Juniorit ahkerina maailmalla Jousiampuja Suomen Jousiampujain Liiton jäsenlehti 1/2010 EM-joukkue PRONSSIA 2010 24 tunnin jousiammuntaputki Helsingissä Uutta nanotekniikkaa nuoliin Suomesta
Ihan kuus-nolla Kesä on tuonut tullessaan mielenkiintoisia sääntömuutoksia, joita on kokeiltu toistaiseksi lähinnä kansainvälisissä kisoissa. Myöhemmin ne rantautunevat myös Suomeen ainakin jossakin muodossa. Kaikille jousiampujille uutena tuli pudotuskilpailun pistelaskun muuttuminen sarjavoittoihin perustuvaksi. Enää ei ammuta 12 nuolen pudotuskierrosta siten, että lasketaan ammuttujen nuolten pisteet yhteen, vaan voittaja on se, joka voittaa useamman kuuden tai kolmen nuolen sarjan kuin vastustajansa. Sarjan voitosta saa kaksi pistettä, tasapelistä yhden ja häviöstä jää nollille. Uudistuksella on etunsa ja haittansa. Enää yksi huono sarja tai jopa yksi huono laukaus pudotusottelussa ei välttämättä johda tappioon. Toisaalta hyvällä sarjalla ei myöskään saa kasvatettua etumatkaa vastustajaan. Otteluihin tulee muutoksen myötä varmasti enemmän jännitystä. Kuitenkin pahimpana ongelmana ja ampujan oikeustajun vastaisena on se, että huonommilla yhteispisteillä voi voittaa vastustajansa. Enää siis paras ampuja eniten nuolia keskel- Kansikuva Kuvassa: Antti Mansukoski, Antti Tekoniemi, Matti Hatava Kuva: Timo Rantanen le ampuva ei välttämättä voita kilpailua. Tämä on havaittu jo käydyissä kisoissa. Käytännön ongelmaan törmäsin täyttäessäni harjoituspäiväkirjaa Italian EM-kisan osalta. Ennen olen kirjannut ylös pudotuskierrosten pisteet, mutta nyt pisteet vaihtelevat ammuttujen sarjojen määrän perusteella melkoisesti. Mitenhän ennätysten kirjaamisen käy? Toinen merkittävä muutos on taljajousen siirtyminen 50 metrin matkalle ja pudotuskilpailujen osumataulu (hit or miss). Ensimmäisenä uusia sääntöjä kokeiltiin Turkin maailmancupin osakilpailussa. Osumataulu osoittautui mielenkiintoiseksi sekä ampujien että katsojien näkökulmasta. Pisteiden laskeminen on helppoa ja siten myös ottelun seuraaminen. Mitään väliä ei enää ole sillä, kuinka kauas huonosti mennyt suoritus karkaa, koska siitä saa kuitenkin nolla pistettä. Ampujien absoluuttinen paremmuus hämärtyy entisestään. Mielenkiintoista on nähdä, miten taljajousen ammuntamatkan lyheneminen ja uusi taulu vaikuttavat välineisiin pitkällä aikavälillä. Omakohtaisena kokemuksena täytyy todeta, että isompi suurennos tähtäimen linssissä voisi helpottaa tähtäämistä. Yksi näkökulma sääntömuutoksiin on, miten lajin ulkopuoliset näkevät lajin jatkossa. Sääntöjen ja kilpailun kulun pitäisi olla niin selkeää, että he ymmärtävät tapahtumat ilman sääntöjen selittämistä. Sarjavoittosysteemi ei välttämättä ole ensi näkemältä selkeä, mutta osumataulu on. Tulosten selittäminen medialle ja sitä kautta suurelle yleisölle teettää ainakin alkuun töitä. Eikö vastustaja osunut mihinkään, kun pudotusottelu päättyi kuusi nolla? Kilpailujen järjestäjille uudistukset tietävät lisää töitä ja järjestelyjä. Seurauksena jollakin aikavälillä lienee tähtäin- ja taljajousen kilpailujen erottaminen toisistaan, eli järjestetään erikseen taljajousi- ja tähtäinjousikilpailuja. Nähtäväksi jää, miten muutosten seuraukset näkyvät aikanaan kansallisissa ja kansainvälisissä kisoissa. Anne Lantee päätoimittaja Tässä numerossa Pääkirjoitus 3 Hyviä tulevaisuuden näkymiä sihtaillessa 5 Pitkä uurastus palkittiin EM-pronssilla 6 Easton tekee hiilikuitunuolia suomalaisesta Hybtoniitista 8 Keskipunosta tekemässä 12 Yllätykselliset SM-hallikisat Kouvolassa 13 Suomalaiset säväyttivät halli EM:ssa 16 Seuraohjaajakoulutus pidettiin Helsingissä 18 Palstat Nokitus Kolumni 4 Nosto Lyhyet uutiset 4 Veto Alueen/tapahtuman esittely 9 Ankkurointi Juniorit 10 Tähtäys Henkilöhaastattelu 13 Laukaisu Gallup 17 Jälkipito Pilapiirros 19 Pääkirjoitus Suomen Jousiampujain Liitto Radiokatu 20, SLU-talo 00240 Helsinki fax 09 224 402 e-mail: tiedotus@jousiampujainliitto.fi www.jousiampujainliitto.fi Ilmestyminen 2 kertaa 2010 Päätoimittaja: Anne Lantee Lehtiryhmä: Harriet Hyvärinen, Elina Syrjänen, Janne Sumusalo, Mika Kareinen Ulkoasu ja taitto: Sussu Makkonen Painopaikka: MP - Paino 2010 Ilmoitushinnat: 1/1 sivua 200 4-värisenä, 150 mv 1/2 sivua 150 4-värisenä, 75 mv 1/4 sivua 75 4-värisenä, 50 mv Kilpailuilmoitukset seuroille: 1/4 sivua veloituksetta ISSN 0356-3286 Jo u s i a m p u j a 1/2010 3
NOKITUS Kolumni Sitä on tullut viime vuosina ihmeteltyä, miksi suomalaiset tähtäinjousiampujat eivät enää pärjää kansainvälisillä kilpakentillä, eikä menestystä tule kuten menneinä vuosikymmeninä ennen tämän kevään EM-kisan tuoretta joukkuepronssimitalia. Onneksi olkoon! Onko tämä valonpilkahdus kenties uusi alku, vai merkitseekö se pahimmillaan sitä, että poikkeus vahvistaa säännön? Jotainhan on harjoittelussa kuitenkin tehty oikein! Siltikään ei ole syytä tuudittautua itsetyytyväisyyteen, vaan on edelleen etsittävä yhä parempia ja järjestelmällisempiä tapoja harjoitella. Kalle Palander kritisoi hiljattain eräässä haastattelussa alppihiihdon valmennuksen nykytilaa, kun menestystä ei ole tullut lahjakkaista tulokkaista huolimatta. Palander pohti, onko kyse urheilijoiden haluttomuudesta, valmentajien tyhmyydestä vai onko järjestelmässä kenties jokin ongelma. Mitä jousiammuntaan tulee, niin kaikissa näistä kolmesta varmaankin on tai on ollut ongelmia. Eikä jousiammunta todellakaan ole ainoa laji, joka NOSTO Lyhyet uutiset Tanja ja Joni junioreiden olympialaisiin Singaporeen YOG (Youth Olympic Games) käydään Singaporessa 14. 26.8.2010. Jousiammunnassa Suomea edustavat Tanja Sorsa, Joni Hautamäki ja joukkueenjohtaja Timo Rantanen. YOG-paikoista ammuttiin ensimmäisen kerran junioreiden MM-kilpailuissa Ogdenissa Yhdysvalloissa heinäkuussa 2009. Siellä suomalaiset eivät onnistuneet vaan jäivät ilman YOG-paikkaa. Seuraava ja viimeinen mahdollisuus oli Italiassa toukokuussa 2010. Tanja sai peruutuspaikan Singaporeen kuukautta ennen Italian karsintaa, joten Italiassa suomalaisista karsivat pojat. Paikkaa ei sieltä tullut, joten jäätiin jännittämään mahdollista peruutuspaikkaa, koska Suomi oli jonossa ensimmäisenä. Peruutuspaikka saatiin 25.6.2010. Niinpä Suomi saa täyden joukkueen jousiampujia Singaporeen. Oikeaa vai väärää harjoittelua? painii näiden kysymysten parissa. Mikäli menestystä ei tule, niin kaikkien osapuolten on syytä katsoa peiliin. Emme myöskään voi muuttaa kaikkea kerralla. Jospa siis aloittaisimme siitä, mihin voimme vaikuttaa: itsestämme. On selvää, että työtä täytyy tehdä menestyksen eteen, mutta miten? Suomessa vastausta on viime aikoina etsitty jousiammunnan mahtimaasta Etelä- Koreasta asti. Sopivatko aasialaisen kulttuurin harjoittelumetodit meille? Vaikutteita on hyvä ottaa ja mestareita on syytä kuunnella, mutta emme kuitenkaan voi lähteä seuraamaan jokaista muotioikkua. Menestys tulee ja menee, voittajat ja voittajamaat vaihtuvat. Yhtä ainoaa totuutta ei ole, emmekä opi ampumaan, vaikka matkisimmekin mestareita. Kenties joskus kyse on liian yksipuolisesta harjoittelusta? Itse lajiharjoittelun lisäksi kun pitäisi treenata kaikkea muutakin. Jo nuorten harjoittelu saattaa mennä helposti väärille raiteille: tuloksiin pyritään liian nopeasti ja seurauksena ovat pahimmillaan rasitusvammat. Saana-Maria Sinisalo yhteistyöhön SportEliten kanssa Saana-Maria Sinisalo on kutsuttu ensimmäisenä jousiampujana mukaan yksilöurheilijoille tarkoitettuun huippu-urheilun tukemiseksi perustettuun talliin. Hän on tehnyt SportEliten kanssa neljän vuoden yhteistyösopimuksen. Yritys auttaa sponsorointiyhteistyössä, tekee urheilijaa tunnetuksi ja on urheilijan edunvalvojana sopimuksissa. Sinisalo saa tallista muun muassa mediakoulutusta, joka valmentaa haastattelu-, keskusteluja esiintymistilaisuuksiin. SportElitessä oli seurattu Sinisalon edesottamuksia ja urheilu-uraa, ja puolentoista vuoden seurannan jälkeen häneen otettiin yhteyttä ja tarjottiin paikkaa tallissa. Vuonna 2010 talliin on otettu mukaan vammaisurheilu ja siinä lajit jousiammunta, hiihto, uinti ja alppihiihto. Sinisalo aloitti jousiammunnan vuonna 2005 kokeiltuaan lajia kuntoutuksessa. Hän edustaa nykyään maarianhaminalaista MBF:ää. www.sportelite.fi Kuva: Sussu Makkonen Valitettavasti nykyihmiset ovat myös yksinkertaisesti liian laiskoja ja huonokuntoisia vätyksiä! Ennen vanhaan urheilijat tekivät ensin töissä pitkää päivää ja usein myös fyysisesti raskasta työtä. Sen jälkeen treenattiin vielä toinen mokoma. Nykyihmiset ovat viheliäisiä konttorirottia, eikä heille edes pääse kehittymään tarvittavaa pohjakuntoa. Minkälaista sitten on oikea harjoittelu? Jokaisen pitää löytää oma tiensä. On oltava sopivasti ahkeruutta ja menestyksen eteen on tehtävä työtä sekä oikeita asioita. Minäkin, Cecilia Putkinotko, jousiammunnan harrastaja, voin miettiä ensin, mitä haluan ja mitkä ovat tavoitteeni. Siitä on hyvä aloittaa itsetutkiskelu ja matka jousiammunnan kiehtovaan maailmaan. Hyviä ja tarkoituksenmukaisia treenihetkiä kaikille. EM-kultaa Suomeen pyörätuoliampujien kisoista Cecilia Putkinotko Jean-Pierre Antonios voitti vaikeavammaisten pyörätuoliampujien W1-luokan EM-kultaa Ranskan Vichyssä elokuun alussa käydyissä liikuntavammaisten EM-kisoissa. Osmo Kinnunen täydensi suomalaismenestystä voittamalla pronssin samassa luokassa. Myös muissa luokissa suomalaiset pärjäsivät mukavasti. Keijo Kallunki oli kahdeksas ja Jukka Petäjä 17:s avoimessa taljaluokassa. Naisten puolella tähtäinjousen W2-luokassa Saana-Maria Sinisalo oli yhdeksäs. Miesten taljajousen joukkuekisassa suomalaiset ampuivat seitsemännelle sijalle joukkueella Jean-Pierre Antonios, Keijo Kallunki ja Jukka Petäjä. Hyviä tulevaisuuden näkymiä sihtailemassa Tähtäinjousen lajiryhmän vetäjä Miika Aulio on peräänkuuluttanut useasti ja