JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA

JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA - OWCZAREK PODHALANSKI -

JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA - OWCZAREK PODHALANSKI - Rodun owczarek podhalanski rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma Hyväksytty hallituksessa 21.1.2007 Hyväksytty Suomen Owczarek Podhalanskit ry:n vuosikokouksessa 24.3.2007 Hyväksytty Suomen seurakoirayhdistyksen yleiskokouksessa..2007 Hyväksytty SKL:n jalostustieteellisessä toimikunnassa..2007 1

SISÄLLYS 1 Yhteenveto...... 3 2 Rodun tausta... 4 3 Järjestöorganisaatio ja sen historia..... 6 3.1 Yhdistyksen toiminta. 6 3.2 Jalostusasiat.. 6 3.3 Tuomareiden erikoiskoulutus ja kollegio.. 6 4 Nykytilanne...... 7 4.1 Populaation koko ja rakenne.. 7 4.1.1 Rekisteröinnit.... 7 4.1.2 Rodun jalostuspohja Suomessa. 8 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet....... 12 4.3 Terveys.. 13 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet.. 13 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet. 14 4.3.3 Terveystutkimus.. 15 4.4 Ulkomuoto.... 16 5 Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta 17 6 Jalostuksen tavoitteet ja strategiat. 18 6.1 Visio... 18 6.2 Rotujärjestön tavoitteet... 18 6.2.1 Yleiset tavoitteet... 18 6.2.2 Geenipohja..... 18 6.2.3 Terveys... 18 6.2.4 Ulkomuoto... 19 6.2.5 Luonne.... 19 6.2.6 Käyttöominaisuudet... 19 6.2.7.Muuta......... 19 6.3 Rotuyhdistyksen strategia.. 19 6.3.1 Geenipohja.. 19 6.3.2 Luonne. 20 6.3.3 Terveys 20 6.3.4 Ulkomuoto..... 20 6.4 Uhat ja mahdollisuudet... 20 6.5 Varautuminen ongelmiin... 21 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi.. 21 6.6.1 Jalostustoimikunta.... 21 6.6.2 Jalostustoimikunnan tehtävät. 21 6.6.3 Jalostuskoiralle asetettavat suositukset... 22 6.6.4 Uroksen omistajan vastuu... 23 6.6.5 Koiran kauppa ja kasvattajan vastuu.... 23 6.6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi 5-vuotiskaudella.... 23 7 Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta 24 Lähteet. 25 2

1 Yhteenveto Owczarek podhalanski on kookas valkoinen laumanvartijarotu, joka on kotoisin Etelä-Puolan Tatra-vuoristosta. Rotumääritelmä kuvailee koiraa rauhalliseksi, älykkääksi ja tarkkaavaiseksi. Rotu on alkukantainen ja terve; vuoristossa näiltä roduilta on vaadittu kestävyyttä ja voimaa hankalissakin olosuhteissa. Owczarek podhalanski kuuluu roturyhmään 1. Owczarek podhalanski on maailmalla lukumääräisesti varsin pieni rotu. Podhalanskien asema Suomessa on poikkeuksellisen hyvä, sillä esimerkiksi muissa Pohjoismaissa on vain muutamia yksilöitä ja rodun kotimaassakin rekisteröityjä koiria on suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Suomeen rotu saapui 1990, ja vuoden 2006 loppuun mennessä Suomessa on rekisteröity 336 owczarek podhalanskia. Jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on koota keskeiset tiedot owczarek podhalanski -rodun jalostuksesta, rodun nykytilasta ja jalostuksessa huomioitavista tekijöistä Suomessa. Jalostusohjelman tavoitteena on terveiden owczarek podhalanskien kasvattaminen, nykyisen geenipoolin laajentaminen sekä alhainen sukusiitosaste jalostuksessa. Kasvattajia tulee kannustaa sekä kasvattamiseen että koirien tuontiin. Rodun geenipohja on kapea, joten sekä kotimaisessa yhdistelmissä että maahan tuonneissa tulee keskittyä mahdollisimman erisukuisiin jalostuskelpoisiin koiriin. Jalostuksen tavoiteohjelman avulla pyritään löytämään yhteiset tavoitteet rodun jalostukselle Suomessa. Sen avulla voidaan myös kehittää kasvattajien keskinäistä sekä kasvattajien ja koiranomistajien välistä yhteistyötä. Nimenomaan kasvattajan vastuu rodun jalostuksessa on suuri. Jalostuksella tarkoitetaan perinnöllisiin tekijöihin perustuvin valinnoin ja suunnitelluin parituksin aikaansaatua eläinkannan laadun paranemista. Rotuyhdistys julkaisee tietoa rodusta Owczarek Podhalanski -nimisessä yhdistyksen jäsenlehdessä sekä Internet-sivuilla www.podhalanski.fi. 3

2 Rodun tausta Owczarek podhalanski on kotoisin Tatra-vuoristosta Puolan eteläosasta. Rodun alkuperä on sama kuin muidenkin suurten valkoisten koirien vaikkakaan ei tiedetä missä järjestyksessä ja milloin rodut syntyivät. Samantyyppisiä rotuja on kehittynyt Karpaattien ja Pyreneitten vuoristossa sekä Alpeilla, mm. slovakiancuvac, kuvasz, maremmano-abruzzese ovat esimerkkejä tällaisista roduista. Eri laumanvartijarotujen selvät rakenne-erot ovat kehittyneet vuosisatojen aikana syntyneistä mutaatioista. Suurten vartioivien paimenkoirien arvellaan polveutuvan aasialaisista molossityyppisistä koirista. Tiibetin ylängöllä 3000-4000 vuotta sitten elänyttä tiibetinmastiffia muistuttavaa koiraa pidetään kaikkien molossityyppisten koirien kantarotuna. Nämä lampaita ja nautakarjaa vartioivat koirat levisivät paimentolaisten mukana Aasiaan ja pikkuhiljaa kohti länttä. Laiduntamisella on Tatra-vuoristossa pitkät vuosisatojen taakse ulottuvat perinteet. 1300-1400 -luvuilla Valakiasta Tatra-vuoristoon siirtyneet paimenet toivat mukanaan suuret valkoiset paimenkoirat, joita pidetään owzcarek podhalanskien esi-isinä. Vuoristo-oloissa owczarek podhalanskit ovat sopeutuneet suuriinkin korkeuksiin, kylmiin ja vaikeisiin olosuhteisiin ja niukkaan ravintoon. Koirien valinta onkin tapahtunut aluksi fyysisten ominaisuuksien, pentuajan käyttäytymisen ja työominaisuuksien perusteella. Ensimmäinen tarkka owczarek podhalanskien rotumääritelmä on vuodelta 1938. Toisen maailmansodan aikoina owczarek podhalanskien määrä väheni huimasti. The Polish Kennel Club teki töitä rodun elvyttämiseksi. United Kennel Club rekisteröi rodun 1. tammikuuta 1995, ja 1980-luvun alussa vietiin muutamia owczarek podhalanskeja Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Suomeen rotu saapui 1990, ja vuoden 2006 loppuun mennessä on Suomessa rekisteröity 336 owczarek podhalanskia. Owczarek podhalanskien rodunomainen vartiointitehtävä on säilynyt samana vuosisatoja: koirien tehtävinä on palauttaa eksyneet lampaan lauman pariin sekä suojella laumaa pedoilta ja varkailta. Owczarek podhalanski työskentelee tässä tehtävässään itsenäisesti. Vartioimista säätelee pitkälle kehittynyt tarve huolehtia vartiotavan lauman turvallisuudesta. Koiran toiminta ei ole automatisoitunutta ärsykkeisiin reagointia, vaan perustuu itsenäiseen päätöksentekoon. Koirat seuraavat ympäristöä näennäisen rentoina, määrittävät uhan vakavuuden itsenäisesti ja reagoivat vain jos se on todella tarpeen. Uhan lähestyessä koirat valpastuvat, ryhdistäytyvät ja alkavat haukkua. Susien uhatessa koirat pyrkivät sekoittamaan susien saalistuskäyttäytymisen. Tarvittaessa koirat pystyvät myös taistelemaan esimerkiksi susia vastaan. 4

