TURUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 1990, 2000, ENNAKKOTIETO VUODELTA 2018

TURUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT 1990, 2000, 2008 2017 ENNAKKOTIETO VUODELTA 2018 CO2-RAPORTTI BENVIROC OY

CO2-raportin vuosiraportti, Turku Yhteenveto: Turku 2017 Maakunta Varsinais-Suomi Asukasluku 189669 Asukastiheys (as./km 2 ) 772 Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt (kt CO 2-ekv) 96,0 Rakennusten lämmityksen päästöt (kt CO 2-ekv) 426,9 Teollisuuden ja työkoneiden päästöt (kt CO 2-ekv) 75,1 Teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt (kt CO 2-ekv) 22,8 Tieliikenteen päästöt (kt CO 2-ekv) 161,4 Muiden liikennemuotojen päästöt (kt CO 2-ekv) 47,0 Maatalouden päästöt (kt CO 2-ekv) 5,9 Jätehuollon päästöt (kt CO 2-ekv) 16,3 Päästöt yhteensä (kt CO 2-ekv) 851,4 Päästöt asukasta kohden (t CO 2-ekv/asukas) 4,5 CO2-raportti Benviroc Oy c/o Innovation House Finland Tekniikantie 2 02150 Espoo Puhelin 040 549 7875 toimitus@co2-raportti.fi www.co2-raportti.fi www.benviroc.fi Kansikuva: Shutterstock CO2-raportti 2019 Espoo 2

Sisällysluettelo Esipuhe.........4 Tiivistelmä... 5 1. Johdanto..... 7 2. Päästölaskennan lähtökohdat ja määritelmät... 8 3. Sähkönkulutus... 10 4. Rakennusten lämmitys... 14 5. Normeerattu päästökehitys... 19 6. Teollisuus ja työkoneet... 22 7. Liikenne... 25 8. Maatalous... 28 9. Jätehuolto... 32 10. Energian loppukulutus ja päästöt yhteensä Turussa... 36 11. Asukaskohtaisten päästöjen vertailu... 42 12. Valtion ja Turun kaupunkiseudun kuntien välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimus.. 49 Lähdeluettelo... 51 Liite 1: Turun tiedot vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018.... 52 Liite 2: Kuntien välisiä asukaskohtaisten päästöjen vertailuja... 53 Liite 3: Kuntien välisiä kokonaispäästöjen vertailuja... 65 3

Esipuhe... CO2-raportin tuottamaa luotettavaa päästölaskentapalvelua on tarjottu kunnille ja kaupungeille jo lähes kymmenen vuoden ajan. Palvelun avulla kunnat ja kaupungit voivat vaivattomasti seurata ilmastotyönsä tuloksia ja vertailla päästökehitystään muihin kuntiin. Palvelun kattavuus on kehittynyt vuosittain ja vuoden 2018 raporttien julkaisun jälkeen uusina kuntina palveluun ovat liittyneet Kajaani, Lempäälä ja Hanko. Edellisten vuosien tapaan CO2-raporttissa esitetään jokaisen laskentasektorin osalta monipuolisia ja havainnollistavia kuvia, joita kunnat voivat hyödyntää ilmastoviestinnässään. Uusina elementteinä vuoden 2019 raportteihin ovat tulleet muun muassa kuntien kokonaispäästöjen kattavat vertailut sekä energiankulutuksen tarkempi seuranta. Kiinnostavat esimerkit kunnissa toteutetuista ilmastotoimenpiteistä ovat edellisten vuosien tapaan osa raporttia. Kuntatasolla tehtävä ilmastotyö on tärkeää kansallisten ja kansainvälisten ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Kunta on osallistava toimija ja luonteva yhteistyökumppani eri sidosryhmien välillä. Useat kunnat ovatkin jo asettaneet kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita, joiden saavuttaminen edellyttää tehokkaita toimenpiteitä ja toimenpiteiden vaikutusten seurantaa. Toivomme, että CO2-raportti kannustaa jatkossakin päämäärätietoiseen ilmastotyöhön Turussa! Emma Liljeström, johtava asiantuntija Jenni Styrman, ilmastoasiantuntija Suvi Monni, tiimipäällikkö Juha Kukko, päätoimittaja CO2-raportti etunimi.sukunimi@co2-raportti.fi 4

Tiivistelmä Tässä CO2-raportin vuosiraportissa on esitetty Turun kasvihuonekaasujen päästöt vuosilta 1990, 2000, 2008 2017 sekä ennakkotieto vuodelta 2018. Mukana laskennassa ovat seuraavat sektorit: kuluttajien ja teollisuuden sähkönkulutus, sähkölämmitys, maalämpö, kaukolämpö, erillislämmitys, teollisuus ja työkoneet, tieliikenne ja muut liikennemuodot, maatalous ja jätehuolto. Päästökehityksen havainnollistamiseksi päästöt on esitetty myös lämmitystarvekorjattuna ja käyttäen sähkön päästökertoimena viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa CO2-raportissa noudatetaan kulutusperusteista laskentatapaa, jossa kaukolämmön päästöt lasketaan perustuen kunnassa kulutetun energian määrään riippumatta siitä, onko kaukolämpö tuotettu kunnassa vai kunnan ulkopuolella. Kunnassa tuotettu, mutta kunnan ulkopuolella kulutettu kaukolämpö ei ole mukana kunnan päästöissä. Sähkönkulutuksen päästöt lasketaan perustuen kunnassa kulutetun sähköenergian määrään käyttäen valtakunnallista päästökerrointa. Erillislämmityksen, teollisuuden ja työkoneiden, liikenteen ja maatalouden päästöt kuvaavat kunnassa tapahtuvia päästöjä. Jätteenkäsittelyn päästöt on laskettu syntypaikan mukaan, eli useiden kuntien yhteisten jätehuoltoyhtiöiden päästöt on allokoitu kullekin kunnalle kunnassa syntyvän jätemäärän perusteella. Turun kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2017 olivat yhteensä 851,4 kt CO 2-ekv. Näistä päästöistä 96,0 kt CO 2-ekv aiheutui kuluttajien sähkönkulutuksesta, 20,7 kt CO 2-ekv sähkölämmityksestä ja 1,8 kt CO 2-ekv maalämmöstä. Päästöistä 344,7 kt CO 2-ekv aiheutui kaukolämmityksestä, 59,7 kt CO 2-ekv erillislämmityksestä, 161,4 kt CO 2-ekv tieliikenteestä, 47,0 kt CO 2-ekv muista liikennemuodoista, 5,9 kt CO 2- ekv maataloudesta ja 16,3 kt CO 2-ekv jätehuollosta. Teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt olivat 22,8 kt CO 2-ekv ja päästöt teollisuudesta ja työkoneista 75,1 kt CO 2-ekv. Turun päästöjä on tarkasteltu myös normeerattuna (lämmitystarvekorjattuna ilmastolliseen vertailukauteen 1981 2010 sekä käyttäen 5 vuoden liukuvaa keskiarvoa sähkön päästökertoimelle). Normeeratut päästöt vaihtelevat normeeraamattomia vähemmän. Vuodesta 2009 lähtien normeeratut päästöt ovat olleet vuoden 1990 tasoa alempana. Vuoden 2018 ennakkotiedon (913,3 kt CO 2-ekv) mukaan normeeratut päästöt olivat koko aikasarjan pienimmät. Normeeraamattomat päästöt olivat pienimmillään vuonna 2015, jolloin ne olivat 822,0 kt CO 2-ekv. Turun päästöt asukasta kohti vuonna 2017 olivat 3,7 t CO 2-ekv ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja, kun ne kaikissa CO2-raportissa mukana olevissa kunnissa vaihtelivat välillä 3,0 13,5 t CO 2-ekv. CO2-raportin kuntien keskimääräinen asukaskohtainen päästö vuonna 2017 oli 6,2 t CO 2-ekv. Turun päästöt kuluttajien sähkönkulutuksesta olivat vuonna 2017 0,5 t CO 2-ekv/asukas, eli noin 10 % suuremmat kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Sähkönkulutus kotitalouksissa ja palveluissa riippuu monista tekijöistä. Asukasta kohti laskettu sähkönkulutus on yleensä keskimääräistä suurempaa kunnissa, joissa on paljon loma-asukkaita, kunnissa, joissa on selvästi enemmän työpaikkoja kuin asukkaita, sekä kunnissa, joissa tarjotaan palveluja myös naapurikuntiin. Turun asukasta kohti lasketut päästöt sähkölämmityksestä vuonna 2017 olivat 0,1 t CO 2-ekv, eli selvästi pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Sähkölämmityksen päästöihin vaikuttavat sähkölämmityksen osuus lämmitysmuotojakaumasta, sekä vuosittainen lämmitystarve. Maalämmön suosio kasvaa nopeasti, mutta sen osuus lämmitysmuotojakaumasta on vielä pieni. Turun kaukolämmityksen päästöt asukasta kohti olivat vuonna 2017 1,8 t CO 2-ekv, ja päästöt rakennusten erillislämmityksestä 0,3 t CO 2-ekv. Päästöt kaukolämmityksestä olivat huomattavasti suuremmat ja päästöt erillislämmityksestä selvästi pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. 5

Turun päästöt tieliikenteestä vuonna 2017 olivat 0,9 t CO 2-ekv/asukas, eli selvästi pienemmät kuin CO2- raportin kunnissa keskimäärin. Tieliikenteen päästöihin vaikuttavat sekä läpiajoliikenne että paikallinen liikenne. Turun päästöt ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja laskivat 7 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017. Keskimäärin päästöt laskivat CO2-raportin kunnissa 5 prosenttia. 6

1. Johdanto Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii toimenpiteitä, joilla ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja pystytään vähentämään. Puhtaiden teknologioiden käyttöönotto, energiansäästö ja energiatehokkuuden parantaminen ovat keskeisiä ilmastotyön tavoitteita. Puhtaiden ja älykkäiden ratkaisujen ympärille on kehittynyt oma, alati kasvava cleantech-toimialansa. Energiantuotannossa puolestaan pyritään korvaamaan fossiilisia polttoaineita uusiutuvilla energianlähteillä, kestäviä ratkaisuja käyttäen. Muutos vaatii uudenlaista osaamista, mutta luo myös liiketoimintaa uusien ja innovatiivisten ratkaisujen ympärille. Myös rakentaminen on murrosvaiheessa, kun muun muassa nollaenergiarakentaminen yleistyy ja tulee EU:n lainsäädännön mukaan pakolliseksi 2020-luvun alussa. Ilmastotyötä ohjaavat kansainväliset ilmastosopimukset, joista viimeisin solmittiin YK:n ilmastosopimuksen 21. osapuolikokouksessa Pariisissa vuonna 2015. Ilmastosopimuksella pyritään päästövähennystavoitteiden lisäksi ilmastonmuutoksen sopeutumiseen sekä ohjaamaan rahoitusvirtoja ilmastokestäviin ratkaisuihin. Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) julkaisi syksyllä 2018 erikoisraportin, jossa vertailtiin maapallon keskilämpötilan 1,5 ja 2 asteen nousun vaikutuksia. Raportin mukaan on todennäköistä, että ilmaston lämpeneminen nousee 1,5 asteeseen vuosien 2030 ja 2052 välillä, mikäli lämpenemistä ei pystytä hidastamaan. Lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen on kuitenkin mahdollista, mikäli ihmistoiminnan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä onnistutaan vähentämään noin 45 %:lla vuoden 2010 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi nettopäästöjen tulisi laskea nollaan vuoteen 2050 mennessä. Euroopan Unioni on aktiivisesti mukana kansainvälisessä ilmastotyössä. EU:n energia- ja ilmastopolitiikka tähtää kestävän, vähähiilisen ja ympäristöystävällisen talousalueen muodostumiseen. Kansainvälisten ja EU:n ilmastotavoitteiden pohjalta on Suomessakin asetettu kansallisen tason päästövähennystavoitteita. Suomessa pyritään pitkällä aikavälillä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Nykyisellä hallituskaudella tavoitetta on kiristetty linjaamalla, että Suomen tulisi pyrkiä hiilineutraaliuteen jo vuoteen 2045 mennessä. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma vuoteen 2030, joka linjaa tarvittavat keinot kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Suunnitelman laatimisesta on säädetty ilmastolaissa (609/2015). Kunnat ja kaupungit ovat tärkeitä paikallisen tason toimijoita, jotka pystyvät konkreettisesti edistämään alueidensa ilmastomyönteistä kehitystä. Muun muassa Suomen kansallinen energiatehokkuussopimustoiminta sekä kuntien väliset yhteistyöverkostot ja niiden kautta jaettava tieto ovat tarpeellisia keinoja ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Useat CO2-raportin kunnat hyödyntävätkin näitä mahdollisuuksia omassa ilmastotyössään. CO2-raportti tarjoaa hyödyllisen työkalun kuntien ilmastotavoitteiden asettamiseksi ja niiden seuraamiseksi. Kansainvälisiä laskentastandardeja noudattava laskentamalli taipuu hyvin myös kansainvälistä ilmastotyötä tekevien kuntien päästöseurantaan ja raportointiin. 7