aivan oikeutetusti SJAL:lle jonkinlaista pitkän ja lyhyen tähtäimen kehityssuunnitelmaa. Vallan ilman minkäänlaista suunnitelmaa, jonka mukaan kaikkien jousiampujien tulisi toimia, on mahdotonta edetä minnekään. Uutta suuntaa SJAL todellakin tarvitsee, sillä toimintamme tänään niin liittotasolla kuin seuroissakin rakentuu täysin vanhojen ajattelumallien varaan. Tehdään niin, kuin on tehty aina ennenkin, tai sitten ei tehdä ollenkaan. Mistä löytyisi sellaista päättäväisyyttä, jonka avulla pystyisimme rakentamaan lajille uutta generoivan kirjallisen kehityssuunnitelman? Toimivan ja eteenpäin vievän lajin kehittämissuunnitelman laatiminen vaatii lajin perinpohjaista tuntemusta, seurojen toiminnan tuntemista, taloussuhdanteiden laaja-alaista ymmärtämistä sekä valtavasti henkilödiplomatiaa. Olen itse ollut monta kertaa tällaisen suunnitelman tekemistä aloittamassa, mutta aloittamiseen se on aina vain jäänytkin. Minulla ei asemastani SJAL:n puheenjohtajana huolimatta ole yksinäni mielestäni edes oikeutta lähteä rakentamaan uusia visioita ja toimintamalleja. Tarvitsen avukseni suunnitteluun sekä liittohallituslaisia että seuraihmisiä. Hyvien suunnitelmien lisäksi tarvitsemme suunnitelmien toteuttamiseen myös rahaa, sillä ollakseen järkeviä ja toteutuskelpoisia suunnitelmat vaativat toteutusvaiheessa selvää rahaa. Mistä SJAL voisi saada lisää rahaa juuri nyt, kun elämme taas keskellä laskusuhdannetta, en tiedä. Mielestäni on lähes mahdotonta lähteä rakentamaan järkevää kehittämissuunnitelmaa SJAL:lle ilman, että harrastajat haluavat ryhtyä valtakunnan kattavaan kehitystalkootyöhön ja pääsemme irti yleisesti vallalla olevasta muutoshaluttomuudestamme. Nyt pitäisi löytyä uutta potkua yhdessä tekemiseen ja kehittämiseen, sillä koko harrastajakunnan yli ulottuvassa yhteistyössä on mielestäni ainoa mahdollisuutemme. Seuroissa on kaikki se voima, mitä suomalaisessa jousiammuntaurheilussa on ja voi olla. SJAL:ia peräänkuulutetaan useasti tekijäksi mitä erilaisimpiin töihin, tyyliin liiton pitää tehdä tämä, tuo ja se. Toteuttajat löytyvät kuitenkin ainoastaan ja vain seuroista, ei liitosta. SJAL: lla ei ole resursseja toimia uusien suunnitelmi- en toteuttajana, vaan mikäli me todella haluamme uusiutua, on seurojen tehtävä varsinainen toteutustyö. Viime vuoden lopulla tehty seuraristeily oli varsin hyvä alku yhteiselle kehityskeskustelulle, mutta aikaa ei kuitenkaan kaksipäiväisellä merimatkalla ollut riittävästi varsinaiseen kehityskeskusteluun ja uusien toimintatapojen löytämiseen. Avaus aiheeseen kuitenkin laivalla jo tehtiin. Toivon vastaavanlaisen seurafoorumin jatkuvan myös tänä vuonna. Väliä ei niinkään ole sillä, pidetäänkö se laivalla vai kuivalla maalla, kunhan vain pidetään. Toiminnanjohtaja Timo Rantasen ideoima seuraristeily oli hyvä avaus kehitystyöhön, joka toivottavasti poikii lisämuotoja. Olen täysin vakuuttunut, että jousiampujien on kaikkialla maailmassa tehtävä varsin suuriakin muutoksia lajin säilymiseksi tulevaisuudessakin urheilulajina ja varsin pian! Nyt ei mielestäni enää riitä, että haikaillaan vanhoja aikoja ja vanhoja toimintamalleja vuosien takaa, vaan nyt on saatava aikaan sellaisia uudistuksia, joiden varaan voidaan jousiammuntaurheilun tulevaisuus rakentaa lähiaikoina ja joihin voivat kaikki myös sitoutua. World Archery on lähtenyt modernisoimaan lajiamme monesta eri lähtökohdasta, mutta se ei toimi, jos vain katto-organisaatio uudistuu mutta kenttä ei halua muuttua. Tulevaisuuden suunnitelmissa on otettava huomioon kaikkialla myös se tosiseikka, ettei nykyihmisellä ole enää mielin määrin aikaa käytössään jousiammunnan harjoitteluun ja kilpailemiseen. Kilpailujen on lyhennyttävä, valmentautumisen organisoiduttava ja meidän on hyväksyttävä, että tasoero huippuampujien ja harrastajien välillä kasvaa entisestäänkin. Itse toivon, että Suomessa jousiammuntaharrastus kehittyisi enemmän kilpailulliseen kuin ajanvietteelliseen suuntaan. Entä mitä mieltä sinä olet? Seurojen täytyy hyväksyä myös se, että niiden harrastuspaikkojen on oltava tulevaisuudessa entistä paremmat, siistimmät ja että seuroilla on tarjottavanaan harrastuspaikoissaan muutakin kuin vain pelkkä ammuntamahdollisuus. Jousiammunnan harrastuspaikat Suomessa ovat tänään varsin keskinkertaiset, eikä niissä ole juuri minkäänlaisia oheispalveluja. Alkeiskoulutuksesta kaikki lähtee liikkeelle. Puheenjohtajalta Kuva: Pirkka Elovirta Jos alkeet opitaan väärin, ei sellaista valmentajaa vielä ole edes syntynyt, joka myöhemmin korjaa alussa syntyneet virheet. Ilman hyvin suunniteltua ja yhteisesti hyväksyttyä alkeiskoulutusta ei synny hyviä jousiampujia. Toivon, että tätä kirjoittaessani vielä edessä oleva seuraohjaajakoulutus antaa apua ja linjoja liian kirjavaan alkeiskoulutuskäytäntöön. Siitä asti, kun liittokokous päätti antaa aselajien valmennukselle ja toiminnalle vähän vapaampia käsiä ja jopa omia budjettivaroja, on tähtäinjousen lajiryhmä tehnyt tähtäinjousiammunnan valtakunnalliseen valmennukseen varsin tiukkojakin linjauksia, joiden uskon varmastikin nostavan tähtäinammunnan tasoa tulevina vuosina. Mielestäni myös taljajousivalmennuksen pitää nopeasti organisoitua samoille linjoille. Kun pienet resurssit keskitetään tehokkaasti joihinkin tiettyihin asioihin, syntyy varmastikin jotain uutta ja parempaa. Jos ensimmäiset linjaukset ovat vääriä, voi kurssia aina muuttaa. Väitän itse tietäväni, millaisia lajimme tulevaisuuden linjauksien pitäisi olla, mutta lajin kehityssuunnitelmat eivät voi olla yhden miehen keksimiä. Siksi toivon kaikilta aktiivisia, kehittäviä ja fiksuja kehityskannanottoja lähitulevaisuudessa vaikka SJAL:n foorumiin. 4 Jo u s i a m p u j a 1/2010 Jo u s i a m p u j a 1/2010 5 Pirkka Elovirta SJAL:n puheenjohtaja
Teksti: Anne Lantee Kuvat: Timo Rantanen Sussu Makkonen Pitkä uurastus palkittiin EM-pronssilla Roveretosta saatiin Suomeen pitkään odotettu tähtäinjousen arvokisamitali, kun miesten joukkue raivasi tiensä pronssille. EMkisoissa nähtiin myös hyviä yksilösuorituksia. Joukkueet 1 RUS 1912 /02 218 208 213 202 2 ESP 1830 /08 216 209 212 195 3 ITA 1878 /03 211 213 211 209 17 FIN 1635 /17 Parikilpailu: 1 ITA 1298 /02 144 147 145 150 2 GER 1295 /04 143 146 140 148 3 GBR 1295 /03 138 149 141 144 9 FIN (Tekoniemi, Kourula) 1212 /13 131 Taljajousi Miehet 1 RIKUNENKO Andrew GBR 698 /03 4 4 4 6 6 6 2 PAGNI Sergio ITA 691 /08 4 4 5 6 6 4 3 ELZINGA Peter NED 688 /18 4 4 4 6 5 7 33 HAAVISTO Nico FIN 665 /58 2 33 KIVIMAA Timo FIN 682 /29 0 33 HUMALAJOKI Aulis FIN 667 /57 0 Joukkueet 1 RUS 2034 /12 228 234 228 226 2 NED 2077 /02 230 231 234 223 3 ITA 2053 /06 233 234 233 229 9 FIN 2014 /13 227 Naiset 1 BALZHANOVA Viktoria RUS 667 /04 -Bye- 5 4 6 6 6 2 WILLEMS Gladys BEL 670 /02 -Bye- 4 4 6 6 2 3 LOGINOVA Albina RUS 663 /06 -Bye- 4 4 6 2 6 6 LANTEE Anne FIN 662 /08 -Bye- 4 4 4 (139) 17 JÄRVENPÄÄ Erja FIN 630 /36 4 1 33 MAKKONEN Susanna FIN 613 /41 0 Joukkueet 1 BEL 1952 /05 -Bye- 227 231 221 2 ITA 1981 /02 -Bye- 228 230 217 3 RUS 1969 /03 -Bye- 227 223 222 9 FIN 1905 /11 213 Parikilpailu: 1 SWE 1343 /09 151 149 149 146 2 DEN 1371 /02 150 150 153 145 3 SLO 1332 /14 153 150 149 147 9 FIN (Kivimaa, Lantee) 1344 /08 147 Suomen tähtäinmiehet nousivat palkintokorokkeelle yhdessä Saksan ja Italian kanssa. yllä ihmisellä hyvä olla. Antti Te- lausahdukseen voi summa- Kkoniemen ta miesten tähtäinjoukkueen tunnot. Hetkeä aiemmin Tekoniemi, Antti Mansukoski ja Matti Hatava olivat varmistaneet EM-joukkuepronssin voittamalla Venäjän jännittävässä pronssiottelussa. Miesten pääsy mitaliotteluihin ei tullut täytenä yllätyksenä. Jo alkukilpailussa he näyttivät, että uuttera ja tunnollinen työ lajin parissa alkaa kantaa hedelmää. Joukkue keikkui pitkään kolmantena tuloslistalla, kunnes viimeisillä nuolilla sijoitus laski pari pykälää viidenneksi. Siitä oli kuitenkin hyvä lähteä pudotuskierroksille. Suomen ensimmäinen vastustaja oli Romania, joka kaatui selvin pistein 205 197. Toisella kierroksella vastassa oli tuttu vastus Espanja, jonka ampujista suomalaiset ovat ottaneet mittaa keväisiin ulkomaanleireihin yhdistetyissä kilpailuissa Madridissa. Ottelu meni lopulta tiukaksi, mutta suomalaiset selvittivät pisteen eron turvin tiensä semifinaaliin. Isäntämaa Italia osoittautui tällä kertaa liian kovaksi palaksi Suomelle, joten miesten oli tyytyminen pronssiottelupaikkaan. Valmistautuminen tehtiin huolella Seuraavan päivän pronssiotteluun suomalaiset eivät suinkaan lähteneet takki auki valmistautumatta. Illalla hotellilla tehtiin yhteinen mentaaliharjoitus, jossa ottelu ammuttiin läpi. Niinpä tositilanteeseen oli helpompi mennä. Miehet hallitsivat hermonsa, jättivät nöyristelyn ja huippumaiden ampujien katsomisen yläviistoon sekä uskoivat voittoon. Läppää heitettiin, sillä sai jännityksen pois. Eka sarja jännitti enempi. Sen jälkeen, kun sai pari hyvää suoritusta, jännitys hävisi, viimeisenä ammuntavuorossa ollut Antti Tekoniemi kertoo. Matti Hatavasta jännitys sen sijaan paistoi miehen itsensä jo ammuttua Suomen aloittajana viimeisen nuolensa ottelussa. Ottelu oli tasaväkinen, ja Suomi ja Venäjä vuorottelivat johtoasemassa. Kun molemmilla joukkueilla oli kaksi nuolta ampumatta, Suomella oli pisteen johto, ja Hatava töin tuskin pystyi katsomaan viimeisiä nuolia. Onneksi Anteilla ei puntti tutissut, vaan ensin Mansukoski ampui kympin ja lopuksi Tekoniemi paukautti x:n. Venäjä jäi lopulta kahden pisteen päähän. Ottelun jälkeen paljastui joukkueen yhtenäinen uusi look, kun ammuntahatut oli riisuttu. Hiukset kiilsivät sinisenmustina värjäysoperaation jäljiltä. Voiton myötä tiedossa oli muitakin ulkonäkömuutoksia, kun Hatava ja Tekoniemi marssivat ajamaan partansa. Hyviä esityksiä myös yksilötasolla Antti Tekoniemen kisat sujuivat