ÄÄRIAJATTELIJOIDEN KOKEMUKSIA VANKEUSRANGAISTUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

ÄÄRIAJATTELIJOIDEN KOKEMUKSIA VANKEUSRANGAISTUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu- tutkielma 29.1.2019 Tekijä: Annika Finnberg 238552 Ohjaaja: Matti Tolvanen

II Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Tekijä Annika Finnberg Työn nimi Yksikkö Oikeustieteiden laitos Ääriajattelijoiden kokemuksia vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta Pääaine rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus Työn laji pro gradu- tutkielma Aika 29.1.2019 Sivuja XII + 70 Tiivistelmä Vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta vastaavan Rikosseuraamuslaitoksen tehtävänä on huolehtia vankien, henkilökunnan ja yhteiskunnan turvallisuudesta. Vankiloilla on oma roolinsa radikalisoitumisen, väkivaltaisen ekstremismin ja terrorismin torjunnassa. Ympäri maailmaa tapahtuneiden terroristi-iskujen tekijöistä osalla on todettu olevan rikos- ja vankilatausta. Tästä johtuen terroristivangeista sekä ääri-ideologioihin liitetyistä ja niitä kannattavista vangeista on muodostunut oma erityinen vankiryhmänsä. Kyseinen vankiryhmä on tunnistettu Suomessa ja siihen liittyviä toimintatapoja on ryhdytty kehittämään viimeisten muutaman vuoden aikana. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa ääriajattelijoista Suomen vankiloissa, sillä vankihaastatteluin toteutettua tutkimusta ei ole aiemmin tehty. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa näiden henkilöiden kokemuksia heihin liitetystä ääriajattelu- merkinnästä, joka on tehty vankilaviranomaisten toimesta. Tutkielma kuvaa tutkittavien vankeusaikaisia kokemuksia laitos- ja osastosijoituksista, toimintoihin osallistumisesta, rangaistusajan suunnitelman noudattamisesta sekä vankilahenkilökunnasta. Tutkielmaa varten on haastateltu kuutta vankeusvankia, joiden rangaistusajan suunnitelmassa on merkintä ääriajattelusta. Haastattelut on tehty teemahaastattelun menetelmää käyttäen ja aineiston analysoinnissa on käytetty teemoittelua. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu aiheen keskeisistä teemoista: vankilaradikalisoitumista edistävät tekijät, laitos- ja osastosijoittelu, kuntoutus, riskien arviointi ja vankilaviranomaisten toiminta. Tulosten perusteella ääriajattelu-merkintään liittyy leimautumisen ja väärin kohdelluksi tulemisen kokemuksia. Suurin osa kokemuksista liittyy vapauden rajoittamisen määrään ja autonomisen toiminnan mahdollisuuksiin vankeusaikana. Toimintoihin osallistuminen, maksimoitu sellin ulkopuolella vietetty aika ja hyvät kokemukset virkamiehistä lisäävät tyytyväisyyttä. Sen sijaan vähäinen mahdollisuus osallistua toimintoihin, vuorovaikutuksen vähäisyys muiden vankien ja henkilökunnan kanssa sekä minimoitu sellin ulkopuolella vietetty aika lisäävät tyytymättömyyttä. Avainsanat radikalisoituminen, terroristivangit, vankilaradikalisoituminen, ääriajattelu

III SISÄLLYS LÄHTEET...V KUVIOT JA TAULUKOT...XII 1 JOHDANTO... 1 2 TUTKIELMAN LÄHTÖKOHDAT... 4 2.1 Aiheen tausta... 4 2.1.1 Tutkielman normatiiviset perusteet... 4 2.1.2 Radikalisaatio käsitteenä... 6 2.2 Aikaisempi tutkimus... 8 2.2.1 Vankilaradikalisaatio tutkimuksen kohteena... 8 2.2.2 Radikalisoitumista ja vankilaradikalisoitumista edistävät tekijät... 12 2.2.3 Vankilaviranomaiset ja vankilaradikalisaatio... 15 2.2.4 Radikalisoituneiden vankien laitos- ja osastosijoitukset... 17 2.2.5 Vankilaradikalisaatio ja kuntouttava toiminta... 20 2.2.6 Radikalisoituneet vangit ja riskien arviointi... 23 3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 26 3.1 Tutkimuskysymykset... 26 3.2 Aineiston hankinta ja sen käsittely... 27 3.3 Tutkielman etiikka ja luotettavuus... 29 3.4 Teemahaastattelu ja haastatteluiden kulku... 32 3.5 Aineiston analyysi ja menetelmät... 34 4 TUTKIMUSTULOKSET... 38 4.1 Haastateltavien kokemuksia ääriajatteluun liittyvästä merkinnästä... 38 4.2 Haastateltavien kokemuksia vankila- ja osastosijoituksista... 40 4.3 Haastateltavien kokemuksia vankeusaikaisesta toiminnasta ja rangaistusajan suunnitelman noudattamisesta... 44 4.4 Haastateltavien kokemuksia vankilahenkilökunnasta... 47 5 TUTKIMUSTULOKSET TEOREETTISEN VIITEKEHYKSEN NÄKÖKULMASTA... 50 5.1 Ääriajattelijana vankilassa kokemukset leimautumisesta ja väärin kohdelluksi tulemisesta... 50

IV 5.2 Ääriajattelijoiden vankila- ja osastosijoitukset... 53 5.3 Ääriajattelijoiden toimintaan osallistuminen vankeusaikana... 57 5.4 Ääriajattelijoiden kokemukset vankilaviranomaisista... 61 6 JOHTOPÄÄTÖKSET... 65

V LÄHTEET KIRJALLISUUS Alasuutari, Pertti, Laadullinen tutkimus 2.0. Neljäs uudistettu painos. Vastapaino 2011. Augestad Knudsen, Rita, Measuring radicalisation: risk assessment conceptualisations and practice in England and Wales. Behavioral Sciences of Terrorism and Political Aggression 2018. Bjørgo, Tore Horgan, John, Conclusions, s. 245 255 teoksessa Tore Bjørgo John Horgan (toim.), Leaving Terrorism Behind. Individual and collective disengagement. Routledge 2009. Brandon, James, Unlocking Al-Qaeda. Islamist Extremism in British Prisons. Quilliam 2009. Brown, David Carlton, Bree, From Secondary Punishment to Supermax : The Human Costs of High-Security Regimes in Australia, s. 95 110 teoksessa Jeffrey Ian Ross (toim.), The Globalization of Supermax Prisons. Rutgers University Press 2013. Carlton, Bree, Isolation as Counter-Insurgency: Supermax Prisons and the War on Terror. Proceedings of the 2 nd Australian and New Zealand Critical Criminology Conference. The Crime and Justice Research Network. University of New South Wales 2008, s. 77 90. Cook, Alana N., Risk Assessment and Management of Group-Based Violence. Doctor of Philosophy Thesis. Simon Fraser University 2014. Corbin, Juliet Strauss, Anselm, Basics of Qualitative Research (3 rd ed.): Techniques and Procedures for Developing Grounded Theory. Sage Publications 2008. Creutz, Karin, Vankila- ajan haasteet ja mahdollisuudet. Tutkimus muslimitaustaisten vankien kokemuksista Suomen vankiloissa. Powerpoint- esitys Rikosseuraamuslaitoksen Ulkomaalainen rikoksentekijänä- koulutuksessa 8.5.2018. [https://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/hankkeet/8idxewg5z/muslimitaustaisten_vankien_kokemukset_karin_creutz.pdf, 28.1.2019]. (Creutz 2018) Cullen, Francis T. Gendreau, Paul, Assessing Correctional Rehabilitation: Policy, Practice, and Prospects. Policies, Processes, and Decisions of the Criminal Justice System 3 (2000), s. 109 175. Cuthbertson, Ian M., Prisons and the Education of Terrorists. World Policy Journal 21 (2004), s. 15 22.