Puolassa owczarek podhalanskeja käytetään edelleenkin alkuperäisessä laumanvartiointitehtävässä kuten myös kotien ja tehtaiden vartioinnissa. Puolassa podhalanskien hyöty on huomattu myös lihansyöjäpetojen suojelussa, joten koirien käyttöä laumojen vartioinnissa tuetaan. Mm. Yhdysvalloissa podhalanskeja käytetään jonkin verran poliisi- ja opaskoirina sekä armeijan tehtävissä. Suomessa podhalanskit ovat pääasiassa pihavahteja tai seurakoiria. Suomessa halutaan säilyttää myös rodun käyttöominaisuudet laumanvartijana, joten tavoitteena on tiedottaa rodun ominaisuuksista mm. kotieläinkasvattajia. 5

3 Järjestöorganisaatio ja sen historia Suomen Owczarek Podhalanskit ry:n perustamiskokous on pidetty 17.1.2001 Hollolassa. Yhdistys on hyväksytty merkittäväksi yhdistysrekisteriin 25.2.2002. Yhdistyksen tarkoituksena on tehdä owczarek podhalanski -rotua tunnetuksi sekä edistää puhdasrotuisten ja terveiden owczarek podhalanskien jalostusta. Lisäksi yhdistyksen tavoitteena on ohjata jäseniään kouluttamaan sekä kasvattamaan podhalanskejaan oikein. Owczarek podhalanski on Suomen Seurakoirayhdistys ry:n (SSKY) alainen rotu. Yhdistys on ollut SSKY:n jäsenyhdistys vuodesta 2001 alkaen, ja Salpausselän Kennelpiirin jäsenyhdistykseksi se hyväksyttiin vuonna 2002. Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry:n jäsenyhdistykseksi yhdistys on hyväksytty 23.3.2003. 3.1 Yhdistyksen toiminta Yhdistyksen toiminta kattaa koko maan. Yhdistys järjestää vuosittain syysleirin ja yhdessä Slovakianpaimenkoirayhdistys ry:n kanssa kesäpäivät sekä julkaisee jäsenlehteä neljä kertaa vuodessa. Vuosittaisten tapaamisten yhteydessä on järjestetty epävirallisia näyttelyitä sekä jalostustarkastuksia. Yhdistyksellä on omat kotisivut (www.podhalanski.fi) sekä pentuvälitys. Varsinaisia jäseniä oli vuoden 2006 lopussa 116. 3.2 Jalostusasiat Yhdistyksen hallitus nimeää yhdistyksen jäsenistä jalostustoimikuntaan vähintään kolme jäsentä. Jalostustoimikunnan jäsenen toimintakausi on kolme vuotta kerrallaan. Jalostustoimikunta voi tarvittaessa nimetä ns. asiantuntijajäseniä, joita se kuulee erityiskysymyksissä. Yhdistys järjestää vähintään kerran vuodessa jalostustarkastustilaisuuden, joka on yhdistyksen jäsenille maksuton. 3.3 Tuomareiden erikoiskoulutus ja kollegio Yhdistys osallistuu ulkomuototuomarien erikoiskoulutus- ja koearvostelutilaisuuksiin järjestämällä mallikoirat ja koulutusmateriaalin tilaisuuksiin. Kollegioista päättää rotujärjestö Suomen Seurakoirayhdistys ry. Kollegioita järjestetään sen mukaan, miten tuomarikokelaat niitä rodulle anovat. Yhdistyksen hallitus ja jalostustoimikunta etsivät kollegioon tarvittavat koirat, joiden tulee edustaa sekä rotunsa huippua että osittain pahimpia virheitäkin. Vuoden 2006 loppuun mennessä kolleegioita oli järjestetty rodussa yksi ja koulutustilaisuuksia kaksi. Erikoiskoulutuksen kouluttajana on toiminut Paula Heikkinen-Lehkonen. Rodun ensimmäisen kolleegion vastaanottivat ulkomuototuomarit Paula Heikkinen-Lehkonen sekä Leni Nousiainen. 6

4 Nykytilanne 4.1 Populaation koko ja rakenne Rotu saapui Suomeen vuonna 1990 ja ensimmäinen suomalainen pentue rekisteröitiin vuonna 1993. Suomessa on 31.12.2006 mennessä rekisteröity kaiken kaikkiaan yhteensä 336 owczarek podhalanskia. Rotu on saanut Suomessa edistyksellisen aseman verrattuna muihin Pohjoismaihin. Tällä hetkellä tiettävästi rodustamme löytyy yksi kasvattaja Tanskasta sekä yksi Ruotsista. Norjassa ja Islannissa rotu on vielä hyvin tuntematon. Muualla Euroopassa rotu on saanut jalansijaa kotimaansa Puolan lisäksi hieman merkittävämmin Ranskassa, Saksassa ja Hollannissa. Näissä maissa rodun parista löytyy muutamia kasvattajia, useita harrastajia sekä vilkasta harrastus- ja yhdistystoimintaa Puolan tilanne rodun rekisteröintimäärien suhteen on heikko. Tällä hetkellä rodun kotimaassa on rekisteröitynä noin 200-300 yksilöä. Vain puolet näistä on millään muotoa jalostuskäytössä. Puolalaiset kasvattajat ovat huolissaan rekisteröintimäärien laskusta ja rodun jakautumisesta vuoristossa käytettävään työlinjaan sekä keski- ja pohjoispuolassa kasvatettuun kotikoiralinjaan. Puolalaiset kasvattajat ovatkin ryhtyneet geenipoolia laajentaakseen hakemaan jalostusmateriaalia suoraan vuoristosta. Näiden pentujen vanhempia ei tunneta neljää sukupolvea taaksepäin, mutta tämä on keino laajentaa rotua. Näitä koiria kutsutaan nimellä Ksiega Wstepna eli KW. Näiltä koirilta vaaditaan samat asiat jalostukseen kuin puhdasrotuisiltakin, jotta vältyttäisiin yllätyksiltä puhdasrotuisuuden osalta. Puolassa nämä KWkoirat ovat erittäin kiinnostavia kasvattajien keskuudessa, sillä ne ovat kautta linjan tällä hetkellä muita koiria terveempiä. Suomesta on viety owczarek podhalanskeja vuoden 2006 loppuun mennessä koiria Venäjälle (2 kpl) ja USA:han (6 kpl). Tuontikoirat eritellään tarkemmin seuraavassa kohdassa. 4.1.1 Rekisteröinnit Owczarek podhalanski -rotu on tällä hetkellä noususuhdanteessa, mikä on huomattavissa pentuerekisteröintien kasvavassa määrässä (kuva 1). Suomeen tuotiin jalostuksen aloittamista varten Puolasta 90-luvun alussa muutamia yksilöitä. Näillä yksilöillä käynnistettiin suomalainen podhalanskien jalostustyö. Ensimmäiset pentueet kasvattivat rekisteröintimääriä vuosina 1993-1994. Rekisteröintien määrät olivat hyvin vaihtelevia 90-luvun loppupuolella. Selvä nousutrendi on havaittavissa 2000- luvun alusta lähtien. 7

