Liite SAJ-FSK:n Naantalissa 25.3.2006 pidettävän vuosikokouksen pöytäkirjaan asiakohtaan suomen ajokoiran jalostuksen tavoiteohjelma. Liite sisältää eriävän mielipiteen hallituksen esitykseen suomenajokoiran jalostuksen tavoiteohjelmasta tiedoksi Suomen kennelliitolle. Naantalissa 25.3.2006 LEO LIUSVAARA Leo Liusvaara Helsinki 7.2.2006 L.L. Suomenajokoiran jalostuksen tavoiteohjelma Toiminta-ajatus Suomenajokoiran jalostuksen toiminta-ajatuksena tulee olla kehittää siitä terve koira. Sen tulee olla metsästysintoinen, yhteiskuntakelpoinen, rauhallinen ja rakenteeltaan jäniksen ja ketun ajoon soveltuva, joka ei aja sorkkaeläimiä. Kehitystyössä SAJ käyttää hyväkseen kansallista ja kansainvälistä kilpailu- ja näyttelytoimintaa, tekee yhteistyötä Kennelliiton, alan tutkijoiden ja lääkäreiden kanssa, ohjaa ja valvoo jalostustyötä, ylläpitää rekistereitä ja harjoittaa kasvatus-, koulutus- ja julkaisutoimintaa. Toiminta-ajatuksen mukainen jalostuksen tavoiteohjelmaa voidaan jakaa useaan tarkasteluosaan, jolloin nykytilanne nähdään hyvin ja siinä olevat puutteet ja vääristymät. Näiden korjaamista varten asetetaan osatavoitteet, mihin pyritään ja tämän jälkeen hyväksytään keinot, millä tavoitteet saavutetaan. Tavoiteohjelman tarkastelu voidaan suorittaa seuraavan jaottelun mukaan: 1. Koiran ulkomuoto ja rakenne 2. Koiran luonne 3. Lonkkasairaus 4. Perinnölliset sairaudet 5. Siitosaste populaatio 6. Metsästyskäyttöominaisuudet 7. Harjoittaminen valmennus 8. Ohjaava toiminta 9. Muu. Suomenajokoira on rotumääritelmän mukaan keskisuuri ajava koira, jonka pituus on hieman korkeutta suurempi. Uroksen keskikorkeus on 58 cm:ä ja nartulla se on 55 cm:ä. Se liikkuu pääsääntöisesti ravaamalla, mutta siirtyy laukalle jäniksen pakotilanteissa, jyrkänteillä ja paksussa lumessa. Sen työskentelyä kuvaa hyvin metsästysinto ja kestävyys. Koira on kolmivärinen ja tyypiltään se on kevyt.
Tänä päivänä urokset ovat kokonsa puolesta liukuneet kokonsa ylärajalle (59,5) samoin rungon suhteellinen pituus on kasvanut sekä luuston että lihaksiston massa. 60-61 cm:ä korkeat koirat painavat jopa 40 kg:a. Liiallinen paino asettaa rajoituksia ajotyöskentelylle rasittamalla raajoja ja alaselkää. Tämä on uhka. Uroskoiran keskikorkeus tulisi alentaa 58 cm:iin. Rungon pituus ei saa ylittää 10%:ia korkeudesta ja koiran tulisi olla kevyempi. Käpälien rakenne on myös huono yli kolmanneksella koirista. Vuonna 2005 kävi näyttelyssä 1105 koiraa. 317 koiran käpälät arvosteltiin seuraavasti: erittäin hyviä 19 kpl 6 % hyviä 186 kpl 58 % matalia, hajavarp. pitkiä 114 kpl 36 % Huonojen käpälien suhteellinen osuus tulee puolittaa, jolloin niiden määräksi jää alle 20 %. Koiran karva on muutamissa sukulinjoissa ohut ja lyhyttä, joten se olisi saatava pidemmäksi ja karheammaksi. Edellä olevien virheiden korjaamiseen tulee kiinnittää huomiota jalostuksen astutusvaiheessa. Se ei tapahdu kuten meillä ihmisillä, vaan isokokoinen narttu vaatii ehdottomasti pienikokoisen uroksen. Lisäksi liian suurten ja raskaiden urosten käyttö siitokseen on kyseenalaista. Samoin käpälien kohdalla: Älä koskaan astuta koiralla jolla on huonot käpälät. Narttua, jolla on huonot käpälät, ei tule käyttää siitokseen. Vain hyväkarvaisia koiria tulee käyttää siitokseen. Pitkä ja karhea karva tuo tullessaan hyvät talvivarusteet. 