VI Edwards, Rosalind Holland, Janet, What is Qualitative Interviewing? Bloomsbury Academic 2013. El-Said, Hamed, New Approaches to Countering Terrorism. Designing and Evaluating Counter Radicalization and De-Radicalization Programs. Palgrave Macmillan 2015. Eskola, Jari Suoranta, Juha, Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 7. painos. Vastapaino 2005. Guest, Greg MacQueen, Kathleen M. Namey, Emily E., Applied Thematic Analysis. Sage Publications 2012. Haapasalo, Jaana, Kriminaalipsykologia. 2. uudistettu painos. PS- kustannus 2017. Hamm, Mark S., Terrorist Recruitment in American Correctional Institutions: An Exploratory Study of Non-Traditional Faith Groups. Final Report. National Institute of Justice 2007. Hamm, Mark S., Prisoner Radicalization: Assessing the Threat in U.S. Correctional Institutions. NIJ Journal 261 (2008), s. 14 19. Hamm, Mark S., The Spectacular Few: Prisoner Radicalization and the Evolving Terrorist Threat. New York University Press 2013. Haney, Craig, Mental Health Issues in Long-Term Solitary and Supermax Confinement. Crime & Delinquency 49 (2003), s. 124 156. Haney, Craig, A Culture of Harm: Taming the Dynamics of Cruelty in Supermax Prisons. Criminal Justice and Behavior 35 (2008), s. 956 984. Hart, Stephen D. Cook, Alana N. D. Pressman, Elaine Strang, Steven Lim, Yan L., A Concurrent Evaluation of Threat Assessment Tools for the Individual Assessment of Terrorism. The Canadian Network for Research on Terrorism, Security and Society TSAS. Working Paper Series 17-1 (2017). Hartoneva, Anne Mohell, Ulla Pajuoja, Jussi Vartia, Matti, Yhdyskuntaseuraamukset ja vankeus. Tietosanoma 2015. Hirsjärvi, Sirkka Hurme, Helena, Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Gaudeamus Helsinki University Press 2008. Hirsjärvi, Sirkka Remes, Pirkko Sajavaara, Paula, Tutki ja kirjoita. 15. 16. painos. Tammi 2009. Horgan, John, Individual disengagement: a psychological analysis, s. 17 29 teoksessa Tore Bjørgo John Horgan (toim.), Leaving Terrorism Behind. Individual and collective disengagement. Routledge 2009.

VII Häiväläinen, Jouni Tarasoff, Petriina, Radikalisoituminen ilmiönä rikosseuraamusalalla. Sosiaalialan ja rikosseuraamusalan johtaminen ja kehittäminen (YAMK). Opinnäytetyö. Laurea- ammattikorkeakoulu 2017. Jones, Clarke R., Are prisons really schools for terrorism? Challenging the rhetoric on prison radicalization. Punishment & Society 16 (2014), s. 74 103. Jones, Clarke R. Narag, Raymund E., Inmate Radicalisation and Recruitment in Prisons. Routledge 2019. Karling, Niina, Prison officer s capability to recognise and prevent Muslim radicalisation. Qualitative research from two Finnish prisons. Master s Program in Religion, Conflict and Dialogue. Master s thesis. University of Helsinki 2018. Khosrokhavar, Farhad, Radicalization. Why Some People Choose the Path of Violence [2015]. Engl. Jane Marie Todd. The New Press 2017. Konttila, Arja, Psykologia vankeinhoidossa, s. 399 431 teoksessa Pekka Santtila Ghitta Weizmann-Henelius (toim.), Oikeuspsykologia. Edita 2008. Koomen, Willem van der Pligt, Joop, The Psychology of Radicalization and Terrorism. Routledge 2016. Korteweg, Rem Gohel, Sajjan Heisbourg, Francois Ranstorp, Magnus de Wijk, Rob, Background contributing factors to terrorism: radicalization and recruitment, s. 21 49 teoksessa Magnus Ranstorp (toim.), Understanding Violent Radicalisation. Terrorist and Jihadist Movements in Europe. Routledge 2010. Kruglanski, Arie W. Gelfand, Michele J. Bélanger, Jocelyn J. Sheveland, Anna Hetiarachchi, Malkanthi Gunaratna, Rohan, The Psychology of Radicalization and Deradicalization: How Significance Quest Impacts Violent Extremism. Advances in Political Psychology 35 (2014), s. 69 93. (Kruglanski ym. 2014a) Kruglanski, Arie W. Gelfand, Michele J. Bélanger, Jocelyn J. Gunaratna, Rohan Hettiarachchi, Malkanthi, De-radicalising the Liberation Tigers of Tamil Eelam (LTTE): some preliminary findings, s. 183 196 teoksessa Andrew Silke (toim.), Prisons, Terrorism and Extremism. Critical issues in management, radicalisation and reform. Routledge 2014. (Kruglanski ym. 2014b) Kruglanski, Arie W. Gelfand, Michele J. Sheveland, Anna Babush, Maxim Hetiarachchi, Malkanthi Bonto, Michele Ng Gunaratna, Rohan, What a difference two years make:

VIII patterns of radicalization in a Philippine jail. Dynamics of Asymmetric Conflict 9 (2016), s. 13 36. Kuula, Arja, Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Toinen, uudistettu painos. Vastapaino 2011. Liebling, Alison Arnold, Helen Straub, Christina, An exploration of staff prisoner relationships at HMP Whitemoor: 12 years on. Revised Final Report. Cambridge Institute of Criminology, Prisons Research Centre 2011. Lloyd, Monica Dean, Christopher, The Development of Structured Guidelines for Assessing Risk in Extremist Offenders. Journal of Threat Assessment and Management 2 (2015), s. 40 52. Magnusson, Eva Marecek, Jeanne, Doing Interview-Based Qualitative Research: A Learner s Guide. Cambridge University Press 2015. Mandel, David R., Radicalization: What does it mean?, s. 101 113 teoksessa Thomas M. Pick Anne Speckhard Beatrice Jacuch (toim.), Home-Grown Terrorism. Understanding and Addressing the Root Causes of Radicalisation Among Groups with an Immigrant Heritage in Europe. IOS Press 2009. Maxfield, Michael G. Babbie, Earl R., Research Methods for Criminal Justice and Criminology. Seventh edition. Cengage Learning 2015. McCauley, Clark Moskalenko, Sophia, Friction. How Radicalization Happens to Them and Us. Oxford University Press 2011. Monahan, John, The Individual Risk Assessment of Terrorism. Psychology, Public Policy, and Law 18 (2012), s. 167 205. Mäkinen, Olli, Tutkimusetiikan ABC. Tammi 2006. Neumann, Peter R., Prisons and Terrorism. Radicalisation and De-radicalisation in 15 countries. Policy Report. International Centre for the Study of Radicalisation and Political Violence 2010. Pickering, Richard, Terrorism, Extremism, Radicalisation and The Offender Management System The Story So Far. Prison Service Journal 203 (2012), s. 9 14. Precht, Tomas, Home grown terrorism and Islamist radicalisation in Europe: From conversion to terrorism: An assessment of the factors influencing violent Islamist extremism and

