Tietoja kuntien jätehuollosta Kysely 2003 Uppgifter om kommunernas avfallshantering Förfrågan 2003

Tietoja kuntien jätehuollosta Kysely 2003 Uppgifter om kommunernas avfallshantering Förfrågan 2003 ê jätteenkäsittelymaksu 82 /t, verojen osuus tästä 45 % ê kuljetuksen osuus jätemaksuissa vielä yli puolet ê omakotitalon vuotuinen jätemaksu 133 ê kunnan järjestämän jätteenkuljetuksen osuus kasvussa ê kaatopaikkakäsittelyn kustannukset vaihtelevat, keskimäärin 38 /t ê keräyslasista kustannuksia keskimäärin 102 /t, jopa 300 /t ê kaatopaikkoja alle 100 ê kaatopaikkakaasua poltetaan soihtuna 16 kaatopaikalla ê kaatopaikkakaasua hyödynnetään pääasiassa lämmöntuotannossa ê rakennusjätteiden hyödyntäminen hankaluuksissa ê alueellisia jätehuoltoyhtiöitä lähes 30 ê YTV huolehtii miljoonan ihmisen jätehuollosta

2 Seija Paajanen Marjut Mynttinen ISBN 951-755-832-5 Suomen Kuntaliitto Helsinki 2003 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 PL 200 00101 HELSINKI Puh. (09) 7711 Fax (09) 771 2291

3 Sisältö Taustaa 5 Kuntien jätehuoltokyselyn 2003 vastauksista laadittu yhteenveto 7 Sammandrag av svaren på kommunernas avfallshanteringsförfrågan 2003 15 Yleistä 23 1. Jätehuollon viranomaistehtävien hoito 26 2. Asumisessa syntyneen yhdyskuntajätteen kuljetusten järjestäminen 27 3. Jätemaksut tammikuussa 2003 31 3.1 Käsittelymaksut 31 b) Painoon perustuvat käsittelymaksut 31 a) Tilavuuteen perustuvat käsittelymaksut 37 3.2 Keräilyvälinekohtaiset sekajäteastian tyhjennysmaksut 38 a) Sopimusperusteinen jätteenkuljetus 38 b) Kunnan järjestämä jätteenkuljetus 39 3.3 Eko-, hyötykäyttö- tai palvelumaksut 41 3.4 Alueellisten keräyspisteiden käyttömaksut 41 3.5 Muita maksuja 42 3.6 Kaikki vuotuiset jätehuollosta omakotitalolle aiheutuvat maksut 43 4. Tunnuslukuja 44 5. Jätteiden käsittely- ja hyödyntämislaitokset 46 6. Metaanipäästöt vuonna 2002 47 7. Rakennusjätteet ja niiden hyödyntäminen 48 8. Muutokset ja kokemukset 50 9. Kuntien jätepoliittiset ohjelmat 51 10. Alueelliset jätehuoltoyhtiöt, kuntayhtymät ja liikelaitokset 52 Liitteet Liite 1 Asumisessa syntyneet yhdyskuntajätteen kuljetusten järjestäminen 54 Liite 2 Jätteenkäsittelymaksut, kuljetustapaa ei huomioida maksussa 59 Liite 3 Jätteenkäsittelymaksut, kuljetustapa huomioidaan maksussa (Y1-Y4) 65 Liite 4 Keräilyvälinekohtaiset sekajäteastian tyhjennysmaksut, sopimusperusteinen Liite 5 jätteenkuljetus 68 Keräilyvälinekohtaiset sekajäteastian tyhjennysmaksut, kunnan järjestämä jätteenkuljetus 72 Liite 6 Eko-, hyötykäyttö- ja palvelumaksut 76 Liite 7 Alueellisten keräyspisteiden käyttömaksut 79 Liite 8 Kaikki vuotuiset jätehuollosta omakotitalolle aiheutuvat maksut 82 Liite 9 Tunnuslukuja 86 Liite 10 Nykyisin käytössä olevat yhdyskuntajätteen kaatopaikat 89 Liite 11 Biojätteen käsittelylaitokset 92 Liite 12 Jätteiden energiana hyödyntäminen 95 Liite 13 Lietteiden käsittely ja hyödyntäminen 97 Liite 14 Muut laitosmaiset lajittelu-, käsittely- ja hyödyntämislaitokset 100 Liite 15 Kaatopaikat, joilla kaatopaikkakaasu poltetaan soihtuna 103

4 Liite 16 Kaatopaikat, joilla on kaatopaikankaasun talteenottovelvoite tai joilla se on muusta syystä järjestetty 104 Liite 17 Rakennusjätteiden hyödyntäminen 106 Liite 18 Painekyllästetty puu 112 Liite 19 Yhdyskuntajätteiden käsittelyyn kaavaillut muutokset 117 Liite 20 Kokemukset kaatopaikkakaasun talteenotosta ja hyödyntämisestä 120 Liite 21 Kuntien jätepoliittiset ohjelmat 122 Liite 22 Alueelliset jätehuoltoyhtiöt, YTV, kuntayhtymät ja liikelaitokset 125 Liite 23 Kyselylomake 130 Liite 24 Enkät 135

5 Taustaa Suomen Kuntaliitto on jo 1980-luvulta lähtien selvittänyt lähes vuosittain kuntien jätehuoltoon liittyviä asioita kunnille ja kuntien jätehuoltoyhtiöille lähetetyillä jätehuoltokyselyillä. Kyselyillä on koottu tietoja toimintojen kehittämisessä ja vertailussa hyödynnettäväksi. Yleensä on kysytty ainakin jätemaksuihin, jätteiden kuljetuksiin, jätehuoltoyhteistyöhön ja jätehuoltomääräyksiin liittyviä asioita. Kyselyn sisältö on kuitenkin vaihdellut vuosittain. Vuonna 2003 kyselyllä kartoitettiin jätehuollon viranomaistehtävien hoitoa, kuljetusten järjestämistä, jätemaksujen suuruuksia ja eräitä tunnuslukuja. Kyselyllä kartoitettiin myös jätteiden käsittely- ja hyödyntämislaitosten määriä ja niiden rakentamiseen liittyviä suunnitelmia, rakennusjätteiden hyödyntämisen ongelmia, kaatopaikkakaasujen käsittelyä ja hyödyntämistä sekä kuntien jätepoliittisten ohjelmien laatimistilannetta. Ympäristöministeriö osallistui kyselyn laatimiseen ja rahoittamiseen. Kyselyyn saaduista vastauksista on laadittu yhteenvetoraportti, jossa on sekä kuntakohtaisia että valtakunnallisia tietoja. Tämä raportti löytyy netistä, osoitteesta: http://www.kunnat.net > Kuntaliiton asiantuntijapalvelut > Yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö > Jätehuolto. Sieltä sen voivat kaikki halukkaat tulostaa omaan käyttöönsä. Jätehuoltokyselyn vastaukset on vuonna 2003 käsitellyt tutkijainsinööri Marjut Mynttinen ja vastausten perusteella laaditun katsauksen kuntien jätehuoltoon on laatinut ympäristöinsinööri Seija Paajanen. Kiitos kyselyyn vastanneille. Yhteenvedosta toivotaan olevan hyötyä toimintoja kehitettäessä ja niitä vertailtaessa.

