Appenzellinpaimenkoirien jalostuksen tavoiteohjelma

Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 12.03.2017 SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 18.4.2017 voimassa 1.1.2018-31.12.2022 Appenzellinpaimenkoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2018-2022 SUOMEN SVEITSINPAIMENKOIRAT - FINLANDS SENNENHUNDAR ry 1 Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022

Sisällys 1. YHTEENVETO... 3 2. RODUN TAUSTA... 5 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA... 7 4. RODUN NYKYTILANNE... 8 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja... 8 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet... 13 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta. 13 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa... 13 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet... 18 4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen... 22 4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta... 23 4.3. Terveys ja lisääntyminen... 24 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ja viat... 24 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet ja viat... 30 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt... 31 4.3.4 Lisääntyminen... 31 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet... 32 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä... 32 4.4. Ulkomuoto... 33 5. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA... 40 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS... 41 6.1 Jalostuksen tavoitteet... 41 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille... 42 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet... 42 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin... 43 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta... 44 7. LÄHTEET... 45 8. LIITTEET... 45 Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 2

1. YHTEENVETO Kuvaus rodusta ja sen käyttötarkoituksesta Appenzellinpaimenkoira on Sveitsistä kotoisin oleva koirarotu. Alun perin näitä koiria jalostettiin Appenzellin kantonin alueella, nykyään rotu on levinnyt koko Sveitsiin ja useisiin muihin maihin. Rotumääritelmän mukainen käyttötarkoitus on: Karjanajo-, paimen-, vahti-, koti- ja pihakoira, nykyään monipuolinen työ- ja seurakoira. Rodun tilanne ja jalostustavoitteet Populaation rakenne ja jalostuspohja Appenzellinpaimenkoiria on suhteellisen vähän koko maailmassa. Euroopan maista Saksassa, Hollannissa, Belgiassa ja Itävallassa on Sveitsin lisäksi nykyään melko vahva kanta, rodun kotimaassa syntyy 20-25 pentuetta vuodessa. Suomessa on rekisteröity viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin 20-30 pentua vuosittain. Vuonna 2015 rekisteröitiin siihen astinen ennätysmäärä eli 48 pentua. Vaikka rodulla on nykyisin paljon harrastajia, on jalostusyksilöiden kanta vielä varsin pieni. Vain vastuuntuntoisella jalostuksella voidaan säilyttää ja vakiinnuttaa rodun erinomainen alkuperäinen perimä. Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet Appenzellinpaimenkoira on erittäin monipuolinen harraste- ja työkoira, jonka tulisi olla luonteeltaan tasapainoinen ja varma. Ne ovat aktiivisia, energisiä, temperamentikkaita, älykkäitä ja nopeita oppimaan. Se ei tiedä mitään parempaa kuin päästä omistajansa kanssa tekemään työtä, olipa se mitä tahansa. Alkuperäisessä käytössä, lehmäpaimenina, koiria on nykyään enää vähän. Sveitsissä appenzellejä on käytetty lisäksi mm. poliisin apuna ja laviinikoirina (Laviinikoira etsii lumivyöryn alle jääneitä koiria) sekä avustaja- ja opaskoirina. Niitä on ollut niin vartiointitehtävissä kuin lasten rekien ja kärryjen vetäjinä. Appenzellit ovat kestäviä seuralaisia vaelluksilla ja ne ovat useimmiten erittäin innokkaita ja erinomaisia uimareita. Hyvän hermorakenteen lisäksi monipuolisella työ- ja harrastuskoiralla tulee säilyä hyvä toimintakyky. Näiden ominaisuuksien säilymiseen ja parantamiseen on hyvä kiinnittää huomiota jalostusvalinnoissa. Rotujärjestö on osaltaan lisännyt asiasta informaatiota järjestämällä luonnetestitilaisuuksia ja jalostustarkastuksia. Luonnetestattuja appenzellinpaimenkoiria vuosina 1996 2016 oli 91 kpl. Vuosina 2013-2016 MH - luonnekuvaukseen osallistui 3 koiraa ja vuonna 2016 kävi 3 kolme ensimmäistä koiraa Kennelliiton Käyttäytymisen jalostustarkastuksessa. Sennenyhdistyksen järjestämissä jalostustarkastuksissa on käynyt vuosina 2002-2016 yhteensä 72 koiraa. Terveys ja lisääntyminen Appenzellinpaimenkoira on alkukantainen rotu ja perusrakenteeltaan normaali koira. Terveystilanne appenzelleillä on yleisesti ottaen hyvä. Suurimmat terveydelliset ongelmat tällä hetkellä ovat HD eli lonkkaniveldysplasia, patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno, ristisiteiden repeämiset sekä liian kapeasta tai lyhyestä alaleuasta johtuvat hammasongelmat. Jalostukseen käytetyiltä koirilta ovat aikaisempina vuosina kaikki kasvattajat vapaaehtoisesti kuvauttaneet lonkkanivelet, kyynärnivelet ja tutkituttaneet polvet. Appenzellinpaimenkoirien lonkkatulokset ovat tilastojen valossa parantuneet aikaväleillä 1997-2006 ja 2007-2016. A ja B tuloksen saaneiden osuus on kasvanut jakson 2007-2016 aikana ja C,D tuloksen saaneiden osuus pienentynyt samana aikana suhteessa vuosiin 1997-2006. Vuosien 2007-2016 välillä ei ole kuvattu yhtään E tuloksen saanutta koiraa. Myös kuvattujen koirien määrä on kasvanut. Appenzellinpaimenkoirilla lonkkavian vastustaminen perustuu röntgenkuvaukseen ja kuvattujen koirien määrää pyritään edelleen kasvattamaan. Appenzellinpaimenkoirille vuoden 2018 alusta voimaan tulevassa PEVISA-ohjelmassa jalostuskäytöstä on suljettu pois D tuloksen saaneet koirat. PEVISAN voimaan tulon jälkeen mainitut kuvaukset ovat pakollisia pentujen rekisteröimiskelpoisuuden ehtoja. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 3

Appenzellinpaimenkoirien kyynärniveliä on tutkittu vuosina 1997-2006 yhteensä 52 koiralta ja vuosina 2007-2016 139 koiralta. Molempina ajanjaksoina terveitä 0-kyynärnivel tuloksen saaneiden on ollut n. 95 % kuvatuista. Eli kyynärnivelten terveyden osalta ei ole suurta muutosta havaittavissa näiden 20 vuoden ajalla. Polvien osalta jalostuksessa tulisi suosia hyvin kulmautuneita, terveeksi tutkittuja yksilöitä. Vuosien 1997-2006 aikana tutkituista appenzelleistä on 78 % saanut PL 0 tuloksen, 18 % saanut PL 1 tuloksen ja 2 % saanut PL 2 tuloksen sekä 2 % on saanut PL 3 tuloksen, kaikkiaan tutkittiin 45 koiraa. Vuosien 2007-2016 aikana tutkituista appenzelleistä on 82 % saanut PL 0 tuloksen, 14 % on saanut PL 1 tuloksen ja 3 % on saanut PL 2 tuloksen, kaikkiaan tutkittiin 161 koiraa. Näiden tulosten perusteella polvien tilanne näyttäisi hieman parantuneen viimeisen kymmenen vuoden aikana, 0-tulosten prosentuaalinen määrä on kasvanut ja 1-tulosten määrä hieman laskenut. Monet kasvattajat ja omistajat ovat muiden tutkimusten yhteydessä kuvauttaneet myös olkanivelet ja selkärangan. Kasvattajia ja koirien omistajia kannustetaan viemään appenzellinsä myös EU eli ektooppinen ureter (virtsateiden epämuodostuma) tutkimukseen ja sydäntutkimukseen. Sveitsinpaimenkoirayhdistyksen alainen Sennenkoirien terveysrahasto on toiminut vuodesta 2006 lähtien. Rahaston tarkoituksena on suomalaisten sveitsinpaimenkoirien terveyden ja pitkäikäisyyden edistäminen kehittämällä ja tukemalla roduillamme esiintyvien sairauksien tutkimusta, ennaltaehkäisyä ja sairastuvuuden vähentämistä. Ulkomuoto Rotu on kolmivärinen, keskikokoinen ja rungoltaan lähes neliömäinen. Rodussa on kaksi rotumääritelmässä hyväksyttyä väriyhdistelmää: musta-ruskea-valkoinen ja havanna-ruskea-valkoinen. Appenzelli on lihaksikas, erittäin liikkuvainen, ketterä ja joka suhteessa sopusuhtainen koira, jolla on nokkela ilme. Rodulle ominaista on selän päälle nouseva kiepille kiertyvä häntä. Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10; mieluummin tanakka kuin liian pitkä. Kuonon ja kallo-osan suhde on 4:5. Suomalaiset appenzellit ovat aina vastanneet hyvin ulkomuodoltaan rotumääritelmää. Tärkeimmät suositukset jalostuskoirille 1.1.2018 alkaen PEVISA-ehtojen mukaan pentujen vanhemmista tulee astutushetkellä olla lonkkakuvausja kyynärkuvauslausunto sekä voimassa oleva polvilausunto. Rekisteröinnin raja-arvo on lonkkaniveldysplasian aste C, kyynärniveldysplasian aste 1 ja patellaluksaation aste 1. Lisäksi kyynärniveltuloksen 1 tai polvilausuntotuloksen 1 saaneelle koiralle pitää käyttää 0-tuloksen saanutta parituskumppania. Jalostukseen ei tule käyttää koiraa, joka on sairas, arka tai vihainen, kirurgisin toimenpitein operoitu (erilaiset luuston kasvuhäiriöt, ristisideongelmat jne.), purentavikainen, sinisilmäinen tai jolla on entropium tai ektropium. Sekä nartun että uroksen tulee olla halukas luonnolliseen astutukseen. Narttuja, jotka ensimmäisen pentueensa kohdalla eivät kyenneet synnyttämään luonnollisesti tai huolehtineet normaalisti jälkeläisistään ilman syytä, ei tulisi käyttää uudestaan jalostukseen. Uroksia, jotka eivät ole kyenneet astumaan normaalisti tai joilla on puutteellinen sukuvietti, ei tule käyttää jalostukseen. Jalostustoimikunta suositus lisäksi on, että koira vastaa ulkomuodollisesti ja luonteen osalta rotumääritelmää. Tästä todistuksena koira on saanut vähintään 3 laatuarvostelun ERI mainintaa kolmelta eri tuomarilta, näistä yksi ERI täytyy olla saatu koiran täytettyä 15 kuukautta. Tai vaihtoehtoisesti koiralla täytyy olla yksi ERI ja jalostustarkastus suoritettu hyväksytysti, sekä joku seuraavista, luonnetesti/mh-kuvaus/bh-koe suoritettu hyväksytysti. Luonnetestissä koira saavuttaa hyväksytyn tuloksen, kun lopputulos on vähintään +75 ja koira saanut vähintään arvosanan +1 terävyydestä, hermorakenteesta, luoksepäästävyydestä ja laukauspelottomuudesta. Jalostuksessa suositellaan 4-5 sukupolven perusteella lasketun sukusiitosasteen pitämistä alle 6,25 %. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 4

2. RODUN TAUSTA Alkuperä ja käyttötarkoitus Sveitsinpaimenkoiriin eli ns. sennenkoiriin, kuuluu neljä eri rotua: appenzellin-, bernin-, entlebuchin- ja isosveitsinpaimenkoira. Appenzellinpaimenkoira luokiteltiin omaksi rodukseen vuonna 1898, ja sillä on selvät omat ominaispiirteet, joilla se eroaa muista sveitsiläisistä paimenkoirista. Appenzellinpaimenkoiran alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut toimia nautakarjan paimenena, joka yksin paimentaa ja kuljettaa karjaa vuorille kesäaikaan. Myös vartiointitehtävät ovat aina kuuluneet appenzellinpaimenkoiran toimenkuvaan. Rodun edustajia on käytetty maatilalla kaikkeen työntekoon kuten esim. kärryjen vetämiseen, vieraiden tulosta ilmoittamiseen sekä lasten ja eläinten vahtimiseen. Appenzellinpaimenkoira mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1853 "Tierleben der Alpenwelt" nimisessä julkaisussa. Friedrich von Tschudion kuvaa siinä kirkkaasti haukkuvan, lyhytkarvaisen, keskikokoisen, monivärisen karjakoiran, joka on tyypiltään melko yhtenäinen ja pystykorvamainen ja joka toimii sekä talonvahtina että karjanajajana. Koirat työskentelivät paimenen kanssa ja kuljettivat karjaa markkinoille ja laitumille. Vietyään karjan vuoristolaitumille, appenzelli jäi yksin pitämään laumasta huolta. Paimen pystyi luottamaan siihen, että hänen palatessaan lauman luokse, hän löytäisi sen saman paikan läheisyydestä. Yksin ollessaan appenzelli työskentelee täysin itsenäisesti eli tekee itse päätöksensä käyttäen omaa päättelykykyään. Rodun kehitys nykyiseen muotoonsa 1400- ja 1500-luvulla alkanut karjatalous Sveitsissä antoi alkusysäyksen appenzellinpaimenkoiran kehittymiselle. Saadakseen laitumia lehmille, karjatilalliset kaatoivat Alpeilla ylämaiden metsiä ja lehmät laidunsivat puurajan yläpuolella olevilla niityillä kesäisin. Pitääkseen karjalaumat yhdessä, oli välttämätöntä käyttää paimentavia ja vahtivia koiria, jotka olivat nopeita, valppaita ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Koira, joka ei pystynyt tähän raskaaseen työhön vaativissa olosuhteissa, katsottiin tehottomaksi. Tämän seurauksena keskikokoinen, mutta lihaksikas ja vähään tyytyvä työkoira, appenzellinpaimenkoira kehitettiin. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 5

Rodun suuri vaikuttaja, metsänhoitaja Max Sieber, vaati vuonna 1895 SKG:tä (Sveitsin Kennelliitto) tekemään jotakin rodun hyväksi. St. Gallenin kantonin hallitus myönsi 400 Sveitsin frangia vuonna 1898 appenzellinpaimenkoirien jalostustyöhön. SKG:n toimeksiannosta perustettiin toimikunta ja vahvistettiin rotumerkit. Altstättenin markkinoilta löydettiin yhdeksän urosta ja seitsemän narttua, jotka palkittiin 5-10 frangin suuruisilla palkinnoilla. Rodun kannaksi valittiin kahdeksan jalostukseen sopivaa yksilöä, jotka esiteltiin Winterthurin ensimmäisessä kansainvälisessä koiranäyttelyssä vuonna 1898, ensimmäisen kerran koemielessä järjestetyssä karjakoirien luokassa. Näistä koirista rotu on alun perin muodostunut. Professori Albert Heim oli hyvin kiinnostunut sveitsiläisistä paimenkoirista ja siten myös appenzellinpaimenkoirista. Hänen aloitteestaan perustettiin Sveitsiin vuonna 1906 ensimmäinen appenzellinpaimenkoirien rotuyhdistys "Appenzeller Sennenhund Club", jonka tehtäväksi tuli alkuperäisen tyypin säilyttäminen ja vaaliminen. Pentujen pakollisen rotukirjaan merkitsemisen myötä alkoi puhdasrotuisten appenzellinpaimenkoirien kasvatus. Vuonna 1914 Professori A. Heim laati rodulle ensimmäisen virallisen rotumääritelmän. SCAS (Schweizerischer Club für Appenzeller Sennenhunde) kuvaa rotua sanoin: Appenzellinpaimenkoiran luonne on muokkaantunut vuosisatojen käytössä ankarissa olosuhteissa alppialueilla. Appenzelli on vilkas ja sitkeä koira, joka on hämmästyttävän päättäväinen ja kestävä. Monipuolisuus ja sopeutuvuus sekä erinomainen kyky lukea ja ymmärtää omistajansa ilmeitä ja kehonkieltä, ovat rodun ominaispiirteitä. Ankarat olosuhteet vuorilla ja osittain hyvinkin häikäilemätön luonnonvalinta, ovat tehneet tästä rodusta hyvin säänkestävän, mutkattoman ruokkia ja antaneet hyvän vastustuskyvyn sairauksille. Appenzellinpaimenkoira on hieman epäluuloinen vieraita kohtaan. Johtuen sen sisäsyntyisistä vahti- ja suojeluvaistoista yhdistettynä vähäiseen riistaviettiin, se on uskollinen vahtikoira perheelleen. Appenzellit oppivat helposti ja nopeasti, mutta ne ovat tyytyväisiä ainoastaan, kun niillä on tarpeeksi tekemistä. Appenzellien paimennus- ja laumanvartiointikyvyt ovat edelleen soveltuvia alkuperäiseen tarkoitukseen, mutta nykyään ne on yhä useammin korvattu muilla koirilla tai koneilla ja paimennuskäyttö on huomattavasti vähentynyt. Appenzelli kiintyy vahvasti isäntäänsä, perheeseensä ja reviiriinsä. Se hyväksyy Alphan eli johtajansa komennon, mutta vaatii tiukan komennon. Appenzelli on vilkas ja temperamentikas luonteeltaan. Jos appenzelliä käsittelee kovakouraisesti tai rakkaudetta ja/tai se eristetään perheestään, siitä tulee arka ja se saattaa alkaa purra. Paimennusvietti on appenzellillä hyvin vahva. Sille jokainen lehmä on laumanjäsen ja appenzellin täytyy puolustaa auktoriteettiään säilyttääkseen asemansa laumassa. Tämä käytös on niillä sisäsyntyinen. Nykyään lehmälauma on useimmiten korvattu omistajaperheellä. Perheenpään tulee olla Alpha, jonka tehtävä on osoittaa koiran paikka laumassa sen alimmaisena jäsenenä. (Lähde: http://www.appenzeller-sennenhunde-club.com) Sukulaisrodut, joiden kanssa yhteinen kehityshistoria Appenzellinpaimenkoiran alkuperä ei ole täysin tiedossa. Yhden teorian mukaan ne polveutuvat koirista, jotka Roomalaiset toivat Aasiasta. Nämä koirat risteytyivät Sveitsissä jo olemassa olleiden paimentavien koirien kanssa. Toinen teoria kertoo niiden olevan paalurakentajien esihistoriallisen kotikoiran (Cani familiaris palustris) jälkeläisiä, ja siten alkuperältään täysin Sveitsiläisiä. Paalurakentajat käyttivät koiria karjakoirina ja vahteina eikä niitä kasvatettu ulkonäön mukaan. Vasta paljon myöhemmin alkoi paikallisten eri rotujen kehittyminen. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 6

