Valta ja maine eduskunnassa: pääministeri on ylitse muiden

Valta ja maine eduskunnassa: pääministeri on ylitse muiden KIMMO MAKKONEN, MIIRA RAISKILA JA MATTI WIBERG Johdanto Keillä kansanedustajilla on valtaa? Pyrimme tässä katsauksessa vastaamaan tähän tutkimuskysymykseen sekä kartoittamaan edustajien käsitystä toistensa aikaansaavuudesta edustajina, poliittisesta maineesta sekä mieluisuudesta työtoverina. Tätä varten pyrimme haastattelemaan kansanedustajia puhelimitse. 1 Tulokset perustuvat saamiemme reaktioiden kuvailevaan analyysiin. Varsinaisten haastattelukysymysten lisäksi esitämme edustajien spontaaneja kommentteja sekä tarkastelemme syitä vastaamisesta kieltäytymiselle. Kysyimme viittä asiaa: 1. Kenellä kansanedustajalla on kaiken kaikkiaan eniten poliittista valtaa? 2. Kuka kansanedustaja on poliittisessa mielessä aikaansaavin kansanedustajana a) ensinnäkin omassa ryhmässänne? b) entä muissa ryhmissä yhteensä, oman ryhmänne ulkopuolella? 3. Kenellä edustajalla on mielestänne paras poliittinen maine edustajana? 4. Kuka edustajista olisi teille mieluisin poliittinen työtoveri? (Kenet mieluiten ottaisitte poliittiseksi työpariksenne, jos saisitte vapaasti valita yhden edustajan?) Miksi valitsimme juuri nämä kysymykset? Eduskunta on valtainstituutio, jos mikä. Eduskunnalla on ainoana valtioelimenä ns. kompetenssi-kompetenssi eli kyky säätää kaikkien valtion alueella valtaa käyttävien orgaanien ja viranomaisten toiminnasta, myös omasta toimivallastaan, eli siis perustuslainsäätämisvalta. Valta on useimmilla edustajilla mielessä, mitä hyvänsä he tekevätkään tai jättävät tekemättä. Harva asia kiinnostaa edustajia enemmän kuin valta ja vastuu. Tässä tutkimuksessa pyydettiin nimeämään edustaja, jolla on valtaa, sillä tavoitteena on tarkastella, ovatko muodollisten valta-asemien haltijat, kuten ministerit ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat, myös tosiasiallisesti niitä, joiden katsotaan olevan aikaansaavia kansanedustajia eli käyttävän valtaansa tehokkaasti. Näin voidaan vastata kysymykseen siitä, onko eduskunnassa ns. piilovaikuttajia, jotka pystyvät ajamaan tavoitteitaan tehokkaasti politiikan agendalla. Toisaalta samalla voidaan arvioida, onko muodollisesti keskeisissä tehtävissä henkilöitä, jotka eivät ole kuitenkaan keskeisimpiä vallankäyttäjiä. Eduskuntatoimet, kuten puheenvuorot ja kysymykset, eivät ole luotettava indikaattori sille, kenellä on valtaa. Päätöksenteko tapahtuu jo ennen kuin täysistunto tekee asiassa muodollisen päätöksen. Täysistuntokeskusteluilla on kyllä tärkeä tehtävänsä päätösten perustelussa ja edustajien mielipiteiden julkituonnissa, joka tapahtuu useimmiten rinnakkaisina monologeina (ks. esim. Pekonen 2011, 218 219). Muodollisesti edustajat ovat yhdenvertaisia mut- Politiikka 56:4, s. 320 329, 2014

Valta ja maine eduskunnassa: pääministeri on ylitse muiden 321 ta poliittiselta painoarvoltaan eivät. Ns. oligarkian rautainen laki johtaa siihen, että organisaatioissa valtaa keskittyy tietyille henkilöille (Wiberg 2014, 165 167). Toisaalta olisi kiinnostavaa tarkastella myös, esiintyykö eduskunnassa ns. social loafing -ilmiötä, eli pakenevatko edustajat riviin (Wiberg 2013). Vastaavia kysymyksiä on tarkasteltu aiemmin muun muassa syvähaastatteluin (Nousiainen 1992, Pekonen 2011) ja eliittitutkimusten osana (Ruostetsaari 1992, 1998, 2003, 2010). Laajamittaisimmat edustajahaastattelut on tehty eduskunnan 100-vuotishistoriateosten kirjoittamisen yhteydessä. Tässä tutkimuksessa puolestaan pyrittiin saavuttamaan kansanedustajien laajamittainen tavoitettavuus, ja siksi kysymysten määrä ja tarvittavan vastauksen pituus haluttiin pitää hyvin lyhyinä. Vastaavaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty Suomessa. Valta, maine ja aikaansaavuus Edustajille esitetyissä kysymyksissä käsitteitä valta ja maine ei määritelty, vaan toivottiin, että edustajat arvioivat kanssaedustajiaan sen mukaan, kuinka he itse mieltävät vallan ja maineen. Kirjallisuudessa käsitteet valta ja maine on määritelty lukuisin tavoin. Tässä tutkimuksessa haastateltaville ei asetettu mitään valtamääritelmää rajoittamaan vastauskohdetta, vaan sen sijaan täsmentäviin kysymyksiin vastattiin valta, siten kuin sen itse koette. Tarvittaessa tarkennettiin, että kyseessä on valta vaikuttaa eduskuntaan ja sen tekemiin poliittisiin päätöksiin. Maineella