Kappale 9: Raha ja rahapolitiikka KT34 Makroteoria I Juha Tervala
Raha Raha on varallisuusesine, joka on yleisesti hyväksytty maksuväline 1. Hyödykeraha Luonnollinen arvo Esim.: kulta, oravanahkat, savukkeet sotavankien keskuudessa 2. Paperiraha Fiat money Ei luonnollista arvoa: arvo perustuu sopimukseen ja luottamukseen Usein valtion julkistama laillinen maksuväline Hyväksyttävä velanmaksun välineenä
Rahan tehtävät 1. Vaihdon väline (medium of exchange): käytetään tavaroiden ostossa 2. Arvon säilyttämisen väline (store of value): keino siirtää ostovoimaa nykyisestä tulevaisuuteen 3. Laskentayksikkö (unit of account): hintoja ja arvoja mitataan rahassa
Raha-aggregaatit M0 = liikkeellä oleva raha (setelit ja kolikot), ja pankkien talletukset keskuspankiiin M0 = rahaperusta (monetary base) M1 = kierrossa oleva valuutta (setelit ja kolikot, CU) + käteistalletukset (D) M2 = M1 + määräaikaistalletukset (säästötilejä) pankeissa enintään kahden vuoden määräaikaistalletukset ja irtisanomisajaltaan enintään 3 kuukauden talletukset M3=M2 + suuremmat, kiinteän ajan talletukset + tilejä muissa rahoituslaitoksissa M3 sisältää M2:n, takaisinostosopimukset, rahamarkkinarahastojen rahasto-osuudet sekä enintään 2 vuoden velkapaperit
Table 9.1 Raha-aggregaatteja, 2011 Currency M0 M1 M2 M3 UK bn. 53.9 60.7 1084.3 2038.8 2278.7 %GDP 3.6 4.0 71.9 132.2 151.1 Euro-zone bn. 843.2 1335.3 4785.8 8590.6 9740.3 %GDP 9.0 14.2 50.8 91.2 103.5 USA $ bn. 1068.5 2647.6 2222.8 9744.3 %GDP 7.1 17.5 14.7 64.6 Poland Zl bn. 101.8 138.1 468.0 863.8 881.5 %GDP 6.7 9.1 30.7 56.7 57.9 Note: The US no longer publishes M3. Sources: IMF, Central banks' bulletins
Pankit Pankit (mm.) ottavat vastaan talletuksia ja antavat lainaa Rahoituksen välitys Pankkien perinteinen tehtävä on suorittaa maturiteettitransformaatiota: niiden ottolainaus on lyhytaikaisessa ja likvidissä muodossa; antolainauksen ollessa paljon pidemmässä ja epälikvidimmässä muodossa
Fig. 9.1 Varat (assets) Talletukset keskuspankkiin Arvopaperit Lainat Pankin tase Velat (liabilities) Velat keskuspankille Talletukset Oma pääoma Pankin tase: vasemmalla puolella on varat ja oikealla velat Oma pääoma on taas varojen ja velkojen erotus Velkasuhde (levegare ratio) on varojen suhde omaan pääomaan
Pankkipaot Maturiteettitransformaatio tekee pankit alttiiksi kriiseille Aika ajoin historian saatossa pankkeja on kohdannut ns. pankkipako (bank run/a run on the bank) kun suuret määrät asiakkaita ovat vetäneet talletuksiaan pois pankeista, jotka saattavat olla maksukyvyttömiä Kun talletuksia vedetään pois pankista, joutuu pankki myymään varallisuuttaan usein nopeasti ja mahdollisesti hinnoilla, jotka ajavat pankin vaikeuksiin Keskuspankit toimivat pankkien ns. viimeisenä lainoittajana (lender of last resort) Ne tarjoavat pankille likviditeettiä, jotta ne voivat vastata talletusten kysyntään (kts. kappale 9.5.2) Keskuspankkien tarjoamat talletussuojajärjestelmät ovat käytännössä lopettaneet liikepankkeihin kohdistuvat pankkipaot
