Diskurssintutkimuksen kirjoituskilpailu Ilona Suviranta soveltava kielitiede ilona.suviranta@gmail.com Arvot terveystiedossa, faktat yhteiskuntaopissa sukupuoli ja seksuaalisuus terveystiedon opettajan oppaassa Aluksi Tasa-arvoinen avioliittolaki läpäisi eduskunnan istunnon marraskuussa 2014, ja vuoden 2017 maaliskuusta eteenpäin samaa sukupuolta olevat pariskunnat ovat voineet mennä naimisiin. Tasaarvoinen avioliitto ei kuitenkaan tarkoita, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt olisivat samanarvoisessa asemassa enemmistön kanssa. Nuorisobarometrin teettämä kyselytutkimus näyttää, että sateenkaarinuorista (eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä) yli 50 % kokee syrjintää tai kiusaamista koulussa. Tilanne on erityisen tukala transnuorille, joista jopa yli 50 % kertoo kokeneensa syrjintää tai kiusaamista (Alanko 2015). Koulu on tärkeä ja iso osa nuorten elämää ja se, millaisia asenteita kouluissa edistetään voi vaikuttaa vähemmistönuorten elämään merkittävästi. Kun kouluissa puhutaan seksuaalisuudesta ja sukupuolesta avoimesti ja positiivisesti, voivat sateenkaarinuoretkin paremmin (NUS 2014). Tässä artikkelissa tarkastelen, kuinka homo-, lesbo-, bi-, trans-identiteetit (HLBT) ovat representoituja Voimaa -terveystiedon kirjan opettajan oppaassa seksuaalisuutta käsittelevässä kappaleessa. Voimaa on yläasteen terveystiedon oppikirjasarja kyseessä on oppiaine, ja aihepiiri, jonka puoleen sateenkaarinuoret voivat todennäköisimmin kääntyä etsiessään tietoa omista identiteeteistään. Kyseessä on myös aihepiiri, joka mediassa esitetään helposti haastavana ja mielipiteitä jakavana (esimerkiksi Yle on järjestänyt aiheesta keskusteluiltoja) ja on tärkeää, että opettaja osaa käsitellä aiheen ammattitaitoisesti ja ketään syrjimättä. Kuinka siis sukupuoli ja seksuaalisuus tuodaan esille Voimaa-kirjan opettajan oppaassa? Millaista kuvaa aineistoni luo seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä? Sukupuoli, seksuaalisuus ja kieli Ennen kuin kerron oppikirjojen luomista kuvista ja niiden ideologioista, on tärkeää tarkentaa sukupuolen ja seksuaalisuuden käsitteet. Sukupuoli ei ole vain biologian määräämää, ja siihen kuuluu paljon muutakin kuin X- ja Y-kromosomit tai mitä jalkojemme välistä löytyy. Tuomme
sukupuoltamme jatkuvasti esille muunmuassa vaatetuksellamme ja teoillamme, jotka jaottelemme eri tavoin maskuliinisiksi tai feminiinisiksi. Rakennamme itsellemme oman sukupuoli-identiteetin yhdistelemällä näitä maskuliinisuuksia ja feminiinisyyksiä eri tavoin. Sukupuoli on moninaista ja yksilöllistä, ja tärkeää sukupuoli-identiteetissä on jokaisen itsemääräämisoikeus. Sukupuoliidentiteetti ei kuulu vain transsukupuolisille tai muille sukupuolivähemmistöille, vaan myös ne, jotka identioituvat syntymässä määritellyn identiteetin mukaan (niin kutsutut cis-sukupuoliset) omaavat yksilöllisen sukupuoli-identiteetin. Samoin kuin sukupuoli, myös seksuaalisuus on moninainen ja yksilöllinen ilmiö. Seksuaalisuutta on mahdotonta jakaa vain hetero/homo- akselille, koska seksuaalisuus ilmentyy moninaisena kirjona, joka voi vaihdella yksilön eri elämänvaiheissa (Temple 2005). Lisäksi usein unohdetaan, että myös heteroseksuaalisuus on seksuaalisuutta heteroseksuaalisuus nähdään niin normaalina, että sitä ei tarvitse huomioida, eli sorrutaan heteronormatiivisuuteen. Sukupuolta ja seksuaalisuutta käsitellessä täytyy pitää mielessä identiteettien moninaisuus ja niiden kirjo. Sekä