Rekisteröinnit 1990-2006 60 50 40 30 20 10 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuva 1. Rekisteröinnit Suomessa Rodussa on kiitettävästi tuotu tasaisena virtana tuontikoiria ulkomailta. Pääasiassa tuontikoirat ovat olleet rodun alkuperämaasta, mutta uutta verta on yritetty tuoda myös Ranskasta, Belgiasta, Tanskasta ja Itävallasta. Yhteen astutukseen on käytetty myös Saksassa asuvaa urosta. Tuontikoirien rekisteröintimäärät suhteessa suomalaisten pentujen rekisteröinteihin käyvät ilmi taulukosta 1. Vuosi -90-91 -92-93 -94-95 -96-97 -98-99 -00-01 -02-03 -04-05 -06 Yht. Pennut (kotimaiset) 0 0 0 8 11 0 11 0 20 14 0 18 34 38 43 53 51 301 Tuonnit 3 1 2 1 1 0 1 5 1 2 1 7 1 1 1 3 4 35 Rekisteröinnit yht. 3 1 2 9 12 0 12 5 21 16 1 25 35 39 44 56 55 336 Taulukko 1. Rekisteröintien jakautuminen suomalaisiin koiriin ja tuontikoiriin 4.1.2 Rodun jalostuspohja Suomessa Koska rodun historia Suomessa on hyvin lyhyt, käytetään jalostuspohjana tänäkin päivänä vielä paljon alkuperäistä materiaalia. Tämä edellyttää, että kasvattajat vastuuntuntoisesti tarkkailevat geenipoolin laajuutta ja pyrkivät kasvattamaan sitä entisestään käyttämällä mahdollisuuksien mukaan tuontikoiria. Valitettavasti ulkomainen geenipohja on myös hyvin kapea jopa rodun alkuperämaassa. Tuontikoirat ovat paljon sukua toisilleen ja ulkomailla käytettyjen matadoriurosten laaja esiintyminen vaikeuttaa geenipohjan laajentamista tuontikoirien avulla. Tehollisen populaation määrä verrattuna rekisteröinteihin on Suomessa kovin pieni. Jalostukseen on käytetty samoja uroksia sekä narttuja. Jalostusperusta on edelleen pitkälti 1990-luvun podhalanskeissa. Tämä selittää myös käytettävien jalostuskoirien korkean keski-iän (taulukko 2). 8

Nuoremmat yksilöt ovat vasta nyt tulossa jalostuskäyttöön. Tulevaisuuden näkymänä onkin, että nuoria sukupolvia saadaan enemmän käyttöön. Näiden koirien sukutauluissa matadoriyksilöt jäävät kauemmas ja toiselta puolelta tulee mahdollisesti uutta verta. Tällä hetkellä vuotuista sukusiitosprosenttia pitää korkeana samojen, alkuperäisten koirien käyttö. Alkuperäisillä tarkoitetaan koiria, jotka ovat ensimmäisten tuontien jälkeläisiä ja niiden pentuesisaruksia, joiden varaan jalostusta maassamme on alettu rakentamaan. Kaikki suomalaiset koirat polveutuvat vielä samoihin puolalaisiin koiriin. vuosi tehollinen vuotuinen narttujen urosten populaatio sukusiitos % keski-ikä keski-ikä 2001 5 6,64 4 v 5 kk 3 v 10 kk 2002 11 4,46 4 v 6 kk 3 v 2 kk 2003 12 6,94 3 v 7 kk 5 v 5 kk 2004 11 4,67 3 v 10 kk 5 v 2005 16 5,11 4 v 4 kk 4 v 9 kk 2006 12 2,99 4 v 2 v 7 kk Taulukko 2. Tehollinen populaatio ja vuotuinen sukusiitos-% Jalostusmateriaalin käytössä on viime vuosien aikana ollut Suomessa syntyneiden koirien määrä melko tasaisesti nousussa sekä uroksissa että nartuissa (taulukko 3). Tuontikoiriin pohjautuva pentumäärä on edelleen kotimaisten koirien jälkeläismäärää suurempi. Lukema perustuu 90-luvun alkupuolella käytettyihin tuontikoiriin. Tarkasteltaessa vain muutamia viime vuosia, nousisi suomessa syntyneiden koirien jälkeläiset prosenttiosuudeltaan tuontikoirien jälkeläisiä suuremmaksi. Uusien tuontikoirien merkitys Suomessa nuoren rodun jalostukselle tulisi kuitenkin muistaa. Käytetyt kotimaiset urokset 1990-2006 Käytetyt tuontiurokset 1990-2006 käytettyjä uroksia, kpl 10 12 pentueita 18 28 %-osuus pentueista 39,13 60,87 pentuja 115 186 %-osuus pennuista 38,20 61,80 Käytetyt kotimaiset nartut 1990-2006 Käytetyt tuontinartut 1990-2006 käytettyjä narttuja, kpl 14 12 pentueita 21 25 %-osuus pentueista 45,65 54,35 pentuja 141 160 %-osuus pennuista 46,84 53,16 Taulukko 3. Yhteenveto jalostukseen käytetyistä uroksista ja nartuista 9

Rodussamme esiintyy tällä hetkellä paljon yhden pentueen narttuja. Vaikka tämä onkin positiivinen asia, valitettavasti nämä käytetyt nartut ovat sukua toisilleen tai niiden sukutauluissa esiintyy samat ulkomaiset koirat. Jalostukseen käytetyt urokset 1990-2006 Uroksen nimi käyttövuosi käytettyjen narttujen määrä pentueita (lkm) pentuja (lkm) %-osuus kaikista pennuista Dym Z Buczynowe Go Gniazda 1993 2 2 8 2,7 Urok Z Butorowego Wierrbu 1994, 1996, 1998 2 4 33 11,0 Bernoban Niedzwiedbialy 1998 1 1 7 2,3 Brzozowy Zagajnik Zawrat 1998, 1999 3 3 14 4,7 Karat Ze Snieznej Uboczy 1999 1 1 8 2,7 Brzozowy Zagajnik Staw 2000, 2001, 2003, 2004 2 4 27 9,0 Lemiesz-Buksa Filos 2001, 2003, 2004 5 5 28 9,3 Lesny Z Siwej Polany 2002, 2003, 2004, 2005 6 6 46 15,3 Piorun Reza 2002 1 1 7 2,3 Fadrasz Von Gora 2002 1 1 5 1,7 Liptok- Buksa Filos 2002 1 1 3 1,0 Aamuruskon Brazowy 2003, 2005 1 2 14 4,7 Aamuruskon Atak 2003 1 1 5 1,7 Aamuruskon Artysta 2004, 2005 2 2 15 5,0 Aamuruskon Blawatek 2004 1 1 7 2,3 Kalliovaaran Ecstasy Tatra 2004, 2005 2 2 10 3,3 Aamuruskon Jarosz 2005 1 1 7 2,3 Baca Den Engerling 2005, 2006 1 2 11 3,7 Kalliovaaran Igor Tatra 2006 1 1 7 2,3 Luby Baca Chluba Liliowej Prezeleczy 2006 2 2 14 4,7 Snowy Coats Big Snowflake 2006 1 1 9 3,0 Turon Spiska Watra 2006 2 2 16 5,3 Taulukko 4. Jalostukseen käytetyt urokset 1990 2006 10

