Täysistunto Pöytäkirja/Plenum Protokoll Aika/Tid keskiviikko/onsdagen 8.11.2017 klo 16.00 Paikka/Plats Turun kristillinen opisto, Turku Pöytäkirjan vakuudeksi/in fidem Katri Kuuskoski kirkolliskokouksen pääsihteeri/ kyrkomötets generalsekreterare Liisa Aarnio-Jääskeläinen hallintosihteeri/förvaltningssekreterare Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty/protokollet justerat och godkänt Annika Määttänen Bo-Göran Åstrand
Täysistunto - Pöytäkirja / Plenum - Dagordning 08.11.2017 klo 16:00 Sisällys / Innehållsförteckning 1 Istunnon alku/plenum öppnas... 1-168. Puheenvuoro: Markku Orsila... 2 2... 3-169. Puheenvuoro: Johanna Korhonen... 4-170. Puheenvuoro: Kari Mäkinen... 5-171. Vastauspuheenvuoro: Johanna Korhonen... 6-172. Puheenvuoro: Kari Mäkinen... 7-173. Puheenvuoro: Erkki Puhalainen... 8-174. Puheenvuoro: Jukka Keskitalo... 9-175. Puheenvuoro: Erkki Puhalainen... 10-176. Puheenvuoro: Jukka Keskitalo... 11-177. Puheenvuoro: Jari Kemppainen... 12-178. Puheenvuoro: Hannele Karppinen... 13-179. Puheenvuoro: Jukka Keskitalo... 14-180. Puheenvuoro: Pauli Niemelä... 15-181. Puheenvuoro: Pekka Huokuna... 16-182. Puheenvuoro: Pauli Niemelä... 18-183. Puheenvuoro: Pekka Huokuna... 19-184. Vastauspuheenvuoro: Katri Korolainen... 20-185. Vastauspuheenvuoro: Jaakko Weuro... 21-186. Puheenvuoro: Pekka Huokuna... 22-187. Puheenvuoro: Arto Antturi... 23-188. Puheenvuoro: Tuomo Pesonen... 24-189. Puheenvuoro: Lauri Palmunen... 25-190. Puheenvuoro: Tuomo Pesonen... 26-191. Puheenvuoro: Kirsi Ojansuu-Kaunisto... 27-192. Puheenvuoro: Pirjo Pihlaja... 28-193. Puheenvuoro: Kirsi Ojansuu-Kaunisto... 29-194. Vastauspuheenvuoro: Jouko Jääskeläinen... 30-195. Vastauspuheenvuoro: Kaarlo Kalliala... 31-196. Vastauspuheenvuoro: Pirjo Pihlaja... 32-197. Vastauspuheenvuoro: Jaakko Weuro... 33-198. Puheenvuoro: Pekka Niiranen... 34
Täysistunto - Pöytäkirja / Plenum - Dagordning 08.11.2017 klo 16:00 Sisällys / Innehållsförteckning - 199. Puheenvuoro: Pekka Huokuna... 35-200. Vastauspuheenvuoro: Pertti Rajala... 36-201. Puheenvuoro: Elina Karttunen... 37-202. Vastauspuheenvuoro: Pirjo Pihlaja... 38-203. Puheenvuoro: Jouni Turtiainen... 39-204. Puheenvuoro: Teemu Laajasalo... 40-205. Puheenvuoro: Mikko A. Himanka... 41-206. Puheenvuoro: Kari Mäkinen... 42-207. Puheenvuoro: Seppo Häkkinen... 43-208. Puheenvuoro: Mikko A. Himanka... 44 3 Pöydällepanoja/Bordläggningar... 45
1 08.11.2017 klo 16:00 1 Istunnon alku/plenum öppnas Puhetta johti toinen varapuheenjohtaja Leppänen. Vapautusta kirkolliskokouksen työskentelystä myönnettiin lomanpyynnön perusteella Ojansuu-Kaunistolle torstaina 9.11. Nimenhuudossa merkittiin kaikki edustajat läsnä oleviksi. Kansliavaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Orsila, käytti puheenvuoron ansionmenetyskorvausten hakemismenettelystä. Ordet leddes av andra vice ordförande Leppänen. Ojansuu-Kaunisto beviljades på basis anhållan om frånvaro befrielse från kyrkomötesarbetet torsdag 9.11. Vid namnuppropet antecknades alla ombud som närvarande. Kansliutskottets ordförande, ombudet Orsila, gjorde ett inlägg om hur man ansöker om ersättning för inkomstbortfall.
2 Puheenvuoro: Markku Orsila, edustaja Istunnon alku/plenum öppnas Kiitos puheenjohtaja. Vielä täydennys tähän palkkioiden ja ansionmenetyskorvausten maksuasiaan. Jäi sanomatta, että tuolla puhujapöntön edessä on edelleen nuo punaiset lomakelaatikot, joissa on paperisena sekä M2-käyttöohje, jos se joltakin on vielä kateissa, ja toisessa laatikossa ansionmenetyskorvauksen hakulomake. Sitten kysyttiin, että kun se on paperinen lomake, onko mahdollista sähköisenä toimittaa ansionmenetyspaperit. Sellainen käytäntö on ihan ok, että täytät nyt vaikka kokousviikolla tuon paperisen lomakkeen ja jätät tänne. Kun siinä on perustiedot kunnossa, sen varsinaisen työnantajan todistuksen voi toki skannata ja sähköisenä lähettää joko Mia Riitalan tai Liisa Aarnio-Jääskeläisen sähköpostiin. Sitten tuli sellainen kysymys, että nyt kun meidän tarve oli nimenomaan tiivistää tätä maksuaikataulua, että jos nyt ansionmenetyskorvausta ei ehdi hakea tuohon 5.11. mennessä. Se ei haittaa. Silloin saat sen vain vähän myöhemmin. Mutta ilman sitä ei jää. Jos jollain on nyt vaikeuksia toimittaa tuohon päivämäärään mennessä, niin toimita myöhemmin, mutta silloin se korvaus ei tule 30.11., mutta jos toimii tämän ohjeen mukaan, niin silloin pitäisi näin tapahtua. Ainoastaan palkkiot maksetaan puolivuosittain. Ansionmenetykset tulevat nopeamman aikataulun mukaan. LIITE: Kirkolliskokous 08.11.2017 / 1
3 08.11.2017 klo 16:00 2 Kirkolliskokous kävi työjärjestyksen 45 :n mukaisen keskustelun, jossa edustajat voivat esittää kysymyksiä piispainkokouksen ja kirkkohallituksen jäsenille, kirkkoneuvoksille ja kirkkohallituksen muille viranhaltijoille. Keskustelussa käyttivät puheenvuoroja J. Korhonen, K. Mäkinen, J. Korhonen, K. Mäkinen, Puhalainen, Keskitalo, Puhalainen, Keskitalo, J. Kemppainen, Karppinen, Keskitalo, Niemelä, Huokuna, Niemelä, Huokuna, Korolainen, Weuro, Huokuna, Antturi, Pesonen, Palmunen, Pesonen, Ojansuu-Kaunisto, Pihlaja, Jääskeläinen, Kalliala, Pihlaja, Weuro, Niiranen, Huokuna, Rajala, Karttunen, Pihlaja, Turtiainen, Laajasalo, Himanka, K. Mäkinen, Häkkinen ja Himanka. Kyrkomötet förde en debatt enligt 45 i arbetsordningen vid vilken ombuden hade tillfälle att ställa frågor till medlemmarna av biskopsmötet och Kyrkostyrelsen, till ecklesiastikråden och till Kyrkostyrelsens övriga tjänsteinnehavare. Vid debatten gjordes inlägg av J. Korhonen, K. Mäkinen, J. Korhonen, K. Mäkinen, Puhalainen, Keskitalo, Puhalainen, Keskitalo, J. Kemppainen, Karppinen, Keskitalo, Niemelä, Huokuna, Niemelä, Huokuna, Korolainen, Weuro, Huokuna, Antturi, Pesonen, Palmunen, Pesonen, Ojansuu-Kaunisto, Pihlaja, Jääskeläinen, Kalliala, Pihlaja, Weuro, Niiranen, Huokuna, Rajala, Karttunen, Pihlaja, Turtiainen, Laajasalo, Himanka, K. Mäkinen, Häkkinen och Himanka.
