Vehnäterrierin jalostuksen tavoiteohjelma (luonnos)

Vehnäterrierin jalostuksen tavoiteohjelma (luonnos) Sisällys 1 YHTEENVETO...2 2 VEHNÄTERRIERIN TAUSTA...4 2.1 Historia...4 2.2. Vehnäterrieri maailmalla...4 2.3. Rodun saapuminen Suomeen...4 2.4 Rodun historia ja kehitys Suomessa...4 3 JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA...5 4 NYKYTILANNE...6 4.1 Populaation koko ja rakenne...6 Rekisteröintimäärät...6 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet...8 4.3 Terveys...9 4.4 Ulkomuoto...11 5 YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN 2002-2006 TOTEUTUMISESTA...12 5.1 Populaation kokonaistila ja rakenne...12 5.2 Luonne ja käyttöominaisuudet...12 5.3 Terveys...12 5.4 Ulkomuoto...14 6 JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT...15 6.1 Visio...15 6.2 Rotujärjestön tavoitteet...15 6.3 Rotujärjestön strategia...16 6.4 Uhat ja mahdollisuudet...18 6.5 Varautuminen ongelmiin...19 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi...19 7. TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA...20 8. LÄHTEET...20 9. LIITTEET...21

1 YHTEENVETO Vehnäterrieri on vanha irlantilainen rotu, jota on esiintynyt Irlannin eteläisissä osissa maalaistalojen yleiskoirina jo vuosisatojen ajan. Vehnäterriereitä rekisteröidään nykyisin Suomessa noin 150-200 yksilöä vuosittain. Rodun kokonaismäärä maassamme lienee noin 1600 koiraa. Rotu pohjautuu kaikkialla samoihin irlantilaisiin koiriin, ja näin ollen myös korkea sisäsiittoisuusaste on rodun ongelma kaikkialla. Huomattava osa kotimaisista jalostusyhdistelmistä perustuu tuontiurosten käyttöön. Luonteeltaan vehnäterrierit ovat maassamme ihmisystävällisiä, vilkkaita ja aktiivisia, mutta myös rauhallisia. Arkuutta ja aggressiivisuutta toisia koiria kohtaan esiintyy jonkin verran. Yleisesti ottaen vehnäterrieri tunnetaan erittäin terveenä ja pitkäikäisenä rotuna, mutta kuten kaikilla roduilla, esiintyy myös vehnäterrierillä perinnöllisiä sairauksia ja vikoja. Perinnöllinen munuaisvika (PNP) on kuolemaan johtava sairaus, joka 1970- ja 1980-luvuilla alkoi nostaa päätään rodussa ahtaan linjasiitoksen seurauksena. Ensimmäiset varmistetut PNP-tapaukset Suomessa ajoittuvat vuoteen 1985, jolloin samasta pentueesta kuoli useita yksilöitä tähän sairauteen. Rotuyhdistys käynnisti valvontaohjelman seuraavana vuonna, ja Suomea voidaankin pitää edelläkävijänä PNP:n vastustamistyössä; uusia tapauksia ei ole ilmennyt vuoden 1994 jälkeen. Uusia ongelmia ilmeni kuitenkin1990-luvulla Yhdysvalloista tuontujen jalostusyksilöiden myötä. Proteiinikadon (PLE/PLN) vastustamista vaikeuttaa sairauden puhkeaminen suhteellisen myöhäisessä, noin 4-6 vuoden iässä. Proteiinikadon periytyvyydestä ei ole laajasta yhdysvaltalaisesta tutkimusohjelmasta huolimatta edelleenkään varmaa tietoa. Lonkkanivelen kehityshäiriön (HD) osalta viimeisen kymmenen vuoden aikana kuvatuista vehnäterriereistä on 20%:lla tavattu lieviä tai keskivaikeita muutoksia lonkkanivelissä. Suhteellisen kevytrakenteisen, vehnänkokoisen koiran elämää ei keskivaikeakaan lonkkaniveldysplasia näytä vaivaavan, mutta harrastamista se voi kuitenkin vaikeuttaa. Silmäsairauksista on Suomessa tavattu muutama PRA-tapaus, viimeisin vuonna 1991. Sen sijaan 2000-luvulla on tavattu kaksi perinnöllistä kaihitapausta (HC). Rotumääritelmän mukaan vehnäterrieri on yleisvaikutelmaltaan kestävä ja toimelias, lyhytrunkoinen ja hyvärakenteinen koira, joka antaa voimakkaan vaikutelman. Ei liian korkea, eikä liian matalaraajainen. Yksinkertainen karvapeite on yksi rodun erityispiirteistä ja sen tulee aikuisella koiralla olla runsasta ja silkkisen pehmeää ja sen tulee laskeutua eloisana, kiiltävänä ja laineikkaana. Vehnäterrierillä esiintyvien kahden eri karvatyypin väliset erot ovat Suomessa viime vuosina jonkin verran tasaantuneet karvanlaadun yleisen parantumisen johdosta. Uutta jalostuksen tavoiteohjelmaa edeltänyt jalostusohjesääntö on toiminut hyvin. Sukusiitosasteen suunnan kehitys yhä pienempään vuosittaiseen keskiarvoon on ollut myönteinen. Tavoitearvo 10% (Compuped 8 polvea) on saavutettu ja jopa alitettu muutamana vuonna. Kymmenessä vuodessa sukusiitosaste on laskenut n. 4%. Viimeisen kymmenvuotiskauden aikana yhdenkään uroksen jälkeläismäärä ei ylitä tavoitteeksi asetettua 5% rajaa. Rodun terveystilanne on säilynyt ennallaan lukuunottamatta kahta uutta kaihitapausta (HC), joita ei ole ennen tavattu. Yhä kasvava osuus jalostusyhdistelmistä täyttää jalostusohjesäännön suositukset sekä veri-/virtsatutkimusten että myös silmätarkastusten ja lonkkatutkimusten suhteen.

Uudessa tavoiteohjelmassa vehnäterrierin rodunjalostuksen visiona on tyypiltään rodunomainen, fyysisesti ja psyykkisesti terve vehnäterrieri, jonka tulee jatkossakin pystyä täyttämään tehtävänsä miellyttävänä seurakoirana ja jonka kanssa voi myös harrastaa monipuolisesti. Vehnäterrieripopulaatiota koskeva keskeisin jalostustavoite on pitää rodun jalostuspohja mahdollisimman laajana. Tavoitteen saavuttamiseksi vältetään liiallista sukusiitosta sekä matadorijalostusta ja pyritään käyttämään yksilöitä tasaisesti mahdollisimman monien sukulinjojen säilyttämiseksi jalostuksessa.tämän päivän jalostuksella luodaan pohja tulevaisuuden jalostustyölle. Luonnetta koskeva keskeisin jalostustavoite on pyrkimys kasvattaa hyväluonteisia vehnäterriereitä, jotka sopeutuvat hyvin nykypäivän elämään ja soveltuvat monenlaiseen harrastustoimintaan. Terveyden osalta keskeisin jalostustavoite on pyrkiä säilyttämään tilanne perinnöllisen munuaisvian (PNP) ja silmäsairauksista PRA:n kohdalla ennallaan sekä lisätä HC:n vastustaminen suosituksiin sekä jatkaa lonkkaniveldysplasian (HD) ja proteiinikatosairauksien (PLN/PLE) vastustamista mm. tutkimalla jalostusyksilöt em. sairauksien varalta jatkossakin. Ulkomuodon osalta keskeisin jalostustavoite on rotumääritelmän mukainen vehnäterrieri. Tavoiteohjelmassa esitetään keinot tavoitteisiin pääsemiseksi. Näitä ovat mm. jalostussuositukset, rodun tilanteen seuraaminen tietoja kokoamalla, tilastoimalla ja julkistamalla, kasvattajien ja tuomareiden koulutus sekä kansainvälinen yhteistyö. Lisäksi tarkastellaan rotuun kohdistuvia riskejä sekä esitetään tavoiteohjelman toteutumisen seurantakeinot.