sukupuoli että seksuaalisuus ovat monimutkaisia ja yksilöllisiä ilmiöitä, jotka ovat vahvasti mukana jokaisen elämässä, huomasimme sitä tai emme. Terveystiedon tunneilla nuorten olisi hyvä oppia ymmärtämään sukupuolen ja seksuaalisuuden keskeisiä käsitteitä, jotta he osaisivat jäsentää ja ymmärtää omia asiaan liittyviä tunteitaan. Koska tutkin heteronormatiivisuuden rakentumista kriittisesti, tarkastelen aineistoani myös queer-teorian puitteissa, kritisoiden sukupuolen ja seksuaalisuuden kaksijakoisuuden konseptia vahvasti (Stein & Plummer 1994). Yksinkertaisen dualismit kuten hetero/homoseksuaalisuus ja mies/nainen usein painottavat vähemmistöjen asemaa vähemmistöinä, mikä johtaa helposti marginalisointiin ja vähemmistöjen toiseuden korostamiseen (Gamson & Moon 2004). Seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuuden takia on tärkeää olla kriittinen niitä yksinkertaistavista ja vähemmistöjä marginalisoivista representaatioista. Kaikki tekstit mitä luemme, tv-ohjelmat ja elokuvat joita katselemme, ja kuvat joita ihailemme kaikki luovat omia representaatioitaan eli omanlaisia kuvauksiaan ympäröivästä maailmastamme ja meistä itsestämme. Kun puhumme representaatioista, puhumme siis siitä kuinka toisinnamme tiettyjä aiheita millaista kuvaa ja millaisia ajatuksia tekstissä luodaan (Pietikäinen & Mäntynen 2015). Ideologian Jones (2012) määrittää kokoelmaksi uskomuksia ja oletuksia, ajatuksia siitä mikä on oikein ja väärin, sekä mikä on normaalia ja epänormaalia. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kannalta ideologiat tulevat esille esimerkiksi keskusteluissa siitä, voivatko pojat käyttää hameita tai ilmaista feminiinisyyttä, tai onko homoseksuaalisuus Raamatun mukaan hyväksyttävää. Diskurssit taas ovat sosiaalista toimintaa ne syntyvät ja toimivat erilaisissa konteksteissa, jotka heijastavat muun muassa historiaa, politiikkaa sekä asenteita, sekä toistavat niitä uudelleen ja näin myös luovat niitä (Fairclough 2001, Wodak 2001). Kirjojen tekstit, kuvat,
sekä muut semioottiset keinot luovat yhdessä erilaisia diskursseja, eli erilaisia näkökulmia aiheeseen. Diskurssit eri konteksteissaan yhdistyvät siis erilaisiksi representaatioiksi, eli laajemmat näkökulmat tietyissä konteksteissa ovat osanaan luomassa tai toisintamassa tietynlaista kuvaa tietyistä aiheista. Ideologiat vaikuttavat representaatioiden ja diskurssien luomiseen esimerkiksi oppikirjoissa sanavalintojen ja kuvien kautta. Kaikki tämä tapahtuu kielen kautta: käyttäessämme kieltä erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa, luomme sille yhdessä erinäisiä merkityksiä, jotka heijastavat ideologioitamme. Kieltä on mahdotonta erottaa ideologioista, ja näin ollen myös valtarakenteista. Ajatukset oikeasta ja väärästä luodaan useimmiten valtaapitävien, tai enemmistöjen, ehdoilla. Myös representaatiot kertovat valtasuhteista, sillä ne kertovat siitä, mitä tehdään näkyväksi ja mitä ei. Siksi kielen ja diskurssien tutkiminen erityisesti vähemmistöjen näkökulmasta antaa mahdollisuuden kiinnittää huomiota yhteiskunnan epätasa-arvoisuuksiin. Tutkimuksessani tarkastelen siis, millaista kuvaa Voimaa -opettajan opas luo seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ja kuinka seksuaalisuus ja sukupuoli tuodaan aineistossa esille. Opettajan opas kriittisen diskurssintutkimuksen kohteena Perustan analyysini kriittiseen diskurssintutkimukseen, minkä Jones (2012) määrittää ideologioiden tutkimiseksi