Jalostuksen tavoiteohjelma WELSH CORGI CARDIGAN Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 2006 SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 7.4.2009 Ohjelman voimaantuloaika 1.1.2009
SISÄLLYS SISÄLLYS... 2 1. YHTEENVETO... 4 2. RODUN TAUSTA... 5 2.1 Historia... 5 2.2 Nykyinen käyttötarkoitus... 5 2.3 Kanta muissa maissa... 5 2.4 Suomen kanta... 6 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA... 7 3.1 Rotuyhdistys... 7 3.2 Jalostustoimikunta... 8 4. NYKYTILANNE... 9 4.1 Populaation koko ja rakenne... 9 4.1.1 Yleistä... 9 4.1.2 Tehollinen populaatiokoko... 9 4.1.3 Sukusiitosprosentti... 10 4.1.4 Tilastotietoa Suomesta... 11 4.1.5 Maailmanlaajuinen populaatio... 15 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet... 15 4.2.1 Luonneominaisuudet... 15 4.2.2 Luonnetestit... 16 4.2.3 Harrastusmahdollisuudet... 17 4.3 Terveys... 17 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet... 17 4.3.2 Rodun yleinen terveydentila... 17 4.3.3 Welsh corgi cardiganeilla esiintyviä sairauksia... 18 Kyynärluiden kasvuhäiriöt... 18 Selkäsairaudet... 18 Lonkkanivelen kasvuhäiriö, HD... 18 Silmäsairaudet... 19 Etenevä verkkokalvon surkastuminen (PRA)... 19 Virtsakivet... 21 Piilokiveksisyys... 21 Synnytysvaikeudet... 21 Häntämutkat... 21 Muita sairauksia... 21 4.4 Ulkomuoto... 22 Pää ja kaula... 22
Runko, ylälinja ja häntä... 23 Etuosa... 23 Takaosa... 23 Raajat... 23 Liikunta... 23 Karvapeite... 24 Väritys... 24 Koko... 25 5. YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA... 25 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT... 25 6.1 Visio... 25 6.2 Rotujärjestön tavoitteet ja strategiat... 26 6.3 Kasvattajaa ja pentueita koskevia ohjeita ja määräyksiä... 26 6.3.1 Yleisiä ohjeita ja suosituksia... 26 6.3.2 Pentulista... 27 6.4 Uhat ja mahdollisuudet... 28 Populaatio... 28 Luonne ja käyttöominaisuudet... 29 Terveys... 29 Ulkomuoto... 30 Rodun markkinapotentiaali... 30 Rotujärjestö... 31 6.5 Riskien hallinta... 31 6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi... 31 7. TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA... 32 8. LÄHTEET... 33 Kirjallisuus ja artikkelit... 33 Internet... 33 9. LIITTEET... 34 3
1. Yhteenveto Welsh corgi cardigan on monipuolinen seuralainen nyky-yhteiskunnan tarpeisiin. Se soveltuu paitsi monenlaiseen harrastamiseen, myös aktiivisemman perheen lemmikiksi. Alkuperäisessä karjakoirakäytössä welsh corgeja näkee enää harvemmin, mutta niiden tulisi kuitenkin kyetä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin alkuperäisiin tehtäviinsä. Ensimmäiset welsh corgi pembroket saapuivat Suomeen 1960-luvulla ja ensimmäiset cardiganit hieman myöhemmin 1970-luvun alkupuolella. Nykyinen kantamme pohjaa paitsi näihin alkuvuosien koiriin, myös lukuisiin tuonteihin eri puolilta maailmaa. Suomen Welsh Corgi Seura ry on perustettu vuonna 1971 ajamaan corginomistajien ja -kasvattajien etuja, järjestämään yhteistä toimintaa ja ohjaamaan jalostusta. Tällä hetkellä paikallista toimintaa on alaosastojen muodossa Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulun seudulla sekä itsenäisenä paikallisyhdistyksenä Turussa. Suomessa welsh corgit ovat vakiinnuttaneet vuosittaiset rekisteröintinsä noin 150-250 paikkeille. Aktiivisimpia corgi-harrastajat ovat näyttelykäynneissä, mutta myös tottelevaisuuskokeet ja agilitykilpailut kasvattavat suosiotaan. Welsh corgit tunnetaan pitkäikäisenä rotuna vailla yleistyneitä, vakavia, helposti kuolemaan johtavia sairauksia. Silmäsairauslöydökset ovat lähinnä olleet perinnöllinen harmaakaihi (HC), verkkokalvon vajaakehitys (RD), iiriksen l. värikalvon kehityshäiriö (PPM). Cardiganien geenitestausmahdollisuus PRA:n (verkkokalvon asteittainen surkastuma) kantajuuden selvittämiseksi on osattu kasvattajien keskuudessa hienosti hyödyntää, vaikkei Suomessa vielä oltu ainoatakaan PRA-tapausta diagnosoitu. Muita raportoituja terveysongelmia ovat olleet lähinnä selkäongelmat, nivelvaivat ja virtsakivet. Kivesviat tuntuvat olevan yleisiä erityisesti pembrokeilla. Myös synnytysvaikeuksia (polttoheikkous, keisarinleikkaukset) on raportoitu. Luonteiltaan suomalaiset corgit ovat pääosin hyviä. Jotta ne olisivat sitä tulevaisuudessakin, tulee kasvattajien olla hyvin kriittisiä jalostuskoiriensa luonteiden suhteen. Mahdollinen arkuus, hermostuneisuus tai jopa aggressiivisuus tulee ottaa vakavasti. Ihanteellisimmillaan welsh corgit ovat ystävällisiä, älykkäitä ja pelottomia. Rakenteeltaan welsh corgit ovat korkeuttaan pidempiä, vankkoja ja matalaraajaisia. Mataluus ei tarkoita jalattomuutta, eikä vankkuus kömpelyyttä, vaan koko koiran tulee olla ketterä ja voimakas koira matalammassa paketissa. Corgin rodunomaisen pituuden tulee tulla pitkästä rintakehästä ja vahvasta lanneosasta. Suomalaiset welsh corgit ovat ulkomuodollisesti laadukkaita ja kestävät vertailun kansainvälisestikin. Kiinnostus blue merle väriin alkaa elpyä. Muotiurosten liiallinen käyttö on ajoittain vaarantanut welsh corgien geneettistä monipuolisuurra. Tämä ei kuitenkaan ole vielä näkynyt syntyneiden pentueiden sukusiitosasteen radikaalina nousuna, sillä muodissa olleet urokset ovat pääosin olleet aina uusia tuontikoiria. On kuitenkin selvää, että tulevaisuudessa keskimääräisen sukusiitosasteen mahdollista nousua tulee tarkoin seurata ja kannustaa kasvattajia tekemään ehkä valtavirrastakin poikkeavia jalostusvalintoja. Welsh corgit eivät kuulu Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), joten tietyt terveystutkimustulokset eivät ole pentueen rekisteröinnin ehtona. Jalostukseen käytettäviltä koirilta Suomen Welsh Corgi Seura ry edellyttää astutushetkellä voimassa olevaa silmätarkastusta (24 kk), riittävää näyttelytulosta (vähintään JUN H), nartuilla iän oltava vähintään 18 kk, uroksilla 9 kk. Suositellaan myös, että toinen vanhemmistaolisi astutushetkellä kuvattu lonkkien ja kyynärpäiden osalta. Lisäksi kasvattajilta edellytetään pentueseurantalomakkeen palauttamista jalostustoimikunnalle. Kaikki SWCS:n jäsenten kasvattamat pentueet hyväksytään pentulistalle, mutta mikäli jalostussuositus ei kaikilta osin täyty, tästä mainitaan kyseisen pentueen kohdalla. Rodun tulevaisuus näyttää hyvältä. Kansainvälisen yhteistyön helpottuminen ja uusi innokas harrastajasukupolvi turvaavat sen, että welsh corgeilla tulee jatkossakin olemaan vankka jalansija suomalaisessa koiramaailmassa. 4