Ensimmäiset koirat Suomessa, koiramäärän kehitys Suomeen tuotiin ensimmäiset appenzellinpaimenkoirat vuonna 1965. Nämä koirat olivat nimeltään Zoro v. d. Gartegg ja Lotta von Dreibünden, ne olivat myös ensimmäiset Pohjoismaihin tuodut appenzellit. Näiden kahden vuonna 1969 syntyneet pennut ovat ensimmäiset Suomessa syntyneet appenzellit. Suomessa pentujen rekisteröintimäärä on pienessä nousussa, 2007-2016 rekisteröitiin 252 pentua, kun 1995-2005 rekisteröintejä oli 160. Kaiken kaikkiaan Suomessa on vuosina 1969-2016 syntynyt 96 appenzellinpaimenkoira pentuetta, joissa on ollut yhteensä 613 pentua. Vuoden 2016 loppuun mennessä Suomeen oli rekisteröity 654 appenzellinpaimenkoiraa. Vuosina 2007-2016 Suomeen tuotiin 25 appenzelliä, yhteensä tuonteja on ollut vuoden 1965 jälkeen 51 koiraa. 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Rotuyhdistys Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 2.9.1965 Kauniaisissa. Kokouksessa oli läsnä 24 henkilöä. Yhdistys sai nimekseen Suomen Sveitsinpaimenkoirayhdistys ry, jona yhdistys sittemmin asianmukaisesti rekisteröitiin. 19.8.1968 Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry. hyväksyi sen rotua harrastavaksi yhdistykseksi ja 6.5.1972 rotujärjestöksi. Sittemmin yhdistyksen nimeksi muutettiin Suomen Sveitsinpaimenkoirat Finlands Sennenhundar ry. Yhdistyksen tarkoituksena on herättää kiinnostusta kaikkiin neljään sveitsinpaimenkoirarotuun; appenzellin-, bernin-, entlebuchin- ja isosveitsinpaimenkoiraan, kehittää niiden tasoa Suomessa, ohjata jäseniään koiriensa jalostus- ja koulutustoiminnassa sekä luoda yhteishenkeä jäsenistön keskuudessa. Yhdistys tekee rotuja tunnetuksi julkaisemalla jäsenlehteä, ylläpitämällä yhdistyksen kotisivuja (sennenkoirat.net), järjestämällä keskustelu-, neuvonta- ja koulutustilaisuuksia sekä kursseja, leirejä ja koiranäyttelyitä. Yhdistyksen jäsenlehti Sennenkoira - Sennenhunden on ilmestynyt vuodesta 1969 alkaen ja ilmestyy edelleen neljä kertaa vuodessa. Yhdistys kokoontuu vuosittain kahteen varsinaiseen kokoukseen, syys- ja kevätkokoukseen. Yhdistyksen jäseninä ovat yksityiset henkilöt. Yhdistyksen hallinnosta vastaa syyskokouksen valitsema johtokunta, johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi kahdeksan varsinaista jäsentä. Johtokunnan jäseneksi valitun toimikausi on aina 3 vuotta kerrallaan. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 7

Yhdistyksen jäsenmäärä ja sen kehitys Jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti 90-luvulle asti ja kääntynyt lievään laskuun 2000-luvulle tultaessa. Vuoden 2016 lopussa yhdistyksessä oli 1143 varsinais-, 35 kannattaja- ja 56 perhejäsentä sekä 8 kunniajäsentä ja 3 ulkomaista jäsentä, yhteensä 1245 jäsentä. Jalostustoimikunta Appenzellinpaimenkoiran jalostustoimikuntaan valitaan yhdistyksen sääntömääräisessä syyskokouksessa 3 jäsentä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Jalostustoimikunnan työ painottuu tiedon keräämiseen ja julkaisemiseen sekä kasvattajien ja muiden asiasta kiinnostuneiden neuvomiseen ja ohjaamiseen. Kasvattajan pyynnöstä toimikunta auttaa jalostusyhdistelmän valinnassa ja antaa tietoa käytettävissä olevista uroksista, mutta ei tee varsinaisia jalostusvalintoja, vaan jokainen kasvattaja vastaa tekemästään pentueesta itse. Jalostustoimikunta kerää tietoa appenzelleistä ja pitää yhteyttä muiden maiden vastaaviin toimikuntiin. Myös Suomesta annetaan tietoa muihin maihin. Näin pienessä rodussa on tarpeellista tehdä rajoja ylittävää yhteistyötä, jotta saamme appenzellipopulaation mahdollisimman laajasti jalostuskäyttöön. Toimikunnan tehtäviin kuuluu myös jalostustarkastusten ja ulkomuototuomareiden koulutustilaisuuksien järjestäminen. Lisäksi toimikunta voi järjestää muuta tutkimus-, koulutus- ja virkistystoimintaa. Appenzellinpaimenkoirien jalostuksen tavoiteohjelman sisältämät yleisperiaatteet ovat vähimmäisvaatimuksena toiminnan runkona ja ohjearvoina. Ko. periaate koskee myös Kennelliitolta haettavien poikkeuslupien käsittelyä. Jalostustoimikunta noudattaa Suomen Kennelliiton yleisiä toimintaperiaatteita ja yleistä jalostusstrategiaa sekä pyrkii toiminnassaan ehdottomaan puolueettomuuteen. 4. RODUN NYKYTILANNE 4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja Jalostuspohjan laajuus ja rodun perinnöllinen monimuotoisuus tarkoittaa sen geenimuotojen (alleelien) runsautta. Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia versioita sillä on olemassa samasta geenistä. Tämä mahdollistaa rodun yksilöiden geenipareihin heterotsygotiaa, joka antaa niille yleistä elinvoimaa ja suojaa monen perinnöllisen vian ja sairauden puhkeamiselta. Monimuotoisuus on tärkeää myös immuunijärjestelmässä, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Jalostus ja perinnöllinen edistyminenkin ovat mahdollisia vain, jos koirien välillä on perinnöllistä vaihtelua. Koirarotu voi olla monimuotoisuudeltaan suppea, jos vain pientä osaa rodun koirista ja sukulinjoista on käytetty jalostukseen tai jos rodussa on koiria, joilla on rodun yksilömäärään nähden liian suuret jälkeläismäärät. Tällaiset koirat levittävät haitalliset mutaatioalleelinsa vähitellen koko rotuun, jolloin jostakin yksittäisestä mutaatiosta saattaa syntyä rodulle uusi tyyppivika tai -sairaus. Vähitellen on vaikea löytää jalostukseen koiria, joilla ei tätä mutaatiota ole. Ihannetilanteessa jalostukseen käytetään koiria tasaisesti rodun kaikista sukulinjoista. MMT Katariina Mäki 5.8.2013 Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 8

Taulukko 1. Vuositilasto rekisteröinnit ja jalostuspohja 2007-2016 (Lähde: KoiraNet) Vuositilasto - rekisteröinnit 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 Pennut (kotimaiset) 28 40 33 28 14 22 17 31 21 22 Tuonnit 2 1 1 6 1 2 6 4 2 1 Rekisteröinnit yht. 30 41 34 34 15 24 23 35 23 23 Pentueet 5 4 5 4 2 3 2 5 3 3 Pentuekoko 5,6 10,0 6,6 7,0 7,0 7,3 8,5 6,2 7,0 7,3 Kasvattajat 4 4 5 4 2 3 2 5 3 3 jalostukseen käytetyt eri urokset - kaikki 5 4 5 4 2 2 2 5 3 2 - kotimaiset 3 2 2 2 1 3 1 - tuonnit 1 1 2 1 2 1 1 1 1 - ulkomaiset 1 1 1 1 0 0 2 1 2 0 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4 v 1 kk 5 v 6 kk 6 v 6 kk 4 v 10 kk 3 v 4 kk 2 v 11 kk 3 v 8 kk 2 v 3 kk 3 v 4 kk 2 v 10 kk jalostukseen käytetyt eri nartut - kaikki 5 4 5 4 2 3 2 5 3 3 - kotimaiset 2 3 2 3 2 2 2 5 3 3 - tuonnit 3 1 3 1 1 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 2 v 8 kk 2 v 7 kk 2 v 11 kk 3 v 6 kk 2 v 8 kk 2 v 9 kk 3 v 8 kk 4 v 3 kk 2 v 9 kk 2 v 11 kk Isoisät 7 6 9 7 4 4 4 8 5 4 Isoäidit 8 6 9 7 4 5 4 7 6 5 Sukusiitosprosentti 0,77% 2,37% 0,97% 2,51% 0,80% 0,00% 0,00% 1,68% 0,42% 0,88% Vuositilasto - jalostuspohja 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 Per vuosi - pentueet 5 4 5 4 2 3 2 5 3 3 - jalostukseen käytetyt eri urokset 5 4 5 4 2 2 2 5 3 2 - jalostukseen käytetyt eri nartut 5 4 5 4 2 3 2 5 3 3 - isät/emät 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 0,67 1,00 1,00 1,00 0,67 - tehollinen populaatio 7 (70%) 5 (62%) 7 (70%) 5 (62%) 3 (75%) 3 (50%) 3 (75%) 7 (70%) 4 (67%) 3 (50%) - uroksista käytetty jalostukseen 0% 0% 4% 7% 11% 10% 22% 19% 8% 36% - nartuista käytetty jalostukseen 0% 0% 13% 43% 38% 33% 31% 17% 9% 25% Per sukupolvi (4 vuotta) - pentueet 18 15 14 11 12 13 13 12 11 9 - jalostukseen käytetyt eri urokset 16 15 12 9 8 11 11 10 9 7 - jalostukseen käytetyt eri nartut 17 14 13 11 12 12 10 10 11 9 - isät/emät 0,94 1,07 0,92 0,82 0,67 0,92 1,10 1,00 0,82 0,78 - tehollinen populaatio 22 (61%) 19 (63%) 17 (61%) 14 (64%) 14 (58%) 16 (62%) 14 (54%) 13 (54%) 14 (64%) 11 (61%) - uroksista käytetty jalostukseen 4% 5% 7% 14% 16% 15% 20% 20% 20% 22% - nartuista käytetty jalostukseen 9% 18% 30% 36% 30% 24% 21% 18% 23% 29% Rekisteröintimäärät ja tuontikoirien määrät Suomessa vuosina 2007-2016 Viimeisen kymmenen vuoden (2007-2016) aikana Suomessa on vuosittain rekisteröity keskimäärin 28 appenzellinpaimenkoiraa. Pentueita syntyy vuosittain keskimäärin 3,6 ja pentueiden keskimääräinen pentuekoko on 7,25. Vuosittaiset rekisteröintimäärät sekä pentueiden lukumäärät ovat hieman nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana vaikkakin rekisteröintimäärissä on havaittavissa myös paljon vuosittais- Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 9

ta vaihtelua. Myös kasvattajien lukumäärä on noussut. Tuontikoirien määrä ei ole merkittävästi noussut kymmenen vuoden aikana ja se vaihtelee vuosittain yhdestä kuuteen koiraa keskiarvon ollessa 2,6 tuontikoiraa/vuosi. Rodun jalostusurosten ja -narttujen ikä Keskimääräinen urosten jalostuskäytön ikä on vuosien 2007-2016 välisenä aikana ollut 3v 11kk ja narttujen 3v 1kk. Urosten jalostusikä on hieman noussut viimeisen viiden vuoden aikana. Narttujen iässä ei ole havaittavissa merkittävää muutosta kymmenen vuoden aikana. Tietoa sukusiitoksesta Sukusiitoksessa pentueen vanhempina käytettävät koirat ovat keskenään sukua. Sukusiitoksena pidetään serkusten tai sitä läheisempien sukulaisten yhdistämistä. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisia geenipareja ja kasvattaa riskiä perinnöllisten sairauksien esilletuloon. Sukusiitosaste tai -prosentti on todennäköisyys sille, että satunnaisesti valittu geenipari sisältää geenistä kaksi samaa alleelia (versiota), jotka ovat molemmat peräisin samalta esivanhemmalta. Saman esivanhemman tietty alleeli on siis tullut koiralle sekä isän että emän kautta. Tällainen geenipari on homotsygoottinen ja identtinen. Ilman sukusiitosta suurin osa yksilöiden geenipareista on heterotsygoottisia, jolloin haitalliset, usein resessiiviset alleelit pysyvät vallitsevan, normaalin alleelin peittäminä. Koiran sukusiitosaste on puolet sen vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta. Isä-tytär -parituksessa jälkeläisten sukusiitosaste on 25 %, puolisisarparituksessa 12,5 % ja serkusparituksessa 6,25 %. Haitat alkavat näkyä, kun sukusiitosaste ylittää 10 % Jos koiran vanhemmat eivät ole keskenään sukua, pentujen sukusiitosaste on nolla. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisten geeniparien osuutta jokaisessa sukupolvessa sukusiitosasteen verran, joten esimerkiksi puolisisarparituksessa jälkeläisten heterotsygotia vähenee 12,5 %. Myös todennäköisyys haitallisten resessiivisten ongelmien esiintuloon on puolisisarparituksessa 12,5 %. Sukusiitosasteen suuruus riippuu laskennassa mukana olevien sukupolvien määrästä, joten vain sellaisia sukusiitosasteita voi verrata keskenään, jotka on laskettu täsmälleen samalla sukupolvimäärällä. Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä sukusiitosprosentti lasketaan sillä sukupolvimäärällä, jonka kohdalla tunnettujen (tallennettujen) esivanhempien määrä ylittää vielä 50 %. Jalostuksessa suositellaan neljän-viiden sukupolven perusteella lasketun sukusiitos-asteen pitämistä alle 6,25 %. MMT Katariina Mäki 5.8.2013 (päivitetty 13.1.2016) Rodun vuosittainen sukusiitosaste Vuosien 2007 2016 välisenä aikana appenzellinpaimenkoirien pentueiden keskimääräinen sukusiitosprosentti on 1,04 %. Viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyneistä 36 pentueesta kolmessa pentueessa sukusiitosprosentti on yli 2 % (laskettu 5 sukupolven mukaan) ja näistä kahdessa pentueessa sukusiitosprosentti ylitti suosituksen 6,25 % (laskettu 5 sukupolven mukaan). Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 10