4 Puheenvuoro: Johanna Korhonen, edustaja Kysymys naispapittomien messujen edistämisestä. Piispainkokous on antanut seurakunnille suosituksen jumalanpalvelusyhteisöjen integroimisesta osaksi seurakuntien toimintaa. Suosituksessa viitataan piispainkokouksen asettaman työryhmän selvitykseen jumalanpalvelusyhteisöistä, joulukuu 2016. Yhdeksi toimivaksi malliksi esitetään Porin Teljän mallia. Siinä Sleyn messut on integroitu osaksi seurakunnan jumalanpalveluselämää, ja näissä messuissa palvelevat vain miespapit. Julkisuudessa on sittemmin tullut ilmi, että seurakuntia painostetaan nyt suositukseen vedoten integroimaan naispapittomat messut osaksi seurakuntien toimintaa. Kysymys 1: Miksi ja millä perusteella tällainen suositus on tehty, kun otetaan huomioon kirkon sitoutuminen edistämään sukupuolten tasa-arvoa kaikessa toiminnassaan tasa-arvolain ja Luterilaisen maailmanliiton laatiman, sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta koskevan linjauksen mukaisesti? Kysymys 2: Millä perusteella tällaisen naisten syrjintää edistävän toiminnan väitetään tuottavan myönteisiä lapsivaikutuksia?
5 Puheenvuoro: Kari Mäkinen, arkkipiispa Kiitos kysymyksestä. Ensinnäkin totean, että piispainkokous on antanut suosituksen seurakunnissa toimivista jumalanpalvelusyhteisöistä. Sen taustamateriaalina on työryhmän työskentely, mutta haluan todeta sen, että tähän piispainkokouksen päätökseen tai suositukseen ei ole otettu mitään yksityiskohtaisia malleja integroitumisesta tai yhteistyön toteuttamisesta. Ei siis yksittäisten seurakuntien tai yksittäisten tilanteitten malleja. Suosituksen taustana on se todellisuus, jossa tällä hetkellä eletään, jossa seurakuntiin on muodostunut hyvin monenlaisia jumalanpalvelusyhteisöjä seurakuntien jumalanpalveluselämään ja niiden rinnalle. Nyt piispainkokouksen suosituksen tarkoituksena on edesauttaa sitä, että nämä voisivat jäsentyä seurakunnan jumalanpalveluselämän kokonaisuuteen. Suosituksessa todetaan, että seurakunnan on syytä sopia yhteistyöstä jumalanpalvelusyhteisön kanssa. Seurakunnan jumalanpalvelusyhteisön tulee laatia kirjallinen sopimus ja se tulee laatia kirkon päätösten mukaisen jumalanpalveluselämän toteuttamisesta. Siis kirkon päätösten mukaisen jumalanpalveluselämän toteuttamisesta. Tässä kohden piispainkokouksen suosituksen taustaperusteluissa viitataan niihin päätöksiin, joita kirkkomme on tehnyt suhteessa naisten pappeuteen ja myöskin muun muassa siihen tahdon ilmaukseen, joka vuonna 2009 tästä asiasta tehtiin. Tämä suositus ei siis muuta tässä suhteessa yhtään mitään. Ja on selvää, että kun ryhdytään laatimaan sopimusta, niin sellaista sopimusta seurakunta ei voi tehdä, joka rikkoisi kirkon päätöksiä vastaan. Suositus on ymmärretty väärin, jos katsotaan sen edistävän naisten syrjintää. Sen sijaan on tärkeää, että silloinkin kun jos tällainen jumalanpalvelusyhteisö on sellainen, jossa suhtaudutaan virkakysymykseen toisin, kuin mikä on kirkon päätös, silloinkin kirkkoherra, joka vastaa seurakunnan jumalanpalveluselämästä, pyrkii tekemään tämänkaltaisen sopimuksen tämän jumalanpalvelusyhteisön kanssa. Kirkkoherra vastaa tästä valmistelusta ja tarvittaessa piispa ja tuomiokapituli voi sitä tukea. Mutta totean vielä, että silloin kun näin toimitaan, silloin toimitaan kirkon päätösten mukaisesti. Ja mitä sitten tulee tähän toiseen kysymykseen lapsivaikutuksista, mielestäni ensimmäinen vastaus jo oikeastaan vastasi toiseenkin. Mutta voisin todeta, että minusta voi olla ja onkin myönteisiä lapsivaikutuksia sillä, jos erilliset jumalanpalvelusyhteisöt voivat integroitua seurakuntien jumalanpalveluselämän kokonaisuuteen ja sen koko rikkauteen niin, että lapset eivät kasva jotenkin vain erillisessä omassa ympäristössään tai yhteisössään, vaan voivat integroitua seurakunnan jumalanpalveluselämän kokonaisuuteen. Kiitoksia.
6 Vastauspuheenvuoro: Johanna Korhonen, edustaja Nythän on toki mahdollista, että kun jostain syystä tuolla kirkkokentällä vallitsee tällainen käsitys, että piispainkokous suosittelee tätä Porin Teljän mallia, niin mahdollisestihan tämä on väärinkäsitys, jossa sekaisin ovat menneet piispainkokouksen suositus ja piispainkokouksen asettaman työryhmän laatima selvitys. Mikäli näin nyt siis ei olekaan asia, niin silloin lienee piispainkokouksen syytä terävöittää viestintäänsä asiasta, jotta tämä väärinkäsitys saadaan peratuksi sitten pois.
7 Puheenvuoro: Kari Mäkinen, arkkipiispa Näköjään voidaan lukea tuota suositusta ja julkisuuttakin monella tavalla. Mutta se, mitä edustaja Korhonen äsken totesi, se pitää paikkansa. Piispainkokouksen päätöksessä ei ole otettu yhtään yksittäistä mallia tai esimerkkiä.