IX suggestions for counter radicalisation measures. Research report funded by the Danish Ministry of Justice 2007. Pressman, D. Elaine, Risk Assessment Decisions for Violent Political Extremism 2009-02. Public Safety Canada 2009. Pressman, D. Elaine Flockton, John, Violent extremist risk assessment: issues and applications of the VERA-2 in a high-security correctional setting, s. 122 143 teoksessa Andrew Silke (toim.), Prisons, Terrorism and Extremism. Critical issues in management, radicalisation and reform. Routledge 2014. Sedgwick, Mark, The Concept of Radicalization as a Source of Confusion. Terrorism and Political Violence 22 (2010), s. 479 494. Siekkinen, Kirsi, Syvähaastattelu, s. 44 59 teoksessa Juhani Aaltola Raine Valli (toim.), Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. 2. korjattu ja täydennetty painos. PS- kustannus 2007. Silke, Andrew, Terrorists, extremists and prison: an introduction to the critical issues, s. 3 15 teoksessa Andrew Silke (toim.), Prisons, Terrorism and Extremism. Critical issues in management, radicalisation and reform. Routledge 2014. Silke, Andrew Veldhuis, Tinka, Countering Violent Extremism in Prisons: A Review of Key Recent Research and Critical Research Gaps. Perspectives on Terrorism 11 (2017), s. 2 11. SpearIt, Facts and Fictions About Islam in Prison: Assessing Prisoner Radicalization in Post- 9/11 America. Institute for Social Policy and Understanding 2013. Stys, Yvonne McEachran, Rick Axford, Marsha, Ways Forward: Applying Lessons Learned in the Management of Radicalized Offenders to Canadian Federal Corrections. Research Report. Correctional Service of Canada 2016. Tapani, Jussi Tolvanen, Matti, Rikosoikeus. Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano. 3. uudistettu painos. Talentum Pro 2016. Trujillo, Humberto M. Jordán, Javier Gutiérrez, Jose Antonio Gonzálemiz-Cabrera, Joaquín, Radicalization in Prisons? Field Research in 25 Spanish Prisons. Terrorism and Political Violence 21 (2009), s. 558 579. Tuomi, Jouni Sarajärvi, Anneli, Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos. Tammi 2018.

X Useem, Bert Clayton, Obie, Radicalization of U.S. prisoners. Criminology & Public Policy 8 (2009), s. 561-592. Veldhuis, Tinka Staun, Jørgen, Islamist Radicalisation: A Root Cause Model. Netherlands Institute of International Relations Clingendael 2009. Veldhuis, Tinka, Designing Rehabilitation and Reintegration Programmes for Violent Extremist Offenders: A Realist Approach. ICCT Research Paper. The International Centre for Counter-Terrorism the Hague 2012. Veldhuis, Tinka M., Prisoner Radicalization and Terrorism Detention Policy. Institutionalized fear or evidence-based policy making? Routledge 2016. Virtanen, Miialiila Kivivuori, Janne, Radikalisoitumisen ehkäiseminen rikosseuraamusalalla: systemaattinen katsaus arviointitutkimukseen. Helsingin yliopisto. Katsauksia 26/2018. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti 2018. Yehoshua, Sagit, The Israeli experience of terrorist leaders in prison: issues in radicalisation and de-radicalisation, s. 144 156 teoksessa Andrew Silke (toim.), Prisons, Terrorism and Extremism. Critical issues in management, radicalisation and reform. Routledge 2014. Ylisassi, Hilkka Seppänen, Laura Uusitalo, Hanna Kalavainen Susanna Piispanen, Päivi, Aktivoiva lähityö. Vankiloiden valvonta- ja ohjaushenkilöstö vuorovaikutuksellista lähityötä kehittämässä. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 2/2016. Rikosseuraamuslaitos 2016. VIRALLISLÄHTEET European Committee on Crime Problems Council for Penological Co-operation, Council of Europe Handbook for Prison and Probation Services Regarding Radicalisation and Violent Extremism. Council of Europe 2016. (CDPC PC-CP 2016) NSW Corrective Services, Offender Classification & Case Management Policy & Procedures Manual. Classification, 14.1 Placement and Case Plan Reviews. NSW Corrective Services 2015. NSW Government Justice, The management of radicalized inmates in NSW. Inspector of Custodial Services 2018.

XI Radicalisation Awareness Network, Developing, implementing and using risk assessment for violent extremist and terrorist offenders. RAN Ex Post Paper, RAN P&P Working Group Brussels, 9-10 July 2018. Radicalisation Awareness Network 2018. Rikosseuraamuslaitos, Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuslinjaukset. Rikosseuraamuslaitos 2015. Rikosseuraamuslaitos, Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöt. Nelson Mandela- säännöt. Rikosseuraamuslaitos 2017. (Rikosseuraamuslaitos 2017a) Rikosseuraamuslaitos, Tilastoja 2017. Rikosseuraamuslaitos 2017. (Rikosseuraamuslaitos 2017b) Rikosseuraamuslaitos, Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen projekti väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen tunnistamiseksi. Rikosseuraamuslaitoksen raportti. Rikosseuraamuslaitos 2018. Sisäministeriö, Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta. Sisäministeriön julkaisu 8/2016. Sisäministeriö 2016. (Sisäministeriö 2016a) Sisäministeriö, Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelma. Sisäministeriön julkaisu 15/2016. Sisäministeriö 2016. (Sisäministeriö 2016b) Sisäministeriö, Hyvä elämä turvallinen arki. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta 5.10.2017. Sisäministeriön julkaisu 15/2017. Sisäministeriö 2017. Tutkimuseettinen neuvottelukunta, Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012. United Nations Office on Drugs and Crime, Handbook on the Management of Violent Extremist Prisoners and the Prevention of Radicalization to Violence in Prisons. Criminal Justice Handbook Series. United Nations 2016. (UNODC 2016) INTERNET-LÄHTEET Yle, Turun puukkoiskun tekijän valitus hoviin peruttiin terrorismituomio jää voimaan. [https://yle.fi/uutiset/3-10617372] (28.1.2019)

XII KUVIOT JA TAULUKOT Taulukko 1. Esimerkki aineiston pelkistämisestä. Taulukko 2. Ääriajattelumerkintään liittyvät kokemukset. Taulukko 3. Kokemukset vankilaan sijoittamisesta. Taulukko 4. Kokemukset asuinosastolle sijoittamisesta. Taulukko 5. Kokemukset toimintaan osallistumisesta. Taulukko 6. Kokemukset rangaistusajan suunnitelman sisällöstä ja sen tavoitteiden noudattamisesta. Taulukko 7. Kokemukset vankilahenkilökunnasta.