puolestaan tarkoitetaan yhteisesti hyväksyttyä käsitystä maineenhaltijasta eikä ainoastaan yksilön käsitystä tästä (Zinko 2013). Henkilökohtainen maine kehittyy ajan myötä, kun ilmenee, onko tehtävät suoritettu riittävällä kompetenssilla ja onko käytös muita kohtaan ollut asiallista (Zinko ym. 2012). Poliitikkojen toimilla onkin aina kaksi tarkoitusta: vaikuttaa senhetkiseen tilanteeseen ja toimia signaalina poliitikon toimintatavoista tulevaisuudessa (Salonen ja Wiberg 1987, 155). Maine on luonteenpiirre tai ominaisuus, jonka muut liittävät toimijaan. Maine operationalisoidaan yleensä ennustuksina toimijan tulevasta toiminnasta. Näin kapeassa mielessä ymmärrettynä maine on toimijan teoista kertynyt havaintohistoria. Optimoidakseen toimintaansa toimijan täytyy huomioida, kuinka hänen nykyinen maineensa vaikuttaa muiden odotuksiin, ja arvioida, miten toimet vaikuttavat hänen maineeseensa tulevaisuudessa. Poliittisen pelin kannalta keskeisintä maineessa on se, että muut pelaajat arvioivat toimijan toimintavaihtoehtojen todennäköisyyksiä myönteisellä tavalla pitkällä aikavälillä. (Salonen ja Wiberg 1987, 160 161.) Maine on valtaresurssi, tai ainakin käänteisesti on niin, että huono maine vaikeuttaa vallankäyttöä. Politiikassa noudatetaan maksiimia: Väärät ihmiset eivät saa esittää hyviäkään asioita. Toisaalta joillekin hyvä maine ja myönteinen huomio saattavat olla myös päämääriä sinänsä. Hyvä maine vaikuttaa muiden tekemiin valintoihin, sillä sen avulla parhaiden vaihtoehtojen etsiminen käy taloudellisesti. Toisaalta jos maine on huono, saattaa toimijalle olla kannattavaa tehdä muutoksia vain muutosten tähden, koska tällöin epävarmuus väliaikaisesti parantaa hänen asemaansa. Maine on aina myös suhteellista: se esiintyy vain suhteessa muihin toimijoihin tiettynä aikana tietyssä paikassa. (Salonen ja Wiberg 1987, 161 162.) Tässä tutkimuksessa luotettiin edustajien subjektiiviseen mainekäsitykseen: jos edustaja kysyi, mitä maineella täsmälleen tarkoitetaan, vastattiin maine niin kuin sen itse ymmärrätte, kuitenkin niin, että kyseessä on käsityksenne yleisemmin vallitsevista käsityksistä, ei vain omastanne. Mitä sitten tarkoitetaan kansanedustajan aikaansaavuudella? Tätä monet edustajat kysyivät haastattelun aikana, ja he totesivat myös, että poliitikko voi saada paljon aikaiseksi, mutta se ei välttämättä ole hyvä asia. Samoin haastatteluissa todettiin, että edustaja pystyy aiheuttamaan paljon hälinää, joka on irrelevanttia eduskunnan työn kannalta. Edustajat korostivat, että tehokkuus vaatii tuloksia, ei melua. Tutkittuaan ministeriöiden sisäpiirejä Nousiainen (1992, 154) kysyi, mihin asema ministeriön sisäpiirissä perustuu. Hän erotteli kolme perustetta: 1) muodollinen asema hallituksen organisaatiossa, 2) poliittinen painoarvo ja 3) henkilökohtainen aktiivisuus ja kyvykkyys. Onko tilanne analoginen eduskuntaryhmissä? Yleisesti tunnettu tosiasia on, että päätöksentekoelimen toiminnan tehokkuus heikkenee, jos päätöksentekijöitä on runsaasti, jolloin heidän joukostaan valikoituu tehokkaaseen toimintaan kykenevä sisäpiiri. Kun toimielimen koko kasvaa, toimielin muuttuu vain muodollisuudeksi, ja todellinen

322 Kimmo Makkonen, Miira Raiskila ja Matti Wiberg päätöksenteko tapahtuu ennen kyseisen toimielimen kokousta. Esimerkiksi eduskunnan täysistunto onkin käytännössä tila päätösten perustelemiselle ja mielipiteiden julistamiselle, ei niinkään varsinaiselle päätännälle. Toki eduskunnan kokoonpano määrittää päätöksentekijöiden voimasuhteet myös kulissien takana. Hallituspuolueiden yhteistoimintasopimuksen mukaan hallituspuolueet toimivat yhtenäisesti, ja erimielisyydet ratkotaan eduskuntaryhmien puheenjohtajien välisissä neuvotteluissa (Wiberg 2014). Tämän vuoksi haastatellut edustajat pitivät yksittäisen edustajan nimeämistä aikaansaavimmaksi hankalana, koska hallituspuolueiden ryhmäpuheenjohtajat vaikuttavat paljon jo asemansa vuoksi, kun puolestaan ns. rivikansanedustajan aikaansaavuus on erilaista ryhmäkurin alaisena toimittaessa. Myös hallitus oppositio-jako mutkistaa yksittäisen aikaansaavimman edustajan löytämistä. Emme rajanneet puhelinhaastatteluissamme aikaansaavuuden käsitettä millekään yksittäiselle ulottuvuudelle edellä mainituista, vaan pyysimme edustajia mainitsemaan aikaansaavimmat edustajat sen käsityksen mukaan, mikä heillä itsellään