Jalostuksen tavoiteohjelma Puli

Jalostuksen tavoiteohjelma Puli Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 19.03.2017 SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 31.08.2017 Voimassa 2018-2022

Sisällys 1. YHTEENVETO... 3 2. RODUN TAUSTA... 4 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA... 7 4. RODUN NYKYTILANNE... 8 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja... 8 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet... 13 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta... 13 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa... 13 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet... 19 4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen... 20 4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta... 21 4.3. Terveys ja lisääntyminen... 22 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ja viat... 22 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet ja viat... 30 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt... 33 4.3.4 Lisääntyminen... 34 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet... 34 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä... 34 4.4. Ulkomuoto... 35 5. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA... 40 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS... 41 6.1 Jalostuksen tavoitteet... 41 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille... 41 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet... 41 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin... 43 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta... 45 7. LÄHTEET... 46 2

1. YHTEENVETO Kuvaus rodusta ja sen käyttötarkoituksesta Puli on vanha unkarilainen paimenkoira, jonka esi-isiä on ollut olemassa jo tuhansia vuosia sitten. Se on pienistä unkarilaisista paimenkoirista laajimmin koko maailmalle levinnyt. Viimeisinä vuosikymmeninä pulia on kotimaassaan Unkarissa käytetty yhä vähemmän työkoirana, ja siitä on tullut enemmän seuraja näyttelykoira. Viime aikoina pulin luonteen ja työkoiraominaisuuksien arvostus on ollut nousussa niin Unkarissa, kuin myös muissakin maissa. Tästä on seurannut, että rodun terveyteen ja luonteeseen on alettu kiinnittää huomiota myös Unkarissa. On alettu ymmärtää, että pelkkä näyttävä turkki ei tee pulista pulia, vaan että turkin alla pitää olla terverakenteinen, luonteeltaan toimiva ja pitkäikäinen paimenkoira, joka sopii monenlaisiin harrastuksiin. Tämä jalostuksen tavoiteohjelma on jatkoa pulin aiemmalle nykymuotoiselle jalostuksentavoiteohjelmalle, joka oli voimassa 2013-2017. Suomessa rodun terveystilanne, etenkin pahimman ongelman eli lonkkanivelten osalta, on parantunut, eikä eteen ole tullut nyt tarkasteltavalla jaksolla uusia terveysuhkia jo aiemmin huomioitujen lisäksi. Tämä ja rodun kotimaan kasvattajien panostaminen rodun terveyteen on mahdollistanut aiemmin PEVISA-ehtojen tiukentamisen, mutta nyt ei ole tarvetta ehtojen kiristämiselle tai muuttamiselle. Rodun rekisteröintimäärien laskusuunnan vuoksi on PEVISA-ehdoissa edelleen hyvä rajata myös yksittäisten jalostuskoirien käyttöä. Tärkeimmät suositukset jalostuskoirille PEVISA-säännöt Vanhempien tulee olla vähintään 18 kk ikäisiä astutushetkellä Yksittäisen uroksen jälkeläismäärä ei sen elinaikana saa olla yli 15. Viimeinen pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan (poikkeuslupaa 1-2 pentueelle voi hakea jälkeläisnäytön perusteella) Vanhemmilla oltava astutushetkellä lonkkakuvaustulokset: raja-arvo D. o D-tuloksen saanut koira voidaan parittaa vain A- tai B-tuloksen saaneen kanssa Silmätarkastustulokset oltava voimassa astutushetkellä. Koiran tulee olla silmätarkastushetkellä vähintään 12 kk ikäinen. Tulokset saavat olla enintään 36 kk vanhat. Koiria joilla on perinnöllinen katarakta, trd tai grd ei saa käyttää jalostukseen. Diagnoosi muu vähämerkityksellinen kaihi ei kuitenkaan sulje koiraa jalostuksesta. Edellä olevat PEVISA ehdot koskevat myös poikkeusluvalla tehtäviä muut värit - valkoinen väriristeytyksiä Jalostuksen tavoiteohjelman lisäsuositukset Jalostukseen käytettävän nartun alaikäraja astutushetkellä tulisi olla kaksi vuotta (24 kk) ja uroksen 18 kk. Jos yhdistelmän toisella osapuolella on mitä tahansa silmämerkintöjä (mrd, PPM, ylimääräisiä ripsiä) toisen osapuolen tulee olla silmiltään terve Yhdistelmä ei ole uusinta 3

Jalostukseen käyttävän koiran tulee olla hyväksytysti jalostustarkastettu, tai vaihtoehtoisesti se on osallistunut virallisiin koiranäyttelyihin siten, että se on palkittu vähintään kaksi kertaa laatuarvostelun palkinnolla erittäin hyvä (EH) kahdelta eri tuomarilta. Toisen arvostelun tulee olla avoimesta luokasta. Edellä olevat koskevat väristä riippumatta kaikki yhdistelmiä Ulkomaiset tulokset huomioidaan, kun kopiot tuloksista on saatavilla tai todennettavissa ulkomaisten kennel- tai rotujärjestöjen tietokannoista. 2. RODUN TAUSTA Alkuperä ja käyttötarkoitus Puli on aasialaista alkuperää oleva unkarilainen paimenkoirarotu. Sen alkuperäiset esivanhemmat ovat mitä todennäköisimmin tulleet Karpaattien keskustasangolle vaeltavien paimentolaisten mukana. Unkarilaiset itse pitävät rotua vanhimpana koirarotuna, koska sen esi-isistä on merkkejä jo 4000 6000 v.ekr. (Sàrkány ym. 1987.) Jo 900-luvulta lähtien Unkarissa on ollut paljon isoja ja pieniä paimenkoiria. Isot valkoiset olivat komondoreja ja kuvaszeja, pienet puleja. Sana puli tarkoittaa alkuperäisessä merkityksessä pientä paimentavaa koiraa. Pulia kasvatettiin ennen kaikkea työkoiraksi eikä sen ulkomuodolle asetettu juuri vaatimuksia. Pulin tehtävä oli paimentaa ja vartioida karjaa päivisin, yöllä sen tukena oli iso valkoinen - komondor tai kuvasz. Pulin karva kerittiin keväisin samaan aikaan lampaiden kanssa, ja talvella se sai olla pidempi suojatakseen koiraa Pustan ankarissa oloissa. Luonteenpiirteistä oli tärkeimpiä oppivaisuus, tottelevaisuus, kestävyys ja nopeus sekä työhalukkuus. 1910-luvulla alettiin koiria jalostaa tietoisesti Unkarissa ja 1920-luvulla pulit jaettiin kolmeksi eri rotutyypiksi: terrierimäiset pumeiksi, pystykorvamaiset mudeiksi ja nyöriturkkiset puleiksi. (Sàrkány ym. 1987.) 4

Rodun kehitys nykyiseen muotoonsa Dr. Emil Raitsits laati pulille rotumääritelmän v. 1924. Rotumääritelmässä puli oli jaettu neljään eri luokkaan: yli 50 cm korkeat poliisikäyttöön ja vartiointiin tarkoitetut pulit, 40-50 cm korkeat nauta- ja sikakarjaa paimentavat pulit, 35-40 cm korkeat lammasta paimentavat ja 35 cm korkeat seurakoirapulit. Toisen maailmansodan aikana Unkarissa oli pulaa ruuasta ja lääkkeistä. Kasvattajat joutuivat jakamaan koiransa taloihin, joissa oli varaa niitä ruokkia. Ankarissa oloissa koiria kuitenkin kuoli ravinnon puutteeseen ja sairauksiin. Haukkuvana ja perhettään puolustavana vahtina tai isäntänsä apuna, hälyyttävänä sotakoirana, moni puli myös ammuttiin. Tuhansia puleja kuoli ja rodun jalostus piti sodan jälkeen aloittaa lähes alusta. Näihin aikoihin puliin on sekasortoisissa oloissa sotkettu rodun sukupuuttoon kuolemisen estämiseksi muitakin rotuja. (Szemere S. 2001.) Kuitenkin jo vuonna 1959 rotu oli niin yhtenäinen, että sille voitiin luoda uusi rotumääritelmä, jossa hylättiin suurin ja pienin kokoluokka ja kaksi keskimmäistä yhdistettiin. Pulin kooksi määriteltiin näin 35-50 cm joka on lähes sama kuin nykyisin. (Sàrkány ym. 1987. Szemere. 2001.) 1960-luvulla rakenteellisesti hyvä puli oli jo hyvin saman näköinen kuin nykyiset koiramme. Työkoiratausta näkyy nykyäänkin pulin maailmanlaajuisessa populaatiossa rodun yleisenä terveytenä, ja kotimaassaan Unkarissa edelleen myös rodun ulkomuodollisena epäyhtenäisyytenä. Puli on laajimmin levinnyt unkarilainen paimenkoira. Pulia kasvatetaan myös FCI maiden ulkopuolella ja rotumääritelmät poikkeavat jonkin verran toisistaan. Unkarissa jää paljon puhdasrotuisia (jopa niitä, joiden molemmat vanhemmat on rekisteröity) pulin pentuja rekisteröimättä, sillä osalle unkarilaisia rekisteröintimaksut ovat edelleen liian korkeita. Etenkin silloin, kun maan taloustilanne on huono, rekisteröimättömien pulien määrä kasvaa. Pulin arvostusta Unkarissa kuvaa unkarilainen sanonta Ez nem kutya, ez Puli (Se ei ole koira, se on Puli). Suurin osa puleista on kotikoiria tai niiden kanssa käydään näyttelyissä. Jokaisessa maassa muutamia puleja on myös monipuolisina harrastuskoirina, lajeina mm. tottelevaisuuskokeet ja agility. Unkarissa, Ruotsissa, Suomessa ja Amerikassa pulien paimennustaipumuksia voidaan testata, ja niille voidaan myös kouluttaa paimennusta. On kuitenkin valitettavan harvinaista, että puli saisi toimia sen alkuperäisessä tehtävässä paimenkoirana. Ensimmäiset koirat Suomessa, koiramäärän kehitys Ensimmäisen pulin, uroksen Ördag av Banhegyi, toi Suomeen tri Pehr Tallberg vuonna 1936. Toisen maailmansodan aikaan Unkarista tuotiin Suomeen myös muutamia puleja, joilla tiedetään olleen ainakin yksi pentue. Sekasortoisista oloista johtuen koirilla ei oletettavasti ollut rekisteripapereita. Virallisesti pulin kasvatus alkoi 1960-luvun puolivälissä, kun jyväskyläläiset Laura ja Matti Jauho tuottivat Fenyöhegyi-kenneliinsä mustan nartun V-64 Csabaújtelepi Dorka Pieni SF000929/64 ja mustan uroksen Violakerti Pajtás Paksu SF00928/64. Ensimmäinen Suomeen rekisteröity pulipentue syntyi näille koirille 13.6.1966 ja siinä oli 5 mustaa pentua: 1 uros ja 4 narttua. Kennel Fenyöhegyi kasvatti vuosina 1966-1978 yhteensä 7 pentuetta, joissa oli yhteensä 18 pentua. Vuonna 1966 helsinkiläinen Pertti Suominen, kennel Szembogari tuotti Unkarista mustan pulinartun SF MVA V-67 Agasehyházi Bogar in SF01328/66. Nartulla oli kaksi pentuetta, yhteensä 9 pentua vuosina 1967-1968. Isänä pentueissa oli Maszat SF1237/64. Vuonna 1971 Irene Papp tuotti Unkarista mustan 5

pulinartun SF MVA Meselhöhegyi Dajka Dorka n SF10102/71. Nartulla oli kaksi pentuetta, yhteensä 10 pentua. Toinen pentue oli Irene Pappin vuonna 1974 Unkarista tuottaman uroksen SF MVA Belzebub Delceg SF10189B/74 kanssa. Kaiken kaikkiaan tälle urokselle syntyi vuosina 1975-1976 neljä pentuetta. Kanta ei kuitenkaan vakiintunut, vaan rekisteröinneissä näkyy kasvatustyön jaksottaisuus. Esimerkiksi vuosina 1970-1975 rekisteröitiin yhteensä 77 pulia, kun taas vuosina 1980-1985 vain 7. Tästä on valitettavasti seurannut arvokkaiden linjojen täydellinen katoaminen. Vuodesta 1988 lähtien puleja on rekisteröity noin 20-30 vuodessa, huippuvuosi oli 2008, jolloin rekisteröitiin 55 pulia. (KoiraNet 1/2017). Takavuosina eniten Suomessa puleja kasvattivat Leena ja Kyösti Laakkonen kennelnimellä Portiers. Heillä oli vuosien 1987-2001 aikana yhteensä 32 pentuetta, joissa yhteensä 143 pentua. He myös toivat aktiivisesti koiria Englannista, Itävallasta, Hollannista, Unkarista ja Ruotsista. Kennel sai vuonna 1997 pulien kasvatuksesta Vuolasvirta - palkinnon, jonka numero on 364. Nykyään rotua kasvattaa aktiivisesti noin 5-7 kasvattajaa (Taulukot 1. ja 2.), joista eniten on kasvattanut kennel Castlewolf, Maarit Sandbäck. Castlewolf kennelissä on syntynyt mustia ja muun värisiä puleja 43 pentuetta, joissa yhteensä 159 pentua, ja 35 valkoista pentua kahdeksassa pentueessa. (KoiraNet 1/2017) Kennel Pentueet Pennut Viim. pentue Castlewolf 43 159 2016 Narukerän 10 40 2014 Terrun 5 25 2010 Ximene s 3 20 2015 Wailers 2 8 2009 Huopatassun 2 10 2012 Magyar Vándor 1 7 2011 Viiden Tähden 1 5 2009 Pultzarin 1 4 2011 Jokivallin 1 2 2007 Shamity Shamans 1 1 2009 Kehäkukan 1 5 2012 Rastamyrskyn 1 6 2013 Taulukko 1. Viimeisen 10 vuoden aikana kennelnimellä kasvatetut muun väriset pulipentueet Lähde: SKL:n KoiraNet tammikuu 2017 Kennel Pentueet Pennut Viim. pentue Castlewolf 8 35 2016 Narukerän 2 6 2011 Baratsagos 1 7 2007 Taulukko 2. Viimeisen 10 vuoden aikana kennelnimellä kasvatetut valkoiset pulipentueet Lähde: SKL:n KoiraNet tammikuu 2017 6