2. Rodun tausta 2.1 Historia Welsh corgi cardiganin oletetaan olevan vanhempi kahdesta corgirodusta. Sen uskotaan esiintyneen Walesissa jo 1000-luvulla, jossa sitä käytettiin niin vahtikoirana, kuin metsästys- ja paimenkoiranakin. Erityisesti sitä arvostettiin karjan paimenena. Welsh corgi cardigan on tarujen ympäröimä rotu, jolla on hyvin vanhat esi-isät. Teckelkoirat, pitkät, lyhytjalkaiset ja vääräsääriset koirat joista esimerkiksi mäyräkoiran ja bassettien katsotaan polveutuvan, tulivat Britanniaan kelttien mukana noin 1000 ekr. Walesissa ne kehittyivät nopeasti cardigantyyppiseksi joka paikan koiraksi. Molemmilla corgiroduilla lienee ollut yhteistäkin historiallista taustaa. Corgeja oli Walesissa talonpojilla ja ne auttoivat tilan vartioinnissa ja karjan paimennuksessa. Lyhyet jalat saivat sen paimentamaan keskinkertaisella tempolla ja lehmien ja hevosten potkut menivät yleensä matalan koiran yli. Corgi oli korvaamattomaksi avuksi, kun karja piti ajaa markkinoille, joskus jopa Lontooseen saakka. Se paimensi päivät ja vartioi yöt. Tämä rankka elämä vaati sisukkuutta, notkeutta ja tarkkaavaisuutta. Nämä ovatkin corgin leimaa antavia ominaisuuksia tänäkin päivänä. Vasta vuonna 1925 Englannin Kennelklubi tunnusti Welsh Corgin. Vuonna 1934 cardigan ja pembroke erotettiin omiksi roduikseen niin jalostus- kuin näyttelytarkoituksessakin. Suomeen ensimmäiset cardiganit tulivat 1970-luvun alkupuolella. Toistaiseksi cardigan ei ole ollut yhtä tunnettu kuin rinnakkaisrotunsa pembroke, mutta rodun suosio näyttää olevan selvässä kasvussa. Welsh corgi cardiganien rekisteröinti näyttäisi asettuvan nykyisin noin 150-200 yksilön tuntumaan. 2.2 Nykyinen käyttötarkoitus Welsh corgien nykyinen käyttötarkoitus on pääasiassa perhe- ja seurakoira, mutta sen monipuoliset harrastusominaisuudet ovat alkaneet kiinnostaa enenevässä määrin myös esimerkiksi toko- ja agilityharrastajia. 2.3 Kanta muissa maissa Welsh corgi cardiganit ovat levinneet maailmanlaajuisesti, mutta varsinaisiksi aktiivialueiksi rodun kotimaan, Iso-Britannian, lisäksi voidaan lukea Yhdysvallat, Australia, Uusi-Seelanti sekä Euroopan maista ennen kaikkea Tanska, Ruotsi, Suomi ja Alankomaat. Taulukko1: Esimerkkejä vuoden 2007 rekisteröintimääristä eri maissa Suomi Norja Ruotsi Tanska Iso-Britannia Cardigan 195 17 115 128 68 5
2.4 Suomen kanta Ensimmäinen welsh corgi cardigan rekisteröitiin Suomessa 1970. Tämä koira oli puna-valkoinen narttu, Dilwel Tonga, Iso-Britanniasta. Ensimmäinen Suomessa syntynyt pentue rekisteröitiin vuonna 1974, kasvattajinaan rodun maahantuojat Saga ja Antero Lindroos (kennel Sasalu). Kuva1. Suomen ensimmäinen cardigan, Dilwel Tonga 80-luvulla kiinnostus cardiganeja kohtaan alkoi kasvaa ja mukaan tuli uusia kasvattajia, jotka toivat uutta jalostusmateriaalia lähinnä Ruotsista, Norjasta ja Iso-Britanniasta. 90-luvulla cardiganien rekisteröintimäärät nousivat voimakkaasti. Tuontikoiria saapui maahamme aikaisemmin mainittujen maiden lisäksi muun muassa Alankomaista, Tanskasta, Saksasta ja Ranskasta. 2000-luvulle saavuttaessa cardiganit ovat vakiinnuttaneet paikkansa pembrokeiden rinnalla. Kasvattajien tekemä työ rodun tunnettavuuden eteen alkoi tuottaa hedelmää. Uusia tuontikoirien kotimaita olivat muun muassa Uusi-Seelanti, Australia, Puola ja Yhdysvallat. Lisäksi kansainvälinen yhteistyö ja muun muassa keinosiemennysmahdollisuudet ovat laajentaneet geenipohjaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kiinnostus suomalaisia cardiganeja kohtaan on herännyt myös muualla maailmassa. Suomalaissyntyisiä koiria on viety lähinnä muihin Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin. Taulukko 1. Welsh corgi cardiganin rekisteröinnit vuosina 1997-2008 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 92 79 103 94 98 132 162 160 158 195 175 Kuva 2. 6
Suomen Welsh Corgi Seura jalostuksen tavoiteohjelma 3. Järjestöorganisaatio ja sen historia 3.1 Rotuyhdistys Helmikuun 10. päivä 1971 lausuttiin Suomen Welsh Corgi Seura ry Finska Welsh Corgi Sällskapet rf:n perustamissanat Suomen Kennelliiton tiloissa Bulevardilla, Helsingissä. Yhdistys oli aluksi Suomen Seurakoiraliiton alainen rotua harrastava yhdistys, mutta toukokuun 6. päivänä 1978 Kennelliiton valtuusto hyväksyi Suomen Welsh Corgi Seuran SKL:n rotujärjestöksi. Suomen Welsh Corgi Seuran tehtävä maassamme on herättää harrastusta welsh corgeihin, edistää rodun jalostusta ja oikeata kasvatusta sekä toimia tämän koirarodun harrastajien yhdyssiteenä. Päämääräänsä yhdistys pyrkii erilaisen valistustyön avulla, sekä osallistumalla näyttelyihin, kursseihin ja kokeisiin tai itse niitä järjestämällä. Jäsenmäärä vuoden 2008 lopussa oli 785. Corgiseuran toiminta-alueena on koko Suomi. Jotta yhdistyksen toiminta tavoittaisi jäsenistöä paremmin, on perustettu neljä paikallista alaosastoa, jotka tahoillaan järjestävät erilaisia tapahtumia. Yhdistyksen jäsenlehti Corgiset on ilmestynyt vuodesta 1976 ja ilmestyy nykyisin neljä kertaa vuodessa. Kuva 3. Jäsenlehden lisäksi on jovuodesta 1974 saakka ilmestynyt vuosittain tilastonumero, joka nykyisin tunnetaan nimellä CorgisetExtra Kuva 4. Suomen Welsh Corgi Seura ry:n jäsenmäärän ja sen edustamien rotujen, welsh corgi cardigan ja welsh corgi pembroke, rekisteröintien kehitys vuosina 1997 2008. Rekisteröintimäärissä on laskettu yhteen molempien rotujen rekisteröinnit. 7
3.2 Jalostustoimikunta Jalostusneuvontatyön on perustuttava rotumääritelmään ja siinä rodun kehittämisestä ilmaistuun henkeen. Toteutuksessa on otettava huomioon sekä Suomessa että rodun kotimaassa vallitseva tilanne ja odotettavissa oleva kehitys. Suomen Welsh Corgi Seuralla on jalostustoimikunta, jonka toimintapiirissä ovat sekä cardiganit että pembroket. Jalostustoimikunta kokoontuu tarvittaessa, keskimäärin 3-4 kertaa vuodessa. Jalostustoimikunnan valinta tapahtuu yhdistyksen hallituksen toimesta kahdeksi (2) vuodeksi kerrallaan ja työskentely tapahtuu hallituksen valvonnan alaisena. Jalostustoimikunnan keskeisimpiä tehtäviä ovat tiedon kerääminen, jakaminen ja tilastointi sekä neuvonta ja ohjaus. Rotujärjestön lehdessä julkaistaan jalostustoimikunnan kirjoittamia artikkeleita sekä terveystutkimustuloksia ja muita listauksia. Lisäksi jalostustoimikunta ylläpitää rotujärjestön internetsivuilla erityistä jalostusosiota sekä listaa uroksista, jotka täyttävät yhdistyksemme asettamat jalostuksen minimikriteerit. Jalostustoimikunta vastaa kirjallisesti jalostustiedusteluihin ja ilmoituksiin. Pentuvälitys on osa jalostustoimikuntaa. Sen tehtävänä on antaa tietoa roduista, saatavilla olevista pennuista, tulevista pentueista ja mahdollisista kotia vaihtavista aikuisista koirista. Pentuvälittäjät vastaavat kyselyihin puhelimitse ja tiedot löytyvät myös yhdistyksen internet-sivuilta ja Corgisetlehdestä. Lisäksi yhteystiedot ovat myös jokaisessa Koiramme-lehdessä rivi-ilmoituksissa. Pentuvälitys on kasvattajille maksutonta palvelua, mutta edellyttää pentueen vanhemmilta SWCS ry:n asettamien minimikriteereiden täyttymistä ja sitä, että kasvattaja vastavuoroisesti antaa jalostustoimikunnalle tietoa pentueestaan täyttämällä pentueseurantalomakkeen. Kuva 5. 8
