Olympialaiset ja väritelevisio 1 Olympialaiset joita ei pidetty 3 Olympiavoittajat arkistossa 5 Suomalainen menestystarina 7 Olympiakisat ja radio 9 SUOMEN ELINKEINOELÄMÄN KESKUSARKISTON TIEDOTUSLEHTI 1 /2014
SUOMEN ELINKEINOELÄMÄN KESKUSARKISTON TIEDOTUSLEHTI 1 /201 4 1 2 Pääkirjoitus Arkistojen salaisuudet Journalistit kirjoittavat säännöllisin väliajoin historian salatuista ja vaietuista asioista, jotka ovat viimein pulpahtaneet pintaan. Tutkija on iloinen, että oma ala kiinnostaa muitakin. Usein silti ihmetyttää. Eikö dosentti X tai tohtori Y kirjoittanut tuosta asiasta jo kaksi vuosikymmentä sitten tuhdin opuksen? Eikö tietoja tästä vaietusta asiasta painettu aikoinaan sanomalehtiinkin? Tiedotusvälineiden muisti on lyhyt, mutta kaikki hehkutus ei ole perusteetonta. Opimme tosiaan jatkuvasti uutta yhteisestä menneisyydestämme. Mutta miksi monia tarinoita ei ole aikaisemmin kerrottu? Hienoa olisi väittää, että juuri me tutkijat onnistumme toistuvasti murskaamaan salailun kulttuurin. Joskus näin tapahtuukin. Useimmissa tapauksissa todellinen syy on vähemmän jännittävä: tutkijakunnan ja vuorokauden tuntien rajallisuus. Väritelevisio Ilta-Sanomat 7.2.1968 ihmettelee ihmisten innostusta väritelevisioon. Artikkelin mukaan sankat väkijoukot tungeksivat näyteikkunoiden edessä Helsingissä seuraamassa Grenoblen talviolympialaisten avajaisia. HS Elkan kaltaisissa arkistoissa on tuhansia hyllymetrejä aineistoa, jota ovat tarkastelleet vain niitä huolellisesti luetteloineet ja järjestäneet arkistoasiantuntijat. Onneksi he sentään. Nuo viattoman näköiset ja usein pölyisiksi väitetyt paperit sisältävät tuhansia tarinoita eletystä tai haaveillusta elämästä, inhimillisten tunteiden koko kirjosta, vallasta, nousseista ja tuhoutuneista elinkeinoista sekä lähes kaikesta muusta mitä maailmasta voi löytyä. Tämä on se arkistojen suuri salaisuus. Toivotan löytämisen iloa kaikille Elkan asiakkaille! Niklas Jensen-Eriksen Helsingin yliopiston yrityshistorian professori
SUOMEN ELINKEINOELÄMÄN KESKUSARKISTON TIEDOTUSLEHTI 1 /201 4 3 4 Olympialaiset, joita ei pidetty 1930-luvun lopulla Suomi valmistautui ensimmäisiin omiin olympialaisiinsa. Heinäkuussa 1938 Tokio ilmoitti luopuvansa vuoden 1940 kesäkisojen järjestelyistä Japanihan kävi samaan aikaan omaa valloitussotaansa Aasiassa. Kisat myönnettiin Helsingille. Kisat oli tarkoitus järjestää 20.7. 4.8.1940. Vaikka olympiakisat eivät vielä tuolloin olleet niin massiivisia kuin nykyisin, oli valmistautuminen tietenkin valtava ponnistus, mutta myös monessa mielessä iso mahdollisuus. Toisaalta viimeistään Berliinin kesäolympialaiset 1936 olivat jo polkaisseet mammuttikisojen perinteen aluille. Samaten politiikasta ihmisoikeuskysymyksineen oli keskusteltu jo tuolloin. Poliittista jännitettä ei puuttunut Suomestakaan. Vääntöä käytiin paitsi henkilökysymyksistä, tuolloin poliittisesti kahtiajakautuneesta urheiluliikkeestämme. Lopulta sopu saatiinkin aikaan, ja näin ollen TUL:n edustajat olisivat ensimmäistä kertaa päässeet edustamaan Suomea olympialaisissa ilman tarvetta loikata SVUL:n alaiseen seuraan. Kilpailu- ja majoituspaikkojen lisäksi oli tietysti monta asiaa järjestettävänä. Nykypäivänä on itsestään selvää, että televisiointi on iso osa tätä kokonaisuutta. Vuoden 1940 kisoissa radiointi oli tietysti keskeisemmässä roolissa, joten YLE valmistautui siihen huolella. Arkistojen perusteella YLE oli kuitenkin televisioimassa jo vuoden 1940 olympiakisoja; joskin käytännön toteutuksen olisi hoitanut Saksan postiministeriö suomalaisten tarjotessa teknistä apua ja valvoen toimintaa olihan televisiointia kokeiltu jo Berliinin kisoissa. YLE:n valmistautumisesta