Nuorten päihdekokeilut ja -asenteet muutoksessa

Nuorten päihdekokeilut ja -asenteet muutoksessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton ehkäisevän päihdetyön (EPT) hankkeen seurantatutkimus Osa II, loppukartoitus YHTEISTYÖSSÄ

Nuorten päihdekokeilut ja asenteet muutoksessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton ehkäisevän päihdetyön (EPT) hankkeen seurantatutkimus. Osa II, loppukartoitus. Käsikirjoitus: Tuula Aira, Lasse Kannas, Sami Kokko ja Jari Villberg Julkaisija: Mannerheimin Lastensuojeluliitto Toinen linja 17 00530 Helsinki puhelin 075 324 51 www.mll.fi mll@mll.fi Ulkoasu: Hahmo Taitto: Virpi Liinoja Kansikuva: Vesa Greis / Kuvaliiteri Paino: Hämeen Kirjapaino Oy 2010 2 EPT-hanke loppukartoitus

SISÄLLYS Esipuhe s.4 Tiivistelmä s.5 1. Nuorten päihteiden käyttö ja ehkäisevä päihdetyö muutoksia 2000-luvulla? s. 6 Miten nuoret ja vanhemmat suhtautuvat päihteiden käyttöön? s. 7 Vaikuttavatko kouluissa toteutetut nuoriin kohdennetut päihdeinterventiot? s. 8 Esimerkkejä lasten ja nuorten ehkäisevästä päihdetyöstä Suomessa s. 8 Mannerheimin Lastensuojeluliiton EPT-hanke s. 9 2. Seurantatutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset s. 11 Aineistot ja menetelmät s. 11 3. Nuorten ja vanhempien arvioita EPT-hankkeesta s. 14 Nuorten mielipiteitä tapahtumien ja oppituntien kiinnostavuudesta s. 14 Nuorten arvioita EPT-hankkeen vaikutuksista alkoholin ja tupakan kokeiluun ja käyttöön s. 15 Vanhempien arvioita EPT-hankkeesta s. 16 EPT-hankkeen virittämät keskustelut kotona s. 18 Kohderyhmien saavutettavuus s. 18 4. Nuorten arvioita päihteiden käyttöön liittyvien kokemusten ja kodin päihdekeskustelujen muutoksista vuosina 2007 2009 s. 20 5. Vanhempien arvioita nuorten päihteiden käyttöön liittyvien kasvatuskäytäntöjen, kokemusten ja asenteiden muutoksista vuosina 2007 2009 s. 22 Vanhempien kokema ulkopuolisen tuen tarve nuorta koskevissa päihdeasioissa s. 23 6. Nuorten suhteet läheisiin 7. ja 9. luokilla s. 24 Mieltä vaivaavista asioista puhuminen s. 24 Vanhempien tietoisuus nuoren ystävistä, rahankäytöstä ja vapaa-ajasta nuorten ja vanhempien arvioita s. 26 Nuorten näkemyksiä vanhemmilta saadusta tuesta ja yhteistyöstä koulun kanssa s. 27 7. Nuorten päihteiden käyttö s. 28 Nuorten päihdekokeilujen ja päihteiden käytön yleisyys s. 28 Vanhempien suhtautuminen nuoren päihdekokeiluihin s. 30 Alkoholia kokeilleiden nuorten kokemuksia omaan päihteiden käyttöön vaikuttavista tekijöistä s. 31 8. Suhtautuminen nuorten päihteiden käyttöön sekä kotiintuloaikojen ja läksyjen laiminlyöntiin s. 32 Vanhempien asennoituminen oman nuorensa päihdekäyttäytymiseen ja kodin sääntöjen noudattamiseen s. 32 Nuorten asennoituminen ikäistensä nuorten päihdekäyttäytymiseen ja kodin sääntöihin s. 32 Nuorten arviot koulun ja opettajien käytänteistä ja suhtautumisesta nuorten tupakointiin s. 33 9. Nuorten ja vanhempien päihdeasenteita s. 34 Nuorten asenteet muutoksessa s. 34 Nuorten ja vanhempien asenteiden vertailua s. 35 10. Arvioita nuorten päihteiden käytön ehkäisykeinojen tehokkuudesta s. 36 Nuorten arvioita s. 36 Vanhempien ja nuorten arvioiden vertailua s. 40 11. Yhteenveto ja johtopäätöksiä s. 41 EPT-hankkeen saama palaute s. 41 Millaisia muutoksia nuoret ja vanhemmat kokivat päihteiden käyttöön liittyvissä kokemuksissa ja valmiuksissa? s. 41 Missä määrin nuorten päihteiden kokeilu ja käyttö yleistyivät seuranta-aikana? s. 42 Muuttuiko vanhempien ja nuorten suhtautuminen päihteiden käyttöön, entä nuorten käsitys koulun tupakointivalvonnasta? s. 44 Nuorten palaute vanhemmille myönteistä, joskin tytöille isän kanssa vaikeista asioista puhuminen aiempaa vaikeampaa s. 44 Nuoret aiempaa kriittisempiä, vanhemmat varsin luottavaisia nuorten päihteiden käytön ehkäisykeinojen tehokkuuteen s. 44 Katseet tulevaan toimintasuosituksia s. 45 Lähteet s. 49 Liitteet s. 50 EPT-hanke loppukartoitus 3

Esipuhe Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tehnyt vuosikymmeniä ehkäisevää päihdetyötä lasten ja perheiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tähän jatkumoon kuuluu vuosina 2006 2010 toteutettu Ehkäisevän päihdetyön hanke (EPT). Mittava hanke toteutettiin viidessä eri koulussa, samojen nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa. Hankkeessa otettiin huomioon niin koulun, kodin kuin yhteisöjen tasot, jotta työlle saatiin mahdollisimman laaja pohja. Hanke toteutettiin yhteistyössä A-klinikkasäätiön ja Terveys ry:n kanssa ja sen rahoitti Raha-automaattiyhdistys. Pitkäkestoisessa hankkeessa tarjoutui harvinainen mahdollisuus seurantatutkimukseen. Tässä raportissa tutkimusta voidaankin tarkastella paitsi hankkeen seurantatutkimuksena, myös itsenäisenä nuorten päihteiden käyttöä sekä nuorten ja vanhempien asenteita käsittelevänä tutkimuksena. Tutkimuksen tulokset ovat monipuolisia. On ilahduttavaa, että nuoret arvioivat hankkeella olleen myönteisiä vaikutuksia päihteiden käyttöön liittyvään ajatteluun ja käyttäytymiseen. Esimerkiksi lähes puolet nuorista ilmoitti miettivänsä aiempaa tarkemmin tupakoiko vai ei. Hankkeen tavoitteiden toteutumisen kannalta suotuisaa oli myös, että valtaosa vanhemmista arvioi hankkeen tarpeelliseksi ja sen toimintamuodot kiinnostaviksi. Positiivista oli myös, että kaksi kolmasosaa vanhemmista arvioi päihdeaiheisten keskustelujen lisääntyneen yläkoulun aikana. Seurantatutkimuksen tulokset antavatkin uskoa siihen, että intensiivinen ehkäisevä työ nuorten ja vanhempien parissa kannatta. Tutkimuksen kokonaistuloksia tarkasteltaessa on myös syytä muistaa, että ehkäisevässä työssä pienetkin onnistumiset ovat merkittäviä. Erityisen merkittäviä ne ovat kehitysvaiheessa, jossa nuorten kiinnostus päihteisiin kasvaa ja päihdekokeilut yleistyvät. Ehkäisevään päihdetyöhön vaikuttaa oleellisesti yhteiskunnasamme vallitseva päihdekulttuuri, joka ei juuri tue ehkäisevän päihdetyön pyrkimyksiä. Yhteiskunnassamme vallitsee myös ilmapiiri, jossa päihteiden ajatellaan kuuluvan nuoruuteen. Tämä myytti tulisi romuttaa ja painottaa aikuisten mallien ensisijaisuutta päihdekulttuurimme muotoutumisessa. Ehkäisevän päihdetyön hanke pyrki kyseenalaistamaan suomalaiseen päihdekulttuuriin liittyviä pakkovalintoja ja antamaan nuorille ja vanhemmille eväitä kriittiseen, mutta samalla vuorovaikutukselliseen pohdintaan. Kiitos hankkeeseen osallistuneille pilottikouluille sekä hankkeeseen ja tutkimukseen osallistuneille nuorille ja vanhemmille. Kiitos myös Jyväskylän yliopiston tutkijaryhmälle asiantuntevasta työstä. Mirjam Kalland MLL:n pääsihteeri Ehkäisevän päihdetyön hankkeen johtoryhmän puheenjohtaja 4 EPT-hanke loppukartoitus