8 Puheenvuoro: Erkki Puhalainen, edustaja Viime aikoina on keskusteltu järjestöille myönnettävistä kirkkokolehdeista, niiden määristä ja siitä, kuinka niiden myöntämisessä toteutuu perussopimuksen linjaus, jonka mukaan kirkko kohtelee kaikkia lähetysjärjestöjä yhdenvertaisin perustein. Viime sunnuntain kolehtiratkaisu Turun tuomiokirkossa liittyy mielestäni tähän ja on myös herättänyt facekeskustelun, jossa on pohdittu kirkkohallituksen määräämistä kolehdeista poikkeamista. Messussa kerättiin sille päivämäärälle kerätyn kolehdin sijasta kolehti toiseen kohteeseen. Ja kolehti oli varmasti aivan hyvä, siitä ei ole kysymys. Mutta muutos tuskin täyttää niitä kolehtiohjeissa mainittuja erityisen painavia syitä, joiden perusteella kolehti voidaan siirtää, varsinkaan, kun virallinen kolehti olisi kohdentunut Raamatun opetukseen ja koulutukseen Aasiassa ja Afrikassa ja ollut osaltaan tukemassa muun muassa vajaa viikko sitten syntyneen uuden luterilaisen kirkon, Mongolian evankelis-luterilaisen kirkon opetustyötä. Tuki maansa ainoan vähemmistökirkon alkutaipaleelle olisi sopinut erittäin hyvin reformaatiojuhlapyhään. Tämän kaltainen ratkaisu ei mielestäni ole tukemassa lähetysjärjestöjen yhdenvertaista kohtelua ja ainakin vähintään herättää kysymyksiä. Siksi kysynkin, mitkä ovat kirkkohallituksen valmiudet ja mahdollisuudet valvoa lain ja korkeimman hallinto-oikeudenkin linjauksen mukaan sille kuuluvaa kolehtien määräämisoikeuden toteutumista. Ei ole järkevää eikä kirkolle eduksi, jos jokin taho lähtee selvittämään asiaa oikeusteitse, niin kuin joku vuosi sitten tapahtui.
9 Puheenvuoro: Jukka Keskitalo, kansliapäällikkö Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kiitoksia kysymyksestä. Olen itse asiassa saanut paljonkin viime vuosina kolehtia koskevia kysymyksiä. Kolehtipäätösten valmistelu kirkkohallituksessa on vain yksi virkaani kuuluvista tehtävistä, mutta näyttää siltä, että tämä herättää tavallista enemmän keskusteluja, jopa intohimoja. Tosiaankin kirkkohallituksen tehtävänä on kirkkolain 22 luvun 2 :n mukaan määrätä mihin yleisiin tarkoituksiin kolehteja on päiväjumalanpalveluksessa kannettava. Tämä päätös sitoo seurakuntia. Se on sitova päätös, koska se on toimivallan nojalla tehty päätös. Kirkkohallituksen täysistunto on kuitenkin viime vuosina myöskin nähnyt selvästi sen, että seurakuntien toiminnan arki tarvitsee joustoa tässä asiassa. Niinpä se onkin vuonna 2011 antanut ohjeet siitä, miten tietylle sunnuntaille tai pyhäpäivälle määrättyä kolehtia voidaan siirtää eteenpäin, ei määrättömästi, mutta vaikkapa seuraavaan sunnuntaihin. Millä periaatteilla tai mistä syystä se voidaan siirtää. Tämä ohje on muuten kirkkohallituksen yleiskirjeessä 19/2011. Edustaja Puhalainen kysyy, mitkä ovat kirkkohallituksen valmiudet ja mahdollisuudet valvoa sille kuuluvaa kolehtien määräämisoikeuden toteutumista. Seurakuntien toiminnan ja hallinnon valvontavalta kuuluu tuomiokapitulille. Näin ollen kirkkohallitus ei itse sinänsä valvo tämän päätöksensä noudattamista, vaan tältäkin osin valvontavastuu kuuluu tuomiokapitulille. Korkeintaan ajattelisin, että kirkkohallitus voi saattaa asiaan liittyvät havaintonsa tuomiokapitulin tietoon. Mutta asiassa toimiminen, jos sellainen nähdään tarpeelliseksi, on tuomiokapitulin asia. Kiitoksia.
10 Puheenvuoro: Erkki Puhalainen, edustaja Kysyn vaan, että onko sitten syytä noita ohjeita tarkentaa, koska siellä ohjeessa selkeästi sanotaan, että tästä suunnitelmasta poikkeamisesta on vähintäänkin ilmoitettava kirkkohallitukselle. Ja mitä merkitystä tällä ilmoituksella on, jos sillä ei ole muuta seurausta kuin siirtää paperia tai tietokonetiedostoa paikasta toiseen.
11 Puheenvuoro: Jukka Keskitalo, kansliapäällikkö Puheenjohtaja. On sillä esimerkiksi se merkitys, että kun kolehtien tilityksiä katsotaan, niin tiedetään mihin ne on kerätty. Kyllä sillä on informaatioarvo, että se ilmoitetaan. Ja ehkä se siellä seurakunnan päässä ryhdistää toimintaa, että niitä ei ihan tuosta noin vaan muuteta, vaan se edellyttää ilmoitusta.
12 Puheenvuoro: Jari Kemppainen, edustaja Arvoisa puheenjohtaja. Kansliapäällikkö, siinä ohjeessa sanotaan kaksi syytä. Et sanonut niitä äsken. Ne ovat paikallisia syitä. Joko paikallinen juhla tai paikallinen katastrofi. Kirkkoherrana sitä joutuu aina miettimään, mitkä ovat paikallisia syitä. Ehkä viime pyhänä oli paikallinen syy.
13 Puheenvuoro: Hannele Karppinen, edustaja Kysyisin vaan vielä, että mikä se syy oli nyt sitten siirtää viime pyhänä? Voiko siihen vastata täällä? Mikä oli syy kolehdin vaihtoon?
14 Puheenvuoro: Jukka Keskitalo, kansliapäällikkö Puheenjohtaja. Katson, että minun tehtäväni ei ole vastata, eikä ole oikeastaan mahdollistakaan, että vastaisin miten seurakunnassa on tätä ohjetta tulkittu. Mutta ne perusteet, kuten edustaja Kemppainen sanoi, ne kaksi perustetta on siinä mainittu. En ehkä katsoisi, että ne ovat sillä tavalla täysin tyhjentävät. Ne ovat kyllä ohjeellisia ja sen mukaan tulee toimia, mutta tietysti elävän elämän tilanteet ovat moninaisia ja niitä täytyy arvioida esimerkkitapausten valossa.
