HÄMEENLINNA 21 AULANGONLINNA Rautakautisen muinaislinnan alueella tapahtuneen kahvilarakennuksen laajennuksen perustuksen kaivamisen valvonta 29. - 30.5.2000 Nina Strandberg 2000
1 1. JOHDANTO Aulangon puistometsään suunnitellun entisen metsänvartijan asunnon peruskorjauksen, kahvilarakennuksen uusimisen ja ekokäymälä/varaston suunnittelu aloitettiin marraskuussa 1999. Kuitenkin oli käynyt niin, että rakennussuunnitelmat eivät valitettavasti olleet tulleet lausunnolle Museoviraston arkeologian osastolle, vaikka Aulangon näkötorni ympäristöineen on muinaismuistolain rauhoittama kiinteä muinaisjäännös. Asia selvisi vasta kun rakentamisen keväällä 2000 piti alkaa. Rakennussuunnitelmat koskivat tornikahvilan ympäristöä (ent. metsänvartijan asunto), joka kuuluu linnamäen lakiosaan. Paikalla tehdyissä kartoituksissa on tältä alueelta todettu mahdollista linnamäen varustukseen kuuluvaa vallin pohjaa. Metsänvartijan asunnon rakentamisen yhteydessä osa vallia on jo tuhoutunut, mutta mahdollisesti rakennuksen luoteispuolella ollutta vallia on säilynyt. Kun metsänvartijan asunnon vieressä uudisrakennuksen perustan kaivaminen toukokuun lopussa 2000 alkoi, Museoviraston tutkija valvoi aikaisemmissa rakennustoimissa koskemattomaksi jääneen osan kaivamista. Metsäntutkimuslaitos sitoutui muinaismuistolain edellyttämän tutkimuksen kustannuksiin laaditun kustannusarvion mukaisesti, summa oli 22 000 mk. Tarkastuksen maastossa teki Nina Strandberg 29.-30.5.2000, ja raportti valmistuu kesäkuun kuluessa. Helsingissä 21.6.2000 ff~~~~ Nina Strandberg ~
2 2. ARKISTOTIETOJA ri Kunta: Kylä: Tila: Maanomistaja: Kiinteistötunnus Peruskartta Koordinaatit: Kohde: Hämeenlinna Luhti ala RN:o 1:45 Suomen valtio 109 415 0001 0045 2131 09 Hämeenlinna, 1989 Hki. X = 6768 00-45 y = 2525 43-73 z = 80-153 koordinaateissa on huomioitu myös linnan rinneosat A ulangonlinna
3 Aiemmat tutkimukset: 1886 1897 1921 1935-36 1939 1949-50 1951 1984 1998 Hjalmar Appelgren, tarkastus A. 0. Heikel, kartoitus Julius Ailio, tarkastus Jouko Voionmaa, inventointi Esko Sarasmo Hämeenlinnanja Vanajan inventointi s. 10-11, kohde n:o 12. Jouko Voionmaa, kaivaus ei kaivausraporttia Jorma Leppäaho, tarkastus Jyri Saukkonen, inventointi kohde 54 Tuula Heikkurinen-Montell, tarkastus Tarkastusmatka liittyy näkötornin alueelle kaivettuun kaapeliin.
4 Muita arkistolähteitä ja kirjallisuutta: 1891 Hjalmar Appelgren Suomen muinaislinnat. Tutkimus vertailevan muinaistieteen alalla. SMYA XII, n: 65, s. 34. 1878 1934 A. 0. Heikel Kertomus muinaisjäännöksistä Hauhon kihlakunnassa. Bidrag tili kännedom af Finlands natur och folk utgifna af Finska Vetenskaps Societen. Tjugonionde Häftet. s. 49-50. Matti Sauramo Eräistä Hämeen muinaislinnoista. SMYAXL, s. 212. Jouko Voionmaa Selostus käynnistään linnalla 1952. Säil. arkeologian os. top. arkistossa. Hämeenlinnan kiinteät esihistorialliset muinaisjäännökset, n:o 23. Kanta-Hämeen seutukaavaliitto, muinaisjäännösluetteloita. Museovirasto, esihist. toimisto. 3. AULANGONLINNAN TUTKIMUSHISTORIAA Muinaislinna sijaitsee Aulangonjärven länsirannalla, 2, 1 km Hämeen linnasta pohjoiskoilliseen. Suurin osa muinaislinnan alueesta, sen pohjoispuoli, on Aulangon luonnonsuojelualuetta. Linnan järvenpuoleinen sivu on äkkijyrkkä ja sen luoteis-, länsi- ja etelänpuoliset rinteet ovat penkereisiä ja kauempana on loivempaa rinnettä. Tälle penkereelle olisi tarvittu koko 80 m:n matkalle varustuksia, jos vuori on aiottu rakentaa muinaislinnaksi. Linnan laki on läpimitaltaan n. 100 m ja Aulangon vuorelle oli rakennettu ensimmäinen, puinen näköalapaviljonki jo puiston perustamisen aikaan 1880-luvulla. Nykyinen vuoren laella oleva näkötorni on rakennettu 1906-07 ja tämän lounaispuolella on 1905 rakennettu entinen metsänvartijan asunto, nykyinen kahvilarakennus ja puistokäytäviä. Kumpikin rakennus on suojeltu asetuksella. Tutkimuksissa vuoren lakialueelta on löydetty jälkiä tulisijastaja mahdollisista rakennusten pohjista. Aulangon linnasta kerrotaan "Åbo tidningarissa " N:o 7, v. 1774 seuraavaa: "Aulangon linna sanotaan ennen olleen varustus eli linnoitus 1/4 peninkulmaa Hämeenlinnan
