Karjalan tyttö myrskyn silmässä
EILA PAYNE Karjalan tyttö myrskyn silmässä
Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2010 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty. 2010 Eila Payne ja Aikamedia Oy Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN 978-951-606-902-2 (sid.) ISBN 978-952-252-066-1 (pdf) Sivunvalmistus Aikamedia Oy WS Bookwell Oy, Juva 2010
Omistettu kahdelle nuorelle suomalaistytölle, joille olen tässä kirjassa antanut nimet Merja ja Anneli. Kuljitte kanssani kappaleen elämäni matkaa rakastaen, auttaen ja myötäeläen. En unohda sitä koskaan! Sydänlämpöinen kiitokseni.
Sisällys Prologi: Katriinan aiemmat elämänvaiheet...9 Kyproksen kartta....13 1. Muutto Kefallinia-kadulle...15 2. Järkyttävä onnettomuus...22 3. Jumala ei hylkää eikä jätä...35 4. Vastoinkäymisiä...44 5. Turistityö avautuu....54 6. Ilon ja surun aiheita...60 7. Kirjeyhteyksiä...71 8. Kevään ja kesän kohokohtia...79 9. Tulevaisuudensuunnitelmia...101 10. Kiireinen syyskesä....114 11. Elämä kulkee eteenpäin...131 12. Hämmentäviä asioita...149 13. Lohtua yksinäisyydessä...169 14. Innostusta ja odotusta...175 15. Uusia tuttavuuksia...187 16. Lomalla vuoristossa...201 17. Ricky tekee päätöksensä...213 18. Kovaa työtä ja jouluiloa...230 19. Lisää koetuksia...240 20. Masennus iskee...256 21. Sivuraiteilla...266
22. Monenkirjavia tapahtumia...272 23. Vakava virhe....285 24. Uutta toivoa, surua ja hämmennystä...294 25. Huomion ja rakkauden tarvetta...309 26. Yrityksen kohtalonhetket....324 27. Monenlaisia koetuksia...336 28. Myrskyä ja päivänpaistetta...350 29. Onnellisempia aikoja...366 30. Tilanteet kärjistyvät...383 31. Myrskyn silmässä...400 32. Jumalan huolenpitoa...418 33. Jumala puuttuu asioihin....434
Prologi Katriina Tiainen on Karjalasta sotien jälkeen evakkoon kulkeutunut tyttö, joka löytää suunnan elämälleen tultuaan uskoon varhaisnuoruudessaan. Se johtaa hänet myöhemmin lähetyskentälle Itä-Afrikan Keniaan, missä hän kokee lähetystyön ilot ja surut. Keniassa hän tapaa myös tulevan puolisonsa, Ricky Millerin, jonka kanssa viettää häitä tammikuun pakkasissa Suomessa vuonna 1968. Kaikki toiveet ja unelmat eivät toteudu perinteisen lähetysuran suhteen, mutta Millerit pääsevät palaamaan Keniaan Rickyn brittiläisen kehitysapuministeriön sopimuksen turvin. Millerien koti Nairobissa palvelee majatalona suomalaisille läheteille parin vuoden ajan, kunnes Rickyn työsopimus päättyy ja perhe joutuu palaamaan Englantiin. Kaipuu takaisin lähetyskentille vie Millerit eteläiseen Afrikkaan, Swazimaahan, jossa Ricky työskentelee paikallisen valtiohallinnon palveluksessa vesilaitoksessa. Sielläkin löytyy mahdollisuus palvella Jumalaa hänen valtakuntansa työssä, ehkä taas uudella tavalla. Englannissa syntynyt Daniel-poika saa myös sinä aikana seurakseen pikkuveli Juhanin ja Emily-siskon. Rickyn toisen sopimuskauden päätyttyä perheen tulevaisuus näyttää epävarmalta, kunnes Jumala avaa heille ovet erääseen maailman köyhimmistä maista, Keski-Afrikan Malawiin. Ricky kulkee sinne maitse monien seikkailujen kautta, vetäen perässään rakentamaansa purjevenettä.