6

7 Tietoja kuntien jätehuollosta Kysely 2003 Kuntien jätehuoltokyselyn vastauksista laadittu yhteenveto Vastauksia 391 kunnasta Alkukesästä 2003 toteutettuun jätehuoltokyselyyn saatiin vastauksia 174 kunnalta, 18 alueelliselta jätehuoltoyhtiöltä, kolmelta kuntayhtymältä, 5 liikelaitokselta ja Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnalta YTV:ltä. Kaikkiaan tiedot koskevat 391 kuntaa. Jätehuollon viranomaistehtävien hoito Jätelaissa on useita kunnan päätettäväksi tai hyväksyttäväksi määrättyjä tehtäviä. Tällaisia ovat mm. jätemaksutaksan hyväksyminen, jätteenkuljetusjärjestelmästä päättäminen, järjestetyn jätteenkuljetuksen alueen rajauksesta päättäminen, jätehuoltomääräysten hyväksyminen, sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen ehdoista määrääminen, jätemaksujen maksuunpano ja muistutusten käsittely. Mikäli delegointipäätöksiä ei ole tehty, tehtävät kuuluvat kunnanvaltuustolle. Kunnanvaltuustossa käsiteltäviä asioita ovat yleisimmin kuljetusjärjestelmästä päättäminen (52 %), jätehuoltomääräysten hyväksyminen (50 %), jätemaksutaksan hyväksyminen (45 %) ja järjestetyn jätteenkuljetuksen alueen rajauksesta päättäminen (48 %). Valtuustossa päätetään myös noin joka kolmannessa kunnassa jätteiden käsittelyn tai hyödyntämisen antamisesta muulle yritykselle tai yhteisölle. Viranomaistehtäviä on delegoitu kunnanhallitukselle noin joka kymmenennessä kunnassa. Lautakunnille viranomaistehtävistä on delegoitu yleisimmin järjestettyyn jätteenkuljetukseen liittymistä koskevien vapautuspäätösten tekeminen (49 %), jätehuoltomääräysten hyväksyminen (42 %), jätemaksutaksan hyväksyminen (38 %) ja kuljetusjärjestelmästä päättäminen (34 %). Viranhaltijalle on delegoitu järjestettyä jätteenkuljetusta koskevien vapautuspäätösten tekeminen (48 %), jätemaksun määräämisestä ja maksuunpanosta päättäminen (32 %), tietojen antaminen alueellisille ympäristökeskuksille ym. (40 %). Viranomaistehtäviä hoitavat itsenäisesti myös liikelaitokset esimerkiksi hyväksyen taksansa ja päättäen jätemaksujen maksuunpanosta ja siihen liittyvistä asioista. Myös yhtiöiden on ilmoitettu hoitavan eräitä viranomaistehtäviä, vaikka niitä ei yhtiön hoidettavaksi virallisesti voida antaakaan. Yhtiöt päättävät eräissä kunnissa mm. kuljetusten järjestämisestä ja sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen ehdoista. Useat yhtiöt päättävät myös maksuistaan. Tällöin ei kuitenkaan ole kysymys kunnan taksan mukaisista maksuista. Asumisessa syntyneen yhdyskuntajätteen kuljetusten järjestäminen Jätteenkuljetukset on järjestetty kokonaan sopimusperusteisina 119 kunnassa (27 % kuntien lukumäärästä) ja kokonaan kunnan järjestämänä 96 kunnassa (21 % kuntien lukumäärästä). Molempia kuljetusjärjestelmiä on 76 kunnassa (17 % kuntien lukumäärästä). Kunnan järjestämän jätteenkuljetuksen piirissä on noin 2,2 milj. asukasta ja sopimusperusteisen piirissä noin 2,0 milj. asukasta.

8 Kuljetusjärjestelmästä ei ole tietoa 155 kunnan (noin 1 milj. asukasta) osalta. Kuljetusjärjestelmän muuttaminen oli keväällä vireillä 35 kunnassa; sopimusperusteisesta kunnan järjestämäksi 32 kunnassa (Lohjan, Lahden, Mikkelin ja Jyväskylän seutu) ja kunnan järjestämästä sopimusperusteiseksi 3 kunnassa (Artjärvi, Mellilä ja Saltvik). Mikkelin seudulla on päätetty, ettei kuljetusjärjestelmää muuteta kahteen vuoteen. Siellä on sovittu, että kuljetusyrittäjät tulouttavat kiinteistöiltä laskutetun, taksassa mainitun keräysvälinekohtaisena määritetyn käsittelymaksun sellaisenaan kaupungille. Haja-asutusalueiden jätehuolto, myös kaatopaikkajätteiden keräys, on järjestetty pääasiassa alueellisten keräyspisteiden varaan 132 kunnassa. Alueellisiin keräyspisteisiin kerätään vain hyötyjätteitä 139 kunnassa. Keräyspisteitä ovat perustaneet ja niitä ylläpitävät useat eri tahot. Alueellisen jätehuoltoyhtiön ylläpitämiä keräyspisteitä on 159 kunnassa, kunnan ylläpitämiä 94 kunnassa ja jätteenkuljetusyritysten ylläpitämiä 51 kunnassa ja jonkin muun tahon ylläpitämiä 13 kunnassa. Muita tahoja olivat yleisimmin Paperinkeräys Oy, kauppaliikkeet, huoltoasemat, koulut, tiehoito- ja kylätoimikunnat ja tiepiirit. Eräissä kunnissa jätteentuottajille on tarjottu mahdollisuus valita jätehuoltopalveluksi joko jätteiden nouto kiinteistöltä tai toimittaminen alueelliseen keräyspisteeseen. Useissa kunnissa hyöty- ja ongelmajätteet voi toimittaa myös kunnan tekniselle varikolle tms., jossa on niiden valvottu vastaanotto. Eräät lähinnä vapaa-ajankiinteistöjen käyttöön tarkoitetut keräyspisteet ovat käytössä vain kesäaikana. Eräistä keräyspisteistä on jouduttu luopumaan vapaamatkustaja- tai roskaantumisongelman takia. Taajamavaltaisissa kunnissa ei aina ole nähty tarpeelliseksi perustaa alueellisia keräyspisteitä lainkaan. Alueellisten keräyspisteiden sijoittelussa on ollut ongelmia. Yksityiset eivät huoli roskaantuvia aluekeräyspisteitä mailleen, koska pelkäävät joutuvansa vastaamaan myös roskaantuneen ympäristön puhdistamisesta. Yleisimmin keräyspisteet joudutaan sijoittamaan kunnan maalle. Alueellisille keräyspisteille olisi hyvä varata alueet jo kaavoitusvaiheessa. Keräyspisteissä saattaa olla useiden toimijoiden, esimerkiksi kunnan, alueellisen jätehuoltoyhtiön, kuljetusyrittäjän, Paperinkeräys Oy:n ja joskus UFF:n tms. keräysastioita. Yleensä kunnat huolehtivat keräyspisteiden siisteydestä. Aina ei eri toimijoiden kesken ole sovittu kustannusten jakamisesta. Paperinkeräyksen kanssa kustannusten korvaamisesta on yleensä sovittu. Jätemaksut (arvonlisäveroineen) Käsittelymaksut Jätteenkäsittelymaksutietoja saatiin 381 kunnasta. Käsittelymaksut oli määrätty painoperusteisina 347 kunnassa, tilavuuteen perustuvina 104 kunnassa ja sekä paino- että tilavuusperusteisina 63 kunnan taksassa. Maksujen suuruudet vaihtelivat melkoisesti. Alhaisin maksu oli noin kolmannes korkeimmasta. Yhdyskuntajätteen käsittelymaksu oli keskimäärin 82 /tonni (vaihtelurajat 46 /t-147 /t). Nousua edellisen vuoden keskimääräiseen maksuun (70 /tonni) verrattuna oli 17 %. Suuri osa noususta selittyy jäteveron korotuksella. Jäteveroa korotettiin 23 euroon tonnilta (noin 8 eurolla) vuoden 2003 alusta lukien. Jäteveron ja arvonlisäveron osuus käsittelymaksussa on yli 45 %.