2 Suomenajokoiran luonteessa on viime vuosina korostettu sen yhteiskuntakelpoisuutta ja sopeutuvaisuutta ja mielellään todetaan, että se sopii hyvin kerrostaloasumiseen. Tähän on päädytty, kun selvästi vihaiset ja arat koirat on syrjäytetty jalostuksessa. Tulos on kuitenkin toinen. Suomen ajokoira on tällä hetkellä pehmeä. Se alistuu helposti (labradorinn.). Se ei ärhentele muille koirille ja se kaipaa ihmisen läheisyyttä. Tästä johtuen sen metsästysvietti on heikentynyt. Se on jopa arka. Koiran luonne voi olla kova, sitkeän peräänantamaton tai pehmeä. Sitkeän peräänantamaton koira omaa aina erinomaisen metsästysinnon. Kilvan kokeessa 2005 Toivolan Ritu, kilvan voittaja, osoitti kaikkien neljän koe-erän aikana moitteetonta metsästysintoa. Muilla koirilla se oli puutteellista joko haun tai ajon aikana. Metsästysinto edellyttää koiralta sitkeyttä, kovaa taistelutahtoa ja saalistusviettiä. Niitä tarvitaan kokeissa, joissa kilpailun kokonaisaika on 8-16 tuntia. Toinen heikkous ajokoiran luonteessa on, tottelevaisuuskoulutuksen heikko vastaanottokyky. Sitä tulisi kehittää esim. kiinnioton varmistamiseksi ajoerien välillä ja kohtuuttoman häiriön sattuessa. Koiran luonnetta mitataan näyttelyissä, lähinnä käyttäytymistä ja sopeutumista, ja kokeissa metsästysintoa, joka on metsästyskoiran luonteen merkittävin piirre.
Jalostukseen tulee aina valita hyvän erinomaisen metsästysinnon (4-5) omaavia koiria, jotka täyttävät muut jalostusvaatimukset. Myös pentuiässä n. 6-11 viikkoisina voidaan eri tilanteissa mitata pentujen luonnetta ja niistä tehtävät merkinnät ohjaavat hyvin pentu- jalostusvalintoja. Käytä aina luonteeltaan terveitä koiria jalostukseen. 3 Lonkkasairaus on huolestuttavan yleinen ajavalle suomenajokoiralle. SAJ on monen vuoden (yli 15v.) noudattanut ns. hyvä veli-linjaa päätöksen teossa, suosituksissa ja käytännön kenneltyössä. Tiedetään varsin hyvin, että huonolonkkaisten koirien kilpailutoimintaa on jouduttu rajoittamaan tai lopettamaan. Lonkkasairaus leviää helpolla. Riittää, kun joko uros tai narttu omaa sairaat lonkat. Syytä olisi tarkistaa vanhempien kuvaustulokset tai lonkkaindeksit. Tavoitteena tulee olla lonkkasairauksista vapaa ajokoirarotu. - Käytetään siitokseen vain lonkkakuvattuja koiria, joilla on terveet lonkat (A-B) - A=1, B=2 ja C=3 lonkkaisia koiria voi käyttää siitokseen, jos siitoskoirien lonkkien lukuarvo ei ylitä lukua 4. (jalostustoimikunnan lupa) - D ja E-lonkkaisten tai kuvaamattomien koirien jälkeläisiä ei voi rekisteröidä. 