diskursseissa. Koska kriittinen diskurssintutkimus tieteenlajina kiinnittää erityistä huomiota ideologioihin sekä yhteiskunnan valtarakenteisiin, uskon sen parhaiten sopivan representaatioiden tutkimiseen heijastavathan representaatiot ja diskurssit väistämättä niitä ympäröivän yhteiskunnan ideololgioita. Fairclough kirjoittaa, että representaatioita voidaan tarkastella tapojemme sosiaalisen konstruktion prosesseina, eli representaatiot kuvastavat sitä, kuinka sosiaalisesti luomme ja toisinnamme tapojamme (2001:123). Esimerkiksi yksipuoliset kuvaukset sukupuolesta saattavat vaikuttaa oman sukupuoli-identiteettimme esilletuomiseen, sillä kun moninaisuutta ei näe, sitä voi olla myös vaikeampi kuvitella ainakin omat moninaisuuden tuntemukset voivat positiivisten representaatioiden puutteessa tuntua vierailta ja oudoilta. Näin ollen tutkin löytämiäni representaatioita myö seksuaalisuuden ja sukupuolen kaksijakoisuuden ja ylläpitämisen linssin, eli heteronormatiivisuuden kautta. Koska koulutus kuten muutkin instituutiot on iso osa yhteiskunnan valtarakenteiden ylläpitämistä, tuottamista ja uudelleentuottamista, koen kriittisen diskurssintutkimuksen olevan sopivin kehysteoria analyysilleni sekä aineistoni kontekstinkontekstin, että tutkimani aiheen puolesta. Aineistonani käytän Voimaa -kirjasarjann opettajan opasta. Voimaa Terveystieto 7-9 on yläasteen terveystiedon oppikirja, joka kattaa luokat 7-9 eli peruskoulun pakollisen terveystiedon
opetuksen, joka on suunnattu 13-16 -vuotiaille. Tässä analyysissani aineistoni ei kuitenkaan ole suunnattu oppilaille, vaan opettajille. Opettajan oppaasta olen valinnut analyysini kohteeksi seksuaalisuutta käsittelevän kappaleen, sillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta on merkittävää, mitä seksuaalisuus-teeman alla käsitellään tai ollaan käsittelemättä. Aineistona opettajan oppaat tuovat mukanaan omat haasteensa, sillä oppaat pohjautuvat oppikirjoihin, ja toimivat juurikin oppaina niiden tulkitsemiseen ja kirjoissa esitettyjen aiheiden syventämiseen. Suurin osa sukupuolta ja seksuaalisuutta käsittelevää tietoutta löytyy siis oppilaiden kirjoista, jollainen löytyy myös opettajalta. Opettajan oppaiden tehtävänä on siis tuoda lisätietoa opettajille, sekä vinkkejä tunnin pitämiseen ja keskustelun ohjaukseen. Näin ollen opettajan oppaat ovat vain osa sitä kokonaisuutta, joista muodostuu terveystiedon seksuaalisuutta käsittelevät tunnit. Tuntikokonaisuuksiin vaikuttavat myös monet muut tekijät, kuten esimerkiksi opettajan omat tiedot ja asenteet, samoin kuin oppilaidenkin. Yksi osa kokonaisuudesta on myös valtakunnallinen opetussuunnitelma, jonka vuoden 2014 versiossa opetuksen arvoperusteisiin laskettiin oppilaan oikeus tasa-arvoon ja yksilöllisyyteen: [j]okainen oppilas on arvokas juuri sellaisenaan kuin hän on (Opetushallitus 2014:15). Tämän takia haluankin painottaa, että analyysini ei anna kokonaiskuvaa HLBT-representaatioista terveystiedon tunnilla vaan keskityn tässä vain yhteen osaan kyseisestä kokonaisuudesta. Opettajan oppaista voi kuitenkin tutkia, millaista lisätietoa kirjasarjan tekijät uskovat opettajien kaipaavan seksuaalisuutta käsiteltäessä, ja kuinka opetussuunnitelman painottamat opetuksen arvoperusteet tulevat aineistossa esille. Lisäksi näen, kuinka sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat representoituina aineistoissa, sekä millaisia diskursseja sateenkaari-identiteeteistä käytetään opettajille