Tiivistelmä Nuorten päihdekokeilut ja asenteet muutoksessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton ehkäisevän päihdetyön (EPT) hankkeen seurantatutkimus. Osa II, loppukartoitus. Tuula Aira, Lasse Kannas, Sami Kokko ja Jari Villberg Mannerheimin Lastensuojeluliitto toteutti vuosina 2006 2010 Ehkäisevän päihdetyön (EPT) hankkeen, johon liittyvän seurantatutkimuksen tuloksia on kuvattu tässä raportissa. Tulokset perustuvat hankkeeseen osallistuneiden nuorten ja vanhempien kyselylomakevastauksiin, joita kerättiin ensimmäisen kerran nuorten ollessa 7. luokalla (syksy 2007) 1 ja toisen kerran 9. luokalla (syksy 2009) 2. Molempiin tutkimuskyselyihin vastasi 139 nuorta, 40 % kohdejoukosta. Tutkimus kuvaa yhtäältä nuorten elämässä tyypillisesti tapahtuvia päihteiden kokeiluun ja käyttöön liittyviä muutoksia sekä toisaalta hankkeen vahvuuksia ja kehittämishaasteita. Lisäksi tutkimuksen tuloksista on tulkittavissa joitakin viitteitä hankkeen lyhyen aikavälin vaikutuksista. Raportin lopussa esitetään toimintasuosituksia ehkäisevän päihdetyön kehittämiseksi. Nuorten antama palaute hankkeelle oli kaksijakoista: melko suurta osaa nuorista, erityisesti tytöistä hankkeen tapahtumat kiinnostivat, mutta varsinkin pojista huomattava osa (33 44 %) ei kokenut hankkeen oppitunteja ja tapahtumia kiinnostavina. Niin ikään osa nuorista (30 48 %) arvioi hankkeella olleen myönteisiä vaikutuksia päihteiden käyttöön liittyvään ajatteluun ja käyttäytymiseen. Esimerkiksi liki puolet nuorista ilmoitti miettivänsä aiempaa tarkemmin polttaako vai ei. Toisaalta 22 39 % nuorista arvioi, ettei hanke ollut juuri vaikuttanut heidän päihdekäyttäytymiseensä ja -asenteisiinsa. Valtaosa vanhemmista arvioi hankkeen tarpeelliseksi ja sen toimintamuodot kiinnostaviksi. Lähes neljännes perheistä ilmoitti hankkeen vaikuttaneen perheen päihteisiin liittyviin kasvatuskäytäntöihin paljon. Toisaalta suurin osa vanhemmista koki hankkeen vanhempiin kohdistamilla toimilla olleen vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta kasvatuskäytäntöihin. Ilahduttavaa oli, että kaksi kolmasosaa vanhemmista ilmoitti päihdeaiheisten keskustelujen lisääntyneen nuoren kanssa yläkouluaikana. Vanhempien arvioiden perusteella EPT-hankkeella on osansa tämän vuorovaikutuksen lisääntymisessä. Toisaalta nuorista vain kolmannes arvioi vanhempien kanssa käytyjen alkoholikeskustelujen lisääntyneen ja neljänneksen mielestä tupakkakeskustelut olivat lisääntyneet seuranta-aikana. Harva nuori mielsi EPT-hankkeen lisänneen päihdekeskusteluja kotona, joskin arviointia vaikeuttaa se, että päihdekeskusteluissa äiti tai isä lienee useimmiten aloitteentekijänä. Nuorten arviot vanhemmistaan säilyivät myönteisinä; nuorten mielestä vanhemmat ovat valmiita auttamaan kouluongelmissa ja viettävät riittävästi aikaa nuoren kanssa. Alkoholia kokeilleiden nuorten osuudet nousivat kolmanneksesta lähes kahteen kolmasosaan ja tupakkaa kokeilleiden osuudet vajaasta viidenneksestä miltei puoleen 7. luokalta 9. luokalle. Kokeilujen lisäksi myös päihteiden käyttö yleistyi. EPT-hankkeen nuorilla esimerkiksi päivittäisen tupakoinnin ja humalajuomisen yleisyyden osalta nousu vaikuttaa loivemmalta verrattaessa valtakunnallisten kyselytutkimusten vastaavia ikäluokkia kuvaaviin tuloksiin. Tätä päätelmää ei kuitenkaan voida luotettavasti vahvistaa, sillä varsinaisia vertailukouluja ja -nuoria ei ollut mahdollista käyttää tässä tutkimuksessa. Nuorten suhtautuminen ikäistensä päihteiden käyttöön muuttui selvästi sallivammaksi 7. luokalta 9. luokalle. Sen sijaan vanhempien suhtautuminen oman nuoren päihteiden kokeiluun ja käyttöön säilyi varsin kielteisenä seuranta-aikana. Tosin varsin suuri joukko, vajaa puolet vanhemmista, salli jo 7. luokalla nuoren maistaa alkoholia aikuisten seurassa. Niin nuoret kuin vanhemmatkin hyväksyivät yleisemmin nuoren alkoholin käytön aikuisten seurassa kuin tupakan kokeilemisen. Yhdeksäsluokkalaisista nuorista aiempaa harvempi piti nuorten päihteiden käytön eri ehkäisykeinoja tehokkaina lukuun ottamatta omaa harkintakykyä ja nuorten mielekästä tekemistä, jotka nuoret kokivat myös kaikkein tehokkaimmiksi päihteiden käytön ehkäisykeinoiksi hyvien kaverisuhteiden ja päihteiden vuoksi sairastuneiden kertomusten lisäksi. Nuoret pitivät myös hyviä suhteita vanhempiin varsin tehokkaana tapana ehkäistä päihteiden käyttöä. Vain runsas kolmannes nuorista arvioi EPT-hankkeen tehokkaaksi tavaksi ehkäistä nuorten päihteiden käyttöä. Tämän seurantatutkimuksen tapaisia seikkaperäisiä arviointeja tulisi tehdä terveyden edistämisen hankkeista yleisemminkin. Vain luotettavan palautetiedon avulla hankkeista saatuja hyviä käytäntöjä voidaan arvioida pätevästi. 1 nuoret N=171 (47 %), vanhemmat N=215 (59 %) 2 nuoret N=314 (84 %), vanhemmat N=230 (62 %) EPT-hanke loppukartoitus 5

1. Nuorten päihteiden käyttö ja ehkäisevä päihdetyö muutoksia 2000-luvulla? Nuoret ovat päihdekokeiluille alttiita erityisesti murrosiässä. Tämä näkyy valtakunnallisissa ja kansainvälisissä kyselytutkimuksissa (Eurooppalainen koululaistutkimus ESPAD, Kouluterveyskysely, WHO-Koululaistutkimus HBSC), joiden mukaan nuorten päihdekokeilut ja päihteiden käyttö yleistyvät voimakkaasti 11 15-vuotiaina. Tähän vaiheeseen ajoittuvalla ehkäisevällä päihdetyöllä tuskin pystytään täysin estämään kaikkien nuorten päihdekokeiluja, mutta kokeiluja voidaan pyrkiä myöhentämään ja päihteiden käyttöä vähentämään. Tämä on tärkeää, sillä varhainen alkoholin käytön aloittaminen ja runsas juominen myöhäisnuoruudessa ovat yhteydessä alkoholin ongelmakäyttöön aikuisiässä (Pitkänen 2006, 76). Niin ikään varhain aloitettu tupakointi jatkuu usein aikuisena (mm. Paavola 2006). Yläkoululaisten kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten tupakointikokeiluissa on ollut nähtävissä myönteistä kehitystä 2000-luvulla, sillä tupakkaa on kokeillut aiempaa harvempi nuori. Toisaalta 14-vuotiaiden poikien tupakointikokeilut ovat kääntyneet aivan viime vuosina pieneen nousuun. (Rainio ym. 2009, Kouluterveyskysely.) Kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2008/2009 yhdeksäsluokkalaisista nuorista yli puolet (tytöistä ja pojista 56 %) oli kokeillut tupakkaa. Päivittäin tupakoivien yläkouluikäisten osuudet ovat 2000-luvulla vähentyneet, joskin viime vuosina vähentymistrendi on pysähtynyt. (kuvio 1) Vuonna 2008/2009 päivittäin tupakoi 21 % yhdeksäsluokkalaista pojista ja 17 % tytöistä (Kouluterveyskysely). Tupakkakokeilujen tapaan myös yläkoululaisten nuuskan kokeilu ja käyttö on vähentynyt vuosituhannen vaihteesta lähtien (WHO-Koululaistutkimus 2006; Metso ym. 2009, 50), mutta viime vuosina poikien kokeilut ovat yleistyneet ja tyttöjen laskeva trendi on tasaantunut (Rainio ym. 2009, 28-30; Kouluterveyskysely 2010). Vuonna 2008/2009 nuuskaa oli kokeillut kolmannes yhdeksäsluokkalaisista pojista ja 13 % tytöistä. Myös silloin tällöin tai päivittäin nuuskaa käyttävien yläkouluikäisten poikien osuudet ovat kasvaneet hieman aikavälillä 2007 2009 (Rainio ym. 2009, 29 30; Kouluterveyskysely 2010). Vuonna 2008/2009 silloin tällöin tai päivittäin nuuskaa käytti 15 % yhdeksäsluokkalaisista pojista ja 3 % tytöistä (Kouluterveyskysely). 35 30 25 20 15 ESPAD Kouluterveyskysely 10 5 0 1999 2001 2003 2005 Pojat 2007 2009 1999 2001 2003 Tytöt 2005 2007 2009 Kuvio 1. Päivittäin tupakoivien yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien osuudet ajanjaksolla 1999 2009 eri luokkakyselyjen mukaan (%) 3 4 (Kouluterveyskysely, WHO-Koululaistutkimus 2006, Metso ym. 2009) WHO- Koululaistutkimus 3 Kouluterveyskyselyn osalta kahtena perättäisenä vuonna eri lääneistä kerätyt tulokset on yhdistetty kuvaamaan koko maan tilannetta, esim. vuosien 2008 ja 2009 prosenttiosuuksien keskiarvo on merkitty vuodelle 2009. 4 Eri tutkimuksissa samaa asiaa on kysytty hieman erilaisin kysymysmuodoin. Tästä johtuen tulokset ovat vain osin vertailukelpoisia. 6 EPT-hanke loppukartoitus