on aikaansaavuudesta. Kysyttäessä kuitenkin rajasimme aikaansaannoksen politiikan sisältöön, mikä sulkee pois esimerkiksi kohujulkisuuden. Monissa haastatteluissa päädyttiinkin pohtimaan, mitä edustajan aikaansaavuus on. Ihmiset touhuaa siellä kyllä paljon, mutta en minä tiedä, mitä ne saavat aikaan (sd.). Puheiden vai tekojen määrällä? (kd.) Kyselyn toteutus Tavoittelimme kaikkia kansanedustajia puhelimitse vähintään neljä kertaa. Edustajien puhelinvastaajaan ei jätetty viestiä, vaan heille soitettiin uudelleen myöhemmin. Tutkimuksen loppuvaiheessa niille edustajille, joita ei lainkaan tavoitettu, lähetettiin vielä sähköpostitse pyyntö viiden minuutin pituisesta puhelinhaastattelusta. Käytimme puhelinhaastattelua voidaksemme varmistua siitä, että vastaukset antaa edustaja itse eikä esimerkiksi hänen avustajansa. Edustajille kerrottiin, että vastaukset käsitellään luottamuksellisesti ja että tulokset raportoidaan puolueittain siten, ettei yksittäisen edustajan antama vastaus erotu. Suurin osa vastanneista vastasi kaikkiin kysymyksiin tai jätti korkeintaan yhden kysymyksen vastaamatta (taulukko 1). Lähes kaikki edustajat, jotka ylipäätään vastasivat kysymyksiin, pystyivät vastaamaan kysymyksiin 1 ja 2a. Kysymys 2b puolestaan koettiin paljon hankalampana, kun arviointi piti kohdentaa muihin puolueisiin, eivätkä monet edustajat kokeneet tietävänsä riittävästi muiden puolueiden toiminnasta vastatakseen kysymykseen. Taulukko 1. Kuinka suureen osaan kysymyksistä edustajat vastasivat, prosenttia. Vastattuja kysymyksiä, %-osuus Frekvenssi Prosenttia 0 79 40,5 20 5 2,6 40 2 1,0 60 3 1,5 80 17 8,7 100 89 45,6 Yhteensä 195 100,0 Miesedustajat suostuivat vastaamaan kysymyksiin huomattavasti naisedustajia useammin (taulukko 2), mikä toistui sekä nais- että mieshaastattelijan kohdalla. Naisedustajat antoivat naishaastattelijalle vastauksia useammin kuin mieshaastattelijalle. Kahden haastattelijan suorittaman yksittäisen tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan vielä pysty päättelemään, onko haastattelijan ja haastateltavan sukupuolilla merkitystä luottamuksen rakentumisessa lyhyessä puhelinhaastattelussa, jossa tutkimusta esitellään vain niukasti ja yllättäen. Kansanedustajat ovat erittäin kiireisiä, ja heille tulee valtavasti kyselyjä ja tiedusteluja. Sen vuoksi kysymysjoukko pidettiin hyvin pienenä, ja haastattelut saatiin suoritettua pääosin muutamassa minuutissa. Tavoitetuista edustajista 13 ilmoitti, ettei periaatteellisista syistä vastaa tällaisiin kyselyihin, ja muutamat vain lyhyesti kieltäytyivät enemmittä selityksittä. Osa reagoi kieltäytymällä sähköpostitse avustajansa välityksellä. Suurin osa edustajista, myös kieltäytyneistä, oli hyvin kohteliaita ja ystävällisiä haastattelijoita kohtaan, mutta muutamat löivät luurin korvaan tai tokaisivat äkäisesti, että kaikenlaista kyselyjä tulee liikaa. Osa edustajista koki kollegoidensa arvioinnin kiusalliseksi, ja erityisesti yhden nimen valitseminen monien hyvien vaihtoehtojen joukosta oli usein haasteellista. Esimerkiksi vasemmistoliiton edustaja pe-

Valta ja maine eduskunnassa: pääministeri on ylitse muiden 323 Taulukko 2. Vastanneiden määrä ja vastausprosentit kysymyksittäin ja sukupuolittain. Kys. 1 Kys. 2a Kys. 2b Kys. 3 Kys. 4 Vastasi, N 113 111 101 103 103 Ei vastannut, N 82 84 94 92 92 Miesedustajien vastausprosentti 67,0 63,5 57,4 61,7 60,9 Naisedustajien vastausprosentti 42,9 45,2 41,7 38,1 39,3 Vastausprosentti, kaikki edustajat 57,9 56,9 51,8 52,8 52,8 Taulukko 3. Vastattujen kysymysten prosenttiosuus eduskuntaryhmittäin. Vastattuja kysymyksiä Eduskuntaryhmä Kok SDP PS Kesk Vas RKP Vihr KD VR Yhteensä 0 % 22 21 8 9 5 5 6 2 1 79 20 % 1 0 1 2 0 0 0 1 0 5 40 % 0 0 2 0 0 0 0 0 0 2 60 % 0 0 1 1 0 0 1 0 0 3 80 % 5 1 1 5 1 2 2 0 0 17 100 % 15 19 25 17 6 3 0 3 1 89 Yht. 43 41 38 34 12 10 9 6 2 195 rusteli vastaamattomuuttaan näin: En vastaa, koska valta ja maine ovat niin hankalia asioita. Ainakin kymmenen nimeä tulee mieleen, mahdotonta sanoa yhtä. Kaikki tekevät parhaansa, väisti puolestaan eräs RKP:n edustaja kysymykset. Vastausmäärissä näkyi selviä eroja puolueittain (taulukko 3). Vastaushaluisimpia olivat perussuomalaisten ja keskustan eli opposition edustajat. Kokoomuksen, SDP:n, vasemmistoliiton, kristillisdemokraattien ja RKP:n edustajista noin puolet vastasi kysymyksiin. Vihreiden