2 VEHNÄTERRIERIN TAUSTA 2.1 Historia Vehnäterrieri on vanha irlantilainen rotu, jota on esiintynyt Irlannin eteläisissä osissa maalaistalojen yleiskoirina jo vuosisatojen ajan. Pientilallisilla oli tapana käyttää vehnäterriereitä vahinkoeläinten tappamiseen tai apunaan tilan töissä. Rotua käytettiin pitkään vaativassa työssä mäyrien ja saukkojen metsästyksessä. Vehnäterrierin historia on jokseenkin hämärän peitossa johtuen sen sukulaisuudesta muihin irlantilaisiin terrierirotuihin; vehnäterrieri on mahdollisesti vanhin näistä neljästä. Pehmeäkarvaisista koirista on olemassa kirjallisia mainintoja, joiden perusteella voidaan olettaa rodun olleen olemassa jo ainakin 200 vuotta. Niukoista todisteista huolimatta nykyisen irlanninterrierin ja vehnäterrierin sukulaisuus näyttää olleen tulosta harkituista jalostuskokeiluista. Vaatimattoman vehnäterrierin tausta lienee siis melko kirjava. Rodun pitkästä historiasta huolimatta Irlannin Kennelklubi hyväksyi sen virallisesti vasta vuonna 1937. Siitä lähtien rodun suosio on tasaisesti kasvanut, ja rotu on nykyisin hyvin tunnettu kautta maailman. 2.2. Vehnäterrieri maailmalla Vaikka vehnäterrieri on hyväksytty roduksi vasta vuonna 1937, tapahtui varsinainen läpimurto 1970-luvun puolivälin jälkeen, kun rotu sai sertifikaattioikeudet Englannissa ja se virallistettiin Yhdysvalloissa. Tuon jälkeen rotu on lyönyt itsensä nopeasti läpi ja se on lisännyt suosiotaan räjähdysmäisesti Yhdysvalloissa ja mm. Ruotsissa. Suomeen ensimmäinen vehnäterrieri tuli vuonna 1963 Irlannista ja ensimmäinen vehnäpentue syntyi vuonna 1965. Rotua esiintyy myös jonkin verran mm. Kanadassa ja Euroopassa eikä rotu liene nykyään tuntematon missään päin maailmaa. Vaikka rotu onkin jakaantunut karvanlaadun ja -määrän mukaan nk. runsasturkkisempiin amerikkalais-englantilaisiin linjoihin sekä ohutturkkisempiin irlantilaisiin linjoihin, pohjautuvat koirat kaikkialla samoista irlantilaisista koirista ja korkea sisäsiittoisuusaste on rodun ongelmana kaikkialla. 2.3. Rodun saapuminen Suomeen Suomeen ensimmäinen vehnäterrieri tuli vuonna 1963 Irlannista ja ensimmäinen vehnäpentue syntyi vuonna 1965. Täydennystä tuotettiin 1970-luvulla Ruotsista, Irlannista sekä Englannista. Näitä alkuperäisiä linjoja löytyy yhä kaikkien nykypäivän vehnäterriereiden sukutauluista, täydennyksiä on lisäksi tullut monelta suunnalta mm. Yhdysvalloista ja Saksasta. 2.4 Rodun historia ja kehitys Suomessa Vehnäterrierin kasvatus Suomessa alkoi vuonna 1965 kahden irlannintuonnin pentueella. Seuraavalla vuosikymmenellä rekisteröintimäärät nousivat melko tasaisesti kohti vuosikymmenen loppua ylittäen 50 rajan ensi kerran vuonna 1979. Rotu sai uusia kasvattajia ja koiria tuotiin Irlannista, Englannista ja Ruotsista. Vehnäterrieri tunnettiin jo laajemmin 1980-luvulle tultaessa ja 1985 rekisteröinit kipusivat jo yli sadan. Harrastajamäärän kasvun myötä myös lukuisa joukko uusia kasvattajia syntyi. Suomalainen vehnäkanta sai edelleen vahvistusta tuontikoirien myötä aiemmin

mainittujen maiden lisäksi nyt myös Yhdysvalloista ja Saksasta. Vehnäterrierin jakautuminen kahteen eri turkkityyppiin oli tuolloin selvästi nähtävissä. Viime vuosina eri turkkityyppien väliset erot ovat tasoittuneet karvanlaadun yleisen paranemisen seurauksena. Rodun suosio vakiintui 1990-luvulla nykyiselle 150-190 vuosirekisteröinnin tasolle, joskin aivan viimeisinä vuosina on rekisteröinnit olleet laskusuunnassa. 3 JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Rotujärjestö: Kerry- ja vehnäterrierikerho ry. perustettu 1975. Rotujärjestöoikeus vuodesta 1989. Jäsenmäärä vuoden 2005 lopussa 1076. Jalostustoimikunnan organisaatio: Vehnäterrierin jalostukseen liittyvästä käytännön työstä vastaa hallituksen nimeämä jalostustoimikunta, johon kuuluu 3 5 varsinaista jäsentä sekä mahdollisesti 1 2 asiantuntijajäsentä. Toimikunnan jäsenten toimikausi on viisi (5) vuotta. Hallitus vahvistaa jalostustoimikunnan sekä pentuvälityksen toimintaohjeet. Jalostustoimikunnan työ painottuu tiedon keräämiseen ja julkaisemiseen sekä kasvattajien, kasvattajiksi aikovien ja urosten omistajien sekä muiden asiasta kiinnostuneiden neuvontaan ja kouluttamiseen. Jalostustoimikunta ei anna urossuosituksia, mutta käsittelee kasvattajien jalostusneuvontapyynnöt, joissa tulee olla kasvattajan omat urosehdotukset (1-3 kpl). Jalostustoimikunta kertoo suunnitellun yhdistelmän toteuttamiseen vaikuttavista tekijöistä sekä siihen mahdollisesti sisältyvistä riskeistä. Jalostustoimikunta voi mm. laskea suunnitellun yhdistelmän sukusiitoskertoimen, merkitä sukutauluihin tunnetut sairauksien tai vikojen kantajat sekä kertoa muista mahdollisista jalostustoimikunnan tiedossa olevista seikoista, jotka voivat vaikuttaa suunnitellun yhdistelmän käyttämiseen. Lopullisen päätöksen tekee aina kuitenkin kasvattaja, jolla on oikeus valita uros ja joka myös itse kantaa vastuun.

4 NYKYTILANNE 4.1 Populaation koko ja rakenne Taulukko 1. Sukusiitosprosentti CompuPed/8 sukupolvea. sukusiitos% 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 yht. alle 6,2 5 5 3 5 2 5 10 6 11 52 6,3-9,4 3 3 5 7 9 9 11 7 6 3 63 9,5-12,4 12 13 4 5 4 9 4 3 4 3 61 12,5-15,9 8 7 5 4 4 3 4 6 6 1 48 16-19,9 4 3 4 4 2 3 3 2 2 2 29 20-24,9 3 2 2 1 8 yli 25 1 1 1 3 keskiarvo% 13,8 12,3 10,7 12 10,5 11,2 9,3 8,4 10,4 7,3 264 Rekisteröintimäärät Suomessa vehnäterrieri on saavuttanut vakaan suosion. Vuosittainen rekisteröintimäärä on keskimäärin 163 (Taulukko 2). Viimeisen kymmenvuotiskauden aikana on syntynyt 264 pentuetta (1564 pentua), joissa isänä on ollut 105 eri urosta ja 160 eri narttua. Keskimäärin vuosittain siitokseen on käytetty 19 urosta ja 24 narttua. Kaikkiaan vehnäterriereitä lienee maassamme noin 1600 yksilöä. Taulukko 2. Rekisteröinnit 1996-2005. Vuosi Rekisteröinnit Pentueita Tuonteja Kasvattajat Isät Emät 2005 134 20 9 17 16 25 2004 166 25 11 19 18 25 2003 192 28 4 23 19 28 2002 191 27 11 22 22 27 2001 155 27 3 20 20 27 2000 150 25 4 19 16 25 1999 143 25 2 23 18 25 1998 153 23 6 21 19 23 1997 170 34 3 29 20 33 1996 170 30 7 24 17 30

