Vesikoirat ry Portugalinvesikoirien jalostuksentavoiteohjelma 2009-2013 Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 1
Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009 2013 Vesikoirat ry Alkuperäinen tavoiteohjelma on vuodelta 2001 Hyväksytty Vesikoirat ry:n yleiskokouksessa 13.9.2008 Hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n (SSL) yleiskokouksessa 16.11.2008 Suomen Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 2.12.2008 Kirjoittajat: Tiina Turunen Tuija Kauhanen Avustajat: Kirsi Sunqvist Maarit Jäntti Kati Rissanen Outi Kannila Kannen kuva: Studio EppuAppu Muut kuvat: Pasi Jäntti, Tuija Kauhanen, Tiina Turunen SISÄLLYSLUETTELO 1 YHTEENVETO...... 4 2 RODUN TAUSTA...... 5 2.1 RODUN SYNTY JA KEHITTYMINEN... 5 2.2 KÄYTTÖTARKOITUS.. 6 2.3 RODUN KEHITYS PORTUGALISSA JA USA:SSA 6 2.3.1 Rodun kehitys Portugalissa.. 6 2.3.2 Rodun kehitys USA:ssa... 7 2.4 RODUN KEHITYS SUOMESSA... 7 2.5 RODUN KEHITYS EUROOPASSA... 8 2.5.1 Pohjoismaat... 8 2.5.2 Iso-Britannia... 8 3 JÄRJESTÖORGANISAATIO. 9 3.1 ROTUJÄRJESTÖ JA ROTUA HARRASTAVA YHDISTYS... 9 3.2 JALOSTUSTOIMIKUNTA... 10 4 NYKYTILANNE... 11 4.1 POPULAATION KOKO JA RAKENNE... 11 4.1.1 Sukusiitos... 12 4.1.2 Rodun tehollinen populaatiokoko... 13 4.1.3 Jalostuspohja ja siitosmateriaali... 13 4.1.4 Jalostuspohja ja siitosmateriaali muissa maissa... 17 4.2 LUONNE JA KÄYTTÖOMINAISUUDET... 19 4.2.1 Luonne ja käyttöominaisuudet: rotumääritelmä, kirjallisuus ja luonnetesti... 19 4.2.2 Käyttöominaisuuksien todentaminen... 23 4.2.3 Rodun muut koe- ja harrastuslajit... 24 4.2.4 Koe- ja harrastustoiminta muissa maissa... 24 Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 2
4.3 TERVEYS.. 25 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet 25 4.3.1.1. Lonkkaniveldysplasia HD eli lonkkanivelen kehityshäiriö.. 25 4.3.1.2 Perinnölliset silmäsairaudet 27 4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet. 31 4.3.2.1 Nuorten koirien sydämenlaajentuma/jdcm... 31 4.3.2.2 Rodulla esiintyviä immuunijärjestelmän häiriöitä... 32 4.3.2.3 Allergiat... 33 4.3.2.4 Hermostoperäiset sairaudet... 33 4.3.2.5 Ihosairaudet... 33 4.3.2.6 Endokrinologiset sairaudet... 33 4.3.2.7 Virtsa- ja sukuelinten sairaudet.. 34 4.3.2.8 Kasvaimet.. 34 4.3.2.9 Muut Suomessa tavatut perinnölliseksi luokitellut poikkeamat. 34 4.3.2.10Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä hammasviat... 35 4.3.3 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista... 36 4.4 ULKOMUOTO... 40 5 YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA 43 5.1 YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA. 43 5.2 ROTUKATSELMUS.. 44 5.3 TERVEYSKYSELY... 44 6 JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT... 45 6.1 VISIO 45 6.2 ROTUJÄRJESTÖN TAVOITTEET 46 6.3 ROTUJÄRJESTÖN STRATEGIA 47 6.3.1 Jalostuskoirille asetettavat suositukset.. 48 6.3.2 Uroksen omistajan vastuu 50 6.4 UHAT JA MAHDOLLISUUDET (SWOT-ANALYYSI) 51 6.5 VARAUTUMINEN ONGELMIIN.. 52 6.6 TOIMINTASUUNNITELMA JALOSTUKSENTAVOITEOHJELMAN TOTEUTTAMISEKSI. 54 7 TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA. 55 7.1 JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN SEURANTATAULUKOT 55 8 LÄHTEET.. 57 9 LIITTEET.. 58 Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 3
1 YHTEENVETO Portugalinvesikoira on vanha kalastajien apuna monissa työtehtävissä toiminut rotu, jota esiintyi kaikkialla Portugalin rannikolla. Rodun historia on pitkä ja värikäs. Nykyään portugalinvesikoira toimii lähinnä perhe- ja harrastuskoirana, mutta myös työtehtävissä. Portugalinvesikoiria löytyy jokaisesta maanosasta, kannan ollessa suurin Pohjois-Amerikassa. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 90-120 koiraa. Portugalinvesikoirien rekisteröinnit ovat pysyneet maltillisessa kasvussa, koska Suomessa rotu ei ainakaan vielä ole noussut muotiroduksi. Kaksi kertaa 1900-luvulla tapahtuneen kannan romahduksen seurauksena portugalinvesikoiran geneettinen perimä on suppea maailmanlaajuisesti. Rodun elvyttämisen yhteydessä 1930-luvulta alkaen tehtiin myös geneettistä karsintaa, kun päämääränä oli saavuttaa fenotyypiltään homogeenisia ja työominaisuuksiltaan toivotunlaisia rodun edustajia. Terveystietoja on toistaiseksi varsin vähän ja uuden terveyskyselyn (julkaistu 2008) avulla portugalinvesikoiraomistajia ja kasvattajia pyritään aktivoimaan tiedottamisessa. Portugalinvesikoira on liitetty vuoden 2006 alusta Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISAan). Pentueen molempien vanhempien tulee olla lonkkakuvattuja (ei raja-arvoja) ja silmätarkastettuja (silmätarkastuslausunto ei saa olla 36 kk:tta vanhempi). Lonkkien kuvaustulosten perusteella tervelonkkaisten (HD aste A ja B) määrä on 43% 27.06.2008 saakka kuvatuista. Lonkkakuvausten määrät ovat valitettavan pieniä tosin kuvausmäärät ovat koko ajan kasvaneet jonkin verran. Silmätutkimuksia tulisi tehdä myös enemmän, eikä vain jalostukseen käytettäville/käytetyille koirille. DNA-testien avulla pystytään prcd-pra:ta tehokkaasti vastustamaan, ja pitämään kantajat mukana jalostuksessa tarpeellisessa määrin. Rodussa on muitakin vastustettavia silmäsairauksia, joista mainittakoon HC. Koska kyseessä on erityisen pienestä populaatiosta elvytetty geenipooliltaan kapea rotu, aiheuttaa tämä monien eri seikkojen tarkkaa huomoimista jalostustyössä. Rodussamme esiintyy myös muita vikoja ja sairauksia, joita tulee vastustaa. Tällaisia ovat esimerkiksi autoimmuunisairaudet, kuten allergiat ja kilpirauhasen vajaatominta, sekä pentukuolemia aiheuttava JDCM. Suomen portugalinvesikoirat ovat ulkomuodoltaan hyvätasoisia. Rotu on viime vuosina saanut huomiota suurissakin näyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla. Ulkomuodollisia ja rakenteellisia ongelmiakin esiintyy mm. pään mittasuhteet, takaliikkeiden ahtaus ja riittämättömät kulmaukset. Näyttelyissä käynti on rodun parissa suosittu harrastus, sitä vastoin koiran henkisiä ominaisuuksia kattavammin mittaavista käyttökokeista ja luonnetesteistä koetuloksia on liian vähän. Rotumääritelmän mukaiseen, nyky-yhteiskuntaan parhaiten soveltuvaan luonteeseen on kiinnitettävä enemmän huomiota jalostusvalinnoissa. Tietoja luonteista kartoitetaan uuden terveyskyselyn yhteydessä. Nykypäivän suurimpia uhkia rodullemme ovat kapea jalostuspohja, matadorijalostus ja tuontien vähyys. Tuontikoiria kannasta on 4,6% joista kaikkia ei ole käytetty jalostukseen ja toisaalta osaa tuontiuroksista on käytetty jalostukseen liikaa. Jalostukseen käytettävien portugalinvesikoirien määrä tulee pitää mahdollisimman suurena ja sukusiitosaste mahdollisimman pienenä. Jalostuksen toimintaohjetta on tässä jalostuksen tavoiteohjelmassa tarkennettu aiemmasta tavoiteohjelmasta ja ohjelman ohjeisiin ja suosituksiin tulee sitoutua kasvatustyössä. Portugalinvesikoira on hurmaava ja persoonallinen rotu niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Rodun elinvoimaisuuden säilyttäminen vaatii asialle omistautuneilta kasvattajilta huomattaviakin satsauksia. Rotua harrastavan yhdistyksen on tuettava näitä kasvattajia kaikin mahdollisin tavoin. Yhteistyötä on lisättävä tiedottamisessa kaikilla osa-alueilla. aksdfajlakjföalkfjöaslkdfaöslkdfjaösldkfjaösldkjföalskdjföalskdjfölölöklöök Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 4