suunnatuissa teksteissä. Seuraavaksi analysoin aineistoani keskittyen ensin sanavalintojen luomiin kuviin seksuaalisuudesta ja sukupuolesta, taas kritisoiden yksipuolisuutta ja heteronormatiivisuutta. Tämän jälkeen kiinnitän huomioni laajempiin diskursseihin sekä niiden heijastamiin ideologioihin, samalla pohtien niiden yhteensopivuutta opetussuunnitelman arvoperustan kanssa. Sanoista sukupuoleksi Kappaleen ensimmäisellä sivulla, jossa käydään läpi seksuaalisuutta käsittelevän tunnin sisältö ja mahdollinen rakenne, esitellään termistö, joilla kirja viittaa seksuaalivähemmistöihin. Kirjan esittelemät käsitteet ovat seksuaalinen suuntautuminen, heteroseksuaali, homoseksuaali, biseksuaali, transsukupuolinen ja transvestiitti. Positiivista on, että oppaassa myös seksuaalinen suuntautuminen ja heteroseksuaali ovat määriteltäviä termejä Isossa- Britanniassa ja Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset seksuaalivähemmistöjen representaatioista
koulujen oppikirjoissa kertovat, että seksuaalisuus liitetään usein vain homoseksuaalisuuteen ja heteroseksuaalisuus sekä seksuaalisen suuntautumisen käsite ajatellaan itsestäänselvyyksinä (Temple 2005; Macgillivray & Jennings 2008; Young & Middleton 2002). Kun heteroseksuaalisuus esitetään konseptina, joka ei vaadi selitystä, sateenkaari-identiteetit nähdään toiseutena, ja näin marginalisoidaan entistä vahvemmin. Valitettavasti Voimaa ei toteuta samaa positiivista linjaa sukupuolivähemmistöjen kanssa ja vain termit transsukupuolinen ja transvestiitti nähdään selitystä vaativina. Sukupuoliidentiteettiä ei määritellä ollenkaan, eikä niin ollen cissukupuolisuuttakaan. Sukupuoli-identiteetti esitetään näin jo käsitteistön kohdalla konseptina, joka koskee vain transsukupuolisuutta, ja transsukupuolisuus näin normaalista poikkeavana, mies/nainen- dikotomian ulkopuolisena toiseutena. Sukupuolivähemmistöjen representaatiot jäävät lähestulkoon myös juuri tähän (Hannukkala et al. 2012:7) : Transsukupuolinen henkilö kokee syntyneensä väärän sukupuolen kehoon. Osa heistä haluaa korjata sukupuolensa vastaamaan kokemustaan leikkauksella. Transvestiitti henkilö kokee oman sukupuolensa oikeaksi, mutta hänellä on tarve ja halu pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin ja eläytyä tämän sukupuolen rooliin. Siinä missä opettajille tarjotaan hieman lisää tietoutta seksuaalivähemmistöistä (vaikkakin vain lain ja uskonnon kautta), ei sukupuolivähemmistöjä mainita lisätietoja opettajalle -kohdassa ollenkaan. Oletuksena on myös, että opettajat automaattisesti tietävät, miten määritellä oikea ja väärä sukupuoli sekä sukupuoliroolit. Kuten yllä selitin, sukupuoli on monimutkainen konsepti, ja sukupuolesta kertominen laajemmin voisi auttaa erityisesti mutta ei ainoastaan sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria. Sukupuolivähemmistöihin liittyen oppaasta löytyy myös yksi tehtävä oppilaille, joka on otsikoitu nimellä a man or a woman?. Tehtävä itse on seuraava (Hannukkala et al. 2012:11): Siirryttyään kahdeksannelle luokalle Jimi päätti olla julkisesti se, kuka hän sisimmässään tuntee olevansa. Syyslukukauden ensimmäisenä koulupävänä Jimi päätti meikata ja pukeutua legginseihin ja pinkkiin puseroon, vaikka pelko kiusatuksi tulemisesta häntä pelottikin. Jimi on transsukupuolinen, eli henkilö, joka tuntee syntyneensä väärän sukupuolen kehoon. 1. Kuvittele itsesi Jimin luokkatoveriksi ja mieti, miten suhtautuisit seuraaviin tilanteisiin.