2. Päästölaskennan lähtökohdat ja määritelmät CO2-raportissa kunnan kasvihuonekaasupäästöt lasketaan kulutusperusteisesti siten, että sähkön ja kaukolämmön päästöt allokoidaan sille kunnalle, jossa sähkö ja kaukolämpö kulutetaan. Jätteenkäsittelyn päästöt allokoidaan sille kunnalle, jossa jäte on syntynyt, vaikka se käsiteltäisiin toisaalla. Mukana laskennassa ovat seuraavat sektorit: kuluttajien ja teollisuuden sähkönkulutus, sähkölämmitys, maalämpö, kaukolämmitys, erillislämmitys, teollisuus ja työkoneet, tieliikenne ja muut liikennemuodot, maatalous ja jätehuolto. Raportissa käytetyt tärkeimmät käsitteet on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Vuosiraportin käsitteitä ja määritelmiä. Käsite Kuvaus CO 2-ekv CO 2-ekv eli hiilidioksidiekvivalentti on suure, jonka avulla voidaan yhteismitallistaa eri kasvihuonekaasujen päästöt. Hiilidioksidiekvivalentin laskemista varten kasvihuonekaasujen päästöt kerrotaan niiden GWP-kertoimilla. Energian loppukulutus - erillislämmitys Erillislämmitettyjen rakennusten kuluttaman polttoaineen (öljy, maakaasu, puu) määrä yhteensä Energian loppukulutus - kaukolämpö Rakennuksissa kulutetun kaukolämmön määrä. Isojen kaukolämpöverkkojen tapauksessa perustuu usein kaukolämpöyhtiön ilmoitukseen ja pienten kaukolämpökattiloiden tapauksessa lämmönjakelijalle tehtyyn kyselyyn tai arvioon. Energian loppukulutus - maalämpö Maalämpöpumppujen käyttämä sähkö Energian loppukulutus - tieliikenne Tieliikenteessä käytetyn bensiinin, dieselin ja biopolttoaineen määrä Erillislämmitys Rakennuskohtainen lämmitys öljyllä, maakaasulla tai puulla GWh Energiamäärän yksikkö (esimerkiksi käytetty polttoaine tai kulutettu sähkö). 1 GWh = 1000 MWh = 1 000 000 kwh. GWP-kerroin (Global Warming Kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutusta ilmastoon tietyllä Potential) aikajänteellä kuvaava kerroin. Yleisesti (ja tässä raportissa) käytetään 100 vuoden aikajännettä. Tässä raportissa CH 4:n GWP-kertoimena on käytetty 21 ja N 2O:n 310. Hyödynjakomenetelmä Menetelmä, jossa jyvitetään yhteistuotannon polttoaineet sähkölle ja lämmölle vaihtoehtoisten tuotantomuotojen tarvitseman polttoainemäärän suhteessa. Kuluttajien sähkönkulutus Asumisen, rakentamisen, maatalouden ja palveluiden sähkönkulutus, josta on vähennetty sähkölämmityksen ja maalämpöpumppujen käytättämä sähkö. Lämmitystarveluku Lämmitystarveluku saadaan laskemalla päivittäisten sisä- ja ulkolämpötilojen erotus. Ilmatieteen laitos tuottaa kuntakohtaiset lämmitystarveluvut. Maalämmön päästöt Maalämpöpumppujen käyttämän sähkön päästö Päästöt ilman teollisuutta Kunnan kasvihuonekaasupäästöt poislukien teollisuuden sähkönkulutus ja teollisuuden ja työkoneiden polttoaineen käyttö. Päästöt ilman teollisuutta sisältää kuitenkin teollisuusrakennusten lämmityksen, teollisuuden jätevedenkäsittelyn sekä teollisuuden kaatopaikkojen päästöt. 8

Rakennusten lämmityksen päästöt Erillislämmitettyjen rakennusten polttoaineenkulutuksen päästö + sähkölämmityksen ja maalämpöpumppujen käyttämän sähkön päästö + kunnassa kulutetun kaukolämmön tuotannon aiheuttama päästö. Teollisuuden sähkönkulutus Teollisuuden sähkönkulutus ilman teollisuuden omaan käyttönsä tuottamaa sähköä. Teollisuuden omaan käyttöönsä tuottaman sähkön päästöt ovat mukana Teollisuus ja työkoneet -luokan päästöissä. Muut liikennemuodot Muilla liikennemuodoilla tarkoitetaan raide-, vesi- ja lentoliikennettä. Kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa ovat mukana ihmisen toiminnan aiheuttamat tärkeimmät kasvihuonekaasut: hiilidioksidi (CO 2), metaani (CH 4) ja dityppioksidi (N 2O). Mukana eivät ole niin kutsutut fluoratut kasvihuonekaasut eli HFC- ja PFC-yhdisteet sekä rikkiheksafluoridi (SF 6), joita käytetään tietyissä tuotteissa esimerkiksi kylmäaineina. CO2-raportin laskentamalli noudattaa Euroopan Unionin kaupunkien ja kuntien päästölaskentaa varten kehittämää standardia 1. Laskentamalli vastaa kuntatasolle sovellettuna menetelmiä, joita käytetään Tilastokeskuksen vuosittain YK:n ilmastosopimukselle raportoimassa Suomen kasvihuonekaasuinventaariossa. Lisäksi menetelmät vastaavat, tai ovat helposti muokattavissa vastaamaan yleisimpiä globaalisti käytössä olevia raportointikehyksiä. Tässä vuosiraportissa Turun päästöt on esitetty 1.1.2018 voimassa olleen kuntajaon mukaisesti. 1 European Union, Covenant of Mayors, 2010. How to develop a Sustainable Energy Action Plan Guidebook. Part II, Baseline Emission Inventory. 9

3. Sähkönkulutus CO2-raportin sähkönkulutuksen päästölaskenta perustuu Energiateollisuus ry:n tilastoon kuntien sähkönkulutuksesta. Tilastossa sähkönkulutus on esitetty seuraaville luokille: asuminen ja maatalous; palvelut ja rakentaminen; ja teollisuus. Turun sähkönkulutus sektoreilla asuminen ja maatalous sekä palvelut ja rakentaminen vuosina 1990, 2000 ja 2008 2017 on esitetty taulukossa 2. Teollisuuden sähkönkulutusta on tarkasteltu kappaleessa 6. Taulukko 2. Turun sähkönkulutus vuosina 1990, 2000 ja 2008 2017. Sähkönkulutus (GWh) 1990 2000 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Asuminen ja maatalous 406 486 549 565 605 581 582 564 564 547 579 573 Palvelut ja rakentaminen 386 530 638 690 717 703 723 711 720 719 691 690 Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt saadaan vähentämällä Energiateollisuus ry:n tilastoluokkien asuminen, maatalous, palvelut ja rakentaminen sähkönkulutuksesta sähkölämmityksen ja maalämpöpumppujen sähkönkäytön päästö. Myös kuluttajien sähkönkulutus -luokassa osa energiankulutuksesta kuluu lämmitykseen, sillä se sisältää esimerkiksi kylpyhuoneiden sähköllä toimivan lattialämmityksen sekä ilmalämpöpumppujen käyttämän sähkön. CO2-raportissa käytetään sähkönkulutuksen päästökertoimena Suomen keskimääräistä sähkönkulutuksen päästökerrointa. Päästökerroin on laskettu perustuen Tilastokeskuksen ja Energiateollisuus ry:n aineistoon. Suomen sähköntuotannon päästöt on yhteistuotannon tapauksessa laskettu käyttäen hyödynjakomenetelmää, ja näin saadut päästöt on jaettu Suomen sähkönkulutuksella. Viime vuosina Suomen talouden elpyminen on näkynyt sähkön kokonaiskulutuksen kasvuna. Sähkön kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 2016 lähtien. Energiateollisuus ry:n tilaston mukaan vuoden 2018 sähkön kokonaiskulutus oli 87 terawattituntia. Kulutus kasvoi 2 % vuoteen 2017 verrattuna, jolloin kokonaiskulutus oli 85,5 terawattituntia. Asumisen ja maatalouden osuus kokonaissähkönkulutuksesta vuonna 2018 oli 28 % ja palveluiden ja rakentamisen 22 %. Teollisuuden osuus kokonaissähkönkulutuksesta vuonna 2018 oli 47 %, eli noin 41 TWh. Kasvua vuodesta 2017 oli 2 %. Metsäteollisuus on teollisuuden toimialoista merkittävin sähkönkäyttäjä. Noin puolet teollisuuden sähkönkulutuksesta on metsäteollisuuden käyttämää sähköä. Sähkönkulutuksen päästökerroin vaihtelee vuosittain riippuen muun muassa kotimaassa käytettyjen polttoaineiden osuuksista, vesivoiman saatavuudesta, päästökauppamarkkinoiden tilanteesta, tuonnista ja viennistä. Hiilidioksidineutraalin sähkön tuotannon kannalta keskiössä ovat tuuli-, vesi- ja ydinvoima sekä kotimaiseen bioenergiaan pohjautuva sähkön ja lämmön yhteistuotanto. Vuonna 2018 sähköä tuotiin 23 %, eli noin 20 terawattituntia. Sähkön tuonti laski hieman ennätysvuodesta 2017, jolloin sähköä tuotiin 20,4 terawattituntia. Vuonna 2017 sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt Suomessa olivat mittaushistorian alhaisimmat, kun jopa 80 % Suomessa tuotetusta sähköstä oli hiilidioksidineutraalia. Uusiutuvilla energialähteillä tuotettiin 47 % tuotetusta sähköstä. Vuonna 2018 vastaavat lukemat olivat 79 % hiilidioksidineutraalia sähköä ja 47 % uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä. Uusiutuvista energiamuodoista merkittävimpiä olivat vesivoima ja erilaiset biomassat. Tuulivoiman osuus sähköntuotannossa on kasvanut vuosittain. Sähköntuotannon päästöt vuonna 2017 olivat 5,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Vuonna 2018 päästöt kasvoivat 7 miljoonaan tonniin. 10

t CO 2 /GWh Sähkönkulutuksen päästöjä voivat vähentää kaikki kunnan sähkönkuluttajat: julkiset toimijat, elinkeinoelämä ja asukkaat. Suunnittelun ja rakentamisen aikana tehdyt ratkaisut vaikuttavat merkittävästi asumisen energiankäytön tasoon. Kulutukseen voi vaikuttaa säästämällä sähköä sekä toteuttamalla energiatehokkuutta parantavia toimia. Kunnat voivat esimerkiksi suosia ja kannustaa paikalliseen uusiutuvan energian pientuotantoon ja vaikuttaa omistamiensa energiayhtiöiden vähäpäästöisemmän tuotannon kehittämiseen. Sähkölämmitetyissä rakennuksissa asukkaat voivat vähentää sähkönkulutustaan esimerkiksi kiinnittämällä huomiota sopivaan huonelämpötilaan ja rajoittamalla lämpimän veden käyttöä. Kaikissa rakennuksissa sähkönkulutusta voidaan pienentää suunnittelemalla valaistus mahdollisimman energiatehokkaaksi. CO2-raportissa käytetyt sähkönkulutuksen päästökertoimet (vuosikeskiarvot koko Suomen tasolla) on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. CO2-raportin sähkönkulutuksen keskimääräiset päästökertoimet 2012 2018. Vuoden 2018 päästökerroin on ennakkotieto. t CO 2-ekv/GWh 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018* Asuminen, maatalous, palvelut, rakentaminen 132 160 131 104 109 95 103 CO2-raportissa sähkönkulutus lasketaan viikkotasolla, ja sähkönkulutuksen päästökerroin kuukausittain. Näin ollen sähkölämmitykselle saadaan käytännössä suurempi päästökerroin kuin kuluttajien sähkönkulutukselle, sillä sähkölämmitystä käytetään enemmän talviaikaan, jolloin päästökerroin on keskimäärin suurempi kuin kesällä. Sähkönkulutuksen päästökerroin vuosien 2013 2018 eri kuukausina on esitetty kuvassa 1. 250 2013 2014 2015 2016 2017 2018* 200 150 100 50 0 Kuva 1. Sähkönkulutuksen päästökerroin kuukausitasolla vuosina 2013 2018, laskettuna hyödynjakomenetelmällä Energiateollisuus ry:n aineistosta. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. 11

kt CO 2 -ekv Kuvassa 2 on verrattu Turun kuluttajien sähkönkulutuksen päästöjen osuutta kokonaispäästöistä (ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja) kuluttajien sähkönkulutuksen osuuteen keskimääräisessä CO2- raportin kunnassa vuonna 2017. Kuluttajien sähkönkulutus 13,6% Kuluttajien sähkönkulutus / kaikki kunnat 7,8% Kuva 2. Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöjen osuus kokonaispäästöistä (ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja) Turussa ja CO2-raportin kunnissa keskimäärin vuonna 2017. Kuvassa 3 on esitetty sähkönkulutuksen päästöjen kehitys Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt laskivat 12 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017. Sähkönkulutuksen päästöjen laskuun vaikutti sähkönkulutuksen päästökertoimen lasku. Ennakkotiedon mukaan sähkönkulutuksen päästöt kasvoivat vuonna 2018, johtuen sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen kasvusta. 300,0 250,0 200,0 150,0 100,0 50,0 0,0 Kuluttajien sähkönkulutus 1990 144,5 2000 159,9 2008 176,1 2009 208,1 2010 262,1 2011 208,8 2012 139,0 2013 167,8 2014 141,0 2015 107,5 2016 109,1 2017 96,0 2018* 105,7 Kuva 3. Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöjen kehitys Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. 12

SUOMUSSALMELLE KOHOSI 90 MEGAWATIN TUULIVOIMAPUISTO Suomussalmella sijaitsevan Kivivaara-Peuravaara tuulivoimapuiston avajaisia juhlittiin elokuussa 2017. Metsähallituksen kehittämä aluehanke oli Kainuun alueen ensimmäinen tuulivoimahanke ja se toteutettiin yhteistyössä Loiste Energian ja Taalerin kanssa. Tuulivoimapuistoon kuuluu 30 voimalaa, joiden yksikköteho on kolme megawattia. Vuotuinen sähköenergian tuotanto on noin 350 GWh, joka vastaa noin 18 000 omakotitalon tai 100 000 kerrostaloasunnon vuotuista sähkönkulutusta. Uudet voimalat ovat markkinoiden hiljaisimpia. Tuulivoimapuiston investoinnin arvo oli noin 180 miljoonaa euroa ja hankkeen työllistävä vaikutus oli merkittävä niin rakennusvaiheessa kuin jatkuvan huoltoyksikön kautta. Lähde: Energiayhtiö Loiste 13