2 RODUN TAUSTA Portugalinvesikoira tunnetaan satoja, jopa tuhansia vuosia vanhana rotuna, joka toimi kalastajien ja merimiesten korvaamattomana kumppanina. Se veti verkkoja, sukelsi veneestä tippuneita esineitä ja verkosta karanneita kaloja, sekä paikallisti kalaparvien sijainnin. Se myös vahti saaliita ja venettä, sekä ui pitkiä matkoja eri tehtävissään. Rodun tarkkaa alkuperää ja kehittymistä ei tunneta. Jotkut koirahistorioitsijat ovat väittäneet, että portugalinvesikoira saattaa olla yksi alkuperäisimmistä koirarodusta. Koiria esiintyy vain muutamissa historiallisissa dokumenteissa, vaikka ne vuosisatojen ajan olivat yleisiä ja laajalle levinneitä Portugalin rannikoilla. Nykyaikaisen teknologian tulo kalastusveneille ja muinaisten kalastusmenetelmien loppuminen saattoi vesikoirien olemassaolon suuren vaaraan. Algarven (eteläinen Portugali) rannikoilla missä ne elivät ja työskentelivät vuosisatojen ajan, vesikoirista tuli harvinainen näky 1900- luvun puoliväliin mennessä. 2.1 RODUN SYNTY JA KEHITTYMINEN Professori tri Manuel Fernandes Marques, joka ensimmäisenä tutki rotua perusteellisesti 1930-luvulla paikallisti rodun alkuperäisen kotipaikan Mesopotamiaan. Mesopotamiasta foininkialaiset kävivät kauppaa laajalla maantieteellisellä alueella, ja sen seurauksena heidän koiransa levisivät ympäri maailmaa. Foininkialaiset olivat tuoneet koiriaan Pyreneitten niemimaalle perustamille kauppapaikoilleen niinkin aikaisin kun 1250 ekr. Ennen ajanlaskumme alkua koirista löytyy kirjallisia mainintoja Persiasta 600 ekr: Canis Turcus (great mongrel dog), suuri rakkikoira, ja roomalaisten ajalta löytyy Boethiuksen (480 524) maininnat Canis Piscator, meren kalastuskoira ja Canis Leo, leijonakoira. Kirgisiasta tulleet valloittajat visigootit toivat mukanaan paimenkoiria 300 700 jkr ja heidän jälkeensä myöskin eteläisen Pyreneitten niemimaan vallanneet maurit, jotka hallitsivat 1100-luvulle asti. Valloittajien koirien uskotaan sekoittuneen paikallisiin koiriin. Portugali oli tähän asti ollut osana Espanjaa. Sitten koitti ristiretkien aika. Pohjoiset alueet vallattiin ja Portugalista tuli itsenäinen kuningaskunta vuonna 1179. Nykyiset rajat muodostuvat vuonna 1249. Portugali eli suolatuotannosta ja kalastuksesta halliten viinin, villan ja kalan kauppaa 1300-luvulta 1400-luvulle saakka Pohjois-Euroopan merillä. Vesikoirien uskotaan silloin kulkeutuneen Englannin kanaalin kummallekin rannalle muodostaen pohjan spanielityyppisille koirille. Tutkielmassaan De Canibus Britannia John Kay jo vuonna 1570 luokittelee vesikoiran, jota kutsuu nimellä Aquaticus tai Spagnulous (myöhemmin spaniel). Laajalle levinneestä maineestaan huolimatta, portugalinvesikoira säilytti alkuperäisen karun tyyppinsä useiden vuosisatojen ajan. Algarven rannikot olivat kallioiset ja jyrkät ja maalta käsin vaikeasti saavutettavat. Koiria pidettiin arvokkaana omaisuutena ja niiden sukulaiset ja esi-isät tunnettiin tarkasti. Hyviä koiria myytiin vain harvoin, ja pentuja annettiin arvokkaina lahjoina valituille ystäville tai tärkeille ihmisille. Gervase Markhamin kirjassa The Art of Fowling by Water And Land ( Linnustuksen taito merellä ja maalla ), vuodelta 1622, kuvattiin vesikoirat leijonaleikkauksessa. Termi Cão d Ágoa määriteltiin v.1712 portugali-latina sanakirjaan. Ranskalainen Count de Bouffon kirjoittaa v. 1750 tärkeän luokittelunsa koiraroduista, jossa roomalainen Canis Leo kuvataan vesikoirien esi-isäksi, ja jossa hän jaottelee vesikoirat suuriin ja pieniin vesikoiriin. Linnaeus lisäsi v. 1792 kolmannen variaation luokitteluun tutkielmassaan Systema naturae : Aquatilis tai Barbet. Kuningas Kaarle I:stä (D. Carlos) tuli portugalilaisen metsästysseuran C.C.P:n ( Clube dos Caçadores Portugueses ) perustaja ja kunniapresidentti vuonna 1897. Hänen jahdillaan, D. Amélialla, pidettiin neljää vesikoiraa tärkeinä miehistön jäseninä. A Caça kuukausittainen metsästyslehti kuvaili vuonna 1912, kuinka vesikoira oli opetettu kalastamaan. Koiran fysiologiset ominaisuudet alkavat lähestyä tämänpäivän standardia, ja ne on kuvailtu lähes yhtä yksityiskohtaisesti kuin nykyisessä rotumääritelmässä. Tuon ajan ihmiset kutsuivat vesikoiria nimellä barbedo. 1900-luvun alkupuolella teknologian kehittyminen vähensi koirien lukumäärää. Sodilla oli vaikutuksensa, ja Portugali koki yhteiskunnallisia mullistuksia. Kalastajat lähes katosivat rannikoilta, ja samoin kävi koirille. Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 5
Lissabonin kansainvälisessä näyttelyssä 1930-luvun taitteessa perustettiin Ceccao de Canicultura do C.C.P, jonka presidentiksi valittiin vuonna 1932 Daniel da Silva Lane ja pääsihteeriksi Vasco Bensaude. Jaoksen perustajajäseniä olivat myös tri Frederico Pinto Soares ja Manuel Fernandes Marques. Vaikka koirien olemassaolo kalastusveneillä tiedettiin, niin näyttelyssä niitä nähtiin ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1934 Lissabonissa. Frederico Pinto Soares oli löytänyt nämä koirat Sesimbrasta, josta oli itsekin kotoisin, ja suostutteli omistajat tuomaan näyttelyyn yhden valkoisen ja yhden mustan koiran leijonaleikkauksessa. Koirat olivat nimeltään Cacio ja Carçon. Ne kiinnostivat suuresti Vasco Bensaudea. Hän teki matkoja da Silva Lanen kanssa Algarveen etsiäkseen koiria. Bensaude toi ensimmäiset koirat Algarvesta rekisteröitäväksi (L.O.P.) vuonna 1937. Mukana oli kalastajien kanssa työskennellyt Leão, joka oli mallina ensimmäistä rotumääritelmää laadittaessa. Ensimmäinen virallinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1938. Rotu hyväksyttiin FCI:hin vuonna 1951. 2.2 KÄYTTÖTARKOITUS Portugalinvesikoira on työkoirarotu ja sen tehtävä on ollut työskennellä kalastajien ja merimiesten rinnalla. Muinaista perintöä ovat noutamistaipumus ja uintikyky, kuten myöskin sukeltaminen noudettaessa meren pohjaan tippuneita esineitä tai verkosta karanneita kaloja. Koirien kerrotaan pystyvän uimaan 8 km matkoja lämpimissä vesissä ja sukeltavan yli viiden metrin syvyyteen. Rotumääritelmässä kuvaillaan ne piirteet, sekä rakenteelliset, että luonteeseen liittyvät, jotka edesauttavat portugalinvesikoiraa suoriutumaan alkuperäisistä tehtävistään mahdollisimman hyvin. Alkuperäisiin tehtäviin kuului myös viestien, juomaveden ja ruoan vieminen veneestä toiseen ja rannan ja veneen välillä. Satamissa ne ovat vartioineet saaliita ja omaisuutta, ja maalla niitä on käytetty apuna metsästyksessä. Veneissä asuminen ja ankarissa olosuhteissa työskentely on vaatinut suurta sopeutumiskykyä. Kaikkeen tähän työhön on pystynyt vain älykäs, atleettinen ja itsenäinen koira, joka teki päätöksiä paineen alaisena ja päätti tehtävänsä ilman avustusta. Portugalinvesikoiralla on sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat auttaneet sitä löytämään uusia työtehtäviä nykyajan maailmasta. Se on myös erinomainen harrastuskoira moneen lajiin.... Ne ovat niin suuressa määrin miehistön jäseniä että, kuten muutkin jäsenet, ne saavat viidenneksen kaloista syötäväksi, joka on yhtä paljon kuin miehet saavat, ja tämän lisäksi, neljänneksen rahamäärästä siitä summasta, jonka jokainen mies on tienannut. Kalat ja käteinen on luotettu yhdelle kapteenin valitsemalle miehelle. Ja on kunnia tulla valituksi huolehtimaan koirasta! Jos valittu kalastaja ei ole tehtäviensä tasalla, hänet on välittömästi korvattu toisella. O Cão de Água-Estalão da Raca 1938, Tri Manuel Fernandes Marques (The Portuguese Water Dog, Carla Molinari, s. 29). 