3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Nykyinen rotua harrastava yhdistys/järjestö ja aiemmat rotujärjestöt Unkarinpaimenkoirat ry:n toiminta alkoi 23.10.1974, jolloin perustettiin Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen yhteyteen puli - ja pumi - alajaostot. 23.10.1976 jaoston nimi muutettiin Unkarinpaimenkoirat alajaostoksi. 1.2.1980 yhdistys hyväksyttiin yhdistysrekisteriin ja nimeksi tuli Unkarinpaimenkoirat ry. 1.10.1985 yhdistyksestä tuli rotua harrastava yhdistys. 23.4.1988 pidetyssä kokouksessa Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben ry:n valtuusto hyväksyi Unkarinpaimenkoirat ry:n rotujärjestöksi. Rotujärjestömme kotipaikka on Helsinki, mutta sen toiminta kattaa koko maan. Rotujärjestömme tarkoituksena on edistää Suomessa puhdasrotuisten ja terveiden unkarilaisten paimenkoirien (komondor, kuvasz, mudi, puli ja pumi) kasvatusta ja jalostusta sekä niiden käyttöä ja tunnetuksi tekemistä. Järjestömme julkaisee jäsenlehteä, ylläpitää www-sivuja, järjestää tarvittaessa luentoja ja tapaamisia, näyttelyitä, kokeita ja kilpailuja. Rotua harrastavan yhdistyksen tai järjestön jäsenmäärä ja sen kehitys Rotujärjestömme jäsenmäärä vuoden 2016 lopussa oli 210 jäsentä. Unkarinpaimenkoirat ry:llä on 4 jäsenyhdistystä: Pulit ry (18 jäsentä), Pumit ry (229 jäsentä), Suomen Mudiyhdistys ry (93 jäsentä) ja Suomen Kuvasz-Klubi ry (20 jäsentä). Rotujärjestön jäsenmäärät sekä unkarinpaimenkoirien rekisteröinnit vuosilta 2007-2016 löytyvät kaaviosta 1. Rekisteröinnit Jäsenmäärä 300 250 200 150 100 50 0 269 278 215 267 260 214 213 244 249 240 159 213 123 156 210 146 137 140 146 113 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Rekisteröinnit 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Rekisteröinnit 214 213 159 123 156 146 137 140 146 113 Jäsenmäärä 215 269 278 267 260 244 249 240 213 210 Kaavio 1. Unkarinpaimenkoirat ry jäsenmäärien (varsinaiset jäsenet) ja rotujen rekisteröintien kehitys 2007-2016 Lähde: Unkarinpaimenkoirat ry. ja SKL KoiraNet tammikuu 2017 7

Jalostusorganisaation rakenne ja jalostustoimikunnan tehtävät Unkarinpaimenkoirat ry:ssä toimii jalostustoimikunta, jonka nimeää hallitus. Jalostustoimikunnassa on edustajat kaikista roduista ja asiantuntijajäsen. Jalostustoimikunnan tehtävänä on mm. kerätä ja tilastoida tietoa rodun terveydestä, julkaista jalostukseen liittyvää tietoutta, järjestää jalostustarkastuksia sekä pyydettäessä antaa jalostusneuvoja ja suosituksia kasvattajille. Toimikunnan tehtävänä on taata kunkin rodun tulevaisuus ja seurata rodun kehitystä Suomessa ja ulkomailla. Toimikunta kerää tietoa rodun terveydestä, luonteesta, käyttöominaisuuksista ja ulkomuotoseikoista, sekä kantaa päävastuun JTO:n ja PEVISA-ohjelman laatimisesta ja päivityksestä. Jalostustoimikunta koordinoi myös rotujemme ulkomuototuomarikoulutusta. 4. RODUN NYKYTILANNE 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 Muunväriset 4 17 17 3 29 34 10 40 38 23 Muunväriset tuonnit 1 1 3 4 4 2 2 2 15 4 Valkoiset 3 6 8 5-8 11 - - 8 Valkoiset tuonnit 1 1 - - - 1-2 2 1 Yhteensä 9 25 28 12 33 45 23 44 55 39 Taulukko 3. Rekisteröinnit Suomessa 2007 2016 Lähde: SKL:n KoiraNet tammikuu 2017 Viimeisen kymmenen vuoden aikana puleja on rekisteröity Suomessa keskimäärin 30 yksilöä / vuosi (Taulukko 3). Rekisteröintien määrä on pysynyt lähes samana edelliseen 10 vuoden tarkastelujaksoon nähden (vv. 2002-2011). Tietoa sukusiitoksesta Pienessä populaatiossa on tärkeää, ettei ns. matador-uroksia käyttämällä saateta populaation kaikkia koiria sukulaisiksi toisilleen. Puli on populaatioltaan maailmanlaajuisesti niin pieni, että myös nartun/narttujen liikakäytöllä saadaan aikaan ongelmia. Yksittäisen koiran liialliselle jalostuskäytölle on olemassa useita syitä. Joku haluaa jalostaa täydellisen koiran, toiselle tärkeää on maine ja raha. Mikä syynä kulloinkin onkaan, seuraukset ovat selvät: jalostuspohja kapenee ja perinnölliset sairaudet lisääntyvät. (Koiramme 10/2011, s. 63) Suljetussa kannassa sukusiitosaste nousee aina väkisin, tämä tarkoittaa jatkuvasti lisääntyvää sukulaisuutta ja geenivarastojen köyhtymistä. Kerran kertynyt suljetun kannan sisäinen sukulaisuus ei koskaan pienene, ilman risteytyksiä tai rotuun ottoja, mutta sen kertymistä voidaan merkittävästi hidastaa. Mitä pienempi on populaation tehollinen koko (jalostukseen käytettyjen yksilöiden määrä), sitä nopeampaa on geneettinen köyhtyminen. Jotta nousu saataisiin pysymään minimissään, mahdollisimman montaa rodun yksilöä tulisi käyttää jalostukseen, ja kohti tätä tavoitetta päästään rajaamalla yksittäisten koirien käyttöä. 8

Jalostukseen tulisi käyttää koiria tasaisesti rodun kaikista sukulinjoista. Jalostukseen tulisi käyttää puolet syntyvistä koirista, tai pentuekoko huomioiden se rodun osuus joka saadaan jakamalla luku 2 rodun keskimääräisellä pentuekoolla. Yksittäisen koiran käytön rajana tulisi pitää 1 kahtena edellisenä vuonna syntyneistä pennuista. Näin pienessä populaatiossa kuin puli Suomessa, on syytä ottaa tarkkailuajaksi viimeiset 5 vuotta (raja 4% - 5%) tai 10 v (raja 2%). Rajoja voidaan pitää suosituksina, sillä jo yhdellä pentueella koira ylittää näin pienessä populaatiossa tämän rajan. (Mäki, K.) Rodun vuosittainen sukusiitosaste Viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksolla rekisteröityjen pentueiden keskimääräinen sukusiitosaste on ollut 1,57%. Tuontien ja ulkomaalaisten koirien jalostuskäyttö on ollut aiempaa vähäisempää viimeisen viiden vuoden aikana. Tämä näkyy lähivuosien kohonneissa sukusiitosprosenteissa, esim. vuoden 2016 luku oli 3,72% (Taulukko 6). Edelleen iso osa yhdistelmistä on ollut sellaisia, joissa ainakin toinen vanhemmista on tuontikoira tai tuontikoiran jälkeläinen. KoiraNet antaa tällöin varsin puutteellisen sukutaulun ja sukusiitosaste on viitteellinen. Englannissa keskimääräinen sukusiitosaste vuonna 2016 oli 3,8 % (aiemmalla tarkastelujaksolla 7,5 %) (The Kennel Club). Ruotsissa sukusiitoksen keskiarvo tarkastelujaksolla vuosilta 2012-2016 oli 1,5 %. Taulukko 6. Pulin populaation tunnusluvut Suomessa v. 2007-2016 Lähde: SKL:n KoiraNet tammikuu 2017 Pulien tehollinen populaatio on ollut laskusuuntainen viimeisen 10 vuoden aikana. Tuontien merkitys edelleen tehdyissä yhdistelmissä on ollut merkittävä, joskin tuontikoirien määrät rekisteröidyissä koirissa vuosittain ovat laskeneet vuodesta 2008 alkaen. Pentuemäärien ollessa viime vuosina hyvin 9

alhaiset, on ilahduttavaa että samoja narttuja ja uroksia on käytetty jalostukseen yhä vähemmän. Jotta pulien rekisteröintimäärät saadaan säilytettyä tai jopa nostettua, on tulevina vuosina pyrittävä löytämään esim. Euroopan ulkopuolelta uudempia linjoja tuotavaksi Suomeen jalostusajatuksella ja käytettävä Suomessa syntyneitä koiria laajemmin jalostukseen, useampia sisaruksia pentueista aiemman yhden sijaan. Taulukko 7. Pulin populaation jalostuspohja v. 2007-2016 Lähde: SKL:n KoiraNet tammikuu 2017 Taulukko 8. Suomessa runsaimmin siitokseen käytetyt 15 puliurosta v. 2007-2016 Lähde: SKL:n KoiraNet maaliskuu 2017 10

Aiempiin vuosiin nähden isäurostilanne on jo parantanut. Fin Mva V-91 Nhun-Af-Bennalla SF11412/86 oli vuosina 1989-1995 yhteensä 15 pentuetta, joissa 56 pentua. Vuosien 1986-1995 aikana 33 % Suomessa syntyneistä pulin pennuista oli tämän uroksen jälkeläisiä. Jälkeläisen jälkeläisiä uroksella oli kuitenkin vain 16. Uroksella Xosmo vom Felsenmeer FIN15469/03, jolla omia jälkeläisiä 23 (6 pentuetta), on jälkeläisen jälkeläisiä 66 (KoiraNet 1/2017). Uroksella Hupajtas Jacint Peti SF25417/92 on omia jälkeläisiä 19 (4 pentuetta) ja jälkeläisen jälkeläisiä 44. Tämän hetken tilanne näyttää selkeästi paremmalta, kun tarkastellaan viimeisen kymmenen vuoden aikana jalostukseen runsaimmin käytettyjä uroksia. Uroksella Matyas Kiraly Udvari Orda FIN19598/08 on omia jälkeläisiä 17 (5 pentuetta) ja jälkeläisen jälkeläisiä 15. Kyseisen uroksen jälkeläisiä on 6,37% vuosina 2007-2016 syntyneistä pennuista. (Taulukko 8.) Taulukko 9. Suomessa runsaimmin siitokseen käytetyt 20 pulinarttua v. 2007-2016 Lähde: SKL:n KoiraNet maaliskuu 2017 Myös narttuja on käytetty maltillisemmin jalostukseen, viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vain kaksi narttua on saanut kolme pentuetta. Edellisellä tarkastelujaksolla (vv. 2002-2011) nartuista neljä oli saanut kolmet pennut. Niin urosten kuin narttujenkin kanssa tulisi huomioida rodun yksilöiden tasaisen laaja jalostuskäyttö. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 1 suhteessa neljän vuoden rekisteröinteihin (MMT Katariina Mäki 5.8.2013). Pulien kohdalla tämä tarkoittaisi noin kahtatoista toisen polven jälkeläistä per koira. Urosten kohdalla (Taulukko 8.) määrä pysyttelee alle 15:sta. Narttujen kohdalla tilanne on huolestuttavampi: seitsemällä nartulla on yli 12 jälkeläisen jälkeläistä ja suurin toisen polven jälkeläisten määrä yhdellä nartulla on 45 pentua. Rodun populaatiot muissa maissa Ruotsissa viime vuosien rekisteröintimäärät ovat asettuneet lähes Suomen tasolle, huippuvuosien 2007-2009 jälkeen (Taulukko 4). Rodun kotimaasta Unkarista ei ole saatu tarkkoja rekisteröintilukuja viimeisiltä vuosilta. 11