a. Jimi tulee aamulla kouluun ja kuulet, kuinka kiusaajat huutelevat hänelle herjaavia kommentteja meikistä ja pukeutumisesta. b. Uusi opettaja puhuttelee Jimiä tytöksi. c. Jimi toivoo, että luokkatoverit kutsuisivat häntä jatkossa nimellä Jasmin. Tehtävän sanavalinnat aktiivisesti vähättelevät Jasminin sukupuoli-identiteettiä, sillä vaikka hänen toiveensa tulla kutsutuksi Jasminiksi kerrotaankin tehtävän lopussa, kutsuu tehtävä häntä jatkuvasti Jimiksi. Tehtävässä Jimi toimii tekijänä, sekä tekemisen kohteena ( uusi opettaja puhuttelee Jimiä tytöksi ), ei Jasmin. Sanavalinnoillaan opettajan opas legitimisoi ajattelua, missä transtytöt nähädän yhä poikina. Jo tehtävän otsikko man or a woman? on transsukupuolisten sukupuoliidentiteettiä väheksyvä yksi sukupuolen tärkeistä kriteereistä on itsemääräämisoikeus, eikä se ole muiden pohdittavissa. Lisäksi jaottelu man or a woman? luo kuvaa sukupuoli-identiteeteistä kaksinapaisena, ei moninaisena. Tehtävä pyytää siis oppilaita asettumaan transsukupuolisen Jasminin luokkatovereiden asemaan, ja pohtimaan miltä tuntuisi kohdata erilaisia Jasminin sukupuolta käsitteleviä tilanteita koulussa. Tehtävä voi herättää keskustelua sukupuolesta ja transsukupuolisuudesta syvällisemmällä tasolla kuin mitä oppaan muut representaatiot antavat ymmärtää, mutta vain jos paikalla on ammattitaitoinen ja asiaanperehtynyt opettaja, sillä itse tehtävä luo sanavalinnoillaan ristiriitaista kuvaa transsukupuolisuudesta. Seksuaalivähemmistöistä opettajan opas kertoo enemmänkin. Kuitenkin, vaikka kirjan sanastosta löytyvätkin termit seksuaalinen suuntautuminen ja biseksuaalisuus ja kirja aloitetaan puhumalla seksuaalivähemmistöistä, viitataan sateenkaari-identiteetteihin tämän jälkeen lähestulkoon vain homoseksuaalisuutena ja homopareina. Kohdassa lisätietoa opettajille, missä seksuaalivähemmistöjä käsitellään lainsäädännön ja uskonnon kautta, puhutaan yksinomaan homoseksuaalisuudesta, eikä seksuaalisuuden monimuotoisuudelle tai yksilöllisyydelle anneta tilaa. Kirjan vahva hetero/homoseksuaalisuuden kaksijakoisuuden ylläpitäminen tulee esille hyvin seuraavassa lauseessa: Keskustelutilanteessa ei saa unohtaa, että luokassa saattaa olla oppilaita, jotka ovat oman seksuaali-identiteettinsä kanssa hyvinkin suuressa käymisvaiheessa tai jo tiedostaneet oman homoseksuaalisuutensa (Hannukkala et al. 2012: 3). Kyseessä on ainut kappale, missä opas mainitsee seksuaali-identiteetin, ja kuten lauseesta käy ilmi, omaa seksuaalisuutta ja siihen liittyvää identiteettiä pohditaan vain suhteessa homoseksuaalisuuteen. Rinnastuskonjuktio tai yhdistää lauseen kaksi puolta toisiinsa: identiteetin käymisvaiheen sekä oman homoseksuaalisuuden tiedostamisen, jonka lause viittaa olevan siis luonnollinen jatkumo oman seksuaalisuuden pohdiskelulle. Näin opas sulkee ulos heteroseksuaaliset, biseksuaaliset, tai muulla tavalla identifioituvat ihmiset tämän käymisvaiheen mahdollisesta lopputuloksesta. Seksuaalisuuden käsitteleminen pelkästään homoseksuaalisuutena sivuuttaa täysin seksuaalisuuden
monimuotoisuuden, jättää biseksuaalisuuden täysin huomioitta sekä yhä toiseuttaa seksuaalivähemmistöjä suhteessa heteroseksuaaliseen enemmistöön. Seksuaalisuus ja sukupuoli arvokeskusteluna Aineistosta löytyvät diskurssit keskittyvät pääosin tarkastelemaan homoseksuaalisuutta (ja nimenomaan vain homoseksuaalisuutta) lain, etiikan ja uskonnon kautta, näistä keskittyen eritoten uskonnon näkökulmaan: lisätietoa opettajille -kohdassa otsikon Raamattu, kirkko ja homoseksuaalisuus alta löytyy 5 alaotsikkoa, jotka kattavat yhdessä yli sivun yhteensä puolentoista sivun mittaisesta tekstistä. Kyseiset diskurssit myös erotetaan toisistaan selkeästi jaotuksella faktat ja arvokeskustelu : Yhteiskuntaopissa voitaisiin pysyä ns. puhtaasti faktalinjalla eli opiskella lainsäädännön pohjalta rekisteröidyn parisuhteen määräykset. Uskonnon ja terveystiedon opettajille jäisi arvokeskustelu aiheesta (Hannukkala et al. 2012: 2). Ensiksin herää kysymys, ovatko lainsäädäntöön liittyvät aihepiirit ainoita faktoja seksuaalisuudesta? Toiseksi, ajattelutapa, missä seksuaalisuudesta vain lainsäädäntö katsotaan faktoiksi ja muut diskurssit arvokeskusteluksi ei vaikuta vain virheelliseltä, mutta myös seksuaalivähemmistöjen arvoa halveksuvalta. Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat muutakin kuin osa lainsäädäntöä, eikä identiteettiä voi tulkita vain arvokeskusteluna. Esimerkiksi kappaleessa Johtopäätöksiä Raamatun pohjalta tuodaan esille tasa-arvoisesti kolme eri tulkintaa (Hannukkala et al. 2012: 2): 1. Homoseksuaalisuus ei kuulu kristilliseen ihmiskuvaan. Vaikka homoseksuaaleja ei teologisessa mielessä hyväskytä, he ovat kuitenkin tasa-arvoisia muiden kanssa. 2. Homoseksuaalisuuden hyväksyminen mahtuu Raamatun seksuaaliopetuksen sisälle. Raamatun viittaukset eivät kohdistu sellaiseen vastuulliseen homoseksuaalisuuteen, josta nykyisin keskustellaan (esim. Rekisteröidyn parisuhteen yhteydessä). 3. Kristillistä kantaa ei voida muodostaa pelkästään Raamatun pohjalta, vaan on pohdittava myös muita teologisia ja eettisiä näkökulmia. Viitataan siihen, etteivät kyseiset raamatunkohdat ole tarpeeksi yksiselitteisiä. Tältä laajemmalta pohjalta voidaan päätyä kumpaan tahansa lopputulokseen. Esimerkissä seksuaalisuus tuodaan esille vain homoseksuaalisuutena, näin vahvistaen taas yksipuolista kuvaa. Lisäksi herää kysymys, millaista on vastuullinen homoseksuaalisuus? Onko homoseksuaalisuus vastuullista, vain jos se tapahtuu rekisteröidyn parisuhteen yhteydessä? Samalla periaatteella voimme kysyä onko heteroseksuaalisuus vastuullista vain jos se tapahtuu avioliiton yhteydessä konseptina ajatus on absurdi. Raamatun lisäksi opas kertoo kirkon asenteista
homoseksuaalisuutta kohtaan, taas todeten, että mielipiteitä on monia. Voidaanko eiheteroseksuaalisen identiteetin omaavien henkilöiden asemasta yhteiskunnassa puhua todella arvokeskusteluna? Jos seksuaalisuutta käsittelevä opettajan opas luo kuvaa homoseksuaalisuudesta arvokysymyksenä, ja Raamatun kielteisiä asenteita homoseksuaalisuutta kohtaan käsitellään enemmän kuin argumenttejä tasa-arvoisen kohtelun puolesta, kuinka tämä vaikuttaa jo homoseksuaalisuudesta kielteisesti ajatteleviin opettajiin sekä heidän oppilaisiinsa? Pelkästään uskonto-diskurssiin keskittyminen kirjassa luo kuvaa, missä heteroseksuaalisuudesta kielteisesti ajatteleminen uskonnollisen vakaumuksen perusteella on hyväksyttävää ja ymmärrettävää. Terveystiedon oppaassa uskonnolliseen diskurssiin keskittyminen luo myös kuvaa kristillisestä arvopohjasta kristillisessä instituutiossa, millainen peruskoulu ei suinkaan ole. Tälläisen kuvan edistäminen niinkin tärkeässä instituutiossa kuin koulu ei vain sodi opetussuunnitelman arvoperusteita vastaan, vaan on myös haitallista koulua käyville sateenkaarinuorille ja tuksin edistää tasa-arvoisen kouluilmapiirin luomista. Oppaan tarjoamat seksuaalisuuteen liittyvät tehtävät ja harjoitukset oppilaille keskittyvät myös pitkälti omien arvojen perustelemiseen, mutta mukana on myös tehtäviä jotka vaativat oppilaita asettumaan samaa sukupuolta kohtaan kiinnostusta tuntevien asemaan, pohtimaan kuinka edistää seksuaalivähemmistöjen asemaa sekä etsimään lisää tietoa aiheesta. Erityistä mielenkiintoa herättää tehtävä, jossa oppilaita pyydetään kirjoittamaan loppu seuraavalle kertomukselle (Hannukkala et al. 2012: 4): Mä rakastuin Sanniin heti, kun se tuli meidän treeneihin. Tunne oli häkellyttävän voimakas, ja hieman pelottavakin, kun