Taulukko 2. Vuosina 2007-2016 jalostukseen käytetyt urokset (Lähde: KoiraNet) Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä # Uros U/T S. v. Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 MALVIN-CAROB VOM INSELI IM SCHWENDETAL T-CH 2009 3 25 9,77% 4 33 3 25 2 GALANT V.D. NIESENFLANKE T-CH 2004 3 23 8,98% 11 68 3 23 3 BEDA VOM SCHLOSSCAPPI T-CH 2013 2 16 6,25% 2 16 4 EIJATUUN NEKKAR 2005 2 14 5,47% 2 14 5 DUNDEE VOM SITTERSCHLIPF T-CH 2007 2 13 5,08% 3 28 2 13 6 ALPENHIRTS SUPERMAN 2007 2 12 4,69% 3 15 2 12 7 BALU VON NORDBADEN U 2006 1 11 4,30% 2 17 1 11 8 C-MEXX VOM MARKGRUND U 2007 1 11 4,30% 1 11 9 MAX 2009 1 10 3,91% 1 10 10 ALPENHIRTS SANTI 2007 1 9 3,52% 2 13 1 9 11 ALPENHIRTS SAMSON 2007 1 9 3,52% 1 9 12 CARNAVALS MILOU 2005 1 9 3,52% 0 0 1 9 13 CHRIGEL VOM HOLBACH U 2007 1 9 3,52% 3 16 1 9 14 ALPPIKELLON IMAGO 2009 1 8 3,12% 1 8 15 ALPPIKELLON OLEKSI 2012 1 8 3,12% 1 8 16 ALPENHIRTS MERLINO 2013 1 8 3,12% 1 8 17 ALPPIKELLON ADAM 2004 1 8 3,12% 1 8 18 ALPENHIRTS UWE 2005 1 7 2,73% 3 18 2 13 19 BUFAS'S ZOLEN ZULU T-DK 2009 1 7 2,73% 1 7 20 CEDRIK STASTNÁ BERJANKA U 2007 1 6 2,34% 2 2 1 6 21 BUTKUS-MAXI VOM APPENZELLERHÖCKLI T-CH 2009 1 6 2,34% 1 6 22 SENNENHUND ROSSII GLEN U 2004 1 6 2,34% 1 3 1 6 23 EIJATUUN ORATORIO 2005 1 5 1,95% 0 0 1 5 24 BRÜNGGI VOM TREUENBRIETZENER LAND U 2009 1 5 1,95% 1 5 25 PRESLEY-CAROB VOM INSELI IM SCHWENDETAL U 2010 1 4 1,56% 1 4 26 ALPENHIRTS TOMTOM 2006 1 4 1,56% 1 4 27 MERLOT VON DER ERFTQUELLE U 2001 1 2 0,78% 1 10 1 2 28 ALPTRICOLOUR VINDZOR T-RUS 2010 1 1 0,39% 1 1 S. v. = syntymävuosi, U = ulkolainen koira, T = tuontikoira, tuontimaa Taulukko 3. Vuosina 2007-2016 jalostukseen käytetyt nartut (Lähde: KoiraNet) Tilastointiaikana Toisessa polvessa Yhteensä # Narttu U/T S. v. Pentueita Pentuja %-osuus Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 1 ALPPIKELLON ADALMINA 2004 2 18 7,03% 3 19 2 18 2 ALPENHIRTS ULTRABRA 2005 2 16 6,25% 10 63 2 16 3 ALPTRICOLOUR VICTORIA T-RUS 2010 2 14 5,47% 1 4 2 14 4 ALPENHIRTS NORA BROWN 2012 1 12 4,69% 1 12 5 ALPPIKELLON AMANDA 2004 2 12 4,69% 2 2 2 12 6 ALPENHIRTS SABINA 2007 1 11 4,30% 2 17 1 11 7 ALPPIKELLON OLYMPIA 2012 1 11 4,30% 1 11 8 ALPENHIRTS ODESSA 2010 1 10 3,91% 1 10 9 EIJATUUN OPERA BRUNO 2005 1 9 3,52% 0 0 1 9 10 ALPENHIRTS PERLA 2009 1 9 3,52% 2 21 1 9 11 ALPENHIRTS NANA BROWN 2012 1 9 3,52% 1 9 12 ALPENHIRTS RONJA 2008 1 8 3,12% 1 4 1 8 13 ALPPIKELLON ARIETTA 2004 1 8 3,12% 1 8 14 ALPENHIRTS SANDRA 2007 1 8 3,12% 1 8 1 8 15 GIMMA V.D. GRÜNEN ACH T-D 2012 1 8 3,12% 1 8 16 ULAANI UNIKKO 2011 1 8 3,12% 1 8 17 BETTY VOM SCHLOSSCAPPI T-CH 2013 1 8 3,12% 1 8 18 CRESTA VON HUNDWIL T-CH 2013 1 8 3,12% 1 8 19 GIMMEL VOM FÖRSTERRAIN T-D 2013 1 8 3,12% 1 8 20 ALPENHIRTS OLIVIA 2010 1 7 2,73% 1 8 1 7 21 CERIDWEN QUEEN ELSA T-CZ 2011 1 7 2,73% 1 7 22 ALPPIKELLON ELLIINA 2007 1 6 2,34% 1 6 23 ALPENHIRTS TIRLITTAN 2006 1 6 2,34% 1 8 1 6 24 BIRKE VOM WEIDENSEE T-D 2010 1 6 2,34% 1 6 25 ELO TILLAN FIRST GREAT ONE 2002 1 5 1,95% 0 0 2 14 26 ALPPIKELLON IDOLI 2009 1 5 1,95% 2 19 1 5 27 HAKUHAUSKAN BONUS-BIRKKO 2014 1 4 1,56% 1 4 28 APPELKIEPIN AISA 2011 1 4 1,56% 1 4 29 GARA-LENA VOM FÖRSTERRAIN T-D 2013 1 4 1,56% 1 4 30 EIJATUUN NORMA 2005 1 4 1,56% 1 4 31 ALPENHIRTS VIENNA 2003 1 2 0,78% 1 10 1 2 32 SEHÄN ON DOTTE 2010 1 1 0,39% 1 1 S. v. = syntymävuosi, U = ulkolainen koira, T = tuontikoira, tuontimaa Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 11

Jalostuskoirien käyttömäärät Suomeen syntyi vuosien 2007-2016 aikana 36 pentuetta ja 256 pentua. Vuosien 2007-2016 aikana on jalostukseen käytetty 28 urosta, joista 6 urosta on käytetty jalostukseen useammin kuin kerran. Näistä 28 uroksesta 5 edustaa läheisesti samaa sukulinjaa. Kahdella jalostukseen käytetyistä uroksista on kolme pentuetta. Kahdeksaa urosta on käytetty tuottamaan 50 % ajanjakson pennuista. Yhdellätoista uroksella on pentuja myös toisessa sukupolvessa. Näistä yhdellä uroksella jälkeläisten määrä toisessa sukupolvessa on noin kolme kertaa enemmän kuin ensimmäisessä sukupolvessa, mikä ylittää Kennelliiton suosituksen, joka on kaksi kertaa niin suuri kuin ensimmäisen polven jälkeläisissä. Jalostukseen käytetyistä uroksista seitsemän on tuotu ulkomailta. Kaksi eniten jalostukseen käytettyä urosta, joilla on eniten jälkeläisiä myös toisessa sukupolvessa, ovat tuontikoiria Sveitsistä. Vuosien 2007-2016 aikana 32 narttua on käytetty jalostukseen. Näistä nartuista suurimmalla osalla on ollut yksi pentue ja neljällä nartulla on ollut kaksi pentuetta. Näistä nartuista noin puolet edustaa kahta sukulinjaa. Kahdellatoista jalostukseen käytetyllä nartulla on pentueita myös toisessa sukupolvessa. Yhdellä nartulla jälkeläisten määrä toisessa sukupolvessa on noin neljä kertaa enemmän kuin ensimmäisessä sukupolvessa, mikä ylittää Kennelliiton suosituksen. Yhdeksässä pentueessa on käytetty ulkomailla olevaa urosta ja kahdeksalle tuontinartulle on teetetty pentue Suomessa. Monimuotoisuutta turvaava Kennelliiton suositus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa enintään 5 % laskettuna rodun neljän vuoden rekisteröintimääristä. Tilastointiajalla 2007-2016 Appenzellinpaimenkoiria rekisteröitiin neljän vuoden aikana keskimäärin 112,8 koiraa, joten yksittäinen koira ei saisi olla vanhempana useammalle kuin 5 koiralle, jotta monimuotoisuuden 5 %:n tavoite toteutuisi. Appenzellinpaimenkoirilla yksitäisten pentueiden pentuelukumäärä on keskimäärin 7 pentua, joten jo yhdestä 6 pennun pentueesta tämä suositus ylittyy uroksen/nartun kohdalla. Tilastointiajalla 2007-2016 uroksilla keskimääräinen monimuotoisuus-prosentti on 11,2 % ja nartuilla 7,1 %. Kennelliiton suosituksen mukaan toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % laskettuna neljän vuoden rekisteröinneistä. Appenzellinpaimenkoirien uroksilla toisen polven monimuotoisuusprosentti on keskimäärin 18 % ja nartuilla keskimäärin 14 % laskettuna aikavälillä 2007-2016. Rodun populaatiot muissa maissa Rotu on lähtenyt liikkeelle pienestä alkupopulaatiosta Sveitsistä ja levinnyt lähinnä Euroopassa. Appenzellinpaimenkoira on Sveitsissä uhanalaisten rotujen listalla ja rodun populaatiot myös eri Euroopan maissa ovat pieniä. Saksan ja Sveitsin appenzellien populaatiot ovat kuitenkin suurempia kuin Suomessa. 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 Yht. Suomi Pennut 28 48 35 18 20 16 17 31 21 22 256 Pentueet 5 5 5 3 3 2 2 5 3 3 36 Sveitsi Pennut 76 69 90 114 119 100 170 156 135 111 1140 Pentueet 12 12 15 18 19 15 25 22 23 Ei tietoa 161 Saksa Pennut 79 128 80 87 112 112 127 70 124 96 1015 Pentueet 11 18 13 14 18 18 20 11 19 14 156 Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 12

Yhteenveto rodun jalostuspohjan laajuudesta ja kaventavista tekijöistä Appenzellinpaimenkoirien populaatio Suomessa on pieni ja rotu on monimuotoisuudeltaan melko suppea. Erilaisia sukulinjoja on vähän ja jalostukseen käytettyjen koirien lukumäärä suhteessa koko populaatioon on pieni. Jokaisella jalostusyhdistelmällä ja pentueella on suuri vaikutus koko rodun monimuotoisuuteen. Jokaista suunniteltavaa jalostusyhdistelmää tulisi tarkoin harkita jalostuspohjan ja rodun monimuotoisuuden parantamisen kannalta. Jalostuspohjan laajuutta ja monimuotoisuutta tulee pyrkiä parantamaan käyttämällä mahdollisimman monia, jalostuskriteerit täyttäviä, eri yksilöitä tasaisesti siitoksessa ja välttää yksittäisten jalostusurosten/narttujen toistuvaa käyttöä. Kaikissa jalostusyhdistelmissä tulisi pyrkiä mahdollisimman alhaiseen sukusiitosasteeseen. Lisäksi jalostusvalinnoissa tulee jatkossakin pyrkiä siihen, ettei toisteta jo kertaalleen tehtyjä yhdistelmiä ja että sisaruksille pyritään löytämään eri sukuisia siitoskumppaneita. Suomalaisen appenzellinpaimenkoirien jalostuspohjaa on laajennettu tuomalla ja käyttämällä siitokseen sukutauluiltaan erilaisia ulkomaisia siitoskoiria, sekä uroksia että narttuja. 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta Appenzellinpaimenkoira on rotumääritelmän mukaan: Eloisa, temperamenttinen, itsevarma ja peloton. Hieman epäluuloinen vieraita kohtaan, lahjomaton vahti, iloinen ja oppivainen. Virheiksi rotumääritelmässä luetellaan luonteen osalta epävarma käytös, temperamentin puute tai lievä aggressiivisuus. Hylkääviä virheitä ovat vihaisuus ja liiallinen arkuus. Rotumääritelmän mukainen appenzellien käyttötarkoitus on toimia karjanajo-, paimen-, vahti-, koti-, ja pihakoirana, nykyään myös monipuolisena työ- ja seurakoirana. 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Tilanne luonteissa tänä päivänä Moni suomalainen appenzellinpaimenkoira on nykyään luonteeltaan melko avoin ja ystävällinen vieraitakin ihmisiä kohtaan. Mutta alkuperäiselle luonteelle tyypillinen pidättyväisyys vieraita kohtaan, on monella rodun edustajalla kuitenkin vielä selvästi tallella. Appenzelli on luontainen vahti ja vahtikoirana äänekäs. Tyypillinen appenzelli reagoi kotiinsa ja alueelleen saapuvaan vieraaseen henkilöön epäluuloisesti ja äänekkäästi haukkuen. Se ilmoittaa isäntäväelleen vieraasta ja ikään kuin tarkastaa vieraan aikeet. Toiset appenzellit hyväksyvät vieraat helpommin ja nopeammin, toiset eivät aina lainkaan. Kuitenkaan appenzelli ei saa em. tilanteessa purra eikä hyökätä. Arkuuskaan ei kuulu rodun tyypillisiin tai toivottaviin ominaisuuksiin. Appenzelli tekee itse aloitteen tutustuakseen vieraaseen eikä siis yleensä pidä liian nopeasti tai väkisin tutustumista yrittävistä ihmisistä. Ensikontakti ei saa olla appenzellille alistava esim. koskettaminen suoraan päälaelle. Täytyy aina muistaa, että appenzelli, joka on alkujaan toiminut myös pihavahtikoirana, käyttäytyy kotonaan ja reviirillään eri tavoin kuin ns. neutraalilla maaperällä. Se on uskollinen omille ihmisilleen ja kiintyy syvästi omaan laumaansa. Tästä syystä appenzelli ei sovellu pihalla yksin tarhassa pidettäväksi koiraksi. Erot eri maiden populaatioiden välillä Tilastotietoa eroista muiden maiden populaatioihin ei luonteiden osalta ole saatavissa. Perinteisesti Keski- Euroopassa ja monissa Itä-Euroopan maissa edelleen, appenzellinpaimenkoirien luonteet ovat olleet pidättyväisempiä ja niiden vahtiominaisuuksia on arvostettu. Nykyään ainakin Keski-Euroopan maissa mm. Saksassa ja Sveitsissä luonteeseen on alettu kiinnittää enemmän huomiota ja sitä on jalostettu sosiaalisemmaksi ja avoimemmaksi. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 13

Luonnetesti Mitattavista luonnearvioista luonnetestit ovat tällä hetkellä tärkein tiedon lähde. Muita tietolähteitä ovat jalostustarkastukset, MH-kuvaukset sekä näyttely- ja koetulokset. Luonnetestien tuloksia voidaan hyödyntää appenzellinpaimenkoiran luonteen jalostustyössä ja mahdollisimman laaja luonnetesteihin osallistuminen on suositeltavaa. Tulevaisuudessa myös MH-kuvauksen ja SKL:n Käyttäytymisen jalostustarkastuksen odotetaan tuovan lisää tietoa rodun luonteesta ja niihin toivotaan aktiivista osallistumista. Toistaiseksi MH-kuvaukseen tai SKL:n käyttäytymisen jalostustarkastukseen on osallistunut vain muutamia koiria Suomessa. Appenzellinpaimenkoiria on luonnetestattu jo 1970- ja 1980-luvuilla. Tuolloin tehdyt luonnetestit olivat vielä epävirallisia, mutta hyvin samankaltaisia kuin nykyäänkin järjestettävät. Selkeimmät erot nykyisiin tuloksiin tulevat luoksepäästävyydessä, puolustus- ja taisteluhalussa sekä toimintakyvyssä. Luonnetestisääntöjen uudistuksen jälkeen vuosina 1997-2016 on testattu virallisesti kaiken kaikkiaan 91 appenzelliä. Testatuista appenzellinpaimenkoirista narttuja on 44 kpl ja uroksia 47 kpl. Sveitsinpaimenkoirat - yhdistyksen kotisivuilla on tilastoitu 131 luonnetestatun appenzellin tulokset vuosilta 1975-2016, mikä on 19% Suomessa rekisteröidyistä 679 appenzellistä.. Näistä ainoastaan yhden koiran (v. 2011) luonnetesti on keskeytetty hermorakenteen vuoksi. Huomioitavaa on kuitenkin, että aikavälillä 1983-1996 ei appenzelleistä ole yhtään luonnetestitulosta saatavilla. Tilastotietoja tuolta ajalta on pyydetty Palveluskoiraliitolta, mutta niitä ei ole saatavissa, koska testi ei ole heidän antaman tiedon mukaan tuolloin ollut appenzelleillä virallinen. Luonnetestatut Appenzellinpaimenkoirat 2007-2016 (Lähde: KoiraNet) 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 LTE 11 koiraa 3 koiraa 7 koiraa 12 koiraa 3 koiraa 6 koiraa 6 koiraa 2 koiraa 10 koiraa 4 koiraa LTE0 LTE- 1 koira Yhteensä 11 koiraa 3 koiraa 7 koiraa 12 koiraa 3 koiraa 7 koiraa 6 koiraa 2 koiraa 10 koiraa 4 koiraa Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 14