edustajilla yhteistyöhalukkuus oli muita ryhmiä vähäisempää, eikä yksikään heistä vastannut kaikkiin kysymyksiin. Hallituspuolueiden osalta myös ministerien kiireisyys osin selittää vastausten niukkuutta. Tutkimusaihettamme olisi tietysti voinut lähestyä myös muunlaisista aineistonäkökulmista. Lyhyet ja ilman ennakkovaroitusta tulleet puhelinhaastattelut olisi voinut korvata kattavammilla teemahaastatteluilla, joissa saadut vastaukset tai kieltäytymisten lukumäärä voisivat olla toisenlaisia. Kasvotusten tehdyt haastattelut olisivat kenties mahdollistaneet paremman luottamuksen syntymisen haastateltavan ja haastattelijan välille. Toisaalta edustajat olisivat voineet varautua ennalta sovittuun haastatteluun esimerkiksi pohtimalla vastauksia ryhmätovereidensa kanssa etukäteen, mikä olisi voinut vääristää tuloksia. Teemahaastatteluiden toteuttaminen kaikille kansanedustajalle olisi myös vaatinut resursseja, joihin tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollisuutta. Toinen mahdollisuus aineistonkeruulle olisi voinut olla kulttuuriantropologienkin hyödyntämä osallistuva tarkkailumenetelmä, jossa tutkijat olisivat jalkautuneet eduskuntaan havainnoimaan edustajien käyttäytymistä. Menetelmällä olisimme luultavasti saaneet mielenkiintoisia tuloksia, mutta toimiakseen se olisi vaatinut ainakin vaalikauden mittaisen tarkkailuajanjakson ja ollut vaadituilta resursseiltaan kohtuuton. Myös tutkijoiden pääsy tiloihin ja tilanteisiin, joissa tarkkailu olisi suoritettavissa, olisi ollut todennäköisesti hyvin vaikeaa. Kolmas vaihtoehto olisi ollut lähestyä kansanedustajien valtaa ja mainetta muusta kuin edustajien näkökulmasta. Kyselyn olisi voinut toteuttaa vaikkapa eduskunnan henkilökunnalle ja virkamiehille. Myös esimerkiksi entisten kansanedustajien tai politiikantoimittajien haastattelut voisivat olla antoisia, ainakin verrokkiryhmänä edustajien omiin vastauksiin. Tulosten luotettavuuden kannalta ja tutkimusteknisistä syistä johtuen toteuttamamme edustajien puhelinhaastattelut palvelivat näistä vaihtoehdoista tutkimuskysymyksiämme mielestämme parhaiten. Kysymyksenasettelu oli edustajille yllättävä. Eräät edustajat arvostelivat kysymyksiä johdatteleviksi, ja jotkut eivät pitäneet niitä lainkaan mielekkäinä:

324 Kimmo Makkonen, Miira Raiskila ja Matti Wiberg Taulukko 4. Vastaukset kysymykseen 2a) Kuka kansanedustaja on poliittisessa mielessä aikaansaavin kansanedustajana omassa ryhmässänne? Edustaja Ryhmä Mainintoja Päivi Räsänen KD 2 Jouko Jääskeläinen, Peter Östman 1 Mauri Pekkarinen Kesk 15 Juha Sipilä 3 Kimmo Tiilikainen 2 Seppo Kääriäinen, Annika Saarikko 1 Jyrki Katainen Kok 8 Kimmo Sasi, Jan Vapaavuori 3 Petteri Orpo, Arto Satonen 2 Paula Risikko, Ben Zyskowicz 1 Timo Soini PS 14 Jari Lindström, Pirkko Ruohonen-Lerner 3 Pirkko Mattila, Jussi Niinistö, Kaj Turunen 2 Arja Juvonen, Tom Packalén, Juha Väätäinen 1 Mikaela Nylander RKP 2 Jörn Donner, Christina Gestrin, Anna-Maja Henriksson 1 Jutta Urpilainen SDP 7 Kari Rajamäki 5 Jouni Backman 2 Maarit Feldt-Ranta, Lauri Ihalainen, Krista Kiuru, Miapetra Kumpula-Natri, Antti Lindtman, Päivi 1 Lipponen Paavo Arhinmäki Vas 3 Erkki Virtanen 2 Merja Kyllönen, Annika Lapintie 1 Pekka Haavisto Vihr 2 Ville Niinistö 1 Vasenryhmän vastausta kysymykseen 2a ei esitetä, koska haastateltavalle luvattua anonymiteettia ei voi ryhmän pienen koon vuoksi taata. Hyvin vihaisesti: En anna minkäänlaista kommenttia kanssaedustajista, se on äänestäjien tehtävä. Mihin tällaista täysin turhaa tutkimusta tarvitaan. (kesk.) Olisin luullut, että on enemmän semanttinen kysely, tämmöiseen kieltäydyn vastaamasta. Ei kiinnosta. Kiitos hei! (r.) Kaikki yhtä hyviä, en suostu sanomaan yhtä nimeä. (ps.) Tulee tyhjänpäiväisiä kyselyitä liikaa. Jätän väliin. (ps., kuulematta kysymyksiä) En vastaa mihinkään massakysymyksiin. Mulla on periaatelinja. (kok.) Johdatteleva kysymyksenasettelu vie liikaa muodollisten asemien tarkasteluun, eikä se anna koko kuvaa, vaan halutunlaisia tuloksia. (kok.) Onpa teillä erikoisia kysymyksiä. Ja vielä erikoisempi kysymys. (kesk.) Voi herranjestas! Hahhah (vas.) Aivan käsittämätön kysymys, vaikea sanoa 200:sta. (kesk.) Kysymykset on vähän ufoja. (kesk.) Ai minuutissa pitäisi pystyä vastaamaan (sd.) Hui, miten vaikeita kysymyksiä sinä teet. Onko näillä enempää kuin viihdearvoa? (kesk.) Mistä saan todennettua, että Turun yliopistosta? Miksi kysellään? Oudon tuntuisia yliopiston kysymyksiksi. Juttelen muiden kanssa, miten menetellään. (vihr.) Tulokset Kysymykseen 1. Kenellä kansanedustajalla on kaiken kaikkiaan eniten poliittista valtaa? suurin osa vastaajista (88/113) sanoi, että valtaa on eniten pääministeri Jyrki Kataisella, ja 8 vastaajaa mainitsi valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen. Muut mainitut