Jalostukseen käytetyt nartut 1990-2006 Nartun nimi käyttövuosi käytettyjen urosten määrä pentueita (lkm) pentuja (lkm) %-osuus kaikista pennuista Tatra Modre Gniazdo 1993 1 1 4 1,3 Watra Spod Pindeli 1993 1 1 4 1,3 Perla Spod Krzesanych Skal 1994, 1996 1 2 22 7,3 Roma Z Butorowego Wierchu 1998 1 2 11 3,7 Rosa Z Burorowego Wierchu 1998 1 1 2 0,7 Brzozowy Zagajnik Harenda 1998, 1999, 2001, 2002 4 4 29 9,6 Lira Z Butorowego Wierchu 1999, 2000, 20002, 2003 4 4 23 7,6 Panienka Wrzoscwisko Maria 2001, 2003, 2004, 2005, 2006 2 5 31 10,3 Aamuruskon Baletnica 2001, 2002 2 2 9 3,0 Misia Reza 2002, 2004 2 2 13 4,3 Aamuruskon Blondynka 2002 1 1 6 2,0 Lusnia Z Siwej Polany 2003, 2005 1 2 14 4,7 Kalliovaaran Evening Star 2003, 2005 2 2 13 4,3 Arika Poniatowskie Piaski 2003, 2005, 2006 3 3 20 6,6 Aamuruskon Darowizna 2003 1 1 5 1,7 T'Viivi Arcanes des Hermes 2004 1 1 9 3,0 Kalliovaaran Eye Catching 2004 1 1 8 2,7 Limba Z Siwej Polany 2004 1 1 7 2,3 Aamuruskon Harcerka 2004, 2006 2 2 16 5,3 Aamuruskon Ekscellencja 2004, 2006 2 2 14 4,7 Aamuruskon Elegancja 2004 1 1 5 1,7 Kalliovaaran Christal Tatra 2005 1 1 9 3,0 Iirismaan Hannukka 2005 1 1 4 1,3 Aamuruskon Hrabina 2006 1 1 7 2,3 Aamuruskon Iskryc 2006 1 1 7 2,3 Kalliovaaran Jasmin Tatra 2006 1 1 9 3,0 Taulukko 5. Jalostukseen käytetyt nartut 1990 2006 Suomessa on syntynyt yksi merkittävä pentue, jonka jälkeläisiä, sekä uroksia että narttuja, on käytetty paljon kantakoirina uusien kasvattajien jalostustyön alussa. Tämä pentue on vuonna 1994 syntynyt Brzozowy Zagajnik-pentue. Näillä koirilla on yhteensä jälkeläisiä 70 kpl ja pentueita 11 kpl. Niiden jälkeläisiä on siis 23 % koko Suomen kannasta. Toisessa sukupolvessa ne esiintyvät 20 pentueen perimässä ja näitä pentuja on yhteensä 132 eli 43,9 % koko kannasta. Jos tarkastellaan tämän merkittävän pentueen näkymistä vielä kolmannessa sukupolvessa, saadaan selville, että nämä koirat esiintyvät tällä hetkellä 2 pentueen ja 12 pennun sukutaulussa isoisoisinä tai -emänä. Tämä vähäinen määrä johtuu siitä, että nämä lapsenlapset ovat vielä niin nuoria, ettei niitä ole ehditty käyttämään jalostukseen. Sellaisten pentujen määrä tulee siis 11

vielä kasvamaan, joilla nämä merkittävät koirat ovat kolmannessa sukupolvessa. Jopa neljännessä polvessa esiintyy yhdessä pentueessa yksi näistä Brzozowy Zagajnik -koirista. Tässä pentueessa on 7 pentua. Yhteenvetona voidaan todeta, että tällä hetkellä nämä kolme koiraa esiintyvät 221 suomessa rekisteröidyn koiran sukutaulussa vähintään yhden kerran. Tämä tekee 73,4 % kaikista rekisteröidyistä owczarek podhalanskeista Suomessa. On yksilöitä, joilla nämä koirat tulevat lisäksi molempien vanhempien takaa. Perustellusti näitä koiria siis voidaan pitää merkittävinä rodun jalostustyölle Suomessa. Kun tarkastellaan yksilöiden käyttökertoja (taulukko 5), voidaan todeta, että rodussamme on yksi narttu, jolle on syntynyt viisi pentuetta ja kaksi narttua, joille on syntynyt neljä pentuetta. Näistä kaksi on tuontinarttuja ja yksi kuuluu näihin merkittäviin Brzozowy Zagajnik -pentuihin. Kahdella nartulla on ollut eri uros jokaisessa pentueessa, yhdellä nartulla on teetetty kolme kertaa sama yhdistelmä ja kaksi kertaa toisella uroksella. Muilla nartuilla on pääasiallisesti vain yhdet tai kahdet pennut. Uroksissa kahta puolalaista urosta on käytetty selvästi eniten. Toista jopa 6 kertaa ja toista 5. Jälkeläisiä näillä uroksilla on yhteensä 74, mikä tekee 24,6 % koko kannasta. Tämä on huomioitava, kun näiden urosten jälkeläisiä ryhdytään käyttämään enemmän jalostukseen. Näiden kahden, joita voidaan pitää rotumme mittakaavassa jo matadoreina, lisäksi merkittävästi on käytetty Brzozowy Zagajnik -urosten lisäksi puolalaista urosta, josta rodun jalostustyö Suomessa alkoi. Tämän uroksen jälkeläisistä kaikki, pois lukien nämä kolme merkittävää Brzozowy Zagajnik -koiraa, ovat menneet kotikoiriksi eikä niitä ole käytetty jalostukseen. Merkittäviä puolalaisia koiria, jotka esiintyvät paljon suomalaisten sukutauluissa ja joihin käytännössä katsoen jokainen jalostukseen käytetty suomalainen tai ulkomainen koira polveutuu, ovat A-Dunajek Burtysiowej Plazowki, A-Dymna Z Butorowego Wierchu, Krywan Od Malkuchow sekä vanhempia koiria Wiersko, Czort ja Anuzska. Nämä koirat ovat olleet Puolassa kantakoirina, joten näitä yksilöitä löytyy lähes kaikkien Suomen kannassa olevien podhalanskien taustalta, kun tutkitaan sukupolvia tarpeeksi pitkälle. 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet Owczarek podhalanski luokitellaan paimen- ja vartiokoiraksi. Ennen kaikkea rotu on laumanvartijakoira. Luonteen tarkastelussa tuleekin huomioida rodun alkuperäinen käyttötarkoitus, joka on ollut suojella lammaslaumoja varkailta ja petoeläimiltä, kuten susilta. Paimentaminen on ollut sivutehtävänä, ja sitä varten on yleensä ollut laumassa varsinaiset paimenkoirat. Rotumääritelmä kuvailee koiraa rauhalliseksi, älykkääksi ja tarkkaavaiseksi. Tyypillinen owczarek podhalanski seuraa herkeämättä ilman hermostuneisuuden merkkejä ympäristöään. Se uhkuu itsevarmuutta ja rauhallisuutta. Se säästää voimiaan mahdollisia tulevia koitoksia varten ja on sen vuoksi yleensä hyvin laiskanoloisesti paikallaan. Pimeän tullen se 12