5 kaupungista Aulangon järven vieressä, korkealla vuorella, johon pääsee ainoastaan yhdeltä puolen, mutta 3 muuta puolta sanotaan olevan pääsemättömiä ja jyrkkiä. Tämä linna olisi tullut hävitetyksi Hämeenlinnaa rakennettaessa. Vanhat ihmiset juttelevat, että heidän nuoruudessaan paikalla vielä oli jätteitä vanhasta rakennuksesta ja että liikuteltavat kivet, jotka aikojen kuluessa jyrkänteeltä ovat tulleet alasvieritetyiksi, osittain vielä loikovat vuoren juurella, osittain ovat taloudellisiin tarpeisiin käytetyt". (Appelgren 1891 :34 ja Heikel 1878:49-50). Aulangon vuorta on siis pidetty esihistoriallisena linnavuorena ainakin vuodesta 1775 lähtien. Vuoren loivilla, ei Aulangonjärven puoleisilla rinteillä on katsottu Appelgrenin aikana olleen vuorta puoliympyrässä kiertävä, n. 100 m:n pituisessa kaaressa osaksi puiden ja pensaiden peitossa ollut nurmettunut, 1 m korkea ja 5-7 m leveä kivivalli, joka on paikoin pahoin tuhoutunut. Voionmaan tutkimuskertomuksessa vuosilta 1935-36 todetaan, että nykyistä tutkimusta haittaa se, että sekä penkereelle että vuoren päälle on rakennettu teitä ja rakennuksia, joiden rakennustöissä vallia on tuhottu (tilanne on sama kuin Ailion kartassa vuodelta 1921, kartta s. 7). 1930-luvulla Voionmaan katsoi, että vuoren länsiosan penkereellä oli parhaiten säilynyttä vallia, jossa oli maansekaista kivikkoa matalana kohoumana. Samaten vuoren luoteispäässä tien reunaan asti on varustuksen perustusta. Vuoren luoteis-, länsi- ja eteläpuolella sijaitsevaa vallia ei ole tutkittu tarkemmin, mutta on arveltu sen sopivan paremmin muinaislinnan varustusten pohjaksi kuin muinaiseksi rantaterassiksi. 4. TARKASTUS VUONNA 2000 Entisen metsänvartijan asunnon luoteispuolelle tullaan rakentamaan kesäkahvilan terassi ja piharakennus. Välittömästi asetuksella suojellun metsänvartijan asunnon vieressä ollut entinen kahvilarakennus oli purettu ja sen pohja oli myllättyä ja käsiteltyä maata eikä tämän kohdan rakentamiselle ole muinaismuistolain asettamaa estettä. 29.6.2000 kaivaustyö aloitettiin poistamalla kauhakuormaajalla pintahumus mahdollisten vallien pintakerrosten toteamiseksi. Tämä toteutettiin koko alueella. Koska pinnassa ei ollut mitään kiinteämpään vallirakennelmaan viittaavaa, kaivettiin tämän jälkeen suoraan kallioon asti. Perustuskuopan länsiosassa humuksen alta paljastui kallio joka laski koilliseen päin. Perustuskuopan itäreunalla kalliossa oli kuoppa, jossa saven päällä oli karkeaa täyttöhiekkaa ja kaikenkokoisia kiviä. Kivien seassa oli kanto. Kuopan lounaisreunaan tehtiin vielä kauhakuormaajan kauhan levyinen oja reunaan saakka. Ojassa oli paksu humuskerros ja humuksen seassa satunnaisia, erikokoisia kiviä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on kerrottu itsestään vierineistä tai ihmisen vierittämistä kivistä, joita lojuu linnavuoren juurella tai niitä on hyödynnetty kaupallisesti. Osa kivistä varmaan on sellaisia. Lisäksi tien, joka erkanee parkkipaikalta näkötornille vievästä tiestä kahvilarakennukselle ja joka kiertää idästä näkötomille (kartta s. 7), pengerrys ja tasaustyöt ovat aiheuttaneet kivien ja maa-aineksen siirtymistä. Lopputulos oli, että ainakaan tällä kohdalla ei sijainnut vallitusta tai muutakaan esihistoriallista kiinteää muinaisjäännöstä.
J- I