Valta ja maine eduskunnassa: pääministeri on ylitse muiden 325 Taulukko 5. Vastaukset kysymykseen 2b) Kuka kansanedustaja on poliittisessa mielessä aikaansaavin kansanedustajana oman ryhmänne ulkopuolella? Edustaja Ryhmä Mainintoja %-osuus mahdollisista maininnoista Mauri Pekkarinen Kesk 27 32,9 Jyrki Katainen Kok 12 14,5 Jutta Urpilainen SDP 9 11,1 Petteri Orpo, Kimmo Sasi Kok 5 6,0 Lauri Ihalainen, Kari Rajamäki SDP 4 4,9 Markus Mustajärvi VR 3 3,0 Päivi Räsänen KD 2 2,0 Juha Rehula, Juha Sipilä Kesk 2 2,4 Lasse Männistö, Henna Virkkunen Kok 2 2,4 Eero Heinäluoma SDP 2 2,5 Ville Niinistö Vihr 2 2,0 Peter Östman KD 1 1,0 Antti Kaikkonen Kesk 1 1,2 Sampsa Kataja, Paula Risikko Kok 1 1,2 Pirkko Mattila, Timo Soini PS 1 1,3 Mikaela Nylander RKP 1 1,3 Jouni Backman, Tarja Filatov, Johannes Koskinen, Erkki Tuomioja SDP 1 1,2 Anna Kontula, Merja Kyllönen, Vas 1 1,1 Aino-Kaisa Pekonen, Kari Uotila Tuija Brax, Satu Haapanen, Jani Toivola, Oras Tynkkynen Vihr 1 1,0 olivat Eero Heinäluoma ja Timo Soini (4), Petteri Orpo (3), sekä Tapani Tölli, Jan Vapaavuori ja Juha Väätäinen (1). Näin 100/113 vastauksista kohdistui myös puolueen puheenjohtajaan. Osa vastaajista halusi tarkennusta siihen, kuuluvatko myös ministerinä toimivat edustajat mahdollisten vastausten joukkoon, ja kysymykseen vastattiin, että perusjoukko on kaikki 200 edustajaa. Ensimmäinen kysymys toimi myös johdantokysymyksenä, jonka avulla keskustelussa päästiin alkuun ennen seuraavia, huomattavasti hankalammiksi koettuja kysymyksiä. Ensimmäisen kysymyksen vastauksista näkyy selvästi, että edustajien mielestä pääministeri on Suomen vaikutusvaltaisin poliitikko. Tämä on toki odotusten mukaista, mikä kertoo, että edustajilla on realistinen käsitys asioista. Toinen kysymyksemme kuului seuraavasti: 2. Kuka kansanedustaja on poliittisessa mielessä aikaansaavin kansanedustajana a) ensinnäkin omassa ryhmässänne? b) entä muissa ryhmissä yhteensä, oman ryhmänne ulkopuolella? Oman ryhmän poliittisesti aikaansaavimmasta vastattiin kattavasti. Puolueilla on varsin erilaisia vastausjakaumia. Hyvin suuri osa vastanneista (38/111) piti puolueen puheenjohtajaa myös aikaansaavimpana edustajana. Tästä selvän poikkeuksen muodostaa keskusta, jossa Mauri Pekkarinen erottuu muista edustajista selvästi. Hänestä on todettu: Mauri Pekkarinen on kuin Duracell-pupu, ikiliikkuja ja Pekkarinen ei noudata fysiikan lakeja. Perussuomalaisten Timo Soini erottuu myös selvästi muista puoleensa edustajista, kun puolestaan kokoomuksessa, SDP:ssä, RKP:ssä, vasemmistoliitossa ja vihreissä aikaansaavuusarviot jakautuvat paljon tasaisemmin. Tosin RKP:n puheenjohtaja, ministeri Carl Haglund ei ollut kansanedustaja, eikä häntä siksi voinut mainita vastauksissa. Yhteensä kysymyksessä 2a aikaansaavimmaksi edustajaksi nimettiin 44 eri henkilöä, ja näistä 22 sai mainintoja useammalta kuin yhdeltä edustajalta. Näin voidaan hahmottaa, ketkä ovat eduskunnan keskeisimpiä politiikantekijöitä omien puolueidensa kansanedustajien näkökulmasta. Jatkotutkimuksissa kokonaiskuvaa voisi edelleen syventää tutkimusasetelmalla, jossa edustaja voi valita useamman kuin yhden henkilön. Kysymyksessä 2b Mauri Pekkarinen erottuu selvästi kaikista muista edustajista (taulukko 5). Hänelle kertyi mainintoja runsaasti eri puolueista (kuvio 1). Seuraavaksi sijoittuvat Jyrki Katainen ja Jutta