Taulukko 3. Eniten käytetyt urokset tarkastelujaksolla 1996-2005 Uros Pentueita Pentuja % Pentueita Pentuja kumulat # -osuus yht yht % 1 Fairylake s Known As The 12 73 4,73 17 103 5 Swede (S) 2 Brookdene Springsteen (FRA) 8 55 3,56 8 55 8 3 Down To Earth De La Richesse (NL) 9 52 3,37 9 52 12 4 Never Lasting s A Star Is Born (D) 8 49 3,18 8 49 15 5 Red Devil De Morrigan (NL) 8 46 2,98 8 46 18 6 Austronaut (S) 8 45 2,92 8 45 21 7 Armagh Alister Vom Sennhues (D) 7 44 2,85 7 44 24 8 Wheatstone Denzel 7 42 2,72 7 42 26 9 Merry Blue Paddington 7 38 2,46 7 38 29 10 Movin On Ducati Desmo (S) 8 37 2,40 8 37 31 11 Newkilber Sunset On Sunset(USA) 6 37 2,40 6 37 33 Tarkastelujakson aikana 31% syntyneistä pennuista on kymmenen eniten käytetyn uroksen jälkeläisiä. Tarkastelujakson aikana 50% syntyneistä pennuista on 20 eniten käytetyn uroksen jälkeläisiä. Yhdeksän yhdestätoista (9/11) eniten käytetyimmistä uroksista on tuonteja, kaksi kotimaassa syntyneitä tuontiuroksen tai -nartun jälkeläisiä. Taulukko 4. Eniten käytetyt nartut tarkastelujaksolla 1996-2005 # Narttu Pentueita Pentuja 1 Enjoy The Best Colour (Hr) 4 34 2 Wheatstone True Colors 4 30 3 Röhvelin Take Your Heart 5 30 4 Boundary Oak Dilber 3 29 5 Major Wheat D s Tootsie 5 28 6 Brayson Delightful Girl (Irl) 4 27 7 Wildwheat s Lilliann 3 26 8 Röhvelin Spring Sun 4 26 9 Wheatstone Carrera 3 26 10 Zarosan Lewanna 3 26 Taulukko 5. Eniten käytetyt urokset tarkastelujaksolla 2001-2005 # Uros Pentueita Pentuja %-osuus kumulat% 1 Brookdene Springsteen (FRA) 8 55 7,02 7 2 Down To Earth De La Richesse (NL) 9 52 6,64 14 3 Newkilber Sunset On Sunset (USA) 6 37 4,73 18 4 Elovainion Cosmus 5 35 4,47 23 5 Boundary Oak Erne 4 25 3,19 26 6 Wheatstone Forrest 4 24 3,07 29 7 Widwheat s Morris 3 24 3,07 32 8 Embor De Yonsabalene (ESP) 4 22 2,81 35 9 Röhvelin Universal Man 2 21 2,68 38 10 Jazz Dancer De Morrigan (NL) 3 21 2,68 40 11 Austronaut (S) 4 21 2,68 43

Käytettyjen urosten määrä tarkastelujaksolla 2001-2005 on 63 kpl. Narttujen määrä on 90 kpl. Tarkastelujakson aikana 40% syntyneistä pennuista on kymmenen eniten käytetyn uroksen jälkeläisiä. Tarkastelujakson aikana 50% syntyneistä pennuista on 14 eniten käytetyn uroksen jälkeläisiä. Puolet käytetyimmistä uroksista on tuonteja, puolet kotimaassa syntyneitä ulkomaisten/tuontiurosten jälkeläisiä. Urosten väliset sukulaisuussuhteet Brookdene Springsteen ja Röhvelin Universal Man ovat isä ja poika. Uroksilla Elovainion Cosmus ja Wheatstone Forrest on yhteinen isä, Wheaten Rebel s Walk On Top, ja näiden isoisä Danterri Wheaten Man About Town on myös Boundary Oak Ernen isoisä sekä esiintyy 3. polvessa urosten Newkilber Sunset On Sunset ja Jazz Dancer De Morrigan takana. Tehollinen populaatio 2001 2002 2003 2004 2005 46 49 45 42 36 sukupolvi 2001-2005: 4*63*90/(63+90)= 148 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet Luonteeltaan vehnäterrieri on hyväluonteinen ja eloisa. Se on omistajiinsa kiintyvä, uskollinen ystävä, joka on puolustustahtoinen olematta hyökkäävä. Tulee muistaa, että vaikka vehnäterrieri ei olekaan terrieri sieltä ärhäkämmästä päästä, on se kuitenkin terrieri eikä välttämättä tule toimeen kaikkien koirien kanssa. Varsinkaan uros ei jätä vastaamatta sille heitettyyn haasteeseen. Liiallinen hyökkäävyys ei kuitenkaan kuulu vehnäterrierin luonteenpiirteisiin. Vehnäterrieri ei saa olla hermostunut, arka, pelkopurija tai aggressiivinen eikä tällaisia koiria tule käyttää jalostukseen. Rotujärjestön jäsenistölle suunnatussa vehnäterrierien terveyskyselyssä vuonna 2003 vastaajista 88% oli tyytyväisiä rodun luonteeseen, ei-tyytyväisten osuus oli 12%. Terveyskyselyssä listatuista ongelmista suurimmaksi nousivat aggressiivisuus toisille koirille sekä arkuus. Myös aggressiivisuus ihmisille, tuhoaminen, metelöinti ja ylivilkkaus mainittiin. Taulukko 6. Vehnäterrierin luonnekuvaus 2003 terveyskyselyn mukaan. 81 % Vehnien luonnekuvaus 38 % 35 % 27 % 7 % 5 % 2 % 2 % Ihmisyst. Vilkas Aktiivinen Rauhallinen Pidättyv. Arka Vetäytyvä Aggress.

Kasvattajille vuonna 2005 suunnatussa kyselyssä 11% piti rodun tämän hetkistä luonnetta hyvänä ja 89% melko hyvänä. Luonne vastaa rotumääritelmää 16% mielestä hyvin, 84% mielestä melko hyvin. Luonneongelmia esiintyy 94% mielestä jonkin verran, 6% mukaan ongelmia ei ole. Listatuista ongelmista suurimmaksi nousivat arkuus ja agressiivisuus koirille tai ihmisille sekä dominanssi. Myös epäluuloisuus ja vahtiminen mainittiin. Vehnien luonnetestituloksia in löydettävissä 32 yksilön osalta vuosilta 1993-2004. Pisteiden vaihteluväli on ollut 82 246, keskiarvo on 126 pistettä. Keskimääräinen vehnäterrierin luonnetestitulos: Toimintakyky: kohtuullinen Terävyys: pieni Puolustushalu: kohtuullinen tai pieni Taisteluhalu: suuri, kohtuullinen tai pieni Hermorakenne:suhteellisen rauhallinen tai hieman rauhaton Temperamentti:kohtuullisen vilkas Kovuus: hieman pehmeä Luoksepäästävyys: avoin Laukaisuvarma 4.3 Terveys Yleisesti ottaen vehnäterrieri tunnetaan erittäin terveenä ja pitkäikäisenä rotuna. Lisääntyminen on ongelmatonta, normaaliastutukset sujuvat yleensä hyvin ja nartut ovat hyviä synnyttäjiä. Pentuekoko on suhteellisen suuri; 5 7 pentua on tavallinen määrä. Lisääntymisongelmiin on suhtauduttava vakavasti, sillä ongelmaton lisääntyminen on tärkeää rodun elinvoimaisuuden kannalta. 4.3.1 Suomessa vehnäterrierillä todetut merkittävät sairaudet Kuten kaikilla roduilla, esiintyy myös vehnäterriereillä perinnöllisiä sairauksia ja vikoja. Jalostusyksilön tulee olla vapaa perinnöllisistä sairauksista ja vioista, joita se ei myöskään tiettävästi saa periyttää. Seuraavia rodussamme esiintyviä perinnöllisiä sairauksia ja vikoja tulee erityisesti vastustaa: Perinnöllinen munuaisvika (PNP/FN) Perinnöllinen munuaisvika on kuolemaan johtava perinnöllinen sairaus, jonka periytyvyyttä ei varmasti vielä tunneta, mutta sen epäillään mahdollisesti periytyvän kahden geeniparin mukana. Oireet ilmenevät yleensä 3 kk 3 -vuotiailla koirilla, mutta joskus vasta 6 vuoden iässä. Sairaus on yhä varsin yleinen mm. Yhdysvalloissa ja Ruotsissa. Kiitos tehokkaan ja huolellisesti suunnitellun jalostustyön ei Suomessa ole patologisesti varmistettuja PNP-tapauksia tullut tietoon sitten vuoden 1994 vaikka lähes kaikkien nykypäivän vehnäterriereiden sukulinjoista löytyykin varmoja kantajia. Sairauden kantajien tunnistamiseksi on kehitetty DNA-markkeritesti, joka tunnistaa lähellä sairausgeenejä olevan ns. markkerin, siis ei itse sairausgeeniä. Siksi sen tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Proteiinikato (PLE/PLN) Proteiinikatosairaudet suoliston tai munuaisten kautta (PLE/PLN) on yleistyvä sairaus vehnäterriereillä.