kaikin puolin mainiosti, sillä mies sijoittui henkilökohtaisessa kisassa yhdeksänneksi. Pääsy kahdeksan parhaan joukkoon oli todella lähellä, mutta edes uusinnassa ammuttu x-kymppi ei tällä kertaa riittänyt jatkopaikkaan. Koko kisan aikana tuli yksi huono laukaisu, ja se oli eilen [mixed team -sekaparikilpailussa], Tekoniemi summaa kisaviikkonsa tyytyväisenä. Parikilpailussa hän oli Laura Kourulan kanssa niin ikään yhdeksäntenä. Yksilötasolla kisoissa nähtiin muitakin hyviä suomalaissuorituksia. Anne Lantee sijoittui taljajousessa kuudenneksi alkukilpailun kahdeksannen sijan jälkeen. Timo Kivimaa keikkui aluksi kärjen tuntumassa ja jopa kärjessä miesten taljan alkukilpailussa, mutta joutui lopulta taipumaan sijalle 29. Pudotuksissa hän ja muut taljamiehet jäivät ensimmäiselle kierrokselle eli sijalle 33, kuten nykyään pudotuskilpailu-uudistuksen myötä tuloslista järjestetään. Toiselle kierrokselle ja siten sijalle 17 selvisivät Erja Järvenpää taljassa ja Matti Hatava tähtäinjousessa. Tähtäinmiehet sijoittuivat alkukilpailussa lupauksia herättävästi 20 parhaan joukkoon. Roveretosta tuli varmasti heille aimo annos itseluottamusta ja palkinto lukemattomista harjoittelutunneista. Sen myötä on helpompi jatkaa eteenpäin kohti päätavoitetta. EM-pronssi kannustaa varmasti myös muita jousiampujia ja erityisesti tähtäinampujia tekemään entistä enemmän töitä omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kun on todistettu, että Suomestakin voidaan taas nousta huipulle, on omiinkin mahdollisuuksiin helpompi uskoa. Edellisestä aikuisten tähtäinjousimitalista Jari Lipposen vuonna 1999 ampumasta MMhopeasta ennätti kulua 11 vuotta. Tulokset Tauluammunnan EM, Italia 25. 29.5.2010 Tähtäinjousi Miehet 1 GIROUILLE Romain FRA 643 /12 4 4 4 6 6 6 2 FRANGILLI Michele ITA 660 /03 4 5 4 6 6 4 3 IVASHKO Markiyan UKR 637 /17 4 5 4 6 0 7 9 TEKONIEMI Antti FIN 637 /15 4 4 3 17 HATAVA Matti FIN 637 /16 4 1 33 MANSUKOSKI Antti FIN 632 /19 1 Joukkueet 1 GER 1851 /11 214 208 214 206 2 ITA 1966 /01 224 211 221 197 3 FIN 1906 /05 205 219 216 210 Naiset 1 ERDYNIYEVA Natalya RUS 635 /10 4 4 4 6 6 6 2 STEPANOVA Inna RUS 642 /04 4 4 4 6 7 4 3 UNSAL Begunhan Elif TUR 630 /11 4 4 4 6 0 7 33 KOURULA Laura FIN 575 /52 2 65 SORSA Tanja FIN 546 /65 67 PERÄLÄ Laura FIN 514 /67 6 Jo u s i a m p u j a 1/2010 Jo u s i a m p u j a 1/2010 7
Teksti: Pirkka Elovirta Kuva: Amroy Europe Oy 24 tuntia jousiammuntaa vaihtelevissa olosuhteissa Teksti: Olli Haavisto VETO Palstalla esitellään alueryhmiä ja erilaisia jousiammuntatapahtumia Easton tekee hiilikuitunuolia suomalaisesta Hybtoniitista Nanotekniikka rantautui jousiammuntavälineisiinkin Eastonin uusien Carbon One -nuolten myötä. Kehitystyössä suomalaisilla oli sormensa pelissä. Amroy Europe Oy:n tutkimusjohtaja Pasi Keinäsellä on kädessään Eastonin valmistamia hiilikuitunuolia, jotka on tehty suomalaisesta Hybtoniitti-materiaalista. Hybtoniitti on hollolalaisen Amroy Europe Oy:n patentoima uusi materiaali-innovaatio, josta tullaan jatkossa vielä kuulemaan varmaankin paljon. Easton ei ole ainoa yritys maailmassa, joka hyödyntää tätä mieletöntä suomalaista keksintöä tuotteissaan, mutta se on meille jousiampujille tärkeä laatunuolien toimittaja. Vahvaa ja kevyttä Hybtoniitti on epoksista ja hiilinanoputkista valmistettua materiaalia, joka on todella vahvaa. Hiilinanoputki on 12 20 kertaa vahvempaa kuin tavallinen hiilikuitu ja 100 kertaa vahvempaa kuin teräs. Hiilinanoputkikimppuja on vaikea purkaa, joten ne muodostavat samanlaisen ilmiön kuin taru vitsakimpusta. Kimpusta irrotettu yksittäinen varpu on helppo taittaa, mutta kimppu ei katkea millään. Prosessissa hiilinanoputkien kimput ja hiili-hiilisidokset rikotaan ultraäänellä. Niiden sidokset aukeavat ja tuolloin hiilinanoputket reagoivat ympärillä olevien kemikaalien kanssa. Syntyy vahvaa ja sitkeää Hybtoniittia. Hiilinanoputken idean keksi Jyväskylän yliopiston tutkimusryhmä jo 2000-luvun alussa. Ryhmän keksinnöistä syntyi Nanolab Systems Oy, jolla on hallussaan muitakin patentoituja nanotekniikkaan liittyviä keksintöja. Vuonna 2005 perustettiin Amroy tuottamaan ja markkinoimaan Hybtoniitti- ihmeainetta. Hybtoniitista tehdään maailmalla jo monenlaisia tuotteita. Hybtoniitista valmistetaan Amroyn tutkimusjohtaja Pasi Keinänen esittelee tyytyväisenä uusia Hybtoniitti - nuolia. muun muassa erilaisia urheiluvälineitä, kuten jääkiekko- ja pesäpallomailoja, kilpasuksia ja nyt myös nuolia. Autoteollisuus on jo käyttänyt Hybtoniittia korirakenteissaan ja Norjassa on telakka, joka päällystää Hybtoniitilla jopa rahtilaivoja. Käyttökohteita näyttää siis Hybtoniitille olevan vähän joka puolella, mutta Amroy on silti päättänyt keskittyä tuulivoimaturbiinien lapoihin. Tästä esimerkkinä ovat Skotlannin rannikon tuntumaan pystytetyn maailman suurimman tuulivoimalan 61,5 metriä pitkät siivet, jotka ovat valmistetut Amroyn kehittämästä ja toimittamasta epoksihartsista. Toivottavasti Amroy kuitenkin ehtii tuulivoimalakiireiltään valmistamaan ja toimittamaan Hybtoniittia Eastonille nuolien valmistukseen. Eastonin mukaan Hybtoniitti soveltuu erityisen hyvin nuolien valmistamiseen, sillä se on vahvaa mutta kevyttä. Itselläni on parhaillaan valmistumassa ensimmäiset Eastonin uudet Carbon One -nuolet, joista odotan saavani ACE:n korvaavat kilpanuolet. Hybtoniitistä valmistetut täyshiilikuitunuolet ovat halvempia kuin alumiinin ja hiilikuidun yhdistelmästa tehtävät nuolet, joten jos ne toimivat oletetusti, niistä tulee varmastikin varsinainen myyntimenestys Eastonille. Toivon saavani Carbon One -nuolistani hyvät tuulinuolet, sillä ne ovat kevyemmät ja siksi kaiketi myös nopeammat kuin ACE:ni. Nuolen nopeus ja keveys on valttia, kun ampuu pienillä paunoilla eikä vetopituus ole järin ylenmääräisillä senteillä avitettu. Carbon One on 0.4 grainia tuumalta kevyempi kuin vastaava ACE:ni, joten nuoli oikein tehtynä tulee olemaan noin 10 prosenttia kevyempi. Toivottavasti nuolista ei tule tuulisiin säihin kuitenkaan liian keveitä. Kerron ensi numerossa kuinka minun Carbon One-kokeiluissani kävi. Hybtoniitti sai nimensä Kryptoniitistä Nimensä alkuosan tämä ihmeaine sai hybridistä ja loppuosa syntyi Teräsmies-sarjan ihmemineraalista Kryptoniitistä. Kryptoniitti kun on niin vahvaa, että se voittaa jopa Teräsmiehen voimat. Markkinoinnissa sarjakuvanimensä kaima Hybtoniitti toimii loistavasti, innostuu hehkuttamaan Amroyn tutkimusjohtaja Pasi Keinänen. Hybtoniitti-tehtaan sydän on pakastimen kokoisessa kammiossa oleva sylinterimäinen laite, johon syötetään Hybtoniitin raaka-aineet. Ultraäänellä käsitelty hiilinanoputki saadaan polymeroitumaan ja leviämään nesteeseen, jolloin sen viskositeetti kasvaa. Valmis Hybtoniitti valutetaan laitteen alapäästä suoraan tonnin vetoiseen muoviseen konttiin ja lähetetään maailmalle. Amroyn Suomen Hybtoniitti-tehtaan muutaman sadan tonnin vuosituotannosta suurin osa menee vientiin. Hybtoniitin kysyntä kasvaa maailmalla vahvaa vauhtia, joten Amroy, jolla Suomessa on vain kourallinen työntekijöitä, satsaa lisenssivalmistukseen. Esimerkiksi Kiinan Tiang Tsingiin on perustettu lisenssitehdas, joka työstää hybtoniittia Kiinan tuulivoimateollisuudelle, ja ensi vuonna avataan vastaavat lisenssitehtaat sekä Yhdysvalloissa että Etelä- Euroopassa. Hybtoniitin perustuotantotekniikan salaisuudet pysyvät kuitenkin Suomessa. Kaikki muu voidaan tehdä lisenssillä missä tahansa päin maailmaa, Pasi Keinänen kertoo. Tyyni ja lämmin kesäkuun yö. Lyhyt pimeän hetki on juuri vaihtumassa aamun ensimmäiseen sarastukseen nousevan auringon vaalentaessa Helsingin itäisen taivaan. Ilmassa tuntuu alkukesäisen luonnon raikas tuoksu, ja mustarastaat laulavat Keskuspuiston metsiköissä. Ei, ei - valitettavasti aivan näin idyllisesti ei voi kuvailla olosuhteita, jotka vallitsivat Ruskeasuon jousiammuntakentällä Helsingin Jousiammuntapiirin järjestämän HJAP 24h jousiammuntamaratonin yöosuuksien aikana. HJAP 24h kuului yhtenä osana lauantaina 12.6. vietetyn Helsingin syntymäpäivän eli Helsinki-päivän tapahtumatarjontaan. Vuorojärjestelmällä toteutetun 24 tunnin yhtäjaksoisen ammuntamaratonin lisäksi tapahtumassa esiteltiin jousiammuntaa ja sen eri lajeja yleisölle. Viikonlopun aikana kentällä nähtiin ainakin tähtäin-, vaisto-, talja-, pitkäjousi- ja varsijousiampujia Helsingin Jousiammuntapiirin jäsenseuroista. Yleisölle tarjottiin myös molempina päivinä mahdollisuus päästä kokeilemaan ammuntaa joko viiden nuolen opastettuna pikakokeiluna tai hieman perusteellisemmin puolen tunnin mittaisilla ohjatuilla kokeiluilla. Sää aiheutti haasteita Ammuntamaraton ja yleisöammutukset käynnistettiin lauantaina kello 15. Heti alusta oli selvää, että sää tulisi vaikeuttamaan tapahtuman läpivientiä. Aamupäivän sade oli vaihtunut kovaksi ja puuskaiseksi tuuleksi, joka heitteli nuolia ympäri taulua, kaatoi taustoja sekä katkoi puita ja oksia. Ilmatieteen laitos uutisoi myöhemmin, että yhtä kova kesäinen myrsky on koettu viimeksi vuonna 2002, joten tietenkin sellaisen piti osua juuri tähän viikonloppuun. Lämpötila liikkui runsaan kymmenen asteen vaihella, eikä suunniteltua telttakatosta voitu kovassa tuulessa pystyttää. Kentällä riitti kuitenkin ampujia, taustoihin kannettiin lisäpainoksi puuparruja, ja yleisöäkin kävi kokeilemassa ammuntaa olosuhteisiin nähden ihan mukavasti. Illan viilentyessä pahimmat tuulenpuuskat Kuvat 1-2 (vas.) Timo Hietarinne laantuivat, mutta sade alkoi uudelleen. Jäljellä ollut alle kymmenen ampujan joukko perusti leirin välinevarastona toimivaan teräskonttiin ja jatkoi ammuntaa sadevarusteissa. Hämärän tullessa kentälle viritettiin halogeenilamppuvalaistus sekä tauluille että ammuntaviivalle. Huumorilla olosuhteita vastaan Yön ammuntavuorot oli jaettu