2.3 RODUN KEHITYS PORTUGALISSA JA USA:SSA 2.3.1 Rodun kehitys Portugalissa Bensauden Algarbiorum -kennelissä syntyi ensimmäinen rekisteröity pentue Leãolle ja Dinalle vuonna 1937. Muut kantakoirat olivat Venesa, Nero ja Tabu. Bensaude kasvatti koiriaan erittäin suunnitelmallisesti 28 vuoden ajan käyttäen parhaita koiriaan jalostukseen. Hän oli myös kiinnostunut koirien työkyvyn säilyttämisestä, ja koiria koulutettiin tätä tarkoitusta varten rakennetuissa vesialtaissa. Tultaessa 1960-luvulle, koirat olivat samaa tyyppiä ja erinomaisia työkoiria. Tri Antonio Cabral aloitti kasvatustyön vuonna 1954, ja se perustui Silves nimiseen veneellä työskennelleeseen koiraan. Hän pennutti Silvesin Farruscan, joka oli Algarbiorumin kasvatti, kanssa ja tästä alkoi hänen Alvalade linjansa. Muita kantakoiria olivat Esperdicio, Algarvia, Ria, Taro ja Tamar. Myös Alvaladen koirat olivat innokkaita työkoiria. Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 6
Bensauden kuoleman jälkeen vuonna 1968 Conchita Citron De Castello Branco otti omistukseensa häneltä jääneet koirat jatkaakseen kasvatustyötä Do Al-Gharb kennelnimellä. Conchita Cintron lisäsi ihmisten kiinnostusta rotuun, jonka tiedettiin olevan sukupuuton partaalla. Hän alkoi myös markkinoida koiria ulkomaille, lähinnä USA:han. Koiria oli 1970-luvun alussa koko maailmassa jäljellä joitakin kymmeniä, lisäksi joitakin rekisteröimättömiä yksilöitä. Eri lähteissä on hieman erilaista tietoa koirien lukumäärästä. Jonkun verran koiria tuolloin vielä kasvatettiin kalastajien toimesta, mutta niitä harvoin rekisteröitiin. Portugalissa kuohui 1974 ja sen seurauksena vähäinen portugalinvesikoirakanta romahti. Rotua alettiin elvyttää pienestä määrästä koiria. Portugalinvesikoira sai 1970 luvun loppupuolelta alkaen uusia kasvattajia. Näitä olivat Rui Vansconcelosin Azambuja kennel ja Lissabonin eläintarhan Zoo de Lisboa. Carla Molinarin ensimmäinen Do Vale Negro pentue syntyi 1979. Carla Molinarilla on ollut suuri merkitys rodun uudelleen elvyttämisessä ja tunnetuksi tekemisessä Portugalin ulkopuolella. Sally Starten Do Condinho kennelistä koiria muutti mm. USA:han. Muita tuolloin toimintansa aloittaneita kenneleitä olivat Do Jamor, Casabranca ja João Bessan Albergaria. Koirat olivat näkyvästi esillä kansainvälisissäkin näyttelyissä 1980-luvun loppupuolella, ja niiden suosio kotimaassaan kasvoi. Nykyään Portugalissa on noin kymmenen aktiivista kasvattajaa. 2.3.2 Rodun kehitys USA:ssa New York Times lehdessä oli vuonna 1965 tarina Portugalin muinaisesta kalastuskoirasta. Se herätti James ja Sonya Santosin sekä Herbert ja Deyanne Millerin kiinostuksen. Jo aiemmin, vuonna 1958, oli USA:an saapunut kaksi portugalinvesikoiraa Englannista, ja ne olivat tehneet tempperamentillaan vaikutuksen joihinkin ihmisiin. Deyanne Miller osti ensimmäiset portugalinvesikoiransa Conchita Cintronilta. Nämä koirat saivat jälkeläisiä vuonna 1971, eli olivat ensimmäiset USA:ssa syntyneet Portugalin tuontien jälkeläiset kennelnimeltään Farmion. Miller hankki koiria myös tri Cabralilta, vaikka hänellä oli niitä enää vain muutamia jäljellä. Amerikkalaisilla oli molempien olemassa olevien linjojen, Algarbiorumin ja Alvaladen koiria. Portuguese Water Dog Club of America (PWDCA) perustettiin vuonna 1972. Heidän tähtäimenään oli pelastaa rotu pikaisesti sukupuuttoon kuolemiselta. Koiria oli USA:ssa vain 12 kpl. Seuraavina vuosina PWDCA työskenteli luodakseen rodulle perustan. H. Munroe kirjoitti vuonna 1977: Samalla kun sisäsiitos aiheuttaa joitakin takaiskuja, saamme paljon tietoa ja alamme nähdä rodun geneettisen koostumuksen... Koirien terveydessä oli alkanut ilmetä ongelmia, joista pahimpina lonkkaniveldysplasia, karvakato ( Hair Loss Follicular Dysplasia), gangliosidosis (GM-1, Storage Disease) ja PRA. Vuoden 1980 helmikuussa USA:ssa oli 326 portugalinvesikoiraa 29 kasvattajan toimesta ja yhteensä 43 pentueesta. Jo vuoden 1982 loppupuolella koirien määrä oli tuplaantunut. Nykyään rekisteröidään vuosittain noin 1500 koiraa. Rodun uusi nousu sekä Portugalissa että USA:ssa perustui sen hyviin ominaisuuksiin ja niitä ihaileviin ihmisiin, jotka tekivät suuren työn elvyttäessään tämän ainutlaatuisen rodun uuteen nousuun sukupuuton partaalta. 2.4 RODUN KEHITYS SUOMESSA Ensimmäiset portugalinvesikoirat tuotiin Suomeen 1989 (rekisteröitiin SKL-FKK:iin 1990) Portugalista kennel Parisadeen. Vuonna 1990 tuotiin yksi narttu USA:sta kennel Querestariin. Muita 1990-luvulla kasvatustyön aloittaneet kenneleitä ovat mm. Águatelin, Tajmadoran, Konkkaronkan ja April Fool s. 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla portugalinvesikoiria kasvatti 23 kasvattajaa. Tänä aikana jalostukseen käytettiin yhdeksää eri tuontinarttua ja viittätoista tuontiurosta kotimaisten kasvattien lisäksi. Uusien kasvattajien määrä on kasvanut 2000-luvulla. Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 7
Suomeen tuodut ensimmäiset koirat, jotka ovat eniten vaikuttaneet Suomen portugalinvesikoirakantaan tulivat Carla Molinarin Do Vale Negro-kennelistä Portugalista. Näitä olivat mm. Meias do Vale Negro, Pe De Vento Do Vale Negro, Ourique do Vale Negro, Juliana do Vale Negro, India do Vale Negro ja Ninfa Do Vale Negro. Edellä mainitut koirat ovat samansukuisia, mutta 1990-luvun alussa koiria ei kuitenkaan ollut kovin paljon saatavilla. Näiden lisäksi tuotiin muutamia muitakin koiria, joiden vaikutus koko populaatioon on jäänyt vähäisemmäksi. Rotu sai vankan jalansijan suomalaisten kasvattajien käsissä. Kennel Parisaden tuonneilla ja kasvateilla on ollut merkittävä rooli 1990-luvun suomalaisessa kasvatustyössä. Tuonteja on ollut kaiken kaikkiaan kuitenkin suhteellisen vähän, mutta 2000-luvulla on ollut kasvua tuontien määrässä. Rekisteröintimäärät ovat olleet pitkällä aikavälillä maltillisessa kasvussa. Rekisteröintien kehitys on kuvattuna taulukossa 41-1. Ensimmäinen suomalaissyntyinen Suomen muotovalio on Parisade Igreja, joka valioitui marraskuussa 1993. Vuonna 2007 tuli myönnettiin valionarvoja 28 kpl joista 10 kansainvälisen valion arvoa, muiden maiden valion arvoja saavutettiin 30 kpl. Suomen muotovalion arvon saavuttaneita koiria kannassamme on 205, ja näistä 85 on saavuttanut kansainvälisen muotovalion arvon (KoiraNet v3.02, päivitys 27.06.2008). Koiraurheilulajeissa harrastuskoirana ja palveluskoiralajeissa rodussamme on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Eri lajien piirissä ja spanieleiden taipumuskokeissa on kuitenkin oma harrastajajoukkonsa agilityn ollessa suosituin koiraurheilulaji. Harrastuksista enemmmän kohdassa 4.2 2.5 RODUN KEHITYS EUROOPASSA 2.5.1 Pohjoismaat Ensimmäiset portugalinvesikoirat tulivat Ruotsiin Norjasta vuonna 1980, ja vähän myöhemmin tuli Iso-Britanniasta koira. Koirat tekivät jälkeläisiä, mutta kasvatus lopahti. Vuosien 1986 1990 välillä tuotiin Ruotsiin Portugalista ja Iso-Britanniasta yhteensä viisi koiraa ja ne ovat perusta Ruotsin nykyiselle kannalle. Rasklubben för Portugisisk Vattenhund (RPVH) on perustettu 1992. Sillä on nykyään noin 300 jäsentä ja se on Svenska Kennleklubbenin jäsen. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen koulutusta ja toimintaa ja se julkaisee Vattenplasket lehteä. Kasvattajia on yli 25 kpl. Rekisteröintimäärät ovat viime vuosina ylittäneet Suomen rekisteröintimäärät. Norjaan tulivat ensimmäiset portugalinvesikoirat jo 1970-luvulla. Sittemmin koiria on tullut maahan mm. Ruotsista ja Portugalista. Kasvattajia on noin kuusi. Koiria on rekisteröity siellä noin 30-60 koiraa vuodessa, kannan ollessa muutamia satoja. Tanskaan portugalinvesikoirat saapuivat vuonna 1988 Portugalista. Kasvatustyö lähti varsinaisesti käyntiin 90-luvun puolivälissä, jota edesauttoi tuontikoirien näyttelymenestys. Kasvatus on pienimuotoista. 2.5.2 Iso-Britannia Muutama portugalinvesikoira vietiin Iso-Britanniaan vuonna 1954 harvinaisten rotujen harrastajien omistukseen. The Kennel Club of England hyväksyi rodun Working Dog eli työkoiraryhmään. Hyväksynnästä huolimatta rotu katosi Iso-Bitanniasta, ja vuoden 1957 jälkeen ei rekisteröintejä ollut. Vuonna 1978 koiria oli taas tuotu Iso- Britanniaan, ja The Portuguese Water Dog Club of Great Britain perustettiin 1989. Ensimmäinen sertifikaatti portugalinvesikoiralle jaettiin Cruftsissa vuonna 2007. Nykyään Iso-Britanniassa on vajaa 10 kasvattajaa, ja brittiläisen kasvatustyön koiria on viety myös moniin muihin maihin. Rotua rekisteröitiin Iso-Britanniassa vuonna 2005 41 kpl, vuonna 2006 83 kpl ja vuonna 2007 46 kpl. Muissa Euroopan maissa (kuten esimerkiksi Hollannissa, Ranskassa, Italiassa, Tsekin tasavallassa, Saksassa ym.) on vain muutamia yksittäisiä kasvattajia. Lisätietoja koirien levinneisyydestä maailmalla on kohdassa 4.1.3. Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 8
3 JÄRJESTÖORGANISAATIO 3.1 ROTUJÄRJESTÖ JA ROTUA HARRASTAVA YHDISTYS Portugalinvesikoirien rotujärjestö on ollut vuoden 1991 ensirekisteröinnistä alkaen Suomen Spanieliliitto Finlands Spanielförbund ry (SSL). Vuonna 1964 perustettu SSL on Suomen Kennelliitto Finska Kennelklubben ry:n (SKL) alainen yhdistys ja toimii maanlaajuisesti. Ks. liite 1. Vuoden 1994 toukokuussa allekirjoitettiin yhdistyksen perustamiskirja. Yhdistyksen tarkoituksena oli toimia portugalin- ja espanjanvesikoirien rotua harrastavana yhdistyksenä Suomessa. Kesäkuussa 1994 pidettiin ensimmäinen yleiskokous, jossa päätettiin mm. ilmoittaa yhdistys yhdistysrekisteriin ja anoa SSL:n jäsenyyttä. Vesikoirat ry rekisteröitiin yhdistysrekisteriin 14.12.1995 kotipaikkanaan Helsinki. (Ks. liite 2.) Vesikoirat ry on ollut SSL:n jäsenyhdistys vuodesta 1996 lähtien: ensin SKL:n rotuyhdistyksenä ja 17.7.2003 alkaen rotua harrastavana yhdistyksenä (Ks. liite 3). Jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti 90-luvun loppupuolta alkaen. Vuonna 1999 yhdistyksessä oli 100 jäsentä ja vuonna 2007 yhdistyksessä oli 472 varsinaista jäsentä. Alla olevissa taulukoissa on kuvattuna jäsenmäärän kehitys suhteessä molempien rotujen rekisteröinteihin. Jäsenmäärän kasvu seuraa enimmäkseen molempien rotujen rekisteröinteihin liittyvää kasvua portugalinvesikoirien harrastajamäärän ollessa pienempi kuin espanjanvesikoirien harrastajamäärä. Yhdistys ei ole kerännyt liittyneiltä jäseniltä tietoja kumpaa rotua harrastaa. Taulukko 3-1: Jäsenmäärän kehitys suhteessä portugalinvesikoirien ja molempien rotujen rekisteröinteihin. Vuosi 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Portugalinvesikoirien rekisteröinnit 50 82 93 122 61 129 88 88 119 Molempien rotujen rekisteröinnit 102 137 182 208 191 339 347 430 341 Jäsenmäärä 100 125 210 300 350 450 520 572 472 Taulukko 3-2: Allaolevassa taulukossa taulukon 3-1 tiedot pylväsdiagrammina. 700 600 500 400 300 200 Portugalinvesikoirien rekisteröinnit Molempien rotujen rekisteröinnit Jäsenmäärä 100 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Lähde: SKL-FKK:n toimintailmoitus ja KoiraNet v2.05/15.1.2007 Vesikoirat ry kannustaa jäseniään näyttely-, koe- ja kilpailutoimintaan. Yhdistys julkaisee Vesiposti-jäsenlehteä, vuosikirjaa kummallekin rodulle sekä ylläpitää kotisivujaan. Yhdistys ohjaa ja neuvoo jalostustoimintaa, järjestää virallisia ja epävirallisia kilpailuita ja kokeita sekä näyttelyitä. Portugalinvesikoira harrastajia ja kasvattajia asuu ympäri Suomea. Alueellinen toiminta alkoi v. 2003 alueellisten yhteyshenkilöiden muodossa. Heidän tehtävänään on jakaa tietoa roduista ja järjestää resurssiensa mukaisesti paikallisia tapaamisia ja ohjata koulutuksista kiinnostuneet paikallisiin koulutustoimintoihin. Lehtitoimikunta toimittaa yhdistyksen n. neljä kertaa vuodessa ilmestyvää jäsenlehteä, jossa on mm. vesikoiriin liittyviä artikkeleita ja koetuloksia. Kotisivutoimikunta ylläpitää yhdistyksen Internetsivuja osoitteessa www.vesikoirat.fi. Vesikoirat ry on Helsingin seudun kennelpiiri ry:n (HSKP) ja Suomen Palveluskoiraliito (SPKL) ry:n jäsen. Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 9
3.2 JALOSTUSTOIMIKUNTA Portugalinvesikoirien jalostustoimikunta on SSL:n alainen toimikunta. Jalostustoimikunnan keskeisimpiä tehtäviä ovat neuvonta, ohjaus sekä tiedonkerääminen ja jakaminen. Vesipostissa julkaistaan portugalinvesikoirien jalostustoimikunnan kirjoittamia asia-artikkeleita. Portugalinvesikoirien jalostustoimikunta kokoontuu tarvittaessa, yhteydenpito on jatkuvaa (esim. sähköpostitse) riippuen käsiteltävien asioiden määrästä. Jalostustoimikunta vastaa kirjallisina lähetettyihin kyselyihin aina kirjallisesti ja noudattaa Suomen Kennelliiton yleisiä toimintaperiaatteita ja SSL:n ohjeita. Kysely on lähetettävä riittävän ajoissa vähintään kuukautta ennen oletettua juoksun alkamispäivämäärää jalostustoimikunnan toimintasihteerille. Jalostustoimikunta järjestää mm. terveyskyselyitä, jalostuspäiviä sekä katselmuksia. Vesikoirat ry:n vuosikokous valitsee jalostustoimikuntaan kolme jalostusneuvojaa. Jalostustoimikunnan kokoonpanon vahvistaa SSL:n yleiskokous. Jalostusneuvojien toimikausi on kolme kalenterivuotta, siten että erovuoroisena on yksi jalostustoimikunnan jäsen vuosittain. Jalostustoimikunta valitsee pentuvälittäjät, toiminta- ja vuosikirjasihteerit. LIITE 1 Suomen Spanieliliitto Finlands Spanielförbund ry:n säännöt LIITE 2 Vesikoirat ry:n säännöt LIITE 3 Rotua harrastavan yhdistyksen ohjesääntö Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 10