4. Rakennusten lämmitys Suomessa huomattava osa energiankulutuksesta ja kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmityksestä. Kuntalaiset voivat vaikuttaa lämmityksestä aiheutuviin päästöihin esimerkiksi alentamalla sisälämpötilaa, parantamalla rakennusten energiatehokkuutta sekä toteuttamalla lämmitystapamuutoksia. Ympäristöystävällisiä, päästöjä vähentäviä lämmitysjärjestelmiä ovat esimerkiksi maalämpö, puupolttoaineet sekä aurinkokeräimet. Kunnat voivat tukea uusiutuviin energianlähteisiin siirtymistä energianeuvonnan ja tiedotuksen keinoin, esimerkiksi tarjoamalla tietoa lämmitystapamuutoksista ja uusiutuvan energian pientuotannosta. Lisäksi kunnissa voidaan vaikuttaa lämmitysenergian kulutukseen ja siitä syntyviin päästöihin omien rakennusten järkevällä lämmityksellä ja lämmityksen suunnittelulla. Rakennusten ja kunnallistekniikan fossiilisia polttoaineita korvaamalla saavutetaan päästövähennyksiä ja kustannussäästöjä. Kaukolämmön tuottaminen lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa on kaukolämmön energiatehokkain vaihtoehto. Päästöjä voidaan vähentää kunnassa myös käyttämällä uusiutuvaa energiaa tai teollisuuden ylijäämälämpöä. Fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä tai kivihiiltä käytettäessä päästöt nousevat korkeiksi. Monissa CO2-raportin kunnissa on viime vuosien aikana siirrytty käyttämään uusiutuvia energianlähteitä, kuten haketta ja muita puupolttoaineita. Niiden käyttö on korvannut esimerkiksi öljyn, maakaasun ja turpeen käyttöä. Näille kunnille on tyypillistä kaukolämmön tuotannon päästöjen suurikin vaihtelu vuosittaisen polttoainejakauman mukaan. Yhdyskuntajätteen hyödyntäminen kaukolämmöntuotannon polttoaineena on viime vuosina yleistynyt merkittävästi. Kunnissa, joissa jätteenpoltolla tuotetaan kaukolämpöä, on jätteenpolton päästö kansainvälisten laskentaohjeiden mukaisesti mukana kaukolämmönkulutuksen päästössä. Energiahyödynnettyjen yhdyskuntajätteiden sisältämät bioperäiset jakeet (kuten puu, pahvi, kartonki), vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä, mikäli niillä korvataan fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Yhdyskuntajäte sisältää kuitenkin usein myös merkittävästi muovia. Muovi sisältää fossiilisista lähteistä peräisin olevaa hiiltä, joka vapautuu polton yhteydessä aiheuttaen päästöjä. 14

Lämmitystarveluku Rakennusten lämmitystarvetta eri vuosina voidaan vertailla lämmitystarveluvulla, joka lasketaan päivittäisten ulko- ja sisälämpötilojen erotuksena (ks. taulukko 1). Kuvassa 4 on esitetty Turun lämmitystarveluvut vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Kuvasta nähdään, että tällä aikavälillä lämpimin vuosi on ollut 2015 ja kylmin vuosi 2010. Lämmitystarveluvun vuosittaisen vaihtelun vaikutus päästöihin on usein suurempaa kuin vuosittaiset muutokset erillislämmitettyjen rakennusten lämmitysmuodoissa. Pidemmällä tähtäimellä muutokset rakennusten lämmitysmuodoissa näkyvät päästökehityksessä selvemmin. 5000 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 1990 2000 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 Kuva 4. Turun lämmitystarveluvut vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Öljyllä, sähköllä ja maalämmöllä lämmitettyjen rakennusten energiantarve on laskettu CO2-raportin mallilla. Laskennan lähtötietoina ovat Tilastokeskuksen rakennuskannasta saadut kuntakohtaiset rakennusten pintaalatiedot käyttötarkoituksen mukaan sekä kunnan vuosittainen lämmitystarve. Mallissa hyödynnetään myös Tilastokeskuksen tilastoa rakennusten lämmityksen energiankulutuksesta koko Suomessa, sekä Motiva Oy:n tietoja lämpimän käyttöveden lämmityksen energiantarpeesta rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan. 15

Kuvassa 5 on esitetty Turun rakennusten lämmityksen päästöjen osuus (60,4 %) kokonaispäästöistä ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja vuonna 2017. Sähkölämmitys 2,9 % Maalämpö 0,3 % Muut sektorit Kaukolämpö 48,8 % Erillislämmitys 8,4 % Kuva 5. Rakennusten lämmityksen päästöjen osuus kokonaispäästöistä (ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja) Turussa vuonna 2017 ja sektorin jakautuminen eri päästölähteisiin. Puupolttoaineen kulutus rakennusten erillislämmityksessä perustuu Metlan tilastoon polttopuun käytöstä. Puun pienkäyttöä koskeva kartoitus toteutetaan noin kymmenen vuoden välein. Tiedot kaukolämmön tuotannon polttoaineista on saatu Energiateollisuus ry:n kaukolämpötilastosta sekä kaukolämmön toimittajilta. Laskennassa on otettu huomioon kaukolämmön ostot ja myynnit kunnan rajojen yli. Kulutusperusteista laskentatapaa noudattaen kaukolämmön tuotannossa syntyneet päästöt on allokoitu sille kunnalle, jossa kaukolämpö kulutetaan. Sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannon polttoaineet on jaettu sähkölle ja kaukolämmölle hyödynjakomenetelmää käyttäen. Vuoden 1990 laskennassa on mukana myös sellaisia raskasta polttoöljyä käyttäneitä kattiloita, jotka on sittemmin poistettu käytöstä alueen liityttyä kaukolämpöön. Näiden tiedot on saatu ympäristöhallinnon VAHTI-tietokannasta. Rakennusten lämmityksen päästöt on laskettu perustuen polttoainekohtaisiin päästökertoimiin sekä sähkönkulutuksen päästökertoimeen. Polttoaineiden CO 2-päästöt on laskettu hyödyntäen Tilastokeskuksen polttoaineluokitusta. Polttoaineen poltossa syntyy myös pieniä määriä CH 4- ja N 2O-päästöjä. Näiden päästöjen määrä riippuu sekä käytettävästä polttoaineesta että polttoteknologiasta. CH 4- ja N 2O-päästöt on laskettu käyttäen Kasvenermallin päästökertoimia. Rakennusten lämmityksen päästöt vuonna 2017 olivat yhteensä 426,9 kt CO 2-ekv. Päästöt laskivat 5 % vuodesta 2016 vuoteen 2017. Kaukolämmityksen päästöt laskivat 3 % vuodesta 2016 vuoteen 2017. 16

kt CO 2 -ekv Rakennusten lämmityksen päästöjen kehitys Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018 on esitetty kuvassa 6. Kaukolämmityksen päästöt kasvoivat vuodesta 1990 vuoteen 2000 kaukolämpöverkon laajentuessa. Vuonna 2011 kaukolämmityksen päästöt olivat noin vuoden 1990 tasolla, kun lämmin sää vähensi rakennusten lämmitystarvetta. Lisäksi Naantalin kivihiilivoimalaitokselta ostetun lämmön osuus oli normaalia pienempi, ja Turun omassa kaukolämmön tuotannossa käytettiin enemmän puupolttoaineita ja vähemmän öljyä kuin 2010 ja 2012. Vuoden 2011 jälkeen kaukolämmityksen päästöt nousivat, mikä näkyy selvästi myös lämmitystarvekorjatuissa päästöissä (kuva 8). Kaukolämmön päästöjen lasku vuodesta 2014 vuoteen 2015 johtui siitä, että tuotannossa käytettiin vähemmän kivihiiltä, öljyä ja turvetta. Haketta käytettiin puolestaan enemmän. Vuodesta 2015 vuoteen 2016 päästöt kasvoivat mutta kääntyivät jälleen laskuun vuonna 2017. Kaukolämmön osalta vuoden 2018 tieto on ennakkotieto, joka on laskettu olettaen, että kaukolämmön tuotannon polttoainejakauma on sama kuin vuonna 2017. Kuvassa esitetyt maalämmön päästöt kuvaavat maalämpöpumppujen sähkönkulutuksen päästöjä. Maalämmön päästöjä tarkasteltaessa on otettava huomioon, että viime vuosina yleistyneen lämmitysmuodon tiedot eivät ole rakennuskantatilastossa välttämättä täysin ajan tasalla. 600,0 500,0 400,0 300,0 200,0 100,0 0,0 Kaukolämpö Sähkölämmitys Maalämpö Erillislämmitys 1990 359,5 26,7 173,0 2000 476,5 27,5 121,3 2008 452,7 32,3 84,3 2009 454,6 41,6 0,3 84,6 2010 498,4 58,7 0,5 93,4 2011 378,0 42,2 0,7 73,3 2012 478,6 29,2 0,7 77,6 2013 445,3 33,4 1,2 72,0 2014 433,9 24,9 1,2 67,6 2015 320,0 19,6 1,3 65,2 2016 353,9 23,1 1,8 71,2 2017 344,7 20,7 1,8 59,7 2018* 347,4 22,7 2,0 60,1 Kuva 6. Rakennusten lämmityksen päästöjen kehitys Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. 17

KOUVOLASSA BIOLÄMPÖENERGIA SYNTYY VILJAPÖLYSTÄ Kouvolan Korialla on tarjolla kaukolämpöä, jota tuotetaan viljan kuivatuksessa ja säilömisessä talteenotetusta viljapölystä. Suomen Viljavan rakentaman lämpölaitoksen energiaa käytetään sadonkorjuuaikana viljankuivatukseen ja kuivatuskauden ulkopuolella lämpölaitoksen tuottama energia syötetään KSS Lämmön kaukolämpöverkkoon. Viljapöly ja muut viljan käsittelyssä syntyvät jakeet ovat energia-arvoltaan samaa luokkaa kuin puupelletti ja sopivat täten erinomaisesti hyödynnettäväksi bioenergiana. Lähde: KSS Energia 18

5. Normeerattu päästökehitys Ulkolämpötilasta johtuva lämmitystarpeen vaihtelu (ks. kuva 4) vaikuttaa huomattavasti lämmityksen päästöihin, kun taas Suomen sähköntuotannon rakenne vaikuttaa sähkönkulutuksen päästökertoimeen (ks. taulukko 3 ja kuva 1). Tässä kappaleessa Turun päästöjä on tarkasteltu normeerattuna siten, että lämmityksen päästöt on korjattu vastaamaan ilmastollista vertailukautta (1981 2010), ja sähkönkulutuksen päästökertoimena on käytetty Tilastokeskuksen aineiston mukaan hyödynjakomenetelmällä laskettua viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. Kuvassa 7 on esitetty Turun sähkönkulutuksen (kuluttajien ja teollisuuden sähkönkulutus, sähkölämmitys ja maalämpö) päästöt käyttäen päästökertoimena viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. Vuosien 1990 ja 2000 päästökertoimet ovat kyseisten vuosien todellisia päästökertoimia ja samoja, joita CO2-raportin laskennassa on käytetty. Viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa käyttäen sähkönkulutuksen päästöt ovat olleet pienimmillään vuonna 2018 (ennakkotieto). Liukuvalla keskiarvolla lasketut sähkönkulutuksen päästöt alittivat vuonna 2015 ensimmäistä kertaa vuoden 1990 tason, kun taas CO2-raportin menetelmää käyttäen vuosien 2012, 2014 2018 (2018 ennakkotieto) päästöt ovat olleet pienemmät kuin vuonna 1990. Viiden vuoden liukuvan keskiarvon käyttö tasoittaa vuosien välisiä vaihteluita: sen mukaan laskettuna vuosien 2008 2018 päästöt ovat vaihdelleet välillä 173,5 364,5 kt CO 2-ekv. CO2-raportin vuosittaisilla päästökertoimilla laskettuna sähkönkulutuksen päästöt ovat vaihdelleet välillä 141,3 384,1 kt CO 2-ekv vuosina 2008 2018 (vuoden 2018 tieto on ennakkotieto). Kuva 7. Turun sähkönkulutuksen (kuluttajien ja teollisuuden sähkönkulutus, sähkölämmitys ja maalämpö) päästöt laskettuna CO2-raportin menetelmällä (viiva) ja viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa käyttäen (pylväät). Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. 19

Kuvassa 8 on esitetty lämmityksen (kauko- ja erillislämmitys, sähkölämmitys ja maalämpö) päästöt lämmitystarvekorjattuina ilmastolliseen vertailukauteen 1981 2010. Sähkölämmityksen ja maalämmön päästökertoimena on käytetty viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. Vertailun vuoksi on esitetty myös CO2- raportin menetelmällä lasketut päästöt. Normeeraamattomat päästöt (viiva) ovat heilahdelleet lämmitystarpeen mukaan huomattavasti eri vuosina. Lämmitystarvekorjatut erillislämmityksen päästöt laskivat vuosina 2000 ja 2008 2014, nousivat hieman vuonna 2015 mutta kääntyivät tämän jälkeen jälleen laskuun. Lämmitystarvekorjatut kaukolämmityksen päästöt laskivat vuodesta 2008 vuoteen 2011, mutta kääntyivät nousuun sen jälkeen, mikä näkyy myös lämmityksen kokonaispäästöjen kehityksessä. Vuodesta 2016 lämmitystarvekorjatut kaukolämmityksen päästöt ovat pysyneet lähes samalla tasolla. Kuva 8. Lämmityksen päästöt korjattuna vastaamaan ilmastollista vertailukautta 1981 2010 ja käyttäen sähkölämmityksen ja maalämmön päästökertoimena 5 v. liukuvaa keskiarvoa (pylväät). Normeeraamattomat lämmityksen päästöt yhteensä on esitetty viivalla. 20

Kuvassa 9 on esitetty Turun päästöt yhteensä normeerattuna (lämmitystarvekorjattuna ilmastolliseen vertailukauteen 1981 2010 sekä käyttäen 5 vuoden liukuvaa keskiarvoa sähkön päästökertoimelle). Vertailun vuoksi kuvassa on esitetty myös normeeraamattomat päästöt. Normeeratut päästöt vaihtelevat normeeraamattomia vähemmän. Vuodesta 2009 lähtien normeeratut päästöt ovat olleet vuoden 1990 tasoa alempana. Vuoden 2018 ennakkotiedon (913,3 kt CO 2-ekv) mukaan normeeratut päästöt olivat koko aikasarjan pienimmät. Normeeraamattomat päästöt olivat pienimmillään vuonna 2015, ollen 822,0 kt CO 2- ekv. Kuva 9. Turun päästöt normeerattuna käyttäen lämmitystarpeelle ilmastollista vertailukautta (1981 2010) ja sähkönkulutukselle 5 vuoden liukuvaa keskiarvoa (pylväät). Muut sektorit sisältää sektorit, joihin normeeraus ei vaikuta (teollisuus ja työkoneet, liikenne, maatalous, jätehuolto). Viivalla on esitetty normeeraamattomat päästöt yhteensä. 21