4 Suomenajokoira rotuna on terve, vaikka rodussa esiintyy useita sairauksia. Niitä ovat atooppinen ihosairaus, mustan karvatupen kasvuhäiriö, purentaviat, hännän nikamavika, syöpä, lonkkanivelen kasvuhäiriö, piilokiveksisyys, luomiviat, napatyrä, sydänviat, epilepsia, ataksia, kitalakihalkio ja steriliteetti. Muutamat sairauksista johtavat kuolemaan, eräissä taasen eteneminen edellyttää tiettyä geenimäärää ennen kuin tauti puhkeaa. Yhteistä näille on se, että meidän kaikkien on suhtauduttava vakavasti niihin. Perinnöllisten sairauksien kohdalla tärkeätä on tiedon saanti ja ennalta ehkäisy siitostoiminnassa. Vastuunkantajia ovat kaikki jalostustyössä toimijat; kasvattajat, urosten omistajat, jalostustoimikunta ja jalostusneuvojat. Jalostustoimikunnan tulee keskitetysti kerätä tiedot ja välittää ne kentälle jalostusneuvojien kautta. Perinnöllisistä sairauksista tulisi laatia jalostusta koskevat kriteerit. SAJ:n tulisi toimittaa erillinen julkaisu perinnöllisistä sairauksista ja jakaa se koko jäsenistölle ja tuleville alan harrastajille. 5 Jalostuksessa ensimmäinen tärkeä tavoite on pitää jalostuskelpoinen koirakanta mahdollisimman suurena. Kuitenkin on huomattava, että ainakin noin 20 % koirista jää siitoksen ulkopuolelle heikon ulkomuodon perusteella, 15 % on D ja E-lonkkaisia, joita ei voi käyttää siitokseen ja perinnöllisten tautien kantajat, niitä on n. 13 %, pitäisi myös sulkea siitoksen ulkopuolelle. Näin ollen lähes 50 %, puolet, koirista jää siitoksen ulkopuolelle tai pitäisi jättää.
Jos jokin näistä vaikuttajista kasvaa, niin se vaikuttaa populaatioon ratkaisevasti, se pienenee. Jalostuksen toinen tärkeä tavoite on siitosasteen pitäminen mahdollisimman alhaalla. Urosvalinnat siitokseen tulee tehdä niin, että siitoskerroin ei ylitä 4,5 %:a. Sen tulee olla tasaista ja harkittua. Edelleen käytettäessä nuoria uroksia siitokseen tulisi ensimmäisenä vuonna astuttaa vain 1-2 narttua. Jälkeläisarvostelun jälkeen voidaan suorittaa varsinaiset astutukset kuitenkin niin, että pentujen kokonaismäärä on enintään 150. 6 Onko suomenajokoira maailman paras? Kennelliiton vahvistamien ajokoirasääntöjen mukaan haku- ja ajotaidon arvostelu on väljää, koska koirakanta on hyvin hajanainen. On lähihakuisia, on kaukaa (1 km) hakevia koiria, on jälkitarkkoja, monivainuisia ja ilmavainuisia koiria. Näiden koirien työskentelytavat ovat poikkeavia, mutta ne ovat periytyviä. Meillä oli vuosituhannen vaihteessa paljon jälkitarkkoja koiria, mutta huono löytökyky ja heikko metsästyksellisyys, usein jopa 15-25 min jäniksestä jäljessä, ovat siirtäneet jalostusta monivainuisiin koiriin. Uudet säännöt ottavat kantaa siihen, miten koiran tulee hakea ja ajaa. Jalostuksen tavoitteeksi otettiin koira, joka on haussa ja ajossa monivainuinen, hakulaajuus on normaali (500 m) ja se etenee maastossa sovittaen ajonopeuden maaston muiden olosuhteiden mukaisesti. Sääntö ei sulje pois ilmavainuista ja jälkitarkkaa työskentelyä. Hyvä! Haku- ja ajotaidon arvioinnissa on vaikeata tietää, mikä osuus taidoista on perittyä tai opittua. Ei löydy kahta samanlaista koiraa. Vain laaja jälkeläisarvio antaa mahdollisuuden taidolliseen tasoarviointiin, joka perustuu saatuihin tuloksiin. Tällöin on varminta vertailla P- %:ia koira- ja kausikohtaisesti. 