4 NYKYTILANNE 4.1 POPULAATION KOKO JA RAKENNE Ensimmäinen portugalinvesikoirapentue syntyi Suomessa vuonna 1990. Suomessa on rekisteröity 1184 portugalinvesikoiraa, joista tuontikoiria on 55 (viimeisin pentue 27.3.2008). Pentueita on syntynyt 172 kappaletta. Keskimäärin pentuetta kohden on ollut 6,6 pentua. Rekisteröintimäärät ovat olleet pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa tasaisessa nousussa, mutta väliin mahtuu suurehkoja vuosittaisia vaihteluitakin. Keskimäärin on rekisteröity vuositasolla 2003-2007 välisenä aikana 101 koiraa. Portugalinvesikoirien rekisteröinnit vuosina 1990 2008 (viimeisin pentue 27.3.2008). Taulukosta on nähtävissä Suomessa rekisteröityjen portugalinvesikoirien vuotuiset määrät. Luvut on jaettu tuontikoiriin ja Suomessa syntyneisiin sekä pentue ja kasvattajamääriin. Rekisteröintivuodet 1990 1998 on yhdistetty yhdeksi sarakkeeksi. (KoiraNet v3.02/ 27.06.2008, *viimeisin pentue 27.3.2008.) Taulukko 41-1: Portugalinvesikoirien rekisteröinnit vuosina 1990 2008 Rekisteröintivuosi 90-98 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008* Yht. % Tuonnit Urokset 11 0 4 1 1 2 2 1 1 2 1 26 2,2 Nartut 15 1 2 1 0 0 1 2 3 3 1 29 2,4 Tuonnit yhteensä 26 1 6 2 1 2 3 3 4 5 2 55 4,6 Suomessa syntyneet Urokset 128 18 34 50 65 26 64 42 53 60 19 559 47,2 Nartut 141 31 42 41 56 33 62 43 49 54 18 570 48,1 Suomessa synt. yht. 269 49 76 91 121 59 126 85 102 114 37 1129 95,4 Rekisteröinnit ynteensä 295 50 82 93 122 61 129 88 106 119 39 1184 100 Pentueita 41 7 12 14 16 10 20 13 13 20 6 172 Pentueessa pentuja ka. 6,6 7 6,3 6,5 7,6 5,9 6,3 6,5 7,8 5,7 6,2 Kasvattajat 12 6 9 10 10 6 12 12 11 16 5 Jalostukseen on käytetty 28 tuontiurosta tai ulkomaista astutusta ja 18 tuontinarttua (tilanne 27.3.2008). Jalostukseen käytetyistä uroksista on 35kpl käytetty kerran, 20 käytetty kaksi kertaa ja 8 kolme kertaa. Jalostukseen käytetyistä nartuista on 74 kpl käytetty kerran, 26 käytetty kaksi kertaa ja 11 kolme kertaa. Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 11
4.1.1 Sukusiitos Portugalinvesikoiria on Suomessa edelleen melko vähän. Rodun sukusiitosaste kuvaa rodun yksilöiden keskinäistä sukulaisuutta. Yksittäisen pentueen sukusiitosteeseen vaikuttaa vanhempien yhteisten esivanhempien määrä sukutauluissa. Pentueiden sukusiitosasteissa on rodussamme suurta vaihtelua joka käy ilmi seuraavasta taulukosta. Taulukko kuvaa Suomessa syntyneiden pentueiden sukusiitosasteen kehitystä vuosina 1990-2007. Taulukosta käyvät ilmi pienimmät ja suurimmat sukusiitosprosentit, keskimääräinen sukusiitosprosentti (Ka.ss%) ja mediaani (Med.ss%) eli keskiluku. Taulukko 41-2: Suomessa syntyneiden pentueiden sukusiitosasteiden kehitys 1990-2007 (KoiraNet). 1990-1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2007 Pentuetta 270 67 11 14 17 12 16 12 20 Pentua 41 11 71 98 115 72 108 76 114 Pienin ss% 0 2,0 0 0 0 0 0 0,8 0 Suurin ss% 30,1 29,3 16,8 14,7 12,5 10,2 8,4 10,0 28,2 Ka. ss% 7,5 10,5 6,4 4,0 4,6 6,1 3,2 5,2 5,1 Med. ss% 8,6 11,9 5,2 3,1 4,1 5,5 3,4 4,8 3,0 Taulukon tulokset ovat epäluotettavia, koska KoiraNetin sukutauluissa esiintyy vaihtelevia määriä sukupolvia. Tuontikoirien sukutaulut ovat usein puutteellisia, ja rotuunotetun koiran (Portugalissa) todellinen sukulaisuussuhde muuhun populaatioon ei ole tiedossa. Käytännössä todelliset sukusiitosasteet ovat korkeammat kuin taulukossa esitetyt luvut. Yksittäisen koiran kohdalla sukusiitosprosentti ei saisi ylittää 6,25% eli serkusparituksen rajaa. Vuonna 2007 näitä 6,25% ylittäviä yhdistelmiä oli 20 pentueesta 7 kpl. Korkeimmillaan sukusiitosprosentti oli 28.2%. Suljetussa populaatiossa sukusiitoksen nousunopeus ei saisi ylittää 0,25% sukupolven aikana. Portugalinvesikoirien sukupolven pituus on noin neljä vuotta. Sukusiitosasteen kehitystä voidaan tarkastella esimerkiksi vuositasolla, kuten KoiraNetissä. Sukupolvittain laskettuna saadaan hieman kattavampi kuva sukusiitosasteen kehityksestä. Seuraava taulukko kuvaa rodun sukusiitosasteen kehitystä sukupolvittain. Myös tämän taulukon luotettavuusongelma on KoiraNetin sukutaulutietojen puutteelisuus. Ylimmällä rivillä on neljän vuoden jaksot, ja sen alla on muutoksen niihin nähden. Alimpana on keskimääräinen sukusiitosaste prosentein sukupolvea kohden rekisteröintien määrästä laskettuna. Taulukko 41-3: Sukusiitosasteen kehitys sukupolvittain vuosina 1990-2007. 1990-1993 1991-1994 + 2,44 1992-1995 - 0,13 1993-1996 - 0,30 1994-1997 - 0,94 1995-1998 - 3,38 1996-1999 + 0,65 1997-2000 - 0,86 1998-2001 - 0,51 1999-2002 + 0,20 2000-2003 - 1,26 2001-2004 - 0,56 2002-2005 + 0,14 2003-2006 + 0,44 8,83 11,27 11,14 10,84 9,90 6,52 7,17 6,31 5,80 6,00 4,74 4,18 4,32 4,76 4,61 2004-2007 - 0,15 Yllä olevassa taulukossa on nähtävissä sukusiitosasteen hienoinen laskusuuntaisuus, mutta tämäkin tulos on aliarvio todelliseen tilanteeseen nähden. Tämä johtuu siitä että käytettävissä ei ole tarpeeksi pitkiä sukutauluja taaksepäin. KoiraNetin tiedoissa on viime vuosina ollut keskimäärin kuusi sukupolvea, vaikka kymmenen sukupolvea antaisi paremman kuvan rodun sukusiitosasteesta. Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 12
4.1.2 Rodun tehollinen populaatiokoko Perinnöllinen monimuotoisuus on sitä, että useimmilla geeneillä on erilaisia vaihtoehtoisia alleeleja. Alhainen tehollinen populaatiokoko aiheuttaa rodun keskimääräisen sukusiitoasteen kasvua. Tällöin alleeleja katoaa tai fiksoituu, eli alleeli tulee niin yleiseksi, että se on ainoa jäljellä oleva tietyn geenin alleeli. Tehollinen populaatiokoko ilmaisee niiden yksiöiden määrän, jotka siirtävät geenejä seuraavaan sukupolveen. Tehollista kannankokoa ja rakennetta voidaan tarkastella erilaisten tunnuslukujen avulla. Tavallisimmin käytetään seuravaa kaavaa, jota on käytetty allaolevassa taulukossa. Ne=4*Nm*Nf/(Nm+Nf). Ne on tehollinen populaatiokoko, Nm on siitokseen käytettyjen urosten lukumäärä ja Nf on siitokseen käytettyjen narttujen lukumäärä. Kaava on tehty ideaalipopulaatiolle. Sen vuoksi kaava antaa yliarvion todelliseen koirapopulaation tilanteeseen nähden. Sen avulla voidaan kuitenkin nähdä kehityssuunta. Ideaalipopulaation oletus antaa yliarvioita, mutta kehityssuunta on siitä alla olevassa taulukossa kuitenkin nähtävissä. Ideaalipopulaatiossa ei esiinny päällekkäisiä sukupolvia, narttuja ja uroksia on yhtä paljon ja jokaista narttua ja urosta kohden syntyy yksi narttu ja uros jälkeläinen, ja paritukset ovat sattumanvaraisia. Kaava ei ota huomioon jalostukseen käytettyjen koirien keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Taulukossa 41-4 on nähtävissä tehollisen populaatiokoon kehitys portugalinvesikoirilla vuosina 1999-2007. Taulukko 41-4: Tehollisen populaatiokoon kehitys vuosina 1999-2007. Rekisteröintivuosi 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Pentuemäärä 7 12 14 16 10 20 13 13 20 Lisääntyneet urokset 7 9 9 10 9 14 12 12 15 Lisääntyneet nartut 7 12 14 16 10 20 13 13 20 Tehollinen populaatio 14 21 22 25 19 33 25 25 34 Ihannepopulaatio 14 24 28 32 20 40 26 26 40 Tehollisen populaation 100 86 78 77 95 82 96 96 86 osuus ihannepopulaatiosta % % % % % % % % % Tehollisen populaatiokoon tulisi olla minimissään 25 urosta ja 50 narttua. Populaation tila on erittäin haavoittuvainen, kun se on alle 50. Vuonna 2007 portugalinvesikoirilla tehollinen populaatiokoko oli 34. Muuntelun säilyttämiseksi tulisi urosten määrän olla vähintään 20, ja urokset eivät saisi olla sukulaisia keskenään. Suomessa käytetyt urokset ovat suurelta osin sukulaisia keskenään. Populaatiomme tilan kohentamiseksi tulisi urosten määrä suhteessa käytettyihin narttuihin olla mahdollisimman suuri. Käytännössä merkittävää jalostusvalintaa ei ole varaa tehdä, ja kaikkia jalostukselliset perusvaatimukset täyttäviä koiria tulisi käyttää jalostukseen. 