aloittaa reviirin kiertämisen haukkumalla varoittaakseen läsnäolostaan mahdollisia uhkaajia. Koira omaa siis vahvan vartiointivietin ja itsenäisen ajattelutavan. Sen tulee olla varautunut, mutta se ei saa olla arka. Pidättyväisyys rodussa tulkitaan helposti arkuudeksi ja päinvastoin. Arkuus ja pidättyväisyys ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Pidättyväiselle koiralle muut ihmiset ovat kuin ilmaa: se ei välitä niistä juurikaan, mutta sallii niiden olemassaolon huomioimatta niitä sen enempää. Arka koira taas osoittaa pelkoaan joko aggressiivisuudella tai perääntymisellä. Luonteen suhteen rodun suurin uhka on, että koiria menee ihmisille, jotka eivät ymmärrä rodun luonnetta. Väärin kohdeltuna, ilman johdonmukaisuutta ja sosiaalistamista, koirasta saadaan aggressiivinen tai pelokas pahimmassa tapauksessa molempia. Vahvan vartiointivietin omaava pelokas koira voi olla yhteiskunnassa vaarallinen. Uusille podhalanskin omistajille tulisi painottaa, että tälle rodulle ensimmäisen vuoden sosiaalistaminen on kaikkein tärkeintä. Silloin se on totutettava kaikkiin tilainteisiin ja asioihin, joiden parissa se joutuu aikuisikänään toimimaan. Myös koiran liian suurta vartiointiviettiä on jo pentuna rajoitettava, ja sille on annettava oikeudet vartioida oikeita asioita oikeissa mittasuhteissa. Podhalanskille tulee asettaa määrätietoiset ja johdonmukaiset rajat jo pentuna. Owczarek podhalanski on alkukantainen laumanvartijarotu. Rodun edustajan tulee olla voimiaan säästelevä, valmis toimimaan itsenäisesti ja tarvittaessa nopeasti. Se on valpas ja varovainen. Sen muisti on huipputasoa, sillä petoeläimet hyökkäävät usein samoista suunnista. Sen tulee siis muistaa mistä uhka viimeksi tuli, mutta se ei saa pelätä. Owczarek podhalanski ei välttämättä ota kaikissa tilanteissa käskyjä ihmisiltä vastaan, sillä se on tottunut toimimaan vaaratilanteissa itsenäistä harkintaa käyttäen. Rauhallisina hetkinä se säästää itseään ja kerää voimia. Se saattaa näyttää nukkuvalta, mutta podhalanskin ote vartioinnista ei koskaan herkeä. Oma lauma, omat ihmiset ja kaikki mihin se on pentuna leimautunut, ovat sille kaikki kaikessa ja se puolustaa niitä tarvittaessa. 4.3 Terveys Rotu on pääasiallisesti terve, luultavasti sen alkukantaisuudesta johtuen. Useat podhalanskit elävät pitkälti yli kymmenvuotiaiksi täysin hyväkuntoisina ja elämänhaluisina. Koirilla on hyvä kestokyky, niillä harvoin on iho-ongelmia tai tulehduksia. Vuoristossa näiltä roduilta on vaadittu kestävyyttä ja voimaa hankalissakin olosuhteissa usein pienellä ja huonolla ravinnolla ja hoidolla. Tästä voidaan olettaa johtuvan rodun hyvän terveystilanteen. 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Rodulla ei ole tällä hetkellä PEVISA-ohjelmaa, mutta sen tekemistä kartoitetaan. 13

4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet Rodussa suositellaan omistajien tutkituttavan koiran lonkkanivelen dysplasian osalta. Suositeltavaa on myös tutkituttaa kyynärnivelen kasvuhäiriö. Rodulla esiintyy jonkin verran lonkkanivelen (taulukko 6) ja kyynärnivelen muutoksia. Joillakin yksilöillä esiintyy lisäksi olkapäiden tai polvien vaivoja sekä mahdollisia nivelongelmia. Lisäksi rodulla on joissakin linjoissa tavattu harvoja tapauksia epilepsiaa. Yksittäisiä tapauksia on ilmentynyt vilkkuluomen sisään- tai uloskiertymistä, joitakin premolaarien puutoksia ja alapurentaisia leukoja. Vuosi Synt. kpl A B C D E Yht. 1990 6 0 2 1 0 0 3 1991 1 0 0 0 0 0 0 1992 1 1 0 0 0 0 1 1993 8 0 0 1 0 0 1 1994 11 0 1 3 0 0 4 1995 0 0 0 0 0 0 0 1996 13 1 3 2 1 0 7 1997 5 0 0 1 2 0 3 1998 23 0 2 2 2 1 7 1999 14 0 2 2 3 0 8 2000 11 0 0 3 0 0 3 2001 22 1 3 2 2 0 8 2002 30 1 0 4 1 2 8 2003 38 4 3 5 5 0 18 2004 56 2 1 3 4 2 18 2005 44 0 0 0 0 0 2 2006 16 0 0 0 0 0 0 Yht. 299 10 17 29 20 5 91 Taulukko 6. Lonkkaniveldysplasian esiintyminen owczarek podhalanskeilla Suomessa rekisteröidyistä koirista on tutkittu vuoden 2006 loppuun mennessä 27 %. Tutkimusprosentti on vielä pieni. Rotuyhdistys on päättänyt antaa taloudellista tukea kuvaustuloksiin yhdistyksen jäsenille, jotta kuvausprosentti saataisiin jatkossa korkeammaksi. Kuvatuista A-lonkkaisia on 13,2 %, B-lonkkaisia 18,7 %, C-lonkkaisia 33 %, D-lonkkaisia 27,5 ja E- lonkkaisia 7,7 %. 14

Suurikokoisella rodulla lonkkiakin tärkeämpää ovat kyynärnivelten ja olkapäiden terveys. Etupää ottaa koiran liikkuessa suurimman painon päälleen. Kyynärniveliä on tutkittu 21,7 % rekisteröidyistä koirista (taulukko 7). Tulokset ovat olleet hyviä, sillä 86,3 % tutkituista on todettu terveiksi kyynärnivelen kasvuhäiriöstä. 1-tason muutoksia on todettu 11 % ja 2-tason muutoksia 2,7 %. Vaikeinta tasoa (3) ei ole todettu yhdelläkään tutkitulla podhalanskilla. Vuosi Syntyneitä 0 1 2 3 Yhteensä 1990 6 0 1 0 0 1 1991 1 0 0 0 0 0 1992 1 0 0 0 0 0 1993 8 1 0 0 0 1 1994 11 2 0 0 0 2 1995 0 0 0 0 0 0 1996 13 5 0 0 0 5 1997 5 3 0 0 0 3 1998 23 4 1 1 0 6 1999 14 3 2 1 0 7 2000 11 3 0 0 0 3 2001 22 5 1 0 0 6 2002 30 3 1 0 0 4 2003 38 16 0 0 0 17 2004 56 8 2 0 0 16 2005 44 0 0 0 0 2 2006 16 0 0 0 0 0 Yht 299 53 8 2 0 73 Taulukko 7. Kyynärnivelen kasvuhäiriön tutkimustulokset 4.3.3 Terveystutkimus Vuonna 2004 owczarek podhalanskeille suoritettiin terveystutkimus. Tutkimuskaavake julkaistiin yhdistyksen jäsenlehdessä ja nettisivuilla. Lisäksi se lähetettiin suurimmille kasvattajille rodussa. Vastauksia tuli yhteensä 36 koirasta, joista narttuja 19 ja uroksia 17. Näistä koirista lähes 50 % kuului tuolloin ikäryhmään 1-3 vuotta. Kaksi kyselyyn ilmoitetuista oli jo kuollut, toinen lopetettu vaikeaan tapaturman aiheuttamaan nivelrikon vuoksi ja toinen sisäelinsyövän vuoksi. Tuki- ja liikuntaelinsairauksia ilmeni 19 prosentilla (7 kpl). Näistä kolmessa syynä oli tapaturma. Loput neljä oli ontumistapauksia. Kolmella yksilöllä ontuminen esiintyi vain nuorena ja oli diagnosoitu kasvukivuiksi. Yhdellä yksilöllä omistaja ilmoitti ontumisen johtuvan kasvuhäiriöstä tai lonkkaviasta. Ko. yksilöllä lonkka- ja kyynärnivelkuvausten tulokset olivat B/B sekä 0/0. Kyselyn koirista 11% oli kärsinyt korvatulehduksesta kerran tai useammin elämässään. Silmätulehduksia raportoitiin yhdestä koirasta, vuotavista silmistä kärsi kaksi koiraa ja yhdeltä oli leikattu pentuna vilkkuluomen ruston 15