1 1 JOHDANTO Vankilaviranomaisten yhtenä tehtävänä ja haasteena on vankipopulaatioon liittyvien muutosten kohtaaminen ja niihin liittyviin tarpeisiin vastaaminen. Kun yhteiskunnalliset ongelmat muuttavat muotoaan ja saavat uusia ulottuvuuksia, ne heijastuvat toisinaan myös vankiloihin ja vankeihin. Muutokset poliittisissa ja uskonnollisissa liikkeissä ja näihin liittyvissä äärisuuntauksissa näkyvät yhtä lailla vankilassa kuin ulkomaailmassa. Ääriliikkeet ja ideologiat eivät kuitenkaan ole uusi asia vankeinhoidossa: vankilassa olleiden Irish Republican Army- jäsenten voidaan katsoa kuuluvan terrorismin ja ekstremismin osalta samaan kategoriaan yhtä lailla kuin Al Qaedajäsenten 1. Ääriliikkeiden näyttäytyminen suomalaisten vankilaviranomaisten arjessa on kuitenkin muuttunut 2010-luvulla. Yhtenä syynä tähän on se, että niin Euroopassa kuin muualla maailmassa tehtyjen terroristi-iskujen tekijöistä osalla on rikos- ja vankilatausta 2. Tämä johtaa siihen, että vankila voidaan nähdä järjestelmänä, jossa jotkut yksilöt voivat olla riskissä radikalisoitua, mutta myös järjestelmänä, joka tarjoaa mahdollisuuden interventiolle. Suomessa toimivien tuomioistuinten toimesta on toistaiseksi langetettu yksi lainvoimainen tuomio terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista 3. Tällaisista rikoksista epäiltyjä henkilöitä on myös ollut muutamia, mutta varsinaisesta terroristivangeista koostuvasta vankiryhmästä Suomessa ei voida puhua 4. Suomen vankiloissa on kuitenkin tehty havaintoja vankien radikalisoitumisesta ja havainnot liittyvät pääosin radikaali islamiin ja äärioikeistoon 5. Suomessa tehdyt aiemmat tutkimukset vankilaradikalisaatiosta on tehty haastattelemalla asiantuntijoita ja virkamiehiä. Tutkimusten toimenpide-ehdotuksissa on korostettu muun muassa vankilahenkilökunnan kouluttamisen tärkeyttä ja tietämyksen lisäämistä erilaisista uskonnoista ja kulttuureista. 6 Mutta mitä mieltä ovat toimenpiteiden kohteena olevat vangit: mitä he ajattelevat siitä, että 1 Silke 2014, s. 3. 2 Rikosseuraamuslaitos 2018, s. 3, 9. Ks. myös Hamm 2013, s. 1. 3 Asia selvisi päivää ennen pro gradu- tutkielman palautusta, minkä vuoksi tuomiosta ei ole saatavilla virallisia asiakirjoja. Asiasta uutisoi muun muassa Yle uutiset 28.1.2019, jonka mukaan Abderrahman Bouanane perui valituksensa hovioikeuteen, jonka johdosta Varsinais-Suomen käräjäoikeuden langettama tuomio kahdesta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta ja kahdeksasta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhan yrityksestä tulee lainvoimaiseksi. Ks. Yle 2019. 4 Lisäksi on mahdollista, että muissa valtioissa terrorismirikoksista tuomittuja henkilöitä on siirretty Suomeen rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, mutta tällaiset tiedot eivät ole olleet käytettävissä tutkielmaa varten ja niitä varten olisi tarvittu erillinen tutkimuslupa. 5 Rikosseuraamuslaitos 2018, s. 13. 6 Ks. Karling 2018; Häiväläinen Tarasoff 2017.

2 heidät mielletään ääriajattelijoiksi ja minkälaisia kokemuksia heillä on vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta? Tämä tutkielma vastaa näihin kysymyksiin. Tämän laadullisen tutkielman tarkoituksena on kuvata ääriajattelijoiden kokemuksia vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta. Aiheen tutkiminen on tärkeää monestakin syystä. Ääriajattelijavankien pitkästä historiasta huolimatta tämä vankiryhmä on Suomen vankeinhoidossa uusi ja siihen on kiinnitetty huomiota vasta muutaman vuoden ajan. Aiheen tutkimista puoltaa myös aiempien vastaavien tutkimusten niukkuus Suomessa 7. Lisäksi vankien kokemusten tutkiminen on tärkeää monestakin syystä. Omin sanoin kuvattu kokemus muistuttaa siitä, että jokainen kokemus on uniikki ja erilainen. Vankien kokemukset vankila-ajasta kertovat siitä, miten vankeinhoitoviranomaiset ovat onnistuneet työssään: mitä hyviä käytäntöjä on syytä vaalia ja mitä voitaisiin tehdä toisin. Vankien kokemusten tutkiminen antaa vastapainoa tutkimuksille, joissa vankeja tarkastellaan tilastollisista lähtökohdista tai virkamiesten näkökulmasta. Aineiston keruu on tehty teemahaastattelun menetelmin haastattelemalla kuutta (6) vankeusvankia kolmessa eri vankilassa. Aineiston analysointi on tehty teemoittelua käyttäen. Koska tutkimuksen tarkoituksena on kuvata haastateltavien kokemuksia, on sen tehtävänä tuottaa pikemminkin syvällistä tietoa, yleistettävyyden sijaan 8. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa vankilaradikalisaation pääteemoihin: vankilaradikalisoitumista edistäviin tekijöihin, vankien laitosja osastosijoituksiin, kuntoutukseen, riskien arviointiin ja vankilaviranomaisten toimintaan. Kaikkien tutkielmaa varten haastateltujen vankien rangaistusajan suunnitelmassa 9 on ääriajatteluun liittyvä merkintä ja valtaosa haastateltavista on yhdistetty ääri-islamiin ja vähemmistö äärioikeistoon 10. Tutkielman otsikossa käytetään sanaa ääriajattelija, sillä Suomen vankeinhoitoviranomaiset käyttävät sanaa ääriajattelu viitatessaan vangin mahdolliseen 7 Keskeneräisistä tutkimuksista mainittakoon Karin Creutzin Vankila-ajan haasteet ja mahdollisuudet. Tutkimus muslimitaustaisten vankien kokemuksista Suomen vankiloissa. Tutkimuksessa käsitellään muun muassa vankilakontekstiin liittyviä haasteita, kuten väkivaltaista ekstremismiä. Ks. Creutz 2018. 8 Ks. Alasuutari 2011, s. 231. 9 Rangaistusajan suunnitelmaan kirjataan vangin toimintaa koskevia tavoitteita ja keinoja tavoitteiden toteuttamiseksi. Tavoitteet perustuvat vangin uusimisriskin kannalta keskeisimpiin riskitekijöihin ja niiden tulee olla vangin elämänhallintaa ja yhteiskuntaan sijoittumista edistäviä. Tavoitteiden toteutumista seurataan säännöllisesti rangaistuskauden aikana. Ks. Konttila 2008, s. 403. 10 Haastateltaviin liitetyt ideologiat itsessään eivät ole tutkimuksen kohteena, minkä vuoksi niitä ei määritellä tai käsitellä tutkimuksessa.

3 radikalisoitumiseen tai ekstremistiseen taustaan 11. Vankilaradikalisaatioon perehtyessä ei voida välttyä törmäämästä erilaisten käsitteiden kirjoon, sillä tutkimuskirjallisuudessa puhutaan ääriajattelusta, radikalisoitumisesta, vankilaradikalisoitumisesta, väkivaltaisesta ekstremismistä ja terrorismista. Edellä mainitut käsitteet esiintyvät myös tässä tutkielmassa, mutta lukijan ei tule hämmentyä niistä: aihe ja konteksti itsessään säilyy samana, vaikka käsitteistö vaihtelee. Radikalisaation käsitteelle ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää, eikä sen määrittelyyn pyritä myöskään tässä tutkielmassa. Radikalisaation eri määritelmiin on perehdytty luvussa 2.1.2. Radikalisoituneiden vankien hallinnoinnista löytyy maailmanlaajuisesti monenlaisia teorioita, menetelmiä ja toimenpidesuosituksia. Osa tutkijoista on tehnyt tästä sen johtopäätöksen, ettei kukaan tiedä mikä on paras tapa toimia tämän kyseisen vankiryhmän kanssa 12. Kaikkien tavoitteena on kuitenkin tuottaa toimenpiteitä, joiden seurauksena yhteiskuntarauha säilyy ja turvallisuustaso nousee. Yksilön ja yhteiskunnan intressit voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan, mutta molemmilla on sama tavoite: ettei yksilö tule takaisin vankilaan vapauduttuaan. Tämä edellyttää, ettei yksilö syyllisty uusiin rikoksiin. Tähän vaikuttaa väistämättä se, mitä vankeusaikana tapahtuu: tehdäänkö yksilöistä vaarattomia säilömällä heidät laitoksiin vai valmennetaanko heitä vapautumisen jälkeistä elämää varten. 11 Ks. Rikosseuraamuslaitos 2018. 12 Ks. esim. Veldhuis 2016, s. 2.