15 Puheenvuoro: Pauli Niemelä, edustaja Arvoisa puheenjohtaja. Varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma, Vasu, on uudistettu maassamme. Suunnitelman lähtökohta on, että uskonnollinen kasvatus kuuluu kodeille ja seurakunnille ja katsomuskasvatus on varhaiskasvatuksen henkilökunnan vastuulla. Tätä suunnitelmaa on tulkittu eri puolilla Suomea hyvin eri tavalla. Myös opetushallituksen ohjeistusta on tähän suunnitelmaan tulkittu monella tapaa. Näyttää siltä, että monin paikoin seurakuntien tekemä laaja yhteistyö on kariutumassa. Kysynkin 1. Mikä on kirkkohallituksen linja Vasun tulkintaan? 2. Miten kirkkohallitus on edistänyt positiivista uskonnonvapauden mukaista tulkintaa suunnitelman toteuttamiseksi? 3. Mihin toimiin kirkkohallitus ryhtyy, jotta seurakunnat voisivat jatkaa mahdollisimman hedelmällistä yhteistyötä kuntien varhaiskasvatuksen toimijoiden sekä vanhempien kanssa ja tuella?
16 Puheenvuoro: Pekka Huokuna, kirkkoneuvos Arvoisa puheenjohtaja Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet asiakirja eli VASU on Opetushallituksen laatima normiasiakirja. Se velvoittaa kaikkia varhaiskasvatuksen toimijoita. Paikalliset suunnitelmat laaditaan valtakunnallisten perusteiden pohjalta. Niiden tekemistä on vaikeuttanut se, ettei Opetushallituksen ohjeistus VASUN katsomuskasvatukseen liittyen ole vielä valmistunut, joten näitä mainittuja virhetulkintojakin on helposti voinut syntyä. On hyvä todeta kuitenkin, että seurakunta mainitaan VASUSSA varhaiskasvatuksen yhteistyökumppanina, joten esteitä yhteistyölle ei ole. Tässä yhteistyössä on huomattava kuitenkin myös se, että seurakunnan täytyy toimia uuden VASUN periaatteiden mukaisesti. Se tarkoittaa sitä, että joistakin perinteisistä toimintatavoista on luovuttava ja yhteistyötä on kehitettävä uudelta pohjalta mutta yhteistyö on siis edelleen mahdollista. Yhteiskunnan varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Uskontokasvatuksen sijaan uudessa VASUSSA käytetään termiä katsomuskasvatus. Se pitää sisällään eri uskonnot, katsomukset ja myös uskonnottomuuden. Sen toteuttaminen on varhaiskasvatuksen oman henkilöstön tehtävä. Seurakunnalla puolestaan ei ole kasvatustehtävää yhteiskunnan varhaiskasvatuksessa mutta seurakunta voi tehdä yhteistyötä katsomuskasvatuksen tueksi sekä olla mukana järjestämässä vuoden kulkuun sisältyviä kristilliseen perinteeseen liittyviä tilaisuuksia, esimerkiksi joulu- ja pääsiäiskirkot. Kirkkohallitus on ollut aktiivisesti mukana työstämässä VASUA yhteistyössä Opetushallituksen kanssa ja tekisi mieli sanoa hyvässä yhteistyössä. Positiivinen uskonnonvapaus toteutuu kaikkien lasten osalta siten, että kunkin kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa kunnioitetaan. Hyväksymällä VASUN mukaisesti kaikkien lasten oikeuden omaan uskontoon ja katsomukseen puolustamme samalla luterilaisten lasten oikeutta omaan uskontoonsa. Kirkkohallitus on tukenut seurakuntia yhteistyön kehittämisessä kouluttamalla, kirjoittamalla lehtiin ja sosiaaliseen mediaan asiantuntija-artikkeleita, tuottamalla materiaalia sekä konsultoimalla seurakuntien työntekijöitä. Hyvän yhteistyön lähtökohtana on tässä asiassa - niin kuin yleensäkin - selkeät ja yhteisesti sovitut pelisäännöt. Opetushallituksen ja Kirkkohallituksen yhteistyönä on laadittu esite Seurakunta varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitosten kumppanina. Tätä vihreää esitettä on saatavana tuolla aulassa. Tässä annetaan aika selkeät ohjeet, jotka ovat yhteismitallisia Opetushallituksen antamien ohjeiden kanssa niin nyt kun tulevaisuudessakin. Lisäksi on syytä mainita, että hiljattain on ilmestynyt Lasten keskuksen kustantama kirja "Varhaiskasvatus katsomusten keskellä". Tässä annetaan kokonaiskuva yhteiskunnan varhaiskasvatuksesta ja täällä kerrotaan, millä tavalla seurakunta voi olla
yhteistyökumppanina yhteiskunnan varhaiskasvatuksessa. Tätä kirjaa on myös saatavana tuolta aulasta ja nämä löytyvät myös netistä. 17
18 Puheenvuoro: Pauli Niemelä, edustaja Kiitos kirkkoneuvokselle hyvästä vastauksesta. Luin tuota uutta kirjasta ja näyttää siltä, että kirkolle jää lähinnä tällainen kulttuurisen kasvattajan rooli. Onko se riittävä? Kyselen mielessäni sitä, että minusta tässä ei riittävästi ole Kirkkohallitus huolehtinut tämän positiivisen uskonnonvapaustulkinnan myönteisiä mahdollisuuksia ympäristössä, jossa vanhemmat ja myöskin henkilökunta niin kuin itse näkevät sen mahdolliseksi. Ja toiseksi sitten se, että niin kuin edellisessä keskustelussa olemme todenneet, että Suomi on aika lailla erilainen kehä ykkösen ja kolmosen sisällä kuin muualla Suomessa ja nyt näyttää vähän siltä, että tätä erilaisuutta ei ole ymmärretty riittävän selvästi. Perhossa tilanne on vähän eri kuin Helsingissä. Tähän niin kuin haluaisin jotenkin vielä niin kuin tarkempaa selvennystä.
19 Puheenvuoro: Pekka Huokuna, kirkkoneuvos Arvoisa puheenjohtaja On vaikea tietysti arvioida, onko tehty riittävästi jotakin ja varmaan voi olla, että paremmin olisi voinut tehdä ja enemmän. Mutta nähdäkseni kuitenkin varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta seurakunnilla on mahdollista tehdä yhteistyötä yhteiskunnan varhaiskasvatuksen kanssa. Kysymys on pitkälti sitten siitä, millä tavalla ja millä resursseilla seurakunnilla on tähän mahdollisuuksia. Tärkeää olisi nähdä ne monipuoliset mahdollisuudet, joita nykyisenkin käytännön mukaisesti on olemassa. On tietenkin aivan selvää, että maailma on tässä kohtaa muuttunut mutta se ei ole pelkästään meistä kirkossa tai Kirkkohallituksessakaan kiinni. Haluaisin korostaa sitä, että edelleen esimerkiksi uskonnolliset tilaisuudet, vaikkapa joulu- tai pääsiäiskirkot, ovat mahdollisia, kunhan ne tehdään niiden pelisääntöjen mukaan, jotka tuossa vasuprosessissa on esitetty. Toteamus siitä, että seurakuntien todellisuus on eri puolella Suomea kovin erilaista, on aivan totta ja olemme siitä hyvin tietoisia myös Kirkkohallituksessa. Nähdäkseni se kyllä johtaa siihen, että vastuu siitä, millä tavalla juuri omalla paikkakunnalla varhaiskasvatus toteutuu, on entistä enemmän juuri paikallisseurakunnan vastuulla. Koetamme omalta osaltamme tukea mahdollisimman hyvin ja se tarkoittaa meidän osaltamme käytännössä sitä, että yritämme valtiovallan kanssa tehdä niin hyvää yhteistyötä kuin mahdollista ja mahdollistaa paikallisseurakuntien toimintaa tässäkin asiassa. Se miten tässä onnistutaan, jää arvioitavaksi tietysti tulevina vuosina. Jollakin tavalla itselläni on kyllä myös huoli siitä, että jos emme yhteiskunnan varhaiskasvatuksessa voi aivan kaikkea sitä tehdä, mitä voisimme, niin olemmeko ymmärtäneet seurakunnissa sitten sen, mitä voimme tehdä omassa toiminnassamme. Osaammeko siellä reippaasti ja iloisesti puhua Jeesuksesta, julistaa evankeliumia ja korostaa kristillisen elämäntavan merkitystä. Meidän on entistä enemmän oltava tietoisia omasta identiteetistämme siellä, missä voimme sitä reippaasti muilta kyselemättä tehdä elikkä omassa toiminnassamme. Tämä ei millään tavalla vähennä yhteistyön merkitys yhteiskunnan varhaiskasvatuksen kanssa.