Sairaus todetaan yleensä 4 6 vuoden iässä mutta ei aina johda kuolemaan. Periytyvyydestä ei ole varmaa tietoa, mutta näyttää siltä, että itse sairaat yksilöt periyttävät sairautta keskimääräistä enemmän myös jälkeläisilleen. Sairauden vastustamista vaikeuttaa sairauden puhkeaminen myöhäisessä iässä. Sairaus on varsin tavallinen Yhdysvalloissa ja myös Suomessa ilmenee vuosittain muutama yksittäinen epäilty tai varmistettu tapaus, joilla on PLE ja/tai PLN:n kaltaisia oireita. Yhdysvalloissa on ollut jo useita vuosia käynnissä laaja PLE/PLN-tutkimusohjelma, jonka tuloksena toivotaan tulevaisuudessa saatavan tietoja sairauden periytyvyydestä ja sen hoidosta. Lonkkanivelen kehityshäiriö, lonkkaniveldysplasia (HD) Lonkkaniveldysplasia on lonkkanivelen kehityshäiriö, jossa reisiluun pään ja lantion lonkkamaljakko eivät sovi täydellisesti yhteen ja joka pahimmillaan rampauttaa koiran. Tutkimuksissa periytyvyyden on todettu olevan 40-60 %:n luokkaa ja perityn taipumuksen lisäksi vian kehittymiseen ja sen vaikeusasteeseen vaikuttavat mm. ruokinta ja liikunta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa kuvatuista yksilöistä (Taulukko 6) 20%:lla on tavattu lieviä tai keskivaikeita muutoksia lonkkanivelissä. Lonkkaniveldysplasia voi vaikeuttaa mm. harrastamista ja vaikea-asteinen lonkkaniveldysplasia voi pahimmillaan rampauttaa koiran, jolloin liikkuminen on kivuliasta ja haittaa koiran elämää. Taulukko 6. Vehnien lonkkakuvaustulokset 1982 2004 2001-2004 1996-2000 1991-1995 1985-1990 A (terveet) 50 51,0 % 90 57,3 % 109 67,3 % 36 62,1 % B (rajatap.) 27 27,6 % 37 23,6 % 36 22,2 % 14 24,1 % C (lievä) 13 13,3 % 21 13,4 % 13 8,0 % 3 5,2 % D (keskivaik.) 8 8,2 % 9 5,7 % 4 2,5 % 5 8,6 % 98 100 % 157 100 % 162 100 % 58 100 % Silmäsairaudet Etenevä verkkokalvon surkastuminen (PRA) johtaa vähitellen koiran sokeutumiseen verkkokalvon valoherkkien tappi- ja sauvasolujen pikkuhiljaa rappeutuessa. Tämä perinnöllinen silmäpohjan sairaus ilmenee keski-ikäisellä tai vanhalla koiralla eli n. 5 8 -vuotiaana. Suomessa on tavattu muutama PRA-tapaus vehnäterriereillä, jotka ovat syntyneet 1970- ja 1980-luvulla. Viimeisin PRAtapaus (epävirallinen) on vuodelta 1991. Perinnöllinen kaihi (HC) Kaihi (tai harmaakaihi) eli katarrakta on silmän mykiön eli linssin tai sen kapselin samentuma. Jos kaihi on perinnöllinen, siitä käytetään lyhennettä HC eli hereditary catarract, perinnöllinen kaihi. Eri koiraroduilla on erilaisia harmaakaihityyppejä, kyseessä voi olla vain pieni samentuma joka ei etene, tai koko mykiön samentumiseen ja sokeuteen johtava täydellinen kaihi. Myös ilmenemisikä vaihtelee roduittain. Perinnöllisyyden puolesta puhuu se, jos kaihi esiintyy molemmissa silmissä, rodulle tyypilisessä paikassa ja tyypillisessä iässä ja on etenevä. Uudella rodulla samantapaisten kaihien esiintyminen sukulaisilla tukee perinnöllisyysoletusta. Suomessa on tavattu kaksi HC-tapausta vehnäterriereillä, jotka ovat syntyneet vuosina 1999 ja 2000. Suomessa on viimeisen viisivuotiskauden aikana suoritettu vehnille 112 virallista silmätarkastusta, joissa on tavattu 2 HC-tapausta, muita mykiömuutoksia, multifokaalinen RD sekä ylimääräisiä ripsiä.

Taulukko 7. Viralliset silmätarkastukset 1985-2004 Tutkitut kpl Tutkitut % Terveet % HC PHTVL/ PHPV 1985-1990 56 8,4 100 1991-1995 106 11,8 99 1 1996-2000 98 12,5 99 1 2001-2004 86 12,4 99 1 Muut perinnölliset sairaudet ja viat Vehnäterriereillä on raportoitu mm. iho-ongelmia aiheuttavaa allergiaa tai atopiaa, virtsatiehyeiden kehityshäiriöitä, napa- ja nivustyriä sekä jonkin verran tavataan kapeaa alaleukaa (alakulmahampaat painuvat ikeniin) ja muita purentavikoja. Satunnaisesti tavataan tavallisia, lieviä perinnöllisiä vikoja kuten kivesvikaa, hammas- ja pigmenttipuutoksia, häntämutkia jne. Jonkin verran on tutkittu myös vehnien polvi- ja kyynärniveliä, eikä niissä ole juurikaan löytynyt huomauttamista 4.4 Ulkomuoto Vehnäterrierin olemusta voi parhaiten kuvata termeillä voimakas, sopusuhtainen ja kohtuullinen. Kaikki liioitellut piirteet ovat erittäin epätoivottuja. Sukupuolileiman tulee olla selvä. Vehnäterrieri on keskikokoinen, lyhytrunkoinen ja hyvärakenteinen terrieri, joka antaa voimakkaan vaikutelman. Sopusuhtainen, piirteiltään neliömäinen vehnäterrieri ei saa olla liian korkea- eikä liian matalaraajainen. Vaikka vehnäterrieri saakin olla hieman korkeuttaan pidempi, se ei saa vaikuttaa pitkärunkoiselta. Missään tapauksessa ei saa pyrkiä kasvattamaan koiria, jotka ovat pituuttaan korkeampia, pystylapaisia, ylikulmautuneita takaa ja sipsuttavia askellukseltaan. Jo ääriviivoista tulee erottaa minkä rotuinen koira on kyseessä; vehnäterrieri ei saa näyttää vehnänväriseltä kerrynterrieriltä. Vehnäterrierin yksinkertainen karvapeite on yksi rodun tunnuspiirteistä ja sen tulee aikuisella koiralla olla runsasta ja silkkisen pehmeää ja sen tulee laskeutua eloisana, kiiltävänä ja laineikkaana. Vehnäterrieristä ei lähde karvaa. Oikea väri voidaan kuvailla kalpeasta kullanväristä lämpimään hunajanväriin siis kaikki vehnänvärin sävyt. Aikuisen koiran yleissävyn tulee selvästi olla puhdas vehnänväri eikä muiden värien olemassaoloa sallita kuin satunnaista sinimustaa nokisuutta korvissa ja kuonossa. Aikuisen vehnän väri ei saa koskaan vaikuttaa ruskealta tai valkoiselta. Karvapeite ei saa olla karkea eikä kähärä tai eloton ja pystyssä sojottava. Missään tapauksessa karva ei saa olla kiilloton, paksu, laadultaan villava tai pumpulimainen.