Appenzellinpaimenkoirien luonnetestien pistejakaumat 1975-1982,1997-2006 ja 2007-2016 Osasuoritus Toimintakyky kerroin 15 Viralliset pisteet Testatut 1975-1982 % Testatut 1997-2006 % Testatut 2007-2016 suuri 3 0 0,0 0 0,0 0 0,0 hyvä 2 2 4,9 4 15,4 11 17,2 kohtuullinen 1 15 36,6 16 61,5 42 65,6 pieni -1 16 39,0 6 23,1 10 15,6 riittämätön -2 7 17,1 0 0,0 1 1,6 toimintakyvytön -3 1 2,4 0 0,0 0 0,0 Terävyys kerroin 1 41 26 64 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 3 13 31,7 8 30,8 24 37,5 suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 2 1 2,4 4 15,4 1 1,6 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 1 24 58,5 14 53,8 37 57,8 pieni jäljelle jäävin hyökkäyshaluin -1 1 2,4 0 0,0 1 1,6 kohtuullinen jäljelle jäävin hyökkäyshaluin -2 1 2,4 0 0,0 1 1,6 suuri jäljelle jäävin hyökkäyshaluin -3 1 2,4 0 0,0 0 0,0 Puolustushalu kerroin 1 41 26 64 kohtuullinen, hillitty 3 12 29,3 8 30,8 30 46,9 suuri, hillitty 2 3 7,3 2 7,7 2 3,1 pieni 1 10 24,4 9 34,6 28 43,8 haluton -1 16 39,0 7 26,9 4 6,3 erittäin suuri -2 0 0,0 0 0,0 0 0,0 hillitsemätön -3 0 0,0 0 0,0 0 0,0 Taisteluhalu kerroin 10 41 26 64 suuri 3 10 24,4 8 30,8 12 18,8 kohtuullinen 2 14 34,1 14 53,8 36 56,3 erittäin suuri 1 3 7,3 0 0,0 0 0,0 pieni -1 13 31,7 3 11,5 15 23,4 riittämätön -2 1 2,4 1 3,8 1 1,6 haluton -3 0 0,0 0 0,0 0 0,0 Hermorakenne kerroin 35 41 26 64 tasapainoinen ja varma 3 0 0,0 0 0,0 0 0,0 tasapainoinen 2 1 2,4 4 15,4 4 6,3 hieman rauhaton 1 34 82,9 20 76,9 56 87,5 vähän hermostunut -1 5 12,2 2 7,7 4 6,3 hermostunut -2 1 2,4 0 0,0 0 0,0 erittäin hermostunut -3 0 0,0 0 0,0 0 0,0 Temperamentti kerroin 15 41 26 64 vilkas 3 26 63,4 7 26,9 23 35,9 kohtuullisen vilkas 2 8 19,5 8 30,8 22 34,4 erittäin vilkas 1 4 9,8 9 34,6 18 28,1 häiritsevän vilkas, hieman välinpitämätön, impulsiivinen -1(a,b,c) 3 7,3 2 7,7 1 1,6 välinpitämätön -2 0 0,0 0 0,0 0 0,0 apaattinen -3 0 0,0 0 0,0 0 0,0 41 26 64 % Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 15

Osasuoritus Kovuus kerroin 8 Viralliset pisteet Testatut 1975-1982 % Testatut 1997-2006 % Testatut 2007-2016 kohtuullisen kova 3 8 19,5 9 34,6 18 28,1 kova 2 0 0,0 0 0,0 0 0,0 hieman pehmeä 1 19 46,3 13 50,0 42 65,6 erittäin kova -1 2 4,9 0 0,0 0 0,0 pehmeä -2 12 29,3 4 15,4 4 6,3 erittäin pehmeä -3 0 0,0 0 0,0 0 0,0 Luoksepäästävyys kerroin 15 41 26 64 hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin 3 4 9,8 18 69,2 29 45,3 luoksepäästävä, aavistuksen/hieman pidättyväinen +2(a,b) 20 48,8 7 26,9 27 42,2 mielistelevä 1 14 34,1 0 0,0 1 1,6 selvästi pidättyväinen -1 3 7,3 1 3,8 6 9,4 hyökkäävä -2 0 0,0 0 0,0 1 1,6 salakavala -3 0 0,0 0 0,0 0 0,0 Laukauspelottomuus 41 26 64 laukausvarma / Hyväksytty +++ 30 73,2 1 3,8 51 79,7 laukauskokematon ++ 0 0,0 2 7,7 10 15,6 paukkuärtyisä + 0 0,0 22 84,6 1 1,6 laukausaltis - 0 0,0 1 3,8 1 1,6 laukausarka / Hylätty -- 11 26,8 0 0,0 1 1,6 HUOM: Laukauspelottomuus arvioitiin vuosina 1975-1982 ainoastaan joko hyväksytty tai hylätty. 41 26 64 % Luonnetestitulosjakauman (2007-2016) perusteella voidaan todeta, että testattujen koirien luonneominaisuudet ovat suurelta osin toivottujen ominaisuuksien kaltaisia. Tämän päivän appenzellimme eivät keskimäärin ole kovia, vaan paremminkin hieman pehmeitä. Koiristamme on kohtuullisen kovia vajaa 30 % ja hieman pehmeitä tai pehmeitä yhteensä vajaa 70 %. Ne ovat yleensä myös temperamentiltaan melko vilkkaita ja vilkkaus näyttää testitulosten mukaan lisääntyneen, vuosina 1997-2016 erittäin vilkkaiden määrä on lisääntynyt liki 20 %:lla verrattuna 1975-1982 testattuihin. Toimintakyky on 2000-luvulla selvästi noussut ollen yli 60 %:lla testatuista koirista kohtuullinen, kun se vielä 1975-1982 oli suurimmalla osalla pieni tai riittämätön. Puolustushalu on myös tasaisesti noussut, vaikkakin se edelleen on suurimmalla osalla kohtuullinen tai pieni. Ennen vuotta 2007 testatuissa, puolustushaluttomien koirien määrä on ollut huomattavasti nykyistä suurempi. Taisteluhalusta testitulokset puolestaan kertovat sen laskeneen suuresta kohtuulliseen. Hermorakenteeltaan appenzellit ovat kautta vuosien saaneet tasaisesti ja suurimmaksi osaksi testituloksekseen hieman rauhaton. Samoin terävyyden osalta koirat ovat kautta vuosien olleet tasaisesti n. 90 % :sesti luokkaa kohtuullinen tai pieni. Harrastuskoiralle toimintakyky, hermorakenne ja luoksepäästävyys ovat tärkeitä ominaisuuksia. Näihin ominaisuuksiin tulisi kiinnittää huomiota jalostusvalintoja tehdessä. Ampumiseen reagoineita (laukausaltis tai laukausarka) appenzellejä oli (2007-2016) testatuista 4,7 % eli 3 koiraa 64 testatusta. Seurantajaksolla 1975-1982 luonnetesteissä annettiin laukausten osalta ainoastaan tulokseksi joko hyväksytty tai hylätty. Tuolloin 30 appenzelliä 41:stä on saanut hyväksytyn eli hylättyjä on ollut 11 (26,8 %) testatuista. Mielenkiintoista on se, että vuosina 1997-2006 testatuista appenzelleistä 84,6 % on testattu paukkuärtyisäksi (+) ja vain yksi koira on ollut laukausvarma (+++). Kun taas vuosina 2007-2016 laukausvarmoja on ollut 79,4 % ja paukkuärtyisiä ei yksikään koira. Eli tilastollisesti näyttäisi appenzellien kehittyneen selkeästi laukausvarmemmiksi ja tästä kehityksestä kannattaa pitää kiinni ja jalostusvalinnoissa kasvattajien suosia ei-ääniherkkiä koiria. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 16

Luoksepäästävyydeltään appenzellit ovat vuosien 1975-1982 tuloksista selkeästi muuttuneet 2000-luvulla avoimemmiksi. Vuosina 2007-2016 testatuista koirista 44,4 % oli hyväntahtoisia ja avoimia sekä 42,9 % aavistuksen/hieman pidättyväisiä. Luonnetestin osa-alueen arvosana ja toivottu/ei-toivottu arvosana appenzellinpaimenkoiralle I II III IV V VI VII VIII Osa-alue 3 2 1-1 -2-3 Toimintakyky (kerroin 15) Terävyys (kerroin 1) Puolustushalu (kerroin 1) Taisteluhalu (kerroin 10) Hermorakenne (kerroin 35) Temperamentti (kerroin 15) Kovuus (kerroin 8) Luoksepäästävyys (kerroin 15) Laukauspelottomuus Suuri Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua Kohtuullinen, hillitty Suuri Tasapainoinen ja varma Vilkas Hyvä Suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua a) Kohtuullinen b) Kohtuullisen pieni a) Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua b) Koira joka ei osoita lainkaan hyökkäyshalua Pieni Riittämätön Toimintakyvytön Pieni jäljelle jäävin hyökkäyshaluin Kohtuullinen jäljelle jäävin hyökkäyshaluin Suuri jäljelle jäävin hyökkäyshaluin Suuri, hillitty Pieni Haluton Erittäin suuri Hillitsemätön a) Kohtuullinen b) Kohtuullisen pieni Tasapainoinen Kohtuullisen vilkas Erittäin suuri Pieni Riittämätön Haluton a) Hieman rauhaton b) Hermostunein pyrkimuksin Erittäin vilkas Vähän hermostunut a) Häiritsevän vilkas b) Hieman välinpitämätön c) Impulsiivinen Hermostunut Välinpitämätön Erittäin hermostunut Apaattinen Kohtuullisen kova Kova Hieman pehmeä Erittäin kova Pehmeä Erittäin pehmeä Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +++ Laukausvarma a) Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen b) Luoksepäästävä hieman pidättyväinen ++ Laukauskokematon Mielistelevä + Paukkuärtyisä a) Selvästi pidättyväinen, ei yritä purra b) Selvästi pidättyväinen, yrittää purra - Laukausaltis Hyökkäävä - Laukausarka Salakavala Luonnetestin arvostelutaulukko SKL-FKK luonnetestisääntöjen (hyväksytty valtuustossa 18.11.1995) osasuoritukset ovat seuraavat: - Toimintakyky on luonteenominaisuus, jonka avulla koira kykenee toimimaan oikealla tavalla ilman ulkoista pakkoa, todellisten vaaratilanteiden tai luuloteltujen vaaravaikutusten keskellä joutumatta pelon valtaan, keskeyttämättä toimintaansa. - Terävyys on koiran taipumus reagoida vihamielisesti odottamattoman ärsykkeen sattuessa. - Puolustushalu on perinnöllinen ominaisuus asettua vaaratilanteessa puolustamaan omistajaansa ja itseään. - Taisteluhalu on perinnöllinen taipumus nauttia taistelemisesta itsestään, leukojen ja lihasten käytöstä, esim. vetoleikeistä. - Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä vahva- tai heikkohermoisuutta, joka ilmenee, kun koira syystä tai toisesta joutuu vaihtelevaan sisäiseen jännitystilaan. - Kovuudella tarkoitetaan sitä, miten koira antaa epämiellyttävien kokemusten vaikuttaa vastaiseen toimintaansa. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 17

- Luoksepäästävyys tarkoittaa koiran suhtautumista ystävällisiin vieraisiin henkilöihin. Optimitilanteessa koiran tulisi suhtautua tuttavuutta tekevään ihmiseen ystävällisesti ja avoimesti, kuitenkin mielistelemättä. - Temperamentti on kykyä nopeasti reagoida ja järjestäytyneesti kohdata ympäristöärsykkeitä sekä kykyä nopeasti sopeutua muuttuneisiin tilanteisiin. MH-luonnekuvaus MH-luonnekuvauksessa käyneet 2017-2016 (Lähde: KoiraNet) 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 suoritettu 2 koiraa 1 koira ohj. kesk. kuv. kesk. Yhteensä 2 koiraa 0 koiraa 0 koiraa 1 koira 0 koiraa 0 koiraa 0 koiraa 0 koiraa 0 koiraa 0 koiraa MH-luonnekuvauksen suorittanut siis vuosina 2007-2016 vain 3 appenzellinpaimenkoiraa. Testattujen koirien määrä on niin pieni ettei vertailukelpoista tietoa appenzellien tämän testin osalta vielä ole. Appenzellin omistajia kyllä kannustetaan osallistumaan tähänkin testimuotoon ja tulevaisuudessa toivottavasti suurempi testattujen koirien määrä antaa lisää tietoa appenzellien luonteesta ja kehityksestä. 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet Rodun alkuperäinen käyttö Nykyään enää harva appenzellinpaimenkoira toimii alkuperäisessä käyttötarkoituksessa paimentaen yksin karjaa vuoristossa tai vartioiden maataloa, kun omistajat ovat muualla. Yksin paimentaessaan ja/tai vartioidessaan koiran täytyi tehdä päätökset itse ja toimia täysin omatoimisesti, sille ei annettu käskyjä. Korkea puolustushalu ja terävyys olivat silloin tarpeellisia luonteenominaisuuksia, samoin epäluuloisuus vieraita kohtaan. Alkuperästään johtuen appenzellit vaativat nyky-yhteiskunnassa omistajaltaan koiran sosiaalistamista ja kouluttamista elinympäristöönsä sopivaksi. Rodulla on kuitenkin haluttu säilyttää alkuperäistä luonnetta ja kykyä työskennellä sille tarkoitetussa tehtävässä, niin paimenena kuin pihavahtinakin. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 18