20 Vastauspuheenvuoro: Katri Korolainen, edustaja Arvoisa puheenjohtaja Yhdyn keskusteluun pääkaupunkiseudun näkökulmasta, jolla tosiaan on paljon tekemistä myös tämän varhaiskasvatuksen yhteistyön kanssa. Yhteistyökumppanuus hoituu myös monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa ympäristössä varsin mainiosti, kunhan pelisäännöistä sovitaan. Siitähän tässä varhaiskasvatussuunnitelmassa ja katsomuskasvatuksessa on ylipäätänsä kysymys. Kirkkoneuvos Huokuna mainitsi jo edustajille jaossa olevan erittäin hyvän asiantuntijajulkaisun aiheesta, josta löytyy virikkeitä. Sen lisäksi linkitän tuonne kirkolliskokouksen sisäiseen Facebook-ryhmään esimerkiksi Vantaan seurakuntien hyvin laajan katsomuskasvatussivuston, jossa keskustellaan ja annetaan vinkkejä siihen, että miten yhteistyö seurakuntien ja varhaiskasvatuksen välillä voi tämän uuden säännöstön puitteissa hyvin toimia.
21 Vastauspuheenvuoro: Jaakko Weuro, edustaja Puheenjohtaja Olisin halunnut vielä varmistaa kirkkoneuvos Huokunalta, että ymmärsinhän varmasti väärin, kun tässä viitattiin erilaiseen todellisuuden kehä kolmosen sisäpuolella, niin kuitenkaan Kirkkohallituksen tulkinnan mukaan myöskään kehä kolmosen sisäpuolella asuvien lasten oikeus positiivisen uskonnonvapauden toteutumiseen ei poikkea siitä, mitä se on kehä kolmosen ulkopuolella, vaan Kirkkohallitus pyrkii toimimaan sisäpuolella toimivien seurakuntien kanssa siten, että tämä oikeus toteutuu.
22 Puheenvuoro: Pekka Huokuna, kirkkoneuvos Arvoisa puheenjohtaja Ymmärsitte aivan väärin.
23 Puheenvuoro: Arto Antturi, edustaja No niin. Kiitos puheenjohtaja Kovasti mietin, että haluan jotain kysyä viestintäjohtaja Tuomo Pesoselta ja sitten tunti sitten keksin, mitä kysyn ja luen nyt etukäteen lähettämäni kysymyksen: Voidaanko vielä luopua ensi syksyn vaaleja varten kaavaillusta #minunkirkkoni-tunnuksesta? Tunnuksen valinta on hämmentävä ja panee kysymään, onko aiemmista palautteista opittu mitään. Minun kirkko ei ole sinun kirkko. Minun kirkko on minunlainen, sinun kirkko on toisenlainen. Tämäkö on se kärki, jolla vaaleihin mennään? Riidan kylväminen. Mihin kirkkonäkemykseen tämä perustuu? Ymmärrän toki individualismia korostavan kulttuurin vaatimukset mutta meidän pitäisi kuitenkin kulkea niitä vastaan. Miksi emme kutsu ihmisiä rakentamaan meidän kirkkoamme? Kysymykseni on siis, voidaanko vielä luopua minun kirkkoni -tunnuksesta.
24 Puheenvuoro: Tuomo Pesonen, viestintäjohtaja Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat Minun kirkkoni -teeman valitsi kirkkohallituksen virastokollegion nimittämä seurakuntavaalien viestintätyöryhmä perusteellisen keskustelun jälkeen. Työryhmä on maantieteellisesti laaja. Siinä on edustettuna kirkon työntekijöitä, viestijöitä ja kirkkoherroja eri puolilta maata. Minun kirkkoni on useammalle kielelle soveltuva yläotsikko, joka taipuu moneen. Vaikka seurakunnat koostuvat yksilöjäsenistä, voi itse kukin ehdokas ja valitsijaryhmä sanoittaa tunnusta juuri sellaiseen muotoon kuin parhaaksi näkee. Vaikkapa muotoon meidän kirkkomme jne. Edellisten vaalien jälkeen seurakuntiin lähetettiin 1700 kyselyä, saatiin 400 vastausta. Vahva toive oli, että itse muokattavaa materiaalia voisi olla enemmänkin, materiaalia, mikä mahdollistaisi paikallisuuden, ja juuri tähän nyt vastataan. Lisäksi toivottiin enemmän luottamushenkilöiden tarinoita ja elävän elämän esimerkkejä. Tämänkin minun kirkkoni -tunnus mahdollistaa. Vaaliviestinnän ja koulutusten jo käynnistyttyä tunnuksen vaihtaminen tässä vaiheessa olisi erittäin, vaikea ja raskas projekti. Mitä edellisten vaalien palautteeseen tulee, 90 % seurakunnista käytti kampanjajulistetta ja palaute seurakunnista oli pääsääntöisesti myönteistä. Valitsemanne kirkkohallituksen täysistunto oli yksimielisesti tulevien seurakuntavaalien minun kirkkoni -tunnuksen takana. Kiitos
25 Puheenvuoro: Lauri Palmunen, edustaja Arvoisa puheenjohtaja Tuli mieleen, kun viestintäpäällikkö oli tässä vastaamassa. Ajattelin kysyä sitä, kun arkkipiispan vaali lähestyy ja ehdokkaita on ilmestynyt ja on jo sovittukin paneelikeskusteluista, joita on ainakin Porissa, Turussa ja Helsingissä. Onko tarkoitus viestinnän kautta jotenkin hoitaa niin, siis luulen, että Turun ja Porin paneelien järjestäjät varmasti hoitavat niin, että täällä arkkihiippakunnan alueella äänioikeutetut voivat keskustelua seurata. Mutta onko viestinnän puolelta mietitty sitä, että millä lailla Helsingin paneeli olisi äänioikeutettujen, siis hiippakuntavaltuutettujen nähtävissä eri puolilla maata. Tämä on kysymykseni. Miten on varauduttu arkkipiispan vaalin paneelikeskustelujen hoitamiseen niin, että ne ovat äänioikeutettujen nähtävillä?