5 YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN 2002-2006 TOTEUTUMISESTA Kerry- ja vehnäterrierikerho ry:n vuosikokous hyväksyi rotujemme ensimmäisen jalostus-ohjesäännön 10.2.1991. Jalostusohjesääntöä tarkistettiin ja muutokset hyväksyttiin vuosi-kokouksessa 5.2.1994. Jalostuksen tavoiteohjelmat roduillemme vuosille 2002 2006 hyväksyttiin vuosikokouksessa 24.2.2002. Tavoitteiden toteutuminen vuosina 2002-2005 5.1 Populaation kokonaistila ja rakenne Tavoite: pyritään jalostusyhdistelmiin, joissa sukusiitosaste on alle 10% ja näin pyritään saamaan myös keskimääräinen sukusiitosaste alle 10 %:n. Toimenpide: Suositus yhdistelmien sukusiitoasteesta (CompuPed-ohjelmalla 8 sukupolvesta laskettuna alle 10%). Tulos:Sukusiitosasteen suunnan kehitys on ollut myönteinen. Vuosina 2002, 2003 ja 2005 on päästy alle tavoitteeksi asetetun 10% keskiarvon. Vuosina 1992-1995 sukusiitosaste on vaihdellut välillä 13,6-13,9 sukusiitosaste on laskenut kymmenessä vuodessa n. 4%. Tavoite: pyritään välttämään matadorijalotusta Toimenpide: Suositus, että yhdellä uroksella saisi olla enintään kolme pentuetta vuodessa eikä sen jälkeläismäärä saisi ylittää 5 % rekisteröinneistä 10 vuoden jaksoissa. Tulos: Jaksolla 1996-2005 5 uroksella on ollut yli kolme pentuetta vuodessa, mutta yhdenkään uroksen jälkeläismäärä ei ylitä 5% rekisteröinneistä (eniten käytetyn osuus 4,73%). 5.2 Luonne ja käyttöominaisuudet Tavoite: Jalostuksessa tulee pyrkiä kasvattamaan hyväluonteisia vehnäterriereitä, jotka sopeutuvat hyvin nykypäivän elämään ja soveltuvat monenlaiseen harrastustoimintaan. Toimenpide: Suositus, ettei arkoja, hermostuneita tai aggressiivisia koiria tule käyttää jalostukseen. Tulos: Rotujärjestön jäsenistölle vuonna 2003 suunnatun kyselyn mukaan 88% vastaajista oli tyytyväisiä rodun luonteeseen, ei-tyytyväisiä oli 12%. Kasvattakyselyssä 89% piti rodun tämän hetkistä luonnetta melko hyvänä, 11% hyvänä. Molemmissa kyselyissä suurimmiksi ongelmiksi nousivat aggressiivisuus toisille koirille sekä arkuus. 5.3 Terveys Rodun terveydentila Tavoite: rodun terveydentilan seuraaminen Toimenpide: Seurantaa on tehty vuosittain seuraamalla pentueiden vanhempien tutkimustuloksia, pentueiden sukusiitosastetta sekä vuosittaisia terveystutkimustuloksia. On myös listattu käytetyimmät jalostusurokset.

Kerryjen ja vehnien terveyskysely jäsenistölle toteutettiin vuonna 2003. Kerryjen ja vehnien kasvattajakysely toteutettiin vuonna 2005. Tulos: Toteutettu laajat tutkimukset, jotka antavat hyvän kuvan rodun tilanteesta tällä hetkellä. Perinnöllinen munuaisvika PNP Tavoite: Pyritään säilyttämään perinnöllisen munuaisvian (PNP) tilanne hyvänä Toimenpide: PNP-kantajat sekä veri/virtsa-arvojen tulokset julkaistaan yhdistyksen vuosikirjassa. Omistajien vapaaehtoiset raportoinnit sairaustapauksista jalostustoimikunnalle. Sairauden vastustamista jatketaan aiemmin annetuin suosituksin. Tulos: Tilanne on pysynyt hyvänä, uusia tapauksia ei ole tullut tietoon. Viimeiset tietoon tulleet tapaukset ovat 1980-luvun lopulla syntyneitä. Proteiinikatosairauksien (PLE/PLN) Tavoite: Proteiinikatosairauksien (PLE/PLN) vastustaminen edelleen Toimenpide: Omistajien vapaaehtoiset raportoinnit sairaustapauksista jalostustoimikunnalle. Suositukset jalostusyksilöiden tutkimuksista. ERD-virtsatutkimus 22 vehnäterrierille keväällä 2004 jossa tutkittiin ERD-testin soveltuvuutta. Tulos: Sairaustilanne on pysynyt ennallaan. Yli puolet jalostusyhdistelmistä on tutkittu veri- ja/tai virtsatestein (2000-2004 51%). Voidaan antaa suositus ERD-testin käyttämisestä alle 7-vuotiaiden vehnäterriereiden seulontatestinä ennen jalostuskäyttöä. Silmäsairaudet (PRA, HC) Tavoite: Pyritään säilyttämään silmäsairauksien hyvä tilanne ennallaan Toimenpide: Suositukset jalostusyksilöiden tutkimuksista. Joukkosilmätarkastus toukokuussa 2005. Tulos: Vehnien jalostusyhdistelmistä silmätarkastettu: 2002 molemmat vanhemmat 42,9%, toinen vanhemmista 42,9%, ei kumpaakaan 14,2% 2003 molemmat vanhemmat 71,4%, toinen vanhemmista 28,6% 2004 molemmat vanhemmat 72%, toinen vanhemmista 16%, ei kumpaakaan 12% 2005 molemmat vanhemmat 85%, toinen vanhemmista 15%Yhä useammasta yhdistelmästä molemmat vanhemmat on silmätarkastettu. Viimeisin (epävirallinen) PRA-tapaus on vuodelta 1991. HC-tapauksia, joita aiemmin ei ole esiintynyt on tavattu 2 kpl. Lonkkaniveldysplasia HD Tavoite: jatketaan lonkkaniveldysplasian (HD) vastustamista mm. tutkimalla jalostusyksilöt jatkossakin Toimenpide: suositukset jalostusyksilöiden tutkimuksista ja tuloksista. Tulos: Jalostusyksilöiden lonkkatutkimus on lisääntynyt huomattavasti: vuonna 1992 molemmat vanhemmat oli tutkimatta yli 56% :ssa yhdistelmistä, 2000-luvulla molemmat on tutkittu lähes 90% :ssa yhdistelmistä (vuosina 2004-2005 100% tutkittuja). JTO:n täyttäviä yhdistelmiä on ollut vuodesta 1996 alkaen vähintään ¾ yhdistelmistä (vuonna 2004 92%, 2005 100%) C-lonkkaisten käyttö on lisääntynyt huomattavasti vuoden 2000 jälkeen, mutta suuntaus näyttäisi olevan taas parempaan päin. Samaan aikaan D-lonkkaisten käyttö on vähentynyt jonkin verran. Vuosina 2000-2005 jalostukseen on käytetty kahdesti D-lonkkaista. Verrattaessa vuosia 1996 2000 ja 2001 2004 voidaan havaita A+B lonkkaisten osuuden pysyneen lähes samana 80,9 % -> 78,6 % ja vastaavasti myös C+D lonkkaisten osuuden 19,1 % - > 21,5 %.

5.4 Ulkomuoto Tavoite: säilyttää FCI:n 25.4.2001 hyväksymän rotumääritelmän mukainen vehnäterrieri Toimenpide:Suositus jalostusyksilön ulkomuodon tasosta; laatupalkinto 1 (EH) näyttelyssä. Näyttelytulosten julkaiseminen. Oman erikoisnäyttelyn järjestäminen. Tulos: Rodun taso on Suomessa kohtalaisen hyvä.