Alkuperäiset, rodunomaiset käyttäytymistarpeet ja niiden täyttäminen Appenzellinpaimenkoirat ovat karjapaimenia, jotka nauttivat saadessaan pitää lauman kasassa. Paimennettavien lehmien puuttuessa, appenzellit paimentavat usein omistajaperheensä jäseniä, lapsia tai muita lemmikkejä. Paimennusvietti tulee usein esille esim. sieni- tai marjametsällä poimijoiden hajaantuessa metsään. Appenzellien alkuperäinen käyttö itsenäisesti toimivina paimenina, on muokannut niistä hyvin älykkäitä. Tämä älykkyys yhdistettynä ketteryyteen ja voimaan tekee niistä monipuolisia harrastuskoiria. Appenzellit harrastavat nykyään monipuolisesti mm. useita palveluskoiralajeja, TOKOa, Rally-tokoa, Vepeä, Agilityä ja pelastuskoiralajeja. Kokeet Palveluskoirakokeisiin osallistumisoikeudet appenzellinpaimenkoirat saivat vuonna 1995. Oikeuksien säilyminen rodulla oli monet vuodet vaarassa kokeisiin osallistuvien koirien vähäisyyden vuoksi. Viime vuosina koekäyntejä on ollut tasaisemmin eikä osallistumisoikeus ole enää ollut vaarassa poistua. Palveluskoiralajeja harrastavia appenzellejä on kyllä vuosi vuodelta enemmän, mutta kilpaileminen ei vielä ole saavuttanut suurta suosiota. BH- eli palveluskoirien käyttäytymiskoekäynnit 2007-2016 (Lähde: KoiraNet) 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 PAKK1 4 koiraa 2 koiraa 1 koiraa 4 koiraa 7 koiraa 3 koiraa 1 koiraa 2 koiraa 2 koiraa PAKK0 1 koiraa 1 koiraa 1 koiraa 2 koiraa 1 koiraa 2 koiraa 2 koiraa PAKK- Yhteensä 5 koiraa 3 koiraa 2 koiraa 6 koiraa 7 koiraa 4 koiraa 3 koiraa 4 koiraa 0 koiraa 2 koiraa Kokeen on suorittanut yhteensä 43 appenzelliä vuosina 2004-2016, näistä 36 koiraa vuosina 2007-2016. Appenzellinpaimenkoirien tulostilastot eri koelajeissa 2007-2016 (Lähde: KoiraNet) LAJI 2007 koiria/tuloksia 2008 koiria/tuloksia 2009 koiria/tuloksia 2010 koiria/tuloksia 2011 koiria/tuloksia 2012 koiria/tuloksia 2013 koiria/tuloksia 2014 koiria/tuloksia 2015 koiria/tuloksia 2016 koiria/tuloksia Agility 6 42 14 42 14 69 11 57 19 69 30 120 43 158 27 137 25 103 27 129 PAEJ 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 1 0 0 PAHA 0 0 0 0 0 0 1 1 2 2 3 3 1 3 3 3 2 2 2 2 PAJÄ 2 2 3 3 2 5 1 2 1 1 4 4 1 2 1 1 1 1 0 0 PASU 0 0 0 0 1 1 1 1 1 1 0 0 0 0 1 1 1 1 0 0 PEKO 0 0 0 0 0 0 0 0 1 1 2 2 0 0 0 0 0 0 0 0 Rally-toko 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 6 12 9 34 9 19 TOKO 4 7 4 13 2 4 2 2 7 14 19 29 14 25 11 18 16 29 8 11 VEPE 2 2 2 2 2 4 1 2 6 9 5 6 6 8 5 6 8 11 6 9 Yhteensä 14 53 23 60 21 83 17 65 37 97 63 164 65 196 54 178 63 182 52 170 Selitykset lyhenteille: Agility = koirien esteratakilpailu Agilityssä kilpaillaan kolmessa kokoluokassa (mini, medi, maxi) ja kolmessa kilpailuluokassa (1, 2, 3). Radalla voi olla 12-20 estettä: hyppy- ja kontaktiesteitä, pöytä, putkia, pusseja ja kepit. Ohjaaja ohjaa koiran suorittamaan radalla olevat esteet liikkumalla, kehonsa liikkein ja ääntään käyttäen. Koiran tulee suorittaa ohjaajan avustamana esteet tuomarin määrittelemässä ihanneajassa, oikeassa järjestyksessä ja virheettömästi. Appenzellinpaimenkoira kuuluu säkäkorkeudeltaan maxiluokkaan. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 19

PAEJ = Palveluskoirien erikoisjälki Erikoisjälkikoe on jäljestämiskoe, jossa koiran suoritus arvostellaan koko jäljestämisen ajan. Kokeessa ei ole tottelevaisuusosuutta. Jälki tehdään yleensä pellolle tai muuhun avoimeen maastoon. Koeluokkia on kaksi. Luokassa 1 jälki on noin 1200 askelta pitkä ja kolme tuntia vanha. Jäljelle jätetään neljä käyttöesinettä, jotka koiran on ilmaistava, kulmia (90 ) on kuusi. 1-luokassa puoli tuntia jäljen tekemisen loppumisen jälkeen toinen henkilö tekee harhajäljen, joka ylittää seurattavan jäljen. Luokan 2 jälki on n. 1800 askelta pitkä, 3 tunnin ikäinen, esineitä on seitsemän ja kulmia jäljellä on seitsemän. 2-luokassa puoli tuntia ennen jäljestämisen alkamista toinen henkilö tekee harhajäljen, joka ylittää seurattavan jäljen. PAHA = palveluskoirien hakukoe PAHAssa on kolme kilpailuluokkaa: Alokas-, avoin- ja voittajaluokka. Koe sisältää kolme osiota: henkilöhaun, esine-etsinnän ja tottelevaisuusosion. Hakukokeen henkilöetsinnässä koiran tulee etsiä, löytää ja ilmaista merkityltä alueelta sinne piiloutuneet 3 ihmisiä. Etsittäviä henkilöitä kutsutaan maalimiehiksi. Henkilöhakualueen koko kasvaa koeluokittain. 1-luokassa alue on kooltaan 100 m x 100 m, ja etsintäaika 10 minuuttia. 2-luokassa 100 m x 200 m, ja etsintäaikaa on 15 minuuttia ja 3-luokassa 100 m x 300 m, ja etsintäaikaa on 20 minuuttia. Alueen keskilinja on merkitty, ja ohjaaja kulkee tätä merkittyä linjaa pitkin ohjatessaan koiran etsintää. Maalimiehet menevät piiloihin ennen koiran ja ohjaajan radalle tuloa. Koiran tulee etsiä alue järjestelmällisesti risteillen keskilinjalta alueen reunoihin ja takaisin. Saadessaan hajun maalimiehestä koiran tulee paikantaa haju ja ilmaista löytämänsä maalimies joko haukkumalla tai tuomalla ohjaajalle rulla merkiksi löytyneestä maalimiehestä. PAJÄ = palveluskoirien jälkikoe PAJÄssä on samoin kuin PAHAssa kolme kilpailuluokkaa ja koe sisältää kolme osiota: jäljestämisen, esineetsinnän ja tottelevaisuusosion. Palveluskoirakokeissa koira jäljestää ihmisen tekemää jälkeä. Jälki tehdään siten, että jäljentekijä, koiralle vieras henkilö, kävelee maastossa suunnitellun reitin ja jättää kävelyuralleen 6 jälkiesinettä, n. 10 cm pitkiä kuivia, radan tunnuksella merkittyjä oksanpätkiä. Jälki pitenee luokittain, 1-luokassa jäljen pituus on 500, 2-luokassa 1000 ja 3-luokassa 1500 metriä. Myös jäljen vanhentumisaika pitenee siten, että jälki on tehty 1-luokassa noin tuntia ennen jäljen ajoa, 2-luokassa n. 1½ ja 3- luokassa 2 tuntia ennen jäljen ajoa. Koira etsii jäljen 30-40 - 50 metriä pitkältä suoralta linjalta (=janalta), jonka yli jostain kohdasta jäljen tekijä on kävellyt. Kokeessa koiranohjaaja ei tiedä, mistä kohtaa jälki kulkee linjan poikki. Aikaa jäljen ajamiseen ja jälkiesineiden ilmaisemiseen on 1-luokassa 20, 2-luokassa 30 ja 3-luokassa 40 minuuttia. PASU = palveluskoirien suojelukoe (IPO) PASUssa on myös kolme kilpailuluokkaa. Koe sisältää kolme osiota: suojeluosuuden, jäljestämisen ja tottelevaisuusosion. Suojeluosuus tapahtuu kentällä, jossa on 6 piiloa. Koira kiertää piilot ohjaajan käskyjen mukaan. Kun koira löytää avustajan viimeisestä piilosta, sen on välittömästi aloitettava intensiivinen var- Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 20

tiointi ja haukuttava tauotta. Koiran on torjuttava avustajan hyökkäykset tai pakenemisyritykset puremalla suojahihaan. Kun avustaja lopettaa vastarinnan, koiran on irrotettava otteensa ohjaajan komennosta ja aloitettava tiivis vartiointi. Mikäli koira ei käskystä irrota, se ei saa hyväksyttyä tulosta. Jäljestäminen tapahtuu useimmiten pellolla, jonne tehty jälki on luokasta riippuen 300-800 askeleen mittainen ja 20-60 minuuttia vanha. Jäljellä on 2-3 käyttöesinettä, joiden ilmaisun tulee olla tarkkaa. Tottelevaisuusosio Edellä esitellyt palveluskoirakokeet (PAHA, PAJÄ, PASU) sisältävät maasto-osuuden lisäksi tottelevaisuusosion, lukuun ottamatta erikoisjälkikoetta, joissa on vain varsinainen maasto-osuus. Kaikissa palveluskoirakoelajeissa on samanlainen tottelevaisuusosio. Pelastuskoirakoelajissa on omat koeohjeet myös tottelevaisuusosiossa. Tottelevaisuusosiossa tarkistetaan koiran ohjattavuus, temperamentti, vietti- ja työskentelykestävyys sekä hermorakenne erilaisilla suorituksilla, kuten paikalla makaaminen, seuraaminen ohitettavista ihmisistä, liikkeestä istuminen, liikkeestä seisominen ja liikkeestä maahanmeno, luoksetulo, eteen lähetys sekä esineen noutaminen tasamaalla ja ylittämällä erilaisia esteitä. PEKO = palveluskoirien pelastuskoirakoe Pelastuskoirakoe käsittää tottelevaisuusosion ja jonkin kolmesta lajista: jälki, haku, raunio. Jälkikokeissa (PEJÄ) koirakko etsii annetussa työskentelyajassa vieraan henkilön tekemältä jäljeltä käyttöesineitä ja kadonneen henkilön. Kokeissa on luokat A ja B, jossa vaikeustasoa on nostettu mm. lyhyemmällä työskentelyajalla. Hakukokeissa (PEHA) koirakko etsii annetussa työskentelyajassa maalihenkilöitä. Kokeissa on luokat A ja B, jossa vaikeustasoa on nostettu mm. suuremmalla etsintäalueella. Rauniokokeissa (PERA) koirakko etsii annetussa työskentelyajassa piilossa olevia maalihenkilöitä. Kokeissa on luokat A ja B, jossa vaikeustasoa on nostettu mm. lisäämällä häiriötekijöitä. Rauniokokeeseen kuuluu ns. ketteryysosuus, jossa tarkastellaan koiran hallittavuus erilaisilla telineillä ja epämiellyttävillä alustoilla. Rally-toko Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä TOKOsta, Agilitystä ja koiratanssista. Rally-tokossa tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei niinkään seuraamisen pilkuntarkka paikka tai asennon millintarkka suoruus. Koiraa saa ohjata sekä suullisin käskyin että käsimerkein ja kannustaa koko suorituksen ajan. Rally-tokossa suoritetaan erilaisia liikkeitä (mm. istumista, seisomista, maahan menoa, seuraamista eri tempoilla ja erilaisin käännöksin) tehtäväkylttien määräämässä järjestyksessä, tuomarin suunnittelemalla radalla. Rally-tokokilpailuissa on neljä tasoluokkaa: alokas-, avoin-, voittaja- sekä mestariluokka. Kilpailuissa suoritetaan rata, joka koostuu erilaisista tehtäväkylteistä. Kylttejä on radalla 10 20 kappaletta. Radan pituus ja liikkeiden vaativuus kasvaa luokasta toiseen siirryttäessä. TOKO = tottelevaisuuskoe TOKOssa on neljä kilpailuluokkaa: Alokas-, avoin-, voittaja- ja erikoisvoittajaluokka. Koira tekee ryhmässä ja yksin ohjaajansa kanssa kilpailuluokasta riippuen 7-10 erilaista tottelevaisuusliikettä. Tuomari antaa pisteet jokaisesta liikkeestä. Hän kiinnittää huomiota koiran ja ohjaajan yhteistyöhön sekä siihen, työskenteleekö koira iloisesti ja halukkaasti. VEPE = vesipelastuskoe Vepe-koe on alun perin landseereille ja newfoundlandinkoirille kehitetty rodunomainen koemuoto, jonka tarkoituksena on ylläpitää pelastusvaistoa ja uintitaitoa. Kokeella testataan koiran fyysistä kuntoa ja kykyä toimia vedessä. Nykyisin vesipelastus on koemuotona kaikille roduille avoin. Tosin lajin fyysinen vaativuus asettaa rajoja osallistumiseen. Virallisia kilpailuluokkia on neljä: soveltuvuuskoe, alokas-, avoin-, ja voittajaluokka. Kaikissa luokissa suoritetaan 4 eri liikettä. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 21

4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen Yksinoloon liittyvät ongelmat Appenzellinpaimenkoirat sopeutuvat yleensä helposti kodin arkirutiineihin ja soveltuvat monenlaisiin elinympäristöihin kaupunkiympäristöstä maaseudulle ja yksin asuvien kodeista lapsiperheisiin. Jäädessään yksin kotiin appenzellinpaimenkoira yleensä lepää ja odottaa rauhallisena omistajansa paluuta. Pentuna se saattaa pureskella huonekaluja tai jalkalistoja yms., mutta jos sillä on riittävästi tekemistä niin pentuna kuin aikuisenakin, se ei kärsi yleensä mm. eroahdistuksesta. Jos eroahdistusta ilmenee, syynä on useimmiten omistajan/perheen jollain tavalla muuttunut elämäntilanne. Tällainen voi olla esim. pitkän loman loppumisen myötä yksin jääminen, muutto uuteen kotiin, koiran pentu- tai uhmaikä, toisen koiran hankinta tai perheenlisäys yms. Yksinolosta ja/tai siihen liittyvistä ongelmista ei ole vielä tehty appenzellinpaimenkoirilla tutkimusta tai kyselyä, joten tilastotietoa tästä ei ole saatavilla. Lisääntymiskäyttäytyminen Appenzellinpaimenkoirien jalostustoimikunta teki vuonna 2016 kasvattajakyselyn, joka lähetettiin kasvattajille, joilla on ollut yksi tai useampia appenzellipentueita vuosien 2007-2016 aikana. Kaikkiaan kysely lähetettiin 14 kasvattajalle ja heistä kyselyyn vastasi 9 kasvattajaa. Saatujen vastausten mukaan juoksuvälit ovat olleet säännölliset, niiden ollessa 5-8 kuukautta. Imetys ja hoivakäytös on ollut hyvää. Astutukset ovat pääsääntöisesti onnistuneet luonnollisesti. Kyselyyn vastanneista 9 kasvattajasta neljä kertoi ettei luonnollinen astutus onnistunut, näin on tapahtunut yhteensä 5 astutuksessa. Appenzellinartun tulee antaa astua normaalisti ja appenzelliuroksen tulee pystyä astumaan luonnollisesti. Kennelliiton jalostusstrategian mukaan, keinosiemennyksen syynä ei saa olla nartun tai uroksen haluttomuus tai kyvyttömyys normaaliin astutukseen. Sosiaalinen käyttäytyminen Tämän päivän appenzellillä on useimmiten reviirinä pieni omakotitalon tontti tai kerrostaloasunto taajamassa. Tällöin ympärillä liikkuu jatkuvasti koiralle vieraita ihmisiä ja ne kaikki täytyy sietää. Aikoinaan maalla paimenena appenzellillä oli hehtaarien reviiri ja harvoin sen alueelle eksyi vieraita ihmisiä, ja jos joku tuli, niin silloin oli syytä haukkua. Muutos, mihin koirien on täytynyt sopeutua, on ollut suuri, ilmoitushaukku tulee appenzellillä kuitenkin aina olemaan. Appenzellin on täytynyt sopeutua taajamaelämään ja ottaa uusi paikka lemmikkinä ja harrastuskoirana. Samalla luonteen on täytynyt muuttua sosiaalisemmaksi ja ärsytyskynnyksen on täytynyt nousta, jotta koira ei stressaa kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Appenzellit ovat yleensä hyvin sosiaalisia omassa laumassa toisiaan kohtaan ja viihtyvät hyvin laumassa. Lauman ulkopuolisia, vieraita (aikuisia) koiria kohtaan ne eivät kuitenkaan yleensä ole kovin koirasosiaalisia. Ne asuvat usein useamman koiran perheissä ja tulevat toimeen myös muiden lemmikkieläinten kanssa. Niillä tulee kuitenkin olla selkeä käsitys laumansisäisestä arvojärjestyksestä, jonka luomisessa ja ylläpitämisessä on omistajalla tärkeä rooli. Omistajan tulee aina olla lauman kiistaton johtaja, vaikka appenzellin kanssa voi toisinaan joutuakin asemaansa todistamaan. Pelot ja ääniherkkyys Ääniherkkyys saattaa kehittyä koirilla vasta iän myötä. Ääniarkuus alkaa keskimäärin 2 v ja myös paljon vanhempana. Tämä on yksi syy miksi, appenzellikasvattajat suosittelevatkin usein kasvattiensa viemistä luonnetestiin vasta 3-vuotiaana. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 22