4. Nykytilanne 4.1 Populaation koko ja rakenne Welsh Corgi Cardiganin tämän hetkinen elossa oleva määrä on arviolta 1300 yksilöä. Sivulla 4 on havainnollistettu Cardiganien rekisteröintien kehitys vuosien 1974-2007 aikana. 4.1.1 Yleistä Käsitteet populaation koko ja rakenne pitävät sisällään muun muassa suomalaisten welsh corgi cardiganien määrän, niiden keskinäiset sukulaisuussuhteet ja erilaisten sukulinjojen olemassaolon. Populaation kokoon eivät vaikuta ainoastaan syntyvien pentueiden määrät, vaan myös niiden vanhempien sukulaisuussuhteet useiden sukupolvien taakse ja se, käytetäänkö jotain tiettyä koiraa tai sukulinjaa keskimääräistä enemmän jalostukseen. Myös tuontikoirat ja niiden jalostuskäytön suosio vaikuttavat populaation rakenteeseen niin hyvässä kuin pahassakin. Monimuotoisuus populaatiorakenteessa on rodulle suuri etu. Jotta populaation koko saataisiin mahdollisimman suureksi Suomen Welsh Corgi Seuran Jalostustoimikunta ehdottaa, että yhden uroksen käyttö rajattaisiin 10%:iin kahtena peräkkäisenä vuotena ja 5 %:iin yhden koirasukupolven aikana (n. 4 vuotta). Welsh Corgi Cardiganeja syntyy vuosittain n. 150-200, joten yhden uroksen liikakäytöksi lasketaan näin ollen yli 35 jälkeläistä yhden koirasukupolven aikana. 4.1.2 Tehollinen populaatiokoko Yksi tapa arvioida rodun piirissä esiintyvää jalostuksellista vaihtelua ja jalostuspohjan laajuutta, on laskea tehollista populaatiota. Laskukaava tälle on 4*Nm*Nf / (Nm+Nf). Nm kuvaa siitokseen käytettyjen uroksien ja Nf siitokseen käytettyjen narttujen lukumäärää. Tulee muistaa, että laskelma on kuitenkin vain suuntaa antava ja antaa yleensä paremman kuvan kokonaistilanteesta kuin se itse asiassa onkaan, koska siinä ei huomioida esimerkiksi käytettyjen koirien keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Jotta populaatiossa säilyisi riittävä monimuotoisuus ja geenihävikki pystyttäisiin pidemmällä aikavälillä minimoimaan, tulisi tehollisen populaatiokoon olla yhdessä koirasukupolvessa (noin 4-5 vuotta) vähintään 200. Kuva 6 Tehollisen populaatiokoon kehitys Cardiganeilla viisivuotiskausittain vuosina 1988-2008 9
4.1.3 Sukusiitosprosentti Sukusiitoksella tarkoitetaan toisilleen sukua olevien koirien yhdistämistä. Tällä voidaan menettää perinnöllistä vaihtelua ja sen vaarana on haitallisten, resessiivisesti periytyvien geenien yleistyminen. Sukusiitoksen haittoina on raportoitu muun muassa hedelmällisyyden ja vastustuskyvyn heikkenemistä sekä luonneongelmia. Onnistuessaan sukusiitoksella voidaan saada positiivisiakin tuloksia ja vakiinnuttaa esimerkiksi jotain tiettyä ominaisuutta kantaan. Sukusiitosprosentilla tarkoitetaan matemaattista arvoa, jolla kuvataan jalostusyhdistelmästä syntyvän yksilön mahdollisuutta periä esivanhempiensa identtisiä geenejä vanhemmiltaan. Sukusiitosprosentti lasketaan tietyn matemaattisen kaavan mukaisesti, mutta nykyisin on olemassa erinomaisia sukutauluohjelmia, jotka antavat tämän prosentin ilman käyttäjänsä matemaattisia taitoja. Yksittäiselle yhdistelmälle suositus on alle 6,25 % (vähintään 5 sukupolvesta laskettuna), joka vastaa serkusten paritusta. Sukusiitosprosenttien kehitys Cardiganeilla 5,00 % 4,50 % 4,00 % 3,50 % 3,00 % 2,50 % 2,00 % 1,50 % 1,00 % 0,50 % 0,00 % Kuva7. Welsh corgi cardiganin sukusiitosprosentit ja niiden kehitys vuosina1989-2008 Cardiganien sukusiitosaste saavutti huippunsa vuonna 1991, jolloin se oli 4,32 %. 2000-luvun alkupuolella sukusiitosaste oli selvästi noususuuntainen. Tähän vaikutti samojen yksilöiden kertautuminen ja niiden keskenäiset sukulaisuussuhteet, kuten isä/poika,ja puoliveljekset samasta isästä. Hyvin monen suomalaissyntyisen cardiganin sukutaulu on sisällöltään samankaltainen, sisällön järjestys vain hieman vaihtelee. Myös muutamalla 1990-luvulla jalostus käytössä olleella nartulla on oma vaikutuksensa tämän päivän populaatioon. Uutta verta cardigankantaan on tuotu mm. Hollannista, Tanskasta, USA:sta ja Australiasta ja vuosien 2004-2007 sukusiitostrendi on ollut laskusuuntainen. 10
4.1.4 Tilastotietoa Suomesta Taulukko 2. Jalostustilastoa welsh corgi cardigan 1999 2008 11
Taulukko 3. Kaikki welsh corgi cardigan urokset, joilla on yli 25 jälkeläistä (02.08.2008 syntyneeseen pentueeseen saakka) 12
Taulukko 4. Welsh corgi cardigan urokset, joilla on yli 15 jälkeläistä aikavälillä 1999-2008 13
Taulukko 5. Eniten toisessa sukupolvessa jälkeläisiä omaavia welsh corgi cardigan narttuja (31.12.2008 asti) Narttu KILVEWOOD BEST BIB'N TUCKER MANDASTAMM BALLYHOO GEESTLAND'S BALMY MACKINLAY DALEVIZ SILVER STAR IMAGO S BEST SOMEBODY IMAGO'S BRONZE BELLE FINETAIL REDOLANT MANDYLAY'S CHEERY SHEREE IMAGO'S ZULEIMA I'M A LOVE OF SAINT HILAIRE'S PARK BIG-WOOD S TIRION NEWCARD S CUTE CECILIA MANDYLAY S HAPPY HOPE 14
4.1.5 Maailmanlaajuinen populaatio Iso-Britanniasta on viety koiria ympäri maailmaa, mutta liikenne on ollut yksisuuntaista. Lähes kaikkialla maailmassa suosituimmat jalostuskoirat ovat englannintuonteja tai niiden jälkeläisiä. Pohjoismaissa koirien sukutaulut ovat pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia ja ne pohjautuvat 1980 luvun alussa Englannista Ruotsiin tuotettuihin sisaruksiin Robgwen Cream Cracker ja Robgwen Jet Black. Uudempia pohjoismaisissa sukutauluissa usein esiintyviä uroksia ovat Suomeen Englannista tuodut Deavitte Oakleaf ja Trenwydd Silver Wizard. Tanskassa asuva englannintuonti Beckrow Beg to Differ vaikuttaa hyvin voimakkaasti paitsi kotimaassaan myös muualla Euroopassa, Suomessakin. Yhdysvalloissa on lukumäärällisesti eniten rodun edustajia. Eniten käytetyt jalostusurokset pohjautuvat kuitenkin vanhoihin tai uudempiin englantilaisiin vienteihin, joita esiintyy kaikkialla maailmassa. Suuresta ja vanhasta populaatiosta johtuen Yhdysvalloissa on kuitenkin koirakanta, jossa löytyy eniten sukutaulullisia variaatioita. Sukutaulullisesti kaikista eriytyneimmät koirat maantieteellisistäkin syistä löytyvät Uudesta-Seelannista ja Australiasta, tosin keinosiemennysmahdollisuudet ja viennit ovat yhdistäneet nämä linjat maailmanlaajuisesti tunnettuihin sukuihin. 4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet 4.2.1 Luonneominaisuudet Rotumääritelmän mukaan welsh corgi cardiganin tulee olla valpas, älykäs ja varma. Se ei saa olla arka eikä hyökkäävä. Valppaudella, älykkyydellä, rauhallisuudella ja luotettavuudella on suuri merkitys. Vieraita ihmisiä kohtaan se voi olla välinpitämätön, olematta kuitenkaan arkaileva tai pelokas. Welsh corgi cardiganin tulee olla rohkea, oppivainen ja työskentelyyn soveltuva. Cardigan on yleensä harkitseva, mutta mikäli toiminta on siitä mielekästä ja palkitsevaa, pitkäkestoisuus toiminnan suorittamiseen voi olla pembrokea intensiivisempää. Koska näyttelyt ovat rodunharrastajien keskuudessa yleisin harrastusmuoto, eivät rotumääritelmän mukaiset luonneominaisuudet tule esille kattavasti. Ulkomuodollisten ansioiden lisäksi koiran käyttäytymiseen huomiota kiinnittäneet tuomarit ovat viime vuosina arvosteluissaan maininneet usein arastelevista ja epävarmoista luonteista. Tämä ei kuitenkaan aina ole vaikuttanut koiran saamaan palkintosijaan. Itsevarmuuden puuttuminen ja hermostuneisuus ovat virheellisesti muuttumassa yleisesti hyväksyttäviksi ominaisuuksiksi. Tätä selitetään hyvin usein sillä, että cardigan saa tai sen tulee olla pidättyväinen. Rotumääritelmä ei kuitenkaan tunne tätä luonneominaisuutta. 15