6 JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT 6.1 Visio Vehnäterrierin kasvatustyötä pyritään ohjaamaan niin, että jalostuksen tuloksena on tyypiltään rodunomainen, fyysisesti ja psyykkisesti terve vehnäterrieri. Rodun tulee jatkossakin pystyä täyttämään tehtävänsä miellyttävänä seurakoirana, jonka kanssa voi myös harrastaa monipuolisesti. 6.2 Rotujärjestön tavoitteet Kursiivilla merkityt kohdat ovat muutoksia edelliseen JTO:an. Nämä kohdat on käsitelty jalostustoimikunnan järjestämillä kasvattajapäivillä syksyllä 2005 ja yhteenveto on julkaistu Kerry- ja vehnäterrierikerhon nettisivuilla. -Populaation kokonaistila ja rakenne Tavoitteena jalostuksessa on jatkossakin välttää liiallista sukusiitosta sekä matadorijalostusta ja jatkuvasti pyrkiä siihen, että yksilöitä käytettäisiin mahdollisimman tasaisesti ja että mahdollisimman monet sukulinjat säilyisivät jalostuksessa. Tämän päivän jalostustyön tulee palvella tulevaisuuden jalostustyötä luomalla sille pohja, josta voidaan jatkaa ja pyrkiä eteenpäin. Jalostuksessa pyritään siihen, että yhdellä uroksella on enintään kolme pentuetta vuodessa eikä sen jälkeläismäärä saisi ylittää 5 % rekisteröinneistä 10 vuoden jaksoissa. Jalostuksessa pyritään jalostusyhdistelmiin, joissa sukusiitosaste on alle 8% ja näin pyritään saamaan myös keskimääräinen sukusiitosaste alle 8%:n. Sukusiitoskertoimien laskennassa käytetään toistaiseksi Compuped-ohjelmaa tai vastaavaa. -Luonne ja käyttöominaisuudet Jalostuksessa tulee pyrkiä kasvattamaan hyväluonteisia vehnäterriereitä, jotka sopeutuvat hyvin nykypäivän elämään ja soveltuvat monenlaiseen harrastustoimintaan. Kasvattajien tulee myös kiinnittää huomiota pennun ostajien ohjaukseen vehnäterrierin kasvattamisessa yhteiskuntakelpoiseksi sekä mukavaksi perhekoiraksi, sillä se on vahvaluonteinen ja tarvitsee määrätietoisen kasvatuksen pennusta pitäen. Luonneominaisuuksien kartoitukseen, mittaamiseen ja seurantaan tulisi pyrkiä löytämään riittävän kattava ja objektiivinen menetelmä. Ruotsissa käytetyn luonnekuvausmenetelmän mahdollisuuksia pyritään kartoittamaan. -Terveys Jalostuksessa pyritään säilyttämään perinnöllisen munuaisvian (PNP) ja silmäsairauksista PRA:n kohdalla ennallaan sekä lisätään HC:n vastustaminen suosituksiin sekä jatketaan lonkkaniveldysplasian (HD) ja proteiinikatosairauksien (PLN/PLE) vastustamista mm. tutkimalla jalostusyksilöt em. sairauksien varalta jatkossakin. -Ulkomuoto Tavoitteena on säilyttää FCI:n 25.4.2001 hyväksymän rotumääritelmän mukainen vehnäterrieri. SKL:n 2.5.2002 hyväksymä rotumääritelmä on kaikilta osiltaan suora käännös voimassa olevasta irlantilaisesta rotumääritelmästä.

Ulkomuotojalostuksessa painopisteenä on rotumääritelmän mukaisen tyypin ja koon säilyttäminen. Sukupuolileiman tulee olla selvä. Jalostuksella tulee pyrkiä kasvattamaan vehnäterriereitä, jotka pystyisivät liikkumaan rodunomaisesti eli yhdensuuntaisin, vaivattomin askelin vapaasti ja tasapainoisesti. Jalostuksella tulee pyrkiä kasvattamaan rodunomaisen karvapeitteen omaavia vehnäterriereitä, sillä tulee muistaa, että puhtaan vehnänvärinen, silkkisen pehmeä ja kiiltävä karvapeite on rotuominaisuus, joka erottaa vehnäterrierin muista terriereistä. Jalostuksella tulee myös pyrkiä eroon epätasaisista purennoista, hammaspuutoksista sekä kapeista alaleuoista, joiden seurauksena alakulmahampaat painuvat ikeniin. Jalostuksen tavoitteet muodostavat yhdessä kokonaisuuden, johon rodun kasvatuksessa kokonaisvaltaisesti tulisi pyrkiä. Suurin painoarvo tulisi asettaa rodun terveysongelmista vakavimpien, perinnöllisen munuaisvian (PNP) ja proteiinikatosairauksien (PLN/PLE) vastustamiseen. 6.3 Rotujärjestön strategia Vehnäterriereiden kasvatukselle on määritelty seuraavat suositukset ja ohjeet, jotka jalostusyhdistelmien tulee täyttää: 6.3.1 Populaation koko ja rakenne Jalostuksessa pyritään käyttämään mahdollisimman korkealuokkaista jalostusmateriaalia ja siitosyhdistelmää suunniteltaessa tulee ottaa huomioon yksilöiden luonteenominaisuudet, ulkomuodolliset seikat sekä mahdolliset viat ja sairaudet. Kuitenkaan ei tule keskittyä liiaksi yksittäisiin kriteereihin vaan yksilöä on tarkasteltava kokonaisuutena. Jalostusarvoa määritettäessä kiinnitetään huomiota koiran oman laadun lisäksi myös sen lähisukulaisten sekä mahdollisten jälkeläisten laatuun. Jalostusyhdistelmää valitessa tulisi pyrkiä löytämään yksilöt, jotka täydentäisivät toisiaan; jos toisella on jokin selvä virhe, tulisi toisen olla siinä kohtaa virheetön. Tulee muistaa, että yksi uros ei sovi kaikille nartuille eikä kaikilla nartuilla suinkaan tarvitse teettää pentuja. Suunniteltaessa jalostusyhdistelmää tulee muistaa, että rodun jalostuspohja on kapea. Sen vuoksi yhtä "tähteä" ja/tai "siitosmatadoria" ei tule käyttää useille nartuille vaan tulee pyrkiä käyttämään mahdollisimman paljon erilinjaisia uroksia. Vahvasti sisäsiittoisia yhdistelmiä ei tule puoltaa, jollei sitä pystytä perustelemaan jonkin rodulle tärkeän ominaisuuden esiin saamiseksi. Jalostusyksilön tulee olla - luonteeltaan rodunomainen - tyypiltään ja rakenteeltaan rodunomainen - vapaa vakavista perinnöllisistä sairauksista ja vioista, joita se ei myöskään tiettävästi periytä 6.3.2 Luonne ja käyttöominaisuudet Jalostuksessa tulee pyrkiä kasvattamaan hyväluonteisia vehnäterriereitä, jotka sopeutuvat hyvin nykypäivän elämään ja soveltuvat monenlaiseen harrastustoimintaan. Arkoja, hermostuneita tai aggressiivisia koiria ei tule käyttää jalostukseen. Kasvattajien tulee myös kiinnittää huomiota pennun ostajien ohjaukseen vehnäterrierin kasvattamisessa yhteiskuntakelpoiseksi sekä mukavaksi perhekoiraksi, sillä se on vahvaluonteinen ja tarvitsee määrätietoisen kasvatuksen pennusta pitäen.