Vuosina 2007-2016 luonnetestatuista appenzelleistä liki 80 % oli laukausvarmoja. Muista pelko tai ääniherkkyyksistä ei ole olemassa tilastoitua tietoa. Rakenteelliset tai terveydelliset seikat, jotka voivat vaikuttaa koirien käyttäytymiseen Kaikki koirien sairaudet tai rakenteelliset viat voivat aiheuttaa kipuja, jotka heijastuvat usein koiran käyttäytymiseen. Appenzellinpaimenkoiralla kipu saattaa tulla ilmi ainoastaan käyttäytymisen tai luonteen muuttumisena. Kivulias ja sairas koira voi olla apaattinen, pelokas tai jopa aggressiivinen tai yli vilkas. Tilastollista tietoa ei näistä vaikutuksista ole appenzelleistä saatavilla. 4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta Keskeisimmät ongelmakohdat Nykyään olisi toivottavaa vähemmän terävyyttä omaava appenzellinpaimenkoira, puolustushalun tulisi olla kohtuullinen ja hillitty sekä kohtuullinen taistelutahto on riittävä. Pieni puolustushalu on tietysti taajamassa asuvalla appenzellillä parempi kuin suuri puolustushalu, joka voi laueta joskus väärässä paikassa. Testattujen appenzellinpaimenkoirien hermorakenne on noin 87 %:n osalta hieman rauhaton. Hermorakenteen heikkous yhdistettynä dominanssiin tai epävarmuuteen saattaa aiheuttaa käytöshäiriöitä. Erityisesti toimettomat seurakoirina olevat energiset nuoret yksilöt ilmentävät usein voimakasta dominanssia. Tämä ominaisuus saattaa aiheuttaa taitamattomille koiranomistajille ongelmia koiran pidossa. Toimintakyky on pääsääntöisesti kohtuullinen ja kovuuden suhteen appenzellinpaimenkoirat ovat joko kohtuullisen kovia tai hieman pehmeitä. Työ- ja harrastekoiralle on tärkeää hyvän toimintakyvyn säilyminen. Ongelmien syyt ja vähentäminen Energisen ja vilkkaan appenzellin toimettomuus ja aktiviteettien puute, johtaa helposti käytösongelmiin. Samoin peruskoulutuksen ja pennun kunnollisen sosiaalistamisen puute voi johtaa ongelmiin. Kasvattajan tulee jo jalostusvalinnoissa ottaa huomioon luonne ja käyttöominaisuudet rodunomaisen ulkomuodon ohella. Normaalissa arkielämässä selkeästi arkoja, aggressiivisia tai ääniherkkiä koiria ei tule käyttää jalostukseen. Kasvattajan tulee harkita tarkoin pentuja haluavien ostajaehdokkaiden kykyjä, taitoja ja soveltuvuutta mahdollisina appenzellinomistajina. Vastuuntuntoinen kasvattaja ohjeistaa pennunostajaa koiran nuoruuskauden koulutuksessa, ohjaamisessa ja jo kasvattajan luona aloitetun sosiaalistamisen jatkamisessa. Pentu täytyy totuttaa ja tutustuttaa vähitellen erilaisiin ihmisiin, ympäristöihin ja uusiin asioihin. Appenzellinpaimenkoira tarvitsee aktiivisen omistajan lisäksi kunnollisen peruskoulutuksen. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 23

4.3. Terveys ja lisääntyminen 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ja viat Appenzellinpaimenkoirien PEVISA-ohjelma vuoden 2018 alusta: Astutushetkellä pentueen vanhemmista tulee olla Suomen Kennelliiton hyväksymät lonkka- ja kyynärnivelkuvauslausunnot sekä polvitutkimuslausunto. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste C, sekä kyynärnivellausunto raja-arvona 1 ja polvilausunto raja-arvona 1. Koiralle, jonka kyynär- tai polvilausunto on 1, tulee partneriksi käyttää ainoastaan 0 tuloksen saanutta koiraa. PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ja viat Lonkkanivelen kasvuhäiriö Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkavika, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä silmämääräisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja yleensä kipukin helpottaa tässä iässä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa usein nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämän hetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristöllä on vaikutusta lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 24

Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, pupuhyppely, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä. Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä ja oireilu laitetaankin usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen. Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Kirurgisia hoitoja on myös olemassa. Kirurgisesti hoidettua koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu useimmilla roduilla lonkkien röntgenkuvaukseen. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuvan jalostusvalinnan pitäisi johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista eikä lonkkavikaisia koiria käytetä. Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria. Appenzellinpaimenkoirilla ei toistaiseksi ole käytössä BLUP-indeksejä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö haittaa appenzellinpaimenkoiran jokapäiväistä elämää ja käyttöä sen käyttötarkoituksessa, mikäli se aiheuttaa koiralle rajoitteita sen liikuntaan ja kohtuutonta rasituksesta johtuvaa kipua. Appenzellien alkuperäinen käyttötarkoitus karjakoirana maatiloilla edellyttää koiralta hyvää fyysistä suorituskykyä. Tämän päivän monet koiraurheiluharrastukset, kuten Agility ja PK-lajit sekä veto- ja vaellusharrastukset vaativat myös koiralta hyvää fyysistä suorituskykyä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö aiheuttaa appenzelleillä kohtalaisen harvoin oireita, mutta voimakkaat muutokset altistavat nivelrikkoon ja haitat näkyvät useimmiten ikääntyvillä koirilla. Nivelrikon oireita ovat liikkumisen ja rasituksen jälkeiset ontumiset, jäykkyys ja ylösnousuvaikeudet. Lonkkavian vastustamiseksi tulisi käyttää enenevässä määrin tervelonkkaisia (A,B) koiria. Lonkkatuloksen C saaneelle koiralle tulisi käyttää tuloksen A tai B saanutta koiraa. Tärkeää oli saada lisättyä tutkittujen koirien osuutta kannasta. Verrattuna rodun kotimaahan Sveitsiin sekä toiseen rodun kannalta merkittävään maahan Saksaan, lonkkanivelen kasvuhäiriö on Suomessa rajoittanut appenzellinpaimenkoirien jalostuskäyttöä vähän, koska edelleen on ollut mahdollista käyttää myös lonkkatuloksen D saaneita koiria jalostukseen. Tosin näiden käyttö viime vuosina on ollut hyvin vähäistä ja partneriksi on valittu tuloksen A saanut koira. Sveitsissä jalostukseen ja jalostustarkastukseen hyväksytään ainoastaan tuloksen A tai B saaneita koiria. Saksassa jalostukseen hyväksytään myös lonkkatuloksen C saaneet koirat, mutta niiden parina saa käyttää ainoastaan tuloksen A saanutta koiraa. Jalostustoimikunnan saamien tietojen mukaan Sveitsissä vuosina 2010-2016 lonkkakuvatuista 51 koirasta tuloksen A/A on saanut 43,14 %, A/B 1,96 %, B/B 37,25 %, B/C 7,84 %, C/C 5,88 %, C/D 0,00 %, D/D 3,92 %, D/E 0,0 % ja E/E 0,0 %. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 25

Sveitsin lonkkakuvaustilasto (HD) 2010-2016 (%), kuvattu 51 koiraa 50 % 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % A/A A/B B/B B/C C/C C/D D/D D/E E/E Alla olevista taulukoista näkee, miten appenzellinpaimenkoirien lonkkatulokset ovat tilastojen valossa parantuneet aikaväleillä 1997-2006 ja 2007-2016. A ja B tuloksen saaneiden osuus on kasvanut jakson 2007-2016 aikana ja C,D tuloksen saaneiden osuus pienentynyt samana aikana suhteessa vuosiin 1997-2006. Vuosien 2007-2016 välillä ei ole kuvattu yhtään E tuloksen saanutta koiraa. Myös kuvattujen koirien määrä on kasvanut. Appenzellinpaimenkoirilla lonkkavian vastustaminen perustuu röntgenkuvaukseen ja kuvattujen koirien määrää pyritään edelleen kasvattamaan. Appenzellinpaimenkoirille vuoden 2018 alusta voimaan tulevassa PEVISA-ohjelmassa jalostuskäytöstä on suljettu pois D tuloksen saaneet koirat. Suomen lonkkakuvaustilastovertailu (HD) 1997-2006 ja 2007-2016 kuvatuista (%) (Lähde: KoiraNet 17.2.2017) 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 1997-2006, kuvattu 65 koiraa 2007-2016, kuvattu 146 koiraa 10 % 5 % 0 % A B C D E aste Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 26

Kyynärnivelen kasvuhäiriöt Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan sairaus, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi. Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Omistajan voi olla vaikea havaita koiran ontumista, jos kasvuhäiriö on molemminpuolinen. Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat kasvuhäiriön seurauksena kehittyneestä nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös. Kasvuhäiriöiden ja niiden erilaisten kirurgisten hoitojen tehosta ja pitkäaikaisennusteesta ei ole olemassa kattavia tutkimuksia. Leikkaushoidon hyöty on epävarma, jos nivelessä on jo selvät nivelrikon merkit. Kaikkien kyynärnivelen kasvuhäiriöiden seurauksena on ainakin hoitamattomana yleensä nivelrikko. Leikattuunkin jalkaan kehittyy usein jonkin asteinen nivelrikko, mutta sen määrä voi olla vähäisempää ja se voi kehittyä myöhemmin kuin ilman leikkausta hoidetussa nivelessä. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painon pudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä. Suomessa kyynärnivelkuvien arviointi perustuu pääasiassa nivelrikon merkkeihin, mutta myös muut kasvuhäiriöön viittaavat röntgenlöydökset huomioidaan. Jalostusarvoindeksit (BLUP-indeksit) tehostavat jalostusvalintaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran oman tuloksen lisäksi sen kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria. Appenzellinpaimenkoirilla ei toistaiseksi ole käytössä BLUP-indeksejä. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on polygeenisesti periytyvä, voimakkaasti invalidisoiva ja kivulias sairaus koiralle. Useimmiten se estää koiran kanssa harrastamisen ja lyhentää koiran elinikää. Kun kasvavien luiden kasvu- ja nivelrusto ei luudu normaalisti vaan jää normaalia paksummaksi, luiden pituuskasvu hidastuu ja nivelpinnat rikkoutuvat. Tämä aiheuttaa helposti paksuuntuneen rustopalan irtoamisen. Näin syntynyttä luutumishäiriötä kutsutaan nimellä osteokondrosis dissecans. Osteokondrosis dissecans voi esiintyä myös muissa nivelissä kuin kyynärnivelessä, esimerkiksi olka- tai kinnernivelessä. Taipumus osteokondrosis dissecansiin on perinnöllinen, mutta sitä voidaan edesauttaa väärällä ruokinnalla ja mekaanisilla tekijöillä eli pitkäaikaisella tai äkillisellä liikarasituksella. Osteokondrosis dissecans muutokset aiheuttavat ontumista mutta eivät kuitenkaan kaikilla koirilla. Kaikki nivelrikkomuutokset kyynärnivelissä eivät ole perinnöllisiä, iäkkäämmillä, ikänsä harrastuskäytössä olevilla koirilla voi tulla muutoksia niveliin kulumisen vuoksi. Kaksi kolmasosaa koiran painosta on etupään varassa ja appenzellinpaimenkoira on melko raskasrakenteinen, jolloin etupää joutuu esimerkiksi hypyissä ottamaan vastaan suurta painoa. Kyetäkseen täysipainoiseen työskentelyyn erilaisissa harrastuslajeissa ja karjan parissa, tulisi appenzellin olla kyynärnivelistään terve. Jalostukseen tulisi käyttää kyynärnivelistään terveitä koiria. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 27

Appenzellinpaimenkoirien kyynärniveliä on tutkittu vuosina 1997-2006 yhteensä 52 koiralta. Näistä terveitä 96 %, 1-asteen kasvuhäiriötä 4 % ja 2-asteen kasvuhäiriötä ei kuvattu yhtään. Vuosien 2007-2016 aikana on Suomessa kyynärkuvattu 139 appenzelliä, joista terveiksi todettu 95 %, 1-asteen kasvuhäiriö todettu 4 % ja 2-asteen kasvuhäiriö 1 % kuvatuista. Osa ongelmista ei näy tilastoissa, koska vakavimmat muutokset oireilevat jo nuorella koiralla, eivätkä omistajat vie koiraa enää virallisiin terveystutkimuksiin yli 1-vuotiaana, jolloin koira on mahdollisesti jo leikattu tai lopetettu. Rodun kotimaassa Sveitsissä sekä Saksassa ED tutkimus on pakollinen jalostukseen käytetyillä koirilla. Jalostukseen hyväksytään tuloksen 0/0 ja 0/1 tai 1/0 saaneet koirat. Tuloksen 0/1 tai 1/0 saaneen koiran pariksi saa ottaa ainoastaan tuloksen 0/0 saaneen koiran. Jalostustoimikunnan saamien tietojen mukaan Sveitsissä vuosina 2010-2016 kyynärkuvatuista 50 koirasta tuloksen 0/0 on saanut 86,00 %, 0/1-1/0 4,00 %, 0/2-2/0 4 %, 1/1 0,00 %, 1/2-2/1 2,00 %, 2/2 0,00 %, 2/3 3/2 2,00 %, 3/3 2, 00 % ja 3/4-4/3 0,00 %. Sveitsin kyynärkuvaustilasto (ED) 2010-2016 (%), kuvattu 50 koiraa 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % 0/0 0/1-1/0 0/2-2/0 1/1 1/2-2/1 2/2 2/3-3/2 3/3 3/4-4/3 Appenzellinpaimenkoirilla kyynärvian vastustaminen perustuu röntgenkuvaukseen ja kuvattujen koirien määrää pyritään edelleen kasvattamaan. Vuoden 2018 alusta alkaen voimassa olevassa PEVISA-ohjelmassa suljetaan pois ED 2 tuloksen saaneet koirat ja ED 1 tuloksen saaneelle koiralle pitää partneriksi valita ED 0 tuloksen saanut koira. Kyynärvian takia kirurgisesti operoitua koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Suomen kyynärkuvaustilastovertailu (ED)1997-2006 ja 2007-2016 kuvatuista (%) (Lähde: KoiraNet 17.2.2017) 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 0 1 2 3 aste 1997-2006, kuvattu 52 koiraa 2007-2016, kuvattu 139 koiraa Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 28

Polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio) Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaanmenolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Vika on periytyvä. Polvilumpion rakennetta säätelevät useat eri geenit, joiden esilletuloa myös ympäristö muokkaa. Luksaatio voi olla mediaalinen (sisäänpäin) tai lateraalinen (ulospäin) tai molempia. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti). Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I - asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III - asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa, sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV - asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos välttämättä ole lopullinen. Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Jos tämä ei auta, patellaluksaatiota voidaan hoitaa kirurgisesti. Leikkausmenetelmiä on useita. Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono. Appenzellinpaimenkoirilla polvilumpion sijoiltaanmeno liittyy usein rakenteeseen, niukat takakulmaukset ja polvinivelen telauran mataluus altistavat patellaluksaatiolle. Jalostuksessa tulisi suosia hyvin kulmautuneita, terveeksi tutkittuja yksilöitä. Vuosien 1997-2006 aikana tutkituista appenzelleistä on 78 % saanut PL 0 tuloksen, 18 % saanut PL 1 tuloksen ja 2 % saanut PL 2 tuloksen sekä 2 % on saanut PL 3 tuloksen, kaikkiaan tutkittiin 45 koiraa. Vuosien 2007-2016 aikana tutkituista appenzelleistä on 82 % saanut PL 0 tuloksen, 14 % on saanut PL 1 tuloksen ja 3 % on saanut PL 2 tuloksen, kaikkiaan tutkittiin 161 koiraa. Huonoimmat polvet alkavat oireilla usein jo ennen vuoden ikää ja osalla koirista on mahdollisesti polvet jo leikkauksella korjattu vuoden ikään mennessä. Tästä syystä näistä koirista ei välttämättä ole virallisia terveystuloksia. Vuoden 2018 alusta alkaen voimassa olevassa PEVISA-ohjelmassa suljetaan pois jalostuksesta 2-asteen ja sitä huonomman polvilausunnon saaneet koirat ja 1-asteen polvilausunnon saaneelle koiralle pitää partneriksi valita terve PL 0 koira. Kennelliiton ohjeen mukaan koiran on oltava vähintään 12 kk:n ikäinen polvilumpioluksaatiotutkimusta tehtäessä. Alle kolmevuotiaalle koiralle tehty tutkimus on voimassa kaksi vuotta lausuntopäivästä. Koska rodun PEVISA-ohjelmaan on kirjattu vaatimus polvilausunnosta, pitää vanhentunut lausunto uusia ennen seuraavaa astutusta. Yli kolmevuotiaalle koiralle annettu lausunto on voimassa pysyvästi. Rodun kotimaassa Sveitsissä, jalostukseen käytettävät koirat tutkitaan polvien osalta, mutta esim. Saksassa polvitutkimus ei ole pakollinen. Patellaluksaation takia kirurgisesti operoitua koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 29