6. Teollisuus ja työkoneet Kuvassa 10 on esitetty teollisuuden päästöjen osuus Turun kokonaispäästöistä vuonna 2017. Teollisuuden sähkönkulutus 2,7 % Muut sektorit Teollisuus 11,5 % Teollisuus ja työkoneet 8,8 % Kuva 10. Teollisuuden päästöjen osuus kokonaispäästöistä Turussa vuonna 2017 ja sektorin jakautuminen eri päästölähteisiin. Teollisuuden ja työkoneiden päästöt on laskettu perustuen teollisuuden käyttämiin polttoaineisiin, öljyn myyntimääriin sekä teollisuuden sähkönkulutukseen. Bensiinikäyttöisten työkoneiden polttoaineen kulutus ja päästöt on laskettu käyttäen VTT:n TYKO-mallia 2. Teollisuuden käyttämien polttoaineiden määrät on saatu ympäristöhallinnon VAHTI- ja YLVA-tietokannoista sekä yrityskyselyillä, öljyn myyntimäärät Öljy- ja biopolttoainealan ry:stä, ja teollisuuden sähkönkulutustiedot Energiateollisuus ry:n tilastosta. Valtaosa Turun teollisuuden polttoaineen käytöstä on öljyn, nestekaasun ja kivihiilen käyttöä. Lisäksi muutama toimija käyttää puupolttoaineita. Höyrytys Oy tuottaa pääasiassa biokaasulla sähköä, kaukolämpöä ja teollisuuden höyryä. Teollisuuden päästöihin on allokoitu höyryn tuotannon osuus. Kaukolämmön päästöt ovat mukana kaukolämmityksen päästöissä mutta sähkön päästöt on jätetty laskennan ulkopuolelle, sillä sähkönkulutuksen päästölaskenta perustuu valtakunnallisen päästökertoimen käyttöön. Kevyttä polttoöljyä käytetään teollisuuden ja lämmityksen lisäksi myös diesel-käyttöisissä työkoneissa, raideliikenteessä, vesiliikenteessä ja maatalouden polttoaineena (esimerkiksi maatalousrakennukset ja kuivurit). Kevyen ja raskaan polttoöljyn käyttö teollisuus ja työkoneet -luokassa on laskettu vähentämällä myydyn polttoöljyn määrästä rakennusten erillislämmitykseen, kaukolämmitykseen, raide- ja 2 VTT 2018, TYKO 2017: http://lipasto.vtt.fi/tyko/index.htm 22

vesiliikenteeseen käytetty polttoainemäärä, ja vertaamalla tätä VAHTI- ja YLVA-tietokannoista ja yrityskyselyillä saatuihin teollisuuden öljynkäyttömääriin. Teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt on laskettu perustuen Energiateollisuus ry:n sähkönkulutustilastoon ja Turku Energialta saatuihin tietoihin. Sähkönkulutuksen päästö on laskettu valtakunnallista päästökerrointa käyttäen. Taulukossa 4 on estetty Turun teollisuuden sähkönkulutus sekä teollisuuden ja työkoneiden polttoaineen käyttö vuonna 1990 ja 2000 sekä vuosina 2008 2018. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. Polttoaineen käytön lasku vuodesta 1990 johtuu erityisesti raskaan polttoöljyn käytön vähenemisestä. Teollisuuden polttoaineen käyttö kasvoi vuodesta 2016 vuoteen 2017. Ennakkotiedon mukaan polttoaineenkäyttö laski vuonna 2018. Teollisuuden sähkönkulutus on pysynyt melko vakaana (237 301 GWh) vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Taulukko 4. Teollisuuden energiankulutus Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuosi Teollisuus ja työkoneet (GWh) Teollisuuden sähkönkulutus (GWh) 1990 609 282 2000 484 287 2008 335 301 2009 348 289 2010 425 271 2011 222 243 2012 248 254 2013 325 251 2014 301 237 2015 228 246 2016 267 255 2017 297 253 2018* 286 256 23

kt CO 2 -ekv Kuvassa 11 on esitetty Turun teollisuuden ja työkoneiden polttoainekulutuksen sekä teollisuuden sähkönkulutuksen päästöjen kehitys vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Teollisuuden ja työkoneiden päästöt ovat laskeneet 56 % vuodesta 1990 vuoteen 2017. Teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt ovat vaihdelleet teollisuuden ja työkoneiden päästöjä vähemmän. Pienimillään teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt olivat vuonna 2017, jolloin ne olivat 22,8 kt CO 2-ekv. Teollisuuden sähkökulutuksen päästöjen vaihteluun vaikuttaa huomattavasti valtakunnallinen sähkönkulutuksen päästökerroin. 200,0 180,0 160,0 140,0 120,0 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 0,0 Teollisuus ja työkoneet Teollisuuden sähkönkulutus 1990 171,9 60,9 2000 134,9 53,0 2008 93,5 51,8 2009 94,5 56,1 2010 116,4 62,8 2011 58,3 44,8 2012 64,9 31,1 2013 82,8 38,6 2014 75,6 30,5 2015 54,2 24,1 2016 66,6 25,6 2017 75,1 22,8 2018* 72,8 25,3 Kuva 11. Teollisuuden ja työkoneiden sekä teollisuuden sähkönkulutuksen päästöjen kehitys Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. 24

7. Liikenne Liikenteestä aiheutuu noin viidennes Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Päästöjen lisäksi ympäristöhaasteita aiheuttavat ilmanlaadun heikkeneminen, melu ja vaikutukset pohjavesiin. Kunnat voivat vaikuttaa tieliikenteen päästöihin tukemalla joukko- ja kevyttä liikennettä, autokannan uudistumista sekä vähäpäästöistä ajoneuvoteknologiaa. Vähäpäästöisten autojen yleistymiseen kunnissa voidaan vaikuttaa esimerkiksi varaamalla niille pysäköintipaikkoja ja alentamalla niiden pysäköintimaksuja. Kuntalaiset puolestaan voivat vähentää liikenteen päästöjä suosimalla joukkoliikennettä sekä kävelyä ja pyöräilyä ja välttämällä turhia ajomatkoja. Moniautoisissa talouksissa useamman ajoneuvon tarpeellisuutta voidaan harkita. Useamman auton tarve pienenee esimerkiksi kimppakyytejä suosimalla. Liikenteen päästölaskennassa ovat mukana tieliikenne, raideliikenteen dieselin kulutus, satamien rahti- ja matkustajalaivat sekä huviveneet ja lentoliikenne. Raideliikenteen sähkönkulutuksen päästöt ovat mukana kuluttajien sähkönkulutuksessa. Tieliikenteen päästölaskenta perustuu VTT:n LIISA-malliin 3, jossa lasketaan päästöt eri ajoneuvotyypeille ja tieluokille. LIISA-malli on yksi VTT:n LIPASTO järjestelmän viidestä mallista. Mallilla tuotetaan Suomen viralliset vuosittaiset päästömäärät EU:lle, YK:lle ja Suomen tilastoihin. Laskenta perustuu kahteen pääelementtiin, autokohtaisiin vuosisuoritteisiin (km/a) ja suoritekohtaisiin päästökertoimiin (g/km). Kuntakohtaisessa laskennassa maantiesuoritteen lähtökohtana on Liikenneviraston ilmoitus maantiesuoritteesta kunnittain. Katusuorite jaetaan kunnille niiden väkiluvun suhteessa, lukuun ottamatta suurimpia kaupunkeja, joiden osalta katuliikennesuoritteesta on tarkempaa tietoa. Mallissa käytettyihin päästökertoimiin vaikuttavat polttoaineiden bio-osuudet. Polttoaineiden bio-osuudet laskivat huomattavasti vuodesta 2015 vuoteen 2016, mikä johti tieliikenteen päästöjen kasvuun lähes kaikissa kunnissa. Vuonna 2017 polttoaineiden bio-osuudet kasvoivat jälleen, mikä näkyy myös tieliikenteen päästöjen laskuna. VTT päivitti LIISA-mallin tietoja vuoden 2018 aikana. Vertailukelpoisuuden säilymisen vuoksi tieliikenteen päästöt on tähän raporttiin päivitetty takautuvasti kaikkien raportoitujen vuosien osalta. 3 VTT 2018: LIISA 2017, http://lipasto.vtt.fi/inventaario.htm 25

kt CO 2 -ekv Tieliikenteen päästöt Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018 on esitetty kuvassa 12. Autojen (henkilö- ja pakettiautot, kuorma-autot ja linja-autot) päästöt on esitetty pääteille ja kunnan kaduille ja teille. Moottoripyörien ja mopojen päästöt on esitetty erikseen. Tieliikenteen päästöt laskivat 12 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017. 250 200 150 100 50 0 1990 2000 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 Yhteensä 210,4 187,4 192,3 183,3 187,7 182,5 179,2 179,5 163,2 164,4 183,3 161,4 162,1 Moottorip. ja mopot 1,2 1,7 3,5 3,4 3,6 3,8 3,9 3,9 3,9 4,1 4,2 4,1 Päätiet 45,4 49,4 55,9 53,1 55,3 54,2 54,1 54,5 49,9 50,4 57,5 54,8 Kunnan kadut ja tiet 163,8 136,3 132,9 126,7 128,9 124,4 121,2 121,1 109,4 110,0 121,7 102,4 Kuva 12. Tieliikenteen päästöt Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto, joka perustuu liikennemäärien muutoksiin kunnan alueella. Raideliikenteen dieselin kulutuksen päästöt on laskettu VTT:n RAILI-mallin 4 mukaan, ja satamien päästötiedot on saatu VTT:n MEERI-mallista 5. Huviveneiden päästöt on laskettu Hyvinkään maistraatista ja liikenteen turvallisuusvirasto Trafista saatujen venerekisterin huviveneiden lukumäärätietojen avulla käyttäen VTT:n MEERI-laskentajärjestelmän päästö- ja energiankulutuskertoimia. Lentoliikenteen päästöjen tietolähteenä on käytetty Finavian Turun lentokentälle laskemia LTO-syklin päästöjä ja polttoaineen kulutusta. LTO-syklin päästöihin lasketaan lentoon lähdön, laskeutumisen ja niihin liittyvien rullausten aiheuttamat päästöt. Vuoden 1990 ja 2000 tieliikenteen, raideliikenteen, satamien ja lentoliikenteen päästöarviot perustuvat koko Suomen päästöjen kehitykseen, sillä kuntakohtaisia tietoja ei näiltä vuosilta ole saatavilla. 4 VTT 2018, RAILI 2017, http://lipasto.vtt.fi/raili/index.htm 5 VTT 2018, MEERI 2017, http://lipasto.vtt.fi/meeri/index.htm 26

Liikenteen päästöt yhteensä olivat suurimmillaan vuonna 1990, jolloin ne olivat 258,2 kt CO 2-ekv (kuva 13). Liikenteen päästöt yhteensä ovat laskeneet 19 % vuodesta 1990 vuoteen 2017. Pienimillään liikenteen päästöt olivat vuonna 2017, jolloin ne olivat yhteensä 208,4 kt CO 2-ekv. Vuonna 2017 tieliikenteen osuus liikenteen päästöistä oli 77 %. Vesiliikenteen päästöistä aiheutui vuonna 2017 20 % liikenteen päästöistä. Lento- ja raideliikenteen päästöjen osuus liikenteen kokonaispäästöistä on pieni. Kuva 13. Liikenteen päästöt Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuoden 2018 tieto on kaikkien liikennemuotojen osalta ennakkotieto. JÄTERASVASTA UUSIUTUVAA DIESELIÄ Nesteen suosittu Kinkkutemppu on järjestetty jo kolmena jouluna ja tempauksen suosio on kasvanut vuosittain. Vuoden 2018 Kinkkutempun tavoitteena oli kierrättää 300 000 suomalaisen kotitalouden joulukinkkujen paistinrasvat. Joulukinkkujen paistinrasvasta Neste valmistaa uusiutuvaa Neste MY dieseliä, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat jopa 90% alhaisemmat kuin perinteisen dieselin. Yhden kinkun paistinrasvalla voi ajaa henkilöautoa jopa kolme kilometriä. Uusiutuvan dieselin raaka-aineeksi kelpaa toki lähes mikä tahansa jäterasva tai kasviöljy. Tempauksen suosio on osoitus suomalaisten halusta kierrättää! Lähde: Neste 27