4.2.2 Luonnetestit Vaikkakin luonnetesti sopii Welsh Corgi Cardiganille samalla tavalla kuin muille roduille, se ei anna täysin luotettavaa kuvaa nyky-cardiganin luonteesta, koska luonnetestattuja Cardiganeja on suhteellisen vähän Koska luonnetesti on suunniteltu perinteisiä palveluskoirarotuja ajatellen, ei se sellaisenaan ole paras mahdollinen tapa toteuttaa welsh corgin luonnekuvausta, mutta antaa toki suuntaviivoja ja niihin osallistuminen on suositeltavaa. Vuoden 2007 loppuun mennessä oli luonnetestitietokannan mukaan testattu 60 Welsh Corgi cardigania. Testitulosten perusteella muodostettiin nk. luonneprofiili, joka tuo esille rotujen pieniä luonnevivahde- eroja. Kuva8. Luonnetestituloksien perusteella tehty luonneprofiili Welsh Corgi Cardiganista. Ulkoreuna kuvaa kunkin ominaisuuden suurinta määrää. Mitä sisemmäs kaaviota ominaisuus asettuu, sen vähemmän tätä rodulla on. 16
4.2.3 Harrastusmahdollisuudet Järjestäytyneessä kenneltoiminnassa agilitykilpailut ja tottelevaisuuskokeet ovat lisänneet suosiotaan. Cardiganit ovat osallistuneet myös jonkin verran palveluskoirien käyttäytymiskokeisiin. Myös palveluskoirien käyttäytymiskokeet ovat herättäneet jonkin verran kiinnostusta. Taulukko 6. Koetoimintaan osallistuneiden Welsh Corgi Cardiganien määrät vuosina 2000 2007. Kukin koira on laskettu kuhunkin lajiin vain kerran/vuosi. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Agility 9 10 13 15 17 18 16 22 Toko 8 16 8 8 4 14 15 23 4.3 Terveys 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Welsh corgit eivät kuulu PEVISA-ohjelman piiriin. 4.3.2 Rodun yleinen terveydentila Welsh corgi cardigan on Suomen Welsh Corgi Seura ry:n jalostustoimikunnan teettämien terveyskyselyiden perusteella luokiteltava roduksi vailla yleistyneitä, vakavia, herkästi kuolemaan johtavia sairauksia. Cardigan tunnetaan pitkäikäisenä rotuna. Ikäkyselyiden perusteella keski-ikä näyttää olevan korkeampi kuin kymmenen vuotta. Suomalaisten welsh corgien terveydentilan vertaaminen esimerkiksi rodun kotimaan Iso-Britannian koiriin on hankalaa, sillä ko. maassa ei terveystutkimustuloksia julkaista. Internetin aikakautena on kuitenkin löydettävissä erilaisia eläinlääketieteen tietokantoja, joissa roduille tyypillisiä sairauksia on listattu. Osaa näistä sairauksista on esiintynyt suomalaisillakin corgeilla ja muiden osalta rotujärjestön jalostustoimikunta seuraa tilannetta. 17
4.3.3 Welsh corgi cardiganeilla esiintyviä sairauksia Kyynärluiden kasvuhäiriöt Selkäsairaudet Corgeille ominainen kondrodystrofisuus (kääpiökasvuisuus) aiheutuu synnynnäisestä ruston kasvuhäiriöstä. Tämä on roduille ihan normaalia ja aiheuttaa sen, että corgit ovat nimenomaan matalaraajaisia ja eturaajat ovat hivenen taipuneita. Corgin luusto kehittyy hitaasti ja kasvuvaiheessa nivelrustot ovat hyvin herkkiä vaurioitumaan. Joskus raajojen kasvu häiriintyy niin, että kyynärluut (radius ja ulna) alkavat kasvamaan hyvin voimakkaasti eri tahtia. Häiriö voi saada alkunsa paitsi geneettisistä syistä, myös onnettomuuden (voimakas tärähdys), liiallisen rasituksen tai ruokintavirheen (ylipaino, liian nopea kasvu) seurauksena. Koiralla on kipuja ja se ontuu. Raaja voi kääntyä liioitellusti. Kyynärluun kasvurusto sulkeutuu ennenaikaisesti ja röntgenkuvassa voidaan havaita epänormaaleja luutumismuutoksia myös nivelissä. Lievimmissä tapauksissa selvitään levolla ja kipulääkkeillä. Pahimmissa tapauksissa on turvauduttava leikkaushoitoon tilanteen korjaamiseksi. Jalostustoimikunnalla ei ole tarkkaa tietoa tämän ongelman yleisyydestä, mutta terveyskyselyvastauksien perusteella varsin monella corgilla on ontumiskausia noin 6-12 kuukauden iässä. Lopulliset diagnoosit jäävät usein puuttumaan, koska tilanne korjautuu ilman leikkaushoitoa. Korkeuttaan pidempänä rotuna corgi on altis erilaisille selkävaurioille. Jalostustoimikunnan teettämät terveyskyselyt eivät kuitenkaan puolla tätä näkemystä, mutta totuuden tiedetään olevan vähemmän ruusuinen. Kasvattajat eivät välttämättä tiedota selkäongelmista, joten ainoastaan osa niistä tulee jalostustoimikunnan tietoon. Degeneratiivinen myelopatia Tämän etenevän selkäytimen rappeutuman aiheuttaja on tuntematon. Oireet alkavat yleensä takaraajojen etenevinä liikehäiriöinä viidennen ikävuoden jälkeen. Taudin edetessä oireet siirtyvät myös eturaajoihin ja se johtaa lopulta pahenevaan halvaantumiseen. Parannuskeinoa ei ole, mutta oireita voidaan lievittää taudin alkuvaiheessa. Degeneratiiviseen myelopatiaan ei liity kipuoireita. USA:ssa degeneratiiviselle myelopatialle on DNA-testi. Välilevyrappeuma ja välilevytyrä Ns. kondrodystrofisilla (lyhytraajaisilla) roduille, joihin corgitkin kuuluvat, selkänikamien välilevyjen varhainen rappeutuminen on tyypillistä. Vähitellen välilevy menettää joustavuuttaan, sen ravinnonsaanti vaikeutuu ja välilevy alkaa kalkkeutua. Tällainen välilevy on normaalia alttiimpi tyrälle. Kansanomaisesti tästä välilevytyrästä käytetään nimitystä mäyräkoirahalvaus. Se on kondrodystrofisilla roduilla yleinen halvausoireiden aiheuttaja. Diagnoosin tekeminen on yleensä helppoa. Oireina ovat kivut, motoriset häiriöt, raajojen heikkoudet tai jopa äkillinen halvaantuminen. Hoitomuoto valitaan oireiden mukaan. Mikäli tilaan ei liity halvausoireita, selvitään yleensä konservatiivisella hoidolla. Kansantajuisesti tämä tarkoittaa täydellistä lepoa. Kirurgista hoitoa suositellaan halvaustilanteissa tai jos oireet ovat toistuvia ja niihin ei saada levolla helpotusta. Leikkaushoidon etuina ovat tyrän uusiutumisriskin pieneneminen ja lyhyempi toipumisaika niissä tapauksissa, joihin liittyy neurologisia oireita. Lonkkanivelen kasvuhäiriö, HD Lonkkanivelen kasvuhäiriöllä tarkoitetaan lonkkamaljan ja reisiluun pään yhteensopimattomuutta, mikä johtaa nivelrikkoon ja sitä voi esiintyä koiralla tois- tai molemmin puoleisena. Yhteensopimattomuuden asteet vaihtelevat lievästä vaikea-asteiseen. Lonkkanivelen dysplasia periytyy polygeenisesti, eli siihen vaikuttavat useammat geenit ja ympäristötekijöilläkin on suuri merkitys. Welsh corgit eivät kuulu PEVISA:n piiriin, joten lonkkien kuvaaminen on täysin vapaaehtoista. Vuosina 1995-2008 syntyneistä on kuvattu 225 welsh corgi cardigania. 18