9 Käsittelymaksut ovat suurissa, nykyvaatimusten mukaisissa yksiköissä korkeammat kuin pienissä yksiköissä, jotka ovat useimmiten sulkemistaan odottavia vanhoja kaatopaikkoja. Yli 30 000 asukkaan kunnissa/laitoksissa käsittelymaksu oli keskimäärin 86 /tonni ja alle 4 000 asukkaan kunnissa 79,70 /tonni. Biojätteen käsittelymaksu oli keskimäärin 47 /tonni (vaihtelurajat 6,7 /t-98 /t). Biojätteen käsittelymaksu on noussut vuoden 2000 jälkeen 46 %. Rakennusjätteen käsittelymaksu oli keskimäärin 85 /tonni. Sakokaivolietteestä perittävän käsittelymaksun suuruus vaihteli myös. Sen suuruus oli keskimäärin 61 /tonni. Käsittelymaksut oli määrätty astiakohtaisina 73 kunnan taksassa. Keräysvälineiden tyhjennysmaksut Keräysvälineiden tyhjennysmaksut vaihtelivat kuljetusjärjestelmästä, kilpailuttamisesta ja paikallisista olosuhteista riippuen. Kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa olivat keräysastioiden tyhjennysmaksut keskimäärin 15 % alhaisemmat kuin sopimusperusteisessa. Kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa 240 ltr keräysastian tyhjennysmaksu oli keskimäärin 4,85 kerta ja sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa 5,70 kerta. 600 litran keräysastian tyhjennysmaksut olivat kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa 8,17 kerta ja sopimusperusteisessa 9,43 kerta. Kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa asiakkaalta peritty kuljetusmaksuosuus oli 15-20 % korkeampi kuin kuljetuksesta kuljetusurakoitsijalle maksettu korvaus. Kuljetuksen osuus alle 600 litran astioiden tyhjennysmaksuissa on edelleen yli puolet, vaikka käsittelymaksun osuus onkin kasvanut. Kun kysymyksessä on 600 litran keräysastia, on käsittelymaksuosuus jo hieman suurempi kuin kuljetuksen osuus. Sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen maksuista oli eräillä alueilla hankala saada tietoa. Tällöin vertailutietona käytettiin kunnan omien kiinteistöjen jäteastioiden tyhjennysmaksuja, jotka ovat usein kilpailutettuja ja yleensä ns. tavallisen asiakkaan maksuja alhaisemmat. Jäteastioiden tyhjennysmaksujen tasausta koskevaan kysymykseen vastasi 127 kuntaa. Näistä 77 ilmoitti, että jätemaksut ovat samat koko kunnan alueella ja 50 kuntaa ilmoitti, että maksut vaihtelevat alueittain. Haja-asutusalueiden asukkailta perityt maksut olivat näissä kunnissa keskimäärin runsaat 10 % korkeammat kuin taajamissa asuvien maksut. Alueellisten keräyspisteiden käyttömaksut Myös alueellisten keräyspisteiden käyttömaksut vaihtelivat suuresti. Kolmen hengen talous maksoi alueellisen keräyspisteen käyttömaksua 80 /vuosi, mikäli jätteitä ei kompostoitu kiinteistöllä. Kompostoivalla kiinteistöllä vastaava maksu oli 73 /vuosi. Kompostoimattomilta vapaa-ajan kiinteistöiltä (3 hengen talous) maksu oli 37 /vuosi ja kompostoivalta 35 /vuosi.

10 Eko- ja hyötykäyttö- yms. maksut Eko-, hyötykäyttö-, palvelu- tms. maksujen suuruutta koskeva tieto saatiin 158 kunnasta. Eko- yms. maksuilla katetaan lähinnä ongelma- ja hyötyjätehuollon ja neuvonnan kustannuksia. Ekomaksun suuruus oli 3 hengen taloudelta keskimäärin 32 /vuosi ja 3 hengen käytössä olevalta vapaa-ajan kiinteistöltä 19 /vuosi. Omakotitalon vuotuiset jätemaksut Vuotuiset jätemaksut omakotitalolle, jossa asuu 3 henkeä ja jolla on kerran kahdessa viikossa tyhjennettävä 240 litran sekajäteastia ja jonka keräyspaperi toimitetaan alueelliseen keräyspisteeseen, ovat keskimäärin 133 euroa. Kompostoivilla kiinteistöillä keskimääräinen vuosimaksu on hivenen alhaisempi, mutta alueelliset erot ovat suuret. Mikäli kiinteistöllä on myös biojäteastia, joka tyhjennetään kerran viikossa, ovat vuosimaksut yhteensä 315. Kiinteistöllä, jolla energiajäte kerätään erikseen ovat vuosimaksut keskimäärin 128. Muita maksuja Maksujen vertailtavuutta vaikeuttavat erilaiset taksarakenteet ja keinot, joilla taksoista on pyritty saamaan ohjaavia tai kannustavia. Varsinaisten punnituksiin perustuvien käsittelymaksujen lisäksi on 144 kunnassa käytössä esimerkiksi kuormakohtaisia maksuja. Niiden suuruus on keskimäärin runsaat 10 /kuorma tai punnituskerta (vaihtelu välillä 5-23 /kerta). Myös siirtokuormauksesta ja jätteiden käsittelystä siirtokuormausasemalla peritään eräillä alueilla maksua. Esimerkinomaisesti voidaan mainita, että siirtokuormausmaksu on eräällä alueella ollut jopa lähes 30 /tonni. Laitekohtaisia maksuja oli määrätty mm. jääkaapeille ja pakastimille, jotka vuoden 2002 alun jälkeen on lueteltu ongelmajätteiksi. Maksutta otettiin yleensä vastaan kotitalouksien ongelmajätteitä ja ns. hyötyjätteitä. Niiden vastaanotosta ja käsittelystä aiheutuneet kustannukset katettiin yleensä muista jätteitä perittävillä maksuilla tai eko- yms. maksulla. Tunnuslukuja Kunnilta tiedusteltiin eräitä tunnuslukuja, joiden määrittelyt ovat Jätehuollon Vertin (vertailutietokanta) mukaiset. Jätehuollon kokonaismenot keskimäärin 32 /asukas/vuosi Jätehuollon vuotuiset kokonaismenot, joilla tarkoitettiin kaikkia käsittelyn, hyödyntämisen, aluekeräyksen, ongelmajätehuollon, kuljetuksen ja yhteisten toimintojen kustannuksia ml. korot ja poistot, vaihtelivat noin 3,5 eurosta runsaaseen 150 euroon asukasta kohti ja olivat keskimäärin noin 32 /asukas. Suuret vaihtelut johtuivat mm. siitä, että kaikissa kunnissa eivät kuljetuskustannukset näkyneet kunnan kustannuksina ja että käsittelykustannukset olivat yhtiön kustannuksia.

11 Kaatopaikkakäsittelyn kustannukset keskimäärin 38 /tonni Kaatopaikan käsittelykustannuksiin sisällytettiin käyttöhenkilökunnan palkat ml. työnjohdon palkat, kaatopaikka-alueen vuokrat, koneiden ja laitteiden pääomamenot (korot ja poistot) ja vuokrat, suotovesien käsittelykustannukset jätevesimaksuineen, kaasun käsittelystä ja maisemoinnista aiheutuneet kustannukset sekä rakenteiden, rakennusten, viemäreiden ja lietealtaiden kustannukset. Kaatopaikkakäsittelyn kustannukset vaihtelevat välillä 6,5-158 /tonni. Kustannusten suuri vaihtelu johtuu mm. kaatopaikkojen isoista tasoeroista. Osa kaatopaikoista on vanhoja sulkemistaan odottavia kaatopaikkoja ja osa niistä on vain yhden kunnan käytössä. Biojätteen käsittelykustannukset keskimäärin noin 40 /tonni Biojätteen käsittelykustannuksiin luetaan kompostoinnista tai mädätyksestä aiheutuneet käyttökustannukset ja kompostikenttien tai biojätteen käsittelylaitosten korot ja poistot. Biojätteen käsittelykustannuksiksi luetaan käsittelykustannukset siihen saakka kunnes tuote on siirretty jälkikypsytykseen. Biojätteen käsittelykustannukset vaihtelevat välillä 4,5-143 /tonni. Ongelmajätehuollon kustannukset keskimäärin 530 /tonni ja noin 2,5 /asukas/vuosi Ongelmajätehuollon kustannuksiksi luetaan kaikki ongelmajätteen pysyvien vastaanottopisteiden ja välivarastoinnin kustannukset, kiertävien keräysten kustannukset sekä kuljetuskustannukset vastaanottopisteistä ja välivarastoista käsittelyyn sekä käsittelystä aiheutuvat kustannukset. Kustannuksiin luetaan myös yritysten ongelmajätepalveluiden tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Kustannukset vaihtelivat suuresti. Vaihtelut riippuivat mm. yrityksille tarjottujen ongelmajätepalvelujen laajuudesta. Lasinkeräyksestä aiheutuneet kustannukset keskimäärin 102 /tonni Kustannuksiin luetaan keräilystä, kuljetuksesta, varastoinnista, puhdistuksesta ja kaatopaikalle sijoitettaessa jäteverosta aiheutuneet kustannukset. Kustannukset vaihtelivat välillä 23-312 /t. Korkeimmat kustannukset syntyvät Pohjois-Suomen alueella, mistä on pisin matka Forssassa sijaitsevalle lasinpuhdistus- ja murskauslaitokselle. Jätteiden käsittely- ja hyödyntämislaitokset Vastaus yhdyskuntajätteen kaatopaikkoja koskevaan kysymykseen saatiin 342 kunnasta. Näistä noin joka viidennessä kunnassa eli 65:ssä oli kaatopaikka. Näistä kaatopaikoista suljettanee vuoden 2007 loppuun mennessä 28. Vain yhden kunnan käytössä olevia kaatopaikkoja oli 20. Enimmillään yhdelle kaatopaikalle toimitettiin jätteitä 23 kunnasta. Yhtiöiden ylläpitämiä kaatopaikkoja oli 28. Kansallista biojätestrategiaa valmistelleen työryhmän työn yhteydessä arvioitiin, että yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen määrä olisi vuonna 2005 yhteensä 80. Biojätteen käsittelylaitoksia koskevaan kysymykseen vastasi 160 kuntaa. Kunnan tai alueellisen jätehuoltoyhtiön perustama biojätteen käsittelylaitos (-yksikkö) oli 17 kunnassa ja yritysten laitos 9 kunnassa. Kuntien uusia laitoksia oli suunnitteilla 7 kunnassa ja yritysten laitoksia 4 kunnassa.