8. Maatalous Maataloudesta aiheutuu noin 10 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Maatalouden päästöt aiheutuvat eläinten ruuansulatuksesta, lannasta sekä peltoviljelystä. Merkittävimmät päästöt aiheutuvat maaperään lannoitteena lisätystä typestä sekä tuotantoeläinten ruuansulatuksesta. Nykyisellä tasolla maatalouden päästöt ovat pysyneet jo yli kymmenen vuoden ajan. Verrattaessa päästöjä vuoden 1990 tasoon, ovat päästöt kuitenkin laskeneet noin 14 prosenttia. Päästöjen lasku johtuu pääasiassa väkilannoitteiden käytön vähenemisestä. Päästöjen laskuun on lisäksi vaikuttanut maatalouden rakennemuutos, josta on seurannut tilojen lukumäärän lasku, tilakoon kasvu ja muutoksia kotieläinten määrissä. Esimerkiksi nautojen ruuansulatuksen päästöt ovat laskeneet nautojen määrän vähenemisen myötä. Myös viljan viljelyala ja tuotanto ovat hiukan pienentyneet viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Maatilojen kasvihuonekaasupäästöihin voidaan vaikuttaa siirtymällä uusiutuvan energian käyttöön, huolehtimalla peltomaan rakenteesta ja kasvattamalla peltojen hiilinieluja. Suosimalla typensitojakasveja teollisen typpilannoitteen sijaan voidaan vähentää lannoiteteollisuuden päästöjä. Lannan varastointi- ja käsittelytapoja suunnittelemalla ravinteet saadaan tehokkaammin kiertoon ja kasvien käyttöön, ilmaan haihtumisen sijaan. Kiertotalous on ollut näkyvästi esillä viime vuosina ja se on tärkeä osa useiden ympäristöongelmien ratkaisua. Eläinten ruuansulatuksen ja lannankäsittelyn päästöt on laskettu perustuen eläinten lukumäärään sekä Suomen kasvihuonekaasuinventaarion eläintyyppikohtaisiin päästökertoimiin. Laskennassa ovat mukana seuraavat eläintyypit: nautaeläimet (5 eri luokkaa), hevoset, ponit, lampaat, vuohet, siat, porot ja siipikarja (6 eri luokkaa). Eläinten lukumäärätiedot on saatu Maaseutuviraston (Mavi) maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmästä ja Suomen Hippos ry:stä. Porojen lukumäärätiedot on saatu Paliskuntain yhdistykseltä. Peltoviljelystä aiheutuu N 2O-päästöjä, sillä pieni osa pelloille lisätystä typestä muodostaa N 2O:ta. Päästölaskennassa ovat mukana synteettinen typpilannoitus, lannan käyttö lannoitteena, kasvien niittojäännös ja typpeä sitovat kasvit. Lisäksi laskennassa ovat mukana peltojen kalkituksen CO 2-päästö, sekä epäsuorat N 2O-päästöt muiden typpiyhdisteiden laskeuman sekä typen huuhtouman seurauksena. Peltoviljelyn päästölaskennan pohjana ovat Maaseutuvirasto Mavin viljelypinta-ala tiedot seuraaville kasveille: apilansiemen, herne, kaura, kevätvehnä, kukkakaali, lanttu, mukulaselleri, ohra, peruna, porkkana, punajuuri, ruis, seosvilja, sokerijuurikas, syysvehnä, tarhaherne, valkokaali ja öljykasvit. Lisäksi on käytetty tietoa koko viljelypinta-alasta. Päästöt on laskettu käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiä. 28

Kuvassa 14 on esitetty maatalouden osuus Turun kokonaispäästöistä ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja vuonna 2017. Eläinten ruuansulatus 0,1 % Lannankäsittely 0,1 % Lanta laitumella 0,0 % Muut sektorit Maatalous 0,8% Lanta lannoitteena 0,0 % Synteettinen lannoitus 0,3 % Kalkitus 0,1 % Niittojäännös ja typpeä sitovat kasvit 0,0 % Epäsuora päästö 0,1 % Kuva 14. Maatalouden päästöjen osuus kokonaispäästöistä (ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja) Turussa vuonna 2017 ja sektorin jakautuminen eri päästölähteisiin. 29

kt CO 2 -ekv Kuvassa 15 on esitetty maatalouden päästöjen kehitys vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Porojen lukumäärätiedot perustuvat vuoden 2018 osalta ennakkotietoon ja tämä vaikuttaa niiden kuntien päästöihin, joissa porotaloutta harjoitetaan. 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0 Eläinten ruuansulatus Lannankäsittely Peltoviljely 1990 0,7 0,5 4,1 2000 0,7 0,7 5,0 2008 0,8 0,6 4,2 2009 0,9 0,4 4,0 2010 0,9 0,4 4,6 2011 0,9 0,7 4,6 2012 0,9 0,7 4,7 2013 0,9 0,7 4,6 2014 0,8 0,6 4,6 2015 0,8 0,4 4,3 2016 0,8 0,6 4,4 2017 0,8 0,7 4,4 2018* 0,8 0,4 4,2 Kuva 15. Maatalouden päästöjen kehitys Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018 jaettuna eläinten ruuansulatuksen, lannankäsittelyn ja peltoviljelyn päästöihin. 30

VOIDAANKO KIPSIKÄSITTELYLLÄ VÄHENTÄÄ MAATALOUDEN FOSFORIKUORMITUSTA JA ITÄMEREN REHEVÖITYMISTÄ? Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen yhteisessä SAVE Saaristomeren vedenlaadun parantaminen peltojen kipsikäsittelyllä -hankkeessa pilotoitiin peltojen kipsikäsittelyn vaikutusta valumaveden laatuun ja peltojen ravinnetilaan. Lisäksi hankkeessa kerättiin tietoa kipsinlevityksen soveltuvuudesta osaksi viljelytoimia. Kokeilu toteutettiin Liedossa ja Paimiossa Savijoen varrella vuosina 2016-2018. Kipsinlevityksen todettiin olevan potentiaalinen keino maatalouden fosforihuuhtouman vähentämiseksi ja sitä kautta Saaristomeren ja koko Itämeren rehevöitymisen vähentämiseksi. Suomessa kipsin laajaalaisella käytöllä voitaisiin vähentää Itämereen päätyvää fosforikuormaa arviolta 300 tonnia vuosittain. SAVE-hanke kuului hallituksen kiertotalouden kärkihankkeisiin sekä oli mukana EU-rahoitteisessa NutriTrade-hankkeessa (NutriTrade Piloting a Nutrient Trading Scheme in the Central Baltic). Vuoteen 2020 jatkuva SAVE2-hanke (Saaristomeren vedenlaadun parantaminen peltojen kipsikäsittelyllä jatkoseuranta) on Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkimushanke, jota rahoittaa ympäristöministeriö. Lähde: Save-hanke 31

9. Jätehuolto Jätehuollon päästöt koostuvat kiinteän jätteen kaatopaikkasijoituksesta ja laitoskompostoinnista, sekä jäteveden käsittelystä. Noin puolet kaikista metaanipäästöistä syntyy kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoilla. Kaatopaikkojen metaanipäästöjä voidaan vähentää edistämällä eloperäisen jätteen kompostointia tai mädättämistä. Mädättämisessä syntynyt biokaasu voidaan käyttää liikenteen tai energiantuotannon polttoaineena. Tämä vähentää sekä kaatopaikkasijoituksen että kaukolämmöntuotannon päästöjä. Yhdyskuntajätteen sijoittaminen kaatopaikoille on vähentynyt voimakkaasti viime vuosina. Vuonna 2017 enää noin prosentti yhdyskuntajätteestä sijoitettiin kaatopaikoille. Nykyään jäte hyödynnetään joko energiakäytössä tai materiaalina. Energiakäyttö on viime vuosina ollut vallitseva käsittelytapa ja jätteestä on lyhyessä ajassa tullut merkittävä polttoaine kaukolämmön tuotannossa. Kunnissa, joissa jätteenpoltolla tuotetaan kaukolämpöä, on jätteenpolton päästö mukana kaukolämmönkulutuksen päästössä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen yhdyskuntajätteen määrä Suomessa on ollut noin 2,4 2,8 miljoonaa tonnia vuosittain. Asukasta kohti laskettuna määrä on vakiintunut noin viiteensataan kiloon vuodessa. Kuntalaiset voivat vaikuttaa jätehuollon päästöihin vähentämällä jätteen syntyä ja tehostamalla lajittelua ja kierrätystä. Erityisesti palvelutoimialoilta, kuten kaupasta, kertyvien kuitupakkausten materiaalihyödyntämisaste on korkea. Biojätteen määrän vähenemiseen vaikutetaan esimerkiksi ruuan hävikkiä pienentämällä. Kaatopaikalla osa orgaanisesta jätteestä hajoaa anaerobisesti vuosien ja vuosikymmenien kuluessa tuottaen metaania. Hajoavia jätejakeita ovat esimerkiksi elintarvikejäte, puutarhajäte, paperi ja pahvi. Sen sijaan esimerkiksi muovit, lasi ja metalli eivät hajoa kaatopaikalla lainkaan. Myös osa orgaanisesta jätteestä jää kaatopaikoilla hajoamatta ja varastoituu kaatopaikalle pitkäksi ajaksi. Kaatopaikan ratkaisuilla voidaan vaikuttaa metaanipäästöjen syntyyn. Kaatopaikkakaasun talteenotolla saadaan muodostunutta metaania talteen, ja sitä voidaan hyödyntää energiana tai polttaa soihtupolttona, jolloin metaani palaa hiilidioksidiksi. Kaatopaikan hapettavan pintakerroksen avulla voidaan osa metaanista hapettaa hiilidioksidiksi. Kaatopaikalla muodostuvan metaanin määrää arvioidaan dynaamisella mallilla, joka ottaa huomioon eri vuosina kaatopaikalle sijoitetut jätemäärät, jätteen tyypin, kaatopaikkakaasun talteenoton ja hapettumisen pintakerroksessa. Suomen ympäristökeskus (SYKE) on kehittänyt tätä tarkoitusta varten jäteyhtiöille laskentamallin. Toiminnassa olevien yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen päästötiedot perustuvat jätehuoltoyhtiön päästöarvioon. Syntypaikkaperusteista laskentaa varten kaatopaikkojen päästöt jaettiin jätehuoltoyhtiön toiminta-alueen kunnille asukasluvun suhteessa, sillä tietyn alueen kuntien asukaskohtaiset jätemäärät eivät yleensä vaihtele merkittävästi. Jäteveden käsittelystä syntyy CH4- ja N2O-päästöjä. Yhdyskuntajäteveden CH4-päästöjen laskenta perustuu jätevedenkäsittelylaitoksille saapuvan orgaanisen aineksen (BOD7) kuormaan, ja N 2O-päästöjen laskenta jätevedenpuhdistamojen typpikuormaan vesistöihin. Nämä tiedot on saatu VAHTI-järjestelmästä, ja päästöt on laskettu käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiä. Useiden kuntien yhteisten jätevedenpuhdistamoiden tapauksessa päästöt on jaettu kunnille puhdistamolle saapuvan jätevesikuorman suhteessa. Yhdyskuntajäteveden puhdistamoiden piiriin kuulumattomien asukkaiden jätevedenkäsittelyn päästöt on laskettu perustuen haja-asutusalueiden väkilukuun käyttäen Suomen kasvihuonekaasuinventaarion 32

menetelmiä. CH4-päästö perustuu asukaskohtaiseen keskimääräiseen orgaanisen aineksen kuormaan, ja N2O-päästö keskimääräiseen proteiininkulutukseen ja proteiinin typpisisältöön. Kuvassa 16 on esitetty jätehuollon osuus Turun kokonaispäästöistä ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja vuonna 2017. Yhdyskuntajätteen kaatopaikat 2,0 % Suljetut kaatopaikat 0,0 % Teollisuuden kaatopaikat 0,0 % Muut sektorit Jätehuolto 2,3% Kompostointi 0,0 % Yhdyskuntajätevesi 0,3 % Teollisuuden jätevesi 0,0 % Kalankasvatus 0,0 % Kuva 16. Jätehuollon päästöjen osuus kokonaispäästöistä (ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja) Turussa vuonna 2017 ja sektorin jakautuminen eri päästölähteisiin. 33

kt CO 2 -ekv Jätehuollon päästöjen kehitys Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018 on esitetty kuvassa 17. Vuoden 2018 ennakkotietona on vuoden 2017 tieto. 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Kiinteä jäte Jätevesi 1990 21,4 5,4 2000 23,0 3,2 2008 16,2 2,4 2009 13,9 2,4 2010 13,3 2,0 2011 14,7 2,1 2012 14,8 2,5 2013 12,4 2,3 2014 14,4 2,2 2015 13,4 2,2 2016 13,3 2,0 2017 14,3 2,0 2018* 14,3 2,0 Kuva 17. Jätehuollon päästöjen kehitys Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuoden 2018 ennakkotietona on vuoden 2017 tieto. 34

LOUNAIS-SUOMEN JÄTEHUOLTO VALMISTELEE JALOSTUSLAITOSTA KOKO SUOMEN POISTOTEKSTIILEILLE Lounais-Suomen Jätehuolto on käynnistänyt hankkeen, joka tähtää poistotekstiilien jalostuslaitoksen perustamiseen. Hankkeessa ovat mukana lähes kaikki kunnalliset jätelaitokset ympäri Suomea. Tavoitteena on, että laitoksella käsiteltäisiin ja jalostettaisiin jatkossa kaikki Suomen poistotekstiilit. Tarkoituksena on löytää lisää poistotekstiilin hyödyntäjäyrityksiä ja saada tekstiilit aikaisempaa tehokkaammin kierrätettyä ja uudelleenhyödynnettyä. Jalostuslaitoksen perustaminen toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Telaketju-verkoston ja poistotekstiilejä hyödyntävien yritysten kanssa. Telaketju on valtakunnallinen yhteistyöverkosto, joka syntyi Lounais- Suomen Jätehuollon ja Turun Ammattikorkeakoulun Tekstiili 2.0 -hankkeen pohjalta. Laitos sai toukokuussa 2018 rahoituspäätöksen ensimmäisen vaiheen toteutusta varten. Poistotekstiilin jalostuslaitos vastaa EU:n jätedirektiivin muutokseen, jonka mukaan tekstiilijätteiden erilliskeräys on järjestettävä vuoteen 2025 mennessä Lähde: Yle Uutiset 35

10. Energian loppukulutus ja päästöt yhteensä Turussa Energian loppukulutus Turussa vuonna 2017 oli yhteensä 4499 GWh ilman raide- vesi ja lentoliikenteen energiankulutusta. Kulutuksen jakautuminen eri sektoreille on esitetty kuvassa 18. Teollisuus ja työkoneet 7 % Tieliikenne 15 % Kulutt. sähkönkulutus 23 % Erillislämmitys 8 % Sähkölämmitys 4 % Maalämpö 0 % Teoll. sähkönkulutus 6 % Kaukolämpö 37 % Kuva 18. Energian loppukulutuksen jakautuminen eri sektoreille Turussa vuonna 2017 (ilman raide-, vesija lentoliikenteen energiankulutusta). Energian loppukulutus ei sisällä lämpöpumppujen tuottamaa uusiutuvaa energiaa, mutta sisältää niiden käyttämän sähkön. Taulukossa 5 on esitetty loppuenergiankulutus sekä kulutuksen jakautuminen eri sektoreille Turussa vuosina 2015-2017. Taulukko 5. Energian loppukulutus Turussa vuosina 2015-2017 ilman raide-, vesi- ja lentoliikenteen energiankulutusta. Loppuenergiankulutus (GWh) 2015 2016 2017 Kuluttajien sähkönkulutus 1083,3 1059,1 1043,9 Sähkölämmitys 171,4 196,0 201,7 Maalämpö 11,3 14,9 17,4 Teollisuuden sähkönkulutus 245,7 254,9 252,8 Kaukolämpö 1509,7 1684,9 1647,3 Erillislämmitys 383,7 406,2 361,6 Teollisuus ja työkoneet 228,5 267,0 296,9 Tieliikenne 715,0 730,0 677,6 Yhteensä 4348,6 4612,9 4499,3 36