Suomen polvitutkimustilastovertailu (PL) 1997-2006 ja 2007-2016 kuvatuista (%) (Lähde: KoiraNet 17.2.2017) 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 0 1 2 3 4 aste 1997-2006, tutkittu 45 koiraa 2007-2016, tutkittu 161 koiraa 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet ja viat Suomessa appenzellinpaimenkoirilla on tiedossa yksittäisiä olkanivelen kasvuhäiriöitä. Rodun terveys-kyselyyn ja kuolinsyytilastoon on ilmoitettu kaksi tapausta aikavälille 2007-2016. Rodussa on todettu myös jonkin verran syöpäkasvaimia. Terveyskyselyyn ja kuolinsyytilastoon on ilmoitettu 2007-2016 yhteensä 5 kasvain ja/tai syöpäsairautta, joista yksi nuorella koiralla, loput 4 jo vanhemmilla koirilla. Dilatoivaa kardiomyopatiaa on kuolinsyytilaston mukaan todettu kolmella vanhemmalla koiralla ja tiedossa on yksi jo nuorena sairastunut ja lopetettu koira. Appenzellinpaimenkoirilla esiintyy myös ektooppista ureteriaa, tosin Suomessa syntyneistä tutkituista koirista kaikki ovat olleet rakenteeltaan terveitä. Suomeen on tuotu Sveitsistä narttu, jolla on tutkimuksessa todettu lievä oireeton poikkeama virtsatiehyeiden laskeutumispaikassa. Zürichin yliopistollisessa eläinsairaalassa EU tutkimusryhmältä saatujen tietojen mukaan siellä on tutkittu 111 appenzelliä, joista terveitä A- tuloksen saaneita on 91, lievän poikkeaman oireettomia, B-tuloksen saaneita koiria 13 ja sairaita C-tuloksen saaneita 7 koiraa. Alla tulokset prosentteina, nartut sekä urokset eroteltuina. Allergiaa, atopiaa, iho- ja suolistooireita on myös raportoitu rotuyhdistyksen terveyskyselyyn yhteensä 6 koiralla. Suomessa on appenzelleillä tavattu liian kapeasta ja/tai lyhyestä alaleuasta johtuvaa purentavikaa sekä alakulmahampaiden liian pystyä asentoa. Molemmissa tapauksissa alakulmahampaat painavat yläikeneen tai kitalakeen. Kuolinsyytilaston mukaan on myös aikavälillä 2006-2016 kaksi IMHAan sairastunutta ja lopetettua koiraa sekä muuten tiedossa lisäksi yksi IMHAan lopetettu koira. Tiedossa on myös yksittäisiä kivespuutoksia sekä eturauhasvaivoja uroksilla. Sveitsissä EU-tutkitut koirat (%) 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % A B C Uros Narttu Yhteensä Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 30

4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt Appenzellinpaimenkoirien yleisin kuolinsyy on tilaston mukaan vanhuus ja kaikkien kuolinsyytilastoon ilmoitettujen koirien keskimääräinen elinikä on 8 vuotta 11 kuukautta. Tätä keskimääräistä elinikää laskee huomattavasti mukana olevat tapaturmaisesti kuolleet ja käytöshäiriöiden vuoksi lopetetut nuoret koirat, joiden keskimääräinen elinikä on ollut alle 4 vuotta. Kun taas vanhuuteen ja sydänsairauksiin kuolleiden keskimääräinen elinikä on ollut yli 12 vuotta sekä syöpäsairauksiinkin kuolleiden keskimääräinen elinikä on ollut yli 11 vuotta. Vanhuuden jälkeen toiseksi yleisin kuolinsyy on tilaston mukaan luusto- ja nivelsairaudet, joissa keskimääräinen elinikä on enää 8 vuotta 6 kuukautta. Appenzellinpaimenkoirien kuolinsyytilasto (Lähde: KoiraNet 17.2.2017) Kuolinsyy Keskim. elinikä Yhteensä Immunologinen sairaus 8 vuotta 3 kuukautta 2 Kasvainsairaudet, syöpä 11 vuotta 8 kuukautta 4 Kuollut ilman sairauden diagnosointia 9 vuotta 9 kuukautta 2 Lopetus ilman sairauden diagnosointia 9 vuotta 4 kuukautta 3 Lopetus käytös- tai käyttäytymishäiriöiden vuoksi 3 vuotta 7 kuukautta 1 Luusto- ja nivelsairaus 7 vuotta 2 kuukautta 6 Muu sairaus, jota ei ole listalla 8 vuotta 11 kuukautta 2 Pennun synnynnäinen vika tai epämuodostuma 0 vuotta 0 kuukautta 1 Sisäeritysrauhasten sairaus 9 vuotta 2 kuukautta 1 Sydänsairaus 12 vuotta 9 kuukautta 3 Tapaturma tai liikennevahinko 3 vuotta 11 kuukautta 4 Vanhuus (luonnollinen tai lopetus) 12 vuotta 4 kuukautta 7 Virtsatie- ja lisääntymiselinten sairaus 10 vuotta 0 kuukautta 1 Kuolinsyytä ei ole ilmoitettu 8 vuotta 4 kuukautta 5 Kaikki yhteensä 8 vuotta 11 kuukautta 42 4.3.4 Lisääntyminen Appenzellinpaimenkoirien jalostustoimikunta teki vuonna 2016 kasvattajakyselyn, joka lähetettiin kasvattajille, joilla on ollut yksi tai useampia appenzelli pentueita vuosien 2007-2016 aikana. Kaikkiaan kysely lähetettiin 14 kasvattajalle ja heistä kyselyyn vastasi 9 kasvattajaa, joilla on yhteensä tällä aikavälillä ollut 28 pentuetta. Kaikkiaan välillä 2007-2016 on Suomessa syntynyt 36 appenzelli pentuetta, joiden keskimääräinen pentuekoko on 7,25 pentua per pentue. Näissä vastauksissa ei ilmennyt erityisiä ongelmia astutusten tai tiinehtyvyyksien suhteen. Kysely vastauksissa on ilmoitettu yhteensä 4 keinosiemennystä, joista yhdenkään syy ei ole uroksen lipidon puute tai kyvyttömyys astumiseen. Keinosiemennyksiin on päädytty juoksun edettyä odotettua nopeammin tai aikataulullisista syistä, kun kyseessä on ollut ulkomainen uros. Syinä on mainittu myös yli-innokas nuori uros sekä se, että koirat eivät ole jääneet nalkkiin. Jalostustoimikunnan tiedossa on muutama yksittäinen tapaus, jossa narttu ei ole hyväksynyt urosta eikä astutus ole siksi onnistunut luonnollisesti. Nartut ovat kyselyn vastausten mukaan kuitenkin tiinehtyneet hyvin. Synnytysongelmista mainitaan polttoheikkoutta, liittyen isoon pentueeseen tai hyvin pieneen pentueeseen, jolloin viimeisen/viimeisten pentujen kohdalla on tarvittu lääkinnällistä apua tai keisarinleikkausta. Keisarinleikkausta on tarvittu vastausten mukaan vain kahdessa synnytyksessä, ja näissäkin on jouduttu leikkaamaan vain 1-2 viimeistä kuollutta pentua ulos, muun pentueen syntyessä normaalisti. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 31

Kuolleena syntyneitä pentuja on ilmoitettu muutamissa isoissa pentueissa sekä keisarinleikkaukseen päätyneissä pentueissa, näissä mainitaan yksi vakavasti kehityshäiriöinen pentu. Syntymän jälkeen heti lopetettuja pentuja mainitaan kyselyn vastauksissa kaksi häntämutkaa ja yksi vakava kehityshäiriö, myöhemmin pikkupentuaikana lopetettuja yksi synnynnäisen maksan verisuonituksen kehityshäiriön (intrahepaattinen maksashuntti) vuoksi sekä yksi virtsateiden synnynnäisen rakenteellisen kehityshäiriön vuoksi. Kasvattajakyselyn valossa appenzellit ovat normaalisti ja helposti lisääntyviä, astutukset sekä synnytykset sujuvat pääsääntöisesti luonnollisesti ja nartut hoitavat hyvin pentujaan. 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet Rodun niukat takakulmaukset altistavat polviongelmille. Jalostuksessa tulisi suosia polvista terveistä, hyvin kulmautuneita yksilöitä. Rodulla ei ole lisääntymisongelmille altistavia piirteitä. 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä Appenzellinpaimenkoirien yleisimmät ongelmat terveydessä näyttäisi olevan luusto- ja nivelongelmat, mukaan lukien kapeaan/kevyeen alaleukaan liittyvät purentaviat. Jalostusvalinnoissa tulisi suosia luustoltaan terveitä koiria, lisäksi vuoden 2018 alusta alkaen voimassa olevan PEVISA-ohjelman avulla pyritään parantamaan appenzellien terveyttä lonkkien, kyynärien sekä polvien osalta. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 32

4.4. Ulkomuoto Rotumääritelmä APPENZELLINPAIMENKOIRA (APPENZELLER SENNENHUND) Ryhmä: 2 FCI:n numero: 46 Hyväksytty: FCI 5.5.2003 SKL-FKK 13.3.2004 Alkuperämaa: Sveitsi KÄYTTÖTARKOITUS: Karjanajo-, paimen-, vahti-, koti- ja pihakoira, nykyään monipuolinen työ- ja seurakoira. FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 2 pinseri ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat Alaryhmä 3 sveitsinpaimenkoirat Käyttökoetulosta ei vaadita LYHYT HISTORIAOSUUS: Appenzellinpaimenkoira mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1853 "Tierleben der Alpenwelt" nimisessä julkaisussa. Sitä kuvattiin "kirkkaasti haukkuvana, lyhytkarvaisena, keskikokoisena, monivärisenä karjakoirana, joka on tyypiltään melko yhtenäinen ja pystykorvamainen ja joka toimii sekä talonvahtina että karjanajajana". Rodun suuri vaikuttaja, metsänhoitaja Max Sieber, vaati vuonna 1895 SKG:tä (Sveitsin Kennelliitto) tekemään jotakin rodun hyväksi. St. Gallenin kantonin hallitus myönsi 400 Sveitsin frangia vuonna 1898 appenzellinpaimenkoirien jalostustyöhön. SKG:n toimeksiannosta perustettiin toimikunta ja vahvistettiin rotumerkit. Altstättenin markkinoilta löydettiin yhdeksän urosta ja seitsemän narttua, jotka palkittiin 5-10 frangin suuruisilla palkinnoilla. Siitä seurasi, että Winterthurin ensimmäisessä kansainvälisessä koiranäyttelyssä vuonna 1898 esiteltiin ensimmäisen kerran kahdeksan appenzellinpaimenkoiraa koemielessä järjestetyssä karjakoirien luokassa. Professori Albert Heim oli hyvin kiinnostunut sveitsiläisistä paimenkoirista ja siten myös appenzellinpaimenkoirista. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1906 "Appenzeller Sennenhund Club", jonka tehtäväksi tuli alkuperäisen tyypin säilyttäminen ja vaaliminen. Pentujen pakollisen rotukirjaan merkitsemisen myötä alkoi puhdasrotuisten appenzellinpaimenkoirien kasvatus. Professori A. Heim laati vuonna 1914 ensimmäisen virallisen rotumääritelmän. Alun perin näitä koiria jalostettiin Appenzellin alueella; nykyään rotu on levinnyt koko Sveitsiin ja useisiin muihin maihin. Appenzellinpaimenkoira on nykyisin oma rotunsa, joka eroaa selvästi muista sveitsiläisistä paimenkoirista. Vaikka rodulla on nykyisin paljon harrastajia, on jalostusyksilöiden kanta vielä varsin pieni. Vain vastuuntuntoisella jalostuksella voidaan säilyttää ja vakiinnuttaa rodun erinomainen alkuperäinen perimä. YLEISVAIKUTELMA: Kolmivärinen, keskikokoinen ja lähes neliömäinen. Lihaksikas ja joka suhteessa sopusuhtainen koira, erittäin liikkuvainen ja ketterä; nokkela ilme. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9: 10; mieluummin tanakka kuin liian pitkä. Kuonon ja kallo-osan suhde on 4: 5. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 33

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Eloisa, temperamenttinen, itsevarma ja peloton. Hieman epäluuloinen vieraita kohtaan; lahjomaton vahti; iloinen ja oppivainen. PÄÄ: Kooltaan sopusoinnussa runkoon nähden, hieman kiilamainen. KALLO-OSA: Melko tasainen, leveimmillään korvien välissä, kuono-osaa kohti tasaisesti kapeneva. Niskakyhmy on erittäin vähän erottuva, otsauurre kohtalainen. OTSAPENGER: Hieman erottuva. KIRSU: Mustilla koirilla musta, havannanruskeilla ruskea (mahdollisimman tumma). KUONO: Keskivoimakas, tasaisesti kapeneva, ei kuitenkaan suippo; voimakas alaleuka. Kuononselkä on suora. HUULET: Kuivat ja tiiviit. Pigmentti on mustilla koirilla musta, havannanruskeilla ruskea (mahdollisimman tumma). Suupielet eivät ole näkyvissä. HAMPAAT / PURENTA: Voimakas, täydellinen ja säännöllinen leikkaava purenta; tasapurenta sallitaan. Yhden P1 (1. välihammas) ja molempien M3 (3. poskihammas) puuttuminen sallitaan, samoin yksi ylimääräinen P1-hammas. POSKET: Hyvin vähän korostuneet. SILMÄT: Melko pienet, mantelinmuotoiset, eivät ulkonevat, kuonoon nähden hieman vinoasentoiset. Eloisa ilme. Mustilla koirilla silmät ovat tummanruskeat tai ruskeat, havannanruskeilla vaaleamman ruskeat, kuitenkin mahdollisimman tummat. Silmäluomet ovat hyvin tiiviit, mustilla koirilla mustapigmenttiset, havannanruskeilla ruskeapigmenttiset (mahdollisimman tummat). KORVAT: Melko ylös ja leveälle kiinnittyneet, riippuvat, lepoasennossa litteät ja poskenmyötäiset; kolmiomaiset, kärjestään hieman pyöristyneet. Koiran ollessa tarkkaavainen korvat nousevat tyvestä ja kääntyvät eteenpäin siten, että edestä ja ylhäältä katsottuna pää korvineen näyttää kolmiomaiselta. KAULA: Melko lyhyt, voimakas ja kuiva. RUNKO: Voimakas ja tiivis. SELKÄ: Keskipitkä, kiinteä ja suora. LANNE: Lyhyt ja lihaksikas. LANTIO: Suhteellisen lyhyt, suoraan selkälinjan jatkeena sijaitseva. RINTAKEHÄ: Leveä, syvä, kyynärpäiden tasolle ulottuva; selvä eturinta. Rintalasta on riittävän pitkälle ulottuva, rintakehän poikkileikkaus on pyöristynyt soikio. VATSALINJA: Vain hieman nouseva. HÄNTÄ: Ylös kiinnittynyt, voimakas ja keskipitkä. Hännän karvapeite on tiheää, alapuolella hieman pitempää kuin muualla. Koiran liikkuessa häntä on tiiviisti lantion päälle tai sen sivulle kiertynyt, levossa sallitaan riippuva häntä. RAAJAT: Vahvaluustoiset ja kuivat. ETURAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat lihaksikkaat, edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan. LAVAT: Lapaluut ovat pitkät ja viistot. OLKAVARRET: Yhtä pitkät tai vain hieman lyhyemmät kuin lapaluut. Kulma lapaluuhun ei ole liian tylppä. KYYNÄRPÄÄT: Rungon myötäiset. KYYNÄRVARRET: Suorat ja kuivat. VÄLIKÄMMENET: Edestä katsottuna kyynärvarren suorana jatkeena, sivusta katsottuna hieman viistot. KÄPÄLÄT: Lyhyet; varpaat ovat kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä, päkiät vahvat. TAKARAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat lihaksikkaat, takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan. Rotutyypillisten kulmausten vuoksi takaraajat vaikuttavat suhteellisen pystyiltä. REIDET: Kohtalaisen pitkät, muodostavat säären kanssa melko niukan kulman. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 34