12 Jätteiden energiana hyödyntämistä koskevaan kysymykseen saatiin vastaus 130 kunnasta. Kunnan laitos hyödynsi jätteitä energiana 5 kunnassa ja yrityksen omistama laitos 13 kunnassa. Uusia laitoshankkeita oli suunnitteilla 2 kunnalla ja 10 yrityksellä. Lietteiden käsittelyä ja hyödyntämistä koskevaan kysymykseen saatiin vastaus 176 kunnasta. Lietteitä otettiin vastaan ja käsiteltiin 73 kunnan laitoksessa ja 50 yritysten omistamassa laitoksessa. Muita jätteiden lajittelu-, esikäsittely- ja hyödyntämislaitoksia koskeva tieto saatiin 206 kunnalta. Näistä laitoksista 13 oli kuntien omistamia ja 19 yritysten omistamia. Metaanipäästöt Kaatopaikkakaasua poltetaan soihtuna 16 kaatopaikalla. Metaanikaasun kapasiteettiarviot vaihtelevat. Suurin kapasiteettiarvio on YTV:n Ämmässuon ja Mankkaan kaatopaikoilla, joiden kapasiteettiarvio on noin 36 milj.m 3. Yli miljoonan kuution arvio on vastausten mukaan Nokian Koukkujärven jätteenkäsittelykeskuksella (2,5 milj.m 3 ), Turun seudun kaatopaikoilla (1,6 milj.m 3 ) ja Kainuun jätehuollon Ky Eko-Kympin Majasaarenkankaan jätteenkäsittelykeskuksella (1,3 milj.m 3 ). Useilla kaatopaikoilla keskimääräinen virtaama on noin 200 (Nm 3 /h) (Isosuon jäteasema, Raisio-Naantali; Pori; Storholman kaatopaikka, Ekorosk Oy). Munkkaan jätekeskuksella kaasua on pumpattu 390 000 m 3, josta metaania 54 % eli 216 000 m 3. Osa hyödynnetään lämpönä alueen rakennuksissa, loppu poltetaan soihdussa. Vuonna 2003 kaasunkeräykseen lisätään uusia alueita. Sellaisia kaatopaikkoja, joilla on kaatopaikkakaasun talteenottovelvoite tai joilla se on muusta syystä järjestetty, on 17. Kaatopaikkakaasu hyödynnettiin yleisimmin lämmöntuotannossa. Joensuussa, YTV:n kaatopaikalla ja Tarastejärven kaatopaikalla Pirkanmaalla kaasua hyödynnettiin myös sähkön tuotannossa. YTV hyödynsi kaasua sähköntuotannossa 76 %, Joensuu 50 % ja Tamperekin merkittävän osan. Hyödynnettävän metaanin määrä oli yli miljoona kuutiota Domargårdin jäteasemalla Porvoossa (1,1 milj. m 3 ), Joensuussa (1,9 milj.m 3), Kujalan Jätekeskuksessa Lahdessa (1,395 milj.m 3 ), Ruskon jätekeskuksella Oulussa (2,863 milj.m 3 ), Seutulan kaatopaikalla pääkaupunkiseudulla (1,05 milj.m3 ), Tarastejärven jätteenkäsittelykeskuksella Tampereella (3,5 milj.m 3 ) ja Vuosaaren kaatopaikalla Helsingissä (4,0 milj.m 3 ). Jätekukko Oy:llä Kuopiossa on hyödyntämisvelvoite 750 000 m 3 :lle, Rovaniemen kaatopaikalla 215 600 m 3 :lle ja Savion kaatopaikalla Keravalla 450 000 m 3 :lle. Kokemuksina kaatopaikkakaasun talteenotosta esitettiin mm. seuraavanlaisia kommentteja: Kaasumäärä on odotettua pienempi (Ylä-Savon Jätehuolto Oy); kattamattomalla kaatopaikalla hyötykäyttöön saatavan kaasun määrä on jäänyt suunniteltua pienemmäksi (Rovaniemi), vähäisen kertymän vuoksi maaperäkäsittelyä (Jämsän seudun jätehuolto Oy), talteen saadun kaasun määrä ei vastaa biokaasupumppaamon selvityksessä ilmoitettua määrää, toimii kuitenkin suhteellisen hyvin (Keravan kaupunkitekniikka) Kerääminen ja poltto sujuu. Hyötykäyttö on liian kallista - odotetaan mikroturbiineja (Turun seutu) Kaatopaikkakaasun passiivikäsittely (kehitetty Koivissillassa, Rosk'n Roll) soveltuu kaatopaikka-alueille, joissa kaasun määrän tai kaatopaikan etäisen sijainnin vuoksi hyödyntäminen ei ole kannattavaa/mahdollista

13 Kaatopaikkakaasua muodostuu hyvin ja kaatopaikkakaasun hyödyntämisselvitys valmistui (Pori) Ruskon vanhan kaatopaikan talteen otettu biokaasu hyödynnetään 100 %:sti. Kokemukset hyviä (Oulu) Kokemukset hyviä myös Pirkanmaan Jätehuolto Oy:lla Soihtuna poltettavan kaasun hyötykäyttöä selvitellään (Mikkelin jätehuolto) Rakennusjätteiden hyödyntäminen Rakennusjätteiden hyödyntämisestä saatiin tietoja 241 kunnan osalta. Näissä kunnissa oli yhteensä 58 rakennusjätteen hyödyntäjää. Yleisimmin hyödyntäjä löytyi puutavaralle, betonille ja tiilille. Rakennusjätteiden hyödyntämiseen liittyi ongelmia, joista mainittiin mm. hyödyntäjien puute betonin edelleen markkinointi ja muiden hyödynnettävien materiaalien olematon kysyntä pienet jätemäärät lajittelu ei toimi työmailla, kuormissa liian paljon hyödyntämiseen kelpaamatonta tavaraa ja jopa ongelmajätteitäkin, varsinkin pienet remonttifirmat lajittelevat rakennusjätteitä huonosti jos ollenkaan, kuormat epähomogeenisia jäteveroepäselvyydet korkean käsittelymaksun takia rakennusjätteet kuljetetaan milloin minnekin lajittelun kalleus suhteessa siitä saatavaan hyötyyn, taloudellinen ja järkevä hyödyntäminen mahdotonta luvanvastainen toiminta, esimerkiksi läjittäminen, välivarastointi ja maahan kaivu maanrakennusjätteen loppusijoittaminen poltettaville jätteille ei ole lähellä polttajaa, kuljetusmatkat tulevat helposti kohtuuttoman pitkiksi ja kalliiksi tiili- ja betonijätteen hyödyntämiseen liittyvä lupamenettely raskas ympäristöhaitat ja valitukset Painekyllästetty puu Painekyllästetyn puun vastaanottoon liittyviä tietoja saatiin 339 kunnasta. Painekyllästettyä puuta otettiin vastaan 271 kunnassa ja 45 kuntaa ilmoitti, ettei se ota sitä vastaan. Demoliten kanssa oli tehnyt sopimuksen 140 kuntaa. Tämän sopimuksen mukaan alle kuution erät otetaan vastaan maksutta. Painekyllästetyn puun käsittelymaksu oli keskimäärin 65 /tonni (max 160 /t). Muutoksia ja kokemuksia Yhdyskuntajätteiden käsittelyyn kaavaillut muutokset liittyivät useimmiten biojätteen erilliskeräilyyn ja käsittelyyn, jätteiden energiana hyödyntämisen, uusien kaatopaikkojen rakentamiseen ja nykyisten käsittelylaitosten laajentamiseen tai niiden toimintojen tehostamiseen. Kuntien välinen jätehuoltoyhteistyö on edelleen laajentumassa (esimerkiksi Koillis-Suomen alue) ja uusia yhtiöitä on suunnitteilla (esimerkiksi Turun seudulle).