Vuonna 2004 voimaan tulleesta alkoholiveron alennuksesta huolimatta yläkouluikäisten raittius on yleistynyt 2000-luvulla useiden kyselytutkimusten mukaan (Kouluterveyskysely 2010, Metso ym. 2009, 15 16, WHO-Koululaistutkimus 2006) (kuvio 2). Toisaalta Nuorten terveystapatutkimuksessa on havaittu hieman laskua raittiiden nuorten osuuksissa 12-, 14-, 16- ja 18-vuotiailla aikavälillä 2007 2009 (Rainio ym. 2009, 37). Vuonna 2008/2009 kolmannes yhdeksäsluokkalaisista tytöistä ja pojista ei käyttänyt alkoholia (Kouluterveyskysely). 40 35 30 25 20 15 10 5 0 1999 2001 2003 2005 Pojat 2007 2009 1999 2001 2003 Myös yhdeksäsluokkalaisten humalajuominen on vähentynyt 2000-luvulla, mutta aivan viime vuosina tämä myönteinen kehitys näyttää ainakin poikien osalta pysähtyneen (kuvio 3). Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 14- ja 16-vuotiaiden poikien humalajuominen on jopa yleistynyt vuoden 2007 jälkeen (Rainio ym. 2009, 65; Rimpelä ym. 2007, 64). Vaikka nuorten humalajuominen on vähentynyt Suomessa 2000-luvulla, se on edelleen yleisempää kuin Euroopassa keskimäärin (Currie ym. 2008, 131 134; Hibell ym. 2009, 12). Vuonna 2005/2006 Tytöt 2005 2007 2009 Kuvio 2. Yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien osuudet, jotka eivät käytä alkoholia eri luokkakyselyjen mukaan ajanjaksolla 1999 2009 (%) 3 4 (Kouluterveyskysely, WHO-Koululaistutkimus 2006, Metso ym. 2009) 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1999 2001 2003 2005 Pojat 2007 2009 1999 2001 2003 Tytöt 2005 2007 2009 ESPAD Kuvio 3. Vähintään kerran (tosi)humalassa olleiden 9.-luokkalaisten tyttöjen ja poikien osuudet ajanjaksolla 1999 2009 eri luokkakyselyjen mukaan (%) 3 4 (Kouluterveyskysely, WHO-Koululaistutkimus 2006, Metso ym. 2009) WHO- Koululaistutkimus ESPAD Kouluterveyskysely Kouluterveyskysely WHO- Koululaistutkimus suomalaisista 15-vuotiaista tytöistä 44 % ja pojista 47 % oli ollut vähintään kaksi kertaa humalassa, kun vastaavat osuudet neljänkymmenen Euroopan ja Pohjois-Amerikan maan keskiarvona olivat tytöillä 30 % ja pojilla 37 %. Suomessa on moneen muuhun maahan verrattuna yleisempää, että ensimmäinen humalakokemus tapahtuu 13- vuotiaana tai nuorempana. Sen sijaan suomalaisnuoret eivät juo alkoholia kovin usein, esimerkiksi viikoittain. Itse asiassa Suomessa on vähemmän viikoittain alkoholia nauttivia 15-vuotiaita nuoria kuin missään muussa WHO-Koululaistutkimuksessa mukana olleessa maassa. (Currie ym. 2008, 123 133.) Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten 15-vuotiaiden tupakointi on keskimääräistä hieman yleisempää (Currie ym. 2008, 119 122; Hibell ym. 2009, 12) siitä huolimatta, että nuorten tupakointi on vähentynyt Suomessa vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tupakoivien nuorten osuudet ovat laskeneet monissa muissakin Euroopan maissa (Hibell ym. 2009, 122). Suomalaisista 15-vuotiaista runsas viidennes tupakoi viikoittain, kun maiden keskiarvo on 19 %. Suomalaisnuoret kokeilevat tupakkaa myös varsin varhain. Runsas kolmannes 15-vuotiaista ilmoitti kokeilleensa tupakkaa ensimmäisen kerran 13-vuotiaana tai nuorempana, kun vastaava osuus Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa oli keskimäärin 30 %. (Currie ym. 2008, 115 121.) Miten nuoret ja vanhemmat suhtautuvat päihteiden käyttöön? Suomalaisten yläkouluikäisten asenteet päihteiden käyttöä kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmäksi 2000-luvulla viime vuosiin saakka. Esimerkiksi Eurooppalaisen koululaistutkimuksen mukaan yhdeksäsluokkalaiset nuoret mielsivät vuonna 2007 päivittäisen tupakoinnin ja humalajuomisen sisältävän yleisemmin riskejä verrattuna yhdeksäsluokkaisten mielipiteisiin vuosina 1999 ja 2003 (Metso ym. 2009, 27 28). Myös Kouluterveyskyselyn (2010) mukaan kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten asenteet päihteiden käyttöä kohtaan muuttuivat kielteisemmiksi 2000-luvulla aina vuoteen 2007 asti. Tämän jälkeen nuorten asenteet ovat jälleen höllentyneet. Humalan kerran viikossa hyväksyi EPT-hanke loppukartoitus 7

35 % yläkoululaisista vuona 2008/2009, kun vielä vuonna 2006/2007 vastaava osuus oli 31 %. Tupakoinnin silloin tällöin puolestaan hyväksyi 64 % yläkoululaisista vuonna 2008/2009, kun vuonna 2006/2007 hyväksyjiä oli 59 %. Suomessa tehdyt paikalliset tutkimukset osoittavat, että vanhemmat usein aliarvioivat oman lapsensa alkoholin käytön määrää (Holmila ja Raitasalo 2002, Sirola 2004, Karlsson ym. 2007). Miesten suhtautuminen lastensa alkoholin käyttöön näyttäisi olevan sallivampaa kuin naisten. Miehet ovat esimerkiksi hieman naisia yleisemmin olleet sitä mieltä, että vanhempi voi ostaa 15 17-vuotiaalle lapselleen alkoholijuomia. Sekä miehistä että naisista 14 % ilmoitti olevansa huolissaan 15 17- vuotiaiden lastensa mahdollisesta päihteiden käytöstä. Lapsuudenkodissaan liiallista päihteiden käyttöä kokeneet vanhemmat suhtautuivat alkoholiin liittyvään kasvatustehtäväänsä muita vanhempia vakavammin ja olivat yleisemmin huolissaan lastensa alkoholin käytöstä. (Holmila ja Raitasalo 2008.) Vaikuttavatko kouluissa toteutetut nuoriin kohdennetut päihdeinterventiot? Kansainvälinen tutkimustieto ei anna yksiselitteistä vastausta kouluissa toteutettujen päihdeinterventioiden tehokkuudesta. Tupakkainterventioihin liittyviä tutkimuksia kokoavissa katsausartikkeleissa on yhtäältä todettu, että osa kouluissa toteutetuista tupakoinnin ehkäisyohjelmista on onnistunut vähentämään nuorten tupakointia, tupakoinnin aloitusta tai tupakointikokeiluja ainakin lyhyellä aikavälillä (La Torre ym. 2005, Thomas ja Perera 2006, Dobbins ym. 2008). Toisaalta pidemmän aikavälin seurantatutkimuksissa on saatu vain vähän tai ei lainkaan näyttöä interventioiden tehokkuudesta (Wiehe ym. 2005, Thomas ja Perera 2006). Tosin pitkän seurannan sisältäviä tutkimuksia on tehty vähän ja niihin liittyvät interventiot ovat olleet laadultaan vaihtelevia ja sisältäneet usein niukasti toimenpiteitä tupakoinnin ehkäisemiseksi (Flay 2009). Pelkkään tiedonjakoon perustuvat kouluinterventiot eivät ole onnistuneet vaikuttamaan tehokkaasti nuorten tupakointiin (Thomas ja Perera 2006, La Torre ym. 2005). Eri katsausartikkeleissa on todettu hyvin erityyppisten toimenpiteiden ja toteutustapojen olleen yhteydessä positiivisiin tuloksiin tupakkainterventioissa (mm. Dobbins ym. 2008, Petrie ym. 2007, Flay 2009). Kouluissa toteutettujen alkoholiinterventioiden tuloksia kokoavia katsausartikkeleja on julkaistu varsin vähän. Usein arviointijulkaisuissa kuvatut alkoholin käytön ehkäisemiseen ja vähentämiseen tähtäävät interventiot pitävät sisällään muihin elintapoihin kohdistuvia toimia (Jones ym. 2007). Arviointitutkimuksen on todettu olevan monin paikoin puutteellista, jolloin interventioiden tehokkuudesta ei voida tehdä luotettavia päätelmiä (Wood ym. 2006, Jones ym. 2007). Melko harvat tutkimukset ovat osoittaneet kouluinterventioiden vähentäneen tai ehkäisseen tehokkaasti alle 18-vuotiaiden nuorten alkoholin käyttöä. Selvää näyttöä ei ole myöskään siitä, minkä tyyppiset kouluissa toteutetut interventiot ovat tehokkaimpia (Jones ym. 2007). Vanhemmille toimia kohdentavien, nuorten alkoholin, tupakan tai huumeiden käyttöä ehkäisemään tai vähentämään pyrkivien interventioiden tulokset ovat ristiriitaisia. Tehokkaimpia ovat olleet interventiot, joissa toimet vaativat vanhemmilta varsin aktiivista osallistumista ja painottavat myös sosiaalisten taitojen kehittämistä sekä nuorten henkilökohtaista vastuuta varsinaisesti päihteiden käyttöön liittyvien toimien lisäksi. Nuorten siirtymävaihe alakoulusta yläkouluun on ollut usein perusteltu ajoitus toteuttaa interventiota ja aikaansaada positiivisia tuloksia nuorten päihteiden käytön ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. (Petrie ym. 2007.) Nuorten päihdekäyttäytyminen on ilmiönä moniulotteinen ja kompleksi. Muun muassa sosiaaliset ympäristötekijät kulttuuri mukaan lukien vaikuttavat nuorison päihdekokeiluihin ja päihteiden käyttöön. Nuorison varsin elävät, ajassa muuttuvat kulttuuriset ihanteet ja arvot tuovatkin omat haasteensa päihdeinterventioiden arviointiin ja toteutukseen. Tästä syystä yleistyksiin ja suosituksiin kaikkein tehokkaimmista päihdeinterventioista on suhtauduttava varauksella, tai ainakin huomioiden ja räätälöiden toimet kuhunkin ympäristöön ja kulttuuriin sopiviksi. Esimerkkejä lasten ja nuorten ehkäisevästä päihdetyöstä Suomessa Lasten ja nuorten päihteiden käytön ehkäisemisen tärkeys ja merkitys ilmenevät keskeisesti valtakunnallisten terveyden edistämisohjelmien tavoitteissa. Vuonna 2004 alkanut Alkoholiohjelma on uudella ohjelmakaudellaan 2008 2011 asettanut tavoitteeksi lasten ja perheiden kokemien alkoholihaittojen vähenemisen. Myös Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa yksi keskeisistä tavoitteista on Nuorten tupakointi vähenee siten, että 16 18-vuotiaista alle 15 % tupakoi. 2000-luvun alussa omaksi oppiaineekseen tulleessa terveystiedossa yläkoulun opetuksen aihepiirinä ovat myös tupakka, alkoholi ja muut päihteet, mielihyvä ja riippuvuus sekä niihin liittyvät valinnat (Opetushallitus 2004). Päihdeaiheiset sisällöt eivät kuitenkaan ole olleet yhdeksäsluokkalaisten mielestä kovin kiinnostavia verrattuna moneen muuhun terveystiedon sisältöön (Aira ym. 2009). Valtakunnallisten päihdeohjelmien, lakien, asetusten ja opetussuunnitelmien ohjaaman päihdetyön lisäksi lasten ja nuorten ehkäisevää päihdetyötä tekeviä toimijoita ovat muun muassa kunnat, järjestöt ja erilaiset muut yhteisöt. Ehkäisevää päihdetyötä on tehty Suomessa myös vahvasti hanketyönä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö on osoittanut terveyden edistämisen määrärahasta päihteiden käytön ehkäisylle ja vähentämiselle vuosittain tietyn osuuden. Eri puolilla Suomea on toteutettu viime vuosina useita välittömästi tai välillisesti lasten ja nuorten päihteiden käyttöä ehkäiseviä hankkeita ja ohjelmia, muun muassa Paikallinen alkoholipolitiikka eli PAKKA-hanke 2004 2007, Vantaa Välittää 2007 2009, Puutu Nyt 2007 2009 ja Lasten seurassa 2009 2012. Ehkäisevän päihdetyön ja muiden terveyden edistämisen hankkeiden tai niiden vaikutusten arviointiin ei ole monestikaan panostettu riittävästi. Tämä vaikeuttaa hankkeesta saatujen hyvien käytäntöjen luotettavaa arviointia. 8 EPT-hanke loppukartoitus