2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 Syntyneet 33 18 48 28 35 44 38 89 86 61 Tuonnit 1 19 3 3 5 1 1 4 3 5 Yhteensä 34 37 51 31 40 45 39 93 89 68 Taulukko 4. Rekisteröinnit Ruotsissa 2007 2016 Lähde: SKK Hunddata tammikuu 2017 Englannissa pulien rekisteröintimäärät ovat olleet hieman noususuunnassa vuodesta 2008 alkaen, joskin vuosikohtaiset vaihtelut ovat melko suuria. Huippuvuosia ovat olleet vuodet 2013 ja 2017 (Taulukko 30.) 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 70 37 56 59 71 30 49 56 48 35 Taulukko 30. Rekisteröinnit Englannissa 2008-2017 Lähde: The Kennel Club 2018 Comparative tables of registrations for the years 2008-2017 inclusive Yhteenveto rodun jalostuspohjan laajuudesta Rodun populaatio maailmanlaajuisesti on pieni, ja se on edelleen pienenemään päin. Rodun populaation koon arvioimista vaikeuttaa se, että alkuperämaasta Unkarista on vaikea saada tarkkoja rekisteröintilukuja ja terveystietoja. Unkarissa on yleistä toistaa samaa yhdistelmää: paras oma uros ja paras narttu, siten että yhden kasvattajan kymmenet kasvatit voivat olla vain yhden isän ja emän jälkeläisiä. Toinen ongelma ovat matador urokset, missä urosten liikakäyttö näyttää liittyvän urosten hyvään näyttelymenestykseen, ei niinkään terveystuloksiin tai jälkeläisnäyttöihin. Suomalaiset ovat jo vuosia olleet valveutuneita ja tehneet geneettisesti hyvin harkittuja yhdistelmiä. Suomalaiset kasvattajat ovat tuoneet paljon koiria, käyttäneet paljon tuonteja jalostukseen, eivätkä ole tehneet samoja yhdistelmiä toistamiseen, ja tehtyjen jalostusyhdistelmien sukusiitosasteet ovat erittäin maltillisia. Viime vuosina myös sukukatokerroin on otettu tunnusluvuksi sukusiitoksen rinnalle. Vain pieni osa USA:n ja Iso-Britannian puleista on enää sukua unkarilaisille esi-isilleen, eli voidaan puhua lähes erillisistä sukulinjoista. Myös Itä-Euroopasta löytyy vielä harvinaisempia linjoja. Näitä linjoja tulisi hyödyntää pulien geenipoolin ylläpidossa tulevaisuudessa. Puli on jaettu kahteen eri rotuun Unkarissa ja Suomessa värien perusteella. Näiden yhdistäminen tuo kumpaankin värimuunnokseen lisää geneettistä vaihtelua. Tärkeimmät jalostuspohjaa kaventavat tekijät Suomen pulikanta pohjaa pitkälti unkarilaisiin linjoihin. Nykyään Unkarista on hyvin vaikea löytää uusia, erilinjaisia koiria. Ongelmia teettää myös Unkarin kasvatuskulttuuri, josta on seurannut, että Unkarissa yksittäisten koirien sukusiitos- ja sukukatokertoimet ovat hyvinkin korkeita, ja sukutauluissa kertaantuvat meille jo ennestään tutut koirat. Muualta maailmasta, mm. Pohjoismaista, on helpompi löytää Suomeen uusia linjoja. Ruotsissa ja Englannissa tuontikoirien vähyydestä on seurannut rajuakin linja- ja sisäsiitosta, ja kun vasta viime vuosina maiden Kennelliitot puuttuivat tiukemmin korkeiden sukusiitoskertoimien yhdistelmiin, on yhdistelmiä jäänyt tekemättä. Myös kasvattajien lisääntynyt tietoisuus sukusiitoskertoimen merkityksestä on aiheuttanut sen, ettei pentueita ole tehty. 12

Jälkeläismäärään perustuva PEVISA-ohjelma Aiemmin ongelmana näyttäytynyt yksittäisten urosten liikakäyttö on PEVISA-ohjeella saatu asettumaan hyvälle tasolle, eikä lisäpentueita ole anottu poikkeusluvilla. Uroksen jälkeläismäärä halutaan pitää rajattuna 15 jälkeläiseen/koira. Tämän jälkeen on mahdollista anoa vielä poikkeuslupaa 1-2 pentueelle jälkeläisnäytön perusteella. Ennen kuin anomusta voi tehdä, pitää 5 tai yli jo syntyneistä jälkeläisistä olla PEVISA-tutkimukset tehtynä (lonkat ja silmät). Poikkeusluvalle tarvitaan rotujärjestön puolto, ja lopullisesti sen antaa Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta. Poikkeuslupa tulee olla myönnettynä ennen astutusta. 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta Luonne: Eloisa, erittäin oppimiskykyinen, lapsirakas ja erinomainen vahtikoira. Nykyisin puli soveltuu myös harrastuskoiraksi. Käyttötarkoitus: Paimenkoira. 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Tilanne luonteissa tänä päivänä Koiran hyvä luonne merkitsee usein eri asioita eri ihmisille. Rodunomaisesta luonteesta tulisi olla kuitenkin melko yhtenevä käsitys. Paimenkoirat ovat yleensä työintoisia ja ohjaajalleen nöyriä koiria. Jotta paimenkoira pystyi työskentelemään paimenen apuna, piti koiran olla tarkkaavainen, tottelevainen, nopea reagoimaan ja innokas työskentelemään. Koiran tuli olla ohjaajapehmeä, mutta se ei saanut olla liian pehmeä tilanteissa, vaan sen tuli kyetä kohtaamaan myös vaarallisia ja epämukavia tilanteita niistä liikaa paineistumatta. Puli on aina työskennellyt hyvin lähellä paimenta, ja ihminen on sille edelleen äärimmäisen tärkeä. Yöaikaan se on saanut myös tukea komondorilta tai kuvaszilta. Paimentamisen lisäksi pulin tehtävänä onkin ollut hälyttää paikalle lisää apua, joko ihmisen tai isomman koiran. Puli tarvitsee edelleen itselleen tukea antavan lauman, se ei sovellu tarhakoiraksi eikä useita tunteja päivittäin yksin olemaan. Etenkin pentuna ja nuorena puli tarvitsee ihmiseltä ohjeita, selkeitä rajoja ja koulutusta. Jos ei se näitä saa, se voi alkaa käyttäytyä häiritsevästi vahtien, jopa purren, ja luulee näin palvelevansa ihmistä. Tämä on ollut yleisin syy, kun pulille on jouduttu uutta kotia etsimään. Osa pulien käytöshäiriöistä saattaa liittyä toimintakyvyn puutteeseen, ja tähän olisi kasvatuksessa ja myös ostajien valinnassa tärkeä kiinnittää huomiota. Toimintakyvyltään puutteellinen ja pehmeä koira tarvitsee johdonmukaisen omistajan. Luonnetestien valossa yksittäisissä pentueissa on hyvin erilaisia yksilöitä, jolloin kasvattajan vastuulla on löytää jokaiselle pennulle sopivin koti. Koska puli on innokas työskentelijä, se tarvitsee melko runsaasti aktiviteetteja. Jos sillä on iso piha jossa se saa päivät touhuta, kulkea omistajansa perässä ja vahtia pihaa, se ei tarvitse muuta. Kerrostalokoirana puli tarvitsee 1,5-2 tuntia liikuntaa ja mielellään muuta aktivointia näiden lisäksi. 13

Erot eri maiden populaatioiden välillä Päivittäisestä elämästä ja käyttäytymisestä eri tilanteissa eri maissa ei ole kovin tarkkaa tietoa saatavilla. Ennemminkin vaikuttaa siltä, että rodun käytösongelmat ovat samoja maasta riippumatta. Ruotsin rotujärjestön tekemässä terveyskyselyssä (Sammanställning av hälsoenkät 2015) 86 % vastaajista on kertonut pulinsa käyttäytyneen kuten odotettua. Ongelmina tuli esille haukkuherkkyys, epävarmuus, liiallinen vahtiminen, koiraviha ja laukauspelokkuus. Unkarissa pulit yleensä elävät pihakoirina jolloin niiden elinympäristön vaateet ovat hyvin erilaiset kuin kerrostalossa elävällä kaupunkikoiralla. Niiltä myös usein odotetaan ja niille sallitaan vahtivuutta. Luonnetesti ja MH-luonnekuvaus Suomalainen luonnetesti on alun perin kehitetty Ruotsin armeijalle sotakoirien koulutuskelpoisuuden arvioimiseksi. Luonnetesti otettiin Suomessa käyttöön 1976 ja ennen vuotta 1995 osallistumisoikeus oli vain palveluskoirilla. Testiä on viime vuosikymmenten aikana kehitetty soveltumaan paremmin harrastus- ja seurakoirien luonteen testaamiseen. Luonnetestin tarkoitus on arvioida ja kirjata koiran käyttäytyminen tilanteissa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Se antaa tietoa koiran koulutettavuudesta ja siitä, mitä keinoja koulutuksessa kannattaa hyödyntää ja mitä varoa. Vuosina 2007-2016 luonnetestattiin 85 pulia (Taulukko 11). Koiran tulee olla täyttänyt 24 kk ennen testiä, eikä se saa olla vielä täyttänyt 7 vuotta. Testi-ikäisiä puleja vuosina 2012-2016 ovat olleet rekisteröintien perusteella vuosina 2006-2014 syntyneet koirat, joita kaikkiaan yhteensä 296 pulia (muun väriset ja valkoiset). Testattujen pulien määrä tästä kokonaismäärästä on 13,2 %. (SKL:n KoiraNet tammikuu 2017) Luonnetestipisteytys ja testaajat ovat vuosien mittaan muuttuneet ja testattujen koirien lukumäärä on varsin pieni, mutta näistä seikoista huolimatta voitaneen tuloksien perusteella pulin ajatella seurakoiramaistuneen. Vuosina 2012-2016 testatut pulit (n=40) ovat luoksepäästävämpiä ja puolustushaluttomampia kuin vuosina 2007-2011 (n=46) tai sitä aiemmin testatut. Vuosina 1993-2004 alle 4:lla (7 koiralla 18:sta) oli toimintakyky -1 (Pulin JTO 2013-2017), vuosina 2007-2011 noin 54%:lla (25 koiralla 46:stä) toimintakyky oli miinusmerkkinen. Viimeisen viiden vuoden aikana toimintakyky on heikentynyt entisestään, pieni toimintakyky (-1) on ollut 56%:lla (22 koiralla 39:stä). (Taulukko 11) Luonneominaisuudet ovat periytyviä ja ominaisuuksiin vaikuttavat useat geenit. Periytymisaste kertoo sen osuuden mikä jonkin ominaisuuden ilmenemisestä on perimästä johtuvaa ja mikä on ympäristötekijöistä johtuvaa. Ympäristötekijöillä on suuri merkitys luonneominaisuuksiin, joten periytymisasteet ovat pääsääntöisesti alhaisia (alle 25 %). Pelkojen periytymisasteet ovat korkeampia, jopa 7. Luonneominaisuuksien arvioiminen on hankalaa, joten testausmenetelmät ja arvosteluperusteet voivat vaikuttaa periytymisasteen arviointiin alentavasti. Vain yksi vv.2007-2011 testatuista puleista (n=46) oli laukausaltis (-), hermorakenne oli yhtä koiraa lukuun ottamatta kaikilla muilla plusmerkkinen (+1 tai +2). Viimeisen viiden vuoden aikana testatuista puleista (n=36) kuusi oli laukausalttiita (-), ja laukauskokemattomia (++) oli selvästi enemmän suhteessa laukausvarmoihin (+++) edellisiin vuosiin verrattuna. Näistä kolmen koiran hermorakenne oli miinusmerkkinen (-1) vv. 2012-2016. (Taulukko 11) 14

Tutkimuksen mukaan tällä hetkellä luonteen jalostukseen vaikuttaa eniten viimeaikaiset jalostusvalinnat. Mitä enemmän jalostukseen käytetyillä yksilöillä on näyttelymeriittejä, sen pelokkaampia, ei-sosiaalisia, leikkihaluttomampia ja vähemmän aggressiivisempia ne ovat. Kun taas mitä enemmän jalostukseen käytetyillä yksilöillä on työmeriittejä, sen rohkeampia ja leikkihaluisempia ne ovat. (Svartberg 2006.) Nyky-yhteiskunnassa koiran luoksepäästävyys ja avoimuus ovat hyviä ominaisuuksia, useimmiten paimenkoiratkin asuvat tiiviisti kaupungeissa ilman paimennettavia tai vartioitavaa pihaa. Historian ja rotumääritelmän perusteella pulin ei tarvitsisi olla täysin varaukseton vieraita kohtaan, sen tulisi edelleen olla hyvä vahti. Viimeisten kymmenen vuoden aikana saatujen luonnetestitulosten perusteella tämän päivän puleista valtaosa, 59%, on hyväntahtoisia, luoksepäästäviä ja avoimia (+3). Luoksepäästäviä, mutta aavistuksen tai hieman pidättyväisiä (+2a tai +2b) on testatuista koirista 39%. Kahden edellisen vuoden aikana testatuista löytyy ikävä kyllä myös yksi selvästi pidättyväinen (-1) sekä yksi hyökkäävää käyttäytymistä (-2) osoittanut puli. (Taulukko 11) Isompi ongelma rodun tulevaisuuden kannalta on kuitenkin toimintakyky. Toimintakykyä pidetään koiran kykynä hallita tekojaan huolimatta siitä, että se on joutunut pelon valtaan. Toisin sanoen koira pystyy pelostaan huolimatta toimimaan kyseisessä tilanteessa oikealla tavalla ja tarvittaessa voittamaan pelkonsa (Lankinen 1998-2002). Koiran toimintakyvyn puute vaikeuttaa myös tavallisen kotikoiran elämää tai voi johtaa sen lopettamiseen. Se huonontaa koiran ja koko perheenkin elämänlaatua koiran ollessa peloissaan, stressaantunut ja häiritsevästi käyttäytyvä. Luonnetestitulosten perusteella 95%:lla puleista toimintakyky on pieni (-1) tai kohtuullinen (+1). Vuosina 2007-2016 luonnetestatuista puleista vain kolmella on ollut suuri toimintakyky (+2). (Taulukko 11) Kahta koiraa, joilla on pieni toimintakyky, ei pitäisi yhdistää. Rohkean koiran elämä on vähemmän stressaavaa kuin aran koiran. Yleinen suositus myös on, ettei jalostuksessa yhdistettäisi kahta koiraa, joilla on sama negatiivinen luonteenominaisuus. Jalostuksessa tulisi pyrkiä tasapainoiseen, yhteiskuntakelpoiseen koiraan, jonka kaikki luonteen osa-alueet olisivat + -merkkisiä. Pulin terveystilanne ja luonneominaisuudet, temperamentti ja helppo koulutettavuus, tekevät siitä myös erinomaisen harrastuskoiran. Mutta hyvällä harrastuskoiralla pitäisi olla toimintakykyä ja rohkeutta! Kasvattajien olisi hyvä jatkossa pyrkiä parantamaan näitä ominaisuuksia. Seurakoiramaisuuteen liittyy tavoiteltavia ominaisuuksia, mutta on varottava jalostuksen myötä tuhoamasta rodun alkuperäistä tarkoitusta. Pulien luonnetestit 2007 2016 Testejä yhteensä 85 Urokset 46 Nartut 39 Pisteiden keskiarvo 106 Vuosi Koirakoita / vuosi 2007 8 2008 5 2009 9 15