etukäteen, mutta käytännössä paikalla oli koko ajan sen verran innokkaita osallistujia, että viivalle riitti viisikin ampujaa kerrallaan. Ampujien joukko vaihteli hieman osan käydessä välillä kotona nukkumassa yöpyipä muutama ampuja kentän laidalla teltassa ja autossakin. Tauko sateessa puolenyön paikkeilla jäi väliaikaiseksi. Viivalle tuotu radio piti kuitenkin tunnelmaa yllä nuolien osuessa märkiin tauluihin yhä uudestaan ja uudestaan. Haasteellisinta pimeyden keskellä ja sateessa ampumisessa tuntui olevan mustan nokinpaikan löytäminen mustalta jänteeltä sekä sateesta liukkaiden nuolien repiminen irti taustoista. Hyvä joukkuehenki ja sopivasti vuorotetut evästauot kontin suojissa auttoivat kuitenkin selviämään aamuyöllä vielä voimistuneesta sateesta ammunnan keskeytymättä. Lamppujen sähkönsyöttökin hyytyi kaiken veden keskellä sopivasti vasta sitten, kun luonnonvaloa riitti taas ammuntaan. Vähiten paikallaolijoita kentällä nähtiin aamun koittaessa, kun yön valvoneet siirtyivät pikku hiljaa kuivattelemaan vaatteitaan ja levähtämään. Sunnuntaipäiväksi tuuli onneksi tyyntyi melkein kokonaan ja sää parani vähitellen niin, että viimeisten tuntien aikana kelpasi hyvin täydentää vuorokauden laukaisumääriä vielä kunnon sarjoilla pidemmiltäkin matkoilta. Ja kun Helsingin Jousiammuntapiirin puheenjohtaja Kullervo Nurmi kello 15 kuulutti ammunnan päättyneeksi, aurinko paistoi eikä myrskystä ollut enää jäljellä kuin muutamia tuulen katkomia oksia. Näin kuluneen vuorokauden aikana tuli siis koetuksi varsin perusteellisesti, kuinka vaihteleva Suomen kesäsää voikaan olla. Kovia nuolimääriä Kaikki maratonammuntaan osallistuneet saivat muistoksi HJAP 24h -pinssin. Vähintään 300 laukausta keränneet aikuiset ja 200 laukausta ampuneet juniorit palkittiin lisäksi diplomilla, jossa näkyy tapahtumassa ammuttujen laukausten määrä. Diplomeita jaettiin kaiken kaikkiaan 12 kappaletta. Yhteensä nämä ampujat ampuivat vuorokauden aikana lähes 5000 laukausta. Kun tähän lisätään vielä kaikki laskematta ja kirjaamatta jääneet suoritukset, päästään olosuhteet huomioon ottaen aika koviin kokonaislaukaisumääriin. Keräsipä yksi osallistujista kaikki päälle 500 laukaustaan kokoon jo ensimmäisen 12 tunnin aikana ja painui sitten kotiin nukkumaan. Tavoitteet saavutettiin Tapahtuman tavoitteena oli esitellä jousiammuntaa yleisölle, nostaa lajia siten tunnetummaksi ja osoittaa, että hyvällä paikalla sijaitsevalle Ruskeasuon jousiammuntakentälle riittää aktiivisia käyttäjiä. Jos huomioidaan sää sekä se, että kentällä ei suurempia yleisötapahtumia ole vähään aikaan järjestetty, näissä tavoitteissa onnistuttiin mukavasti. Erityisen ilahduttavaa oli Helsingin Jousiammuntapiirin jäsenseurojen seurarajoja rikkonut yhteistyö ammuntaviikonlopun toteuttamisessa. Samalla kaikilla lajin harrastajilla jousityyppiin, kokemukseen tai osumiin katsomatta oli mahdollisuus osallistua yhteiseen tapahtumaan tavallisia kisoja rennommissa tunnelmissa. Kentälle riittikin väkeä todella hyvin, eikä myrskyisä sääkään pystynyt keskeyttämään tauotonta ammuntaa. Nyt jousen ja vaatteiden jo kuivuttua HJAP 24h palaa mieleen erilaisena, mutta todella positiivisena jousiammuntakokemuksena. Ja vaikkei luonto ihan parhaita puoliaan näyttänytkään, ne alussa mainitut Keskuspuiston mustarastaat sentään jaksoivat laulaa sateesta ja tuulesta piittaamatta läpi koko kesäyön. 8 Jo u s i a m p u j a 1/2010 Jo u s i a m p u j a 1/2010 9 Kuva: Pyry Ekholm
ANKKUROINTI Juniorien oma palsta Juniorit kilpailivat Euroopan Cupissa Italiassa Suomesta oli Reggio Calabriassa 17. 23.5.2010 järjestetyssä kisassa viisi ampujaa. Matka alkoi jännittävissä merkeissä: meillä oli lennot varattu niin, että Amsterdamissa oli koneen vaihto, ja Amsterdamin kenttä oli suljettu tuhkapilven takia. Onneksi Jukka Räsänen oli nopea ja sai vaihdettua lentomme, joten pääsimme perille. Kiitos Jukalle. Kilpailun järjestelyt olisivat olleet hyvät, jos bussikuljetukset olisivat toimineet. Ne olivat lähes joka päivä myöhässä, ja finaalipäivänä niitä ei tullut ollenkaan, joten Suomen joukkueelta jäi finaalit ja päättäjäiset näkemättä. Kisassa suomalaiset olivat vaikeuksissa, muutama ampuja oli ensimmäistä kertaa kevään aikana kunnolla ulkona ampumassa. Kadetit Atte ja Teemu olivat pienissä vaikeuksissa koko kisan ajan, mutta saivat parannettua ammuntaa loppua kohden. Atte ampui 624 ja oli sijalla 32., Teemun 608 pistettä oikeuttivat sijalle 47. Myös junioreilla oli vaikeaa, mutta hekin onnistuivat parantamaan loppua kohden. Petri 612 / 33., Joni 597 / 43. ja Tanja 573 / 33. Otteluissa oli käytössä ensimmäistä kertaa uusi SET-systeemi, ja se ei sopinut kaikille suomalaisille. Atte ja Joni hävisivät omat 1/32- ottelunsa 4-0. Teemu kävi tiukan taistelun, jonka hävisi 4-2. Petri vei oman ottelunsa 4-0 ja Tanja taisteli 4-2 voiton. 1/16-otteluissa Tanja kohtasi alkukilpailun Recurve JuniorNaiset 1 AVITIA Mariana MEX Mexico 658 /01 -Bye- 4 4 6 6 6 2 SICHENIKOVA Lidiia UKR Ukraine 603 /14 -Bye- 4 4 6 6 0 3 BOMBOEVA Anna RUS Russia 642 /02 -Bye- 4 4 6 4 6 4 HUL Iryna BLR Belarus 622 /05 -Bye- 4 4 6 0 2 17 SORSA Tanja FIN Finland 573 /33 4 0 Recurve Cadet Miehet 1 BAKARIUV Vladimir RUS Russia 620 /41 4 4 4 6 6 6 2 MARTYNOV Dmytro UKR Ukraine 647 /15 4 4 5 6 7 4 3 YILMAZ Yagiz TUR Turkey 664 /03 4 4 4 6 3 6 4 DANIEL Lucas FRA France 648 /13 5 4 4 6 2 4 33 RASANEN Teemu FIN Finland 608 /47 2 33 JAUHIAINEN Atte FIN Finland 624 /36 0 Recurve Junior Miehet 1 NESEMANN Simon GER Germany 622 /22 4 4 4 6 6 7 2 SANTANA Ignacio ESP Spain 620 /25 5 4 4 6 6 1 3 MARCHENKO Yevhen UKR Ukraine 638 /05 4 4 4 6 2 6 4 FERNANDEZ Antonio ESP Spain 649 /02 -Bye- 4 4 6 5 0 9 VAINIONPAA Petri FIN Finland 612 /33 4 4 2 33 HAUTAMAKI Joni FIN Finland 597 /43 0 Teksti ja kuva: Timo Rantanen Joni Hautamäki (vas.), Teemu Räsänen, Petri Vainionpää, Atte Jauhiainen ja Tanja Sorsa pitivät Suomen lippua korkealla juniorien Euroopancupissa. ykkösen Meksikon Avitian, joka ei antanut mitään mahdollisuuksia Tanjalle vaan vei ottelun 4-0. Petrillä oli vastassa myös alkukilpailun ykkönen Meksikon Farjat, jonka Petri pudotti hienosti jatkosta 4-2. 1/8-otteluissa Petrin vastustaja oli Venäjän Gomboev, ja ensimmäisen SETin jälkeen näytti siltä, että Petri kävelee venäläisen yli. Valitettavasti niin ei käynyt ja Petri hävisi ottelun 4-2. Petri oli paras suomalainen, sijoitus hienosti yhdeksäs. Kilpailussa oli mukana ensimmäistä kertaa myös Mixed Team -kilpailu, jossa Petri ja Tanja olivat lähellä yllätystä. 1/8-kierroksella heillä oli vastassa alkukilpailun kolmas, Ukraina, joka ei voinut suomalaisille mitään. 1/4-finaalissa vastaan asteli Singapore, joka oli myös vastaantulija. Vasta semifinaalissa Suomi joutui kovaan kyytiin Venäjää vastaan eikä voinut mitään. Näin Suomen tie vei pronssiotteluun. Pronssiottelussa Petri ja Tanja ampuivat hyvin, mutta Italia oli vahvempi. Hieno neljäs sija Mixed Team -kilpailussa, sitä on hyvä lähteä EM-kilpailuihin parantamaan. Italiassa ammuttiin myös Euroopan viimeinen YOG (Youth Olympic Games) -karsinta Singaporeen, ja siinä oli Suomesta mukana Joni ja Teemu. Pojat ampuivat alkukilpailussa hyvät sijoitukset Joni 8. ja Teemu 12., mutta valitettavasti ottelut eivät menneet yhtä hyvin eikä paikkaa Singaporeen tullut. Mixed Team Recurve Juniorit 1 Mexico 1A FARJAT Amin 1310 /01 135 136 142 140 1B AVITIA Mariana 2 Russia 2A CHULDUM Artysh 1276 /02 141 146 144 128 2A BADMAZHAPOV Chingis 2B BOMBOEVA Anna 3 Italy 5A PIANESI Lorenzo 1256 /05 122 139 137 143 5B FILIPPI Gloria 4 Finland 14A VAINIONPAA Petri 1185 /14 126 133 127 133 14B SORSA Tanja Juniorit PM-kisoissa Norjassa Bussilastillinen junioreita ja heidän tukijoukkojaan kävi haistelemassa kansainvälisiä tuulia Norjassa. Suomalaisia junioreita lähti isolla joukolla Norjan Sandefjordiin nuorten PM-kisoihin. Jopa Norjan jousiammuntasivuilla oltiin yllättyneitä suomalaisosallistujien lukumäärästä. Kisoihin lähti peräti 22 suomalaisampujaa: Werner Gross, Joni Hautamäki, Jaakko ja Joonas Hepola, Elisa Hjerpe, Toni Juusola, Matias Kontio, Oskar Kåll, Jere ja Tuomas Laine, Joni Lehtiniemi, Eero ja Eeva Mäenpää, Ida Niskanen, Anssi Parkkasaari, Samppa Raittila, Paula Rantapirkola, Johanna Rytky, Emppu Seppälä, Mirjam ja Tuomas Tuokkola ja Petri Vainionpää. Matkalla olivat myös ampujien tukijoukot. Linja-autossa on tunnelmaa Matka alkoi torstaina 1.7. Etelä-Pohjanmaalta Teuvalta Urpolan liikenteen linja-autolla kohti Turun satamaa. Matkan varrelta poimimme mukaan vielä joitakin ampujia. Laivalla vietetyn meluisan yön jälkeen (kuuntelimme hyteissämme konehuoneen musiikkia ) matka jatkui Ruotsin halki kohti Norjaa. Matka sujui rattoisasti. Norjan puolella jännitystä toi reitin kulkeminen läpi useiden maantietunneleiden, joista pisin oli noin kahdeksan kilometriä pitkä Oslon vuonon alittava tunneli. Saavuimme perille Sandefjordiin perjantai-iltana. Meille jäi juuri sopivasti pari tuntia aikaa harjoitusammuntoihin erillisellä harjoitusalueella. Tämän jälkeen suunnistimme kohti majapaikkaa, joka oli läheisellä koululla. Illan info-tilaisuus oli paikallisella kielellä, mikä asetti omat haasteensa, koska kaikki eivät olleet niin kielitaitoisia. Onneksi meillä oli mukana Tommi Hjerpe, joka hoiti tulkin tehtävät ansiokkaasti. Monien helpotukseksi varsinaisissa kilpailuissa käytettiin myös englantia. Mitaleja ropisi Kisat käytiin hienossa säässä 203 ampujan kesken. Suomalaiset ampuivat hyvin henkilökohtaisissa kilpailuissa. Ida Niskanen sai hopeaa ja Paula Rantapirkola pronssia luokassa T15, poikien puolella luokassa J15 Jere Laine ampui hopeaa. Joukkuekilpailuissa tuli kaksi hopeaa luokista J20 (Matias Kontio, Petri Vainionpää ja Joni Hautamäki) ja J15 (Jere Laine, Eero Mäenpää ja Werner Gross). Monelle nuorelle nämä kisat olivat ensimmäinen askel kansanvälisille areenoille, joten jännitystäkin oli ilmassa. Ehkä tästä syystä ammunta ei mennyt useimmilla aivan odotusten mukaisesti. Teksti ja kuvat: Ari Tuokkola Nuoret saivat kuitenkin erinomaista kokemusta tulevaisuutta varten. Samalla he näkivät, että oma taso on aivan pohjoismaisella tasolla. Kilpailun järjestelyt toimivat pääasiassa hyvin, joskin suomalaisia jäi hieman kaivelemaan eräs tuomaripäätös, mutta onneksi voitto tuli suomalaiselle ilman protestia. Paluumatkalla sunnuntai-illalla poikkesimme vielä hiihtoareena Hollmenkollenilla katsomassa Oslon maisemia, joten voimme sanoa ensi talvena hiihtokilpailuja seuratessa, että käytiinpä tuollakin. Ajelimme yötä myöten kohti Tukholmaa. Turun satamassa olimme maanantai-iltana väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Reissu oli hyvä ja sujui pitkästä matkasta huolimatta hienosti. Junnuille täytyy antaa tunnustusta hyvästä käytöksestä ja toiminnasta. Kiitos osallistujille ja Urpolan Liikenteen Jarille. Jatketaan harjoittelua ensi vuoden Tanskan-matkaa odotellessa. Elisa Hjerpe (vas.), Mirjam Tuokkola ja Paula Rantapirkola viihtyivät PM-kisojen ilmapiirissä. 10 Jo u s i a m p u j a 1/2010 Jo u s i a m p u j a 1/2010 11