4 2 TUTKIELMAN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Aiheen tausta 2.1.1 Tutkielman normatiiviset perusteet Radikalisoituminen ja ääriliikkeiden voimistuminen ovat monimuotoisen syrjäytymisen äärimmäisiä seurauksia ja monimuotoinen syrjäytyminen on yksi Suomen keskisimmistä sisäisen turvallisuuden haasteista 13. Laajemmassa kontekstissa terrorismi ja radikalisoituminen ovat osa EU:n sisäisen turvallisuuden prioriteetteja ja vastuu sisäisen turvallisuuden huolehtimisesta on jäsenmailla 14. Jäsenmaiden rikosseuraamusjärjestelmät vastaavat omalta osaltaan väkivaltaiseen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyvistä toimenpiteistä, mutta toiminnan tukemiseksi on olemassa Euroopan unionin alaisuudessa toimivia elimiä, jotka tuovat yhteen alan toimijoita ja edistävät hyvien käytäntöjen jalkauttamista jäsenmaihin. 15 Oikeusministeriön alaisuudessa toimiva Rikosseuraamuslaitos vastaa valtakunnallisesta rikosoikeudellisesta seuraamusjärjestelmästä. Laki Rikosseuraamuslaitoksesta (953/2009) 1 luku 2 :n mukaan toiminnan tavoitteena on yhdyskuntaseuraamusten ja vankeusrangaistusten täytäntöönpano siten, että se lisää tuomittujen valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan. Vankeuslain (767/2005) 1 luvun 2 :n mukaan vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana. Vankeuslakia säädettäessä ja sitä uudistettaessa on otettu huomioon Rikosseuraamuslaitoksen tehtävät, jotka voidaan jakaa kahteen ryhmään: yhteiskunnan, henkilökunnan ja vankien turvallisuudesta huolehtiminen sekä velvollisuus toimia vankien kanssa niin, että heidän valmiudet elää rikoksetonta elämää paranevat 16. Rikosseuraamuslaitoksen yhtenä strategisena tavoitteena ja tehtävänä on lisätä yhteiskunnan turvallisuutta rikosten uusimisriskiä pienentämällä. Rikosseuraamuslaitoksen yksiköissä turvallisuuden perustana on henkilökunnan osaaminen, ammattitaito ja suunnitelmallinen 13 Sisäministeriö 2017, s. 29. 14 Sisäministeriö 2016a, s. 11 12. 15 Esimerkkeinä tällaisista ovat Radicalisation Awareness Network (RAN) ja European Organization of Prison and Correctional Services (EuroPris). 16 Hartoneva ym. 2015, s. 100.

5 toiminta. Henkilöstöltä odotetaan turvallisuusosaamista, johon kuuluu muun muassa strukturoitu ja ammattitaitoinen riskien arviointi. Dynaamisen turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluu päivittäinen kommunikointi ja vuorovaikutus vankien kanssa. 17 Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissääntöjen mukaan yhteiskunnan velvollisuus vankia kohtaan ei pääty tämän vapautuessa, vaan julkisten tai yksityisten tahojen olisi pystyttävä järjestämään vangille tehokasta jälkihoitoa 18. Näin ollen vankeusaikana ja sen jälkeen tehdyllä työllä tuomittujen kanssa on myös tulevaisuuteen ulottuva vaikutus. Väkivaltaisen ekstremismin vankeusaikaiseen ehkäisemiseen on siis välillisesti olemassa lakiin kirjoitetut perusteet, sillä väkivaltainen ekstremismi muodostaa turvallisuusuhan myös yhteiskunnallisella tasolla. Vankilat, eli Rikosseuraamuslaitos, vastaa sisäisen turvallisuuden toimijoina omalta osaltaan väkivaltaisen radikalisoitumisen, ekstremismin ja ääriajattelun tunnistamisesta ja ehkäisystä 19. Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuslinjauksissa väkivaltaiseen ekstremismiin otetaan kantaa siltä osin, että väkivaltaista radikalismia levittävät vangit tulee sijoittaa tarpeellisen valvonnan alaisena suljettuihin vankiloihin. Mikäli todennettua edistymistä ja irtaantumista tapahtuu, voidaan näitä henkilöitä sijoittaa hallitusti avoimempiin olosuhteisiin. 20 Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella 21 toiminut projekti väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen tunnistamiseksi on toiminut aikavälillä 1.8.2016 28.2.2018. Projektin tavoitteena oli kehittää toimintatapoja, joilla voidaan havaita vankiloissa tapahtuvaa ekstremististä radikalisoitumista sekä kehittää toimivia vaihtoehtoja turvalliseen laitossijoitteluun. 22 Vankilaviranomaisten näkökulmasta vankilaradikalisaatioon vaikuttaminen ja vankilassa olevien väkivaltaisten ekstremistien kanssa työskentely painottuu vankeusaikaan, jolloin tulee ottaa huomioon perusoikeuksien, kansainvälisten standardien ja hyvien vankilakäytäntöjen noudattaminen. Yhdistyneiden kansakuntien United Nations Office on Drugs and Crime (UNODC) korostaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen merkitystä myös vankilassa olevien väkivaltaisten 17 Rikosseuraamuslaitos 2015, s. 3, 8, 11. 18 Rikosseuraamuslaitos 2017a, s. 59. 19 Sisäministeriö 2016b, s. 21 22. 20 Rikosseuraamuslaitos 2015, s. 18. 21 Rikosseuraamuslaitoksen alueorganisaatio jakautuu kolmeen maantieteelliseen alueeseen: Etelä-Suomen, Länsi- Suomen ja Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueet. 22 Rikosseuraamuslaitos 2018, s. 3.

6 ekstremistien kanssa työskenneltäessä. Epäinhimillisen ja nöyryyttävän kohtelun sekä kidutuksen kieltämisen lisäksi UNODC korostaa mielipide- ja uskonnonvapauden oikeuksia jotka kuuluvat kaikille. 23 2.1.2 Radikalisaatio käsitteenä Tomas Prechtin mukaan radikalisaatio on prosessi, jossa omaksutaan ekstremistinen ajatusmaailma, jonka myötä ollaan valmiita tukemaan ja edesauttamaan tai käyttämään väkivaltaa yhteiskunnallisten muutosten saavuttamiseksi. Prechtin mukaan radikalisoitumista voi tapahtua missä tahansa ekstremistisessä ryhmässä (esimerkiksi oikeisto, vasemmisto, ympäristöaktivisti, terroristiryhmä). Lisäksi Precht korostaa sitä, että radikalisaatio ei välttämättä johda terrorismiin tai väkivallan käyttöön. Ekstremismillä Precht tarkoittaa ylettömiä ja tinkimättömiä näkemyksiä, jotka sijoittuvat yleisten normien ulkopuolelle. Prechtin mukaan ekstremistiset ryhmät uhkaavat lähinnä yleistä järjestystä, ei niinkään kansallista turvallisuutta. 24 Peter R. Neumannin mukaan suurin osa radikalisaatiota koskevista määritelmistä kuvailevat radikalisaatiota prosessina, jossa yksilö tai ryhmä hyväksyvät poliittisin perustein tehdyt väkivallanteot ja ovat valmiita osallistumaan sellaisiin. Käsitettä väkivaltainen radikalisaatio voidaan Neumannin mukaan käyttää, jos halutaan korostaa radikalisaation väkivaltaista puolta ja erottaa se radikaalin ajattelutavan väkivallattomasta muodosta. 25 Radikalisaatio-termin primaarina muotona voidaan sen sijaan pitää Arie W. Kruglanskin ym. käsitystä radikaali-termistä suuntauksena, joka tukee tai toteuttaa radikaalia käyttäytymistä. Tällainen voi olla mitä tahansa äärimmilleen vietyä käyttäytymistä, joka voi tuottaa mielihyvää, mutta samalla olla tuhoisaa. Esimerkkinä tästä voidaan käyttää itsemurhapommittajaa, joka voi pitää toimintaansa jalomielisenä, vaikka se on ristiriidassa ihmisen hengissä pysymisen tavoitteiden ja selviytymisvietin kanssa. 26 David R. Mandel on tarkastellut radikalisaation käsitettä eri näkökulmista, osittain kritisoiden käsitteiden lähtökohtia ja niiden lähestymistapaa aiheeseen. Mandelin mukaan radikalisaatiosta 23 UNODC 2016, s. 2. 24 Precht 2007, s. 16 17. 25 Neumann 2010, s. 12. 26 Kruglanski ym. 2014a, s. 70 71.