2010 9 2011 15 2012 13 2013 5 2014 6 2015 5 2016 10 Taulukko 14: Luonnetestatut pulit Suomessa Lähde: SKL:n KoiraNet tammikuu 2017 Pulit 2007-2016 85 YHTEENSÄ joista 2 LTE- -3-2 -1 1 2 3 Toimintakyky - 1 1 % 46 55 % 33 4 3 4 % - Terävyys - - - 60 72 % 1 1 % 22 27 % Puolustushalu 2 2 % 1 1 % 23 28 % 32 39 % - 25 3 Taistelutahto 1 1 % 26 31 % 34 41 % - 21 25 % 1 1 % Hermorakenne - - 5 6 % 74 89 % 4 5 % - Temperamentti - - 3 4 % 13 16 % 31 37 % 36 43 % Kovuus - 5 6 % - 69 83 % 1 1 % 8 1 Luoksepäästävyys - 1 1 % 1 1 % - 32 39 % 49 59 % Laukauspelottomuus -- 7 8 % - + ++ 19 23 % +++ 57 69 % Taulukko 11: Luonnetestien osakoejakaumat 2007-2016 Lähde: SKL:n KoiraNet tammikuu 2017 Ruotsissa luonnetestin kehittelyä jatkettiin useiden yhteistyötahojen kanssa ja Statens Hundskola otti käyttöön MUH (Mentalbeskrivning för Unghundar), jossa tarkoituksena oli kuvata nuorten koirien luonteenominaisuuksia. Myöhemmin tämä kuvaus kehittyi MH-luonnekuvaukseksi. Vuoden 2010 alusta lähtien MH-kuvaus on ollut Suomessa luonnetestin ohella virallinen käyttäytymisen arviointiin tarkoitettu menetelmä. Yksi puli on vuonna 2008 virallisesti Suomessa MH luonnekuvattu. Kuvaustulos alla: 16

Osasuoritus Tulos 1a KONTAKTI, tervehtiminen 4 Ottaa itse kontaktia 1b KONTAKTI, yhteistyö 3 Lähtee mukaan, mutta ei kiinnostunut TO:sta 1c KONTAKTI, käsittely 3 Hyväksyy käsittelyn 2a LEIKKI 1, leikkikalu 2 Ei leiki osoittaa kiinnostusta 2b LEIKKI 1, tarttuminen 2 Ei tartu nuuskii esinettä 2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu 1 Ei tartu esineeseen 3a1 TAKAA-AJO 1 1 Ei aloita 3a2 TAKAA-AJO 2 1 Ei aloita 3b1 TARTTUMINEN 1 1 Ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään 3b2 TARTTUMINEN 2 1 Ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään 4 AKTIVITEETTITASO 2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata 5a ETÄLEIKKI, kiinnostus 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja 5b ETÄLEIKKI, uhka/agressio 1 Ei osoita uhkauseleitä 5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus 1 Ei saavu avustajan luo 5d ETÄLEIKKI, leikkihalu 1 Ei osoita kiinnostusta 5e ETÄLEIKKI, yhteistyö 1 Ei osoita kiinnostusta 6a YLLÄTYS, pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista 6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä 6c YLLÄTYS, uteliaisuus 4 Menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin 6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä 6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin 7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä 7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus 4 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin 7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä 7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan 8a AAVEET, puolustus/aggressio 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä 8b AAVEET, tarkkaavaisuus 4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja 8c AAVEET, pelko 2 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa 8d AAVEET, uteliaisuus 1 Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois/ei mene ajoissa 8e AAVEET, kontaktinotto aaveeseen 1 Torjuu kontaktia / Ei mene ajoissa 9a LEIKKI 2, leikkihalu 2 Ei leiki osoittaa kiinnostusta 9b LEIKKI 2, tarttuminen 1 Ei tartu esineeseen 10 AMPUMINEN 2 Häiritsevyys lisääntyy leikin / passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön Lähde: SKL:n KoiraNet joulukuu 2017 17

Ruotsissa vuosina 2010-2016 on MH-luonnekuvattu 27 pulia. Luonnekuvauskäynnit ovat vähentyneet merkittävästi Ruotsissa. Vuosina 2000-2009 kuvattiin 59 pulia (Avelsdata 2018). Tuloksien keskiarvot kaaviossa 2. Ominaisuus Arvo Uteliaisuus 3,1 Aggressiivisuus 1,8 Sosiaalisuus 3,1 Takaa-ajo 1,5 Leikkisyys 2,3 Kaavio 2. Ruotsin pulien MH kuvaukset 2010 2016 Lähde: SKK Avelsdata maaliskuu 2017 1a KONTAKTI Tervehtiminen 3,8 1b KONTAKTI Yhteistyö. 2,8 1c KONTAKTI Käsittely 2,0 2a LEIKKI Leikkihalu 2,8 2b LEIKKI Tarttuminen 2,9 2c LEIKKI Puruote ja taistehalu 1,9 3a2 TAKAA-AJO 1,4 3b2 TARTTUMINEN 1,4 4 AKTIVITEETTITASO 3,5 5a ETÄLEIKKI kiinnostus 2,9 5b ETÄLEIKKI uhka/aggressio 3,0 5c ETÄLEIKKI uteliaisuus 1,2 5d ETÄLEIKKI leikkihalu 1,1 5e ETÄLEIKKI yhteistyö 1,1 6a YLLÄTYS. pelko 3,9 6b YLLÄTYS. puolustus/aggressio 2,4 6c YLLÄTYS uteliaisuus 1,6 6d YLLÄTYS jäljellejäävä pelko 2,8 6e YLLÄTYS jäljellejäävä pelko 1,5 7a ÄÄNIHERKKYYS pelko 4,1 7b ÄÄNIHERKKYYS uteliaisuus 3,5 7c ÄÄNIHERKKYYS jäljelle jäävä pelko 1,7 7d ÄÄNIHERKKYYS jäljelle jäävä kiinnostus 1,7 8a AAVEET puolustus/aggressio 2,7 8b AAVEET tarkkaavaisuus 3,6 8c AAVEET pelko 3,5 8d AAVEET uteliaisuus 2,0 8e AAVEET kontaktinotto aaveeseen 3,0 9a LEIKKI 2 leikkihalu 2,4 9b LEIKKI 2 tarttuminen 2,1 10 AMPUMINEN 3,2 Kaavio 3. Ruotsin pulien MH-kuvaukset 2010-2016 Lähde: SKK Avelsdata maaliskuu 2017 18

4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet Alkuperäiset, rodunomaiset käyttäytymistarpeet ja niiden täyttäminen Puliin ei ole vuosisadan alussa yhdistetty metsästyskoirarotuja parantamaan sen ominaisuuksia toimia maatilan sekatyöläisenä, kuten mudiin ja pumiin. Tästä syystä sen käyttö maatilan työkoirana väheni, ja sen suosio kasvoi koti- ja näyttelykoirana. Kotimaassaan paperiton puli tai kaksi löytyy monesta talosta sekä maatiloilta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kaikkialla maailmassa kiinnostus pulin paimennusominaisuuksiin on elpynyt, ja pari yksittäistä pulia työskentelee maatiloilla myös Suomessa harrastajien kertoman mukaan. Kokeet Tyypillinen puli on energisenä, älykkäänä, rohkeana ja omistajakeskeisenä koirana erinomainen harrastuskoira. Koska rodulla ei ole enää PK-oikeuksia on useimpien harrastajien lajeiksi valikoituneet tottelevaisuuskokeet sekä agility. Tottelevaisuuskokeissa yksi koira on saavuttanut tottelevaisuusvalion arvon vuonna 2006. Vuosina 2012-2016 on kilpaillut 5 koiraa ALO-luokassa ja yksi koira AVO-luokassa. Vuonna 2015 kilpaili ensimmäinen puli rallytokossa ja vuonna 2016 oli jo neljä kilpailevaa koirakkoa. Agilityssa kilpailevien koirakkojen määrä on viime vuosina kasvanut. Vuosina 2015-2016 peräti 6 pulia on kilpaillut agilityn III-luokassa. Kaikkiaan vuosina 2012-2016 kilpaili 22 eri koirakkoa. Näiden lisäksi useita puleja harrastaa lajia ilman kilpailutavoitteita. 2016 2015 2014 2013 2012 MEDI 3 6 6 5 4 1 MEDI 2 3 1 3 4 3 MEDI 1 8 7 6 5 5 MINI 3 0 0 1 1 0 MINI 2 0 0 0 1 1 MINI 1 0 0 0 0 1 Koiria yht. 17 14 15 15 11 Startit yht. 262 246 242 250 138 Taulukko 13. Agilitykilpailuihin osallistuneet pulit vv. 2012-2016 Lähde: SKL:n KoiraNet tammikuu 2017 Ruotsissa on viimeisen viiden vuoden aikana tottelevaisuuskokeissa kilpaillut 3 koirakkoa (2012-2016), agilityssa ei kilpaillut vuosina 2010-2013 yhtään koirakkoa. Vuonna 2014 kilpaili 7 koirakkoa, 2015 kilpaili 2 ja 2016 kilpaili niin ikään 2 koirakkoa. Paimennustestin tulos löytyy Ruotsista kahdelta koiralta vuonna 2013 ja yhdeltä 2014. Pulin, pumin ja mudin paimennustapa on erilainen kuin yleisimmin käytetyillä paimenkoiraroduilla, tästä johtuen harjoitusmahdollisuuksia, koulututusta ja mahdollisuuksia kilpailla paimentamisessa on monessa maassa vähän. Pienet unkarilaiset työskentelevät lähellä paimenta ja lähtevät vain käskystä 19

lauman luokse. Ne tekevät paimennuskaaren ja kokoavat lauman, mutta aina ohjaajan pyynnöstä. Ne eivät vahdi eivätkä paineista laumaa katseellaan. Pienet unkarilaiset paimentavat äänellään mutta käyttävät ääntään vain tarpeen vaatiessa. (Menyhárt K. 2002-2012) Unkarissa rekisteröity puli on pitkään ollut lähinnä seura- ja näyttelykoira, ja vasta viime vuosina on muutama kasvattaja alkanut jälleen perehtyä rodun käyttöominaisuuksiin ja erityisesti paimentamiseen. Tilastoja unkarilaisten pulien tuloksista ja luonteista ei ole saatavilla. Suurin osa unkarilaisten paimenten työkoirista on rekisteröimättömiä. USA:ssa vuosittain saa n. 50 pulia tittelin tai arvon, näistä 1/3 on ollut näyttelyvalioita, 1/3 agilityvalioita, 1/3 tottelevaisuusvalioita ja 1/10 paimennustitteleitä. Samoilla koirilla on tuloksia monista lajeista. USA:ssa vuonna 1986 perustetun AHBA:n (The American Herding Breed Assosiaciation) alaisuudessa voivat kilpailla ja harjoitella kaikki paimenkoirarodut, tämä mahdollistaa myös pulien kanssa paimentamisen. Ensimmäiset pulit, jotka ovat ansainneet AHBA:n paimennustitteleitä, löytyvätkin PCA:n (Puli Club of America) tietokannasta jo vuodelta 1990 (PCA BOT 1990). 4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen Lisääntymiskäyttäytyminen Pulien lisääntymisongelmista ja pentukuolleisuudesta on melko vähän kerättyä tietoa. Kasvattajat eivät ole vastanneet aktiivisesti rotujärjestön terveyskyselyyn aiempina vuosina, ja uusimmat yksittäiset maininnat on saatu Suomen Kennelliiton terveyskyselyn vastauksista. Unkarinpaimenkoirat ry:n on jatkossa pyrittävä löytämään ratkaisuja, joilla saadaan kerättyä tehokkaammin terveys-, lisääntymis- ja käyttäytymistietoja puleista. Rotujärjestölle tulleiden pentueilmoitusten perusteella narttujen tyhjäksi jäämisiä on melko paljon. SKL:n terveyskyselyyn tulleiden vastausten perusteella kuitenkin lisääntymisongelmat ovat olleet yksittäisiä. Merkittävin syy terveyskyselyn mukaan on ollut nartun haluttomuus, näissä tapauksissa kahdesti on turvauduttu keinosiemennykseen. Pulinartut synnyttävät hyvin ja vain yksittäisissä tapauksissa on tarvittu keisarinleikkausta (esim. 1 kuollut pentu, pennun väärä tarjonta). Astumisongelmia on kasvattajien kertoman mukaan jonkin verran; urokset ovat pehmeitä ja haluttomia astumaan. Tällaiseen ei kuitenkaan saatu vahvistusta SKL:n terveyskyselyyn tulleiden vastausten perusteella. Pienilukuisessa rodussa urokset saavat astua vähän, ja useimmissa yhdistelmissä molemmat vanhemmat ovat kokemattomia. Yksinolo Pulin voimakkaaseen ihmiskeskeisyyteen ja sitoutumiskäyttäytymiseen liittyy myös yksinolon ongelmat: sisälle ulostaminen, ympäristön tuhoaminen ja jatkuva haukkuminen yksin ollessa. Eroahdistuksen taustalla voivat olla perinnölliset luonteenpiirteet, pelot, turhautuminen, turhan voimakas leimautuminen ihmisiin ja sosiaalistamisen puute. Yksinolon ongelmista ovat raportoineet lähinnä yksittäiset rodun harrastajat ja kasvattajat. 20