Mannerheimin Lastensuojeluliiton EPT-hanke Mannerheimin Lastensuojeluliitto on toteuttanut vuosina 2006 2010 Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tukevan ehkäisevän päihdetyön hankkeen (EPT), jossa työskenneltiin viiden yhteistyökoulun yhden ikäluokan kanssa perusopetuksen kuudennen luokan keväästä yhdeksännelle luokalle. Samanaikaisesti toimenpiteitä suunnattiin myös nuorten vanhemmille. Kohdekoulut sijaitsivat Kirkkonummella (Veikkolan koulu), Mikkelissä (Anttolan ja Rantakylän yhtenäiskoulut), Mustasaaressa (Mustasaaren keskuskoulu) ja Vaasassa (Merenkurkun koulu). EPT-hankkeen rahoitti Raha-automaattiyhdistys ja valtakunnallisina yhteistyökumppaneina olivat A-klinikkasäätiö ja Terveys ry. Hankkeen tavoitteet olivat: 1. Ehkäistä nuorten päihteiden käyttöä Lykätä nuorten päihdekokeilujen alkamisikää Ehkäistä nuorten alkoholin käyttöä ja tupakointia Tukea vanhempien ja koulun päihdekasvatusvalmiuksia 2. Vaikuttaa nuorten lähiyhteisöön Vahvistaa kodin ja koulun yhteistyötä Vaikuttaa paikallisen yhteisön kulttuuriin ja käytäntöihin siten, että ne suojaavat nuoria päihteiltä 3. Kehittää järjestöjen ehkäisevää päihdetyötä Vahvistaa järjestöjen valmiuksia tehdä ehkäisevää päihdetyötä yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa Tuottaa vapaaehtoisille soveltuvia toimintamalleja Taulukko 1. EPT-hankkeen keskeisimmät toimenpiteet nuorille ja vanhemmille sekä niiden ajoittuminen Kohde- Toimenpide Ajan- Kuvaus joukko kohta Nuoret Lapselle selvä elämä 6. lk Tukioppilaat toteuttivat vertais- -tunnit ohjausmenetelmin päihdekasvatusta 6.-luokkalaisille Kassi täynnä asiaa 7. lk Koululaisten hyvinvointi- ja -vapaa-ajan kartoitus vapaa-ajankartoitus Terve minä -tunnit 7. lk Itsetunnon ja minäkuvan käsittelemistä tarinallisin menetelmin Hyvinvointipäivä 7. lk Toiminnallinen, hyvinvoinnin ja terveyden eri teemoja esille nostava päivä koulussa Kertakerhot 7. lk Oppilaille suunnattuja avoimia kertaluonteisia hyvinvointia tukevia kerhoja Viisaasti verkossa 8. lk Internetin päihdeaiheisen viestin- -tunnit nän kriittistä tarkastelua ja nettiturvallisuuden käsittelyä Alkoholiaiheiset 8. lk Pohdintaa toiminnallisten menetunnit telmien ja dvd:n avulla, onko alkoholi jokaisen oma asia vai ei Osallisuusaiheiset 9. lk Osallisuuden käsittelyä nuorten tunnit oman elämän näkökulmasta, toiminnallisia harjoituksia ja keskustelua Nuoren ääni 9. lk Nuorten osallisuutta tukevia tapah- -tapahtumat 5 tumia, joiden suunnitteluun ja järjestämiseen nuoret saivat osallistua. Vanhemmat Vanhempainillat 7. lk Vapaailta-vanhempainilta liittyen Kassi täynnä asiaa -kokonaisuuteen 8. lk Jokaisen oma asia? -vanhempainilta liittyen nuorten alkoholiaiheisiin oppitunteihin Oppituntien yhteydessä olleet kotitehtävät Kaikki oppituntipaketit sisälsivät teemaan liittyviä vanhemman ja nuoren välistä vuorovaikutusta tukevia kotitehtäviä Hankkeen 2 krt/v Kuvausta hankkeen ajankohtaisista lähettämät ja 8. lk tapahtumista, tulevista asioita sekä kirjeet kotiin kesä- kotien tukemista päihdekasvatuskirje asioissa Taulukossa 1 on esitetty EPT-hankkeen keskeisimmät toimenpiteet nuorille ja vanhemmille. Tarkempi kuvaus EPT-hankkeesta löytyy internetistä osoitteesta www.mll.fi/kasvattajille/ept/hanke/ ja oppituntimallit osoitteesta www.mll.fi/paihdekasvatusaineistot. 5 Nuoren ääni -tapahtumat toteutettiin seurantutkimuksen loppukartoitusaineiston keräämisen jälkeen keväällä 2010. EPT-hanke loppukartoitus 9

EPT-hankkeen taustalla on Yhdysvalloissa Minnesotan osavaltiossa vuosina 1991 1998 toteutettu nuorten alkoholin käytön ehkäisemiseen pyrkivä yhteisöhanke Project Northland, jonka periaatteita EPT-hankkeessa hyödynnettiin soveltuvin osin. Myös Project Northlandissa seurattiin yhtä ikäluokkaa kuudennelta luokalta alkaen kohdentaen toimia myös nuorten vanhemmille. Vanhemmille suunnatuilla toimenpiteillä (muun muassa kirjeet, yhteiset kotitehtävät nuorten kanssa, perhetapahtumat) pyrittiin osallistamaan vanhempia nuoren päihdekasvatukseen. Vanhempien ja nuorten yhteisten tehtävien ja tapahtumien lisäksi nuorille oli järjestetty koulussa sekä opettajien että vertaisten pitämiä oppitunteja esimerkiksi alkoholin käytön vaikutuksista, kaveripaineesta ja alkoholista kieltäytymisen taidoista ja siitä, mitä vaihtoehtoja on alkoholinkäytölle. Oppitunnit sisälsivät muun muassa ryhmäkeskusteluja, ongelmanratkaisua, roolipelejä ja videoita. Lisäksi projektissa oli myös yhteisöön kohdennettuja toimia, joilla pyrittiin ehkäisemään laitonta alkoholimyyntiä alaikäisille. (Perry ym. 1996, Perry ym. 2002.) Project Northland onnistui vähentämään nuorten alkoholin käyttöä ja humalajuomista verrattuna vertailuryhmään hankkeen ensimmäisessä vaiheessa luokilla 6 8. Sen sijaan luokilla 9 10 projektissa ei ollut toimenpiteitä, ja projektiin osallistuneiden nuorten alkoholin käyttö lisääntyi jopa vertailuryhmää enemmän. Hankkeen viimeisessä, aktiivisten toimenpiteiden vaiheessa (11. 12. luokat) lukioikäisten humalajuominen ja aikomus käyttää alkoholia olivat jälleen vertailuryhmää vähäisempiä. (Perry ym. 1996, Perry ym. 2002.) Kun Project Northland toteutettiin myöhemmin hieman soveltaen Chicagon osavaltiossa, kaupunkiympäristössä köyhempien perheiden nuorille, se ei onnistunut vähentämään nuorten päihteiden käyttöä (Komro ym. 2008). 10 EPT-hanke loppukartoitus

2. Seurantatutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset Tässä raportissa on kuvattu EPT-hankkeeseen liittyvän seurantatutkimuksen tuloksia. Tulokset perustuvat nuorten ja vanhempien kyselylomakevastauksiin, joita kerättiin ensimmäisen kerran nuorten ollessa 7. luokalla (syksy 2007) ja toisen kerran 9. luokalla (syksy 2009). Tutkimus kuvaa yhtäältä nuorten elämässä tyypillisesti tapahtuvia päihteiden kokeiluun ja käyttöön liittyviä muutoksia sekä toisaalta hankkeen vahvuuksia ja kehittämishaasteita. Lisäksi tutkimuksen tuloksista on tulkittavissa joitakin viitteitä hankkeen lyhyen aikavälin vaikutuksista. Tutkimusasetelmalla ei pyritty saamaan tietoa hankkeen vaikuttavuudesta. Tässä raportissa päihteillä tarkoitetaan alkoholia, tupakkaa, nuuskaa ja huumeita. Pääosa kysymyksistä käsittelee alkoholia ja tupakkaa, joiden käytön ehkäiseminen oli EPThankkeen keskeisimpiä tavoitteita. Raportissa vastataan muun muassa seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Miten nuorten päihdekokeilut ja päihteiden käyttö muuttuivat 7. luokalta (2007) 9. luokalle (2009)? 2) Missä määrin nuorten ja vanhempien päihdeasenteet muuttuivat seurantaaikana? 3) Missä määrin kotien päihteisiin liittyvissä kasvatuskäytännöissä ja kokemuksissa tapahtui muutoksia 7. luokalta 9. luokalle? a. Missä määrin nuorten ja vanhempien välisessä vuorovaikutuksessa tapahtui muutoksia? b. Missä määrin vanhemmat arvioivat yhteistyön koulujen ja muiden vanhempien kanssa muuttuneen? c. Missä määrin nuorten ja vanhempien arviot nuorten päihteiden käytön ehkäisykeinojen tehokkuudesta muuttuivat? 4) Missä määrin nuoret kokivat koulujen toimintatapojen muuttuneen oppilaiden tupakointiin liittyvissä tilanteissa seuranta-aikana? 5) Minkälaista palautetta nuoret ja vanhemmat antavat EPT-hankkeelle? Aineistot ja menetelmät Tämän tutkimuksen aineistot muodostuvat EPT-hankkeessa mukana olleiden viiden yhteistyökoulun nuorten ja heidän vanhempiensa kyselylomakevastauksista. 6 Vanhempien kyselyt toteutettiin postikyselynä. Nuoret vastasivat kyselyihin kouluissa oppitunnin aikana. Alkukartoituksen aineistot kerättiin loka marraskuussa 2007, kun oppilaat olivat 7. luokalla. Toisen vaiheen aineistot kerättiin vastaavasti loka-joulukuussa 2009, kun nuoret olivat 9. luokalla. Tässä tutkimusraportissa keskitytään lähinnä vuoden 2009 kyselyiden sekä seuranta-aineistojen tuloksiin. Ensimmäisessä vaiheessa syksyllä 2007 kerätyn kyselylomakeaineiston tuottamat tulokset on julkaistu alkukartoitusta kuvaavassa raportissa (Aira ym. 2008). Tutkimuksen aineistot on kuvattu taulukoissa 2, 3 ja 4. Kyselylomakkeet ovat nähtävissä tutkimusraporttien liitteenä osoitteessa www.mll.fi/kasvattajille/ept/hanke/ Taulukko 2. Kohdejoukon koko, kadon sekä puhdistetun aineiston koko ja prosenttiosuudet vanhempien aineistoissa 2007 2009 Seuranta-aineisto (alkukartoitus) (loppukartoitus) (molempiin kyselyihin 2007 ja 2009 vastanneet) n % n % n % Kohdejoukko 367 100 373 100 205 7 100 Kato 152 41 143 38 47 23 Vastanneet 215 59 230 62 158 77 6 Kyselylomakkeiden suunnittelussa hyödynnettiin mm. WHO-Koululaistutkimuksessa, Kouluterveyskyselyssä, Eurooppalaisessa koululaistutkimuksessa (ESPAD) ja Sirolan väitöskirjassa (2004) käytettyjä kysymyksiä. 7 Seuranta-aineiston kohdejoukko määräytyi alkukartoitukseen vastanneiden perheiden lukumäärän pohjalta poissulkien hankekouluista tänä aikana poistuneiden nuorten vanhemmat ja ne vanhemmat, joiden osoitetiedot eivät olleet saatavilla. EPT-hanke loppukartoitus 11

Taulukko 3. Kohdejoukon koko, kadon sekä puhdistetun aineiston koko ja prosenttiosuudet nuorten aineistoissa 2007 2009 Seuranta-aineisto (alkukartoitus (loppukartoitus) (molempiin kyselyihin 7. luokalla) 9. luokalla) 2007 ja 2009 vastanneet) n % n % n % Kohdejoukko 367 100 376 100 167 8 100 Kato 196 53 62 16 28 17 Vastanneet 171 47 9 314 84 139 83 Vuoden 2009 vanhempien kysely lähetettiin 373 kotiin lokakuussa. Niille vanhemmille, jotka eivät olleet vastanneet kyselyyn ensimmäiseen palautuspäivään mennessä, lähetettiin kaksi muistutuskirjettä ja annettiin lisää vastausaikaa (liite 1). Lopullinen vanhempien kyselyaineisto kattaa 230 vanhemman vastaukset. (taulukko 2 ja 4) Vanhemmista 62 % vastasi heille syksyllä 2009 lähetettyyn kyselyyn. Vastaajista äitejä oli 65 %, isiä 9 % ja 2 % muita huoltajia. Vanhemmista 24 % vastasi kyselyyn yhdessä. Taulukko 4. Vuoden 2009 nuorten ja vanhempien kyselyjen kohdejoukon, vastanneiden, kadon ja lopullisen aineiston lukumäärä ja prosenttiosuus Nuorten kysely 2009 Vanhempien kysely 2009 N % N % Kohdejoukko 10 376 100 373 100 Kyselyyn vastanneet yhteensä 317 230-1. palautuspäivään mennessä 149-1. muistutuskirjeen jälkeen 63-2. muistutuskirjeen jälkeen 18 Kato 62 16 143 38 - vastaamatta jättäneet 59 143 - hylätyt 3 Lopullinen aineisto 314 84 230 62 Nuorten loppukartoitukseen vastasi 317 yhdeksäsluokkalaista marraskuussa 2009. Nuorten aineistosta poistettiin kolmen nuoren vastaukset, jotka osoittivat, ettei lomakkeita ollut täytetty tosissaan. Näin ollen vuoden 2009 nuorten aineisto koostuu 314 nuoren vastauksista. Kaiken kaikkiaan 84 % nuorista vastasi syksyn 2009 kyselyyn. (taulukko 4) Vuonna 2009 kouluittain suurimmat aineistot kerättiin Merenkurkun koulusta ja Rantakylän yhtenäiskoulusta (taulukko 5). 8 Seuranta-aineiston kohdejoukko määräytyi alkukartoitukseen vastanneiden nuorten lukumäärän pohjalta huomioiden hankekouluista tänä aikana poistuneet nuoret. 9 Nuorten vastausprosentti jäi alkukartoitusvaiheessa toivottua alhaisemmaksi, sillä koulujen toivomuksesta vanhempien kyselyssä pyydettiin vahvistusta sille, että heidän nuorensa sai vastata tutkimuskyselyihin. Koska osa vanhemmista ei palauttanut heille lähetettyä lomaketta, ei näiden perheiden osalta saatu myöskään lupaa nuoren kyselyyn vastaamiseen. Tästä käytännöstä luovuttiin loppukartoitusvaiheessa yhtä koulua lukuun ottamatta. 10 Tutkimuksen kohdejoukon muodostavat ne nuoret ja heidän vanhempansa, joille kysely voitiin toimittaa. Tutkimuksen kohdejoukko on hankkeen kohdejoukkoa hieman pienempi johtuen siitä, että kaikkien vanhempien osoitetiedot eivät olleet saatavilla tai ajantasaisia. Myöskään ne nuoret, joiden vanhemmat eivät olleet saaneet kyselyä, eivät voineet osallistua kyselyyn. 12 EPT-hanke loppukartoitus

