys, mutta nyt se makasi 30 metrin syvyydessä. Niin syvällä Deanen veljesten varusteita ei ollut vielä koskaan käytetty. Veljekset teettivät itselleen sukelluspuvun, jossa kaksi kangaskerrosta oli liimattu vesitiiviiksi erityisellä kumiseoksella. He saivat myös käyttöönsä pumpun, jonka avulla ilmaa voitiin pumpata paljon tehokkaammin sukellettaessa aiempaa syvemmälle, missä ilmaletkuun kohdistui paljon suurempi paine kuin matalassa vedessä. Ensimmäiset sukellukset uudessa puvussa ja pumpun avulla tehtiin Albionin kannelta. Neljä miestä pumppasi vuoroissa ilmaa Charlesille, joka laskeutui hitaasti mukana tuotuja lähes 20 metriä pitkiä koottavia tikkaita pitkin. Mitä syvemmälle Charles eteni, sitä kovemmaksi kävi veden paine ja sitä kovemmin miesten oli pumpattava ilmaa. Tikkaiden alapäässä Charles pysähtyi. Muutaman minuutin kuluttua hän alkoi erottaa pimeydestä Royal Georgen hahmon. Varovaisesti hän lähti kävelemään lahonneella kannella, jolle kukaan ei ollut astunut 52 vuoteen. Puolen tunnin kuluttua Charles palasi pinnalle, ja John ryntäsi hänen luokseen pommittaen häntä lukemattomilla kysymyksillä. John halusi pian päästä itse kokemaan tuon hiljaisen ja synkän maailman. John Deane löysi Mary Rosen Veljekset nostivat Royal Georgen hylystä viisi tykkiä, jotka painoivat kukin lähes kolme tonnia. He saivat tykeistä korvauksena yhteensä noin 200 000 euroa vastaavan summan. Jopa laivaston in 1531 Italialainen Guglielmo de Lorena rakensi tynnyristä sukelluskellon, jonka avulla hän sukelsi Nemijärven pohjassa makaa vien keisari Caligulan jättiläislaivojen luo. hds notizie 1690 Astronomi Edmond Halleyn sukelluskelloon tuli lisää ilmaa painoilla varustetuista puutynnyreistä. Vesitiiviiden päähineiden ja ilmaletkujen avulla sukeltajat kävivät pohjassa kävelyllä. history of diving museum 1772 Ranskalainen Sieur Freminet keksi laitteen, joka kierrätti uloshengitysilmaa sukelluskellossa. Laite ei kuitenkaan toiminut, ja hän kuoli hapenpuutteeseen 20 minuutissa. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi
1829 Edestä Sukelluskypärä Deanen veljekset kokeilivat ensimmäistä kehittämäänsä sukelluskypärää vuonna 1829, ja kolme vuotta myöhemmin kypärän ja puvun malli oli viimein valmis. Messinkiä Takaa Ilmaletkun kiinnitys Alta Uloshengitysilman venttiili Ilmakanavat Ilman sisääntuloaukko Ilma ohjattiin lasille Sukeltaja sai ilmaa pinnalta ilmaletkun kautta. Ilmakanavat ohjasivat ilman kypärän lasille, jottei se höyrystyisi. Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout:wsRed.sek:np Vahvistettua lasia Suojaristikko Kuparia Ilmaletku 4 Lyijypainot nostetta vastaan Sukeltajalla oli noin 20 kilon lyijypainot rinnallaan ja selässään. Niitit, joilla kypärä kiinnitettiin nahkaliiviin Hätäköysi Uloshengitysilman läppäventtiili Philippe ROUSSEAU archives France Valmistajan merkki Kypärään tuli vettä Deanen veljesten sukelluspuvun ja kypärän yhdistelmä ei ollut vesitiivis, ja kypärään tuli vettä sukeltajan kaulalle asti. Jos sukeltaja nojautui liikaa eteenpäin, vesi peitti suun ja nenän. Vedenpinta kypärän sisällä Vyö piti nahkaliivin paikoillaan Pinnalta tuleva ilmaletku Nahkaliivi Ilma oli kylmää, joten sukeltajalla oli pipo. Kaulahuivi Uloshengitysilman venttiili Per o. Jørgensen 1 Kumipuku piti sukeltajan kuivana Sukeltaja pukeutui kankaasta ja kumista valmistettuun vesitiiviiseen pukuun, jonka hihat tiivistettiin ranteista naruilla ja kaula-aukko huivilla. 