7 käsitteenä on esitetty eriäviä mielipiteitä, muun muassa siihen liittyen voidaanko radikalisaatio jakaa eri vaiheisiin, joista joidenkin tutkijoiden mukaan viimeisimpänä voidaan pitää terrorismia. Mandelin mukaan tällaiset käsitteet kuvaavat radikalisaatiota ajallisina jaksoina, jossa henkilö siirtyy tiettyjen päävaiheiden kautta normaalista elämästä terroristiseen toimintaan. Mandelin mukaan tällaiset prosessinkuvaukset jättävät kuitenkin paljon kysymyksiä, niin psykologisten, organisatoristen ja sosiaalisten prosessien suhteen, jotka alun perin työntävät yksilöä kohti radikalisoitumista ja jotka voimistavat radikalisoitumista niin, että yksilö syyllistyy terroristiseen tekoon. Siitä, että radikalisaatio lisää väkivallan mahdollisuutta, mutta ei välttämättä johda väkivaltaan tai terrorismiin, ollaan Mandelin mukaan yksimielisiä. Ennen kaikkea, radikalisaatio itsessään ei ole riittävä syy terrorismille, sillä suurin osa radikaaleista eivät ole terroristeja. Tästä syystä törmäämme usein termiin väkivaltainen radikalisaatio silloin, kun on kyse terrorismista. Lopuksi Mandel esittelee radikalisaation käsitteen, hyläten käsityksen vaiheittaisesta ja ajallisesta prosessista, kuvaten radikalisaation muutoksena yksilön tai ryhmän ilmaiseman ekstremismin tasossa. 27 Myös Tinka Veldhuis ja Jørgen Staun kritisoivat radikalisoitumisen kuvaamista vaiheittaisena prosessina, perustellen tätä muun muassa sillä, että vaiheisiin perustuvat mallit pohjautuvat ainoastaan havaintoihin, joita on tehty onnistuneista radikalisoitumisprosesseista. Näissä malleissa radikalisoitumisen prosessia lähdetään ikään kuin kelaamaan vaihe vaiheelta taaksepäin, olettaen että nämä henkilöt ovat käyneet läpi tällaisen radikalisoitumisprosessin. Kyseinen tapa kuvata radikalisoitumista tuottaa yksipuolisia tuloksia, eikä sen avulla voida testata hypoteeseja, joihin vaikuttavat syysuhteet. 28 Myös Mark Sedgwick on lähestynyt radikalisaatiota sen moninaisten eri määritelmien kautta todeten, että konsensusta käsitteen sisällöstä ei ole. Sedgwickin mukaan radikalisaatio-käsite ymmärretään eri tavoin ja sitä käytetään erilaisissa asiayhteyksissä, mikä jo itsessään aiheuttaa hämmennystä. Sedgwickin mukaan radikalisaatiokäsite esiintyy turvallisuuden, sopeuttamisen ja ulkopolitiikan konteksteissa. Sen lisäksi, että näillä konteksteilla on erilainen agenda, niitä voidaan myös lähestyä eri tasoilla: analyyttisella ja virallisella sekä julkisella ja poliittisella. Tiedustelupalvelut ja poliisi toimivat turvallisuuden alueella, jossa radikalisaatio nähdään välillisenä tai välittömänä uhkana valtion ja sen kansalaisten turvallisuudelle. Tiedustelupalveluiden 27 Mandel 2009, s. 101 102, 110 111. 28 Veldhuis Staun 2009, s. 2, 17.

8 parissa ei tavoitella näkyvyyttä, toisin kuin poliittisella tasolla, jossa tehdyt ja suunnitellut toimenpiteet halutaan näkyviksi. Sedgwickin mukaan muutamat tutkijat ja useat julkiset elimet ovat pyrkineet määrittelemään radikalisaatiota, mutta näiden vertailussa nousee esiin erimielisyydet radikalisaation ja väkivallan sekä ajatusten ja tekojen välisestä yhteydestä. Sedgwickin mukaan määrittelyn ongelmana on erityisesti se, onko radikalisoitumisella ylipäänsä jatkumo tekoihin ja jos on, missä tämä raja kulkee. 29 2.2 Aikaisempi tutkimus 2.2.1 Vankilaradikalisaatio tutkimuksen kohteena Andrew Silken ja Tinka Veldhuisin mukaan vankilaradikalisaation syiden käsitteleminen on haasteellista, sillä näyttöön perustuvia tutkimuksia ei juurikaan ole ja tämänhetkiset vankien radikalisoitumista koskevat teoriat perustuvat lähes kokonaan pieneen määrään tapaustutkimuksia. Sosiaaliset ilmiöt, kuten radikalisoituminen, värvääminen, kuntouttaminen ja uudelleen sopeuttaminen ovat vaikeasti käsitteellistettäviä ja ennen kaikkea vaikeasti mitattavissa olevia ilmiöitä. Lisäksi vangit, erityisesti väkivaltaiset ekstremistit, ovat vaikeasti tutkittava populaatio; heidän tavoittaminen tutkimuksia varten on haastavaa ja he voivat suhtautua tutkimushaastatteluihin vastahakoisesti. 30 Edes vankiloihin pääseminen tutkimusten suorittamiseksi ei ole itsestäänselvyys jokaisessa maassa. Mark S. Hammin mukaan vankilaradikalisaation tutkiminen Yhdysvaltojen vankiloissa on miltei mahdotonta, sillä vankiloiden keskuudessa laajalle levinneen vastahakoisuuden vuoksi tutkijoilta on evätty pääsy vankiloihin; Hammin mukaan lähinnä näennäisten syiden valossa 31. Saman havainnon on tehnyt brittitutkija James Brandon, joka kertoo tutkimuksessaan vaikeuksista päästä haastattelemaan tuomittuja islamisti-ekstremistejä, minkä vuoksi hän on tutkimuksessaan käyttänyt aineistona vankien kirjoittamia lausuntoja, jotka ovat päätyneet levitykseen erilaisten tukijoiden kautta. 32 29 Sedgwick 2010, s. 479, 485, 490. 30 Silke Veldhuis 2017, s. 3, 8. 31 Hamm 2013, s. 45. Ks. myös Hamm 2007, s. 37 38. 32 Brandon 2009, s. 9.