kiertymä. Lisäksi yhdellä koiralla oli silmäluomessa poimu, joka painoi silmän sokeaksi. Hammasongelmia ei ollut yhdelläkään. Kahdella oli irronnut aikuisiällä hammas ja yhdeltä raportoitiin alapurenta. Sisäelinsairauksia ei raportoitu yhtäkään. Napatyrätapauksia oli yksi kappale. Ruokahalun suhteen lähes kaikki kyselyn koirat olivat normaaleja syömään. Tässä kohtaa raportoitiin neljä nirsoa koiraa, yksi ahne ja yksi, joka on erittäin huono syömään ja pysyy laihana tästä johtuen. Hoikaksi ilmoitettiin lähes 14 % ja pulskaksi lähes 17 % koirista. Kaikki pulskat koirat olivat kuitenkin normaaleja syömään. Loput mainittiin normaalipainoisiksi. Allergiaa raportoitiin vain yhdellä yksilöllä. Vehnä ja maksa aiheuttivat silmien vuotamista, mutta ei iho-ongelmia. Hot Spot -tapauksia raportoitiin seitsemän, muuten iho-ongelmia oli hyvin vähän. Yhdellä koiralla oli ollut nuorena kuonossa ja korvalehdissä ihottumaa. Suku- ja virtsaelinsairauksien suhteen koirat ovat olleet lähes terveitä. Vain yksi raportoi eturauhasvaivoista, samalla koiralla on ollut sisäsiisteysongelmia pentuajan jälkeen. Narttujen juoksuväli oli 58 % 6-8 kk. Valeraskauksia raportoitiin vain yhdellä koiralla. 4.4 Ulkomuoto Rotumääritelmä määrittää owczarek podhalanskin yleisvaikutelmaltaan voimakkaaksi ja tiivisrakenteiseksi koiraksi, joka ilmentää kestävyyttä ja liikkuvuutta. Rodun erinomaisella edustajalla tulee olla siis voimakas luusto, ei hento eikä liioin raskas. Tiivis rakenne vaatii pitkää rintakehää ja lyhyehköä lanneosaa. Podhalanskin tulee olla kunnioitusta herättävän ja näyttävän näköinen. Owczarek podhalanskin tulee näyttää kookkaalta ja ryhdikkäältä niin seisoessaan kuin liikkuessaankin. Tärkeä osa podhalanskin yleisvaikutelmaa on hyvä lihaskunto ja halu liikkua. Rodulla kuuluu olla ravaajakoiran perusrakenne. Se on suorakaiteen muotoinen eli mittasuhteiltaan korkeuttaan pidempi. Rungon pituus mitattuna rintalastan kärjestä istuinluun kärkeen on suurempi kuin säkäkorkeus. Urokset ovat hieman lyhyempiä kuin nartut. Suomessa rodussa on selvästi havaittavissa eri linjojen aikaansaamat erot. Pään muoto, luuston vahvuus ja koko voivat vaihdella hyvinkin paljon eri kasvattajien tyypeissä. Suurimpina ulkomuodollisina ongelmina voidaan kuitenkin pitää väärin kannettuja, selän päälle kiertyviä häntiä, pigmentin puutoksia sekä huulissa, silmissä että etenkin kirsussa ja hieman suoria olkavarsia. Liian korkealla kannettujen häntien syynä voi olla lantion virheellinen pituus tai asento. Näihin asioihin tulisi kiinnittää jalostuksessa huomiota. Rodullamme on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota eroavaisuuksiin toisen sukulaisrotujen kanssa. Yksi tällainen eroavaisuus on pään muodot ja 16

mittasuhteet. Pään tulee olla kuiva, koiralla ei saa olla roikkuvia huulia, ei löysää kaulanalusnahkaa eikä roikkuvia silmäluomia. Podhalanskilla tulee olla sukulaisiaan alemmas kiinnittyneet korvat ja - toisin kuin sukulaisillaan - sillä toivotaan olevan kuono-osan kalloa pidempi. Myös takaraajojen asento erottaa podhalanskin muista sukulaisistaan. Takaraajojen tulee olla takaasentoiset ja kulmausten edessä ja takana tulee olla tasapainoiset, jotta rakenne on tasapainossa ja koira pystyy liikkumaan halutulla askelpituudella. Rotumääritelmä mainitsee virheinä mm. korkealla kannetun hännän, pigmentin puutteellisuuden, korkealle kiinnittyneet tai taka-asentoiset korvat, vaaleat silmät, takaraajojen kannukset, kiharan tai silkkisen karvapeitteen. Näihin seikkoihin tulisi kiinnittää erityisesti huomiota. 5 Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta Owczarek podhalanskeilla ei ole ollut aiempaa tavoiteohjelmaa. 17

6 Jalostuksen tavoitteet ja strategiat 6.1 Visio Geenipohjaltaan laajeneva, ulkomuodollisesti ja luonteeltaan rodunomainen, terve owczarek podhalanski. 6.2 Rotuyhdistyksen tavoitteet 6.2.1 Yleiset tavoitteet Rotuyhdistyksen tavoitteena on hyvänluonteisen, rodunomaisen ja terverakenteisen owczarek podhalanski -kannan ylläpitäminen ja kehittäminen. Tavoitteena on myös säilyttää sen käyttötarkoitus. Toivomme, että rotu pysyisi mahdollisimman terveenä ja että rodun varma ja rauhallinen luonne, sekä käyttäytyminen säilyisi. Vikojen ja sairauksien leviämistä rotuun pyritään ennalta ehkäisemään terveystutkimusten, terveyskyselyiden sekä tavoiteohjelman avulla. Tavoitteena on suomalaisten kasvattajien keskinäisen yhteistyön lisääminen, rodun tekeminen tunnetuksi laumanvartijana sekä suhteiden luominen muiden maiden kasvattajiin sekä yhdistyksiin. 6.2.2 Geenipohja Tavoitteena on owczarek podhalanskien geenipohjan laajentaminen Suomessa nykyisestä. 6.2.3 Terveys Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla psyykkisesti ja fyysisesti mahdollisimman terveitä yksilöitä. Jalostukseen käytettävien yksilöiden lonkat ja kyynärät tulee kuvata. Tavoitteena on käyttää A-, B-, C-lonkkaisia jalostuskoiria. Mikäli lonkkakuvaustulos on D, tulisi tällaiselle koiralle käyttää A- tai B-lonkkaista urosta/narttua, jotta tulokset kehittyisivät myönteisesti. Tavoitteena on kiinnittää huomiota myös kyynärnivelten terveyteen. Tavoitteena on myös ei-jalostukseen käytettävien koirien lonkkien ja kyynärnivelten kuvauttaminen, jotta saadaan laajemmin kartoitettua tietoa rodussa mahdollisesti esiintyvistä vioista ja sairauksista. Vältetään yksilöiden, joilla on todettu epilepsiaa tai muita mahdollisesti perinnöllisiksi epäiltyjen sairauksien oireita, käyttöä jalostuksessa. 18