Silmäsairaudet Kuvat 9 ja 10. Welsh Corgi Cardiganien lonkkakuvaustuloksia vuosina 1995 2008 syntyneistä koirista. Kokonaisrekisteröintimäärä ajanjaksona 1809 koiraa. Kuvausmäärä on ko. aikavälin rekisteröinteihin nähden kovin pieni (12%) ja tulosten perusteella dysplaattisia on enemmistö, mutta nivelrikkomuutoksia on havaittu vain muutamalla yksittäisellä koiralla. Corgiseuran jalostustoimikunta teetti vuonna 1998 kyselyn C, D tai E-lonkkaisiksi kuvattujen corgien (cardigan & pembroke) omistajille. Vastausprosentiksi tuli 76,25 ja vastauksia saatiin 61 koirasta. Näistä neljällä (6,55%) nimenomaan lonkat oireilivat ja kaksi näistä lonkkiaan oireilleista poti myös muita luustovaivoja. Welsh corgeja on silmätarkastettu aktiivisesti varsinkin 90-luvun alusta lähtien, jolloin Suomen Welsh Corgi Seura ry asetti pentulistalle pääsyn ehdoksi vanhempien silmätarkastuksen, joka ei saa olla 24 kk vanhempi astutushetkellä. Tutkimusmäärään nähden löydöksiä (HC, RD, PPM, PHTVL/PHPV) on ollut harvakseltaan, mutta silmäsairauksien olemassaoloa ei kuitenkaan voi kieltää. Vuosina 1995-2007 syntyneitä welsh corgi cardiganeja (yht. 1612) on vuoden 2007 loppuun mennessä tarkastettu 412 kertaa. HC-löydöksiä 8 kpl ja muita löydöksiä 20 (PPM, PHTVL/PHPV aste 2 ja cilia aberranta). Etenevä verkkokalvon surkastuminen (PRA) Verkkokalvon etenevä surkastuminen (progressive retina atrophy, PRA) on hyvin ikävä, sokeuteen johtava perinnöllinen silmäsairaus. Welsh corgi cardiganeilla yleisimmin tavattu generalisoitunut PRA (gpra, rod cone dysplasia: rcd3-pra) sokeuttaa jo ensimmäisten elinvuosien aikana. Se periytyy resessiivisesti ja DNA-testin avulla tunnistetaan gpra:n suhteen perimältään puhtaat, kantajat ja sairaat yksilöt. Kantajienkin käyttö jalostuksessa on mahdollista, sillä parittamalla ne puhtaiden kanssa, saadaan aikaiseksi pentuja, joista ei yksikään sairastu tautiin. Suomessa ensimmäiset DNA-testaukset suoritettiin heti testausmahdollisuuden alettua vuonna 1998. Kasvattajat aloittivat testaukset vanhimmista koiristaan ja näin ollen kokonaisia sukuja voitiin luokitella PRA-vapaiksi. Kantajiakin löytyi, mutta niiden käyttö jalostuksessa on mahdollista, sillä parittamalla ne PRA-vapaiden kanssa, saadaan aikaiseksi pentuja, joista ei yksikään sairastu. DNAtestausmahdollisuuden vuoksi olisi kuitenkin suotavaa että kantajaa käytettäessä sen jälkeläiset testattaisiin. Vielä on kuitenkin sukulinjoja, joita ei ole DNA testattu riittävän kattavasti. Suomen Welsh Corgi Seuran jalostustoimikunta ei suosittele riskiyhdistelmiä (kantaja+kantaja, kantaja+tutkimaton, tutkimaton+tutkimaton) ja edellyttää pentulistalle pääsemiseksi, että pentueen kummankin vanhemman PRA-status on selvillä. 19
SWCS ry ylläpitää listaa DNA-testatuista ja näiden jälkeläisistä, joita voidaan kattavasti pitää testatun sukunsa puolesta PRA-vapaina. Taulukko 7. Vuonna 2005 rekisteröityjen pentueiden PRA-status Isä Emä Pentueita 2005 Pentue PRA-vapaa PRA-vapaa 22 PRA-vapaa PRA-vapaa ei tietoa 4 maksimissaan kantajia ei tietoa ei tietoa 1 mahdollinen riskiyhdistelmä Yhteensä 27 DNA-testaus ei korvaa varsinaisia silmätarkastuksia, sillä se tutkii welsh corgi cardiganeilla vain yleisimmin tavattua PRA-muotoa. Suomessa silmätarkastetuista koirista ei ole havaittu ainoatakaan PRA-tapausta. Perinnöllinen harmaakaihi, HC Perinnöllinen harmaakaihi (heriditary cataract, HC) on silmäsairaus, jossa silmän läpinäkyvän linssin valkuaisaineet alkavat saostua ja linssi menettää kirkkautensa. Welsh corgeilla tavattava kaihi on yleensä linssin takapinnan keskellä oleva kolmiomainen samentuma ja se ilmenee molemmissa silmissä. HC ei ole koiralle kivulias, eikä Corgiseuran jalostustoimikunnalle ole raportoitu nopeasti sokeutuneista corgeista. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaihi on rodussamme löytynyt jo ensimmäisellä silmätarkastuskerralla ja näin ollen sairaat koirat ovat yleensä jääneet jalostuskäytön ulkopuolelle jo aikaisessa vaiheessa. Verkkokalvon kasvuhäiriö, RD Verkkokalvon kasvuhäiriö (retinaalinen dysplasia, RD) on synnynnäinen, molemmissa silmissä oleva muutos lievistä ja vaarattomista verkkokalvon poimuista aina sokeutta aiheuttaviin kehityshäiriöihin asti. RD luokitellaan kolmeen eri asteeseen: multifokaalinen RD (MRD, aste 1), geograafinen RD (GRD, aste 2) ja totaali RD (TRD, aste 3). Tilastollisesti MRD-löydökset ovat lisääntyneet rodussamme, sillä aikaisempi silmätarkastuseläinlääkäreiden ja Kennelliiton kirjaamiskäytäntö jätti muutamat yksittäiset poimut RDlausunnon ulkopuolelle. Nykyisessä kirjaamiskäytännössä jo yksikin poimu verkkokalvolla johtaa lausuntoon MRD. Lievimmän RD-asteen (MRD) omaavia koiria ei ole suljettu pois jalostuksesta, vaan niitä on käytetty harkiten tutkittujen ja oireettomiksi todettujen yksilöiden kanssa. Värikalvon kehityshäiriö (PPM) Iiriksen eli värikalvon kehityshäiriössä (persistoivat pupillamembraanit, PPM) pupilliaukon avautuminen ei ole ollut täydellistä. Värikalvolta lähtee rihmoja joko linssiin, sarveiskalvoon tai toiseen kohtaan värikalvoa. Muutokset ovat yleensä lieviä, eivätkä vaikuta näkökykyyn. Suomessa ei ole todettu vakavia PPM-muutoksia ja PPM-diagnoosin saaneita koiria on käytetty harkitusti jalostukseen tutkittujen ja oireettomiksi todettujen yksilöiden kanssa. Muut silmätarkastuslöydökset Yksittäisinä tapauksina on löytynyt muutama eriasteinen PHTVL/PHPV. Se tarkoittaa sairautta, jossa linssin ja silmänpohjan välinen verisuoni ei ole normaalisti surkastunut. Silmätarkastuksissa on havaittu myös muutamia cilia aberranta-löydöksiä. Koirilla on tällöin ylimääräisiä luomikarvoja (distikiasis). Ylimääräiset luomikarvat voivat hangata silmän pintaa ja aiheuttaa haavaumia. 20