14 Kuntien jätepoliittiset ohjelmat Kuntien jätepoliittisia ohjelmia on ryhdytty laatimaan noin joka toisessa kyselyyn vastanneessa kunnassa. Laadittuja jätepoliittisia ohjelmia on nähtävissä Kuntaliiton nettisivulla: http://www.kunnat.net > Kuntaliiton asiantuntijapalvelut > Yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö > Jätehuolto. Alueelliset jätehuoltoyhtiöt Alueellisia jätehuoltoyhtiöitä on yhteensä 28. Suurin osa niistä on kuntien omistamia. Muutamissa on mukana osakkaina myös teollisuutta ja yrityksiä. Enimmillään yhteen yhtiöön kuuluu 23 kuntaa. Yhtiöiden toiminta-alueilla asuu lähes 3 miljoonaa ihmistä (285 kunnassa). Pääkaupunkiseudulla huolehtii lähes miljoonan ihmisen jätehuollosta Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV. Uusia yhtiöitä on suunnitteilla. Turun seudun Jätehuolto Oy:n, jonka toiminta-alueella asuu noin 300 000 ihmistä, aloittaa toimintansa vuoden 2004 alussa. Jätehuollon kuntayhtymiä on 4 ja liikelaitoksia 5.

15 Sammandrag av svaren på kommunernas avfallshanteringsförfrågan (2003) Svar från 391 kommuner Avfallshanteringsenkäten som genomfördes i början av sommaren 2003 besvarades av 174 kommuner, 18 regionala avfallsbolag, tre samkommuner, 5 affärsverk och Huvudstadsregionens samarbetsdelegation SAD. Uppgifterna gäller sammanlagt 391 kommuner. Skötsel av myndighetsuppgifter inom avfallshanteringen Avfallslagen innehåller många uppgifter som kommunen ska fatta beslut om eller godkänna. Sådana är t.ex. att godkänna taxan för avfallsavgifter, att besluta om systemet för avfallstransport, att besluta om avgränsning av området för ordnad avfallstransport, att godkänna bestämmelserna om avfallshantering, att fastställa villkor för avtalsbaserad avfallstransport, att debitera avfallsavgifterna och att behandla anmärkningar. Om inget beslut om delegering har fattats, hör uppgifterna till kommunfullmäktige. Ärenden som behandlas i kommunfullmäktige är vanligtvis beslut om systemet för avfallstransport (52 %), bestämmelserna om avfallshantering (50 %), taxan för avfallsavgifter (45 %) och beslut om avgränsning av området för ordnad avfallstransport (48 %). Fullmäktige i ungefär var tredje kommun beslutar också om behandlingen eller återvinningen av avfall ska skötas av andra företag eller sammanslutningar. I ungefär var tionde kommun har myndighetsuppgifterna delegerats till kommunstyrelsen. De myndighetsuppgifter som oftast delegerats till nämnderna är beslut om befrielse från att ansluta sig till ordnad avfallstransport (49 %), godkännande av bestämmelserna om avfallshantering (42 %), godkännande av taxan för avfallsavgifter (38 %) och beslut om systemet för avfallstransport (34 %). På tjänsteinnehavare har man delegerat beslut om befrielse från att ansluta sig till ordnad avfallstransport (48 %), beslut om bestämmandet och debiteringen av avfallsavgiften (32 %), lämnande av uppgifter till de regionala miljöcentralerna m.fl. (40 %). Också affärsverk sköter självständigt myndighetsuppgifter, t.ex. genom att godkänna sin taxa och besluta om debiteringen av avfallsavgifter och ärenden i anslutning till detta. Man har också meddelat att vissa myndighetsuppgifter sköts av bolag, även om bolagen inte officiellt kan ges dessa uppgifter. I vissa kommuner är det bolag som beslutar bl.a. om hur transporterna ska ordnas och om villkoren för avtalsbaserad avfallstransport. Flera bolag beslutar också om avgifterna. I det fall är det dock inte fråga om avgifter enligt kommunens taxa. Transport av kommunalt avfall från bosättning Avfallstransporterna ordnas helt på avtalsbasis i 119 kommuner (27 % av de kommuner som svarat) och i 96 kommuner helt i kommunens egen regi (21 %). I 76 kommuner förekommer båda transportsätten (17 %). Cirka 2,2 miljoner invånare hör till den kommunala avfallstransporten och cirka 2,0 miljoner invånare omfattas av den avtalsbaserade transporten. Uppgifter om transportsystemen saknas för 155 kommuner (ca 1 miljon invånare). En revidering av transportsystemet var aktuell under våren i 35 kommuner; från avtalsbaserad transport till kommunal transport i 32 kommuner (regionerna Lojo, Lahtis, S:t Michel och Jyväskylä) och från kommunal transport till avtalsbaserad i 3 kommuner (Artsjö, Mellilä och Saltvik). I regionen S:t Michel har man beslutat att transportsystemet inte ska ändras på två år. Man

16 har kommit överens om att transportföretagarna inkomstför den behandlingsavgift som debiterats av fastigheten, nämns i taxan och bestäms enligt uppsamlingsredskap som sådan till staden. I glesbygden har avfallshanteringen i 132 kommuner, också uppsamlingen av avfall till avstjälpningsplatser, i regel ordnats så att avfallet ska föras till lokala uppsamlingsplatser. I 139 kommuner samlas endast restprodukter in på de lokala uppsamlingsplatserna. Flera olika instanser har grundat och upprätthåller uppsamlingsplatserna. I 159 kommuner finns det uppsamlingsplatser som upprätthålls av det regionala avfallsbolaget, 94 kommuner har platser som upprätthålls av kommunen, 51 kommuner har platser som upprätthålls av sopåkare och 13 kommuner har platser som upprätthålls av någon annan instans. Dessa instanser är oftast Paperinkeräys Oy, handelsrörelser, servicestationer, skolor, väglag, byalag eller vägdistrikt. I vissa kommuner har man gett avfallsproducenterna en möjlighet att i avfallshanteringen välja antingen att avfallet hämtas från fastigheten eller att avfallet transporteras till den lokala uppsamlingsplatsen. I många kommuner kan restprodukter och problemavfall också transporteras till kommunens tekniska depå el. dyl., där det finns en övervakad mottagning. Vissa uppsamlingsplatser som närmast är avsedda för fritidsfastigheter är i användning endast sommartid. Till följd av problem med fripassagerare och nedskräpning har man också varit tvungen att ta vissa uppsamlingsplatser ur bruk. I tätortsdominerade kommuner har man inte alltid ansett det nödvändigt att grunda lokala uppsamlingsplatser. Det har förekommit problem vid förläggningen av lokala uppsamlingsplatser. Privata vill inte ha nedskräpande uppsamlingsplatser på sina marker, eftersom de är rädda för att de också blir tvungna att ansvara för saneringen av den nedskräpade miljön. Oftast blir man tvungen att förlägga uppsamlingsplatserna på kommunens mark. Det är bra att reservera områden för lokala uppsamlingsplatser redan vid planläggningen. På uppsamlingsplatserna kan det finnas uppsamlingskärl som tillhör flera olika aktörer, t.ex. kommunen, det regionala avfallsbolaget, transportföretagaren, Paperinkeräys Oy och ibland UFF m.fl. I allmänhet är det kommunerna som håller uppsamlingsplatsen snygg. Man har inte alltid kommit överens om fördelningen av kostnaderna mellan de olika aktörerna. Vanligtvis har man avtalat om ersättningen för kostnaderna då det gäller pappersinsamlingen. Avfallsavgifter (inkl. moms) Behandlingsavgifter Uppgifter om behandlingsavgifterna kom in från 381 kommuner. I taxan för 347 kommuner fastställdes behandlingsavgifterna efter vikt, i 104 kommuner efter volym och för 63 kommuner efter både vikt och volym. Storleken på avgifterna varierade tämligen mycket. Den lägsta avgiften utgjorde ungefär en tredjedel av den högsta. Den genomsnittliga behandlingsavgiften för kommunalt avfall var 82 /ton (varierade mellan 46 och 147 /ton). Ökningen jämfört med den genomsnittliga avgiften senaste år (70 ) var 17 %. En stor del av ökningen kan förklaras av att avfallsskatten höjts. Avfallsskatten höjdes till 23 /ton (med ca 8 ) från början av år 2003. Avfallsskattens och mervärdesskattens andel av behandlingsavgiften är över 45 %. Behandlingsavgifterna är högre i stora enheter som uppfyller dagens krav än i små enheter som oftast är gamla avstjälpningsplatser som ska stängas. I kommuner/anläggningar med över 30 000