Sisäsiisteys Sisäsiisteyteen liittyviä ongelmia ei ole noussut esiin keskusteluissa eikä niistä ole dokumentteja tai mainintoja terveyskyselyissä. Pelot/arkuus Muutamien luonnetestitulosten perusteella ja yksittäisten harrastajien ja kasvattajien kertoman perusteella voidaan päätellä puleilla esiintyvän jossain määrin eritasoisia ääniherkkyyksiä. Erityisesti ne ilmenevät esim. ilotulitteiden, ukkosen tai muiden voimakkaiden paukkeiden ja äänien pelkoina. Pelokasta, arkaa tai ääniherkkää pulia ei tulisi käyttää jalostukseen. Aggressiivisuus sekä suhtautuminen toisiin ihmisiin ja koiriin Pulit ovat hyvin perhekeskeisiä ja omistajaansa kiintyviä koiria. Oma perhe ja elinpiiri on niille hyvin tärkeitä ja ne saattavat vartioida ja puolustaa omaansa jopa aggressiivisesti. Ei ole lainkaan poikkeuksellista, että puli suhtautuu epäilevästi tai varauksellisesti omalla alueellaan kohtaamiinsa vieraisiin ihmisiin tai koiriin. Aggressiivisesti käyttäytyviä yksilöitä ei tulisi käyttää jalostukseen. Sosiaalistamisen tärkeys Puli voi olla varautunut eikä välttämättä sosiaalinen rotu. Kasvattajien tulee kiinnittää pikkupentuvaiheen sosiaalistamiseen erityistä huomiota. Sen tulee saada sopivasti erilaisia kokemuksia, virikkeitä ja kontakteja pentuaikana 4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta Keskeisimpänä ongelmana pennun ostajan kannalta voidaan pitää rodun yksilöiden luonteiden heterogeenisyyttä. Rodusta ja yksittäisestä pentueesta löytyy yksilöitä laidasta laitaan: hyväluonteisia harrastuskoiria moneen lajiin, ja niitä joille arkikin on liiallisen pehmeyden vuoksi hankalaa. Iso osa puleista osuu näiden kahden äärityypin välille. Jokaiselle yksilölle pitäisi kasvattajan osata löytää sopiva koti ja pennunostajalle sopivin pentu. Kasvattajien on syytä tiedostaa pentujen luonteiden heterogeenisyys ja paneutua kunkin yksilön luonteeseen. Samassa pentueessa tai samojen jalostusyksilöiden jälkeläisissä voi olla hyvin erilaisia luonneominaisuuksia, joiden sopivuus erilaisiin olosuhteisiin, perheisiin ja harrastuksiin tulisi olla kasvattajan tiedossa. Jos kasvattaja on kokematon, kannattaa hänen käyttää pentujen luonteiden arvioinnissa kokeneemman kasvattajan apua tai kokenutta pentutestaajaa. Kasvattajan tulisi kriittisesti harkita toimintakyvyttömän ja pehmeän pulin jalostuskäyttöä, aggressiivista koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen koskaan. Kahta samaa negatiivista ominaisuutta ilmentävää koiraa ei pidä käyttää jalostukseen. Rotujärjestön tulisi tiedottaa kasvattajille luonneasioista aktiivisesti. Kasvattajan kannalta isona ongelmana voidaan pitää tietojen vähäisyyttä. Koska rodun geenipooli on Suomessa pieni, kasvattajat tuovat maahan uusia jalostuskoiria tai käyttävät ulkomaisia uroksia, ja etenkin rodun kotimaassa puleilla on hyvin vähän, tai ei lainkaan luonnenäyttöjä ja -tuloksia. Ongelmaksi voikin tulla, että jalostukseen käytetty koira jättää itseään selvästi heikompiluonteisia jälkeläisiä, tai että on ollut pakko käyttää koiraa, jonka luonteesta tietää vain sen minkä itse on saanut nähdä. 21

Puli on turkkinsa vuoksi näyttävä näyttelykoira, jonka jalostus helposti kääntyy näyttelykoirajalostukseksi kaikkialla maailmassa. Samalla koiran alkuperäinen luonne ja toimintakyvyn puutteeseen liittyvät ongelmat helposti unohtuvat. Kasvattajien tulisi kertoa uusille rodun harrastajille ja pentujen ostajille pulin sosiaalistamisen ja peruskoulutuksen merkityksestä, mahdollisesta herkkähaukkuisuudesta, vahti- ja paimennustaipumuksista ja yksinolon harjoittelun tärkeydestä. 4.3. Terveys ja lisääntyminen 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ja viat Voimaantulovuosi Vastutettava sairaus Vaadittavat toimenpiteet 1996 Lonkkanivelen kasvuhäiriö Kuvaus min. ikä 12 kk Raja-arvot ja rajoitukset Ei raja-arvoja RD, PRA 2003 Lonkkanivelen kasvuhäiriö RD 2007 Lonkkanivelen kasvuhäiriö RD, mrd 2013 Lonkkanivelen kasvuhäiriö Katarakta, trd, grd Silmäpeilaus (voimassa 12 kk) Kuvaus min. ikä 12 kk Silmäpeilaus (voimassa 24 kk) Kuvaus min. ikä 12 kk Silmäpeilaus (voimassa 36 kk) Kuvaus min. ikä 12 kk Silmäpeilaus (voimassa 36 kk) Ei raja-arvoja Raja-arvo D Raja-arvo D D lonkkaisen saa parittaa vain A- tai B- tuloksen saaneen kanssa Ei saa käyttää, jos diagnoosina perinnöllinen katarakta, grd tai trd Jälkeläisrajoitus 15 pentua (+ 1-2 pentuetta jälkeläisnäytön perusteella) 22

2018 Lonkkanivelen kasvuhäiriö Katarakta, trd, grd Kuvaus min. ikä 12 kk Silmäpeilaus (voimassa 36 kk) Raja-arvo D D lonkkaisen saa parittaa vain A- tai B- tuloksen saaneen kanssa Ei saa käyttää, jos diagnoosina perinnöllinen katarakta, grd tai trd Jälkeläisrajoitus 15 pentua (+ 1-2 pentuetta jälkeläisnäytön perusteella) Taulukko 14. Aiemmat PEVISA:t ja nyt voimassa oleva PEVISA Lähde: Pulin JTO:t 1996, 2003, 2007 ja 2013 Tähän jalostuksen tavoiteohjelmaan pohjaavan PEVISA:n mukainen yhdistelmä: Puli, muut värit ja valkoinen Molemmilla vanhemmilla oltava astutushetkellä virallinen lonkkakuvauslausunto. Raja-arvo D. Lausunnon D saanut koira voidaan parittaa vain lausunnon A tai B saaneen koiran kanssa. Molemmilla vanhemmilla oltava astutushetkellä virallinen voimassa oleva silmäpeilauslausunto. Koiran tulee olla silmätarkastushetkellä vähintään 12 kk ikäinen. Lausunto on voimassa 36 kk. Koiraa, joka on saanut diagnoosin perinnöllinen kaihi (katarakta), grd tai trd ei saa käyttää jalostukseen. Vanhempien oltava astutushetkellä vähintään 18 kk ikäisiä. Yksittäisen nartun tai uroksen jälkeläismäärä korkeintaan 15. Viimeinen, rajan ylittävä pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan. Poikkeuslupaa 1-2 pentueelle voi hakea jälkeläisnäytön perusteella. Ulkomaisia uroksia koskeva poikkeus: Ei vaadita PEVISA-tutkimuksia Valkoisen ja muun värisen pulin yhdistämiselle on oltava Kennelliiton jalostustieteelliseltä toimikunnalta haettu poikkeuslupa, joka tulee olla olemassa ennen astutusta. 23

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli dysplasia (HD) Lonkkaniveldysplasia eli lonkkanivelen kasvuhäiriö on yleisin koirien luusto-ongelmista. Pulin kohdalla se on vakavin ja laajimmin Suomen populaatiossa ilmenevä perinnöllinen sairaus. Puleilla on kahteen muuhun pieneen unkarilaiseen paimenkoiraan, pumiin ja mudiin verrattuna huonompi lonkkatilanne. Alkuperäinen syy tähän todennäköisesti on, että puli on näitä enemmän näyttelykoirarotu, sen nivelten kunto ei ole enää viimeisinä kymmeninä vuosina testautunut työtä tehdessä. Lonkkaniveldysplasia periytyy kvantitatiivisesti, eli siihen vaikuttaa suuri joukko geenejä joiden puitteissa ympäristövaikutukset vielä muokkaavat ominaisuuksia. Lonkkaniveldysplasiaan vaikuttaa mahdollisesti monen pienivaikutteisen geenin lisäksi ns. suurivaikutteinen geeni. Jos tämä geeni myöhemmin löydetään, voidaan jalostukseen saada apua myös geenitesteistä. (Mäki 2000, Mäki 2004) Lonkkaniveldysplasian periytymisaste (h2) kertoo missä määrin geenit keskimäärin vaikuttavat kunkin koiran tulokseen ja kuinka suuri osuus koirien välisistä eroista nivelten rakenteessa on geeneistä johtuvaa. Jos periytymisaste on pieni (pienempi kuin 0,10 eli 1) koiran oma tulos on epävarma ennuste koiran jalostusarvosta. Tällöin jalostusvalinnassa on kiinnitettävä huomiota enemmänkin koiran jälkeläisiin. Jos periytymisaste on suuri (yli 4), on omakin tulos hyvä ennuste jalostusarvosta. Tutkimuksissa lonkkaniveldysplasian periytymisasteet ovat olleet vähintään kohtalaisia 42%-27%. Eri koiraroduissa ja eri populaatioissa (sama koirarotu eri maissa) periytymisaste vaihtelee. Periytymisasteen ollessa kohtalainen löytyy myös paljon perinnöllistä vaihtelua (erilaisia geenejä) ja jalostukseen voidaan valita parhaat. (Mäki 2000, Mäki 2004) Oleellista on ymmärtää, että koiran fenotyyppi lonkkien suhteen ei kerro sen jalostusarvoa, vaan on tärkeää tietää sen jälkeläisten tulokset, samoin kuin vanhempien ja sisarusten. Kun periytymisaste on pieni, indeksijalostuksessa painotetaan enemmän jälkeläisten ja sukulaisten tuloksia. Asteen ollessa suuri, koiran oma tulos saa suuremman painon. Lonkkanivelen kasvuhäiriö syntyy koiran nopean kasvun aikana, kun koira on 14-26 viikon ikäinen. Nivelen osat kehittyvät yhteen sopimattomiksi, mistä seuraa niiden hankautumista toisiaan vastaan, ja edelleen pidemmän ajan kuluessa nivelrikko. Suomessa käytetään Kansainvälisen kennelliiton eli FCI:n suosittelemaa asteikkoa arvioitaessa lonkkanivelen röntgenkuvia. Asteita A (ei muutoksia) ja B (lähes normaali) sanotaan terveiksi, C (lievä), D (kohtalainen) ja E (vaikea) sairaiksi. Koiran lihaskunnolla, normaalilla painolla ja riittävällä, oikeanlaisella liikunnalla on iso merkitys kliinisten oireiden kehittymiseen. Tutkimuksen mukaan erilaisista rohdosvalmisteista jotka vaikuttavat nivelnesteeseen ja nivelrustoon, on selvää myönteistä vaikutusta ja ne toimivat myös ennaltaehkäisevästi. Lonkkadysplasia asteet D ja E heikentävät pulin kokoisen koiran elämänlaatua, ilman että ne aina invalidisoisivat kivulla. Pulin psyykkinen kapasiteetti mahdollistaisi siitä erittäin monipuolisen harrastuskoiran. Nyt iso osa populaatiosta jää kotikoiriksi, sillä terveempää harrastuskoiraa hakevat päätyvät muihin rotuihin. Suomessa on kuvattu vuosina 2000-2016 syntyneistä 432:sta pulista 218 kpl eli 50% (aiemmalla tarkastelujaksolla 4). Kuvatuista terveitä (A ja B) on ollut 112kpl eli 51%, lievästi dysplastisia (C) 72 24

kpl eli 33%, kohtalaisesti (D) ja vaikeasti dysplastisia (E) yhteensä 34kpl eli 16%. Yhteensä siis 49%:lla kuvatuista katsotaan olevan lonkkanivelen kehityshäiriö. (Taulukko 15) Kehityksen suunta on oikea, kun tarkastellaan edellisen JTO:n lukemia. Vuosina 1990-1999 syntyneistä 213:sta pulista 51kpl eli 24% oli kuvattu. Näistä terveitä (A ja B) on ollut 22kpl eli 43%, lievästi dysplastisia (C) 11kpl eli 22%, kohtalaisesti (D) ja vaikeasti dysplastisia (E) yhteensä 18kpl eli 35%. Yhteensä siis 57%:lla tuolloin kuvatuista puleista voidaan katsoa olleen lonkkanivelen kehityshäiriö. (Pulin JTO 2013 2017.) Kohtalaiset ja vaikeat dysplasiat ovat selvästi vähentyneet tällä vuosituhannella, ja terveiden (A ja B) yksilöiden määrä on lisääntynyt lähes kymmenellä prosentilla. Kun kuvattujen määrä alkaa olla jo yli 50% syntyneistä, voi tulosten uskoa antavan viitteitä koko kannan tilanteesta. Vuosi Syntyneitä A B C D E Yhteensä 2000 14 0 1 1 2 1 5 2001 8 0 1 2 1 0 4 2002 22 0 2 7 5 0 14 2003 18 3 2 2 0 0 7 2004 22 3 3 5 2 0 13 2005 29 5 8 5 2 0 20 2006 17 2 3 3 2 0 10 2007 41 7 4 6 2 3 22 2008 54 9 14 10 7 0 40 2009 37 3 9 6 1 1 20 2010 31 6 5 6 1 0 18 2011 36 2 6 6 4 0 18 2012 32 1 5 8 0 0 14 2013 19 3 2 5 0 0 10 2014 20 1 2 0 0 0 3 2015 25 0 0 0 0 0 0 2016 7 0 0 0 0 0 0 Yhteensä 432 45 67 72 29 5 218 % kaikista 1 15,5 % 16,5 % 7 % 1 % 5 % kuvatuista 21 % 31 % 33 % 13 % 2 % Taulukko 15. Kaikki lonkkakuvatut pulit vuosina 2000-2016 syntyneistä Lähde: SKL:n KoiraNet tammikuu 2017 Vuosina 1996-2003 käytettiin varsin paljon (44% käytetyistä, 8 kpl) kohtalaisesti dysplastisia (D) narttuja jalostukseen (Taulukko 16.), edelleen vuosina 2004-2009 näiden osuus oli turhan iso (24% käytetyistä, 9 kpl) (Taulukko 17.). Mutta kun vuosina 1996-2003 oli 8:lla (42%) yhdistelmällä lonkkien keskiarvo C tai huonompi, niin vuosina 2004-2009 oli vain 4 yhdistelmällä (21%) lonkkien keskiarvo C. Tämä on tilastollisesti iso muutos, ja kuvaa kasvattajien vakavaa ja oikeaa asennoitumista ongelmaan. A B C D Kaikki 3 1 6 8 18 17% 6% 33% 44% Taulukko 16. Vuosina 1996-2003 jalostukseen käytettyjen narttujen lonkkakuvaustulokset. Lähde SKL:n Koiranet lokakuu 2011 25