4.1.3 Jalostuspohja ja siitosmateriaali Yksittäisten koirien jalostuskäyttöön tulee kiinnittää enemmän huomiota. Urosten käyttöä ja niiden jättämää perintöä rodullemme on parempi tarkastella urosten jälkeläismäärien kautta. Rotumme pienen populaation ongelmallista tilannetta vaikeuttaa alkuajoista nykypäivään jatkunut yksittäisten siitosurosten liikakäyttö. Jalostusuroksen liikakäytöksi voidaan lukea yli 10 % osuudet kahtena edellisenä vuonna syntyneistä pennuista, tai yli 3-5 % osuudet sukupolvea kohden eli noin neljänä peräkkäisenä vuonna syntyneistä. Määrällisesti tämä tarkoittaa sitä, että yhdellä uroksella saisi olla koirkeintaan 22 pentua. Tämä 5%:n osuus on noin kolme neljä pentuetta neljän vuoden aikajaksolla (oletuksena vuosittain noin 110 syntyvää pentua). Jos uroksella on yli 22 jälkeläistä, sen jalostuskäyttöä tulisi välttää. Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu urosten jalostuskäyttöä vuosina 1997-2007. Mukana ovat urokset, joilla on vähintään 15 pentua (tämä määrä on 3,4% neljänä peräkkäisenä vuonna syntyneistä yllä olevan oletuksen mukaan laskettuna). Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 13
Taulukko 41-5: Urosten jalostuskäyttö vuosina 1997-2007. Jälkeläisiä vuosina Jälkeläisiä koko Uros 1997-2007 elinaikana pentuja pentueita Pentuja 2. sukuyhteensä polvessa 1. Bismark da Casa do Macau 88 16 88 168 2. Horaciao do Monte do Catula 45 7 45 59 3. Booguei 40 6 40 82 4. Parisade Rei 38 5 38 57 5. Driftwood' s Floater of Aguatelin 37 5 37 26 6. American Dancer' s Flying Dutcman 36 5 36 127 7. Pe de Vento do Vale Negro 31 5 31 53 8. Docas do Monte Gordo 29 5 29 16 9. Aquatass Captain Cousteau 28 4 28 40 10. Parisade Mais Pequeno 28 3 28 11 11. Parisade Melro 27 6 27 0 12. Popparin Pao Torrado 19 2 19 7 13. Del Sur' s Pacific Wizard 17 2 17 10 14. April Fool s Vissi Fetissi 17 2 17 0 15. Popparin Pouco Frito 17 2 17 16 16. Barco da Casa d' Alandra 16 2 16 71 17. Parisade Macieira 16 2 16 0 18. Tassuttelijan Amadeus 16 2 16 0 19. Parisade Javali 16 2 16 17 20. Tajmadoran Cameron 16 2 16 20 21. Parisade Jatar 15 3 15 29 22. Ully ot the Queen Ute 15 2 15 20 Suurimmillaan yhdellä uroksella on ajanjaksolla 1997-2007 88 jälkeläistä 16 pentueesta, joka on 7,8% kaikista Suomessa syntyneistä pennuista (viimeisin pentue 27.3.2008). Suurimmillaan yhden uroksen osuus vuoden aikana rekisteröidystä pentumäärästä on ollut 34,7 %. Seuraavan polven jälkeläisiä on suurimmillaan yhdellä uroksella 168 kpl. Näistä tuloksista vastaava tuottoisin siitosmatadori on Bismark da Casa do Macau. Alla olevaan isoisä taulukkoon on merkitty urokset, joilla on eniten jälkeläisiä toisessa polvessa vuosina 1990-2006. Taulukosta käyvät ilmi uroksen vanhemmat, syntymävuosi sekä jälkeläisten määrät toisessa ja ensimmäisessä polvessa. Taulukko 41-6 Merkittävimmät isoisät vuosilta 1990 2006 Merkittävimmät isoisät synt 2. 1. 1. Bismark da Casa do Macau (Felix do Monte do Catula x Isis) 1998 168 88 2. Ourique do Vale Negro (Cartmel do Valen Negro x Caravela do Vale Negro) 1992 158 52 3. American Dancer' s Flying Dutcman (Sun Joy s Guarda O Mar Alto x Scrimsh.) 1999 127 36 4. Meias do Vale Negro (Makuti x Escama do Vale Negro) 1985 103 27 5. Booguei (Rolfe x Bianca) - 82 40 6. Barco da Casa d' Alandra (Hugo do Monte do Catula x Milu) 1999 71 16 7. Horaciao do Monte do Catula (Grelo do Casa da Serra. x Filomena do Monte do) 1996 59 45 8. Parisade Rei (Barco da Casa d' Alandra x Parisade Ramo de Flores) 2001 57 38 9. Pe de Vento do Vale Negro (Cartmel do Valen Negro x Gale do Vale Negro) 1993 53 31 10. Aquatass Captain Cousteau (Robel Christopher Robin x Aquatass Andrina af A) 1999 40 28 11. Parisade Jorro de Aqua (Meias do Vale Negro x Juliana do Vale Negro) 1991 34 10 12. Tajmadoran Fidius (Parisade Jorro de Aqua x Ninfa do Vale Negro) 1995 34 10 Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 14
Yllä olevien taulukoiden perusteella voidaan todeta, että rodussamme on useita liikaa käytettyjä uroksia. Toisen polven jälkeläismäärien tarkastelu osoittaa yksittäisten urosten vaikutuksen alenevissa polvissa, ja tässä tulee ottaa ottaa huomioon koko syntyneiden koirien määrä eli 1129 kpl (viimeisin pentue 27.3.2008). Neljällä eniten käytetyllä isoisällä on kullakin yli 100 toisen polven jälkeläistä. Urosten käyttö sukupolvittain neljän vuoden jaksoissa laskettuna prosenttiosuuksin osoittaa että vuosina 1994-1997 eniten käytetyn Ourique do Vale Negron osuus tuolloin oli 34% ja seuraavan Meias do Vale Negron osuus oli 15%. Vuosina 1998-2001 eniten käytetyn Booquien osuus oli 13,2% ja seuraavan Bismark da Casa do Macaun osuus oli 10,9 %. Vuosina 2002-2005 eniten käytetyn Bismark da Casa do Macaun osuus oli 14,1% ja seuraavan Parisade Rein osuus 9,7%. Viime vuosina urosten käyttö on ollut maltillisempaa, mutta edelleen joidenkin yksilöiden kohdalla on liikakäyttöä. Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu narttujen jalostuskäyttöä vuosina 1997-2007. Mukana ovat nartut, joilla on vähintään 15 pentua. Taulukko 41-7: Narttujen jalostuskäyttö vuosina 1997-2007 Jälkeläisiä nartun Jälkeläisiä vuosina koko Nartut 1997-2007 elinaikana pentuja pentueita Pentuja 2. sukuyhteensä polvessa 1. Hortela do Monte do Catula 26 4 26 70 2. Parisade Falesia 25 4 25 23 3. Yelsek Mary Celeste at Gemson 21 2 21 72 4. Parisade Joane 19 3 19 21 5. Parisade Barbara 19 3 19 11 6. Mountainhead' s Amora Degifford 19 2 19 10 7. Parisade Olive 19 2 19 7 8. Parisade Ramo de Flores 17 2 17 63 9. Parisade Baunilho 17 2 17 29 10. Memmu 17 3 17 3 11. Biley's Izzy Mizzy 17 2 17 0 12. Parisade Boa Tarde 16 3 16 38 13. Dream Chaser's Arando 16 2 16 17 14. April Fool's Hula Hoops 16 2 16 16 15. Konkkaronkan Gansterinheila 15 2 15 16 16. Nikiita Infanta de Gifford 15 2 15 13 17. Konkkaronkan Go-Go tyttö 15 2 15 10 18. Konkkaronkan Faktahomma 15 2 15 2 19. Parisade Beira Mar 15 2 15 0 Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 15