Virtsakivet Piilokiveksisyys Synnytysvaikeudet Häntämutkat Muita sairauksia Virtsakiviä muodostuu munuaisissa ja virtsateissä esiintyvän saostuman, kidesakan, aiheuttamana. Myös virtsateiden tulehdukset ja rakenteelliset poikkeavuudet voivat edistää virtsateiden kivien syntyä. Oireina ovat erilaiset virtsaamishäiriöt, pidätyskyvyttömyys, verivirtsaisuus ja kivut. Suoritettujen terveyskyselyiden perusteella welsh corgeilla yleisin kivityyppi on struviittikivi (ammoniummagnesiumfosfaatti), joita kutsutaan myös tulehduskiviksi. Ne ovat usein seurausta virtsateiden bakteeritulehduksien tuottamasta ureaasi-entsyymistä, joka nostaa virtsan ph:ta ja helpottaa kiteytymistä. Lievissä tapauksissa virtsakiviä hoidetaan ruokavaliolla ja mikäli tämä ei riitä, kivet voidaan poistaa kirurgisesti. Kivesvikaisella uroksella toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet laskeutumatta kivespusseihin. Myös uros, jolla ei ole molemmat kivekset yhtä hyvin kehittyneet luokitellaan kivesvikaiseksi. Cardiganeilla piilokiveksisyys ei ole niin yleistynyt ongelma kuin pembrokella. Keisarinleikkausprosentti on welsh corgi cardiganeilla melko korkea. Noin kolmasosa jalostustoimikunnalle raportoiduista synnytyksistä on keisarinleikkauksia. Syitä leikkauksille ovat pentueseurantalomakkeiden mukaan pentujen virheasennot sekä suuret pennut ja ylisuuret pentueet. Jalostustoimikunta on pohtinut näitä synnytysvaikauksia. Cardiganissa ei ole muuta liioiteltua kuin pituus, joten synnytysvaikeuksia ei rakenteen puolesta pitäisi olla. Niiden selvittäminen onkin Suomen Welsh Corgi Seuran jalostustoimikunnalle haasteellinen tehtävä. Synnytysvaikeudet johtuvat monesta syystä, joista yksi saattaa olla nartun liikalihavuus ja huono yleiskunta. Jalostustoimikunnalle on raportoitu ylisuurista pennuista ja suurista pentueista ja jatkamme edellisen jalostustoimikunnan aloittamaa työtä synnytysvaikeuksien ja niiden syiden kartoittamiseksi. Welsh corgeilla esiintyy satunnaisesti synnynnäisiä nikamamuutoksia hännissä. Tällaisen yksilön käyttöä jalostukseen ei suositella. Kasvattajien tulisi tunnustella pentujen hännät heti syntymän jälkeen ja ilmoittaa mahdollisista muutoksista pentueseurantalomakkeessa ja rekisteröidä nikamamuutoksiset pennut EJ-rekisteriin. Tosin häntämutka saattaa ilmetä myös myöhemmässä vaiheessa, sillä kyseessä on häntänivelen kasvuhäiriö (tieto saatu 5.2.2009 ELT Timo Talvio). Welsh corgeilla on esiintynyt terveyskyselyiden perusteella yksittäisinä tapauksina myös seuraavia vikoja ja sairauksia: immunologiset sairaudet kasvaimet epilepsia napa- ja muut tyrät kyynärnivelen kasvuhäiriö (ED) polvinivelen sijoiltaanmeno (patella luksaatio) purentaviat 21
4.4 Ulkomuoto Ulkoisilta ominaisuuksiltaan suomalaiset welsh corgi cardiganit ovat vertailukelpoisia maailmanlaajuisestikin. Koiramme ovat rotutyypiltään melko samankaltaisia eikä räikeitä vaihteluja esiinny. Yleisvaikutelmaltaan cardigan on rotumääritelmän mukaan vankka, sitkeä, liikkuvainen ja kestävä. Korkeuteensa nähden se on pitkärunkoinen. Häntä on kettumainen ja rungon kanssa samassa linjassa. Se on valpas, aktiivinen, varma ja älykäs. Sukupuolileiman tulee olla selvä. Rotumääritelmää ei ole vuosien saatossa juurikaan muuteltu ja esimerkiksi 1950-luvun parhaimmisto vastaa nykypäivänkin ihannekoiraa. Syynä tähän voi olla se, että rodun kotimaassa kasvattaminen siirtyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle, joten vanhat sukulinjat ovat edelleen voimissaan ja niitä vaalitaan jopa ulkosiitosta karsastaen. Vahvempi ja kehittyneempi ruokinta on toki ollut edesauttamassa voimakkaamman olemuksen kehittymistä ja turkin määrän ja laadun parantumista. Matalaraajaisena rotuna welsh corgi cardigan on kuitenkin hyvin altis erilaisille ylilyönneille mataluuden ja pituuden ihannoinnin suhteen. Hyvin pitkillä koirilla lanneosan pituus on jo terveysriski. Lisäksi virheellisten, setterimäisten turkkien ja niiden huolellinen valmistelu näyttelytilanteeseen luovat helposti illuusion todellisuutta pidemmästä tai matalammasta koirasta kuin se onkaan. Koiranäyttelytoiminnassa on esiintynyt valitettavaa suuntausta massakkuuden ihannointiin jo hyvin nuorilla koirilla. Usein tämä massa hankitaan nopeasti milläs muulla kuin syöttämällä ja tähän samaan halpaan ulkomuototuomarit myös usein lankeavat. Corgi on nk. pienuudestaan huolimatta vankkaluustoinen rotu, jonka tulisi kehittyä aikuiseksi hitaasti. Pää ja kaula Ryhdikäsasentoinen pää, hyvällä kaulan pituudella, parantaa voimakkaasti koiran vaikutelmaa ja antaa laadukkaan leiman ja käyttökoirille ominaisen valppauden. Kaulan pitää olla voimakas ja kohtalaisesti kaareutunut. Lyhyt ja paksu kaula on usein yhdistyneenä pystyyn lapojen asentoon. Päätä kuvataan rotumääritelmässä kettumaiseksi. Sanonnalla tarkoitetaan pikemminkin yleistä peruspiirrettä kuin täsmällistä ulkonäköä. Se merkitsee leveää päätä ylössijoittunein korvin, kuin myös kirsua kohden kapenevaa kuono-osaa, joka tekee päästä kolmion muotoisen. Pää on kuitenkin paljon vahvempi kuin ketulla ja aivan erilainen yksityiskohdiltaan. Uroksen pään tulee luonnollisesti olla voimakkaampi ja selvästi maskuliinisempi kuin nartulla. Alaleuan tulee olla selväpiirteinen ja voimakas. Kupera otsaosa on hyvin tärkeä ominaispiirre, joka on vaadittu jo ensimmäisestä rotumääritelmästä vuodelta 1926 lähtien. Pään kokonaisvaikutelman kannalta on hyvin tärkeää, että kuonon ja kallo-osan pituuden suhde on 3:5. Kuonon ja kallon tulee sivusta katsottuna olla yhdensuuntaiset. Valitettavasti nk. takaluisut kallot ovat yleistyneet, samoin liian kapeat tai otsapenkereettömät päät. Ilme, joka pääasiallisesti johtuu silmistä, on cardiganille hyvin tunnusmerkillinen piirre. Se kuvastaa hyvää temperamenttia, valppautta ja ystävällisyyttä. Silmien tulee olla keskikokoiset ja tummat tai turkin väriin sointuvat. Blue merle värisillä koirilla sinisilmäisyys on sallittua. Korvat ovat hyvin tärkeä osa pään kokonaisilmettä. Niitä kuvataankin rotumääritelmässä yksityiskohtaisesti. Korvien pitää olla kiinteät ja voimakasrustoiset ja sijoittuneet niin taakse, että koira voi esimerkiksi liikkuessaan vetää ne litteiksi niskaa vasten. Ne ovat tyvestään leveät, suurehkot, kolmiomaiset ja kärjistään selvästi pyöristyneet. Menneiden vuosien löysistä korvista on pääosin päästy eroon, mutta vastavuoroisesti olemme saaneet uudeksi virheeksi turhan pienet korvat. Ainoastaan leikkaava purenta on FCI:n rotumääritelmän mukaan sallittua, mutta kansainvälisen yhteistyön seurauksena myös tasapurentojen yleistyminen voi olla mahdollista, sillä se on muun muassa Yhdysvalloissa rotumääritelmän puitteissa hyväksytty ominaisuus. Pentueseurantalomakkeissa on myös 22