POLVET: Polvikulma on melko avoin. SÄÄRET: Suunnilleen yhtä pitkät tai vain hieman lyhyemmät kuin reidet, kuivat ja hyvin lihaksikkaat. KINTEREET: Suhteellisen korkeat. VÄLIJALAT: Pystysuorat ja yhdensuuntaiset, hieman välikämmeniä pitemmät, eivät sisään eivätkä ulospäin kääntyneet. Kannukset tulee poistaa, paitsi maissa, joissa kannusten poisto on lailla kielletty. KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät. LIIKKEET: Voimakas takaraajan työntö ja pitkä askel. Ravissa raajojen liikkeet ovat suorat sekä edestä että takaa katsottuna. KARVAPEITE KARVA: Kaksinkertainen, tiivis ja pinnanmyötäinen. Peitinkarva on tiheää ja kiiltävää, aluskarva tiheää, mustaa, ruskeaa tai harmaata; aluskarvan näkyminen ei ole toivottavaa. Hieman laineikas karva sään päällä ja selässä on sallittu, mutta ei toivottu. VÄRI: Perusväri on musta tai havannanruskea, jossa mahdollisimman symmetriset punaruskeat ja valkoiset merkit. Silmien yläpuolella on pienet punaruskeat täplät. Poskissa, rinnassa (vasemmalla ja oikealla puolella lapaluun ja olkavarren yhtymäkohdassa) sekä raajoissa tulee olla aina punaruskeat merkit mustan tai havannanruskean ja valkoisen välissä. Valkoiset merkit: Selvä valkoinen läsi, joka alkaa päälaelta jatkuen yhtäjaksoisesti kuononselän yli ulottuen kokonaan tai osittain kuonon ympäri. Valkoista leuassa jatkuen kurkun yli yhtäjaksoisesti rintaan asti. Valkoista kaikissa neljässä käpälässä sekä hännänpäässä. Valkoinen niskatäplä tai puolikaulus on sallittu. Yhtäjaksoinen ohut valkoinen kaulus on tosin sallittu, muttei toivottu. KOKO SÄKÄKORKEUS: Urokset 52-56 cm, nartut 50-54 cm, sallittu vaihtelu ± 2 cm. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin. puuttuva sukupuolileima hyvin pitkä tai epäsuhtainen runko kevyt tai liian raskas luusto riittämätön lihaskunto hyvin raskas tai hyvin kevyt pää pyöreä kallo liian jyrkkä otsapenger liian pitkä, liian lyhyt, kapea tai terävä kuono; muu kuin suora kuononselkä liian voimakkaasti kehittyneet huulet useamman hampaan kuin yhden P1 (1. välihammas) puuttuminen liian korostuneet posket pyöreät, ulkonevat tai vaaleat silmät liian pienet, liian suuret, eivät poskenmyötäiset, liian ylös tai liian alas kiinnittyneet korvat notko- tai köyryselkä luisu lantio tai takakorkeus nouseva vatsalinja litteä tai tynnyrimäinen rintakehä, puuttuva eturinta, liian lyhyt rintalasta löysästi kiertynyt häntä, hännänpään tulee koskettaa vähintään hännäntyveä riittämättömät kulmaukset edessä ja/tai takana ulkonevat kyynärpäät pehmeät ranteet pihtikinttuisuus pitkulaiset käpälät (ns. jäniksenkäpälät), hajavarpaat virheelliset liikkeet, esim. lyhyt askel, varvasahtaat liikkeet, ristiin astuminen jne. näkyvä aluskarva Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 35

virheet värityksessä: mustat pilkut valkoisessa värissä, katkeava läsi, kaulan ympäri ulottuva leveä valkoinen kaulus, epäyhtenäinen valkoinen rintamerkki, selvästi yli välikämmenen ulottuva valkoinen väri (saapas), valkoisen värin puuttuminen hännänpäästä ja käpälistä yli- ja alamittaisuus suhteessa sallittuihin rajoihin epävarma käytös, temperamentin puute tai lievä aggressiivisuus HYLKÄÄVÄT VIRHEET: vihaisuus ja liiallinen arkuus selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ylä-, ala- tai ristipurenta sisään tai ulos kiertyneet silmäluomet (entropium tai ektropium) sininen silmä, herasilmä sirppimäinen häntä (hännänpää ei enää kosketa hännäntyveä), jatkuvasti riippuva tai koukkuhäntä muu kuin rotumääritelmän mukainen kaksinkertainen karvapeite muu kuin kolmivärisyys muu kuin musta tai havannanruskea perusväri. HUOM: Uroksilla tulee olla kaksi täysin kivespussiin laskeutunutta normaalisti kehittynyttä kivestä. Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria. Koiranäyttelykäynnit Koiranäyttelyt ovat appenzellinpaimenkoiraväen keskuudessa erittäin suosittu harrastusmuoto. Vuosina 2007-2016 näyttelykäyntejä kertyi keskimäärin 200 vuodessa. Viimevuosina appenzellinpaimenkoiria on alkanut harvakseltaan sijoittua myös ryhmäkilpailuissa ja jopa BIS-tasolla on muutama koira menestynyt. Suomalaiset appenzellit ovat menestyneet näyttelyissä hyvin myös maailmalla ja useampikin Maailmanvoittaja- ja Euroopanvoittaja- titteli on tuotu Suomeen. Kansainvälisen muotovalioarvon (C.I.B) saavuttaneiden koirien määrä on myös kasvanut. Appenzellinpaimenkoirien näyttelykäynnit 2007-2016 (Lähde: KoiraNet) 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 Näyttelykäynnit 208 194 195 186 201 244 216 212 177 219 Näyttelytilasto näyttelyluokittain 2007-2016 (Lähde: KoiraNet) ERI EH H T EVA HYL Yhteensä Pentuluokka 7-9 kk 0 0 0 0 0 0 0 Junioriluokka 324 131 24 2 6 4 491 Nuorten luokka 231 68 10 1 1 1 312 Avoin luokka 241 67 19 1 1 1 330 Käyttöluokka 0 0 0 0 0 0 0 Valioluokka 695 68 9 0 3 3 778 Veteraaniluokka 111 28 1 0 1 0 141 Yhteensä, tulosta 1602 362 63 4 12 9 2052 Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 36

Näyttelytilasto näyttelytyypeittäin 2007-2016 (Lähde: KoiraNet) ERI EH H T EVA HYL Yhteensä Erikoisnäyttely 267 71 8 0 2 0 348 Kaikkien rotujen näyttely 281 62 10 1 3 2 359 Kansainvälinen näyttely 842 185 36 2 6 5 1076 Ryhmänäyttely 212 44 9 1 1 2 269 Yhteensä, tulosta 1602 362 63 4 12 9 2052 EVAn tai HYLätyn tuloksen syinä ovat olleet mm. ontumiset, hammasongelmat tai erilaiset käytösongelmat (koira ei ole antanut tuomarin koskea itseensä, koira on käyttäytynyt puolustushaluisesti, aggressiivisesti tai rähissyt muille koirille kehässä). Myös koiran esittäjän kokemattomuus ja taitamattomuus saada koira esiintymään kehässä on myös voinut johtaa EVAn saamiseen. Jalostustarkastukset Suomessa on 2000-luvulla vuoteen 2016 mennessä jalostustarkastettu kaikkiaan 72 appenzellinpaimenkoiraa. Koiria jalostustarkastetaan vuosittain n. 10 kappaletta. Aivan joka vuosi ei ole järjestetty jalostustarkastusta tai se on jouduttu perumaan osallistujapulan vuoksi. Jalostustarkastettujen koirien osuus on ollut vuosittaisista rekisteröinneistä niin pieni, rodun kannan ollessa muutenkin vielä melko pieni, että vertailukelpoista tilastointia ja johtopäätöksiä on vaikea tehdä. Jalostustarkastuksessa koiran ulkomuodon yksityiskohdittain arvioi rodun ulkomuototuomari, tarkastuksessa täytetään 44 kohtainen arvostelukaavake. Jalostustarkastukseen kuuluu ulkomuotoarvioinnin lisäksi myös pieni luonnetestiosuus, jonka perusteella arvioidaan koiran luonnetta. Koiran esittäminen ulkomuototarkastuksessa ei paljon poikkea näyttelyssä esittämisestä, mutta makupalojen käyttö ei ole suotavaa ja koiraa ei juurikaan saa asetella, vaan tuomari haluaa sen esim. jäävän seisomaan siten, kuin koira pysähtyessään luonnollisesti jää. Ulkomuototarkastuksen yhteydessä koiran säkäkorkeus ja rungonpituus mitataan. Luonnearviointi osuuden aikana makupalojen käyttö on kielletty. Luonnetestiosuuden sisältö voi hieman muunnella, mutta luonnetestirata voi koostua esimerkiksi seuraavasti: Tuomari kättelee omistajaa, joka lähtee ohjeiden mukaan kävelemään kytketyn koiran kanssa, ensin kapean kohdan (esim. penkin ja seinän välistä), jatkaen nurmikolle levitetyn pressun yli. Kulkua jatketaan metallisangon kolistelun ohi, jälleen penkkien välistä taaskin metallin kolinaa kuunnellen. Seuraavaksi ohitetaan suurehko pellinpala, jota avustaja rämisyttää ukkosen ääntä muistuttavasti ja koiran reaktioiden mukaan soveltaen. Vielä ohitetaan lähietäisyydeltä lippusiimajono, jossa muovisuikaleet lepattavat tuulessa. Lopuksi koiran kanssa kävellään henkilöryhmän keskelle. ryhmään pysähdytään ja ryhmä tulee lähemmäksi lopuksi käsiään taputtaen. Ryhmästä poistutaan ja koira irrotetaan taluttimesta. Kytkemättömän koiran kanssa tehdään sama henkilöryhmäkuvio uudelleen. Koiraa ei missään vaiheessa ole tarkoitus säikytellä ja kaikki ärsykkeet sovelletaan koiran käytöksen mukaan. Parhaan arvosanan saa varma ja ystävällinen koira, joka ei hätkähdä mistään, mutta on kuitenkin tarkkaavainen. Jotkut koirat voivat ensin reagoida outoihin temppuihin vahvastikin, mutta mikäli ne palautuvat nopeasti, on niilläkin täydet mahdollisuudet parhaaseen arvosanaan. Jalostustarkastajat ovat olleet rodun erikoistuomareita Sveitsistä, Saksasta ja Suomesta. Jalostustarkastus on pentujen rekisteröimisen ehtona Sveitsissä ja Saksassa. Suomessa pääsääntöisesti koirat ovat saaneet hyviä arvosanoja sekä ulkomuodosta että luonteesta. Vuosina 2007-2016 jalostustarkastetuista 51 appenzellinpaimenkoirista 33 ovat olleet ystävällisiä ja varmoja, 5 varmaa ja puolustushaluista, 8 koiraa saivat luonnearvioksi kiltti ja varautuneita oli 5. Ystävällinen ja varma koira suhtautuu vieraisiin tilanteisiin ja ihmisiin ystävällisesti ja varmasti, kun taas kiltti koira on hieman epävarma uusissa tilanteissa, muttei kui- Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 37

tenkaan käyttäydy aggressiivisesti tai pelokkaasti, kun kohtaa oudon tilanteen tai vieraan ihmisen. Puolustushaluinen ja varma koira puolustaa omistajaansa, jos tätä uhataan, mutta rauhoittuu nopeasti tilanteen mentyä ohi. Appenzellinpaimenkoirien jalostustarkastukset 2007-2016 2007 % 2009 % 2011 % 2012 % 2013 % 2015 % 2016 % Yht. 1) arka/epävarma 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 2) pelokas 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 3) varautunut 0 0 0 0 1 17 2 18 2 18 0 0 0 0 5 10 4) kiltti 0 0 0 0 2 33 2 18 0 0 0 0 4 40 8 16 5) ystävällinen ja varma 2 100 1 33 3 50 7 64 8 73 8 100 4 40 33 65 6) varma ja puolustushaluinen 0 0 2 67 0 0 0 0 1 9 0 0 2 20 5 10 7) aggressiivinen 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Tarkastetut koirat yhteensä 2 3 6 11 11 8 10 51 100 Jalostustarkastettujen kokonaiskuva 2007-2016 2007 % 2009 % 2011 % 2012 % 2013 % 2015 % 2016 % Yht. 1) epätyydyttävä 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 2) tyydyttäva 0 0 0 0 0 0 1 9 0 0 0 0 0 0 1 2 3) hyvä 0 0 0 0 1 17 3 27 0 0 2 25 3 30 9 18 4) erittäin hyvä 0 0 1 33 4 67 3 27 4 36 1 13 0 0 13 27 5) erinomainen 0 0 2 67 1 17 4 36 7 64 5 63 7 70 26 53 Tarkastetut koirat yhteensä (2) 3 6 11 11 8 10 49 100 Vuoden 2007 tarkastuskaavakkeisiin ei ole merkitty kokonaiskuva-arviota ollenkaan. Ulkomuoto ja rodun käyttötarkoitus Suomalaiset appenzellit ovat keskikokoisia, värin jakautuminen on oikea, karvan laatu, rungon ja pään muoto sekä luonne ovat rotumääritelmän mukaisia. Ulkomuoto on neljässäkymmenessä vuodessa kehittynyt Suomessa erittäin suotuisasti, siitä kertovat suomalaisten koirien voitokkaat osallistumiset eurooppalaisiin näyttelyihin. Rotumääritelmässä on tapahtunut joitain muutoksia, esim. värijakautuman ja perusvärin suhteen. Vuoden 1974 rotumääritelmässä ei vielä hyväksytty havannanruskeaa pohjaväriä, vaan ainoa sallittu pohjaväri oli musta. Havannan-värisiä pentuja on kuitenkin aina syntynyt, mutta ne lopetettiin tai myytiin rekisteröimättöminä. Valkoinen väri on supistunut vuosikymmenten saatossa. Aikoinaan oli toivottua, että koiralla oli valkoinen kaulus, nykyään sitä ei enää sallita. Ainoastaan kapea kokokaulus tai puolikaulus on enää sallittuja. Häntä oli alun perin sirppimäinen, tiivis kippura oli epäpuhtaan veren merkki, mutta tämä selittää miksi löysiä häntiä esiintyy yhä edelleen. Nykyään ainoastaan tiivis postitorven muotoinen häntä on toivottava. Keskipitkä kaula oli aikaisemmassa rotumääritelmässä ihanteena, mutta vuoden 2003 rotumääritelmässä on kaulasta sanottu, että sen tulee olla melko lyhyt. Ketteryyttä, vahvuutta ja säänkestävyyttä on tarvittu rodun alkuperäisessä käyttötarkoituksessa karjanpaimennuksessa Alpeilla. Nämä ominaisuudet tekevät appenzelleistä tänä päivänä erinomaisen harrastuskoiran moneen koiraurheilulajiin. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 38

Keskeisimmät ongelmakohdat Epätoivottava rakenteellinen piirre ovat suorat polvikulmaukset, jotka altistavat polvivioille eli polvilumpioluksaatiolle ja ristisiteen repeämälle. Onkin toivottavaa, ettei yksilöitä, joilla on täysin suorat tai jopa kintereistä ylimenevät kulmaukset, käytetä siitoksessa patellaluksaation riskin kasvamisen vuoksi. Otsapenger on joillakin koirilla liian jyrkkä. Liian kapea ja heikko alaleuka on yleistynyt, samoin tästä johtuvat hammasongelmat. Liikkeissä on toivomisen varaa, edessä on löysyyttä ja takaliikkeisiin toivottaisiin lisää työntöä. Olkavarret ovat usein liian lyhyitä. Koirilla esiintyy liian pitkiä runkoja, löysästi kiertyneitä häntiä, vaaleita silmiä ja punaruskean värin puutteellista voimakkuutta. Appenzellinpaimenkoirien JTO 2018-2022 39