Alla olevaan taulukkoon on merkitty nartut, joilla on eniten jälkeläisiä toisessa polvessa vuosina 1990-2006. Taulukosta käyvät ilmi nartun vanhemmat, syntymävuosi sekä jälkeläisten määrät toisessa ja ensimmäisessä polvessa. Taulukko 41-8: Merkittävimmät isoäidit vuosilta 1990 2006 Merkittävimmät isoäidit synt 2. 1. 1. Juliana do Vale Negro (Ilheu d Albergaria x Margarida do Zoo de Lisboa) 1990 141 41 2. Yelsek Mary Celeste at Gemson (Cartmel the Seafarer x Rarjo Brown Girl in.) 1997 72 21 3. Hortela do Monte do Catula (Grelo do Casa da Serra. x Filomena do Monte do) 1996 70 26 4. Parisade Ramo de Flores (Ourique do Vale Negro x Ribalta do Vale Negro) 1997 63 17 5. Parisade Janela (Meias do Vale Negro x Juliana do Vale Negro) 1993 61 16 6. Konkkaronkan Barbityttö (Parisade Janota x Parisade Ilha) 1995 44 13 7. Aguatelin Condessa (Pe de Vento do Vale Negro x Aguatelin Baronesa) 1999 44 12 8. Parisade Joaninna (Meias do Vale Negro x Juliana do Vale Negro) 1993 41 7 9. Parisade Boa Tarde (Horaciao do Monte do Catula x Parisade Jamilena) 1998 38 16 10. Ninfa do Vale Negro (Cacau do Vale Negro x Ruca) 1992 34 10 11. Parisade Jamilena (Ourique do Vale Negro x Parisade Joaninna) 1995 33 12 13. India do Vale Negro (Makuti x Rede do Vale Negro) 1989 31 16 14. Parisade Baunilho (Bismark da Casa do Macau x Hortela do Monte do Catula) 2001 29 17 Suurimmillaan yhdellä nartulla on 41 jälkeläistä, joka on 3,6% kaikista Suomessa syntyneistä pennuista (viimeisin pentue 27.3.2008). Kolmen eniten käytetyn nartun osuus alenevien polvien jälkeläismäärässä on 66%. Toisen polven jälkeläisiä on enimmillään nartulla 141 kpl. Eniten toisen polven jälkeläisiä saanut narttu (Juliana do Vale Negro) on emänä kahdelle muulle eniten käytetylle nartulle ja lisäksi kahden muunkin nartun sukutaulussa tässä taulukossa. Yksittäisten narttujen käyttö on tasaisempaa kuin urosten käyttö. Suomen kantaan suuresti vaikuttaneet ja edelleen sukutauluista runsaasti löytyvät ensimmäiset tuonnit olivat hyvin samansukuisia. Näistä Ourique do Vale Negro ja Pe de Vento do Vale Negro ovat samasta isästä, ja niiden äidit ovat sisaruksia. Meias do Vale Negro ja India do Vale Negro ovat Makutin jälkeläisiä, ja Juliana do Vale Negro on Makutin toisen polven jälkeläinen kuten myös Ninfa do Vale Negro. Horacio ja Hortela do Monte do Catula ovat täyssisaruksia, ja niiden takaa löytyvät sekä Booquie että Meias, kuten myös toisen sisarusparin Barco ja Balandra da Casa d' Alandran takaa. Makuti löytyy useita kertoja Yelsek Mary Celeste at Gemsonin takaa, kuten myös Bismark da Casa do Macaun sukutaulusta. Yhteenveto Keskeisimmät Suomen portugalinvesikoirakannan geneettistä rakennetta heikentävät tekijät ovat urosten liikakäyttö, jalostuskoirien keskinäinen sukulaisuus ja kannan pieni koko. Yksittäisen jalostuskoiran suhteellinen pentujen määrä nousee korkeaksi jo muutamalla pentueella. Kotimaista kantaa tulisi käyttää monipuolisemmin. Rotumme tarvitsee jatkuvasti täydennystä ulkomailta geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi. Suunniteltujen yhdistelmien sukulaisuus tulisi tarkistaa mahdollisimman pitkälle. Lähteet: - kaikki taulukot: KoiraNet v3.02/ 27.06.2008, viimeisin pentue 27.3.2008. - http://www.koiranjalostus.fi/artikkelit.html: Kangasvuo, Inkeri: Jalostussolmuja; Mäki, Katariina: Sukulaisuussuhteesta sukusiitokseen; Mäki, Katariina: Pienten populaatioiden jalostus; Mäki, Katariina ja Ekman, Tarja: Terveempien koirarotujen puolesta - sukusiitosdepressiota ja matadorijalostusta vastaan (HETIn sukusiitosseminaarin antia, syksy 2003) LIITE 4 Tuonnit kasvattajittain v. 1990-2007 LIITE 5 Jalostukseen käytetyt urokset (64 kpl) vuosina 1990-2008 isälinjoittain pentueen rekisteröintivuoden mukaan. Viimeisin pentue 27.3.2008. LIITE 6 Jalostukseen käytetyt nartut (98 kpl) vuosina 1990-2008 emälinjoittain pentueen rekisteröintivuoden mukaan. Viimeisin pentue 27.3.2008. Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 16
4.1.4 Jalostuspohja ja siitosmateriaali muissa maissa Nykyisin portugalinvesikoiran vahvimmat alueet ovat USA, Portugali, Pohjoismaat ja Iso-Britannia. Useassa Euroopan maassa on pientä kasvatustyötä aluillaan. Kaikkien eri maiden koirat ovat lähtöisin samoista kantakoirista ja ovat näin ollen sukua keskenään. Portugalin ja USA:n linjat ovat alun pitäen eri koirista lähtöisin, mutta niiden keskinäiset sukulaisuussuhteet ovat merkittävät. Euroopasta viedään Amerikan mantereelle koiria ja päinvastoin. Suomeen tuli ensimmäinen koira USA:sta jo 90-luvun alussa. Amerikkalaisperäisiä koiria löytyy niin Portugalista kuin muistakin rodun harrastajamaista. Puhtaasti portugalilaista alkuperäistä linjaa on myös olemassa. Portugalissa on kymmenkunta aktiivista kasvattajaa, ja vuosittain rekisteröidään noin sata koiraa. Portugalissa on rotukirja avoin ja kantaan on mahdollista saada uutta geneettistä materiaalia rotuunottojen kautta. Vuonna 2007 tähän RI-rekisteriin rekisteröitiin 11 koiraa. USA on suurin portugalinvesikoiramaa rekisteröintien ollessa vuosittain noin 1500 koiraa ja rekisteröintien kokonaismäärän ollessa noin 20 000 (ks. 2.4). Vuonna 1984 rekisteröitiin 182 koiraa ja vuonna 1990 rekisteröitiin 601 koiraa. Vuoden 2006 rekisteröintimäärä oli 1454 koiraa. Rotu oli USA:ssa vuonna 2007 suosituimmuusjärjestyksessä sijalla 65. Kanadassa on toistakymmentä kasvattajaa, ja koirien rekisteröintimäärät ovat nousseet siellä nopeasti. Vuonna 1992 siellä oli noin 35 koiraa ja 1998 noin 400 kpl. Vuosittaiset rekisteröintimäärät 2000-luvulla ovat jo useita satoja. Koirat ovat siellä pääasiassa Amerikkalaista alkuperää. Iso- Britanniassa on vajaa 10 kasvattajaa, (ks. 2.4) ja vuosittain syntyy noin kuusi pentuetta. Vuonna 2007 koiria rekisteröitiin Iso-Britanniassa 46 kpl. Ruotsin rekisteröintimäärät ovat kasvaneet reippaasti viime vuosina. Ruotsissa on vuonna 2007 syntynyt 280 pentua 30 pentueessa 20 kasvattajan toimesta ja tuontikoiria on rekisteröity 5 kpl. Kasvattajia on yhteensä noin 25 kpl. Seuraava taulukko kuvaa Ruotsin kantaa isoisien ja isoäitien perusteella. Isoisätaulukossa on 7 urosta, joilla on yli 100 toisen polven jälkeläistä. Urokset ovat syntyneet 1993-1999. Isoäititaulukossa on viisi narttua, joilla on yli 100 toisen polven jälkeläistä. Nartut ovat syntyneet 1993-2000. Taulukko 41-9: Merkittävimmät isoisät ja isoäidit Ruotsissa. Merkittävimmät isoisät synt 2. polvi 1. Gorila Do Vale Negro 1994 245 2. Barco Da Casa d'alandra 1999 184 3. Isostar's Elegante Emmet The Seakin 1998 181 4. Parisade Janota 1993 133 5. Fryksdalens Dryga Drillo 1998 110 6. Lacustrine Tt-On-Toast 1999 110 7. Nico d' Obra Do Vale Negro 1995 102 Merkittävimmät isoäidit 1. Biley's Anständiga Minette 1993 127 2. Rödtop Peggie Sue I Fryksdalen 1996 126 3. Helm's Alee Liberty At Seabec 1996 111 4. Biley's Amanda Sjövild 1993 106 5. Rödtop Porto Terra 2000 105 Lähde:http://www.teamholstad.se/fof/farfarskurva.htm Norjassa rekisteröinnit ovat hitaassa kasvussa. Ruotsin ja Norjan kannat ovat läheistä sukua toisilleen. Suomesta on viety koiria mm. Ruotsiin, Norjaan, Portugaliin, Iso-Britanniaan, USA:an ja Australiaan. Muualla Euroopassa on pieniä määriä kasvattajia, ja koiria löytyy ainakin Hollannista, Saksasta, Ranskasta, Italiasta ja Tsekin tasavallasta. Muualla maailmassa tiedetään joitakin koiria ja/tai kasvattajia olevan Etelä-Afrikassa, Uudessa- Seelannissa, Singaporessa, Japanissa ja Brasiliassa. Australiassa syntyy noin 3 4 pentuetta vuosittain. Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 17
Taulukko 41-10. Portugalinvesikoirien rekisteröintimääriä eräissä maissa 2002-2007. Rekisteröintivuosi 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Suomi 122 61 129 88 106 119 Ruotsi 138 160 163 172 242 280 Norja 23 31 38 64 38 59 Portugali 90 105 101 104 105 96 Iso-Britannia 41 93 46 USA 1302 1362 1535 1412 1454 Lähteet: Koiramme-lehti 1-2/06, Hundsport-lehti 1-2/06, AKC:n, KC:n, NKK:n, RSCE:n ja CPC:n Internet-sivut sekä portugalinvesikoiraharrastaja USA:sta ja Norjasta. Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 18