A B C D Kaikki 11 9 9 9 38 29% 24% 24% 24% Taulukko 17. Vuosina 2004-2009 jalostukseen käytettyjen narttujen lonkkakuvaustulokset Lähde: SKL:n KoiraNet lokakuu 2011 A B C D Kaikki 9 14 10 1 34 26% 41% 29% 3% Taulukko 18. Vuosina 2010-2016 jalostukseen käytettyjen narttujen lonkkakuvaustulokset Lähde: SKL:n KoiraNet helmikuu 2017 2007-2009 2010-2011 2012-2016 A-A 3 1 4 A-B 4 6 3 B-B 2 2 A-C 5 1 3 B-C 3 1 4 79% 73% 76% A-D 3 1 B-D 3 C-C 1 1 3 C-D 1 D-D 21% 27% 24% Kaikki 19 15 21 Taulukko 19. Vuosina 2007-2011 tehdyt yhdistelmät lonkkakuvaustulosten mukaan Lähde: SKL:n KoiraNet helmikuu 2017 Tulos Lukumäärä Yhteensä A (1) 4 4 B (2) 7 14 C (3) 11 33 D (4) 10 40 E (5) 1 5 Kaikki 33 96 Indeksi 96/33 2,9 Taulukko 20. Vuosina 1998-2003 syntyneiden lonkkakuvaustulosten muuttaminen lukuarvoksi Lähde: UPK:n vuosikirjat Tulos Lukumäärä Yhteensä A (1) 25 25 B (2) 27 54 C (3) 25 75 D (4) 13 52 E (5) 2 10 Kaikki 92 Indeksi 216/92 2,35 Taulukko 21. Vuosina 2004-2008 syntyneiden lonkkakuvaustulosten muuttaminen lukuarvoksi Lähde: SKL:n KoiraNet huhtikuu 2012. 26

Tulos Lukumäärä Yhteensä A (1) 16 16 B (2) 29 58 C (3) 33 99 D (4) 6 24 E (5) 1 5 Kaikki 85 Indeksi 202/85 2,38 Taulukko 22. Vuosina 2009-2014 syntyneiden lonkkakuvaustulosten muuttaminen lukuarvoksi Lähde: SKL:n KoiraNet helmikuu 2017. Pulin lonkkaniveltilanne on aiempaa selvästi parempi Suomessa, lonkkatulosten keskiarvo 2,35 (2004-2008), kun se aiemmin oli 2,9 (1998-2003). Näyttää siis siltä, että ongelma vastaa erittäin hyvin jalostuksellisiin toimenpiteisiin ja näitä on järkevä jatkaa. Edelleen kuitenkin 8 %:lla vuosina 2009-2014 syntyneistä kuvatuista (2:lla vuosina 2004-2008 syntyneistä), on ollut D- tai E-lonkat. PEVISA:ssa säilytetään yhdistelmän keskiarvoraja, eli yhdistelmän keskiarvo ei saa olla korkeampi kuin 3. Vuosina 2012-2016 kaikki tehdyt yhdistelmät ovat jo täyttäneet tämän ehdon, yhtä valkoista yhdistelmää lukuun ottamatta (valkoisille keskiarvoraja hyväksyttiin hieman myöhemmin v. 2013). Yhdistelmiä D-D ja D-C ei saa tehdä. Vuosina 2012-2016 pulien lonkkatulosten keskiarvo on ollut 2,38 (2004-2008 keskiarvo 2,35). Tavoitteena on parantaa tätä entisestään. Muut luusto- ja nivelsairaudet Kyynärnivelen kasvuhäiriö (OD) on kvantitatiivisesti periytyvää, eli periytyvyyteen vaikuttaa useampi geeni. Kyynärnivelkuvien arvionti perustuu pääosin nivelrikon merkkeihin, mutta myös muut kasvuhäiriöön liittyvät merkit huomioidaan. Suomessa käytetään kansainvälistä IEWG:n kyynärniveldysplasian arvosteluasteikkoa: 0 = ei muutoksia, 1 = lievät muutokset, 2 = 3 kohtalaiset muutokset ja 3 = voimakkaat muutokset. (Lappalainen 2010.) Vuosina 2005 2015 syntyneistä puleista on kuvattu 16 % (47 yksilöä 285 syntyneestä). Pienestä otannasta voidaan päätellä, että 87 % on ollut kyynäriltään terveitä, tuloksen 1 on saanut 6 % tutkituista ja tuloksen 2 niin ikään 6 %. Vuosi Syntyneitä 0 1 2 3 Yhteensä 2005 29 0 0 0 0 0 2006 17 1 10 2007 41 3 10 2008 54 5 83 % 2009 37 6 10 0 0 0 1 6 % 0 0 0 3 7 % 1 0 0 6 17 % 11 % 0 0 0 6 16 % 27

2010 31 7 10 2011 36 10 91 % 2012 32 10 10 2013 19 4 5 2014 20 2 10 2015 25 1 10 Yhteensä 341 49 89 % Taulukko 25. Kyynärkuvaustulokset 2005 2015 syntyneet pulit Lähde: SKL:n KoiraNet maaliskuu 2017 0 0 0 7 23 % 1 0 0 11 9 % 31 % 0 0 0 10 31 % 1 3 0 8 12 % 38 % 42 % 0 0 0 2 1 0 0 0 1 4 % 3 3 0 47 5 % 5 % 16 % Patellaluksaatiota esiintyy erityisesti kääpiokoiraroduilla, mutta viime vuosina on alettu tutkimaan myös pulien polviniveliä jonkin verran. Polvinivelen rakenteelliset heikkodet altistavat polvilumpion sijoiltaan menolle, erityisesti jos jalan asento on virheellinen tai lumpion telaurat liian matalat. Patellaluksaatio on synnynnäinen vika ja perinnöllinen. Sen periytyvyyttä säätelee useat geenit, joiden ilmestymistä muokkaa lisäksi ympäristötekijät. (Lappalainen 2016.) Patellaluksaatio tutkitaan koiralta käsin tunnustelemalla ja arvostelussa käytetään Putnamin asteikkoa: 0 = Polvilumpio ei luksoidu, 1 = Polvinivel on lähes normaali, 2 = Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan, luksoituu koukistettaessa tai kierrettäessä ja palautuu asetettaessa, 3 = Polvilumpio on yleensä luksoituneena, palautuu asetettuna ja 4 = Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan eikä pysy telaurassa ilman leikkausta. Vuosina 2005 2015 syntyneistä 341 pulista on polvet tutkittu 33 pulilta (n. 1). 97 % tutkituista on ollut täysin terveitä, ja yhdellä on ollut 2 asteen patellaluksaatio (3 %). Vastustettavat (trd,grd, katarakta) ja seurattavat (mrd, distichiasis, PPM) silmäsairaudet Pulilla on ollut silmäpeilausvelvoite PEVISA:ssa vuodesta 1996. Ensin sen voimassaoloaika oli 12 kk ja vastustettavina sairauksina olivat PRA ja RD. Sitten 24 kk ja vastustettavana sairautena RD. Vuoden 2007 alusta peilaus on ollut voimassa 36 kk ja vastustettavina sairauksina olivat HC ja mrd. Vuodesta 2013 PEVISA on rajannut katarakta-, grd- ja trd diagnoosin saaneet pois jalostuksesta. Vuosien 1999-2008 aikana on syntynyt 238 pulia, joista 151 on tutkittu, eli 64 %. Tutkituista 133 eli 88 % on ollut terveitä. Näin ollen 56 % kaikista ajanjaksolla syntyneistä on todettu olleen silmätutkimushetkellä terveitä. Vuosina 2009-2014 on syntynyt 174 pulia, joista on tutkittu 104, eli 60 %. Tutkituista 91 eli 88 % on ollut terveitä. mrd (multi focal retinal dysplasia), grd (geograafinen retinal dysplasia) ja trd (total retinal dysplasia) eivät liity toisiinsa, ne eivät siis ole saman sairauden erilaisia asteita. Retinal dysplasia eli verkkokalvon 28

vajaakehitys on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jossa on eri vakavuusasteisia häiriöitä, lievistä paikallisista verkkokalvon poimuista sokeutta aiheuttaviin suuriin muutoksiin. Nämä muutokset voidaan todeta jo pennuilla. Paikalliset verkkokalvon poimut ovat vaarattomia, ja koiria joilla on vain poimuja silmänpohjassa ei suljeta pois jalostuksesta. grd ja trd on osoitettu kaikilla roduilla, joilla niitä esiintyy perinnöllisiksi, ja sairaat yksilöt tulee jättää pois jalostuskäytöstä. mrd:tä pidetään toisilla roduilla perinnöllisenä, toisilla ei. Pulilla MRD:tä pidetään Englannissa perinnöllisenä, USA:ssa ei. USA:n pulipopulaation ollessa selvästi suurempi ja tutkitumpi, voitaneen USA:n tulkintaa pitää luotettavampana. (CERF, Pärnänen, Wikström 2001) Kataraktassa eli mykiön samentumassa (harmaakaihissa), linssin läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan, muutoksia todetaan yleensä molemmissa linsseissä. Jos linssit samentuvat täysin, koira sokeutuu. Suurin osa muutoksista on kuitenkin lieviä. Sairaus voi olla primaarinen ja mahdollisesti perinnöllinen, tai sekundaarinen ja liittyä muuhun perinnölliseen silmäsairauteen, yleissairauteen, ravinnonpuutteeseen, vammoihin tai myrkkyjen vaikutukseen. Kaihia kuvataan sen sijainnin ja laajuuden mukaan: ne voivat olla lieviä, kohtalaisia tai voimakkaita. (Pärnänen, Wikström 2001) Primaaristen kataraktojen sanotaan johtuvan mykiön sisäisistä häiriöistä joihin ei siis löydy ulkoista syytä. Ne voidaan jakaa sen iän mukaan jolloin ne muodostuvat. Kongenitaalinen kaihi on synnynnäinen ja kehittyy sikiökaudella, ja johtuu useimmiten kohdun ympäristöhäiriöstä tiineyden aikana. Syntymästä 6-7 vuoden ikään mennessä kehittyneet kataraktat ovat ryhmä joka herättää eniten kiinnostusta, sillä tässä iässä ilmenevät perinnölliset kaihit. Ensi kertaa löydetyistä yksittäisistä pienistä mykiön samentumista ei voida arvioida onko sairaus perinnöllinen vai ei, vaan koira tulee tutkia uudelleen noin vuoden kuluttua. Myös myöhemmässä iässä löytyneeseen kaihiin tulee suhtautua varauksellisesti, jos koiraa ei ole aikaisemmin tutkittu. (Pärnänen, Wikström 2001) Distichiasiksessa ylimääräiset silmäripset kasvavat ulospäin luomesta. Koiran oireiden voimakkuus riippuu siitä, kuinka paksuja ylimääräiset ripset ovat ja mihin suuntaan ne kasvavat. Ohuet, ulospäin suuntautuvat ripset eivät välttämättä oireile lainkaan, kun taas paksummat ripset voivat aiheuttaa silmien vuotamista, kipua ja jopa sarveiskalvon vaurioita. Hoitona ripset voidaan nyppiä pois ja ongelman uusiutuessa joko polttamalla tai jäädyttämällä tuhota karvatupet niin, ettei ylimääräisiä ripsiä enää kasva luomiin. Ylimääräisten ripsien merkitys jalostuksellisesti on niin vähäinen, että distichiasis diagnoosin saanutta koiraa voidaan käyttää jalostukseen harkitusti siten, että yhdistelmän toinen osapuoli on tältä osin terve. (Jalomäki ym. 2016.) PPM on synnynnäisiä sikiöaikaisia verisuonten ja kalvojen jäänteitä silmän värikalvossa. Tavallisesti jäänteet ovat harmittomia ja ne voivat olla silmätutkimuksessakin hankalia havaita. Vakavammissa tapauksissa jäänteet ovat kiinnittyneenä linssin tai sarveiskalvon pinnalle, jolloin ne voivat vaikuttaa silmän toimintaan tai koiran näkökykyyn. Lievemmän diagnoosin saaneita voidaan parittaa terveen kumppanin kanssa, mutta vakavamman diagnoosin saaneita ei pidä käyttää jalostukseen. (Jalomäki ym. 2016.) Pulilla esiintyvät silmäsairaudet ilmenevät vasta aikuisiällä: kaihi, lievät distiachiaset ja mrd:t voivat pikkupennulla jäädä huomaamatta. Mitä useammin koira on elämänsä aikana peilattu, sitä varmemmin tulos on oikea. Pulin silmäsairaustilanne on erittäin hyvä, mutta ei ole kuitenkaan riittävää, että 29

jalostuskoira peilataan vain kerran hyvin nuorena. Suositeltavaa olisi, että jalostuskoirat peilattaisiin 2-3 kertaa aikuisena, esim. 2 v, 5 v ja 8 v. Pulin PEVISA:ssa on silmäpeilausvelvoite, ja virallinen lausunto on 36 kk voimassa. Nykyisessä hyvässä tilanteessa tämä on edelleen riittävä. Koiria, joilla on perinnöllinen katarakta, grd tai trd, ei tule käyttää jalostukseen. Jalostuksentavoiteohjelman suositus on, että koiralle jolla on jokin ei jalostuksesta poissulkeva silmäsairaus (mrd, distichiasis, PPM tai jokin muu), kasvattaja valitsisi silmien osalta täysin terveen partnerin. Vuosi Syntyneitä Tutkittu Tutkittu % Terveitä Terveitä % 2005 29 19 66 % 16 84 % 2006 17 9 53 % 8 89 % 2007 41 18 46 % 18 95 % 2008 54 51 94 % 49 96 % 2009 37 24 65 % 23 96 % 2010 31 28 9 28 10 2011 36 27 75 % 26 96 % 2012 32 7 22 % 7 10 2013 19 6 32 % 6 10 2014 20 2 1 1 5 Taulukko 23. Suomessa v. 2005-2014 syntyneiden pulien silmäpeilaustulokset Lähde: SKL:n KoiraNet helmikuu 2017 Diagnoosi Esiintymiä Caruncular trichiasis, todettu 2 Distichiasis, todettu 1 Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia 182 Ektooppinen cilia, todettu 1 PPM, todettu 1 PPM, iris-iris, todettu 3 Puutteellinen kyynelkanava 1 RD, geograafinen, todettu 1 RD, multifokaali, todettu 1 Silmämuutosten vakavuus, kohtalainen 1 Silmämuutosten vakavuus, lievä 2 Taulukko 24. Silmäpeilaustulokset v. 2005-2014 syntyneet pulit Lähde: SKL:n KoiraNet helmikuu 2017 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet ja viat Pulien terveystiedoista Suomessa tiedetään edelleen vähän, joskin Suomen Kennelliiton terveyskyselyyn on saatu vuosina 2015-2016 vastauksia 86 pulista. 30