17 invånare var behandlingsavgiften i medeltal 86 /ton och i kommuner med under 4 000 invånare 79,70 /ton. Den genomsnittliga behandlingsavgiften för bioavfall var 47 /ton (varierade mellan 6,7 och 98 /ton). Den genomsnittliga behandlingsavgiften för bioavfall har stigit med 46 % sedan år 2000. Behandlingsavgiften för byggavfall var i medeltal 85 /ton. Också storleken på behandlingsavgiften för slam från slamavskiljare varierade. Medeltalet blev 61 /ton. I taxan för 73 kommuner fastställdes behandlingsavgifterna efter uppsamlingskärl. Tömningsavgift för uppsamlingskärl Tömningsavgifterna för uppsamlingskärl varierade beroende på transportsystemet, konkurrensutsättningen och de lokala förhållandena. Tömningsavgifterna för uppsamlingskärl var i medeltal 15 % lägre vid kommunalt ordnad transport än avgifterna för avtalsbaserad transport. Inom den avfallstransport som kommunen ordnar var den tömningsavgift som betalas för tömning av ett kärl i genomsnitt 4,85 /tömning och inom den avtalsbaserade avfallstransporten 5,70 /tömning. Tömningsavgiften för ett uppsamlingskärl på 600 l uppgick till 8,17 /tömning inom den avfallstransport som kommunen ordnar och inom den avtalsbaserade avfallstransporten uppgick avgiften till 9,43 /tömning. Vid kommunal avfallstransport var den andel av transportavgiften som togs ut av kunden 15 20 % högre än den ersättning som betalades till transportentreprenören. Transportens andel av tömningsavgifterna för kärl på 600 l utgjorde fortfarande hälften, fastän behandlingsavgiftens andel har ökat. I fråga om uppsamlingskärl på 600 l är behandlingsavgiftens andel en aning större än transportens andel. Det var svårt att få uppgifter om avgifterna för den avtalsbaserade avfallstransporten inom vissa områden. Då användes tömningsavgifterna för uppsamlingskärlen på kommunens egna fastigheter som jämförelseuppgifter. Dessa avgifter är ofta konkurrensutsatta och i allmänhet lägre än de avgifter en vanlig kund betalar. Frågan om utjämningen av tömningsavgifterna för avfallskärl besvarades av 127 kommuner. Av dessa meddelade 77 att avfallsavgifterna är desamma i hela kommunen och 50 kommuner meddelade att avgifterna varierar för varje område. De avgifter som tas ut av invånare i glesbygden var i genomsnitt drygt 10 % högre än de avgifter som betalas i tätorter. Bruksavgifter för lokala uppsamlingsplatser Också bruksavgifterna för lokala uppsamlingsplatser varierade stort. Ett hushåll med tre personer betalade 80 /år i bruksavgift för den lokala uppsamlingsplatsen, i det fall att inget avfall komposterades på fastigheten. Motsvarande avgift för en fastighet med kompostering var 73 /år. När det gäller fritidsfastigheter (hushåll med 3 personer) som saknar kompostering uppgick avgiften till 37 /år och för fritidsfastigheter med kompostering till 35 /år.

18 Ekoavgifter, återvinningsavgifter etc. Uppgifter om eko-, återvinnings- och serviceavgifter m.m. kom in från 158 kommuner. Ekoavgifter och liknande täcker närmast kostnaderna för hantering av problemavfall och restprodukter samt rådgivning. Ekoavgiften för hushåll med 3 personer uppgick till i medeltal 32 /år och för fritidsfastigheter som används av 3 personer till 19 /år. Årliga avfallsavgifter för egnahemshus De årliga avfallsavgifterna för ett egnahemshus, där det bor 3 personer och som har ett kärl på 240 l för blandat avfall som töms varannan vecka och vars returpapper transporteras till den lokala uppsamlingsplatsen, är i medeltal 133. Den årliga avgiften för fastigheter med kompostering är i genomsnitt en aning lägre, men de regionala skillnaderna är stora. Om det på fastigheten också finns ett kärl för bioavfall som töms en gång i veckan, uppgår de årliga avgifterna till sammanlagt 315. För en fastighet där energiavfall uppsamlas separat uppgår årsavgifterna i medeltal till 128. Övriga avgifter En jämförelse av avgifterna försvåras p.g.a. olika taxestrukturer och metoder genom vilka man försökt få taxorna att bli riktgivande och sporrande. Utöver de egentliga behandlingsavgifterna som grundar sig på vägning använder 144 kommuner t.ex. avgifter efter lass. Storleken på dessa avgifter är i genomsnitt drygt 10 /lass eller vägning (varierar mellan 5 och 23 ). Också för omlastning och behandling av avfall på en omlastningsstation uppbärs en avgift inom vissa områden. Som exempel kan nämnas att avgiften för omlastning inom vissa områden har uppgått till nästan 30 /ton. Avgifter efter anordning hade fastställts för bl.a. kylskåp och frysboxar, som sedan början av år 2002 räknas som problemavfall. I allmänhet togs problemavfall och s.k. restprodukter från hushåll emot avgiftsfritt. Kostnaderna för mottagandet och behandlingen av dessa avfallsslag täcktes i allmänhet med avgifter som togs ut för annat avfall eller med ekoavgifter och liknande. Nyckeltal Kommunerna tillfrågades om vissa nyckeltal, som definierats i enlighet med Vertti-databasen för avfallshantering (databas med jämförelseuppgifter). De totala utgifterna för avfallshanteringen i medeltal 32 /inv./år De årliga totala utgifterna för avfallshanteringen, som avser alla kostnader för behandling, återvinning, regional insamling, hantering av problemavfall, transport och gemensamma funktioner inklusive räntor och avskrivningar, varierade mellan ca 3,5 och drygt 150 per invånare och uppgick i medeltal till ca 32 /invånare. Den stora variationen berodde bl.a. på att transportkostnaderna i alla kommuner inte syntes som kostnader för kommunen och att behandlingskostnaderna var kostnader för bolag. Kostnaderna för behandling av avfall på avstjälpningsplatsen i medeltal 38 /ton I kostnaderna för behandling av avfall på avstjälpningsplats inkluderades driftspersonalens löner inkl. arbetsledningens löner, hyror för avstjälpningsplatsens område, driftsutgifter och hyror för