68 urosta, joilla oli vähintään 15 pentuetta. Vuosina 1972-1986 kilpailleen 5158 koiran P-%:n keskiarvo oli 52,7 %. Vuosina 1997-2004 kilpailleen vertailuryhmän P-%:n keskiarvo oli 52,4 %. Matemaattisesti ajotaito oli pysynyt ennallaan. Olosuhteet ja jäniskannat vaihtelevat, mutta nykyisin ajon seuraamista helpottaa tutka, puhelin, auto ja metsäautotiet. Hakutaidon kehittymistä voidaan seurata tyhjien hakuerien määrällä. Vuosina 1997-2000 oli tyhjiä hakueriä keskim. 23,5 %. Vuosina 2003 ja 2004 oli 14593 hakuerää ja niistä tyhjiä 2729. Tämän lisäksi 1506 hakua ylitti 120 min rajan, joten vertailukelpoisia tyhjiä eriä oli 4235 eli 29 %. Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että merkittäviä muutoksia ei tapahtunut. Hakuja ajotaidon perimä on satoja vuosia vanha ja niissä tapahtuneet muutokset hitaita. Sen sijaan koiran luonteessa aikaansaadut muutokset vaikuttavat. Luonteen pehmenemisen myötä metsästysinto heikkenee. Metsästysinnon korostaminen ajosuorituksessa sekä mahdollinen muutos koiran rakenteessa nostavat koiran tulostasoa keskimäärin.
7 Ajokoiran harjoittaminen, valmennus liittyy oleellisesti jalostustyöhön. Se aloitetaan jo pentuiässä ja jatkuu viimeiseen metsällä käyntiin. Siihen liittyy terveyshuolto, ravintohuolto, fyysiset harjoitukset ja jopa harjoituskilpailut. Erityistä huomiota tulee koko ajan kiinnittää koiran vireyteen. Tämä perustuu kokemusperäiseen tietoon koiran metsästysinnosta, vaistonvaraisista toiminnoista, rasituksen sietokyvystä ja henkisestä kestävyydestä. Näitä ominaisuuksia mitataan kilpailuissa ja niistä syntyy tavallaan koiran jalostusarvo, kun nartun omistajat vertailevat koetuloksien avulla uroksien ominaisuuspisteitä ja valitsevat uroksen nartulleen. Valmennustyö on tärkeätä. Koira kehittää itseään, se vahvistaa perimää ja tämä siirtyy tuleville pennuille. 8 Mitenkä toimitaan tulevaisuudessa. SAJ:n jäsenistön tulee olla yksituumainen, avoin ja rohkea. Tarvitaan koulutusta, tiedottamista, tietojen taltiointia ja tutkimusta. Meidän tulee olla yhteisvastuullisia ja kykeneviä päättämään demokraattisesti asioista. Rodun kannalta jalostusneuvojien koulutus on tärkeätä ja sitä tulee kehittää sekä vastuuta lisätä. Myös siitokseen tulevien narttujen omistajat tulisi saada koulutuksen piiriin ja lisätä heidän vastuutaan niin, että urosvalinnoissa päädyttäisiin vierassiitokseen tervelonkkaisen uroksen kanssa. Lisäksi ajokoiramieslehden tulevia pentueita ilmoituksen tulisi olla halpa ja siinä tulisi ilmetä parien siitoskertoimet. Jalostustoimikunta olisi velvollinen huomauttamaan kasvattajille läheisistä suku- ja linjasiitoksista ja samoin D ja E-lonkkaisten koirien käytöstä astutuksessa. Muista toiminnoista todettakoon - SAJ jatkaa perinnöllisten sairauksien tutkimuksia. - SAJ toimittaa lehteä ja vuosikirjaa, julkaisee urostilastot, blup-indeksitaulukon ja lonkkakuvaustulokset vuosittain - SAJ kehittää kaikkien yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa yhteistyötä sekä syventää sitä koira-metsästysjärjestöjen kanssa. Otetaan käyttöön Pevisa ohjelma 5-10 vuoden kuluttua ellei rodun populaation tilanne pysy asetetussa rajassa ja lonkkakuvauksissa ja astutuksissa saavuteta asetettuja tavoitteita. Kohtiin 6.5, 6.6, 6.7 ja 7 ei huomauttamista. (eivät kaikki liity jalostusasioihin, kuten susi)