6.3.2 Perinnöllisten sairauksien ja vikojen vastustaminen Jalostukseen käytettävä yksilö tulee ennen astutusta olla -tutkittu munuaistoiminnan osalta ERD-virtsatestillä (virtsan mikroalbuminuria, alle 7-vuotiaat jalostusyksilöt) tai veri- ja virtsanäyttein. (Nartulla tutkimukset enintään 1 v vanhat, jalostusuros tulisi tutkia ennen jokaista astutusta tai vaihtoehtoisesti 6 kk välein.) - lonkkakuvattu - silmätarkastettu (PRA/HC) (tutkimus enintään 24 kk vanha) Seuraavia perinnöllisiä sairauksia ja vikoja tulee vastustaa vehnäterrierin jalostuksessa noudattamalla seuraavia periaatteita: Yleinen terveydentila Koiraa, jolla on jonkinlainen kehityshäiriö tai epämuodostuma tai krooninen sairaus tai allergiaa ei tule käyttää siitokseen. Perinnöllinen munuaisdysplasia, juveniili nefropatia eli PNP Jalostukseen käytettävien yksilöiden munuaisten toiminta tulee tutkia ERD-testillä (virtsan mikoalbuminuria) ja/tai veri- ja virtsanäyttein. Jos ERD-testi on negatiivinen, se riittää yksin. Jos testi on toistuvasti positiivinen, jalostustoimikunta ohjaa jatkotutkimuksien suhteen. Sairaita, tunnettuja kantajia (sairaiden vanhempia tai sairaiden jälkeläisiä) tai sairaiden täyssisaruksia ei tule käyttää jalostukseen. Tunnetun kantajan täyssisaruksia tai jälkeläisiä ei suositella jalostuskäyttöön. Jos ko. yksilö kuitenkin muilta ominaisuuksiltaan on niin erinomainen, että sitä halutaan käyttää siitokseen, olisi sitä harkiten käytettävä sellaisten linjojen kanssa, joissa tunnettuja kantajia ei esiinny lainkaan tai ainakaan aivan lähisukupolvissa. Tällaisia yhdistelmiä suunniteltaessa on erittäin suositeltavaa, että jalostustoimikuntaan otetaan yhteyttä, jotta voitaisiin selvittää yhdistelmän riskittömyys. Proteiinikatosairaudet PLE/PLN Jalostukseen käytettävien yksilöiden munuaisten toiminta tulee tutkia ERD-testillä ( virtsan mikoalbuminuria) ja/tai veri- ja virtsanäyttein. Jos ERD-testi on negatiivinen, se riittää yksin. Jos testi on toistuvasti positiivinen, jalostustoimikunta ohjaa jatkotutkimuksien suhteen. Jalostukseen ei tule käyttää ruoka-aineallergisia sekä toistuvasti ripuloivia ja/tai oksentelevia yksilöitä. Jalostukseen ei tule käyttää koiraa, jolla on todettu PLE/PLN sairauteen viittaavia oireita tai joka on jättänyt PLE/PLN sairaan jälkeläisen. Tällaisen koiran jälkeläisten käyttöä siitokseen voidaan harkita edellyttäen, että ne ovat vähintään 3-vuotiaita ja - koira on itse täysin terve (ei allergioita, kroonista ripulia/oksentelua, laihuutta, huonokarvaisuutta jne) - koiran seuraavat laboratorioarvot ovat normaalit: veren munuaisarvot (urea, krea, fosfori), valkuaisarvot ja hemoglobiini sekä virtsan valkuainen ja ominaispaino ja ERD-testi on negatiivinen - käyttö vain ulkosiitoksissa pyrkien siihen, että syntyvien pentujen vanhempien rekisterikirjassa ja kahdessa polvessa rekisterikirjan takana ei PLE/PLN -oireisen koiran esi-isiä esiinny toisen osapuolen puolella - suunnitellun toisen osapuolen suvussa ei ole PLE/PLN -oireisia koiria. Tällaisia yhdistelmiä suunniteltaessa on erittäin suositeltavaa, että jalostustoimikuntaan otetaan

yhteyttä, jotta voitaisiin selvittää yhdistelmän riskittömys. Lonkkaniveldysplasia HD Jalostukseen käytettävän yksilön tulee olla virallisesti lonkkakuvattu ja jalostuksessa tulee pyrkiä mahdollisimman tervelonkkaisiin yhdistelmiin. Koiraa, jolla on vaikea-asteinen (E) lonkkaniveldysplasia ei tule käyttää jalostukseen. Yksilön, jolla on keskivaikea lonkkaniveldysplasia (D) jalostuskäyttöä tulisi harkita tarkoin, ja mikäli D-lonkkaista käytetään jalostukseen tulee se pyrkiä astuttamaan lonkiltaan terveen (A) yksilön kanssa. Käytettäessä jalostukseen koiraa, jolla on lievä (C) lonkkaniveldysplasia, tulee se pyrkiä astuttamaan lonkiltaan terveen (A) yksilön tai rajatapauksen (B) kanssa. Jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon paitsi jalostusyksilöiden vanhempien, isovanhempien jne. myös sisarusten sekä mahdollisten jälkeläisten lonkkakuvaustulokset. Etenevä verkkokalvon surkastuma PRA ja perinnöllinen kaihi HC Jalostukseen käytettävät yksilöt tulee olla silmätarkastettu. Silmätarkastustulos on voimassa 24 kk. Sairaita, tunnettuja kantajia (sairaiden vanhempia tai sairaiden jälkeläisiä) tai sairaiden täyssisaruksia ei tule käyttää jalostukseen. Tunnetun kantajan täyssisaruksia tai jälkeläisiä ei suositella jalostuskäyttöön. Jos ko. yksilö kuitenkin muilta ominaisuuksiltaan on niin erinomainen, että sitä halutaan käyttää siitokseen, olisi sitä harkiten käytettävä sellaisten linjojen kanssa, joissa tunnettuja kantajia ei esiinny lainkaan tai ainakaan aivan lähisukupolvissa. Tällaisia yhdistelmiä suunniteltaessa on erittäin suositeltavaa, että jalostustoimikuntaan otetaan yhteyttä, jotta voitaisiin selvittää yhdistelmän riskittömyys. 6.3.2 Ulkomuoto Ulkomuotojalostuksessa painopisteenä on rotumääritelmän mukaisen tyypin ja koon säilyttäminen. Sukupuolileiman tulee olla selvä. Jalostuksella tulee pyrkiä kasvattamaan vehnäterriereitä, jotka pystyisivät liikkumaan rodunomaisesti eli yhdensuuntaisin, vaivattomin askelin vapaasti ja tasapainoisesti. Jalostuksella tulee pyrkiä kasvattamaan rodunomaisen karvapeitteen omaavia vehnäterriereitä, sillä tulee muistaa, että vehnänvärinen, silkkisen pehmeä ja kiiltävä karvapeite on rotuominaisuus, joka erottaa vehnäterrierin muista terriereistä. Jalostuksella tulee myös pyrkiä eroon epätasaisista purennoista, hammaspuutoksista sekä kapeista alaleuoista, joiden seurauksena alakulmahampaat painuvat ikeniin. Jalostukseen käytettävän yksilön tulee olla luonteeltaan, tyypiltään sekä rakenteeltaan rodunomainen. On suositeltavaa, että se on palkittu näyttelyssä vähintään EH:lla eli on vähintään rotunsa erittäin hyvä edustaja. 6.4 Uhat ja mahdollisuudet Populaatio Vahvuudet: Rotu on melko yleinen Suomessa Heikkoudet: Tehollisen populaation pieni koko Mahdollisuudet: Tuontikoirien lisääntynyt määrä, lisää eri uroksia jalostuskäyttöön, uusia aktiivisia kasvattajia Uhat: Populaatio pienenee entisestään, muutama vanha kasvattaja on lopettanut, rekisteröinnit saattavat pitkällä aikavälillä kääntyä laskuun