4.2 LUONNE JA KÄYTTÖOMINAISUUDET 4.2.1 Luonne ja käyttöominaisuudet: rotumääritelmä, kirjallisuus ja luonnetesti Se mikä saa koiran suoriutumaan tehtävistään hyvin vedessä, koostuu monista asioista. Aivan ensimmäiseksi sillä täytyy olla intohimo veteen ja sen täytyy olla erittäin rohkea. Toiseksi, sen on kyettävä käyttämään kaikkia neljää jalkaansa ja häntäänsä nopeuden ja kestävyyden saavuttamiseksi. Sitten sillä täytyy olla älykkyyttä ja reagointikykyä vastata nopeasti annettuihin käskyihin paineen alaisena. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, sillä pitää olla jatkuva halu suoriutua tehtävistään omistajalleen ja olla osana työjoukkoa. (Carla Molinari, The Portuguese Water Dog) Portugalinvesikoiran rotumääritelmä kuvaa luonteen lyhyesti: kiihkeä, itsepäinen, rohkea, riidanhaluinen, pidättyväinen ja rasitusta kestävä. Kova, läpitunkeva ja tarkkaavainen ilme ja verraton näkö- ja hajuaisti. Poikkeuksellisen älykäs ja oppivainen; noudattaa jokaista isäntänsä antamaa käskyä ilmeisellä mielihyvällä. Rotumääritelmässä ei ole kuvattu luonteen osalta hylkääviä piirteitä. Rotumääritelmän vastaiset ominaisuudet kuten arkuus ja pelokkuus eivät ole toivottuja luonteenominaisuuksia, ja näitä esiintyy joskus koirillamme. Aggressiivisuus ei ole hyväksyttävää nykypäivän yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta. Rodussa on kyllä havaittavissa joskus korostunutta sukupuoliviettiä ja urosten välistä uhoamista esiintyy. Aineistoa kattavien päätelmien tekoon portugalinvesikoirakantamme luonteesta ei ole. Näyttelytuloksissa on tuomareilta vain yksittäisiä mainintoja arasti esiintyneistä koirista (ks. vuosikirjat). Vuoden 2003 terveyskyselyssä koiria luonnehdittiin pääsääntöisesti erittäin sosiaalisiksi, aggressiivisuutta kerrottiin esiintyvän vain vähän, varautuneisuutta ja arkuutta jonkin verran. Muutamien (10 %) koirien kerrottiin olevan ääniherkkiä tai paukkuarkoja. Portugalinvesikoiria on vuoden 2008 toukokuulle asti testattu suomalaisella luonnetestillä 40 kpl, joka on 3,4% koko kantamme koirista. Testattujen koirien määrä on 2000-luvulla lisääntynyt. Taulukko 42-1: Taulukko kuvaa osallistumista luonnetestiin vuodesta 1996 alkaen, jolloin otettiin käyttöön nykyiset luonnetestisäännöt. Taulukossa on eritelty testattujen koirien lukumäärä ja tulosten jakaantuminen + ja tuloksiin, sekä keskeyttäneiden lukumäärä. *Viimeisin tulos on 10.5.2008. Vuosi 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008* YHT Test. 2 1 0 1 0 0 2 11 2 3 8 6 4 40 koirat LTE 2 1 0 1 0 0 2 10 2 3 8 6 4 39 + LTE 100% 100% 100% 100% 90,9% 100% 100% 100% 100% 100% 96% + % LTE - LTE - % LTE 0 LTE 0 % Lähteet: Vesikoirat ry:n kotisivut, KoiraNet v3.02/27.6.2008 1 9,1% 4% Taulukko 42-2: Seuraavassa taulukossa on kuvattu portugalinvesikoiran rotumääritelmän luonneominaisuuksia luonnetestin määritelmien suhteen. Taulukko on vain viitteellinen, ja sen tarkoituksena onkin antaa välineitä tulevaisuuden luonnekeskustelulle. Rodun sopeutuminen nyky-yhteiskuntaan on otettava huomioon näitä ominaisuuksia arvioitaessa. Taulukkoon on eritelty luonnetestin arvoitavat ominaisuudet ja merkitty portugalinvesikoiralle toivottavat, hyväksyttävät ja ei-toivottavat arvostelut. Kasvattajilla ja harrastajilla on varmastikin erilaisia näkemyksiä koiriemme toivottavista luonteenpiirteistä. Taulukossa on myös lyhyesti selitetty luonnetestissä testattava ominaisuus ja mitä sillä tässä tarkoitetaan. Lisää tietoa luonnetestistä: Jorma Lankinen: Luonnetesti - Mitä ja miksi? www.dogsports-online.com Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 19
Palveluskoirien luonnetestin osaalueet ja niiden lyhyt kuvaus. Toimintakyky: Kuvaa koiran kykyä tehdä ratkaisuja sille uusissa tilanteissa. Liitetään usein rohkeuteen, mutta toimintakykyä ilmaisee niin puolustautuminen kuin pakokin. Ei itsenäinen riippumaton ominaisuus. Terävyys: Koiran taipumus reagoida aggressivisesti uhkaavaa ihmistä kohtaan. Mitä terävämpi koira, sen pienemmästä ärsytyksestä tulee aggressiiviseksi. Puolustushalu: Koiran perinnöllinen halu puolustaa laumaansa ja itseään. Kuvataan nimenomaan halua, ei opittua kykyä. Taisteluhalu: Koiran perinnöllinen halu käyttää ruumistaan leikkimieliseen taisteluun. Ilmenee usein leikkimishaluna. Väsyessään fyysisesti jatkaa toimintaansa taisteluhalunsa avulla. Rotumääritelmän mukaisen luonteenominaisuuden arvioiminen luonnetestin vastaavien ominaisuuksien suhteen. Portugalinvesikoiran luonteenominaisuudet liittyvät useampaan luonnetestin arvioitavaan ominaisuuteen. Poikkeuksellinen älykkyys ei ole luonnetestissä mitattava ominaisuus. Rohkea Portugalinvesikoiran on täytynyt pystyä toimimaan paineen alaisena ja ratkaisemaan itsenäisesti ongelmia ja suorittamaan kalastuveneillä annetut tehtävät. Tämä on ns. luonteen yleiskuvaus. Rohkeus ja itsenäisyys ovat hyviä ominaisuuksia nykypäivän koirillemme, mutta saattavat olla koulutettavuuden kannalta joskus ongelmallisia. Omistajastaan tukea hakeva saa alemman arvosanan, mutta on helpompi koulutettava. Riidanhaluinen Rohkea, Kiihkeä Omaisuuden vartiointiin liittyvät ominaisuudet. Koirat ovat olleet kuumaverisiä ja taipuvaisia reagoimaan vastaantuleviin tuntemattomiin uhkiin, haastamaan vastaantulevat tuntemattomat koirat. Rotumääritelmän termit kuvaavat koiran tapaa reagoida nopeasti ja päättäväisesti. Aggressiivinen ja/tai liian hermostunut suhtautumnen ympäristöön ei ole toivottava ominaisuus nykypäivän koiralle. Riidanhaluinen, rohkea Veneillä työskentelevän koiran tehtäviin on kuulunut vartiointi ja omaisuuden puolustaminen. Tätä ominaisuutta on vaihtelevasti rodussamme. Puolustushalun ei tule erittäin suurta tai hillitsemätöntä. Rasitusta kestävä Koirien on täytynyt työskennellä kalastusveneillä väsymättä päivittäin pitkiä aikoja. Tämä koiran sisäinen moottori on harrastuskoiran tärkeimpiä ominaisuuksia. Kuvaa koiran kestävyyttä. Portugalinvesikoiran luonnetestin eri alueilla: Toivottavat Hyväksyttävät Ei-toivottavat Toivottavat: +3 erittäin suuri +2 suuri +1 kohtuullinen Hyväksyttävät: -1 pieni Ei-toivottavat: -2 riittämätön -3 toimintakyvytön Toivottavat: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua Hyväksyttävät: +2 suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua Ei-toivottavat: -1 pieni jäljelle jäävin hyökkäyshaluin -2 kohtuullinen jäljelle jäävin hyökkäyshaluin -3 suuri jäljelle jäävin hyökkäyshaluin Toivottavat: +3 kohtuullinen, hillitty +2 suuri, hihllitty +1 pieni Hyväksyttävät: -1 haluton Ei-toivottavat: -2 erittäin suuri -3 hillitsemätön Toivottavat: +3 suuri +2 kohtuullinen +1 erittäin suuri Hyväksyttävät: -1 pieni Ei-toivottavat: -2 riittämätön -3 hillitsemätön Portugalinvesikoirien luonnetesteissä eniten korostuneet arvosanat +1 ( 67%) -1 (23%) +1 (69%) +3 (31%) +1 (44%) +3 31% +2 (41%) -1 (36%) Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 20