Taulukko 5. Vanhempien ja nuorten kyselyyn vuonna 2009 vastanneet, kadon osuus ja vastausaktiivisuus hankekoulun mukaan. Nuorten kysely 2009 Vanhempien kysely 2009 Koulu Otos Vastanneet Kato Vastanneiden Otos Vastanneet Kato Vastanneiden osuus (%) osuus (%) Anttola 22 19 3 86 % 22 19 3 86 % Merenkurkku 130 97 33 75 % 130 66 64 51 % Mustasaari 55 46 9 84 % 53 32 21 60 % Rantakylä 93 85 8 91 % 93 67 26 72 % Veikkola 76 67 9 88 % 75 46 29 61 % Yhteensä 376 314 62 84 % 373 230 143 62 % Seuranta-aineistot koostuvat niiden nuorten ja vanhempien vastauksista, jotka täyttivät kyselylomakkeen tutkimuksen alkukartoitusvaiheessa syksyllä 2007 ja seurantavaiheessa syksyllä 2009. Seuranta-aineistot kattavat 139 nuoren ja 158 vanhemman vastaukset. He vastasivat siis molempiin kyselyihin. Vuoden 2007 kyselyyn vastanneista nuorista 81 % ja vanhemmista 74 % vastasi vuoden 2009 kyselyyn. EPT-hankkeeseen vuodesta 2007 osallistuneista nuorista 40 % ja vanhemmista 46 % vastasi molempiin kyselyihin. Tämän raportin luvuissa 6 10 esitetyt tulokset perustuvat nuorten osalta edellä kuvattuun seuranta-aineistoon (n=139). Vanhempien seuranta-aineiston sijaan vanhempien näkemyksissä ja kokemuksissa tapahtuneita muutoksia raportoidaan luvuissa 6 10 vertailemalla kaikkien vuonna 2007 kyselyyn vastanneiden ja vuonna 2009 lomakkeen palauttaneiden vanhempien vastauksia (n=215 ja n=230). Tähän päädyttiin, koska tulokset eivät eronneet merkitsevästi vastaavista vanhempien seuranta-aineistoon (n=159) pohjautuvista tuloksista. Vanhempien (n=230) ja nuorten (n=314) vuoden 2009 aineistot ovat olleet pohjana luvuissa 3 5, joissa kuvataan heidän arvioitaan EPT-hankkeesta ja kokemuksiaan edeltävien kahden vuoden aikana tapahtuneista muutoksista. EPT-hanke loppukartoitus 13

3. Nuorten ja vanhempien arvioita EPT-hankkeesta Nuorten mielipiteitä tapahtumien ja oppituntien kiinnostavuudesta EPT-hankkeen oppitunnit ja tapahtumat jakoivat nuorten mielipiteet: runsasta kolmasosaa tapahtumat kiinnostivat verrattain paljon, lähes kahta kolmasosaa eivät juurikaan. Suurin osa oppitunneista ja tapahtumista kiinnosti tyttöjä enemmän kuin poikia. Valtaosa oppitunneista kiinnosti yhtä lailla koulussa hyvin kuin huonommin menestyneitä oppilaita. Oppitunnit kiinnostivat nuoria riippumatta heidän peruskoulun jälkeisistä koulutusaikeistaan. Nuorten alkoholin käytöllä ja tupakoinnilla ei pääsääntöisesti ollut yhteyttä oppituntien kiinnostavuuteen. Yhdeksäsluokkalaisten arviot EPThankkeen tapahtumien ja oppituntien kiinnostavuudesta jakautuivat voimakkaasti. Runsas kolmannes oppilaista oli varsin kiinnostunut tapahtumista, toisaalta lähes kahta kolmasosaa nuorista tapahtumat eivät juuri kiinnostaneet. Verrattaessa eri tapahtumia toisiinsa nuorten mielipiteissä oli havaittavissa verrattain pieniä eroja. Kiinnostavimpina nuoret pitivät 6. luokalla pidettyjä Lapselle selvä elämä -tunteja, 7. luokalla toteutunutta Hyvinvointipäivää sekä 8. luokan alkoholiaiheisia tunteja. Yli kolmannes nuorista arvioi nämä tunnit ja tapahtumat melko tai erittäin kiinnostaviksi. Vähiten nuoria kiinnostivat Viisaasti verkossa -oppitunnit 8. luokalla; näitä oppitunteja piti melko tai erittäin kiinnostavina 29 % nuorista. Tytöt pitivät Viisaasti verkossa- ja osallisuusaiheisia tunteja lukuun ottamatta EPT-hankkeen oppitunteja ja tapahtumia selvästi kiinnostavampina kuin pojat (taulukko 6). Tytöistä 32 50 11 % koki hankkeen tapahtumat melko tai erittäin kiinnostaviksi. Pojilla vastaavat osuudet olivat 20 33 %. Pojista jopa 33 40 % arvioi, etteivät tapahtumat ja oppitunnit kiinnostaneet lainkaan. Tytöistä tätä mieltä oli 16 31%. Lukioon aikovien nuorten arviot tapahtumien ja oppituntien kiinnostavuudesta eivät eronneet merkitsevästi ammatilliseen koulutukseen aikovien nuorten arvioista. Myöskään koulumenestys ei juuri saanut aikaan eroja nuorten arvioissa; koulussa hyvin menestyneet oppilaat arvioivat oppitunteja samansuuntaisesti kuin koulussa todistuksen perusteella huonommin suoriutuneet oppilaat. Hyvinvointipäivä oli ainoa poikkeus. Vähintään yhdeksän keskiarvokseen viimeisimmässä koulutodistuksessaan saaneista oppilaista 61 % koki tapahtuman var sin kiinnostavaksi, kun taas tätä huonommin koulussa menestyneistä oppilaista 34 35 % Taulukko 6. Tyttöjen ja poikien 9. luokalla antamia arvioita EPT-hankkeen oppituntien ja tapahtumien kiinnostavuudesta (kaikki vuoden 2009 kyselyyn vastanneet nuoret, jotka olivat osallistuneet tapahtumiin) Ajankohta Oppitunti/tapahtuma Tytöt (%) (n=127 144) Pojat (%) (n=154 161) Erittäin kiinnostava Melko kiinnostava Vain vähän kiinnostava Ei lainkaan kiinnostava Erittäin kiinnostava Melko kiinnostava Vain vähän kiinnostava Ei lainkaan kiinnostava p- arvo 12 6. lk Lapselle selvä elämä 9 41 34 16 4 26 37 33.001 -tunnit 7. lk Kassi täynnä asiaa 7 43 28 22 1 19 43 37 <.001 -vapaa-ajan kartoitus Terve minä -tunnit 4 35 40 21 2 21 40 37.005 Hyvinvointipäivä 6 44 30 20 2 25 37 36.001 8. lk Viisaasti verkossa 6 26 37 31 4 23 33 40 ns -tunnit Alkoholiaiheiset 3 37 43 17 4 29 32 35.004 -tunnit 9. lk Osallisuusaiheiset tunnit 4 33 34 28 3 26 35 36 ns 11 Prosenttiosuuksien vaihteluväli tarkoittaa tyttöjen antamia arvioita eri tapahtumien ja oppituntien kiinnostavuudesta. Eli Viisaasti verkossa -tunnit kiinnostivat verrattain paljon 32 % tytöistä, Lapselle selvä elämä -tunnit 50 % tytöistä ja loppujen tapahtumien kiinnostavuus oli näiden kahden ääripään väliltä. 12 P-arvo kertoo, onko tyttöjen ja poikien välinen ero tilastollisesti merkitsevä (arvot pienempiä kuin.05) vai onko mahdollinen ero tulkittavissa satunnaiseksi vaihteluksi (arvot suurempia kuin.05, eli ero ei ole merkitsevä (ns=not significant)). 14 EPT-hanke loppukartoitus

arvioi tapahtuman verrattain kiinnostavaksi. Myöskään nuorten alkoholin käyttö ei ollut yhteydessä oppituntien koettuun kiinnostavuuteen. Tosin hyvinvointipäivä kiinnosti yleisemmin alkoholia käyttäviä 9.-luokkalaisia kuin niitä nuoria, jotka eivät käyttäneet alkoholia. Alkoholia vähintään kerran kuukaudessa käyttävistä nuorista 18 % piti hyvinvointipäivää varsin kiinnostavana, kun taas raittiista nuorista 43 % oli tätä mieltä. Esimerkiksi alkoholiaiheiset tunnit kiinnostivat yhtä lailla alkoholia käyttäviä ja raittiita nuoria. Nuorten tupakointi oli puolestaan yhteydessä hyvinvointipäivän ja Viisaasti verkossa -oppituntien koettuun kiinnostavuuteen. Kun savuttomista nuorista 41 % piti hyvinvointipäivää varsin kiinnostavana, oli tätä mieltä vain joka neljäs tupakoija. Vastaavasti Viisaasti verkossa -tunnit kiinnostivat melko tai erittäin paljon alle kolmasosaa savuttomista nuorista, kun taas tupakoivista vajaa viidennes oli varsin kiinnostunut nettiturvallisuuteen liittyvistä tunneista. Nuorten arvioita EPT-hankkeen vaikutuksista alkoholin ja tupakan kokeiluun ja käyttöön Päihteiden ennaltaehkäisyyn liittyviä, EPT-hankkeen tapahtumien ja oppituntien aikaansaamia myönteisiä vaikutuksia omassa arjessaan kokevien nuorten osuudet vaihtelivat kolmasosasta puoleen. Vajaa puolet nuorista ilmoitti miettivänsä aiempaa tarkemmin polttaako vai ei sekä pystyvänsä kieltäytymään kavereiden tarjoamasta tupakasta aiempaa paremmin. Kolmannes tytöistä ja runsas neljännes pojista koki 9. luokalla suhtautuvansa alkoholin käyttöön aiempaa kielteisemmin. Nuorista 22 39 % arvioi, ettei hanke ollut juuri vaikuttanut heidän päihdekäyttäytymiseensä ja asenteisiinsa. Ne nuoret, jotka eivät käyttäneet alkoholia tai tupakkaa, arvioivat yleisemmin, että hanke oli vaikuttanut myönteisesti heidän päihteisiin liittyvään käyttäytymiseensä ja asenteisiinsa. Merkittävä osa nuorista (30 48 %) arvioi hankkeen eri tapahtumilla ja oppitunneilla olleen positiivisia vaikutuksia omaan päihdekäyttäytymiseensä ja asenteisiinsa. Niitä nuoria oli selvästi pienempi osuus (22 39 %), jotka arvioivat, että hanke ei ollut juuri vaikuttanut heidän käyttäytymiseensä ja asenteisiinsa. Noin kolmannes nuorista ei osannut sanoa mielipidettään EPThankkeen vaikutuksista. (taulukko 7) Taulukko 7. Tyttöjen ja poikien 9. luokalla antamia arvioita EPT-hankkeen oppituntien ja tapahtumien vaikutuksista alkoholin ja tupakan kokeiluun sekä käyttöön liittyviin tekijöihin (%) Tytöt (%) (n=144 145) Pojat (%) (n=165 167) Oppituntien ja tapahtumien vaikutukset alkoholin ja tupakan kokeiluun ja käyttöön liittyviin tekijöihin Samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei osaa sanoa Jokseenkin eri mieltä Eri mieltä Samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei osaa sanoa Jokseenkin eri mieltä Eri mieltä Olen oppinut pohtimaan nuorten alkoholin 19 35 26 9 12 18 25 35 7 16 käytön syitä ja seurauksia Pystyisin aiempaa paremmin kieltäytymään 23 20 28 8 21 26 19 28 10 17 tupakasta, vaikka kaverit tarjoaisivat sitä minulle Mietin aiempaa tarkemmin poltanko vai en 23 19 26 10 23 19 18 30 7 27 Ymmärrän aiempaa paremmin median 15 27 35 9 13 15 20 38 10 17 merkityksen päihdeasenteiden muovaajana Suhtaudun nykyään kielteisemmin 13 20 29 15 24 14 13 34 16 23 alkoholin käyttöön omalla kohdallani EPT-hanke loppukartoitus 15