vuoden 1940, kuten muihinkin olympiakisoihin, löytyy runsaasti aineistoa YLE:n arkistosta. Syksyllä 1939 puhjennut toinen maailmansota esti lopulta kisojen järjestämisen. Järjestämisestä luovuttiin virallisesti Suomen olympiakomitean kokouksessa huhtikuussa 1940. Kaksitoista vuotta myöhemmin ympyrä sulkeutui ja Suomi järjesti kesäolympialaiset Helsingissä. Kuten tunnettua, vuodesta 1952 tuli jonkinlainen sodan ja sitä seuranneiden vaikeuksien voittovuosi, jota symboloivat Helsingin olympialaisten lisäksi viimeisten sotakorvauserien maksaminen sekä Armi Kuuselan valinta Miss Universumiksi. Myös talvikisat 1940 jäivät pitämättä Sota esti vuonna 1940 myös talviolympialaisten järjestämisen. Alun perin kisat oli myönnetty Japanin Sapporolle, sillä ennen toista maailmansotaa sama maa järjesti tyypillisesti sekä talvi- että kesäkisat. Japani luopui talvikisoista samassa yhteydessä kuin Tokion kesäkisoista ja kisat myönnettiin Sveitsin St. Moritzille, joka kuitenkin luopui kisoista järjestävän joukkueen ja KOK:n erimielisyyksien vuoksi. Tuolloinhan amatöörisääntöjä vahdittiin tarkasti: KOK tulkitsi hiihdonopettajat ammattiurheiljoiksi, mikä ei sopinut Sveitsin hiihtoliitolle. Näin ollen kilpailut annettiin keväällä 1939 Saksan Garmisch- Partenkirchenille, joka suostui järjestämään myös hiihtolajit, ja jossa oli pidetty talviolympialaiset jo vuonna 1936. Luonnollisesti YLE valmistautui välittämään kisat suomalaisille radion välityksellä, mutta nämäkin mittelöt jäivät suursodan jalkoihin. JV Kaupallisessa mielessä kisat olivat suuri mahdollisuus. Suomeen odotettiin tietenkin ajan mittapuun mukaan melkoisesti kisaturisteja. Suomalaisten omalla olympiainnostuksella odotettiin olevan myös kaupallisia hyötyjä. Tämä ilmenee esimerkiksi mainostoimisto Erva-Latvalan aineistossa, jossa kisoja hyödyntäen markkinoitiin kaikenlaisia tuotteita kristallista radioihin sekä kahvista tupakkaan. Erva-Latvala laati myös Olympia-arpajaisten ja Olympiaobligaatioiden mainokset. Olympia-arpajaisilla rahoitettiin suomalaisten valmentautumista kisoihin. Järjestelyiden rahoittamiseksi myytiin puolestaan Valtion Olympiaobligaatiota. Peruuntuneiden vuoden 1940 olympialaisten muistoksi ja rahan keräämiseksi urheilujärjestötoimintaan, myytiin ko. kisojen muistomitaliksi tarkoitettua mitalia oheistettuna tunteita ja tuntoja esiin tuovilla tekstiasiakirjoilla.
SUOMEN ELINKEINOELÄMÄN KESKUSARKISTON TIEDOTUSLEHTI 1 /201 4 5 6 Olympiavoittajat arkistossa Karhu brändi ennen brändejä. Elkan yritysarkistoista voi löytää tietoja monista eri olympiavoittajista sekä muista olympia-, MM- ja EMmitalisteista. Useat urheilijat ovat nimittäin urheiluuransa aikana ja sen jälkeen työskennelleet elinkeinoelämän palveluksessa joko työntekijöinä tai yrittäjinä. Esimerkiksi painin kaksinkertainen olympiavoittaja Kaarle Kalle Anttila perusti urheilu-uransa jälkeen Anttilan pukimo Oy:n. Vastaavasti taas Verner Weckman painin kaksinkertainen olympiavoittaja hänkin loi pitkän uran yritysmaailmassa edeten lopulta Suomen Kaapelitehdas Oy:n toimitusjohtajaksi ja vuorineuvokseksi. Toimipa Juha Mietokin useiden vuosien ajan Kurikan Säästöpankin isännistössä. Karhu on ehkä kaikkien aikojen tunnetuin suomalainen urheiluvälinemerkki, joka oli brändi ennen kuin koko käsitteestä oli edes aavistusta. Tällä aukeamalla on muutama esimerkki Karhun laaja-alaisesta tuotetarjonnasta esitettynä Erva-Latvala Oy:n mainoksien avulla. JL Tällä kertaa esille nostetaan kuitenkin Joutsenossa vuonna 1911 syntynyt hiihtäjäsuuruus Matti Lähde, joka ylsi olympiavoittajaksi Garmisch-Partenkirchenin kisojen viestihiihdossa vuonna 1936. Lähde hiihti Suomen joukkueessa