9 Kvantitatiivisen tutkimuksen puolella vankilaradikalisaatiota ovat tutkineet Kruglanski ym., jotka ovat tutkimuksessaan selvittäneet Abu Sayyaf Group 33 - kytköksisten vankien radikalisoitumista kahden vuoden seurantatutkimuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin erilaisten tekijöiden vaikutuksia vankien radikalisoitumisen voimistumiseen. Yhtenä tällaisena tekijänä oli vankien kertomukset vankilaoloista ja vartijoista. Tutkimustulosten mukaan tutkittavien henkilöiden radikalisoituminen voimistui seurantatutkimuksen aikana, mutta tätä voimistumista ei voitu linkittää henkilöiden asenteisiin vartijoita ja vankilaolosuhteita kohtaan. Vankien negatiiviset asenteet eivät myöskään lisänneet todennäköisyyttä radikalisoitumisen voimistumisesta. Kaiken kaikkiaan tutkittavien radikalisoituminen voimistui kahden vuoden seurantajakson aikana. Tutkijoiden mukaan huomionarvoista oli myös se, että Abu Sayyaf Group- kytköksisillä vangeilla oli mahdollisuus rajattomaan sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä toistensa että ryhmittymässä mahdollisesti vaikuttavien vanhempien jäsenten kanssa. 34 Alison Liebling, Helen Arnold ja Christina Straub ovat tutkineet vankilahenkilökunnan ja vankien välisiä suhteita HM Prison Whitemoor- vankilassa Iso-Britanniassa. Yhtenä lähtökohtana tutkielmalle on ollut muslimivankien määrän huomattava kasvu kyseisessä vankilassa. Tutkimuksen varsinaisena tarkoituksena ei ole ollut tutkia muslimivankien ja muiden henkilöiden välisiä suhteita, mutta yhden vahvaksi nousseen teeman tutkimuksessa ovat muodostaneet uskonto vankilassa, muslimiksi kääntyminen ja radikalisaatioon liittyvät riskitekijät 35. Henkilökunnan ja vankien haastatteluissa nousi esille pelko siitä, että vaikutuksille alttiit vangit omaksuvat terroristivankien ekstremistisiä näkemyksiä ja voivat tämän myötä olla houkuteltavissa väkivallantekoihin. Useat vangit olivat sitä mieltä, että ekstremistiset ideologiat antavat islaminuskosta negatiivisen ja vääristyneen kuvan. Islamiin kääntymisellä vankeusaikana nähtiin kuitenkin olevan positiivisia vaikutuksia ja muutoksia vankeihin. Sen sijaan henkilökunnan katsottiin suhtautuvan muslimivankeihin yhtenä isona yhteisönä, jolloin yksilöiden huomioiminen jäi vähäiseksi. Tämä saattoi taas osaltaan johtaa siihen, että yksilöt hakeutuivat islamia edustavan uskonnollisen ryhmittymän pariin kyseisessä vankilassa. 36 33 Abu Sayyaf Group on Etelä-Filippiineillä toimiva islamistinen terroristiorganisaatio, joka yhdistetään Indonesian Jemmah Islamiyah- järjestöön, ks. Kruglanski ym. 2014b, s. 185. 34 Kruglanski ym. 2016, s. 15, 19, 28. Ks. myös Silke Veldhuis 2017, s. 3. 35 Tutkijat eivät haastatelleet radikalisoituneita vankeja tutkimuksessaan, ks. Liebling Arnold Straub 2011, s. 94. 36 Liebling Arnold Straub 2011, s. ii, 1 3, 94 95.

10 Bert Useemin ja Obie Claytonin tutkimuksen tarkoituksena on ollut arvioida vankien sosiaalista ilmapiiriä ja selvittää ovatko vankilat hedelmällisiä kasvualustoja radikalisoitumiselle ja jihadtyyppiselle terrorismille. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 210 vankilavirkailijaa ja 270 vankia kymmenessä eri osavaltiossa Yhdysvalloissa ja vierailut kohdistuivat 27:ään keski- ja korkean turvallisuustason vankilaan. Tutkimusta varten haastatellut vangit valittiin sattumanvaraisesti ja heille esitettiin kysymyksiä ainoastaan koskien muiden vankien käyttäytymistä, ei heidän omaa käytöstään. Tutkimuksen mukaan vankilaolot saivat runsaasti moitteita vangeilta. Vangit olivat tyytymättömiä muun muassa vankiloiden yliasutukseen, kelvottomaan ja puutteelliseen ruokaan, kuntoutusohjelmien puuttumiseen, riittämättömiin vapaa-ajan toimintoihin ja vartijoiden epäkunnioittavaan kohteluun. Tutkijat havaitsivat, että vankiloissa on suhtauduttu radikalisaation uhkaan ja sen kukistamiseen vakavuudella ja siihen on panostettu resursseja. Tutkijat olivat kuitenkin huolissaan siitä, miten viranomaisten radikalisaation vastaisen toiminnan ylläpitäminen säilyy yhtä aktiivisena myös tulevaisuudessa. Vaikka vankilat eivät olisikaan radikalisaation lähteitä, tulisi vankiloiden pitää valvonnan taso korkealla. Tutkimustulosten mukaan vankihaastatteluista ilmeni yllättäen yhteenkuuluvuutta jihadistisen radikalisaation vastustamisessa, joka selittyi tutkijoiden mukaan osittain sillä, että vangit osoittivat uskollisuutta valtiota kohtaan. Tätä selitettiin myös sillä, että vankilat ovat saavuttaneet paremman tason järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä, minkä johdosta vangit kokivat radikalisoitumiseen liittyvän viehätyksen vähemmän houkuttelevana. Lopuksi tutkijat esittivät huolensa tiedustelupalveluiden liioittelun vankilaradikalisaation aiheuttaman uhan laajuudesta sekä vankien tarkoitusperien, arvojen ja asenteiden väärin ymmärtämisestä, sillä vankilat tulisi nähdä myös radikalisaatiota ehkäisevinä ja kuntouttavina organisaatioina. 37 Hamm on tutkinut vankilaradikalisaatiota eri vankiloissa Yhdysvalloissa. Hammin tutkimuksen pääkohdat liittyvät Yhdysvaltojen vankiloissa ilmenevien ei-perinteisten uskontojen lähtökohtiin, vankien kääntymistä näihin uskontoihin sekä vankien terroristiseen toimintaan värvätyksi tulemisen mahdollisuuden arvioimiseen. Tutkimustaan varten Hamm haastatteli vankilapastoreita, tiedusteluun erikoistuneita vartijoita sekä vankeja. Tutkimusta varten haastatellut vangit, joita oli yhteensä 30, valittiin sen perusteella että he olivat vankeusaikana kääntyneet uskontoon, joka ei edusta juutalaiskristillisyyttä. Tutkimuksen mukaan edellä mainittuihin uskontoihin 37 Useem Clayton 2009, s. 563 564, 567, 586 587.

11 kääntymisellä oli vankilakulttuuria inhimillistävä vaikutus, sillä sen myötä muita hyväksikäyttävä ja alistava käytös väheni. Toisaalta tutkimuksessa todettiin, että vankilat ovat ekstremisteille otollisia paikkoja tällaisten käännynnäisten värväämiseen, joskin tähän vaikuttaa myös vankien muodostamien alakulttuurien luonne. Tutkimuksessa havaittiin, että korkean turvallisuustason vankilat tuottavat todennäköisemmin radikalisoituneita vankeja, sillä niissä on tarjolla vähemmän kuntoutusohjelmia, ne ovat yliasutetumpia ja niissä on enemmän jengeihin liittyviä ongelmia. Haastateltujen tiedusteluvartijoiden mukaan heillä oli havaintoja mahdollisista terroristisoluista vankiloissa. Lisäksi tutkimustuloksissa todettiin, että vankilaradikalisaatio linkittyy vahvasti vankilajengeihin ja karismaattiseen johtajuuteen vankipopulaation sisällä. Yksittäisten vankien käännyttäminen tapahtuu todennäköisemmin toisen vangin toimesta, kuin ulkopuolisen värvääjän. 38 Humberto M. Trujillo ym. ovat tutkineet radikalisaatiota kvantitatiivisen kenttätutkimuksen muodossa 25:ssä espanjalaisessa vankilassa. Tutkimus on toteutettu virkamiesten kanssa, jotka työskentelevät vankiloissa joissa on paljon muslimivankeja ja jotka pystyvät antamaan laajasti tietoa radikaali islamiin liittyviin psykososiaalisiin indikaattoreihin liittyen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksella, jonka virkamiehet täyttivät ja jonka kysymykset liittyivät siihen, miten muslimivankien tietynlaista käyttäytymistä voidaan pitää indikaattorina radikaali islamismille. Kyselyssä oli yhteensä 49 kysymystä, joista 37:llä mitattiin psykososiaalisia seikkoja, kuten ryhmädynamiikkaa, sosiaalisia verkostoja, indoktrinaatioon liittyviä toimia, sosiaaliseen tukeen sekä johtajuuteen liittyviä toimia. Loput kysymykset käsittelivät vankien välistä kommunikaatiota. Tutkimustuloksissa on todettu, että muslimivankien terrorismin oikeuttamiseen liittyvät käyttäytymismallit sekä muslimivankien suhteet toisiinsa 39 voivat suunnata vankeja kohti radikaali islamia. Tutkijoiden mukaan muslimivankien tarkka valvonta ei vaikuta edellä mainittujen käyttäytymismallien esiintyvyyteen tai yleistyvyyteen. Lisäksi tutkijat ovat todenneet, että käyttäytymismallien esiintyvyys on suurempi vankiloissa, joissa muslimivankien ja jihadistien määrä suhteessa muihin vankeihin on suuri. Tutkijoiden mukaan joissain espanjalaisissa vankiloissa voi muodostua sellaiset sosiaaliset olot, jotka edistävät jihadistista radikalisaatiota. 40 38 Hamm 2007, s. 3 4, 109 111, 115; Hamm 2008, s. 15. 39 Tutkijat kuvaavat vankien suhteita toisiinsa horisontaalisella ja vertikaalisella tasolla, jossa vertikaalinen kuvaa hierarkista käskynalaisuutta. Ks. Trujillo ym. 2009, s. 563 564. 40 Trujillo ym. 2009, s. 563 564, 577 578.