Yli puolet tytöistä ja vajaa puolet pojista oli omasta mielestään oppinut pohtimaan alkoholin käytön syitä ja seurauksia EPT-hankkeen myötä. Noin kolmannes tytöistä ja runsas neljännes pojista arvioi suhtautuvansa alkoholin käyttöön 9. luokalla aiempaa kielteisemmin EPT-hankkeen vaikutuksesta. Tytöistä 44 % ja pojista 38 % ilmoitti miettivänsä EPT-hankkeen myötä aiempaa tarkemmin polttaako vai ei. Tytöistä samansuuruinen osuus arvioi pystyvänsä kieltäytymään tupakasta aiempaa paremmin, vaikka kaverit sitä tarjoaisivat. Pojista tätä mieltä oli lähes puolet. Runsas kolmannes tytöistä ja pojista ymmärsi aiempaa paremmin median merkityksen päihdeasenteiden muovaajana. Neljännes nuorista ei kokenut ymmärryksen parantuneen hankkeen myötä. Lukioon ja ammatilliseen koulutukseen aikovat nuoret arvioivat hankkeen tapahtumien ja oppituntien vaikutuksia käyttäytymiseensä ja asenteisiinsa samansuuntaisesti. Nuorten arviot hankkeen vaikutuksista eivät merkitsevästi eronneet myöskään koulumenestyksen suhteen. Päihteettömät nuoret arvioivat hankkeella olleen yleisemmin myönteisiä vaikutuksia heidän ajatteluunsa ja arkeensa verrattuna vähintään silloin tällöin tupakoiviin ja alkoholia vähintään kerran kuussa käyttäviin nuoriin (taulukko 8). Tosin tupakoivien ja tupakoimattomien nuorten välillä ei ollut merkitsevää eroa siinä, missä määrin heidän ymmärryksensä median merkityksestä päihdeasenteiden muovaajana oli muuttunut. Vanhempien arvioita EPT-hankkeesta Sekä alku- että loppukartoituksessa lähes kaikki vanhemmat arvioivat EPT-hankkeen tarpeelliseksi. Hankkeen sisältöjä, tavoitteita ja toimintoja huonosti tuntevien vanhempien määrä kasvoi vuodesta 2007 vuoteen 2009. Hankkeen toimintamuodot kiinnostivat valtaosaa vanhemmista. Lähes neljännes ilmoitti hankkeen vaikuttaneen perheen päihteisiin liittyviin kasvatuskäytäntöihin paljon. Toisaalta suurin osa vanhemmista koki hankkeen vanhempiin kohdistamilla toimilla olleen vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta kasvatuskäytäntöihin. Taulukko 8. Nuorten 9. luokalla antamia arvioita EPT-hankkeen oppituntien ja tapahtumien vaikutuksista päihteiden kokeiluun sekä käyttöön liittyviin tekijöihin alkoholin ja tupakan nykyisen käytön mukaan (n=303 310) Alkoholin käyttö (%) p-arvo Tupakointi (%) p-arvo Ei Harvemmin Väh. Ei Tupakoi käytä kuin kerran tupakoi ainakin kerran kk satunnaisesti Suhtaudun nykyään kielteisemmin 42 25 6 <.001 33 18 <.001 alkoholin käyttöön omalla kohdallani Mietin aiempaa tarkemmin 41 43 24.001 45 18 <.001 poltanko vai en Olen oppinut pohtimaan nuorten 52 43 39 <.05 51 32.001 alkoholin käytön syitä ja seurauksia Pystyisin aiempaa paremmin 48 46 30 <.05 49 25 <.001 kieltäytymään tupakasta, vaikka kaverit tarjoaisivat sitä minulle Ymmärrän aiempaa paremmin 41 42 22 <.01 41 27 ns (.06) median merkityksen päihdeasenteiden muovaajana 16 EPT-hanke loppukartoitus

Lähes kaikki vanhemmat pitivät molempina kyselyvuosina (taulukko 10) EPT-hanketta melko tai erittäin tarpeellisena. Hanketta tarpeettomina pitävien vanhempien osuus jäi sekä vuonna 2007 että 2009 muutamaan prosenttiin. EPT-hankkeen toimintaa, tavoitteita ja sisältöjä melko huonosti tai ei lainkaan tuntevien vanhempien osuus kasvoi vuodesta 2007 (34 %) vuoteen 2009 (73 %). Suurin osa, noin kolme neljäsosaa vanhemmista arvioi EPT-hankkeen vanhempainillat, oppituntipakettien yhteydessä olleet kotitehtävät sekä kotiin lähetetyt kirjeet erittäin tai melko kiinnostaviksi (taulukko 11). Neljännes piti toimintamuotoja vain vähän kiinnostavina ja muutamat vanhemmat eivät kokeneet toimia lainkaan kiinnostaviksi. Eri toimintamuotojen kiinnostavuudessa ei ollut suuria eroja. Vanhemmat arvioivat hankkeen eri toimintamuotojen vaikutukset perheen päihteisiin liittyviin kasvatuskäytäntöihin melko vähäisiksi (taulukko 12). Tätä osoittaa, että noin puolet vanhemmista ilmoitti vaikutuksia olleen vähän ja vajaa kolmannes ei ollut havainnut niitä lainkaan. Toisaalta hieman alle neljännes vanhemmista arvioi, että hanke oli vaikuttanut kasvatuskäytäntöihin paljon. Vanhempien arviot vanhempainiltojen, kotitehtävien ja kirjeiden vaikutuksista olivat keskimäärin varsin samanlaisia. Kyselytutkimus ei anna tarkempaa vastausta siihen, millä lailla perheiden kasvatuskäytännöt mahdollisesti muuttuivat hankkeen aikana. Taulukko 10. Vanhempien arvioita EPT-hankkeen tarpeellisuudesta sekä hankkeen toiminnan, tavoitteiden ja sisältöjen tuntemisesta vuosina 2007 ja 2009 (%) (n=212 227) EPT-hankkeen koettu tarpeellisuus 2007 2009 Erittäin tarpeellinen 54 57 Melko tarpeellinen 43 38 Melko tarpeeton 3 4 Erittäin tarpeeton 0 <1 EPT-hankkeen toiminnan, tavoitteiden ja sisältöjen tunteminen Erittäin hyvä 3 4 Melko hyvä 63 23 Melko huono 32 62 Ei tunne ollenkaan 2 11 Taulukko 11. Vuoden 2009 kyselyyn vastanneiden vanhempien arvioita hankkeen eri toimintamuotojen kiinnostavuudesta (osallistuneet ja materiaalin saaneet) Hankkeen Erittäin Melko Vain vähän Ei lainkaan n toimintamuoto kiinnostava kiinnostava kiinnostava kiinnostava (%) (%) (%) (%) Vanhempainillat 17 53 25 5 202 Oppituntipakettien 15 60 22 3 206 yhteydessä olleet kotitehtävät Hankkeen 12 62 24 2 214 lähettämät kirjeet kotiin Taulukko 12. Vuoden 2009 kyselyyn vastanneiden vanhempien arvioita hankkeen toimintamuotojen vaikutuksista oman perheen kasvatuskäytäntöihin (osallistuneet ja/tai materiaalin saaneet) Hankkeen Erittäin Melko Vähän Ei lainkaan n toimintamuoto paljon paljon (%) (%) (%) (%) Vanhempainillat 3 19 47 5 200 Oppituntipakettien 5 18 50 3 212 yhteydessä olleet kotitehtävät Hankkeen 1 21 51 2 215 lähettämät kirjeet kotiin EPT-hanke loppukartoitus 17