Välineet Teksti ja kuvat: Anne Lantee Antti Vikström TÄHTÄYS Tällä palstalla haastatellaan henkilöä jousiammunnan parista Kuva: 1. Kuva: 2. Kuva: 3. Kuva: 4. Keskipunos Jousiampujan tärkeisiin taitoihin kuuluu keskipunoksen tekemisen taitaminen. Ostojänteisiin tottuneilla tai lajin uusilla tulokkailla taitoa ei välttämättä ole hyppysissä. Tässä artikkelissa esitellään yksi tapa keskipunoksen tekemiseen. Aluksi merkataan tussilla jänteeseen uuden keskipunoksen haluttu paikka, tarkistetaan vanhan punoksen kiertosuunta ja puretaan vanha punos varovasti katkaisematta jänteen säikeitä. Taljajousen kohdalla on ennen uuden punoksen tekemistä vedettävä kaapelit pois punontalaitteen tieltä joko tarkoitukseen valmistetulla apuvälineellä tai kuvan 1mukaisesti esim. nahkahihnoilla. Keskipunoksen tekeminen aloitetaan viemällä punoslanka jänteen läpi ylemmän punosmerkin kohdalta (kuva 2). Kun yksi kierros lankaa on kierretty jänteen ympärille, vedetään punoslangan jäljelle jäänyt pää alaspäin eli siihen suuntaan, jonne punosta aletaan punoa. Näin pää lukittuu paikalleen, kun se jää keskipunoksen alle. Pään on hyvä kulkea punoksen alla ainakin pari senttiä, jotta se ei lähde löystymään (kuva 3). Jos keskipunoksesta tulee muuten liian ohut nokeille, voi punoslangan pään jättää joko yksin- tai kaksinkertaisena punoksen alle. Punominen tapahtuu punontalaitteella pyörittämällä sitä jänteen ympäri. Langan pujottamiseen punontalaitteeseen on ohjeet laitteen mukana. Punottaessa punontalaitteen tulee olla riittävän tiukalla, jotta keskipunos ja sitä myötä nokinpaikka ei ala liikkua. Toisaalta liian kireälle vedetystä punoslangasta voi olla haittaakin. Seuraava kierros lankaa laitetaan heti edelliseen kiinni, jotta liikkumavaraa ei jää. Alamerkin ollessa noin 2 2,5 sentin päässä muutetaan punomista. Lankaan vedetään hieman löysää, jota kuitenkin pidetään toisella kädellä tiukkana. Punominen tehdään tämän lenkin sisällä päinvastaiseen suuntaan kuin aiemmin. Punoa tulisi noin 25 30 lankakierrosta (kuva 4). Tämän jälkeen punontalaite lankoineen viedään ylälavan suuntaan kiinni johonkin (esim. ylälavan päähän tai taljassa pyörään) ja aletaan punoa loppuosaa käsin normaaliin punontasuuntaan vetämällä lenkkiä jatkuvasti kireäksi. Herkkänahkaisia helpottaa sormikkaiden käyttö tässä vaiheessa. Kun viimeinenkin kierros on kierretty, laitetaan lenkkiin esim. hakaneula ja pidetään se edelleen kireänä. Ylälapaan kiinnitetty pää lankaa kierretään esim. ruuvimeisselin tai kuusiokoloavaimen ympärille ja lenkin lanka vedetään varovasti käsin punotun viimeisen pätkän läpi. Varo, ettei lanka katkea tässä vaiheessa! Hakaneulalla autetaan loppuosa, kun sormet eivät enää mahdu pitämään lenkkiä tiukalla. Lopulta sekin otetaan pois ja vedetään viimeinenkin milli löysää pois. Ennen lankojen katkaisemista voi vielä tiivistää punoksen. Se tapahtuu kiertämällä ohut naru keskipunoksen ympäri ja vetämällä päitä kireälle ja samalla narulla punosta ylöspäin yläpäästä alkaen, pieni erä kerrallaan. Lopuksi vedetään vielä mahdolliset löysät pois punoslangan päästä. Sen jälkeen ylimääräiset langanpäät voi katkaista, eli noin sentin päästä keskipunoksesta. Päät poltetaan varovasti polttamatta itse punosta tai jännettä. 1. Kuka olet ja minkä ikäinen? 2. Missä asut ja minkä seuran paidassa ammut? 3. Milloin olet aloittanut jousiammunnan, ja mikä sai sinut innostumaan lajista? 4. Millaisilla välineillä ammut? 5. Kuinka usein harjoittelet ammuntaa, ja liittyykö harjoitteluusi muuta kuntoilua? 6. Mikä on mieleenpainunein jousiammuntamuistosi? 1Olen Antti Vikström, 17-vuotias lukiolainen. 2Asun Oulaisissa ja kuulun Sulkaan. 3Joskus ala-asteikäisenä aloitin Sherwoodmerkkisellä lasikuitujousella serkun Pokemon-kuvia ampuen. Aloittamista helpotti, että äiti ja isä harrastivat lajia. 4Ammun tähtäinjousella, Hoyt RX:llä. Paunoja vedän noin 39. Yllätykselliset SM-hallikisat Kouvolassa Yleisten luokkien SM-hallikisoissa koettiin yllätyksiä, kun mestaruudet valtasivat uudet nimet. Kouvolan kisassa uutta oli myös se, että SM-kisaan karsittiin ampujat etukäteen. Lauantaina 27.2. järjestettyihin yleisten luokkien SM-kisoihin olisi ollut enemmänkin tulijoita, jos Kouvolan tennishallin seinät olisivat antaneet myöten. Kisoihin päässeet 88 osallistujaa karsittiin alkukauden tulosten perusteella. Yleisen taljajousen kultaa ampui Vaasan suuri mies Juhani Pakkala ja naisten taljan Susanna Makkonen. Molemmille SM-kulta oli uran ensimmäinen ja veti suun leveään hymyyn. Muita puoli metriä pidempi Pakkala sai kilpakumppanit näyttämään pikkuruisilta menninkäisiltä. Finaalivastus Lauri Rytky ei kuitenkaan antanut vaasalaisen fyysisen olemuksen pelottaa vaan tarjosi (Jokin hauska tai jännittävä tapahtuma, kilpailu, saavutus, idolin tapaaminen, onnistuminen, pettymys tms. 7. Tavoitteesi vuodelle 2010? 8. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua jousiampujana? 9. Minkä ohjeen tai neuvon haluaisit antaa aloitteleville jousiampujille? 10. Kenet valitset seuraavaksi haastateltavaksi? 5Harjoittelen vähintään neljä kertaa viikossa. Puntteilen ja pelaan sählyä viikoittain. Joskus hiihdän ja uin. 6Ensimmäinen Rolanilla ampumani SM-kulta Oulussa 2005 oli mieleenpainunein, mutta Piilin leirillä päivässä mukavassa seurassa ampumani 893 nuolta on myös jäänyt mieleen. 7Saavuttaa SM-mitali myös ulkona. tiukan vastuksen. Tähtäinjousessa Antti Mansukoski ja Laura Perälä korjasivat voitot. Vaistojousen kirkkaimmat mitalit veivät Satu Rautaoja (YV) ja Elisa Parkkasaari (NV). Joukkuekisassa 32 joukkuetta 8Aika hankala sanoa, mutta mikäli kiinnostus säilyy ja aikaa riittää, niin tasoa en ainakaan aio tiputtaa, kyllä minä nyt ainakin isän Fita-ennätyksen (1318) aion pistää matalaksi. 9Perustekniikka kuntoon keveillä välineillä. Sitten vasta jouseen painoa ja paunoja. Atte Jauhiainen. 10 Teksti ja kuvat: Anne Lantee Sunnuntaina Kouvolassa jatkettiin joukkueiden SM-kisoilla. Taljajousen mestaruuden vei Pohjan Jousi, joka kaatoi finaalissa kisojen mustan hevosen Saimaan Jousen. Pronssin nappasi Oulun Jousimiehet. Tähtäinjousessa voitto ratkesi vasta uusinnan jälkeen Vaasan Diana- 57:n eduksi. Kurikan Ryhdin oli tyytyminen hopeaan. Pronssille ylsi Tapanilan Erä. Kuva: Pentti Vikström Susanna Makkonen nappasi ensimmäisen SM-kultansa. Laura Perälä hallitsi naisten tähtäinfinaalia. Vaasan jätti Juhani Pakkala vei taljakullan. 12 Jo u s i a m p u j a 1/2010 Jo u s i a m p u j a 1/2010 13
Yleisten luokkien sisä-sm 2010 27.2.2010 Kymen Jousi Naiset 21. Vainionpää Petri Ku-Ry 273 279 552 107 1. Perälä Laura JoJu 270 267 537 110 116 114 113 Juusola Janne OJM 272 265 537 107 2. Kourula Laura TJA 273 271 544 108 109 109 98 23. Sävel Miika PJA 275 272 547 106 3. Sorsa Iina Ky-Jo 271 268 539 110 111 107 109 Elovirta Pirkka Arcus 277 263 540 106 4. Tiaskorpi Suvi ACH 275 269 544 bye 111 110 94 25. Aura Antti-Pekka PJA 269 267 536 104 5. Sinisalo Saana-Maria MBF 273 264 537 100 110 26. Sistonen Antero TapErä 275 273 548 103 6. Sorsa Tanja Ky-Jo 262 273 535 106 107 Aaltonen Tapio Jy-Su 267 267 534 103 7. Korpela Arja IJA 275 261 536 104 102 28. Vaajamäki Vesa Jy-Su 279 273 552 102 8. Niskanen Iida IJA 257 263 520 93 89 29. Kuivalainen Pentti JoJu 276 269 545 99 9. Mattila Roosa Sulka 239 243 482 103 30. Ihanus Petri Jy-Su 277 280 557 98 10. Luhtaa Tuire TJA 260 259 519 94 Forsell Mikael Diana 278 267 545 98 11. Backman Anne IJA 259 273 532 92 Kulla Mika ACH 266 262 528 98 12. Rytky Johanna ToJA 236 244 480 91 33. Lassila Tero TJA 258 268 526 13. Kiviniemi Ulla-Maija ACH 241 260 501 89 34. Huopana Jyrki ACH 261 265 526 14. Knuts Kirsti Diana 240 247 487 84 34. Höök Mika WT 258 268 526 Biskop-Grahn A-C ACH 236 246 482 84 36. Hakkarainen Arto LiTai 264 262 526 Naiset talja 37. Malinen Petri TJA 255 270 525 1. Makkonen Susanna Si-Su 281 279 560 113 110 38. Hujanen Kimmo TapErä 263 237 500 2. Rytky Merja ToJA 276 279 555 112 109 3. Lantee Anne Hood 281 286 567 110 113 4. Järvenpää Erja AC-U 278 283 561 111 111 5. Leivonen Sanna Ascella 272 276 548 Seurajoukkueiden SM Kouvola 28.2.2010 Naiset vaisto Tähtäinjoukkueet 1. Parkkasaari Elisa PoJo 215 219 434 86 79 1. Diana 861 224 228 225 226 2. Kaartinen Sari OJM 188 191 379 83 77 2. Ku-Ry 849 223 220 229 226 3. Laurila Aila Diana 229 225 454 73 94 3. TapErä 834 217 219 218 222 4. Kovalainen Rosita ToJA 221 220 441 84 71 4. JoJu 831 212 219 210 209 Yleinen talja 5. Ku-Ry 784 221 219 1. Pakkala Juhani Diana 290 285 