Rahakerroin (money multiplier) Pankit luovat rahaa antolainauksen yhteydessä Oletetaan, että A saa ulkomaita 1000 euroa ja tallettaa sen pankkiin Pankki pitää 100 euroa reservissä ja lainaa 900 euroa B:lle Fig. 9.2 1000 Laina 900 Laina 810 Laina etc. Reservi Reservi 100 90 etc. B kuluttaa rahat ja C:n pankkitili kasvaa 900 euroa Pankki pitää niistä 10% reservissä ja lainaa niistä 810 euroa Homma jatkuu ja rahakerroin on p/(1-p), missä p on 1- reserviosuus. Reserviosuus on nyt 0,1 (10 %), joten kerroin on 9
Fig. 9.4 Keskuspankin tase Varat Velat Ulkomaiset varat Liikeellä oleva valuutta Lainat pankeille Pankkien talletukset Arvopaperit Valtion talletukset Oma pääoma
Korkojen määräytyminen: rahan kysyntä ja tarjonta Keskuspankilla (KP) on monopoli rahan tarjontaan voi laittaa tarjontakäyrän (M0) mihin haluaa Rahan kysyntä riippuu negatiivisesti korosta ja positiivisesti nimellisestä BKT:stä M d = k i PY Laajempien raha-aggregaattien kysyntä heijastuu myös rahaperustaan (M0)
Koron määräytyminen rahamarkkinoilla: rahan kysyntä ja tarjonta Fig. 9.7 (b) Rahamarkkinakorko (interbank rate) M0 s A D: Yleisön rahan kysyntä tarkoittaa, että pankit kysyvät rahaperustaa D S: Keskuspankki kontrolloin rahan (rahaperustan) tarjontaa M0
Koron määräytyminen rahamarkkinoilla: rahan kysyntä ja tarjonta Fig. 9.7 (c) Rahamarkkinakorko M0 s C A Jos rahan kysyntä kasvaa ja KP pitää rahamäärän vakiona, korko nousee D D M0
Koron määräytyminen rahamarkkinoilla: rahan kysyntä ja tarjonta Fig. 9.7 (d) Rahamarkkinakorko M0 s A Keskuspankki voi myös lisätä rahamäärää, jolloin korko pysyy ennallaan. B KP voi valita, minkä pisteen tahansa kysyntäkäyrältä D D M 0 s M0
Rahapolitiikka ja rahamäärä 1960- ja 1970-luvun korkeat inflaatiot johtivat rahamääräisiin tavoitteisiin 1980-luvulla Kontrolloimalla rahamäärän kasvua se voi kontrolloida inflaatiota (pidemmälle ajalla) 1990-luvulla rahamäärätavoitteista (monetary targeting /money growth targerting) kuitenkin luovuttiin Oli epäselvää minkä raha-aggregaatin (M0, M1, M2) mukaan rahapolitiikkaa tulisi toteuttaa Rahoitusmarkkinoiden deregulointi ja innovaatiot hämärsivät rahaaggregaattien välisiä eroja M0:n kysynnän epästabiilisuus Rahan laajenemiskerroin on ollut epästabilli ja M0:n kontrollia ei anna tarkkaa kontrollia laajemmista raha-aggregaateista
Rahamäärätavoitteesta ohjauskokon säätelyyn Rahamäärätavoitteen ongelmat johtivat nykyiseen ja suosittuun tavoitteeseen: inflaatiotavoitteeseen (inflation targeting) Rahamäärätavoitteessa rahamäärä on vakio (pystysuora) Jos rahamäärää on vaikea kontrolloida, on halutun koron tavoitteleminen vaikeaa On parempi asetta hinta (korko) vaakasuoran tarjontakäyrän avulla Inflaatiotavoitteessa keskuspankki määrittelee halutun inflaation ja sopeuttaa ohjauskorkoa tavoitteen saavuttamiseksi Ohjauskoron säätely tarkoittaa (karkeasti ottaen) vaakasuoraa tarjontakäyrää Liian korkea inflaatio korkoa nostetaan (ja toisinpäin)
Fig. 9.8 (a) Koron määräytyminen Rahamarkkinakorko KP voi ohjata rahamarkkinakoron minne haluaa, tarjomalla rahamäärän M0, jonka korkotavoite vaatii D S M0
Fed ja EKP EKP:n ja Fedin välillä on yksi huomattava ero Fed ostaa ja myy lyhyen ajan valtionlainoja ( avomarkkinaoperaatiot ), saavuttaakseen tavoitellut koron EKP lainaa (vakuuksia vastaan) pankeille määritellyllä korolla, jotta rahamarkkinakorko on halutulla tasolla EKP ei siis osta ja myy valtionlainoja osana tavallista rahapolitiikka