Luonne Vahvuudet: suurin osa koirista hyväluonteisia, oikealla kasvatuksella ei yleensä ongelmia ilmene Heikkoudet: vehnäterrieri ei sovi kaikille Mahdollisuudet: käytetään hyväksi luonnetestausten ja -kuvausten tuloksia Uhat: luonneongelmat lisääntyvät Terveys Vahvuudet: Terve rotu. Avoimuus terveysasioissa. Kasvattajien valveutuneisuus ja aktiivisuus. Heikkoudet: Perinnölliset sairaudet, erityisesti PNP, PLE/PLN Mahdollisuudet: Löydetään PLE/PLN:n periytymismekanismi ja keino PNP- sekä PLE/PLN-kantajien tunnistamiseksi Uhat: Sairaudet yleistyvät entisestään; kaikissa muissa maissa ei olla yhtä avoimia. Rakenne Vahvuudet: Rodussa ei esiinny liioiteltuja piirteitä. Vakavia rakennevikoja esiintyy hyvin vähän. Turkin laatu on parantunut, Heikkoudet: Tyypin epäyhtenäisyys. Purentaviat melko yleisiä Mahdollisuudet: Kasvattajien välinen yhteistyö. Uhat: Kapea geenikanta vähentää mahdollisuuksia kehittää ulkomuotoa ja rakennetta. Rodun markkinapotentiaali Vahvuudet: Rodun kysyntä ylittää tarjonnan, hyvämaineinen rotu Heikkoudet: Rotu ei sovi kaikille Mahdollisuudet: On suhteellisen helppoa löytää hyvät kodit pennuille Uhat: Pentueita aletaan tuottaa vastuuttomasti. Tällä hetkellä on kuitenkin suurempana uhkana pentujen huono saatavuus Suomesta. Rekisteröintien määrä on vähentynyt mm. muutaman vanhan kasvattajan lopettamisen myötä. Pentupula saattaa johtaa lisääntyneeseen tuontiin, jolloin koirien taustat eivät välttämättä ole yhtä hyvin tunnettuja eikä tutkittuja. 6.5 Varautuminen ongelmiin Jalostustoimikunta seuraa jatkuvasti rodun tilannetta, jolloin rotua uhkaaviin ongelmiin voidaan ajoissa tarttua. Kasvattajia pyritään opastamaan julkaisemalla säännöllisesti rotua koskevaa tietoa ja järjestemällä jatkossakin kasvattajapäiviä tms. 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi Jalostustoimikunta vastaa jalostusneuvontapyyntöihin ja antaa tarvittaessa jalostuksellista neuvontaa. Jalostustoimikunta kerää myös tietoja (mm. rekisteröinnit, tutkimustulokset) ja kokoaa niistä tilastoja, julkaisee kirjoituksia ja tilastoja rotuyhdistyksen julkaisuissa. Kennelliiton jalostustietokantaa pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon mm. tilastojen kokoamisessa. Lisäksi jalostustoimikunta kerää ja julkaisee ko. tietokannasta puuttuvia jalostuksen kannalta olennaisia tietoja mm. veri-/virtsatestien tulokset, PLE/PLN ja PNP-tapaukset. Sukusiitoskertoimien laskeminen Kennelliiton jalostustietokannassa on valitettavasti tällä hetkellä sukutaulujen puutteellisuuden vuoksi ongelmallista. Tuontikoirien sukupolvien määrä on Kennelliiton

järjestelmässä riittämätön vertailukelpoisen ja luotettavan tiedon saamiseksi. Tämän vuoksi pyritään edelleen ylläpitämään rotujärjestön omaa tietokantaa ja laskemaan siitä Compuped- tai vastaavalla ohjelmalla mahdollisimman täydellisiä 8-sukupolven kertoimia. Olisi toivottavaa, että Kennelliiton järjestelmässä olevien sukutaulujen täydentämistä kehitettäisiin, jotta kasvattajat itse pystyisivät tietokannan kautta laskemaan luotettavia, tarpeeksi kattavia sukusiitoskertoimia. Jalostustoimikunta järjestää myös jalostus- ja kasvattajapäiviä sekä erilaisia luentoja. Lisäksi jalostustoimikunta pyrkii seuraamaan rodun tilannetta muualla maailmassa pitämällä yhteyttä ulkomaille. Jalostustoimikunta antaa myös tarvittaessa asiantuntija-apua vehnäterriereiden ulkomaille viennissä ja tuonnissa. Jalostustoimikunta seuraa tämän jalostuksen tavoiteohjelman ajanmukaisuutta vuosittain ja tekee tarvittaessa muutosehdotuksia. Tämä jalostuksen tavoiteohjelma pyritään pitämään rodun kehityksen tasalla ja se tarkistetaan vähintään viiden vuoden välein yhdistyksen vuosikokouksessa. 7. TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA Jalostustoimikunta kerää tietoa ja kokoaa niistä tilastoja sekä julkaisee näitä rotujärjestön julkaisuissa. Jalostustoimikunta seuraa tilannetta myös KoiraNet-jalostustietojärjestelmän avulla. 8. LÄHTEET Compuped/sukusiitoskertoimet. Kerry- ja vehnäterrierikerho ry:n arkisto Kerry- ja vehnäterrierikerho ry:n Käsikirja 1995. Kerry- ja vehnäterrierikerho ry:n Vuosikirjat 1993-2003. Kerry- ja vehnäterrierikerho ry:n Terveyskysely 2003 (yht. 400 vehnäterrieriä). Kerry- ja vehnäterrierikerho ry:n Kasvattajakysely 2005 (yht. 19 vehnäkasvattajaa). KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Vehnäterrierin jalostuksen tavoiteohjelma 2002 2006.

9. LIITTEET Liite1. Kasvattajaa, koiran kaupppaa, maahantuontia yms. Koskevat määräykset ja ohjeet 1. Ohjeita nartun omistajalle Ennen kuin nartulla teetetään pennut, tulee tarkoin harkita täyttääkö narttu tämän jalostuksen tavoiteohjelman mukaiset jalostusvaatimukset. Nartun tulee pentujen syntyessä olla iältään vähintään 2-vuotias ja korkeintaan 8-vuotias, nartun fyysinen kunto huomioon ottaen. Ensimmäisiä pentuja ei nartulla tule teettää enää yli viisivuotiaana. Penikointivälin tulee olla vähintään 10 kuukautta SKL:n koirarekisteriohjeen mukaisesti eikä poikkeuslupa-anomuksia tule puoltaa kuin erittäin painavista syistä. 2. Ohjeita uroksen omistajalle Urosta ei tule käyttää jalostukseen ellei se täytä jalostuksen tavoiteohjelman vaatimuksia. Uroksen omistajan ei tule antaa urostaan jalostukseen nartuille, jotka eivät täytä tavoiteohjelman vaatimuksia. Uroksella ei tulisi olla kuin enintään kolme pentuetta vuodessa ja mikäli sitä käytetään siitokseen usean vuoden ajan, tulisi määrän olla tätäkin pienempi. Pitkällä tähtäimellä ei uroksen jälkeläisten määrä saisi ylittää 5 % vehnäterrierikannasta. Alle 2-vuotiaita uroksia ei tulisi käyttää kuin korkeintaan kahdelle nartulle. Aikuista tuontiurosta ei tulisi käyttää ensimmäisen vuoden aikana kuin korkeintaan kahdelle nartulle, ellei sillä ole aikaisempia jälkeläisiä. 3. Kasvattajan vastuu ja koiran kauppa Luovutettaessa pennun tulee olla vähintään 7 viikon ikäinen. Kasvattajan tulee pentuja myydessään käyttää SKL:n Sopimus koiran kaupasta -lomaketta ja hänen tulee kertoa pennun ostajalle rodun erityispiirteistä sekä rodussa esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista ja vioista. Kasvattajan tulee muistaa, että vaikka vehnäterrieri tunnetaan "allergiaystävällisenä" rotuna, ei se kuitenkaan ole mikään tae siitä, että se sopisi allergiaperheisiin. Allergia voi puhjeta myöhemmin ja varsinkaan koira-allergikolle ei tule suositella minkäänlaisen koiran ottamista. Kasvattajan tulee antaa riittävät - mieluiten kirjalliset - ohjeet rodunomaisesta hoidosta (mm. turkinhoito) ja ruokinnasta sekä pennun kasvattamisesta yhteiskuntakelpoiseksi mukavaksi perhekoiraksi. 4. Muut säännökset Kasvatustyössä tulee kaikissa asioissa noudattaa Suomen Kennelliiton yleisiä ohjeita ja määräyksiä. Tämän lisäksi Kerry- ja vehnäterrierikerho ry:n jäsen noudattakoon rotujärjestön säännöksiä ja ohjeita.