6.2.4 Ulkomuoto Tavoitteena on rotumääritelmän mukainen tyyppi. Tällöin tulee kiinnittää huomiota rodunomaisiin piirteisiin kuten pigmenttiin, luonteeseen, päähän, luustoon, häntään, kannuksettomuuteen sekä liikkeisiin. Tavoitteena parantaa vähitellen seuraavia ulkomuodollisia puutteita: huono pigmentti, liian vaalea silmien väri, kapeat etu-, sekä takaosat, liian löysät huulet, löysä kaulanalusnahka, roikkuvat silmäluomet, liian korkealle kiinnittynyt häntä, jolloin koira kantaa sen liikkeessä selän päällä sekä liian lyhyt häntä. 6.2.5 Luonne Tavoitteena on rauhallinen, älykäs ja tarkkaavainen owczarek podhalanski. Koirien tulee olla hyvin sosiaalistettuja sekä yhteiskuntakelpoisia. Kasvattajan tulee valistaa pennun ostajia rodun oikeasta käsittelystä, jotta luonne kehittyisi mahdollisimman tasapainoiseksi. 6.2.6 Käyttöominaisuudet Tavoitteena on säilyttää rodun käyttöominaisuudet laumanvartijana sekä tiedottaa rodun käytöstä kotieläinkasvattajia, etenkin itärajan tuntumassa, jossa susimäärät ovat kasvussa. Rotua ei tule markkinoida ensisijaisesti seurakoirana tuleville pennunostajille. 6.2.7 Muuta Tavoitteena on, että tulevaisuudessa koiria myydään vain osaaviin käsiin, jotka ymmärtävät rodun käyttötarkoituksen ja luonteen asettamat vaatimukset. 6.3 Rotuyhdistyksen strategia Yhdistyksen jalostustoimikunta kerää näyttely- ja terveystietoja sekä ylläpitää koirarekisteriä vuosikirjan muodossa. Yhdistys korvaa jäsenilleen osan lonkka- ja kyynärkuvauksien kustannuksista sekä järjestää jalostustarkastuksen vähintään kerran vuodessa. Yhdistys myös pyrkii käännättämään puolankielistä owczarek podhalanski -kirjallisuutta. Yhdistys pyrkii seuraamaan rodun terveystilannetta terveyskyselyiden avulla ja kehittämään koulutusta uusille ja vanhoille ulkomuototuomareille. 6.3.1 Geenipohja Geenipohjan laajennusta voidaan tehdä seuraavin keinoin: - eri linjoista hyviä tuontikoiria - jalostuksessa käytetään useita uroksia sekä narttuja - vältetään uusintayhdistelmiä - sukusiitosasteen pitäminen alle 6,25 %:ssa - käytetään suomalaisten kasvattajien erilinjaisia koiria 19

6.3.2 Luonne Käytetään jalostuksessa koiria, joiden luonne on todettu rodunomaiseksi ja hyväksi. Nartun luonteen tulee olla erittäin tasapainoinen. Olosuhteet kasvattajalla tulevat olla rodulle sopivat. Koirat myydään oikeisiin olosuhteisiin, joissa ymmärretään luonteen asettamat vaatimukset sekä käyttötarkoitus. 6.3.3 Terveys Pidetään sukusiitosaste alhaisena ja käytetään jalostuksessa fyysisesti ja psyykkisesti terveitä koiria. Lisäksi yhdistys kartoittaa owczarek podhalanskien terveyttä omistajille ja kasvattajille harkinnan mukaan lähetettävillä terveyskyselylomakkeilla. 6.3.4. Ulkomuoto Yhdistys järjestää omia näyttelyitä sekä jalostustarkastuksen kerran tai kahdesti vuodessa. Koirien omistajia sekä kasvattajia kannustetaan käyttämään koiriansa näyttelyissä sekä jalostustarkastuksissa. Perehdytään huolella rotumääritelmään sekä käytetään jalostuksessa rotutyypillisiä koiria. 6.4 Uhat ja mahdollisuudet Vahvuudet: - suurin osa kasvattajista yhdistyksen jäseniä - erinomainen kansainvälinen näyttelymenestys - yleinen terveystilanne hyvä - kiinnostus laumanvartijoita kohtaan kasvanut myös Suomessa - tuontikoirien käyttö geenipoolin laajentamiseksi - hyvät suhteet useiden maiden rodun kasvattajiin Heikkoudet: - terveystietojen heikko saanti, etenkin Puolasta - pieni populaatio, kapea geenipohja, myös muualla maailmassa - koirien lonkkatulosten heikkous - lonkkakuvattujen koirien alhainen prosentuaalinen osuus kokonaismäärästä Uhat: - geenipohjan kaventuminen - samojen koirien liiallinen käyttö jalostuksessa - koira joutuu vääränlaiseen ympäristöön; suuri kysyntä saattaa johtaa koiran rotuun perehtymättömälle ihmiselle - pieni kanta - koirat jäävät liian usein jalostustarkastusten sekä näyttelyiden ulkopuolelle 20

Mahdollisuudet: - tiedon kerääminen rodun alkuperämaasta - suunnitelmallisuus jalostuksessa geenipoolin säilymiseksi kotimaassa sekä ulkomailla - yhteistyön kehittäminen kasvattajien kesken sekä kotimaassa että ulkomailla - erisukuisten tuontikoirien hankkiminen - jalostustarkastuksiin sekä näyttelyihin osallistumisen lisääminen - lonkkatutkittujen koirien määrän nousu 6.5 Varautuminen ongelmiin Geenipoolin kapeus on rodun suurin ongelma Suomessa sekä ulkomailla. Kiinteällä yhteistyöllä muiden maiden kasvattajien ja rotuyhdistysten kanssa voidaan geenipoolia laajentaa. Yhdistyksen suosituksia jalostuskoirien tutkimisesta ja jalostustarkastuksista ei aina noudateta. Yhdistys pyrkii tiedottamaan asiasta enemmän sekä jatkamaan jäsenten koirien kuvauksista sovitun korvauksen maksamista. Suositellaan SKL:n ja SSKY:N esittämän sukusiitosastesuosituksen, 6,25 %, noudattamista. 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi Jalostuksen tavoiteohjelma julkaistaan erillisenä vihkosena sekä kotisivuilla osoitteessa www.podhalanski.fi. Jalostustoimikunta seuraa jalostuksen tavoiteohjelman toteutumista sekä jakaa jäsenistölle tietoa ja järjestää mm. jalostustarkastuksia, joiden avulla saadaan tietoa jalostusta varten. Terveyskyselyitä tehdään aika ajoin, ja terveys- ym. tilastoja seurataan mm. KoiraNetin palveluiden avulla. 6.6.1 Jalostustoimikunta Yhdistyksen hallitus nimeää yhdistyksen jäsenistä jalostustoimikuntaan vähintään kolme jäsentä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Jalostustoimikunta voi tarvittaessa nimetä ns. asiantuntijajäseniä, joita se voi kuulla erityiskysymyksissä. Jalostustoimikunta tekee päätöksensä kollegiaalisesti ja on päätösvaltainen, kun puolet toimikunnasta on paikalla. Jalostustoimikunta kokoontuu tarpeen mukaan. 6.6.2 Jalostustoimikunnan tehtävät 1. Jalostusneuvonta Neuvonnan on perustuttava rotumääritelmään ja toteutuakseen otettava huomioon Suomessa vallitseva tilanne ja odotettavissa oleva kehitys. 2. Rodussa esiintyvien sairauksien seuranta, niistä tiedottaminen ja niiden johdosta tarvittaviin toimiin ryhtyminen 21