12 Niina Karling on pro gradu- tutkielmassaan haastattelemalla ja havainnoimalla tutkinut vartijoiden kykyä havainnoida ja ehkäistä muslimiradikalisaatiota kahdessa suomalaisessa vankilassa. Karlingin mukaan vartijat eivät kokeneet olevansa aktiivisia osapuolia radikalisoitumisen ehkäisemisessä, vaan osa heistä koki toimivansa lähinnä sanansaattajina, jotka välittävät tietonsa eteenpäin. Haastateltavat eivät myöskään tunnistaneet vartijoiden käytöksen merkitystä radikalisoitumisprosessissa, vaikka syrjintä voi muodostaa lähtökohdan radikalisoitumisprosessille. Lisäksi Karling havaitsi rasismia ja muslimeihin kohdistuvia ennakkoluuloja vankilaviranomaisissa. Tiedon puute islamista ja sen harjoittamisesta nousi myös esiin. Karlingin mukaan vankiloissa tulisi olla riittävä määrä motivoitunutta henkilökuntaa, jolla olisi kyky työskennellä alati muuttuvan vankipopulaation kanssa. Lisäksi vankiloissa tulisi olla yhtenäiset käytännöt islaminuskon harjoittamiselle ja vankiloissa vierailevien imaamien tulisi olla koulutettuja. Lisäksi vankiloissa tulisi olla nollatoleranssi rasismin ja muslimeihin liittyvien ennakkoluulojen osalta. 41 Jouni Häiväläinen ja Petriina Tarasoff ovat opinnäytetyössään perehtyneet radikalisoitumiseen rikosseuraamusalalla haastattelemalla asiantuntijoita ja kartoittamalla rikosseuraamusalalla tehtyjä toimenpiteitä radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa. Häiväläisen ja Tarasoffin mukaan rikosseuraamusalalla on reagoitu radikalisoitumiseen, mutta koulutukselle ja radikalisoituneiden henkilöiden kanssa työskentelyyn liittyville toimintamalleille on tarvetta. Henkilöstön kouluttamisessa tulisi huolehtia koulutuksen jatkuvuudesta sekä huomioida eri henkilöstöryhmien koulutustarpeet. Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön tietämystä radikalisoitumisesta, uusista kulttuureista ja uskonnoista tulisi lisätä. Radikalisoituneiden vankien laitossijoittelu huomioiden tulisi olla riittävästi vaihtoehtoja vankien sijoittamiseen ja vankiloissa tulisi olla sijoittamisen mahdollistavat osastot. 42 2.2.2 Radikalisoitumista ja vankilaradikalisoitumista edistävät tekijät Erilaiset tekijät voivat lisätä henkilön riskiä radikalisoitua vankilassa. Vankilaradikalisaatioon liittyvän kirjallisuuden perusteella nämä tekijät voivat liittyä sekä yksilöön, eli vankiin, että ympäristöön, eli vankilaan 43. Neumannin mukaan vankiloita pidetään kasvualustoina 41 Karling 2018, s. 1, 58, 60 62. 42 Häiväläinen Tarasoff 2017, s. 9, 110 111. 43 Ks. esim. Silke Veldhuis 2017, s. 3.

13 radikalisaatiolle, sillä vankilat ovat ympäristöjä, joissa erityisen haavoittuvat henkilöt voivat ryhtyä oman identiteettinsä etsijöiksi tai kapinallisiksi. Merkityksen ja identiteetin etsiminen, johon erityisesti uudet vangit voivat intensiivisesti ryhtyä, voi motivoida uusien vakaumuksellisten suuntauksien omaksumisessa. On todennäköisempää, että yksilö tutustuu uusiin uskomuksiin ja yhteisöihin vankilassa, kuin vankilan ulkopuolella. 44 Osalla taas on tarve hakea fyysistä suojelua ja turvaa, jota jengit ja vankilan sisällä toimivat islamistiset ryhmät voivat tarjota 45. Vankilan merkityksestä radikalisoitumisprosessissa ollaan jossain määrin eri mieltä. Veldhuisin mukaan suurin osa tutkimustyöstä perustuu sille ajatukselle, että vankilat tarjoavat hedelmällisen maaperän radikalisoitumiselle. Tähän oletukseen perustuen pyritään etsimään niitä tekijöitä, jotka voivat altistaa vankeja väkivaltaista ekstremismiä tukeville ajatuksille. Veldhuis on sitä mieltä, ettei vankila tai vankilaolot itsessään radikalisoi vankeja. Vankilassa oleminen voi kuitenkin altistaa yksilön sellaisille psykologisille ja sosiaalisille mekanismeille, jotka voivat joissain olosuhteissa, joidenkin yksilöiden kohdalla viedä asenteita ja käyttäytymistä ekstremistisiä asenteita kohti. Todennäköisyys, että vangit radikalisoituvat on Veldhuisin mukaan pienempi, kuin mitä yleisesti oletetaan. Mikäli radikalisoitumista tapahtuu, se voi olla intensiivisempää ja nopeampaa vankilassa, kuin mitä se olisi ulkomaailmassa. 46 Sen sijaan Rem Kortewegin ym. mukaan vankila muodostaa sellaisen maaperän, joka toimii perustana radikalisaatiolle ja värväykselle. Vankilat itsessään ovat ympäristöjä, jotka edistävät sellaisten yksilöiden radikalisoitumista, jotka ovat yhteiskunnan hylkäämiä ja etsivät uutta tai suurempaa merkitystä elämässään. Korteweg ym. kuvailevat EU- jäsenmaiden vankiloita kaikista järkyttävimmiksi paikoiksi, niissä tapahtuvan värväyksen vuoksi. 47 Trujillo ym. ovat myös esittäneet vankilaradikalisoitumisen prosessiin liittyvän teorian siitä, miten yksilö on erityisen haavoittuvainen vankeuden alkuaikoina johtuen useista eri syistä. Yksilön käsitys omasta identiteetistä voi kärsiä ja vangitulla voi esiintyä turvattomuuden ja kontrolloimattomuuden tunteita, sillä hänen mahdollisuutensa vaikuttaa ympärillä tapahtuviin asioihin 44 Neumann 2010, s. 7, 26, 59. 45 Hamm 2007, s. 62. 46 Veldhuis 2016, s. 49 50. 47 Korteweg ym. 2010, s. 32, 35.