575 112 116 115 112 6. ACH 776 211 208 2. Rytky Lauri ToJA 286 287 573 112 117 114 111 7. PJA 812 204 206 3. Järvenpää Marko AC-U 286 283 569 113 115 115 116 8. Ky-Jo 818 197 203 4. Simula Jouko PoJo 291 290 581 115 116 114 112 9. WT 836 212 5. Hautamäki Juho PoJo 289 292 581 114 116 10. Jy-Su 843 211 6. Lammela Marko OJM 288 280 568 112 113 11. Jy-Su 807 211 Kiviniemi Ari-Pekka ACH 284 281 565 116 113 12. TJA 807 206 8. Kivimaa Timo JoJu 291 291 582 113 110 13. Piili 766 204 9. Simula Rauno PoJo 284 291 575 113 14. WT 761 198 Kallunki Keijo JJA 284 286 570 113 15. IJA 807 187 Juutilainen Mikko WT 286 279 565 113 16. OJM 807 175 Rantanen Janne AC-U 282 282 564 113 17. Sai-Jo 757 Kilpiä Asko Sai-Jo 283 281 564 113 18. TapErä 755 14. Lehtonen Kaj PJA 282 283 565 112 19. IJA 749 15. Pekander Jouni Piili 286 286 572 110 20. Jy-Su 748 Saarinen Timo OJM 284 282 566 110 21. Diana 740 17. Kokkoniemi Seppo OJM 283 281 564 22. Ky-Jo 723 18. Siivonen Reima RJA 285 279 564 23. IJA 639 19. Holappa Mikko Hood 280 283 563 20. Lehtiniemi Jari Ku-Ry 277 284 561 Taljajoukkueet 21. Humalajoki Aulis VJA 281 277 558 1. PoJo 863 227 225 225 22. Helmiö Ari Hood 278 277 555 2. Sai-Jo 826 217 225 221 Yleinen vaisto 3. OJM 845 220 221 227 1. Rautaoja Satu OJM 248 248 496 105 103 4. Hood 846 223 216 223 2. Tuokkola Ari TeJA 209 225 434 79 85 5. Sai-Jo 854 219 3. Rautiainen Markku EBS 233 232 465 75 89 JoJu 848 219 4. Raivio Pertti Hood 224 201 425 81 77 WT 825 219 Yleinen 8. AC-Ulvila 857 214 1. Mansukoski Antti Ku-Ry 287 284 571 111 115 114 112 111 9. Piili 818 2. Kokkila Henri ToJA 285 289 574 115 116 116 111 110 3. Lindroos Tero Diana 285 290 575 117 114 114 111 116 4. Tekoniemi Antti Diana 291 290 581 115 112 113 111 112 5. Virtanen Aki WT 279 280 559 110 112 114 6. Heikkinen Reko PJA 285 273 558 112 110 112 Juniorit, tähtäinjoukkueet 13.3.2010 7. Tiainen Eetu Piili 279 275 554 115 113 111 11-, 13- ja 15-vuotiaat 8. Ronkanen Perttu TapErä 277 278 555 111 116 103 Kurikan Ryhti 1653 Tuokkola Tuomas Lehtiniemi Joni Raittila Samppa 9. Huhtala Juuso Arcus 278 285 563 110 113 Porin Jousiampujat 1626 Mäenpää Eero Knuutila Jere Saine Juho-Eemil 10. Laurila Pentti Diana 281 276 557 113 112 Pohjan Jousi 1588 Tapio Sinivuokko Parkkasaari Anssi Seppälä Eemil Kontio Matias Ku-Ry 284 267 551 116 112 Iitin Jousiampujat 1484 Roivas Samuli Vanhatalo Joni Roivas Ilari Määttä Tuomas PoJo 274 277 551 112 112 Vaasan Diana-57 1456 Häggman Viktor Hjerpe Elisa Smeds Oscar Pihlajaniemi Raimo Ku-Ry 273 273 546 108 112 17- ja 20-vuotiaat 14. Rüster Juhana WT 285 283 568 110 111 Kurikan Ryhti 1609 Kontio Matias Vainionpää Petri Hautamäki Joni 15. Tarhala Vesa Ky-Jo 270 277 547 111 108 Iitin Jousiampujat I 1559 Niskanen Iida Roivas Severi Roivas Santeri 16. Nevalainen Hannu Ri-Jo 270 271 541 113 106 Vaasan Diana-57 1498 Harju Katja Kåll Oskar Fagernäs Alex 17. Laine Jere ToJA 275 254 529 111 Pohjan Jousi 1413 Hepola Jaakko Hepola Joonas Tauriainen Maiju 18. Palovaara Pepe OJM 274 268 542 110 Iitin Jousiampujat II 1348 Niskanen Vili Laiho Elina Frost Emma 19. Ylipelkonen Niko JoJu 262 277 539 108 Oikarinen Simo Jy-Su 262 269 531 108 Jousiammunnan juniori -SM Porin urheilutalossa 13.3.2010 SARJA I II YHT. 11T 1. Järvenpää Oskar ACU 232 242 474 92 90 11T 2. Jyväkorpi Laura Jy-Su 227 210 437 90 88 11T 3. Verho Patrik TJA 189 203 392 88 77 11T 4. Salmijärvi Outi Jy-Su 120 175 295 73 76 11T 5. Jyväkorpi Miika Jy-Su 161 127 288 I 11 1. Vuorinen Jaakko Jy-Su 247 250 497 11 2. Smeds Oscar DIANA 226 243 469 11 3. Koivisto Jasmin DIANA 161 270 431 13 1. Juusola Toni OJM 274 281 555 111 109 13 2. Raittila Samppa KuRy 277 270 547 104 108 13 3. Uusitalo Juuso PJA 232 261 493 98 108 109 13 4. Vanhatalo Joni IJA 244 260 504 107 103 101 13 5. Tilli Kalle Piili 226 228 454 91 13 6. Roivas Ilari IJA 222 234 456 88 13T 1. Laine Tuomas ToJa 265 265 530 17T 1. Fosberg Jere Piili 249 261 510 T15 1. Rantapirkola Paula OJM 281 274 555 108 115 T15 2. Tuokkola Mirjam TeJa 276 273 549 108 112 108 T15 3. Tapio Sinivuokko PoJo 269 273 542 107 100 103 T15 4. Hjerpe Elisa DIANA 250 235 485 99 95 96 T15 5. Kallio Suvi PoJo 205 209 414 90 T15 6. Rautiainen Kira EBS 241 235 476 79 T15 7. Kivilahti Jenni PoJo 204 229 433 71 15 1. Mäenpää Eero PJA 285 287 572 118 115 116 117 15 2. Laine Jere ToJa 287 277 564 114 115 114 110 15 3. Gross Werner WT 282 281 563 113 115 114 109 15 4. Lehtiniemi Joni KuRy 276 275 551 117 110 106 107 15 5. Nikkanen Markus ACH 265 278 543 110 113 15 6. Lempelto Aku MJA 275 265 540 107 112 15 7. Vuorinen Eino Jy-Su 260 271 531 111 109 15 8. Roivas Samuli IJA 256 268 524 100 106 15 9. Häggman Viktor DIANA 255 247 502 112 15 10. Knuutila Jere PJA 259 270 529 106 15 10. Varesvuo Eero Jy-Su 258 268 526 106 15 12. Saine Juho-Eemil PJA 265 260 525 104 15 Seniori 13. Seppälä Sisä-SM Eemil Pohjan PoJo Jousi 258 260 518 103 Seniorien sisä-sm 27.03.2010 Pohjan Jousi Miehet 50, Miehet 50, lopputulokset 1. Leino Ilmo Diana 268 531 106 110 106 111 2. Vilmi Antti PoJo 255 526 106 104 108 109 3. Hartikainen Pekka LJ 263 524 106 110 96 111 4. Laakso Arto Ri-Jo 255 518 107 105 107 102 5. Elovirta Pirkka Arcus 272 533 111 108 6. Pihlajaniemi Raimo Ku-Ry 278 549 106 104 7. Röytiö Taisto PoNu 257 515 105 103 8. Haapaniemi Matti ACH 256 514 99 97 9. Tamminen Eero PoJo 258 513 104 10. Valtonen Jouni Ka-Jo 261 524 102 10. Luukinen Risto PoJo 265 514 102 12. Rissanen Reijo PoJo 252 510 101 13. Leino Jussi PoJo 259 530 98 14. Jäämuru Jari LJ 252 515 97 15. Pennanen Reijo PoNu 251 509 92 15. Möttönen Juhani Sulka 254 515 92 17. Sunnari Matti PoJo 236 495 18. Tuokkola Rauno Ku-Ry 244 491 19. Isopahkala Veijo ACH 239 478 20. Tuononen Pekka Ko-Su 232 461 21. Vainionpää Elias Ku-Ry 230 457 22. Pulkkinen Markku Ko-Su 226 431 Naiset 50, 1. Peuranen Hilkka LJ 243 473 102 105 90 2. Kuisma Hilkka Arcus 219 438 97 106 84 3. Kovalainen Hilkka OJM 239 494 99 105 107 4. Kourula Tuire PoJo 242 465 99 85 91 5. Huttunen Leena PoNu 179 397 84 6. Kontio Maarit Ku-Ry 193 412 82 6. Holappa Irma PoNu 247 465 82 8. Hautamäki Arja PoJo 221 435 77 9. Laurila Aila Diana 199 383 10. Pollari Kerttu JoJu 176 382 Miehet 60, 1. Norha Kari Arcus 266 535 98 105 103 104 2. Hallenberg Ilkka JJA 240 472 104 96 98 102 15 14. Ratilainen Samuel Arcus 250 253 503 101 15 15. Parkkasaari Anssi PoJo 267 261 528 99 15 16. Tuokkola Tuomas KuRy 276 279 555 97 15 17. Uusitalo Janne PJA 251 239 490 15 18. Koivisto Oliver DIANA 241 228 469 II YHT. 17 1. Jauhiainen Atte TapErä 280 275 555 106 114 111 17 2. Roivas Severi IJA 262 256 518 111 102 105 93 17 3. Vikström Antti Sulka 264 268 532 105 106 102 106 17 4. Hepola Jaakko PoJo 268 271 539 102 108 99 98 17 5. Hepola Joonas PoJo 262 264 526 106 106 17 6. Reiniharju Joonas OJM 261 271 532 101 103 17 7. Niskanen Vili IJA 251 254 505 102 98 17 8. Räsänen Teemu TapErä 275 270 545 93 17 9. Kåll Oskar DIANA 249 248 497 98 17 10. Fagernäs Alex DIANA 265 222 487 97 17 11. Nurminen Teemu Piili 259 249 508 78 17 12. Ståhl Martin DIANA 227 188 415 78 17 13. Laukkanen Antti MJA 220 226 446 71 17 14. Nordström Viljam Ramses 262 227 489 64 T17 1. Sorsa Iina KyJo 267 265 532 106 100 109 T17 2. Mattila Roosa Sulka 253 262 515 106 105 100 T17 3. Frost Emma IJA 197 188 385 92 91 102 T17 4. Matkaselkä Ira Sulka 242 245 487 89 82 68 T17 5. Niskanen Iida IJA 256 268 524 90 T17 6. Mäenpää Eeva PJA 222 243 465 81 T17 7. Laiho Elina IJA 223 235 458 66 T17 8. Tauriainen Maiju PoJo 162 186 348 62 N20 1. Sorsa Tanja KyJo 264 282 546 N20 2. Harju Katja DIANA 258 256 514 N20V 1. Parkkasaari Elisa PoJo 200 164 364 20 1. Vainionpää Petri KuRy 272 265 537 113 113 113 20 2. Vanhala Santeri Piili 252 274 526 109 112 99 20 3. Tiainen Eetu Piili 284 284 568 111 111 20 4. Kontio Matias KuRy 285 285 570 111 108 20 5. Roivas Santeri IJA 264 253 517 108 20 6. Hautamäki Joni KuRy 243 259 502 107 3. Färm Erkki Sulka 274 537 109 110 102 110 4. NNurmi Kullervo WT 254 511 105 104 89 101 5. Ojala Jouko LJ 247 492 101 100 6. Haikonen Arimo Diana 269 523 104 98 7. Kuivalainen Pentti JoJu 259 537 106 97 8. Knuuti Juha LJ 246 479 93 88 9. Hotti Juhani LJ 260 529 103 10. Kankaanpää Heikki Ku-Ry 257 515 100 10. Jokinen Matti JoJu 244 494 100 12. Mäntykoski Arto JoJu 251 489 96 13. Jattu Juhani Ri-Jo 235 470 94 13. Mäki-Leppilampi Aarno ACH 226 461 7 94 15. Pollari Seppo JoJu 261 524 93 15. Kinnunen Markku PoJo 234 461 93 Miehet 70, 1. Pentinsaari Pekka OJM 248 497 96 86 2. Kärkkäinen Teuvo PoJo 233 466 91 85 3. Laurila Olavi Diana 255 512 89 102 4. Hakanen Jouko OJM 236 471 95 97 5. Puttonen Pauli PJA 214 411 6. Juurinen Eino LJ 179 349 Miehet 50 talja, 1. Notko Juha LJ 279 559 115 112 2. Hiltunen Lasse PoJo 278 561 113 109 3. Välimäki Sauli PoJo 281 561 110 113 4. Rytky Lauri ToJA 287 576 114 112 5. Rättö Seppo TapErä 284 559 Naiset 50 talja, 1. Leivonen Marja TapErä 268 530 Miehet 60 talja, 1. Arbelius Teuvo OJM 275 554 114 109 2. Pylkkä Urpo Diana 277 552 108 107 3. Sepponen Jaakko RTJ 274 553 112 109 4. Julkunen Risto LaVa 280 556 107 108 5. Maronen Seppo PoJo 272 550 6. Koivunen Osmo Ku-Ry 263 522 Miehet 50 vaisto, 1. Kontio Matti Ku-Ry 241 440 2. Åman Mauri LJ 212 425 Naiset 50 vaisto, 1. Kovalainen Rosita ToJA 210 427 Joukkuekilpailu Kemi 1. Pohjan Jousi 1 1570 Leino J Vilmi A Luukinen R 2. Lapin Jousi 1568 Hotti J Hartikainen P Jäämuru J 3. Diana-57 1566 Leino I Haikonen A Laurila O 4. Jousi-Jussit 1555 Kuivalainen P Pollari S Jonkinen M 4. Kurikan Ryhti 1 1555 Pihlajaniemi R Kankaanpää H Tuokkola R 6. Pohjan Jousi 2 1518 Tamminen E Rissanen R Sunnari M 7. Arcus 1506 Norha K Elovirta P Kuisma H 8. Pohdin Nuolet 1489 Röytiö T Pennanen R Holappa I 9. Oulun Jousimiehet 1462 Pentinsaari P Kovalainen H Hakanen J 10. Achilles 1453 Haapaniemi M Isopahkala V Mäki-Leppilampi A 11. Pohjan Jousi 3 1392 Kärkkäinen T Kourula T Kinnunen M 12. Kurikan Ryhti 2 1309 Vainionpää E Konttio M Kontio M 14 Jo u s i a m p u j a 1/2010 Jo u s i a m p u j a 1/2010 15