26 Puheenvuoro: Tuomo Pesonen, viestintäjohtaja Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat Kiitos perustellusta kysymyksestä. Tarkoitus on, että kaikki paneelit striimataan aivan samalla tavalla kuin nämäkin keskustelut mitä täältä lähtee elikkä vapaata riistaa koko kansalle. Tarkemmat osoitteet tulee sitten myöhemmin, kun tiedetään, mitä ne on.
27 Puheenvuoro: Kirsi Ojansuu-Kaunisto, edustaja Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat Olin yllättynyt Helsingin piispan vaalien menettelytavasta, jossa äänestyksen vielä ollessa käynnissä äänestystuloksia julkistettiin jo joiltakin paikoilta. Tällainen on aivan ennen kuulumatonta maallisella puolella. Jos tämä olisi tapahtunut jossain vaaleissa, että äänestystuloksia annetaan ulos ennen kuin äänestysaika on käyty loppuun, se olisi peruste hylätä vaalit. Haluan esittää kysymyksen, mihin perustuu tämmönen hyvin outo ja täysin käsittämätön käytäntö, joka oli Helsingin piispan vaalissa? Tällainen ei saisi kirkossa olla käytössä. Se on noloa. Se viestii huonosta demokratian ja vaalikäytännön tuntemisesta. Osoitan kysymykseni Pihlajalle
28 Puheenvuoro: Pirjo Pihlaja, kirkkoneuvos Kiitos puheenjohtaja Valitettavasti en tiedä, mihin Helsingin viestintä tässä suhteessa perustui. En ollut mukana viestinnässä enkä viestintää suunnittelemassa.
29 Puheenvuoro: Kirsi Ojansuu-Kaunisto, edustaja Niin nämä ovat juuri sellaisia asioita, joissa pitäis olla yhtenäiset aivan selkeät käytännöt ja jotka olisivat myös yhteneväiset maallisen puolen kanssa, koska tämmöinen käytäntö ei millään tavalla luo uskottavuutta ja luotettavuutta kirkon toimintatapaan, päinvastoin, tulee erittäin tumpelo vaikutelma ja on noloa sanoa, että kirkolla on jotenkin erilaiset käytäntötavat kuin maallisissa vaaleissa ja toivon totisesti, että tämmöinen ei toistu.
30 Vastauspuheenvuoro: Jouko Jääskeläinen, edustaja Arvoisa puheenjohtaja Teen jatkokysymyksen kansliapäällikölle, jos tähän sopii. Tähän asiaan liittyen, olisiko mahdollista määritellä niin, että kun vaalitoimitus alkaa tiettynä kellonlyömänä, niin äänten lasku alkaa siis myös tunnin päästä siitä. Nythän tiedämme kokemuksesta ja kuulopuheena, että jossakin on näppärästi asiat järjestetty niin, että ääniä päästään laskemaan hyvin pian. Jossakin taas availlaan kuoria vähän hitaammin ja tästä johtuu tämä aikaviive. Tämä nykyinen tilanne sinänsä on täysin laillinen eikä mikään valitusperusteasia pääse toteutumaan, mutta kysyn käytännön ehdotuksesta: ääntenlasku alkaisi siis esimerkiksi tuntia myöhemmin siitä kun ääntenantamismenettely on alkanut. Silloin tätä päällekkäisyyttä ei pääsisi tulemaan.
31 Vastauspuheenvuoro: Kaarlo Kalliala, piispa Helsingin viestinnästä en minäkään tiedä, mutta tästä asiasta on keskusteltu Turussa, jossa arkkihiippakunnan tuomiokapituli on järjestämässä arkkipiispan vaalit, niin kun ehkä monikin tietää. Ja sen viestinnässä tämä asia tullaan ottamaan huomioon. Olemme ottaneet esimerkkiä kaikesta mahdollisesta maallisesta.
32 Vastauspuheenvuoro: Pirjo Pihlaja, kirkkoneuvos Niin herra puheenjohtaja, halusin vain todeta sen, että piispan vaalien toimittaminen kuuluu hiippakuntien vastuulle. Kirkkohallitus ei piispan vaaleja toimita. Mitäänhän ei ole säädetty siitä, milloin ääntenlasku alkaa ja miten se toteutetaan. Se on jokaisen hiippakunnan itse arvioitava, kun vaalit ovat käynnissä. Ja ehkä tämä Helsingin tapaus nyt toimii sitten esimerkkinä siitä, miten ei ainakaan ole syytä toimia.
33 Vastauspuheenvuoro: Jaakko Weuro, edustaja Puheenjohtaja Sanon jotain minäkin, olinhan siellä minäkin ja miten se menikään... Asiassahan on oikeastaan kysymys siitä, että piispan vaalissa äänestysmenettely tapahtuu erillisissä rovastikunnallisissa äänestyskokouksissa. Äänestystoimitus suoritetaan ja äänestyskokouksesta laaditaan pöytäkirja, joka tarkastamisen jälkeen on julkinen. Nyt käytännössä nämä äänestyskokoukset voivat päättyä eri aikoihin siten, että jossain rovastikunnassa kokous voi olla käynnissä, kun toisessa rovastikunnassa kokous on jo päättynyt ja pöytäkirja tarkastettu. Varmaankaan tätä kysymystä ei ole osattu arvioida silloin, kun näitä sosiaalisen median välineitä ei ole ollut olemassa, että tässä on kuitenkin kysymys ei pelkästään käytäntöihin liittyvästä asiasta vaan mahdollisesti myös kirkon säädöksiin liittyvistä asioista. Siinä mielessä voisi olla aivan perusteltua, että tätä asiaa pohdittaisiin myös Kirkkohallituksessa eikä jätettäisi asiaa yksinomaan hiippakuntien oman tulkintakäytännön varaan ottaen huomioon kuitenkin, että esimerkiksi tässä Helsingin tapauksessa on toimittu sinänsä täysin lain mukaisesti. Mutta tosiasia kuitenkin on, että tämä toimintamalli nykymaailmassa on herättänyt näitä kysymyksiä.
34 Puheenvuoro: Pekka Niiranen, edustaja Arvoisa puheenjohtaja Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta - kuinka ollakaan - vuoden 1918 tapahtumista ja tässä vihreässä kirjassa, joka meillä alkuviikosta oli käsittelyssä, siinä on yksi lause asiasta. Siinä sanotaan: Vuonna 2018 kirkossa osallistutaan myös sisällissodan muistovuoden viettämiseen. Millä tavalla kirkko aikoo osallistua tämän muistovuoden viettämiseen ja millä nimellä me kirkossa tätä sotaa, tapahtumaa, kutsumme? Toisille se on vapaussota, kansalaissota, sisällissota, vallankumousyritys, kapina, mikä tahansa. Nimiä on erilaisia, osa niistä hyvin arvoväritteisiä. Mutta millä tavalla me aiomme osallistua tämän sata vuotta sitten tapahtuneiden asioiden muistovuoden viettämiseen? Ja se lienee toiminnallisen osaston asiaa, niin onko se kirkkoneuvos Huokuna ja viestintäjohtaja Pesonen, jotka tästä voivat kertoa? Kiitos.