3. Jalostustietoarkiston ylläpito 4. Jalostus- ja jälkeläistarkastuksien järjestäminen 5. Astutus- ja pentueenhoitoneuvonta sekä kasvattajien informointi ja koulutus. 6. Jalostusyksilöiden maahantuonnin neuvonta 7. Vaatimukset täyttävien yhdistelmien tiedottaminen pentuvälitykselle 8. Jalostuksen tavoiteohjelman toteuttamisen seuranta sekä tarvittaessa keskustelu kasvattajan kanssa ja palautteen antaminen 9. Tuomarikokelaiden ja ulkomuototuomarien koulutus 10. Yhteydenpito muiden maiden vastaaviin organisaatioihin 6.6.3 Jalostuskoiralle asetettavat suositukset 1. Jalostukseen käytettävällä owczarek podhalanskilla tulee olla: - vähintään 2 x näyttelystä laatuarvostelu erinomainen sekä uroksella että nartulla - lonkka ja kyynärät kuvattu 2. Lisäksi on suositeltavaa, mutta ei pakollista: - jalostustarkastus - virallinen silmätarkastuslausunto 3. Suotavaa ei ole käyttää koiraa jalostukseen, jos: - nartulle on suoritettu useampi keisarinleikkaus - koiralla on jälkeläisiä jo 3-4 pentuetta 4. Hyväksyttävää ei ole nk. uusintayhdistelmä, paitsi jos aiemmin tehdystä yhdistelmästä on rekisteröity korkeintaan kaksi pentua. 5. Suomen Owczarek Podhalanskit ry:n jalostustoimikunnan kasvatusohjetta ei täytä owczarek podhalanski, josta ei ole saatu riittävästi tietoja sen arvioimiseksi tai jota ei ole jalostustarkastuksessa hyväksytty käytettäväksi jalostukseen Lisäksi vaatimuksia ei täytä: - koira, joka on luonteeltaan todettu selvästi araksi tai aggressiiviseksi - narttu, joka on alle 2,5 vuotta vanha - narttu, joka on yli 7-vuotias (perustellusta syystä voidaan hyväksyä, mikäli nartulla on ollut pennut aiemmin ja eläinlääkäri on todennut nartun terveeksi) - narttu, jolla on ollut pennut myös edellisestä kiimasta, ellei kiimojen väli ole vähintään 10 kuukautta - koira, jolla on rotumääritelmän mukaan vakavia virheitä - koira, joka ei astu tai anna astua normaalisti - uros, joka on alle 2-vuotias 22

6.6.4 Uroksen omistajan vastuu Uroksen omistajan tulee antaa urostaan astutuksiin vain nartuille, jotka täyttävät tavoiteohjelman vaatimukset. Uroksen omistajan on myös huolehdittava siitä, ettei yhtä urosta käytetä liikaa kannassamme. 6.6.5 Koiran kauppa ja kasvattajan vastuu Kasvattaja on Suomen Owczarek Podhalanskit ry:n ja Suomen Kennelliitto ry:n jäsen ja on allekirjoittanut Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen. Kasvattaja käyttää kaikissa jalostukseen liittyvissä sopimuksissa Kennelliiton vahvistamia lomakkeita. Kasvattajan tulee ilmoittaa jalostustoimikunnalle suunnitellut yhdistelmät, astutukset ja syntyneet pentueet. Pentuvälitys suosittelee yhdistelmiä, jotka täyttävät JTO:n tavoitteet. Yhdistys voi Internet-sivuillaan julkaista myös pentueet, jotka on loppuun myytyjä. Kasvattajan tulee toimia hyvän kenneltavan mukaisesti, tutustua rodun tilaan sekä jalostuksen tavoiteohjelmaan ja tehdä yhteistyötä rotuyhdistyksen kanssa. Kasvatustyössään hän on suunnitelmallinen ja huomioi rodun jalostukselliset tavoitteet siten, että hänen kasvatustyönsä edesauttaa rodun pysymistä terveenä ja elinvoimaisena, ja hänen tulee valvoa osaltaan perinnöllisen vaihtelun laajentumista. Kasvattaja on rehellinen omassa kasvatustyössään ja kunnioittaa myös toisten kasvattajien työtä sekä jakaa avoimesti kokemuksia ja tietoa heidän ja rotuyhdistyksen kanssa. Kasvattaja on kuitenkin aina yksin vastuussa tekemistään jalostusratkaisuista ja kasvattamistaan pentueista. Kasvattaja käyttää jalostukseen vain narttua, joka täyttää jalostuskoiralle asetetut suositukset ja valitsee uroksen, joka niin ikään täyttää jalostuskoiralle asetetut suositukset sekä huolehtii siitä, että suunniteltu yhdistelmä on rotuyhdistyksen hyväksymä. Tarvitessaan neuvoja narttunsa jalostuskäyttöön liittyvissä asioissa omistaja on yhteydessä rotuyhdistyksen jalostustoimikuntaan. Kasvattaja luovuttaa pennun omistajalle rekisteritodistuksen, kirjalliset hoitoja ruokintaohjeet sekä tietoa rodusta, rotua rasittavista perinnöllisistä sairauksista, pennun sukutaustasta ja sairauksien esiintymisestä suvussa ja pennun riskistä saada perinnöllisiä sairauksia. Kauppakirjaan merkitään terveydelliset riskit ja niiden aiheuttamat toimenpiteet riittävässä laajuudessa. Kasvattaja ohjaa ja auttaa kasvattiensa omistajia koiran rodunomaisessa kasvatuksessa ja hoidossa myös pennun luovutuksen jälkeen. 6.6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi 5-vuotiskaudella Terveyskysely tehdään tarpeen mukaan, vuosittaisen harkinnan perusteella. Epävirallinen kesäpäivänäyttely järjestetään kerran vuodessa. Kerran 23

vuodessa järjestetään syyspäivät, jossa pidetään jalostustarkastus ja koulutustilaisuus. SSKY:n näyttelyyn pyritään saamaan joka vuosi rodun kotimaan tuomari. Tavoitteena on tehdä yhteistyötä kasvattajien kanssa ja kannustaa heitä noudattamaan jalostustoimikunnan ohjetta. 7 Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta Jalostuksen tavoiteohjelman seuranta tapahtuu ensisijaisesti Suomen Owczarek Podhalanskit ry:n jalostustoimikunnan toimesta sekä vuosikokousten yhteydessä hallituksen antaessa kuluneen vuoden toimintakertomuksen ja seuraavan vuoden toimintasuunnitelman. Jalostuksen tavoiteohjelmaan sisältyvät tilastot julkaistaan yhdistyksen vuosikirjassa ja ovat siten koko jäsenistön käytettävissä. Jalostustoimikunta ja hallitus seuraavat jalostusta ja kasvattajien toimintaa. Mikäli asiat niin vaativat, yhdistys voi milloin tahansa kokoontua sääntöjensä puitteissa ylimääräiseen yleiskokoukseen käsittelemään jalostuksen tavoiteohjelmaa tai muita rodun jalostukseen liittyviä asioita. Rodun tavoiteohjelma tarkistetaan viiden vuoden kuluttua tai, mikäli selkeä tarve ilmenee, aiemmin yhdistyksen hallituksen harkinnan mukaan. 24

Lähteet Kirjalliset lähteet: Koljonen Kaisa. 2002. Laumanvartijakoirat. Sanasilta Oy. Suomen Owczarek Podhalanskit ry:n vuosikirjat Suuri koirakirja 1.1991. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. Internet-lähteet: http://www.kennelliitto.fi/fi/rotumaaritelmat http://jalostus.kennelliitto.fi, Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä http://zmw1.p.lodz.pl/main/people/zbychu/dog.html http://www.thebreedsofdogs.com/owczarek_podhalanski.htm http://puppydogweb.com/caninebreeds/polishtatra.htm http://www.canids.org/occasionalpapers/livestockguardingdog.pdf http://koti.phnet.fi/aarntu/owczarek_podhalanski.htm 25