Suomalaiset säväyttivät halli-em:ssa Sisäammunnan EM Porec 15. 21.3.2010 16 Jo u s i a m p u j a 1/2010 15.3. maanantai Raahauduimme Helsinki-Vantaan lentokentälle klo 5.15. Ensimmäinen näky oli Aki makaamassa penkillä vatsataudin tai ruokamyrkytyksen kourissa. Joten lennolla Frankfurtiin Aki vietti suurimman osan ajasta lentokoneen wctiloissa, eikä todellakaan missään kymppikerhossa. Loppumatkasta kopista tuli ulos valkea kuin lakana oleva jousiampuja. Ambulanssi kaarsi paikalle Frankfurtin kentällä ja mies vietiin kolmeksi tunniksi nesteytykseen lentokentän lasarettiin. Muu joukkue jäi kentälle palloilemaan ja odottamaan jatkolentoa Zagrebiin. Onneksi nesteytys onnistui ja Akikin kyyditettiin suoraan lähtöportille, juuri ennen koneeseen lähtöä. Värikin oli palannut miehen kasvoilla melkein normilukemiin. Pääsimme laukkuinemme Kroatian kamaralle, josta alkoi noin kolmen tunnin bussimatka kohti Porecia. Maisemat olivat mahtavat, kun pyyhälsimme bussilla vuoriston halki. Perille pääsimme iltaseitsemältä, 13 tunnin matkan jälkeen. 16.3. tiistai Viralliset harjoitukset urheiluhallilla, Porecin keskustan tuntumassa. Hieno uusi halli, ja kuljetukset toimivat jälleen loistavasti tässä maassa hotellin ja ammuntahallin välillä. Akkreditoinnissa otettiin koko porukasta kuvat kortteihin. Aamulla olivat tähtäinjunnujen harjoitukset, seuraavaksi puoliltapäivin aloittivat taljat harjoittelun, ja iltapäivällä klo 15 oli viimeinen harjoitus, jossa vuorossa olivat yleiset tähtäinluokat. 18.00 avajaiset hallilla. Seremoniat eivät onneksi kestäneet 40 minuuttia kauemmin, ja sen jälkeen päästiin hotellille syömään ja kirjoittamaan tätä tarinaa. Harmi, että nettiyhteyttä ei ole järjestetty ilmaiseksi kisan ajaksi. Kolmen euron tuntitaksalla on oikeus surffaamiseen. No onhan se otettava, jotta saadaan huomenna tiedotetta uutisotsikoihin ja ehkä vähän päivitettyä blogiakin. Ilma oli loistava, 1 15 astetta lämmintä, tuuli vain teki siitä viileän paikoittain. Kevät on kuukautta aikaisemmassa kuin Suomessa. Katselin, jotta krookukset ja bellikset kukkivat rantanurmikolla, kun kävin iltapäiväkävelyllä, taisi yksi omenapuukin kukkia. 17.3. keskiviikko Aamu alkoi aurinkoisessa säässä. Akilla kiersi edelleen pakissa ja Merjalla jännitys meinasi kasvaa huippulukemiin, saapasteli hotellin käytävällä edestakaisin. Taljajousen kisa ammuttiin aamupäivällä. Merja sivusi omaa ennätystänsä 568 pisteellä ja oli sijalla 13. Sussu ampui normaalitasoisen suorituksen, niin ikään 568 pistettä, ja oli tasaväkisessä kisassa sijalla 15. Erjalla nuolet kiersivät visaisesti ysin puolella. Pisteillä 557 hän sijoittui sijalle 20. Marko oli alkukisan jälkeen sijalla 19 pistein 584. Lauri ja Reima eivät onnistuneet ammunnassa toivomallaan tavalla, vaan he putosivat pois 32 ampujan kaaviosta. Tähtäinjousen pojat Aki, Tero ja Vesa aloittivat klo 16 harjoitusammunnat, kisasta tuli iltakisa. Aki oli alkukisan jälkeen hienosti seitsemäntenä pistein 582, Tero sijalla 18 pistein 574 ja Vesa sijalla 31 tuloksella 562. 18.3. torstai Pudotusottelut. Lähdimme aamupalalle klo 6.30 ja klo 7.00 bussilla hallille. Joten ei näillä reissuilla maata puolille päivin. Taljamiehet aloittivat aamun joukkuekisaurakan. Marko, Lauri ja Reima saivat vastaansa Espanjan joukkueen, jolle he hävisivät pistein 227 229. Se oikeutti kisassa sijalle 12. Taljanaiset pääsivät joukkueena suoraan semifinaaleihin, koska kisaan ei ollut ilmoittautunut kuin neljä joukkuetta: Venäjä, Kroatia, Italia ja Suomi. Seuraavaksi hiillokseen joutuivat tähtäinmiehet joukkueena. Vastaan tuli alkukisojen perusteella Ranska, jota pojat piirittivät reippaalla suorituksella, mutta hävisivät lopulta ottelun pistein 230 233. Sijoitukseksi tuli kuitenkin hienosti viides. Viiden minuutin huilaamisen jälkeen pojat jatkoivat henkilökohtaisilla pudotuksilla. Vesan ja Markiya Ivashkon ottelu päättyi ukrainalaisen voittoon 112 116. Aki ampui Anton Prilepauta vastaan, mutta hävisi ottelun 113 118. Teksti ja kuvat: Sussu Makkonen Suomi osallistui EM-hallikisaan yhdeksänhenkisellä joukkueella. Tero päätyi ottelussaan Heribert Dornhoferia vastaan tasatulokseen 114 114. Uusintanuolet 10 10 ja 10 8 kääntyivät kuitenkin itävaltalaisen hyväksi. Pitkä päivä jatkuu hallilla miesten taljan henkilökohtaisilla pudotuksilla. Marko lähti pudotuksiin sijalta 19 ja sai vastaansa Ruotsin Carl- Henrik Gidenskoldin. Marko voitti tiukan ottelun uusintanuolella 115 115, 10 9. Seuraavalla kierroksella hän kohtasi Hollannin Peter Elzingan, jolle hävisi ottelun 117 120. Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä naisten taljajousi. Merja ja Erja joutuivat alkukisan pisteillä vastakkain ensimmäisessä ottelussa, jonka Merja voitti 113 112. Seuraavalla kierroksella hän sai vastaansa Belgian Gladys Willemsin. Ottelu meni jännitysnäytelmäksi: ennen kolmea viimeistä nuolta oltiin tasalukemissa 85 85, joten viimeiset kolme nuolta ratkaisivat kaiken. 113 114 Gladysin hyväksi. Niin lähellä mutta niin kaukana. Susannan otteluvastustaja oli Sveitsin Sandra Prudente. Ennen viimeistä sarjaa Susanna oli tappiolla 83 86. Hän kuitenkin vastasi bingolla ja vastustaja ampui vain 3 x 9, jolloin päädyttiin tasoihin 113 113. Ratkaisu tuli uusintanuolella. Susanna ampui puolen nuolen verran ysin puolelle ja vastustaja keskelle kymppiä. Eli niin lähellä mutta niin kaukana. Taistelematta eivät taljanaisetkaan kotiin lähteneet. 19.3. perjantai Harjoitellaan joukkuekisaan taljanaisten semifinaaleihin. Joukkueita tosiaan oli vain neljä ilmoittautunut, jolloin kaikki pääsevät suoraan lauantain semifinaaleihin. Muuten päivä oli ammunnasta vapaata, kun juniorit olivat vuorossa. Harjoitukset sujuivat hyvin. Saimme tyttöjen kanssa hyvän rytmin ammuntaamme, ja minulle jäi viimeiselle nuolelle pääosin 15-20 sekuntia aikaa. Eli kaikessa rauhassa huomisiin otteluihin. Kuten Mertsi (Merja) hokee: Mulla ei oo mitään hävettävää suomennos: meillä ei ole mitään hävittävää. Harjoituksissa tuloksemme olivat luokkaa 224-230 pistettä. Kerrankin olemme päässeet treenaamaan joukkuekisaan kunnolla. Oma paikkani viimeisenä ampujana tuntui sopivan minulle kuin nenä päähän. Harjoitusten jälkeen kiertelimme loppupäivän kylillä ja hallilla katselemassa junnujen loppuotteluita. 20.3. lauantai Klo 6.00 ylös, syömään, seitsemän bussilla hallille ja lämmittely alkoi vapaalla ammunnalla. Virallisten treenien jälkeen päästiin semifinaaliin. Taljanaisilla oli vastassa Italia, joka oli parempi pistein 226 229. Putosimme pronssiotteluun, jossa saimme vastaan Venäjän, joka semifinaalissa oli pudonnut 225 227 Kroatiaa vastaan. Meitä vastaan venäläiset hieman heräsivät ja alkoivat terästäytyä, joten ottelu päättyi 224 229 Venäjän hyväksi. Oli hienoa päästä kerrankin finaaleihin viimeiselle päivälle ampumaan niin kivaa, että se on jatkossa tavoitteena niin henkilökohtaisissa ammunnoissa kuin joukkueenakin. Finaaleiden jälkeen oli palkintojen jako ja päättäjäispuheet. Kaikissa luokissa palkittiin myös 4. sijan saavuttaneet ampujat EMAUn kunniakirjalla ja ruusulla. Joten me tytötkin saimme tunnustuksen taistelustamme. Päivä päättyi normaaliin illalliseen kynttilän valossa, ja siinä se banketti sitten olikin. Tähtäinampujat aloittivat kotimatkansa Porecista kahden pintaan sunnuntain vastaisena yönä bussilla kohti Zagrebia. 21.3. sunnuntai Taljajoukkue vietti vapaapäivän nukkuen ja kaupungilla shoppaillen sekä syöden. Viikon kysytyin asia taisi olla Monelta syödään?. Välillä tuntui, että aina mennään ruokapöydästä ruokapöytään. 22.3. maanantai Nyt istumme Zagrebin kentällä ja minä kirjoitan tätä juttua lentoa odotellessa. Kotona ollaan klo 1.30 pintaan tiistain vastaisen yönä. Muutama tunti unta kuuppaan ja aamulla töihin raatamaan. Kroatia vaikenee Tero Lindroos lämmittelemässä ennen joukkuekisaa. Gallup Jousiampuja-lehti kysyi viideltä ampujalta mielipiteitä seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitä mieltä olet uusien sääntöjen mukaisesta SET-pudotuskisasysteemistä? 2) Onko sarjavoittoihin perustuva systeemi mielestäsi oikeudenmukainen ja tasapuolinen ampujille verrattuna entiseen pudotuskierrokseen? 3) Vaikuttaako sarjavoittosysteemi henkiseen valmistautumiseen tai ajatuksiin kisan aikana? 4) Onko henkisesti helpompaa tai vaikeampaa, kun kilpaillaankin sarjavoitoista eikä 12 nuolen yhteistuloksesta? Keijo Kallunki, Järvenpään Jousiampujat 1) Pidän tästä systeemistä enempi. 2) Pidän tätä enemmän todellisena pudotusammuntana kuin entistä, koska varsinkin kolmen nuolen matseissa on oltava hereillä koko ajan eikä lipsahduksiin ole varaa. 3) Ei vaikuta, alkukilpailu on oma kisa ja pudotuskisassa kaikki pitää voittaa, jos meinaa pärjätä. Silloin ei voi miettiä, kuka tulee kaaviossa vastaan. 4)Alussa on ehkä helpompaa, mutta 1 3 tai 1 5 tilanteessa alkaa jo syke "hieman" nousta ja toisin päin on aika helppo hengittää. Atte Jauhiainen, Tapanilan Erä 1) Vanha oli mielestäni parempi, koska se ei antanut yhtäkään huonoa nuolta, saatikka kokonaista sarjaa anteeksi. Tärkeintä on kuitenkin se, että pudotuskierrosten perusperiaate säilyy samana, eli voittaja jatkoon ja häviäjä putoaa. 2) Aikaisempi systeemi ei antanut anteeksi huonoja osumia, ja näin ajateltuna se oli oikeudenmukaisempi. 3) Valmistautumiseen se ei vaikuta, eikä oikeastaan ajatuksiinkaan, sillä pyrin ampumaan vain nuoli kerrallaan. 