3 Kypärä ja liivi Kun sukeltaja oli pukenut kypärän päähänsä, kypärä kiinnitettiin nahkaliiviin. Vyötäisille kiristettävä liivi auttoi pitämään kypärän paikoillaan. 2 Kengät antoivat hyvän jalansijan Sukeltajan kengissä oli lyijypainot, ja ne painoivat yhteensä 12 kiloa. Per o. Jørgensen Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
Keksinnöt Venäläiset upottivat laivansa Sevastopolin satamaan Krimin sodan lopussa. John Deane sai tehtäväkseen räjäyttää hylyt. scanpix/mary evans sinöörit tunnustivat lopulta olevansa varsin vaikuttuneita. Työskentely syvällä Royal Georgen uumenissa oli pelästyttänyt Charlesin, eikä hän enää tuntenut vetoa sukeltamiseen. John sen sijaan ei tuntunut saavan Valmistaja tuli tunnetuksi keksijänä Useimmat vanhat tietosanakirjat väittävät ensimmäisen sukelluskypärän keksijäksi saksalaissyntyistä Augustus Siebea. Tämä oli kuitenkin vain tehtailija, joka valmisti Deanen veljeksille heidän suunnittelemiaan varusteita. Sieben yrityksestä tuli vähitellen Augustus Siebe sai ansiotta kunnian sukelluskypärän keksimisestä. aop/getty images sukeltamisesta kyllikseen, ja hän sukelsi Royal Georgen ohella moniin muihinkin hylkyihin. Royal Georgen sukellusten yhteydessä John sai kuulla paikallisilta, että pohjassa noin kilometrin päässä hylystä oli sukellusvarusteiden suurtuottaja, mutta tämä ei itse koskaan yrittänyt ottaa kunniaa kypärän keksimisestä. Väite hänestä sukelluskypärän keksijänä onkin peräisin hänen pojaltaan Henry Siebeltä. Ennen kuolemaansa vuonna 1872 Augustus Siebe jakoi yrityksensä poikansa Henryn ja vävynsä William Gormanin kesken. Gorman oli taitava insinööri, ja hänen kehitystyönsä ansiosta Siebe-Gormanin yritys nousi maailmanmaineeseen. Taiteellinen Henry ei sen sijaan pärjännyt yritysmaailmassa, ja hän päätti sukellushistorioitsija John Bevanin mukaan hieman kaunistella totuutta. Hän sai jälkimaailman uskomaan, että hänen isänsä olisi keksinyt sukelluskypärän jo vuonna 1819. John Deane oli tuolloin 72-vuotias ja liian vanha ja väsynyt oikaisemaan väärinkäsitystä, joka pesiytyi hakuteoksiin ja sukellusoppaisiin. jotain suurta, joka oli vuosikausia tuhonnut kalastajien verkkoja. John tutki aluetta ja löysi sieltä tykin jäännökset. Kun tykki oli puhdistettu, siinä huomattiin poikkeukselliset delfiinin muotoiset kädensijat ja latinankielinen kaiverros HENRICVS VIII. Ne osoittivat tykin olevan peräisin Henrik VIII:n kuuluisasta sotalaivasta Mary Rosesta, joka oli uponnut 300 vuotta aiemmin. Pian John paikansi myös itse hylyn, josta hän löysi 20 rautaista tykkiä, osan isomastosta, viisi kalloa ja muita luita. Hän räjäytti itselleen tien hylkyyn, ja sukellustaitojensa lisäksi John kehittikin kovaa vauhtia taitojaan vedenalaisten räjäytysten saralla. Sukeltajat sairastuivat oudosti Johnista oli tullut alallaan arvostettu asiantuntija, mutta Charles sen sijaan ponnisteli jatkuvien talousvaikeuksien kanssa. Hän yritti väittää keksineensä sukelluskypärän yksin, ja pettynyt John katkaisi välit veljeensä ja alkoi toimia