Vastauksista ilmeni että 88 %:lla puleista ei ilmoitettu olevan mitään synnynnäistä vikaa. Ilmoitettuja synnynnäisiä vikoja olivat napatyrä (3), laskeutumaton kives (2), hammaspuutos (2), kurkunpäänhalvaus (1) ja puutteellinen lonkkamalja (1). Erilaisia iho-ongelmia ilmoitettiin olevan 11:lla pulilla, eli 13 %:lla vastatuista. Näillä yksilöillä yleisimmin ongelmat ilmenevät ihon tai tassujen toistuvana tai jatkuvana kutinana tai nuolemisena, toistuvina ulkokorvantulehduksina ja ihotulehduksena. Neljällä ilmoitetulla oireet ovat olleet selvästi ruokavalioon liittyviä. Jatkuvaa tai toistuvaa herkkävatsaisuutta ilmoitettiin olevan 4:llä pulilla, eli n. 5 %:lla. Näissä tapauksissa koira oksentaa ja ripuloi usein tai on erityisen herkkä ruokavalion muutoksille. Sydänsairauksia tiedetään olevan enemmän kuin terveyskyselyn vastaukset antavat olettaa. Kyselyyn ilmoitettiin yhden pulin sydämenvajaatoiminnasta ja yhden endokardoosista, eli läppävuodosta. Lisääntymis- ja virtsaelinten ongelmista raportoitiin 3 kohtutulehdusta, 3 eturauhastulehdusta ja kahdella munuaisten vajaatoimintaa, kaikista vastanneista. Terveyskyselyn vastausten perusteella voidaan päätellä että n. 9 kyselyyn vastatuista puleista ovat eläneet terveenä ja hyvinvoivina ilman merkittäviä sairauksia tai vaivoja. 6 %:lla on ollut sairauksia tai vaivoja jonkin verran, mutta ne eivät ole vaikuttaneet koiran hyvinvointiin tai elämänlaatuun ja 4 %:lla sairauksia on ollut runsaasti niin, että niillä on ollut vaikutusta arkielämään ja hyvinvointiin. Ainakin Suomessa, Ruotsissa, Englannissa ja Unkarissa tiedetään puleilla esiintyvän jonkin verran epilepsiaa. Suomessa tiedetään viimeisen 10 vuoden ajalta 5-7 varmaa epilepsiatapausta, joukossa sekä Suomessa syntyneitä, että Unkarista tuotuja yksilöitä. Kuitenkaan Suomessa, Ruotsissa eikä Englannissakaan terveyskyselyyn näistä tapauksista ole vastattu. Sukulaisroduilla pumeilla ja mudeilla on jo järjestelmällisemmin kerätty tietoa epilepsian esiintymisestä rodussa. Pulien osalta tiedonkulku ei ole ollut vielä järjestelmällistä, mutta jatkossa tulisi ohjata sairaiden koirien omistajia ilmoittamaan epilepsiasta jalostustoimikunnalle. Epilepsia on yleisin koiran neurologinen sairaus, joka jaetaan kolmeen päätyyppiin; idiopaattiseen, sekundääriseen ja reaktiiviseen epilepsiaan. Idiopaattisessa epilepsiassa kohtaukset esiintyvät ilman muutoksia aivoissa tai muita neurologisia löydöksiä. Sekundäärisessa epilepsiassa kohtaukset aiheutuvat aivojen muutoksista, esim. kasvain, kehityshäiriö tai tulehdus. Reaktiiviset kohtaukset saavat alkunsa aivojen ulkopuolelta tulevista aineenvaihdunnallisista häiriöistä, esim. myrkytys. Idiopaattisella epilepsialla tiedetään olevan geneettinen tausta monilla roduilla. Kohtaukset voivat olla ns. yleistyneitä tai paikallisia kohtauksia, joiden kliiniset oireet vaihtelevat lihassupisteluista aina tajunnan menetykseen saakka. Epilepsian hoidossa tavoitteena on lopettaa kohtaukset lääkkeellisesti kokonaan, mutta samalla myös minimoida lääkkeiden sivuvaikutukset. Jos nämä tavoitteet ovat vaikeasti saavutettavissa, on realistisempaa vähentää kohtausten määrää ja vakavuutta siten, etteivät kohtaukset vaaranna koiran elämänlaatua. Epilepsian hoito vaatii omistajan sitoutumista koiran lääkehoitoon sen loppuiäksi, ja silti kohtaukset jatkuvat n. 4 :lla koirista. (Ismail 2013.) Koirilta on löydetty geenejä jotka aiheuttavat niin sekundääristä kuin idiopaattistakin epilepsiaa. Useat koirasukujen tutkimukset kertovat korkeasta perinnöllisyysasteesta idiopaattisessa epilepsiassa. Sen sijaan geneettiset mekanismit vaihtelevat rotujen välillä, jopa myös sukupuolten välillä. 31

Epilepsiatutkimusta on tehty useilla koiraroduilla ja lähes aina on päädytty siihen, että idiopaattinen epilepsia periytyy koirilla polygeenisesti kuten ihmisilläkin, jossa resessiivisella geenillä on merkittävä vaikutus. (Ismail 2013.) Muissa maissa todetut sairaudet Ruotsissa SvkFUR (Svenska klubben för ungerska rashundar) on kerännyt terveyskyselyllä tietoa pulien terveydestä. Yhteenveto tuloksista on tehty 2015. Yhteensä kyselyyn vastattiin 158 pulin terveydestä. 158:sta oli kuollut 25. Yleisin kuolinsyy oli syöpäkasvaimet (7), korkea ikä (4), sydänvika tai -ongelma (3) ja tapaturma tai onnettomuus (3). Yleisimpinä ongelmina kyselyyn vastanneiden koirilla olivat vatsa- ja suolisto-ongelmat, 41:lla koiralla (24%). Yleisimmin ongelmat ovat johtuneet Crohnintaudista, ruoka-aineista tai koiran hermostuneisuudesta, ja oireina ovat olleet löysät ulosteet ja ripuli. Korvien kanssa erilaisia ongelmia on ollut 48:lla yksilöllä (3). Iho-ongelmia ja kutinaa on vastattu olevan 13 yksilöllä (7 %). Aiheuttajina ovat yleisimmin allergiat, vilja-allergiat, atopia, siitepöly ja proteiinit. Yhdellä ilmoitettiin oireita tulleen rokotteesta. 5 yksilöä oireilee, mutta ei ole olemassa diagnoosia tai syytä tiedossa tai ei ole tutkittu tarkemmin. 24 yksilöä vastatuista on steriloitu tai kastroitu (13 urosta, 11 narttua), joista 11 ennen 5 vuoden ikää. Leikkauksen perusteena on ollut 7:llä käytössyyt, 5:llä kohtutulehdus, 5:llä omistajan mukavuussyyt ja lääketieteellisistä syistä muutama, lähinnä eturauhasvaivojen vuoksi. 11 %:lla vastatuista on esiintynyt kasvaimia, joista yleisimpiä ovat nisäkasvaimet. Loput ovat muita kasvaimia yksittäistapauksina. 13 (7 %) nartun kerrottiin kärsivän toistuvista valeraskauksista. Muutamia tapauksia (2-4 kpl) oli esiintynyt häntämutkia, patellaluksaatiota, kannuksia takaraajoissa, eturauhasvaivoja, erlichiaa, silmäsairauksia 13 kpl (7 %), kohtutulehduksia 4 %:lla, joista suurin osa juoksuaikojen yhteydessä ja vain yhdellä synnytyksen jälkiseurauksena. Sydänsairauksia 8 kpl (5 %), joista kaikilla oli sivuääni. 67 %:lla vastatuista on kaikki hampaat. 17 %:lla on hammaspuutoksia, suuremmalla osalla ne ovat puuttuneet alunperinkin ja osalla hampaita on lähtenyt tai poistettu onnettomuuden vuoksi. Synnynnäisistä hammaspuutoksista yleisimpiä ovat premolaaripuutokset ja vain muutamalla on puutoksia poskihampaissa tai etuhampaissa. 15 %:lla on ollut hammaskiveä mainittavasti. Purentavikoja oli 6 %:lla. Yksittäisinä tapauksina oli esiintynyt niveltulehdus, karvanlähtöä, munasarjakysta, borrelioosi, erlichia ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Englannissa vuonna 2014 tehdyssä pulien terveyskyselyssä vastausprosentti oli alhainen. Kyselyyn vastattiin 13 elossa olevasta koirasta ja viidestä kuolleesta koirasta. 32

5 kuolleen perusteella yleisimmät kuolinsyyt olivat munuaisten vajaatoiminta, aivokasvain ja korkea ikä. Kuoliniän mediaani 7-17 vuotta. (Summary results of the Purebred Dog Health Survey for the Hungarian Puli Breed 2014) Elävien, joista vastattiin, iät vaihtelivat 1-14 vuoteen. Näistä 6 (46%) oli vastaajien mukaan täysin terveitä, ja 7:llä (54%) oli yksi tai useampi sairaus. (Emt.) Tuloksissa yleisin ilmoitettu sairaus oli rasvakudoksen hyvänlaatuinen kasvain, lipoma. Muita yleisimpiä sairauksia olivat akuutit ihottumat ja allergiset ihottumat sekä yliherkkyydet, silmän sidekalvontulehdus, sydämen sivuääni, suolistotulehdus ja korvatulehdus. (Emt.) 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt Kuolinsyy Keskimääräinen elinikä Yhteensä Immunologinen sairaus 3 v 11 kk 1 Kadonnut 2 v 4 kk 1 Kasvainsairaudet, syöpä 10 v 5 kk 13 Lopetus käytös- tai käyttäytymishäiriöiden vuoksi (pelokkuus) 9 kk 1 Luusto- tai nivelsairaus 4 v 3 kk 5 Maksan vajaatoiminta 7 v 4 kk 1 Munuaisten vajaatoiminta 12 v 8 kk 1 Sydänsairaus 13 v 5 kk 2 Synnytyksen komplikaatiot 3 v 4 kk 1 Tapaturma tai liikennevahinko 5 v 5 kk 4 Vanhuus 14 v 9 Lopetus ilman diagnoosia 14 v 11 kk 1 Muu sairaus 6 v 6 kk 1 Kuolinsyytä ei ole ilmoitettu 10 v 4 kk 6 Kaikki yhteensä 9 v 5 kk 47 Taulukko 26. Pulien kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2007-2016 Lähde: SKL:n KoiraNet tammikuu 2017 33

Pulien kuolinsyitä on melko vähän tallennettuna jalostustietojärjestelmään, eikä myöskään SKL:n terveyskyselyn vastaukset anna lisätietoa kuolemaan tai lopetukseen johtaneista syistä. Tilastoa hallitsee syöpäsairaudet (13/47), erityisesti narttujen nisäkasvaimet. Syöpäsairauksilla voi olla geneettistä taustaa, tästä syystä onkin tärkeää pyrkiä välttämään yhdistämästä koiria, joiden lähisukulaiset ovat kuolleet samoihin syöpäsairauksiin. 4.3.4 Lisääntyminen Keskimääräinen pentuekoko Keskimääräinen pentuekoko viimeisen viiden vuoden ajalta (2012-2016) on ollut 4,1. Astumis- ja tiinehtymisvaikeudet Suomen Kennelliiton terveyskyselyn vastausten perusteella lisääntymisen ongelma niiltä osin kuin niistä on raportoitu, ovat olleet nartun haluttomuutta tulla astutuksi tai uros ei ole halunnut astua. Molemmissa tapauksissa, joissa narttu ei ole antanut uroksen astua, on turvauduttu keinosiemennykseen, lisäksi yhdessä tapauksessa vielä on käytetty keinosiemennystä epäonnistuneen astutusyrityksen jälkeen. Viidessä tapauksessa on ilmoitettu, että onnistuneesta astutuksesta huolimatta narttu ei ole tullut kantavaksi. Synnytysongelmat Nartuilla on tehty jonkin verran keisarinleikkauksia, joskin Suomen Kennelliiton terveyskyselyn vastausten perusteella vain kahdessa synnytyksessä on päädytty keisarinleikkaukseen, jolloin syynä on ollut ensimmäisenä tulossa ollut kuollut pentu tai iso pentu väärässä tarjonnassa. Pentujen hoitamiseen liittyvät ongelmat nartuilla Pulinartut hoitavat pentunsa hyvin, tiedossa ei ole, että keinoemoja olisi tarvittu. Pentukuolleisuus Rotujärjestöllä ei ole tarkkaa, tai kattavasti kerättyä tietoa rodun lisääntymisongelmista ja/tai pentukuolleisuudesta. 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet Pulin turkki täysin hoitamattomana menee hengittämättömäksi matoksi, joka aiheuttaa iho-ongelmia. Myös turkin jääminen useammaksi päiväksi kosteaksi, saattaa aiheuttaa akuutteja ihotulehduksia. Pulin korvakäytäviä on syytä tarkkailla, toisilla yksilöillä nekin kasvavat täyteen karvaa ja korvatulehduksen mahdollisuus kasvaa. Rodussa ei ole lisääntymisongelmille altistavia piirteitä. 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä Rodulla ei ole tällä hetkellä erityisiä hyvinvointi- tai terveysongelmia. Edelleen on kuitenkin kiinnitettävä huomiota yhdistelmien lonkkiin, omien lisäksi isovanhempien ja muiden lähisukulaisten, koska lonkkatilanne on ollut varsin huono lähihistoriassa. 34