326 Kimmo Makkonen, Miira Raiskila ja Matti Wiberg Kuvio 1. Verkkokaavio kysymykseen 2b annetuista vastauksista puolueittain. Urpilainen, joilla oli keskeinen tehtävä sekä ministerinä että puolueensa puheenjohtajana, minkä myös useat edustajat mainitsivat vastauksensa perusteluna. Maininnat aikaansaavimmasta edustajasta osuivat kuitenkin useimmiten hallitusryhmiin: 101 vastanneesta 64 edustajaa mainitsi hallitusryhmän edustajan ja 37 oppositioryhmän edustajan. Maininnat aikaansaavimmasta kansanedustajasta muussa kuin omassa ryhmässä eivät jakaudu tasaisesti. Hallituspuolueista kokoomuksesta ja SDP:stä mainitaan toisiaan likimain yhtä paljon, ja pienimpiin eduskuntaryhmiin kohdistuu mainintoja likimain suhteessa niiden kokoon. Sen sijaan perussuomalaisten edustaja mainittiin koko tutkimuksen aikana vain yhden kerran, kun taas toiselle suurelle oppositioryhmälle keskustalle kohdentui runsaasti mainintoja kaikista eduskuntaryhmistä vihreitä lukuun ottamatta. Kysymyksessä 2b keskustalle suuntautuneista maininnoista 84,4 prosenttia (27/32) kohdistui Mauri Pekkariseen. Niinpä tuloksesta voi päätellä, että Pekkarinen on opposition aikaansaavimmaksi katsottu edustaja, mutta toisaalta tutkimusasetelmasta voi muiden edustajien osalta päätellä vain, että he ovat vähemmän aikaansaavia kuin Pekkarinen, mikä ei vielä välttämättä suinkaan tarkoita aikaansaamattomuutta. Kysymys 3 kuului seuraavasti: 3. Kenellä edustajalla on mielestänne paras poliittinen maine edustajana? (taulukko 6). Vastaukset eroavat voimakkaasti edellisen kysymyksen vastauksista: edustajat mieltävät hyvämaineisuuden ja aikaansaavuuden eri asioiksi. Maineeltaan parhaaksi mainittiin keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, joka sai 25 mainintaa. Häntä kuvailtiin tahrattomaksi. Runsaasti mainintoja saivat myös Ben Zyskowicz ja Lauri Ihalainen. Kysymys parhaasta maineesta oli monille edusta- Taulukko 6. Vastaukset kysymykseen 3 Kenellä edustajalla on mielestänne paras poliittinen maine edustajana? Ryhmä Mainintoja Juha Sipilä Kesk 25 Ben Zyskowicz Kok 15 Lauri Ihalainen SDP 11 Timo Soini PS 8 Seppo Kääriäinen Kesk 6 Alexander Stubb Kok 6 Mauri Pekkarinen Kesk 4 Erkki Tuomioja SDP 3 Peter Östman KD 2 Juha Rehula Kesk 2 Anssi Joutsenlahti PS 2 Jouni Backman, Rakel Hiltunen, Johannes Koskinen, Miapetra Kumpula-Natri SDP 2 Martti Korhonen Vas 2 Pekka Haavisto Vihr 2 Jouko Jääskeläinen KD 1 Annika Saarikko, Tapani Tölli Kesk 1 Ilkka Kanerva, Jyrki Katainen, Petteri Orpo, Arto Satonen Kok 1 Pirkko Ruohonen-Lerner PS 1 Jörn Donner RKP 1

Valta ja maine eduskunnassa: pääministeri on ylitse muiden 327 Kuvio 2. Verkkokaavio puolueittain kysymyksen 3 vastauksista. jille hankala vastata, sillä siinä oli tarpeen arvioida vallitsevia näkemyksiä yleisemmin kuin henkilökohtaisella tasolla: Kaikilla on hyvä maine. (ps.) Ei siellä ole sellaista Neitsyt Mariaa, joka olisi aivan ylitse muiden (ps.) Mielenkiintoinen kysymys. Maine on kovin monisävytteinen asia. (vas.) Pitää hakea sellainen, jolla on auktoriteettia yli puoluerajojen, kylläpä osaatkin kysyä vaikeita. (vas.) Maineen käsitteeseen liitettiin niin nuhteettomuus kuin usein myös koeteltua näyttöä poliittisista taidoista: Vaatii, että kokemustakin on. (kok.) Edustajat kaikkiaan ovat nuhteetonta väkeä. (kok.) Kai se on joku konkari. (kok.) Suurin osa vastanneista edustajista mainitsi edustajan omasta puolueestaan. Keskusta keräsi lukuisia huomioita myös muiden puolueiden edustajilta. Perussuomalaisia puolestaan eivät muiden puolueiden edustajat liiemmin maininneet. Viimeinen kysymyksemme kuului: 4. Kuka edustajista olisi teille mieluisin poliittinen työtoveri? (Kenet mieluiten ottaisitte poliittiseksi työpariksenne, jos saisitte vapaasti valita yhden edustajan?) Samat henkilöt, joita pidettiin hyvämaineisimpina, ovat kärjessä myös mieluisimpina työtovereina. Kärjessä ovat oppositiopuolueiden puheenjohtajat sekä ministeri Lauri Ihalainen, jonka kanssa työskentelyä kuvattiin miellyttäväksi: hoitaa, mitä lupaa (sd.). Kysymyksen 4 vastaukset jakautuivat huomattavasti laajemmalle joukolle kuin edeltävien kysymysten kohdalla: 64 eri edustajaa mainittiin. Monet vastaajista tosin kokivat vaikeaksi yhden edustajan Taulukko 7. Vastaukset kysymykseen 4 Kuka edustajista olisi teille mieluisin poliittinen työtoveri? Ryhmä Mainintoja Juha Sipilä Kesk 13 Timo Soini PS 9 Lauri Ihalainen SDP 6 Mauri Pekkarinen Kesk 5 Petteri Orpo Kok 4 Ben Zyskowicz Kok 3 Jari Lindström, Jussi Niinistö, Pirkko Ruohonen-Lerner, Kaj Turunen PS 2 Krista Kiuru, Matti Saarinen, Jutta Urpilainen SDP 2 Satu Haapanen Vihr 2 Jouko Jääskeläinen, Päivi Räsänen, Peter Östman KD 1 Antti Kaikkonen, Timo V. Korhonen, Paula Lehtomäki, Antti Rantakangas, Juha Rehula, Annika Saarikko, Kesk 1 Kimmo Tiilikainen, Mirja Vehkaperä, Anu Vehviläinen Heikki Autto, Pauli Kiuru, Paula Risikko, Kimmo Sasi, Arto Satonen, Lenita Toivakka, Kari Tolvanen, Kok 1 Jan Vapaavuori, Sinuhe Wallinheimo Juho Eerola, Arja Juvonen, Osmo Kokko, Lea Mäkipää, Hanna Mäntylä PS 1 Thomas Blomqvist, Anna-Maja Henriksson, Mikaela Nylander RKP 1 Maarit Feldt-Ranta, Eero Heinäluoma, Mika Kari, Johannes Koskinen, Miapetra Kumpula-Natri, Jukka SDP 1 Kärnä, Antti Lindtman, Päivi Lipponen, Riitta Myller, Sirpa Paatero, Hanna Tainio Paavo Arhinmäki, Merja Kyllönen, Silvia Modig, Aino-Kaisa Pekonen Vas 1 Markus Mustajärvi, Jyrki Yrttiaho VR 1 Pekka Haavisto, Ville Niinistö, Anni Sinnemäki, Oras Tynkkynen Vihr 1