Samaan aikaan Katriina ja lapset viettävät aikaa Suomessa ja kaipaavat viestiä isältä. Lopulta perhe pääsee asettumaan Malawiin ja Ricky aloittaa pestinsä rakennustyömaan apulaisjohtajana Shirejoella, jonne rakennetaan maan ensimmäistä vesivoimalaa. Perhe asuu rakennustyömiesten perheiden muodostamassa yhteisössä, käytännössä heidän kotinsa sijaitsee aivan puskassa, mutta Katriina saa tilaisuuden aloittaa lähetystyön ja rakentaa kyläkirkon työmaan laidalle. Katriina tahtoisi jäädä Malawiin, mutta työyhteisössä ilmenneiden ristiriitojen takia Ricky ei halua jatkaa sopimustaan. Monien pohdintojen jälkeen Millerit päättävät koettaa mahdollisuuksiaan Kyproksella, meren ympäröimässä saarivaltakunnassa. Kypros on ihanteellinen paikka Rickylle, joka rakastaa purjehtimista. Tutkittuaan mahdollisuuksiaan Kyproksella Ricky haluaa perustaa yrityksen, joka rakentaisi huvipursia ja mahdollisesti harjoittaisi turismiin liittyvää liiketoimintaa ja tekisi ohessa myös hengellistä työtä. Ricky hakee rekisteröintiä yritykselleen, mutta prosessi kestää pitempään kuin hän on olettanut. Perhe odottaa Englannissa ratkaisua tulevan kotinsa sijainnista. Kuukausien odotuksen aikana Millerien säästöt hupenevat, ja lopulta Rickyn on pakko ottaa vastaan pesti Libyassa pitääkseen perheensä leivässä. Ennen Libyaan lähtöään hän vie muun perheen Kyprokselle. Kolmilapsinen perhe ajaa Euroopan halki umpipakettiautolla tavaroineen päivineen, ja Ricky jättää Katriinan ja lapset kauniiseen saarivaltioon aloittamaan uutta elämää uusissa olosuhteissa omine nokkineen. Itse hän palaa Englantiin ja matkustaa sieltä myöhemmin Libyaan. Järjestely ei ole helppo heille kenellekään. Kun Katriina, Daniel, Juhani ja Emily ovat asuneet Kyproksella muutaman kuukauden, Ricky pääsee ensimmäisen kerran matkustamaan Libyan-työmaaltaan lomalle per- F 10 F
heensä luo. Kahden viikon lomansa aikana Ricky päättää, että Kyproksella asuva perhe muuttaa Limassolin pohjoispuolelta lähemmäs lasten koulua ja merenrantaa. Hän itse joutuu lähtemään takaisin Libyaan, joten muuttosuunnitelmien käytännön toteutus jää Katriinan harteille. F 11 F
KYPROS Nikosia Famagusta Pafos Troodosin vuoristo Olympus 1953m Larnaka Limassol Välimeri
1 Muutto Kefallinia-kadulle Katriina ei joutanut kauan suremaan Rickyn äkillistä lähtöä. Hänellä oli muutto edessään, eikä hän muutenkaan halunnut jäädä hautomaan asioita, joille hän ei mahtanut mitään. Oli näet käynyt niin, että Nicos Yiannes, Rickyn tuleva yhtiökumppani, oli vilautellut mahdollisuutta yhteisistä liiketoimista Rodoksella, joten Ricky oli innostunut ja lähtenyt sinne heti seuraavalla laivalla Nicosin kanssa, katsomaan tilannetta pari päivää ennen lomansa loppumista. Aluksi Katriina oli tuntenut tulleensa lähes hylätyksi, mutta sitten hän oli ajatellut järkevästi. Rickyn oli pakko kääntää jokainen kivi, mikä auttoi häntä eteenpäin siinä, että he saisivat toimeentulonsa Kyproksella. Se oli kaikkein tärkein asia. Katriinan oli laitettava omat tuntemuksensa syrjään ja mukauduttava olosuhteisiin. Heti ensimmäisen tilaisuuden tullen Katriina hankki ison kasan pahvilaatikoita supermarketista, jossa hän tavallisesti teki ruokaostoksensa. Onneksi lapset vaeltelivat ja leikkivät heidän perheystäviensä Huntien lasten kanssa kodin lähituntumassa, joten Katriinalle jäi aikaa pakata ja miettiä elämäänsä. Oliko siitä tosiaan vasta yhdeksän kuukautta, kun he olivat heittäneet hyvästit Malawille ja samalla koko Afri-