4) En usko, että kumpikaan systeemi on henkisesti vaikeampi, mutta ne ovat sen verran erilaiset, että vertaileminen on vaikeaa. Laura Kourula, Tampereen Jousiampujat 1) Mielestäni uusi systeemi on hyvä ja mielenkiintoinen. Se tekee myös pudotuskilpailuista yleisöystävällisen, sillä tilannetta on helppo seurata. 2) Mielestäni on oikeudenmukainen, parempi voittaa. Tuloksia katsellessa näyttäisi siltä, että settisysteemissä ammutaan keskimääräisesti enemmän todella hyviä ja vastaavasti todella huonoja sarjoja. Mahdollisesti tähän on syynä, ettei tarvitse "pelätä" huonoja LAUKAISU Gallup, jonka aiheesta jatketaan keskustelua verkossa: jousiampujainliitto.fi osumia ja voi ampua kaikki tai ei mitään -asenteella. Kuitenkin pitkässä juoksussa pudotuksissa tasaisesti omalla tasollaan ampuva on myös pudotusten jälkeen tulosluettelossa omalla tasollaan. En usko että oman tason ylittäminen jatkuvasti pudotusotteluissa on mahdollista, vaan tekeminen on saatava myös peruskilpailussa riittävän korkealle tasolle. 3) Settisysteemissä on pidettävä kirkkaana mielessä, että mahdollisuudet voittoon on loppuun asti, eikä yksi tai kaksi huonoa nuolta ratkaise ottelua yhtä helposti kuin vanhassa systeemissä. Mahdolliset huonot suoritukset otteluissa on siis pyrittävä nollaamaan mahdollisimman nopeasti. 4) Ajattelin, ennen kuin oli kokemusta settipudotuksista, että olisivat helpompia henkisesti, mutta yhtä vaikeita ne näyttävät olevan kuin vanhalla systeemilläkin. Timo Kivimaa, Jousi-Jussit 1) Yleisön kannalta SET-systeemi on jännittävämpi ja helpommin seurattava kilpailumuoto. Haittapuolena uudessa kisamuodossa on mielestäni pudotuskisan pidentyminen entisestään. Kisapäivästä tulee pidempi, mikä puolestaan hankaloittaa kisoihin kauempaa tulleiden elämää. 2) Paremmat sarjat ampunut ampuja voittaa, eli SETsysteemi on oikeudenmukainen. SET-systeemi antaa mielestäni heikommalle ampujalle enemmän mahdollisuuksia. Kolme nuolta ja tauko, eli rytmi on hitaampi: tauon jälkeen tarvitsee saada "vain" kolme nuolta keskelle entisen 12 nuolen sijaan. Jos tulee huonoja osumia, koko pudotus ei vielä kaadu siihen, vaan saa uuden mahdollisuuden. Toisaalta hyvän ampujan yksi huono laukaus ei vaikuta hänen jatkomahdollisuuksiinsa niin paljon kuin ennen. 3) Kokemuksieni mukaan ei, kaikki pudotukset on voitettava kuten ennenkin. 4) Mielestäni helpompaa, koska jokainen setti on kuin uusi kisa. Evert Ressar, Viro 1) Mielestäni SET-systeemi tarjoaa enemmän jännitystä ja mielenkiintoa katsojille. 2) Uuden systeemin ei pitäisi sallia ampujien herpaantua hetkeksi. Verrattuna vanhaan systeemiin uusi on siksi hiukan epäoikeudenmukainen. 3) SET-systeemillä ammuttaessa ei pitäisi koskaan aliarvioida vastustajaa. 4) Uusi systeemi on parempi siinä mielessä, että kun koskaan ei tiedä, milloin epäonnistunut suoritus sattuu omalle kohdalle, niin yksittäinen virhe ei vielä ratkaise ottelua, kuten vanhalla systeemillä, jossa virhe olisi tiennyt tappiota. Jatka keskustelua aiheesta verkossa www.jousiampujainliitto.fi
JOUSIAMPUJAN ABC Tämä kirja kertoo käytännönläheisesti tähtäinjousien välineistä, niiden huoltamisesta, säätämisestä ja virittämisestä sekä biomekaniikkaan perustuvasta ammuntatekniikasta ja jousiampujan harjoittelusta. Kirja on tarkoitettu jousiammunnasta kiinnostuneille, aktiiviampujille, valmentajille ja seurojen toimihenkilöille. Kirjan tavoite on, että jousiampuja voisi harrastaa kiehtovaa lajiaan hymyssä suin, seurat innostuisivat pitämään peruskursseja ja lajista kiinnostuneet rohkaistuisivat osallistumaan niille. 240 sivua, runsaasti kuvia, piirroksia ja hyödyllisiä taulukoita. Kirja on painettu 6/2009. Hinta 45 + postitus (Maksuaika 2 vk) Tutustu: www.jousiampuja.info ja tilaa: tilaus(at)jousiampuja.info tai Veikko Virta 0408373330 (tekstiviesti) Seurojen tai kansalaisopistojen jousiammuntakurssien vetäjien kannattaa kysyä yhteistilaushintoja. Jousiampujan muistolle Kuljin joskus 80 90-luvulla Hailuodossa työmatkoillani. Menin kerran erään talon pihaan ja kyselin isännältä rakennuslupaa pylväslinjan rakentamiseen, Hänen maidensa poikki. Pihallaan Hänellä oli jousiammuntatausta, jossa taulu. Siitä heti kyselemään miehen eloa ja olemusta. Hän oli minua vanhempi, rauhallinen ja ystävällinen ihminen. Kertoi olevansa Taiteilija, kuuluisan Teuvo Pakkalan sukua. Oli opiskellut aikoinaan Taideakatemiassa, asunut jossain päin Etelä-Suomea. Myöhemmin kyllästynyt kiireeseen ja tyhjänpäiväiseen elämään etelässä ja oli muuttanut Hailuotoon. Siitä sitten mentiin juomaan Hänen tarjoamaansa teetä ja jatkamaan keskustelua jousiammunnasta ja taiteesta. Hän esitteli joustaan, ateljeetaan ja tekemäänsä Hailuodon vaakunaa sekä monia muita töitään. Jousiammunnasta Hän kertoi: Ammun lähes päivittäin, tavoitteenani on saada nuolet tauluun, joskus jopa punaisen rinkiin. Silloin kun ammun, niin en ajattele mitään muuta, keskityn vain suoritukseen. Sitä Hän toisti. Kertoi että ammunta auttaa Häntä työssään keskittymään olennaiseen. Monesti olen miettinyt ja palannut noihin tunnelmiin ja ajatuksiin, kuinka keskittyminen johonkin tiettyyn suoritukseen auttaa arkipäivän työelämässäkin. Myöhemmin kun kävin Hailuodossa, niin usein poikkesin Hänen luonaan juomassa teetä ja ampumassa jousella. Minulle jäi Hänestä ja niistä tapaamisista mukavat opettavaiset muistot. Taidemaalari Teuvo-Pentti Pakkala kuoli 89-vuotiaana 13.1.2010. Ilkka Hallenberg Anne Lantee JÄLKIPITO Ensimmäinen seuraohjaajakoulutus pidettiin huhtikuussa Helsingissä Perttu Ronkasen vetämä seuraohjaajakurssi käynnistyi tervetuliaishöpinöiden jälkeen kysymyksellä: kuinka monen mielestä jousiammunta on urheilulaji? Jokainen läsnäolija nosti kätensä ylös, ja tämän perusteella alettiin käsitellä seuratoimintaa, sen nykyistä tilaa ja kehitystä. Kurssin aikana käytiin läpi monipuolisesti valmentamista oikeasta ammuntatekniikasta aina videoanalyysin perusteisiin ja Dartfish-ohjelman käyttöön. Muutamat kurssilaiset pääsivät suureksi riemukseen varoittaviksi esimerkeiksi valkokankaalle mutta saivat tiukan analysoinnin jälkeen hyviä neuvoja ammuntansa kehittämiseen. Kuten edellä todettiin, jousiammunta on urheilulaji, vieläpä kilpaurheilulaji. Koulutuksessa opimme, että tehokas harjoittelu on paljon muutakin kuin ammuntaa. Siihen tulisi kuulua yleisten terveellisten elämäntapojen lisäksi myös lihaskunto- ja kestävyysharjoittelua unohtamatta lihashuoltoa, venyttelyä ja kunnon lämmittelyä ennen viivalle menoa. Kurssilla pääsimme siis myös tositoimiin: kuminauhajumppaamaan sekä testaamaan lihaksia punnertamalla ja huojumalla jumppapallon päällä. Leopardin kusetusta ja x-kiertoa sitten vaan treenaamaan! Jousiammuntaharjoituksetkaan eivät ole vain taulun tuijottamista, treenistä saa monipuolisempaa ja mielekkäämpää erilaisilla harjoitteilla. Esimerkiksi ampumalla tasapainolaudan päältä opetellaan löytämään oikea painopiste. Hyödyllistä ja hauskaa. Tekniikan opettelun apuvälineinä esiteltiin myös kuminauhajänne kaikki seuralaiset askartelemaan! Tavoitteena yhtenäinen järjestelmä Seuraohjaajakoulutuksen tarkoituksena oli ohjata seuraohjaajia, ja ohjeita saimmekin ja Teksti: Saara Mäkelin paljon. Puhuimme oikeasta tekniikasta, opettelimme toisiamme koekaniineina käyttäen ohjaamaan selkävetoa ja vetokäden oikeaa asentoa. Lisäksi jokaisella valmennukseen osallistuneella seuralla on nyt käytössään valmis runko alkeis-, harrastus- ja kilparyhmien käyttöön. Kullekin ryhmälle on omat ohjelmansa ja harjoitteensa. Tavoitteena on, että koko Suomessa kurssit olisivat perusteiltaan yhtenäiset ja opetettaisiin ampumaan oikealla tekniikalla alusta asti. Ampujan olisi tällöin helpompi ja mukavampi siirtyä tasoryhmästä toiseen, junnuista aikuisiin tai vaihtaa seuraa. Oppien siirtäminen vaatii seuroissa paljon aikaa ja vaivaa, mutta näin saavutetaan hieno ja toimiva systeemi, joten vaivannäkö varmasti kannattaa. Ps. myös linjan rakennus Hänen tontilleen onnistui. Maailmalta poimittua Tällä palstalla esitellään internetistä löytyviä kiinnostavia artikkeleita ja sivustoja sekä muita jousiammuntajulkaisuja maailmalta. Tässä muutamia jousiammunta-aiheisia vitsejä poimittuna ja suomennettuna maailmalta. Mitä "oikea" jousiampuja sanoo talja-ampujalle? "Sinulla on näköjään vieläkin nuo apupyörät jousessasi." Mitä perinnejousiampuja sanoi tullivirkailijalle, kun häneltä kysyttiin, onko paketissa vaarallisia aineita tai esineitä? "Ei ole, vain läjä puuta ja sulkia." Kumpi on vaarallisempi, todella hyvä vai surkea jousiampuja? Surkea... Koska todella hyvät osuvat mihin tähtäävätkin, mutta surkeat voivat osua mihin tahansa. Kreivi oli metsästysretkellä palvelijoidensa kanssa kun he saapuivat ison puun juurelle. Puuhun oli maalattu useita tauluja, joista jokaisen keskelle oli ammuttu nuoli. "Kuka on tämä kerrassaan mainio ampuja", kreivi ihasteli. "Minun täytyy löytää hänet!" Pienen etsinnän jälkeen he löysivät nuoren pojan, joka kantoi jousta ja nuolia. Lyhyen kuulustelun jälkeen poika tunnusti ampuneensa nuolet jokaisen maalitaulun keskelle. Kreivi oli vieläkin vähän epäilevä ja kysyi: Teksti: Mika Kareinen "Ethän vaan kävellyt taulujen luo ja iskenyt nuolia keskelle?" "En herrani. Ammuin kaikki nuolet 100 metrin päästä. Vannon tämän kaiken sen nimeen, mitä pidän pyhänä!" "Tämä on todella hämmästyttävää, minä haluan sinut palvelukseeni välittömästi!", kreivi sanoi. Poika kiitteli kovasti tarjouksesta. "Minun täytyy kuitenkin vielä pyytää jotain vastineeksi. Kerro, miten osaat ampua noin hyvin", kreivi kysyi pojalta. "No, ammuin ensin nuolet puuhun ja sen jälkeen maalasin taulut nuolien ympärille", poika vastasi virnistäen. Jutussa olevat vitsit löytyvät osoitteesta: www.kareinen.fi/jousiampuja Jos tiedät näiden lisäksi myös muita hyviä jousiammunta-aiheisia vitsejä, niin lähetä sähköpostilla osoitteeseen: mika@joutsi.info 18 Jo u s i a m p u j a 1/2010 Jo u s i a m p u j a 1/2010 19