raportoitu muutamista yläpurentatapauksista. Pienien välihampaiden puutoksia on havaittu, mutta merkittävämpiä hammaspuutoksia ei ole ongelmaksi asti. Runko, ylälinja ja häntä Rungon pituuden pitää tulla rintakehän pituudesta eikä lanneosan pituudesta. Aivan liian pitkä lanneosa on merkki rakenteellisesta heikkoudesta. Rintakehän täytyy antaa tilaa keuhkoille ja sydämelle, mutta tila tulee pikemminkin rintakehän syvyydestä kuin leveydestä, vaikkakin kylkiluiden tulee olla hyvin kaareutuneet. Eturinnan tulee olla selvästi erottuva. Rotumääritelmän ilmaus suorasta selkäosasta ei merkitse, että selän pitää olla ehdottoman suora. Koiralla saa olla luonnollinen ylälinja, mutta liiallinen taipuminen suuntaan tai toiseen on virhe. Kaunis ylälinja tulisi säilyttää myös liikkuessa. Väärin kiinnittynyt ja kannettu häntä pilaavat koiran kokonaiskuvan. Hännän kuuluu olla kiinnittynyt selkälinjan jatkoksi ja se kannetaan seistessä alhaalla. Liikkeessä koira voi nostaa häntänsä selkälinjan tasolle tai hieman sen ylikin. Koiran tulee käyttää häntäänsä liikkeessä. Liian alhaalla kannettu häntä voi olla merkkinä paitsi liian laskevasta lantiosta, myös arastelevasta tai flegmaattisesta luonteesta, joka ei saisi tässä rodussa yleistyä. Liian ylhäällä kannettu häntä ei aina ole merkki lyhyestä ja pystystä lantiosta, vaan usein siihen vaikuttaa koiran mahtaileva temperamentti varsinkin uroskehissä. Etuosa Etuosa kantaa suurimman osan koiran painosta ja on kovilla kun koira työskentelee. On siis hyvin tärkeää, että etuosa on voimakas ja terve. Jos lavat eivät ole riittävän viistot ja olkavarsikin on turhan lyhyt, ei olkanivel voi antaa täyttä liikuntavapautta, mikä johtaa lyhyeen askeleeseen. Taipuneet eturaajat ja hieman ulospäin kääntyneet käpälät ovat tyypillisiä rodulle ja ne antavat koiralle tasapainon ja kyvyn heittäytyä ja kääntyillä nopeasti, mikä on olennaista karjan paimennustyölle. Taipuneisuus ei kuitenkaan saa olla liioiteltua, rannenivelien täytyy olla terveet ne eivät saa taipua yli tai eteenpäin. Näyttelyarvostelujen perusteella suomalaisten welsh corgi cardiganien etuosien tilanteesta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä, sillä ulkomuototuomareiden mielipiteissä rodunomaisesta etuosasta on suurta hajontaa. Melko usein rodunomaista kaareutumista pidetään virheellisenä. Liian suorat eturaajat ovat kuitenkin virhe siinä missä liioiteltukin taipuneisuus. Rotujärjestö pyrkii ulkomuototuomarikoulutuksessa korostamaan oikeaa eturaajojen mallia ja etuosan rakennetta ja näiden merkitystä tälle rodulle. Takaosa Takaosassa on koiran voima ja vahvuus. Takaosan tulee olla tiivis ja hyvin lihaksikas. Reisi on leveä. Kintereet ovat matalat ja pystysuorassa, jotta koira olisi tasapainossa ilman, että polvet kääntyisivät ulospäin. Polvikulmauksen tulee olla selvä, muttei liioiteltu. Raajat Raajaluusto on vankkaa aina käpäliin saakka. Luuston vahvuuden tulisi kuitenkin olla sopusoinnussa koiran kokoon. Se ei saa näyttää kömpelöltä tai hintelältä. Cardiganin pyöreät tassut eroavat Pembroken ovaalin muotoisista. Se on olennainen ero rotujen välillä. Avoimet tassut haravarpaineen on virhe. Liikunta Liikkeet ovat vapaat ja aktiiviset. Kyynärpäät ovat tiiviit, eivät ulko- tai sisäkierteiset. Eturaajojen askeleet pitkät, eivät liian korkeat ja ne ovat tasapainossa takaraajojen voimakkaan työnnön kanssa. Edestä katsottuna rungon leveys ja raajojen lyhyys estävät yhteen linjaan astumisen (single tracking), mutta ravivauhdin lisääntyessä eturaajoilla on kuitenkin pyrkimys keskilinjaa kohden. Myös rodunomaisesti taipuneet eturaajat antavat oman erikoisleimansa etuliikkeisiin. 23
Karvapeite Welsh corgi cardiganille on tärkeää, että turkki on säänkestävä, tiivis ja kova. Liian pitkä tai avoin karvapeite likaantuu helposti ja ei siten ole toivottavaa matalaraajaisella työkoiralla. Karvapeitteen tulisi olla suoraa, mutta lievä laineikkuus on sallittua. Karvoitus on kauttaaltaan melko tasaista. Karva kaulan ympärillä muodostaa kauluksen ja reisien takapuolella housut. Myös hännän alapuolella karva voi olla hieman pidempää, mutta näyttävän näköiset setterimäiset hapsut niin hännässä kuin muuallakaan koirassa eivät ole toivottuja. Toisinaan syntyy rotumääritelmän vastaisen pitkän karvapeitteen omaavia yksilöitä. Näillä fluffyiksi kutsutuilla koirilla on yleensä pidemmän runkokarvan lisäksi selviä pehmytkarvaisia hapsuja muun muassa korvissa, kauluksessa, vatsan alla, eturaajoissa, housuissa ja hännässä. Väritys Kaikki värit ovat sallittuja muutamin pienin rajoituksin. Koirassa ei saa olla yli 50% valkoista ja kirsun tulee olla musta. Rotumääritelmä ei kerro missä valkoisten merkkien tulisi olla, mutta käytännössä ne ovat yleensä kuono-osassa, piirto päässä, rinnassa, kaulassa, vatsan alla, raajoissa ja hännänpäässä. Kuva 11. Vasemmanpuoleinen on hyvin selvästi rotumääritelmän mukaisesti värittynyt. Keskimmäinenkin täyttää rotumääritemän rajat, mikäli se on toiselta kyljeltään vähintään yhtä värittynyt. Oikeanpuolimmaisessa on liikaa valkoista. Blue merle Blue merle koostuu kahdesta (2) geenistä, joista M (=dominoiva) kontrolloi merleä väriä muuntaen mustan siniseksi ja m (=resessiivinen) jättää värin tricolouriksi. Blue merle on siis tricolourin muunnos. Tricolour kantaa kahta m-geeniä ja blue merle yhtä M- ja yhtä m-geeniä. Dominoiva M-geeni on nk. puoliletaali geeni (letaali = kuolettava). Yhdistettäessä kaksi blue merleä koiraa keskenään, osalla pennuista on suuri riski olla kuuroja, sokeita ja väritykseltään lähes kokonaan valkoisia. Jalostuksessa tulee huomioida, että blue merle väristä koiraa voidaan käyttää vain tricolourille. Yhdistettäessä merleä muihin väreihin, merle-geeni ikään kuin piiloutuu, eikä sitä tämän jälkeen voida kontrolloida. Riskit yhdistää tietämättään kaksi merle-geeniä kantavaa koiraa kasvavat. Suomessa on 1990-luvulla tehty kaksi blue merle brindle paritusta, joista syntyneitä koiria ei ole käytetty jatkojalostukseen. Tricolour + Blue merle Blue merle + Blue merle m M m M m mm Mm m mm Mm m mm Mm M Mm MM Blue merle väri (ns. sinimarmoroitu) on cardiganin väreistä ehdottomasti vaikein jalostuksellisesti. Blue merle värissä esiintyy yleensä hieman enemmän valkoista kuin muilla väreillä. Blue merle väriä ei koskaan saa rekisteröidä merkinnän valkoisin merkein kanssa. Blue merleillä koirilla punaiset tai brindlet merkit ovat sallittuja samoissa paikoissa kuin tricolourvärisilläkin. Myös mustat pilkut ja laikut kuuluvat väritykseen, kunhan ne eivät esiinny hyvin laajoina yhtenäisinä alueina. Blue merlen toinen tai molemmat silmät voivat olla siniset tai sinilaikulliset. 24