35 Puheenvuoro: Pekka Huokuna, kirkkoneuvos Arvoisa puheenjohtaja Termit ensin. Valtioneuvoston kanslian suositus on käyttää termiä sisällissodan muistovuosi tai vuoden 1918 tapahtumat. Näistä käytännössä tuo muistovuosi on näppärämpi. Kirkon piirissä on suunniteltu asiaa hyvässä yhteistyössä valtioneuvoston Suomi sata -hankkeen kanssa, joka valtion puolella on miettinyt tätä merkkivuoden viettoa ensi vuonna. Kirkkohallituksessa toiminnallisen osaston yhteydessä toimii koordinaatioryhmä, joka on laatinut suunnitelmat, joiden pohjalta seurakuntiin on lähetetty yleiskirje sanoisinko muutama viikko sitten suurin piirtein. Siinä hahmotellaan tilannetta sillä tavalla, että pyrimme nostamaan tästä kahdeksantoista muistovuodesta esille neljä asiaa. Ensinnäkin yhteinen avaus tapahtuu valtakunnallisesti tammikuussa Kallion kirkossa Helsingissä. Päivämäärää en ulkoa muista, mutta siinä 20. päivän kantturoilla. Arkkipiispa on mukana tässä avaustilaisuudessa. Sen jälkeen on toivottu, että seurakunnat voisivat järjestää muistojumalanpalveluksen maaliskuussa paastonajan neljäntenä sunnuntaina, joka on leipäsunnuntai ja sopii teemojensa puolesta tähän tarkoitukseen. Kolmas asia on kaatuneitten muistopäivä, jota vietettäköön perinteisin menoin. Kuitenkin olemme yleiskirjeessä kiinnittäneet huomiota siihen, että erityisesti sisällissodan hautamuistomerkit olisi syytä katsoa, että ne ovat asiallisessa kunnossa siltä osin, kun ne ovat seurakuntien vastuulla. Kuten tiedämme, monet punaisten haudat ovat jossain muualla kuin seurakuntien alueella tai seurakuntien hoidossa. Siinä olemme suositelleet, että seurakunnat voisivat antaa asiantuntija-apua tai talkooapua niille, jotka näistä huolta pitävät. Sen lisäksi haluan mainita, että olemme tuottaneet verkkoon materiaalia erilaisia muisteluryhmiä varten. Nimittäin vaikka sisällyssodan kokeneita henkilöitä ei enää ole keskuudessamme juurikaan, niin kuitenkin saattaa olla, että sukujen tarinat ja traumat ovat kulkeneet yli sukupolvien. Tätä materiaalia on löydettävissä verkkosivuilla, joka pitäisi olla nyt jo auki. Jos ei ole, niin se kyllä aukeaa ihan näinä viikkoina sisällissodan muistovuosi -teemalla. Näitä muisteluryhmiä tai materiaalia muistamiseen ja traumojen käsittelyn tueksi on joko yhtä seurakuntatilaisuutta varten, muutaman kerran kokoontuvaa ryhmää varten tai sitten kahdenkeskisiin keskusteluihin. Sen lisäksi olisi varmaan muutakin, mutta muuta ei tule mieleen ja aikakin on jo loppunut.
36 Vastauspuheenvuoro: Pertti Rajala, edustaja Hyvä puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Minulla on ollut ilo olla mukana tässä suunnitteluryhmässä ja kirkkoneuvoksella oli hyvä vastaus. Haluaisin tuoda vielä yhden näkökulman. Kirkon muistovuoden työryhmä on halunnut jatkaa itsenäisyyden juhlavuoden teemaa "Yhdessä". Haluaisimme, että seurakunnissa yhdessä käytäisiin Suomen historian vaikeinta kansallista tragediaa läpi, mitä me olemme siitä kohdanneet. Ei repien, ei korostaen kumpaakaan puolta, vaan tarjoamalla ihmisille, seurakuntalaisille mahdollisuus käydä läpi niitä muistoja, kipeitä muistoja, joita tähän liittyy. Niin kuin me kaikki tiedämme tätä traumaa ei ole meillä Suomessa vielä keskusteltu ja puhuttu avoimesti läpi. Voisimmeko me todella, kun 100 vuotta on kulunut tapahtumista, pystyä asiallisesti toinen toistamme kunnioittaen puhumaan tästä. Ei etsien syyllisiä, vaan ymmärtäen sitä tilannetta, miten sisällissotaan aikoinaan ajauduimme. Tätä varten muistovuoden työryhmä on työskennellyt. Olemme minun mielestäni saaneet hyvät aineistot seurakunnille, jos seurakunnissa halutaan keskusteluhetkiä järjestää.
37 Puheenvuoro: Elina Karttunen, edustaja Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät edustajat. Olen ollut yhteyksissä kirkkoneuvos Pihlajan kanssa aiheesta, joka koskee uutta kunnallislakia, joka tuli 1.6.2017. Nyt kysyn olisiko aiheellista saada uusia ohjeistoja tämän nykyisen voimassaolevan kirkkolain ja hallintolain esteellisyyspykälän noudattamisen rinnalle siitä, mitä näitä kirkon luottamushenkilö- ja viranhaltijayhteyksiä elinkeinotoimintaan ja yrityksiin ja muihin yhteisöihin on ja verrata miten nämä varallisuudet ja muut sidonnaisuudet ovat tässä kunnallislaissa.kuntalaissa velvollisuus ilmoittaa on osoitettu esimerkiksi hyvinkin laajasti erilaisille puheenjohtajille ja jäsenille. En ole tässä nyt usuttamassa tähän suuntaan, että meidän pitäisi tähän mennä, koska kuulin tämä ei ole mikään velvoite meille tällä hetkellä missään määrin. Mutta koska seurakunnissa on tätä sisäisen tarkastuksen ohjeistuksen laatimista ja sisäistä tarkastusta, niin ajatettelin, että tämä voisi olla kyllä hyvä huomioitava kirkon sisäisen tarkastuksen ohjeistuksessa seurakunnille. Ollaanko tähän menossa?
38 Vastauspuheenvuoro: Pirjo Pihlaja, kirkkoneuvos Herra puheenjohtaja. Tietojen kerääminen luottamushenkilöiden sidonnaisuuksista ja näiden tietojen mahdollinen rekisteröinti tarkoittaa henkilötietojen käsittelyä. Henkilötietojen käsittelystä tulee perustuslain mukaan säätää lain tasolla. Jos näitä sidonnaisuuksia halutaan kerätä ja tallettaa, tulisi asiasta säätää kirkkolaissa vähän samaan tapaan, kuin asiasta nyt säädetään kuntalaissa. Mikäli tähän halutaan mennä olisi hyvä, että asiasta tehtäisiin aloite esimerkiksi kirkolliskokoukselle ensi keväänä.