328 Kimmo Makkonen, Miira Raiskila ja Matti Wiberg neessa olevaa poliitikkoa koskeneessa kysymyksessä maininnat jakautuivat useille edustajille, oli miesedustajien osuus huomattavan suuri. Kysymyksessä mieluisimmasta työtoverista vastaukset jakautuivat hieman tasaisemmin, ja erityisesti naisedustajat mainitsivat usein toisen naisedustajan vaikka pitivätkin miesedustajaa aikaansaavempana tai vaikutusvaltaisempana. Edustajan sukupuoli saattoi olla myös valintaa rajaava tekijä: Haluaisin vastata jonkun naisen, olisi tärkeää, että naiset pääsisivät näissä esiin. (kesk., nainen.) Kaikkiaan tutkimuksen aikana itseään äänestettiin 6 kertaa. Jos tämä kerran on anonyymi, niin minä sanon itseni tähän. Kuvio 3. Verkkokaavio puolueittain kysymyksen 4 vastauksista. valitsemisen, kun mieluisia mahdollisia työtovereita olisi useita ja tehtäviä hoidetaan suuremmissa ryhmissä kuin pareittain. Suurin osa edustajista (80/103) on valinnut mieluisimman työtoverin omasta puolueestaan. Vain kokoomuksen edustajista hieman suurempi osuus (7/19) katsoi mieluisimman työtoverin löytyvän muualta kuin omasta puolueesta. Useat edustajat tosin korostivat, että eduskuntatyötä tehdään ryhmissä, eikä käytännössä juuri ilmene asioita, joita työstettäisiin pareittain: Hyvin vähän tulee tehtyä pareittain, ryhmissä toimitaan. (sd.) On kymmeniä, vaikea yksilöidä. (kesk.) Yhteinen arvomaailma mainittiin usein tärkeäksi. Muutamissa tapauksissa eri puolueiden miesedustajat miettivät myös, että nuoren ja viehättävän naisedustajan kanssa olisi mukavinta tehdä yhteistyötä. Haastatteluissa vastaukset kohdentuivat enimmäkseen miesedustajiin (taulukko 8). Enin valta kuului miespääministerille, ja vaikka parhaassa mai- Päätelmät Vastauksista tiivistämme seuraavat johtopäätökset: 1) Pääministeri ja suurimman puolueen puheenjohtaja on Suomen vaikutusvaltaisin poliitikko. Edustajien arviot asiasta ovat hyvin yhteneviä, vaikka myös valtiovarainministeri ja toiseksi suurimman puoleen puheenjohtaja muutaman maininnan saikin. 2) Puolueen puheenjohtajuus on asema, josta poliitikko voi saada eniten aikaiseksi. Täysin yksiselitteinen asia ei ole, vaan myös eduskuntatyössä osaaminen ja kokemus johtavat vaikutusvaltaan, kuten Pekkarisen asema keskustan aikaansaavimmaksi mainittuna poliitikkona osoittaa. 3) Vaikutusvaltainen asema ja aikaansaavuus eivät vastauksissa johtaneet mainintoihin hyvästä maineesta edustajana. Poliitikon maine vaikuttaa vastausten perusteella koostuvan sopivasta yhdistelmästä kokemusta ja nuhteettomuutta. 4) Edustajien näkemykset itselleen mieluisimmasta työtoverista hajaantuvat niin paljon, että voidaan todeta edustajien yleisesti olevan hyvin yhteistyökykyistä väkeä. Valinnat kohdistuivat enimmäkseen omaan puolueeseen, mikä viittaa siihen, että yhteiset Taulukko 8. Vastausten kohdentuminen edustajan sukupuolen mukaan ja vastausprosentit sukupuolittain. Kys. 1 Kys. 2a Kys. 2b Kys. 3 Kys. 4 Mies mainitsi miehen 74 58 55 70 59 Mies mainitsi naisen 3 15 11 1 11 Nainen mainitsi miehen 30 26 24 27 14 Nainen mainitsi naisen 6 12 11 5 19

Valta ja maine eduskunnassa: pääministeri on ylitse muiden 329 arvot ja poliittiset päämäärät ovat keskeinen tekijä yhteistyökumppaneiden valinnassa. Mikäli halutaan täsmällisempi kuva kansanedustajien käsityksistä toisistaan, tarvitaan muitakin tutkimustekniikoita kuin puhelinkysely. Esimerkiksi vapaamuotoisempi syvähaastattelu toisi paremmin esille erilaisia henkilökohtaisia näkökulmia eduskuntatyöhön. Toisaalta verkkoteoriaa soveltaen olisi mahdollista mallintaa kansanedustajien keskinäisiä suhteita laajemmin. Kattavan tutkimusaineiston aikaansaaminen on mittava haaste. VIITTEET 1 Puhelinhaastattelut toteutettiin 23.1. 