Turun kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2017 olivat yhteensä 851,4 kt CO 2-ekv. Näistä päästöistä 96,0 kt CO 2-ekv aiheutui kuluttajien sähkönkulutuksesta, 20,7 kt CO 2-ekv sähkölämmityksestä ja 1,8 kt CO 2-ekv maalämmöstä. Maalämmön osuus lämmitysmuotojakaumasta ja päästöistä on pieni, mikä johtuu osittain siitä, että rakennuskantatilaston tiedot eivät välttämättä ole täysin ajan tasalla. Päästöistä 344,7 kt CO 2-ekv aiheutui kaukolämmityksestä, 59,7 kt CO 2-ekv erillislämmityksestä, 161,4 kt CO 2-ekv tieliikenteestä, 47,0 kt CO 2-ekv muista liikennemuodoista, 5,9 kt CO 2-ekv maataloudesta ja 16,3 kt CO 2-ekv jätehuollosta. Teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt olivat 22,8 kt CO 2-ekv ja päästöt teollisuudesta ja työkoneista 75,1 kt CO 2-ekv (kuva 19). Kuva 19. Turun päästöt sektoreittain vuonna 2017. 37

Kuvassa 20 on esitetty päästöjen kehitys sektoreittain vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Kuva 20. Päästöt sektoreittain Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. 38

Sektorikohtaisten päästöjen kehitystä on kuvattu viivakuvaajan 21 avulla. Vuoden 2018 tiedot perustuvat osittain ennakkotietoihin. Kuva 21. Sektorikohtaisten päästöjen kehitys Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuoden 2018 tiedot perustuvat osittain ennakkotietoihin. 39

Kuvassa 22 on esitetty päästöjen kehitys yhteensä ja asukasta kohden vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018, kun kaikki päästöt ovat mukana tarkastelussa. Turun yhteenlasketut päästöt olivat suurimmillaan vuonna 2010, jolloin ne olivat 1352,5 kt CO 2-ekv. Vuonna 2017 yhteenlasketut päästöt olivat 31 % pienemmät kuin vuonna 1990. Ennakkotiedon mukaan sekä yhteenlasketut että asukaskohtaiset päästöt näyttävät kasvaneen vuonna 2018. Kuva 22. Päästöt yhteensä ja asukasta kohden Turussa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. 40

Kuvassa 23 päästöjen kehitys yhteensä ja asukasta kohden vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018 on esitetty lämmitystarvekorjattuna ilmastolliseen vertailukauteen 1981 2010 sekä käyttäen 5 vuoden liukuvaa keskiarvoa sähkön päästökertoimelle. Ennakkotiedon mukaan vuoden 2018 yhteenlasketut päästöt ovat koko tarkastellun aikasarjan pienimmät. Myös asukaskohtaiset päästöt olivat pienimmät vuonna 2018. Kuva 23. Turun yhteenlasketut ja asukaskohtaiset päästöt normeerattuna käyttäen lämmitystarpeelle ilmastollista vertailukautta (1981 2010) ja sähkönkulutukselle 5 vuoden liukuvaa keskiarvoa vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. 41

t CO 2 -ekv / asukas 11. Asukaskohtaisten päästöjen vertailu Turun asukasta kohti lasketut päästöt olivat vuonna 2017 yhteensä 3,7 t CO 2-ekv ilman teollisuutta, raide-, vesi- ja lentoliikennettä, kun ne kaikissa CO2-raportissa mukana olevissa kunnissa vaihtelivat välillä 3,0 13,5 t CO 2-ekv. Kuvassa 24 on verrattu Turun vuoden 2017 asukaskohtaisia päästöjä keskimääräisen CO2-raportin kunnan päästöihin. Mukana vertailussa ovat kuluttajien sähkönkulutus, sähkölämmitys, maalämpö, kauko-, ja erillislämmitys, tieliikenne, maatalous ja jätehuolto. 2,5 Turku CO2-raportti 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto Kuva 24. Asukaskohtaisten päästöjen vertailu keskimääräiseen CO2-raportin kuntaan vuonna 2017. Kuvasta 24 nähdään, että Turun päästöt kuluttajien sähkönkulutuksesta olivat vuonna 2017 0,5 t CO 2- ekv/asukas, eli noin 10 % suuremmat kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Koska CO2-raportissa käytetään kaikille kunnille samaa, Suomen keskimääräistä päästökerrointa, johtuvat erot päästöissä ainoastaan eroista sähkön kulutuksessa. Sähkönkulutus kotitalouksissa ja palveluissa riippuu monista tekijöistä. Asukasta kohti laskettu sähkönkulutus on yleensä keskimääräistä suurempaa kunnissa, joissa on paljon loma-asukkaita, kunnissa, joissa on selvästi enemmän työpaikkoja kuin asukkaita, sekä kunnissa, joissa tarjotaan palveluja myös naapurikuntiin. Rakennusten lämmityksen päästöihin vaikuttavat ulkolämpötilasta riippuva lämmitysenergian tarve, lämmitysmuotojakauma sekä rakennusten pinta-ala asukasta kohti. Rakennuspinta-ala asukasta kohti on yleisesti ottaen suurempi kaupungeissa kuin pienissä kunnissa johtuen muun muassa teollisuusrakennusten, palveluiden, liike- ja toimistorakennusten sijoittumisesta kaupunkeihin. Turun asukasta kohti lasketut päästöt sähkölämmityksestä vuonna 2017 olivat 0,1 t CO 2-ekv, eli selvästi pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Maalämmön merkitys on vielä pieni mutta sen päästöjä 42

tarkasteltaessa on otettava huomioon, että viime vuosina yleistyneen lämmitysmuodon tiedot eivät välttämättä ole rakennuskantatilastossa täysin ajan tasalla. Turun kaukolämmityksen päästöt asukasta kohti olivat vuonna 2017 1,8 t CO 2-ekv, ja päästöt rakennusten erillislämmityksestä 0,3 t CO 2-ekv. Päästöt kaukolämmityksestä olivat huomattavasti suuremmat ja päästöt erillislämmityksestä selvästi pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Kaukolämmön päästöihin vaikuttavat merkittävästi tuotantoon käytetyt polttoaineet. Päästöt ovat korkeimmat kunnissa, joissa kaukolämmön tuotantoon käytetään pääasiassa turvetta ja kivihiiltä, ja pienet kunnissa, joissa käytetään paljon puupolttoaineita. Lämmitysmuotojakauma vaikuttaa lämmitysmuotojen asukaskohtaisten päästöjen vertailuun, ja kunnan rakennusten lämmityksen päästöjä tulisikin tarkastella kunkin lämmitysmuodon lisäksi myös kokonaisuutena. Turun asukasta kohti lasketut päästöt rakennusten lämmityksestä olivat yhteensä 2,3 t CO 2-ekv. Rakennusten lämmityksen asukaskohtainen päästö CO2-raportin kunnissa vaihteli välillä 1,0 4,0 t CO 2-ekv keskiarvon ollessa 2,0 t CO 2-ekv/asukas. Turun päästöt tieliikenteestä vuonna 2017 olivat 0,9 t CO 2-ekv/asukas, eli selvästi pienemmät kuin CO2- raportin kunnissa keskimäärin. Tieliikenteen päästöihin vaikuttaa sekä läpiajoliikenne että paikallinen liikenne. Paikallisen tieliikenteen päästöihin vaikuttavat kunnan yhdyskuntarakenne ja liikennesuunnittelu, eli liikkumisen tarve kunnassa ja käytetty liikennemuoto. Läpiajoliikenne on merkittävässä osassa erityisesti pienissä kunnissa, joiden läpi kulkee valtatie. Turun päästöt maataloudesta vuonna 2017 olivat asukasta kohti laskettuna hyvin pienet. Päästöt olivat selvästi pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Maatalouden päästöt riippuvat kunnan maatalouselinkeinon laajuudesta, sekä sen jakautumisesta kotieläintalouteen ja peltoviljelyyn. Kotieläimistä naudat tuottavat eniten kasvihuonekaasujen päästöjä. Maataloussektorin päästöt vaihtelevat huomattavasti CO2-raportin kuntien välillä. Suurimmissa kaupungeissa maatalouden päästöt ovat lähes merkityksettömät, kun taas kunnissa, jotka ovat merkittäviä maidon- tai lihantuottajia, maatalous on tärkein päästösektori. Turun päästöt jätehuollosta vuonna 2017 olivat 0,1 t CO 2-ekv/asukas, eli selvästi pienemmät kuin CO2- raportin kunnissa keskimäärin. Kaatopaikkasijoituksen päästöt riippuvat erityisesti kaatopaikalle sijoitetun biohajoavan jätteen määrästä ja kaatopaikkakaasun talteenoton tehokkuudesta. Tietyissä kunnissa on myös isoja teollisuuden kaatopaikkoja, jotka vaikuttavat merkittävästi jätehuollon päästöihin. CO2-raportissa ovat mukana myös kuntien suljetut kaatopaikat siltä osin, kuin niistä on tietoa saatavissa. Näin ollen jätehuoltosektorin päästötiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia CO2-raportin kuntien kesken. Useimmissa kunnissa jätteen laitoskompostoinnin merkitys on pieni, mutta tietyissä kunnissa on suuria kompostointilaitoksia, jolloin kompostoinnin osuus jätesektorin päästöistä voi olla kymmeniä prosentteja. Jätevedenkäsittelyn päästöt ovat suurimmat kunnissa, joissa on paljon asukkaita kunnallisen jätevedenkäsittelyn ulkopuolella. Myös teollisuuden jätevedenkäsittelystä aiheutuu päästöjä, mutta nämä päästöt ovat yleensä pienet verrattuna haja-asutusalueiden jätevedenkäsittelyn päästöihin. Tarkempia kaikkien CO2-raportin kuntien sektorikohtaisia päästövertailuja on esitetty liitteessä. 43

t CO 2 -ekv / asukas Kuvassa 25 on vertailtu kaikkien CO2-raportissa mukana olevien Varsinais-Suomen kuntien asukaskohtaisia päästöjä toisiinsa (ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja). Kuntien päästöt vuonna 2017 vaihtelivat välillä 3,7 10,9 t CO 2-ekv/asukas. Turun päästöt asukasta kohti olivat 45 prosenttia pienemmät kuin saman maakunnan kunnissa keskimäärin. Turussa tärkein päästöjä aiheuttava sektori vuonna 2017 oli kaukolämpö (49 % päästöistä ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja). Varsinais-Suomen kunnissa kaukolämpö aiheutti keskimäärin 8 % päästöistä. Keskimäärin tarkasteltuna tieliikenne oli maakunnan kuntien tärkein päästöjä aiheuttava sektori (35 % päästöistä vuonna 2016). Turussa osuus oli 23 % (ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja). 12 10 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto 8 6 4 2 0 Kuva 25. CO2-raportissa mukana olevien Varsinais-Suomen kuntien asukaskohtaiset päästöt vuonna 2017 ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja. 44

t CO 2 -ekv / asukas Kuvassa 26 on vertailtu sellaisten CO2-raportin kuntien asukaskohtaisia päästöjä, joissa on yli 70 000 asukasta. Teollisuuden ja muiden liikennemuotojen päästöt eivät ole vertailussa mukana. Näiden kuntien päästöt vuonna 2017 vaihtelivat välillä 3,4 5,5 t CO 2-ekv/asukas. Turun päästöt asukasta kohti olivat 13 prosenttia pienemmät kuin saman kokoluokan kunnissa keskimäärin. Turun päästöt kuluttajien sähkönkulutuksesta ja tieliikenteestä olivat pienemmät kuin saman kokoluokan kunnissa keskimäärin, kun taas päästöt rakennusten lämmityksestä olivat suuremmat. 6 5 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto 4 3 2 1 0 Kuva 26. CO2-raportissa mukana olevien yli 70 000 asukkaan kuntien asukaskohtaiset päästöt vuonna 2017 ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja. 45

t CO 2 -ekv / asukas Kuvassa 27 on vertailtu toisiinsa sellaisia CO2-raportin kuntia, joissa on yli 500 asukasta maaneliökilometrillä. Näiden kuntien päästöt vuonna 2017 (ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja) olivat keskimäärin 3,7 t CO 2-ekv/asukas. Päästöt vaihtelivat välillä 3,0 4,6 t CO 2-ekv/asukas. 5 4,5 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Järvenpää Kerava Turku Kauniainen Espoo Helsinki Vantaa Kuva 27. Asukaskohtaisten päästöjen vertailu (ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja) vuonna 2017 sellaisissa CO2-raportin kunnissa, joissa on yli 500 asukasta maaneliökilometrillä. 46

t CO 2 -ekv/asukas Vuonna 2015 perustettu Fisu-verkosto (Finnish Sustainable Communities) on edelläkävijäkuntien verkosto, joka tavoittelee hiilineutraaliutta, jätteettömyyttä ja globaalisti kestävää kulutusta vuoteen 2050 mennessä. Neljä ensimmäistä Fisu-verkostoon liittynyttä kuntaa olivat Forssa, Jyväskylä, Lappeenranta ja Turku. Nykyään kuntia on yksitoista, kun verkostoon ovat liittyneet lisäksi Hyvinkää, Ii, Joensuu, Kuopio, Lahti, Riihimäki ja Vaasa. Kukin Fisu-verkoston kunta on luonut itselleen tiekartan resurssiviisauteen. Resurssiviisauteen pyritään vahvistamalla samalla kunta- ja aluetaloutta, luomalla työpaikkoja sekä edistämällä kestävää hyvinvointia. Kuvassa 28 on tarkasteltu Fisu-verkostoon kuuluvien kuntien asukaskohtaisten päästöjen kehitystä vuosina 2008-2018, kun teollisuuden ja muiden liikennemuotojen päästöt eivät ole mukana tarkastelussa. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. Asukaskohtaiset päästöt Fisu-kunnissa vuonna 2017 vaihtelivat välillä 3,5-6,4 t CO 2-ekv. Asukaskohtaiset päästöt Fisu-kunnissa laskivat keskimäärin 7 % vuodesta 2016 vuoteen 2017. Keskimäärin päästöt laskivat CO2-raportin kunnissa 5 prosenttia, eli vähemmän kuin Fisu-kunnissa. 9 8,5 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 Forssa Hyvinkää Joensuu Jyväskylä Kuopio Lahti Lappeenranta Riihimäki Turku Vaasa 0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018* Kuva 28. CO2-raportissa mukana olevien Fisu-verkoston kuntien asukaskohtaisten päästöjen kehitys vuosina 2008 2018 ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja. Vuoden 2018 tieto perustuu osittain ennakkotietoihin. 47

t CO 2 -ekv/asukas Kuvassa 29 on vertailtu kuutoskaupunkien, eli Espoon, Helsingin, Oulun, Tampereen, Turun ja Vantaan asukaskohtaisia päästöjä vuonna 2017. Teollisuuden, teollisuuden jätehuollon (teollisuuden kaatopaikat ja teollisuuden jätevedet), raide-, vesi- ja lentoliikenteen päästöt eivät ole mukana tarkastelussa. Vuonna 2017 päästöt vaihtelivat välillä 3,4 4,6 CO 2-ekv. 5,0 4,5 Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Yhdyskunnan jätehuolto 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 Tampere Turku Espoo Helsinki Oulu Vantaa Kuva 29. Kuutoskaupunkien asukaskohtaisten päästöjen vertailu vuonna 2017 ilman teollisuutta, teollisuuden jätehuoltoa ja muita liikennemuotoja. Lisää kuutoskaupunkien välisiä vertailuja on esitetty liitteessä 2. 48