kolmatta osuutta ja pääsi lähtemään ladulle kolmannelta sijalta Norjan ja Ruotsin jälkeen. Lähde oli osuutensa nopein hiihtäjä ja onnistui ohittamaan Ruotsin Arthur Häggbladin. Hän myös tavoitti puolentoista minuutin etumatkalla ollutta Norjan joukkuetta, mutta Norja ennätti kuitenkin viimeiseen vaihtoon ennen Suomea. Ankkuriosuudella Suomen Kalle Jalkanen sitten ohitti Norjan Bjarne Iversenin ja toi joukkueelleen olympiakultaa. Garmisch-Partenkirchenin olympialaisten aikaan Matti Lähde oli töissä Enso-Gutzeitilla, ja kisojen jälkeen hänestä tehtiin kolmen sivun juttu Enso-Gutzeit- Tornator -henkilökuntalehteen. Haastattelussa Lähde kertoo urheilu-urastaan ja harjoittelustaan. Valitettavasti sotavuodet 1939 1944 keskeyttivät tämänkin urheilijan uran. Lähde olisi voinut olla parhaimmillaan vuoden 1940 talviolympialaisissa, jotka jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Lähde jatkoi hiihtouraansa vielä sotien jälkeen, mutta silloin taisi ikä jo vähän painaa. Viimeinen suurempi voitto tuli Puijon kisojen 50 km:n matkalla vuonna 1946. OA
SUOMEN ELINKEINOELÄMÄN KESKUSARKISTON TIEDOTUSLEHTI 1 /2014 7 8 Exel sauvat suomalainen menestystarina Exel Oy:n maastohiihtosauvojen saavutukset kilpaladuilla ovat olleet huomattavia. Sauvojen todellinen läpimurto tapahtui vuoden 1976 Innsbruckin olympialaisissa, joissa saaliina oli 40 olympiamitalia eli 80 % kaikista maastohiihdon mitaleista. Tämän jälkeen tahti jatkui yhtä vakuuttavana, sillä 1980-luvulla keskimäärin 75 % kaikista olympia- ja MM-mitaleista voitettiin Exelin kilpasauvoilla. Muutamassa vuodessa mäntyharjulaisesta tehtaasta kasvoi kilpalatujen menestyksen ansiosta maailman suurin sauvavalmistaja. SM
SUOMEN ELINKEINOELÄMÄN KESKUSARKISTON TIEDOTUSLEHTI 1 /2014 9 10 Olympiakisat ja radio Ennen tv:n yleistymistä radio oli se elävän kisatunnelmien välittäjä. Radioita myytiin kisojen avulla kuten hd-televisioita nykyään. Radiopersoonat ja ohjelmien tekijät olivat uutisten ja lehtijuttujen kohteita. Radiolähetykset, niiden sisältö ja tuotantotapa näkyi lehdissä niin artikkeleina kuin yleisönosastokirjoituksinakin. JL
SUOMEN ELINKEINOELÄMÄN KESKUSARKISTON TIEDOTUSLEHTI 1 /2014 11 12 Tapahtunutta Tulevia tapahtumia Arkistojen päivä Elkassa 10.11.2013 Arkistojen päivän valtakunnallisena teemana oli matka. Tämän teeman alla liikuttiin myös Elkassa. Asiakirjoista, kuvista ja esineistä oli muodostettu passintarkastuspisteitten kautta kulkeva matkareitti Elkan tiloissa. Levähdyspisteinä toimivat videoesitykset sekä matkailuaiheen mukaan sisustettu kahvio. Päivän aikana näyttelyyn tutustui n. 200 kävijää. JL Savonlinnan Sukututkimuspäivät 14. 16.3.2014 Kuluvana vuonna Elka on jälleen mukana vuoden sukututkimuksen päätapahtumassa Savonlinnassa. Katso tarkempia tietoja tästä. Matkaemäntinä toimivat Heljä Strömberg, Ulla Asikainen ja Irma Mäkelä. He hoitivat chek-in -tehtävät, jakoivat matkapassit ja antoivat toiminta- ja pelastusohjeet. Yksi näyttelypöytä monista. Matkalla menneeseen.
SUOMEN ELINKEINOELÄMÄN KESKUSARKISTON TIEDOTUSLEHTI 1 /2014 13 14 Vuoden 2014 Sotshin talviolympialaisten ympäristö on hieman talvisesta poikkeava. Nämä Elkan arkistoista löytyvät materiaaliesimerkit sopivat ehkä paremmin olympiaturistin toimintaympäristöön kuin pipo ja kuumat juomat. JULKAISIJA: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto Tiedotuslehti Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Päätoimittaja: Jarmo Luoma-aho tiedotuslehti@elka.fi Tutkijantie 7, 50100 Mikkeli p. 015 321 340 www.elka.fi Kirjoittajat: Olli Alm, Elka; OA Jari Lehtonen Elka; JL Sari Muinonen, Fida; SM Heljä Strömberg, Elka; HS Johannes Valo, Elka; JV