ensimmäistä kertaa ihastuin samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Olinhan ollut ihastunut ennenkin monta kertaa, mut aina aikaisemmin kundeihin. Kyseessä on ainut kerta seksuaalisuus-kappaleessa, kun sanavalinnat jättävät tulkinnanvaraa hetero/homoseksuaalisuus-akselin ulkopuolelle, olihan kirjoittaja ennen Sanniin ihastumistaan ihastunut aina aikaisemmin kundeihin. Tehtävää tukevissa kysymyksissä oppilasta kehotetaan asettumaan sekä kertomuksen päähenkilön että Sannin asemaan ja tehtävän tarkoitukseksi tarkennetaan empaattisen suhtautumisen ja suvaitsevuuden harjoittelu. Tässä onkin häkellyttävän suuri ero transsukupuolisen Jasminin kokemuksia käsittelevään tehtävään: kun oppilaita pyydettiin miettimään Sannin omia kokemuksia, Jasminin kohdalla pyydettiin eläytymistä hänen luokkakavereidensa rooliin. Rooliharjoitus menee pitkälti samassa linjassa kuin kirjan muut asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Siinä missä seksuaalisuudesta voidaan puhua jo avoimemmin kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten ja oppilaita voidaan pyytää eläytymään seksuaalivähemmistöjen asemaan, ei sukupuolivähemmistöön kuuluvien henkilöiden kokemuksia käsitellä muuten kuin heitä ympäröivien ihmisten kautta transsukupuolisuus esitetään niin
kaukaisena konseptina, ettei heidän näkökulmaansa voi yrittää edes eläytyä. Lopuksi Voimaa- -opettajan opas luo kapeaa kuvaa seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Vaikka oppilaille laaditut tehtävät vaativat eläytymistä seksuaalivähemmistöjen asemaan ja pohtimaan tasa-arvon edistämistä, opettajille laadittu lisätietoa-osio puhuu seksuaalisuudesta vain homoseksuaalisuutena, näin jättäen huomiotta seksuaalisuuden monimuotoisuuden ja yksilöllisyyden ja painottaen marginalisoivaa homo/heteroseksuaalisuus-kaksijakoisuutta. Seksuaalisuudesta keskustellaan pääosin myös etiikka-disurssin kautta, milloin ei-heteroseksuaalisuus ja sen hyväksyminen nähdään arvovalintana, eikä seksuaalivähemmistöjen syrjintää suoraan tuomita onhan asia arvokysymys. Olisikin hyvin vaikea kuvitella muita identiteettikategorioita, esimerkiksi etnisyyttä, kohdeltavan samalla tavalla arvokysymyksinä. Ajatus, että kouluissa olisi hyväksyttävää todeta rasismin olevan vain osa jokaisen omaa ideologiaa, tai että opettajan oppaasta löytyisi Raamattu-sitaatteja sen ajan eri etnisyyksistä ja heimoista, tuntuu täysin absurdilta. Sukupuolesta luodaan vielä kapeampaa kuvaa kuin seksuaalisuudesta, eikä opas edes määrittele termiä sukupuoli-identiteetti, eikä sukupuolivähemmistöjen asemasta keskustella niin kuin seksuaalivähemmistöistä: koko sukupuolivähemmistöjen representaatio perustuu kahden termin määrittelyyn sekä yhteen tehtävään, jossa oppilaat voivat kuvitella kohtaavansa sukupuolivähemmistöön kuuluvan henkilön. Näin sukupuolivähemmistöjen omille kokemuksille ei tekstissä anneta yhtään tilaa. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret jäävät näin täysin ilman posiitiivisia representaatioita, joita he kovasti kaipaisivat: kuten mainittu, transnuorten kokemukset kouluympäristöistä ovat hälyttäviä ja jopa 80 % kokee kiusaamista tai syrjintää. Koulutuksen täytyisi pyrkiä vähentämään nuorten (ja tulevaisuudessa aikuisten) epätasa-arvoisuutta aktiivisesti, ja lisäämällä keskustelua sukupuolesta kouluissa voisi olla ensimmäinen askel tietämättömyyden ja välinpitämättömyyden vähentämiseksi myös enemmistön keskuudessa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoisuutta ei voi pitää itsestäänselvänä tasaarvoisen avioliittolain myötä. Nykyinen hallitus on ilmoittanut, että ei aio ottaa translain muutosta käsittelyyn nykyisellä hallituskaudella. Nykyinen translaki vaatii transsukupuolisten sterilisaatiota juridisen sukupuolen vahvistamiseksi, joten sukupuolen itsemääräämisoikeudesta ollaan vielä kaukana. Translaki nykyisellään altistaa transihmiset syrjinnälle ja on ihmisoikeuksia loukkaava. Myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kokevat yhä selvästi enemmän syrjintää kuin heteroseksuaaliset ihmiset, sekä koulussa että sen ulkopuolella. Peruskoulu tarjoaisi meille loistavan