kan mantereelle ja tulleet Eurooppaan? He eivät tosin olleet päässeet matkustamaan koko perheenä Englantiin, vaan hän ja lapset olivat menneet sinne ilman isää, joka oli jäänyt lentokoneesta Kyprokselle etsimään uutta elinmahdollisuutta kauniilta Välimeren saarelta. Katriinasta oli vaikea käsittää, että vielä vajaa vuosi sitten he olivat asuneet Malawissa, Afrikan lämpimässä sydämessä. Sen jälkeiseen ajanjaksoon ei mitenkään voinut mahtua se muutosten ja kokemusten kirjo, se tunteiden määrä ja voima, jonka hän oli kokenut nopeasti vaihtuvien maisemien ja olosuhteiden mylläkässä! Oliko hän enää sama ihminen, joka oli elänyt Afrikassa, jonne hän oli kokenut kuuluvansa? Tuntui kuin kaikki entinen olisi mennyt Katriina oli itsekin muuttunut, ja nyt hän oli uusien haasteiden ja toiveiden edessä. Eikä hän ollut tässä yksin, vaan koko perhe oli mukana omalla panoksellaan. Isä maksoi hintaa ollessaan poissa perheensä luota, Libyassa, hankkimassa perheelle toimentuloa. Lapset joutuivat selviytymään arjesta ilman isän panosta elämässään ja hän, Katriina, ilman puolisoa, tavallaan kuin yksinhuoltajana. Käytännössä Katriina kantoi kaiken vastuun perheestä ja Rickyn vireillä olevasta veneenrakennusyrityksestä. Tosin sitä ei ollut vielä virallisesti rekisteröity, sillä sellaiset asiat veivät aikaa Kyproksen kaltaisessa maassa, mutta Katriina hoiti suhdetoimintaa tulevien osakkaiden, heidän perheidensä sekä monien muiden tahojen kanssa. Yksi näistä oli Rickyn valitseman tilitoimiston johtaja Tassos Alexandrios, joka oli avustanut Rickyä ja laittanut hänen yrityksensä rekisteröinnin käyntiin lakimiehen kanssa. Katriinan pakkaaminen keskeytyi aina välillä, sillä lapset pelmahtivat tuon tuostakin sisälle, välipalalle ja juomaan. Lounaskin piti välillä valmistaa ja tarjota perheelle. Se oli tavallaan tervetullutta vaihtelua Katriinan pakkaamiseen ja mietteisiin. Ruuanlaitosta huolehtiminen oli elävää F 16 F
elämää, joka piti kiinni nykyisyydessä ja auttoi Katriinaa keskittymään käsillä oleviin asioihin, ettei hän olisi niin kovin miettinyt menneitä ja epävarmaa tulevaisuutta. Toisaalta hänellä oli usko Jumalaan ja siihen, että he olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, että kaikella oli tarkoituksensa, joka tulisi ilmi myöhemmin. Tämä oli vain välivaihe ja koetus, joka kasvattaisi heidän luottamustaan Jumalaan. Niin kuin tämä muuttokin, josta Jumala oli puhunut hänelle jo aikaisemmin, ennen kuin Ricky teki päätöksensä muuttaa. Hän vain oli ehtinyt siihen mennessä unohtaa sen. Kesken kiireisen pakkaamisen ja Katriinan mietteiden ovikello soi. Katriina meni avaamaan oven, ja sisään astui erään arabimaissa toimivan lähetyksen johtaja Desmond Robinson, suurikokoinen amerikkalainen mies. Tervehdyksen jälkeen hän kysyi: Onko tähän taloon tulossa ketään, vai onko se vielä vapaa? Kyllä se on vielä vapaa, Katriina