19 maskiner och anordningar (räntor och avskrivningar), kostnader för behandling av lakvatten inkl. avgifter för avloppsvatten, hantering av gas och kostnader föranledda av grönbyggnadsåtgärder samt kostnader för anläggningar, byggnader, avlopp och slambassänger. Kostnaderna för behandling av avfall på avstjälpningsplats varierar mellan 6,5 och 158 /ton. Den stora variationen i kostnaderna beror bl.a. på de stora skillnaderna på nivån mellan olika avstjälpningsplatser. En del av avstjälpningsplatserna är gamla och väntar på stängning och en del används av endast en kommun. Behandlingskostnaderna för bioavfall i medeltal 40 /ton Till behandlingskostnaderna för bioavfall räknas driftskostnader som orsakats av kompostering eller rötning samt räntor och avskrivningar på kompostfält eller behandlingsanläggningar för bioavfall. Som kostnader för behandling av bioavfall räknas behandlingskostnaderna ända till dess att produkten har förts över till eftermognad. Behandlingskostnaderna för bioavfall varierar mellan 4,5 och 143 /ton. Kostnaderna för hantering av problemavfall i medeltal 530 /ton och ca 2,5 /inv./år Till kostnaderna för hantering av problemavfall räknas alla kostnader för varaktiga mottagningsplatser avsedda för mellanlagring av problemavfall, kostnader för ambulerande insamlingar och kostnader för transport från det tillfälliga lagret till behandlingsplatsen samt behandlingskostnaderna. Till kostnaderna räknas också företagens kostnader för produktion av problemavfallstjänster. Kostnaderna varierade stort. Variationen berodde bl.a. på omfattningen av den service i fråga om problemavfall som erbjöds företagen. Kostnaderna för insamling av glas i medeltal 102 /ton I kostnaderna ingår kostnaderna för uppsamling, transport, lagring, rengöring, och vid deponering på avstjälpningsplats kostnaderna för avfallsskatt. Kostnaderna varierade mellan 23 och 312 /ton. De högsta kostnaderna uppstår i norra Finland, som har den längsta sträckan till anläggningen för rengöring och krossning av glas i Forssa. Anläggningar för behandling och återvinning av avfall Frågan om avstjälpningsplatser för kommunalt avfall besvarades av 342 kommuner. Av dessa hade ungefär var femte kommun, dvs. 65 kommuner, en avstjälpningsplats. Av dessa avstjälpningsplatser kommer 28 sannolikt att stängas före utgången av år 2007. Antalet avstjälpningsplatser som användes av endast en kommun var 20. Som mest transporterades avfall från 23 kommuner till en avstjälpningsplats. Antalet avstjälpningsplatser som upprätthålls av bolag var 28. I samband med arbetet i arbetsgruppen som beredde den nationella bioavfallsstrategin uppskattades att antalet avstjälpningsplatser för kommunalt avfall år 2005 kommer att uppgå till sammanlagt 80. Frågan om behandlingsanläggningar för bioavfall besvarades av 160 kommuner. I 17 kommuner fanns det en behandlingsanläggning för bioavfall som grundats av kommunen eller ett regionalt avfallsbolag och i 9 kommuner fanns det en anläggning som grundats av företag. I 7 kommuner planerades nya kommunala anläggningar och i 4 kommuner planerades anläggningar av företag. Frågan om återvinning av energi ur avfall besvarades av 130 kommuner. I 5 kommuner användes avfallet av en kommunal anläggning för återvinning av energi och i 13 kommuner av en anläggning ägd av ett företag. Två kommuner och 10 företag planerade nya anläggningar.

20 Frågan om behandling och återvinning av slam besvarades av 176 kommuner. Slam togs emot och behandlades på 73 kommunala anläggningar och på 50 anläggningar ägda av företag. Andra uppgifter om anläggningar för sortering, förbehandling och återvinning kom in från 206 kommuner. Av dessa anläggningar ägdes 13 av kommuner och 19 av företag. Metanutsläpp På 16 avstjälpningsplatser facklas biogasen. Den uppskattade kapaciteten för förbränning av metangas varierar. Kapaciteten på SAD:s avstjälpningsplatser i Ämmässuo och Mankans uppskattades vara störst och uppgick till ca 36 miljoner m 3. Enligt svaren uppskattas Koukkujärvi avfallshanteringscentral i Nokia (2,5 miljoner m 3 ), avstjälpningsplatserna i Åboregionen (1,6 miljoner m 3 ) och Eko-Kymppis Majasaarenkangas avfallshanteringscentral inom samkommunen för avfallshantering i Kajanaland (1,3 miljoner m 3 ) ha en kapacitet som överstiger en miljon kubik. På flera avstjälpningsplatser uppgår det genomsnittliga flödet till ca 200 (Nm 3 /h) (Isosuo avstjälpningsplats, Reso Nådendal; Björneborg; Storkohmo avstjälpningsplats, Ekorosk). Vid Munka avfallscentral har man pumpat 390 000 m 3 gas, varav 54 %, dvs. 216 000 m 3 utgjordes av metan. En del återvinns som värme i byggnader inom området, resten facklas. År 2003 kommer nya områden med i gasinsamlingen. Antalet avstjälpningsplatser som är skyldiga att ta till vara metangas eller som av annan orsak sköter tillvaratagandet uppgår till 17. Biogasen återvanns oftast vid värmeproduktion. I Joensuu, på SAD:s avstjälpningsplats och på Tarastjärvi avstjälpningplats i Birkaland återvanns gas också vid elproduktionen. SAD återvann 76 % gas vid elproduktionen, Joensuu 50 % och Tammerfors också en betydande del. Volymen för den metan som återvinns är över en miljon kubik på Domargård avfallsstation i Borgå (1,1 miljoner m 3 ), i Joensuu (1,9 miljoner m 3 ), Kujala avfallscentral i Lahtis (1,395 miljoner m 3 ), Rusko avfallscentral i Uleåborg (2,863 miljoner m 3 ), Sjöskog avstjälpningsplast i huvudstadsregionen (1,05 miljoner m 3 ), Tarastejärvi central för behandling av avfall i Tammerfors (3,5 miljoner m 3 ) och Nordsjö avstjälpningsplats i Helsingfors (4,0 miljoner m 3 ). Återvinningsskyldigheten för Jätekukko Oy i Kuopio är 750 000 m 3, för Rovaniemi avstjälpningsplats 215 600 m 3 och för Savio avstjälpningsplats i Kervo 450 000 m 3. Bland annat följande kommentarer framfördes i fråga om erfarenheterna av tillvaratagandet av biogas: gasvolymen är mindre än väntat (Ylä-Savon Jätehuolto Oy); andelen gas som kommer till återvinning på en avstjälpningsplats där avfallet inte täcks över har blivit mindre än planerat (Rovaniemi), markbehandling till följd av obetydlig ansamling (Jämsän seudun jätehuolto Oy), volymen av den gas som tagits tillvara motsvarar inte den volym som meddelas i utredningen från pumpstationen för biogas, fungerar trots det relativt bra (Kervo stadsteknik) uppsamlingen och förbränningen går bra. Återvinning är för dyrt man väntar på mikroturbiner (Åboregionen) passivering av biogas (utvecklad vid Koivissilta, Rosk n Roll) lämpar sig för avstjälpningsplatser där det på grund av gasvolymen eller avstjälpningsplatsens avlägsna läge inte är lönsamt/möjligt att återvinna det bildas mycket biogas och utredningen om återvinning av biogas färdigställdes (Björneborg)

21 den biogas som tas tillvara på Rusko gamla avstjälpningsplats återvinns till 100 %. erfarenheterna är goda (Uleåborg) erfarenheterna är goda också vid Pirkanmaan Jätehuolto Oy återvinningen av den gas som facklas utreds (Mikkelin Jätehuolto) Återvinning av byggavfall Uppgifter om återvinning av byggavfall kom in från 241 kommuner. I dessa kommuner fanns totalt 58 återvinnare av byggavfall. Trä, betong och tegel återvanns mest. Det förekom problem i anknytning till återvinning av byggavfall, varav bl.a. följande nämndes: brist på återvinnare vidare marknadsföring av betong och obefintlig efterfrågan på andra återvinnbara material små mängder avfall sorteringen fungerar inte på arbetsplatsen, lassen innehåller för mycket sådant avfall som inte går att återvinna och t.o.m. problemavfall, framför allt små renoveringsfirmor sorterar byggavfallet dåligt om alls, lassen är icke-homogena oklarheter i avfallsskatten till följd av den höga behandlingsavgiften transporteras byggavfallet vart som helst sorteringen är dyr jämfört med den nytta man har av den, ekonomisk och förnuftig återvinning omöjlig otillåten verksamhet, t.ex. samling i högar, mellanlagring och nedgrävning. slutlig förvaring av avfall från jordbyggnad ingen brännare finns i närheten av brännbart avfall, transportsträckorna blir lätt orimligt långa och dyra tillståndsförfarandet i anknytning till återvinning av tegel- och betongavfall är krångligt miljöolägenheter och klagomål Tryckimpregnerat trä Uppgifter om mottagande av tryckimpregnerat trä kom in från 339 kommuner. Tryckimpregnerat trä togs emot i 271 kommuner och 45 kommuner meddelade att de inte tar emot tryckimpregnerat virke. 140 kommuner har ingått avtal med Demolite. Enligt avtalet tas partier som omfattar under en kubik emot avgiftsfritt. Den genomsnittliga behandlingsavgiften för tryckimpregnerat virke var 65 /ton (max. 160 /ton). Förändringar och erfarenheter Planerade förändringar i behandlingen av kommunalt avfall anknöt oftast till separat behandling och behandling av bioavfall, återvinning av energi ur avfall, byggande av nya avstjälpningsplatser och utvidgning av nuvarande anläggningar eller effektivering av deras funktioner. Samarbetet inom avfallshanteringen kommunerna emellan utvidgas allt mer (t.ex. i nordöstra Finland) och nya bolag planeras (t.ex. i Åboregionen). Kommunernas avfallspolitiska program I ungefär varannan av de kommuner som besvarade förfrågan har man börjat utarbeta avfallspolitiska program.