EPT-hankkeen virittämät keskustelut kotona Vanhempien arvioiden mukaan nuoren kanssa käydyt keskustelut EPT-hankkeen esiin nostamista asioista yleistyivät vuosien 2007 2009 aikana. Vanhempien ja nuorten arviot hankkeen virittämistä keskusteluista kotona poikkesivat toisistaan: Vanhemmista 63 % ja nuorista 12 % koki keskusteluja heränneen verrattain paljon. Taulukko 13. Vanhempien arvioita vuosina 2007 ja 2009 siitä, missä määrin nuoren ja vanhemman välillä on keskusteltu EPT-hankkeessa myötä esiin nousseista asioista (%) (n=214 221) Arvio keskustelun määrästä 2007 2009 Erittäin paljon 4 4 Melko paljon 21 59 Jonkin verran 66 33 Ei ollenkaan 9 4 Vanhempien arvioiden perusteella EPThankkeen herättämät keskustelut nuoren ja vanhemman välillä yleistyivät hankkeen edetessä. Kun vuonna 2007 neljännes vanhemmista arvioi keskustelleensa nuoren kanssa EPT-hankkeen virittämistä asioista paljon, oli vastaava osuus kaksi vuotta myöhemmin lähes kaksi kolmasosaa. (taulukko 13) Nuorilla oli erilainen käsitys EPThankkeen herättämien keskustelujen määrästä kuin vanhemmilla. Vuonna 2009 nuorista 12 % oli sitä mieltä, että tällaisia keskusteluja vanhempien kanssa oli käyty paljon, kun vanhemmilla vastaava osuus oli 63 %. Nuorista runsas kolmannes ilmoitti, ettei EPT-hanke ollut herättänyt keskusteluja lainkaan. (taulukko 14) Kohderyhmien saavutettavuus Hanke tavoitti hyvin vuoden 2009 kyselyyn vastanneet nuoret ja vanhemmat. Taulukko 14. Nuorten ja vanhempien arvioita vuonna 2009 siitä, missä määrin nuoren ja vanhemman välillä on keskusteltu EPT-hankkeessa esiin nousseista asioista (%) Arvio keskustelun Tytöt Pojat Nuoret yht. Vanhemmat määrästä (n=145) (n=145) (n=145) (n=145) Erittäin paljon 2 4 3 4 Melko paljon 10 8 9 59 Jonkin verran 55 50 52 33 Ei ollenkaan 33 38 36 4 EPT-hankkeen oppitunnit ja tapahtumat onnistuivat tavoittamaan lähes kaikki vuoden 2009 kyselyyn vastanneista nuorista (taulukko 15). Suurin kato oli 6. luokan Lapselle selvä elämä -tunneilla; joka kymmenes nuori ei ollut osallistunut näille tunneille. Tulosta selittää osin se, että pieni osa nuorista ei ollut hankekouluissa vielä 6. luokalla. Taulukko 15. Vuoden 2009 kyselyyn vastanneiden oppilaiden osuudet, jotka osallistuivat EPT-hankkeen oppitunneille ja tapahtumiin (%) Ajankohta Oppitunti/tapahtuma Tytöt (n=146) Pojat (n=164 165) Yhteensä (n=310 311) 6. lk Lapselle selvä elämä -tunnit 87 93 90 7. lk Kassi täynnä asiaa -vapaa-ajan kartoitus 95 96 96 Terve minä -tunnit 96 96 96 Hyvinvointipäivä 88 95 92 8. lk Viisaasti verkossa -tunnit 97 98 97 Alkoholiaiheiset tunnit 99 98 98 9. lk Osallisuusaiheiset tunnit 97 97 97 18 EPT-hanke loppukartoitus

Hankkeen toiminnot tavoittivat hyvin myös vanhemmat. Yhdeksän kymmenestä vuoden 2009 loppukartoitukseen vastanneesta vanhemmasta ilmoitti osallistuneensa vanhempainiltoihin ja saaneensa oppituntipakettien yhteydessä olleet kotitehtävät. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet vanhemmat ilmoittavat saaneensa hankkeen kotiin lähettämät kirjeet. (taulukko 16.) Tosin on huomioitava, että 38 % vanhemmista ei vastannut kyselyyn. Taulukko 16. Vuoden 2009 kyselyyn vastanneiden vanhempien osuudet, jotka osallistuivat tapahtumaan tai saivat hankkeen materiaaleja (n=227 228) EPT-hankkeen Vanhempainiltoihin osallistuneet tai toimintamuoto materiaalin saaneet vanhemmat (%) Vanhempainillat 89 Oppituntipakettien yhteydessä 90 olleet kotitehtävät Hankkeen lähettämät 94 kirjeet kotiin EPT-hanke loppukartoitus 19

4. Nuorten arvioita päihteiden käyttöön liittyvien kokemusten ja kodin päihdekeskustelujen muutoksista vuosina 2007 2009 Tämän luvun tulokset kuvaavat tyypillisesti murrosiässä tapahtuvia yleisiä muutoksia nuorten elämässä. Siitä missä määrin juuri EPT-hanke on kyseisiin muutoksiin vaikuttanut, ei ole toteutetulla tutkimusasetelmalla mahdollista todentaa. Nuorten kiinnostus käyttää alkoholia lisääntyi seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle luokalle yleisemmin kuin kiinnostus tupakoida. Noin joka toinen nuori oli aiempaa kiinnostuneempi alkoholinkäytöstä, kun vajaa kolmannes arvioi kiinnostuksen tupakoida lisääntyneen. Toisaalta joka kymmenes nuori arvioi kiinnostuksen juoda alkoholia vähentyneen. Kiinnostus tupakoida oli vähentynyt joka neljännellä pojalla ja joka seitsemännellä tytöllä. Suurin osa nuorista arvioi, ettei sosiaalinen paine alkoholi- tai tupakkakokeiluihin kaveripiirissä eikä valmius kieltäytyä tarjotusta alkoholista tai tupakasta ollut muuttunut kahden vuoden aikana. Toisaalta esimerkiksi runsas neljännes nuorista ilmoitti, että valmius kieltäytyä päihteistä oli lisääntynyt. Pojat ilmoittivat tyttöjä yleisemmin kaveripaineen ja kiinnostuksen tupakointiin vähentyneen kahden vuoden aikana. Kolmannes nuorista ilmoitti vanhempien kanssa käytyjen alkoholikeskustelujen lisääntyneen, neljännes arvioi tupakkakeskustelujen lisääntyneen. Nuoria pyydettiin 9. luokalla arvioimaan, missä määrin heidän tupakan ja alkoholin käyttöön liittyvissä kokemuksissaan oli tapahtunut muutoksia edeltävän kahden vuoden aikana 7.luokalta yhdeksännelle luokalle (taulukko 17). Suurin osa nuorista ilmoitti, ettei kaveripaineessa, valmiudessa kieltäytyä päihteistä tai vanhempien kanssa käydyissä päihdekeskusteluissa, ollut tapahtunut muutosta. Toisaalta 9 31 % nuorista arvioi muutosten lisääntyneen ja 7 18 % vähentyneen. Kiinnostus käyttää alkoholia muuttui muita päihteiden käyttöön liittyviä kokemuksia yleisemmin. Nuorten kiinnostus käyttää alkoholia lisääntyi yleisemmin kuin kiinnostus tupakoida. Noin joka toisen nuoren mielestä oma kiinnostus käyttää alkoholia lisääntyi, kun taas miltei kolmannes tytöistä ja neljännes pojista ilmoitti kiinnostuksen tupakoida lisääntyneen viimeisten kahden vuoden aikana. Tytöistä 13 % ja pojista 10 % raportoi vähentyneestä kiinnostuksesta juoda alkoholia. Tupakointi kiinnosti aiempaa vähemmän 14 %:a tytöistä ja 26 %:a pojista. Pojat siis ilmoittivat tyttöjä yleisemmin kiinnostuksen tupakointiin vähentyneen kahden vuoden aikana. Niiden nuorten osuudet vaihtelivat runsaasta kolmanneksesta runsaaseen puoleen, joiden mukaan päihteiden käyttöön liittyvässä kiinnostuksessa ei ollut tapahtunut muutoksia 7. luokalta 9. luokalle. Tytöistä runsas kolme neljäsosaa ja pojista yli kaksi kolmasosaa koki, ettei omalla kohdalla tupakka- eikä alkoholikokeiluihin liittyvässä kaveripaineessa ollut tapahtunut muutosta kahden vuoden aikana. Tytöistä noin joka kymmenes arvioi kaveripaineen lisääntyneen ja samansuuruinen joukko heistä arvioi kaveripaineen vähentyneen niin alkoholi- kuin tupakkakokeilujenkin kohdalla. Pojista kaveripaineen lisääntymistä oli kokenut alkoholikokeilujen osalta 16 % ja tupakkakokeilujen osalta 7 %. Vastaavasti kaveripaineen vähentymistä oli kokenut alkoholikokeilujen osalta 15 % ja tupakkakokeilujen osalta 25 % pojista. Pojat ilmoittivat siis tyttöjä yleisemmin tupakkakokeiluihin liittyvän kaveripaineen vähentyneen kahden vuoden aikana. Yli puolet tytöistä ja pojista koki 9. luokalla, ettei edeltävien kahden vuoden aikana ollut tapahtunut muutosta omassa valmiudessa kieltäytyä alkoholista tai tupakasta. Runsas neljännes nuorista koki valmiuden kieltäytyä tupakasta ja alkoholista lisääntyneen. Nuorista 11 19 % arvioi valmiuden kieltäytyä tupakasta ja alkoholista vähentyneen. Tytöistä kolmannes ja pojista hieman vajaa kolmannes arvioi vanhempien kanssa käytyjen alkoholin käyttöön liittyvien keskustelujen lisääntyneen kahden vuoden aikana. Tupakkakeskustelujen lisääntymisestä raportoi tytöistä runsas neljännes ja pojista vajaa neljännes. Pojista joka kymmenes arvioi sekä tupakan että alkoholin käyttöön liittyvien keskustelujen vähentyneen seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle luokalle. Tytöistä muutama prosentti oli tätä mieltä. 20 EPT-hanke loppukartoitus