vastasi. Meidän järjestöömme on tulossa lisää henkilökuntaa. Etsimme heille parhaillaan asuntoa. Tämä talo sopisi siihen tarkoitukseen, koska se on kävelymatkan päässä toimistoltamme. Se olisi todella hyvä ratkaisu meille molemmille. Pelkäsin jo, että joudumme maksamaan vuokraa kahdesta talosta. Kyllä me voimme ottaa tämän jo heti tässä kuussa, niin säästytte siitä. Mitä haluat minun tekevän asian eteen? Voisit antaa minulle vuokraisännän nimen ja osoitteen ja vaikka talon avaimetkin. Muuten, milloin te muutatte tästä? Huomenna. Aloitamme muuton heti aamulla yhdeksältä, kun vuokrausliike tulee siirtämään huonekaluja. Hyvä on. Voitko tuoda avaimet toimistoomme, kun F 17 F
talo on tyhjä? Otamme sen jälkeen yhteyttä vuokraisäntään. Onko hänelle puhelinta? Valitettavasti ei. Hän asuu Kakopetrian kylässä. Voin näyttää sen paikan kartasta, kun tulen tuomaan avaimia. Hyvä on, nähdään sitten. Robinsonin mentyä ilo alkoi kuplia Katriinan sydämessä. Hänestä tuntui, että Jumala lausahti hänelle hymyillen: Johan minä sanoin sinulle, että minulla on toiset asukkaat tähän taloon. Niin tietenkin. Jumala oli sanansa takana, eikä heidän tarvinnut huolehtia talon vuokraamisesta. Lasten rauhoituttua nukkumaan Katriina tyhjensi keittiön komerot ja hyllyt astioista, keittovälineistä, jauhopusseista ja muista kuivista ruokatarvikkeista ja pakkasi kaiken laatikoihin. Hän jätti pöydälle vain aamiaistarpeet. Kello oli jo pitkästi yli puolenyön, kun hän väsyneenä kömpi vuoteeseen ja nukahti miltei heti. Lyhyestä yöunesta huolimatta Katriina heräsi viiden aikaan aamulla virkeänä ja lähti Raamattu kainalossaan keittiöön valmistamaan itselleen mukillisen teetä, lukemaan Sanaa ja rukoilemaan päivän alkajaisiksi, niin kuin hänellä oli tapana. Tuon aamuhetken aikana Jumalan kosketus tuli Katriinan ylle ja hän koki, kuinka rauha ja kiitollisuus täyttivät hänen sydämensä. Hän oli varma, että saisi voimaa ylhäältä senkin päivän tarpeita varten. Katriina kiitti Jumalaa ja antoi hänen läsnäolonsa siunauksen valua olemuksensa läpi. Jonkin ajan kuluttua hän koki, kuinka Pyhä Henki puhui hänen sisimpäänsä voimakkaasti, samalla tavalla kuin silloin aikaisemmin, kun Jumala oli puhunut muuttamisesta: Älä anna minkään huolestuttaa itseäsi, älä salli minkään aiheuttaa sinulle ahdistusta. Minun silmäni valvoo elämääsi, eikä mikään paha voi vahingoittaa sinua. Sinä olet rauhan, rakkauden ja sovinnon välikappaleena kädessäni. F 18 F
Lähde eteenpäin ilman pelkoa. Mikään ei tule vahingoittamaan sinua. Katriina istui ihmeissään keittiön pöydän ääressä ja kertasi mielessään sanoja, joita hänelle oli sanottu. Vaikka hän ei täysin ymmärtänyt, mihin tilanteeseen ne oli tarkoitettu, ne antoivat hänelle voimaa muuttopäivää varten. Hän kiitti Jumalaa ja tunsi lohdutuksen virtaavan olemukseensa. Lopulta hän nousi tuoliltaan ja etsi käsiinsä kirjan, jonka lapset olivat antaneet hänelle syntymäpäivälahjaksi. Siihen hän kirjoitti sanoman ja merkitsi päivämääräksi viides tammikuuta 1981. Tämä olisi se päivä, jona he muuttaisivat. Uudenvuoden ja muiden pyhien vuoksi huonekalujen vuokraajat eivät olleet luvanneet tulla aikaisemmin siirtämään