21.2.2014, ja yksi edustaja haastateltiin maaliskuun lopulla. Haastatteluajankohtana poliittinen tilanne oli vakaa ainakin julkisuudessa, mutta maaliskuussa mm. sote-uudistuksesta saatu sopu, vasemmistoliiton siirtyminen oppositioon ja huhtikuussa pääministeri Kataisen ilmoitus tehtävänsä jättämisestä muuttivat eduskunnan tilannetta siinä määrin, että päätimme pitäytyä kerätyssä aineistossa ja luopua enempien haastattelujen tavoittelemisesta. Kyselyn aikana sairauslomalla oli kolme edustajaa ja isyysvapaalla yksi; lisäksi jätimme kyselyn ulkopuolelle James Hirvisaaren, koska hän on ryhmänsä ainoa edustaja. Täten varsinainen kohdejoukkomme supistuu 200:sta 195:een. Edustajista 116 vastasi ainakin yhteen kysymykseen, 27 edustajaa kieltäytyi ja 37 edustajaa ei reagoinut millään tavalla. Tämän lisäksi 15 edustajan kohdalla haastattelu ei toteutunut, vaan edustajat pyysivät lisäselvityksiä tutkimuksesta tai kysymyksiä sähköpostitse, mutta pitäydyimme puhelinhaastatteluissa. Muutaman edustajan kohdalla sopivaa ajankohtaa ei järjestynyt, vaikkei edustaja haastattelusta kieltäytynytkään. Efektiiviseksi vastausprosentiksi muodostui 59,5 %, kun kriteerinä käytetään sitä, että edustaja vastasi vähintään yhteen kysymykseen. Kyselymme toteutusvaiheen aikana julkistettiin ainakin kolme vastaavanlaista edustajakyselyä: Yle Uutiset selvitti kansanedustajille lähetetyllä kyselyllä, millaista kannatusta uskonnonopetuksen uudistamisella on eduskunnassa. Kyselyyn vastasi 107 kansanedustajaa (53,5 %) (Yle 2014). Suomen Tietotoimisto kartoitti kansanedustajien huumekokemuksia. Kyselyyn vastasi 88 edustajaa (44 %) (STT 2014). Kalevi Sorsa -säätiö tiedusteli kansanedustajien käsityksiä vaalijärjestelmäreformeista. Kyselyyn vastasi 44 (22 %) (Lundell 2014). Ilta-Sanomat kysyi 8.6.2014 iloisinta, ahkerinta, luotettavinta, osaavinta ja avuliainta kansanedustajaa, mutta lehti ei kerro, moniko edustaja vastasi kyselyyn (Ilta-Sanomat 2014). LÄHTEET Ilta-Sanomat 2014. Kansanedustajat valitsivat: Tässä ovat eduskunnan iloisin, ahkerin, luotettavin, osaavin ja avuliain kansanedustaja. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art- 1288697819166.html (luettu 9.6.2014). Lundell, Krister. 2014. Onko vaalitavalla merkitystä? Henkilövaalit vai puoluelistat suhteellisissa vaalijärjestelmissä. Impulsseja, tammikuu 2014. Helsinki: Kalevi Sorsa -säätiö. Nousiainen, Jaakko. 1992. Politiikan huipulla. Ministerit ja ministeristöt Suomen parlamentaarisessa järjestelmässä. Helsinki: WSOY. Pekonen, Kyösti. 2011. Puhe eduskunnassa. Tampere: Vastapaino. Ruostetsaari, Ilkka. 1992. Vallan ytimessä: tutkimus suomalaisesta valtaeliitistä. Helsinki: Gaudeamus. Ruostetsaari, Ilkka. 1998. Politiikan professionalisoituminen ja poliittisen luokan muotoutuminen Suomessa. Julkaisuja 3. Tampere: Tampereen yliopisto, Politiikan tutkimuksen laitos. Ruostetsaari, Ilkka. 2003. Valta muutoksessa. Helsinki: WSOY. Ruostetsaari, Ilkka. 2010. Energiavalta. Eliitti ja kansalaiset muuttuvilla energiamarkkinoilla. Tampere: Tampere University Press. Salonen, Hannu ja Wiberg, Matti. 1987. Reputation pays: Game theory as a tool for analyzing political profit from credibility, Scandinavian Political Studies 10:2, 151 170. STT 2014. Vain harva kansanedustaja kertoo kokeilleensa kannabista. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288648891593. html (luettu 3.2.2014). Wiberg, Matti. 2013. MPs as slack maximizers: Do representatives hide in the crowd? Työpaperi: Understanding parliamentarians: Individual goals and behaviour in European legislatures. ECPR Joint Sessions, Mainz 11. 17.3.2013. Wiberg, Matti. 2014. Puolueryhmät eduskunnassa. Teoksessa: Matti Wiberg ja Tapio Raunio (toim.), Eduskunta: kansanvaltaa puolueiden ja hallituksen ehdoilla. Helsinki: Gaudeamus, 163 183. Yle 2014. Uskonnonopetuksen uudistaminen jakaa kansanedustajia. http://yle.fi/uutiset/uskonnonopetuksen_uudistaminen_jakaa_kansanedustajia/7063779 (luettu 3.2.2014). Zinko, Robert. 2013. A continued examination of the inverse relationship between political skill and strain reactions: exploring reputation as a mediating factor. Journal of Applied Social Psychology 43, 1750 1759. Zinko, Robert, Ferris, Gerald R., Humphrey, Stephen E., Meyer, Christopher J. ja Aime, Federico. 2012. Personal reputation in organizations: Two-study constructive replication and extension of antecedents and consequences. Journal of Occupational & Organizational Psychology 85:1, 156 180.