mahdollisuuden edistää tasa-arvoisia ideologioita, minkä takia on tärkeää tarkastella koulussa opetettavia aineita kriittisesti, ja katsoa että opettajat sitoutuvat opetussuunnitelmassa esitettyyn arvopohjaan jokainen oppilas on arvokas juuri sellaisenaan kuin hän on. Lähdeluettelo Aineisto Hannukkala, M., Orkola, T., Peltomaa, M., and Reinikkala, P., 2012. Voimaa Terveystieto 7-9 Opettajan Opas. Helsinki: WSOYpro Oy. Muut lähteet Alanko, K. 2014. Mita kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa?[pdf] Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Available at: < http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/sateenkaarinuori.pdf> [Accessed 7 January 2017]. Fairclough, N. (2001). Critical Discourse Analysis as a Method in Social Scientific Research. In R. Wodak and M. Meyer (eds.), Methods of Critical Discourse Analysis. London: SAGE Publications Ltd, 122-136 [online]. Available at: <http://sk.sagepub.com/books/methods-of-critical-discourseanalysis> [Accessed 16 March 2017] Gamson, J. and Moon, D., 2004. The Sociology of Sexualities: Queer and Beyond. Annual Review of Sociology, [online] 30. Available at: < http://www.jstor.org/stable/29737684? seq=1&uid=3738032&uid=2&uid=4&sid=21 106185270671#page_scan_tab_contents> [Accessed 8 January 2017]. Jones, R.H., 2012. Discourse Analysis: A resource book for students. London: Routledge. Macgillivray, I.K. and Jennings, T., 2008. A Content Analysis Exploring Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender Topics in Foundations of Education Textbooks. Journal of Teacher Education,
[online] 59(2). Available at: <http://jte.sagepub.com/content/59/2/170.short> [Accessed January 9] National Union of Students, 2014. Education Beyond the Straight and Narrow: LGBT students' experience in higher education. [pdf] National Union of Students. Available at: <http://nus.org.uk/global/lgbt-research.pdf> [Accessed January 10 2017]. Opetushallitus, 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. [pdf] Opetushallitus. Available at: < http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf > [Accessed 22 March 2017]. Pietikäinen, S. and Mäntynen, 2015. Kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino. Stein, A., and Plummer, K., 1994. I Can t Even Think Straight : Queer Theory and the Missing Sexual Revolution in Sociology. Sociological Theory, [online] 12(2). Available through: <http://www.jstor.org> [Accessed 8 January 2017]. Temple, J.R., 2005. People Who Are Different From You : Heterosexism in Quebec High School Textbooks. Canadian Journal of Education, [online] 28(3). Available at: < http://www.jstor.org/stable/4126471> [Accessed 7 January 2017]. Wodak, R. (2001). What CDA is About a Summary of its History, Important Concepts and Its Developments. In R. Wodak and M. Meyer (eds.), Methods of Critical Discourse Analysis. London: SAGE Publications Ltd, 1-12 [online]. Available at: <http://sk.sagepub.com/books/methods-ofcritical-discourse-analysis> [Accessed 16 March 2017] Young, A.J., and Middleton, M.J., 2002. The Gay Ghetto in the Geography of Education Textbooks. In: R.M. Kissen, ed. 2002. Getting Ready for Benjamin: Preparing Teachers for Sexual Diversity in the Classroom, [online]. Oxford: Rowman & Littlefield Publishers. Available through Google Books: <http://books.google.co.uk> [Accessed 9 January 2017].