12. Valtion ja Turun kaupunkiseudun kuntien välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimus Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimus on Turun kaupunkiseudun kuntien (TKS-kuntien) välinen, kuntien ja valtion sekä valtio-osapuolten välinen sopijaosapuolten maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteisen tahtotilan ja kehityssuuntien kuvaus. TKS-kunnat ovat Aura, Kaarina, Lieto, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Paimio, Parainen, Raisio, Rusko, Sauvo ja Turku. Turun kaupunkiseudun kuntien ja valtion välinen MAL-sopimus on jatkoa vuosien 2012 2015 aiesopimukselle. Sopimuksella edistetään hallitusohjelman tavoitteiden ja toimenpiteiden, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja kansallisten ilmasto- ja energiatavoitteiden toteutumista Turun kaupunkiseudulla. Kasvihuonekaasupäästöt ovat TKS-kuntien yksi MAL-sopimuksen vaikuttavuuden indikaattori. Kaikkien TKSkuntien kasvihuonekaasupäästöt laskettiin ensimmäisen kerran vuodelle 2015. Jatkossa päästöjä tullaan seuraamaan vuosittain. Useiden TKS-kuntien kasvihuonekaasupäästöjä on seurattu CO2-raportin kautta jo useiden vuosien ajan. Kuvassa 30 on esitetty kaikkien TKS-kuntien kasvihuonekaasupäästöt yhteensä vuosina 2015 2017 sekä ennakkotieto vuodelta 2018. Teollisuuden ja muiden liikennemuotojen päästöt eivät ole mukana tarkastelussa. Vuonna 2015 TKS-kuntien yhteenlasketut päästöt olivat tarkastellun aikasarjan pienimmät (1554,7 kt CO 2-ekv). Vuonna 2016 TKS-kuntien yhteenlasketut päästöt kasvoivat mutta kääntyivät jälleen laskuun vuonna 2017. Yhteenlasketut päästöt TKS-kunnissa laskivat 6 % vuodesta 2016 vuoteen 2017. Verrattuna vuoteen 2015 olivat TKS-kuntien päästöt vuonna 2017 2 % suuremmat. Kuva 30. TKS-kuntien kasvihuonekaasupäästöt yhteensä vuosina 2015 2017 ja ennakkotieto vuodelta 2018. Teollisuuden ja muiden liikennemuotojen päästöt eivät ole mukana tarkastelussa. 49

Kuvassa 31 on esitetty TKS-kuntien asukaskohtaisten päästöjen kehitys vuosina 2008 2018. Päästöt on esitetty niiltä vuosilta, joilta ne on kunkin kunnan osalta laskettu. Lisäksi TKS-kuntien yhteenlasketut asukaskohtaiset päästöt on esitetty kuvassa mustalla viivalla. Asukaskohtaiset päästöt laskivat kaikissa TKSkunnissa vuodesta 2016 vuoteen 2017. Kuva 31. TKS-kuntien asukaskohtaiset päästöt vuosina 2008 2018. Vuoden 2018 tieto on ennakkotieto. Teollisuuden ja muiden liikennemuotojen päästöt eivät ole mukana tarkastelussa. 50

Lähdeluettelo Energiateollisuus ry, 2018. Kunnittainen sähkönkäyttö 2007 2017. Energiateollisuus ry, 2018a. Sähköntuotannon polttoaineet ja CO2-päästöt. Energiateollisuus ry, 2018b. Kaukolämpötilasto 2017. Motiva Oy, 2010. Rakennusten lämmitysenergian kulutuksen normitus. Petäjä, J., 2007. Kasvener - kasvihuonekaasu- ja energiatasemalli kuntatason tarkasteluihin. Suomen ympäristökeskus. Tilastokeskus, 2009a. Energiatilasto. Vuosikirja 2008. Helsinki 2009. Tilastokeskus, 2009b. Greenhouse gas emissions in Finland 1990 2007. National Inventory Report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol. 8 April 2010. Tilastokeskus, 2010. Greenhouse gas emissions in Finland 1990 2008. National Inventory Report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol. 25 May 2010. Tilastokeskus, 2011. Polttoaineluokitus 2011. Tilastokeskus, 2017. Tilastokeskuksen tietokannat. Rakennukset ja kesämökit. Tilastokeskus, 2017. Polttoaineluokitus 2017. VTT, 2018. LIISA 2017. Suomen tieliikenteen pakokaasupäästöjen laskentajärjestelmä. http://www.lipasto.vtt.fi/index.htm 51

Liite 1: Turun tiedot vuosina 1990, 2000 ja 2008 2018. 1990 2000 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 * Yksikkö Kuluttajien sähkönkulutus 144,5 159,9 176,1 208,1 262,1 208,8 139,0 167,8 141,0 107,5 109,1 96,0 105,7 kt CO2-ekv Sähkölämmitys 26,7 27,5 32,3 41,6 58,7 42,2 29,2 33,4 24,9 19,6 23,1 20,7 22,7 kt CO2-ekv Maalämpö 0,3 0,5 0,7 0,7 1,2 1,2 1,3 1,8 1,8 2,0 kt CO2-ekv Kaukolämpö 359,5 476,5 452,7 454,6 498,4 378,0 478,6 445,3 433,9 320,0 353,9 344,7 347,4 kt CO2-ekv Erillislämmitys 173,0 121,3 84,3 84,6 93,4 73,3 77,6 72,0 67,6 65,2 71,2 59,7 60,1 kt CO2-ekv Tieliikenne 210,4 187,4 192,3 183,3 187,7 182,5 179,2 179,5 163,2 164,4 183,3 161,4 162,1 kt CO2-ekv Muut liikennemuodot 47,9 61,1 57,5 54,3 51,3 48,4 49,4 54,2 48,7 44,8 47,5 47,0 47,0 kt CO2-ekv Maatalous 5,3 6,4 5,6 5,3 5,9 6,2 6,2 6,1 6,0 5,4 5,9 5,9 5,4 kt CO2-ekv Jätehuolto 26,8 26,2 18,6 16,3 15,3 16,8 17,3 14,7 16,6 15,5 15,3 16,3 16,3 kt CO2-ekv Teollisuuden sähkönkulutus 60,9 53,0 51,8 56,1 62,8 44,8 31,1 38,6 30,5 24,1 25,6 22,8 25,3 kt CO2-ekv Teollisuus ja työkoneet 171,9 134,9 93,5 94,5 116,4 58,3 64,9 82,8 75,6 54,2 66,6 75,1 72,8 kt CO2-ekv Päästöt yhteensä 1226,7 1254,2 1164,7 1199,2 1352,5 1059,9 1073,3 1095,5 1009,2 822,0 903,3 851,4 866,9 kt CO2-ekv Päästöt asukasta kohden 7,7 7,3 6,6 6,8 7,6 5,9 6,0 6,0 5,5 4,4 4,8 4,5 4,6 t CO2-ekv/asukas Asukasluku 159180 172561 175582 176087 177326 178630 180225 182072 183824 185908 187604 189669 189669 Lämmitystarveluku 3577 3398 3542 4021 4546 3647 3966 3757 3581 3300 3820 3705 3737 52

Liite 2: Kuntien välisiä asukaskohtaisten päästöjen vertailuja Tässä liitteessä on vertailtu CO2-raportissa mukana olevien kuntien asukasta kohti laskettuja päästöjä eri sektoreilla vuonna 2017. Mukana ovat seuraavat vertailukuvaajat: kuutoskaupunkien kokonaispäästöt ilman teollisuutta, teollisuuden jätehuoltoa ja muita liikennemuotoja kuutoskaupunkien päästöt kuluttajien sähkönkulutuksesta kuutoskaupunkien päästöt rakennusten lämmityksestä kuutoskaupunkien päästöt tieliikenteestä (erikseen kunnan kadut ja tiet sekä päätiet, ei sisällä moottoripyöriä ja mopoja) kuutoskaupunkien päästöt maataloudesta kaikkien CO2-raportin kuntien päästöt sektoreittain ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja kaikkien CO2-raportin kuntien kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt kaikkien CO2-raportin kuntien rakennusten lämmityksen päästöt kaikkien CO2-raportin kuntien tieliikenteen päästöt (erikseen kunnan kadut ja tiet sekä päätiet, ei sisällä moottoripyöriä ja mopoja) kaikkien CO2-raportin kuntien maatalouden päästöt kaikkien CO2-raportin kuntien päästöt sektoreittain ilman teollisuutta, maataloutta ja läpiajoliikennettä ja muita liikennemuotoja 53

t CO 2 -ekv/asukas 5,0 4,5 Kuutoskaupunkien kokonaispäästöt vuonna 2017 ilman teollisuutta, teollisuuden jätehuoltoa ja muita liikennemutoja (t CO 2 -ekv/asukas) Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Yhdyskunnan jätehuolto 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 Tampere Turku Espoo Helsinki Oulu Vantaa 54

t CO 2 -ekv / asukas 0,7 Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt kuutoskaupungeissa vuonna 2017 (t CO 2 -ekv/asukas) 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 Oulu Tampere Turku Vantaa Helsinki Espoo 55

t CO 2 -ekv / asukas 3 Lämmityksen päästöt kuutoskaupungeissa vuonna 2017 (t CO 2 -ekv/asukas) Kaukolämmitys Sähkölämmitys Maalämpö Erillislämmitys 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Tampere Oulu Espoo Vantaa Turku Helsinki 56

t CO 2 -ekv / asukas 1,8 Tieliikenteen päästöt kuutoskaupungeissa vuonna 2017 (t CO 2 -ekv/asukas) Kunnan kadut ja tiet Päätiet 1,6 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Helsinki Turku Tampere Espoo Oulu Vantaa 57

t CO 2 -ekv / asukas 0,12 Maatalouden päästöt kuutoskaupungeissa vuonna 2017 (t CO 2 -ekv/asukas) Eläinten ruuansulatus Lannankäsittely Peltoviljely 0,1 0,08 0,06 0,04 0,02 0 Helsinki Espoo Vantaa Tampere Turku Oulu 58

Järvenpää Tampere Kerava Vaasa Imatra --> Turku Kauniainen Espoo Rauma Helsinki Pornainen Joensuu Oulu Jyväskylä Tuusula Kirkkonummi Lappeenranta Kuopio Vantaa Hyvinkää Kotka Ylöjärvi Lahti Nurmijärvi Riihimäki Pirkkala Naantali Kajaani Parainen Kokkola Kaarina Rusko Lieto Mikkeli Raisio Varkaus Hämeenlinna Kangasala Uusikaupunki Rovaniemi Siilinjärvi Kouvola Kemi Vihti Hanko Äänekoski Kemiönsaari Hausjärvi Suomussalmi Forssa Masku Sipoo Hollola Karkkila Paimio Seinäjoki Lempäälä Nousiainen Ylivieska Hamina Suonenjoki Janakkala Sastamala Mynämäki Salo Hämeenkyrö Ilomantsi Sauvo Aura Loviisa Lapua Iitti Mäntsälä Orimattila Padasjoki Kärkölä Laitila Jokioinen Ikaalinen Kuhmoinen Hankasalmi Ilmajoki Somero Loimaa Punkalaidun 16 14 Kokonaispäästöt kaikissa CO 2 -raportin kunnissa vuonna 2017 ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja (t CO 2 - ekv/asukas) Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto 12 10 8 6 4 2 0 59

Tuusula Varkaus Rusko Hausjärvi Laitila Uusikaupunki Lieto Mäntsälä Nurmijärvi Jokioinen Aura Pornainen Hämeenkyrö Karkkila Siilinjärvi Ylöjärvi Nousiainen Äänekoski Vihti Kärkölä Järvenpää Hollola Janakkala Kemi Pirkkala Masku Lempäälä Somero Joensuu Kaarina Imatra Hanko Kotka Loviisa Suomussalmi Rauma Iitti Lapua Paimio Salo Kerava Ilmajoki Kangasala Orimattila Sastamala Forssa Kauniainen Hyvinkää Kirkkonummi Oulu Ylivieska Raisio Mynämäki Vaasa Suonenjoki Kokkola Sauvo Jyväskylä Riihimäki Hankasalmi Lahti Tampere Kuopio Punkalaidun Turku Seinäjoki Kajaani Sipoo Loimaa Hämeenlinna Kouvola Mikkeli Rovaniemi Lappeenranta Ilomantsi Vantaa Parainen Padasjoki Helsinki Espoo Kemiönsaari Ikaalinen Naantali Kuhmoinen Hamina Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2017 (t CO 1,6 2 -ekv/asukas) 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 60