Jotta muiden sairauksien osalta tilanne pysyisi nykyisenlaisena, on syytä kiinnittää huomiota pienen populaation monipuoliseen käyttöön, jottei mikään sairausgeeni pääse rikastumaan kannassa, ja jotta jatkossakin löydetään riittävän alhaisen sukusiitoksen yhdistelmiä. Yhtenä ongelmana voidaan pitää tiedon vähyyttä: erityisesti rodun kuolinsyistä ja lisääntymisongelmista on lähivuosina saatava enemmän tietoa. 4.4. Ulkomuoto Rotumääritelmä Unkarinpaimenkoirat ry päivitti yhdessä kouluttavien tuomareitten kanssa yhdistyksen ulkomuototuomareiden koulutusmateriaalin vuosina 2016-2017, seuraavat kappaleet ovat FCI:n hyväksymästä rotumääritelmästä, ja kursiivilla kirjoitetut ovat rotumääritelmän selvennöstä ja tulkintaa tuomarikoulutusmateriaalista. Yleisvaikutelma: Keskikokoinen, hyvärakenteinen, neliömäinen koira, jolla on kevyt, ei kuitenkaan liian hento raajaluusto. Melko jäntevä runko on kauttaaltaan hyvin lihaksikas. Yksittäisten ruumiinosien rakennetta on vaikea nähdä, sillä koko runko on runsaan, kiharaisen ja nyörejä muodostavan karvapeitteen peitossa. Sen vuoksi on tarpeellista koiraa arvostellessa tunnustella sitä käsin. Pään karvapeite on niin runsas, että pää vaikuttaa pyöreältä ja silmät ovat lähes kokonaan karvan peitossa. Lantion päälle kaartuvan, runsaskarvaisen hännän vuoksi ylälinja näyttää hieman kohoavan takaosaa kohti. Tärkeitä mittasuhteita: Rungon pituus on sama kuin säkäkorkeus. Rintakehän syvyys on hieman alle puolet säkäkorkeudesta. Kuonon pituus on kolmannes pään koko pituudesta. HUOMIOITAVAA: Koska pulin rintakehän tulee olla alle puolet sen korkeudesta, koiralla pitää olla selvästi raajakorkeutta. Lyhytraajaisuus ja mataluus ovat rodussa ongelma, johon on syytä kiinnittää huomiota. Myös pitkärunkoisuutta ja pitkäkuonoisuutta esiintyy. Pää: Edestä katsottuna pyöreä, sivulta katsottuna vaikuttaa soikealta. Kallo: Pieni ja kevyehkö. Kulmakaaret ovat voimakkaasti kehittyneet. HUOMIOITAVAA: Kallon tulee olla pyöreä, kuonon 1/3 pään pituudesta. Kallon malli on syytä arvioida käsin, samoin kuonon pituus. Litteäkalloisuus ja pitkäkuonoisuus ovat yleisiä virheitä. Kuono on tylpästi pyöristyvä, ei suippo. Suippokuonoisella etuhampaat eivät useinkaan mahdu siistiin riviin. Koiran ollessa täydessä karvapeitteessä pää näyttää pienehköltä verrattaessa sitä kokonaisuuteen. Otsapenger: Niukka. Kirsu: Melko pieni ja musta. Kuono-osa: Ei suippo, kuononselkä on suora. Huulet: Tiiviit ja tummapigmenttiset. Leuat/hampaat: Täydellinen leikkaava purenta, jossa hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta. HUOMIOITAVAA: Huulien tulee olla tiiviit. Pigmentin tulee aina olla lähtökohtaisesti musta, mutta valkoisen pulin kuonon talvipigmentti tulee suhteuttaa vuoden aikaan ja koiran muuhun laatuun. Hampaat ovat säännölliset ja voimakkaat. Kaikki poikkeavuudet purennassa ja hampaissa tulee huomioida, kuten hammaspuutokset ja epäsäännöllisyys hammasrivissä. 35

Silmät: Keskikokoiset, tummanruskeat, hieman vinoasentoiset ja kohtuullisen kaukana toisistaan. Ilme on eloisa ja älykäs. Silmäluomet ovat tiiviit ja hyvin pigmentoituneet. HUOMIOITAVAA: Pulin silmät ovat mantelinmalliset. Ulkonevat silmät eivät ole rodunomaiset. Silmät eivät saa vuotaa eikä rähmiä. Korvat: Keskikorkealle kiinnittyneet, tyvestään leveät, riippuvat, V:n muotoiset, kärjistään pyöristyneet. HUOMIOITAVAA: Korvanlehden ulkoreunan tulee ulottua silmän sisäkulmaan saakka. Oikea korvanpituus on ½ pään pituudesta. Pystyt, pyöreät, liian suuret, raskaat tai liian pienet korvat ovat virheelliset. Kaula: Keskipitkä, kiinteä, lihaksikas ja runsaskarvainen, muodostaa noin 45 :n kulman vaakatasoon nähden. HUOMIOITAVAA: Paksusta karvapeitteestä johtuen kaula ei merkittävämmin erotu rungosta. Liian pitkä tai liian pysty selvästi erottuva kaula on virhe. Ylälinja: Suora, vaikuttaa hännänasennon vuoksi hieman takaosaa kohti nousevalta. Säkä: Vain hieman ylälinjasta kohoava. Selkä: Keskipitkä, suora, kiinteä ja lihaksikas. Lanne: Lyhyt ja hyvin vahvalihaksinen. Lantio: Lyhyt ja hieman viisto. Rintakehä: Syvä ja pitkä, kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet. Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on loivasti nouseva. HUOMIOITAVAA: Säkä ei ole korostunut, mutta havaittavissa. Rintakehä on tilava, keskileveä, syvä, pitkä, ei kuitenkaan tynnyrimäinen. Vatsaviiva ei saa olla voimakkaasti kuroutunut. Hieman viisto lantio ei ole erottuva, koska koiran hännän tulee olla tiiviisti kiepillä lantion päällä. Leveä takaosa on tärkeä. Katsottaessa koiraa takaapäin, takaosa peittää etuosan. Nykyisin esiintyy liian kevytluustoisia, kapeita koiria ja liian vahvaluustoisia, raskaita koiria. Häntä: Keskikorkealle kiinnittynyt, runsaskarvainen ja asennoltaan lantion päällä litteällä kierteellä. Ojennettuna häntä ulottuu kintereisiin. HUOMIOITAVAA: Hännän pitkät karvat sekoittuvat lähes huomaamattomasti lantion karvoihin, jolloin häntää ei juurikaan näy. Häntä saa olla tiukallakin kierteellä, kunhan se on lantion päällä. Häntä ei saa olla sirppimäinen. Häntä ilmentää pulin mielialoja. Tyypillisellä koiralla häntä on useimmiten selän päällä. Arvosteltaessa tulee kiinnittää huomiota erityisesti liian alas kiinnittyneeseen häntään, jolloin koira vain harvoin nostaa hännän oikeaan asentoon, sekä liian lyhyisiin häntiin ja häntämutkiin. Paimenkoiralla on hännässä usein ns. paimenkoukku. Eturaajat Lavat: Lapaluut ovat viistot ja tiiviisti rintakehän myötäiset. Säästä vedetty pystylinja on rintakehän syvimmällä kohdalla. Lapaluun ja olkavarren välinen kulmaus on 100-110. Olkavarret: Keskipitkät ja hyvin lihaksikkaat. Kyynärpäät: Tiiviisti rintakehän myötäiset. Olkavarren ja kyynärvarren 36

välinen kulmaus on 120-130. Kyynärvarret: Pitkät, suorat ja kuivalihaksiset. Etukäpälät: Lyhyet ja pyöreähköt; varpaat ovat tiiviisti yhdessä. Kynnet ovat mustat tai tummat liuskeenharmaat. Päkiät ovat tummat ja kimmoisat. Käpälät ovat yhdensuuntaiset, eteenpäin suuntautuneet ja kohtuullisen kaukana toisistaan. HUOMIOITAVAA: Eturaajat ovat suorat ja lihaksikkaat. Löysät lavat ja huono lihaksisto ei ole toivottua. Takaraajat: Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat kohtuullisen kaukana toisistaan ja yhdensuuntaiset. Lantion ja reiden välinen kulmaus on noin 100-110. Reidet: Pitkät ja lihaksikkaat. Polvet: Polvikulmaus on 100-110. Sääret: Pitkät ja lihaksikkaat. Kintereet: Kuivat ja selväpiirteiset. Välijalat: Lyhyet. Takakäpälät: Hieman etukäpäliä litteämmät, muutoin samanlaiset. Liikkeet: Hyvin eloisat ja vauhdikkaat. Askeleet ovat lyhyet. Tyypillinen liikunta on usein lyhyt- ja nopea-askelista sekä hypähtelevää. Koiralla on taipumus pyörähtää itsensä ympäri. HUOMIOITAVAA: Oikeanlaiset kulmaukset takaavat rodunomaiset liikkeet, jotka tulevat vain vähän ulos rungon alta. Takaraajojen asento on hieman leveämpi kuin eturaajojen. Vaikka puli on paimenkoira, sillä ei ole paimenkoiran pitkää maatavoittavaa ravia, vaan se liikkuu rodulle tyypillisellä nopealla lyhyellä askeleella. On pystyttävä erottamaan tyypillinen ravi peitsauksesta, lievästä ontumisesta ja mahdollisesta karvojen päälle astumisesta. Nahka: Poimuton, tiivis ja voimakkaasti pigmentoitunut. Nahka on kaikilla värimuunnoksilla musta tai liuskeenharmaa. HUOMIOITAVAA: Toivottavaa on, että kitalaki ja suu ovat selvästi pigmentoituneet. Kynsien ja päkiöiden tulee olla mustat tai liuskeenharmaat. Vaalealla koiralla on valitettavan usein vaaleanpunainen iho. KARVAPEITE Karva: Pentukarva on tiheää ja laineikasta tai kiharaa. Myöhemmin siihen muodostuu karvatupsuja, joista kehittyy tiukkoja nyörejä. Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja hienosta aluskarvasta. Näiden kahden karvatyypin suhde määrää karvapeitteen laadun. Jos peitinkarvaa on runsaasti enemmän kuin aluskarvaa, karvapeite on epätyypillinen ja hieman harottava. Jos aluskarvaa on runsaasti enemmän, mikä ei ole toivottavaa, karvapeite on liian pehmeä, huopaantunut ja vaikea hoitaa. Näiden kahden karvatyypin välinen perinnöllisesti määräytynyt oikea suhde saa aikaan kauniita laattoja tai nyörejä, jotka ovat helppohoitoisia. Lanteen ja lantion päällä sekä reisien takaosassa nyörit ovat pisimpiä (20-30 cm). Päässä ja raajoissa ne ovat lyhimpiä (10-12 cm). Pään karvapeite on ihanteellinen, kun se muodostaa vahvoja nyörejä, jotka peittävät naaman. Auki kammattu tai hoitamaton, takkuinen karvapeite ei ole toivottava. HUOMIOITAVAA: Pulin pentukarva on tasalaatuista. Karva muuttuu aikuistumisen myötä (8-18kk), siten että siinä on selvästi peitin- ja aluskarva. Tässä iässä karva myös takkuuntuu voimakkaasti. Karva voi muodostaa nyörejä, laattoja tai pantoja, joukossa voi olla hiukan avointa karvaa, mutta ei häiritsevästi. Karvan tulee olla liikkeitä myötäilevää, ei liian kovaa ja jäykkää. 37

Väri: Musta. Musta, jossa vähäinen häivähdys ruosteenpunaista tai harmaata. Kellanruskea (fakó), jossa selvä musta maski. Harmaa kaikissa sävyissään. Helmenvalkoinen ilman minkäänlaista kellertävää vivahdetta. Valkoinen, halkaisijaltaan korkeintaan 3 cm:n kokoinen rintamerkki hyväksytään. Valkoista väriä varpaiden välissä ei pidetä virheenä. HUOMIOITAVAA: Kaikki edellä mainituista poikkeavat värit tai merkit eivät ole toivottuja. Kellanruskea maskilla: Koiralla tulee olla musta maski, musta pigmentti, mustaa karvojen kärjissä, korvissa ja hännässä, joskus myös koko rungossa. Rungon karva vaihtelee tummemmasta ruskeasta jopa vaaleaan kerman sävyyn ja saattaa vaihdella jopa vaaleaan harmaaseen. Kaikki sävyt hyväksytään, kunhan koiralla on musta maski ja pigmentti. Harmaa koira, jolla on selvä maski, on maskillinen fakó (suom. kellanruskea) ja sallittu väri. Harmaa: Tasaisen harmaa koira, ilman maskia, on sallittu väri. Myös ikäharmaus on sallittua. Valkoinen: on syntyessään kokovalkoinen musta pigmenttinen. Pulin tulee aina olla yksivärinen lukuun ottamatta maskillista koiraa. Yksivärisellä koiralla karvan pituuteen ja koiran ikään liittyy erisävyistä haalistumista. Säkäkorkeus: Urokset 39-45 cm; ihannekorkeus 41-43 cm. Nartut 36-42 cm; ihannekorkeus 38-40 cm. Paino: Urokset 13-15 kg ja nartut 10-13 kg. HUOMIOITAVAA: Sukupuolen tulee näkyä pulista ensisilmäyksellä. 38