hylkysukeltajana omaan piikkiinsä. Oikeudet nostaa arvotavaraa Royal Georgelta olivat Charlesilla, ja hän aikoi jatkaa työtä palkkaamalla muita sukeltajia. Britannian pioneerijoukkojen eversti Pasley oli päässyt kypäräsukeltamisen makuun, ja amiraliteetissa olevien vaikutusvaltaisten ystäviensä avulla Pasley kaappasi ovelasti Royal Georgen sukellusoikeudet itselleen. Se romahdutti psyykkisesti hauraan Charlesin mielenterveyden lopullisesti, ja vuonna 1839 hänet suljettiin mielisairaalaan, missä hän teki itsemurhan. 1838 George Edwards kiinnitti kypärän ja puvun vesitiiviisti ja keksi siten vesitiiviin sukelluspuvun. 20 Historia 8 2013 1865 Ranskalaiset Rouquayrol ja Denayrouse kehittivät sukelluslaitteen ja paineilmasäiliön. Se säästi happea syöttämällä ilmaa vain silloin, kun sukeltaja imi suukappaleesta. Musée du Scaphandre 1908 John Haldane ja kaksi muuta fysiologia laativat sukeltajille nousuja varten dekompressiotaulukon sukeltajantaudin välttämiseksi. 1930 Britti Joseph Peress kehitti käyttökelpoisen yhden ilmakehän sukelluspuvun (ADS). Haarniskaa muistuttavan puvun avulla voi sukeltaa 300 metriin. OAR/National Undersea Research Program Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
Kunnia oikeille keksijöille TK-HISTORIA tapasi sukellusasiantuntija John Bevanin, joka on kirjoittanut tähän asti ainoan kirjan Deanen veljeksistä ja heidän keksinnöstään. Miksi päätit kirjoittaa kirjan Deanen veljeksistä? Kokosin 1980-luvulla sukelluskypäriä erästä näyttelyä varten ja aloin tutkia niiden historiaa. Siihen aikaan uskottiin, että sukelluskypärän oli keksnyt Augustus Siebe. Hanke laajeni, ja tein lopulta aiheesta tohtorinväitöskirjani. Halusin kirjoittaa aiheesta siksi, että halusin julkistaa löytöni ja antaa tunnustusta oikeille keksijöille. Miksei kukaan korjannut käsitystä Siebestä kypärän keksijänä? Asiaa tuskin pidettiin tärkeänä John Deanen elinaikana. Augustus Sieben poika Henry sepitti valheen vasta isänsä kuoleman jälkeen korostaakseen isänsä antia sukellukselle. Miten kirjaasi on suhtauduttu sukeltaja- ja tutkijapiireissä? Kirjani lukeneet ovat alkaneet kirjoittaa his toriaa uusiksi ja antaneet kunnian Deanen veljeksille. Ne, jotka eivät vaivaudu tutkimaan asioita, kertovat yhä vanhaa Siebe-versiota. Tiiviissä sukelluspuvuissa aikoinaan sukeltaneet saivat sukeltajantaudin, mutta miten kävi Deaneille? Sukeltajantauti piinasi varmasti myös Deanen veljeksiä, vaikka heidän kypäränsä ei ollut vesitiivis. Siihen aikaan taudin syytä ei tunnettu, ja sitä pidettiin vain nivel- ja lihaskipuina tai uupumuksena. Charles Deane käytti kävelykeppiä, mahdollisesti sukeltajantaudin aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Mikä Deanen veljeksissä on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen? Heidän rohkeutensa, päättäväisyytensä ja heidän sukeltajantaitonsa. John Bevan Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout:wsRed.sek:np Pasley jatkoi miehineen sukelluksia Royal Georgen hylyllä. Siinä vaiheessa muut olivat kehittäneet sukellusvarusteita niin, että kypärä voitiin kiinnittää tiiviisti sukelluspukuun. Pasley palkkasi joukon miehiä sukeltamaan Royal Georgelle uudenlaisessa puvussa. Pasley huomasi, että monet miehistä kaatuivat pian noustuaan sukelluksista laivan kannelle eivätkä päässeet enää ylös. Hän uskoi miesten olevan vain yliväsyneitä. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin lääkärit oivalsivat, että oireet olivat merkki niinsanotusta sukeltajantaudista, jossa sukeltajan vereen muodostuu pieniä typpikuplia hänen noustessaan syvyyksistä liian nopeasti. Krimin sota oli näytön paikka Pasley oli ajan mittaan riitaantunut myös John Deanen kanssa, ja hän esti tätä kerta toisensa jälkeen saamasta merkittäviä sopimuksia laivaston kanssa. Niinpä Deanen oli jatkettava pelastussukelluksia omaan laskuunsa, kunnes Sinnikkyytenne teille annettujen tehtävien suorittamisessa ansaitsee korkeimman kiitoksen maaltanne. Kapteeni Wilmot John Deanelle, 1856 eräänä päivänä vuonna 1855 laivaston edustaja joutui päinvastoin tulemaan Deanen luo pyytämään häneltä apua. Ranska ja Britannia olivat kaksi vuotta aiemmin julistaneet Venäjälle sodan ja lähettäneet laivastonsa Mustallemerelle valloittamaan Venäjän tärkeintä laivastosatamaa Sevastopolia. Kun brittien voitto Krimin sodassa oli jo selviö, venäläiset päättivät upottaa 106 alustaan sataman edustalle, jotta laivasto ei päätyisi brittien käsiin. Venäläiset toivoivat, että sodan jälkeen he voisivat nostaa alukset takaisin käyttöön. Vallattuaan Sevastopolin britit päättivät sotkea venäläisten suunnitelmat ja tuhota alukset lopullisesti räjäyttämällä ne. Laivasto varusti aluksen kuljettamaan sukeltajia ja varusteita Krimille, mutta kun se upposi myrskyssä, valtiovallan ei auttanut muu kuin ottaa yhteyttä John Deaneen. Deane saapui Krimille vuonna 1854 ja alkoi uuden sukeltajajoukon kanssa räjäytellä venäläislaivoja. Amiraali Lyons kirjoitti pian tyytyväisenä: Herra Deane on ollut suunnattomaksi hyödyksi ja on vedenalaisin räjäytyksin tuhonnut seitsemän venäläistä höyrylaivaa. Deane työskenteli väsymättä ja teki vaikutuksen muun muassa räjäyttämällä yksin Sevastopolin laiturirakennelman. Kapteeni A. Wilmot ylisti Deanea: Teidän sinnikkyytenne teille annettujen tehtävien suorittamisessa on korvaamattoman arvokasta ja ansaitsee korkeimman kiitoksen maaltanne. John Deanen ansiosta Venäjän mahdollisuudet nousta jälleen Mustanmeren valtiaaksi tuhottiin täysin. Nyt hän oli lopulta saanut kauan kaipaamaansa kultaa ja kunniaa, ja saatuaan urakkansa valmiiksi hän saattoi palata Britanniaan varakkaana miehenä. Helvetillinen sukeltaja John Deane kuoli perheensä luona vuonna 1884. Lue lisää John Bevan: The First Treasure Divers, AquaPress Ltd., 2010 John Bevan: The Infernal Diver, Submex, 1996 John Bevan: Another Whitstable Trade, Submex, 2009 Torrance Parker : 20,000 Jobs Under the Sea: A History of Diving and Underwater Engineering, Sub-Sea Archives, 1997 divinghelmet.nl 1943 Ranskalaiset Jacques Cousteau ja Émile Gagnan keksivät nykyaikaiset sukelluslaitteet, joista saa regulaattorin ja painepullojen avulla sopivassa paineessa olevaa ilmaa sukellussyvyydestä riippumatta. 2006 Yhdysvaltojen laivaston sukeltaja Daniel Jackson teki syvänmeren sukellusennätyksen, kun hän sukelsi erikoisalumiiniseoksesta valmistetussa yhden ilmakehän sukelluspuvussa 610 metrin syvyyteen. aop/getty images Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se