22 Avfallspolitiska program finns på Kommunförbundets webbsidor: www.kommunerna.net -> Kommunförbundets sakkunnigtjänster -> Samhälle, teknik och miljö -> Avfallshantering. Regionala avfallsbolag Det finns sammanlagt 28 regionala avfallsbolag. Största delen av dem ägs av kommuner. I några av bolagen är också industrin och företag delägare. Som mest hör 23 kommuner till ett bolag. Det bor nästan 3 miljoner människor (i 285 kommuner) inom dessa bolags verksamhetsområden. I huvudstadsregionen sköter Huvudstadsregionens samarbetsdelegation SAD avfallshanteringen för nästan en miljon människor. Nya bolag planeras. Turun seudun Jätehuolto Oy, som har ca 300 000 invånare inom sitt verksamhetsområde, inleder sin verksamhet i början av år 2004. Det finns 4 samkommuner och 5 affärsverk för avfallshantering.

23 JÄTEHUOLTOKYSELY 2003 Yleistä Kyselyllä pyrittiin kokoamaan nimenomaan kuntakohtaista tietoa jätehuollosta. Osa raporttiin kootuista tiedoista on saatu suoraan yksittäisiltä kunnilta, osa tiedoista on tullut jätehuoltoyhtiön, kuntayhtymän tms. kautta. Kaikkiaan saadut tiedot koskivat 391 kuntaa, joka vastaa 88 % koko maan kuntien lukumäärästä. Ilman Ahvenanmaan kuntia vastausprosentti on 91 %. Ahvenanmaalta vastasi yksi kunta. Kuva 1.1 Kunnat, joita vastaukset koskevat Bild 11. Kommuner vi fick uppgifter om genom enkäten

24 Yhteenvedon tiedot koskevat seuraavia kuntia (391 kuntaa) Alahärmä Alajärvi Alastaro Alavieska Alavus Anjalankoski Artjärvi Asikkala Askainen Askola Aura Dragsfjärd Elimäki Eno Enonkoski Espoo Eura Eurajoki Evijärvi Forssa Haapajärvi Haapavesi Hailuoto Halikko Halsua Hamina Hanko Harjavalta Hattula Hauho Haukipudas Haukivuori Hausjärvi Heinola Heinävesi Helsinki Himanka Hirvensalmi Hollola Honkajoki Houtskari Huittinen Humppila Hyrynsalmi Hyvinkää Hämeenkoski Hämeenkyrö Hämeenlinna Ii Iisalmi Iitti Ikaalinen Ilmajoki Ilomantsi Imatra Iniö Inkoo Isojoki Isokyrö Jaala Jalasjärvi Janakkala Joensuu Jokioinen Joroinen Joutseno Juankoski Jurva Juuka Juupajoki Juva Jyväskylä Jyväskylän mlk Jämijärvi Jämsä Jämsänkoski Jäppilä Järvenpää Kaarina Kaavi Kajaani Kalajoki Kalvola Kangasala Kangaslampi Kangasniemi Kankaanpää Kannus Karijoki Karinainen Karjaa Karjalohja Karkkila Karttula Karvia Kaskinen Kauhajoki Kauhava Kauniainen Kaustinen Keitele Kemi Kemijärvi Keminmaa Kemiö Kempele Kerava Kerimäki Kihniö Kiihtelysvaara Kiikala Kiikoinen Kiiminki Kinnula Kirkkonummi Kisko Kitee Kiukainen Kiuruvesi Kodisjoki Kokemäki Kokkola Konnevesi Kontiolahti Korpilahti Korppoo Korsnäs Kortesjärvi Koski Tl Kotka Kouvola Kristiinankaup unki Kruunupyy Kuhmalahti Kuhmoinen Kullaa Kuopio Kuortane Kurikka Kuru Kuusamo Kuusankoski Kuusjoki Kylmäkoski Kyyjärvi Kälviä Kärkölä Kärsämäki Köyliö Lahti Lammi Lapinjärvi Lapinlahti Lappajärvi Lappeenranta Lappi Lapua Laukaa Lavia Lehtimäki Lemi Lemland Lempäälä Lemu Leppävirta Lieksa Lieto Liljendal Liminka Liperi Lohja Lohtaja Loimaa Loimaan kunta Loppi Loviisa Lumijoki Luopioinen Luoto Luumäki Luvia Längelmäki Maalahti Maaninka Maksamaa Marttila Masku Mellilä Merijärvi Merikarvia Merimasku Miehikkälä Mietoinen Mikkeli Mouhijärvi Muhos Mustasaari Muurame Muurla Mynämäki Myrskylä Mäntsälä Mänttä Mäntyharju Naantali Nakkila Nastola Nauvo Nilsiä Nivala Nokia Noormarkku Nousiainen Nummi-Pusula Nurmes Nurmijärvi Nurmo Närpiö Oravainen Orimattila Oripää Orivesi Oulainen Oulu Oulunsalo Padasjoki Paimio Paltamo Parainen Parkano Pedersöre Perho Pernaja Perniö Pertteli Peräseinäjoki Pieksämäen mlk Pieksämäki Pielavesi Pietarsaari Piikkiö Piippola Pirkkala Pohja Polvijärvi Pomarkku Pori Pornainen Porvoo Posio Pudasjärvi Pukkila Pulkkila Punkaharju Punkalaidun Puolanka Puumala Pyhtää Pyhäjoki Pyhäjärvi Pyhäntä Pyhäranta Pyhäselkä Pälkäne Pöytyä Raahe Raisio Rantasalmi Rantsila Rauma Rautalampi Rautavaara Rautjärvi Reisjärvi Renko Riihimäki Ristiina Ristijärvi Rovaniemen mlk Rovaniemi Ruokolahti Ruotsinpyhtää Ruovesi Rusko Ruukki Rymättylä Saari Saarijärvi Sahalahti Salo Saltvik Sammatti Sauvo Savitaipale Savonlinna Savonranta Seinäjoki Sievi Siikainen Siikajoki Siilinjärvi Simo Sipoo Siuntio Sodankylä Soini Somero Sonkajärvi Sotkamo Sulkava Sumiainen Suodenniemi Suolahti Suomenniemi Suomusjärvi Suomussalmi Suonenjoki Sysmä Säkylä Särkisalo Taipalsaari Taivalkoski Tammela Tammisaari Tampere Tarvasjoki Tervo Tervola Teuva Tohmajärvi Toholampi Toijala Toivakka Tornio Turku Tuulos Tuupovaara Tuusniemi Tuusula Tyrnävä Töysä Ullava Ulvila Urjala Utajärvi Utsjoki Uurainen Uusikaarlepyy Uusikaupunki Vaala Vaasa Vahto Valkeakoski Valkeala Vammala Vantaa Varkaus Varpaisjärvi Vehmersalmi Velkua Vesanto Vesilahti Veteli Vieremä Vihanti Vihti Viiala Viitasaari Viljakkala Vilppula Vimpeli Virolahti Virtasalmi Vuolijoki Vähäkyrö Värtsilä Västanfjärd Vöyri Ylihärmä Yli-Ii Ylikiiminki Ylistaro Ylitornio Ylivieska Ylämaa Yläne Ylöjärvi Ypäjä Äetsä Ähtäri Äänekoski