huonekaluja, joten muutto oli sovittu täksi päiväksi. Muuttoauto tulisi yhdeksältä, mutta miehet veisivät vain oman firmansa vuokratut huonekalut. Katriina joutuisi viemään kaikki muut tavarat itse omalla pakettiautollaan lasten kanssa. Hän oli toivonut naapuriapua lähettiystäviltään, mutta sitä tuskin oli odotettavissa, sillä hänen ystävänsä Kapsaloksessa eivät olleet heidän muuttoaikeistaan hyvillään varsinkaan Huntit, jotka olivat ottaneet heidät suojelukseensa Kyproksella ja olivat heidän hyviä ystäviään. Erikoisesti Huntien pojat, David ja Noel, olivat pahoillaan ystäviensä muutosta. Lapset olivat kiintyneet toisiinsa, ja heillä oli valtavan hauskaa yhdessä. Nytkö sille tulisi loppu? Entä miten kävisi yhteisen koulukuljetuksen? Tähän asti Katriina ja Huntit olivat jakaneet keskenään kuljetusvastuun. Nyt Huntit joutuisivat viemään lapset kouluun joka päivä, ellei löytyisi uutta tulokasta, joka ryhtyisi jakamaan matkoja heidän kanssaan. Jossain mielessä Katriina itsekin koki vaikeaksi lähteä turvallisesta yhteisöstä aivan uudelle asuinalueelle, mutta näytti siltä, että muutto oli kaikesta huolimatta Jumalan tahto hänen kohdallaan, koska Jumala oli puhunut hänelle siitä jo syksyllä. Hän ei kuitenkaan voinut jakaa sitä ko- F 19 F
kemusta tuttaviensa kanssa, kun hänen muutenkin ajateltiin olevan liialliseen hengellisyyteen taipuvainen. Niinpä Katriina koki sekä tässä että muuttoasiassa jääneensä aivan yksin. Kaikkien muiden silmissä he joutuivat muuttamaan sen takia, että Ricky oli hetken harmistuksen vallassa sanonut vuokrasopimuksensa irti. Vain Katriina tiesi, että hän oli toiminut Jumalan välikappaleena ja näin tehnyt muuton mahdolliseksi. Nähtäväksi jäi, ketä varten Jumala halusi heidän Kapsaloksen asuntonsa! Muuton eräs hyvä puoli olisi se, ettei Katriinan sen jälkeen tarvitsisi viedä lapsia kouluun autolla, vaan he voisivat kävellä sinne itse. Näin hän säästäisi ajokustannuksissa ja saisi myös enemmän aikaa itselleen ja muille asioille. Toinen hyvä puoli oli se, että meri oli vain sadan metrin päässä heidän talostaan. Siellä voisi käydä uimassa vaikka päivittäin lyhyemmälläkin ajalla, milloin vain huvitti. Ei tarvinnut lähteä monen tunnin retkelle uimarannalle ja ajaa sinne autolla useita kilometrejä. Muutenkin Katriina rakasti merta. Hän oli syntynyt Karjalassa, Jänisjärven rannalla olevassa kodissaan, joten siniset aallot olivat syöpyneet lähtemättömästi hänen sielunmaisemaansa. Nyt hän näkisi merelle oman kotinsa pihalta tai olohuoneensa ikkunasta! Huonekalujen hakijat tulivat sovittuun aikaan. Katriina ja lapset olivat pakanneet Datsuniin jo ennen sitä joitakin laatikoita, jotka Katriina, Juhani ja Emily pystyisivät tyhjentämään sillä välin, kun huonekaluja purettiin uuteen kotiin. Katriina ajoi kahden talon väliä, pakkasi tavaroita vaunuun ja purki niitä toisessa päässä. Kymmenvuotias Daniel jäi entiseen taloon tyhjentämään huoneita ja siivoamaan niitä. Vanhin poika tunsi vastuunsa isän poissa ollessa ja halusi auttaa äitiä. Kun muut huoneet oli tyhjennetty ja siivottu, hän kokosi viimeiset tavarat erään peiton päälle olohuoneen lattialle. Yhdessä äitinsä kanssa hän solmi siitä F 20 F