Koko Ihannekorkeutena rotumääritelmä mainitsee noin 30 cm koon. Absoluuttista korkeutta tärkeämpää on kuitenkin rakenteellinen tasapaino, sillä samaankin säkäkorkeuteen mahtuu silmämääräisesti arvioiden hyvin erikokoisia koiria. Jalostustoimikunta on viime vuosina mittaillut koiria ja todennut, että keskikokoisina pidettyjen koirien säkäkorkeudet ovat selvästi yli 30 cm. Tulevaisuudessa olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, etteivät nämä luvut enää tästä ainakaan kasvaisi, sillä rodunomaisella korkeudella oli alkuperäisessä käyttötarkoituksessa oma merkityksensä. Corgin tapa paimentaa oli näykkäistä eläintä kintereestä ja yrittää selviytyä itse potkun alta ehjin nahoin. 5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta Suomen Welsh Corgi Seura ry:llä ei ole ollut aikaisempaa jalostuksen tavoiteohjelmaa. 6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat 6.1 Visio Welsh corgit ovat alkuperältään olleet maatiloilla pääasiassa työkoirina karjan parissa. Nykyisin ne tunnetaan monipuolisina seura- ja harrastekoirina. Tulevaisuudessa tuo rooli tulee tuskin muuttumaan. Rotu tunnetaan pienenä suurena koirana, joka on erinomainen valinta nyky-yhteiskunnan tarpeisiin. Seurakoirana oleminen asettaa suuren painopisteen ennen kaikkea oikealle luonteelle. Aran tai aggressiivisen koiran kanssa on vaikeaa elää, mutta suuntaus ei myöskään saisi olla flegmaattisten ja aloitekyvyttömien suosimiseen. Paitsi rodulle ominaisen eloisan ja aktiivisen luonteen lisäksi koirien rakenteen ja yleisterveyden tulee edelleenkin olla sellainen, että ne kykenisivät alkuperäiseen käyttötarkoitukseen muiden, modernnimpien harrastuslajien lisäksi. Terveydentilan pitämistä erittäin hyvänä ylläpidetään kasvattajien ja rodun harrastajien avoimuudella ja yhteistyöllä. Tämän myötä kokonaisvaltaisen terveysjalostuksen mahdollisuudet paranevat. Tulevaisuuden visiona on saada myös jalostuskäytön ulkopuolelle jääviä koiria virallisiin terveystutkimuksiin. Vaikka suomalaiset corgit kestävät ulkoisilta ominaisuuksiltaan vertailun myös maailmanlaajuisesti, ei silti saa unohtaa rotumääritelmän mukaisen ulkonäön vaalimista. Koiranjalostus on vaativa harrastus ja kasvattajien tulee muistaa, että yhden ominaisuuden parantaminen tapahtuu toisen ominaisuuden kustannuksella, eli vastuu kuin myös valintojen tekeminen on kasvattajan. Internetin aikakaudella koko maailma on ikään kuin pienentynyt. Yhteydenpito ja yhteistyö eri mantereille on yksinkertaista ja helppoa niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Tämä mahdollistaa paitsi tiedonkulkua, myös tuonti- ja vientikoirien liikkuvuutta ja sen myötä myös geenipopulaation monipuolistumista. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä visiona on, että welsh corgit lisääntyisivät mahdollisimman luonnollisesti. Tämä edellyttää sitä että urokset astuvat ilman suurempaa apua, nartut tiinehtyvät hyvin ja synnyttävät luonnollisesti. Koiranjalostuksen geeniviidakossa sattumallakin on suuri osansa. Welsh corgi cardiganeilla on kuitenkin yksi geenipari, jonka esiintymiseen PRA-sairautta aiheuttavana voimme vaikuttaa. Voimme saada tietoomme jokaisen jalostukseen käytettävän koiran perimän. Tulevaisuudessa kaikki kasvattajat käyttävät tätä mahdollisuutta hyväkseen ja jokaisen syntyvän welsh corgi cardiganin PRA-status on selvillä tai selvitetään DNA-testillä, mikäli toinen vanhemmista on kantaja. 25
6.2 Rotujärjestön tavoitteet ja strategiat Rotujärjestön tavoitteena on mahdollisimman monipuolisen ja kattavan terveystiedon kerääminen ja tilastoiminen. Kerättyjä tietoja jaetaan kasvattajille Corgiset-lehtien, internet-sivuston, kasvattajapäivien ja jalostusneuvonnan välityksellä. Terveys- ja käyttäytymiskysely on koko ajan saatavilla yhdistyksen internet-sivuilla. Jalostustoimikunta suorittaa myös aika-ajoin kohdennetumpia kyselyitä kulloinkin esille tulevista ongelmista. Suomen Kennelliiton virallisista terveystutkimustuloksista saadaan koko rodun kannalta tärkeitä terveystietoja. Koska näitä tutkimuksia tehdään varsinkin luustokuvausten osalta vielä melko vähän, onkin tämän jalostuksen tavoiteohjelman ajanjaksolla kaksinkertaistaa tutkimustulosten määrä. Luonneominaisuuksia ei voi koskaan korostaa tarpeeksi. Rodunomaisen luonteen ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä kauniskaan corgi ilman corgin luonnetta ei ole corgi. Tähän päämäärään päästään vain kouluttamalla paitsi rodun harrastajia ja kasvattajia, myös ulkomuototuomareita kiinnittämään rodunomaisen ulkonäön lisäksi huomiota myös rodunomaiseen itsevarmaan ja rohkeaan luonteeseen. Kasvattajia rohkaistaan olemaan omatoimisia ja aktiivisia tiedonhankinnan suhteen ja kulkemaan omiakin polkujaan. Valtavirrasta poikkeavat jalostusvalinnat ovat tulevaisuudessa välttämättömiä koko corgi-populaatiolle. Pyrkimyksenä on, että tehollinen populaatio kasvaisi sukupolvi sukupolvelta ja että urostenomistajat noudattaisivat Suomen Welsh Corgi Seuran jalostustoimikunnan suositusta (kohta 4.1.1): Suomen Welsh Corgi Seuran Jalostustoimikunta ehdottaa, että yhden uroksen käyttö rajattaisiin 10%:iin kahtena peräkkäisenä vuotena ja 5 %:iin yhden koirasukupolven aikana (n. 4 vuotta). Welsh Corgi Cardiganeja syntyy vuosittain n. 150-200, joten yhden uroksen liikakäytöksi lasketaan näin ollen yli 35 jälkeläistä yhden koirasukupolven aikana. Jalostustoimikunnan rooli tässä kaikessa on nimenomaan tiedon kerääminen ja jakaminen. Toimikunta antaa tarvittaessa ehdotuksia, mutta viime kädessä kasvattaja on itse vastuussa tekemistään päätöksistä ja kasvatustyönsä aikaansaannoksista. 6.3 Kasvattajaa ja pentueita koskevia ohjeita ja määräyksiä 6.3.1 Yleisiä ohjeita ja suosituksia Kasvattajana oleminen ei ole vain pentujen teettämistä. Siihen ei tule ryhtyä hetken mielijohteesta ja vailla rotutuntemusta. Kasvattajan vastuu alkaa jo yhdistelmää suunniteltaessa eikä vastuu pennunostajaa kohtaan pääty siihen kun pennut muuttavat uusiin koteihinsa. Kasvattajan tulee noudattaa kaikkia Suomen Kennelliiton jäseniä sitovaa koiranomistajan ja haltijan perussääntöä ja tutustua SKL-FKK:n koirarekisteriohjeeseen ja kasvattajasitoumukseen. Kennelliiton järjestämiltä kasvattajan perus- ja jatkokursseilta kasvattaja paljon tietoa kasvatustyönsä tueksi. Rotutuntemustaan voi syventää Suomen Welsh Corgi Seuran järjestämillä kasvattajapäivillä ja tutustumalla niin koti- kuin ulkomaiseenkin corgeista julkaistuun informaatioon. Mikäli kasvattaja haluaa jalostustoimikunnalta urosehdotuksia, tulee jalostustiedustelu tehdä kirjallisesti sitä varten olevalla lomakkeella viimeistään kahta kuukautta ennen arvioitua astutusta. Jos kasvattajan urosvalinta on jo selvä ja yhdistelmä täyttää SWCS ry:n kriteerit, hän voi tehdä jalostusilmoituksen siinä vaiheessa kun haluaa pentunsa (tulevat / jo syntyneet) pentuvälityksen piiriin. Jos pennuilla on syntyessään takaraajoissaan kannukset, tulee ne poistaa kahden vuorokauden kuluessa syntymästä. Yli kolmen päivän ikäisten pentujen kannusten poiston voi suorittaa vain eläinlääkäri. Pentueen kaikki pennut tulee rekisteröidä samanaikaisesti Kennelliiton pentueilmoitus-lomakkeen avulla. Mikäli jossain pennussa on vakava rotumääritelmän vastainen virhe, Corgiseuran jalostustoimikunta suosittelee, että ko. pentu rekisteröitäisiin FIN-rekisterin sijasta EJ-rekisteriin. EJrekisterillä tarkoitetaan ei-jalostukseen-rekisteriä ja siihen merkityn koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. 26