39 Puheenvuoro: Jouni Turtiainen, edustaja Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat. Kysymykseni on osoitettu Helsingin valitulle piispalle Teemu Laajasalolle, jos puheenjohtaja sen sallii. Arvoisa piispa Laajasalo, olette julkisuudessa todennut, että missionne piispana on pitää kirkko Sanassa, ajassa ja kasassa. Voitteko hieman selventää kirkolliskokoukselle, mitä tällä tarkoitatte?
40 Puheenvuoro: Teemu Laajasalo, piispa Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat, täällä näin kuin selkä sinnepäin julistan teille. Kiitoksia hyvästä kysymyksestä. Ajattelen niin, että kirkon ei pidä keksiä olemassaolon oikeutusta uudestaan, ja se tarkoittaa sitä Sanassa pysymistä. Kirkko on täällä sen takia, että tehtävä on kertoa hyvästä Jumalasta, joka haluaa hyvää ihmiselle ja viime kädessä sitten taluttaa taivaaseen. Toisaalta tämä ajassa oleminen tarkoittaa sitä, että olisi syytä kertoa tämä meidän iloinen sanomamme niin, että korvat aukeasivat ja sydän aukeaisi, eikä niin, että korvat ja sydän menevät kiinni. Tässä vähän aikaa sitten evankeliumissa käskettiin mennä kuin lampaat susien keskelle ja ajattelen, että se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy suostua haastetuksi ja monella tavalla mennä sisäpiirien ulkopuolelle. Kasassa tarkoittaa yhtäältä tämmöistä varmaan strategista ajattelua, että jos meillä on neljä miljoonaa jäsentä, niin kyllä tämä aika sekalainen seurakunta on ja se edellyttää aika monenlaisia pappeja ja luottamushenkilöitä ja työntekijöitä, jotta tätä porukkaa oikein osattaisiin palvella. Mutta se on myös toisaalta Jeesuksen jäähyväisrukous, jossa meitä, ei pelkästään jotenkin toivota vaan suorastaan ohjeistetaan ja pyydetään pysymään yhdessä. Aamen.
41 Puheenvuoro: Mikko A. Himanka, edustaja Arvoisa puheenjohtaja. Mä palaan hieman aiheeseen, mistä täällä jo puhuttiin, mutta ihan vastakkaisesta näkökulmasta. Nimittäin näihin jumalanpalvelusyhteisöihin ja tämä siksi, että itse en pysty näkemään ihan noin mustana tätä asiaa. Minusta jumalanpalelusyhteisöt ovat meidän kirkkomme valopilkku sekä hengellisesti että yhteisöllisesti että toiminnallisesti, toivon tuojia. Minusta on hirveän hyvä, että seurakuntia näin kehotetaan sopimaan yhteistyösopimuskin tämän asian yhteistyö ja sitouttaamaan. Kysynkin, nyt sitten, että onko piispainkokouksessa keskusteltu, että miten tätä tilannetta seurataan. Nyt eri seurakunnissa eletään aika epätasaarvoisesti tässä asiassa, ottamatta nyt sen kummenpin kantaa tähän paljon Teljän caseen, koska en sitä niin tunne, mutta ilmeisesti siellä ainakin yhteistyö sujuu erittäin hyvin. Mutta kun olen kuullut signaaleja, että joissakin paikoin eletään aika ahtaalla, johtuen siitä, että paikallinen seurakunta suhtautuu erittäin nuivasti siihten jumalanpalvelusyhteisöön, vaikka siinä ei ole olemassa mitään eden sellaista syytä niin kuin Teljässä, vaan jostakin syystä vaan ei tahdo yhteistyö lähteä toimimaan. Ja siellä olisi paljon hedelmällistä yhteistyömahdollisuutta, esimerkiksi lapsityön saralla, siellä saattaa olla 50 lasta pyhäkouluissa, ne pitää jakaa kolmeen neljään ryhmään, että pysytään järkevässä ryhmäkoosa. Seurakunnan lapsityöllä voisi olla siihen hyviä yhteistyömahdollisuuksia, jotka voisi hyödyttää molempia. Kysyn, että onko piispainkokuksessa keskusteltu, että miten tätä tilannetta hiippakuntien seuakunnissa seurataan ja tehdään tällaista piispallista kaitsentaa, eikä vain negatiivisesti vaan myös positiivisesti?
42 Puheenvuoro: Kari Mäkinen, arkkipiispa Kiitos kysymyksestä, tai kommentista. Itse asiassa piispainkokouksen suositus lähtee siitä, että jumalanpalvelusyhteisöjen todellisuus, joka on siis moninaista ja kirjavaa, on parhaimmillaan seurakunnan jumalanpalveluselämän rikkaus ja juuri siitä syystä tämän kaltainen suositus on annettu. Miten sitä sitten seurataan mitä tapahtuu, niin se on kunkin piispan ja tuomiokapitulin tehtävä, sitä ei piispainkokous yhteisesti tee. Mutta kukin piispa ja tuomiokapituli hiippakunnassaan toimii.
43 Puheenvuoro: Seppo Häkkinen, piispa Arvoisa puheenjohtaja. Edustaja Himangan kysymykseen haluan kertoa konkreettisesti miten Mikkelin hiippakunnassa on päätetty tässä asiassa toimia. Näihin aikoihin tuomiokapitulista menee kysely kaikille kirkkoherroille siitä, minkälaisia jumalanpalvelusyhteistöjä seurakunnissa on ja minkälaisia näkökohtia kirkkoherroilta nousee tältä pohjalta. Kun saamme tämän kyselyn vastaukset, niin järjestämme näille seurakunnille, joissa jumalanpalvelusyhteisöjä on, alkuvuodesta yhteisen neuvonpidon, jossa keskustelemme esille nousseista kysymyksistä ja pohdimme, että miten nimenomaan juuri myönteisellä tavalla voisimme tehdä yhteistyötä näiden jumalanpalvelusyhteisöjen kanssa ja saada ne osaksi seurakuntien jumalanpalveluselämää. Lähtökohtamme on siis nimenomaan myönteinen asennoituminen tähän asiaan.
44 Puheenvuoro: Mikko A. Himanka, edustaja Kiitos piispoille hyvistä vastauksista. Tsemppaan teitä, ottakaan niistä jumalanpalvelusyhteisöistä kaikki positiivinen irti, mitä vain ikinä saatte. Ne ovat hyviä.
45 08.11.2017 klo 16:00 3 Pöydällepanoja/Bordläggningar Pantiin pöydälle seuraavaan täysistuntoon/till följande plenum bordlades: Kirkolliskokouksen kevätistuntokauden 2018 alkamisajankohdan siirtäminen/uppskjutande av tidpunkten för kyrkomötets vårsession 2018 Kirkon jäsenaloitteen kehittäminen/utveckling av ett kyrkligt medlemsinitiativ Lausunto Ahvenanmaa-komitean 2013 loppumietinnöstä: Ahvenanmaan itsehallinnon kehittäminen/utlåtande om Ålandskommitténs 2013 slutbetänkande: Ålands självstyrelse i utveckling Puheenjohtaja päätti täysistunnon klo 17.00./Ordförande avslutade plenum kl. 17.00.