Pornainen Paimio Järvenpää Mynämäki Nurmijärvi Äänekoski Kerava Suomussalmi Sauvo Lappeenranta Janakkala Siilinjärvi Kemiönsaari Mäntsälä Hankasalmi Tampere Kuopio Nousiainen Imatra Mikkeli Kirkkonummi Punkalaidun Masku Rauma Ylöjärvi Parainen Vihti Rusko Lieto Kokkola Tuusula Aura Hämeenlinna Vaasa Joensuu Laitila Hyvinkää Suonenjoki Hausjärvi Pirkkala Padasjoki Kuhmoinen Hämeenkyrö Kouvola Kangasala Sipoo Somero Oulu Espoo Orimattila Jyväskylä Lempäälä Kärkölä Riihimäki Loviisa Uusikaupunki Ikaalinen Iitti Hollola Loimaa Jokioinen Sastamala Kajaani Vantaa Lapua Rovaniemi Turku Kotka Kaarina Kauniainen Naantali Ilmajoki Helsinki Lahti Salo Varkaus Hamina Raisio Seinäjoki Kemi Karkkila Hanko Ylivieska Forssa Ilomantsi 4,5 Lämmityksen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2017 (t CO 2 -ekv/asukas) Kaukolämmitys Sähkölämmitys Maalämpö Erillislämmitys 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 61

Helsinki Turku Kauniainen Vaasa Tampere Naantali Järvenpää Espoo Imatra Pornainen Rusko Varkaus Forssa Oulu Rauma Kotka Joensuu Jyväskylä Kemi Kerava Lahti Kuopio Kajaani Parainen Seinäjoki Uusikaupunki Kokkola Hanko Raisio Vantaa Lappeenranta Ylöjärvi Hausjärvi Kemiönsaari Rovaniemi Riihimäki Kouvola Kirkkonummi Ylivieska Hyvinkää Kangasala Tuusula Ilomantsi Sauvo Mikkeli Hämeenlinna Lieto Pirkkala Nousiainen Kaarina Karkkila Hamina Somero Punkalaidun Siilinjärvi Hollola Kärkölä Nurmijärvi Lapua Suomussalmi Vihti Sastamala Ilmajoki Mynämäki Loimaa Äänekoski Salo Sipoo Jokioinen Iitti Hämeenkyrö Laitila Masku Orimattila Aura Suonenjoki Padasjoki Lempäälä Ikaalinen Paimio Hankasalmi Loviisa Kuhmoinen Janakkala Mäntsälä 6 Tieliikenteen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2017 (t CO 2 -ekv/asukas) Kunnan kadut ja tiet Päätiet 5 4 3 2 1 0 62

Helsinki Kemi Kauniainen Espoo Kerava Vantaa Järvenpää Raisio Tampere Turku Hanko Pirkkala Kotka Lahti Imatra Jyväskylä Varkaus Oulu Kaarina Riihimäki Kirkkonummi Vaasa Hyvinkää Tuusula Kajaani Rauma Joensuu Rovaniemi Nurmijärvi Lempäälä Naantali Äänekoski Karkkila Ylöjärvi Sipoo Lappeenranta Hamina Vihti Mikkeli Hämeenlinna Kangasala Forssa Kouvola Masku Kuopio Lieto Mäntsälä Parainen Ilomantsi Uusikaupunki Pornainen Siilinjärvi Ylivieska Janakkala Paimio Hollola Loviisa Kokkola Suomussalmi Seinäjoki Suonenjoki Salo Kemiönsaari Hausjärvi Hämeenkyrö Rusko Sastamala Kuhmoinen Padasjoki Iitti Orimattila Ikaalinen Aura Nousiainen Lapua Laitila Mynämäki Kärkölä Jokioinen Hankasalmi Sauvo Ilmajoki Loimaa Somero Punkalaidun 10 Maatalouden päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2017 (t CO 2 -ekv/asukas) Eläinten ruuansulatus Lannankäsittely Peltoviljely 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 63

Pornainen Nurmijärvi Mynämäki Siilinjärvi Paimio Janakkala Mäntsälä Rusko Nousiainen Tuusula Kerava Järvenpää Lieto Suomussalmi Masku Sauvo Kirkkonummi Aura Hausjärvi Vihti Hankasalmi Kuopio Punkalaidun Lappeenranta Kemiönsaari Imatra Rauma Kokkola Tampere Parainen Vaasa Ylöjärvi Äänekoski Pirkkala Mikkeli Hyvinkää Hämeenkyrö Joensuu Laitila Hämeenlinna Espoo Kangasala Padasjoki Hollola Lempäälä Suonenjoki Orimattila Iitti Sipoo Riihimäki Jyväskylä Somero Kärkölä Oulu Jokioinen Kouvola Lapua Ilmajoki Uusikaupunki Kaarina Sastamala Loviisa Turku Loimaa Vantaa Kauniainen Kuhmoinen Helsinki Kajaani Lahti Ikaalinen Rovaniemi Kotka Salo Naantali Raisio Seinäjoki Varkaus Karkkila Kemi Ylivieska Hanko Forssa Hamina Ilomantsi 6 Kokonaispäästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2017 ilman teollisuutta, maataloutta, läpiajoliikennettä ja muita liikennemuotoja (t CO 2 -ekv/asukas) Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne kunnan kaduilla ja teillä Jätehuolto 5 4 3 2 1 0 64

Liite 3: Kuntien välisiä kokonaispäästöjen vertailuja Tässä liitteessä on vertailtu CO2-raportissa mukana olevien kuntien kokonaispäästöjä eri sektoreilla vuonna 2017. Mukana ovat seuraavat vertailukuvaajat: päästöt sektoreittain ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt rakennusten lämmityksen päästöt tieliikenteen päästöt (erikseen kunnan kadut ja tiet sekä päätiet, ei sisällä moottoripyöriä ja mopoja) maatalouden päästöt päästöt sektoreittain ilman teollisuutta, maataloutta, läpiajoliikennettä ja muita liikennemuotoja 65

Pornainen Kuhmoinen Sauvo Padasjoki Rusko Nousiainen Aura Kauniainen Kärkölä Punkalaidun Kemiönsaari Ilomantsi Hankasalmi Suomussalmi Hanko Jokioinen Hausjärvi Suonenjoki Iitti Karkkila Mynämäki Masku Ikaalinen Paimio Parainen Laitila Hämeenkyrö Uusikaupunki Naantali Somero Pirkkala Imatra Lieto Forssa Ylivieska Varkaus Äänekoski Kemi Siilinjärvi Kerava Lapua Ilmajoki Loviisa Raisio Janakkala Järvenpää Sipoo Riihimäki Orimattila Hamina Hollola Rauma Ylöjärvi Lempäälä Vihti Tuusula Kirkkonummi Kangasala Kaarina Loimaa Mäntsälä Kajaani Sastamala Nurmijärvi Hyvinkää Vaasa Kokkola Kotka Mikkeli Joensuu Lappeenranta Rovaniemi Hämeenlinna Salo Seinäjoki Kouvola Kuopio Lahti Jyväskylä --> Turku Tampere Oulu Vantaa Espoo Helsinki 3000 2500 Kokonaispäästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2017 ilman teollisuutta ja muita liikennemuotoja (kt CO 2 - ekv) Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne Maatalous Jätehuolto 2000 1500 1000 500 0 66

Rusko Aura Sauvo Punkalaidun Jokioinen Pornainen Kärkölä Nousiainen Padasjoki Hausjärvi Laitila Kuhmoinen Hankasalmi Iitti Ilomantsi Karkkila Somero Suomussalmi Hanko Hämeenkyrö Suonenjoki Masku Mynämäki Varkaus Uusikaupunki Kauniainen Paimio Kemiönsaari Ikaalinen Ilmajoki Lieto Janakkala Mäntsälä Lapua Loviisa Tuusula Äänekoski Pirkkala Orimattila Ylivieska Siilinjärvi Forssa Kemi Hollola Lempäälä Loimaa Parainen Vihti Sipoo Imatra Ylöjärvi Sastamala Raisio Nurmijärvi Kaarina Kangasala Riihimäki Järvenpää Kerava Rauma Naantali Kirkkonummi Kajaani Hyvinkää Kotka Kokkola Salo Hamina Joensuu Mikkeli Vaasa Seinäjoki Rovaniemi Hämeenlinna Lappeenranta Kouvola Kuopio Lahti Jyväskylä Oulu Turku Tampere Vantaa Espoo Helsinki 400 Kuluttajien sähkönkulutuksen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2017 (kt CO 2 -ekv) 350 300 250 200 150 100 50 0 67

Sauvo Kuhmoinen Punkalaidun Pornainen Padasjoki Aura Nousiainen Hankasalmi Kärkölä Mynämäki Kemiönsaari Rusko Suomussalmi Paimio Jokioinen Suonenjoki Iitti Ikaalinen Masku Laitila Hausjärvi Somero Hämeenkyrö Ilomantsi Janakkala Kauniainen Äänekoski Parainen Ilmajoki Hanko Mäntsälä Karkkila Loviisa Siilinjärvi Orimattila Lapua Lieto Uusikaupunki Loimaa Pirkkala Sipoo Imatra Kerava Lempäälä Järvenpää Naantali Vihti Hollola Nurmijärvi Ylöjärvi Ylivieska Sastamala Varkaus Riihimäki Kangasala Kirkkonummi Hamina Forssa Rauma Tuusula Kemi Raisio Kaarina Kokkola Kajaani Mikkeli Hyvinkää Lappeenranta Hämeenlinna Vaasa Kotka Joensuu Salo Rovaniemi Kouvola Kuopio Seinäjoki Jyväskylä Lahti Tampere Oulu Turku Vantaa Espoo Helsinki 1800 Lämmityksen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2017 (kt CO 2 -ekv) Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 68

Pornainen Sauvo Punkalaidun Rusko Kauniainen Kuhmoinen Nousiainen Ilomantsi Padasjoki Kärkölä Kemiönsaari Hanko Aura Hausjärvi Jokioinen Karkkila Somero Hankasalmi Naantali Suomussalmi Forssa Iitti Mynämäki Parainen Uusikaupunki Varkaus Suonenjoki Ikaalinen Laitila Ylivieska Kemi Imatra Masku Ilmajoki Hämeenkyrö Lapua Raisio Paimio Pirkkala Lieto Hamina Järvenpää Loimaa Kerava Rauma Siilinjärvi Kajaani Orimattila Riihimäki Äänekoski Ylöjärvi Hollola Kangasala Sipoo Vaasa Loviisa Sastamala Kaarina Kotka Kokkola Janakkala Kirkkonummi Tuusula Vihti Lempäälä Hyvinkää Seinäjoki Joensuu Nurmijärvi Mäntsälä Mikkeli Rovaniemi Lappeenranta Hämeenlinna Turku Salo Kouvola Lahti Kuopio Jyväskylä Tampere Oulu Espoo Vantaa Helsinki 600 Tieliikenteen päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2017 (kt CO 2 -ekv Kunnan kadut ja tiet Päätiet 500 400 300 200 100 0 69

Kauniainen Kemi Hanko Kerava Raisio Järvenpää Pirkkala Varkaus Imatra Espoo Kotka Helsinki Riihimäki Karkkila Vantaa Kaarina Kuhmoinen Ilomantsi Pornainen Kirkkonummi Turku Naantali Padasjoki Tampere Tuusula Lempäälä Hyvinkää Masku Äänekoski Kajaani Lahti Sipoo Suonenjoki Rauma Aura Suomussalmi Vaasa Hamina Kemiönsaari Paimio Sauvo Rusko Nousiainen Forssa Nurmijärvi Jyväskylä Kärkölä Parainen Ylöjärvi Vihti Hausjärvi Iitti Hankasalmi Uusikaupunki Ylivieska Jokioinen Ikaalinen Lieto Rovaniemi Janakkala Loviisa Joensuu Mäntsälä Hämeenkyrö Oulu Kangasala Siilinjärvi Mynämäki Laitila Punkalaidun Hollola Mikkeli Lappeenranta Orimattila Lapua Hämeenlinna Somero Sastamala Ilmajoki Kokkola Kouvola Salo Loimaa Seinäjoki Kuopio 120 Maatalouden päästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2017 (kt CO 2 -ekv) Eläinten ruuansulatus Lannankäsittely Peltoviljely 100 80 60 40 20 0 70

Sauvo Kuhmoinen Punkalaidun Padasjoki Aura Pornainen Nousiainen Hankasalmi Kärkölä Rusko Mynämäki Jokioinen Kemiönsaari Suomussalmi Iitti Suonenjoki Hausjärvi Masku Paimio Laitila Ikaalinen Ilomantsi Somero Hämeenkyrö Kauniainen Janakkala Hanko Karkkila Ilmajoki Parainen Lapua Lieto Siilinjärvi Mäntsälä Orimattila Loviisa Uusikaupunki Loimaa Äänekoski Pirkkala Sipoo Lempäälä Ylivieska Hollola Naantali Imatra Vihti Forssa Sastamala Kerava Nurmijärvi Tuusula Riihimäki Varkaus Ylöjärvi Kangasala Kirkkonummi Kemi Raisio Järvenpää Hamina Rauma Kaarina Kokkola Kajaani Hyvinkää Mikkeli Vaasa Lappeenranta Salo Kotka Hämeenlinna Joensuu Rovaniemi Seinäjoki Kouvola Kuopio Lahti Jyväskylä Turku Oulu Tampere Vantaa Espoo Helsinki 2500 Kokonaispäästöt kaikissa CO2-raportin kunnissa vuonna 2017 ilman teollisuutta, maataloutta, läpiajoliikennettä ja muita liikennemuotoja (kt CO 2 -ekv) Kuluttajien sähkönkulutus Sähkölämmitys Maalämpö Kaukolämpö Erillislämmitys Tieliikenne kunnan kaduilla ja teillä Jätehuolto 2000 1500 1000 500 0 71

www.co2-raportti.fi